Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2008-12-16-Speech-2-368"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech6
dcterms:Date	"2008-12-16"^^xsd:date6
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Eforturi comune în vederea reducerii emisiilor de gaze cu efect de seră (dezbatere)6
dcterms:Language	"fi"^^xsd:language6
lpv:document identification number	"en.20081216.37.2-368"6
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2008-12-16-Speech-2-3696
lpv:speaker	lp:Satu Hassi6
lpv:spoken text	"− Arvoisa puhemies, hyvät kollegat. Lämmin kiitos varjoesittelijöille erinomaisesta yhteistyöstä ja kiitos myös komissiolle ja kiitos neuvoston puheenjohtajavaltiolle Ranskalle suuresta työstä. Minun on kuitenkin sanottava, että en ole täysin tyytyväinen. Tällä ilmastopaketilla EU:n piti osoittaa vahvaa globaalia johtajuutta. Valitettavasti johtajuus vesittyi pahasti, kun Ranska puheenjohtajavaltiona alisti päätöksen jäsenvaltioiden yksimielisyydelle. Melkein jokainen pääministeri lähti huippukokoukseen kansallisena tavoitteenaan vesittää ilmastopaketti ja onnistui siinä. Lopputulos on toki askel eteenpäin, mutta paljon, paljon pienempi askel, kuin tiede neuvoo meitä tekemään. päätöksen suurimpana ongelmana on, että jäsenvaltiot saavat aivan liian väljät oikeudet laiminlyödä päästövähennykset kotimaassa ja hyvittää sen rahoittamalla hankkeita kehitysmaissa. Pahimmassa tapauksessa tämä voi johtaa vain kotimaisten päästöjen stabiloimiseen, pitämiseen ennallaan. Neuvottelutuloksessa säilytetään kuitenkin komission ehdotuksen hyvä perusrakenne: lineaarinen päästöura ja sitovat vuotuiset päästökatot, mikä on ensimmäinen kerta EU:n lainsäädännössä. Lisäksi parlamentti sai vietyä läpi joukon tärkeitä parannuksia, jotka perustuivat ympäristövaliokunnan lähes yksimieliseen mietintöön. Mainitsen seuraavaksi joitakin kyseisistä parannuksista. 30 prosentin päästövähennystavoite kansainvälisen sopimuksen jälkeen tulee nyt lakitekstiin. Jäsenvaltioiden on aloitettava vaativampien päästövähennystoimien suunnittelu heti ja myös raportoitava niistä. Jäsenvaltioille tulee selkeä kannuste pysyä lainmukaisissa päästörajoissa, koska rajan ylittäminen johtaa seuraavan vuoden kiintiön leikkaamiseen korotetulla määrällä. CDM-päästöhyvitysten laadullisia kriteereitä tiukennetaan. Kansainvälisen sopimuksen jälkeen EU sitoutuu avustamaan kehitysmaiden päästövähennyksiä tavalla, joka vastaa ilmastonmuutoksen rajoittamista alle kahden asteen. Merenkulun päästöjen rajoittamiselle tulee aikaraja. Jos kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO ei saa aikaan kansainvälistä sopimusta vuoteen 2011 mennessä, EU ryhtyy omiin lainsäädäntötoimiin. Nämä kaikki ovat merkittäviä parannuksia, ja ne perustuvat parlamentin vaatimuksiin. Niiden vuoksi suosittelen kuitenkin tämän kokonaisuuden tukemista loppuäänestyksessä, vaikka toisaalta tuen myös oman ryhmäni ja GUE-ryhmän muutosehdotuksia CDM-päästöhyvitysten kiintiön pienentämiseksi sillä tavalla, että taattaisiin, että enemmistö päästövähennyksistä tehtäisiin Euroopassa. Kaikkine hyvine ja huonoine puolineen tämä päätös tarkoittaa sitä, että varsinainen kädenvääntö siitä, tekeekö EU päästövähennyksiä tavalla, joka vastaa ilmastotutkimuksen viestiä, käydään vasta kansainvälisten sopimusneuvottelujen jälkeen. Toiseksi tämä päätös tarkoittaa, että jää jäsenvaltioiden omalle poliittiselle vastuulle, miten paljon päästöjä todella vähennetään Euroopassa. Vetoankin jäsenvaltioihin, jotta ne eivät ulkoistaisi valtaosaa päästövähennyksistään kehitysmaihin, vaan tekisivät kotimaassa vihreät investoinnit joukkoliikenteeseen, rautateihin ja energiatehokkaampiin rakennuksiin ja luovat samalla viherkaulustyöpaikkoja Eurooppaan. Meidän on muistettava, että maapallo ei tee kompromisseja, planeetan määräajat ovat ehdottomia ja taloudellisesti kaikkein kalleinta on vesittää ja lykätä päästövähennyksiä."@fi7
lpv:spokenAs	member; Temporary Committee on Climate Change (2007-05-10--2009-02-04)23 unknown; Vihreä liitto (2004-07-20--2009-07-13)23 member; Delegation to the EU-Kazakhstan, EU-Kyrgyzstan and EU-Uzbekistan Parliamentary Cooperation Committees, and for relations with Tajikistan, Turkmenistan and Mongolia (2004-09-15--2009-07-13)23 substitute; ITRE (2007-01-31--2009-07-13)23 vice-chair; ENVI (2007-02-01--2009-07-13)23 member; G/EFA (2004-07-20--2009-07-13)23 substitute; Delegation to the EU-Russia Parliamentary Cooperation Committee (2004-09-15--2009-07-13)23
lpv:translated text	"− Paní předsedající, dámy a pánové, moje nejupřímnější poděkování patří stínovým zpravodajům za jejich vynikající spolupráci. Rovněž chci poděkovat Komisi a francouzskému předsednictví Rady Evropské unie za veškeré jejich úsilí. Musím však říci, že nejsem spokojena stoprocentně. EU měla tímto klimatickým balíčkem ukázat silné celosvětové vedoucí postavení. Naneštěstí bylo toto vedoucí postavení výrazně oslabeno, když francouzské předsednictví podmínilo rozhodnutí konsensem členských států. Se záměrem oslabit klimatický balíček, založeným na národních zájmech, přišli na summit téměř všichni ministerští předsedové a skutečně se jim to podařilo. Výsledek je samozřejmě krokem vpřed, avšak mnohem, mnohem menším, než nám radila učinit vědecká obec. Největším problémem tohoto rozhodnutí o sdílení úsilí je, že je členským státům neomezeně povoleno zanedbávat své snižování emisí a nahrazovat ho financováním projektů v rozvojových zemích. Podle nejhoršího scénáře to může jednoduše vést ke stabilizaci tuzemských emisí a zachování současného stavu. Výsledek jednání nicméně zachovává jasnou základní strukturu návrhu Komise: lineární vývoj snižování emisí a závazné roční stropy emisí, což se v právních předpisech EU objevuje poprvé. Parlament kromě toho prosadil několik významných zlepšení vycházejících z téměř jednomyslně přijaté zprávy Výboru pro životní prostředí, veřejné zdraví a bezpečnost potravin. Některá z nich uvedu. V právním dokumentu se nyní na základě mezinárodní dohody objeví cíl 30% snížení emisí. Členské státy budou muset okamžitě začít plánovat drastická opatření pro snížení emisí a rovněž o nich budou muset podávat zprávy. Členské státy budou výslovně pobídnuty, aby nepřekračovaly své zákonem stanovené limity emisí, protože překročení těchto limitů by vedlo ke zvýšenému omezení kvóty na následující rok. Budou zpřísněna kvalitativní kritéria získávání kreditů v rámci mechanismu čistého rozvoje. Po uzavření mezinárodní dohody se EU zaváže pomáhat rozvojovým zemím snižovat emise tak, aby se změna klimatu snížila na méně než dva stupně. Bude stanovena lhůta pro omezení emisí z lodní dopravy. Neuzavře-li Mezinárodní námořní organizace do roku 2011 mezinárodní dohodu, EU přijme vlastní legislativní opatření. To vše jsou významná zlepšení a vycházejí z požadavků Parlamentu. Proto doporučuji podpořit v závěrečném hlasování celý balíček, přestože na druhou stranu rovněž podporuji pozměňovací návrhy své skupiny a skupiny Konfederace Evropské sjednocené levice a Severské zelené levice na takové omezení kvót kreditů mechanismu čistého rozvoje, které by zajistilo, že se většina snižování emisí odehraje v Evropě. Toto rozhodnutí, nehledě na jeho dobré i špatné stránky, vyvolá tahanice o to, zda by EU měla snižování emisí uskutečňovat způsobem zohledňujícím poznatky klimatického výzkumu a učinit tak pouze na základě mezinárodních rozhovorů o dohodě. Zadruhé toto rozhodnutí znamená, že se v případě objemu snížení emisí, jež se má realizovat v Evropě, jedná o politickou odpovědnost členských států. Vyzývám členské státy, aby nepřeváděly většinu svého snižování emisí na rozvojové země, ale aby prováděly ekologické investice do tuzemské veřejné dopravy, železnic a energeticky úspornějších budov a současně aby v Evropě vytvářely pracovní místa pro „zelené límečky“. Nesmíme zapomínat, že Země neuzavírá kompromisy. Ultimáta planety jsou nezvratná a omezení a odložení snižování emisí je nejdražší možností ze všech."@cs1 "Fru formand, mine damer og herrer! Jeg takker inderligt skyggeordførerne for deres fremragende samarbejde. Jeg vil også gerne takke Kommissionen og det franske formandskab for deres store indsats. Men jeg må indrømme, at jeg ikke er helt glad. EU burde have vist stærkt globalt lederskab med denne klimapakke. Desværre blev det lederskab kraftigt udvandet, da det franske formandskab henviste beslutningen til konsensus mellem medlemsstaterne. Næsten samtlige premierministre tog til topmødet med den hensigt at udvande klimapakken ud fra nationale interesser, og det lykkedes dem. Resultatet er naturligvis et skridt fremad, men et meget, meget mindre skridt end videnskaben råder os til. Det største problem med beslutningen om byrdefordeling er, at medlemsstaterne får lov til alt for frit at tilsidesætte deres hjemlige emissionsreduktioner og kompensere herfor ved at finansiere projekter i udviklingslande. I værste fald kan det føre til, at de hjemlige udledninger stabiliseres, så tingene forbliver, som de er. Resultatet af forhandlingerne bevarer dog ikke desto mindre den forsvarlige grundstruktur fra Kommissionens forslag i form af en lineær udvikling i emissionsreduktioner og bindende, årlige lofter for emissioner i EU's lovgivning for første gang. Desuden fik Parlamentet en række vigtige forbedringer igennem, der var baseret på den stort set enstemmige betænkning fra Udvalget om Miljø, Folkesundhed og Fødevaresikkerhed. Nogle af dem vil jeg nævne nu. Emissionsreduktionsmålet på 30 % vil nu fremgå af lovteksten efter indgåelse af den internationale aftale. Medlemsstaterne bliver nødt til med det samme at begynde at planlægge mere drastiske tiltag til at reducere udledningerne, og de bliver også nødt til at rapportere om dem. Medlemsstaterne får et tydeligt incitament til at holde sig inden for deres juridiske grænser for udledninger, eftersom en overskridelse vil medføre større nedskæring i det følgende års kvote. Kvalitetskriterierne for CDM-kreditter (mekanismen for bæredygtig udvikling) bliver strammet op. Efter den internationale aftale vil EU forpligte sig til at hjælpe udviklingslande med at reducere deres emissioner på en sådan måde, at klimaforandringerne begrænses til mindre end to grader. Der bliver en tidsgrænse for at begrænse udledningerne fra skibsfarten. Hvis Den Internationale Søfartsorganisation (IMO) ikke indgår en international aftale inden 2011, vil EU på egen hånd gribe til lovgivningsmæssige tiltag. Alt dette er betydelige forbedringer, og de bygger på Parlamentets krav. I overensstemmelse hermed anbefaler jeg at støtte hele pakken ved den endelige afstemning, selv om jeg på den anden side også støtter ændringsforslagene fra min gruppe og fra Den Europæiske Venstrefløjs Fællesgruppe/Nordisk Grønne Venstre om at reducere kvotaen af CDM-kreditter på en måde, der ville garantere, at størstedelen af emissionsreduktionerne ville ske i Europa. På trods af denne beslutnings gode og dårlige aspekter, betyder den, at der bliver meningsudvekslinger i utvetydige vendinger om, hvorvidt EU skal gennemføre emissionsreduktioner på en måde, der anerkender budskabet fra klimaforskningen, og kun efter internationale drøftelser af aftalen. For det andet betyder beslutningen, at det er medlemsstaternes politiske ansvar, i hvilket omfang emissionsreduktionerne skal finde sted i Europa. Jeg opfordrer medlemsstaterne til ikke at outsource størstedelen af deres emissionsreduktioner til udviklingslande, men at foretage hjemlige grønne investeringer i offentlig transport, jernbaner og mere energieffektive bygninger og samtidig skabe "grønne jobs" i Europa. Vi må huske, at jorden ikke går på kompromis. Planetens ultimatummer er absolutte, og den dyreste mulighed af alle er at udvande og udsætte emissionsreduktionerne."@da2 "− Frau Präsidentin, sehr geehrte Damen und Herren! Mein aufrichtiger Dank gilt den Schattenberichterstattern für ihre hervorragende Zusammenarbeit. Ich möchte auch der Kommission und der französischen Ratspräsidentschaft der Europäischen Union für ihre Bemühungen danken. Ich muss dennoch sagen, dass ich nicht ganz glücklich bin. Die EU sollte mit diesem Klimapaket zeigen, dass sie eine starke globale Führungsrolle übernehmen kann. Leider wurde diese Führungsrolle stark verwässert, als die französische Präsidentschaft die Entscheidung dem Konsens durch die Mitgliedstaaten überließ. Fast alle Regierungschefs kamen zum Gipfel mit der Absicht, das Klimapaket je nach Maßgabe ihrer nationalen Interessen zu verwässern, und das ist ihnen in der Tat gelungen. Das Ergebnis ist natürlich ein Schritt nach vorne, aber ein wesentlich kleinerer Schritt, als uns von der Wissenschaft empfohlen wird. Das größte Problem bei der Entscheidung über die Lastenteilung (Effort Sharing Decision) ist, dass die Mitgliedstaaten ihre heimischen Emissionsreduktionen völlig willkürlich vernachlässigen und zum Ausgleich Projekte in den Entwicklungsländern finanzieren dürfen. Schlimmstenfalls kann dies dazu führen, dass die Emissionen im eigenen Land stabilisiert werden und alles bleibt, wie es ist. Im Ergebnis der Verhandlungen bleibt dennoch die solide Grundstruktur des Vorschlags der Kommission erhalten: Eine lineare Entwicklung der Emissionsreduktion und verbindliche jährliche Obergrenzen für Emissionen sind erstmalig in EU-Rechtsvorschriften festgehalten. Außerdem konnte das Parlament eine Reihe wichtiger Verbesserungen durchsetzen, die auf dem praktisch einstimmig akzeptierten Bericht des Ausschusses für Umweltfragen, Volksgesundheit und Lebensmittelsicherheit basieren. Ich werde gleich einige davon nennen. Das Ziel, die Emissionen um 30 % zu reduzieren, wird nun im Gesetzestext erscheinen, der auf das internationale Abkommen folgt. Die Mitgliedstaaten müssen unverzüglich mit der Planung strengerer Maßnahmen zur Reduzierung der Emissionen beginnen, und sie müssen über diese außerdem Bericht erstatten. Die Mitgliedstaaten erhalten deutliche Anreize, ihre gesetzlichen Grenzen für Emissionen einzuhalten, da ein Überschreiten dieser Grenzen zu stärkeren Einschnitten bei der Quote für das Folgejahr führt. Die Qualitätskriterien für die Finanzierung von CDM-Projekten (Clean Development Mechanisms) werden strenger. Nach Abschluss der internationalen Vereinbarung verpflichtet sich die EU, den Entwicklungsländern dabei zu helfen, ihre Emissionen so zu reduzieren, dass der Klimawandel auf weniger als zwei Grad begrenzt wird. Es wird eine zeitliche Frist für die Beschränkung der Emissionen aus der Seeschifffahrt geben. Wenn die Internationale Seeschifffahrtorganisation (IMO) bis 2011 kein internationales Abkommen schließt, wird die EU ihre eigenen legislativen Maßnahmen ergreifen. Dies sind beträchtliche Verbesserungen, und sie beruhen auf den Forderungen des Parlaments. Dementsprechend empfehle ich die Unterstützung für das gesamte Paket in der Schlussabstimmung, wenn ich andererseits auch die Änderungsanträge meiner Fraktion und der Konföderalen Fraktion der Vereinigten Europäischen Linken/Nordische Grüne Linke unterstütze, die fordern, die Quote der CDM-Kredite so zu verringern, dass sichergestellt ist, dass der größte Teil der Emissionsreduktionen in Europa erfolgt. Diese Entscheidung bedeutet ungeachtet ihrer positiven und negativen Aspekte, dass es sehr klare und deutliche Diskussionen darüber geben wird, ob die EU Emissionsreduktionen entsprechend der Botschaft der Klimaforscher durchführen soll, und zwar erst nach den internationalen Gesprächen über die Vereinbarung. Zweitens bedeutet diese Entscheidung, dass es in der politischen Verantwortung der Mitgliedstaaten liegt, in welchem Umfang Emissionsreduktionen in Europa erzielt werden sollen. Ich bitte die Mitgliedstaaten, den Großteil ihrer Emissionsreduktionen nicht in Entwicklungsländer auszulagern, sondern im eigenen Land grüne Investitionen im öffentlichen Nahverkehr, bei der Bahn und im Bereich energieeffizientere Gebäude zu tätigen und gleichzeitig in Europa qualifizierte Arbeitsplätze im Umweltsektor zu schaffen. Wir dürfen nicht vergessen, dass die Erde keine Kompromisse macht. Das Ultimatum des Planeten ist endgültig, und die kostspieligste Option besteht darin, alles zu verwässern und die Emissionsreduktionen auf später zu verschieben."@de9 "− Κυρία Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, τις ειλικρινείς μου ευχαριστίες στους σκιώδεις εισηγητές για την εξαιρετική τους συνεργασία. Θέλω επίσης να ευχαριστήσω την Επιτροπή και τη Γαλλική Προεδρία του Συμβουλίου της Ευρωπαϊκής Ένωσης για όλες τους τις προσπάθειες. Οφείλω να πω, όμως, ότι δεν είμαι απολύτως ευχαριστημένη. Η ΕΕ όφειλε να είχε επιδείξει ηγετικό σθένος παγκοσμίως με αυτό το πακέτο για το κλίμα. Δυστυχώς, οι ηγετικές ικανότητες υπονομεύτηκαν σε μεγάλο βαθμό όταν η Γαλλική Προεδρία παρέπεμψε την απόφαση σε συναίνεση από τα κράτη μέλη. Σχεδόν κάθε πρωθυπουργός πήγε στη σύνοδο κορυφής με πρόθεση, βάσει εθνικών συμφερόντων, να αποδυναμώσει το πακέτο για το κλίμα και πράγματι τα κατάφεραν. Το αποτέλεσμα είναι βέβαια ένα βήμα μπροστά, αλλά ένα πολύ μικρότερο βήμα από εκείνο που συμβουλεύει η επιστήμη να κάνουμε. Το μεγαλύτερο πρόβλημα με την απόφαση για τον επιμερισμό των προσπαθειών είναι ότι τα κράτη μέλη επιτρέπεται υπερβολικά ελεύθερα να παραμελούν τις μειώσεις εκπομπών τους εγχωρίως και να το αντισταθμίζουν αυτό χρηματοδοτώντας έργα σε αναπτυσσόμενες χώρες. Στο χειρότερο σενάριο, αυτό μπορεί απλά να οδηγήσει στη σταθεροποίηση των εκπομπών εγχωρίως και τη διατήρηση των πραγμάτων ως έχουν σήμερα. Η έκβαση των διαπραγματεύσεων εντούτοις διατηρεί την υγιή βασική δομή της πρότασης της Επιτροπής: μια γραμμική εξέλιξη των μειώσεων των εκπομπών και δεσμευτικά ετήσια πλαφόν για τις εκπομπές, στην νομοθεσία της ΕΕ για πρώτη φορά. Εξάλλου, το Κοινοβούλιο πέρασε αρκετές σημαντικές βελτιώσεις οι οποίες βασίστηκαν στην ουσιαστικά ομόφωνη έκθεση της Επιτροπής Περιβάλλοντος, Δημόσιας Υγείας και Ασφάλειας των Τροφίμων. Στη συνέχεια θα αναφέρω κάποιες ενδεικτικά. Ο στόχος της κατά 30% μείωσης των εκπομπών θα εμφανίζεται πλέον στο νομικό κείμενο, μετά τη διεθνή συμφωνία. Τα κράτη μέλη θα πρέπει να ξεκινήσουν να σχεδιάζουν πιο δραστικές ενέργειες για τις μειώσεις των εκπομπών αμέσως και θα πρέπει επίσης να δίνουν αναφορά για αυτές. Θα δοθεί στα κράτη μέλη ένα σαφές κίνητρο να τηρήσουν τα νόμιμα όρια εκπομπών τους, καθώς η υπέρβαση του ορίου θα συνεπάγεται αυξημένες περικοπές στην ποσόστωση του επόμενου έτους. Τα ποιοτικά κριτήρια για πιστωτικά μόρια του Μηχανισμού Καθαρής Ανάπτυξης (CDM) θα καταστούν πιο αυστηρά. Μετά τη διεθνή συμφωνία, η ΕΕ θα δεσμευτεί να βοηθά αναπτυσσόμενες χώρες για να μειώσει τις εκπομπές τους κατά τέτοιο τρόπο που η κλιματική αλλαγή να περιοριστεί σε λιγότερο από δύο βαθμούς. Θα υπάρχει ένα χρονικό περιθώριο για τον περιορισμό των εκπομπών της ναυτιλίας. Εάν ο Διεθνής Ναυτιλιακός Οργανισμός (IMO) δεν καταρτίσει μια διεθνή συμφωνία έως το 2011, η ΕΕ θα λάβει δικές της νομοθετικές ενέργειες. Όλες αυτές είναι μείζονες βελτιώσεις και βασίζονται στα αιτήματα του Κοινοβουλίου. Συνεπώς, συστήνω να υποστηρίξετε ολόκληρο το πακέτο στην τελική ψηφοφορία, αν και, αφετέρου, υποστηρίζω επίσης τις τροπολογίες που κατέθεσε η ομάδα μου και η Συνομοσπονδιακή Ομάδα της Ευρωπαϊκής Ενωτικής Αριστεράς/Αριστερά των Πράσινων των Βορείων Χωρών για μείωση της ποσόστωσης των πιστωτικών μορίων του CDM κατά τέτοιο τρόπο που να εγγυάται ότι η πλειονότητα των μειώσεων εκπομπών θα γίνεται στην Ευρώπη. Αυτή η απόφαση, παρά τις καλές και κακές τις πτυχές, σημαίνει ότι θα λογοφέρνουν υπό βέβαιους όρους για το κατά πόσο η ΕΕ θα πρέπει να προβεί σε μειώσεις των εκπομπών κατά τρόπο που να παραδέχεται το μήνυμα της έρευνας του κλίματος και να το κάνει αυτό μόνο κατόπιν διεθνών συνομιλιών για τη συμφωνία. Δεύτερον, η απόφαση σημαίνει ότι αποτελεί πολιτική ευθύνη των κρατών μελών τι όγκος των μειώσεων των εκπομπών θα έπρεπε να συντελεστεί στην Ευρώπη. Καλώ τα κράτη μέλη να μην εκχωρούν το μεγαλύτερο μέρος των μειώσεων εκπομπών τους σε αναπτυσσόμενες χώρες, αλλά να κάνουν πράσινες επενδύσεις στις χώρες τους στις δημόσιες συγκοινωνίες, τους σιδηροδρόμους και πιο αποδοτικά ενεργειακά κτίρια και ταυτόχρονα να δημιουργήσουν πράσινες θέσεις εργασίας στην Ευρώπη. Πρέπει να θυμόμαστε ότι η γη δεν κάνει συμβιβασμούς. Τα τελεσίγραφα του πλανήτη είναι απόλυτα και είναι η ακριβότερη επιλογή από όλες να αποδυναμώσουμε και να αναβάλλουμε τις μειώσεις των εκπομπών."@el10 "− Madam President, ladies and gentlemen, my sincerest thanks go to the shadow rapporteurs for their excellent cooperation. I also want to thank the Commission and the French Presidency of the Council of the European Union for all their efforts. I have to say, however, that I am not completely happy. The EU ought to have shown strong global leadership with this climate package. Unfortunately, that leadership was badly watered down when the French Presidency referred the decision for consensus by the Member States. Almost every prime minister went to the summit with the intention, based on national interests, of watering down the climate package, and indeed managed to. The outcome is of course a step forward, but a much, much smaller step than science is advising us to take. The biggest problem with the Effort Sharing Decision is that the Member States are allowed all too freely to neglect their emission reductions at home and compensate for it by financing projects in developing countries. In the worst case scenario, this can simply lead to the stabilisation of emissions at home and keeping things as they are. The outcome of the negotiations nevertheless preserves the sound basic structure of the Commission’s proposal: a linear development in emission reductions and binding annual ceilings for emissions, in EU legislation for the first time. Furthermore, Parliament got through a number of important improvements that were based on the virtually unanimous report by the Committee on the Environment, Public Health and Food Safety. I will next mention some of these. The 30% emissions reduction target will now appear in the legal text, following the international agreement. Member States will have to start planning more drastic action on reductions in emissions right away, and will also have to report back on them. Member States will be given a clear incentive to remain within their legal limits for emissions, as exceeding the limit will result in increased cuts in the following year’s quota. The quality criteria for Clean Development Mechanism (CDM) credits will be tightened up. After the international agreement, the EU will commit to helping developing countries to reduce their emissions in such a way that climate change is limited to less than two degrees. There will be a time limit for restricting emissions from shipping. If the International Maritime Organization (IMO) does not conclude an international agreement by 2011, the EU will take its own legislative action. These are all major improvements and they are based on the demands of Parliament. Accordingly, I recommend support for the entire package in the final vote, although, on the other hand, I also support the amendments by my group and by the Confederal Group of the European United Left/Nordic Green Left to reduce the quota of CDM credits in a way that would guarantee that the majority of emission reductions would be made in Europe. This decision, its good and bad aspects notwithstanding, means there will be wrangling in no uncertain terms about whether the EU should make emission reductions in a way that acknowledges the message of climate research and do so only after international talks on the agreement. Secondly, the decision means that it is the political responsibility of the Member States as to what volume of emission reductions should take place in Europe. I appeal to the Member States not to outsource most of their emission reductions to developing countries, but to make green investments at home in public transport, railways and more energy-efficient buildings, and at the same time create ‘green collar’ jobs in Europe. We have to remember that the earth does not make compromises. The planet’s ultimatums are absolute, and it is the most expensive option of all to water down and postpone emission reductions."@en4 "− (FI) Señora Presidenta, Señorías, mi más sincero agradecimiento a los ponentes alternativos por su excelente cooperación. También quiero dar las gracias a la Comisión y a la Presidencia francesa del Consejo de la Unión Europea por sus esfuerzos. Sin embargo, debo decir que no estoy totalmente satisfecha. La UE debería haber mostrado un sólido liderazgo global con este conjunto de medidas sobre el clima. Por desgracia, ese liderazgo quedó muy diluido cuando la Presidencia francesa hizo referencia a la decisión por consenso por parte de los Estados miembros. Casi todos los presidentes y primeros ministros acudieron a la cumbre con la intención, basada en intereses nacionales, de diluir el conjunto de medidas sobre el clima, y desde luego lo lograron. El resultado es, por supuesto, un paso hacia adelante, pero mucho más pequeño del que la ciencia nos recomienda dar. El mayor problema con la Decisión sobre el esfuerzo compartido es que se permite con demasiada libertad a los Estados miembros que desatiendan sus reducciones de las emisiones en casa y que las compensen financiando proyectos en países desarrollados. En el peor de los supuestos, esto puede llevar sencillamente a la estabilización de las emisiones en casa y a mantener las cosas como están. Aún así, el resultado de las negociaciones conserva la sensata estructura básica de la propuesta de la Comisión: un desarrollo lineal en las reducciones de las emisiones y unos límites máximos anuales vinculantes para las emisiones en la legislación de la UE por primera vez. Es más, el Parlamento consiguió aprobar varias mejoras importantes que se basaban en el informe prácticamente unánime de la Comisión de Medio Ambiente, Salud Pública y Seguridad Alimentaria. A continuación mencionaré algunas de ellas. El objetivo de una reducción del 30 % en las emisiones aparecerá ahora en el texto legal, tras el acuerdo internacional. Los Estados miembros tendrán que empezar a planificar inmediatamente acciones más drásticas sobre las reducciones de las emisiones y también tendrán que informar sobre ellas. Se ofrecerá a los Estados miembros un claro incentivo para que permanezcan dentro de los límites legales de emisiones, ya que la superación de ese límite supondrá mayores recortes en la cuota del año siguiente. Los criterios de calidad para los créditos del Mecanismo para un Desarrollo Limpio (MDL) se volverán más estrictos. Tras el acuerdo internacional, la UE se comprometerá a ayudar a los países en desarrollo para que reduzcan sus emisiones de tal forma que el cambio climático se limite a menos de dos grados. Existirá un límite temporal para restringir el envío de las emisiones. Si la Organización Marítima Internacional (OMI) no alcanza un acuerdo internacional en 2011, la UE adoptará sus propias medidas legislativas. Todas estas son importantes mejoras y se basan en las demandas del Parlamento. En consecuencia, recomiendo el apoyo a todo el conjunto de medidas en la votación final, aunque, por otro lado, también apoyo las enmiendas propuestas por mi Grupo y por el Grupo Confederal de la Izquierda Unitaria Europea/Izquierda Verde Nórdica de reducir la cuota de créditos MDL de forma que se garantice que la mayoría de las reducciones de las emisiones se realizan en Europa. Esta decisión, a pesar de sus aspectos positivos y negativos, supone que no se vaya a discutir sobre términos imprecisos cuando hablamos de si la UE debería conseguir reducciones de las emisiones de una forma que reconozca el mensaje de la investigación sobre el clima y que lo haga sólo después de las conversaciones internacionales sobre el acuerdo. En segundo lugar, la decisión supone que es responsabilidad política de los Estados miembros el determinar el volumen de las reducciones de las emisiones en Europa. Hago un llamamiento a los Estados miembros para que no externalicen la mayor parte de sus reducciones de emisiones a países en desarrollo, sino que hagan inversiones verdes en casa en los transportes públicos, el ferrocarril y edificios más eficientes desde el punto de vista energético y, al mismo tiempo, creen puestos de trabajo «verdes» en Europa. Debemos recordar que la Tierra no alcanza compromisos. Los ultimátums del planeta son absolutos y descafeinar y posponer las reducciones de emisiones es la opción más cara."@es21 "− Austatud juhataja, kallid kolleegid, suur tänu variraportööridele suurepärase koostöö eest! Soovin tänada ka komisjoni ja Euroopa Ülemkogu eesistujariiki Prantsusmaad kõigi nende jõupingutuste eest! Pean aga ütlema, et ma ei ole tulemustega päris rahul. Euroopa Liit oleks pidanud käeoleva kiimapaketiga näitama tugevat maailmatasemel juhirolli. Kahjuks aga vähendati seda juhirolli oluliselt, kui Prantsusmaa eesistumine otsuse liikmesriikidele nõusoleku saamiseks esitas. Peaaegu iga peaminister läks tippkohtumisele kavatsusega kliimapaketti siseriiklike huvide nimel vähendada, ning lõpuks see ka saavutati. Loomulikult on tulemus samm edasi, kuid see samm on palju väiksem, kui teadlased meile soovitavad. Suurim probleem jagatud jõupingutusi käsitleva direktiiviga on, et liikmesriikidel on liiga lihtne hüljata heitkoguste vähendamise jõupingutusi kodus ning kompenseerida neid projektide rahastamisega arengumaades. Halvimal juhul lõppeb see sellega, et kodused heitkogused stabiliseeruvad ja asjad jäävad nii, nagu need on. Sellegipoolest säilis läbirääkimiste tulemustes komisjoni esialgse ettepaneku tervikkuju. Sellega on meil olemas esimene ELi õigusakt, millega on sätestatud lineaarne heitkoguste vähendamine ja siduvad iga-aastased heitkoguste ülemmäärad. Lisaks õnnestus parlamendil lisada mitmeid olulisi parandusi, mis põhinesid peaaegu ühehäälselt vastu võetud keskkonna-, rahvatervise- ja toiduohutuse komisjoni raportil. Nimetaksingi järgnevalt mõned neist. Heitkoguste 30% vähendamise eesmärk lisatakse nüüd, pärast rahvusvahelise kokkuleppe sõlmimist õigusteksti. Liikmesriigid peavad hakkama kavandama juba kohe drastilisemaid vähendamisi ning nende edenemise kohta ka aruandeid esitama. Liikmesriikidele antakse selge stiimul oma heitkoguste õiguslikest piiridest kinnipidamiseks, kuna piiride ületamine toob kaasa suuremaid kärpeid järgmise aasta kvootides. Jäigastatakse ka puhta arengu mehhanismi (CDM) raames krediidi andmise kvaliteedikriteeriumeid. Pärast rahvusvahelise kokkuleppe sõlmimist pühendub EL arengumaade aitamisele vähendada sealseid heitkoguseid nii, et kliimamuutus oleks vähem kui kaks kraadi. Laevaliiklusele kehtestati heitkoguste piiramiseks ajaline piir. Kui Rahvusvaheline Mereorganisatsioon (IMO) ei sõlmi 2011. aastaks rahvusvahelist kokkulepet, astub EL vastavad õiguslikud sammud. Need on kõik suured parandused ning need põhinevad parlamendi esitatud nõudmistel. Seoses sellega palun ka toetada lõpphääletusel tervet paketti, kuigi toetan ühelt poolt ka oma fraktsiooni ja Euroopa Ühendatud Vasakpoolsete / Põhjamaade Roheliste Vasakpoolsete liitfraktsiooni tehtud muudatusettepanekuid vähendada puhta arengu mehhanismi krediiti nii, et just Euroopas oleks tagatud enamik heitkoguste vähendamisest. Headele ja halbadele aspektidele vaatamata tähendab see otsus, et hakatakse otseselt vaidlema selle üle, kas EL peaks vähendama heitkoguseid viisil, millega tunnustatakse kliimateadlaste sõnumit ning tegema seda alles pärast rahvusvaheliste läbirääkimiste lõpetamist antud teemal. Teiseks tähendab see otsus, et Euroopa heitkoguste vähendamise mahu määramine on liikmesriikide poliitiline vastutus. Palun liikmesriikidel mitte kanda suuremat osa oma heitkoguste vähendamisest üle arengumaadesse, vaid teha siseriiklikul tasandil keskkonnasõbralikke investeeringuid transporti, raudteedesse ja energiatõhusamatesse hoonetesse ning luua selle käigus ka Euroopas rohelisi töökohti. Peame pidama meeles, et Maa ei tee kompromisse. Meie planeedi ultimaatumid on absoluutsed ning kõige rohkem läheb meile lõpuks maksma otsus vähendada ja lükata üha edasi heitkoguste vähendamise meetmeid."@et5 "− Madame la Présidente, Mesdames et Messieurs les députés, je remercie très sincèrement les rapporteurs fictifs pour leur excellente coopération. Je souhaite également remercier la Commission et la Présidence française du Conseil de l’Union européenne pour tous les efforts qu’elles ont fournis. Toutefois, je dois avouer que je ne suis pas totalement satisfaite. L’UE aurait dû faire preuve d’une autorité plus affirmée à l’échelle mondiale avec ce paquet climat. Malheureusement, cette autorité a été sévèrement sapée lorsque la Présidence française a reporté la décision visant à aboutir à un consensus entre États membres. Presque tous les Premiers ministres se sont rendus au sommet dans l’intention, basée sur les intérêts nationaux, de ruiner le paquet climat, et ils y sont en effet parvenus. Le résultat est, bien sûr, une avancée, mais une mesure beaucoup, beaucoup plus faible que ce que la science nous recommande. Le principal problème de la directive «Effort partagé» est que les États membres peuvent bien trop librement négliger la réduction des émissions sur leur territoire et les compenser en finançant des projets dans les pays en développement. Dans le pire scénario, cela peut tout simplement mener à la stabilisation des émissions dans ces États membres et maintenir la situation telle qu’elle est actuellement. Les conclusions des négociations préservent néanmoins la structure de base solide de la proposition de la Commission: un développement linéaire des réductions des émissions et des plafonds annuels contraignants pour les émissions figurent pour la première fois dans la législation européenne. En outre, le Parlement a fait voter un certain nombre d’améliorations importantes basées sur le rapport quasi unanime de la commission de l’environnement, de la santé publique et de la sécurité alimentaire. Je reviendrai sur certaines d’entre elles par la suite. L’objectif visant à réduire les émissions de 30 % apparaîtra désormais dans la législation à la suite de l’accord international. Les États membres devront commencer à prévoir rapidement des mesures plus draconiennes pour les réductions des émissions et devront également faire rapport sur ces mesures. Ils se verront accorder des mesures incitatives claires pour rester dans les limites légales en matière d’émissions, puisque le dépassement de la limite entrainera de plus en plus de réductions des quotas l’année suivante. Les critères de qualité relatifs aux crédits du mécanisme de développement propre (MDP) seront renforcés. À la suite de l’accord international, l’UE s’engagera à aider les pays en développement à réduire leurs émissions de manière à ce que l’augmentation des températures soit limitée à moins de 2° C. Une limite temporelle sera fixée pour contenir les émissions dans le transport. Si l’Organisation maritime internationale (OMI) ne conclut par un accord mondial d’ici à 2011, l’UE prendra ses propres mesures législatives. Tous ces aspects représentent des améliorations importantes et ils sont basés sur les requêtes du Parlement. En ce sens, je recommande de soutenir la totalité du paquet lors du vote final, même si, parallèlement, je soutiens également les amendements de mon groupe et du groupe confédéral de la Gauche unitaire européenne/Gauche verte nordique visant à réduire le quota de crédits du MDP pour veiller à ce que la majorité des réductions d’émissions ait lieu en Europe. En dépit de ses aspects positifs et négatifs, cette décision suscitera des querelles sans ambages pour déterminer si l’UE devrait réduire ses émissions de manière à faire comprendre qu’elle comprend le message envoyé par la recherche scientifique en matière de climat, et ce uniquement après la tenue de négociations internationales sur l’accord. Cette décision implique également que les États membres assument la responsabilité politique du calcul du volume de réduction des émissions approprié en Europe. J’appelle les États membres à ne pas externaliser la majeure partie de leurs réductions d’émissions dans les pays en développement, mais à investir en faveur de l’environnement chez eux dans les transports publics, le secteur ferroviaire et des bâtiments plus efficaces en termes d’énergie, et parallèlement, à créer des emplois de type «cols verts» en Europe. Nous ne devons pas oublier que la planète ne fait pas de compromis. Les ultimatums qu’elle lance sont catégoriques et l’option consistant à affaiblir et à reporter les réductions d’émissions nous coûtera plus que toute autre solution."@fr8 "− Elnök asszony, hölgyeim és uraim! Őszinte köszönetemet szeretném kifejezni az árnyékelőadóknak a kiváló együttműködésért. Köszönetet szeretnék mondani a Bizottságnak és az Európai Unió Tanácsa francia elnökségének az általuk tett erőfeszítésekért. El kell azonban mondanom, hogy nem vagyok maradéktalanul elégedett. A klímacsomaggal az EU-nak határozott globális vezető szerepet kellett volna vállalnia. Ez a vezető szerep sajnálatos módon erősen meggyengült, amikor a francia elnökség úgy határozott, hogy a döntést tagállami konszenzussal hozza meg. Szinte minden miniszterelnök azzal a nemzeti érdekeken alapuló szándékkal érkezett a csúcsra, hogy enyhítsen a klímacsomagon, és ez sikerült is nekik. A végeredmény természetesen így is előrelépést jelent, de kisebbet annál, mint amire a tudományos javaslatok értelmében szükség lenne. A terhek elosztásáról szóló határozat legnagyobb hátránya az, hogy a tagállamok szabadon figyelmen kívül hagyhatják saját nemzeti csökkentési kötelezettségeiket, és kompenzálhatják ezeket a fejlődő országokban megvalósuló projektek finanszírozásával. A legrosszabb esetben ez odáig vezethet, hogy házon belül stabilizálódik a kibocsátás szintje, és minden marad a régiben. A tárgyalási eredmények ennek ellenére megőrzik a bizottsági javaslat ésszerű alapszerkezetét: a kibocsátáscsökkentés lineáris növelését és a kibocsátásoknak az uniós szabályozásban először megvalósuló, éves szinten megállapított kötelező felső határát. A Parlament ezenkívül keresztülvitt számos, a Környezetvédelmi, Közegészségügyi és Élelmiszer-biztonsági Bizottság szinte egyhangúlag elfogadott jelentésén alapuló fontos javító módosítást is. A következőkben ezek közül említenék néhányat. A 30%-os kibocsátáscsökkentési cél a nemzetközi megállapodást követően immár szerepelni fog a jogszabály szövegében. A tagállamoknak mostantól mérlegelniük kell a kibocsátáscsökkentést célzó fellépés drasztikusabb módjait, amelyek eredményeiről jelentést is kell tenniük. A tagállamoknak határozott érdeke lesz a kibocsátások jogilag engedélyezett szintjének betartása, hiszen a határ túllépése esetén a következő évi kvóta jelentősebb mértékű csökkentésére számíthatnak. A tiszta fejlesztési mechanizmus (CDM) egységeinek felhasználására vonatkozó minőségi követelmények szigorúbbá válnak. A nemzetközi megállapodást követően az EU vállalja, hogy olyan módon segíti elő a fejlődő országok kibocsátáscsökkentését, amelynek révén a hőmérséklet emelkedése 2 fok alatt tartható. A hajózásból származó kibocsátás korlátozására meghatározott időszak áll majd rendelkezésre. Amennyiben a Nemzetközi Tengerészeti Szervezet (IMO) 2011-ig nem köt nemzetközi megállapodást, az EU saját jogalkotása keretén belül intézkedik. Mindezek jelentős előrelépést jelentenek, amit a Parlament követeléseinek köszönhetünk. Ennek megfelelően a végső szavazáskor javaslom a teljes csomag támogatását, jóllehet más részről egyetértek a saját képviselőcsoportom, valamint által benyújtott módosítással is, amelynek értelmében a CDM-egységek csökkentésével biztosítható lenne, hogy a kibocsátáscsökkentés nagy része Európában valósuljon meg. Ez a határozat kedvező és kedvezőtlen elemeitől függetlenül azt jelenti, hogy valóságos birokharcot fogunk vívni arra vonatkozóan, vajon az EU által elért kibocsátáscsökkentés módjának meg kell-e felelnie a klímakutatás eredményeinek, és vajon ennek csupán a megállapodásról folytatott nemzetközi megbeszélések után kell-e megvalósulnia. Másodszor, a határozat azt jelenti, hogy a tagállamok politikai felelőssége eldönteni, a kibocsátáscsökkentésnek mekkora hányada valósul meg Európán belül. Arra kérem a tagállamokat, ne helyezzék ki a kibocsátáscsökkentés túlnyomó részét a fejlődő országokba, hanem a tömegközlekedés, a vasutak és az energiahatékonyabb épületek terén saját országukban fektessenek be a zöld megoldásokba, ezzel egy időben pedig teremtsenek „zöldgalléros” munkahelyeket Európában. Ne feledjük, hogy a Föld nem ismeri a kompromisszumokat. A bolygótól kapott ultimátumok teljes körűek, a kibocsátáscsökkentési célok gyengítése és halogatása pedig a lehető legköltségesebb megoldás."@hu11 "− Signora Presidente, onorevoli colleghi, porgo i miei più sinceri ringraziamenti ai relatori ombra per la loro eccellente collaborazione. Desidero inoltre ringraziare la Commissione e la presidenza francese del Consiglio europeo per tutti i loro sforzi. Devo confessare però di non essere del tutto soddisfatta. Con questo pacchetto sul clima, l’Unione europea avrebbe dovuto assumere il ruolo di leader globale, ruolo che purtroppo è stato seriamente indebolito allorché la presidenza francese ha rinviato la decisione all’approvazione degli Stati membri. Quasi tutti i Primi Ministri si sono recati al Vertice con l’intenzione di annacquare il pacchetto sul clima per tutelare i propri interessi nazionali, e hanno raggiunto il loro obiettivo. Il risultato è certamente un progresso, ma di entità insufficiente rispetto al parere della scienza. Il problema principale della decisione relativa alla ripartizione degli sforzi è che agli Stati membri si consente con estrema facilità di trascurare i propri impegni di riduzione delle emissioni in patria e di compensarli finanziando progetti nei paesi in via di sviluppo. Nella peggiore delle ipotesi, questo porterà alla stabilizzazione delle emissioni in patria e al mantenimento della situazione attuale. I negoziati tuttavia si sono conclusi con il mantenimento della solida struttura di base della proposta della Commissione: una riduzione lineare delle emissioni e soglie annuali vincolanti per le emissioni – una novità nella legislazione dell’Unione europea. Inoltre, il Parlamento è riuscito a far passare una serie di importanti miglioramenti basati sulla relazione, approvata praticamente all’unanimità dalla commissione per l’ambiente, la sanità pubblica e la sicurezza alimentare. Passo adesso a elencarne alcuni. In base all’accordo internazionale raggiunto, l’obiettivo di ridurre le emissioni del 30 per cento sarà incluso nel testo giuridico. Gli Stati membri dovranno cominciare a programmare azioni più drastiche per ridurre le emissioni fin da ora, e dovranno anche riferire in merito a tali attività. Essi inoltre avranno dei chiari incentivi a non superare i limiti legali delle emissioni, poiché il superamento di tali limiti ridurrebbe ulteriormente la quota dell’anno successivo. I criteri qualitativi per i crediti CDM (meccanismo per lo sviluppo pulito) diverranno più rigorosi. Dopo il raggiungimento dell’accordo internazionale, l’Unione europea si impegnerà ad aiutare i paesi in via di sviluppo a ridurre le loro emissioni in modo da limitare il cambiamento climatico a meno di due gradi. Ci sarà un limite di tempo per ridurre le emissioni generate dalla navigazione. Se l’Organizzazione marittima internazionale (IMO) non concluderà un accordo internazionale entro il 2011, l’Unione europea adotterà una propria azione legislativa. Si tratta di miglioramenti importanti, basati sulle richieste del Parlamento. Di conseguenza, invito voi tutti a sostenere l’intero pacchetto al momento della votazione finale benché io, d’altro canto, sostenga anche gli emendamenti presentati dal mio gruppo e dal gruppo GUE/NGL, volti a ridurre la quota dei crediti CDM per garantire che il grosso delle emissioni venga ridotto in Europa. Questa decisione, pur con i suoi lati positivi e negativi, comporterà certamente alterchi e discussioni per stabilire se l’Unione europea debba ridurre le emissioni sulla base dei risultati della ricerca climatica e se debba farlo soltanto dopo i colloqui internazionali sull’accordo. In secondo luogo, con questa decisione, gli Stati membri saranno politicamente responsabili del volume di riduzione delle emissioni in Europa. Invito gli Stati membri a non esternalizzare gran parte delle riduzioni delle proprie emissioni nei paesi in via di sviluppo, ma a realizzare investimenti verdi in patria nei trasporti pubblici, nelle ferrovie e nella costruzione di edifici più efficienti dal punto di vista energetico, creando al contempo posti di lavoro “verdi” in Europa. Dobbiamo ricordare che la terra non accetta compromessi. Gli ultimatum lanciati dal nostro pianeta sono definitivi, e l’opzione più costosa è quella di indebolire e rinviare le riduzioni delle emissioni."@it12 "− Ponia pirmininke, ponios ir ponai, nuoširdžiausiai dėkoju pagalbiniams pranešėjams už jų puikų bendradarbiavimą. Taip pat noriu padėkoti Komisijai ir Europos Sąjungos Tarybai pirmininkaujančiai Prancūzijai už visas jų pastangas. Tačiau turiu pasakyti, kad nesu visiškai laiminga. ES šiame kovos su klimato kaita priemonių pakete turėjo parodyti savo tvirtą vadovaujamą vaidmenį pasaulio mastu. Deja, Tarybai pirmininkaujančiai Prancūzijai perdavus šį sprendimą valstybėms narėms, kad šios priimtų bendrą nuomonę, šis vadovaujamas vaidmuo buvo labai susilpnintas. Beveik visi ministrai pirmininkai vyko į aukščiausiojo lygio susitikimą ketindami susilpninti klimato kaitos paketą, kad apsaugotų savo nacionalinius interesus, ir jiems tai iš tikrųjų pavyko. Galutinis rezultatas, žinoma, yra žingsnis pirmyn, bet daug mažesnis, nei rekomenduoja mokslininkai. Didžiausia problema, susijusi su sprendimu dėl bendrų pastangų, yra ta, kad valstybėms narėms suteikiama pernelyg daug laisvės nesirūpinti išmetamų dujų kiekio mažinimu namie ir kompensuoti tai besivystančiose šalyse įgyvendinamų projektų finansavimu. Blogiausio scenarijaus atveju išmetamųjų dujų kiekis namuose bus tik stabilizuotas, bet padėtis nepasikeis. Nepaisant to, suderėtame tekste išlaikyta tvirta pagrindinė Komisijos pasiūlymo struktūra: linijinis plėtojimas mažinant išmetamų dujų kiekį ir ES teisės aktuose pirmą kartą nustatomos privalomos metinės viršutinės išmetamų dujų kiekio ribos. Be to, Parlamentui pavyko pasiekti, kad būtų padaryta daug svarbių patobulinimų remiantis Aplinkos, visuomenės sveikatos ir maisto saugos komiteto parengtu pranešimu, kuriam, iš esmės, buvo vieningai pritarta. Vėliau paminėsiu kai kuriuos iš šių patobulinimų. Pasirašius tarptautinį susitarimą tikslas sumažinti išmetamų dujų kiekį 30 proc. dabar bus įtvirtintas teisiniame tekste. Valstybės narės turės iš karto pradėti planuoti drastiškesnes išmetamų dujų kiekio mažinimo priemones ir taip pat turės teikti šių priemonių įgyvendinimo ataskaitas. Valstybėms narėms bus suteikta skaidri paskata neviršyti teisiškai nustatytų išmetamų dujų kiekio normų, nes jei šios normos bus viršytos, kitais metais jiems skiriama kvota bus sumažinta. Kokybės kriterijai, taikomi suteikiant švarios plėtros mechanizmo (ŠPM) kreditus, bus sugriežtinti. Pasirašius tarptautinį susitarimą ES įsipareigos padėti besivystančioms šalims mažinti išmetamų šiltnamio efektą sukeliančių dujų kiekį tiek, kad klimato kaita sudarytų mažiau kaip 2 C. Bus nustatytas terminas jūrų transporto išmetamų dujų kiekio ribojimui. Jei Tarptautinėje jūrų organizacijoje (angl. IMO) tarptautinis susitarimas nebus pasirašytas iki 2011 m., ES pati priims atitinkamus teisės aktus. Tai buvo pagrindiniai patobulinimai, kuriuos pavyko padaryti, ir jie buvo padaryti Parlamento reikalavimu. Todėl rekomenduoju jums paremti visą šį paketą galutiniame balsavime, nors, kita vertus, aš taip pat pritariu pakeitimams dėl ŠPM kreditų kvotos mažinimo tokiu būdu, kuris užtikrintų, kad daugiausia išmetamų dujų kiekio būtų sumažinta Europoje, kuriuos pateikė mano frakcija ir Europos vieningųjų kairiųjų jungtinė frakcija / Šiaurės šalių žalieji kairieji. Šis sprendimas, nepaisant jo teigiamų ir neigiamų aspektų, reiškia, kad nebus jokių neaiškumų ir kivirčų dėl to, ar ES turėtų mažinti išmetamų šiltnamio efektą sukeliančių dujų kiekius atsižvelgdama į mokslinių tyrimų klimato kaitos srityje išvadas ir kad ji tai turėtų imtis daryti tik po tarptautinių derybų. Antra, šis sprendimas reiškia, kad tai, kokiu mastu išmetamų šiltnamio efektą sukeliančių dujų kiekiai turėtų būti sumažinti Europoje, yra valstybių narių politinės atsakomybės klausimas. Kreipiuosi į valstybes nares prašydama nesusitelkti tik ties išmetamų dujų kiekio mažinimo besivystančiose šalyse, bet taip pat nukreipti „žaliąsias“ investicijas į viešąjį transportą, geležinkelius ir efektyviai energiją naudojančius pastatus namuose. Tai taip pat leis Europoje sukurti daugiau darbo vietų aplinkos apsaugos srityje. Turime atminti, kad žemė nedaro kompromisų. Mūsų planetos ultimatumai yra absoliutūs ir taršos šiltnamio efektą sukeliančiomis dujomis mažinimo tikslų silpninimas ar jų įgyvendinimo atidėjimas iš visų pasirinkimo galimybių mums kainuos brangiausiai."@lt14 ". − — Priekšsēdētājas kundze, dāmas un kungi, es vēlos no sirds pateikties „ēnu” referentiem par lielisko sadarbību. Es arī vēlos pateikties Komisijai un Eiropas Savienības Padomes prezidentvalstij Francijai par visiem to centieniem. Tomēr man jāsaka, ka neesmu pilnībā apmierināta. ES saistībā ar šo klimata tiesību aktu kopumu vajadzēja uzņemties spēcīgu vadību globālā mērogā. Diemžēl šo vadību iedragāja Francijas prezidentūra, nododot lēmumu dalībvalstu izskatīšanai, lai panāktu konsensu. Gandrīz katrs ministru prezidents piedalījās samitā ar nodomu valsts interesēs mīkstināt klimata tiesību aktu kopumu, un tas viņiem patiešām izdevās. Iznākums, protams, ir solis uz priekšu, bet daudz mazāks par zinātnieku ieteikto soli. Lielākā problēma saistībā ar lēmumu par dalībvalstu kopīgiem pasākumiem ir tā, ka dalībvalstis pārāk brīvi var nepildīt emisiju samazināšanas mērķus un to kompensēt, finansējot projektus jaunattīstības valstīs. Sliktākajā gadījumā notiks tā, ka emisiju daudzums dalībvalstīs saglabāsies un pašreizējā situācija nemainīsies. Tomēr sarunu iznākumā Komisijas priekšlikuma pamatotā pamatstruktūra tika saglabāta — ES tiesību aktos pirmo reizi tika noteikta lineāra emisiju samazināšana un saistoši emisiju gada maksimālie apjomi. Turklāt Parlaments panāca virkni būtisku uzlabojumu, pamatojoties uz gandrīz vienprātīgu Vides, sabiedrības veselības un pārtikas nekaitīguma komitejas ziņojumu. Es minēšu dažus no tiem. Saskaņā ar starptautisko nolīgumu mērķis samazināt emisiju daudzumu par 30 % būs noteikts tiesību aktos. Dalībvalstīm nekavējoties būs jāsāk plānot krasāki emisiju samazināšanas pasākumi un būs par tiem arī jāziņo. Dalībvalstis tiks nepārprotami mudinātas pildīt savas juridiskās saistības attiecībā uz emisiju samazināšanu, jo noteikto apjomu pārsniegšanas gadījumā tiks samazināta nākamā gada kvota. Tiks noteikti stingrāki kvalitātes kritēriji Tīras attīstības mehānisma (TAM) kredītu piešķiršanai. Pēc tam, kad tiks noslēgts starptautisks nolīgums, ES apņemsies palīdzēt jaunattīstības valstīm samazināt emisijas daudzumu, lai klimata pārmaiņas būtu ierobežotas līdz diviem grādiem pēc Celsija. Tiks noteikts laika ierobežojums emisiju ierobežošanai kuģniecības nozarē. Ja Starptautiskā Jūrniecības organizācija (SJO) līdz 2011. gadam neparakstīs nolīgumu, ES pati uzsāks tiesiskus pasākumus. Šie visi ir būtiski uzlabojumi, un tos pieņēma, pamatojoties uz Parlamenta prasībām. Tāpēc es iesaku galīgajā balsojumā atbalstīt visu šo tiesību aktu kopumu, lai gan, no otras puses, es arī atbalstu savas grupas un Eiropas Apvienotās kreiso un Ziemeļvalstu Zaļo kreiso spēku konfederālās grupas iesniegtos grozījumus par TAM kredītu kvotu samazināšanu, lai nodrošinātu to, ka lielākais emisiju daudzums tiek samazināts Eiropā. Šis lēmums, lai gan tam ir kā pozitīvi, tā arī negatīvi aspekti, nozīmē to, ka nepārprotami notiks strīdi par to, vai ES jāsamazina emisijas, tādējādi atzīstot klimata pētījumu secinājumus, un vai tas jādara tikai pēc starptautiskām sarunām par nolīgumu. Otrkārt, lēmums nozīmē to, ka dalībvalstīm ir jāuzņemas politiska atbildība noteikt emisiju samazinājuma apjomu Eiropā. Es aicinu dalībvalstis nenovirzīt emisiju samazinājuma lielāko daļu uz jaunattīstības valstīm, bet veikt videi draudzīgus ieguldījumus pašām savā valstī attiecībā uz sabiedrisko transportu, dzelzceļu un ēkām, kas patērē mazāk enerģijas, un vienlaikus radīt Eiropā videi draudzīgas darbvietas. Mums jāatceras, ka Zeme nepieļauj kompromisus. Planētas izvirzītie ultimāti ir neapšaubāmi, un emisiju samazinājuma mērķu atvieglošana vai atlikšana ir visdārgākais risinājums."@lv13 "Arvoisa puhemies, hyvät kollegat. Lämmin kiitos varjoesittelijöille erinomaisesta yhteistyöstä ja kiitos myös komissiolle ja kiitos neuvoston puheenjohtajavaltiolle Ranskalle suuresta työstä. Minun on kuitenkin sanottava, että en ole täysin tyytyväinen. Tällä ilmastopaketilla EU:n piti osoittaa vahvaa globaalia johtajuutta. Valitettavasti johtajuus vesittyi pahasti, kun Ranska puheenjohtajavaltiona alisti päätöksen jäsenvaltioiden yksimielisyydelle. Melkein jokainen pääministeri lähti huippukokoukseen kansallisena tavoitteenaan vesittää ilmastopaketti ja onnistui siinä. Lopputulos on toki askel eteenpäin, mutta paljon, paljon pienempi askel, kuin tiede neuvoo meitä tekemään. päätöksen suurimpana ongelmana on, että jäsenvaltiot saavat aivan liian väljät oikeudet laiminlyödä päästövähennykset kotimaassa ja hyvittää sen rahoittamalla hankkeita kehitysmaissa. Pahimmassa tapauksessa tämä voi johtaa vain kotimaisten päästöjen stabiloimiseen, pitämiseen ennallaan. Neuvottelutuloksessa säilytetään kuitenkin komission ehdotuksen hyvä perusrakenne: lineaarinen päästöura ja sitovat vuotuiset päästökatot, mikä on ensimmäinen kerta EU:n lainsäädännössä. Lisäksi parlamentti sai vietyä läpi joukon tärkeitä parannuksia, jotka perustuivat ympäristövaliokunnan lähes yksimieliseen mietintöön. Mainitsen seuraavaksi joitakin kyseisistä parannuksista. 30 prosentin päästövähennystavoite kansainvälisen sopimuksen jälkeen tulee nyt lakitekstiin. Jäsenvaltioiden on aloitettava vaativampien päästövähennystoimien suunnittelu heti ja myös raportoitava niistä. Jäsenvaltioille tulee selkeä kannuste pysyä lainmukaisissa päästörajoissa, koska rajan ylittäminen johtaa seuraavan vuoden kiintiön leikkaamiseen korotetulla määrällä. CDM-päästöhyvitysten laadullisia kriteereitä tiukennetaan. Kansainvälisen sopimuksen jälkeen EU sitoutuu avustamaan kehitysmaiden päästövähennyksiä tavalla, joka vastaa ilmastonmuutoksen rajoittamista alle kahden asteen. Merenkulun päästöjen rajoittamiselle tulee aikaraja. Jos kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO ei saa aikaan kansainvälistä sopimusta vuoteen 2011 mennessä, EU ryhtyy omiin lainsäädäntötoimiin. Nämä kaikki ovat merkittäviä parannuksia, ja ne perustuvat parlamentin vaatimuksiin. Niiden vuoksi suosittelen kuitenkin tämän kokonaisuuden tukemista loppuäänestyksessä, vaikka toisaalta tuen myös oman ryhmäni ja GUE-ryhmän muutosehdotuksia CDM-päästöhyvitysten kiintiön pienentämiseksi sillä tavalla, että taattaisiin, että enemmistö päästövähennyksistä tehtäisiin Euroopassa. Kaikkine hyvine ja huonoine puolineen tämä päätös tarkoittaa sitä, että varsinainen kädenvääntö siitä, tekeekö EU päästövähennyksiä tavalla, joka vastaa ilmastotutkimuksen viestiä, käydään vasta kansainvälisten sopimusneuvottelujen jälkeen. Toiseksi tämä päätös tarkoittaa, että jää jäsenvaltioiden omalle poliittiselle vastuulle, miten paljon päästöjä todella vähennetään Euroopassa. Vetoankin jäsenvaltioihin, jotta ne eivät ulkoistaisi valtaosaa päästövähennyksistään kehitysmaihin, vaan tekisivät kotimaassa vihreät investoinnit joukkoliikenteeseen, rautateihin ja energiatehokkaampiin rakennuksiin ja luovat samalla viherkaulustyöpaikkoja Eurooppaan. Meidän on muistettava, että maapallo ei tee kompromisseja, planeetan määräajat ovat ehdottomia ja taloudellisesti kaikkein kalleinta on vesittää ja lykätä päästövähennyksiä."@mt15 "Mevrouw de Voorzitter, dames en heren, mijn hartelijke dank gaat uit naar de schaduwrapporteurs voor hun uitstekende samenwerking. Ik wil ook de Commissie en het Franse voorzitterschap van de Raad bedanken voor hun geweldige werk. Ik moet toch zeggen dat ik niet helemaal tevreden ben. De Europese Unie had met dit klimaatpakket krachtig mondiaal leiderschap moeten tonen. Dat leiderschap verwaterde helaas enorm toen het Franse voorzitterschap de beschikking liet afhangen van consensus onder de lidstaten. Bijna elke premier ging naar de Top met het op nationale belangen gebaseerde doel het klimaatpakket af te zwakken en slaagde daar ook in. Het resultaat is weliswaar een stap vooruit, maar een veel, veel kleinere stap dan de wetenschap ons adviseert te nemen. Het grootste probleem met de beschikking is dat de lidstaten veel te veel mogelijkheden krijgen om hun emissiereducties in eigen land in de wind te slaan en dat te compenseren door projecten in ontwikkelingslanden te financieren. In het slechtste geval kan dit leiden tot stabilisatie van de emissies in eigen land en dan blijft alles bij het oude. In het onderhandelingsresultaat is echter de goede basisopzet van het Commissievoorstel behouden: een lineaire ontwikkeling in emissiereducties en bindende jaarlijkse emissieplafonds, wat voor het eerst is in de Europese wetgeving. Het Parlement kreeg bovendien een aantal belangrijke verbeteringen aanvaard, die waren gebaseerd op het nagenoeg eensgezinde verslag van de Commissie milieubeheer, volksgezondheid en voedselveiligheid. Ik zal enkele van deze verbeteringen noemen. Het streefcijfer van een emissiereductie van 30 procent zal nu in de wetstekst worden opgenomen als er een internationale overeenkomst wordt gesloten. Lidstaten moeten direct beginnen met het plannen van drastischer maatregelen om emissies te reduceren en moeten daarover ook verslag uitbrengen. Lidstaten zullen een duidelijke prikkel krijgen om binnen hun wettelijke emissiegrenzen te blijven, omdat overschrijding van de grenzen zal leiden tot een extra beperking van de quota van het volgende jaar. De kwaliteitscriteria voor emissiecredits in het kader van het mechanisme voor schone ontwikkeling (CDM) worden aangescherpt. Na de internationale overeenkomst is de Europese Unie gebonden ontwikkelingslanden te helpen hun emissies zodanig te reduceren dat de klimaatverandering beperkt blijft tot minder dan twee graden. Er zal een tijdslimiet komen voor de beperking van emissies in de zeevaart. Als de Internationale Maritieme Organisatie (IMO) niet uiterlijk in 2011 een internationale overeenkomst sluit, dan zal de Europese Unie haar eigen wetgevende maatregelen nemen. Dit zijn allemaal belangrijke verbeteringen en ze zijn gebaseerd op de eisen van het Parlement. Daarom beveel ik aan dit pakket in de eindstemming te steunen, hoewel ik anderzijds ook de amendementen van mijn eigen fractie en de Confederale Fractie Europees Unitair Links/Noords Groen Links steun om de quota van de CDM-credits zodanig te reduceren dat kan worden gewaarborgd dat de meeste emissiereducties in Europa plaatsvinden. Deze beschikking, met al zijn goede en slechte kanten, betekent ten eerste dat de feitelijke strijd of de Europese Unie emissiereducties moet doorvoeren op een manier die tegemoet komt aan de boodschap van klimaatonderzoek, pas na internationale verdragsonderhandelingen wordt gevoerd. Ten tweede betekent deze beschikking dat de hoeveelheid emissies die in Europa wordt gereduceerd de politieke verantwoordelijkheid van de lidstaten is. Ik doe een beroep op de lidstaten om niet de meeste emissiereducties naar ontwikkelingslanden te externaliseren, maar om in eigen land groen te investeren in het openbaar vervoer, de spoorwegen en energie-efficiëntere gebouwen en tegelijkertijd “groeneboordenbanen” in Europa te creëren. Wij moeten beseffen dat de aarde geen compromissen sluit. De ultimatums van de planeet zijn absoluut en het is economisch gezien verreweg het duurst om emissiereducties af te zwakken en op te schorten."@nl3 "− Pani przewodnicząca, panie i panowie! Składam moje najszczersze podziękowania kontrsprawozdawcom za ich doskonałą współpracę. Chcę również podziękować Komisji i francuskiej prezydencji Rady Unii Europejskiej za ich wszystkie wysiłki. Muszę jednak powiedzieć, że nie jestem całkowicie zadowolona. W kwestii przedmiotowego pakietu klimatycznego UE powinna była wykazać się zdecydowanym przywództwem na szczeblu światowym. Niestety przywództwo to zostało dotkliwie osłabione, kiedy francuska prezydencja zostawiła podjęcie tej decyzji państwom członkowskim w drodze konsensusu. Kierując się swoimi krajowymi interesami, prawie każdy z premierów przyjechał na spotkanie na szczycie z zamiarem osłabienia pakietu klimatycznego i rzeczywiście się im to udało. Oczywiście rezultat jest krokiem naprzód, ale znacznie, znacznie mniejszym krokiem, niż nauka radzi nam zrobić. Największym problemem związanym z decyzją w sprawie wspólnych starań na rzecz ograniczenia emisji jest to, że pozwolono państwom członkowskim na zbyt swobodne zaniedbywanie redukcji emisji w kraju i kompensowanie tego poprzez finansowanie projektów w krajach rozwijających się. W przypadku ziszczenia się najbardziej pesymistycznego scenariusza, może to po prostu doprowadzić do stabilizacji emisji w Unii i utrzymania wszystkiego po staremu. Tym niemniej wynik negocjacji odzwierciedla rozsądną podstawową strukturę wniosku Komisji – po raz pierwszy w prawodawstwie EU – liniowy rozwój sytuacji w zakresie redukcji emisji i wiążące roczne pułapy emisji. Ponadto Parlament przeforsował szereg ważnych udoskonaleń, w oparciu o niemal jednomyślnie popierane sprawozdanie Komisji Ochrony Środowiska Naturalnego, Zdrowia Publicznego i Bezpieczeństwa Żywności. Wspomnę teraz o niektórych z nich. Cel polegający na 30% obniżeniu emisji pojawi się teraz w tekście aktu prawnego, jako wynik porozumienia międzynarodowego. Państwa członkowskie będą musiały natychmiast rozpocząć planowanie bardziej drastycznych działań w zakresie obniżania emisji, jak również składać z nich sprawozdania. Uzyskają one wyraźną zachętę do przestrzegania wymaganych prawem limitów emisji, gdyż przekroczenie limitu skutkować będzie większymi cięciami dopuszczalnej ilości emisji na następny rok. Kryteria jakościowe przyznawania kredytów emisji w ramach mechanizmu czystego rozwoju (CDM) zostaną obostrzone. Po zawarciu porozumienia międzynarodowego EU zobowiąże się do pomagania krajom rozwijającym się w ograniczaniu ich emisji w taki sposób, aby utrzymać zmianę klimatu w granicach poniżej dwóch stopni. Zostanie też wyznaczony limit czasowy na ograniczenie emisji w żegludze. Jeśli Międzynarodowa Organizacja Morska („IMO”) nie zawrze umowy międzynarodowej do roku 2011, UE podejmie własne działania prawodawcze. To wszystko stanowi znaczne postępy, które poczyniono w odpowiedzi na żądania Parlamentu. W związku z tym zalecam poparcie całego pakietu w końcowym głosowaniu, chociaż z drugiej strony popieram poprawki wniesione przez moją grupę, jak i przez Konfederacyjną Grupę Zjednoczonej Lewicy Europejskiej / Nordycką Zieloną Lewicę, zmierzające do zmniejszenia kwot kredytów na mocy CDM w sposób gwarantujący uzyskanie większości obniżek emisji w Europie. Decyzja ta, niezależnie od jej dobrych i złych aspektów, bez wątpienia oznaczać będzie kłótnie o to, czy UE powinna dokonywać obniżenia emisji w sposób odzwierciedlający wyniki badań klimatu, i zrobić to dopiero po międzynarodowych rozmowach na temat porozumienia. Po drugie, decyzja ta oznacza, że na państwach członkowskich spoczywa polityczna odpowiedzialność za wielkość obniżenia emisji w Europie. Apeluję do państw członkowskich, by nie „podzlecały” większości obniżek emisji krajom rozwijającym się, ale by prowadziły inwestycje ekologiczne na swoim terytorium, w obszarze transportu publicznego, kolejowego i bardziej wydajnych energetycznie budynków, jednocześnie tworząc w Europie miejsca pracy dla „zielonych kołnierzyków”. Musimy pamiętać, że Ziemia nie idzie z nami na kompromisy. Ultimata planety są bezwzględne i najkosztowniejszym rozwiązaniem ze wszystkich jest próbowanie osłabienia ich i odłożenia redukcji emisji na później."@pl16 "− Senhora Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, os meus sinceros agradecimentos vão para os relatores-sombra pela excelente colaboração. Quero também agradecer à Comissão e à Presidência francesa do Conselho da União Europeia por todos os seus esforços. Devo dizer, todavia, que não estou totalmente satisfeita. A UE deveria ter demonstrado com este pacote sobre o clima que está empenhada em ser um líder forte a nível global. Infelizmente, essa liderança foi gravemente enfraquecida quando a Presidência francesa remeteu a decisão ao consenso dos Estados-Membros. Quase todos os primeiros-ministros se deslocaram à cimeira com a intenção, baseada em interesses nacionais, de diluir o pacote sobre o clima e, com efeito, conseguiram fazê-lo. O resultado é, evidentemente, um passo em frente, mas é um passo muitíssimo mais pequeno do que aquele que a ciência nos aconselha a dar. O maior problema da decisão relativa aos esforços partilhados é que os Estados-Membros têm liberdade suficiente para descurar a redução das emissões no seu território, compensando-a com o financiamento de projectos em países em desenvolvimento. No pior dos casos, isto pode simplesmente conduzir à estabilização das emissões a nível interno, mantendo os níveis globais inalterados. Não obstante, o resultado das negociações preserva a sólida estrutura básica da proposta da Comissão: redução linear das emissões e níveis máximos anuais vinculativos para as emissões, pela primeira vez na legislação comunitária. Além disso, o Parlamento aprovou uma série de melhoramentos importantes que tiveram como base o relatório praticamente unânime da Comissão do Ambiente, da Saúde Pública e da Segurança Alimentar. Irei referir em seguida algumas dessas melhorias. O objectivo de redução de 30% das emissões no seguimento do acordo internacional constará do acto legislativo. Os Estados-Membros terão de começar já a planear acções mais determinadas no domínio da redução das emissões, sobre as quais serão obrigados a reportar. Será dado um claro incentivo aos Estados-Membros para que respeitem os limites de emissão impostos pela lei, uma vez que se os níveis máximos forem ultrapassados, os Estados-Membros verão reduzidas as suas quotas do ano subsequente. Os critérios de qualidade para a atribuição de créditos do Mecanismo de Desenvolvimento Limpo (MDL) serão mais exigentes. Depois da conclusão do acordo internacional, a UE irá empenhar-se em ajudar os países em desenvolvimento a reduzir as suas emissões, a fim de limitar o aquecimento global a uma temperatura inferior a 2°C. Haverá um prazo para a limitação das emissões decorrentes dos transportes marítimos. Se a Organização Marítima Internacional (OMI) não concluir um acordo internacional até 2011, a UE legislará nesta matéria. Estas são todas melhorias importantes e têm como base as exigências do Parlamento. Consequentemente, recomendo que apoiem o pacote integral na votação final, embora, por outro lado, também apoie as alterações apresentadas pelo meu grupo e pelo Grupo Confederal da Esquerda Unitária Europeia/Esquerda Nórdica Verde, no sentido de reduzir a quota de créditos MDL de forma a garantir que a maioria das reduções de emissões tenha lugar na Europa. Esta decisão, não obstante os seus aspectos positivos e negativos, proporciona uma base de discussão em termos concretos sobre se a UE deve reduzir as suas emissões de uma forma que tenha em conta a mensagem da investigação sobre o clima e se o deve fazer apenas depois de realizadas as negociações internacionais sobre o acordo. Em segundo lugar, a decisão atribui aos Estados-Membros a responsabilidade política de definir o volume da redução de emissões que deverá ter lugar na Europa. Apelo aos Estados-Membros para que não transfiram a maioria das suas reduções para países em desenvolvimento e que, em vez disso, realizem investimentos verdes a nível interno nos transportes públicos, nos caminhos-de-ferro e em edifícios mais eficientes do ponto de vista energético e, paralelamente, criem mais empregos de colarinho verde na Europa. Não podemos esquecer que a Terra não faz concessões. Os ultimatos do planeta são absolutos e a opção que tem o preço mais elevado é a de afrouxar e adiar a redução das emissões."@pt17 "Arvoisa puhemies, hyvät kollegat. Lämmin kiitos varjoesittelijöille erinomaisesta yhteistyöstä ja kiitos myös komissiolle ja kiitos neuvoston puheenjohtajavaltiolle Ranskalle suuresta työstä. Minun on kuitenkin sanottava, että en ole täysin tyytyväinen. Tällä ilmastopaketilla EU:n piti osoittaa vahvaa globaalia johtajuutta. Valitettavasti johtajuus vesittyi pahasti, kun Ranska puheenjohtajavaltiona alisti päätöksen jäsenvaltioiden yksimielisyydelle. Melkein jokainen pääministeri lähti huippukokoukseen kansallisena tavoitteenaan vesittää ilmastopaketti ja onnistui siinä. Lopputulos on toki askel eteenpäin, mutta paljon, paljon pienempi askel, kuin tiede neuvoo meitä tekemään. päätöksen suurimpana ongelmana on, että jäsenvaltiot saavat aivan liian väljät oikeudet laiminlyödä päästövähennykset kotimaassa ja hyvittää sen rahoittamalla hankkeita kehitysmaissa. Pahimmassa tapauksessa tämä voi johtaa vain kotimaisten päästöjen stabiloimiseen, pitämiseen ennallaan. Neuvottelutuloksessa säilytetään kuitenkin komission ehdotuksen hyvä perusrakenne: lineaarinen päästöura ja sitovat vuotuiset päästökatot, mikä on ensimmäinen kerta EU:n lainsäädännössä. Lisäksi parlamentti sai vietyä läpi joukon tärkeitä parannuksia, jotka perustuivat ympäristövaliokunnan lähes yksimieliseen mietintöön. Mainitsen seuraavaksi joitakin kyseisistä parannuksista. 30 prosentin päästövähennystavoite kansainvälisen sopimuksen jälkeen tulee nyt lakitekstiin. Jäsenvaltioiden on aloitettava vaativampien päästövähennystoimien suunnittelu heti ja myös raportoitava niistä. Jäsenvaltioille tulee selkeä kannuste pysyä lainmukaisissa päästörajoissa, koska rajan ylittäminen johtaa seuraavan vuoden kiintiön leikkaamiseen korotetulla määrällä. CDM-päästöhyvitysten laadullisia kriteereitä tiukennetaan. Kansainvälisen sopimuksen jälkeen EU sitoutuu avustamaan kehitysmaiden päästövähennyksiä tavalla, joka vastaa ilmastonmuutoksen rajoittamista alle kahden asteen. Merenkulun päästöjen rajoittamiselle tulee aikaraja. Jos kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO ei saa aikaan kansainvälistä sopimusta vuoteen 2011 mennessä, EU ryhtyy omiin lainsäädäntötoimiin. Nämä kaikki ovat merkittäviä parannuksia, ja ne perustuvat parlamentin vaatimuksiin. Niiden vuoksi suosittelen kuitenkin tämän kokonaisuuden tukemista loppuäänestyksessä, vaikka toisaalta tuen myös oman ryhmäni ja GUE-ryhmän muutosehdotuksia CDM-päästöhyvitysten kiintiön pienentämiseksi sillä tavalla, että taattaisiin, että enemmistö päästövähennyksistä tehtäisiin Euroopassa. Kaikkine hyvine ja huonoine puolineen tämä päätös tarkoittaa sitä, että varsinainen kädenvääntö siitä, tekeekö EU päästövähennyksiä tavalla, joka vastaa ilmastotutkimuksen viestiä, käydään vasta kansainvälisten sopimusneuvottelujen jälkeen. Toiseksi tämä päätös tarkoittaa, että jää jäsenvaltioiden omalle poliittiselle vastuulle, miten paljon päästöjä todella vähennetään Euroopassa. Vetoankin jäsenvaltioihin, jotta ne eivät ulkoistaisi valtaosaa päästövähennyksistään kehitysmaihin, vaan tekisivät kotimaassa vihreät investoinnit joukkoliikenteeseen, rautateihin ja energiatehokkaampiin rakennuksiin ja luovat samalla viherkaulustyöpaikkoja Eurooppaan. Meidän on muistettava, että maapallo ei tee kompromisseja, planeetan määräajat ovat ehdottomia ja taloudellisesti kaikkein kalleinta on vesittää ja lykätä päästövähennyksiä."@ro18 "Vážená pani predsedajúca, dámy a páni, moja úprimná vďaka patrí tieňovým spravodajcom za ich vynikajúcu spoluprácu. Chcem poďakovať aj Komisii a francúzskemu predsedníctvu Rady Európskej únie za všetko ich úsilie. Musím však povedať, že nie som úplne spokojná. EÚ mala týmto balíkom opatrení v oblasti klímy a energetiky ukázať silnú celosvetovú vedúcu pozíciu. Bohužiaľ, táto vedúca pozícia bola výrazne oslabená, keď francúzske predsedníctvo nechalo rozhodnutie na kompromis medzi členskými štátmi. Takmer každý premiér sa zúčastnil na samite so zámerom oslabiť balík opatrení v oblasti klímy a energetiky na základe vnútroštátnych záujmov a toto sa im vskutku podarilo. Výsledok je, samozrejme, krok vpred, ale oveľa menší krok, ako nám odporúča veda. Najväčším problémom rozhodnutia o spoločnom úsilí je, že členské štáty môžu príliš ľahko zanedbávať zníženia emisií doma a kompenzovať ich financovaním projektov v rozvojových krajinách. V najhoršom prípade to môže jednoducho viesť k stabilizácii emisií doma a k tomu, že veci ostanú také, aké sú. Výsledok rokovaní napriek tomu zachováva zdravú základnú štruktúru návrhu Komisie: lineárny vývoj znižovania emisií a záväzné ročné limity pre emisie, po prvýkrát v právnych predpisoch EÚ. Navyše Parlament presadil viacero dôležitých zlepšení, ktoré boli založené na prakticky jednomyseľnej správe Výboru pre životné prostredie, verejné zdravie a bezpečnosť potravín. Spomeniem niektoré z nich. Cieľ znížiť emisie o 30 % sa teraz objaví v právnom dokumente po prijatí medzinárodnej dohody. Členské štáty budú musieť začať plánovať drastickejšie kroky na okamžité zníženie emisií a budú tiež musieť o nich podávať správy. Členské štáty dostanú jasný stimul, aby dodržali svoje povolené limity pre emisie, keďže prekročenie limitu bude znamenať väčšie zníženie kvót v budúcom roku. Kritériá kvality pre kredity z mechanizmu čistého rozvoja (CDM) sa sprísnia. Po medzinárodnej dohode sa EÚ zaviaže pomáhať rozvojovým krajinám znížiť ich emisie takým spôsobom, aby zmena klímy bola obmedzená na menej ako dva stupne. Bude stanovený časový limit na obmedzenie emisií z námornej dopravy. Ak Medzinárodná námorná organizácia (IMO) neuzavrie medzinárodnú dohodu do roku 2011, EÚ podnikne vlastné právne kroky. Všetko sú to zásadné vylepšenia a sú založené na požiadavkách Parlamentu. V súlade s tým odporúčam pri konečnom hlasovaní podporiť celý balík, hoci na druhej strane tiež podporujem pozmeňujúce a doplňujúce návrhy našej skupiny a Konfederatívnej skupiny európskej zjednotenej ľavice – nordickej zelenej ľavice na zníženie kvót kreditov CDM takým spôsobom, ktorý by zaručil, že väčšina znížení emisií sa vykoná v Európe. Toto rozhodnutie bez ohľadu na jeho dobré a zlé stránky znamená, že určite budú spory o tom, či by EÚ mala znižovať emisie spôsobom, ktorý uznáva posolstvo výskumu klímy, a či tak má urobiť až po medzinárodných rozhovoroch o dohode. Po druhé, rozhodnutie znamená, že je politickou zodpovednosťou členských štátov, v akom množstve by sa v Európe mali znížiť emisie. Vyzývam členské štáty, aby nepresúvali väčšinu svojich znížení emisií na rozvojové krajiny, ale aby ekologicky investovali doma do verejnej hromadnej dopravy, železníc a budov s väčšou energetickou účinnosťou a zároveň aby v Európe vytvorili pracovné miesta v oblasti ochrany životného prostredia. Musíme pamätať na to, že planéta Zem nerobí kompromisy. Jej ultimáta sú absolútne a rozhodnutie oslabiť a odložiť zníženie emisií je tým najdrahším rozhodnutím zo všetkých možných."@sk19 "− Gospa predsednica, gospe in gospodje, zahvaljujem se poročevalcem v senci za njuno odlično sodelovanje. Zahvaliti se želim tudi Komisiji in francoskemu predsedstvu Sveta Evropske unije za vsa njihova prizadevanja. Vendar pa moram povedati, da nisem povsem zadovoljna. EU bi bila morala pokazati močno svetovno vodenje s tem podnebnim svežnjem. Žal je vodenje precej oslabelo, ko je francosko predsedstvo odločitev prepustilo konsenzu držav članic. Skoraj vsak predsednik vlade je na vrh odšel z namenom, da na podlagi nacionalnih interesov omili podnebni sveženj, to pa mu je tudi uspelo. Izid je seveda korak naprej, toda precej manjši korak, kot nam svetuje znanost. Največji problem s sklepom o skupnih prizadevanjih je, da se državam članicam vse preveč omogoča, da zanemarjajo zmanjšanje emisij doma in to nadomeščajo s financiranjem projektov v državah v razvoju. V najslabšem primeru lahko to vodi k stabilizaciji emisij doma in bodo stvari ostale kot so. Izid pogajanj kljub temu ohranja zdravo strukturo predloga Komisije: linearni razvoj pri zmanjšanju emisij in zavezujoče letne zgornje meje za emisije, kar je prvič v zakonodaji EU. Poleg tega je Parlament odobril številna pomembna izboljšanja, ki so temeljila na skoraj soglasnem poročilu Odbora za okolje, javno zdravje in varnost hrane. Naj jih nekaj navedem. Cilj 30-odstotnega zmanjšanja emisij bo zdaj zabeležen v pravnem besedilu po sklenitvi mednarodnega sporazuma. Države članice bodo morale takoj začeti načrtovati drastične ukrepe za zmanjšanje emisij in bodo morale o njih tudi poročati. Države članice bodo dobile jasno spodbudo, da ostanejo znotraj svojih pravnih omejitev za emisije, saj bo prekoračitev meje imela za posledico povečano zmanjšanje kvote naslednje leto. Merila kakovosti za dobropise mehanizma čistega razvoja (CDM) bodo zaostrena. Po sklenitvi mednarodnega sporazuma se bo EU zavezala pomoči državam v razvoju, da bi te zmanjšale svoje emisije na takšen način, da se podnebne spremembe omejijo na manj kot dve stopinji. Obstajala bo časovna omejitev za omejevanje emisij iz ladijskega prevoza. Če Mednarodna pomorska organizacija (MPO) mednarodnega sporazuma ne sklene do leta 2011, bo EU sprejela svoje zakonodajne ukrepe. To so velike izboljšave in temeljijo na zahtevah Parlamenta. V skladu s tem priporočam podporo celotnega svežnja v končnem glasovanju, čeprav po drugi strani podpiram tudi spremembe moje skupine in Konfederalne skupine Evropske združene levice/Zelene nordijske levice o zmanjšanju kvot dobropisov CDM na način, ki bo zagotavljal, da do večine zmanjšanja emisij pride v Evropi. Ta odločba ne glede na njene dobre in slabe vidike pomeni, da ne bo negotovosti glede tega, ali naj EU zmanjša emisije na način, ki priznava sporočilo podnebnih raziskav, in to stori šele po mednarodnih pogovorih o sporazumu. Drugič, ta odločba pomeni, da je politična odgovornost držav članic, kakšen naj bo obseg zmanjšanja emisij v Evropi. Pozivam države članice, naj večine zmanjšanj emisij ne dosežejo v državah v razvoju, ampak naj doma ekološko vlagajo v javni prevoz, železnice in energetsko učinkovitejše stavbe, sočasno pa v Evropi ustvarijo zelena delovna mesta. Zapomniti si moramo, da zemlja ne sklepa kompromisov. Ultimati planeta so dokončni in najdražja možnost izmed vseh je omiliti in odložiti zmanjšanje emisij."@sl20 "− Fru talman, mina damer och herrar! Jag vill verkligen tacka skuggföredragandena för deras utmärkta samarbete. Jag vill också tacka kommissionen och det franska ordförandeskapet för rådet för alla deras insatser. Jag måste emellertid påpeka att jag inte är helt nöjd. EU borde ha visat ett starkt globalt ledarskap med detta klimatpaket. Tyvärr försvagades EU:s ledarskap när det franska ordförandeskapet hänsköt beslutet till medlemsstaterna för att grunda det på samförstånd. Nästan alla stats- eller premiärministrar kom till mötet med avsikten att urvattna klimatpaketet baserat på sina nationella intressen, vilket de också lyckades med. Resultatet är naturligtvis ett steg framåt, men ett mycket mindre steg än vetenskapen råder oss att ta. Det största problemet med beslutet om delade bördor är att medlemsstaterna ges alltför stor frihet att strunta i att göra utsläppsminskningar i det egna landet och kompensera detta genom att finansiera projekt i utvecklingsländer. I värsta fall kommer detta endast att leda till att utsläppen stabiliseras i det egna landet och att allt fortsätter som vanligt. Resultatet av förhandlingarna ledde emellertid till att de grundläggande inslagen i kommissionens förslag behölls, dvs. en linjär utveckling i utsläppsminskningarna och de bindande årliga utsläppstaken, som finns med för första gången i EU-lagstiftningen. Dessutom fick parlamentet igenom ett antal viktiga förbättringar som grundades på det praktiskt taget enhälliga betänkandet från utskottet för miljö, folkhälsa och livsmedelssäkerhet. Jag kommer nu att ta upp några av dem. Utsläppsminskningsmålet på 30 procent kommer nu att finnas med i den rättsliga texten i och med det internationella avtalet. Medlemsstaterna måste börja planera för mer drastiska åtgärder för att omedelbart börja minska utsläppen och måste även rapportera om detta. Medlemsstaterna kommer att ges tydliga incitament för att klara sina rättsliga utsläppsgränser, eftersom ett överskridande av gränsen kommer att leda till större nedskärningar av nästa års kvot. Kvalitetskriterierna för tillgodohavandena i mekanismen för ren utveckling (CDM) kommer att skärpas. Efter det internationella avtalet kommer EU att åta sig att hjälpa utvecklingsländerna att minska sina utsläpp så att klimatförändringen begränsas till mindre än 2 grader Celsius. Det kommer att finnas en tidsgräns för att begränsa utsläppen från sjöfarten. Om Internationella sjöfartsorganisationen (IMO) inte inbegriper ett internationellt avtal till 2011 kommer EU att vidta egna lagstiftningsåtgärder. Detta är stora förbättringar, och de grundas på parlamentets krav. Jag rekommenderar att parlamentet stöder hela paketet i slutomröstningen, men jag stöder även ändringsförslagen från min grupp och från gruppen Europeiska enade vänstern/Nordisk grön vänster om att sänka kvoten för CDM-tillgodohavanden för att se till att den största delen av utsläppsminskningarna sker inom EU. Bortsett från beslutets positiva och negativa aspekter kommer man för det första helt säkert att gräla om frågan om EU bör genomföra utsläppsminskningarna i linje med resultaten från klimatforskningen och göra detta först efter internationella förhandlingar om avtalet. För det andra innebär beslutet att det är medlemsstaternas politiska ansvar att besluta om hur stora utsläppsminskningarna i EU ska bli. Jag vädjar till medlemsstaterna att inte lägga ut den största delen av sina utsläppsminskningar till utvecklingsländerna, utan i stället göra miljövänliga investeringar i sina egna länder inom kollektivtrafik, järnvägar och mer energieffektiva byggnader, och samtidigt skapa ”gröna jobb” i EU. Vi måste komma ihåg att jorden inte kompromissar. Jordens ultimatum är absolut, och att vattna ur och skjuta upp utsläppsminskningarna är det dyraste alternativet av alla."@sv22
lpv:unclassifiedMetadata	"Effort sharing"18,15,7 "Satu Hassi,"18,15,21 "az Egységes Európai Baloldal/az Északi Zöld Baloldal Képviselőcsoportja"11 "effort sharing"3 "esittelijä"18,15 "ponente."21
lpv:videoURI	<go to Events_and_structure europarl>6

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph