Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2008-12-16-Speech-2-390"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech⁶
dcterms:Date	"2008-12-16"^^xsd:date⁶
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Eforturi comune în vederea reducerii emisiilor de gaze cu efect de seră (dezbatere)⁶
dcterms:Language	"fi"^^xsd:language⁶
lpv:document identification number	"en.20081216.37.2-390"⁶
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2008-12-16-Speech-2-391⁶
lpv:speaker	lp:Satu Hassi⁶
lpv:spoken text	"− Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kiitoksia tästä keskustelusta. Kuten sanottu, tämä päätös on askel oikeaan suuntaan, vaikkakin paljon lyhyempi askel, kuin olisin toivonut. Tuen päätöstä, mutta silti kommentoin siihen jäänyttä suurinta ongelmaa, joustavuutta. Miksi kaunis sana joustavuus on ongelma? Näyttää, että monet hallitukset eivät ole ymmärtäneet kunnolla, mitä IPCC:n ohje tarkoittaa. YK:n ilmastopaneelin (IPCC) mukaan teollisuusmaiden pitää vähentää absoluuttisia päästöjään 25–40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi kehitysmaiden pitää vähentää päästöjä tavanomaiseen tasoon verrattuna 15–30 prosenttia. Nämä luvut tarkoittavat päästövähennyksiä kyseessä olevien maiden omalla alueella. Jos me siirrämme yli puolet omasta päästövähennyksestämme kehitysmaihin, kasvatamme kehitysmaiden alueella välttämätöntä päästövähennysmäärää sellaiseksi, että siitä tulee fyysisesti mahdoton. Kyse on laajemmasta ymmärryksen puutteesta, joka liittyy siihen, että autoliikennettä ei voi ikuisesti kasvattaa, koska tämän päätöksen alaisista päästöistä varsin merkittävä osa tulee nimenomaan autoliikenteestä. Kuten sanoin jo alkupuheenvuorossani, toivon, että hallitukset kuitenkin kantavat vastuunsa paremmin, kuin mihin tämä päätös antaa mahdollisuudet, ja tekevät investoinnit päästöjen vähentämiseksi omissa kotimaissaan. Siten saadaan aikaan pysyviä päästövähennyksiä, eikä sellaisia, jotka täytyy joka vuosi ostaa ulkomailta uudestaan, ja siten saadaan myös työpaikat kotimaihin."@fi⁷
lpv:spokenAs	member; Temporary Committee on Climate Change (2007-05-10--2009-02-04)²³ unknown; Vihreä liitto (2004-07-20--2009-07-13)²³ member; Delegation to the EU-Kazakhstan, EU-Kyrgyzstan and EU-Uzbekistan Parliamentary Cooperation Committees, and for relations with Tajikistan, Turkmenistan and Mongolia (2004-09-15--2009-07-13)²³ substitute; ITRE (2007-01-31--2009-07-13)²³ vice-chair; ENVI (2007-02-01--2009-07-13)²³ member; G/EFA (2004-07-20--2009-07-13)²³ substitute; Delegation to the EU-Russia Parliamentary Cooperation Committee (2004-09-15--2009-07-13)²³
lpv:translated text	"− Pane předsedající, dámy a pánové, děkuji vám za tuto rozpravu. Jak jsem již uvedla, toto rozhodnutí je krok správným směrem, přestože se jedná o kratší krok, než bych si přála. Podporuji toto rozhodnutí, přestože jsem kritizovala jeho doposud největší problém, kterým je konkrétně pružnost. Proč je toto krásně znějící slovo „pružnost“ problémem? Mohlo by se zdát, že mnohé vlády řádně nedocenily význam pokynů Mezivládního panelu pro změnu klimatu. Podle panelu OSN pro změnu klimatu (IPCC) je třeba, aby průmyslové země do roku 2020 snížily své celkové emise o 25 až 40 %. Kromě toho musí rozvojové země snížit v porovnání s běžným stavem své emise o 15 až 30 %. Tyto údaje se týkají snížení emisí na území dotčených zemí. Přesuneme-li více než polovinu našich snížení emisí na rozvojové země, zvýšíme jejich povinný objem snížených emisí na úroveň, která bude fyzicky nezvládnutelná. To se týká obrovského nedostatku porozumění spojeného s názorem, že automobilová doprava se nemůže zvyšovat věčně, protože velmi vysoký podíl emisí uvedených v tomto rozhodnutí o sdílení úsilí pochází právě ze silniční dopravy. Jak jsem uvedla ve svém úvodním vystoupení, doufám, že vlády převezmou svou odpovědnost rozsáhleji, než umožňuje toto rozhodnutí, a za účelem snížení emisí investují ve svých vlastních zemích. Tím se umožní trvalé snížení emisí, a nikoliv takové, které bude třeba každý rok znovu nakoupit v zahraničí. Tento způsob v našich zemích také vytvoří pracovní místa."@cs¹ "Hr. formand, mine damer og herrer! Tak for debatten. Som sagt er denne beslutning et skridt i den rigtige retning, selv om det er et meget kortere skridt, end jeg gerne havde set. Jeg støtter beslutningen, selv om jeg kommenterede det største problem, der stadig er knyttet til den, nemlig fleksibilitet. Hvorfor er det dejlige ord "fleksibilitet" et problem? Det lader til, at mange regeringer ikke rigtig har forstået, hvad IPCC's (Det Mellemstatslige Panel om Klimaændringer) retningslinjer betyder. Ifølge FN's panel om klimaændringer skal industrialiserede lande reducere deres absolutte emissioner med 25-40 % inden 2020. Desuden skal udviklingslande reducere deres udledninger med 15-30 % i forhold til normale niveauer. Disse tal henviser til udledningsreduktioner på de pågældende landes egne territorier. Hvis vi overfører mere end halvdelen af vores udledningsreduktioner til udviklingslande, hæver vi det obligatoriske omfang af reduktionerne der til et niveau, der er fysisk umuligt. Dette har at gøre med en massiv mangel på forståelse knyttet til en forestilling om, at biltransport ikke kan vokse for evigt, for en meget væsentlig andel af de emissioner, der er omfattet af beslutningen om byrdefordeling, skyldes specifikt vejtransport. Som jeg sagde i mit indledende indlæg, håber jeg, at regeringerne i højere grad vil leve op til deres ansvar, end denne beslutning tillader, og foretage investeringer med henblik på at reducere udledningerne i deres egne lande. På den måde vil vi opnå vedvarende nedskæringer i udledninger i stedet for den slags, der hvert år skal købes på ny fra udlandet. På den måde vil vi også skabe arbejdspladser i vores egne lande."@da² "− Herr Präsident, meine Damen und Herren! Vielen Dank für diese Aussprache. Wie ich bereits sagte, ist diese Entschließung ein Schritt in die richtige Richtung, selbst wenn es ein weitaus kleinerer Schritt ist, als ich es mir gewünscht hätte. Ich unterstütze die Entschließung, wenngleich ich über das größte damit zusammenhängenden Problem, die Flexibilität, gesprochen habe. Warum ist dieses nette Wort „Flexibilität“ ein Problem? Es scheint, dass viele Regierungen noch nicht richtig begriffen haben, was es mit den Leitlinien der Zwischenstaatlichen Sachverständigengruppe für Klimaänderungen (IPCC) auf sich hat. Laut dem Weltklimarat (IPCC) müssen die Industrienationen ihre absoluten Emissionen bis zum Jahr 2020 um 25 % bis 40 % senken. Ferner sind die Entwicklungsländer verpflichtet, die Emissionen im Vergleich zum Normalniveau um 15 % bis 30 % zu reduzieren. Diese Zahlen beziehen sich auf Emissionssenkungen im Gebiet der betreffenden Länder. Wenn wir mehr als die Hälfte unserer Emissionssenkungen auf die Entwicklungsländer übertragen, werden wir das obligatorische Volumen der Emissionssenkungen dort auf ein Niveau erhöhen, das physisch unmöglich ist. Hier haben wir es mit einer massiven Verständnislücke zu tun, die mit dem Gedanken zusammenhängt, dass der Autoverkehr nicht unendlich zunehmen kann, denn eine erhebliche Menge der durch diese Entscheidung zur Lastenteilung („Effort Sharing Decision“) abgedeckten Emissionen werden speziell vom Straßenverkehr verursacht. Wie ich in meiner ersten Rede sagte, hoffe ich, dass die Regierungen ihre Verantwortung in einem größeren Umfang tragen werden, als es diese Entscheidung zulässt, und dass sie in ihren eigenen Ländern Investitionen zur Senkung der Emissionen tätigen. Auf diese Weise werden wir nachhaltige Emissionssenkungen erreichen, und nicht die Art von Senkungen, die jedes Jahr erneut aus dem Ausland gekauft werden muss. Auf diese Weise werden wir auch in unseren eigenen Ländern Arbeitsplätze schaffen."@de⁹ "− Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, σας ευχαριστώ γι’ αυτήν τη συζήτηση. Όπως δήλωσα, αυτή η απόφαση αποτελεί ένα βήμα προς τη σωστή κατεύθυνση, ακόμη κι αν είναι ένα πολύ μικρότερο βήμα από αυτό που θα ήθελα. Υποστηρίζω την απόφαση, παρότι σχολίασα το μεγαλύτερο πρόβλημα που συνδέεται ακόμη με αυτό, δηλαδή την ευελιξία. Γιατί αυτός ο υπέροχος όρος «ευελιξία» αποτελεί πρόβλημα; Φαίνεται ότι πολλές κυβερνήσεις δεν εκτίμησαν σωστά τι σημαίνουν οι οδηγίες της Διακυβερνητικής Επιτροπής για την Κλιματική Αλλαγή (ΔΕΚΑ). Σύμφωνα με την επιτροπή για την κλιματική αλλαγή των Ηνωμένων Εθνών (ΔΕΚΑ), τα βιομηχανικά κράτη πρέπει να μειώσουν τις απεριόριστες εκπομπές τους κατά 25% έως 40% μέχρι το έτος 2020. Επιπλέον, οι αναπτυσσόμενες χώρες πρέπει να μειώσουν τις εκπομπές κατά 15% μέχρι 30%, σε σύγκριση με τα κανονικά επίπεδα. Αυτά τα αριθμητικά στοιχεία αναφέρονται στις μειώσεις εκπομπών στην επικράτεια των σχετικών χωρών. Εάν μεταφέρουμε περισσότερο από το μισό των μειώσεων των εκπομπών μας στις αναπτυσσόμενες χώρες, θα αυξήσουμε την υποχρεωτική ποσότητα των μειώσεων εκπομπών σε αυτές σε ένα επίπεδο που θα είναι αδύνατο από φυσική άποψη. Αυτό αφορά μια μαζική έλλειψη κατανόησης που συνδέεται με την άποψη ότι η μεταφορά με το αυτοκίνητο δεν μπορεί να αυξάνεται για πάντα, διότι μια αρκετά σημαντική ποσότητα εκπομπών που καλύπτεται από αυτή την απόφαση για τον επιμερισμό των προσπαθειών οφείλεται συγκεκριμένα στις οδικές μεταφορές. Όπως δήλωσα στην αρχική ομιλία μου, ελπίζω ότι οι κυβερνήσεις θα επωμιστούν τις ευθύνες τους σε ευρύτερη κλίμακα από ότι επιτρέπει αυτή η απόφαση και να κάνουν επενδύσεις στις δικές τους χώρες για να μειώσουν τις εκπομπές. Με αυτό τον τρόπο, θα επιτύχουμε διαρκείς μειώσεις των εκπομπών και όχι το είδος που πρέπει να αγοράζεται ξανά κάθε έτος από το εξωτερικό. Με αυτό τον τρόπο επίσης, θα δημιουργήσουμε θέσεις εργασίας στις δικές μας χώρες."@el¹⁰ "− Mr President, ladies and gentlemen, thank you for this debate. As I said, this decision is a step in the right direction, even if it is a much shorter step than I would have liked. I support the decision, though I commented on the biggest problem that is still associated with it, namely flexibility. Why is this lovely word ‘flexibility’ a problem? It would seem that many governments have not properly appreciated what the Intergovernmental Panel on Climate Change (IPCC) guidelines mean. According to the United Nations panel on climate change (IPCC), the industrial nations need to cut their absolute emissions by 25% to 40% by the year 2020. In addition, the developing countries have to reduce emissions by 15% to 30%, compared to normal levels. These figures refer to emission cuts in the territory of the countries concerned. If we transfer more than half of our emission reductions to the developing countries, we will be raising the mandatory volume of emission cuts there to a level that will be physically impossible. This concerns a massive lack of understanding, linked to the notion that transportation by car cannot increase forever, because a highly significant number of emissions covered by this Effort Sharing Decision are specifically due to road transport. As I said in my initial speech, I hope that governments will shoulder their responsibilities more widely than this decision allows, and make investments in their own countries to reduce emissions. This way we will achieve lasting emission cuts and not the sort that have to be bought again every year from abroad. This way too we will create jobs in our own countries."@en⁴ "− Señor Presidente, Señorías, gracias por este debate. Como ya dije, esta decisión es un paso en la buena dirección, aunque es un paso mucho más corto de lo que me habría gustado. Apoyo la decisión, aunque ya comenté cuál es el mayor problema todavía relacionado con ella, a saber, la flexibilidad. ¿Por qué es esta bonita palabra, «flexibilidad», un problema? Parece que muchos gobiernos no han valorado como corresponde lo que suponen las directrices del Grupo Intergubernamental de Expertos sobre el Cambio Climático (IPCC). Según el grupo de expertos sobre el cambio climático (IPCC) de las Naciones Unidas, los países industrializados deben reducir sus emisiones absolutas entre un 25 y un 40 % de aquí al 2020. Además, los países en desarrollo tienen que reducir sus emisiones entre un 15 y un 30 %, en comparación con los niveles normales. Estas cifras se refieren a las reducciones de emisiones en el territorio de los países afectados. Si transferimos más de la mitad de nuestras reducciones de emisiones a los países desarrollados, estaremos elevando el volumen obligatorio de reducciones de emisiones allí hasta un nivel físicamente imposible. Esto afecta a una enorme falta de comprensión, relacionada con la noción de que el transporte por automóvil no puede crecer indefinidamente, ya que una parte muy importante de las emisiones que se abordan en esta Decisión sobre el esfuerzo compartido se deben específicamente al transporte por carretera. Como comenté en mi discurso inicial, espero que los gobiernos asuman sus responsabilidades por encima del mínimo que establece esta decisión y que inviertan en sus propios países para reducir las emisiones. De esta forma lograremos reducciones duraderas de las emisiones y no del tipo que hay que comprar cada año en el extranjero. Así también crearemos puestos de trabajo en nuestros propios países."@es²¹ "− Austatud juhataja, kallid kolleegid, tänan teid selles arutelus osalemise eest! Nagu ütlesin, on käesolev otsus samm õiges suunas, olgugi et oleksin soovinud teha palju pikema sammu. Toetan seda otsust, kuid minu kommentaar oli seotud suurima sellega seostatud probleemiga, milleks on paindlikkus. Milleks on see kaunis mõiste „paindlikkus” selliseks probleemiks? Paistab, et paljud valitsused ei ole päris aru saanud, mida valitsustevaheliste kliimamuutuste rühma (IPCC) suunised tähendavad. ÜRO kliimamuutuste rühma (IPCC) arvates peavad tööstusriigid vähendama oma absoluutseid heitkoguseid 2020. aastaks 25% kuni 40%. Lisaks peavad arengumaad vähendama võrreldes harilike tasemetega oma heitkoguseid 15% kuni 30%. Nende arvudega on mõeldud heitkoguste vähendamisi nimetatud riikide territooriumidel. Kui kanname üle poole oma heitkoguste vähendamisest arengumaadesse, tõstame sellega sealse kohustuslike heitkoguste vähendamise mahu tasemele, mida on füüsiliselt võimatu saavutada. See näitab, et asjast on väga puudulik arusaam, mis on seotud kujutlusega, et autotransport ei saa lõpmatuseni kasvada, kuna suur osa heitkoguseid, mida käesolev liikmesriikide jõupingutuste otsus katab, tulenevad just nimelt teetranspordist. Nagu ma oma esimeses sõnavõtus ütlesin, loodan, et valitsused võtavad endale veidi suuremaid vastutusi, kui käeolev otsus seda lubab ning teevad investeeringuid, et oma riikides heitkoguseid vähendada. Sel viisil saavutame püsivad heitkoguste vähendamised, mitte sellised, mida tuleb igal aastal väljastpoolt sisse osta. Lisaks loome sellega ka juurde uusi töökohti meie oma riikides."@et⁵ "− Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les députés, je vous remercie pour ce débat. Comme je l’ai dit, cette décision est un pas dans la bonne direction, même si c’est une avancée très éloignée de que ce que j’aurais souhaité. Je soutiens la décision malgré mes remarques concernant le principal problème qu’elle présente encore, à savoir la flexibilité. Pourquoi ce mot merveilleux de «flexibilité» est-il un problème? Il semblerait qu’un grand nombre de gouvernements n’aient pas apprécié ce qu’impliquent les lignes directrices du Groupe d’experts intergouvernemental sur l’évolution du climat (GIEC). D’après le GIEC des Nations unies, les pays industrialisés doivent réduire leurs émissions totales de 25 à 40 % d’ici l’année 2020. En outre, les pays en développement doivent réduire les leurs de 15 à 30 %, par rapport aux niveaux normaux. Ces pourcentages font référence aux réductions d’émissions sur le territoire des pays concernés. Si nous transférons plus de la moitié de nos réductions d’émissions dans les pays en développement, nous ferons augmenter le volume obligatoire des réductions d’émissions dans ces pays à un niveau qui sera physiquement impossible. Il s’agit notamment d’un gigantesque manque de compréhension, lié à la notion selon laquelle le transport en voiture ne peut augmenter définitivement, parce qu’une grande partie des émissions couvertes par cette décision relative à l’effort partagé est précisément due au transport routier. Comme je le disais dans mon discours d’ouverture, j’espère que les gouvernements endosseront leurs responsabilités plus largement que ne le permet la décision et qu’ils investiront dans leurs propres pays pour réduire les émissions. Ainsi, nous parviendrons à réduire durablement les émissions et non pas à un système où ces réductions peuvent être rachetées chaque année à l’étranger. Cela nous permettra également de créer des emplois dans nos propres pays."@fr⁸ "− Elnök úr, hölgyeim és uraim! Köszönöm, hogy részt vettek a mai vitában. Amint azt már említettem, a határozat egy jó irányba tett lépést jelent, még akkor is, ha ez a lépés nem olyan nagy, mint azt szerettem volna. Támogatom a határozatot, jóllehet az azzal kapcsolatos, továbbra is érvényes legfőbb hiányosság, vagyis a rugalmasság tekintetében elmondtam az észrevételeimet. Miért jelent problémát ez a kellemes kis szó, a „rugalmasság”? Úgy tűnik, számos kormány nem tudta pontosan értelmezni az éghajlatváltozással foglalkozó kormányközi munkacsoport (IPCC) iránymutatásait. Az ENSZ éghajlatváltozással foglalkozó munkacsoportja (IPCC) szerint az iparosodott nemzeteknek 2020-ig 25–40%-kal kell csökkenteniük összes kibocsátásukat. Ezenfelül a kibocsátások normál szintjéhez képest a fejlődő országokban 15–30%-os csökkentésnek kell megvalósulnia. Ezek a számadatok az érintett országok területén történő kibocsátáscsökkentésre vonatkoznak. Ha a kibocsátáscsökkentés több mint felét a fejlődő országokba helyezzük át, olyan szintre növeljük a számukra kötelező csökkentési követelményeket, amelynek teljesítése fizikailag képtelenség. Mindez az értelmezés komoly hiányosságát jelzi azt az elképzelést illetően, hogy a gépjármű-közlekedés mértéke nem növekedhet az idők végezetéig, mivel a terhek elosztásáról szóló határozat tárgyát képező kibocsátások jelentős része elsősorban a közúti közlekedésből származik. Ahogyan azt a kezdeti felszólalásomban is említettem, remélem, hogy a kormányok nagyobb mértékben felvállalják majd a rájuk háruló felelősséget, mint azt a határozat megkívánja tőlük, és befektetések révén saját országukban fogják csökkenteni a kibocsátás mértékét. Így maradandó kibocsátáscsökkenés érhető el, nem pedig olyan, amelyet minden évben külföldről kell megvásárolnunk. Ezáltal további munkahelyeket is teremthetünk saját határainkon belül."@hu¹¹ "− Signor Presidente, onorevoli colleghi, vi ringrazio per la discussione. Come ho già detto, questa decisione è un passo avanti nella giusta direzione, benché un passo più breve di quanto avrei auspicato. Sono favorevole alla decisione che è stata adottata, benché a questa si associ un problema sostanziale: la flessibilità. Perché questa bella parola rappresenta un problema? Apparentemente molti governi non hanno compreso appieno il significato degli orientamenti del Gruppo intergovernativo sui cambiamenti climatici (IPCC). Secondo questo gruppo di esperti delle Nazioni Unite, le nazioni industriali dovranno ridurre le proprie emissioni assolute del 25-40 per cento entro il 2020. Inoltre, i paesi in via di sviluppo dovranno ridurre le emissioni del 15-30 per cento, rispetto ai livelli normali. Queste cifre si riferiscono ai tagli di emissioni nel territorio dei paesi interessati. Se trasferissimo più di metà delle riduzioni delle nostre emissioni nei paesi in via di sviluppo, aumenteremmo il volume obbligatorio di tagli di emissioni, in quei paesi, a un livello praticamente impossibile. Evidentemente, l’idea che il trasporto automobilistico non potrà continuare ad aumentare per sempre non è stata ancora compresa, perché molte delle emissioni di cui tratta questa decisione sulla ripartizione degli sforzi sono prodotte proprio dal trasporto stradale. Come ho dichiarato nel mio discorso iniziale, mi auguro che i governi siano disposti ad assumersi le proprie responsabilità più di quanto preveda questa decisione, e a realizzare investimenti nei propri paesi al fine di ridurre le emissioni. In tal modo, i tagli delle emissioni saranno duraturi e non sarà necessario acquisire nuovi crediti all’estero; peraltro, si creeranno posti di lavoro nei nostri paesi."@it¹² "− Pone pirmininke, ponios ir ponai, dėkoju už šias diskusijas. Kaip sakiau, šis sprendimas yra žingsnis teisinga kryptimi, net jei jis nėra toks platus, kaip man norėtųsi. Aš remiu šį sprendimą, nors pareiškiau kritinių pastabų dėl didžiausios jo problemos, t. y. lankstumo. Kodėl šis puikus žodis „lankstumas“ yra problema? Regis, daugelis vyriausybių deramai neįvertino JT Tarpvyriausybinės klimato kaitos grupės (TKKG) parengtų gairių. Anot šios grupės, pramoninės šalys iki 2020 m. turi sumažinti visą savo išmetamų teršalų kiekį 25–40 proc. Be to, besivystančios šalys turi sumažinti taršą 15–30 proc., palyginti su normaliais lygiais. Pateikti skaičiai nurodo, kiek tarša turi būti sumažinta šių šalių teritorijose. Jei daugiau nei pusę savo taršos mažinimo įsipareigojimų perkelsime į besivystančias šalis, pakelsime jose privalomą taršos mažinimo normą iki lygio, kurio fiziškai neįmanoma bus pasiekti. Kalbama apie tai, jog masiškai nesuprantama, kad automobilių skaičius keliuose negali didėti amžinai, nes būtent kelių transporto sektorius labai dideliu mastu atsakingas už taršą, dėl kurios mažinimo buvo priimtas šis sprendimas dėl bendrų pastangų. Kaip sakiau kalbėdama pirmą kartą, tikiuosi, kad vyriausybės plačiau parems savo įsipareigojimus nei leista pagal šį sprendimą ir pačios investuos į taršos mažinimą savo šalyse. Taip mes pasieksime, kad tarša būtų mažinama nuolat, o ne taip, kad kiekvienais metais vėl reikėtų pirkti emisijos leidimus iš užsienio. Taip mes taip pat sukursime naujas darbo vietas savo šalyse."@lt¹⁴ "referente. Priekšsēdētāja kungs, dāmas un kungi, paldies par šīm debatēm! Kā jau minēju, šis lēmums ir solis pareizajā virzienā, pat ja šis solis ir īsāks, nekā es to vēlētos. Es atbalstu šo lēmumu, lai gan es jau sniedzu komentārus par to, kas ir lielākā ar šo lēmumu saistītā problēma, proti, elastība. Kāpēc šis jaukais vārds ,,elastība” ir problēma? Šķiet, daudzas valdības nav īsti sapratušas, ko nozīmē Klimata pārmaiņu starpvaldību padomes ( ) pamatnostādnes. Saskaņā ar Apvienoto Nāciju Organizācijas Klimata pārmaiņu padomes sniegto informāciju rūpnieciski attīstītajām valstīm līdz 2020. gadam jāsamazina absolūtais emisiju apjoms par 25 %–40 %. Turklāt jaunattīstības valstīm būs jāsamazina emisijas par 15 %–30 % salīdzinājumā ar parasto emisiju līmeni. Šie skaitļi attiecas uz emisiju samazinājumu attiecīgo valstu teritorijās. Ja mēs vairāk nekā pusi no mūsu emisiju samazinājuma pārvietosim uz jaunattīstības valstīm, mēs tur palielināsim obligāto emisiju samazinājuma apjomu līdz tādam līmenim, ko reāli nebūs iespējams sasniegt. Tas attiecas uz nepietiekamu izpratni par to, ka autopārvadājumu apjoms nevar palielināties mūžīgi, jo ļoti lielu emisiju daudzumu, uz ko attiecas šis Lēmums par kopīgiem dalībvalstu pasākumiem, rada tieši autopārvadātāji. Kā jau minēju savā sākotnējā runā, es ceru, ka valdības uzņemsies vairāk pienākumu, nekā paredzēts šajā lēmumā, un veiks ieguldījumus savās valstīs, lai samazinātu emisijas. Tādējādi mēs sasniegsim ilgstošu emisiju samazinājumu, nevis katru gadu maksāsim par to ārvalstīm. Tādējādi mēs arī radīsim darbvietas paši savās valstīs."@lv¹³ "Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kiitoksia tästä keskustelusta. Kuten sanottu, tämä päätös on askel oikeaan suuntaan, vaikkakin paljon lyhyempi askel, kuin olisin toivonut. Tuen päätöstä, mutta silti kommentoin siihen jäänyttä suurinta ongelmaa, joustavuutta. Miksi kaunis sana joustavuus on ongelma? Näyttää, että monet hallitukset eivät ole ymmärtäneet kunnolla, mitä IPCC:n ohje tarkoittaa. YK:n ilmastopaneelin (IPCC) mukaan teollisuusmaiden pitää vähentää absoluuttisia päästöjään 25–40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi kehitysmaiden pitää vähentää päästöjä tavanomaiseen tasoon verrattuna 15–30 prosenttia. Nämä luvut tarkoittavat päästövähennyksiä kyseessä olevien maiden omalla alueella. Jos me siirrämme yli puolet omasta päästövähennyksestämme kehitysmaihin, kasvatamme kehitysmaiden alueella välttämätöntä päästövähennysmäärää sellaiseksi, että siitä tulee fyysisesti mahdoton. Kyse on laajemmasta ymmärryksen puutteesta, joka liittyy siihen, että autoliikennettä ei voi ikuisesti kasvattaa, koska tämän päätöksen alaisista päästöistä varsin merkittävä osa tulee nimenomaan autoliikenteestä. Kuten sanoin jo alkupuheenvuorossani, toivon, että hallitukset kuitenkin kantavat vastuunsa paremmin, kuin mihin tämä päätös antaa mahdollisuudet, ja tekevät investoinnit päästöjen vähentämiseksi omissa kotimaissaan. Siten saadaan aikaan pysyviä päästövähennyksiä, eikä sellaisia, jotka täytyy joka vuosi ostaa ulkomailta uudestaan, ja siten saadaan myös työpaikat kotimaihin."@mt¹⁵ "Mijnheer de Voorzitter, dames en heren, mijn dank voor dit debat. Zoals ik zei, is deze beschikking een stap in de goede richting, ook al is het een veel kleinere stap dan ik had gewenst. Ik steun de beschikking, maar ik wil toch iets zeggen over het grootste probleem dat er nog mee gemoeid is: flexibiliteit. Waarom is het mooie woord ‘flexibiliteit’ een probleem? Het lijkt erop dat veel regeringen niet goed hebben begrepen wat de richtsnoeren van de Intergouvernementele Werkgroep inzake klimaatverandering (IPCC) betekenen. Volgens de IPCC moeten de industrielanden hun absolute emissies uiterlijk in 2020 25 tot 40 procent hebben gereduceerd. Bovendien moeten de ontwikkelingslanden hun emissies 15 tot 30 procent reduceren in vergelijking met het normale niveau. Deze cijfers hebben betrekking op emissiereducties in de betrokken landen zelf. Als wij meer dan de helft van onze emissiereducties overdragen aan de ontwikkelingslanden, dan verhogen wij de noodzakelijke hoeveelheid emissiereducties in de ontwikkelingslanden tot een niveau dat fysiek onmogelijk is. Er is sprake van een groot gebrek aan begrip ten aanzien van het feit dat het autoverkeer niet eeuwig kan toenemen, omdat een zeer aanzienlijk deel van de emissies die onder de beschikking vallen van het autoverkeer afkomstig is. Zoals ik al in mijn openingstoespraak zei, hoop ik dat de regeringen hun verantwoordelijkheid breder zullen dragen dan deze beschikking mogelijk maakt, en in hun eigen landen investeren om emissies te reduceren. Op die manier bereiken wij emissiereducties die blijvend zijn en die niet elk jaar opnieuw uit het buitenland hoeven te worden gekocht. Op die manier creëren wij ook banen in onze eigen landen."@nl³ "− Panie przewodniczący, panie i panowie! Dziękuję państwu za tę debatę. Jak powiedziałam, decyzja ta jest krokiem we właściwym kierunku, nawet jeśli znacznie mniejszym krokiem, niżbym tego chciała. Popieram tę decyzję, chociaż wyraziłam uwagę wobec największego problemu, jaki nadal się z nią wiąże, mianowicie, elastyczności. Dlaczego to piękne słowo „elastyczność” jest problemem? Wydaje się, że wiele rządów nie oceniło właściwie znaczenia wytycznych Międzyrządowego Zespołu ds. Zmian Klimatu (IPCC). Według panelu Narodów Zjednoczonych (IPCC), trzeba, żeby do roku 2020 kraje uprzemysłowione obniżyły swoje całkowite emisje o 25 - 40%. Dodatkowo, kraje rozwijające się muszą obniżyć emisje o 15% - 30%, w stosunku do zwykłego poziomu emisji. Wspomniane liczby odnoszą się do obniżenia emisji na terytoriach zainteresowanych krajów. Jeśli przeniesiemy więcej niż połowę naszych redukcji emisji do krajów rozwijających się, podniesiemy obowiązkową wielkość redukcji emisji w tych krajach do poziomu fizycznie niemożliwego do osiągnięcia. Wiąże się to z powszechnym brakiem zrozumienia wynikającym z przekonania, że transport samochodowy nie może wzrastać bez końca, ponieważ znacząca liczba emisji objętych decyzją w sprawie wspólnych starań jest powodowana właśnie transportem drogowym. Jak już powiedziałam w swoim wystąpieniu otwierającym, mam nadzieję, że rządy przyjmą na swoje barki większą odpowiedzialność, niż przewiduje to przedmiotowa decyzji i poczynią inwestycje prowadzące do obniżenia emisji we własnych krajach. Tym sposobem osiągniemy trwałe obniżki emisji, a nie takie, które trzeba znowu kupować w każdym kolejnym roku. W ten sposób stworzymy również miejsca pracy we własnych krajach."@pl¹⁶ "− Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, obrigada por este debate. Como disse, esta decisão é um passo na direcção certa, ainda que seja um passo muito mais curto do que gostaria que fosse. Apoio a decisão, apesar de ter comentado o problema mais grave que ainda encerra, nomeadamente a flexibilidade. Por que motivo constitui esta bela palavra "flexibilidade" um problema? Parece que muitos governos não compreenderam devidamente o significado das directrizes do Painel Intergovernamental para as Alterações Climáticas (IPCC). Segundo o painel das Nações Unidas para as alterações climáticas (IPCC), as nações industriais têm de reduzir os seus valores de emissão absolutos em 25% a 40% até 2020. Além disso, os países em desenvolvimento têm de reduzir as emissões em 15% a 30% em comparação com os níveis normais. Estes números referem-se a reduções nas emissões no território dos países em questão. Se transferirmos mais de metade das nossas reduções para os países em desenvolvimento, estaremos a elevar o volume obrigatório de reduções nesses países a níveis que serão fisicamente impossíveis de concretizar. Está aqui em causa uma tremenda falta de conhecimento, associada à ideia de que o transporte em automóvel não pode aumentar pois um número muito significativo das emissões abrangidas pela decisão relativa aos esforços partilhados emana especificamente do transporte rodoviário. Como disse na minha primeira intervenção, espero que os governos assumam as suas responsabilidades para lá dos limites desta decisão e que efectuem investimentos no seu território com vista a reduzir as emissões. Deste modo, realizaremos reduções de longo prazo, que não têm de ser compradas anualmente em países terceiros. Além disso, criaremos emprego nos nossos países."@pt¹⁷ "Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kiitoksia tästä keskustelusta. Kuten sanottu, tämä päätös on askel oikeaan suuntaan, vaikkakin paljon lyhyempi askel, kuin olisin toivonut. Tuen päätöstä, mutta silti kommentoin siihen jäänyttä suurinta ongelmaa, joustavuutta. Miksi kaunis sana joustavuus on ongelma? Näyttää, että monet hallitukset eivät ole ymmärtäneet kunnolla, mitä IPCC:n ohje tarkoittaa. YK:n ilmastopaneelin (IPCC) mukaan teollisuusmaiden pitää vähentää absoluuttisia päästöjään 25–40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi kehitysmaiden pitää vähentää päästöjä tavanomaiseen tasoon verrattuna 15–30 prosenttia. Nämä luvut tarkoittavat päästövähennyksiä kyseessä olevien maiden omalla alueella. Jos me siirrämme yli puolet omasta päästövähennyksestämme kehitysmaihin, kasvatamme kehitysmaiden alueella välttämätöntä päästövähennysmäärää sellaiseksi, että siitä tulee fyysisesti mahdoton. Kyse on laajemmasta ymmärryksen puutteesta, joka liittyy siihen, että autoliikennettä ei voi ikuisesti kasvattaa, koska tämän päätöksen alaisista päästöistä varsin merkittävä osa tulee nimenomaan autoliikenteestä. Kuten sanoin jo alkupuheenvuorossani, toivon, että hallitukset kuitenkin kantavat vastuunsa paremmin, kuin mihin tämä päätös antaa mahdollisuudet, ja tekevät investoinnit päästöjen vähentämiseksi omissa kotimaissaan. Siten saadaan aikaan pysyviä päästövähennyksiä, eikä sellaisia, jotka täytyy joka vuosi ostaa ulkomailta uudestaan, ja siten saadaan myös työpaikat kotimaihin."@ro¹⁸ "Vážený pán predsedajúci, dámy a páni, ďakujem vám za túto rozpravu. Ako som povedala, toto rozhodnutie je krok správnym smerom, hoci je tento krok oveľa menší, ako by som si želala. Podporujem rozhodnutie, hoci som sa vyjadrila k najväčšiemu problému, ktorý s ním stále súvisí, a to flexibilita. Prečo je toto krásne slovo „flexibilita“ problém? Zdalo by sa, že príliš veľa vlád riadne nezvážilo, čo znamenajú usmernenia Medzivládneho výboru pre zmenu klímy (IPCC). Podľa Medzivládneho výboru pre zmenu klímy (IPCC) Organizácie Spojených národov musia priemyselné štáty znížiť svoje absolútne emisie o 25 % až 40 % do roku 2020. Okrem toho musia rozvojové krajiny znížiť emisie o 15 % až 30 % v porovnaní s normálnymi úrovňami. Tieto číselné údaje sa týkajú znížení emisií na území daných krajín. Ak presunieme viac ako polovicu našich znížení emisií do rozvojových krajín, zvýšime v nich povinné množstvá znížení emisií na úroveň, ktorá bude fyzicky nerealizovateľná. Toto sa týka obrovského nedostatku porozumenia súvisiaceho s názorom, že automobilová doprava nemôže donekonečna rásť, pretože veľmi podstatné množstvo emisií, na ktoré sa vzťahuje toto rozhodnutie o spoločnom úsilí, produkuje konkrétne cestná doprava. Ako som uviedla vo svojej úvodnej reči, dúfam, že vlády prevezmú svoju zodpovednosť na svoje plecia v širšom rozsahu, ako im umožňuje toto rozhodnutie, a uskutočnia investície na zníženie emisií vo svojich vlastných krajinách. Týmto spôsobom dosiahneme trvalé zníženie emisií a nie také zníženie, ktoré treba opäť kupovať každý rok zo zahraničia. Týmto spôsobom tiež vytvoríme pracovné miesta v našich vlastných krajinách."@sk¹⁹ "− Gospod predsednik, gospe in gospodje, hvala za to razpravo. Kot sem dejala, je ta odločitev korak v pravo smer, čeprav je to manjši korak kot bi si želela. Podpiram odločitev, čeprav sem podala pripombe glede največjega problema, ki se še vedno povezuje z njo, namreč prožnosti. Zakaj je ta lepa beseda „prožnost“ problem? Zdi se, da mnoge vlade niso pravilno ocenile, kaj pomenijo smernice Mednarodnega odbora za podnebne spremembe (IPCC). Glede na Odbor Združenih narodov za podnebne spremembe (IPCC) morajo industrijske države svoje skupne emisije zmanjšati za 25 % do 40 % do leta 2020. Poleg tega morajo države v razvoju zmanjšati emisije za 15 % do 30 % v primerjavi z normalnimi ravnmi. Te številke se nanašajo na zmanjšanje emisij na ozemlju zadevnih držav. Če več kot polovico naših zmanjšanj emisij prenesemo v države v razvoju, bomo tam zviševali obvezni obseg zmanjšanja emisij na raven, ki bo fizično nemogoča. To zadeva veliko pomanjkanje razumevanja, povezano z mnenjem, da se prevoz z avtomobilom ne more večno povečevati, saj zelo visoko število emisij, ki jih zajema ta sklep o skupnih prizadevanjih, povzroča cestni promet. Kot sem povedala v mojem uvodnem govoru, upam, da bodo vlade prevzele svoje odgovornosti v večjem obsegu, kot omogoča ta odločba, in vlagale v svoje države, da bi zmanjšale emisije. Na ta način bomo dosegli trajna zmanjšanja emisij in ne takšna zmanjšanja, ki jih je treba vsako leto kupiti v tujini. Tudi ta način bo ustvarjal delovna mesta v naših državah."@sl²⁰ "− Herr talman, mina damer och herrar! Tack för debatten. Som jag sade är detta beslut ett steg i rätt riktning, även om det är ett mycket kortare steg än vad jag skulle ha velat. Jag stöder beslutet, även om jag kommenterade det största problemet som fortfarande kvarstår i samband med det, nämligen flexibiliteten. Varför är detta förtjusande ord ”flexibilitet” ett problem? Det verkar som om många regeringar inte har insett vad riktlinjerna från den mellanstatliga panelen för klimatförändringar (IPCC) innebär. Enligt FN:s IPCC-panel måste industrinationerna minska sina sammanlagda utsläpp med 25–40 procent till 2020. Dessutom måste utvecklingsländerna minska sina utsläpp med 15–30 procent jämfört med normala nivåer. Dessa siffror rör utsläppsminskningarna inom de berörda länderna. Om vi överför över hälften av våra utsläppsminskningar till utvecklingsländerna kommer vi att öka den obligatoriska volymen av utsläppsminskningar där till en nivå som kommer att vara fysiskt omöjlig. Allt handlar om en stor brist på förståelse. Man förstår helt enkelt inte att fordonstransporten inte kan öka för alltid, eftersom en mycket stor del av de utsläpp som omfattas av beslutet om delade bördor kommer från vägtransporten. Som jag sade i mitt inledande anförande hoppas jag att regeringarna kommer att axla sitt ansvar och göra mer än vad som sägs i beslutet, och investera i sina egna länder för att minska utsläppen. På så sätt kommer vi att åstadkomma varaktiga utsläppsminskningar, inte minskningar som måste köpas igen varje år från andra länder. Detta kommer även att leda till att vi skapar arbetstillfällen i våra egna länder."@sv²²
lpv:unclassifiedMetadata	"IPCC"¹³ "Satu Hassi,"^18,15 "ad infinitum"¹⁷ "effort sharing"^18,15,7,3 "esittelijä"^18,15
lpv:videoURI	<go to Events_and_structure europarl>⁶