Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2008-10-20-Speech-1-174"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20081020.17.1-174"6
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
Signor Presidente, onorevoli colleghi, voglio ringraziare la Commissione, la Presidenza francese e i colleghi del Parlamento, innanzitutto i relatori per parere, per l'impegno ad elaborare un testo di compromesso in prima lettura che consentirà di fare entrare in vigore il programma
nei tempi previsti, cioè a decorrere dal 1° gennaio 2009.
Il nuovo programma, per i minori che utilizzano Internet ed altre tecnologie di comunicazione, come è noto sarà articolato in quattro linee d'azione principali: la riduzione dei contenuti illegali o nocivi e il contrasto dei comportamenti dannosi
; la promozione di un ambiente on-line più sicuro, anche attraverso strumenti tecnologici ad hoc; informazione, partecipazione e prevenzione per sensibilizzare il pubblico sulle opportunità e sui rischi connessi all'uso delle tecnologie on-line ed infine la creazione di una base di conoscenze per favorire la collaborazione, lo scambio di buone pratiche ed informazioni a livello internazionale.
I dati parlano chiaro e lo sa bene la Commissaria Reding: l'età dei minori che accedono ad Internet si è notevolmente abbassata. Già a partire dai 9 e 10 anni i bambini si connettono ad Internet più volte in una settimana e nell'età compresa tra i 12 e 15 anni, il 75% dei minori europei usa quotidianamente Internet per circa tre ore: comunicano attraverso le
i messaggi e i siti di
.
Ovviamente lo scopo del programma non certo quello di criminalizzare Internet in una visione catastrofista delle nuove tecnologie, tutt'altro. L'obiettivo è quello di offrire degli strumenti adeguati per conoscere meglio ed orientarsi meglio nell'universo delle nuove tecnologie, comprenderne appieno le potenzialità positive, le opportunità in termini di informazione, di formazione e di socializzazione e allo stesso tempo imparare a difendersi dagli abusi. Non possiamo infatti ignorare che le più recenti statistiche ci dicono che il 30% dei ragazzi ha avuto almeno un brutto incontro on-line, almeno un'esperienza spiacevole in cui il minore si è trovato di fronte a contenuti pornografici, messaggi offensivi o violenti di vario genere o proposte sessuali o anche contenuti che incitano alla violenza o all'autolesionismo, al suicidio, all'anoressia o alla bulimia.
Non possiamo ignorare l'aumento esponenziale dei siti di materiale pedopornografico. Non possiamo non tener conto dei dati offerti da Interpol che denunciano che ogni anno vengono immesse on-line almeno mezzo milione di nuove immagini pedopornografiche originali. E bene ha fatto la Commissione a sottolineare, tra le altre, tre nuove emergenze: il
cioè l'adescamento on-line dei minori attraverso tecniche di manipolazione psicologica finalizzate ad un contatto nella vita reale. Il
è molto insidioso perché l'approccio è apparentemente più
. Non ci sono all'inizio richieste sessuali esplicite. Il minore viene disorientato dal comportamento affettuoso e confidenziale: non capisce il pericolo anzi si compiace del rapporto esclusivo che si determina e quindi non ne parla con nessuno, tanto meno con i genitori. Si tratta quindi di una situazione altamente pericolosa perché non è percepita come tale e spesso si conclude con l'incontro di persona e l'abuso vero e proprio.
Un'altra priorità, il
che è un bullismo che utilizza le nuove tecnologie e amplifica la persecuzione della vittima del bullo che rischia di essere perseguitata 24 ore al giorno attraverso la rete e i telefonini. E ancora un altro problema: il divario tecnologico generazionale. Abbiamo una generazione di nativi nell'era digitale: bambini che a cinque anni sono abili utilizzatori di videogiochi e sanno già facilmente navigare in Internet, e adulti, gli stessi genitori e gli insegnanti, che non di rado non sanno neanche accendere un computer o mandare un sms o che comunque usano le nuove tecnologie svogliatamente e con diffidenza. E' quindi di fondamentale importanza ridurre questo
.
Gli obiettivi del programma sono ambiziosi, forse troppo rispetto alla dotazione di bilancio disponibile – 55 milioni di euro – ma comunque è un buon punto di partenza. Il Parlamento ha cercato come al solito di svolgere un ruolo di stimolo con proposte all'avanguardia, che non cito perché sono nella relazione e il mio tempo è quasi scaduto. Concludo, signor Presidente, ribadendo che il nostro impegno, quello del Parlamento e – ne sono convinta – anche quello della Commissione, è quello di non abbassare mai la guardia su questi temi."@it12
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Pane předsedající, dámy a pánové, chtěla bych poděkovat Komisi, francouzskému předsednictví a svým kolegům z EP, především navrhovatelům stanovisek, za jejich nesnadnou práci při sestavování kompromisního textu v prvním čtení, který umožní, aby v plánovaném termínu, tj. od 1. ledna 2009, vstoupil v platnost program Bezpečnější Internet.
Nový program zaměřený na děti a využívající Internet a jiné komunikační technologie bude, jak víme, vycházet ze čtyř hlavních akčních linií: snížení nedovoleného nebo škodlivého obsahu a boj proti závadnému chování na síti; podpora bezpečného prostředí na síti, také prostřednictvím jednorázových technologických nástrojů; informace, účast a prevence za účelem zvýšení povědomí o možnostech a hrozbách spojených s používáním internetových technologií; a konečně zavedení znalostního základu na povzbuzení spolupráce a výměn osvědčených postupů a informací na mezinárodní úrovni.
Statistiky hovoří samy za sebe, jak paní komisařka Redingová dobře ví: věk, ve kterém se děti dostávají k Internetu, se značně snížil. Již ve věku 9 nebo 10 let jsou děti na síti několikrát týdně, a v Evropě 75 % 12 až 15letých používá Internet zhruba tři hodiny denně, kdy komunikují prostřednictvím chatu, textových zpráv a stránek sociálních sítí.
Cílem programu samozřejmě není kriminalizovat Internet a vytvářet katastrofické vize o nových technologiích, nýbrž právě naopak. Naším cílem je poskytnout vhodné nástroje, které pomohou porozumět světu nových technologií a orientovat se v něm, plně pochopit jejich kladný potenciál, možnosti, které nabízejí v oblasti informací, vzdělávání a společenského styku, a zároveň se naučit bránit proti zneužití. Neboť nemůžeme ignorovat statistická čísla, která ukazují, že 30 % dětí a mladistvých se na síti setkalo alespoň jednou s něčím, co vzbuzuje odpor, minimálně s jednou nepříjemnou zkušeností, kdy narazili na pornografický obsah, nejrůznější texty plné hrubostí a násilí či sexuálních návrhů, nebo dokonce texty podněcující k násilí nebo k sebepoškození, sebevraždě, anorexii či bulimii.
Nemůžeme ignorovat strmý nárůst stránek s dětským pornografickým materiálem. Nemůžeme nebrat v úvahu informace Interpolu, podle nichž je na síť každoročně vloženo minimálně 500 000 nových originálních obrázků s dětskou pornografií. Bylo dobře, že výbor upozornil mimo jiné také na tři nové trendy: tzv. grooming, tj. lákání dětí na Internetu prostřednictvím psychologické manipulace směřující ke kontaktu v reálném životě. „Grooming“ je obzvlášť záludný, protože návrhy se zdají být „měkčí“. Na začátku nejsou žádné výslovné sexuální požadavky. Dítě je zlákáno laskavým a důvěryhodným chováním; neuvědomuje si nebezpečí, užívá si výlučného vztahu, který se rozvíjí, a tak se o tom s nikým nebaví, natož se svými rodiči. Jedná se proto o velice nebezpečnou situaci, neboť jako nebezpečná není vnímána a často končí osobním setkáním a skutečným zneužitím.
Další prioritou je „cyberbullying“, forma šikany využívající nových technologií, při které se pronásledování obětí rozšiřuje, neboť prostřednictvím webu a mobilních telefonů jim hrozí nebezpečí 24 hodin denně. A je tady ještě jeden problém: technologická propast mezi generacemi. Máme generaci dětí narozených v digitálním věku – dětí, které již v pěti letech dobře ovládají hraní videoher a bez problémů surfují na Internetu – a dospělé, jejich rodiče a učitele, z nichž mnozí ani nevědí, jak zapnout počítač nebo poslat textovou zprávu, nebo kteří používají nové technologie ostražitě a s neochotou. Je proto naprosto nutné, abychom tento propastný rozdíl snížili.
Cíle programu jsou velkolepé, možná až příliš, vzhledem k rozpočtu ve výši 55 milionů EUR, který máme k dispozici, ale je to nicméně dobrý startovací bod. Jako obvykle se Parlament snažil dodat impuls průkopnickými návrhy, kterými se nyní nebudu zabývat, protože jsou v mé zprávě a já už jsem vyčerpala téměř všechen čas. Na závěr bych chtěla, pane předsedající, zdůraznit, že náš závazek, jak závazek Parlamentu, tak – o tom jsem přesvědčena – závazek Komise, nám nikdy nedovolí, abychom v těchto věcech povolili v bdělosti."@cs1
"Hr. formand, mine damer og herrer! Jeg ønsker at takke Kommissionen, det franske formandskab og mine kolleger fra Parlamentet – først og fremmest ordførerne for udtalelserne – for deres store indsats i udarbejdelsen af en kompromistekst ved førstebehandlingen, der vil gøre det muligt for "programmet for et sikrere internet" at træde i kraft efter planen, dvs. den 1. januar 2009.
Som alle ved, vil det nye program for børn, der bruger internet og andre kommunikationsteknologier, være baseret på fire hovedaktionslinjer: Begrænsning af skadevoldende adfærd ved at bekæmpe ulovligt indhold og misbrug på internettet, fremme af et mere sikkert onlinemiljø, også ved hjælp af særlige teknologiske instrumenter til dette formål, udbredelse af information, inddragelse og forebyggelse med henblik på bevidstgørelse om de muligheder og risici, der er forbundet med brug af internettet, og endelig opbygning af en videnbase ved at fremme samarbejdet og udvekslingen af god praksis på internationalt plan.
Statistikkerne taler for sig selv, som kommissær Reding er helt klar over. Alderen for børn, der bruger internet, er faldet betydeligt. Børn på kun 9-10 år er online flere gange om ugen, og 75 % af de 12-15-årige i Europa bruger internettet ca. tre timer om dagen, hvor de kommunikerer gennem chat-sider, beskeder og sociale netværkssider.
Programmets formål er naturligvis ikke at kriminalisere internettet på grund af en helt misforstået vision om nye teknologier. Det forholder sig faktisk stik modsat. Formålet er at tilbyde relevante redskaber til bedre at forstå og navigere i denne verden af ny teknologi, at få større forståelse for det positive potentiale, de muligheder, som skabes med hensyn til indhentning af oplysninger, uddannelse og socialisering, og samtidig lære at beskytte sig imod misbrug. For vi kan ikke ignorere de seneste tal, der viser, at 30 % af børn og unge har haft mindst én ubehagelig oplevelse på nettet, hvor de er faldet over pornografisk materiale, forskellige ubehagelige eller voldelige meddelelser og forskellige former for seksuelle tilnærmelser eller endog meddelelser, hvori der opfordres til vold eller selvskadende adfærd, selvmord, anoreksi eller bulimi.
Vi kan ikke ignorere den eksponentielle stigning i websteder med børnepornografisk materiale. Vi er nødt til at tage stilling til oplysningerne fra Interpol om, at der hvert år udbydes mindst 500 000 nye originale børnepornografiske billeder på nettet. Udvalget har også ydet en stor indsats for at fremhæve bl.a. tre nye tendenser: "Grooming", dvs. opfordringer på nettet til børn gennem psykologisk manipulation med det formål at skabe kontakt i virkeligheden. "Grooming" er særlig farligt, da henvendelserne forekommer at være mindre direkte. Der stilles ingen udtrykkelige seksuelle krav til at starte med. Barnet forledes af en venskabelig og fortrolig tone og forstår ikke faren. De nyder det særlige forhold, der opbygges, og drøfter det derfor ikke med andre, især ikke deres forældre. Det er således en meget farlig situation, da den ikke opfattes som sådan og ofte resulterer i personlige møder og reelt misbrug.
En anden prioritet er "cybermobning", en form for mobning med anvendelse af nye teknologier, hvor forfølgelsen af ofrene forstærkes, og hvor de risikerer at blive mobbet 24 timer i døgnet via internettet og mobiltelefoner. Og der er endnu et problem, nemlig den teknologiske afgrund mellem generationerne. Vi har en generation af børn, der er født i den digitale æra – børn, der i femårs alderen er kompetente brugere af videospil og let kan surfe på internettet – og voksne, forældre og lærere, hvoraf mange ikke en gang ved, hvordan man tænder for en computer eller sender en meddelelse, eller som bruger de nye teknologier med usikkerhed og modvilje. Det er derfor uhyre vigtigt at mindske denne afgrund.
Programmets målsætninger er ambitiøse, måske for ambitiøse på grund af det nuværende budget på 55 mio. EUR, men det er ikke desto mindre et godt udgangspunkt. Parlamentet har som sædvanlig forsøgt at fremme programmet med banebrydende forslag, som jeg ikke vil drøfte nu, fordi de indgår i betænkningen, og fordi jeg ikke har tid nok. Jeg vil slutte af med at understrege, at vores forpligtelse, både Parlamentets og – det er jeg helt overbevist om – Kommissionens forpligtelse, er altid at være på vagt, hvad angår disse anliggender."@da2
"Herr Präsident, meine Damen und Herren! Ich möchte der Kommission, der französischen Präsidentschaft und meinen Kollegen Abgeordneten, an aller erster Stelle aber den Verfassern der Stellungnahmen für ihre intensive Arbeit bei der Erarbeitung eines Kompromisstextes in erster Lesung danken, der es ermöglichen wird, dass das Programm „Sichereres Internet“ zum geplanten Zeitpunkt in Kraft treten kann, das heißt am 1. Januar 2009.
Das neue Programm für Kinder, die das Internet und andere Kommunikationstechnologien nutzen, basiert, wie wir wissen, auf vier Hauptaktionsbereichen: Verringerung illegaler oder schädlicher Inhalte sowie Bekämpfung von schädlichem Verhalten im Internet; Förderung eines sichereren Online-Umfelds auch durch spezielle technische Instrumente; Verbreitung von Informationen, Beteiligung und Vorbeugung zur Stärkung des öffentlichen Bewusstseins über die Möglichkeiten und Risiken in Bezug auf die Nutzung von Online-Technologien; sowie schließlich Aufbau einer Wissensbasis durch Förderung der Zusammenarbeit und des Austausches empfehlenswerter Verfahren auf internationaler Ebene.
Die Statistiken sprechen für sich, wie Kommissarin Reding auch sehr wohl weiß: Das Alter, in dem die Kinder in das Internet gehen, ist deutlich gesunken. Schon mit 9 oder 10 Jahren gehen Kinder mehrmals in der Woche online, und 75 % der 12- bis 15-Jährigen in Europa verwenden das Internet ungefähr drei Stunden täglich zur Kommunikation über Chat-Dienste und Sites der sozialen Netzwerke.
Das Ziel des Programms besteht natürlich nicht darin, das Internet mit einer katastrophalen Vision der neuen Technologien zu kriminalisieren; vielmehr das Gegenteil. Unser Ziel ist es, geeignete Werkzeuge anzubieten, um die Welt der neuen Technologien besser zu verstehen und sich darin zurechtzufinden, um ihr positives Potenzial, die gebotenen Gelegenheiten im Sinne von Informationen, Bildung und Sozialisierung voll auszuschöpfen, bei gleichzeitigem Erlernen, wie man sich selbst vor Missbrauch schützen kann. Aber wir dürfen die jüngsten Zahlen nicht ignorieren, die belegen, dass 30 % der jungen Menschen mindestens ein anrüchiges Online-Treffen, mindestens eine unangenehme Erfahrung hatten, bei der das Kind mit pornografischen Inhalten, anstößigen oder gewalttätigen Botschaften unterschiedlicher Art oder sexuellen Annäherungsversuchen oder sogar Inhalten, die zu Gewalt, Selbstverstümmelung, Selbstmord, Anorexie oder Bulimie aufriefen, in Berührung kamen.
Wir dürfen die exponentielle Zunahme von Webseiten mit kinderpornografischem Material nicht ignorieren. Wir dürfen es nicht zulassen, dass die von Interpol veröffentlichten Daten, die besagen, dass jedes Jahr mindestens 500 000 neue Originalbilder mit Kinderpornografie online gestellt werden, unberücksichtigt bleiben. Der Ausschuss hat auch gut daran getan, unter anderem drei neue Trends hervorzuheben: „Grooming“, das online erfolgte Anfreunden mit Kindern durch psychologische Manipulation, um mit ihnen im realen Leben Kontakt aufzunehmen. „Grooming“ ist ganz besonders heimtückisch, weil die Annäherungsversuche „sanfter“ aussehen. Anfänglich werden keine expliziten sexuellen Wünsche geäußert. Das Kind lässt sich vom liebevollen und vertraulichen Verhalten leiten; da es die Gefahr nicht erkennt, genießt es die exklusive Beziehung, die so entsteht, und deshalb spricht es mit niemandem darüber, am wenigsten noch mit den eigenen Eltern. Deshalb handelt es sich um eine extrem gefährliche Situation, denn sie wird nicht als solche erkannt und endet oft mit einem persönlichen Treffen und mit echtem Missbrauch.
Eine weitere Priorität ist das „Cyber-Bullying“, eine Art des Bullyings unter Nutzung der neuen Technologien, bei der die Verfolgung des Opfers ausgedehnt wird, da die Gefahr besteht, 24 Stunden am Tag über das Netz und Mobiltelefone schikaniert zu werden. Und es gibt noch ein weiteres Problem: die technologische Kluft zwischen den Generationen. Wir haben es mit einer Generation Kindern zu tun, die in der digitalen Ära geboren ist – Kinder, die mit fünf Jahren schon einwandfrei mit Videospielen umgehen und leicht im Internet surfen – und Erwachsenen, ihren Eltern und Lehrern, von denen viele nicht einmal wissen, wie man einen Computer einschaltet oder eine Textnachricht sendet, oder die neue Technologien misstrauisch und mit Widerwillen verwenden. Deshalb ist es unumgänglich, diese Kluft zu verringern.
Die Ziele des Programms sind ehrgeizig, angesichts des zur Verfügung stehenden Etats von 55 Millionen Euro vielleicht sogar zu ehrgeizig, aber es handelt sich trotzdem um einen guten Ausgangspunkt. Wie üblich, hat das Parlament versucht, mit bahnbrechenden Vorschlägen, auf die ich jetzt nicht eingehen möchte, da sie in meinem Bericht enthalten sind und meine Redezeit fast zu Ende ist, einen Impuls zu geben. Ich möchte zum Schluss kommen, Herr Präsident, indem ich unterstreiche, dass es unsere Pflicht ist, sowohl die des Parlaments als auch – und davon bin ich überzeugt – die Pflicht der Kommission, bei diesen Angelegenheiten immer auf der Hut zu sein."@de9
"Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, θα ήθελα να ευχαριστήσω την Επιτροπή, τη γαλλική Προεδρία και τους συναδέλφους μου ευρωβουλευτές, πρωτίστως τους συντάκτες των γνωμοδοτήσεων, για τη σκληρή δουλειά τους κατά τη σύνταξη του συμβιβαστικού κειμένου σε πρώτη ανάγνωση που θα επιτρέψει το πρόγραμμα για "ασφαλέστερο Διαδίκτυο" να εφαρμοστεί σύμφωνα με το πρόγραμμα, από την 1
Ιανουαρίου 2009.
Το νέο πρόγραμμα για τα παιδιά που χρησιμοποιούν το Διαδίκτυο και άλλες τεχνολογίες επικοινωνιών, όπως γνωρίζουμε, θα βασίζεται σε τέσσερις βασικές γραμμές δράσης: τη μείωση παράνομου και επιβλαβούς υλικού και την καταπολέμηση της επιβλαβούς διαδικτυακής συμπεριφοράς· την προώθηση ασφαλέστερου επιγραμμικού περιβάλλοντος, μέσω
τεχνολογικών μηχανισμών συμπεριλαμβανομένων· την πληροφόρηση, συμμετοχή και πρόληψη για να ενημερωθεί το κοινό σχετικά με τις ευκαιρίες και τους κινδύνους που συνδέονται με τη χρήση επιγραμμικών τεχνολογιών· και τέλος, την καθιέρωση βάσης γνώσεων για την ενθάρρυνση της συνεργασίας και των ανταλλαγών ορθών πρακτικών και πληροφοριών σε διεθνές επίπεδο.
Οι στατιστικές μιλούν από μόνες τους, όπως γνωρίζει καλά η Επίτροπος Reding: η ηλικία στην οποία τα παιδιά αποκτούν πρόσβαση στο Διαδίκτυο έχει μειωθεί σημαντικά. Ήδη από την ηλικία των 9 ή 10, παιδιά συνδέονται στο Διαδίκτυο αρκετές φορές την εβδομάδα, και 75% των ηλικιών 12- έως 15 στην Ευρώπη χρησιμοποιούν το Διαδίκτυο για σχεδόν τρεις ώρες ανά ημέρα, επικοινωνώντας μέσω υπηρεσιών διαδικτυακών συνομιλιών, μηνυμάτων και κοινωνικής δικτύωσης.
Στόχος του προγράμματος δεν είναι ασφαλώς να ποινικοποιήσουμε το Διαδίκτυο μέσα από μια καταστροφική οπτική των νέων τεχνολογιών, αλλά το αντίθετο. Στόχος μας είναι να παρέχουμε τα κατάλληλα εργαλεία για την καλύτερη κατανόηση και πλοήγηση του κόσμου των νέων τεχνολογιών, να αξιοποιήσουμε πλήρως τις θετικές τους δυνατότητες, τις ευκαιρίες που προσφέρουν σε επίπεδο πληροφοριών, εκπαίδευσης και κοινωνικοποίησης, μαθαίνοντας ταυτόχρονα πώς να προστατευόμαστε από την κατάχρηση. Γιατί δεν μπορούμε να αγνοήσουμε τα τελευταία νούμερα που δείχνουν ότι 30% των νέων είχαν τουλάχιστον μια αποκρουστική επιγραμμική συνάντηση, τουλάχιστον μια δυσάρεστη εμπειρία κατά την οποία το παιδί έπεσε πάνω σε πορνογραφικό υλικό, προσβλητικά ή βίαια μηνύματα διαφόρων ειδών ή σεξουαλικές προτάσεις, ή ακόμα και περιεχόμενο προτρεπτικό για βία ή αυτοτραυματισμό, αυτοκτονία, ανορεξία ή βουλιμία.
Δεν μπορούμε να αγνοήσουμε την εκθετική αύξηση των δικτυακών τόπων με υλικό παιδικής πορνογραφίας. Δεν μπορούμε να μην συνυπολογίσουμε τα στοιχεία της Ιντερπόλ που αναφέρουν ότι τουλάχιστον 500 000 νέες πρωτότυπες φωτογραφίες παιδικής πορνογραφίας αναρτώνται στο διαδίκτυο κάθε έτος. Η επιτροπή επεσήμανε επίσης δικαίως, μεταξύ άλλων, τρεις νέες τάσεις: το ‘grooming’, δηλαδή την επιγραμμική προσέγγιση παιδιών μέσω ψυχολογικής χειραγώγησης με σκοπό την επαφή στην πραγματική ζωή. Το ‘grooming’ είναι ιδιαιτέρως ύπουλο γιατί οι προτάσεις φαίνεται να είναι «ηπιότερες». Δεν γίνονται συγκεκριμένες σεξουαλικές απαιτήσεις στην αρχή. Το παιδί καθοδηγείται από την τρυφερή και εμπιστευτική συμπεριφορά· μη κατανοώντας τον κίνδυνο, απολαμβάνουν την αποκλειστική σχέση που αναπτύσσεται, και επομένως δεν μιλούν για αυτή με κανέναν, πόσο μάλλον με τους γονείς τους. Πρόκειται επομένως για μια άκρως επικίνδυνη κατάσταση γιατί δεν γίνεται αντιληπτή ως τέτοια, και συχνά καταλήγει σε γνωριμία αυτοπροσώπως και πραγματική κακοποίηση.
Μια άλλη προτεραιότητα είναι το ‘cyberbullying’, ο εκφοβισμός μέσω Διαδικτύου, μια μορφή άσκησης ψυχολογικής ή λεκτικής βίας μέσω των νέων τεχνολογιών, κατά την οποία η καταδίωξη του θύματος παρατείνεται, καθώς υπάρχει ο κίνδυνος να βασανίζεται 24 ώρες την ημέρα μέσω του Διαδικτύου και κινητών τηλεφώνων. Και υπάρχει ακόμα ένα πρόβλημα: το τεχνολογικό χάσμα μεταξύ των γενεών. Έχουμε μια γενιά παιδιών που γεννήθηκαν σε ψηφιακή εποχή – παιδιά που πέντε ετών είναι επιδέξιοι χρήστες ηλεκτρονικών παιχνιδιών και μπορούν να πλοηγούνται στο Διαδίκτυο εύκολα – και ενήλικες, τους γονείς και δασκάλους τους, πολλοί εκ των οποίων δεν γνωρίζουν πώς να ανοίξουν ένα υπολογιστή ή να στείλουν γραπτό μήνυμα, ή που χρησιμοποιούν τις νέες τεχνολογίες με ανησυχία και επιφυλάξεις. Είναι επομένως απολύτως βασικό να μειωθεί το εν λόγω χάσμα.
Οι στόχοι του προγράμματος είναι φιλόδοξοι, ίσως υπερβολικά φιλόδοξοι δεδομένου του διαθέσιμου προϋπολογισμού των 55 εκατομμυρίων ευρώ, αλλά πρόκειται σίγουρα για μια καλή αρχή. Ως συνήθως, το Κοινοβούλιο θέλησε να προσφέρει το ερέθισμα, με πρωτοποριακές προτάσεις τις οποίες δεν θα αναφέρω τώρα καθώς υπάρχουν στην έκθεσή μου και είμαι σχεδόν εκτός χρόνου. Θα ήθελα να ολοκληρώσω, κύριε Πρόεδρε, τονίζοντας ότι υποχρέωσή μας, τόσο του Κοινοβουλίου όσο και της Επιτροπής – και είμαι πεπεισμένη για αυτό -, είναι να είμαστε πάντα άγρυπνοι σχετικά με αυτά τα ζητήματα."@el10
"Mr President, ladies and gentlemen, I would like to thank the Commission, the French Presidency and my fellow MEPs, first and foremost the draftsmen of the opinions, for their hard work in drafting a compromise text at first reading that will enable the ‘Safer Internet’ programme to enter into force at the planned time, that is from 1 January 2009.
The new programme for children using the Internet and other communication technologies, as we know, will be based on four main lines of action: reducing illegal or harmful content and combating harmful online behaviour; promoting a safer online environment, including through
technological instruments; information, participation and prevention to raise public awareness of the opportunities and risks associated with the use of online technologies; and, lastly, establishing a knowledge base to encourage cooperation and exchanges of good practice and information at international level.
The statistics speak for themselves, as Commissioner Reding is well aware: the age at which children access the Internet has dropped considerably. From as early as the age of 9 or 10, children are going online several times a week, and 75% of 12- to 15-year-olds in Europe use the Internet for roughly three hours a day, communicating through chat services, messaging and social networking sites.
The aim of the programme is not, of course, to criminalise the Internet in a catastrophic vision of new technologies; quite the contrary. Our objective is to provide suitable tools to better understand and navigate the world of new technologies, to grasp fully their positive potential, the opportunities they offer in terms of information, education and socialisation, while at the same time learning to protect oneself against abuse. For we cannot ignore the latest figures showing that 30% of young people have had at least one distasteful encounter online, at least one unpleasant experience in which the child has come across pornographic content, offensive or violent messages of various kinds or sexual advances or even content inciting violence or self-harm, suicide, anorexia or bulimia.
We cannot ignore the exponential increase in sites with child pornography material. We cannot fail to consider the data supplied by Interpol reporting that at least 500 000 new original child pornography images are put online each year. The Committee has also done well to highlight, among other things, three new trends: ‘grooming’, that is, the online soliciting of children through psychological manipulation aimed at contact in real life. ‘Grooming’ is particularly insidious because the advances appear to be ‘softer’. No explicit sexual demands are made at first. The child is led on by the affectionate and confidential behaviour; not understanding the danger, they enjoy the exclusive relationship that develops, and so do not discuss it with anyone, least of all with their parents. It is therefore a highly dangerous situation because it is not perceived as such, and often ends in a meeting in person and in real abuse.
Another priority is ‘cyberbullying’, a form of bullying using the new technologies, in which the persecution of the victim is extended as they risk being tormented 24 hours a day via the web and mobile phones. And there is yet another problem: the technological gap between the generations. We have a generation of children born in the digital era – children who at five years old are competent users of videogames and can surf the Internet easily – and adults, their parents and teachers, many of whom do not even know how to turn on a computer or send a text message, or who use new technologies warily and with reluctance. It is therefore absolutely essential to narrow this gap.
The programme’s objectives are ambitious, perhaps too ambitious given the available budget of EUR 55 million, but it is nonetheless a good starting point. As usual, Parliament has sought to provide a stimulus, with pioneering proposals that I will not go into now as they are in my report and I am almost out of time. I would like to conclude, Mr President, by emphasising that our obligation, both Parliament’s and – I am convinced of this – the Commission’s obligation, is never to let down our guard on these matters."@en4
"Señor Presidente, Señorías, quisiera mostrar mi agradecimiento a la Comisión, a la Presidencia francesa y los miembros de esta Cámara, ante todo a los ponentes de opinión por el duro trabajo que han realizado a la hora de elaborar un texto completo en la primera lectura, que permitirá que el programa «Internet más seguro» entre en vigor en la fecha prevista, es decir, a partir del 1 de enero de 2009.
El nuevo programa destinado a los niños que usan Internet y otras tecnologías de la comunicación, como sabemos, se basará en cuatro líneas principales de acción: reducir contenidos ilícitos y nocivos y combatir los comportamientos nocivos en línea; promover un entorno en línea más seguro, incluso mediante instrumentos tecnológicos
; información, participación y prevención para aumentar la sensibilización de los ciudadanos sobre las oportunidades y riesgos vinculados al uso de las tecnologías en línea y, por último, la instauración de una base de conocimientos para fomentar la cooperación y los intercambios de buenas prácticas e información a nivel internacional.
Las estadísticas hablan por sí solas, como bien sabe la Comisaria Reding: la edad a la que los niños acceden a Internet es notablemente menor con el tiempo. Con tan solo 9 o 10 años, los niños acceden a Internet en varias ocasiones, y el 75 % de los niños europeos entre 12 y 15 años usan la Web durante unas tres horas diarias, sirviéndose de los servicios de chat, de mensajería y de las redes sociales para comunicarse.
Naturalmente, el objetivo del programa no es categorizar a Internet como una forma catastrófica de nueva tecnología, sino todo lo contrario. Nuestro objetivo es entender y navegar mejor en el mundo de las nuevas tecnologías, sacar el máximo provecho del potencial positivo que las caracterizan, de las oportunidades que ofrecen en términos de información, educación y socialización, a medida que aprendemos a protegernos a nosotros mismos contra el uso injusto que pueda hacerse de ellas. No podemos hacer caso omiso a las últimas cifras que demuestran que un 30 % de los jóvenes han tenido al menos una experiencia desagradable en línea, al menos, una experiencia desagradable en la que niños se han encontrado con contenido pornográfico, mensajes ofensivos o violentos de varios tipos u ofensas sexuales, o incluso con contenido que incita a la violencia, a las lesiones autoinfligidas, al suicidio, a la anorexia o a la bulimia.
Tampoco podemos ignorar el aumento exponencial de los sitios con material de pornografía infantil. No podemos dejar de considerar los datos que nos ha proporcionado la Interpol en los que se reflejan que al menos 500 000 imágenes de pornografía infantil nuevas se cuelgan cada año en Internet. La Comisión también ha hecho bien en resaltar, entre otras cosas, tres nuevas tendencias: la «corrupción de menores», es decir, la incitación en línea a niños mediante la manipulación psicológica destinada a contactar con ellos personalmente. Esta práctica es bastante cruel, pues las ofensas parecen ser más «suaves». En principio, no se pide sexo de forma explícita. El niño se deja llevar por un comportamiento confidencial y cariñoso; sin entender el peligro al que se expone, disfruta de la relación exclusiva que se va creando y no trata el tema con nadie, y mucho menos con sus padres. Por tanto, se trata de una situación bastante peligrosa porque no se percibe como tal y, con frecuencia, el desenlace es la toma de contacto entre las partes y un abuso real.
Otra prioridad es el «ciberacoso», una forma de acosar haciendo uso de las nuevas tecnologías, en la que la persecución de la víctima se va ampliando a medida que esta llega a sentirse atormentada durante las 24 horas del día a través de la Web o de los teléfonos móviles. Pero hay otro problema: el desequilibrio tecnológico entre las generaciones. Tenemos una generación de niños nacidos en la era digital —niños que a los cinco años ya son usuarios competentes de los videojuegos y que pueden navegar por Internet con facilidad— y de adultos, tanto sus padres como sus profesores, muchos de los cuales ni siquiera saben encender un ordenador o enviar un mensaje de texto, o también están los que usan las nuevas tecnologías con recelo y poca gana. Por tanto, es absolutamente esencial reducir este desequilibrio.
Los objetivos del programa son ambiciosos, quizá demasiado, dado el presupuesto de 55 millones de euros con el que se cuenta para ello, pero no se trata de un buen punto de partida. Como habitualmente sucede, el Parlamento ha solicitado ofrecer un empujón con propuestas pioneras en las que no voy a entrar ahora porque están en mi informe y porque casi no dispongo de tiempo. Para terminar, señor Presidente, quisiera hacer hincapié en que nuestra obligación, tanto la del Parlamento y —estoy convencido de esto— la de la Comisión es no bajar nunca la guardia en lo que respecta a estos asuntos."@es21
"Härra juhataja, daamid ja härrad, ma tahaksin tänada komisjoni, eesistujariiki Prantsusmaad ja kolleege, eelkõige arvamuse koostajaid, nende suure töö eest esimeseks lugemiseks kompromissteksti koostamisel, mis võimaldab programmi „Turvalisem Internet” alustada kavandatud ajal, s.t 1. jaanuaril 2009. aastal.
Nagu teame, põhineb uus programm Internetti ja teisi kommunikatsioonitehnoloogiaid kasutavate laste kaitseks neljal peamisel tegevussuunal: ebaseadusliku või kahjuliku sisu vähendamine ning võitlus kahjuliku käitumise vastu võrgus; turvalisema võrgukeskkonna edendamine, muu hulgas sellel otstarbel loodud tehnoloogiliste vahendite abil; teavitamise, osalemise ja ennetamise edendamine, et suurendada avalikkuse teadlikkust sidustehnoloogiate kasutamisega kaasnevatest võimalustest ja ohtudest; ning teadmistebaasi loomine eesmärgiga ergutada koostööd ning heade tavade ja teabe vahetamist rahvusvahelisel tasandil.
Statistika räägib ise enda eest, nagu volinik Reding hästi teab: vanus, millest alates lapsed hakkavad Internetti kasutama, on oluliselt langenud. Juba 9–10aastaselt kasutavad lapsed Internetti mitu korda nädalas ja 75% 12–15aastastest Euroopa lastest kasutab Internetti umbes kolm tundi päevas, suheldes omavahel jututubade, sõnumside ja sotsiaalsete võrgustike veebisaitide kaudu.
Programmi eesmärk ei ole muidugi kriminaliseerida Internetti ja näha uutes tehnoloogiates katastroofi; pigem vastupidi. Meie eesmärk on pakkuda sobivaid vahendeid, mis võimaldavad paremini mõista uute tehnoloogiate maailma ja liikuda selles oskuslikumalt, kasutada täielikult nende tehnoloogiate positiivset potentsiaali ning võimalusi, mida nad pakuvad teabe edastamise, hariduse ja sotsialiseerimise vallas, kuid õppida end samas kaitsma kuritarvitamise eest. Me ei saa eirata uusimaid andmeid, mille kohaselt 30 protsendil noortest on olnud Internetis vähemalt üks vastik või ebameeldiv kogemus, kus laps on puutunud kokku pornograafilise materjaliga, mitmesuguste solvavate või vägivaldsete sõnumitega või seksuaalsuhte eesmärgil lähenemisega või koguni materjalidega, mis õhutavad vägivallale või enesevigastamisele, enesetapule, anoreksiale või buliimiale.
Me ei saa tähelepanuta jätta lapspornot sisaldavate veebisaitide arvu plahvatuslikku kasvu. Me ei saa arvesse võtmata jätta Interpoli esitatud andmeid, mille kohaselt lisandub Internetti igal aastal vähemalt 500 000 uut algupärast lapsporno kujutist. Parlamendikomisjon on õigesti esile toonud muu hulgas kolm uut tendentsi; esimene on kontakti otsimine seksuaalsuhte eesmärgil ehk laste veenmine psühholoogilise manipuleerimise kaudu eesmärgiga päriselus kohtuda. Kontakti otsimine seksuaalsuhte eesmärgil on iseäranis salakaval nähtus, sest lastele lähenetakse tasahilju. Alguses ei esitata mingeid selge seksuaalse sisuga ettepanekuid. Laps viiakse eksiteele südamliku ja usaldusliku käitumisega; mõistmata ohtu, naudib laps tekkivat erilist suhet ega räägi sellest kellegagi, kõige vähem vanematega. Seetõttu on olukord väga ohtlik, sest laps ei näe selles ohtu ning tihti lõpeb see isikliku kohtumise ja tegeliku kuritarvitusega.
Teine põhiküsimus on küberkiusamine, uute tehnoloogiate abil toimuv kiusamine, mille puhul ohvri ahistamine on laiema ulatusega, sest teda võidakse võrgu ja mobiiltelefoni kaudu ööpäev läbi piinata. Ja on veel üks probleem: põlvkondadevaheline tehnoloogiline lõhe. Meil on põlvkond lapsi, kes on sündinud digitaalajastul ning kes oskavad viieaastaselt mängida videomänge ja kasutada Internetti, ja täiskasvanud – nende laste vanemad ja õpetajad –, kellest paljud ei oska isegi arvutit käima panna ega tekstsõnumit saata või kes kasutavad uusi tehnoloogiaid ettevaatuse ja vastumeelsusega. Väga oluline on seda lõhet vähendada.
Programmi eesmärgid on ambitsioonikad, olemasolevat 55 miljoni euro suurust eelarvet arvestades ehk isegi liiga ambitsioonikad, kuid sellest hoolimata on tegemist hea lähtepunktiga. Euroopa Parlament on nagu ikka püüdnud hoogu lisada teedrajavate ettepanekute abil, mida ma aga praegu käsitlema ei hakka, sest need ei sisaldu minu raportis ja minu kõneaeg hakkab lõppema. Härra juhataja, lõpetuseks tahaksin rõhutada, et meie kohustus – Euroopa Parlamendi ja kindlasti ka Euroopa Komisjoni kohustus – on tagada, et me ei kaotaks neis küsimustes hetkekski valvsust."@et5
"Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, kiitän komissiota, puheenjohtajavaltio Ranskaa ja kollegoitani Euroopan parlamentissa, ennen kaikkea lausuntojen valmistelijoita, kovasta työstä kompromissitekstin laatimiseksi ensimmäisessä käsittelyssä, mikä mahdollistaa Safer Internet -ohjelman voimaantulon suunniteltuun aikaan 1. tammikuuta 2009.
Internetiä ja muita viestintäteknologioita käyttäviä lapsia koskeva uusi ohjelma perustuu, kuten tiedämme, neljään toimintalinjaan: laittoman verkkosisällön vähentäminen ja haitallisen verkkokäyttäytymisen torjuminen; turvallisemman verkkoympäristön edistäminen, mukaan luettuna väliaikaiset tekniset välineet; tiedotus, osallistuminen ja ennaltaehkäisy yleisön tietoisuuden lisäämiseksi verkkoteknologian käyttöön liittyvistä mahdollisuuksista ja riskeistä sekä viimeisenä uusi tietokanta, jolla edistetään yhteistyötä ja hyvien käytäntöjen vaihtoa ja tiedotusta kansainvälisellä tasolla.
Tilastot puhuvat puolestaan, kuten komission jäsen Reding hyvin tietää: ikä, jolloin lapset ryhtyvät käyttämään internetiä, on laskenut huomattavasti. Jo 9–10 vuoden iästä alkaen lapset käyvät verkossa monta kertaa viikossa, ja 75 prosenttia 12–15-vuotiaista eurooppalaisista käyttää Internetiä noin kolme tuntia päivässä ja kommunikoi chattipalvelujen, pikaviestinten ja sosiaalisten verkkosivustojen välityksellä.
Ohjelman tavoitteena ei tietenkään ole kriminalisoida internetiä uutta teknologiaa koskevan katastrofaalisen näkemyksen perusteella, päinvastoin. Tavoitteemme on tarjota sopivia välineitä, joiden avulla uutta teknologiaa ymmärretään paremmin ja sen maailmassa osataan liikkua paremmin. Välineillä voidaan hyödyntää täysin uuden teknologian myönteisiä mahdollisuuksia, jotka koskevat tietoa, koulutusta ja sosialisaatiota, samalla kun opitaan suojautumaan hyväksikäytöltä. Emme voi jättää huomiotta uusimpia lukuja, jotka osoittavat, että 30 prosentilla nuorista on ollut ainakin yksi vastenmielinen kohtaaminen verkossa. Siis ainakin yksi epämiellyttävä kokemus jossa lapsi on törmännyt pornografiseen sisältöön, erilaisiin loukkaaviin tai väkivaltaisiin viesteihin tai seksuaaliseen lähentelyyn tai jopa sisältöön, jossa yllytetään väkivaltaan tai itsensä vahingoittamiseen, itsemurhaan, anoreksiaan tai bulimiaan.
Emme voi jättää huomiotta lapsipornografiaa sisältävien sivustojen räjähdysmäistä kasvua. Meidän on otettava huomioon Interpolin toimittamat tiedot, joiden mukaan verkkoon laitetaan joka vuosi vähintään 500 000 uutta lapsipornografiaa sisältävää kuvaa. Valiokunta on onnistunut korostamaan muun muassa kolmea uutta suuntausta: Ensimmäinen on
joka tarkoittaa lasten hyväksikäytön valmistelua verkossa psykologisella manipuloinnilla, jolla pyritään kohtaamiseen tosielämässä.
on erityisen salakavalaa, koska lähestyminen vaikuttaa "pehmeältä". Aluksi ei esitetä mitään seksuaalisia pyyntöjä. Lapsia johdatellaan harhaan hellällä ja luottamuksellisella käytöksellä. Lapset eivät ymmärrä vaaraa vaan nauttivat kehittyvästä suhteesta eivätkä keskustele siitä kenenkään kanssa, eivät ainakaan vanhempiensa kanssa. Tilanne on siksi erittäin vaarallinen, koska sitä ei pidetä sellaisena, ja usein se johtaa henkilökohtaiseen tapaamiseen ja todelliseen hyväksikäyttöön.
Toinen painopisteala on virtuaalinen kiusaaminen, kiusaamisen muoto, jossa käytetään uutta teknologiaa ja jossa uhria vainotaan 24 tuntia vuorokaudessa verkossa ja matkapuhelimella. Siihen liittyy toinenkin ongelma: sukupolvien välinen teknologinen kuilu. Meillä on digitaalisella aikakaudella syntyneiden lasten sukupolvi – lapset käyttävät viisivuotiaina taitavasti videopelejä ja osaavat helposti selailla Internetiä – ja aikuiset, heidän vanhempansa ja opettajansa, joista monet eivät osaa edes käynnistää tietokonetta tai lähettää tekstiviestiä tai jotka käyttävät uutta teknologiaa epäluuloisesti ja vastentahtoisesti. Siksi on välttämätöntä kuroa kuilu umpeen.
Ohjelman tavoitteet ovat kunnianhimoisia, ehkä liiankin kunnianhimoisia kun otetaan huomioon 55 miljoonan euron talousarvio, mutta se on joka tapauksessa hyvä lähtökohta. Kuten tavallista Euroopan parlamentti on pyrkinyt tarjoamaan kannustimia uraauurtavilla ehdotuksilla, joita en käsittele nyt, koska ne mainitaan mietinnössä ja minulta loppuu aika. Arvoisa puhemies, lopuksi haluaisin korostaa sitä, että velvollisuutemme, Euroopan parlamentin – ja olen vakuuttunut asiasta – komission velvollisuutena on valvoa näitä asioita hellittämättä."@fi7
"Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, je voudrais remercier la Commission, la présidence française et mes collègues députés, à commencer surtout par les rapporteurs pour avis, pour leur peine, qu’ils n’ont pas ménagée, afin d’établir en première lecture un texte de compromis qui permettra au premier programme «Safer Internet» d’entrer en vigueur au moment prévu, à savoir à partir du 1
janvier 2009.
Comme nous le savons, le nouveau programme visant à protéger les enfants lors de l’utilisation de l’internet et d’autres technologies de communication s’appuiera sur quatre lignes d’action majeures: réduire les contenus illicites ou dommageables et s’attaquer aux comportements préjudiciables en ligne; promouvoir un environnement en ligne plus sûr, notamment à travers des instruments technologiques
; assurer information, participation et prévention afin de sensibiliser le public aux opportunités et aux risques associés à l’utilisation des technologies en ligne; et, enfin, établir une base de connaissances afin d’encourager la coopération et les échanges de bonnes pratiques et d’information au niveau international.
Les statistiques parlent d’elles-mêmes, comme le sait très bien M
Reding: l’âge des enfants qui accèdent à l’internet a baissé très nettement. Dès 9 ou 10 ans, les enfants sont en ligne plusieurs fois par semaine, et 75 % des jeunes de 12 à 15 ans d’Europe utilisent l’internet pendant quelque trois heures par jour, communiquant au moyen de services de discussion, de messagerie et de mise en réseau social.
Le but du programme n’est évidemment pas de criminaliser l’internet dans une vision catastrophique des nouvelles technologies – tout au contraire, notre objectif est de fournir des outils appropriés afin de mieux comprendre et naviguer dans le monde des nouvelles technologies, afin d’exploiter pleinement leur potentiel positif, les possibilités qu’elles offrent en termes d’information, d’éducation et de socialisation, tout en apprenant à se protéger des abus. Car nous ne pouvons ignorer les derniers chiffres, qui montrent que 30 % des jeunes ont fait au moins une rencontre douteuse en ligne, vécu au moins une expérience désagréable au cours de laquelle l’enfant est tombé sur un contenu pornographique, des messages choquants ou violents de différents types ou des avances sexuelles ou encore un contenu incitant à la violence ou à l’automutilation, au suicide, à l’anorexie ou à la boulimie.
Nous ne pouvons ignorer l’augmentation exponentielle des sites à contenu pédopornographique. Nous ne pouvons ignorer les données fournies par Interpol, qui signalent qu’au moins 500 000 nouvelles images pédopornographiques originales sont mises en ligne chaque année. La commission est également parvenue à mettre en lumière, entre autres choses, trois nouvelles tendances: le «
», c’est-à-dire la manipulation psychologique d’enfants en vue de contacts réels. Le «
» est particulièrement insidieux, parce que les avances paraissent plus «douces». Aucune demande sexuelle explicite n’est d’abord exprimée. L’enfant est leurré par le comportement chaleureux et confidentiel; sans comprendre le danger, il apprécie la relation exclusive qui se développe, et n’en parle donc à personne, surtout pas à ses parents. Cela crée dès lors une situation éminemment dangereuse parce qu’elle n’est pas perçue comme telle et aboutit souvent à une rencontre en personne et un abus réel.
Une autre priorité est le «
», une forme de harcèlement recourant aux nouvelles technologies, où la persécution de la victime prend une forme étendue puisqu’il est possible de la harceler 24 heures sur 24 au travers d’internet et du téléphone mobile. Dernier problème: le fossé technologique qui sépare les générations. Nous sommes en présence d’une génération d’enfants qui sont nés dans l’ère numérique – des enfants qui, à cinq ans, sont des utilisateurs compétents de jeux vidéo et peuvent surfer sans peine sur l’internet – et d’adultes, leurs parents et leurs enseignants, qui pour beaucoup ne savent même pas allumer un ordinateur ou envoyer un message, ou qui utilisent les nouvelles technologies avec prudence et réticence. Il est dès lors absolument essentiel de combler ce fossé.
Le programme a des objectifs ambitieux, peut-être trop ambitieux vu le budget disponible – 55 millions d’euros –, mais c’est néanmoins un bon point de départ. Comme d’habitude, le Parlement a cherché à imprimer un élan, grâce à des propositions dans le détail desquelles je n’entre pas parce qu’elles se trouvent dans mon rapport et que j’ai presque épuisé mon temps de parole. Je voudrais pour conclure, Monsieur le Président, souligner que notre obligation, l’obligation non seulement du Parlement mais aussi – ce dont je suis convaincue – de la Commission, est de ne jamais baisser la garde sur ces questions."@fr8
"Elnök úr, hölgyeim és uraim, szeretnék köszönetet mondani a Bizottságnak, a francia elnökségnek és képviselőtársaimnak, mindenekelőtt a vélemények előadóinak, amiért keményen dolgoztak azon, hogy kompromisszumos szövegtervezetet állítsanak össze az első javaslatra, amely lehetővé fogja tenni, hogy a „Biztonságosabb internet” program a tervezett időben, azaz 2009. január 1-jével hatályba léphessen.
Az internetet és egyéb kommunikációs technológiákat használó gyermekekre vonatkozó új program, mint tudjuk, négy fő cselekvési irányvonalon fog alapulni: a jogellenes vagy káros magatartás visszaszorítása és a káros online magatartás elleni fellépés; az online környezet biztonságosabbá tételének előmozdítása
technológiai eszközök révén is; tájékoztatás, részvétel és megelőzés az online technológiák használatához kapcsolódó lehetőségek és kockázatok társadalmi tudatosítása érdekében; és végül egy tudásbázis létrehozása, az együttműködés, valamint a helyes gyakorlatok és az információk nemzetközi szintű cseréjének előmozdítása érdekében.
A statisztikák önmagukért beszélnek, amint azt Reding biztos is jól tudja: jelentősen lecsökkent az az életkor, amikor a gyermekek internethez jutnak. A gyerekek akár már 9–10 éves koruktól heti több alkalommal is fellépnek a világhálóra, de az Európában élő 12–15 évesek 75%-a naponta körülbelül három órán át használja az internetet, csevegőportálokon, üzenetküldő és közösségi portálokon keresztül kommunikál.
A program célja természetesen nem az, hogy kriminalizáljuk az internetet az új technológiákról festett katasztrofális vízióban; éppen ellenkezőleg. Célunk, hogy alkalmas eszközöket biztosítsunk az új technológiák világának jobb megismeréséhez és a benne való eligazodáshoz, az ezekben rejlő pozitív potenciál, a tájékoztatás, az oktatás és a szocializáció terén kínált lehetőségek teljes körű megragadásához, ugyanakkor önvédelmet is tanulva a visszaélésekkel szemben. Nem hagyhatjuk figyelmen kívül, hogy a legfrissebb számadatok szerint a fiatalok 30%-ának volt már legalább egy visszataszító online találkozása, legalább egy olyan kellemetlen tapasztalata, amikor a gyermek pornográf tartalomba, különféle sértő vagy erőszakos üzenetekbe vagy szexuális közeledésbe, vagy akár öncsonkításra vagy öngyilkosságra, anorexiára vagy bulimiára buzdító tartalomba botlott.
Nem hagyhatjuk figyelmen kívül a gyermekkel való szexuális visszaélésről készült anyagokat tartalmazó oldalak számának hatványozott növekedését. Nem kerülhetik el a figyelmünket az Interpol által közölt adatok, amelyek arról számolnak be, hogy évente legalább 500 000 új, eredeti gyermekpornográfiát tartalmazó kép kerül fel az internetre. A bizottság jól tette, hogy felhívta a figyelmet többek között három új tendenciára: a „grooming”-ra, azaz a gyermekek pszichológiai ráhatáson keresztül történő online manipulálására, amelynek célja a valós életben történő kapcsolat létrehozása. A „grooming” azért különösen alattomos dolog, mert a közeledés látszólag „enyhébb”. Először nincsenek kifejezett szexuális követelések. A gyermeket félrevezeti a kedves, bizalmas viselkedés; mivel nem érzi a veszélyt, örül a kialakuló rendkívüli kapcsolatnak, ezért nem beszéli meg senkivel, főleg nem a szüleivel. Ez a helyzet tehát nagyon veszélyes, mivel önmagában nem tűnik annak, viszont gyakran személyes találkozáshoz és tényleges bántalmazáshoz vezet.
A másik, kiemelten kezelendő kérdés a számítógépes zaklatás, a zaklatás új technológiákat használó formája, amelyben az áldozat üldözése kibővül, mivel fennáll a veszélye annak, hogy interneten és mobiltelefonon keresztül akár napi 24 órában is gyötörhetik. Van még egy probléma: a generációk közötti technológiai szakadék. Az egyik oldalon ott van a digitális korban született gyerekek generációja – akik ötévesen avatott használói a videojátékoknak és könnyedén szörföznek az interneten –, a másik oldalon pedig a felnőttek, a szülők és a tanárok, akik sokszor azt sem tudják, hol kell bekapcsolni a számítógépet, vagy hogyan küldjenek SMS-t, de legalábbis óvatosan, vonakodva használják az új technológiákat. Ezt a szakadékot tehát feltétlenül csökkenteni kell.
A program célkitűzései nagyra törők, talán túlzottan is nagyra törők a rendelkezésre álló 55 millió eurós költségvetéshez képest, mindazonáltal ez egy jó kiindulópont. A Parlament szokás szerint lendületet kíván adni olyan úttörő javaslatokkal, amelyekbe most nem megyek bele, mivel szerepelnek a jelentésemben, és már amúgy is kifogytam az időből. Beszédemet azzal szeretném zárni, elnök úr, hogy hangsúlyozom, kötelességünk, a Parlamentnek és – erről meg vagyok győződve – a Bizottságnak egyaránt kötelessége, hogy lankadatlanul őrködjön az ilyen kérdésekben."@hu11
"Pone pirmininke, ponios ir ponai, norėčiau padėkoti Komisijai, pirmininkaujančiai Prancūzijai ir savo kolegoms EP nariams, visų pirma pateikusiems nuomones, už jų sunkų darbą rengiant kompromisinį tekstą pirmajam svarstymui, dėl kurio Saugesnio interneto programa įsigaliotų numatytu laiku, t. y. 2009 m. sausio 1 d.
Kaip žinome, naujojoje Internetu ir kitomis ryšių technologijomis besinaudojančių vaikų apsaugos programoje bus remiamasi keturiais pagrindiniais veikimo principais: neteisėto ar žalingo turinio sumažinimas ir kova su žalingu elgesiu internete; saugesnės internetinės aplinkos skatinimas, įskaitant
technologines priemones; informavimas, dalyvavimas ir prevencija, siekiant padidinti visuomenės supratimą apie galimybes ir pavojus, susijusius su internetinių technologijų naudojimu; galiausiai žinių bazės, kuria būtų skatinamas bendradarbiavimas ir keitimasis gerąja patirtimi bei informacija tarptautiniu lygiu, sukūrimas.
Statistika kalba pati už save, ką puikiai žino ir Komisijos narė V. Reding: amžius, kada vaikai pradeda naudotis internetu, žymiai sumažėjo. Jau 9 ar 10 metų vaikai naudojasi internetu keletą kartų per savaitę, o 75 proc. 12–15 metų vaikų Europoje internete naršo apie tris valandas per dieną, bendraudami pokalbių programų pagalba, siųsdami žinutes ir lankydamiesi socialinių tinklų svetainėse.
Žinoma, šia programa nesiekiama paversti internetą nusikaltimu katastrofiškoje naujųjų technologijų akivaizdoje, netgi priešingai. Mūsų tikslas yra tinkamų priemonių, skirtų geriau suprasti ir susigaudyti naujųjų technologijų pasaulyje, pateikimas, kad būtų visiškai suprastas jų teigiamas potencialas, galimybės, kurias jos suteikia, turint omenyje informaciją, mokymąsi ir socializaciją, tuo pačiu metu apsisaugant nuo piktnaudžiavimų. Nes negalime ignoruoti šių skaičių, kad 30 proc. jaunimo bent kartą patyrė nemalonų netikėtą susidūrimą internete, bent vieną nemalonų atvejį, kai vaikas susidūrė su pornografiniu turiniu, įvairaus pobūdžio ar seksualinių puolimų įžeidžiančiomis ar smurtinėmis žinutėmis ar netgi turiniu, kurstančiu prievartą ar savęs žalojimą, savižudybę, anoreksiją ar bulimiją.
Negalime ignoruoti proporcingai didėjančio svetainių, kuriose pateikiama su vaikų pornografija susijusi medžiaga, skaičiaus. Negalime nekreipti dėmesio į duomenis, kuriuos pateikė Interpolas, teigdamas, kad kiekvienais metais internete patalpinama mažiausiai 500 000 naujų tikrų vaikų pornografijos atvaizdų. Tarp kitko, komitetui taip pat pavyko išskirti tris kryptis: „vaikų viliojimas“, kitaip sakant, vaikų kurstymas internete, pasitelkiant psichologinę manipuliaciją, naudojamą bendraujant tikrame gyvenime. „Vaikų viliojimas“ yra ypač klastingas, nes puolimas atrodo „švelnesnis“. Iš pradžių nepateikiama jokių aiškių seksualinių reikalavimų. Vaikas yra paveikiamas švelniu ir patikimu elgesiu; nesuprasdami pavojaus, jie džiaugiasi išskirtiniu bendravimu, kuris plėtojasi, ir su niekuo apie jį nesikalba, ypač su tėvais. Todėl tai yra ypač pavojinga padėtis, nes ji nėra pastebima, ir dažnai baigiasi realiu susitikimu ir realiu priekabiavimu.
Kitas prioritetas yra „elektroninis bauginimas“, bauginimo forma, naudojant naująsias technologijas, kai aukos persekiojimas pasidaro daug platesnis, kadangi jos gali būti persekiojamos 24 valandas per parą interneto ir mobiliųjų telefonų pagalba. Yra dar viena problema: technologinė spraga tarp kartų. Dabartinė vaikų karta yra gimusi skaitmeninėje epochoje, kurioje jie būdami penkerių metų yra kompetentingi video žaidimų žinovai ir gali laisvai naršyti po internetą, o daugybė suaugusiųjų, jų tėvų ir mokytojų net nežino, kaip įjungti kompiuterį ar išsiųsti žinutę, arba atsargiai ir nenoriai naudojasi naujosiomis technologijomis. Todėl tikrai reikia sumažinti šią spragą.
Programos tikslai yra ambicingi, gal net per daug ambicingi, jos galimas biudžetas sudaro 55 mln. EUR, vis dėlto tai gera pradžia. Kaip įprasta, Parlamentas siekė pateikti paskatą su novatoriškais pasiūlymais, kurių dabar nedetalizuosiu, nes jie pateikti mano pranešime, o mano laikas jau beveik baigėsi. Pone pirmininke, užbaigdama norėčiau pabrėžti, kad mūsų pareiga – tiek Parlamento, tiek, esu įsitikinusi, Komisijos – yra visada rūpintis šiais reikalais."@lt14
"Priekšsēdētāja kungs, dāmas un kungi! Es vēlos pateikties Komisijai, Francijas prezidentūrai un Eiropas Parlamenta deputātiem, pirmkārt, un, galvenokārt, ziņojumu sagatavotājiem par grūto darbu, kas ieguldīts, lai pirmajā lasījumā sagatavotu kompromisa teksta projektu, kas ļautu ieviest programmu „Drošāks internets” plānotajā laikā, proti, sākot ar 2009. gada 1. janvāri.
Kā zināms, jaunā programma to bērnu aizsardzībai, kuri izmanto internetu un citas saziņas tehnoloģijas, tiks pamatota uz četriem galvenajiem pasākumiem: samazināt nelegāla un kaitīga satura tīmekļa vietņu skaitu un ierobežot kaitīgu rīcību tiešsaistē, veicināt drošāku vidi tiešsaistē, tai skaitā, izmantojot
tehnoloģiskos instrumentus; informēt, iesaistīties un rīkoties, lai informētu sabiedrību par iespējām un apdraudējumu, kas saistīts ar tiešsaistes tehnoloģiju izmantošanu, un visbeidzot, izveidot zināšanu bāzi, lai veicinātu sadarbību un labas prakses un informācijas apmaiņu starptautiskā līmenī.
Kā komisārei
kundzei labi zināms, statistikas dati runā paši par sevi — tagad internetu izmanto daudz jaunāki bērni. Bērni jau no 9 vai 10 gadu vecuma izmanto internetu vairākas reizes nedēļā, un 75 % jauniešu vecumā no 12 līdz 15 gadiem Eiropā internetu izmanto vidēji trīs stundas dienā, sazinoties tērzētavās, sūtot ziņas un izmantojot sociālo tīmekļu vietnes.
Protams, šīs programmas mērķis nav pasludināt internetu par kriminālnoziegumu, bet gluži pretēji. Mūsu mērķis ir izveidot piemērotus instrumentus, lai labāk saprastu un orientētos jauno tehnoloģiju pasaulē, pilnībā apzinātu pozitīvās iespējas un priekšrocības, ko tās sniedz informācijas, izglītības un socializācijas jomā, un mācīties, kā sevi aizsargāt šo tehnoloģiju ļaunprātīgas izmantošanas gadījumā. Jaunākie pētījumi liecina, ka 30 % jauniešu ir bijis vismaz viens netīkams starpgadījums tiešsaistē, vismaz viens nepatīkams gadījums, kad bērns redzējis pornogrāfiska satura, aizvainojošu vai varmācīga rakstura tīmekļa vietni vai tīmekļa vietni, kurā ir dažāda veida norādes par seksuālu uzmākšanos, mudināšanu uz vardarbību vai par iedrošināšanu nodarīt sev kaitējumu, izdarīt pašnāvību vai pievērsties anoreksijai vai bulīmijai.
Ir jāņem vērā tas, ka strauji pieaug tādu tīmekļa vietņu skaits, kurās tiek publicēti bērnu pornogrāfijas materiāli. Ir jāņem vērā Interpola sniegtie dati, kas liecina, ka katru gadu tiešsaistē tiek izvietoti 500 000 jaunu oriģinālu bērnu pornogrāfijas fotoattēlu. Komiteja citu starpā norādīja uz trīs jaunām tendencēm: „iedraudzēšanās”, kas nozīmē tiešsaistē sarunāt tikšanos dzīvē, psiholoģiski manipulējot ar bērniem. „Uzmākšanās” ir sevišķi mānīga, jo sākumā tās šķiet nekaitīga. Sākumā skaidri netiek izteiktas seksuāla rakstura prasības. Bērns turpina saziņu, jo saņem sirsnīgu attieksmi un sarunas ir konfidenciālas. Neapzinoties briesmas, šādas attiecības tiek uzturētas un ne ar vienu, vismazāk jau ar vecākiem, netiek apspriestas, Tā veidojas ļoti bīstama situācija, jo sākumā tā nemaz nešķiet bīstama. Šādos gadījumos sarunu biedri bieži satiekas dzīvē, un bērns tiek ļaunprātīgi izmantots.
Vēl viens prioritārs darbs ir pievērsties iebiedēšanai tiešsaistē, kas ir iebiedēšanas veids, izmantojot jaunās tehnoloģijas, kur upuri var vajāt ilgāk un mocīt 24 stundas dienā tiešsaistē vai ar mobilā tālruņa starpniecību. Bet ir vēl viena problēma. Atšķirība tehnoloģiju lietpratībā paaudžu starpā. Šīs paaudzes bērni ir dzimuši digitālajā laikmetā — bērni jau piecu gadu vecumā pārzina datorspēles un „sērfo” internetā. Taču daudzi pieaugušie, bērnu vecāki un skolotāji neprot ieslēgt datoru vai nosūtīt īsziņu vai jaunās tehnoloģijas izmanto piesardzīgi un nelabprāt. Tāpēc ir būtiski mazināt šo atšķirību zināšanu jomā.
Šīs programmas mērķi ir ļoti augsti, iespējams, pat pārāk augsti, ņemot vērā, ka pieejamais budžets ir 55 miljoni eiro, taču tas ir labs sākums. Kā ierasts, Parlaments ir devis impulsu un atbalstījis priekšlikumus, kurus es šobrīd neizklāstīšu, jo tie ir minēti manā ziņojumā, un man atvēlētais laiks ir gandrīz beidzies. Priekšsēdētāja kungs, noslēgumā es vēlos uzsvērt, ka gan Parlamenta, gan, esmu pārliecināta, arī Komisijas pienākums ir neatstāt šo jautājumu novārtā."@lv13
"Signor Presidente, onorevoli colleghi, voglio ringraziare la Commissione, la Presidenza francese e i colleghi del Parlamento, innanzitutto i relatori per parere, per l'impegno ad elaborare un testo di compromesso in prima lettura che consentirà di fare entrare in vigore il programma
nei tempi previsti, cioè a decorrere dal 1° gennaio 2009.
Il nuovo programma, per i minori che utilizzano Internet ed altre tecnologie di comunicazione, come è noto sarà articolato in quattro linee d'azione principali: la riduzione dei contenuti illegali o nocivi e il contrasto dei comportamenti dannosi
; la promozione di un ambiente on-line più sicuro, anche attraverso strumenti tecnologici ad hoc; informazione, partecipazione e prevenzione per sensibilizzare il pubblico sulle opportunità e sui rischi connessi all'uso delle tecnologie on-line ed infine la creazione di una base di conoscenze per favorire la collaborazione, lo scambio di buone pratiche ed informazioni a livello internazionale.
I dati parlano chiaro e lo sa bene la Commissaria Reding: l'età dei minori che accedono ad Internet si è notevolmente abbassata. Già a partire dai 9 e 10 anni i bambini si connettono ad Internet più volte in una settimana e nell'età compresa tra i 12 e 15 anni, il 75% dei minori europei usa quotidianamente Internet per circa tre ore: comunicano attraverso le
i messaggi e i siti di
.
Ovviamente lo scopo del programma non certo quello di criminalizzare Internet in una visione catastrofista delle nuove tecnologie, tutt'altro. L'obiettivo è quello di offrire degli strumenti adeguati per conoscere meglio ed orientarsi meglio nell'universo delle nuove tecnologie, comprenderne appieno le potenzialità positive, le opportunità in termini di informazione, di formazione e di socializzazione e allo stesso tempo imparare a difendersi dagli abusi. Non possiamo infatti ignorare che le più recenti statistiche ci dicono che il 30% dei ragazzi ha avuto almeno un brutto incontro on-line, almeno un'esperienza spiacevole in cui il minore si è trovato di fronte a contenuti pornografici, messaggi offensivi o violenti di vario genere o proposte sessuali o anche contenuti che incitano alla violenza o all'autolesionismo, al suicidio, all'anoressia o alla bulimia.
Non possiamo ignorare l'aumento esponenziale dei siti di materiale pedopornografico. Non possiamo non tener conto dei dati offerti da Interpol che denunciano che ogni anno vengono immesse on-line almeno mezzo milione di nuove immagini pedopornografiche originali. E bene ha fatto la Commissione a sottolineare, tra le altre, tre nuove emergenze: il
cioè l'adescamento on-line dei minori attraverso tecniche di manipolazione psicologica finalizzate ad un contatto nella vita reale. Il
è molto insidioso perché l'approccio è apparentemente più
. Non ci sono all'inizio richieste sessuali esplicite. Il minore viene disorientato dal comportamento affettuoso e confidenziale: non capisce il pericolo anzi si compiace del rapporto esclusivo che si determina e quindi non ne parla con nessuno, tanto meno con i genitori. Si tratta quindi di una situazione altamente pericolosa perché non è percepita come tale e spesso si conclude con l'incontro di persona e l'abuso vero e proprio.
Un'altra priorità, il
che è un bullismo che utilizza le nuove tecnologie e amplifica la persecuzione della vittima del bullo che rischia di essere perseguitata 24 ore al giorno attraverso la rete e i telefonini. E ancora un altro problema: il divario tecnologico generazionale. Abbiamo una generazione di nativi nell'era digitale: bambini che a cinque anni sono abili utilizzatori di videogiochi e sanno già facilmente navigare in Internet, e adulti, gli stessi genitori e gli insegnanti, che non di rado non sanno neanche accendere un computer o mandare un sms o che comunque usano le nuove tecnologie svogliatamente e con diffidenza. E' quindi di fondamentale importanza ridurre questo
.
Gli obiettivi del programma sono ambiziosi, forse troppo rispetto alla dotazione di bilancio disponibile – 55 milioni di euro – ma comunque è un buon punto di partenza. Il Parlamento ha cercato come al solito di svolgere un ruolo di stimolo con proposte all'avanguardia, che non cito perché sono nella relazione e il mio tempo è quasi scaduto. Concludo, signor Presidente, ribadendo che il nostro impegno, quello del Parlamento e – ne sono convinta – anche quello della Commissione, è quello di non abbassare mai la guardia su questi temi."@mt15
"Mijnheer de Voorzitter, dames en heren, ik bedank de Commissie, het Franse voorzitterschap en mijn collega's in het Parlement, met name de rapporteurs voor advies, voor hun harde werk bij het opstellen van een compromistekst in eerste lezing, waardoor het programma "Veiliger Internet" op de geplande datum, dus op 1 januari 2009, van kracht kan worden.
Zoals wij weten, zal het nieuwe programma voor kinderen die gebruik maken van internet en andere communicatietechnologieën gebaseerd zijn op vier hoofdactiepunten: het verminderen van illegale online-inhoud en aanpakken van schadelijk onlinegedrag, het bevorderen van een veiliger onlineomgeving, onder andere door middel van ad hoc technologische instrumenten, informatie, participatie en preventie om het publiek bewust te maken van de mogelijkheden en de risico's die verband houden met het gebruik van onlinetechnologieën en tot slot het oprichten van een kennisbasis om de samenwerking en de uitwisseling van beste praktijken en informatie op internationaal vlak aan te moedigen.
De cijfers spreken voor zich en dat weet commissaris Reding heel goed: kinderen maken op steeds jongere leeftijd gebruik van internet. Al vanaf de leeftijd van 9 of 10 jaar zijn kinderen een aantal keer per week online en in Europa maakt 75 procent van de 12- tot 15-jarigen ongeveer 3 uur per dag gebruik van internet. Ze communiceren via chatdiensten, het sturen van berichten en socialenetwerksites.
Het doel van het programma is natuurlijk niet om internet te criminaliseren vanuit de visie dat nieuwe technologieën rampzalig zijn. Integendeel: ons doel is geschikte instrumenten te bieden om de wereld van nieuwe technologieën beter te begrijpen en er wegwijs in te worden en om de positieve mogelijkheden van deze technologieën op het gebied van informatie, educatie en socialisatie ten volle te benutten, terwijl men tegelijkertijd leert zichzelf te beschermen tegen misbruik. We kunnen namelijk niet voorbijgaan aan de meest recente cijfers, waaruit blijkt dat 30 procent van de jongeren minstens één keer online is geconfronteerd met iets onaangenaams, minstens één keer een vervelende ervaring heeft gehad waarbij het kind is gestuit op pornografische inhoud van websites, op uiteenlopende beledigende of gewelddadige berichten, op seksuele toenaderingen of zelfs op websites waarop wordt aangezet tot geweld, zelfverwonding, zelfmoord, anorexia of boulimia.
We kunnen niet voorbijgaan aan de exponentiële toename van websites met kinderpornografisch materiaal. We moeten rekening houden met de gegevens die door Interpol zijn verstrekt en waaruit blijkt dat er ieder jaar minstens 500 000 nieuwe originele kinderpornografische beelden op internet worden gezet. De commissie heeft er goed aan gedaan om, onder andere, drie nieuwe ontwikkelingen onder de aandacht te brengen:
ofwel online-kinderlokkerij door middel van psychologische manipulatie met als doel contact in levenden lijve.
is bijzonder verraderlijk aangezien de toenaderingen onschuldiger lijken. Er worden in eerste instantie geen seksueel getinte verzoeken gedaan. Het kind wordt misleid door hartelijk en vertrouwenswekkend gedrag en zonder zich bewust te zijn van het gevaar, geniet het van de exclusieve relatie die zich ontwikkelt. Daarom praat het kind er met niemand over, zeker niet met zijn ouders. Het betreft hier dus een zeer gevaarlijke situatie, omdat deze niet als zodanig wordt beschouwd en vaak uitloopt op een persoonlijke ontmoeting en op daadwerkelijk misbruik.
Een andere prioriteit is cyberpesten. Dit is een vorm van pesten waarbij gebruik wordt gemaakt van nieuwe technologieën en waarbij de reikwijdte van de pesterijen groter is omdat het slachtoffer het risico loopt 24 uur per dag lastig gevallen te worden via internet en mobiele telefoons. En er is nog een probleem: de generatiekloof op het gebied van technologie. Er is een generatie kinderen die zijn geboren in het digitale tijdperk – kinderen die op 5-jarige leeftijd al heel handig zijn met computerspelletjes en moeiteloos op internet surfen – en een generatie volwassenen, hun ouders en leraren, waarvan vele niet eens weten hoe ze een computer moeten aanzetten of een sms moeten versturen, of aarzelend of met tegenzin gebruik maken van nieuwe technologieën. Het is daarom van fundamenteel belang om deze kloof te overbruggen.
De doelen van het programma zijn ambitieus, misschien wel te ambitieus, gezien het beschikbare budget van 55 miljoen euro, dat niettemin een goed begin vormt. Zoals gewoonlijk heeft het Parlement getracht een stimulerende rol te spelen door vooruitstrevende voorstellen te doen, waar ik nu niet verder op in zal gaan omdat ze in mijn verslag staan en omdat mijn tijd bijna om is. Mijnheer de Voorzitter, ik wil graag afsluiten met te benadrukken dat wij, zowel het Parlement als – en daar ben ik van overtuigd – de Commissie, verplicht zijn om altijd waakzaam te blijven ten aanzien van deze kwesties."@nl3
"Panie przewodniczący, panie i panowie! Pragnę podziękować Komisji Europejskiej, prezydencji francuskiej i moim kolegom posłom, a przede wszystkim sprawozdawcom komisji opiniodawczej, za ciężką pracę przy sporządzaniu tekstu umożliwiającego przyjęcie kompromisowego rozwiązania podczas pierwszego czytania, a skutkiem tego wejście w życie programu „Bezpieczny Internet” w planowanym terminie, tzn. z dniem 1 stycznia 2009 r.
Jak wiemy nowy program dotyczący dzieci korzystających z Internetu i innych technologii komunikacyjnych realizowany będzie z zastosowaniem czterech podstawowych metod działania, a mianowicie poprzez ograniczenie rozpowszechniania treści niezgodnych z prawem i treści szkodliwych oraz zwalczania szkodliwych zachowań w środowisku online; tworzenie bezpieczniejszego środowiska online, w tym poprzez stosowanie doraźnych narzędzi technicznych; rozpowszechnianie informacji, zapewnianie udziału i zapobieganie w celu podniesienia społecznej świadomości możliwości i zagrożeń związanych z korzystaniem z technologii sieciowych; i wreszcie stworzenie bazy wiedzy w celu promowania współpracy oraz wymiany dobrych praktyk i informacji na szczeblu międzynarodowym.
Dane statystyczne mówią same za siebie; jak pani komisarz Reding dobrze wie, nastąpił znaczny spadek wieku, w którym dzieci nawiązują pierwszy kontakt z Internetem. Z Internetu kilka razy w tygodniu korzystają dzieci mające dopiero dziewięć czy dziesięć lat, a w Europie 75% dzieci w wieku 12-15 lat korzysta z Internetu przez około trzy godziny dziennie, komunikując się poprzez usługi czatu, wysyłanie wiadomości i poprzez witryny obsługujące społeczności sieciowe.
Celem tego programu nie jest oczywiście uznanie Internetu za niezgodny z prawem w ramach katastroficznej wizji nowych technologii; wprost przeciwnie. Naszym celem jest zapewnienie odpowiednich narzędzi służących lepszemu zrozumieniu świata nowych technologii i lepszego poruszania się w tym świecie, wykorzystaniu w pełni pozytywnego potencjału tych technologii, oferowanych przez nie możliwości w zakresie informacji, edukacji i socjalizacji, a jednocześnie nauczenie się jak możemy chronić się przed wykorzystaniem. Nie możemy bowiem ignorować ostatnio opublikowanych danych, które pokazują, że 30% młodzieży doświadczyło w sieci co najmniej raz nawiązania kontaktu budzącego odrazę, miało co najmniej raz niemiłe doświadczenie, w przypadku którego miało kontakt z różnego rodzaju treściami pornograficznymi, obraźliwymi czy pełnymi przemocy, bądź też z propozycjami seksualnymi, a nawet treściami nawołującymi do przemocy, samookaleczenia, samobójstwa, anoreksji lub bulimii.
Nie możemy ignorować gwałtownego wzrostu liczby witryn internetowych poświęconych pornografii dziecięcej. Nie możemy nie brać pod uwagę udostępnionych prze Interpol danych wskazujących, że każdego roku w Internecie umieszczanych jest co najmniej 500 tysięcy nowych oryginalnych zdjęć z pornografią dziecięcą. Komisja postąpiła także słusznie zwracając, między innymi, uwagę na pojawienie się trzech nowych tendencji, a mianowicie „uwodzenia”, tzn. nagabywania dzieci w Internecie poprzez manipulację psychologiczną mającą na celu doprowadzenie do nawiązania kontaktu w realnym świecie. „Uwodzenie” jest zjawiskiem szczególnie podstępnym, ponieważ składane propozycje wydają się być „łagodniejsze”. Najpierw nie wysuwane są żadne wyraźnie żądania o charakterze seksualnym. Dziecko zwodzone jest oznakami czułości i konfidencjonalności; nie zdając sobie sprawy z grożącego im niebezpieczeństwa dzieci z przyjemnością utrzymują ekskluzywne, rozwijające się stosunki, a więc nie rozmawiają na ten temat z nikim, a zwłaszcza ze swoimi rodzicami. Jest to zatem sytuacja szczególnie niebezpieczna, ponieważ dziecko nie dostrzega grożącego mu niebezpieczeństwa i często zgadza się na osobiste spotkanie, stając się ofiarą wykorzystania w realnym świecie.
Kolejnym priorytetem jest „cybernękanie”, będące formą nękania z wykorzystaniem nowych technologii, w ramach którego prześladowanie ofiary przedłuża się, ponieważ ofiara narażona jest na prześladowanie poprzez Internet lub telefon komórkowy przez 24 godziny na dobę. Jest jeszcze jeden problem, a mianowicie istnienie technologicznej przepaści międzypokoleniowej. Mamy do czynienia z pokoleniem dzieci urodzonych w erze cyfrowej – dzieci, które w wieku pięciu lat są kompetentnymi użytkownikami gier wideo i są w stanie łatwo surfować po Internecie – oraz dorosłych, rodziców i nauczycieli tych dzieci, z których wielu nawet nie wie jak włączyć komputer czy wysłać wiadomość tekstową, bądź korzysta z nowych technologii nieufnie i niechętnie. Dlatego absolutnie niezbędne jest zmniejszenie tej przepaści.
Biorąc pod uwagę dostępne środki w kwocie 55 milionów euro, cele tego programu można uznać za ambitne, a może nawet nazbyt ambitne, niemniej jednak jest to dobry punkt wyjścia. Jak zwykle Parlament dążył do stworzenia zachęty, zgłaszając pionierskie propozycje, o których nie będę teraz mówić, ponieważ zawarte zostały w moim sprawozdaniu, a czas mojego wystąpienia już się prawie kończy. Panie przewodniczący! Na zakończenie chciałabym zwrócić uwagę, że naszym obowiązkiem, zarówno Parlamentu, jak i – jestem o tym przekonana – obowiązkiem Komisji, jest nigdy w tych sprawach nie tracić czujności."@pl16
"Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, quero agradecer à Comissão, à Presidência francesa e aos meus colegas, muito em particular aos relatores dos pareceres, o seu empenho na elaboração de um texto de compromisso, em primeira leitura, que permitirá que o programa «Internet mais segura» entre em vigor no prazo previsto, ou seja, a partir de 1 de Janeiro de 2009.
O novo programa para protecção das crianças que utilizam a Internet e outras tecnologias das comunicações articular-se-á, como sabemos, em torno de quatro grandes linhas de acção: reduzir os conteúdos ilícitos e combater os comportamentos prejudiciais em linha; promover um ambiente em linha mais seguro, nomeadamente através de instrumentos tecnológicos
; promover a informação, a participação e a prevenção para sensibilizar o público para as oportunidades e os riscos associados à utilização das tecnologias em linha e, por último, estabelecer uma base de conhecimentos para favorecer a colaboração e o intercâmbio de boas práticas a nível internacional.
Os números falam por si, como a Senhora Comissária Reding bem sabe: a idade das crianças que acedem à Internet baixou notavelmente. Já a partir dos 9 ou 10 anos, as crianças ligam-se à Internet várias vezes por semana e 75% dos menores de 12 a 15 anos na Europa utilizam-na diariamente cerca de três horas, comunicando através dos fóruns de discussão («chat services»), de mensagens e das redes sociais.
O objectivo do programa não é, evidentemente, criminalizar a Internet numa visão catastrófica das novas tecnologias; bem pelo contrário. O nosso objectivo é proporcionar às crianças os instrumentos adequados que lhes permitam melhor conhecer e navegar no mundo das novas tecnologias, compreender plenamente as suas potencialidades positivas, as oportunidades que oferecem em termos de informação, de educação e de socialização e, ao mesmo tempo, aprender a proteger-se contra os abusos. Com efeito, não podemos ignorar as estatísticas mais recentes que revelam que 30% das crianças tiveram pelo menos um encontro indesejável em linha, pelo menos uma experiência desagradável em que a criança foi confrontada com conteúdos pornográficos, mensagens ofensivas ou violentas de vários tipos, propostas sexuais, ou mesmo conteúdos que incitam à violência ou à auto-mutilação, ao suicídio, à anorexia ou à bulimia.
Não podemos ignorar o aumento exponencial dos sítios Web com material pedopornográfico. Não podemos deixar de ter em consideração os dados fornecidos pela Interpol que denunciam que pelo menos 500 000 novas imagens originais de pornografia infantil são colocadas em linha todos os anos. A Comissão também fez bem em chamar a atenção, entre outras coisas, para três novas tendências: o «aliciamento» (
), ou seja, o aliciamento em linha de menores através de técnicas de manipulação psicológica com vista a um contacto na vida real. O aliciamento é particularmente insidioso porque a abordagem é, aparentemente, mais «branda». No início não são feitos pedidos sexuais explícitos. O menor é atraído por um comportamento afectuoso e confidencial; não percebendo o perigo, compraz-se com a relação exclusiva que vai desenvolvendo e, por isso, não a comenta com ninguém, muito menos com os pais. Trata-se, portanto, de uma situação muitíssimo perigosa, pois não é percebida como tal, que muitas vezes termina num encontro pessoal e num abuso real.
Outra prioridade é a «ciberperseguição» (
), uma forma de intimidação que utiliza as novas tecnologias e amplifica a perseguição da vítima, que corre o risco de ser atormentada 24 horas por dia através da Internet e dos telemóveis. E há ainda outro problema: o fosso tecnológico entre as gerações. Temos uma geração de crianças nascidas na era digital – crianças que, aos cinco anos, são hábeis utilizadoras de jogos de vídeo e sabem navegar facilmente na Internet – e adultos, pais e professores, muitos dos quais nem sequer sabem como ligar um computador ou enviar uma mensagem de texto por telemóvel, ou que utilizam as novas tecnologias com receio e relutância. É, pois, absolutamente fundamental reduzir este fosso.
Os objectivos do programa são ambiciosos, talvez demasiado ambiciosos tendo em conta o orçamento disponível de 55 milhões de euros, mas, não obstante, um bom ponto de partida. Como habitualmente, o Parlamento procurou proporcionar um estímulo, com propostas inovadoras que não vou agora pormenorizar, uma vez que estão descritas no meu relatório e porque o meu tempo está quase esgotado. Concluo, Senhor Presidente, reiterando que a nossa obrigação, tanto do Parlamento como – estou convicta – da Comissão, é nunca baixar a guarda no que se refere a estas questões."@pt17
"Signor Presidente, onorevoli colleghi, voglio ringraziare la Commissione, la Presidenza francese e i colleghi del Parlamento, innanzitutto i relatori per parere, per l'impegno ad elaborare un testo di compromesso in prima lettura che consentirà di fare entrare in vigore il programma
nei tempi previsti, cioè a decorrere dal 1° gennaio 2009.
Il nuovo programma, per i minori che utilizzano Internet ed altre tecnologie di comunicazione, come è noto sarà articolato in quattro linee d'azione principali: la riduzione dei contenuti illegali o nocivi e il contrasto dei comportamenti dannosi
; la promozione di un ambiente on-line più sicuro, anche attraverso strumenti tecnologici ad hoc; informazione, partecipazione e prevenzione per sensibilizzare il pubblico sulle opportunità e sui rischi connessi all'uso delle tecnologie on-line ed infine la creazione di una base di conoscenze per favorire la collaborazione, lo scambio di buone pratiche ed informazioni a livello internazionale.
I dati parlano chiaro e lo sa bene la Commissaria Reding: l'età dei minori che accedono ad Internet si è notevolmente abbassata. Già a partire dai 9 e 10 anni i bambini si connettono ad Internet più volte in una settimana e nell'età compresa tra i 12 e 15 anni, il 75% dei minori europei usa quotidianamente Internet per circa tre ore: comunicano attraverso le
i messaggi e i siti di
.
Ovviamente lo scopo del programma non certo quello di criminalizzare Internet in una visione catastrofista delle nuove tecnologie, tutt'altro. L'obiettivo è quello di offrire degli strumenti adeguati per conoscere meglio ed orientarsi meglio nell'universo delle nuove tecnologie, comprenderne appieno le potenzialità positive, le opportunità in termini di informazione, di formazione e di socializzazione e allo stesso tempo imparare a difendersi dagli abusi. Non possiamo infatti ignorare che le più recenti statistiche ci dicono che il 30% dei ragazzi ha avuto almeno un brutto incontro on-line, almeno un'esperienza spiacevole in cui il minore si è trovato di fronte a contenuti pornografici, messaggi offensivi o violenti di vario genere o proposte sessuali o anche contenuti che incitano alla violenza o all'autolesionismo, al suicidio, all'anoressia o alla bulimia.
Non possiamo ignorare l'aumento esponenziale dei siti di materiale pedopornografico. Non possiamo non tener conto dei dati offerti da Interpol che denunciano che ogni anno vengono immesse on-line almeno mezzo milione di nuove immagini pedopornografiche originali. E bene ha fatto la Commissione a sottolineare, tra le altre, tre nuove emergenze: il
cioè l'adescamento on-line dei minori attraverso tecniche di manipolazione psicologica finalizzate ad un contatto nella vita reale. Il
è molto insidioso perché l'approccio è apparentemente più
. Non ci sono all'inizio richieste sessuali esplicite. Il minore viene disorientato dal comportamento affettuoso e confidenziale: non capisce il pericolo anzi si compiace del rapporto esclusivo che si determina e quindi non ne parla con nessuno, tanto meno con i genitori. Si tratta quindi di una situazione altamente pericolosa perché non è percepita come tale e spesso si conclude con l'incontro di persona e l'abuso vero e proprio.
Un'altra priorità, il
che è un bullismo che utilizza le nuove tecnologie e amplifica la persecuzione della vittima del bullo che rischia di essere perseguitata 24 ore al giorno attraverso la rete e i telefonini. E ancora un altro problema: il divario tecnologico generazionale. Abbiamo una generazione di nativi nell'era digitale: bambini che a cinque anni sono abili utilizzatori di videogiochi e sanno già facilmente navigare in Internet, e adulti, gli stessi genitori e gli insegnanti, che non di rado non sanno neanche accendere un computer o mandare un sms o che comunque usano le nuove tecnologie svogliatamente e con diffidenza. E' quindi di fondamentale importanza ridurre questo
.
Gli obiettivi del programma sono ambiziosi, forse troppo rispetto alla dotazione di bilancio disponibile – 55 milioni di euro – ma comunque è un buon punto di partenza. Il Parlamento ha cercato come al solito di svolgere un ruolo di stimolo con proposte all'avanguardia, che non cito perché sono nella relazione e il mio tempo è quasi scaduto. Concludo, signor Presidente, ribadendo che il nostro impegno, quello del Parlamento e – ne sono convinta – anche quello della Commissione, è quello di non abbassare mai la guardia su questi temi."@ro18
"Gospod predsednik, gospe in gospodje, zahvaljujem se Komisiji, francoskemu predsedstvu in vsem kolegom poslancem EP, zlasti pa pripravljavcem mnenj, za dobro opravljeno delo pri pripravi kompromisnega besedila na prvi obravnavi, ki bo omogočilo uveljavitev programa „Varnejši internet“ ob načrtovanem času, to je 1. januarja 2009.
Novi program za otroke, ki uporabljajo internet in druge komunikacijske tehnologije, bo, kot vemo, temeljil na štirih glavnih področjih delovanja: zmanjševanje nezakonite vsebine in obravnava škodljivega vedenja na spletu; spodbujanje varnejšega spletnega okolja, vključno z
tehnološkimi instrumenti; obveščanje, sodelovanje in preprečevanje za zagotavljanje ozaveščanja javnosti o priložnostih in tveganjih, povezanih z uporabo spletnih tehnologij in, nazadnje, vzpostavitev baze znanja za spodbujanje sodelovanja in izmenjave dobre prakse in informacij na mednarodni ravni.
Statistike so zgovorne, kar se dobro zaveda tudi komisarka Reding: starost, pri kateri otroci dostopajo do interneta, se je močno znižala. Že v starosti 9 ali 10 let otroci dostopajo do interneta večkrat na teden, 75 % dvanajstletnikov do petnajstletnikov v Evropi pa internet uporablja približno tri ure na dan za komuniciranje prek klepetalnic ter strani za pošiljanje sporočil in navezovanje družabnih stikov.
Cilj programa seveda ni kriminalizirati internet v katastrofični viziji novih tehnologij, ampak ravno nasprotno. Naš cilj je pripraviti ustrezna orodja, da bi bolje razumeli svet novih tehnologij in uspešno krmarili v njem, da bi obvladali njihov pozitiven potencial in izkoristili priložnosti, ki jih ponujajo na področju obveščanja, izobraževanja in družabnega življenja, pri tem pa se tudi naučili, kako se zaščititi pred zlorabami. Ne moremo namreč prezreti najnovejših podatkov, ki kažejo da je 30 % mladih doživelo na spletu vsaj en neprijeten stik, vsaj eno neljubo izkušnjo, ko je otrok naletel na pornografske vsebine, različna žaljiva ali nasilna sporočila, spolno nadlegovanje ali celo vsebino, ki je spodbujala k nasilju, samopoškodbi, samomoru, anoreksiji ali bulimiji.
Ne moremo prezreti eksponentne rasti strani z vsebinami otroške pornografije. Ne moremo zamahniti z roko pri podatkih Interpola, v katerih poročajo, da je vsako leto na splet vključenih 500 000 novih originalnih posnetkov otroške pornografije. Odbor je med drugim upravičeno poudaril tri nove trende: „navezovanje stikov“, kar pomeni nadlegovanje otrok prek spleta s psihološko manipulacijo zato, da se pozneje naveže stik v resničnem življenju. „Navezovanje stikov“ je še posebej zahrbtno, ker je približevanje žrtvi na videz „prijaznejše“. Na začetku ni neposrednega govora o spolnosti. Otroka pritegne ljubezniv in zaupen način komuniciranja, nevarnosti ne dojame, ampak uživa v posebnem odnosu, ki se razvija, in zato o njem ne govori z drugimi, še najmanj pa s svojimi starši. Ravno zato je ta situacija med najnevarnejšimi, ker je otrok ne dojame kot take in pogosto privede do osebnega stika in telesne zlorabe.
Drugi trend je „kibernetsko ustrahovanje“, oblika ustrahovanja, ki uporablja nove tehnologije, s katerimi je žrtev pod pritiskom dlje časa, saj je lahko ustrahovana 24 ur na dan prek spleta in mobilnega telefona. Imamo pa še drug problem: tehnološki prepad med generacijami. Imamo generacijo otrok, rojenih v digitalni dobi – otrok, ki že pri petih letih spretno uporabljajo videoigre in z lahkoto deskajo po internetu –, in odraslih, njihovih staršev in učiteljev, med katerimi jih veliko računalnika ne zna niti prižgati ali poslati sporočila ali pa nove tehnologije uporabljajo previdno in neradi. Zato je nujno, da ta generacijski prepad premostimo.
Cilji programa so ambiciozni, morda celo preveč glede na razpoložljiv proračun 55 milijonov EUR, vseeno pa je izhodišče dobro. Kot običajno je Parlament želel dati spodbudo in zaorati ledino s svojimi predlogi, ki jih tu ne bom navajala, ker so v mojem poročilu in mi sedaj že zmanjkuje časa. Gospod predsednik, naj za zaključek poudarim, da je naša obveznost, tako Parlamenta kot – prepričana sem, da tudi – Komisije, da imamo te zadeve vedno pod budnim očesom."@sl20
"Herr talman, mina damer och herrar! Jag vill tacka kommissionen, det franska ordförandeskapet och mina kolleger, framför allt föredraganden för yttrandena för att ha sammanställt en kompromisstext i första behandlingen, så att programmet Säkrare Internet kan träda i kraft som planerat, det vill säga den 1 januari 2009.
Det nya programmet för barn som använder Internet och annan kommunikationsteknik, kommer som vi vet att grunda sig på fyra huvudsakliga handlingslinjer: Minska olaglig och skadligt innehåll samt bekämpa skadligt beteende på Internet; främja en säkrare Internetmiljö, däribland genom riktade tekniska åtgärder; information, deltagande och förebyggande för att öka medvetenheten hos allmänheten om de möjligheter och risker som det innebär att använda Internetteknik; och inrätta en kunskapsbas som främjar samarbete och utbyte av god praxis och information på internationell nivå.
Som kommissionsledamot Viviane Reding vet talar statistiken för sig själv: Barn får tillgång till Internet betydligt tidigare i livet nu. Redan i 9–10-årsåldern är de online flera gånger i veckan, och 75 procent av europeiska barn mellan 12 och 15 år använder Internet i cirka tre timmar varje dag, för att kommunicera via chattjänster, meddelandetjänster och webbplatser för socialt nätverkande.
Syftet med programmet är givetvis inte att kriminalisera Internet och demonisera den nya kommunikationstekniken, det är snarare tvärtom. Vårt mål är att ge lämpliga verktyg för att bättre förstå och navigera i de nya teknikerna, och förstå vilka möjligheter de erbjuder när det gäller information, utbildning och kontakt med andra människor, men även för att lära sig hur man kan skydda sig mot missbruk. För vi kan inte bortse från den senaste statistiken som visar att 30 procent av alla ungdomar har råkat ut för minst en obehaglig upplevelse online då de har stött på pornografiskt innehåll, olika typer av stötande eller våldsamma meddelanden eller sexuella närmanden och ibland även innehåll som uppmanar till våld eller självstympning, självmord, anorexi eller bulimi.
Vi kan inte bortse från ökningen av antalet webbplatser med barnpornografiskt material. Vi kan inte ignorera Interpols uppgifter om att 500 000 nya barnpornografiska originalbilder läggs ut på Internet varje år. Utskottet har gjort rätt i att understryka bland annat tre nya fenomen. Ett utav dem är ”grooming”, som innebär att människor tar kontakt med minderåriga på Internet för att manipulera dem till att träffas. Grooming är särskilt lömskt eftersom närmandena förefaller ofarliga. Till en början ombes inte barnet att göra någonting, utan förleds av personens tillgivna och förtroliga sätt, uppfattar inte faran och uppskattar i stället den nära relationen, och pratar inte om den med någon, i synnerhet inte med föräldrarna. Det är alltså en mycket farlig situation, eftersom den inte uppfattas som sådan, och den leder ofta till ett faktiskt möte och övergrepp.
Ett annat allvarligt problem är ”cybermobbning”, som är en sorts mobbning där man använder sig av de nya teknikerna, och detta kan nu pågå dygnet runt tack vare Internet och mobiltelefoner. Det finns ytterligare ett problem: Den tekniska klyftan mellan generationerna. Vi har en ny generation som föddes under den digitala eran – barn som i femårsåldern kan använda videospel och surfa på Internet – och sedan vuxna, det vill säga föräldrar och lärare, som ofta inte ens vet hur man sätter på en dator eller skickar ett textmeddelande, eller använder de nya teknikerna försiktigt och motvilligt. Det är väldigt viktigt att minska denna klyfta.
Programmets mål är ambitiösa, kanske för ambitiösa med tanke på dess budget på 55 miljoner euro, men det är ändå en bra utgångspunkt. Som vanligt har parlamentet försökt stimulera till förbättring, genom banbrytande förslag som jag inte ska gå in på nu eftersom de finns i betänkandet och min tid är knapp. Jag vill avsluta med att understryka att det är både parlamentets och kommissionens skyldighet att aldrig sänka garden i dessa frågor."@sv22
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Grooming"7,3
"Reding"13
"Roberta Angelilli,"18,15,12,12
"Safer Internet"18,15,12
"ad hoc"20,19,14,11,10,13,4,21,17,8
"chat"18,15,12
"cyberbullismo,"18,15,12
"cyberbullying"17,8
"gap"18,15,12
"grooming"18,15,7,3,17,12,8,8
"grooming,"18,15,12
"me"8
"on-line"18,15,12
"relatrice"18,15,12
"social network"18,15,12
"soft"18,15,12
|
| lpv:videoURI |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples