Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2007-05-09-Speech-3-109"

PredicateValue (sorted: none)
lpv:spokenAs
lpv:spokenAs
lpv:spokenAs
lpv:spokenAs
lpv:spokenAs
lpv:spokenAs
lpv:spokenAs
lpv:translated text
"Arvoisa puhemies, mielestäni Rocardin mietintö on melko ansiokas: siinä korostetaan unionin roolia kannustajana ja rohkaisijana arabimaiden uudistuspyrkimyksissä. Tämä rooli edellyttää aktiivista kulttuurien välistä dialogia. Meidän tuleekin kiinnittää huomiota siihen, mistä lähtökohdista dialogia pyritään käymään. Mietinnössä todetaan, että "kulttuurien välinen vuoropuhelu voidaan käynnistää uudelleen määrittämällä yhteinen ja yleinen humanistinen nimittäjä, joka menee dogmien ja yhteisöllisyysajatusten edelle". Tätä ei pidä ymmärtää puhtaan sekularistiseksi pohjaksi, mikä saattaa juuri lisätä kulttuurisia jännitteitä. Liberalistisessa yhteiskunnassa sekoitetaan kaksi ajattelutapaa: moniarvoisuutta korostava eettinen pluralismi sekä toisaalta kulttuurirelativismi, jota voisi kutsua sekularistiseksi relativismiksi. Siinä missä relativismi lähtee siitä, että uskonnollista totuutta ei olemassa, pluralistinen lähestymistapa toteaa vain, ettemme järjen keinoin voi saavuttaa yhteisymmärrystä tästä. Relativismi katsoo siis, että arvo- ja uskomusjärjestelmät on jätettävä kokonaan poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle. Pluralismi taas pyrkii arvoja koskevaan dialogiin ja katsoo, että erilaisia arvo- ja uskomusjärjestelmiä on pyrittävä ymmärtämään päätöksenteossa - siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ovat merkittävä osa ihmisten elämää. On huomattava, että tällainen dialogi mahdollistaa paitsi ymmärryksen ja vuorovaikutuksen, myös kritiikin. Relativismista seuraa itse asiassa jännitteiden kasvu, koska se väistelee vaikeita alueita ja ohittaa ne. Pluralismilla jännitteet voivat lientyä, koska se lähtökohtaisesti ottaa huomioon ihmisten arvomaailmat ja niiden erot. Uskonto ei välttämättä ole vain jännitteiden aiheuttaja eli ongelma. Se voi olla myös osa ratkaisua."@ro18
lpv:unclassifiedMetadata
"Eija-Riitta Korhola (PPE-DE ),"18,5,20,15,1,19,14,16,11,13
lpv:unclassifiedMetadata
"kirjallinen"18,5,20,15,1,19,14,16,11,13
lpv:translated text
"Arvoisa puhemies, mielestäni Rocardin mietintö on melko ansiokas: siinä korostetaan unionin roolia kannustajana ja rohkaisijana arabimaiden uudistuspyrkimyksissä. Tämä rooli edellyttää aktiivista kulttuurien välistä dialogia. Meidän tuleekin kiinnittää huomiota siihen, mistä lähtökohdista dialogia pyritään käymään. Mietinnössä todetaan, että "kulttuurien välinen vuoropuhelu voidaan käynnistää uudelleen määrittämällä yhteinen ja yleinen humanistinen nimittäjä, joka menee dogmien ja yhteisöllisyysajatusten edelle". Tätä ei pidä ymmärtää puhtaan sekularistiseksi pohjaksi, mikä saattaa juuri lisätä kulttuurisia jännitteitä. Liberalistisessa yhteiskunnassa sekoitetaan kaksi ajattelutapaa: moniarvoisuutta korostava eettinen pluralismi sekä toisaalta kulttuurirelativismi, jota voisi kutsua sekularistiseksi relativismiksi. Siinä missä relativismi lähtee siitä, että uskonnollista totuutta ei olemassa, pluralistinen lähestymistapa toteaa vain, ettemme järjen keinoin voi saavuttaa yhteisymmärrystä tästä. Relativismi katsoo siis, että arvo- ja uskomusjärjestelmät on jätettävä kokonaan poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle. Pluralismi taas pyrkii arvoja koskevaan dialogiin ja katsoo, että erilaisia arvo- ja uskomusjärjestelmiä on pyrittävä ymmärtämään päätöksenteossa - siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ovat merkittävä osa ihmisten elämää. On huomattava, että tällainen dialogi mahdollistaa paitsi ymmärryksen ja vuorovaikutuksen, myös kritiikin. Relativismista seuraa itse asiassa jännitteiden kasvu, koska se väistelee vaikeita alueita ja ohittaa ne. Pluralismilla jännitteet voivat lientyä, koska se lähtökohtaisesti ottaa huomioon ihmisten arvomaailmat ja niiden erot. Uskonto ei välttämättä ole vain jännitteiden aiheuttaja eli ongelma. Se voi olla myös osa ratkaisua."@et5
lpv:unclassifiedMetadata
"Eija-Riitta Korhola (PPE-DE ),"18,5,20,15,1,19,14,16,11,13
lpv:unclassifiedMetadata
"kirjallinen"18,5,20,15,1,19,14,16,11,13
lpv:translated text
"Arvoisa puhemies, mielestäni Rocardin mietintö on melko ansiokas: siinä korostetaan unionin roolia kannustajana ja rohkaisijana arabimaiden uudistuspyrkimyksissä. Tämä rooli edellyttää aktiivista kulttuurien välistä dialogia. Meidän tuleekin kiinnittää huomiota siihen, mistä lähtökohdista dialogia pyritään käymään. Mietinnössä todetaan, että "kulttuurien välinen vuoropuhelu voidaan käynnistää uudelleen määrittämällä yhteinen ja yleinen humanistinen nimittäjä, joka menee dogmien ja yhteisöllisyysajatusten edelle". Tätä ei pidä ymmärtää puhtaan sekularistiseksi pohjaksi, mikä saattaa juuri lisätä kulttuurisia jännitteitä. Liberalistisessa yhteiskunnassa sekoitetaan kaksi ajattelutapaa: moniarvoisuutta korostava eettinen pluralismi sekä toisaalta kulttuurirelativismi, jota voisi kutsua sekularistiseksi relativismiksi. Siinä missä relativismi lähtee siitä, että uskonnollista totuutta ei olemassa, pluralistinen lähestymistapa toteaa vain, ettemme järjen keinoin voi saavuttaa yhteisymmärrystä tästä. Relativismi katsoo siis, että arvo- ja uskomusjärjestelmät on jätettävä kokonaan poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle. Pluralismi taas pyrkii arvoja koskevaan dialogiin ja katsoo, että erilaisia arvo- ja uskomusjärjestelmiä on pyrittävä ymmärtämään päätöksenteossa - siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ovat merkittävä osa ihmisten elämää. On huomattava, että tällainen dialogi mahdollistaa paitsi ymmärryksen ja vuorovaikutuksen, myös kritiikin. Relativismista seuraa itse asiassa jännitteiden kasvu, koska se väistelee vaikeita alueita ja ohittaa ne. Pluralismilla jännitteet voivat lientyä, koska se lähtökohtaisesti ottaa huomioon ihmisten arvomaailmat ja niiden erot. Uskonto ei välttämättä ole vain jännitteiden aiheuttaja eli ongelma. Se voi olla myös osa ratkaisua."@sl20
lpv:unclassifiedMetadata
"Eija-Riitta Korhola (PPE-DE ),"18,5,20,15,1,19,14,16,11,13
lpv:unclassifiedMetadata
"kirjallinen"18,5,20,15,1,19,14,16,11,13
lpv:translated text
"Arvoisa puhemies, mielestäni Rocardin mietintö on melko ansiokas: siinä korostetaan unionin roolia kannustajana ja rohkaisijana arabimaiden uudistuspyrkimyksissä. Tämä rooli edellyttää aktiivista kulttuurien välistä dialogia. Meidän tuleekin kiinnittää huomiota siihen, mistä lähtökohdista dialogia pyritään käymään. Mietinnössä todetaan, että "kulttuurien välinen vuoropuhelu voidaan käynnistää uudelleen määrittämällä yhteinen ja yleinen humanistinen nimittäjä, joka menee dogmien ja yhteisöllisyysajatusten edelle". Tätä ei pidä ymmärtää puhtaan sekularistiseksi pohjaksi, mikä saattaa juuri lisätä kulttuurisia jännitteitä. Liberalistisessa yhteiskunnassa sekoitetaan kaksi ajattelutapaa: moniarvoisuutta korostava eettinen pluralismi sekä toisaalta kulttuurirelativismi, jota voisi kutsua sekularistiseksi relativismiksi. Siinä missä relativismi lähtee siitä, että uskonnollista totuutta ei olemassa, pluralistinen lähestymistapa toteaa vain, ettemme järjen keinoin voi saavuttaa yhteisymmärrystä tästä. Relativismi katsoo siis, että arvo- ja uskomusjärjestelmät on jätettävä kokonaan poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle. Pluralismi taas pyrkii arvoja koskevaan dialogiin ja katsoo, että erilaisia arvo- ja uskomusjärjestelmiä on pyrittävä ymmärtämään päätöksenteossa - siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ovat merkittävä osa ihmisten elämää. On huomattava, että tällainen dialogi mahdollistaa paitsi ymmärryksen ja vuorovaikutuksen, myös kritiikin. Relativismista seuraa itse asiassa jännitteiden kasvu, koska se väistelee vaikeita alueita ja ohittaa ne. Pluralismilla jännitteet voivat lientyä, koska se lähtökohtaisesti ottaa huomioon ihmisten arvomaailmat ja niiden erot. Uskonto ei välttämättä ole vain jännitteiden aiheuttaja eli ongelma. Se voi olla myös osa ratkaisua."@mt15
lpv:unclassifiedMetadata
"kirjallinen"18,5,20,15,1,19,14,16,11,13
lpv:unclassifiedMetadata
"Eija-Riitta Korhola (PPE-DE ),"18,5,20,15,1,19,14,16,11,13
lpv:translated text
"Arvoisa puhemies, mielestäni Rocardin mietintö on melko ansiokas: siinä korostetaan unionin roolia kannustajana ja rohkaisijana arabimaiden uudistuspyrkimyksissä. Tämä rooli edellyttää aktiivista kulttuurien välistä dialogia. Meidän tuleekin kiinnittää huomiota siihen, mistä lähtökohdista dialogia pyritään käymään. Mietinnössä todetaan, että "kulttuurien välinen vuoropuhelu voidaan käynnistää uudelleen määrittämällä yhteinen ja yleinen humanistinen nimittäjä, joka menee dogmien ja yhteisöllisyysajatusten edelle". Tätä ei pidä ymmärtää puhtaan sekularistiseksi pohjaksi, mikä saattaa juuri lisätä kulttuurisia jännitteitä. Liberalistisessa yhteiskunnassa sekoitetaan kaksi ajattelutapaa: moniarvoisuutta korostava eettinen pluralismi sekä toisaalta kulttuurirelativismi, jota voisi kutsua sekularistiseksi relativismiksi. Siinä missä relativismi lähtee siitä, että uskonnollista totuutta ei olemassa, pluralistinen lähestymistapa toteaa vain, ettemme järjen keinoin voi saavuttaa yhteisymmärrystä tästä. Relativismi katsoo siis, että arvo- ja uskomusjärjestelmät on jätettävä kokonaan poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle. Pluralismi taas pyrkii arvoja koskevaan dialogiin ja katsoo, että erilaisia arvo- ja uskomusjärjestelmiä on pyrittävä ymmärtämään päätöksenteossa - siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ovat merkittävä osa ihmisten elämää. On huomattava, että tällainen dialogi mahdollistaa paitsi ymmärryksen ja vuorovaikutuksen, myös kritiikin. Relativismista seuraa itse asiassa jännitteiden kasvu, koska se väistelee vaikeita alueita ja ohittaa ne. Pluralismilla jännitteet voivat lientyä, koska se lähtökohtaisesti ottaa huomioon ihmisten arvomaailmat ja niiden erot. Uskonto ei välttämättä ole vain jännitteiden aiheuttaja eli ongelma. Se voi olla myös osa ratkaisua."@cs1
lpv:unclassifiedMetadata
"Eija-Riitta Korhola (PPE-DE ),"18,5,20,15,1,19,14,16,11,13
lpv:unclassifiedMetadata
"kirjallinen"18,5,20,15,1,19,14,16,11,13
lpv:translated text
"Arvoisa puhemies, mielestäni Rocardin mietintö on melko ansiokas: siinä korostetaan unionin roolia kannustajana ja rohkaisijana arabimaiden uudistuspyrkimyksissä. Tämä rooli edellyttää aktiivista kulttuurien välistä dialogia. Meidän tuleekin kiinnittää huomiota siihen, mistä lähtökohdista dialogia pyritään käymään. Mietinnössä todetaan, että "kulttuurien välinen vuoropuhelu voidaan käynnistää uudelleen määrittämällä yhteinen ja yleinen humanistinen nimittäjä, joka menee dogmien ja yhteisöllisyysajatusten edelle". Tätä ei pidä ymmärtää puhtaan sekularistiseksi pohjaksi, mikä saattaa juuri lisätä kulttuurisia jännitteitä. Liberalistisessa yhteiskunnassa sekoitetaan kaksi ajattelutapaa: moniarvoisuutta korostava eettinen pluralismi sekä toisaalta kulttuurirelativismi, jota voisi kutsua sekularistiseksi relativismiksi. Siinä missä relativismi lähtee siitä, että uskonnollista totuutta ei olemassa, pluralistinen lähestymistapa toteaa vain, ettemme järjen keinoin voi saavuttaa yhteisymmärrystä tästä. Relativismi katsoo siis, että arvo- ja uskomusjärjestelmät on jätettävä kokonaan poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle. Pluralismi taas pyrkii arvoja koskevaan dialogiin ja katsoo, että erilaisia arvo- ja uskomusjärjestelmiä on pyrittävä ymmärtämään päätöksenteossa - siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ovat merkittävä osa ihmisten elämää. On huomattava, että tällainen dialogi mahdollistaa paitsi ymmärryksen ja vuorovaikutuksen, myös kritiikin. Relativismista seuraa itse asiassa jännitteiden kasvu, koska se väistelee vaikeita alueita ja ohittaa ne. Pluralismilla jännitteet voivat lientyä, koska se lähtökohtaisesti ottaa huomioon ihmisten arvomaailmat ja niiden erot. Uskonto ei välttämättä ole vain jännitteiden aiheuttaja eli ongelma. Se voi olla myös osa ratkaisua."@sk19
lpv:unclassifiedMetadata
"kirjallinen"18,5,20,15,1,19,14,16,11,13
lpv:unclassifiedMetadata
"Eija-Riitta Korhola (PPE-DE ),"18,5,20,15,1,19,14,16,11,13
lpv:translated text
"Arvoisa puhemies, mielestäni Rocardin mietintö on melko ansiokas: siinä korostetaan unionin roolia kannustajana ja rohkaisijana arabimaiden uudistuspyrkimyksissä. Tämä rooli edellyttää aktiivista kulttuurien välistä dialogia. Meidän tuleekin kiinnittää huomiota siihen, mistä lähtökohdista dialogia pyritään käymään. Mietinnössä todetaan, että "kulttuurien välinen vuoropuhelu voidaan käynnistää uudelleen määrittämällä yhteinen ja yleinen humanistinen nimittäjä, joka menee dogmien ja yhteisöllisyysajatusten edelle". Tätä ei pidä ymmärtää puhtaan sekularistiseksi pohjaksi, mikä saattaa juuri lisätä kulttuurisia jännitteitä. Liberalistisessa yhteiskunnassa sekoitetaan kaksi ajattelutapaa: moniarvoisuutta korostava eettinen pluralismi sekä toisaalta kulttuurirelativismi, jota voisi kutsua sekularistiseksi relativismiksi. Siinä missä relativismi lähtee siitä, että uskonnollista totuutta ei olemassa, pluralistinen lähestymistapa toteaa vain, ettemme järjen keinoin voi saavuttaa yhteisymmärrystä tästä. Relativismi katsoo siis, että arvo- ja uskomusjärjestelmät on jätettävä kokonaan poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle. Pluralismi taas pyrkii arvoja koskevaan dialogiin ja katsoo, että erilaisia arvo- ja uskomusjärjestelmiä on pyrittävä ymmärtämään päätöksenteossa - siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ovat merkittävä osa ihmisten elämää. On huomattava, että tällainen dialogi mahdollistaa paitsi ymmärryksen ja vuorovaikutuksen, myös kritiikin. Relativismista seuraa itse asiassa jännitteiden kasvu, koska se väistelee vaikeita alueita ja ohittaa ne. Pluralismilla jännitteet voivat lientyä, koska se lähtökohtaisesti ottaa huomioon ihmisten arvomaailmat ja niiden erot. Uskonto ei välttämättä ole vain jännitteiden aiheuttaja eli ongelma. Se voi olla myös osa ratkaisua."@lt14
lpv:unclassifiedMetadata
"kirjallinen"18,5,20,15,1,19,14,16,11,13
lpv:unclassifiedMetadata
"Eija-Riitta Korhola (PPE-DE ),"18,5,20,15,1,19,14,16,11,13
lpv:translated text
"Arvoisa puhemies, mielestäni Rocardin mietintö on melko ansiokas: siinä korostetaan unionin roolia kannustajana ja rohkaisijana arabimaiden uudistuspyrkimyksissä. Tämä rooli edellyttää aktiivista kulttuurien välistä dialogia. Meidän tuleekin kiinnittää huomiota siihen, mistä lähtökohdista dialogia pyritään käymään. Mietinnössä todetaan, että "kulttuurien välinen vuoropuhelu voidaan käynnistää uudelleen määrittämällä yhteinen ja yleinen humanistinen nimittäjä, joka menee dogmien ja yhteisöllisyysajatusten edelle". Tätä ei pidä ymmärtää puhtaan sekularistiseksi pohjaksi, mikä saattaa juuri lisätä kulttuurisia jännitteitä. Liberalistisessa yhteiskunnassa sekoitetaan kaksi ajattelutapaa: moniarvoisuutta korostava eettinen pluralismi sekä toisaalta kulttuurirelativismi, jota voisi kutsua sekularistiseksi relativismiksi. Siinä missä relativismi lähtee siitä, että uskonnollista totuutta ei olemassa, pluralistinen lähestymistapa toteaa vain, ettemme järjen keinoin voi saavuttaa yhteisymmärrystä tästä. Relativismi katsoo siis, että arvo- ja uskomusjärjestelmät on jätettävä kokonaan poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle. Pluralismi taas pyrkii arvoja koskevaan dialogiin ja katsoo, että erilaisia arvo- ja uskomusjärjestelmiä on pyrittävä ymmärtämään päätöksenteossa - siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ovat merkittävä osa ihmisten elämää. On huomattava, että tällainen dialogi mahdollistaa paitsi ymmärryksen ja vuorovaikutuksen, myös kritiikin. Relativismista seuraa itse asiassa jännitteiden kasvu, koska se väistelee vaikeita alueita ja ohittaa ne. Pluralismilla jännitteet voivat lientyä, koska se lähtökohtaisesti ottaa huomioon ihmisten arvomaailmat ja niiden erot. Uskonto ei välttämättä ole vain jännitteiden aiheuttaja eli ongelma. Se voi olla myös osa ratkaisua."@pl16
lpv:unclassifiedMetadata
"kirjallinen"18,5,20,15,1,19,14,16,11,13
lpv:unclassifiedMetadata
"Eija-Riitta Korhola (PPE-DE ),"18,5,20,15,1,19,14,16,11,13
lpv:translated text
"Arvoisa puhemies, mielestäni Rocardin mietintö on melko ansiokas: siinä korostetaan unionin roolia kannustajana ja rohkaisijana arabimaiden uudistuspyrkimyksissä. Tämä rooli edellyttää aktiivista kulttuurien välistä dialogia. Meidän tuleekin kiinnittää huomiota siihen, mistä lähtökohdista dialogia pyritään käymään. Mietinnössä todetaan, että "kulttuurien välinen vuoropuhelu voidaan käynnistää uudelleen määrittämällä yhteinen ja yleinen humanistinen nimittäjä, joka menee dogmien ja yhteisöllisyysajatusten edelle". Tätä ei pidä ymmärtää puhtaan sekularistiseksi pohjaksi, mikä saattaa juuri lisätä kulttuurisia jännitteitä. Liberalistisessa yhteiskunnassa sekoitetaan kaksi ajattelutapaa: moniarvoisuutta korostava eettinen pluralismi sekä toisaalta kulttuurirelativismi, jota voisi kutsua sekularistiseksi relativismiksi. Siinä missä relativismi lähtee siitä, että uskonnollista totuutta ei olemassa, pluralistinen lähestymistapa toteaa vain, ettemme järjen keinoin voi saavuttaa yhteisymmärrystä tästä. Relativismi katsoo siis, että arvo- ja uskomusjärjestelmät on jätettävä kokonaan poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle. Pluralismi taas pyrkii arvoja koskevaan dialogiin ja katsoo, että erilaisia arvo- ja uskomusjärjestelmiä on pyrittävä ymmärtämään päätöksenteossa - siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ovat merkittävä osa ihmisten elämää. On huomattava, että tällainen dialogi mahdollistaa paitsi ymmärryksen ja vuorovaikutuksen, myös kritiikin. Relativismista seuraa itse asiassa jännitteiden kasvu, koska se väistelee vaikeita alueita ja ohittaa ne. Pluralismilla jännitteet voivat lientyä, koska se lähtökohtaisesti ottaa huomioon ihmisten arvomaailmat ja niiden erot. Uskonto ei välttämättä ole vain jännitteiden aiheuttaja eli ongelma. Se voi olla myös osa ratkaisua."@hu11
lpv:unclassifiedMetadata
"kirjallinen"18,5,20,15,1,19,14,16,11,13
lpv:unclassifiedMetadata
"Eija-Riitta Korhola (PPE-DE ),"18,5,20,15,1,19,14,16,11,13
lpv:translated text
"Hr. formand! Jeg finder hr. Rocards betænkning rimeligt anbefalelsesværdig. Den understreger det faktum, at det er EU's opgave at fremme og engagere sig i forsøg på reformer i de arabiske lande. Denne rolle kræver en aktiv interkulturel dialog. Vi skal være opmærksomme på, hvad dialogen skal baseres på. I betænkningen står der, at "relanceringen af den tværkulturelle dialog forudsætter enighed om en universel humanistisk fællesnævner, som sætter sig ud over dogmer og kommunitaristiske opfattelser". Det skal ikke opfattes som en rent sekulær basis, hvilket bestemt kunne øge de kulturelle spændinger. Et liberaliseret samfund udviser en blanding af to tankemåder: etnisk pluralisme og kulturel relativisme, hvilket kan kaldes sekulær relativisme. Mens relativisme bygger på den antagelse, at der ikke findes en religiøs sandhed, er den pluralistiske tilgang blot den, at vi kan nå til enighed herom på fornuftig vis. Relativisme betyder derfor, at værdi- og trossystemer ikke er holdt helt ude af de politiske beslutninger. Pluralismen på den anden side stræber efter en dialog om værdier, hvilket betyder, at forskellige værdi- og trossystemer skal forstås, når der træffes beslutninger, af den enkle grund at de er en vigtig del af folks liv. Man må indse, at en dialog efter disse retningslinjer ikke kun tillader forståelse og interaktion, men også kritik. Relativismen fører faktisk til stigende spændinger, fordi den viger uden om de vanskelige spørgsmål og forbigår dem. Pluralismen kan afhjælpe spændinger, da den i bund og grund handler om at tage hensyn til menneskelige værdier og deres forskelle. Religion er ikke nødvendigvis årsagen til spændinger, dvs. problemer. Den kan også være en del af løsningen."@da2
lpv:spoken text
"Arvoisa puhemies, mielestäni Rocardin mietintö on melko ansiokas: siinä korostetaan unionin roolia kannustajana ja rohkaisijana arabimaiden uudistuspyrkimyksissä. Tämä rooli edellyttää aktiivista kulttuurien välistä dialogia. Meidän tuleekin kiinnittää huomiota siihen, mistä lähtökohdista dialogia pyritään käymään. Mietinnössä todetaan, että "kulttuurien välinen vuoropuhelu voidaan käynnistää uudelleen määrittämällä yhteinen ja yleinen humanistinen nimittäjä, joka menee dogmien ja yhteisöllisyysajatusten edelle". Tätä ei pidä ymmärtää puhtaan sekularistiseksi pohjaksi, mikä saattaa juuri lisätä kulttuurisia jännitteitä. Liberalistisessa yhteiskunnassa sekoitetaan kaksi ajattelutapaa: moniarvoisuutta korostava eettinen pluralismi sekä toisaalta kulttuurirelativismi, jota voisi kutsua sekularistiseksi relativismiksi. Siinä missä relativismi lähtee siitä, että uskonnollista totuutta ei olemassa, pluralistinen lähestymistapa toteaa vain, ettemme järjen keinoin voi saavuttaa yhteisymmärrystä tästä. Relativismi katsoo siis, että arvo- ja uskomusjärjestelmät on jätettävä kokonaan poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle. Pluralismi taas pyrkii arvoja koskevaan dialogiin ja katsoo, että erilaisia arvo- ja uskomusjärjestelmiä on pyrittävä ymmärtämään päätöksenteossa - siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ovat merkittävä osa ihmisten elämää. On huomattava, että tällainen dialogi mahdollistaa paitsi ymmärryksen ja vuorovaikutuksen, myös kritiikin. Relativismista seuraa itse asiassa jännitteiden kasvu, koska se väistelee vaikeita alueita ja ohittaa ne. Pluralismilla jännitteet voivat lientyä, koska se lähtökohtaisesti ottaa huomioon ihmisten arvomaailmat ja niiden erot. Uskonto ei välttämättä ole vain jännitteiden aiheuttaja eli ongelma. Se voi olla myös osa ratkaisua."@fi7
lpv:translated text
"Mijnheer de Voorzitter, ik vind het verslag van de heer Rocard vrij verdienstelijk. Hierin wordt benadrukt dat het de rol van de Europese Unie is om de hervormingspogingen in de Arabische landen te steunen en stimuleren. Deze rol vereist een actieve interculturele dialoog. Wij moeten onze aandacht richten op de vraag waar de dialoog op gebaseerd moet zijn. In het verslag staat dat er “om de interne dialoog weer op gang te brengen bevestiging van een gemeenschappelijke en universele humanistische noemer nodig is, die de dogma’s en begrenzingen van de eigen leefwereld overstijgt”. Dit moet niet worden begrepen als een puur seculiere basis, die de culturele spanningen juist kan vergroten. In een liberale samenleving worden twee gedachtegangen gecombineerd: enerzijds ethisch pluralisme en anderzijds cultureel relativisme, dat seculier relativisme kan worden genoemd. Waar relativisme ervan uitgaat dat er geen religieuze waarheid bestaat, is het pluralistische uitgangspunt dat wij hier met rationele middelen geen consensus over kunnen bereiken. Relativisme betekent dus dat waarde- en geloofsystemen geheel buiten de politieke besluitvorming moeten worden gelaten. Pluralisme streeft echter naar een dialoog over waarden en houdt in dat men bij de besluitvorming verschillende waarde- en geloofssystemen moet proberen te begrijpen, om de eenvoudige reden dat zij een belangrijk onderdeel zijn van het leven van mensen. Men moet zich realiseren dat een dergelijke dialoog behalve begrip en interactie ook kritiek mogelijk maakt. Relativisme leidt in feite tot toenemende spanning, omdat het lastige kwesties uit de weg gaat. Pluralisme kan helpen spanning te verminderen, omdat het in beginsel rekening houdt met menselijke waarden en hun verschillen. Religie is niet noodzakelijkerwijs de veroorzaker van spanningen ofwel het probleem. Het kan ook een deel van de oplossing zijn."@nl3
lpv:translated text
". Herr talman! Jag tycker att Michel Rocards betänkande är tämligen lovvärt: i betänkandet betonas att unionens roll är att främja och delta i försöken att reformera arabländerna. Denna roll kräver en aktiv interkulturell dialog. Vi måste uppmärksamma vad dialogen ska bygga på. I betänkandet anges att ”Denna nya dialog mellan kulturerna måste ha humanismen som ledord, en humanism som är allmängiltig och som överskrider dogmer och gemenskapspolitik”. Detta får inte tolkas som en rent sekulär grund, vilket mycket väl skulle kunna öka de kulturella spänningarna. Ett liberaliserat samhälle uppvisar en blandning av två tänkesätt: etisk pluralism och kulturell relativism, vilket skulle kunna kallas sekulär relativism. Eftersom relativism bygger på antagandet att det inte finns någon religiös sanning innebär den pluralistiska synen bara att vi kan nå enighet om detta genom förnuftsmässiga medel. Relativism betyder därför att värde- och trossystem inte helt har utelämnats ur de politiska besluten. Pluralism å andra sidan syftar till dialoger om värderingar och innebär att olika värde- och trossystem måste förstås när besluten fattas, av det enkla skälet att de utgör en viktig del av människors liv. Man måste inse att en dialog enligt dessa förutsättningar inte bara möjliggör förståelse och interagerande, utan också kritik. Relativism leder faktiskt till ökade spänningar, eftersom man undflyr de viktiga frågorna och förbigår dem. Pluralism kan bidra till att lindra spänningarna eftersom det i grunden handlar om att beakta de mänskliga värdena och deras olikheter. Religion är inte nödvändigtvis orsaken till spänningarna, det vill säga problemen. Det kan också vara en del av lösningen."@sv22
lpv:translated text
". Κύριε Πρόεδρε, θεωρώ ότι η έκθεση του κ. Rocard είναι αρκετά αξιόλογη: υπογραμμίζει το γεγονός ότι ο ρόλος της Ένωσης είναι να ενθαρρύνει και να στηρίζει τις προσπάθειες μεταρρυθμίσεων στις αραβικές χώρες. Ο ρόλος αυτός απαιτεί ενεργό διαπολιτισμικό διάλογο. Πρέπει να εστιάσουμε την προσοχή μας στις παραμέτρους στις οποίες πρέπει να στηρίζεται αυτός ο διάλογος. Στην έκθεση αναφέρεται ότι «για την αναθέρμανση του διαπολιτισμικού διαλόγου απαιτείται ο καθορισμός κοινού ανθρωπιστικού και καθολικού παρονομαστή που θα υπερβαίνει τους δογματισμούς και τις κοινοτιστικές ιδέες». Δεν πρέπει να θεωρηθεί ότι με αυτόν τον τρόπο προτείνεται μια καθαρά κοσμική βάση, η οποία άλλωστε δεν αποκλείεται να οξύνει περαιτέρω τις διαπολιτισμικές εντάσεις. Μια φιλελεύθερη κοινωνία παρουσιάζει ένα μίγμα δύο τρόπων σκέψης: ηθικού πλουραλισμού και πολιτισμικού σχετικισμού, κάτι που μπορούμε να ονομάσουμε κοσμικό σχετικισμό. Ενώ ο σχετικισμός στηρίζεται στην υπόθεση ότι δεν υπάρχει θρησκευτική αλήθεια, η πλουραλιστική προσέγγιση συνίσταται απλώς στο ότι μπορούμε να καταλήξουμε σε συναίνεση επ’ αυτού χρησιμοποιώντας λογικά μέσα. Ο σχετικισμός, λοιπόν, σημαίνει ότι τα συστήματα αξιών και πεποιθήσεων δεν αποκλείονται απολύτως από τις πολιτικές αποφάσεις. Ο πλουραλισμός, από την άλλη πλευρά, έχει ως στόχο τον διάλογο σχετικά με τις αξίες και συνεπάγεται ότι κατά τη λήψη αποφάσεων πρέπει να λαμβάνονται υπόψη διαφορετικά συστήματα αξιών και πεποιθήσεων, για τον απλούστατο λόγο ότι αποτελούν σημαντικό τμήμα της ζωής των ανθρώπων. Πρέπει δε να γίνει αντιληπτό ότι ο διάλογος σε αυτήν τη βάση δεν επιτρέπει απλώς την αλληλοκατανόηση και την ανταλλαγή απόψεων, επιτρέπει επίσης την άσκηση κριτικής. Ο σχετικισμός μάλιστα οδηγεί σε αύξηση των εντάσεων διότι αποφεύγει τα δύσκολα ζητήματα και προσπαθεί να τα αντιπαρέλθει. Ο πλουραλισμός μπορεί να συμβάλει στην εξάλειψη των εντάσεων, καθώς η θεμελιώδης αρχή στην οποία στηρίζεται είναι ο συνυπολογισμός των ανθρωπίνων αξιών και των μεταξύ τους διαφορών. Η θρησκεία δεν είναι απαραιτήτως αιτία των εντάσεων, δεν αποτελεί δηλαδή πρόβλημα. Μπορεί εξίσου εύκολα να αποτελέσει μέρος της λύσης."@el10
lpv:translated text
"Arvoisa puhemies, mielestäni Rocardin mietintö on melko ansiokas: siinä korostetaan unionin roolia kannustajana ja rohkaisijana arabimaiden uudistuspyrkimyksissä. Tämä rooli edellyttää aktiivista kulttuurien välistä dialogia. Meidän tuleekin kiinnittää huomiota siihen, mistä lähtökohdista dialogia pyritään käymään. Mietinnössä todetaan, että "kulttuurien välinen vuoropuhelu voidaan käynnistää uudelleen määrittämällä yhteinen ja yleinen humanistinen nimittäjä, joka menee dogmien ja yhteisöllisyysajatusten edelle". Tätä ei pidä ymmärtää puhtaan sekularistiseksi pohjaksi, mikä saattaa juuri lisätä kulttuurisia jännitteitä. Liberalistisessa yhteiskunnassa sekoitetaan kaksi ajattelutapaa: moniarvoisuutta korostava eettinen pluralismi sekä toisaalta kulttuurirelativismi, jota voisi kutsua sekularistiseksi relativismiksi. Siinä missä relativismi lähtee siitä, että uskonnollista totuutta ei olemassa, pluralistinen lähestymistapa toteaa vain, ettemme järjen keinoin voi saavuttaa yhteisymmärrystä tästä. Relativismi katsoo siis, että arvo- ja uskomusjärjestelmät on jätettävä kokonaan poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle. Pluralismi taas pyrkii arvoja koskevaan dialogiin ja katsoo, että erilaisia arvo- ja uskomusjärjestelmiä on pyrittävä ymmärtämään päätöksenteossa - siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ovat merkittävä osa ihmisten elämää. On huomattava, että tällainen dialogi mahdollistaa paitsi ymmärryksen ja vuorovaikutuksen, myös kritiikin. Relativismista seuraa itse asiassa jännitteiden kasvu, koska se väistelee vaikeita alueita ja ohittaa ne. Pluralismilla jännitteet voivat lientyä, koska se lähtökohtaisesti ottaa huomioon ihmisten arvomaailmat ja niiden erot. Uskonto ei välttämättä ole vain jännitteiden aiheuttaja eli ongelma. Se voi olla myös osa ratkaisua."@lv13
lpv:unclassifiedMetadata
"kirjallinen"18,5,20,15,1,19,14,16,11,13
lpv:unclassifiedMetadata
"Eija-Riitta Korhola (PPE-DE ),"18,5,20,15,1,19,14,16,11,13
lpv:translated text
". Mr President, I think that Mr Rocard’s report is fairly commendable: it emphasises the fact that the Union’s role is to encourage and engage with the attempts at reform in the Arab countries. This role requires active inter-cultural dialogue. We have to give our attention to what the dialogue should be based on. The report says ‘inter-cultural dialogue can only be revived through the affirmation of a common and universal basis of human values which transcends dogmas and Community allegiances’. This should not be understood as a purely secularist basis, which might indeed increase cultural tensions. A liberalised society exhibits a mix of two ways of thinking: ethical pluralism and cultural relativism, which could be called secularist relativism. Whereas relativism is based on the assumption that there is no religious truth, the pluralistic approach is just that we can reach consensus on this through reasonable means. Relativism therefore means that value and belief systems have not been left out of political decisions entirely. Pluralism, on the other hand, aims for dialogue on values and means that different value and belief systems need to be understood when decisions are being taken, for the simple reason that they are an important part of people’s lives. It has to be realised that dialogue along these lines makes not just understanding and interaction, but also criticism, possible. Relativism in fact leads to an increase in tension because it evades the difficult issues and passes over them. Pluralism can help ease tension as it is fundamentally to do with taking account of human values and their differences. Religion is not necessarily what causes tension, which is to say a problem. It can also be part of the solution."@en4
lpv:translated text
". Señor Presidente, creo que el informe del señor Rocard es bastante encomiable: hace hincapié en el hecho de que el papel de la Unión consiste en fomentar y comprometerse con los intentos de reforma de los países árabes. Este papel exige un diálogo intercultural activo. Debemos centrar nuestra atención en lo que debería servir de base para el diálogo. El informe dice «el relanzamiento del diálogo intercultural requiere la afirmación de un denominador común humanista y universal que trascienda los dogmas y los comunitarismos». Esto no debería entenderse como una base puramente laicista, lo que podría, de hecho, aumentar las tensiones culturales. Una sociedad liberalizada muestra una combinación de dos formas de pensar: el pluralismo ético y el relativismo cultural, lo que podría denominarse el relativismo laicista. A pesar de que el relativismo se basa en el supuesto de que no existe verdad religiosa, el planteamiento pluralista es sencillamente que podemos alcanzar un consenso al respecto con medios razonables. Por lo tanto, el relativismo significa que los sistemas de creencias y valores no se han dejado completamente al margen de las decisiones políticas. El pluralismo, por otra parte, persigue el diálogo sobre los valores y se refiere a que es necesario entender los diferentes sistemas de creencias y valores para tomar decisiones, por la sencilla razón de que son una parte importante de las vidas de los pueblos. Hay que tener en cuenta que el diálogo en estos términos no solamente posibilita el entendimiento y la interacción, sino también la crítica. De hecho, el relativismo se traduce en un aumento de la tensión, porque evade las cuestiones difíciles, pasándolas por alto. El pluralismo puede ayudar a relajar la tensión, dado que básicamente tiene que ver con tener en cuenta los valores humanos y sus diferencias. La religión no es necesariamente lo que causa tensión, es decir, un problema. También puede formar parte de la solución."@es21
lpv:translated text
"Signor Presidente, considero la relazione dell’onorevole Rocard alquanto encomiabile: sottolinea il fatto che l’Unione ha il ruolo di incoraggiare e prendere parte ai tentativi di riforma nei paesi arabi. Questo ruolo richiede un attivo dialogo interculturale. Dobbiamo prestare attenzione alla base su cui fondare questo dialogo. La relazione afferma che “il rilancio del dialogo interculturale passa attraverso l’affermazione di un denominatore umanistico comune e universale che trascende dai dogmi e dai comunitarismi”. Tale asserzione non dovrebbe essere intesa come una base puramente laicista, che potrebbe di fatto aumentare le tensioni culturali. Una società liberalizzata esibisce una miscela di due modi di pensare: il pluralismo etico e il relativismo culturale, che si potrebbe definire relativismo laicista. Mentre il relativismo è basato sul presupposto che non esiste una verità religiosa, l’approccio pluralistico equivale soltanto alla possibilità di giungere a un consenso su questo attraverso mezzi ragionevoli. Il relativismo significa quindi che i sistemi di valori e credenze non sono lasciati completamente fuori dalle decisioni politiche. Il pluralismo, d’altra parte, mira al dialogo sui valori e significa che occorre comprendere i vari sistemi di valori e credenze quando si assumono le decisioni, per la semplice ragione che sono un’importante parte della vita dei cittadini. Dobbiamo renderci conto che il dialogo lungo queste linee rende possibile non solo la comprensione e l’interazione, ma anche la critica. Il relativismo, di fatto, conduce a un aumento nella tensione perché elude e ignora le questioni difficili. Il pluralismo può contribuire a ridurre la tensione poiché fondamentalmente tiene conto dei valori umani e delle loro differenze. La religione non è necessariamente la causa della tensione, ossia un problema. Può anche essere parte della soluzione."@it12
lpv:translated text
". Herr Präsident! Ich denke, dass der Bericht von Herrn Rocard recht beachtenswert ist: Er betont die Tatsache, dass die Rolle der Union darin besteht, die arabischen Länder bei ihren Reformbemühungen zu ermutigen und zu unterstützen. Diese Rolle erfordert einen aktiven interkulturellen Dialog. Wir müssen unsere Aufmerksamkeit darauf richten, was die Grundlage dieses Dialogs sein sollte. In dem Bericht heißt es, „dass sich die Wiederbelebung des interkulturellen Dialogs über das Bekenntnis zu einem gemeinsamen und universellen Fundament humanistischer Werte vollzieht, das über Dogmen und den Kommunitarismus hinausgeht“. Dieses Fundament sollte nicht als eine rein säkulare Grundlage verstanden werden, die in der Tat kulturelle Spannungen ausweiten könnte. Eine liberalisierte Gesellschaft stellt eine Mischung aus zwei Denkweisen dar: eines ethischen Pluralismus und eines kulturellen Relativismus, den man auch als säkularen Relativismus bezeichnen könnte. Während der Relativismus auf der Annahme beruht, dass es keine religiöse Wahrheit gibt, behauptet der pluralistische Ansatz lediglich, dass wir mit verstandesmäßigen Mitteln nicht in der Lage sind, Konsens darüber zu erzielen. Relativismus besagt daher, dass Werte- und Glaubenssysteme vollständig aus politischen Entscheidungen herausgelassen werden müssen. Der Pluralismus strebt seinerseits einen Dialog über Werte an, und er vertritt die Ansicht, dass man versuchen muss, die unterschiedlichen Werte- und Glaubenssysteme bei der Entscheidungsfindung zu verstehen, aus dem einfachen Grund, da sie ein wichtiger Teil des menschlichen Lebens sind. Man muss begreifen, dass ein solcher Dialog nicht nur Verständnis und Interaktion, sondern auch Kritik möglich macht. Der Relativismus führt in der Tat zu einer Zunahme der Spannungen, weil er den schwierigen Problemen ausweicht und sie übergeht. Der Pluralismus kann dazu beitragen, Spannungen abzubauen, da er von Grund auf die menschlichen Werte und ihre Unterschiede berücksichtigt. Religion verursacht nicht notwendigerweise Spannungen, stellt also nicht zwingend ein Problem dar. Sie kann auch Teil der Lösung sein."@de9
lpv:translated text
". Monsieur le Président, je pense que l’on peut vraiment faire l’éloge du rapport de M. Rocard. Il souligne le fait que le rôle de l’Union est d’encourager les tentatives de réformes dans les pays arabes et de s’y engager. Ce rôle requiert un dialogue interculturel actif. Nous devons concentrer notre attention sur ce qui doit fonder ce dialogue. Le rapport indique que le «dialogue interculturel ne peut être ravivé que par l’affirmation d’une base commune et universelle de valeurs humaines qui transcende les dogmes et les allégeances communautaires». Ceci ne doit pas être uniquement compris sur une base séculière, car cela risquerait effectivement de renforcer les tensions culturelles. Une société libéralisée affiche un mélange de deux courants de pensée: le pluralisme éthique et le relativisme culturel, qui peut être appelé relativisme séculier. Alors que le relativisme est fondé sur l’hypothèse qu’il n’y a pas de vérité religieuse, l’approche pluraliste nous permet d’atteindre un consensus sur ce point par des moyens raisonnables. Le relativisme signifie, par ailleurs, que les systèmes de valeurs et de croyances n’ont pas été totalement écartés des décisions politiques. D’un autre côté, le pluralisme a pour but le dialogue sur les valeurs et signifie que les différents systèmes de valeurs et de croyances doivent être compris lors de la prise de décision, pour la simple raison qu’ils constituent une part importante de la vie des peuples. Il faut se rendre compte que ce genre de dialogue rend possible la compréhension et l’interaction, mais aussi la critique. Le relativisme conduit en fait à un accroissement des tensions, car il élude les problèmes difficiles et n’en tient pas compte. Le pluralisme peut aider à atténuer les tensions, car il vise fondamentalement à prendre en considération les valeurs humaines et leurs différences. La religion n’est pas nécessairement une cause de tension, c’est-à-dire un problème. Elle peut aussi être une partie de la solution."@fr8
lpv:translated text
". Senhor Presidente, considero o relatório do senhor deputado Michel Rocard de grande qualidade: salienta que o papel da União consiste em encorajar, bem como em empenhar-se nas tentativas de reforma nos países árabes. Trata-se de um papel que exige um diálogo intercultural activo. Prestemos atenção às bases sobre as quais podemos construir o diálogo. Segundo o relator, "o relançamento do diálogo intercultural passa pela afirmação de um denominador humanista comum e universal que transcenda os dogmas e os comunitarismos". Convém não interpretar esta afirmação como uma base meramente secularista que, na verdade, poderia conduzir a um aumento de tensões culturais. Uma sociedade liberalizada apresenta um misto de duas linhas de pensamento: pluralismo ético e relativismo cultural, a que poderíamos chamar relativismo secularista. Enquanto o relativismo se baseia no princípio de que não existe verdade em religião, a abordagem pluralista exige que cheguemos a consenso sobre o assunto através de meios razoáveis. O relativismo significa, portanto, que os sistemas de valores e ideológicos não foram deixados totalmente de fora das decisões políticas. O pluralismo, por seu lado, visa o diálogo sobre os valores e significa que os diversos sistemas de valores e ideológicos devem ser compreendidos no momento de tomar uma decisão, pela simples razão de que constituem parte importante da vida das pessoas. Há que perceber que o diálogo nestes termos torna possível não só a compreensão e a interacção mas também o criticismo. Na verdade, o relativismo conduz a um aumento da tensão porque foge às questões difíceis, deixa-as de parte. O pluralismo pode ajudar a aliviar as tensões ao implicar, sobretudo, que se tenha em consideração os valores humanos e as diferenças entre eles. Não é necessariamente a religião que provoca tensões, ou seja, a religião não é, necessariamente, o problema. Pode, mesmo, ser parte da solução."@pt17
rdf:type
dcterms:Date
dcterms:Is Part Of
dcterms:Language
lpv:document identification number
"en.20070509.13.3-109"6
lpv:hasSubsequent
lpv:speaker

Named graphs describing this resource:

1http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Czech.ttl.gz
2http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Danish.ttl.gz
3http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Dutch.ttl.gz
4http://purl.org/linkedpolitics/rdf/English.ttl.gz
5http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Estonian.ttl.gz
6http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Events_and_structure.ttl.gz
7http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Finnish.ttl.gz
8http://purl.org/linkedpolitics/rdf/French.ttl.gz
9http://purl.org/linkedpolitics/rdf/German.ttl.gz
10http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Greek.ttl.gz
11http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Hungarian.ttl.gz
12http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Italian.ttl.gz
13http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Latvian.ttl.gz
14http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Lithuanian.ttl.gz
15http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Maltese.ttl.gz
16http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Polish.ttl.gz
17http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Portuguese.ttl.gz
18http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Romanian.ttl.gz
19http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Slovak.ttl.gz
20http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Slovenian.ttl.gz
21http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Spanish.ttl.gz
22http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Swedish.ttl.gz
23http://purl.org/linkedpolitics/rdf/spokenAs.ttl.gz

The resource appears as object in 2 triples

Context graph