Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2007-10-24-Speech-3-346"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech⁶
dcterms:Date	"2007-10-24"^^xsd:date⁶
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Situaţia relaţiilor dintre Uniunea Europeana şi Africa (dezbatere)⁶
dcterms:Language	"nl"^^xsd:language⁶
lpv:document identification number	"en.20071024.40.3-346"⁶
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2007-10-24-Speech-3-347⁶
lpv:speaker	lp:Johan Van Hecke⁶
lpv:spoken text	"Voorzitter, collega’s, het verslag van Maria Martens bevat een aantal interessante aanbevelingen, ook al moet ik bekennen dat mijn fractie het enigszins moeilijk heeft met de ietwat negatieve ondertoon en het gebrek aan een coherente duidelijke toekomstvisie in het verslag. Zeven jaar na de eerste top in Cairo probeert het Portugese voorzitterschap samen met de Commissie een nieuwe EU-Afrika-strategie uit te tekenen in een - denk ik toch - eerlijke poging om zich te ontdoen van het oude model van geven en nemen. Het is van het grootste belang dat die top er komt. Niet alleen vanuit een negatieve motivatie, niet alleen vanuit een verkrampte reactie op de groeiende invloed van China. Integendeel, het groeiende besef aan beide kanten dat Europa en Afrika niet langer elkaars exclusieve preferentiële partners zijn, houdt een unieke mogelijkheid in om een totaal nieuwe, veel evenwichtiger relatie uit te werken. Op het eerste gezicht lijkt het water tussen Europa en Afrika niet al te diep. Alhoewel, voor Afrika moet elk nieuw partnerschap essentieel weg van de traditionele hulpafhankelijkheid en de cultuur van liefdadigheid en conditionaliteit. Er wordt steeds luider gepleit voor meer industrialisatie, voor meer ontwikkeling van de privé-sector en voor meer investeringen in de kenniseconomie. Verder groeit het bewustzijn gelukkig in Afrika dat men in eerste instantie zelf verantwoordelijk is voor het oplossen van de eigen problemen. Europa moet nu duidelijk maken hoe het deze beloftevolle ontwikkelingen wil ondersteunen zonder in de val te lopen van paternalisme, bemoeizucht en inmenging. Ieder toekomstig partnerschap tussen de EU en Afrika zal onvermijdelijk gebaseerd moeten zijn op het principe van wederzijdse aansprakelijkheid. In die zin zou een onvoorwaardelijke opheffing van de landbouwexportsubsidies meer dan welke geste ook de geloofwaardigheid van de EU bij de Afrikaanse vrienden enorm kunnen versterken."@nl³
lpv:spokenAs	member; Delegation to the ACP-EU Joint Parliamentary Assembly (2004-09-15--2009-07-13)²³ member; ALDE (2004-07-20--2009-07-13)²³ substitute; Delegation for relations with South Africa (2007-03-14--2008-07-06)²³ member; DEVE (2007-01-31--2009-07-13)²³ unknown; Vlaamse Liberalen en Democraten - Vivant (2004-07-20--2009-07-13)²³ substitute; AFET (2007-01-31--2009-07-13)²³ substitute; DROI (2007-01-31--2009-07-13)²³
lpv:translated text	". Vážená paní předsedající, vážené dámy a vážení pánové, zpráva paní Marie Martensové obsahuje množství zajímavých doporučení, musím však připustit, že moje skupina má trochu problém se spíše negativním podtónem a nedostatkem jasné, soudržné vize budoucnosti v této zprávě. Sedm let po prvním summitu v Káhiře se portugalské předsednictví spolu s Komisí snaží vypracovat novou strategii EU a Afriky v rámci – a o tom jsem skutečně přesvědčený – upřímného pokusu zbavit se starého modelu dárců a příjemců. Faktem je, že uskutečnění tohoto summitu je velmi důležité, nejen z negativních důvodů, nejen v rámci úzkostlivé reakce na narůstající vliv Číny. Na druhé straně vytváří rostoucí poznání obou stran, že Evropa a Afrika už nejsou vzájemnými výhradními preferenčními partnery, jedinečnou příležitost k vytvoření úplně nového, vyrovnanějšího vztahu. Na první pohled nevypadá propast mezi Evropou a Afrikou až tak hluboká. Pro Afriku je důležité, aby se každé nové partnerství vyhnulo tradiční závislosti na pomoci a pěstování charity a podmíněnosti. Výzvy k větší industrializaci, většímu rozvoji soukromého sektoru a větším investicím do znalostní ekonomiky jsou stále intenzivnější. V Africe se naštěstí také zvyšuje povědomí o tom, že za řešení svých vlastních problémů musí být v prvé řadě zodpovědní sami lidé. Evropa by nyní měla objasnit, jakým způsobem bude podporovat tento slibný vývoj bez toho, aby skončila v síti paternalismu a zasahování. Každé budoucí partnerství mezi EU a Afrikou bude muset být bezpodmínečně založené na zásadě vzájemné odpovědnosti. V této souvislosti by mohlo bezpodmínečné zrušení zemědělských dotací více než jakékoliv jiné gesto posilnit důvěryhodnost EU mezi jejími africkými partnery."@cs¹ "Fru formand, mine damer og herrer! Maria Martens' betænkning indeholder en række interessante henstillinger, selv om jeg må bekende, at min gruppe har nogle indvendinger mod den noget negative undertone og manglen på en sammenhængende, tydelig fremtidsvision i betænkningen. Syv år efter det første topmøde i Kairo prøver det portugisiske formandskab sammen med Kommissionen at skitsere en ny EU-Afrika-strategi i et - det tror jeg virkelig - ærligt forsøg på at frigøre sig fra den gamle model med at give og tage. Det er af største betydning, at dette topmøde finder sted, ikke blot ud fra en negativ motivering, og ikke blot ud fra en ængstelig reaktion på Kinas voksende indflydelse. Tværtimod, den voksende erkendelse på begge sider af, at Europa og Afrika ikke længere udelukkende er hinandens præferencepartnere, indebærer en enestående mulighed for at udvikle en fuldstændig ny, meget mere afbalanceret forbindelse. Ved første øjekast synes vandet mellem Europa og Afrika ikke at være alt for dybt. Det er væsentligt for Afrika, at ethvert nyt partnerskab skal opgive den traditionelle afhængighed af bistand og kulturen med barmhjertighed og betingelser. Der opfordres stadig kraftigere til mere industrialisering, mere udvikling af den private sektor og flere investeringer i videnøkonomien. I Afrika vokser endvidere heldigvis bevidstheden om, at afrikanerne i første instans selv er ansvarlige for løsningen af deres egne problemer. Europa skal nu gøre det klart, hvordan det vil støtte disse lovende udviklinger uden at gå i fælden, hvad angår paternalisme og indblanding. Ethvert fremtidigt partnerskab mellem EU og Afrika skal uundgåeligt baseres på princippet om gensidigt ansvar. I den forstand ville en ubetinget ophævelse af landbrugseksportsubsidierne mere end nogen anden gestus også kunne forstærke EU's troværdighed blandt dets afrikanske venner."@da² ". Frau Präsidentin, meine Damen und Herren! Der Bericht von Maria Martens enthält eine Reihe interessanter Empfehlungen, obwohl ich auch gestehen muss, dass meine Fraktion ein Problem mit dem eher negativen Unterton und der fehlenden klaren und kohärenten Vision für die Zukunft hat. Sieben Jahre nach dem ersten Gipfel in Kairo versucht die portugiesische Ratspräsidentschaft gemeinsam mit der Kommission, einen neue Strategie EU-Afrika zu entwickeln, und zwar in dem – wie ich wirklich glaube – ehrlichen Versuch, das alte Modell der Spender und Begünstigten hinter sich zu lassen. Die Tatsache, dass dieser Gipfel stattfindet, ist äußerst wichtig, und das nicht nur aus negativen Gründen, nicht nur als eine ängstliche Reaktion auf den wachsenden Einfluss Chinas. Im Gegenteil, die wachsende Erkenntnis beider Seiten, dass Europa und Afrika nicht länger die alleinigen vorrangigen Partner des jeweils Anderen sind, stellt eine einzigartige Gelegenheit dar, eine vollkommen neue, ausgewogenere Beziehung zu gestalten. Auf den ersten Blick scheint der Graben zwischen Europa und Afrika gar nicht so tief zu sein. Für Afrika ist es sehr wichtig, dass jede neue Partnerschaft sich von der traditionellen Abhängigkeit von Beihilfen und der Kultur der Wohltätigkeit und Vorbedingungen löst. Die Rufe nach mehr Industrialisierung, mehr Entwicklung im privaten Sektor und mehr Investitionen in die wissensbasierte Wirtschaft werden immer lauter. In Afrika wächst glücklicherweise auch das Bewusstsein dafür, dass die Menschen für die Lösung ihrer eigenen Probleme in erster Linie selbst verantwortlich sind. Europa sollte nunmehr deutlich machen, wie es diese vielversprechenden Entwicklungen unterstützen wird, ohne in die Falle der Bevormundung und der Beeinflussung zu tappen. Eine zukünftige Partnerschaft zwischen der EU und Afrika muss unbedingt auf den Grundsätzen der gegenseitigen Rechenschaftspflicht basieren. In diesem Sinne könnte eine vollständige Abschaffung der Agrarsubventionen die Glaubwürdigkeit der EU bei ihren afrikanischen Freunden mehr als jede andere Geste stärken."@de⁹ "Κυρία Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, η έκθεση της Maria Marten περιλαμβάνει αρκετές ενδιαφέρουσες προτάσεις, ωστόσο πρέπει να παραδεχτώ ότι η ομάδα μου αντιμετωπίζει ένα μικρό πρόβλημα με την μάλλον αρνητική αίσθηση που αφήνει η έκθεση και την έλλειψη σαφούς, συνεκτικού οράματος για το μέλλον . Επτά χρόνια μετά την πρώτη σύνοδο κορυφής στο Κάιρο, η πορτογαλική προεδρία μαζί με την Επιτροπή προσπαθεί να καταρτίσει μια νέα στρατηγική ΕΕ-Αφρικής σε μια – πιστεύω στην πραγματικότητα – ειλικρινή προσπάθεια να απαλλαγεί από το παλαιό μοντέλο δωρητών και δικαιούχων. Το γεγονός ότι πραγματοποιείται αυτή η σύνοδος κορυφής είναι εξαιρετικά σημαντικό, και όχι μόνο για αρνητικούς λόγους, όχι μόνο λόγω μιας ανήσυχης αντίδρασης στην αυξανόμενη επιρροή της Κίνας. Αντίθετα, η αυξανόμενη συνειδητοποίηση και των δύο πλευρών ότι η Ευρώπη δεν αποτελεί τον αποκλειστικό εταίρο της Αφρικής, δημιουργεί μια μοναδική ευκαιρία για τη δημιουργία μιας εντελώς νέας, πιο ισορροπημένης σχέσης. Με την πρώτη ματιά το χάσμα μεταξύ Ευρώπης και Αφρικής δεν φαίνεται να είναι τόσο βαθύ. Είναι ουσιαστικό για την Αφρική κάθε νέα εταιρική σχέση να ξεφύγει από την παραδοσιακή εξάρτηση από τη βοήθεια και τη νοοτροπία φιλανθρωπίας και επιβολής όρων. Οι εκκλήσεις για περισσότερη εκβιομηχάνιση, περισσότερη ανάπτυξη του ιδιωτικού τομέα και περισσότερες επενδύσεις στην οικονομία της γνώσης είναι όλο και πιο έντονες. Αναπτύσσεται επίσης ευτυχώς στην Αφρική η συνειδητοποίηση ότι οι άνθρωποι πρέπει να είναι υπεύθυνοι για να λύσουν τα προβλήματά τους σε πρώτο βαθμό. Η Ευρώπη πρέπει να καταστήσει σαφές πια ότι θα στηρίξει αυτές τις πολλά υποσχόμενες εξελίξεις, χωρίς να πέσει στην παγίδα του προστατευτισμού και του παρεμβατισμού. Οποιαδήποτε μελλοντική εταιρική σχέση μεταξύ ΕΕ και Αφρικής θα πρέπει αναπόφευκτα να βασιστεί στην αρχή της αμοιβαίας υποχρέωσης λογοδοσίας. Με αυτήν την έννοια, μια άνευ όρων κατάργηση των γεωργικών επιδοτήσεων θα μπορούσε, περισσότερο από οποιαδήποτε άλλη κίνηση, να ενισχύσει την αξιοπιστία της ΕΕ μεταξύ των αφρικανών φίλων της."@el¹⁰ "Madam President, ladies and gentlemen, Maria Martens’s report contains a number of interesting recommendations, though I have to admit that my Group has a bit of a problem with the rather negative undertone and the lack of a clear, coherent vision for the future in the report. Seven years after the first summit in Cairo, the Portuguese Presidency together with the Commission is trying to draw up a new EU-Africa strategy in an – I really do think – honest attempt to divest themselves of the old model of donors and beneficiaries. The fact that this summit is taking place is extremely important, and not only for negative reasons, not only out of an anxious reaction to the growing influence of China. On the contrary, the growing realisation on both sides that Europe and Africa are no longer each other’s exclusive preferential partners creates a unique opportunity to develop a totally new, more balanced relationship. At first sight the water between Europe and Africa does not look all that deep. It is essential for Africa that each new partnership should get away from the traditional aid dependency and the culture of charity and conditionality. Calls for more industrialisation, more development of the private sector and more investment in the knowledge economy are getting louder and louder. Awareness is also growing in Africa, fortunately, that people have to be responsible for solving their own problems in the first instance. Europe should now make clear how it will support these promising developments, without falling into the trap of paternalism and interference. Any future partnership between the EU and Africa will inevitably have to be based on the principle of mutual accountability. In that sense, an unconditional abolition of agricultural subsidies could, more than any other gesture, strengthen the credibility of the EU among its African friends."@en⁴ "Señora Presidenta, Señorías, el informe de Maria Martens contiene una serie de interesantes recomendaciones, aunque debo admitir que mi Grupo tiene un pequeño problema con el matiz más bien negativo y la falta de una visión de futuro clara y coherente en el informe. Siete años después de la primera Cumbre en El Cairo, la Presidencia portuguesa, junto con la Comisión, está procurando elaborar una nueva estrategia UE-África en un intento honrado —realmente lo creo— para despojarse del antiguo modelo de donantes y beneficiarios. El hecho de que se celebre esta Cumbre resulta enormemente importante, y no sólo por razones de índole negativa, no sólo por una reacción angustiada ante la creciente influencia de China. Por el contrario, la creciente conciencia en ambas partes de que Europa y África ya nos son los recíprocos socios preferenciales exclusivos crea una oportunidad única para desarrollar una relación totalmente nueva y más equilibrada. A primera vista, la distancia entre Europa y África no parece tan insalvable. Es esencial para África que toda nueva asociación se aleje de la dependencia respecto de la ayuda tradicional y la cultura de caridad y condicionalidad. Las exigencias de una mayor industrialización, un mayor desarrollo del sector privado y una mayor inversión en la economía del conocimiento cada vez son más patentes. Afortunadamente, también está aumentando la conciencia en África de que la gente tiene que ser responsable de la solución de sus problemas en primer lugar. Europa tiene que aclarar ahora cómo va a apoyar estos halagüeños planteamientos, sin caer en la trampa del paternalismo y la interferencia. Cualquier asociación futura entre la UE y África tendrá que estar inevitablemente basada en el principio de la responsabilidad mutua. En ese sentido, una supresión incondicional de las subvenciones agrícolas podría reforzar, más que ningún otro gesto, la credibilidad de la UE entre sus amigos africanos."@es²¹ "Austatud juhataja, daamid ja härrad, Maria Martensi raportis on mitmeid huvitavaid soovitusi, ehkki pean tunnistama, et minu fraktsioonil tekkis teatud vastuseis raporti üsna negatiivse alatooni ja selge, ühtse tulevikunägemuse puudumise tõttu. Seitse aastat pärast esimest tippkohtumist Kairos püütakse Portugali eesistumise ettevõtmisel koos komisjoniga koostada uus ELi-Aafrika strateegia, eesmärgiga vabaneda endisest andjate ja saajate mudelist. Asjaolu, et tippkohtumine toimub, on väga oluline, ja seda mitte ainult negatiivsetel põhjustel: mitte ainult põhjusel, et ollakse mures Hiina kasvava mõju pärast. Vastupidi, üha rohkem mõistavad mõlemad pooled, et Euroopa ja Aafrika ei ole enam teineteise ainsad eelispartnerid, ja see loob ainulaadse võimaluse arendamaks täiesti uusi, palju paremini tasakaalus suhteid. Esimesel pilgul ei paista vesi Euroopa ja Aafrika vahel sugugi mitte nii sügav olevat. Aafrika jaoks on oluline, et iga uue partnerlusega vabanetaks traditsioonilisest sõltuvusabist ning heategevuse ja abi tingimuste kultuurist. Üleskutseid, milles kutsutakse rohkem tööstust arendama, enam arendama erasektorit ja enam investeerima teadmistepõhisesse majandusse, kuuleb üha sagedamini. Õnneks kasvab Aafrika riikides ka inimeste teadlikkus sellest, et esmajärjekorras peavad inimesed ise vastutama oma probleemide lahendamise eest. Euroopa peaks nüüd selgitama, kuidas ta kavatseb toetada neid paljutõotavaid arenguid ilma isaliku riigivalitsemise ja vahelesegamiseta. Kõik tulevased partnerlused ELi ja Aafrika vahel peavad kindlasti põhinema vastastikuse aruandmiskohustuse põhimõttel. Selles suhtes peaks põllumajandustoetuste tingimusteta kaotamine rohkem kui miski muu tugevdama ELi usutavust tema Aafrika sõprade hulgas."@et⁵ "Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Maria Martensin mietintö sisältää monia kiinnostavia suosituksia, vaikka minun onkin myönnettävä, että poliittinen ryhmäni suhtautuu varauksella mietinnön varsin kielteiseen yleissävyyn sekä selkeän ja johdonmukaisen tulevaisuudenvision puuttumiseen. Seitsemän vuotta Kairossa järjestetyn ensimmäisen huippukokouksen jälkeen puheenjohtajavaltio Portugali ja komissio yrittävät laatia uuden EU:n ja Afrikan strategian ja irrottautua uskoakseni aidosti vanhasta mallista, joka perustuu avunantajiin ja avunsaajiin. Huippukokouksen toteutuminen on erittäin tärkeää, eikä vain kielteisistä syistä eli johtuen pelokkaasta reaktiostamme Kiinan kasvavaan vaikutusvaltaan. Päinvastoin, molempien osapuolten kasvava tietoisuus siitä, että Eurooppa ja Afrikka eivät ole enää toistensa yksinoikeutettuja ja etuoikeutettuja kumppaneita, antaa ainutlaatuisen tilaisuuden täysin uudenlaisen ja entistä tasapainoisemman kumppanuuden kehittämiseen. Ensi näkemältä Euroopan ja Afrikan väliset vedet eivät vaikuta kovin syviltä. Afrikan kannalta olennaista on, että uudet kumppanuushankkeet irrottautuvat perinteisestä kuviosta, jonka muodostavat riippuvaisuus avusta sekä hyväntekeväisyyden ja tuen ehdollisuuden kulttuuri. Teollistumisen lisäämistä, yksityissektorin kehittämistä sekä tietotalouteen investoimista vaaditaan yhä äänekkäämmin. Onneksi myös Afrikassa kasvaa tietoisuus siitä, että jokainen on ensi kädessä itse vastuussa omien ongelmiensa ratkaisusta. Euroopan on nyt tehtävä selväksi, kuinka se aikoo tukea lupaavaa kehitystä putoamatta holhouksen ja väliintulon muodostamaan ansaan. EU:n ja Afrikan tulevan kumppanuuden on väistämättä perustuttava vastavuoroisen vastuuvelvollisuuden periaatteeseen. Maataloustukien tinkimätön poistaminen voisi tässä suhteessa vahvistaa EU:n uskottavuutta sen afrikkalaisten ystävien keskuudessa enemmän kuin mikään toinen ele."@fi⁷ "Madame la Présidente, Mesdames et Messieurs, le rapport de Mme Martens contient une série de recommandations intéressantes, même si je dois admettre que mon groupe a un léger problème avec la coloration négative et l’absence de vision claire et cohérente de l’avenir du rapport. Sept ans après le premier sommet au Caire, la présidence portugaise et la Commission tentent d’élaborer une nouvelle stratégie UE-Afrique dans une honnête tentative – je le pense vraiment – de se défaire du vieux modèle des donateurs et des bénéficiaires. Le fait que ce sommet ait lieu est extrêmement important, et pas seulement pour des raisons négatives, pas seulement en réaction anxieuse à l’influence croissante de la Chine. Au contraire, la prise de conscience croissante, dans les deux camps, que l’Europe et l’Afrique ne sont plus les partenaires préférentielles exclusives l’une de l’autre crée une occasion unique de développer une relation totalement nouvelle, plus équilibrée. Au premier abord, l’eau qui sépare l’Europe de l’Afrique n’a pas l’air si profonde. Il est essentiel pour l’Afrique que chaque nouveau partenariat échappe à la traditionnelle dépendance à l’aide et à la culture de la charité et de la conditionnalité. Les appels à davantage d’industrialisation, à davantage de développement du secteur privé et à davantage d’investissement dans l’économie de la connaissance se font de plus en plus forts. L’Afrique est heureusement aussi en train de prendre conscience que les gens doivent, au premier chef, être responsables de la résolution de leurs propres problèmes. L’Europe devrait à présent indiquer clairement comment elle contribuera à ces développements prometteurs, sans tomber dans le piège du paternalisme et de l’ingérence. Tout futur partenariat entre l’UE et l’Afrique devra inévitablement être basé sur le principe de responsabilité mutuelle. Dans ce sens, une abolition sans condition des subventions agricoles pourrait, plus que n’importe quel autre geste, renforcer la crédibilité de l’UE auprès de ses amis africains."@fr⁸ "Elnök asszony, hölgyeim és uraim, Maria Martens jelentése számos érdekes ajánlást tartalmaz, bár be kell vallanom, hogy a képviselőcsoportomnak némi problémát okoz a háttérben rejlő meglehetősen negatív hozzáállás és az, hogy a jelentés nem nyújt egyértelmű és következetes elképzelést a jövőre vonatkozóan. Hét évvel az első kairói csúcstalálkozó után a portugál elnökség a Bizottsággal együtt egy új EU-Afrika stratégiát próbál meg kidolgozni őszintén arra törekedve – és ezt tényleg így gondolom –, hogy elszakadjanak a régi donor-kedvezményezett modelltől. A csúcstalálkozó megtörténte rendkívül fontos, és nemcsak negatív okoknál fogva, nemcsak Kína egyre növekvő befolyására való nyugtalan reakció gyanánt. Épp ellenkezőleg, mindkét fél egyre inkább felismeri, hogy Európa és Afrika többé már nem egymás kizárólagos preferenciális partnerei, és ez egyedülálló lehetőséget nyújt arra, hogy egy teljesen új, kiegyensúlyozottabb kapcsolatot alakítsanak ki. Első látásra az Európa és Afrika közötti víz egyáltalán nem tűnik mélynek. Afrika számára elengedhetetlen, hogy valamennyi új partnerség elszakadjon a hagyományos segélyfüggőségtől, valamint a jótékonyság és feltételrendszerek kultúrájától. Egyre hangosabbak a nagyobb iparosítást, a magánszektor nagyobb fejlődését és a tudásalapú gazdaságba irányuló több beruházást követelő hangok. Afrika – szerencsére – annak is egyre inkább tudatában van, hogy mindenekelőtt maguk az emberek felelősek saját problémáik megoldásáért. Európának most egyértelművé kell tennie, hogy támogatja ezeket az ígéretes fejleményeket, anélkül, hogy beleesne a paternalizmus és beavatkozás csapdájába. Az EU és Afrika közötti bármely jövőbeli partnerségnek elengedhetetlenül a kölcsönös elszámoltathatóság elvén kell alapulnia. E tekintetben a mezőgazdasági szubvenciók feltétel nélküli eltörlése minden más lépésnél nagyobb mértékben erősítheti meg az EU hitelességét afrikai barátai körében."@hu¹¹ "Signora Presidente, onorevoli colleghi, la relazione di Maria Martens contiene alcune interessanti raccomandazioni, anche se devo ammettere che il mio gruppo ha qualche problema con la connotazione piuttosto negativa e la mancanza, nella relazione, di una visione chiara e coerente per il futuro. Sette anni dopo il primo vertice del Cairo, la Presidenza portoghese, insieme alla Commissione, sta cercando di elaborare una nuova strategia UE-Africa in un tentativo, credo davvero, onesto di liberarci del vecchio modello di donatori e beneficiati.Il fatto che questo vertice si svolga è estremamente importante, e non solo per ragioni negative, non solo a causa di un’ansiosa reazione alla crescente influenza della Cina. Al contrario, la crescente realizzazione da entrambe le parti che Europa e Africa non siano più preferenziali esclusive a vicenda crea un’opportunità unica di sviluppare una relazione del tutto nuova e più equilibrata. A prima vista, l’acqua presente tra Europa e Africa non sembra così profonda. Per l’Africa è essenziale che ogni nuovo rapporto debba prendere le distanze dalla tradizionale dipendenza dagli aiuti e dalla cultura di carità e condizionalità. Stanno aumentando le richieste di maggiore industrializzazione e sviluppo del settore privato, e più investimenti nell’economia della conoscenza. Per fortuna in Africa sta crescendo la consapevolezza che le persone devono essere in primo luogo responsabili della soluzione dei loro problemi. L’Europa ora dovrebbe chiarire in che modo sosterrà questi promettenti sviluppi, senza cadere nella trappola di paternalismo e ingerenza. Qualsiasi futuro partenariato tra l’UE e l’Africa dovrà inevitabilmente essere fondato sul principio di responsabilità reciproca. A questo proposito, una piena abolizione dei sussidi agricoli potrebbe, più di ogni altro intervento, rafforzare la credibilità dell’UE tra i suoi amici africani."@it¹² "Gerb. pirmininke, ponios ir ponai, Marijos Martens panešime yra keletas įdomių rekomendacijų, tačiau turiu pripažinti, kad mūsų frakcijai užkliuvo gana neigiamas pranešimo atspalvis ir tai, kad jame trūksta aiškios ir nuoseklios ateities vizijos. Praėjus septyneriems metams po pirmojo suvažiavimo Kaire, pirmininkaujanti Portugalija su Komisija nuoširdžiai bando – ir aš tuo tikrai tikiu – sukurti naują ES ir Afrikos strategiją, kad atsikratytų senojo paramos teikėjo ir paramos gavėjo modelio. Tai, kad organizuojamas šis suvažiavimas, yra nepaprastai svarbu ne vien tik dėl neigiamų priežasčių ir nerimo, kurį kelia didėjanti Kinijos įtaka. Priešingai, tai, kad abi pusės vis labiau supranta, kad Europa ir Afrika nebėra viena kitos išskirtinės prioritetinės partnerės, suteikia unikalią galimybę sukurti visiškai naujus labiau subalansuotus santykius. Iš pirmo žvilgsnio kliūtys tarp Europos ir Afrikos neatrodo didelės. Svarbu, kad visi Afrikos partnerystės ryšiai atsiribotų nuo priklausomumo nuo tradicinės pagalbos bei labdaros ir sąlyginumo kultūros. Vis garsiau ir garsiau raginama industrializuotis, labiau plėsti privatųjį sektorių ir daugiau investuoti į žinių ekonomiką. Laimei, Afrikoje taip pat vis geriau suprantama, kad pirmiausia žmonės turi būti atsakingi už savo problemų sprendimą. Europa, stengdamasi nepakliūti į paternalizmo ir interferencijos pinkles, dabar turi aiškiai pasakyti, kaip ji rems šį vilčių teikiantį vystymąsi. Ateityje visi santykiai tarp ES ir Afrikos turės neišvengiamai remtis abipusės atskaitomybės principu. Tokiu būdu besąlyginis žemės ūkio subsidijų panaikinimas labiau nei bet koks kitas veiksmas galėtų sustiprinti pasitikėjimą ES tarp jos Afrikos draugų."@lt¹⁴ "Priekšsēdētājas kundze, dāmas un kungi ziņojumā ir vairāki interesanti ieteikumi, tomēr man jāatzīst, ka manai grupai nepatīk negatīvā noskaņa un skaidra, saskaņota nākotnes redzējuma trūkums ziņojumā. Septiņus gadus pēc pirmā sammita Kairā Portugāles prezidentūra kopā ar Komisiju cenšas izveidot jaunu ES un Āfrikas stratēģiju, es tiešām uzskatu, neviltotā veidā cenšoties atbrīvoties no vecā „atbalsta sniedzēja un saņēmēja“ modeļa. Tas, ka šis sammits notiks, ir ļoti svarīgs fakts un ne tikai negatīvu iemeslu dēļ, ne tikai aiz satrauktās reakcijas par Ķīnas pieaugošo ietekmi. Gluži otrādi — arvien lielākā sapratne abās pusēs par to, ka Eiropa un Āfrika vairs nav viena otras īpašais partneris, rada unikālu iespēju attīstīt pavisam jaunas, līdzsvarotākas attiecības. Pirmajā acu uzmetienā ūdens starp Eiropu un Āfriku nemaz neliekas tik dziļš. Āfrikai ir būtiski tas, ka katrai jaunai partnerībai vajadzētu attālināties no tradicionālās atkarības no atbalsta, kā arī no labdarības un nosacījumu paražām. Prasība pēc lielākas industrializācijas, privātā sektora attīstības un lielāka ieguldījuma uz zināšanām pamatotā ekonomikā kļūst arvien skaļāka. Par laimi Āfrikā kļūst lielāka arī informētība par to, ka cilvēkiem ir jāuzņemas atbildība pirmām kārtām par savu problēmu risināšanu. Eiropai tagad vajadzētu skaidri pateikt, kā tā atbalstīs šo daudzsološo attīstību, neiekrītot paternālisma un iejaukšanās lamatās. Jebkura turpmākā ES un Āfrikas partnerības pamatā nenovēršami būs savstarpējās atbildības princips. Šajā ziņā beznosacījumu lauksaimniecības subsīdiju atcelšana vairāk nekā jebkura cita rīcība varētu afrikāņu draugos stiprināt ticību ES."@lv¹³ "Voorzitter, collega's, het verslag van Maria Martens bevat een aantal interessante aanbevelingen, ook al moet ik bekennen dat mijn fractie het enigszins moeilijk heeft met de ietwat negatieve ondertoon en het gebrek aan een coherente duidelijke toekomstvisie in het verslag. Zeven jaar na de eerste top in Cairo probeert het Portugese voorzitterschap samen met de Commissie een nieuwe EU-Afrika-strategie uit te tekenen in een - denk ik toch - eerlijke poging om zich te ontdoen van het oude model van geven en nemen. Het is van het grootste belang dat die top er komt. Niet alleen vanuit een negatieve motivatie, niet alleen vanuit een verkrampte reactie op de groeiende invloed van China. Integendeel, het groeiende besef aan beide kanten dat Europa en Afrika niet langer elkaars exclusieve preferentiële partners zijn, houdt een unieke mogelijkheid in om een totaal nieuwe, veel evenwichtiger relatie uit te werken. Op het eerste gezicht lijkt het water tussen Europa en Afrika niet al te diep. Alhoewel, voor Afrika moet elk nieuw partnerschap essentieel weg van de traditionele hulpafhankelijkheid en de cultuur van liefdadigheid en conditionaliteit. Er wordt steeds luider gepleit voor meer industrialisatie, voor meer ontwikkeling van de privé-sector en voor meer investeringen in de kenniseconomie. Verder groeit het bewustzijn gelukkig in Afrika dat men in eerste instantie zelf verantwoordelijk is voor het oplossen van de eigen problemen. Europa moet nu duidelijk maken hoe het deze beloftevolle ontwikkelingen wil ondersteunen zonder in de val te lopen van paternalisme, bemoeizucht en inmenging. Ieder toekomstig partnerschap tussen de EU en Afrika zal onvermijdelijk gebaseerd moeten zijn op het principe van wederzijdse aansprakelijkheid. In die zin zou een onvoorwaardelijke opheffing van de landbouwexportsubsidies meer dan welke geste ook de geloofwaardigheid van de EU bij de Afrikaanse vrienden enorm kunnen versterken."@mt¹⁵ "Pani przewodnicząca, panie i panowie! Sprawozdanie pani Marii Martens zawiera wiele ciekawych zaleceń, jednak muszę przyznać, że mojej grupie nie podoba się raczej negatywny wydźwięk i brak jasnej i spójnej wizji na przyszłość. Siedem lat po pierwszym szczycie w Kairze, prezydencja portugalska wraz z Komisją starają się opracować nową strategię UE-Afryka, co moim zdaniem naprawdę stanowi uczciwą próbę pozbycia się starych modeli darczyńców i beneficjentów. Fakt, że odbędzie się ten szczyt jest ogromnie ważny, nie tylko z powodów negatywnych, nie tylko ze względu na pełną obaw reakcję na rosnący wpływ Chin. Wręcz przeciwnie, obie strony coraz lepiej zdają sobie sprawę, że Europa i Afryka nie są już swoimi wyłącznymi uprzywilejowanymi partnerami, co tworzy wyjątkową okazję do stworzenia zupełnie nowego, bardziej zrównoważonego związku. Na pierwszy rzut oka woda między Europą i Afryką nie wygląda na aż tak głęboką. Dla Afryki niezbędne jest, by nowe partnerstwo odeszło od tradycyjnej zależności od pomocy i kultury dobroczynności oraz warunkowości. Wołania o większe uprzemysłowienie, większy rozwój sektora prywatnego i więcej inwestycji w dziedzinie gospodarki opartej na wiedzy są coraz głośniejsze. Na szczęście w Afryce wzrasta także świadomość, że przede wszystkim ludzie muszą być odpowiedzialni za rozwiązanie własnych problemów. Europa powinna teraz jasno oświadczyć, jak wesprze ten obiecujący rozwój, nie wpadając w pułapkę paternalizmu i niepotrzebnej ingerencji. Każde przyszłe partnerstwo między UE i Afryką będzie koniecznie musiało opierać się na zasadzie wzajemnej odpowiedzialności. W tym kontekście bezwarunkowe zniesienie dopłat do rolnictwa mogłoby, bardziej niż jakikolwiek inny gest wzmocnić wiarygodność UE wśród jej afrykańskich przyjaciół."@pl¹⁶ "Senhora Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, o relatório da senhora deputada Maria Martens contém algumas recomendações interessantes, muito embora tenha de admitir que o meu grupo tem um pequeno problema com uma certa tonalidade bastante negativa e com a falta de uma visão clara e coerente para o futuro presentes no relatório. Sete anos após a primeira cimeira no Cairo, a Presidência portuguesa, em conjunto com a Comissão, está a tentar elaborar uma nova estratégia UE-África, numa honesta julgo eu, realmente tentativa para se livrarem do velho modelo de doadores e beneficiários. O facto de esta cimeira ir ter lugar é extremamente importante, e não só por razões negativas, como também não só por uma reacção negativa à crescente influência da China. Pelo contrário, a crescente consciência em ambas as partes de que a Europa e a África já não são uma para a outra parceiras preferenciais exclusivas cria uma oportunidade única para desenvolver uma relação absolutamente nova e mais equilibrada. À primeira vista, a água que separa a Europa de África não parece ser assim tão profunda. É essencial que cada nova parceria se afaste da tradicional dependência da ajuda e da cultura da caridade e da condicionalidade. Os apelos em prol de mais industrialização, de maior desenvolvimento do sector privado e de mais investimento na economia do conhecimento estão a tornar-se cada vez mais sonoros. Felizmente, também está a crescer em África a consciência de que, em primeiro lugar, as pessoas têm de ser responsáveis por resolver os seus próprios problemas. A Europa devia agora deixar ficar bem claro o modo como irá apoiar esses promissores desenvolvimentos, sem cair na armadilha do paternalismo e da interferência. Qualquer futura parceria entre a UE e África terá, inevitavelmente, de se basear no princípio da responsabilização mútua. Nesse sentido, uma abolição incondicional dos subsídios à agricultura podia, mais do qualquer outro gesto, reforçar a credibilidade da UE entre os seus amigos africanos."@pt¹⁷ "Voorzitter, collega's, het verslag van Maria Martens bevat een aantal interessante aanbevelingen, ook al moet ik bekennen dat mijn fractie het enigszins moeilijk heeft met de ietwat negatieve ondertoon en het gebrek aan een coherente duidelijke toekomstvisie in het verslag. Zeven jaar na de eerste top in Cairo probeert het Portugese voorzitterschap samen met de Commissie een nieuwe EU-Afrika-strategie uit te tekenen in een - denk ik toch - eerlijke poging om zich te ontdoen van het oude model van geven en nemen. Het is van het grootste belang dat die top er komt. Niet alleen vanuit een negatieve motivatie, niet alleen vanuit een verkrampte reactie op de groeiende invloed van China. Integendeel, het groeiende besef aan beide kanten dat Europa en Afrika niet langer elkaars exclusieve preferentiële partners zijn, houdt een unieke mogelijkheid in om een totaal nieuwe, veel evenwichtiger relatie uit te werken. Op het eerste gezicht lijkt het water tussen Europa en Afrika niet al te diep. Alhoewel, voor Afrika moet elk nieuw partnerschap essentieel weg van de traditionele hulpafhankelijkheid en de cultuur van liefdadigheid en conditionaliteit. Er wordt steeds luider gepleit voor meer industrialisatie, voor meer ontwikkeling van de privé-sector en voor meer investeringen in de kenniseconomie. Verder groeit het bewustzijn gelukkig in Afrika dat men in eerste instantie zelf verantwoordelijk is voor het oplossen van de eigen problemen. Europa moet nu duidelijk maken hoe het deze beloftevolle ontwikkelingen wil ondersteunen zonder in de val te lopen van paternalisme, bemoeizucht en inmenging. Ieder toekomstig partnerschap tussen de EU en Afrika zal onvermijdelijk gebaseerd moeten zijn op het principe van wederzijdse aansprakelijkheid. In die zin zou een onvoorwaardelijke opheffing van de landbouwexportsubsidies meer dan welke geste ook de geloofwaardigheid van de EU bij de Afrikaanse vrienden enorm kunnen versterken."@ro¹⁸ ". Vážená pani predsedajúca, vážené dámy a vážení páni, správa pani Marie Martensovej obsahuje množstvo zaujímavých odporúčaní, musím však pripustiť, že moja skupina má trochu problém so skôr negatívnym podtónom a nedostatkom jasnej, súdržnej vízie budúcnosti v tejto správe. Sedem rokov po prvom samite v Káhire sa portugalské predsedníctvo spolu s Komisiou snažia vypracovať novú stratégiu EÚ a Afriky v rámci – som o tom naozaj presvedčený – úprimného pokusu zbaviť sa starého modelu darcov a príjemcov. Faktom je, že uskutočnenie tohto samitu je veľmi dôležité, nielen z negatívnych dôvodov, nielen v rámci úzkostlivej reakcie na narastajúci vplyv Číny. Na druhej strane rastúce uznanie oboch strán, že Európa a Afrika už nie sú vzájomnými výhradnými preferenčnými partnermi, vytvára jedinečnú príležitosť na vytvorenie úplne nového, vyrovnanejšieho vzťahu. Na prvý pohľad nevyzerá byť priepasť medzi Európou a Afrikou až taká hlboká. Pre Afriku je dôležité, aby sa každé nové partnerstvo vyhýbalo tradičnej závislosti od pomoci a kultúre charity a podmienenosti. Výzvy na väčšiu industrializáciu, väčší rozvoj súkromného sektora a väčšie investície do vedomostného hospodárstva sú stále intenzívnejšie. V Afrike sa našťastie takisto zvyšuje povedomie o tom, že ľudia musia byť zodpovední v prvom rade za riešenie svojich vlastných problémov. Európa by teraz mala objasniť, akým spôsobom bude podporovať tento sľubný vývoj bez toho, aby skončila v sieti paternalizmu a interferencie. Každé budúce partnerstvo medzi EÚ a Afrikou bude musieť byť bezpodmienečne založené na zásade vzájomnej zodpovednosti. V tejto súvislosti by mohlo bezpodmienečné zrušenie poľnohospodárskych dotácií viac ako akékoľvek iné gesto posilniť dôveryhodnosť EÚ medzi jej africkými partnermi."@sk¹⁹ ". Gospa predsednica, gospe in gospodje, poročilo Marie Martens vsebuje številna zanimiva priporočila, čeprav moram priznati, da mojo skupino rahlo moti precej negativen podton in pomanjkanje jasne, skladne vizije prihodnosti v poročilu. Sedem let po prvem vrhu v Kairu portugalsko predsedstvo skupaj s Komisijo skuša sestaviti novo strategijo EU-Afrika, ki je po mojem mnenju iskren poskus, da bi opustili star model darovalcev in prejemnikov. Dejstvo, da ta vrh poteka, je zelo pomembno, in to ne le zaradi negativnih razlogov in zaskrbljene reakcije na rastoč vpliv Kitajske. Nasprotno, rastoče spoznanje na obeh straneh, da Evropa in Afrika nista več medsebojni izključni prednostni partnerici, ustvarja enkratno priložnost za razvoj popolnoma novega in bolj uravnoteženega odnosa. Na prvi pogled razlike med Evropo in Afriko niso videti tako globoke. Za Afriko je bistveno, da se vsako novo partnerstvo oddalji od tradicionalne odvisnosti od pomoči ter kulture dobrodelnosti in pogojevanja. Pozivi k večji stopnji industrializacije, razvoja zasebnega sektorja in vlaganja v ekonomijo znanja se vse bolj krepijo. Na srečo se tudi v Afriki krepi zavedanje, da morajo ljudje biti odgovorni za reševanje predvsem svojih težav. Evropa bi zdaj morala jasno povedati, kako bo podprla ta obetajoči razvoj, pri čemer se ne bo ujela v past paternalizma in vmešavanja. Vsa prihodnja partnerstva med EU in Afriko bodo morala neizogibno temeljiti na načelu vzajemne odgovornosti. V tem oziru lahko brezpogojna odprava kmetijskih subvencij bolj kot katera koli druga gesta okrepi verodostojnost EU v očeh njenih afriških prijateljev."@sl²⁰ "Fru talman, mina damer och herrar! Maria Martens betänkande innehåller flera intressanta rekommendationer, även om jag måste medge att min grupp inte riktigt trivs med den negativa undertonen i betänkandet och avsaknaden av en tydlig och sammanhängande framtidsvision. Sju år efter det första toppmötet i Kairo försöker det portugisiska ordförandeskapet, tillsammans med kommissionen, att utforma en ny strategi för EU och Afrika i ett – det tror jag verkligen – ärligt försök att komma bort från det gamla givar-/mottagarmönstret. Att det här toppmötet äger rum är oerhört viktigt, inte bara av underliggande negativa skäl och inte bara som en orolig reaktion på Kinas växande inflytande. Den ökande insikten hos båda parter om att EU och Afrika inte längre är varandras enda privilegierade partner skapar tvärtom en unik möjlighet att utveckla ett helt nytt och mer balanserat förhållande. Vid första anblicken tycks inte avståndet mellan EU och Afrika vara så stort. Det är centralt för Afrika att fjärma sig från det traditionella biståndsberoendet och välgörenhets- och villkorskulturen i de nya partnerskap som ingås. Kraven på ökad industrialisering, större utveckling av den privata sektorn och fler investeringar i kunskapsekonomin blir allt mer uttalade. Tack och lov växer också medvetenheten i Afrika om att människor måste ta ansvar för att lösa sina egna problem först och främst. Nu måste EU klargöra hur man kommer att stödja denna lovande utveckling, utan att gå i fällan med förmyndarmentalitet och inblandning. Alla framtida partnerskap mellan EU och Afrika måste absolut bygga på principen om ömsesidigt ansvar. I det avseendet skulle ett ovillkorligt avskaffande av jordbrukssubventionerna mer än någon annan åtgärd kunna öka EU:s trovärdighet i förhållande till dess afrikanska vänner."@sv²²
lpv:unclassifiedMetadata	"Johan Van Hecke,"^18,15 "namens de ALDE-Fractie"^18,15 "partner"¹²