Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2008-05-21-Speech-3-054"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech⁶
dcterms:Date	"2008-05-21"^^xsd:date⁶
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Fapte demonstrate ştiinţific legate de schimbările climatice: descoperiri şi recomandări în vederea luării de decizii (dezbatere)⁶
dcterms:Language	"fi"^^xsd:language⁶
lpv:document identification number	"en.20080521.3.3-054"⁶
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2008-05-21-Speech-3-055⁶
lpv:speaker	lp:Eija-Riitta Korhola⁶
lpv:spoken text	"Arvoisa puhemies, päätöslauselmamme ilmastonmuutokseen liittyvistä tieteellisistä tosiasioista sisältää useita tärkeitä huomioita, joihin on helppo yhtyä. On pakko kuitenkin todeta, että se sisältää kiusaannuttaviakin seikkoja. Tieteen historiassa on varoittavia esimerkkejä. Filosofina en näe aivan vaarattomana ajatusta poliitikosta tulkitsemassa tieteen tuloksia, vetämässä niiden mutkia suoriksi tai jopa holhoamassa niitä – puhumattakaan että "tuomitaan" joitakin tulkintoja. Mistä tämä tarve nousee, miksi sellaista pitää ylimalkaan todeta? Kysymys on uskottavuudestamme, jota tulemme kipeästi tarvitsemaan ilmastonmuutosta torjuessamme. 5 kohdassa esitetään, että ihmisen ensisijainen osuus on "todistettu" tieteellisesti. IPCC ei missään kohdin väitä näin; raportissa puhutaan todennäköisyyksistä. Ihmisen osuudella viime vuosikymmenen lämpenemisessä on huomattava todennäköisyys. 7 kohta korostaa tieteellisten tulosten "osoittavan selvästi, miten ilmastonmuutos tapahtuu lähitulevaisuudessa noudattaen erilaisia alueellisia malleja". Juuri tätä emme vielä tiedä – viime viikolla ilmastomallintajat vetosivat Readingissä julkilausumassaan supertietokoneiden tarpeesta. Kysymys siitä, millaiset ovat ilmastonmuutoksen alueelliset vaikutukset, on nykyisen ilmastotieteen vastauskeinojen ulottumattomissa, osittain riittämättömän tietokonekapasiteetin vuoksi. 8 kohdassa mainitaan ilmastonmuutoksen käännekohdiksi mm. Grönlannin ja Etelänapamantereen jääpeitteen sulaminen. Jääpeitteen sulamista koskeva tieto on toistaiseksi hyvin ristiriitaista, sillä sekä Grönlannin että Etelämantereen ydinosissa jään paksuus lisääntyy. Itse en myöskään olisi syyllistämässä ja tuomitsemassa ilmastonmuutoksen epäilijöitä tai kriitikoita kuten 10 kohdassa on tehty. Varsinkaan poliitikkojen ei tulisi tällaista harjoittaa vaan jättää asia tieteen toimijoiden keskusteltavaksi."@fi⁷
lpv:spokenAs	member; Delegation to the ACP-EU Joint Parliamentary Assembly (2004-09-15--2009-07-13)²³ member; Temporary Committee on Climate Change (2007-05-10--2009-02-04)²³ member; ENVI (2007-01-31--2009-07-13)²³ unknown; Kansallinen Kokoomus (2004-07-20--2009-07-13)²³ substitute; ITRE (2007-01-31--2009-07-13)²³ member; DROI (2007-01-31--2008-07-08)²³ member; EPP-ED (2004-07-20--2009-07-13)²³ substitute; CONT (2007-01-31--2009-07-13)²³
lpv:translated text	"Vážený pane předsedající, naše usnesení o vědeckých údajích o změně klimatu obsahuje některé důležité poznatky, se kterými lze jen těžko nesouhlasit. Je však třeba říci, že obsahuje také několik znepokojujících poznámek. Existuje množství příkladů takovýchto poznámek v dějinách vědy, které by nám mohly posloužit jako varování. Jako filozofka nepovažuji za úplně neškodné, když politik interpretuje vědecké výsledky, když z nich činí unáhlené závěry a pokouší se je ovládat a už vůbec ne, když „odsuzuje“ jinou interpretaci. Co je cílem takového jednání a proč by se měly takovéto věci prohlašovat za všeobecné pravidlo? Jde o naši důvěryhodnost, která je něčím, co budeme v boji proti změně klimatu velmi, velmi potřebovat. V bodě 5 se říká, že je vědecky „dokázáno“, že člověk je hlavní příčinou změn klimatu. Mezivládní panel pro změnu klimatu to však vůbec netvrdí. Zpráva hovoří o pravděpodobnosti. To, že člověk přispívá k oteplování v posledním desetiletí, je velmi silně pravděpodobné. V bodě sedm se říká, že vědecké výsledky „jasně ukazují, jak bude změna klimatu probíhat v blízké budoucnosti podle různých regionálních vzorů“. Ale to je právě to, co my nevíme. Minulý týden se odborníci pracující na simulaci klimatických změn ve svém prohlášení v Readingu vyslovili o naléhavé potřebě superpočítačů. Otázku, jaké regionální vlivy bude mít změna klimatu, neumějí dnes zodpovědět ani meteorologové, částečně také z důvodů nedostatečných možností počítačů. V bodě 8 se připomíná, že ústup ledovce v Grónsku a tání ledové pokrývky v západní Antarktidě jsou příklady, že změna klimatu dosáhla bodu, kdy už důsledky nelze odvrátit. Údaje o ústupu ledovců si dnes velmi protiřečí, protože hloubka ledu v jádrových oblastech Grónska a Antarktidy se ve skutečnosti zvětšuje. Já bych neobviňovala ani neodsuzovala kritiky a skeptiky změny klimatu, jako to činíme v bodě 10. A neměli by to činit zejména politici, ale měli by tuto věc přenechat do diskuse vědcům."@cs¹ "Hr. formand! Vores resolution om de videnskabelige fakta om klimaændringer indeholder nogle vigtige bemærkninger, som det er svært at være uenig i. Det er dog nødvendigt at sige, at den også indeholder nogle irriterende bemærkninger. Der er eksempler på disse i videnskabens historie, der bør tjene som en advarsel. Som filosof betragter jeg det ikke som helt ufarligt for en politiker at fortolke videnskabelige resultater, drage forhastede konklusioner fra dem og forsøge at kontrollere dem, endsige "fordømme" nogle andre fortolkninger. Hvad er meningen med dette, og hvorfor skal sådanne ting anføres som en generel regel? Det er et spørgsmål om vores troværdighed, noget vi får svært brug for i vores kamp mod klimaændringer. I punkt 5 står der, at det er videnskabeligt "bevist", at mennesket er den vigtigste årsag til klimaændringer. Det Mellemstatslige Panel om Klimaændringer har på intet tidspunkt gjort dette gældende. Betænkningen taler om sandsynligheder. Menneskets bidrag til opvarmning i det seneste årti er en stærk sandsynlighed. Punkt 7 understeger, at videnskabelige resultater "klart viser, hvorledes klimaændringerne vil finde sted i den nærmeste fremtid i henhold til forskellige regionale mønstre." Det er netop det, vi ikke ved. Sidste uge i deres erklæring i Reading, appellerede klimasimulatorer til behovet for supercomputere. Spørgsmålet om, hvilke regionale virkninger klimaændringerne vil have, kan ikke besvares af meteorologer i øjeblikket, til dels på grund af utilstrækkelig computerkapacitet. Punkt 8 nævner, at afisningen af Grønland og af indlandsisen på det vestlige Antarktis er eksempler på vippepunkter for klimaændringer. Data om afisning er meget modstridende på nuværende tidspunkt, fordi tykkelsen på isen på centrale områder af Grønland og Antarktis faktisk er stigende. Jeg vil heller ikke hverken anklage eller fordømme skeptikere eller kritikere af klimaændringer, som det er tilfældet i punkt 10. Især politikere bør også undlade dette. De bør lade det være op til videnskabsfolk at diskutere dette."@da² ". Herr Präsident! Unsere Entschließung zu den wissenschaftlichen Fakten des Klimawandels enthält einige wichtige Feststellungen, denen man nur schwer widersprechen kann. Es muss jedoch gesagt werden, dass sie auch einige irritierende Bemerkungen enthält. In der Geschichte der Wissenschaft gibt es Beispiele, die wir als Warnung nehmen sollten. Als Philosophin halte ich es nicht für völlig harmlos, wenn Politiker wissenschaftliche Ergebnisse interpretieren, voreilige Schlüsse daraus ziehen und versuchen, diese zu kontrollieren, ganz zu schweigen davon, dass sie andere Auslegungen „verurteilen“. Worum geht es hier, und warum müssen solche Dinge überhaupt gesagt werden? Es geht dabei um unsere Glaubwürdigkeit, die wir in unserem Kampf gegen den Klimawandel dringend brauchen werden. Unter Ziffer 5 steht, es sei wissenschaftlich „nachgewiesen“, dass der Mensch die Hauptursache des Klimawandels ist. Der Zwischenstaatliche Ausschuss für Klimaänderungen (IPCC) hat dies zu keinem Zeitpunkt behauptet. Der Bericht spricht von Wahrscheinlichkeiten. Der Beitrag der Menschheit zur Erwärmung in den letzten zehn Jahren ist eine starke Wahrscheinlichkeit. In Ziffer 7 wird betont, dass Forschungsergebnisse „eindeutig zeigen, wie der Klimawandel in naher Zukunft vor sich geht und unterschiedlichen regionalen Mustern folgt“. Das ist genau das, was wir noch nicht wissen. Vorige Woche haben Klimaforscher in ihrer Erklärung von Reading mit Nachdruck auf die Notwendigkeit der Anschaffung von Supercomputern hingewiesen. Die Frage, welche Art von regionalen Auswirkungen der Klimawandel haben wird, kann derzeit von Meteorologen nicht beantwortet werden, zum Teil aufgrund unzureichender Computerkapazitäten. Ziffer 8 erwähnt, dass unter anderem das Abschmelzen des Grönlandeises und des Eisschildes der Westantarktis „Kippschalter“ des Klimawandels sind. Die Daten über das Abschmelzen sind derzeit jedoch sehr widersprüchlich, weil die Dicke des Eises in Kernbereichen von Grönland und der Antarktis im Moment de facto zunimmt. Ebenso wenig würde ich Skeptiker und Kritiker des Klimawandels beschuldigen oder verurteilen, wie es unter Ziffer 10 getan wird. Vor allem Politiker sollten das schon gar nicht tun: Sie sollten diese Angelegenheit den Wissenschaftlern überlassen."@de⁹ "Κύριε Πρόεδρε, το ψήφισμά μας σχετικά με τα επιστημονικά δεδομένα για την κλιματική αλλαγή περιλαμβάνει ορισμένες σημαντικές παρατηρήσεις με τις οποίες είναι δύσκολο να διαφωνήσει κανείς. Παρόλα αυτά, οφείλουμε να αναφέρουμε ότι περιέχει και ορισμένες προκλητικές παρατηρήσεις. Στην ιστορία της επιστήμης υπάρχουν ανάλογα παραδείγματα τα οποία θα πρέπει να λάβουμε ως προειδοποίηση. Ως φιλόσοφος, θεωρώ ότι για έναν πολιτικό η ερμηνεία επιστημονικών δεδομένων, η εξαγωγή βεβιασμένων συμπερασμάτων από αυτά, η προσπάθεια ελέγχου τους και, πόσο μάλλον, η «καταδίκη» άλλων ερμηνειών ενέχει κινδύνους. Ποιο το νόημα όλων των παραπάνω και γιατί τέτοια πράγματα πρέπει να αναφέρονται ως γενικός κανόνας; Πρόκειται για ζήτημα αξιοπιστίας, κάτι που σίγουρα θα χρειαστούμε στη μάχη μας ενάντια στην κλιματική αλλαγή. Στο σημείο 5 αναφέρεται ότι είναι επιστημονικά «αποδεδειγμένο» ότι ο άνθρωπος αποτελεί την κύρια αιτία της κλιματικής αλλαγής. Η διακυβερνητική ομάδα για την αλλαγή του κλίματος πουθενά δεν ισχυρίζεται κάτι τέτοιο. Η έκθεση μιλά για πιθανότητες. Η ανθρώπινη συμβολή στην αύξηση της θερμοκρασίας κατά την προηγούμενη δεκαετία αποτελεί ισχυρή πιθανότητα. Στο σημείο 7 τονίζεται ότι τα επιστημονικά πορίσματα «δείχνουν με σαφήνεια πώς θα συμβεί η αλλαγή του κλίματος στο εγγύς μέλλον, ακολουθώντας διάφορα περιφερειακά μοντέλα». Αυτό είναι σίγουρα κάτι που δεν γνωρίζουμε. Την προηγούμενη εβδομάδα, σε συνάντηση που είχαν στην πόλη Reading, ειδικοί επιστήμονες δήλωσαν ότι για τις εξομοιώσεις του κλίματος είναι αναγκαία η χρήση υπερυπολογιστών. Στο ερώτημα τι είδους περιφερειακές επιπτώσεις θα έχει η κλιματική αλλαγή δεν μπορούν να δώσουν προς το παρόν απάντηση οι μετεωρολόγοι και αυτό, κατά ένα μέρος, οφείλεται στις ανεπαρκείς δυνατότητες των υπολογιστών. Στο σημείο 8 αναφέρεται ότι η τήξη των παγετώνων στη Γροιλανδία και του παγοκαλύμματος της δυτικής Ανταρκτικής αποτελούν σημεία ανατροπής της ισορροπίας. Τα δεδομένα σχετικά με την τήξη των παγετώνων είναι προς το παρόν εξαιρετικά αντιφατικά, ωστόσο, διότι το πάχος του πάγου στα εσωτερικά τμήματα της Γροιλανδίας και της Ανταρκτικής στην πραγματικότητα αυξάνεται. Δεν θα κατηγορούσα, ούτε θα καταδίκαζα τους σκεπτικιστές και όσους διατηρούν κριτική στάση απέναντι στην κλιματική αλλαγή, όπως συμβαίνει στην περίπτωση του σημείου 10. Ειδικά οι πολιτικοί δεν θα έπρεπε να λειτουργούν κατά αυτόν τον τρόπο, αλλά να αφήνουν τους επιστήμονες να ασχοληθούν με αυτό το ζήτημα."@el^10,10 "Mr President, our resolution on the scientific facts of climate change contains some important observations which it is difficult to disagree with. It nevertheless needs to be said that it also contains some irritating remarks. There are examples of these in the history of science which should serve as a warning. As a philosopher I do not regard it as entirely harmless for a politician to interpret scientific results, draw hasty conclusions from them and try and control them, let alone ‘condemn’ some other interpretations. What is the point of this and why must such things be stated as a general rule? This is a matter of our credibility, something we are going to need badly in our fight against climate change. In point 5 it says that it is scientifically ‘proven’ that man is the main cause of climate change. The Intergovernmental Panel on Climate Change at no stage claims that. The report talks of probabilities. Man’s contribution to warming over the last decade is a strong probability. Point 7 stresses that scientific results ‘clearly demonstrate how climate change will occur in the near future, following different regional patterns.’ That is precisely what we do not know. Last week, in their declaration at Reading, climate simulators appealed for a need for supercomputers. The question of what sort of regional effects climate change will have cannot be answered by meteorologists at present, partly due to insufficient computer capacity. Point 8 mentions that the deglaciation of Greenland and of the west Antarctic ice sheet are examples of tipping points of climate change. Data on deglaciation is very contradictory at present, however, because the thickness of the ice in core areas of Greenland and the Antarctic is actually increasing. Neither would I accuse or condemn climate change sceptics and critics, as is the case in point 10. Politicians especially should not do so either: they should leave the matter for the scientists to debate."@en⁴ "Señor Presidente, nuestra resolución sobre los datos científicos del cambio climático contiene algunas observaciones importantes con las que resulta difícil discrepar. En cualquier caso, hay que decir que también incluye algunos comentarios irritantes. Hay ejemplos de este tipo en la historia de la ciencia que deben servir como advertencia. Como filósofo, no considero enteramente nocivo que un político interprete resultados científicos, extraiga conclusiones apresuradas de los mismos, y trate de controlar éstos, y aún menos que «condene» otras interpretaciones. ¿Qué sentido tiene esto, y por qué estas cosas deben tomarse como norma general? Se trata de nuestra credibilidad, algo que nos va a hacer mucha falta en nuestra lucha contra el cambio climático. En el apartado 5 se señala que está científicamente «probado» que el hombre constituye la causa principal del cambio climático. El Grupo Intergubernamental de Expertos sobre el Cambio Climático no afirma tal cosa en ningún momento. En el informe se habla de probabilidades. La contribución del hombre al calentamiento a lo largo de la pasada década constituye una elevada probabilidad. En el apartado 7 se subraya que los resultados científicos «demuestran claramente la manera en que se producirá el cambio climático en el futuro cercano, siguiendo patrones regionales diferentes». Eso es precisamente lo que no sabemos. La semana pasada, en su declaración en Reading, los simuladores del clima realizaron un llamamiento aludiendo a la necesidad de superordenadores. Los meteorólogos no pueden responder actualmente la cuestión de qué tipo de efectos regionales ejercerá el cambio climático, en parte debido a una insuficiente capacidad informática. En el apartado 8 se menciona que la desglaciación de las capas de hielo de Groenlandia y del Antártico oeste es un ejemplo de punto de inflexión en el cambio climático. Sin embargo, los datos sobre la desglaciación son muy contradictorios en la actualidad, porque el grosor del hielo en las áreas centrales de Groenlandia y el Antártico aumenta en realidad. Yo no acusaría ni condenaría a los escépticos y a los críticos respecto al cambio climático, como se hace en el apartado 10. Los políticos en especial deberían abstenerse de tales prácticas: deben dejar el asunto a los científicos, para que éstos debatan al respecto."@es²¹ "Härra juhataja, meie resolutsioon kliimamuutuste teaduslike faktide kohta sisaldab olulisi tähelepanekuid, millega on raske mitte nõustuda. Siiski tuleb öelda, et see sisaldab ka ärritavaid märkusi. Teaduse ajaloost leiab näiteid, mida võib käsitleda hoiatavatena. Filosoofina ei pea ma täiesti kahjutuks, kui poliitik tõlgendab teaduslikke tulemusi, teeb neist kiirustavaid järeldusi, katsetab ja kontrollib neid, rääkimata mõne seisukoha hukkamõistmisest. Mis on selle mõte ja miks peab selliseid asju pidama üldkehtivaks reegliks? Asi on meie usaldusväärsuses, mida me hakkame hädasti vajama võitluses kliimamuutuste vastu. Lõikes 5 öeldakse, et „teaduslikult on tõestatud”, et inimene on kliimamuutuste peamine põhjus. Valitsustevaheline kliimamuutuste rühm ei väida seda üheski etapis. Raportis räägitakse tõenäosusest. Inimese panus viimase aastakümne soojenemisesse on väga tõenäoline. Lõikes 7 rõhutatakse, et „teaduslikud tulemused näitavad selgelt, kuidas kliima hakkab lähitulevikus muutuma erinevatest piirkondlikest mudelitest sõltuvalt”. Täpselt seda me praegu ei tea. Readingi deklaratsiooniga eelmisel nädalal taotlesid kliima modelleerimisega tegelevad teadlased paremaid arvuteid. Praegu ei saa meteoroloogid anda vastust, millised on kliimamuutuste piirkondlikud mõjud, seda osaliselt ebapiisava võimsusega arvutite tõttu. Lõikes 8 mainitakse kliimamuutuste näidetena Gröönimaa liustike ja Lääne-Antarktika mandrijää sulamist. Siiski, praegu on andmed jää sulamise kohta äärmiselt vasturääkivad, sest jääkihi paksus Gröönimaa ja Lääne-Antarktika südamiku piirkonnas tegelikult kasvab. Ma ei süüdista ega mõista hukka kliimamuutuste skeptikuid ja kriitikuid, nagu on tehtud lõike 10 puhul. Ka poliitikud ei peaks eriti seda tegema: nad peaksid jätma selle teema teadlastele arutamiseks."@et⁵ "Monsieur le Président, notre résolution sur les données scientifiques du changement climatique contient plusieurs observations importantes avec lesquelles il est difficile de ne pas être d’accord. Néanmoins, il convient de dire qu’elle contient également certaines remarques irritantes. L’histoire des sciences présente quelques exemples semblables qui devraient nous servir de mise en garde. En tant que philosophe, il ne me semble pas entièrement anodin de voir un politicien interpréter des résultats scientifiques, en tirer des conclusions hâtives et s’efforcer ensuite de les contrôler, voire de «condamner» toute interprétation différente. À quoi bon cette attitude, et pourquoi ces choses doivent-elles être affirmées en tant que règle générale? Il y va de notre crédibilité, quelque chose dont nous allons avoir grandement besoin dans notre combat contre le changement climatique. Le point 5 affirme qu’il est «scientifiquement prouvé» que l’homme est la cause principale du changement climatique. C’est une affirmation que le Groupe d’experts intergouvernemental sur l’évolution du climat ne fait à aucun moment. Son rapport parle de probabilités. La contribution de l’homme au réchauffement de cette dernière décennie est une forte probabilité. Le point 7 souligne que les résultats scientifiques «montrent clairement quelle forme prendra le changement climatique dans un futur proche, ces données s'appuyant sur différents modèles régionaux.» C’est précisément ce que nous ignorons. La semaine dernière, dans leur déclaration de Reading, les simulateurs de climat ont souligné la nécessité de superordinateurs. Les météorologues sont actuellement incapables de déterminer les effets régionaux à venir du changement climatique, et ce en partie par manque de capacité de calcul informatique suffisante. Le point 8 mentionne la déglaciation du Groenland et la fonte de la calotte glaciaire de l’Antarctique occidental comme des exemples de points de basculement du changement climatique. Les données relatives à la déglaciation sont cependant fort contradictoires à l’heure actuelle, car l’épaisseur de la glace est en fait en train d’augmenter dans des zones centrales du Groenland et de l’Antarctique. De même, je m’abstiendrais d’accuser ou de condamner les sceptiques et les détracteurs du changement climatique. Les responsables politiques, en particuliers, feraient bien de s’en abstenir également. Ils devraient laisser cette question aux scientifiques."@fr⁸ "Elnök úr, az éghajlatváltozás tudományos tényeivel foglalkozó határozat számos olyan észrevételt tartalmaz, amellyel nehéz nem egyetérteni. Nem hallgatható el azonban, hogy akad abban néhány bántó megjegyzés is. Erre találunk példákat a tudománytörténetben is, amely figyelmeztető jelként kell, hogy szolgáljon. Filozófusként magam nem találom teljesen ártalmatlannak, ha egy politikus kezdi értelmezni a tudományos eredményeket, von le belőlük elsietett következtetéseket, kísérli meg azokat ellenőrzése alá vonni, vagy éppenséggel „elítél” bizonyos más értelmezéseket. Mi is itt a cél, miért is kell ilyen kérdésekről általános szabályként beszélnünk? Mert ez szavahihetőségünk kérdése, amelyre rendkívül nagy szükségünk lesz az éghajlatváltozás elleni küzdelmünkben. Az 5. pontban megfogalmazódik, hogy „tudományos” igazolást nyert az, az éghajlatváltozás legfőbb okozója az ember. Az éghajlatváltozással foglalkozó kormányközi munkacsoport sehol sem érvel ezzel. A jelentés valószínűségekről beszél. Az ember hozzájárulása az elmúlt évek felmelegedéséhez erős valószínűség. A 7. pont kiemeli, hogy a tudományos eredmények „világosan mutatják, miként változik az éghajlat az elkövetkező időszakban, az eltérő regionális feltételeket követve”. Pontosan ez az, amit magunk nem ismerünk. Múlt héten, readingi nyilatkozatukban az éghajlat szimulációval foglalkozók szuperszámítógépeket kértek. Arra a kérdésre ugyanis, hogy az éghajlatváltozás milyen regionális következményekkel jár, a meteorológusok ma nem találják a választ, részben az elégtelen számítógép-kapacitások miatt. A 8. pont megemlíti, hogy grönlandi és a nyugat-antarktiszi jégtakaró visszavonulása fordulópontot jelent az éghajlatváltozásban. Jelenleg az eljégtelenedésre vonatkozó adatok igen ellentmondásosak, miután Grönland és az Antarktisz meghatározó területein a jégréteg vastagsága éppenséggel növekszik. Én nem ítélném el, és nem vádolnám az éghajlatváltozás szkeptikusait vagy bírálóit, amint ez a 10. pontban történik. Politikusok ilyet azért sem tehetnek meg, mert a tudósok dolga, hogy e kérdésről vitatkozzanak."@hu¹¹ ". Signor Presidente, la nostra risoluzione sui fatti scientifici relativi al cambiamento climatico contiene alcune importanti osservazioni su cui è difficile non essere d’accordo. Ciononostante va detto che contiene anche alcune osservazioni irritanti. Vi sono esempi di ciò nella storia della scienza, che devono servire da avvertimenti. In quanto filosofo non ritengo che per un politico sia assolutamente innocuo interpretare i risultati scientifici, trarre da essi conclusioni affrettate e cercare di controllarle, figuriamoci “condannare” qualche altra interpretazione. Qual è il punto di tutto ciò e perché queste cose vanno affermate come regole generali? Si tratta della questione della nostra credibilità, elemento di cui necessiteremo enormemente nella nostra lotta al cambiamento climatico. Al punto 5 si dice che è scientificamente provato che l’uomo costituisce la causa principale del cambiamento climatico. Il Gruppo intergovernativo di esperti sul cambiamento climatico non lo asserisce in nessuna fase. Il rapporto parla di probabilità. Il contributo dell’uomo al riscaldamento nel corso dell’ultimo decennio costituisce una grande probabilità. Il punto 7 pone l’accento sui risultati scientifici che “indicano chiaramente come evolverà il cambiamento climatico nel prossimo futuro, basandosi su modelli regionali diversi”, il che è precisamente ciò che non sappiamo. La scorsa settimana, a Reading, i simulatori climatici hanno fatto appello nella loro dichiarazione alla necessità di supercomputer. Al momento i meteorologi non sono in grado di dare una risposta alla domanda relativa al tipo di effetti regionali che avrà il cambiamento climatico, in parte a causa delle insufficienti capacità informatiche. Al punto 8, si accenna al fatto che la deglaciazione della Groenlandia e della calotta polare antartica occidentale costituiscono esempi di punti critici del cambiamento climatico. Attualmente tuttavia i dati relativi alla deglaciazione sono molto contraddittori, a causa del fatto che al momento lo spessore del ghiaccio in aree centrali della Groenlandia e dell’Antartico sta aumentando. Né accuserei o condannerei gli scettici e i critici del cambiamento climatico, come nel caso del punto 10. Neanche i politici in particolare lo dovrebbero fare: la questione dovrebbe essere lasciata al dibattito scientifico."@it¹² "− Gerb. Pirmininke, mūsų rezoliucijoje dėl mokslinių klimato kaitos duomenų yra svarbių pastebėjimų, su kuriais būtų sunku nesutikti. Tačiau būtina pastebėti ir kai kurias erzinančias pastabas. Mokslo istorijoje jau yra buvę tokių pavyzdžių ir iš jų derėtų pasimokyti. Nors esu filosofė, manau, kad nėra visiškai nekenksminga politikams interpretuoti mokslines išvadas, daryti skubotus sprendimus jų pagrindu, imtis kontrolės, o ką jau bekalbėti apie kitoniškų interpretacijų „pasmerkimą“? Kokia to prasmė ir kodėl tai turėtų būti pateikiama kaip visuotinai priimtinas principas? Tai pasitikėjimo mumis klausimas, o pasitikėjimas, kovojant su klimato kaita, mums bus labai reikalingas. 5 punkte sakoma, kad yra moksliškai „įrodyta“, jog pagrindinė klimato kaitos priežastis yra žmogaus veikla. Tačiau Tarpvyriausybinė klimato kaitos komisija niekur to netvirtina. Ataskaitoje kalbama apie tikimybes. Žmogaus įnašas sukeliant pasaulinį atšilimą per pastarąjį dešimtmetį yra labai tikėtinas. 7 punkte pabrėžiama, kad moksliniai duomenys „aiškiai parodo, kaip klimato kaita vyks artimiausioje ateityje, skirtingai paveikdama atskirus regionus“. Bet juk būtent to mes aiškiai ir nežinome. Praeitą savaitę klimato modeliuotojai Reading‘e paskelbė deklaraciją, kurioje kalbama apie superkompiuterių poreikį. Į klausimą, kokį poveikį atskiruose regionuose padarytų klimato kaita, meteorologai šiuo metu negali atsakyti ir todėl, kad trūksta kompiuterių išteklių. 8 punkte minima, kad Grenlandijos ir vakarų Antarktidos ledynų tirpsmas yra aiškus klimato kaitos poveikio pavyzdys. Tačiau dabartiniai ledynų tirpsmo duomenys labai prieštaringi. Ledynų storymė kai kuriose Grenlandijos ir Antarktidos vietose iš tiesų didėja. Aš nei kaltinčiau, nei smerkčiau klimato kaitos skeptikus ir kritikus, kaip daroma 10 punkte. Politikams ypač nederėtų to daryti. Jie turėtų palikti klausimą aptarti mokslininkams."@lt¹⁴ "Priekšsēdētāja kungs, mūsu rezolūcijā par zinātniskajiem faktiem par klimata pārmaiņām ir ietverti daži svarīgi novērojumi, kuriem ir grūti nepiekrist. Tomēr ir jāsaka, ka tajā ir arī dažas kaitinošas piezīmes. Tādu piezīmju piemēri ir atrodami zinātnes vēsturē, un tiem vajadzētu būt kā brīdinājumam. Kā filozofe es uzskatu, ka politiķim nebūtu jāinterpretē zinātniski rezultāti, jāizdara no tiem steidzīgi secinājumi, jāizmēģina un jākontrolē tie, nerunājot nemaz par dažu citu interpretāciju „nosodīšanu”. Kāda tam ir jēga un kāpēc šādas lietas būtu jānosaka par vispārēju likumu? Runa ir par mūsu uzticēšanos, kas mums būs ļoti vajadzīga mūsu cīņā pret klimata pārmaiņām. 5. punktā ir teikts, ka ir zinātniski „pierādīts”, ka cilvēks ir galvenais klimata pārmaiņu izraisītājs. Klimata pārmaiņu starpvaldību padome nevienā brīdī to neapgalvo. Ziņojumā tiek runāts par iespējamībām. Ļoti iespējams, ka cilvēki pēdējā desmitgadē ir veicinājuši globālo sasilšanu. 7. punktā ir uzsvērts, ka zinātnisko pētījumu rezultāti „uzskatāmi parāda, kā notiks klimata pārmaiņas tuvākajā nākotnē, ievērojot dažādus reģionālus modeļus”. Tas ir tieši tas, ko mēs nezinām. Pagājušajā nedēļā Redingā izdotajā deklarācijā lūgti klimata simulatoriem nepieciešamie lieljaudas datori. Daļēji datoru nepietiekamas jaudas dēļ meteorologi šobrīd nevar atbildēt uz jautājumu, kāda būs klimata pārmaiņu ietekme reģionos. 8. punktā ir minēts, ka ledāju kušana Grenlandē un Antarktikas rietumos liecina par klimata pārmaiņu kritiskās robežas pietuvināšanos. Tomēr dati par ledāju kušanu pašlaik ir ļoti pretrunīgi, jo ledus biezums Grenlandes lielākajās teritorijās un Antarktikā faktiski palielinās. Tāpat es neapsūdzu vai nenosodu klimata pārmaiņu skeptiķus un kritiķus, kā tas tiek darīts 10. punktā. Jo īpaši tas nebūtu jādara arī politiķiem: viņiem vajadzētu atstāt šo jautājumu zinātniekiem apspriešanai."@lv¹³ "Arvoisa puhemies, päätöslauselmamme ilmastonmuutokseen liittyvistä tieteellisistä tosiasioista sisältää useita tärkeitä huomioita, joihin on helppo yhtyä. On pakko kuitenkin todeta, että se sisältää kiusaannuttaviakin seikkoja. Tieteen historiassa on varoittavia esimerkkejä. Filosofina en näe aivan vaarattomana ajatusta poliitikosta tulkitsemassa tieteen tuloksia, vetämässä niiden mutkia suoriksi tai jopa holhoamassa niitä – puhumattakaan että "tuomitaan" joitakin tulkintoja. Mistä tämä tarve nousee, miksi sellaista pitää ylimalkaan todeta? Kysymys on uskottavuudestamme, jota tulemme kipeästi tarvitsemaan ilmastonmuutosta torjuessamme. 5 kohdassa esitetään, että ihmisen ensisijainen osuus on "todistettu" tieteellisesti. IPCC ei missään kohdin väitä näin; raportissa puhutaan todennäköisyyksistä. Ihmisen osuudella viime vuosikymmenen lämpenemisessä on huomattava todennäköisyys. 7 kohta korostaa tieteellisten tulosten "osoittavan selvästi, miten ilmastonmuutos tapahtuu lähitulevaisuudessa noudattaen erilaisia alueellisia malleja". Juuri tätä emme vielä tiedä – viime viikolla ilmastomallintajat vetosivat Readingissä julkilausumassaan supertietokoneiden tarpeesta. Kysymys siitä, millaiset ovat ilmastonmuutoksen alueelliset vaikutukset, on nykyisen ilmastotieteen vastauskeinojen ulottumattomissa, osittain riittämättömän tietokonekapasiteetin vuoksi. 8 kohdassa mainitaan ilmastonmuutoksen käännekohdiksi mm. Grönlannin ja Etelänapamantereen jääpeitteen sulaminen. Jääpeitteen sulamista koskeva tieto on toistaiseksi hyvin ristiriitaista, sillä sekä Grönlannin että Etelämantereen ydinosissa jään paksuus lisääntyy. Itse en myöskään olisi syyllistämässä ja tuomitsemassa ilmastonmuutoksen epäilijöitä tai kriitikoita kuten 10 kohdassa on tehty. Varsinkaan poliitikkojen ei tulisi tällaista harjoittaa vaan jättää asia tieteen toimijoiden keskusteltavaksi."@mt¹⁵ "Mijnheer de Voorzitter, onze resolutie over de wetenschappelijke feiten betreffende klimaatverandering bevat een aantal belangrijke observaties die moeilijk zijn te ontkennen. Toch moet er worden gezegd dat er ook een aantal irritante opmerkingen in staan. In de geschiedenis van de wetenschap zijn er wat dit betreft een aantal voorbeelden die als waarschuwing zouden moeten dienen. Als filosoof vind ik het niet geheel onschuldig wanneer politici wetenschappelijke resultaten interpreteren, haastige conclusies trekken op basis van deze resultaten en controle op deze conclusies proberen uit te oefenen, laat staan wanneer zij andere interpretaties “veroordelen”. Wat is het nut hiervan en waarom moeten dergelijke dingen als een algemene regel worden gezegd? Het gaat hier om onze geloofwaardigheid. Deze zullen we in de strijd tegen klimaatverandering hard nodig hebben. In punt 5 wordt gezegd dat het wetenschappelijk is “aangetoond” dat de mens de belangrijkste oorzaak van klimaatverandering is. Dit wordt door de Intergouvernementele Werkgroep inzake klimaatverandering nergens beweerd. In het verslag wordt over waarschijnlijkheden gepraat. De bijdrage van de mens aan de opwarming van de aarde in de laatste tien jaar is zeer waarschijnlijk. Punt 7 “benadrukt dat wetenschappelijke resultaten duidelijk laten zien hoe de klimaatverandering in de nabije toekomst zal verlopen, dat zij verschillende regionale patronen zal volgen”. Dat is precies wat we niet weten. Tijdens hun verklaring vorige week in Reading lieten klimaatsimulatoren weten dat er behoefte is aan supercomputers. Momenteel hebben meteorologen geen antwoord op de vraag wat voor een regionale effecten klimaatverandering zal hebben, deels wegens onvoldoende computercapaciteit. In punt 8 wordt gezegd dat het wegsmelten van het ijs in Groenland en van de ijslaag in het westelijk deel van Antarctica voorbeelden zijn van omslagpunten van klimaatverandering. De huidige gegevens over het wegsmelten van ijs zijn echter zeer tegenstrijdig, omdat de dikte van het ijs in kerngebieden van Groenland en Antarctica juist toeneemt. Tevens zou ik de sceptici en critici van klimaatverandering niet veroordelen of beschuldigen, zoals in punt 10 wordt gedaan. Met name politici zouden dit ook niet moeten doen. Zij moeten deze kwestie overlaten aan de discussies van wetenschappers."@nl³ "Panie przewodniczący! Nasza rezolucja w sprawie naukowych faktów dotyczących zmiany klimatu zawiera kilka ważnych spostrzeżeń, z którymi trudno się nie zgodzić. Niemniej trzeba powiedzieć, że zawiera ona też kilka denerwujących uwag. W historii nauki istnieją tego przykłady, które powinny służyć za ostrzeżenie. Jako filozof nie uważam za całkowicie nieszkodliwą sytuacji, w której polityk interpretuje wyniki badań naukowych, wyciąga z nich pochopne wnioski i próbuje je kontrolować, czy tylko „potępiać” niektóre inne interpretacje. Jaki jest tego cel i dlaczego takie działania muszą być określane jako zasada? Jest to kwestia naszej wiarygodności; coś, czego będziemy bardzo potrzebować w naszej walce ze zmianą klimatu. W punkcie 5 jest mowa o tym, że „dowiedziono” naukowo, że główną przyczyną zmiany klimatu jest człowiek. Międzyrządowy Panel ds. Zmian Klimatycznych nigdy tak nie twierdził. Sprawozdanie mówi o prawdopodobieństwach. Udział człowieka w ociepleniu klimatu w ciągu ostatniego dziesięciolecia to silne prawdopodobieństwo. Punkt 7 podkreśla, że wyniki badań naukowych „wyraźnie pokazują, jak zmiana klimatu będzie przebiegać w niedalekiej przyszłości, charakteryzując się różnymi strukturami regionalnymi”. To jest dokładnie to, czego nie wiemy. W zeszłym tygodniu w deklaracji z Reading specjaliści zajmujący się symulacjami klimatu przedstawili apel dotyczący potrzeby zaangażowania superkomputerów. Na pytanie o to, jakiego rodzaju skutki regionalne przyniesie zmiana klimatu, meteorolodzy nie są w stanie obecnie odpowiedzieć, po części ze względu na niewystarczające możliwości komputerów. Punkt 8 wspomina, że cofanie się lodowców na Grenlandii i ubywanie pokrywy lodowej w zachodniej części Antarktyki stanowi przykład punktów krytycznych zmiany klimatu. Dane dotyczące utraty pokrywy lodowej są obecnie jednak bardzo kontrowersyjne, ponieważ grubość lodu w centralnych obszarach Grenlandii i Antarktyki w istocie wzrasta. Nie oskarżam ani też nie potępiam osób wyrażających sceptycyzm odnośnie do zmiany klimatu, co ma miejsce w przypadku punktu 10. Nie powinni robić też tego politycy. Powinni oni pozostawić tę sprawę do przedyskutowania naukowcom."@pl¹⁶ "Senhor Presidente, a nossa resolução sobre os factos científicos das alterações climáticas contém algumas observações importantes das quais é difícil discordar. No entanto, deve dizer-se que também contém algumas notas importunas. Há exemplos destes na história da ciência que deviam servir de alerta. Como filósofa, não considero que seja completamente inocente o facto de um político interpretar resultados científicos, retirar deles conclusões precipitadas e tentar controlá-los, ou mesmo "condenar" algumas outras interpretações. Que importância tem isto e por que razão estas coisas devem ser declaradas uma regra geral? Trata-se da nossa credibilidade, algo de que vamos precisar muito na nossa luta contra as alterações climáticas. Diz-se no n.º 5 do relatório que existem "provas" científicas de que o homem é a principal causa das alterações climáticas. O Painel Intergovernamental sobre as Alterações Climáticas não o afirma em momento algum. O relatório fala de probabilidades. A contribuição do homem para o aquecimento global na última década é uma forte probabilidade. No n.º 7, salienta-se que os resultados científicos "patenteiam claramente de que modo se processarão as alterações climáticas num futuro próximo, seguindo diferentes padrões regionais". É precisamente isso que não sabemos. Na semana passada, na sua declaração em Reading, os simuladores climáticos chamaram a atenção para a necessidade de dispor de supercomputadores. A pergunta sobre que tipo de efeitos terão as alterações climáticas a nível regional não pode actualmente ser respondida pelos meteorologistas, em parte devido à insuficiente capacidade informática. No n.º 8, aponta-se o degelo da Gronelândia e do manto de gelo da Antárctica ocidental como exemplo dos pontos de ruptura das alterações climáticas. No entanto, os dados actuais sobre o degelo são contraditórios, porque a espessura do gelo em áreas vitais da Gronelândia e da Antárctica está, na verdade, a aumentar. Não acuso nem condeno os cépticos e os críticos das alterações climáticas, como ocorre no ponto 10. Nem os políticos, em especial, o devem fazer: devem deixar que sejam os cientistas a debater o assunto."@pt¹⁷ "Arvoisa puhemies, päätöslauselmamme ilmastonmuutokseen liittyvistä tieteellisistä tosiasioista sisältää useita tärkeitä huomioita, joihin on helppo yhtyä. On pakko kuitenkin todeta, että se sisältää kiusaannuttaviakin seikkoja. Tieteen historiassa on varoittavia esimerkkejä. Filosofina en näe aivan vaarattomana ajatusta poliitikosta tulkitsemassa tieteen tuloksia, vetämässä niiden mutkia suoriksi tai jopa holhoamassa niitä – puhumattakaan että "tuomitaan" joitakin tulkintoja. Mistä tämä tarve nousee, miksi sellaista pitää ylimalkaan todeta? Kysymys on uskottavuudestamme, jota tulemme kipeästi tarvitsemaan ilmastonmuutosta torjuessamme. 5 kohdassa esitetään, että ihmisen ensisijainen osuus on "todistettu" tieteellisesti. IPCC ei missään kohdin väitä näin; raportissa puhutaan todennäköisyyksistä. Ihmisen osuudella viime vuosikymmenen lämpenemisessä on huomattava todennäköisyys. 7 kohta korostaa tieteellisten tulosten "osoittavan selvästi, miten ilmastonmuutos tapahtuu lähitulevaisuudessa noudattaen erilaisia alueellisia malleja". Juuri tätä emme vielä tiedä – viime viikolla ilmastomallintajat vetosivat Readingissä julkilausumassaan supertietokoneiden tarpeesta. Kysymys siitä, millaiset ovat ilmastonmuutoksen alueelliset vaikutukset, on nykyisen ilmastotieteen vastauskeinojen ulottumattomissa, osittain riittämättömän tietokonekapasiteetin vuoksi. 8 kohdassa mainitaan ilmastonmuutoksen käännekohdiksi mm. Grönlannin ja Etelänapamantereen jääpeitteen sulaminen. Jääpeitteen sulamista koskeva tieto on toistaiseksi hyvin ristiriitaista, sillä sekä Grönlannin että Etelämantereen ydinosissa jään paksuus lisääntyy. Itse en myöskään olisi syyllistämässä ja tuomitsemassa ilmastonmuutoksen epäilijöitä tai kriitikoita kuten 10 kohdassa on tehty. Varsinkaan poliitikkojen ei tulisi tällaista harjoittaa vaan jättää asia tieteen toimijoiden keskusteltavaksi."@ro¹⁸ "Vážený pán predsedajúci, naše uznesenie o vedeckých faktoch o zmene klímy obsahuje niektoré dôležité poznatky, s ktorými je ťažké nesúhlasiť. Je však potrebné povedať, že obsahuje aj niekoľko znepokojujúcich poznámok. Existuje množstvo príkladov takýchto poznámok v dejinách vedy, ktoré by nám mohli poslúžiť ako varovanie. Ako filozofka nepovažujem za úplne neškodné, ak politik interpretuje vedecké výsledky, ak z nich robí unáhlené závery a pokúša sa ich ovládať a už vôbec nie, ak „odsudzuje“ iné interpretácie. Čo je cieľom takého správania, a prečo by sa mali takéto veci tvrdiť ako všeobecné pravidlo? Ide o našu dôveryhodnosť, ktorá je niečím, čo budeme veľmi, veľmi potrebovať v boji proti zmene klímy. V bode 5 sa hovorí, že je vedecky „dokázané“, že človek je hlavnou príčinou zmeny klímy. Medzivládny panel pre zmenu klímy to však vôbec netvrdí. Správa hovorí o pravdepodobnosti. To, že človek prispieva k otepľovaniu v poslednom desaťročí je veľmi silne pravdepodobné. V bode sedem sa hovorí, že vedecké výsledky „jasne ukazujú, ako bude prebiehať zmena klímy v blízkej budúcnosti podľa rôznych regionálnych vzorov.“ No toto je práve to, čo my nevieme. Minulý týždeň, vo svojej deklarácii v Readingu, vyslovili odborníci pracujúci na simulácii klimatických zmien veľkú potrebu superpočítačov. Otázku, aké regionálne vplyvy bude mať zmena klímy nevedia zodpovedať dnes ani meteorológovia, sčasti aj pre nedostatočné možnosti počítačov. V bode 8 sa spomína, že ústup ľadovca v Grónsku a roztápanie ľadovej pokrývky v západnej Antarktíde sú príkladmi, že zmena klímy dosiahla bod, keď sa už dôsledky nedajú odvrátiť. Údaje o ústupe ľadovcov sú dnes veľmi protirečivé, pretože hrúbka ľadu v jadrových oblastiach Grónska a Antarktídy sa v skutočnosti zväčšuje. Ja by som neobviňovala, ani neodsudzovala kritikov a skeptikov zmeny klímy, ako sa to deje v bode 10. A najmä politici by to nemali robiť a mali by prenechať túto vec na diskusiu vedcom."@sk¹⁹ "Gospod predsednik, naša resolucija o znanstvenih dokazih v zvezi s podnebnimi spremembami vključuje nekatere pomembne ugotovitve, s katerimi se moramo strinjati. Vendar je treba kljub temu povedati, da vključuje tudi nekaj motečih elementov. Takšni primeri so že bili prisotni v znanstveni zgodovini, kar bi morali razumeti kot opozorilo. Kot filozofinja se ne strinjam s tem, da politik razlaga znanstvene ugotovitve, iz njih izpeljuje nepremišljene sklepe ter jih preizkuša in nadzoruje, ker menim, da se morajo dopustiti tudi druge razlage. Kaj je cilj tega in zakaj je treba takšne ugotovitve splošno upoštevati? To je odvisno od naše verodostojnosti, ki jo bomo v boju proti podnebnim spremembam zelo potrebovali. V točki 5 je navedeno, da je znanstveno „dokazano“, da je za podnebne spremembe pretežno kriv človek. Medvladni forum o podnebnih spremembah ni tega nikoli trdil. V poročilu so navedene možnosti. Zelo verjetno je, da smo ljudje v zadnjem desetletju veliko prispevali h globalnemu segrevanju. Točka 7 poudarja, da je na podlagi ugotovitev znanstvenikov „jasno, kako se bo podnebje spremenilo v bližnji prihodnosti, pri čemer bodo te spremembe v posameznih regijah različne“. Točno tega ne vemo. Prejšnji teden je bila na obravnavi izražena potreba po zmogljivejših računalnikih. Meteorologi zdaj ne morejo odgovoriti na vprašanje, kakšne posledice bodo imele podnebne spremembe, tudi zaradi nezadostne zmogljivosti računalnikov. Točka 8 omenja, da sta taljenje Grenlandije in ledene plošče zahodne Antarktike prelomni točki podnebnih sprememb. Vendar so si podatki o taljenju zelo nasprotujoči, ker je v osrednjih delih Grenlandije in Antarktike ledu vedno več. Prav tako ne želim obsojati tistih, ki so glede podnebnih sprememb skeptični in kritični, kot je to navedeno v točki 10. Politiki tega ne bi smeli početi in bi morali zadevo prepustiti znanstvenikom."@sl²⁰ "Herr talman! Vår resolution om vetenskapliga fakta om klimatförändringen innehåller några viktiga konstateranden som det är svårt att inte instämma i. Trots detta måste det sägas att den också innehåller vissa irriterande kommentarer. Det finns exempel på detta i vetenskapshistorien som borde tjäna som varning. Som filosof anser jag inte det helt oförargligt att en politiker tolkar vetenskapliga resultat, drar snabba slutsatser från dem och försöker kontrollera dem, än mindre att ”fördöma” vissa andra tolkningar. Vad är meningen med detta och varför måste sådana saker påstås som en allmän regel? Det här gäller vår trovärdighet, något som vi verkligen kommer att behöva i kampen mot klimatförändringen. I punkt 5 sägs det att det är vetenskapligt ”bevisat” att människan är huvudorsaken till klimatförändringen. Detta har Mellanstatliga panelen för klimatförändringar inte i någon fas påstått. I betänkandet talas om sannolikheter. Människans bidrag till uppvärmningen under det senaste decenniet är mycket sannolikt. I punkt 7 betonas att de vetenskapliga resultaten ”tydligt visar hur klimatförändringarna kommer att utvecklas inom den närmaste framtiden. De kommer att följa olika regionala mönster”. Det är just detta som vi inte vet. I förra veckan gjorde forskare som arbetar med datorsimulering i ett uttalande i Reading ett upprop om behovet av superdatorer. Frågan om vilken sorts regionala effekter klimatförändringen kommer att få kan inte besvaras av meteorologerna för närvarande, delvis på grund av otillräcklig datorkapacitet. I punkt 8 nämns som exempel på brytpunkter i klimatförändringen att glaciärer på Grönland och det västantarktiska istäcket smälter. Uppgifter om smältningen är mycket motsägelsefulla för närvarande, därför att isens tjocklek i centrala områden på Grönland och Antarktis faktiskt ökar. Jag skulle inte heller vilja anklaga eller fördöma skeptiker och kritiker till klimatförändringen, såsom är fallet i punkt 10. Framför allt politiker bör inte göra någotdera. De ska lämna frågan åt forskarna att debattera."@sv²²
lpv:unclassifiedMetadata	", kirjallinen"^18,15 "Eija-Riitta Korhola (PPE-DE )"^18,15