Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2006-12-13-Speech-3-078"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech⁶
dcterms:Date	"2006-12-13"^^xsd:date⁶
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Laienemisstrateegia ja peamised väljakutsed 2006-2007 – Institutsioonilised aspektid, mis käsitlevad Euroopa Liidu võimet integreerida uued liikmesriigid (arutelu)⁶
dcterms:Language	"fi"^^xsd:language⁶
lpv:document identification number	"en.20061213.4.3-078"⁶
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2006-12-13-Speech-3-079⁶
lpv:speaker	lp:Paula Lehtomäki⁶
lpv:spoken text	"Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, ensiksikin haluan kiittää tästä hyvin monipuolisesta, laajasta ja rakentavasta keskustelusta. Vaikka tiettyjä erimielisyyksiä näyttää olevan, on kuitenkin löydettävissä aika vahva parlamentin yhteinen linja. On hyvin selvää, että laajentumisen onnistumiseksi meidän on pidettävä huolta unionin sisäisestä kehityksestä ja siitä, että unioni säilyttää kaikissa tilanteissa oman toimintakykynsä. Tämä on keskeinen elementti integraatiokyvyssä, ja niin kuin tässä keskustelussakin todettiin, Euroopan unionin on tehtävä omat kotiläksynsä. Mitä tulee käynnissä oleviin laajentumisprosesseihin ja -neuvotteluihin, on syytä muistaa, että näitä kotiläksyjä on tekemättä myös ajankohtaisten prosessien osalta. Maanantaina neuvostossa saavutettiin poliittinen yhteisymmärrys siitä, että Pohjois-Kyproksen taloudellista kehitystä pyritään edistämään mahdollisimman pikaisesti jo varhaisemmin, erityisesti huhtikuussa 2004 tehtyjen päätösten pohjalta. Laajentumisen toinen puoli, toinen vastuullinen osapuoli ovat tietenkin hakijavaltiot ja Euroopan unionin jäsenyydestä kiinnostuneet valtiot, ja niiden on täytettävä Euroopan unionin jäsenyyskriteerit. Tätä kriteereiden täyttämistä on arvioitava hyvin objektiivisesti ja tarvittaessa kriittisestikin, ja luotamme luonnollisesti kunnianarvoisaan komissioon, sen haluun ja kykyyn suorittaa tätä arviointia. On varmasti hyvä tapa edetä niin, että jäsenyysnäkymä lähenee saavutetun edistyksen perusteella ja pohjalta, eikä niin, että jäsenyyden toteutumiselle määritellään etukäteen sitovia päivämääriä. Perustuslaillisesta sopimuksesta ja sen tulevaisuudesta on tässä keskustelussa puhuttu paljon. Meillä on kaikilla yhteinen näkemys siitä, että perustuslaillinen sopimus sisältää kosolti sellaisia elementtejä, jotka ovat tärkeitä unionin integraatiokyvyn parantamisen kannalta. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että perustuslaillista sopimusta tai unionin uudistusta ei tarvita pelkästään laajentumisen takia, vaan se tarvitaan jo unionin tämänhetkisen tilanteen ja toimintakyvyn parantamisen vuoksi. On myös tärkeää muistaa, että emme voi uskoa ja luottaa unionin toimintakykyä pelkästään perustuslaillisen sopimuksen huomaan. Perussopimukset ovat sittenkin vain väline toteuttaa Euroopan unionin politiikkaa. Ilman poliittista tahtoa ja sitoutumista yhteiseen eurooppalaiseen hankkeeseen parhaatkaan perussopimukset eivät voi tuoda toivottua tulosta. Eli tarvitsemme ennen kaikkea sitoutumista ja tahtoa yhteiseen prosessiin, ja voimakkaan tahdon myötä myös perussopimusten uusiminen on varmasti mahdollista. Naapuruuspolitiikalla on tietty yhteys unionin laajentumiseen, mutta se on tärkeä politiikanlohko itsessään, eikä sitä pidä niinkään nähdä laajentumisen korvikkeena, ja on selvää, että ainakin Euroopan unionin jäsenyydestä kiinnostuneet valtiot eivät hyväksy naapuruuspolitiikkaa kompensoimaan tai korvaamaan EU-jäsenyysnäkymää. Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, keskustelemme myöhemmin tänään iltapäivällä tämän viikon Eurooppa-neuvostosta ja sen esityslistasta, ja olen aivan varma, että siinä keskustelussa palaamme myös niihin aiheisiin, joita jo nyt aamupäivällä on käsitelty."@fi⁷
lpv:translated text	"Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, ensiksikin haluan kiittää tästä hyvin monipuolisesta, laajasta ja rakentavasta keskustelusta. Vaikka tiettyjä erimielisyyksiä näyttää olevan, on kuitenkin löydettävissä aika vahva parlamentin yhteinen linja. On hyvin selvää, että laajentumisen onnistumiseksi meidän on pidettävä huolta unionin sisäisestä kehityksestä ja siitä, että unioni säilyttää kaikissa tilanteissa oman toimintakykynsä. Tämä on keskeinen elementti integraatiokyvyssä, ja niin kuin tässä keskustelussakin todettiin, Euroopan unionin on tehtävä omat kotiläksynsä. Mitä tulee käynnissä oleviin laajentumisprosesseihin ja -neuvotteluihin, on syytä muistaa, että näitä kotiläksyjä on tekemättä myös ajankohtaisten prosessien osalta. Maanantaina neuvostossa saavutettiin poliittinen yhteisymmärrys siitä, että Pohjois-Kyproksen taloudellista kehitystä pyritään edistämään mahdollisimman pikaisesti jo varhaisemmin, erityisesti huhtikuussa 2004 tehtyjen päätösten pohjalta. Laajentumisen toinen puoli, toinen vastuullinen osapuoli ovat tietenkin hakijavaltiot ja Euroopan unionin jäsenyydestä kiinnostuneet valtiot, ja niiden on täytettävä Euroopan unionin jäsenyyskriteerit. Tätä kriteereiden täyttämistä on arvioitava hyvin objektiivisesti ja tarvittaessa kriittisestikin, ja luotamme luonnollisesti kunnianarvoisaan komissioon, sen haluun ja kykyyn suorittaa tätä arviointia. On varmasti hyvä tapa edetä niin, että jäsenyysnäkymä lähenee saavutetun edistyksen perusteella ja pohjalta, eikä niin, että jäsenyyden toteutumiselle määritellään etukäteen sitovia päivämääriä. Perustuslaillisesta sopimuksesta ja sen tulevaisuudesta on tässä keskustelussa puhuttu paljon. Meillä on kaikilla yhteinen näkemys siitä, että perustuslaillinen sopimus sisältää kosolti sellaisia elementtejä, jotka ovat tärkeitä unionin integraatiokyvyn parantamisen kannalta. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että perustuslaillista sopimusta tai unionin uudistusta ei tarvita pelkästään laajentumisen takia, vaan se tarvitaan jo unionin tämänhetkisen tilanteen ja toimintakyvyn parantamisen vuoksi. On myös tärkeää muistaa, että emme voi uskoa ja luottaa unionin toimintakykyä pelkästään perustuslaillisen sopimuksen huomaan. Perussopimukset ovat sittenkin vain väline toteuttaa Euroopan unionin politiikkaa. Ilman poliittista tahtoa ja sitoutumista yhteiseen eurooppalaiseen hankkeeseen parhaatkaan perussopimukset eivät voi tuoda toivottua tulosta. Eli tarvitsemme ennen kaikkea sitoutumista ja tahtoa yhteiseen prosessiin, ja voimakkaan tahdon myötä myös perussopimusten uusiminen on varmasti mahdollista. Naapuruuspolitiikalla on tietty yhteys unionin laajentumiseen, mutta se on tärkeä politiikanlohko itsessään, eikä sitä pidä niinkään nähdä laajentumisen korvikkeena, ja on selvää, että ainakin Euroopan unionin jäsenyydestä kiinnostuneet valtiot eivät hyväksy naapuruuspolitiikkaa kompensoimaan tai korvaamaan EU-jäsenyysnäkymää. Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, keskustelemme myöhemmin tänään iltapäivällä tämän viikon Eurooppa-neuvostosta ja sen esityslistasta, ja olen aivan varma, että siinä keskustelussa palaamme myös niihin aiheisiin, joita jo nyt aamupäivällä on käsitelty."@cs¹ "Hr. formand, mine damer og herrer! Jeg vil begynde med at takke alle for denne afvekslende, vidtrækkende og konstruktive forhandling. Selv om der synes at være visse områder, hvor vi er uenige, tegner der sig en ret stærk fælles holdning i Parlamentet. Det er helt klart, at vi, hvis udvidelsen skal lykkes, er nødt til at sørge for, at EU udvikler sig internt, og at det fortsat er i stand til at fungere i alle situationer. Dette er et væsentligt element i integrationskapacitet, og som det er blevet nævnt under denne forhandling, er EU nødt til at gøre sit hjemmearbejde. Hvad angår de igangværende udvidelsesprocesser og forhandlinger, vil jeg minde om, at hjemmearbejdet heller ikke er blevet gjort med hensyn til de seneste processer. I mandags nåede Rådet til politisk enighed om målet om at styrke den økonomiske udvikling i Nordcypern hurtigst muligt og endog før, særlig i betragtning af de beslutninger, der blev truffet i april 2004. Det andet aspekt af udvidelse og den anden ansvarlige part er selvfølgelig kandidatlandene og dem, der er interesseret i medlemskab af EU, og de skal opfylde optagelseskriterierne. Det skal vurderes meget objektivt, om de opfylder disse kriterier, og hvis det er nødvendigt, også kritisk, og vi har naturligvis tillid til Kommission og dens villighed og evne til at gennemføre denne vurdering. Dette er så afgjort en god fremgangsmåde, der betyder, at udsigten til medlemskab forbedres i forhold til de gjorte fremskridt. Det skal ikke være datoer, som er aftalt på forhånd, der afgør, hvornår der træffes endelig beslutning om medlemskab. Der er blevet sagt meget under denne forhandling om forfatningstraktaten og dens fremtid. Vi er alle enige i, at forfatningstraktaten indeholder mange elementer, som er vigtige med henblik på at forbedre EU's integrationskapacitet. Vi skal alligevel tænke på, at forfatningstraktaten eller en reform af EU ikke er nødvendig af hensyn til udvidelse, men for at forbedre EU's nuværende situation og evne til at fungere. Det er også vigtigt at huske på, at vi ikke kan overlade EU's evne til at fungere udelukkende til forfatningstraktaten. Traktater er trods alt kun et redskab til at gennemføre EU-politik. Uden politisk vilje og engagement i det fælles europæiske projekt kan selv ikke de bedste traktater give det ønskede resultat. Vi har med andre ord brug for engagement i og viljen til at acceptere en fælles proces, og hvis viljen er der, er en revision af traktaterne bestemt mulig. Naboskabspolitik er på en vis måde forbundet med udvidelse af EU, men dette er også et vigtigt politikområde i sig selv og kan derfor ikke betragtes som en erstatning for udvidelse. Det er indlysende, at de lande, der er interesseret i at blive medlem af EU, ikke vil acceptere en naboskabspolitik som kompensation for eller i stedet for udsigten til EU-medlemskab. Vi skal drøfte Det Europæiske Råds møde i denne uge og dagsordenen for mødet senere i eftermiddag, og jeg er sikker på, at vi i den forbindelse vender tilbage til de emner, som allerede er blevet behandlet i formiddag."@da² ". Herr Präsident, meine Damen und Herren! Zuerst einmal möchte ich allen für diese differenzierte, breite und konstruktive Aussprache danken. Obwohl offenbar in einigen Bereichen Meinungsunterschiede bestehen, lässt sich doch eine recht starke gemeinsame Haltung im Parlament ausmachen. Es ist völlig klar, dass wir, wenn die Erweiterung gelingen soll, dafür sorgen müssen, dass sich die Union intern weiterentwickelt und in allen Lagen handlungsfähig bleibt. Dies ist ein wesentliches Element der Integrationsfähigkeit, und wie in dieser Aussprache gesagt wurde: Die Europäische Union muss ihre Hausaufgaben machen. Was die Erweiterungsprozesse und die laufenden Verhandlungen anbelangt, sollten wir daran denken, dass die Hausaufgaben auch bei den jüngsten Prozessen nicht erledigt wurden. Am Montag erzielte der Rat einen politischen Konsens zum Ziel der Stärkung der wirtschaftlichen Entwicklung in Nordzypern so schnell wie möglich und sogar noch eher, insbesondere in Anbetracht der Beschlüsse vom April 2004. Der andere Aspekt der Erweiterung und die andere Seite sind natürlich die Bewerberländer und die Interessenten an einer Mitgliedschaft in der Europäischen Union, und diese müssen die EU-Beitrittskriterien erfüllen. Der Erfüllungsgrad muss ganz objektiv und erforderlichenfalls auch kritisch beurteilt werden, und wir haben natürlich Vertrauen in die sehr achtbare Kommission, ihre Bereitschaft und ihre Fähigkeit, diese Bewertung vorzunehmen. Diese Vorgehensweise ist auf jeden Fall gut, das heißt, dass sich die Aussichten auf einen Beitritt ausgehend von den erzielten Fortschritten erhöhen, und nicht, dass im Voraus Termine vereinbart werden, zu denen der Beitritt beschlossen werden soll. In dieser Aussprache wurde viel zum Verfassungsvertrag und zu dessen Zukunft gesagt. Wir alle teilen die Auffassung, dass die Verfassung zahlreiche Elemente enthält, die wichtig für die Verbesserung der Integrationsfähigkeit der Union sind. Dennoch müssen wir daran denken, dass der Verfassungsvertrag oder die Reform der Union nicht um der Erweiterung willen notwendig ist: Sie sind notwendig, um die derzeitige Situation der EU und ihre Handlungsfähigkeit zu verbessern. Gleichzeitig müssen wir im Auge behalten, dass wir die Handlungsfähigkeit nicht allein dem Verfassungsvertrag überantworten können. Verträge sind letztlich nur ein Instrument zur Umsetzung der Politik der Europäischen Union. Ohne den politischen Willen und das politische Bekenntnis zum europäischen Projekt werden nicht einmal die besten Verträge das gewünschte Ergebnis bringen. Mit anderen Worten – wir brauchen vor allem das Bekenntnis und den politischen Willen zu einem gemeinsamen Prozess, und wenn der Wille vorhanden ist, dann ist gewiss auch die Reform der Verträge möglich. Die Nachbarschaftspolitik ist in bestimmter Weise mit der Erweiterung der Union verbunden, stellt jedoch auch selbst einen wichtigen Politikbereich dar und kann somit nicht als Ersatz für die Erweiterung betrachtet werden. Es liegt auf der Hand, dass zumindest die Länder, die an einem Beitritt zur EU interessiert sind, eine Nachbarschaftspolitik nicht als Ausgleich oder als Ersatzlösung für die Aussicht auf eine EU-Mitgliedschaft akzeptieren werden. Herr Präsident, meine Damen und Herren, wir werden heute Nachmittag noch über den Europäischen Rat von dieser Woche und dessen Tagesordnung beraten, und ich bin ganz sicher, dass wir dann noch einmal auf die Themen zurückkommen werden, die schon heute Vormittag erörtert worden sind."@de⁹ ". Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, θέλω καταρχάς να ευχαριστήσω όλες και όλους τους μετέχοντες για αυτήν τη σύνθετη, ευρεία και εποικοδομητική συζήτηση. Παρότι φαίνεται να υπάρχουν ορισμένες διαφωνίες, οι βουλευτές του Κοινοβουλίου τηρούν εμφανώς κοινή στάση. Είναι απολύτως σαφές ότι, προκειμένου να επιτύχει η διεύρυνση, πρέπει να διασφαλίσουμε ότι η Ένωση θα αναπτυχθεί εσωτερικά και θα διατηρήσει την ικανότητά της να λειτουργεί σε όλες τις καταστάσεις. Αυτή είναι κεντρική πτυχή της ικανότητας ένταξης και, όπως επισημάνθηκε στη συζήτηση, η Ευρωπαϊκή Ένωση πρέπει να μεριμνήσει για τα του οίκου της. Όσον αφορά τις διαδικασίες και τις διαπραγματεύσεις για τη διεύρυνση που βρίσκονται ήδη σε εξέλιξη, πρέπει να θυμόμαστε ότι αυτή η μέριμνα δεν έχει ληφθεί ούτε για τις τελευταίες διαδικασίες. Τη Δευτέρα το Συμβούλιο κατέληξε σε πολιτική συμφωνία σχετικά με τον στόχο της ενίσχυσης της οικονομικής ανάπτυξης στη Βόρεια Κύπρο το ταχύτερο δυνατόν και ακόμη νωρίτερα, ιδίως ενόψει των αποφάσεων που ελήφθησαν τον Απρίλιο του 2004. Η άλλη πτυχή της διεύρυνσης και η άλλη υπεύθυνη πλευρά είναι προφανώς οι υποψήφιες χώρες και όσες χώρες ενδιαφέρονται να προσχωρήσουν στην Ευρωπαϊκή Ένωση, και πρέπει να εκπληρώσουν τα κριτήρια ένταξης στην ΕΕ. Ο βαθμός στον οποίο το επιτυγχάνουν πρέπει να κρίνεται πολύ αντικειμενικά και, εφόσον καταστεί αναγκαίο, κριτικά, ενώ φυσικά έχουμε εμπιστοσύνη στην αξιότατη Επιτροπή, στην προθυμία και στην ικανότητά της να πραγματοποιήσει αυτήν την αξιολόγηση. Αυτή είναι σίγουρα η πιο ενδεδειγμένη τακτική, προκειμένου οι προοπτικές ένταξης να ενισχύονται με βάση την πρόοδο που σημειώνεται, και να μην συμφωνούνται εκ των προτέρων οριστικές ημερομηνίες προσχώρησης. Πολλά ελέχθησαν στη συζήτηση σχετικά με τη Συνταγματική Συνθήκη και το μέλλον της. Όλοι συμμεριζόμαστε την άποψη ότι το Σύνταγμα περιλαμβάνει πολλά στοιχεία τα οποία είναι σημαντικά για τη βελτίωση της ικανότητας ένταξης της Ένωσης. Παρόλα αυτά, πρέπει να έχουμε υπόψη ότι η Συνταγματική Συνθήκη, ή η μεταρρύθμιση της Ένωσης, δεν επιβάλλεται λόγω της διεύρυνσης: επιβάλλεται προκειμένου να βελτιωθεί η τρέχουσα κατάσταση της Ένωσης και η ικανότητα λειτουργίας της. Είναι επίσης σημαντικό να θυμόμαστε ότι δεν μπορούμε να εμπιστευτούμε την ικανότητα λειτουργίας της Ένωσης αποκλειστικά και μόνο στη Συνταγματική Συνθήκη. Οι Συνθήκες είναι, εξάλλου, απλώς μέσο υλοποίησης της πολιτικής της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Χωρίς την πολιτική βούληση και την προσήλωση στο κοινό ευρωπαϊκό εγχείρημα, ακόμη και οι καλύτερες Συνθήκες δεν μπορούν να προσφέρουν τα επιθυμητά αποτελέσματα. Με άλλα λόγια, πάνω από όλα απαιτείται προσήλωση σε μια κοινή διαδικασία –και η βούληση να την αποδεχτούμε–, και αν υπάρχει η βούληση τότε η μεταρρύθμιση των Συνθηκών είναι σίγουρα εφικτή. Η πολιτική γειτονίας συνδέεται κατά κάποιον τρόπο με τη διεύρυνση της Ένωσης, αλλά δεν παύει να αποτελεί από μόνη της σημαντική πολιτική, οπότε δεν μπορεί να αντιμετωπιστεί ως υποκατάστατο της διεύρυνσης. Είναι προφανές ότι τουλάχιστον οι χώρες που ενδιαφέρονται να ενταχθούν στην ΕΕ δεν θα δεχτούν μια σχέση στο πλαίσιο της πολιτικής γειτονίας η οποία θα αντισταθμίζει ή θα υποκαθιστά την προοπτική ένταξης στην ΕΕ. Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, αργότερα σήμερα το απόγευμα θα συζητήσουμε το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο αυτής της εβδομάδας και την ημερήσια διάταξή του, ενώ είμαι βέβαιη ότι στη συζήτηση αυτή θα μπορέσουμε επίσης να επανέλθουμε σε ορισμένα θέματα τα οποία εξετάσαμε ήδη σήμερα το πρωί."@el¹⁰ ". Mr President, ladies and gentlemen, first I wish to thank everyone for this diverse, wide-ranging and constructive debate. Although there seem to be certain areas of disagreement, a fairly strong common attitude is discernible in Parliament. It is very clear that, for enlargement to succeed, we have to ensure that the Union develops internally and that it remains able to function in all situations. This is a key element in integration capacity and, as was stated in this debate, the European Union needs to do its homework. As for the enlargement processes and negotiations under way, we should remember that the homework has not been done with regard to the latest processes either. On Monday the Council reached political consensus on the objective of enhancing economic development in North Cyprus as quickly as possible and even earlier, especially given the decisions taken in April 2004. The other aspect of enlargement and the other responsible party is obviously the candidate countries and those interested in membership of the European Union, and they must fulfil the EU membership criteria. The extent to which they do this needs to be judged very objectively and, if need be, critically too, and we naturally have confidence in the very worthy Commission, its willingness and its ability to carry out this assessment. This is certainly a good way to proceed, in order that prospects of membership increase on the basis of progress made, and not that dates agreed beforehand define when membership is to be finalised. Much has been said in this debate about the Constitutional Treaty and its future. We all share the view that the Constitution contains plenty of elements that are important for improving the Union’s integration capacity. We nevertheless have to bear in mind that the Constitutional Treaty, or reform of the Union, is not needed for the sake of enlargement: it is needed to improve the Union’s present situation and ability to function. It is also important to remember that we cannot entrust the Union’s ability to function solely to the Constitutional Treaty. Treaties are, after all, just a tool to implement European Union policy. Without the political will and commitment to the common European project, not even the best treaties can yield the desired result. In other words, above all we need commitment to, and the will to accept, a common process, and if the will is there then the reform of the treaties is certainly possible. Neighbourhood policy is linked to enlargement of the Union in a certain way, but that is also an important policy area in itself, and so cannot be seen as a substitute for enlargement. It is obvious that at least the countries interested in joining the EU will not accept a neighbourhood policy to compensate for or take the place of the prospect of EU membership. Mr President, ladies and gentlemen, we will be discussing this week’s European Council and its agenda later on this afternoon, and I am quite sure that in that debate we will also return to those topics that have already been considered this morning."@en⁴ ". Señor Presidente, Señorías, en primer lugar quisiera dar las gracias a todos por este debate diverso, constructivo y de gran alcance. Aunque parece haber algunos ámbitos de desacuerdo, se puede apreciar en el Parlamento una muy fuerte actitud común. Está muy claro que, para que la ampliación tenga éxito, hemos de garantizar que la Unión se desarrolle internamente y que siga siendo capaz de funcionar en todas las situaciones. Este es un elemento básico en la capacidad de integración y, como se ha señalado en este debate, la Unión Europea tiene que hacer sus deberes. En cuanto a los procesos de ampliación y las negociaciones en curso, hemos de recordar que los deberes tampoco se han hecho con respecto a los últimos procesos. El lunes el Consejo alcanzó un consenso político sobre el objetivo de aumentar el desarrollo económico en el Norte de Chipre tan pronto como fuera posible e incluso antes, teniendo en cuenta especialmente las decisiones adoptadas en abril de 2004. El otro aspecto de la ampliación y la otra parte responsable son obviamente los países candidatos y los interesados en ingresar en la Unión Europea, y deben cumplir los principios de ingreso en la Unión Europea. Es preciso juzgar muy objetivamente la medida en que lo hacen y, si es necesario, también críticamente, y naturalmente tenemos confianza en la muy respetable Comisión, su buena voluntad y su capacidad para llevar a cabo esta valoración. Esta es ciertamente una buena manera de proceder, para que las perspectivas de ingreso aumenten sobre la base del progreso realizado, y no que las fechas acordadas de antemano definan cuándo debe finalizarse el ingreso. Se ha hablado mucho en este debate sobre el Tratado Constitucional y su futuro. Todos compartimos el punto de vista de que la Constitución contiene muchos elementos que son importantes para mejorar la capacidad de integración de la Unión. Sin embargo, hemos de tener en cuenta que el Tratado Constitucional, o la reforma de la Unión, no son necesarios para la ampliación: son necesarios para mejorar la actual situación de la Unión y su capacidad para funcionar. Es también importante recordar que no podemos confiar la capacidad de la Unión para funcionar únicamente al Tratado Constitucional. Al fin y al cabo, los Tratados son solo un instrumento para aplicar la política de la Unión Europea. Sin la voluntad política y el compromiso con el proyecto común europeo, ni siquiera los mejores Tratados pueden producir el resultado deseado. Es decir, ante todo necesitamos el compromiso con, y la voluntad de aceptar, un proceso común, y si existe la voluntad la reforma de los Tratados es sin duda alguna posible. La Política de Vecindad está vinculada a la ampliación de la Unión en cierta manera, pero también es un importante ámbito político en sí misma, por lo que no puede considerarse un sustituto de la ampliación. Es obvio que por lo menos los países interesados en ingresar en la Unión Europea no aceptarán la Política de Vecindad para compensar o sustituir a la perspectiva del ingreso en la Unión Europea. Señor Presidente, Señorías, por la tarde hablaremos del Consejo Europeo de esta semana y su orden del día, y estoy bastante segura de que en ese debate también volveremos a tratar los asuntos que ya hemos considerado esta mañana."@es²⁰ "Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, ensiksikin haluan kiittää tästä hyvin monipuolisesta, laajasta ja rakentavasta keskustelusta. Vaikka tiettyjä erimielisyyksiä näyttää olevan, on kuitenkin löydettävissä aika vahva parlamentin yhteinen linja. On hyvin selvää, että laajentumisen onnistumiseksi meidän on pidettävä huolta unionin sisäisestä kehityksestä ja siitä, että unioni säilyttää kaikissa tilanteissa oman toimintakykynsä. Tämä on keskeinen elementti integraatiokyvyssä, ja niin kuin tässä keskustelussakin todettiin, Euroopan unionin on tehtävä omat kotiläksynsä. Mitä tulee käynnissä oleviin laajentumisprosesseihin ja -neuvotteluihin, on syytä muistaa, että näitä kotiläksyjä on tekemättä myös ajankohtaisten prosessien osalta. Maanantaina neuvostossa saavutettiin poliittinen yhteisymmärrys siitä, että Pohjois-Kyproksen taloudellista kehitystä pyritään edistämään mahdollisimman pikaisesti jo varhaisemmin, erityisesti huhtikuussa 2004 tehtyjen päätösten pohjalta. Laajentumisen toinen puoli, toinen vastuullinen osapuoli ovat tietenkin hakijavaltiot ja Euroopan unionin jäsenyydestä kiinnostuneet valtiot, ja niiden on täytettävä Euroopan unionin jäsenyyskriteerit. Tätä kriteereiden täyttämistä on arvioitava hyvin objektiivisesti ja tarvittaessa kriittisestikin, ja luotamme luonnollisesti kunnianarvoisaan komissioon, sen haluun ja kykyyn suorittaa tätä arviointia. On varmasti hyvä tapa edetä niin, että jäsenyysnäkymä lähenee saavutetun edistyksen perusteella ja pohjalta, eikä niin, että jäsenyyden toteutumiselle määritellään etukäteen sitovia päivämääriä. Perustuslaillisesta sopimuksesta ja sen tulevaisuudesta on tässä keskustelussa puhuttu paljon. Meillä on kaikilla yhteinen näkemys siitä, että perustuslaillinen sopimus sisältää kosolti sellaisia elementtejä, jotka ovat tärkeitä unionin integraatiokyvyn parantamisen kannalta. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että perustuslaillista sopimusta tai unionin uudistusta ei tarvita pelkästään laajentumisen takia, vaan se tarvitaan jo unionin tämänhetkisen tilanteen ja toimintakyvyn parantamisen vuoksi. On myös tärkeää muistaa, että emme voi uskoa ja luottaa unionin toimintakykyä pelkästään perustuslaillisen sopimuksen huomaan. Perussopimukset ovat sittenkin vain väline toteuttaa Euroopan unionin politiikkaa. Ilman poliittista tahtoa ja sitoutumista yhteiseen eurooppalaiseen hankkeeseen parhaatkaan perussopimukset eivät voi tuoda toivottua tulosta. Eli tarvitsemme ennen kaikkea sitoutumista ja tahtoa yhteiseen prosessiin, ja voimakkaan tahdon myötä myös perussopimusten uusiminen on varmasti mahdollista. Naapuruuspolitiikalla on tietty yhteys unionin laajentumiseen, mutta se on tärkeä politiikanlohko itsessään, eikä sitä pidä niinkään nähdä laajentumisen korvikkeena, ja on selvää, että ainakin Euroopan unionin jäsenyydestä kiinnostuneet valtiot eivät hyväksy naapuruuspolitiikkaa kompensoimaan tai korvaamaan EU-jäsenyysnäkymää. Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, keskustelemme myöhemmin tänään iltapäivällä tämän viikon Eurooppa-neuvostosta ja sen esityslistasta, ja olen aivan varma, että siinä keskustelussa palaamme myös niihin aiheisiin, joita jo nyt aamupäivällä on käsitelty."@et⁵ "Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, tout d’abord je voudrais remercier tout le monde pour ce débat varié, d’une grande portée et constructif. Bien qu’il semble y avoir certains points de désaccord, il est possible de discerner une très forte cohérence du Parlement. Il est très clair que, pour que l’élargissement réussisse, nous devons garantir que l’Union se développe au niveau interne et qu’elle reste capable de fonctionner dans toutes les situations. Il s’agit d’un élément essentiel de la capacité d’intégration et, comme cela a été dit dans ce débat, l’Union européenne doit faire son devoir. En ce qui concerne les processus d’élargissement et les négociations en cours, nous devrions rappeler que le devoir n’a pas été fait non plus en ce qui concerne les derniers processus. Lundi, le Conseil est parvenu à un consensus politique concernant l’objectif de développement économique dans le Nord de Chypre, ceci dès que possible et même plus tôt que ça, étant donné les décisions prises en avril 2004. L’autre aspect de l’élargissement et l’autre partie responsable, ce sont bien sûr les pays candidats et ceux qui sont intéressés par l’adhésion à l’Union européenne. Ceux-ci doivent respecter les critères d’adhésion de l’Union. Il faut juger avec beaucoup d’objectivité et, le cas échéant, de critique aussi, dans quelle mesure ils y parviennent. Nous faisons confiance, bien sûr, à la Commission, qui a beaucoup de mérite, à sa volonté et à sa capacité d’effectuer cette évaluation. Il s’agit certainement d’une bonne façon de procéder pour accroître les perspectives d’adhésion sur base des progrès réalisés, sans que des dates convenues à l’avance ne définissent le moment de la finalisation de l’adhésion. On a beaucoup parlé du traité constitutionnel et de son avenir au cours de ce débat. Nous pensons tous que la Constitution contient de nombreux éléments susceptibles d’améliorer la capacité d’intégration de l’Union. Nous devons néanmoins garder à l’esprit que le traité constitutionnel ou réforme de l’Union, n’est pas indispensable à l’élargissement; il est cependant nécessaire pour améliorer la situation actuelle de l’Union et sa capacité à fonctionner. Il importe également de rappeler que nous ne pouvons pas faire reposer la capacité de fonctionnement de l’Union uniquement sur le traité constitutionnel. Après tout, les Traités ne sont que des outils de mise en œuvre des politiques de l’Union européenne. Sans la volonté politique et sans l’engagement vis-à-vis du projet européen commun, même les meilleurs traités ne permettront pas d’obtenir les résultats désirés. En d’autres termes, nous avons surtout besoin d’un engagement sur un processus commun et de la volonté de l’accepter. Si la volonté est au rendez-vous, alors la réforme des Traités est certainement possible. La politique de voisinage est dans une certaine mesure liée à l’élargissement de l’Union, mais il s’agit aussi en soi d’un aspect important de notre politique, qui ne peut donc être vu comme un substitut à l’élargissement. Il est évident que les pays intéressés par l’adhésion à l’Union européenne n’accepteront pas une simple politique de voisinage pour compenser ou remplacer la perspective de l’adhésion à l’Union européenne. Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, nous débattrons du Conseil européen de cette semaine et de son programme plus tard cet après-midi et je suis sûre qu’à cette occasion nous reviendrons sur les sujets que nous avons déjà abordés ce matin."@fr^8,8 "Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, ensiksikin haluan kiittää tästä hyvin monipuolisesta, laajasta ja rakentavasta keskustelusta. Vaikka tiettyjä erimielisyyksiä näyttää olevan, on kuitenkin löydettävissä aika vahva parlamentin yhteinen linja. On hyvin selvää, että laajentumisen onnistumiseksi meidän on pidettävä huolta unionin sisäisestä kehityksestä ja siitä, että unioni säilyttää kaikissa tilanteissa oman toimintakykynsä. Tämä on keskeinen elementti integraatiokyvyssä, ja niin kuin tässä keskustelussakin todettiin, Euroopan unionin on tehtävä omat kotiläksynsä. Mitä tulee käynnissä oleviin laajentumisprosesseihin ja -neuvotteluihin, on syytä muistaa, että näitä kotiläksyjä on tekemättä myös ajankohtaisten prosessien osalta. Maanantaina neuvostossa saavutettiin poliittinen yhteisymmärrys siitä, että Pohjois-Kyproksen taloudellista kehitystä pyritään edistämään mahdollisimman pikaisesti jo varhaisemmin, erityisesti huhtikuussa 2004 tehtyjen päätösten pohjalta. Laajentumisen toinen puoli, toinen vastuullinen osapuoli ovat tietenkin hakijavaltiot ja Euroopan unionin jäsenyydestä kiinnostuneet valtiot, ja niiden on täytettävä Euroopan unionin jäsenyyskriteerit. Tätä kriteereiden täyttämistä on arvioitava hyvin objektiivisesti ja tarvittaessa kriittisestikin, ja luotamme luonnollisesti kunnianarvoisaan komissioon, sen haluun ja kykyyn suorittaa tätä arviointia. On varmasti hyvä tapa edetä niin, että jäsenyysnäkymä lähenee saavutetun edistyksen perusteella ja pohjalta, eikä niin, että jäsenyyden toteutumiselle määritellään etukäteen sitovia päivämääriä. Perustuslaillisesta sopimuksesta ja sen tulevaisuudesta on tässä keskustelussa puhuttu paljon. Meillä on kaikilla yhteinen näkemys siitä, että perustuslaillinen sopimus sisältää kosolti sellaisia elementtejä, jotka ovat tärkeitä unionin integraatiokyvyn parantamisen kannalta. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että perustuslaillista sopimusta tai unionin uudistusta ei tarvita pelkästään laajentumisen takia, vaan se tarvitaan jo unionin tämänhetkisen tilanteen ja toimintakyvyn parantamisen vuoksi. On myös tärkeää muistaa, että emme voi uskoa ja luottaa unionin toimintakykyä pelkästään perustuslaillisen sopimuksen huomaan. Perussopimukset ovat sittenkin vain väline toteuttaa Euroopan unionin politiikkaa. Ilman poliittista tahtoa ja sitoutumista yhteiseen eurooppalaiseen hankkeeseen parhaatkaan perussopimukset eivät voi tuoda toivottua tulosta. Eli tarvitsemme ennen kaikkea sitoutumista ja tahtoa yhteiseen prosessiin, ja voimakkaan tahdon myötä myös perussopimusten uusiminen on varmasti mahdollista. Naapuruuspolitiikalla on tietty yhteys unionin laajentumiseen, mutta se on tärkeä politiikanlohko itsessään, eikä sitä pidä niinkään nähdä laajentumisen korvikkeena, ja on selvää, että ainakin Euroopan unionin jäsenyydestä kiinnostuneet valtiot eivät hyväksy naapuruuspolitiikkaa kompensoimaan tai korvaamaan EU-jäsenyysnäkymää. Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, keskustelemme myöhemmin tänään iltapäivällä tämän viikon Eurooppa-neuvostosta ja sen esityslistasta, ja olen aivan varma, että siinä keskustelussa palaamme myös niihin aiheisiin, joita jo nyt aamupäivällä on käsitelty."@hu¹¹ ". Signor Presidente, onorevoli deputati, innanzi tutto vorrei ringraziare tutti per questa discussione costruttiva, varia e di vasta portata. Anche se sembra che esistano alcuni disaccordi, si può individuare un atteggiamento comune molto forte in seno al Parlamento. E’ chiaro che, perché l’allargamento abbia successo, dobbiamo assicurare che l’Unione si sviluppi internamente e rimanga in grado di funzionare in tutte le situazioni. Questo è un elemento chiave della capacità di integrazione e, come è stato affermato nel corso della discussione, l’Unione europea deve svolgere i propri compiti. Per quanto riguarda i processi di allargamento e i negoziati in corso, dobbiamo ricordare che i compiti non sono stati svolti nemmeno per quanto riguarda gli ultimi processi. Lunedì il Consiglio ha raggiunto il consenso politico sull’obiettivo di migliorare lo sviluppo economico della parte settentrionale di Cipro il più rapidamente possibile, soprattutto alla luce delle decisioni adottate nell’aprile 2004. L’altro aspetto dell’allargamento e l’altra parte responsabile sono ovviamente i paesi candidati e quelli interessati ad aderire all’Unione europea, ed essi devono soddisfare i criteri di adesione. La misura in cui lo fanno deve essere giudicata in modo molto oggettivo e, se necessario, anche critico, e naturalmente abbiamo piena fiducia nella competenza della Commissione, nella sua volontà e nella sua capacità di svolgere queste valutazioni. Di sicuro è un buon metodo da seguire per aumentare le prospettive di adesione sulla base dei progressi compiuti, anziché permettere che le date concordate a priori definiscano quando l’adesione debba essere completata. Nel corso della discussione si è parlato molto del Trattato costituzionale e del suo futuro. Condividiamo tutti il parere che la Costituzione contenga numerosi elementi importanti per migliorare la capacità di integrazione dell’Unione. Nondimeno, dobbiamo ricordare che il Trattato costituzionale, o la riforma dell’Unione, non è necessario per l’allargamento: è necessario per migliorare l’attuale situazione dell’Unione e la sua capacità di funzionare. E’ importante ricordare anche che non possiamo affidare la capacità di funzionare dell’Unione unicamente al Trattato costituzionale. I Trattati, dopo tutto, sono solo strumenti per attuare la politica dell’Unione europea. Senza la volontà politica e l’impegno nei confronti del progetto comune europeo, nemmeno i migliori trattati possono dare i risultati desiderati. In altre parole, abbiamo soprattutto bisogno di un impegno e della volontà di accettare un processo comune, e se la volontà esiste, sarà senza dubbio possibile riformare i Trattati. La politica di vicinato per certi versi è legata all’allargamento dell’Unione, ma si tratta di una politica importante di per sé e quindi non può essere considerata come una sostituzione dell’allargamento. E’ ovvio che almeno i paesi interessati ad aderire all’Unione non accetteranno una politica di vicinato come compensazione o sostituzione della prospettiva dell’adesione all’Unione. Signor Presidente, onorevoli deputati, oggi pomeriggio parleremo del Consiglio europeo di questa settimana e del suo ordine del giorno, e sono certa che avremo modo di tornare anche sugli argomenti trattati stamattina."@it¹² "Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, ensiksikin haluan kiittää tästä hyvin monipuolisesta, laajasta ja rakentavasta keskustelusta. Vaikka tiettyjä erimielisyyksiä näyttää olevan, on kuitenkin löydettävissä aika vahva parlamentin yhteinen linja. On hyvin selvää, että laajentumisen onnistumiseksi meidän on pidettävä huolta unionin sisäisestä kehityksestä ja siitä, että unioni säilyttää kaikissa tilanteissa oman toimintakykynsä. Tämä on keskeinen elementti integraatiokyvyssä, ja niin kuin tässä keskustelussakin todettiin, Euroopan unionin on tehtävä omat kotiläksynsä. Mitä tulee käynnissä oleviin laajentumisprosesseihin ja -neuvotteluihin, on syytä muistaa, että näitä kotiläksyjä on tekemättä myös ajankohtaisten prosessien osalta. Maanantaina neuvostossa saavutettiin poliittinen yhteisymmärrys siitä, että Pohjois-Kyproksen taloudellista kehitystä pyritään edistämään mahdollisimman pikaisesti jo varhaisemmin, erityisesti huhtikuussa 2004 tehtyjen päätösten pohjalta. Laajentumisen toinen puoli, toinen vastuullinen osapuoli ovat tietenkin hakijavaltiot ja Euroopan unionin jäsenyydestä kiinnostuneet valtiot, ja niiden on täytettävä Euroopan unionin jäsenyyskriteerit. Tätä kriteereiden täyttämistä on arvioitava hyvin objektiivisesti ja tarvittaessa kriittisestikin, ja luotamme luonnollisesti kunnianarvoisaan komissioon, sen haluun ja kykyyn suorittaa tätä arviointia. On varmasti hyvä tapa edetä niin, että jäsenyysnäkymä lähenee saavutetun edistyksen perusteella ja pohjalta, eikä niin, että jäsenyyden toteutumiselle määritellään etukäteen sitovia päivämääriä. Perustuslaillisesta sopimuksesta ja sen tulevaisuudesta on tässä keskustelussa puhuttu paljon. Meillä on kaikilla yhteinen näkemys siitä, että perustuslaillinen sopimus sisältää kosolti sellaisia elementtejä, jotka ovat tärkeitä unionin integraatiokyvyn parantamisen kannalta. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että perustuslaillista sopimusta tai unionin uudistusta ei tarvita pelkästään laajentumisen takia, vaan se tarvitaan jo unionin tämänhetkisen tilanteen ja toimintakyvyn parantamisen vuoksi. On myös tärkeää muistaa, että emme voi uskoa ja luottaa unionin toimintakykyä pelkästään perustuslaillisen sopimuksen huomaan. Perussopimukset ovat sittenkin vain väline toteuttaa Euroopan unionin politiikkaa. Ilman poliittista tahtoa ja sitoutumista yhteiseen eurooppalaiseen hankkeeseen parhaatkaan perussopimukset eivät voi tuoda toivottua tulosta. Eli tarvitsemme ennen kaikkea sitoutumista ja tahtoa yhteiseen prosessiin, ja voimakkaan tahdon myötä myös perussopimusten uusiminen on varmasti mahdollista. Naapuruuspolitiikalla on tietty yhteys unionin laajentumiseen, mutta se on tärkeä politiikanlohko itsessään, eikä sitä pidä niinkään nähdä laajentumisen korvikkeena, ja on selvää, että ainakin Euroopan unionin jäsenyydestä kiinnostuneet valtiot eivät hyväksy naapuruuspolitiikkaa kompensoimaan tai korvaamaan EU-jäsenyysnäkymää. Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, keskustelemme myöhemmin tänään iltapäivällä tämän viikon Eurooppa-neuvostosta ja sen esityslistasta, ja olen aivan varma, että siinä keskustelussa palaamme myös niihin aiheisiin, joita jo nyt aamupäivällä on käsitelty."@lt¹⁴ "Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, ensiksikin haluan kiittää tästä hyvin monipuolisesta, laajasta ja rakentavasta keskustelusta. Vaikka tiettyjä erimielisyyksiä näyttää olevan, on kuitenkin löydettävissä aika vahva parlamentin yhteinen linja. On hyvin selvää, että laajentumisen onnistumiseksi meidän on pidettävä huolta unionin sisäisestä kehityksestä ja siitä, että unioni säilyttää kaikissa tilanteissa oman toimintakykynsä. Tämä on keskeinen elementti integraatiokyvyssä, ja niin kuin tässä keskustelussakin todettiin, Euroopan unionin on tehtävä omat kotiläksynsä. Mitä tulee käynnissä oleviin laajentumisprosesseihin ja -neuvotteluihin, on syytä muistaa, että näitä kotiläksyjä on tekemättä myös ajankohtaisten prosessien osalta. Maanantaina neuvostossa saavutettiin poliittinen yhteisymmärrys siitä, että Pohjois-Kyproksen taloudellista kehitystä pyritään edistämään mahdollisimman pikaisesti jo varhaisemmin, erityisesti huhtikuussa 2004 tehtyjen päätösten pohjalta. Laajentumisen toinen puoli, toinen vastuullinen osapuoli ovat tietenkin hakijavaltiot ja Euroopan unionin jäsenyydestä kiinnostuneet valtiot, ja niiden on täytettävä Euroopan unionin jäsenyyskriteerit. Tätä kriteereiden täyttämistä on arvioitava hyvin objektiivisesti ja tarvittaessa kriittisestikin, ja luotamme luonnollisesti kunnianarvoisaan komissioon, sen haluun ja kykyyn suorittaa tätä arviointia. On varmasti hyvä tapa edetä niin, että jäsenyysnäkymä lähenee saavutetun edistyksen perusteella ja pohjalta, eikä niin, että jäsenyyden toteutumiselle määritellään etukäteen sitovia päivämääriä. Perustuslaillisesta sopimuksesta ja sen tulevaisuudesta on tässä keskustelussa puhuttu paljon. Meillä on kaikilla yhteinen näkemys siitä, että perustuslaillinen sopimus sisältää kosolti sellaisia elementtejä, jotka ovat tärkeitä unionin integraatiokyvyn parantamisen kannalta. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että perustuslaillista sopimusta tai unionin uudistusta ei tarvita pelkästään laajentumisen takia, vaan se tarvitaan jo unionin tämänhetkisen tilanteen ja toimintakyvyn parantamisen vuoksi. On myös tärkeää muistaa, että emme voi uskoa ja luottaa unionin toimintakykyä pelkästään perustuslaillisen sopimuksen huomaan. Perussopimukset ovat sittenkin vain väline toteuttaa Euroopan unionin politiikkaa. Ilman poliittista tahtoa ja sitoutumista yhteiseen eurooppalaiseen hankkeeseen parhaatkaan perussopimukset eivät voi tuoda toivottua tulosta. Eli tarvitsemme ennen kaikkea sitoutumista ja tahtoa yhteiseen prosessiin, ja voimakkaan tahdon myötä myös perussopimusten uusiminen on varmasti mahdollista. Naapuruuspolitiikalla on tietty yhteys unionin laajentumiseen, mutta se on tärkeä politiikanlohko itsessään, eikä sitä pidä niinkään nähdä laajentumisen korvikkeena, ja on selvää, että ainakin Euroopan unionin jäsenyydestä kiinnostuneet valtiot eivät hyväksy naapuruuspolitiikkaa kompensoimaan tai korvaamaan EU-jäsenyysnäkymää. Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, keskustelemme myöhemmin tänään iltapäivällä tämän viikon Eurooppa-neuvostosta ja sen esityslistasta, ja olen aivan varma, että siinä keskustelussa palaamme myös niihin aiheisiin, joita jo nyt aamupäivällä on käsitelty."@lv¹³ "Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, ensiksikin haluan kiittää tästä hyvin monipuolisesta, laajasta ja rakentavasta keskustelusta. Vaikka tiettyjä erimielisyyksiä näyttää olevan, on kuitenkin löydettävissä aika vahva parlamentin yhteinen linja. On hyvin selvää, että laajentumisen onnistumiseksi meidän on pidettävä huolta unionin sisäisestä kehityksestä ja siitä, että unioni säilyttää kaikissa tilanteissa oman toimintakykynsä. Tämä on keskeinen elementti integraatiokyvyssä, ja niin kuin tässä keskustelussakin todettiin, Euroopan unionin on tehtävä omat kotiläksynsä. Mitä tulee käynnissä oleviin laajentumisprosesseihin ja -neuvotteluihin, on syytä muistaa, että näitä kotiläksyjä on tekemättä myös ajankohtaisten prosessien osalta. Maanantaina neuvostossa saavutettiin poliittinen yhteisymmärrys siitä, että Pohjois-Kyproksen taloudellista kehitystä pyritään edistämään mahdollisimman pikaisesti jo varhaisemmin, erityisesti huhtikuussa 2004 tehtyjen päätösten pohjalta. Laajentumisen toinen puoli, toinen vastuullinen osapuoli ovat tietenkin hakijavaltiot ja Euroopan unionin jäsenyydestä kiinnostuneet valtiot, ja niiden on täytettävä Euroopan unionin jäsenyyskriteerit. Tätä kriteereiden täyttämistä on arvioitava hyvin objektiivisesti ja tarvittaessa kriittisestikin, ja luotamme luonnollisesti kunnianarvoisaan komissioon, sen haluun ja kykyyn suorittaa tätä arviointia. On varmasti hyvä tapa edetä niin, että jäsenyysnäkymä lähenee saavutetun edistyksen perusteella ja pohjalta, eikä niin, että jäsenyyden toteutumiselle määritellään etukäteen sitovia päivämääriä. Perustuslaillisesta sopimuksesta ja sen tulevaisuudesta on tässä keskustelussa puhuttu paljon. Meillä on kaikilla yhteinen näkemys siitä, että perustuslaillinen sopimus sisältää kosolti sellaisia elementtejä, jotka ovat tärkeitä unionin integraatiokyvyn parantamisen kannalta. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että perustuslaillista sopimusta tai unionin uudistusta ei tarvita pelkästään laajentumisen takia, vaan se tarvitaan jo unionin tämänhetkisen tilanteen ja toimintakyvyn parantamisen vuoksi. On myös tärkeää muistaa, että emme voi uskoa ja luottaa unionin toimintakykyä pelkästään perustuslaillisen sopimuksen huomaan. Perussopimukset ovat sittenkin vain väline toteuttaa Euroopan unionin politiikkaa. Ilman poliittista tahtoa ja sitoutumista yhteiseen eurooppalaiseen hankkeeseen parhaatkaan perussopimukset eivät voi tuoda toivottua tulosta. Eli tarvitsemme ennen kaikkea sitoutumista ja tahtoa yhteiseen prosessiin, ja voimakkaan tahdon myötä myös perussopimusten uusiminen on varmasti mahdollista. Naapuruuspolitiikalla on tietty yhteys unionin laajentumiseen, mutta se on tärkeä politiikanlohko itsessään, eikä sitä pidä niinkään nähdä laajentumisen korvikkeena, ja on selvää, että ainakin Euroopan unionin jäsenyydestä kiinnostuneet valtiot eivät hyväksy naapuruuspolitiikkaa kompensoimaan tai korvaamaan EU-jäsenyysnäkymää. Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, keskustelemme myöhemmin tänään iltapäivällä tämän viikon Eurooppa-neuvostosta ja sen esityslistasta, ja olen aivan varma, että siinä keskustelussa palaamme myös niihin aiheisiin, joita jo nyt aamupäivällä on käsitelty."@mt¹⁵ "Mijnheer de Voorzitter, dames en heren, allereerst wil ik iedereen bedanken voor dit veelzijdige, uitvoerige en constructieve debat. Hoewel er bepaalde verschillen van mening lijken te zijn, is in het Parlement ook een vrij sterke gemeenschappelijke lijn te bespeuren. Om de uitbreiding succesvol te laten verlopen, is het heel duidelijk dat wij ervoor moeten zorgen dat de Europese Unie zich intern ontwikkelt en dat zij in alle omstandigheden goed blijft functioneren. Dit is een cruciaal element in het integratievermogen en, zoals in dit debat is gezegd, de Europese Unie moet zijn huiswerk maken. Wat de huidige uitbreidingsprocessen en -onderhandelingen betreft moeten wij beseffen dat het huiswerk ook met betrekking tot de recente processen nog niet af is. Afgelopen maandag bereikte de Raad een politieke consensus over het doel om de economische ontwikkeling van Noord-Cyprus zo snel mogelijk te bevorderen op basis van eerder genomen besluiten, vooral die van april 2004. De andere verantwoordelijke partij bij de uitbreiding wordt natuurlijk gevormd door de kandidaat-landen en de landen die geïnteresseerd zijn in het lidmaatschap van de Europese Unie. Zij moeten aan de lidmaatschapscriteria van de Europese Unie voldoen. De mate waarin zij dit doen moet zeer objectief en zo nodig zeer kritisch worden beoordeeld en wij vertrouwen natuurlijk op de Commissie, op haar wil en vermogen om deze beoordeling uit te voeren. Het is beslist een goede zaak dat het lidmaatschap dichterbij komt naarmate er meer vorderingen worden gemaakt en niet dat vooraf vastgestelde data bepalen wanneer het lidmaatschap een feit zal zijn. In dit debat is veel gezegd over het Grondwettelijk Verdrag en zijn toekomst. Wij zijn het met elkaar eens dat het Grondwettelijk Verdrag veel elementen bevat die belangrijk zijn voor het verbeteren van het integratievermogen van de Europese Unie. Wij moeten echter beseffen dat het Grondwettelijk Verdrag, of de hervorming van de Europese Unie, niet specifiek nodig is voor de uitbreiding; het is vooral nodig om de huidige situatie en het functioneren van de Europese Unie te verbeteren. Het is ook belangrijk te beseffen dat wij het vermogen van de Europese Unie om goed te functioneren niet alleen aan het Grondwettelijk Verdrag moeten toevertrouwen. Verdragen zijn uiteindelijk slechts een instrument om het communautair beleid uit te voeren. Zonder politieke wil en engagement voor het gemeenschappelijk Europees project kunnen zelfs de beste verdragen niet voor het gewenste resultaat zorgen. Wij hebben dus vooral behoefte aan engagement voor een gemeenschappelijk proces en aan een wil om dat te accepteren. Met een sterke wil is een herziening van de Verdragen beslist mogelijk. Het nabuurschapsbeleid is in zekere zin verbonden aan de uitbreiding van de Europese Unie, maar het is ook een belangrijk op zichzelf staand beleidsterrein en kan dus niet als vervanging van uitbreiding worden gezien. Het is duidelijk dat in ieder geval de landen die geïnteresseerd zijn in het lidmaatschap van de Europese Unie niet zullen accepteren dat het nabuurschapsbeleid hun vooruitzichten op het EU-lidmaatschap compenseert of vervangt. Mijnheer de Voorzitter, dames en heren, wij zullen later deze middag spreken over de Europese Raad van deze week en zijn agenda en ik ben er zeker van dat wij in dat debat ook zullen terugkomen op de onderwerpen die wij vanmorgen al hebben behandeld."@nl³ "Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, ensiksikin haluan kiittää tästä hyvin monipuolisesta, laajasta ja rakentavasta keskustelusta. Vaikka tiettyjä erimielisyyksiä näyttää olevan, on kuitenkin löydettävissä aika vahva parlamentin yhteinen linja. On hyvin selvää, että laajentumisen onnistumiseksi meidän on pidettävä huolta unionin sisäisestä kehityksestä ja siitä, että unioni säilyttää kaikissa tilanteissa oman toimintakykynsä. Tämä on keskeinen elementti integraatiokyvyssä, ja niin kuin tässä keskustelussakin todettiin, Euroopan unionin on tehtävä omat kotiläksynsä. Mitä tulee käynnissä oleviin laajentumisprosesseihin ja -neuvotteluihin, on syytä muistaa, että näitä kotiläksyjä on tekemättä myös ajankohtaisten prosessien osalta. Maanantaina neuvostossa saavutettiin poliittinen yhteisymmärrys siitä, että Pohjois-Kyproksen taloudellista kehitystä pyritään edistämään mahdollisimman pikaisesti jo varhaisemmin, erityisesti huhtikuussa 2004 tehtyjen päätösten pohjalta. Laajentumisen toinen puoli, toinen vastuullinen osapuoli ovat tietenkin hakijavaltiot ja Euroopan unionin jäsenyydestä kiinnostuneet valtiot, ja niiden on täytettävä Euroopan unionin jäsenyyskriteerit. Tätä kriteereiden täyttämistä on arvioitava hyvin objektiivisesti ja tarvittaessa kriittisestikin, ja luotamme luonnollisesti kunnianarvoisaan komissioon, sen haluun ja kykyyn suorittaa tätä arviointia. On varmasti hyvä tapa edetä niin, että jäsenyysnäkymä lähenee saavutetun edistyksen perusteella ja pohjalta, eikä niin, että jäsenyyden toteutumiselle määritellään etukäteen sitovia päivämääriä. Perustuslaillisesta sopimuksesta ja sen tulevaisuudesta on tässä keskustelussa puhuttu paljon. Meillä on kaikilla yhteinen näkemys siitä, että perustuslaillinen sopimus sisältää kosolti sellaisia elementtejä, jotka ovat tärkeitä unionin integraatiokyvyn parantamisen kannalta. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että perustuslaillista sopimusta tai unionin uudistusta ei tarvita pelkästään laajentumisen takia, vaan se tarvitaan jo unionin tämänhetkisen tilanteen ja toimintakyvyn parantamisen vuoksi. On myös tärkeää muistaa, että emme voi uskoa ja luottaa unionin toimintakykyä pelkästään perustuslaillisen sopimuksen huomaan. Perussopimukset ovat sittenkin vain väline toteuttaa Euroopan unionin politiikkaa. Ilman poliittista tahtoa ja sitoutumista yhteiseen eurooppalaiseen hankkeeseen parhaatkaan perussopimukset eivät voi tuoda toivottua tulosta. Eli tarvitsemme ennen kaikkea sitoutumista ja tahtoa yhteiseen prosessiin, ja voimakkaan tahdon myötä myös perussopimusten uusiminen on varmasti mahdollista. Naapuruuspolitiikalla on tietty yhteys unionin laajentumiseen, mutta se on tärkeä politiikanlohko itsessään, eikä sitä pidä niinkään nähdä laajentumisen korvikkeena, ja on selvää, että ainakin Euroopan unionin jäsenyydestä kiinnostuneet valtiot eivät hyväksy naapuruuspolitiikkaa kompensoimaan tai korvaamaan EU-jäsenyysnäkymää. Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, keskustelemme myöhemmin tänään iltapäivällä tämän viikon Eurooppa-neuvostosta ja sen esityslistasta, ja olen aivan varma, että siinä keskustelussa palaamme myös niihin aiheisiin, joita jo nyt aamupäivällä on käsitelty."@pl¹⁶ "Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, começaria por agradecer a todos este debate, aberto, abrangente e construtivo. Embora pareça haver algumas áreas de dissenção, podemos identificar uma opinião comum com uma base bastante alargada no Parlamento. É muito claro que, para o alargamento ter sucesso, há que garantir que a Europa se desenvolve a nível interno e mantém a capacidade de funcionar em todo o tipo de situações. Este elemento é fundamental para a capacidade de integração e, como já aqui se afirmou, a União Europeia tem de fazer o trabalho de casa. Quanto aos processos de alargamento e negociação em curso, recordemos que o trabalho de casa não foi feito também neste caso. Na segunda-feira o Conselho chegou a consenso político sobre o objectivo de fomentar o desenvolvimento económico do Chipre do Norte o mais brevemente possível, tendo em conta, em especial, as decisões tomadas em Abril de 2004. O outro aspecto do alargamento, que compete à outra parte responsável, centra-se, obviamente, nos países candidatos e nos que estão interessados em aderir à União Europeia, os quais têm de cumprir os critérios de adesão. Até que ponto terão de o fazer é uma questão a analisar de forma muito objectiva e, eventualmente, crítica e, como é natural, confiamos no trabalho da Comissão, na sua vontade e capacidade para levar a cabo tal avaliação. Encontramo-nos, sem dúvida, perante um procedimento positivo: deste modo a perspectiva de adesão aumentará com base nos progressos efectuados e não partindo de datas previamente definidas para concluir o processo. Muito já foi dito neste debate sobre o Tratado Constitucional e o seu futuro. Todos concordamos em que a Constituição contém numerosos elementos interessantes para aumentar a capacidade de integração da União. Ainda assim, convém estar ciente de que o Tratado Constitucional ou a reforma da União não são necessários para o alargamento: são necessários para melhorar a situação actual da União e a sua capacidade de funcionamento. Não esqueçamos, também, que não devemos fazer depender a capacidade de funcionamento da União do Tratado Constitucional apenas. Os tratados não passam, afinal, de instrumentos para aplicar a política da União Europeia. Sem vontade política e empenhamento no projecto comum europeu nem os melhores tratados poderão conduzir ao resultado desejado. Dito de outro modo, impõe-se, antes de mais, empenhamento num processo comum e, ao mesmo tempo, vontade política para o aceitar. Se houver vontade a reforma dos tratados será, sem dúvida, possível. A política de vizinhança está, de algum modo, relacionada com o alargamento da União mas, ao mesmo tempo, constitui uma área política com significado próprio, pelo que não pode ser vista como substituta do alargamento. É óbvio que pelo menos os países interessados em aderir à UE não aceitarão uma política de vizinhança como compensação ou substituta da perspectiva de serem membros. Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, ainda hoje iremos debater o Conselho Europeu desta semana e a sua ordem de trabalhos e seguramente teremos oportunidade de voltar a pronunciar-nos sobre os tópicos que já foram discutidos esta manhã."@pt¹⁷ "Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, ensiksikin haluan kiittää tästä hyvin monipuolisesta, laajasta ja rakentavasta keskustelusta. Vaikka tiettyjä erimielisyyksiä näyttää olevan, on kuitenkin löydettävissä aika vahva parlamentin yhteinen linja. On hyvin selvää, että laajentumisen onnistumiseksi meidän on pidettävä huolta unionin sisäisestä kehityksestä ja siitä, että unioni säilyttää kaikissa tilanteissa oman toimintakykynsä. Tämä on keskeinen elementti integraatiokyvyssä, ja niin kuin tässä keskustelussakin todettiin, Euroopan unionin on tehtävä omat kotiläksynsä. Mitä tulee käynnissä oleviin laajentumisprosesseihin ja -neuvotteluihin, on syytä muistaa, että näitä kotiläksyjä on tekemättä myös ajankohtaisten prosessien osalta. Maanantaina neuvostossa saavutettiin poliittinen yhteisymmärrys siitä, että Pohjois-Kyproksen taloudellista kehitystä pyritään edistämään mahdollisimman pikaisesti jo varhaisemmin, erityisesti huhtikuussa 2004 tehtyjen päätösten pohjalta. Laajentumisen toinen puoli, toinen vastuullinen osapuoli ovat tietenkin hakijavaltiot ja Euroopan unionin jäsenyydestä kiinnostuneet valtiot, ja niiden on täytettävä Euroopan unionin jäsenyyskriteerit. Tätä kriteereiden täyttämistä on arvioitava hyvin objektiivisesti ja tarvittaessa kriittisestikin, ja luotamme luonnollisesti kunnianarvoisaan komissioon, sen haluun ja kykyyn suorittaa tätä arviointia. On varmasti hyvä tapa edetä niin, että jäsenyysnäkymä lähenee saavutetun edistyksen perusteella ja pohjalta, eikä niin, että jäsenyyden toteutumiselle määritellään etukäteen sitovia päivämääriä. Perustuslaillisesta sopimuksesta ja sen tulevaisuudesta on tässä keskustelussa puhuttu paljon. Meillä on kaikilla yhteinen näkemys siitä, että perustuslaillinen sopimus sisältää kosolti sellaisia elementtejä, jotka ovat tärkeitä unionin integraatiokyvyn parantamisen kannalta. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että perustuslaillista sopimusta tai unionin uudistusta ei tarvita pelkästään laajentumisen takia, vaan se tarvitaan jo unionin tämänhetkisen tilanteen ja toimintakyvyn parantamisen vuoksi. On myös tärkeää muistaa, että emme voi uskoa ja luottaa unionin toimintakykyä pelkästään perustuslaillisen sopimuksen huomaan. Perussopimukset ovat sittenkin vain väline toteuttaa Euroopan unionin politiikkaa. Ilman poliittista tahtoa ja sitoutumista yhteiseen eurooppalaiseen hankkeeseen parhaatkaan perussopimukset eivät voi tuoda toivottua tulosta. Eli tarvitsemme ennen kaikkea sitoutumista ja tahtoa yhteiseen prosessiin, ja voimakkaan tahdon myötä myös perussopimusten uusiminen on varmasti mahdollista. Naapuruuspolitiikalla on tietty yhteys unionin laajentumiseen, mutta se on tärkeä politiikanlohko itsessään, eikä sitä pidä niinkään nähdä laajentumisen korvikkeena, ja on selvää, että ainakin Euroopan unionin jäsenyydestä kiinnostuneet valtiot eivät hyväksy naapuruuspolitiikkaa kompensoimaan tai korvaamaan EU-jäsenyysnäkymää. Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, keskustelemme myöhemmin tänään iltapäivällä tämän viikon Eurooppa-neuvostosta ja sen esityslistasta, ja olen aivan varma, että siinä keskustelussa palaamme myös niihin aiheisiin, joita jo nyt aamupäivällä on käsitelty."@sk¹⁸ "Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, ensiksikin haluan kiittää tästä hyvin monipuolisesta, laajasta ja rakentavasta keskustelusta. Vaikka tiettyjä erimielisyyksiä näyttää olevan, on kuitenkin löydettävissä aika vahva parlamentin yhteinen linja. On hyvin selvää, että laajentumisen onnistumiseksi meidän on pidettävä huolta unionin sisäisestä kehityksestä ja siitä, että unioni säilyttää kaikissa tilanteissa oman toimintakykynsä. Tämä on keskeinen elementti integraatiokyvyssä, ja niin kuin tässä keskustelussakin todettiin, Euroopan unionin on tehtävä omat kotiläksynsä. Mitä tulee käynnissä oleviin laajentumisprosesseihin ja -neuvotteluihin, on syytä muistaa, että näitä kotiläksyjä on tekemättä myös ajankohtaisten prosessien osalta. Maanantaina neuvostossa saavutettiin poliittinen yhteisymmärrys siitä, että Pohjois-Kyproksen taloudellista kehitystä pyritään edistämään mahdollisimman pikaisesti jo varhaisemmin, erityisesti huhtikuussa 2004 tehtyjen päätösten pohjalta. Laajentumisen toinen puoli, toinen vastuullinen osapuoli ovat tietenkin hakijavaltiot ja Euroopan unionin jäsenyydestä kiinnostuneet valtiot, ja niiden on täytettävä Euroopan unionin jäsenyyskriteerit. Tätä kriteereiden täyttämistä on arvioitava hyvin objektiivisesti ja tarvittaessa kriittisestikin, ja luotamme luonnollisesti kunnianarvoisaan komissioon, sen haluun ja kykyyn suorittaa tätä arviointia. On varmasti hyvä tapa edetä niin, että jäsenyysnäkymä lähenee saavutetun edistyksen perusteella ja pohjalta, eikä niin, että jäsenyyden toteutumiselle määritellään etukäteen sitovia päivämääriä. Perustuslaillisesta sopimuksesta ja sen tulevaisuudesta on tässä keskustelussa puhuttu paljon. Meillä on kaikilla yhteinen näkemys siitä, että perustuslaillinen sopimus sisältää kosolti sellaisia elementtejä, jotka ovat tärkeitä unionin integraatiokyvyn parantamisen kannalta. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että perustuslaillista sopimusta tai unionin uudistusta ei tarvita pelkästään laajentumisen takia, vaan se tarvitaan jo unionin tämänhetkisen tilanteen ja toimintakyvyn parantamisen vuoksi. On myös tärkeää muistaa, että emme voi uskoa ja luottaa unionin toimintakykyä pelkästään perustuslaillisen sopimuksen huomaan. Perussopimukset ovat sittenkin vain väline toteuttaa Euroopan unionin politiikkaa. Ilman poliittista tahtoa ja sitoutumista yhteiseen eurooppalaiseen hankkeeseen parhaatkaan perussopimukset eivät voi tuoda toivottua tulosta. Eli tarvitsemme ennen kaikkea sitoutumista ja tahtoa yhteiseen prosessiin, ja voimakkaan tahdon myötä myös perussopimusten uusiminen on varmasti mahdollista. Naapuruuspolitiikalla on tietty yhteys unionin laajentumiseen, mutta se on tärkeä politiikanlohko itsessään, eikä sitä pidä niinkään nähdä laajentumisen korvikkeena, ja on selvää, että ainakin Euroopan unionin jäsenyydestä kiinnostuneet valtiot eivät hyväksy naapuruuspolitiikkaa kompensoimaan tai korvaamaan EU-jäsenyysnäkymää. Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, keskustelemme myöhemmin tänään iltapäivällä tämän viikon Eurooppa-neuvostosta ja sen esityslistasta, ja olen aivan varma, että siinä keskustelussa palaamme myös niihin aiheisiin, joita jo nyt aamupäivällä on käsitelty."@sl¹⁹ "Herr talman, mina damer och herrar! Till att börja med vill jag tacka alla för denna mångskiftande, allomfattande och konstruktiva debatt. Även om vi tycks vara oense på vissa områden kan man i parlamentet urskilja en tämligen stark gemensam inställning. Det är mycket tydligt att vi, för att lyckas med utvidgningen, måste se till att unionen utvecklas internt och att den behåller sin förmåga att fungera i alla situationer. Detta är centralt för integrationsförmågan. Och som man konstaterade under debatten måste EU göra sin läxa. Vad gäller utvidgningsförfarandena och de pågående förhandlingarna bör vi komma ihåg att vi inte heller gjort vår läxa i fråga om de senaste förfarandena. I måndags nådde rådet en politisk enighet om målet att stärka den ekonomiska utvecklingen i norra Cypern snarast möjligt och ännu tidigare, särskilt med tanke på de beslut som fattades i april 2004. Den andra utvidgningsaspekten och den andra ansvariga parten är naturligtvis kandidatländerna och de länder som är intresserade av ett EU-medlemskap, och de måste uppfylla EU:s medlemskapskriterier. I vilken utsträckning de måste göra detta måste bedömas mycket objektivt och om så krävs också kritiskt. Vi har naturligtvis förtroende för den mycket utmärkta kommissionen, dess vilja och dess förmåga att göra denna bedömning. Detta är förvisso ett bra sätt att se till att möjligheterna till medlemskap ökar på grundval av de framsteg som görs i stället för att man på förhand bestämmer vilket datum medlemskapet ska träda i kraft. Mycket har sagts i debatten om konstitutionsfördraget och dess framtid. Vi delar alla åsikten att konstitutionen har en hel del inslag som är viktiga för att förbättra unionens integrationsförmåga. Vi måste dock komma ihåg att konstitutionsfördraget, eller reformen av unionen, inte behövs för utvidgningen, utan för att förbättra unionens nuvarande situation och förmåga att fungera. Det är också viktigt att komma ihåg att vi inte endast kan överföra unionens funktionsförmåga till konstitutionsfördraget. Fördrag är när allt kommer omkring bara ett verktyg för att genomföra EU-politiken. Utan en politisk vilja och ett engagemang för det gemensamma europeiska projektet kommer inte ens de bästa fördrag att ge det önskade resultatet. Med andra ord behöver vi framför allt engagemang och vilja att acceptera en gemensam process, och om viljan finns är reformen av fördragen med säkerhet möjlig. Grannskapspolitiken hänger samman med unionsutvidgningen på ett särskilt sätt, men den utgör också ett viktigt politiskt område i sig och kan därför inte betraktas som en ersättning för utvidgningen. Det är uppenbart att åtminstone de länder som vill ansluta sig till EU inte kommer att acceptera att en grannskapspolitik kompenserar för eller ersätter möjligheten till ett EU-medlemskap. Vi kommer att diskutera Europeiska rådets möte den här veckan och dess dagordning senare i eftermiddag, och jag är tämligen säker på att vi i debatten också kommer att återkomma till de ämnen som redan diskuterats nu på förmiddagen."@sv²¹
lpv:unclassifiedMetadata	"Paula Lehtomäki,"^{5,19,15,1,18,14,16,11,13} "neuvoston puheenjohtaja"^{5,19,15,1,18,14,16,11,13}