Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2006-12-12-Speech-2-227"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech6
dcterms:Date	"2006-12-12"^^xsd:date6
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Euroopa Liidu inimõigustealane aastaaruanne (arutelu)6
dcterms:Language	"fi"^^xsd:language6
lpv:document identification number	"en.20061212.41.2-227"6
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2006-12-12-Speech-2-2286
lpv:speaker	lp:Paula Lehtomäki6
lpv:spoken text	"Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minulla on ilo esitellä teille tänään Euroopan unionin vuosittainen ihmisoikeusraportti. Ensimmäinen ihmisoikeusraportti julkaistiin vuonna 1999, jolloin Suomi, niin kuin tälläkin kertaa, oli mukana raportin laadinnassa Euroopan unionin puheenjohtajavaltion roolissa. Raportin tarkoitus ei ole sittemmin muuttunut. Se käsittelee edelleen ainutlaatuisella tavalla Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikkaa ja sen puitteissa tehtyjä asioita. Nyt laadittu raportti käsittelee ajanjaksolla 1. heinäkuuta 2005–30. kesäkuuta 2006 toteutettuja EU:n toimia ja politiikkoja, joiden tavoitteena on ollut edistää ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallista kunnioitusta. Raportin tarkastelujakson aikana, siis kesän 2005 ja kesän 2006 välisenä aikana, YK:n rakenteissa tapahtui merkittävä muutos. YK:n ihmisoikeusneuvoston perustamisesta käydyt neuvottelut ja sittemmin uuden neuvoston ensimmäinen istunto tarjosivat keskeiset puitteet EU:n toiminnalle monenvälisen ihmisoikeuspolitiikan alalla. EU:n tavoitteena oli koko ajan saada aikaan sellainen neuvosto, joka antaisi ihmisoikeuksille sen aseman, joka niille on taattu YK:n peruskirjassa. Vaikka emme saaneetkaan kaikkia ajamiamme asioita läpi maaliskuussa 2006 hyväksyttyyn lopulliseen tekstiin, unioni katsoo kuitenkin, että YK:n ihmisoikeusneuvoston perustaminen on olennaisen tärkeä osa YK:n ihmisoikeusjärjestelmän lujittamista. Se on myös merkittävä edistysaskel koko YK:n uudistamisprosessissa. Ihmisoikeuksien sekä demokratia- ja oikeusvaltiokehityksen edistämisellä on erittäin suuri merkitys terrorismin ja erilaisten ääriliikkeiden torjunnassa. EU on useilla YK:n sekä muilla foorumeilla annetuissa lausumissa toistanut pitävänsä ihmisoikeuksien kunnioittamisen varmistamista välttämättömänä myös terrorismin vastaisessa työssä. Puheenjohtajavaltio on painottanut useaan otteeseen, että tehokkaat terrorismin vastaiset toimet ja ihmisoikeuksien suojelu ovat toisiaan täydentäviä ja tukevia. Poliittinen vuoropuhelu on kiistatta yksi keskeinen väline ihmisoikeuksien edistämisessä. Ihmisoikeuksien valtavirtaistamisessa on pyritty varmistamaan ihmisoikeuskysymysten johdonmukainen käsittely EU:n ja kolmansien maiden yhteydenpidossa eri tasoilla. Tämä koskee myös niitä maita, joiden kanssa EU käy erityistä ihmisoikeusvuoropuhelua, kuten Kiinaa ja Venäjää. Tämänvuotisessa ihmisoikeusraportissa korostetaan ensimmäisen kerran EU:n sitoutumista kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämiseen sekä unionin sisällä että kolmansien maiden kanssa. Ihmisoikeusrikkomusten uhrit samoin kuin ihmisoikeuksien puolustajat eri puolilla maailmaa odottavat Euroopan unionilta paljon ja syystä. Voidaan odottaa, että Euroopan unioni arvoihin perustuvana yhteisönä pyrkii edistämään ihmisoikeuksia ja demokratiaa hyvin tavoitteellisesti. Tämä raportti auttaa meitä arvioimaan, miten hyvin unioni on kyennyt tähän haasteeseen vastaamaan. Raportti seuraa seitsemää aikaisempaa vuosittaista raporttia, jotka on julkaistu vuosina 1999–2005 Eurooppa-neuvoston vuonna 1998 hyväksymän julkilausuman mukaisesti. Tuossa ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 50. vuosipäivänä annetussa julkilausumassa Euroopan unionia kehotettiin tehostamaan ihmisoikeuksiin liittyvää toimintaansa. Samassa julkilausumassa EU:ta myös kehotettiin laatimaan vuosittainen ihmisoikeusraportti. Ihmisoikeusraportissa luodaan katsaus ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi tehtyyn työhön Euroopan unionin toimielimissä. Tarkasteltavina ovat sekä EU:n ulkoiset politiikat että sisäiset näkökohdat. Myös tänä vuonna Euroopan parlamentin toimia ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi tarkastellaan omassa osiossaan. Euroopan parlamentti ottaa kiitettävästi esille ihmisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä ja pitää huolen siitä, että nämä asiat saavat niille kuuluvaa huomiota myös muissa unionin toimielimissä. Raportissa korostuvat EU:n ihmisoikeuspolitiikan erityiset painopisteet, kuten ihmisoikeuksien valtavirtaistaminen. Käytännössä valtavirtaistaminen on tarkoittanut ihmisoikeusasiantuntijoiden ja maakohtaisten työryhmien välisen vuorovaikutuksen lisäämistä sekä ihmisoikeuksia koskevien näkökohtien esille tuomista EU:n eri toimialueilla, kuten kriisinhallinnassa ja aseviennissä. Euroopan unioni on kehittänyt tapoja käsitellä erityisaiheita, kuten naisia ja turvallisuutta sekä lapsia aseellisten selkkauksien yhteydessä. Korkeana edustajana toimivan pääsihteerin henkilökohtainen edustaja on toiminut aktiivisesti ihmisoikeuksien valtavirtaistamiseksi yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla sekä EU:n ihmisoikeuksia koskevien suuntaviivojen tunnettavuuden lisäämiseksi. Euroopan unioni on hyväksynyt tiettyjä kysymyksiä koskevia erityisiä suuntaviivoja ja siten määritellyt ihmisoikeuspolitiikkansa painopisteet. Unioni vastustaa kaikissa olosuhteissa kuolemanrangaistusta ja on tuonut sen osalta esiin yksittäistapauksia, joissa kansainvälisen oikeuden vähimmäisvaatimukset eivät ole täyttyneet. Raportointikaudella unioni onkin kiinnittänyt erityistä huomiota maihin, joiden toimintalinja kuolemanrangaistuksen suhteen on ollut muuttumassa. Euroopan unioni on kannustanut eri maita liittymään kidutuksen poistamista koskevaan kansainväliseen sopimukseen ja näin osaltaan lujittamaan kidutuksen poistamiseen tähtääviä toimia. Myös lapsia aseellisten konfliktien yhteydessä koskevan kysymyksen osalta unioni on määritellyt tietyt ensisijaiset kohdemaat, joissa se aikoo parantaa ihmisoikeustilannetta lievittämällä eri tavoin lasten kärsimyksiä aseellisten konfliktien yhteydessä. On ollut tärkeää nostaa tämä asia esille monenvälisillä kansainvälisillä foorumeilla ja tehostaa EU:n omia valmiuksia käsitellä tätä asiaa Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioiden yhteydessä. EU:n ihmisoikeuksien puolustajia koskevien suuntaviivojen osalta unioni on toteuttanut sananvapautta ja naisten ihmisoikeuksia koskevia maailmanlaajuisia kampanjoita. Koska ihmisoikeuksien puolustajat joutuvat varsin usein itse hyökkäysten kohteeksi, heidän oikeutensa ovat edelleen EU:n toiminnan yksi painopiste. Neuvosto arvostaa Euroopan parlamentin keskeisestä roolia yhteisessä tehtävässämme puolustaa ja edistää ihmisoikeuksien toteutumista. Vuosittain jaettava Saharov-palkinto mielipiteenvapauden puolestapuhujille on tässä tehtävässä keskeinen. Aiempina vuosina parlamentti on osoittanut tunnustusta merkittäville tahoille, kuten Nelson Mandelalle ja Kofi Annanille. On myönteistä, että tämänvuotinen Saharov-palkinto on myönnetty Valko-Venäjän oppositiojohtajalle Aljaksandr Milinkevitšille. On syytä uskoa, että myönnetty kansainvälinen kunnianosoitus rohkaisee Milinkevitšiä ja muita jatkamaan tärkeää työtään demokraattisten voimien vahvistamiseksi Valko-Venäjällä."@fi7
lpv:translated text	"Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minulla on ilo esitellä teille tänään Euroopan unionin vuosittainen ihmisoikeusraportti. Ensimmäinen ihmisoikeusraportti julkaistiin vuonna 1999, jolloin Suomi, niin kuin tälläkin kertaa, oli mukana raportin laadinnassa Euroopan unionin puheenjohtajavaltion roolissa. Raportin tarkoitus ei ole sittemmin muuttunut. Se käsittelee edelleen ainutlaatuisella tavalla Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikkaa ja sen puitteissa tehtyjä asioita. Nyt laadittu raportti käsittelee ajanjaksolla 1. heinäkuuta 2005–30. kesäkuuta 2006 toteutettuja EU:n toimia ja politiikkoja, joiden tavoitteena on ollut edistää ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallista kunnioitusta. Raportin tarkastelujakson aikana, siis kesän 2005 ja kesän 2006 välisenä aikana, YK:n rakenteissa tapahtui merkittävä muutos. YK:n ihmisoikeusneuvoston perustamisesta käydyt neuvottelut ja sittemmin uuden neuvoston ensimmäinen istunto tarjosivat keskeiset puitteet EU:n toiminnalle monenvälisen ihmisoikeuspolitiikan alalla. EU:n tavoitteena oli koko ajan saada aikaan sellainen neuvosto, joka antaisi ihmisoikeuksille sen aseman, joka niille on taattu YK:n peruskirjassa. Vaikka emme saaneetkaan kaikkia ajamiamme asioita läpi maaliskuussa 2006 hyväksyttyyn lopulliseen tekstiin, unioni katsoo kuitenkin, että YK:n ihmisoikeusneuvoston perustaminen on olennaisen tärkeä osa YK:n ihmisoikeusjärjestelmän lujittamista. Se on myös merkittävä edistysaskel koko YK:n uudistamisprosessissa. Ihmisoikeuksien sekä demokratia- ja oikeusvaltiokehityksen edistämisellä on erittäin suuri merkitys terrorismin ja erilaisten ääriliikkeiden torjunnassa. EU on useilla YK:n sekä muilla foorumeilla annetuissa lausumissa toistanut pitävänsä ihmisoikeuksien kunnioittamisen varmistamista välttämättömänä myös terrorismin vastaisessa työssä. Puheenjohtajavaltio on painottanut useaan otteeseen, että tehokkaat terrorismin vastaiset toimet ja ihmisoikeuksien suojelu ovat toisiaan täydentäviä ja tukevia. Poliittinen vuoropuhelu on kiistatta yksi keskeinen väline ihmisoikeuksien edistämisessä. Ihmisoikeuksien valtavirtaistamisessa on pyritty varmistamaan ihmisoikeuskysymysten johdonmukainen käsittely EU:n ja kolmansien maiden yhteydenpidossa eri tasoilla. Tämä koskee myös niitä maita, joiden kanssa EU käy erityistä ihmisoikeusvuoropuhelua, kuten Kiinaa ja Venäjää. Tämänvuotisessa ihmisoikeusraportissa korostetaan ensimmäisen kerran EU:n sitoutumista kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämiseen sekä unionin sisällä että kolmansien maiden kanssa. Ihmisoikeusrikkomusten uhrit samoin kuin ihmisoikeuksien puolustajat eri puolilla maailmaa odottavat Euroopan unionilta paljon ja syystä. Voidaan odottaa, että Euroopan unioni arvoihin perustuvana yhteisönä pyrkii edistämään ihmisoikeuksia ja demokratiaa hyvin tavoitteellisesti. Tämä raportti auttaa meitä arvioimaan, miten hyvin unioni on kyennyt tähän haasteeseen vastaamaan. Raportti seuraa seitsemää aikaisempaa vuosittaista raporttia, jotka on julkaistu vuosina 1999–2005 Eurooppa-neuvoston vuonna 1998 hyväksymän julkilausuman mukaisesti. Tuossa ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 50. vuosipäivänä annetussa julkilausumassa Euroopan unionia kehotettiin tehostamaan ihmisoikeuksiin liittyvää toimintaansa. Samassa julkilausumassa EU:ta myös kehotettiin laatimaan vuosittainen ihmisoikeusraportti. Ihmisoikeusraportissa luodaan katsaus ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi tehtyyn työhön Euroopan unionin toimielimissä. Tarkasteltavina ovat sekä EU:n ulkoiset politiikat että sisäiset näkökohdat. Myös tänä vuonna Euroopan parlamentin toimia ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi tarkastellaan omassa osiossaan. Euroopan parlamentti ottaa kiitettävästi esille ihmisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä ja pitää huolen siitä, että nämä asiat saavat niille kuuluvaa huomiota myös muissa unionin toimielimissä. Raportissa korostuvat EU:n ihmisoikeuspolitiikan erityiset painopisteet, kuten ihmisoikeuksien valtavirtaistaminen. Käytännössä valtavirtaistaminen on tarkoittanut ihmisoikeusasiantuntijoiden ja maakohtaisten työryhmien välisen vuorovaikutuksen lisäämistä sekä ihmisoikeuksia koskevien näkökohtien esille tuomista EU:n eri toimialueilla, kuten kriisinhallinnassa ja aseviennissä. Euroopan unioni on kehittänyt tapoja käsitellä erityisaiheita, kuten naisia ja turvallisuutta sekä lapsia aseellisten selkkauksien yhteydessä. Korkeana edustajana toimivan pääsihteerin henkilökohtainen edustaja on toiminut aktiivisesti ihmisoikeuksien valtavirtaistamiseksi yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla sekä EU:n ihmisoikeuksia koskevien suuntaviivojen tunnettavuuden lisäämiseksi. Euroopan unioni on hyväksynyt tiettyjä kysymyksiä koskevia erityisiä suuntaviivoja ja siten määritellyt ihmisoikeuspolitiikkansa painopisteet. Unioni vastustaa kaikissa olosuhteissa kuolemanrangaistusta ja on tuonut sen osalta esiin yksittäistapauksia, joissa kansainvälisen oikeuden vähimmäisvaatimukset eivät ole täyttyneet. Raportointikaudella unioni onkin kiinnittänyt erityistä huomiota maihin, joiden toimintalinja kuolemanrangaistuksen suhteen on ollut muuttumassa. Euroopan unioni on kannustanut eri maita liittymään kidutuksen poistamista koskevaan kansainväliseen sopimukseen ja näin osaltaan lujittamaan kidutuksen poistamiseen tähtääviä toimia. Myös lapsia aseellisten konfliktien yhteydessä koskevan kysymyksen osalta unioni on määritellyt tietyt ensisijaiset kohdemaat, joissa se aikoo parantaa ihmisoikeustilannetta lievittämällä eri tavoin lasten kärsimyksiä aseellisten konfliktien yhteydessä. On ollut tärkeää nostaa tämä asia esille monenvälisillä kansainvälisillä foorumeilla ja tehostaa EU:n omia valmiuksia käsitellä tätä asiaa Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioiden yhteydessä. EU:n ihmisoikeuksien puolustajia koskevien suuntaviivojen osalta unioni on toteuttanut sananvapautta ja naisten ihmisoikeuksia koskevia maailmanlaajuisia kampanjoita. Koska ihmisoikeuksien puolustajat joutuvat varsin usein itse hyökkäysten kohteeksi, heidän oikeutensa ovat edelleen EU:n toiminnan yksi painopiste. Neuvosto arvostaa Euroopan parlamentin keskeisestä roolia yhteisessä tehtävässämme puolustaa ja edistää ihmisoikeuksien toteutumista. Vuosittain jaettava Saharov-palkinto mielipiteenvapauden puolestapuhujille on tässä tehtävässä keskeinen. Aiempina vuosina parlamentti on osoittanut tunnustusta merkittäville tahoille, kuten Nelson Mandelalle ja Kofi Annanille. On myönteistä, että tämänvuotinen Saharov-palkinto on myönnetty Valko-Venäjän oppositiojohtajalle Aljaksandr Milinkevitšille. On syytä uskoa, että myönnetty kansainvälinen kunnianosoitus rohkaisee Milinkevitšiä ja muita jatkamaan tärkeää työtään demokraattisten voimien vahvistamiseksi Valko-Venäjällä."@cs1 "Hr. formand, mine damer og herrer! Jeg har fornøjelsen af i dag at præsentere Dem for Den Europæiske Unions årlige rapport om menneskerettighederne. Den første rapport om menneskerettighederne blev offentliggjort i 1999, da Finland ligesom denne gang var med til at udarbejde rapporten i sin rolle som det land, der har EU-formandskabet. Formålet med rapporten er ikke ændret siden da. Den beskæftiger sig på enestående vis med EU's menneskerettighedspolitik og de ting, der er blevet opnået inden for rammerne af den. Den rapport, der nu er færdig, vedrører de handlinger og politiske tiltag, EU har gennemført i perioden fra 1. juli 2005 til 30. juni 2006, som havde til formål at fremme en universel respekt for menneskerettigheder og fundamentale frihedsrettigheder. I løbet af den periode, rapporten gennemgår, dvs. mellem sommeren 2005 og sommeren 2006, foregik der en større omstrukturering inden for FN. Forhandlingerne om oprettelsen af FN's Menneskerettighedsråd, og senere hen den første forsamling i det nye råd, skabte væsentlige rammer for EU's virksomhed inden for multilateral menneskerettighedspolitik. EU's målsætning var hele tiden at skabe et råd, som ville give menneskerettighederne den status, som de var blevet garanteret i FN-pagten. Selv om vi ikke fik alle de ting, vi havde arbejdet på, med i den endelige tekst, der blev vedtaget i marts 2006, tror Unionen ikke desto mindre på, at oprettelsen af FN's Menneskerettighedsråd bliver et væsentligt element i styrkelsen af FN's menneskerettighedssystem. Det er også et stort skridt fremad i FN's reformproces i det hele taget. At fremme menneskerettigheder, demokrati og udvikling af retssikkerhed er yderst vigtigt i kampen mod terrorisme og forskellige ekstremistiske bevægelser. I erklæringer fremsat i diverse FN- og andre fora har EU gentaget synspunktet om, at respekt for menneskerettighederne er afgørende for arbejdet med at bekæmpe terrorisme. Formandskabet har gentagne gange understreget, at en effektiv indsats mod terrorisme og beskyttelsen af menneskerettighederne er målsætninger, der supplerer og understøtter hinanden. Politisk dialog er ubestrideligt et centralt værktøj til styrkelse af menneskerettighederne. Mainstreaming af menneskerettighederne har inkluderet et forsøg på at garantere en konsekvent behandling af menneskerettighedsaspekter i kontakten mellem EU og tredjelande på forskellige niveauer. Det gælder også lande, som EU har ført en særlig menneskerettighedsdialog med, så som Kina og Rusland. Dette års menneskerettighedsrapport understreger for første gang EU's forpligtelse til at forstærke dialogen mellem forskellige kulturer både inden for Unionen og med tredjelande. Ofrene for overtrædelser af menneskerettighederne og menneskerettighedsforkæmperne over hele verden forventer meget af EU, og med god grund. EU kan, som et fællesskab baseret på værdier, forventes at arbejde meget målrettet for at fremme menneskerettigheder og demokrati. Denne rapport hjælper os med at bedømme, hvor godt Unionen har formået at leve op til udfordringen. Rapporten efterfølger syv tidligere årlige rapporter, som er blevet offentliggjort mellem 1999 og 2005, i overensstemmelse med den erklæring, der blev vedtaget af Det Europæiske Råd i 1998. Den blev offentliggjort på 50-årsdagen for verdenserklæringen om menneskerettigheder, og den opfordrede EU til at intensivere sit arbejde for menneskerettighederne. Den opfordrede også EU til at udfærdige en årlig rapport om menneskerettighederne. Rapporten om menneskerettighederne giver et overblik over det arbejde, EU's institutioner har udført for at fremme menneskerettigheder og demokrati. EU's udenrigspolitik og interne standpunkter bliver også undersøgt. Desuden er der en separat sektion, der omhandler undersøgelsen af Europa-Parlamentets foranstaltninger for at fremme menneskerettigheder og demokrati. Heldigvis tager Europa-Parlamentet spørgsmål om menneskerettigheder op og sørger for, at de også får den opmærksomhed, de fortjener, i andre EU-institutioner. Rapporten fremhæver de vigtigste hovedpunkter i EU's menneskerettighedspolitik, så som mainstreaming af menneskerettighederne. I praksis har mainstreaming betydet, at man har forøget samspillet mellem menneskeretseksperter og nationale tænketanke og ført menneskerettighedsaspekter ind i forskellige områder af EU's aktiviteter, så som krisestyring og våbeneksport. EU har udviklet måder at behandle særlige problemer så som kvinder, sikkerhed og børn i forbindelse med væbnede konflikter. Den personlige repræsentant for generalsekretæren/den højtstående repræsentant har været aktivt involveret i at integrere menneskerettighederne i den fælles udenrigs- og sikkerhedspolitik og i at øge opmærksomheden omkring EU's retningslinjer for menneskerettigheder. EU har vedtaget specielle retningslinjer for visse spørgsmål og har på den måde defineret prioriteterne inden for sin menneskerettighedspolitik. Unionen er modstander af dødsstraf under alle omstændigheder og har sat fokus på enkeltsager, hvor mindstekravene under international lov ikke er blevet opfyldt. I løbet af rapporteringsperioden har Unionen særlig rettet opmærksomheden mod lande, hvor indstillingen til anvendelse af dødsstraf har været under forandring. EU har opfordret forskellige lande til at tilslutte sig den internationale konvention mod tortur og således forstærke bestræbelserne på at få afskaffet brugen af den. Endvidere har Unionen udpeget nogle bestemte lande, hvor den har til hensigt at forbedre menneskerettighedssituationen ved at forsøge på forskellig vis at lindre lidelserne for de børn, der er fanget i væbnede konflikter. Det har været vigtigt at fremhæve dette emne i multilaterale internationale fora og gøre EU bedre rustet til at behandle problemet inden for operationer under den europæiske sikkerheds- og forsvarspolitik. Med hensyn til EU's retningslinjer for beskyttelse af menneskerettighedsforkæmpere, har Unionen iværksat globale kampagner for ytringsfrihed og kvinders menneskerettigheder. Da menneskerettighedsforkæmpere meget ofte selv kommer under angreb, har deres rettigheder stadig en høj prioritet hos EU. Rådet anerkender Europa-Parlamentets centrale rolle i vores fælles bestræbelser på at forsvare og fremme gennemførelsen af menneskerettighederne. Sakharov-prisen, der årligt tildeles personer, der forsvarer tankefriheden, spiller her en central rolle. I årenes løb har Parlamentet vist anerkendelse for betydningsfulde personers indsats, så som Nelson Mandela og Kofi Annan. Vi er glade for, at årets Sakharov-pris er gået til oppositionslederen i Belarus, Aljaksandr Milinkievitj. Der er grund til at tro, at den internationalt anerkendte æresbevisning vil opmuntre hr. Milinkievitj og andre til at fortsætte deres vigtige arbejde for at styrke de demokratiske kræfter i Belarus."@da2 ". Herr Präsident, meine Damen und Herren! Es ist mir eine Freude, Ihnen hier heute den Jahresbericht der Europäischen Union über die Menschenrechte vorstellen zu können. Der erste Bericht über die Menschenrechte wurde 1999 veröffentlicht, als Finnland, wie dieses Mal auch, in der Rolle als Vorsitz der Europäischen Union an der Ausarbeitung des Berichts beteiligt war. Der Zweck dieses Berichts hat sich seit damals nicht geändert. Er befasst sich nach wie vor auf eine einzigartige Weise mit der Menschenrechtspolitik der Europäischen Union und damit, was in deren Rahmen erreicht worden ist. Der jetzt vorliegende Bericht bezieht sich auf Maßnahmen und Politiken der EU für die weltweite Anerkennung und Förderung der Menschenrechte und Grundfreiheiten im Zeitraum vom 1. Juli 2005 bis 30. Juni 2006. Während des Berichtszeitraums, also zwischen Sommer 2005 und Sommer 2006, hat es wesentliche Änderungen in den Strukturen der UNO gegeben. Die Verhandlungen über die Errichtung eines Menschenrechtsrates der Vereinten Nationen und später die erste Tagung des neuen Rates, bildeten einen äußerst wichtigen Rahmen für die Tätigkeit der EU im Bereich der multilateralen Menschenrechtspolitik. Es ist die ganze Zeit über Ziel der EU gewesen, einen Rat zu schaffen, der den Menschenrechten jenen Status verschafft, der ihnen in der UNO-Charta garantiert worden ist. Auch wenn wir nicht alles durchbekommen haben, was wir für den abschließenden Text, der im März 2006 angenommen wurde, vorgeschlagen hatten, ist die Union dennoch der Überzeugung, dass die Einrichtung des UNO-Menschenrechtsrates ein wesentliches Element zur Stärkung des Systems der Menschenrechte der Vereinten Nationen sein wird. Sie stellt auch einen wichtigen Fortschritt bei der Reform der Vereinten Nationen insgesamt dar. Der Förderung von Menschenrechten, Demokratie und Fortschritten im Bereich der Rechtsstaatlichkeit kommt eine entscheidende Bedeutung beim Kampf gegen den Terrorismus und verschiedene extremistische Bewegungen zu. In Erklärungen bei verschiedenen Foren innerhalb und außerhalb der UNO hat die EU ihre Auffassung wiederholt, dass die Achtung der Menschenrechte einen zentralen Stellenwert bei den Anstrengungen zur Bekämpfung des Terrorismus hat. Der Ratsvorsitz hat bei verschiedenen Anlässen hervorgehoben, dass wirksame Maßnahmen gegen den Terrorismus und der Schutz der Menschenrechte einander ergänzen und sich gegenseitig unterstützen. Der politische Dialog ist durchaus eines der Schlüsselwerkzeuge bei der Förderung der Menschenrechte. Teil des der Menschenrechte waren auch die Bemühungen sicherzustellen, dass Fragen der Menschenrechte bei den Kontakten zwischen der EU und Drittländern auf den verschiedenen Ebenen konsequent angesprochen werden. Dies betrifft auch Länder, mit denen die EU einen besonderen Menschenrechtsdialog unterhält, wie China und Russland. Der diesjährige Bericht über die Menschenrechte stellt erstmalig das Bekenntnis der EU zur Förderung des Dialogs zwischen den Kulturen, sowohl innerhalb der Union als auch mit Drittländern, heraus. Die Opfer von Menschenrechtsverletzungen und die Verteidiger der Menschenrechte weltweit erwarten viel von der Europäischen Union, und das aus gutem Grund. Von der Europäischen Union als einer Wertegemeinschaft kann erwartet werden, dass sie danach strebt, Menschenrechte und Demokratie mit klaren Zielen zu fördern. Dieser Bericht hilft uns zu beurteilen, inwieweit die Union in der Lage gewesen ist, dieser Herausforderung gerecht zu werden. Der Bericht folgt sieben früheren Jahresberichten, die in Übereinstimmung mit der Erklärung des Europäischen Rates von 1998 zwischen 1999 und 2005 veröffentlicht worden sind. In dieser anlässlich des 50. Jahrestages der Allgemeinen Erklärung der Menschenrechte herausgegebenen Erklärung wurde an die Europäische Union appelliert, ihre Aktivitäten im Bereich der Menschenrechte zu forcieren. Außerdem wurde die EU aufgerufen, jährlich Berichte über die Menschenrechtslage zu erstellen. Der Bericht über die Menschenrechte gibt einen Überblick über die von den Organen der Europäischen Union geleistete Arbeit zur Förderung der Menschenrechte und der Demokratie. Die auswärtigen Politiken der EU und die Situation im Innern sind ebenfalls Gegenstand der Untersuchung. Darüber hinaus enthält der Bericht einen separaten Abschnitt, der sich mit der Überprüfung der Tätigkeiten des Europäischen Parlaments zur Förderung der Menschenrechte und der Demokratie beschäftigt. Dankenswerterweise befasst sich das Europäische Parlament mit Fragen der Menschenrechte, und es sorgt dafür, dass diese auch in den anderen Organen der Union die Aufmerksamkeit erhalten, die sie verdienen. Der Bericht hebt die speziellen Prioritäten der Menschenrechtspolitik der EU wie die durchgehende Einbeziehung, das der Menschenrechte hervor. In der Praxis bedeutet dieses ein verstärktes Zusammenwirken von Experten für Menschenrechte und nationalen Expertengremien sowie die Einbeziehung von Menschenrechtsaspekten in die unterschiedlichen Tätigkeitsbereiche der EU, beispielsweise beim Krisenmanagement oder bei Waffenexporten. Die Europäische Union hat Methoden entwickelt, sich mit speziellen Problemen wie den Rechten von Frauen, der Sicherheit und der Situation von Kindern im Zusammenhang mit bewaffneten Konflikten zu befassen. Der Persönliche Beauftragte des Generalsekretärs/Hohen Vertreters für Menschenrechte ist aktiv in das der Menschenrechte im Bereich der Gemeinsamen Außen- und Sicherheitspolitik und in die Sensibilisierung für die EU-Leitlinien zu den Menschenrechten einbezogen gewesen. Die Europäische Union hat spezielle Leitlinien zu bestimmten Fragen angenommen und so die vorrangigen Bereiche ihrer Menschenrechtspolitik festgelegt. Die Union ist gegen die Todesstrafe in allen Fällen und hat einzelne Fälle herausgestellt, in denen die Mindestnormen des Völkerrechts nicht eingehalten wurden. Im Berichtszeitraum hat die Union ihr besonderes Augemerk auf jene Länder gerichtet, in denen sich die Politik im Hinblick auf die Todesstrafe geändert hat. Die Europäische Union hat verschiedene Länder ermuntert, dem internationalen Abkommen gegen Folter beizutreten und damit die Bemühungen für deren Abschaffung zu unterstützen. Darüber hinaus hat die Union bestimmte vorrangige Zielländer aufgeführt, für die sie vorschlägt, die Situation der Menschenrechte zu verbessern, indem auf verschiedene Art und Weise versucht wird, das Leiden von Kindern, die in bewaffnete Konflikte geraten sind, zu lindern. Es ist wichtig gewesen, diese Frage in multilateralen internationalen Foren anzusprechen und die entsprechenden Fähigkeiten der EU im Zusammenhang mit Operationen im Rahmen ihrer Europäischen Sicherheits- und Verteidigungspolitik zu verbessern. Hinsichtlich der Leitlinien der EU in Bezug auf Menschenrechtsverteidiger hat die Union globale Kampagnen zur Freiheit der Meinungsäußerung und der Menschenrechte von Frauen gestartet. Da Menschenrechtsverteidiger sehr häufig selbst Ziel von Angriffen werden, stellen deren Rechte nach wie vor eine der Prioritäten der EU dar. Der Rat würdigt die zentrale Rolle des Europäischen Parlaments in unseren gemeinsamen Anstrengungen, die Verwirklichung der Menschenrechte zu verteidigen und zu fördern. Der Sacharow-Preis, der jährlich an Menschen verliehen wird, die sich für die Meinungsfreiheit einsetzen, spielt hier eine Schlüsselrolle. Über Jahre hinweg hat das Parlament die Leistungen so herausragender Persönlichkeiten wie Nelson Mandela und Kofi Annan gewürdigt. Wir begrüßen die Tatsache, dass der diesjährige Sacharow-Preis an den weißrussischen Oppositionsführer Alexander Milinkewitsch gegangen ist. Es gibt Grund zu der Annahme, dass diese internationale Ehre Herrn Milinkewitsch und andere beflügeln wird, ihre wichtige Arbeit zur Stärkung der demokratischen Kräfte in Belarus fortzusetzen."@de9 "Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, είναι χαρά για μένα να σας παρουσιάζω σήμερα την ετήσια έκθεση της Ευρωπαϊκής Ένωσης για τα ανθρώπινα δικαιώματα. Η πρώτη έκθεση για τα ανθρώπινα δικαιώματα δημοσιεύτηκε το 1999, όταν η Φινλανδία, όπως και αυτή τη φορά, συμμετείχε στην εκπόνηση της έκθεσης ασκώντας τον ρόλο της ως Προεδρία της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Ο σκοπός της έκθεσης δεν έχει αλλάξει έκτοτε. Εξακολουθεί να εξετάζει, με έναν μοναδικό τρόπο, την πολιτική της Ευρωπαϊκής Ένωσης για τα ανθρώπινα δικαιώματα και ό,τι έχει επιτευχθεί στο πλαίσιό της. Η έκθεση που ολοκληρώθηκε τώρα αφορά τη δράση και τις πολιτικές της ΕΕ που εφαρμόστηκαν την περίοδο από την 1ή Ιουλίου 2005 ως τις 30 Ιουνίου 2006 και οι οποίες αποσκοπούσαν στην προώθηση του παγκόσμιου σεβασμού των ανθρωπίνων δικαιωμάτων και των θεμελιωδών ελευθεριών. Κατά τη διάρκεια της περιόδου που εξετάζει η έκθεση, δηλαδή από το καλοκαίρι του 2005 ως το καλοκαίρι του 2006, υπήρξε μια σημαντική αλλαγή στη δομή του ΟΗΕ. Οι διαπραγματεύσεις σχετικά με τη δημιουργία του Συμβουλίου των Ηνωμένων Εθνών για τα Ανθρώπινα Δικαιώματα και, αργότερα, η πρώτη συνεδρίαση του νέου Συμβουλίου, παρείχαν ένα σημαντικό πλαίσιο για τη δράση της ΕΕ στο τομέα μιας πολυμερούς πολιτικής για τα ανθρώπινα δικαιώματα. Ο στόχος της ΕΕ από την αρχή ήταν να θεσπιστεί ένα Συμβούλιο που θα έδινε στα ανθρώπινα δικαιώματα το καθεστώς που τους είχε διασφαλίσει ο Χάρτης των Ηνωμένων Εθνών. Αν και δεν συμπεριλάβαμε όλα τα θέματα που είχαμε προωθήσει στο τελικό κείμενο που εγκρίθηκε τον Μάρτιο του 2006, ωστόσο η Ένωση πιστεύει ότι η ίδρυση του Συμβουλίου των Ηνωμένων Εθνών για τα Ανθρώπινα Δικαιώματα θα είναι ένα βασικό στοιχείο στην ενίσχυση του Συστήματος Ανθρωπίνων Δικαιωμάτων των Ηνωμένων Εθνών. Θα είναι επίσης ένα σημαντικό βήμα προόδου στη μεταρρυθμιστική διαδικασία των Ηνωμένων Εθνών στο σύνολό της. Η προώθηση των ανθρωπίνων δικαιωμάτων, της δημοκρατίας και της προόδου προς το κράτος δικαίου είναι πολύ σημαντική στην καταπολέμηση της τρομοκρατίας και διαφόρων εξτρεμιστικών κινημάτων. Σε δηλώσεις που έγιναν σε αρκετές συνελεύσεις του ΟΗΕ και σε άλλα φόρα, η ΕΕ έχει επαναλάβει την άποψή της ότι ο σεβασμός των ανθρωπίνων δικαιωμάτων είναι ζωτικός στο έργο της καταπολέμησης της τρομοκρατίας. Η Προεδρία έχει επισημάνει σε πολλές περιπτώσεις ότι η αποτελεσματική δράση κατά της τρομοκρατίας και η προστασία των ανθρωπίνων δικαιωμάτων είναι συμπληρωματικοί και αμοιβαία υποστηρικτικοί στόχοι. Ο πολιτικός διάλογος είναι αναμφίβολα ένα εργαλείο κλειδί στην προώθηση των ανθρωπίνων δικαιωμάτων. Η ενσωμάτωση των ανθρωπίνων δικαιωμάτων στις πολιτικές της Ένωσης συνεπάγεται μια προσπάθεια διασφάλισης ότι τα ανθρώπινα δικαιώματα θα αντιμετωπίζονται με συνέπεια στις επαφές μεταξύ της ΕΕ και τρίτων χωρών σε διαφορετικά επίπεδα. Αυτό ισχύει επίσης για τις χώρες με τις οποίες η ΕΕ διεξάγει έναν ιδιαίτερο διάλογο για τα ανθρώπινα δικαιώματα, όπως η Κίνα και η Ρωσία. Η έκθεση για τα ανθρώπινα δικαιώματα υπογραμμίζει φέτος για πρώτη φορά τη δέσμευση της ΕΕ για την ενίσχυση του διαλόγου μεταξύ των πολιτισμών, τόσο στο πλαίσιο της Ένωσης όσο και με τρίτες χώρες. Τα θύματα παραβιάσεων των ανθρωπίνων δικαιωμάτων και οι υπέρμαχοι των ανθρωπίνων δικαιωμάτων σε όλο τον κόσμο περιμένουν πολλά από την Ευρωπαϊκή Ένωση, και δικαιολογημένα. Η Ευρωπαϊκή Ένωση, ως μια Κοινότητα βασισμένη σε αξίες, αναμένεται να αγωνίζεται για την προώθηση των ανθρωπίνων δικαιωμάτων και της δημοκρατίας έχοντας σαφείς στόχους. Αυτή η έκθεση θα μας βοηθήσει να κρίνουμε πόσο καλά ήταν σε θέση να ανταποκριθεί η Ένωση σε αυτή την πρόκληση. Η έκθεση ακολουθεί επτά προηγούμενες ετήσιες εκθέσεις που δημοσιεύτηκαν μεταξύ του 1999 και του 2005, σύμφωνα με τη δήλωση που υιοθετήθηκε το 1998 από το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο. Εκδοθείσα κατά την 50ή επέτειο της Οικουμενικής Διακήρυξης των Ανθρωπίνων Δικαιωμάτων, παρότρυνε την Ευρωπαϊκή Ένωση να εντείνει το έργο της για τα ανθρώπινα δικαιώματα. Επίσης καλούσε την ΕΕ να εκπονήσει μια ετήσια έκθεση για τα ανθρώπινα δικαιώματα. Η έκθεση για τα ανθρώπινα δικαιώματα παρουσιάζει μία συνολική εικόνα του έργου που επιτελέστηκε για την προώθηση των ανθρωπίνων δικαιωμάτων και της δημοκρατίας από τα θεσμικά όργανα της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Οι εξωτερικές πολιτικές της ΕΕ και οι εσωτερικές συνθήκες είναι επίσης αντικείμενο εξέτασης. Επιπλέον, υπάρχει ένα ξεχωριστό τμήμα που είναι αφιερωμένο στη δράση του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου για την προώθηση των ανθρωπίνων δικαιωμάτων και της δημοκρατίας. Προς τιμήν του, το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο θέτει θέματα σχετικά με τα ανθρώπινα δικαιώματα και φροντίζει επίσης να λαμβάνουν την προσοχή που αξίζουν στα άλλα θεσμικά όργανα της Ένωσης. Η έκθεση επισημαίνει τις ειδικές προτεραιότητες της πολιτικής της ΕΕ για τα ανθρώπινα δικαιώματα, όπως την ενσωμάτωση των ανθρωπίνων δικαιωμάτων στις πολιτικές της. Στην πράξη, ενσωμάτωση των ανθρωπίνων δικαιωμάτων στις πολιτικές της Ένωσης σημαίνει ενίσχυση της αλληλεπίδρασης μεταξύ ειδικών των ανθρωπίνων δικαιωμάτων και εθνικών ομάδων σχεδιασμού πολιτικής και παρουσίαση πτυχών των ανθρωπίνων δικαιωμάτων σε διαφορετικούς τομείς δραστηριότητας της ΕΕ, όπως η διαχείριση των κρίσεων και η εξαγωγή όπλων. Η Ευρωπαϊκή Ένωση έχει αναπτύξει τρόπους αντιμετώπισης ιδιαίτερων προβλημάτων, όπως οι γυναίκες, η ασφάλεια και τα παιδιά, σε σχέση με τις ένοπλες συγκρούσεις. Ο Προσωπικός Εκπρόσωπος του Γενικού Γραμματέα/Ύπατου Εκπροσώπου έχει συνεισφέρει ενεργά στην ενσωμάτωση των ανθρωπίνων δικαιωμάτων στον τομέα της κοινής εξωτερικής πολιτικής και πολιτικής ασφαλείας και στην αύξηση της ενημέρωσης των κατευθυντήριων γραμμών της ΕΕ σχετικά με τα ανθρώπινα δικαιώματα. Η Ευρωπαϊκή Ένωση έχει υιοθετήσει ειδικές κατευθυντήριες γραμμές σε ορισμένα θέματα και με αυτόν τον τρόπο έχει καθορίσει τις προτεραιότητες στην πολιτική της για τα ανθρώπινα δικαιώματα. Η Ένωση αντιτίθεται στη θανατική ποινή κάτω από οποιεσδήποτε συνθήκες και επισημαίνει μεμονωμένες περιπτώσεις όπου δεν έχουν τηρηθεί τα ελάχιστα πρότυπα διεθνούς δικαίου. Κατά τη διάρκεια της περιόδου αναφοράς, η Ένωση επέστησε ιδιαίτερη προσοχή σε χώρες όπου η πολιτική σχετικά με τη θανατική ποινή έχει αλλάξει. Η Ευρωπαϊκή Ένωση έχει ενθαρρύνει διάφορες χώρες να ενταχθούν στη διεθνή Σύμβαση κατά των Βασανιστηρίων και επομένως έχει ενισχύσει τη δράση που στοχεύει στην κατάργησή τους. Επιπλέον, η Ένωση έχει καθορίσει ορισμένες χώρες ως στόχους προτεραιότητας όπου προτίθεται να βελτιώσει την κατάσταση των ανθρωπίνων δικαιωμάτων δοκιμάζοντας διάφορους τρόπους για την ανακούφιση του πόνου παιδιών που είναι θύματα ενόπλων συγκρούσεων. Ήταν σημαντικό να υπογραμμίσουμε αυτό το θέμα στα πολυμερή διεθνή φόρα και να εφοδιάσουμε καλύτερα την ΕΕ για να το αντιμετωπίσει στο πλαίσιο των επιχειρήσεων της ευρωπαϊκής πολιτικής ασφάλειας και άμυνας. Όσον αφορά τις κατευθυντήριες γραμμές της ΕΕ σχετικά με τους υπερμάχους των ανθρωπίνων δικαιωμάτων, η Ένωση έχει ξεκινήσει παγκόσμιες εκστρατείες για την ελευθερία της έκφρασης και τα ανθρώπινα δικαιώματα των γυναικών. Καθώς οι υπέρμαχοι των ανθρωπίνων δικαιωμάτων δέχονται πολύ συχνά και οι ίδιοι επιθέσεις, τα δικαιώματά τους εξακολουθούν να είναι μία από τις προτεραιότητες της ΕΕ. Το Συμβούλιο εκτιμά τον κεντρικό ρόλο που διαδραματίζει το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο στις κοινές μας προσπάθειες να υπερασπιστούμε και να προωθήσουμε την εφαρμογή των ανθρωπίνων δικαιωμάτων. Το Βραβείο Ζαχάρωφ που απονέμεται κάθε χρόνο σε εκείνους που μιλάνε εξ ονόματος της ελευθερίας της σκέψης έχει έναν ρόλο κλειδί να διαδραματίσει εδώ. Όλα αυτά τα χρόνια το Κοινοβούλιο έχει αναγνωρίσει τα επιτεύγματα σημαντικών προσωπικοτήτων, όπως ο Νέλσον Μαντέλα και ο Κόφι Ανάν. Χαιρετίζουμε το γεγονός ότι το φετινό Βραβείο Ζαχάρωφ απονεμήθηκε στον ηγέτη της αντιπολίτευσης της Λευκορωσίας Alyaksandr Milinkevich. Είναι εύλογο να πιστέψουμε ότι αυτή η διεθνώς αναγνωρισμένη τιμή θα ενθαρρύνει τον κ. Milinkievitch και άλλους να συνεχίσουν το σημαντικό έργο τους για την ενίσχυση των δημοκρατικών δυνάμεων στη Λευκορωσία."@el10 "Mr President, ladies and gentlemen, it is a pleasure for me to present to you today the European Union’s annual report on human rights. The first report on human rights was published in 1999, when Finland, as it was this time too, was involved in drafting the report in its role as Presidency of the European Union. The purpose of the report has not changed since then. It still deals, in a way that is unique, with the European Union’s human rights policy and what has been achieved within its framework. The report now completed concerns the EU action and policies implemented in the period from 1 July 2005 to 30 June 2006 and which were aimed at promoting a universal respect for human rights and fundamental freedoms. During the period under review in the report, which is to say between the summer of 2005 and the summer of 2006, there was a major change to the UN structures. The negotiations on the creation of the United Nations Human Rights Council and, later, the first sitting of the new Council, provided a crucial framework for EU action in the area of multilateral human rights policy. The EU’s goal the whole time was to establish a Council that would give human rights the status it had been guaranteed in the UN Charter. Although we did not get all the issues that we had promoted in the final text adopted in March 2006, the Union nonetheless believes that the establishment of the UN Human Rights Council will be an essential element in strengthening the UN Human Rights System. It will also be a major step forward in the UN reform process as a whole. The promotion of human rights, democracy and progress in the rule of law is hugely important in the fight against terrorism and various extremist movements. In statements made in several UN and other forums, the EU has reiterated its opinion that a respect for human rights is vital in the work to combat terrorism. The Presidency has emphasised on several occasions that effective action against terrorism and the protection of human rights are complementary and mutually supportive goals. Political dialogue is undeniably one key tool in the promotion of human rights. The mainstreaming of human rights has involved an attempt to guarantee that human rights issues will be dealt with consistently in contact between the EU and third countries at different levels. This also applies to countries with which the EU is involved in a special human rights dialogue, such as China and Russia. The human rights report this year for the first time underlines the EU’s commitment to enhancing dialogue between cultures, both within the Union and with third countries. The victims of breaches of human rights and the defenders of human rights around the world expect a lot from the European Union, and for a reason. The European Union, as a Community based on values, may be expected to strive to promote human rights and democracy with clear goals in sight. This report will help us judge how well the Union has been able to respond to this challenge. The report follows seven earlier annual reports published between 1999 and 2005, in accordance with the declaration adopted in 1998 by the European Council. Issued on the 50th anniversary of the Universal Declaration of Human Rights, it urged the European Union to step up its work on human rights. It also called on the EU to draw up an annual report on human rights. The report on human rights presents an overview of the work done to promote human rights and democracy by the institutions of the European Union. The EU’s external policies and internal circumstances are also subjects for scrutiny. Furthermore, there is a separate section devoted to an examination of action on the part of the European Parliament to promote human rights and democracy. To its credit, the European Parliament raises issues on human rights and makes certain that they also receive the attention they deserve in the other Union institutions. The report highlights the special priorities of the EU’s human rights policy, such as the mainstreaming of human rights. In practice, mainstreaming has meant increasing interaction between human rights experts and national think-tanks and presenting aspects of human rights in different EU areas of activity, such as crisis management and the export of arms. The European Union has developed ways of dealing with special problems, such as women, security and children, in connection with armed conflicts. The Personal Representative of the Secretary-General/High Representative has been actively involved in mainstreaming human rights in the area of the Common Foreign and Security Policy and in increasing awareness of the EU guidelines on human rights. The European Union has adopted special guidelines on certain issues and in this way has determined the priorities in its human rights policy. The Union is opposed to the death penalty under any circumstances and has highlighted individual cases where the minimum standards of international law have not been met. During the reporting period, the Union drew particular attention to countries where policy on the death penalty has been changing. The European Union has encouraged different countries to join the international Convention against Torture and thus reinforce action aimed at its abolition. Moreover, the Union has specified certain priority target countries where it proposes to improve the human rights situation by trying in various ways to alleviate the suffering of children caught up in armed conflicts. It has been important to highlight this issue in multilateral international forums and make the EU better equipped to deal with it in the context of European Security and Defence Policy operations. With regard to the EU’s guidelines on human rights defenders, the Union has launched global campaigns on freedom of speech and women’s human rights. Because human rights defenders very often come under attack themselves, their rights are still one of the EU’s priorities. The Council appreciates the central role played by the European Parliament in our joint efforts to defend and promote the implementation of human rights. The Sakharov Prize awarded yearly for those who speak on behalf of freedom of thought has a key part to play here. Over the years Parliament has acknowledged the achievements of major figures, such as Nelson Mandela and Kofi Annan. We welcome the fact that this year’s Sakharov Prize has gone to the Belarusian opposition leader Alyaksandr Milinkevich. There is reason to believe that this internationally recognised honour will encourage Mr Milinkevich and others to continue their important work to strengthen democratic forces in Belarus."@en4 ". Señor Presidente, Señorías, me complace presentarles hoy el informe anual de la Unión Europea sobre los derechos humanos. El primer informe sobre los derechos humanos se publicó en 1999, cuando Finlandia, al igual que en esta ocasión, participó en su elaboración como responsable de la Presidencia de la Unión Europea. El propósito del informe no ha cambiado desde entonces, abordando, de un modo único, la política de la Unión Europea en materia de derechos humanos y los logros obtenidos en su marco. El informe que se acaba de completar concierne a las políticas y las acciones de la UE implementadas en el período comprendido entre el 1 de julio de 2005 y el 30 de junio de 2006, destinadas a fomentar el respeto universal hacia los derechos humanos y las libertades fundamentales. Durante el período de revisión del informe, es decir, el período comprendido entre el verano de 2005 y el de 2006, se ha producido un cambio fundamental en las estructuras de las Naciones Unidas. Las negociaciones sobre la creación de un Consejo de Derechos Humanos de las Naciones Unidas y, posteriormente, la primera sesión del nuevo Consejo, han proporcionado un marco crucial para la actuación comunitaria en materia de política multilateral sobre derechos humanos. El objetivo constante de la UE ha sido establecer un Consejo que otorgara a los derechos humanos el estatus que se había garantizado en la Carta de las Naciones Unidas. Aunque no logramos que se incluyeran todos los puntos que habíamos propuesto en el texto final aprobado en marzo de 2006, la Unión cree que el establecimiento del Consejo de Derechos Humanos de las Naciones Unidas será un elemento esencial en el fortalecimiento del régimen de protección de los derechos humanos de esta organización. Asimismo, constituirá un importante avance en el proceso de reforma general de las Naciones Unidas. La promoción de los derechos humanos, la democracia y el progreso en el Estado de derecho resulta enormemente relevante en la lucha contra el terrorismo y los diferentes movimientos extremistas. En sus declaraciones en los foros de las Naciones Unidas y de otro tipo, la Unión Europea ha reiterado su opinión de que el respeto de los derechos humanos resulta vital en las acciones destinadas a combatir el terrorismo. La Presidencia ha subrayado en diversas ocasiones que el desarrollo de una acción eficaz contra el terrorismo y la protección de los derechos humanos son objetivos complementarios que se apoyan mutuamente. El diálogo político constituye sin duda alguna un instrumento clave en la protección de los derechos humanos. La integración de los derechos humanos en todas las políticas y acciones ha supuesto un intento por garantizar que los asuntos relativos a este tema se aborden de manera sistemática entre la Unión Europea y terceros países a diferentes niveles. Esto también se aplica a aquellos países con los que la UE mantiene un diálogo especial en este ámbito, como China y Rusia. El informe sobre los derechos humanos de este año destaca por primera vez el compromiso de la Unión de aumentar el diálogo entre las culturas, tanto en su propio seno como con terceros países. Las víctimas de las violaciones de los derechos humanos y los defensores de estos en todo el mundo han depositado grandes esperanzas en la Unión Europea, y con razón. Cabe esperar que la UE, siendo una Comunidad basada en valores, se esfuerce por promover los derechos humanos teniendo claros los objetivos perseguidos. Este informe nos ayudará a juzgar el modo en que la Unión ha respondido a este reto. El informe guarda relación con siete informes anuales anteriores publicados entre 1999 y 2005, de conformidad con la declaración aprobada en 1998 por el Consejo Europeo. Emitida en el 50º aniversario de la Declaración Universal de los Derechos Humanos, instó a la UE a que intensificara su trabajo en este ámbito. Asimismo, en ella se le pedía que elaborara un informe anual sobre los derechos humanos. Este informe ofrece una descripción general de los esfuerzos llevados a cabo por las instituciones de la UE con vistas a promover los derechos humanos y la democracia. Las políticas exteriores y las circunstancias internas de la Unión Europea también son asuntos que se deben someter a análisis. Además, se incluye una sección independiente dedicada al examen de las acciones puestas en marcha por el Parlamento Europeo con el fin de fomentar los derechos humanos y la democracia. Dicho sea a su favor, el Parlamento Europeo plantea cuestiones sobre los derechos humanos y se asegura de que también reciban la atención que merecen en las demás instituciones de la Unión. El informe destaca las prioridades especiales de la política de la UE en esta materia, como la integración de los derechos humanos en las diversas políticas y acciones. En la práctica, la integración ha supuesto un aumento de la interacción entre los expertos en derechos humanos y los laboratorios de ideas nacionales, así como la introducción de aspectos relativos a los derechos humanos en diferentes ámbitos de actuación de la UE, como la gestión de crisis y la exportación de armamento. La Unión ha desarrollado métodos para el tratamiento de problemas especiales, como los que afectan a las mujeres, la seguridad y los menores, en conexión con los conflictos armados. El Representante Personal del Secretario General y Alto Representante ha participado activamente en la integración de los derechos humanos en el ámbito de la política exterior y de seguridad común, y en el aumento de la concienciación sobre las directrices comunitarias en este sentido. La UE ha aprobado unas directrices especiales en ciertos asuntos, determinando así las prioridades de su política sobre derechos humanos. La Unión se opone a la pena de muerte, sin excepciones, y ha puesto de manifiesto algunos casos concretos en los que no se han respetado las normas mínimas de derecho internacional. Durante el período de informe, la Unión ha prestado especial atención a aquellos países en los que la política sobre la pena de muerte ha experimentado cambios. La UE ha animado a diferentes países a que se unan a la Convención internacional contra la tortura con el fin de reforzar las acciones orientadas a conseguir su abolición. Asimismo, la Unión ha especificado determinados países prioritarios en los que se propone mejorar la situación concerniente a los derechos humanos con diversas iniciativas destinadas a aliviar el sufrimiento de los niños envueltos en conflictos armados. Ha sido importante resaltar este asunto en los foros internacionales multilaterales y conseguir que la UE esté más preparada para su tratamiento en el contexto de las operaciones de la política europea de seguridad y defensa. En lo que respecta a las directrices comunitarias sobre los defensores de los derechos humanos, la Unión ha puesto en marcha campañas globales relativas a la libertad de expresión y a los derechos humanos de las mujeres. Puesto que estos defensores son víctimas de ataques con bastante frecuencia, sus derechos siguen siendo una de las prioridades de la Unión Europea. El Consejo aprecia el papel fundamental que desempeña el Parlamento Europeo en nuestros esfuerzos conjuntos por defender y promover la implementación de los derechos humanos. El Premio Sajarov, otorgado anualmente a quienes actúan en nombre de la libertad de conciencia, tiene una función clave en este sentido. Durante años, el Parlamento ha reconocido los logros de personajes destacados, tales como Nelson Mandela y Kofi Annan. Celebramos el hecho de que el Premio Sajarov de este año haya ido a parar al líder de la oposición belarusa Alexandr Milinkevich. Hay razones para creer que esta mención de reconocimiento internacional animará al señor Milinkevich y a otros a continuar con su importante labor de consolidación de las fuerzas democráticas en Belarús."@es20 "Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minulla on ilo esitellä teille tänään Euroopan unionin vuosittainen ihmisoikeusraportti. Ensimmäinen ihmisoikeusraportti julkaistiin vuonna 1999, jolloin Suomi, niin kuin tälläkin kertaa, oli mukana raportin laadinnassa Euroopan unionin puheenjohtajavaltion roolissa. Raportin tarkoitus ei ole sittemmin muuttunut. Se käsittelee edelleen ainutlaatuisella tavalla Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikkaa ja sen puitteissa tehtyjä asioita. Nyt laadittu raportti käsittelee ajanjaksolla 1. heinäkuuta 2005–30. kesäkuuta 2006 toteutettuja EU:n toimia ja politiikkoja, joiden tavoitteena on ollut edistää ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallista kunnioitusta. Raportin tarkastelujakson aikana, siis kesän 2005 ja kesän 2006 välisenä aikana, YK:n rakenteissa tapahtui merkittävä muutos. YK:n ihmisoikeusneuvoston perustamisesta käydyt neuvottelut ja sittemmin uuden neuvoston ensimmäinen istunto tarjosivat keskeiset puitteet EU:n toiminnalle monenvälisen ihmisoikeuspolitiikan alalla. EU:n tavoitteena oli koko ajan saada aikaan sellainen neuvosto, joka antaisi ihmisoikeuksille sen aseman, joka niille on taattu YK:n peruskirjassa. Vaikka emme saaneetkaan kaikkia ajamiamme asioita läpi maaliskuussa 2006 hyväksyttyyn lopulliseen tekstiin, unioni katsoo kuitenkin, että YK:n ihmisoikeusneuvoston perustaminen on olennaisen tärkeä osa YK:n ihmisoikeusjärjestelmän lujittamista. Se on myös merkittävä edistysaskel koko YK:n uudistamisprosessissa. Ihmisoikeuksien sekä demokratia- ja oikeusvaltiokehityksen edistämisellä on erittäin suuri merkitys terrorismin ja erilaisten ääriliikkeiden torjunnassa. EU on useilla YK:n sekä muilla foorumeilla annetuissa lausumissa toistanut pitävänsä ihmisoikeuksien kunnioittamisen varmistamista välttämättömänä myös terrorismin vastaisessa työssä. Puheenjohtajavaltio on painottanut useaan otteeseen, että tehokkaat terrorismin vastaiset toimet ja ihmisoikeuksien suojelu ovat toisiaan täydentäviä ja tukevia. Poliittinen vuoropuhelu on kiistatta yksi keskeinen väline ihmisoikeuksien edistämisessä. Ihmisoikeuksien valtavirtaistamisessa on pyritty varmistamaan ihmisoikeuskysymysten johdonmukainen käsittely EU:n ja kolmansien maiden yhteydenpidossa eri tasoilla. Tämä koskee myös niitä maita, joiden kanssa EU käy erityistä ihmisoikeusvuoropuhelua, kuten Kiinaa ja Venäjää. Tämänvuotisessa ihmisoikeusraportissa korostetaan ensimmäisen kerran EU:n sitoutumista kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämiseen sekä unionin sisällä että kolmansien maiden kanssa. Ihmisoikeusrikkomusten uhrit samoin kuin ihmisoikeuksien puolustajat eri puolilla maailmaa odottavat Euroopan unionilta paljon ja syystä. Voidaan odottaa, että Euroopan unioni arvoihin perustuvana yhteisönä pyrkii edistämään ihmisoikeuksia ja demokratiaa hyvin tavoitteellisesti. Tämä raportti auttaa meitä arvioimaan, miten hyvin unioni on kyennyt tähän haasteeseen vastaamaan. Raportti seuraa seitsemää aikaisempaa vuosittaista raporttia, jotka on julkaistu vuosina 1999–2005 Eurooppa-neuvoston vuonna 1998 hyväksymän julkilausuman mukaisesti. Tuossa ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 50. vuosipäivänä annetussa julkilausumassa Euroopan unionia kehotettiin tehostamaan ihmisoikeuksiin liittyvää toimintaansa. Samassa julkilausumassa EU:ta myös kehotettiin laatimaan vuosittainen ihmisoikeusraportti. Ihmisoikeusraportissa luodaan katsaus ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi tehtyyn työhön Euroopan unionin toimielimissä. Tarkasteltavina ovat sekä EU:n ulkoiset politiikat että sisäiset näkökohdat. Myös tänä vuonna Euroopan parlamentin toimia ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi tarkastellaan omassa osiossaan. Euroopan parlamentti ottaa kiitettävästi esille ihmisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä ja pitää huolen siitä, että nämä asiat saavat niille kuuluvaa huomiota myös muissa unionin toimielimissä. Raportissa korostuvat EU:n ihmisoikeuspolitiikan erityiset painopisteet, kuten ihmisoikeuksien valtavirtaistaminen. Käytännössä valtavirtaistaminen on tarkoittanut ihmisoikeusasiantuntijoiden ja maakohtaisten työryhmien välisen vuorovaikutuksen lisäämistä sekä ihmisoikeuksia koskevien näkökohtien esille tuomista EU:n eri toimialueilla, kuten kriisinhallinnassa ja aseviennissä. Euroopan unioni on kehittänyt tapoja käsitellä erityisaiheita, kuten naisia ja turvallisuutta sekä lapsia aseellisten selkkauksien yhteydessä. Korkeana edustajana toimivan pääsihteerin henkilökohtainen edustaja on toiminut aktiivisesti ihmisoikeuksien valtavirtaistamiseksi yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla sekä EU:n ihmisoikeuksia koskevien suuntaviivojen tunnettavuuden lisäämiseksi. Euroopan unioni on hyväksynyt tiettyjä kysymyksiä koskevia erityisiä suuntaviivoja ja siten määritellyt ihmisoikeuspolitiikkansa painopisteet. Unioni vastustaa kaikissa olosuhteissa kuolemanrangaistusta ja on tuonut sen osalta esiin yksittäistapauksia, joissa kansainvälisen oikeuden vähimmäisvaatimukset eivät ole täyttyneet. Raportointikaudella unioni onkin kiinnittänyt erityistä huomiota maihin, joiden toimintalinja kuolemanrangaistuksen suhteen on ollut muuttumassa. Euroopan unioni on kannustanut eri maita liittymään kidutuksen poistamista koskevaan kansainväliseen sopimukseen ja näin osaltaan lujittamaan kidutuksen poistamiseen tähtääviä toimia. Myös lapsia aseellisten konfliktien yhteydessä koskevan kysymyksen osalta unioni on määritellyt tietyt ensisijaiset kohdemaat, joissa se aikoo parantaa ihmisoikeustilannetta lievittämällä eri tavoin lasten kärsimyksiä aseellisten konfliktien yhteydessä. On ollut tärkeää nostaa tämä asia esille monenvälisillä kansainvälisillä foorumeilla ja tehostaa EU:n omia valmiuksia käsitellä tätä asiaa Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioiden yhteydessä. EU:n ihmisoikeuksien puolustajia koskevien suuntaviivojen osalta unioni on toteuttanut sananvapautta ja naisten ihmisoikeuksia koskevia maailmanlaajuisia kampanjoita. Koska ihmisoikeuksien puolustajat joutuvat varsin usein itse hyökkäysten kohteeksi, heidän oikeutensa ovat edelleen EU:n toiminnan yksi painopiste. Neuvosto arvostaa Euroopan parlamentin keskeisestä roolia yhteisessä tehtävässämme puolustaa ja edistää ihmisoikeuksien toteutumista. Vuosittain jaettava Saharov-palkinto mielipiteenvapauden puolestapuhujille on tässä tehtävässä keskeinen. Aiempina vuosina parlamentti on osoittanut tunnustusta merkittäville tahoille, kuten Nelson Mandelalle ja Kofi Annanille. On myönteistä, että tämänvuotinen Saharov-palkinto on myönnetty Valko-Venäjän oppositiojohtajalle Aljaksandr Milinkevitšille. On syytä uskoa, että myönnetty kansainvälinen kunnianosoitus rohkaisee Milinkevitšiä ja muita jatkamaan tärkeää työtään demokraattisten voimien vahvistamiseksi Valko-Venäjällä."@et5 ". Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, c’est un plaisir pour moi de vous présenter aujourd’hui le rapport annuel de l’Union européenne sur les droits de l’homme. Le premier rapport sur les droits de l’homme a été publié en 1999, alors que la Finlande, comme ce fut le cas cette fois-ci également, était occupée à rédiger le rapport d’activité de sa présidence de l’Union européenne. Le but de ce rapport n’a pas changé depuis. Il continue de traiter, d’une manière qui lui est propre, de la politique européenne des droits de l’homme et des résultats obtenus dans ce cadre. Le rapport, maintenant achevé, concerne l’action et les politiques de l’UE mises en œuvre entre le 1er juillet 2005 et le 30 juin 2006 dont le but était de promouvoir le respect universel des droits de l’homme et des libertés fondamentales. Au cours de la période couverte par le rapport, c’est-à-dire entre l’été 2005 et l’été 2006, un changement fondamental a eu lieu dans les structures de l’ONU. Les négociations sur la création du Conseil des Nations unies pour les droits de l’homme et, plus tard, la première réunion de ce nouveau Conseil ont fourni un cadre essentiel pour l’action de l’UE dans le domaine de la politique multilatérale des droits de l’homme. L’objectif de l’UE a toujours été de créer un conseil qui donnerait aux droits de l’homme le statut que leur confère la charte de l’ONU. Bien que le texte final, adopté en mars 2006, ne reprenne pas tous les sujets que nous avions défendus, l’Union considère toutefois que la création du Conseil des Nations unies pour les droits de l’homme sera un élément essentiel du renforcement du système des Nations unies pour les droits de l’homme. Ce sera également une avancée majeure dans le processus de réforme de l’ONU dans son ensemble. La promotion des droits de l’homme, de la démocratie et de l’État de droit est de la plus haute importance dans la lutte contre le terrorisme et les différents mouvements extrémistes. Lors de déclarations effectuées dans plusieurs forums de l’ONU et autres, l’UE a rappelé que, selon elle, le respect des droits de l’homme est un élément fondamental de la lutte contre le terrorisme. La présidence a souligné à plusieurs reprises que des actions efficaces de lutte contre le terrorisme et la protection des droits de l’homme étaient des objectifs qui se complétaient et se soutenaient mutuellement. Le dialogue politique est indéniablement un instrument clé dans la promotion des droits de l’homme. L’intégration de ces droits vise à garantir la prise en compte constante des problèmes relatifs aux droits de l’homme dans les contacts entre l’UE et les pays tiers à différents niveaux. Ceci s’applique aussi aux pays avec lesquels l’UE est engagée dans un dialogue spécifiquement basé sur ce thème, comme la Chine et la Russie. Pour la première fois cette année, le rapport sur les droits de l’homme souligne l’engagement de l’UE à renforcer le dialogue entre les cultures, à la fois au sein de l’Union et avec les pays tiers. Les victimes de violation des droits de l’homme et les défenseurs de ces droits dans le monde attendent beaucoup de l’Union européenne et ils ont raison. L’Union européenne est une communauté fondée sur des valeurs. On peut donc s’attendre à ce qu’elle s’efforce de promouvoir les droits de l’homme et la démocratie avec des objectifs clairs en vue. Ce rapport nous permettra de juger dans quelle mesure l’Union a été capable de répondre à ce défi. Ce rapport fait suite à sept rapports annuels précédents, publiés entre 1999 et 2005, conformément à la déclaration adoptée en 1998 par le Conseil européen. Publié pour le 50e anniversaire de la Déclaration universelle des droits de l’homme, il incite l’Union européenne à intensifier son travail dans ce domaine. Il demande également à l’UE de rédiger un rapport annuel sur les droits de l’homme. Ce document présente un aperçu du travail accompli par les institutions de l’Union européenne pour promouvoir les droits de l’homme et la démocratie. Les politiques extérieures de l’UE et les circonstances internes font également l’objet d’un examen. De plus, une partie distincte est consacrée à l’examen de l’action du Parlement européen pour promouvoir les droits de l’homme et la démocratie. À son crédit, celui-ci a attiré l’attention sur des problèmes relatifs aux droits de l’homme et s’est assuré qu’ils recevaient l’attention requise dans les autres institutions de l’Union. Le rapport souligne les priorités spécifiques de la politique européenne en matière de droits de l’homme, telles que l’intégration des droits de l’homme. En pratique, cette intégration a permis d’augmenter l’interaction entre les experts des droits de l’homme et les groupes de réflexion nationaux et de tenir compte d’aspects relatifs à cette question dans différents domaines d’activité de l’UE, comme la gestion des crises et les exportations d’armes. L’Union européenne a développé des moyens pour traiter de problèmes spécifiques, comme celui des femmes, de la sécurité et des enfants, dans les conflits armés. Le représentant personnel du secrétaire général/haut-représentant a été activement associé à l’intégration des droits de l’homme dans le domaine de la politique étrangère et de sécurité commune et à la sensibilisation accrue aux lignes directrices de l’UE sur les droits de l’homme. L’Union européenne a adopté des lignes directrices spécifiques sur certains problèmes et a déterminé, de cette façon, les priorités de sa politique relative aux droits de l’homme. L’Union s’oppose à la peine de mort en toutes circonstances et a mis en exergue les cas individuels dans lesquels les normes minimales du droit international n’avaient pas été respectées. Au cours de la période que couvre ce rapport, l’Union a accordé une attention particulière aux pays dont la politique en matière de peine de mort a évolué. L’Union a encouragé différents pays à rejoindre la Convention internationale contre la torture, renforçant en cela l’action visant à son abolition. De plus, l’Union a ciblé certains pays prioritaires où elle se propose d’améliorer la situation des droits de l’homme en tentant, de différentes manières, d’alléger les souffrances des enfants pris dans des conflits armés. Il est important d’insister sur ce problème dans les forums multilatéraux internationaux et de fournir à l’UE des moyens plus adaptés pour en tenir compte dans le cadre des opérations de la politique européenne de sécurité et de défense. En ce qui concerne les lignes directrices de l’UE sur les défenseurs des droits de l’homme, l’Union a lancé des campagnes globales sur la liberté de parole et les droits des femmes. Les défenseurs des droits de l’homme sont eux-mêmes très souvent attaqués et la protection de leurs droits continue d’être l’une des priorités de l’UE. Le Conseil apprécie le rôle central joué par le Parlement européen dans nos efforts communs pour défendre et promouvoir l’application des droits de l’homme. Le prix Sakharov, décerné annuellement à ceux qui parlent au nom de la liberté de penser, joue un rôle clé à cet égard. Année après année, le Parlement a reconnu les succès de personnalités majeures, comme Nelson Mandela et Kofi Annan. Nous nous félicitons du fait que, cette année, le prix Sakharov ait été décerné au leader de l’opposition bélarusse, Alexandre Milinkievitch. Nous avons tout lieu de penser que cette distinction, reconnue sur le plan international, encouragera M. Milinkievitch et d’autres à poursuivre leur travail important pour le renforcement des forces démocratiques au Belarus."@fr8 "Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minulla on ilo esitellä teille tänään Euroopan unionin vuosittainen ihmisoikeusraportti. Ensimmäinen ihmisoikeusraportti julkaistiin vuonna 1999, jolloin Suomi, niin kuin tälläkin kertaa, oli mukana raportin laadinnassa Euroopan unionin puheenjohtajavaltion roolissa. Raportin tarkoitus ei ole sittemmin muuttunut. Se käsittelee edelleen ainutlaatuisella tavalla Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikkaa ja sen puitteissa tehtyjä asioita. Nyt laadittu raportti käsittelee ajanjaksolla 1. heinäkuuta 2005–30. kesäkuuta 2006 toteutettuja EU:n toimia ja politiikkoja, joiden tavoitteena on ollut edistää ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallista kunnioitusta. Raportin tarkastelujakson aikana, siis kesän 2005 ja kesän 2006 välisenä aikana, YK:n rakenteissa tapahtui merkittävä muutos. YK:n ihmisoikeusneuvoston perustamisesta käydyt neuvottelut ja sittemmin uuden neuvoston ensimmäinen istunto tarjosivat keskeiset puitteet EU:n toiminnalle monenvälisen ihmisoikeuspolitiikan alalla. EU:n tavoitteena oli koko ajan saada aikaan sellainen neuvosto, joka antaisi ihmisoikeuksille sen aseman, joka niille on taattu YK:n peruskirjassa. Vaikka emme saaneetkaan kaikkia ajamiamme asioita läpi maaliskuussa 2006 hyväksyttyyn lopulliseen tekstiin, unioni katsoo kuitenkin, että YK:n ihmisoikeusneuvoston perustaminen on olennaisen tärkeä osa YK:n ihmisoikeusjärjestelmän lujittamista. Se on myös merkittävä edistysaskel koko YK:n uudistamisprosessissa. Ihmisoikeuksien sekä demokratia- ja oikeusvaltiokehityksen edistämisellä on erittäin suuri merkitys terrorismin ja erilaisten ääriliikkeiden torjunnassa. EU on useilla YK:n sekä muilla foorumeilla annetuissa lausumissa toistanut pitävänsä ihmisoikeuksien kunnioittamisen varmistamista välttämättömänä myös terrorismin vastaisessa työssä. Puheenjohtajavaltio on painottanut useaan otteeseen, että tehokkaat terrorismin vastaiset toimet ja ihmisoikeuksien suojelu ovat toisiaan täydentäviä ja tukevia. Poliittinen vuoropuhelu on kiistatta yksi keskeinen väline ihmisoikeuksien edistämisessä. Ihmisoikeuksien valtavirtaistamisessa on pyritty varmistamaan ihmisoikeuskysymysten johdonmukainen käsittely EU:n ja kolmansien maiden yhteydenpidossa eri tasoilla. Tämä koskee myös niitä maita, joiden kanssa EU käy erityistä ihmisoikeusvuoropuhelua, kuten Kiinaa ja Venäjää. Tämänvuotisessa ihmisoikeusraportissa korostetaan ensimmäisen kerran EU:n sitoutumista kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämiseen sekä unionin sisällä että kolmansien maiden kanssa. Ihmisoikeusrikkomusten uhrit samoin kuin ihmisoikeuksien puolustajat eri puolilla maailmaa odottavat Euroopan unionilta paljon ja syystä. Voidaan odottaa, että Euroopan unioni arvoihin perustuvana yhteisönä pyrkii edistämään ihmisoikeuksia ja demokratiaa hyvin tavoitteellisesti. Tämä raportti auttaa meitä arvioimaan, miten hyvin unioni on kyennyt tähän haasteeseen vastaamaan. Raportti seuraa seitsemää aikaisempaa vuosittaista raporttia, jotka on julkaistu vuosina 1999–2005 Eurooppa-neuvoston vuonna 1998 hyväksymän julkilausuman mukaisesti. Tuossa ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 50. vuosipäivänä annetussa julkilausumassa Euroopan unionia kehotettiin tehostamaan ihmisoikeuksiin liittyvää toimintaansa. Samassa julkilausumassa EU:ta myös kehotettiin laatimaan vuosittainen ihmisoikeusraportti. Ihmisoikeusraportissa luodaan katsaus ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi tehtyyn työhön Euroopan unionin toimielimissä. Tarkasteltavina ovat sekä EU:n ulkoiset politiikat että sisäiset näkökohdat. Myös tänä vuonna Euroopan parlamentin toimia ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi tarkastellaan omassa osiossaan. Euroopan parlamentti ottaa kiitettävästi esille ihmisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä ja pitää huolen siitä, että nämä asiat saavat niille kuuluvaa huomiota myös muissa unionin toimielimissä. Raportissa korostuvat EU:n ihmisoikeuspolitiikan erityiset painopisteet, kuten ihmisoikeuksien valtavirtaistaminen. Käytännössä valtavirtaistaminen on tarkoittanut ihmisoikeusasiantuntijoiden ja maakohtaisten työryhmien välisen vuorovaikutuksen lisäämistä sekä ihmisoikeuksia koskevien näkökohtien esille tuomista EU:n eri toimialueilla, kuten kriisinhallinnassa ja aseviennissä. Euroopan unioni on kehittänyt tapoja käsitellä erityisaiheita, kuten naisia ja turvallisuutta sekä lapsia aseellisten selkkauksien yhteydessä. Korkeana edustajana toimivan pääsihteerin henkilökohtainen edustaja on toiminut aktiivisesti ihmisoikeuksien valtavirtaistamiseksi yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla sekä EU:n ihmisoikeuksia koskevien suuntaviivojen tunnettavuuden lisäämiseksi. Euroopan unioni on hyväksynyt tiettyjä kysymyksiä koskevia erityisiä suuntaviivoja ja siten määritellyt ihmisoikeuspolitiikkansa painopisteet. Unioni vastustaa kaikissa olosuhteissa kuolemanrangaistusta ja on tuonut sen osalta esiin yksittäistapauksia, joissa kansainvälisen oikeuden vähimmäisvaatimukset eivät ole täyttyneet. Raportointikaudella unioni onkin kiinnittänyt erityistä huomiota maihin, joiden toimintalinja kuolemanrangaistuksen suhteen on ollut muuttumassa. Euroopan unioni on kannustanut eri maita liittymään kidutuksen poistamista koskevaan kansainväliseen sopimukseen ja näin osaltaan lujittamaan kidutuksen poistamiseen tähtääviä toimia. Myös lapsia aseellisten konfliktien yhteydessä koskevan kysymyksen osalta unioni on määritellyt tietyt ensisijaiset kohdemaat, joissa se aikoo parantaa ihmisoikeustilannetta lievittämällä eri tavoin lasten kärsimyksiä aseellisten konfliktien yhteydessä. On ollut tärkeää nostaa tämä asia esille monenvälisillä kansainvälisillä foorumeilla ja tehostaa EU:n omia valmiuksia käsitellä tätä asiaa Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioiden yhteydessä. EU:n ihmisoikeuksien puolustajia koskevien suuntaviivojen osalta unioni on toteuttanut sananvapautta ja naisten ihmisoikeuksia koskevia maailmanlaajuisia kampanjoita. Koska ihmisoikeuksien puolustajat joutuvat varsin usein itse hyökkäysten kohteeksi, heidän oikeutensa ovat edelleen EU:n toiminnan yksi painopiste. Neuvosto arvostaa Euroopan parlamentin keskeisestä roolia yhteisessä tehtävässämme puolustaa ja edistää ihmisoikeuksien toteutumista. Vuosittain jaettava Saharov-palkinto mielipiteenvapauden puolestapuhujille on tässä tehtävässä keskeinen. Aiempina vuosina parlamentti on osoittanut tunnustusta merkittäville tahoille, kuten Nelson Mandelalle ja Kofi Annanille. On myönteistä, että tämänvuotinen Saharov-palkinto on myönnetty Valko-Venäjän oppositiojohtajalle Aljaksandr Milinkevitšille. On syytä uskoa, että myönnetty kansainvälinen kunnianosoitus rohkaisee Milinkevitšiä ja muita jatkamaan tärkeää työtään demokraattisten voimien vahvistamiseksi Valko-Venäjällä."@hu11 ". Signor Presidente, onorevoli deputati, è un piacere per me presentarvi oggi la relazione annuale dell’Unione europea sui diritti umani. La prima relazione sui diritti umani è stata pubblicata nel 1999, quando la Finlandia, come questa volta, fu coinvolta nella redazione del documento poiché ricopriva la Presidenza in carica dell’Unione europea. L’obiettivo della relazione da allora non è cambiato. Ancora oggi si occupa, in un modo unico, della politica per i diritti umani dell’Unione europea e di quanto viene realizzato in questo quadro. La relazione ora ultimata concerne le azioni e le politiche comunitarie realizzate nel periodo dal 1° luglio 2005 al 30 giugno 2006 e che miravano alla promozione del rispetto universale dei diritti umani e delle libertà fondamentali. Nel periodo analizzato nella relazione, ossia tra l’estate del 2005 e l’estate del 2006, si è verificato un grande cambiamento nelle strutture dell’ONU. I negoziati sulla creazione di un Consiglio delle Nazioni Unite per i diritti umani e, in seguito, la prima riunione del nuovo Consiglio, hanno costituito un quadro essenziale per l’azione dell’UE nell’ambito della politica multilaterale per i diritti umani. Obiettivo dell’UE è sempre stato quello di istituire un Consiglio che dia ai diritti umani lo loro conferito dalla Carta dell’ONU. Anche se nel testo adottato definitivamente nel marzo 2006 non siamo riusciti a inserire tutti gli aspetti che ci stavano a cuore, l’Unione crede, comunque, che la creazione del Consiglio ONU per i diritti umani sarà un elemento essenziale per rafforzare il sistema dell’ONU per i diritti umani. Costituirà anche un grande passo in avanti nel processo complessivo di riforma delle Nazioni Unite. La promozione dei diritti umani, della democrazia e del progresso nello Stato di diritto riveste un’enorme importanza nella lotta contro il terrorismo e i vari movimenti estremisti. Nelle dichiarazioni pronunciate presso l’ONU e altre istanze l’UE ha ribadito la sua opinione secondo la quale il rispetto dei diritti umani è vitale nella lotta al terrorismo. La Presidenza ha sottolineato in varie occasioni che azioni efficaci contro il terrorismo e la protezione dei diritti umani sono obiettivi complementari che si sostengono a vicenda. Il dialogo politico è, innegabilmente, uno strumento irrinunciabile nella promozione dei diritti umani. Il dei diritti umani ha comportato un tentativo di garantire che le questioni concernenti i diritti umani vengano affrontate con coerenza e in uno spirito di collaborazione tra UE e paesi terzi a livelli diversi. Questo vale anche per paesi con i quali l’UE è coinvolta in un dialogo speciale sui diritti umani, come la Cina e la Russia. Quest’anno la relazione sui diritti umani sottolinea per la prima volta l’impegno dell’UE a favore del dialogo interculturale, sia all’interno dell’Unione sia con paesi terzi. Le vittime delle violazioni dei diritti umani e i difensori dei diritti umani in tutto il mondo si attendono molto dall’Unione europea, e per una ragione. Ci si può attendere che l’Unione europea, in quanto Comunità basata su valori, si batta per promuovere i diritti umani e la democrazia con obiettivi chiari. Questa relazione ci aiuterà a giudicare se l’Unione ha risposto bene a questa sfida. La relazione segue le sette precedenti pubblicate tra il 1999 e il 2005, conformemente alla dichiarazione adottata nel 1998 dal Consiglio europeo. Approvata in occasione del cinquantesimo anniversario della Dichiarazione universale dei diritti umani, essa esortava l’Unione europea a rafforzare la propria azione a favore dei diritti dell’uomo, invitandola inoltre a redigere annualmente una relazione sui diritti umani. La relazione sui diritti umani presenta una panoramica del lavoro svolto dalle Istituzioni dell’Unione europea per promuovere i diritti umani e la democrazia. Vengono altresì esaminate le politiche esterne e le circostanze interne dell’UE. In una sezione separata, inoltre, viene analizzata l’azione del Parlamento europeo per promuovere i diritti umani e la democrazia. Il Parlamento europeo ha il merito di avere sollevato questioni concernenti i diritti umani garantendo che esse ricevano debita attenzione anche presso le altre Istituzioni dell’Unione. La relazione evidenzia le speciali priorità della politica per i diritti umani dell’UE, quali il . In pratica significa accrescere l’interazione tra gli esperti di diritti umani e i gruppi di riflessione nazionali e presentare aspetti concernenti i diritti umani in diversi ambiti di attività dell’UE, come la gestione delle crisi e l’esportazione di armi. L’Unione europea ha sviluppato alcune modalità per affrontare problemi speciali, come le donne, la sicurezza e i bambini, nel quadro dei conflitti armati. Il rappresentante personale del Segretario generale/Alto rappresentante ha partecipato attivamente all’integrazione dei diritti umani nel quadro della politica estera e di sicurezza comune contribuendo inoltre a una maggiore sensibilizzazione in merito agli orientamenti dell’UE sui diritti umani. L’Unione europea ha adottato orientamenti speciali su alcune questioni e in questo modo ha determinato le priorità all’interno della sua politica per i diritti umani. L’Unione è assolutamente contraria alla pena di morte e ha messo in evidenza casi specifici in cui non sono stati rispettati i requisiti minimi del diritto internazionale. Durante il periodo di riferimento l’Unione ha prestato un’attenzione particolare ai paesi in cui è cambiata la politica sulla pena di morte. L’Unione europea ha incoraggiato vari paesi a sottoscrivere la Convenzione contro la tortura, rafforzando così l’azione contro la sua abolizione. Inoltre, l’Unione ha specificato alcuni paesi bersaglio prioritari, dove propone di migliorare la situazione dei diritti umani cercando in vari modi di alleviare le sofferenze dei bambini coinvolti nei conflitti armati. E’ stato importante rilevare la questione nei internazionali multilaterali attrezzando meglio l’UE per affrontare questa stessa questione nell’ambito della politica europea di sicurezza e difesa. Per quanto concerne gli orientamenti dell’UE sui difensori dei diritti umani, l’Unione ha lanciato campagne globali sulla libertà di parola e sui diritti umani delle donne. Siccome i difensori dei diritti umani molto spesso si trovano ad essere attaccati a loro volta, i loro diritti sono ancora una delle priorità dell’UE. Il Consiglio apprezza il ruolo centrale svolto dal Parlamento europeo nei nostri sforzi congiunti per difendere e promuovere i diritti umani. Il Premio Sacharov assegnato ogni anno a coloro che difendono la libertà di pensiero svolge un ruolo fondamentale in questo quadro. Nel corso degli anni il Parlamento ha riconosciuto i successi di grandi personaggi, come Nelson Mandela e Kofi Annan. Siamo lieti che quest’anno il Premio Sacharov sia stato assegnato al dell’opposizione bielorussa Aliaksandr Milinkievitch. Abbiamo motivo di credere che questo riconoscimento internazionale incoraggerà Milinkievitch e altri a continuare la loro importante opera di rafforzamento delle forze democratiche in Bielorussia."@it12 "Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minulla on ilo esitellä teille tänään Euroopan unionin vuosittainen ihmisoikeusraportti. Ensimmäinen ihmisoikeusraportti julkaistiin vuonna 1999, jolloin Suomi, niin kuin tälläkin kertaa, oli mukana raportin laadinnassa Euroopan unionin puheenjohtajavaltion roolissa. Raportin tarkoitus ei ole sittemmin muuttunut. Se käsittelee edelleen ainutlaatuisella tavalla Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikkaa ja sen puitteissa tehtyjä asioita. Nyt laadittu raportti käsittelee ajanjaksolla 1. heinäkuuta 2005–30. kesäkuuta 2006 toteutettuja EU:n toimia ja politiikkoja, joiden tavoitteena on ollut edistää ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallista kunnioitusta. Raportin tarkastelujakson aikana, siis kesän 2005 ja kesän 2006 välisenä aikana, YK:n rakenteissa tapahtui merkittävä muutos. YK:n ihmisoikeusneuvoston perustamisesta käydyt neuvottelut ja sittemmin uuden neuvoston ensimmäinen istunto tarjosivat keskeiset puitteet EU:n toiminnalle monenvälisen ihmisoikeuspolitiikan alalla. EU:n tavoitteena oli koko ajan saada aikaan sellainen neuvosto, joka antaisi ihmisoikeuksille sen aseman, joka niille on taattu YK:n peruskirjassa. Vaikka emme saaneetkaan kaikkia ajamiamme asioita läpi maaliskuussa 2006 hyväksyttyyn lopulliseen tekstiin, unioni katsoo kuitenkin, että YK:n ihmisoikeusneuvoston perustaminen on olennaisen tärkeä osa YK:n ihmisoikeusjärjestelmän lujittamista. Se on myös merkittävä edistysaskel koko YK:n uudistamisprosessissa. Ihmisoikeuksien sekä demokratia- ja oikeusvaltiokehityksen edistämisellä on erittäin suuri merkitys terrorismin ja erilaisten ääriliikkeiden torjunnassa. EU on useilla YK:n sekä muilla foorumeilla annetuissa lausumissa toistanut pitävänsä ihmisoikeuksien kunnioittamisen varmistamista välttämättömänä myös terrorismin vastaisessa työssä. Puheenjohtajavaltio on painottanut useaan otteeseen, että tehokkaat terrorismin vastaiset toimet ja ihmisoikeuksien suojelu ovat toisiaan täydentäviä ja tukevia. Poliittinen vuoropuhelu on kiistatta yksi keskeinen väline ihmisoikeuksien edistämisessä. Ihmisoikeuksien valtavirtaistamisessa on pyritty varmistamaan ihmisoikeuskysymysten johdonmukainen käsittely EU:n ja kolmansien maiden yhteydenpidossa eri tasoilla. Tämä koskee myös niitä maita, joiden kanssa EU käy erityistä ihmisoikeusvuoropuhelua, kuten Kiinaa ja Venäjää. Tämänvuotisessa ihmisoikeusraportissa korostetaan ensimmäisen kerran EU:n sitoutumista kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämiseen sekä unionin sisällä että kolmansien maiden kanssa. Ihmisoikeusrikkomusten uhrit samoin kuin ihmisoikeuksien puolustajat eri puolilla maailmaa odottavat Euroopan unionilta paljon ja syystä. Voidaan odottaa, että Euroopan unioni arvoihin perustuvana yhteisönä pyrkii edistämään ihmisoikeuksia ja demokratiaa hyvin tavoitteellisesti. Tämä raportti auttaa meitä arvioimaan, miten hyvin unioni on kyennyt tähän haasteeseen vastaamaan. Raportti seuraa seitsemää aikaisempaa vuosittaista raporttia, jotka on julkaistu vuosina 1999–2005 Eurooppa-neuvoston vuonna 1998 hyväksymän julkilausuman mukaisesti. Tuossa ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 50. vuosipäivänä annetussa julkilausumassa Euroopan unionia kehotettiin tehostamaan ihmisoikeuksiin liittyvää toimintaansa. Samassa julkilausumassa EU:ta myös kehotettiin laatimaan vuosittainen ihmisoikeusraportti. Ihmisoikeusraportissa luodaan katsaus ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi tehtyyn työhön Euroopan unionin toimielimissä. Tarkasteltavina ovat sekä EU:n ulkoiset politiikat että sisäiset näkökohdat. Myös tänä vuonna Euroopan parlamentin toimia ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi tarkastellaan omassa osiossaan. Euroopan parlamentti ottaa kiitettävästi esille ihmisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä ja pitää huolen siitä, että nämä asiat saavat niille kuuluvaa huomiota myös muissa unionin toimielimissä. Raportissa korostuvat EU:n ihmisoikeuspolitiikan erityiset painopisteet, kuten ihmisoikeuksien valtavirtaistaminen. Käytännössä valtavirtaistaminen on tarkoittanut ihmisoikeusasiantuntijoiden ja maakohtaisten työryhmien välisen vuorovaikutuksen lisäämistä sekä ihmisoikeuksia koskevien näkökohtien esille tuomista EU:n eri toimialueilla, kuten kriisinhallinnassa ja aseviennissä. Euroopan unioni on kehittänyt tapoja käsitellä erityisaiheita, kuten naisia ja turvallisuutta sekä lapsia aseellisten selkkauksien yhteydessä. Korkeana edustajana toimivan pääsihteerin henkilökohtainen edustaja on toiminut aktiivisesti ihmisoikeuksien valtavirtaistamiseksi yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla sekä EU:n ihmisoikeuksia koskevien suuntaviivojen tunnettavuuden lisäämiseksi. Euroopan unioni on hyväksynyt tiettyjä kysymyksiä koskevia erityisiä suuntaviivoja ja siten määritellyt ihmisoikeuspolitiikkansa painopisteet. Unioni vastustaa kaikissa olosuhteissa kuolemanrangaistusta ja on tuonut sen osalta esiin yksittäistapauksia, joissa kansainvälisen oikeuden vähimmäisvaatimukset eivät ole täyttyneet. Raportointikaudella unioni onkin kiinnittänyt erityistä huomiota maihin, joiden toimintalinja kuolemanrangaistuksen suhteen on ollut muuttumassa. Euroopan unioni on kannustanut eri maita liittymään kidutuksen poistamista koskevaan kansainväliseen sopimukseen ja näin osaltaan lujittamaan kidutuksen poistamiseen tähtääviä toimia. Myös lapsia aseellisten konfliktien yhteydessä koskevan kysymyksen osalta unioni on määritellyt tietyt ensisijaiset kohdemaat, joissa se aikoo parantaa ihmisoikeustilannetta lievittämällä eri tavoin lasten kärsimyksiä aseellisten konfliktien yhteydessä. On ollut tärkeää nostaa tämä asia esille monenvälisillä kansainvälisillä foorumeilla ja tehostaa EU:n omia valmiuksia käsitellä tätä asiaa Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioiden yhteydessä. EU:n ihmisoikeuksien puolustajia koskevien suuntaviivojen osalta unioni on toteuttanut sananvapautta ja naisten ihmisoikeuksia koskevia maailmanlaajuisia kampanjoita. Koska ihmisoikeuksien puolustajat joutuvat varsin usein itse hyökkäysten kohteeksi, heidän oikeutensa ovat edelleen EU:n toiminnan yksi painopiste. Neuvosto arvostaa Euroopan parlamentin keskeisestä roolia yhteisessä tehtävässämme puolustaa ja edistää ihmisoikeuksien toteutumista. Vuosittain jaettava Saharov-palkinto mielipiteenvapauden puolestapuhujille on tässä tehtävässä keskeinen. Aiempina vuosina parlamentti on osoittanut tunnustusta merkittäville tahoille, kuten Nelson Mandelalle ja Kofi Annanille. On myönteistä, että tämänvuotinen Saharov-palkinto on myönnetty Valko-Venäjän oppositiojohtajalle Aljaksandr Milinkevitšille. On syytä uskoa, että myönnetty kansainvälinen kunnianosoitus rohkaisee Milinkevitšiä ja muita jatkamaan tärkeää työtään demokraattisten voimien vahvistamiseksi Valko-Venäjällä."@lt14 "Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minulla on ilo esitellä teille tänään Euroopan unionin vuosittainen ihmisoikeusraportti. Ensimmäinen ihmisoikeusraportti julkaistiin vuonna 1999, jolloin Suomi, niin kuin tälläkin kertaa, oli mukana raportin laadinnassa Euroopan unionin puheenjohtajavaltion roolissa. Raportin tarkoitus ei ole sittemmin muuttunut. Se käsittelee edelleen ainutlaatuisella tavalla Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikkaa ja sen puitteissa tehtyjä asioita. Nyt laadittu raportti käsittelee ajanjaksolla 1. heinäkuuta 2005–30. kesäkuuta 2006 toteutettuja EU:n toimia ja politiikkoja, joiden tavoitteena on ollut edistää ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallista kunnioitusta. Raportin tarkastelujakson aikana, siis kesän 2005 ja kesän 2006 välisenä aikana, YK:n rakenteissa tapahtui merkittävä muutos. YK:n ihmisoikeusneuvoston perustamisesta käydyt neuvottelut ja sittemmin uuden neuvoston ensimmäinen istunto tarjosivat keskeiset puitteet EU:n toiminnalle monenvälisen ihmisoikeuspolitiikan alalla. EU:n tavoitteena oli koko ajan saada aikaan sellainen neuvosto, joka antaisi ihmisoikeuksille sen aseman, joka niille on taattu YK:n peruskirjassa. Vaikka emme saaneetkaan kaikkia ajamiamme asioita läpi maaliskuussa 2006 hyväksyttyyn lopulliseen tekstiin, unioni katsoo kuitenkin, että YK:n ihmisoikeusneuvoston perustaminen on olennaisen tärkeä osa YK:n ihmisoikeusjärjestelmän lujittamista. Se on myös merkittävä edistysaskel koko YK:n uudistamisprosessissa. Ihmisoikeuksien sekä demokratia- ja oikeusvaltiokehityksen edistämisellä on erittäin suuri merkitys terrorismin ja erilaisten ääriliikkeiden torjunnassa. EU on useilla YK:n sekä muilla foorumeilla annetuissa lausumissa toistanut pitävänsä ihmisoikeuksien kunnioittamisen varmistamista välttämättömänä myös terrorismin vastaisessa työssä. Puheenjohtajavaltio on painottanut useaan otteeseen, että tehokkaat terrorismin vastaiset toimet ja ihmisoikeuksien suojelu ovat toisiaan täydentäviä ja tukevia. Poliittinen vuoropuhelu on kiistatta yksi keskeinen väline ihmisoikeuksien edistämisessä. Ihmisoikeuksien valtavirtaistamisessa on pyritty varmistamaan ihmisoikeuskysymysten johdonmukainen käsittely EU:n ja kolmansien maiden yhteydenpidossa eri tasoilla. Tämä koskee myös niitä maita, joiden kanssa EU käy erityistä ihmisoikeusvuoropuhelua, kuten Kiinaa ja Venäjää. Tämänvuotisessa ihmisoikeusraportissa korostetaan ensimmäisen kerran EU:n sitoutumista kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämiseen sekä unionin sisällä että kolmansien maiden kanssa. Ihmisoikeusrikkomusten uhrit samoin kuin ihmisoikeuksien puolustajat eri puolilla maailmaa odottavat Euroopan unionilta paljon ja syystä. Voidaan odottaa, että Euroopan unioni arvoihin perustuvana yhteisönä pyrkii edistämään ihmisoikeuksia ja demokratiaa hyvin tavoitteellisesti. Tämä raportti auttaa meitä arvioimaan, miten hyvin unioni on kyennyt tähän haasteeseen vastaamaan. Raportti seuraa seitsemää aikaisempaa vuosittaista raporttia, jotka on julkaistu vuosina 1999–2005 Eurooppa-neuvoston vuonna 1998 hyväksymän julkilausuman mukaisesti. Tuossa ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 50. vuosipäivänä annetussa julkilausumassa Euroopan unionia kehotettiin tehostamaan ihmisoikeuksiin liittyvää toimintaansa. Samassa julkilausumassa EU:ta myös kehotettiin laatimaan vuosittainen ihmisoikeusraportti. Ihmisoikeusraportissa luodaan katsaus ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi tehtyyn työhön Euroopan unionin toimielimissä. Tarkasteltavina ovat sekä EU:n ulkoiset politiikat että sisäiset näkökohdat. Myös tänä vuonna Euroopan parlamentin toimia ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi tarkastellaan omassa osiossaan. Euroopan parlamentti ottaa kiitettävästi esille ihmisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä ja pitää huolen siitä, että nämä asiat saavat niille kuuluvaa huomiota myös muissa unionin toimielimissä. Raportissa korostuvat EU:n ihmisoikeuspolitiikan erityiset painopisteet, kuten ihmisoikeuksien valtavirtaistaminen. Käytännössä valtavirtaistaminen on tarkoittanut ihmisoikeusasiantuntijoiden ja maakohtaisten työryhmien välisen vuorovaikutuksen lisäämistä sekä ihmisoikeuksia koskevien näkökohtien esille tuomista EU:n eri toimialueilla, kuten kriisinhallinnassa ja aseviennissä. Euroopan unioni on kehittänyt tapoja käsitellä erityisaiheita, kuten naisia ja turvallisuutta sekä lapsia aseellisten selkkauksien yhteydessä. Korkeana edustajana toimivan pääsihteerin henkilökohtainen edustaja on toiminut aktiivisesti ihmisoikeuksien valtavirtaistamiseksi yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla sekä EU:n ihmisoikeuksia koskevien suuntaviivojen tunnettavuuden lisäämiseksi. Euroopan unioni on hyväksynyt tiettyjä kysymyksiä koskevia erityisiä suuntaviivoja ja siten määritellyt ihmisoikeuspolitiikkansa painopisteet. Unioni vastustaa kaikissa olosuhteissa kuolemanrangaistusta ja on tuonut sen osalta esiin yksittäistapauksia, joissa kansainvälisen oikeuden vähimmäisvaatimukset eivät ole täyttyneet. Raportointikaudella unioni onkin kiinnittänyt erityistä huomiota maihin, joiden toimintalinja kuolemanrangaistuksen suhteen on ollut muuttumassa. Euroopan unioni on kannustanut eri maita liittymään kidutuksen poistamista koskevaan kansainväliseen sopimukseen ja näin osaltaan lujittamaan kidutuksen poistamiseen tähtääviä toimia. Myös lapsia aseellisten konfliktien yhteydessä koskevan kysymyksen osalta unioni on määritellyt tietyt ensisijaiset kohdemaat, joissa se aikoo parantaa ihmisoikeustilannetta lievittämällä eri tavoin lasten kärsimyksiä aseellisten konfliktien yhteydessä. On ollut tärkeää nostaa tämä asia esille monenvälisillä kansainvälisillä foorumeilla ja tehostaa EU:n omia valmiuksia käsitellä tätä asiaa Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioiden yhteydessä. EU:n ihmisoikeuksien puolustajia koskevien suuntaviivojen osalta unioni on toteuttanut sananvapautta ja naisten ihmisoikeuksia koskevia maailmanlaajuisia kampanjoita. Koska ihmisoikeuksien puolustajat joutuvat varsin usein itse hyökkäysten kohteeksi, heidän oikeutensa ovat edelleen EU:n toiminnan yksi painopiste. Neuvosto arvostaa Euroopan parlamentin keskeisestä roolia yhteisessä tehtävässämme puolustaa ja edistää ihmisoikeuksien toteutumista. Vuosittain jaettava Saharov-palkinto mielipiteenvapauden puolestapuhujille on tässä tehtävässä keskeinen. Aiempina vuosina parlamentti on osoittanut tunnustusta merkittäville tahoille, kuten Nelson Mandelalle ja Kofi Annanille. On myönteistä, että tämänvuotinen Saharov-palkinto on myönnetty Valko-Venäjän oppositiojohtajalle Aljaksandr Milinkevitšille. On syytä uskoa, että myönnetty kansainvälinen kunnianosoitus rohkaisee Milinkevitšiä ja muita jatkamaan tärkeää työtään demokraattisten voimien vahvistamiseksi Valko-Venäjällä."@lv13 "Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minulla on ilo esitellä teille tänään Euroopan unionin vuosittainen ihmisoikeusraportti. Ensimmäinen ihmisoikeusraportti julkaistiin vuonna 1999, jolloin Suomi, niin kuin tälläkin kertaa, oli mukana raportin laadinnassa Euroopan unionin puheenjohtajavaltion roolissa. Raportin tarkoitus ei ole sittemmin muuttunut. Se käsittelee edelleen ainutlaatuisella tavalla Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikkaa ja sen puitteissa tehtyjä asioita. Nyt laadittu raportti käsittelee ajanjaksolla 1. heinäkuuta 2005–30. kesäkuuta 2006 toteutettuja EU:n toimia ja politiikkoja, joiden tavoitteena on ollut edistää ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallista kunnioitusta. Raportin tarkastelujakson aikana, siis kesän 2005 ja kesän 2006 välisenä aikana, YK:n rakenteissa tapahtui merkittävä muutos. YK:n ihmisoikeusneuvoston perustamisesta käydyt neuvottelut ja sittemmin uuden neuvoston ensimmäinen istunto tarjosivat keskeiset puitteet EU:n toiminnalle monenvälisen ihmisoikeuspolitiikan alalla. EU:n tavoitteena oli koko ajan saada aikaan sellainen neuvosto, joka antaisi ihmisoikeuksille sen aseman, joka niille on taattu YK:n peruskirjassa. Vaikka emme saaneetkaan kaikkia ajamiamme asioita läpi maaliskuussa 2006 hyväksyttyyn lopulliseen tekstiin, unioni katsoo kuitenkin, että YK:n ihmisoikeusneuvoston perustaminen on olennaisen tärkeä osa YK:n ihmisoikeusjärjestelmän lujittamista. Se on myös merkittävä edistysaskel koko YK:n uudistamisprosessissa. Ihmisoikeuksien sekä demokratia- ja oikeusvaltiokehityksen edistämisellä on erittäin suuri merkitys terrorismin ja erilaisten ääriliikkeiden torjunnassa. EU on useilla YK:n sekä muilla foorumeilla annetuissa lausumissa toistanut pitävänsä ihmisoikeuksien kunnioittamisen varmistamista välttämättömänä myös terrorismin vastaisessa työssä. Puheenjohtajavaltio on painottanut useaan otteeseen, että tehokkaat terrorismin vastaiset toimet ja ihmisoikeuksien suojelu ovat toisiaan täydentäviä ja tukevia. Poliittinen vuoropuhelu on kiistatta yksi keskeinen väline ihmisoikeuksien edistämisessä. Ihmisoikeuksien valtavirtaistamisessa on pyritty varmistamaan ihmisoikeuskysymysten johdonmukainen käsittely EU:n ja kolmansien maiden yhteydenpidossa eri tasoilla. Tämä koskee myös niitä maita, joiden kanssa EU käy erityistä ihmisoikeusvuoropuhelua, kuten Kiinaa ja Venäjää. Tämänvuotisessa ihmisoikeusraportissa korostetaan ensimmäisen kerran EU:n sitoutumista kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämiseen sekä unionin sisällä että kolmansien maiden kanssa. Ihmisoikeusrikkomusten uhrit samoin kuin ihmisoikeuksien puolustajat eri puolilla maailmaa odottavat Euroopan unionilta paljon ja syystä. Voidaan odottaa, että Euroopan unioni arvoihin perustuvana yhteisönä pyrkii edistämään ihmisoikeuksia ja demokratiaa hyvin tavoitteellisesti. Tämä raportti auttaa meitä arvioimaan, miten hyvin unioni on kyennyt tähän haasteeseen vastaamaan. Raportti seuraa seitsemää aikaisempaa vuosittaista raporttia, jotka on julkaistu vuosina 1999–2005 Eurooppa-neuvoston vuonna 1998 hyväksymän julkilausuman mukaisesti. Tuossa ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 50. vuosipäivänä annetussa julkilausumassa Euroopan unionia kehotettiin tehostamaan ihmisoikeuksiin liittyvää toimintaansa. Samassa julkilausumassa EU:ta myös kehotettiin laatimaan vuosittainen ihmisoikeusraportti. Ihmisoikeusraportissa luodaan katsaus ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi tehtyyn työhön Euroopan unionin toimielimissä. Tarkasteltavina ovat sekä EU:n ulkoiset politiikat että sisäiset näkökohdat. Myös tänä vuonna Euroopan parlamentin toimia ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi tarkastellaan omassa osiossaan. Euroopan parlamentti ottaa kiitettävästi esille ihmisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä ja pitää huolen siitä, että nämä asiat saavat niille kuuluvaa huomiota myös muissa unionin toimielimissä. Raportissa korostuvat EU:n ihmisoikeuspolitiikan erityiset painopisteet, kuten ihmisoikeuksien valtavirtaistaminen. Käytännössä valtavirtaistaminen on tarkoittanut ihmisoikeusasiantuntijoiden ja maakohtaisten työryhmien välisen vuorovaikutuksen lisäämistä sekä ihmisoikeuksia koskevien näkökohtien esille tuomista EU:n eri toimialueilla, kuten kriisinhallinnassa ja aseviennissä. Euroopan unioni on kehittänyt tapoja käsitellä erityisaiheita, kuten naisia ja turvallisuutta sekä lapsia aseellisten selkkauksien yhteydessä. Korkeana edustajana toimivan pääsihteerin henkilökohtainen edustaja on toiminut aktiivisesti ihmisoikeuksien valtavirtaistamiseksi yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla sekä EU:n ihmisoikeuksia koskevien suuntaviivojen tunnettavuuden lisäämiseksi. Euroopan unioni on hyväksynyt tiettyjä kysymyksiä koskevia erityisiä suuntaviivoja ja siten määritellyt ihmisoikeuspolitiikkansa painopisteet. Unioni vastustaa kaikissa olosuhteissa kuolemanrangaistusta ja on tuonut sen osalta esiin yksittäistapauksia, joissa kansainvälisen oikeuden vähimmäisvaatimukset eivät ole täyttyneet. Raportointikaudella unioni onkin kiinnittänyt erityistä huomiota maihin, joiden toimintalinja kuolemanrangaistuksen suhteen on ollut muuttumassa. Euroopan unioni on kannustanut eri maita liittymään kidutuksen poistamista koskevaan kansainväliseen sopimukseen ja näin osaltaan lujittamaan kidutuksen poistamiseen tähtääviä toimia. Myös lapsia aseellisten konfliktien yhteydessä koskevan kysymyksen osalta unioni on määritellyt tietyt ensisijaiset kohdemaat, joissa se aikoo parantaa ihmisoikeustilannetta lievittämällä eri tavoin lasten kärsimyksiä aseellisten konfliktien yhteydessä. On ollut tärkeää nostaa tämä asia esille monenvälisillä kansainvälisillä foorumeilla ja tehostaa EU:n omia valmiuksia käsitellä tätä asiaa Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioiden yhteydessä. EU:n ihmisoikeuksien puolustajia koskevien suuntaviivojen osalta unioni on toteuttanut sananvapautta ja naisten ihmisoikeuksia koskevia maailmanlaajuisia kampanjoita. Koska ihmisoikeuksien puolustajat joutuvat varsin usein itse hyökkäysten kohteeksi, heidän oikeutensa ovat edelleen EU:n toiminnan yksi painopiste. Neuvosto arvostaa Euroopan parlamentin keskeisestä roolia yhteisessä tehtävässämme puolustaa ja edistää ihmisoikeuksien toteutumista. Vuosittain jaettava Saharov-palkinto mielipiteenvapauden puolestapuhujille on tässä tehtävässä keskeinen. Aiempina vuosina parlamentti on osoittanut tunnustusta merkittäville tahoille, kuten Nelson Mandelalle ja Kofi Annanille. On myönteistä, että tämänvuotinen Saharov-palkinto on myönnetty Valko-Venäjän oppositiojohtajalle Aljaksandr Milinkevitšille. On syytä uskoa, että myönnetty kansainvälinen kunnianosoitus rohkaisee Milinkevitšiä ja muita jatkamaan tärkeää työtään demokraattisten voimien vahvistamiseksi Valko-Venäjällä."@mt15 ". Mijnheer de Voorzitter, dames en heren, ik ben blij dat ik u vandaag het jaarverslag van de Europese Unie over de mensenrechten kan presenteren. Het eerste verslag over de mensenrechten werd gepubliceerd in 1999 toen Finland, net als nu, als voorzitter van de Europese Unie betrokken was bij het opstellen van het verslag. Het doel van het verslag is sindsdien niet gewijzigd. Het behandelt nog steeds op unieke wijze het mensenrechtenbeleid van de Europese Unie en de zaken die in het kader daarvan zijn bereikt. Het verslag dat nu is opgesteld, behandelt de maatregelen en het beleid van de Europese Unie die tussen 1 juli 2005 en 30 juni 2006 zijn uitgevoerd en tot doel hadden de universele eerbiediging van de mensenrechten en fundamentele vrijheden te bevorderen. In de verslagperiode, de periode tussen zomer 2005 en zomer 2006, heeft zich in de structuren van de Verenigde Naties een belangrijke wijziging voorgedaan. De onderhandelingen over de oprichting van de Raad voor de mensenrechten van de Verenigde Naties en daarna de eerste zitting van deze nieuwe raad boden een belangrijk kader voor de activiteiten van de Europese Unie op het gebied van het multilaterale mensenrechtenbeleid. Het doel van de Europese Unie is steeds geweest een raad op te richten die de mensenrechten de status geeft die in het Handvest van de Verenigde Naties wordt gegarandeerd. Hoewel in de definitieve tekst, die in maart 2006 is aangenomen, niet alle zaken staan waarnaar wij streefden, is de Europese Unie toch van mening dat de oprichting van de VN-Mensenrechtenraad van wezenlijk belang is om het mensenrechtenbeleid van de Verenigde Naties te versterken. Het is ook een belangrijke stap vooruit in het hele hervormingsproces van de Verenigde Naties. De bevordering van de mensenrechten, de democratie en de ontwikkeling van de rechtsstaat is van zeer groot belang in de strijd tegen terrorisme en verschillende extremistische bewegingen. De Europese Unie heeft in verklaringen die zij in diverse VN- en andere fora heeft afgelegd, haar standpunt herhaald dat de eerbiediging van de mensenrechten ook bij terrorismebestrijding noodzakelijk is. Het voorzitterschap heeft verscheidene malen benadrukt dat doeltreffende maatregelen ter bestrijding van terrorisme en de bescherming van de mensenrechten elkaar aanvullen en ondersteunen. Politieke dialoog is ongetwijfeld een belangrijk instrument bij de bevordering van de mensenrechten. Bij de mainstreaming van de mensenrechten wordt gestreefd naar een consequente behandeling van mensenrechtenkwesties in de contacten op verschillende niveaus tussen de Europese Unie en derde landen. Dit geldt ook voor de landen waarmee de Europese Unie een specifieke mensenrechtendialoog voert, zoals China en Rusland. In het mensenrechtenverslag van dit jaar wordt voor de eerste keer de inzet van de Europese Unie benadrukt voor het bevorderen van de dialoog tussen culturen, zowel binnen de Europese Unie als met derde landen. De slachtoffers van mensenrechtenschendingen en de verdedigers van de mensenrechten overal ter wereld verwachten terecht veel van de Europese Unie. Men mag verwachten dat de Europese Unie als waardengemeenschap de mensenrechten en de democratie zeer doelgericht probeert te bevorderen. Dit verslag helpt ons te beoordelen hoe goed de Europese Unie erin geslaagd is deze uitdaging aan te gaan. Het verslag volgt op zeven eerdere jaarverslagen die zijn gepubliceerd in de periode 1999-2005 overeenkomstig de verklaring die in 1998 door de Europese Raad is aangenomen. In die verklaring, die op de vijftigste verjaardag van de Universele Verklaring van de rechten van de mens werd gepubliceerd, werd de Europese Unie opgeroepen haar activiteiten met betrekking tot de mensenrechten te intensiveren. Ook werd de Europese Unie aangespoord jaarlijks een verslag over de mensenrechten op te stellen. In het mensenrechtenverslag wordt een overzicht gegeven van het werk dat de Europese instellingen hebben verricht om de mensenrechten en de democratie te bevorderen. Zowel het externe beleid als de interne omstandigheden van de Europese Unie worden hierin bekeken. Bovendien is een apart deel gewijd aan de activiteiten van het Europees Parlement ter bevordering van de mensenrechten en de democratie. Het Europees Parlement brengt op verdienstelijke wijze mensenrechtenkwesties ter sprake en zorgt ervoor dat deze zaken ook in de andere Europese instellingen de nodige aandacht krijgen. In het verslag worden de bijzondere prioriteiten van het communautair mensenrechtenbeleid benadrukt, zoals de mainstreaming van de mensenrechten. In de praktijk betekent mainstreaming het vergroten van de wisselwerking tussen deskundigen op het gebied van de mensenrechten en nationale denktanks en het naar voren brengen van aspecten met betrekking tot de mensenrechten op de verschillende werkterreinen van de Europese Unie, zoals crisisbeheersing en wapenexport. De Europese Unie heeft manieren ontwikkeld om met specifieke problemen om te gaan, zoals vrouwen, veiligheid en kinderen in verband met gewapende conflicten. De persoonlijke vertegenwoordiger van de secretaris-generaal/Hoge Vertegenwoordiger, heeft zich actief ingezet voor de mainstreaming van de mensenrechten op het gebied van het gemeenschappelijk buitenlands- en veiligheidsbeleid en het vergroten van de bekendheid met de richtsnoeren van de Europese Unie met betrekking tot de mensenrechten. De Europese Unie heeft specifieke richtsnoeren met betrekking tot bepaalde vraagstukken aangenomen en op die manier de prioriteiten van haar mensenrechtenbeleid vastgesteld. De Europese Unie is in alle omstandigheden tegen de doodstraf en heeft individuele gevallen ter sprake gebracht waarin niet aan de minimumnormen van het internationaal recht werd voldaan. In de periode die het verslag bestrijkt, heeft de Europese Unie vooral de aandacht gevestigd op landen wier beleid met betrekking tot de doodstraf aan het veranderen is. De Europese Unie heeft verschillende landen opgeroepen zich aan te sluiten bij het Internationaal Verdrag tegen foltering en op die manier maatregelen te nemen om foltering tegen te gaan. Ook heeft de Europese Unie bepaalde prioritaire landen aangewezen waarin zij van plan is de mensenrechtensituatie te verbeteren door op verschillende manieren het leed van kinderen in gewapende conflicten te verzachten. Het is belangrijk deze kwestie ter sprake te brengen in multilaterale internationale fora en de Europese Unie beter uit te rusten om hiermee om te gaan in het kader van het Europees veiligheids- en defensiebeleid. Wat de communautaire richtsnoeren inzake de verdedigers van de mensenrechten betreft, is de Europese Unie wereldwijde campagnes begonnen voor de vrijheid van meningsuiting en de mensenrechten van vrouwen. Aangezien de verdedigers van de mensenrechten heel vaak zelf worden aangevallen, blijven hun rechten een prioriteit voor de Europese Unie. De Raad waardeert de centrale rol van het Europees Parlement in onze gemeenschappelijke inspanningen om de mensenrechten te verdedigen en te bevorderen. De Sacharovprijs, die jaarlijks wordt uitgereikt aan verdedigers van de vrijheid van meningsuiting, is hierbij van groot belang. In voorgaande jaren heeft het Parlement hiermee een blijk van erkenning gegeven aan het werk van belangrijke personen, zoals Nelson Mandela en Kofi Annan. Het is goed dat de Sacharovprijs dit jaar is uitgereikt aan de Wit-Russische oppositieleider Aleksandr Milinkevitsj. Het staat buiten kijf dat deze internationale erkenning Milinkevitsj en anderen aanmoedigt hun belangrijke werk voort te zetten om de democratische krachten in Wit-Rusland te versterken."@nl3,3 "Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minulla on ilo esitellä teille tänään Euroopan unionin vuosittainen ihmisoikeusraportti. Ensimmäinen ihmisoikeusraportti julkaistiin vuonna 1999, jolloin Suomi, niin kuin tälläkin kertaa, oli mukana raportin laadinnassa Euroopan unionin puheenjohtajavaltion roolissa. Raportin tarkoitus ei ole sittemmin muuttunut. Se käsittelee edelleen ainutlaatuisella tavalla Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikkaa ja sen puitteissa tehtyjä asioita. Nyt laadittu raportti käsittelee ajanjaksolla 1. heinäkuuta 2005–30. kesäkuuta 2006 toteutettuja EU:n toimia ja politiikkoja, joiden tavoitteena on ollut edistää ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallista kunnioitusta. Raportin tarkastelujakson aikana, siis kesän 2005 ja kesän 2006 välisenä aikana, YK:n rakenteissa tapahtui merkittävä muutos. YK:n ihmisoikeusneuvoston perustamisesta käydyt neuvottelut ja sittemmin uuden neuvoston ensimmäinen istunto tarjosivat keskeiset puitteet EU:n toiminnalle monenvälisen ihmisoikeuspolitiikan alalla. EU:n tavoitteena oli koko ajan saada aikaan sellainen neuvosto, joka antaisi ihmisoikeuksille sen aseman, joka niille on taattu YK:n peruskirjassa. Vaikka emme saaneetkaan kaikkia ajamiamme asioita läpi maaliskuussa 2006 hyväksyttyyn lopulliseen tekstiin, unioni katsoo kuitenkin, että YK:n ihmisoikeusneuvoston perustaminen on olennaisen tärkeä osa YK:n ihmisoikeusjärjestelmän lujittamista. Se on myös merkittävä edistysaskel koko YK:n uudistamisprosessissa. Ihmisoikeuksien sekä demokratia- ja oikeusvaltiokehityksen edistämisellä on erittäin suuri merkitys terrorismin ja erilaisten ääriliikkeiden torjunnassa. EU on useilla YK:n sekä muilla foorumeilla annetuissa lausumissa toistanut pitävänsä ihmisoikeuksien kunnioittamisen varmistamista välttämättömänä myös terrorismin vastaisessa työssä. Puheenjohtajavaltio on painottanut useaan otteeseen, että tehokkaat terrorismin vastaiset toimet ja ihmisoikeuksien suojelu ovat toisiaan täydentäviä ja tukevia. Poliittinen vuoropuhelu on kiistatta yksi keskeinen väline ihmisoikeuksien edistämisessä. Ihmisoikeuksien valtavirtaistamisessa on pyritty varmistamaan ihmisoikeuskysymysten johdonmukainen käsittely EU:n ja kolmansien maiden yhteydenpidossa eri tasoilla. Tämä koskee myös niitä maita, joiden kanssa EU käy erityistä ihmisoikeusvuoropuhelua, kuten Kiinaa ja Venäjää. Tämänvuotisessa ihmisoikeusraportissa korostetaan ensimmäisen kerran EU:n sitoutumista kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämiseen sekä unionin sisällä että kolmansien maiden kanssa. Ihmisoikeusrikkomusten uhrit samoin kuin ihmisoikeuksien puolustajat eri puolilla maailmaa odottavat Euroopan unionilta paljon ja syystä. Voidaan odottaa, että Euroopan unioni arvoihin perustuvana yhteisönä pyrkii edistämään ihmisoikeuksia ja demokratiaa hyvin tavoitteellisesti. Tämä raportti auttaa meitä arvioimaan, miten hyvin unioni on kyennyt tähän haasteeseen vastaamaan. Raportti seuraa seitsemää aikaisempaa vuosittaista raporttia, jotka on julkaistu vuosina 1999–2005 Eurooppa-neuvoston vuonna 1998 hyväksymän julkilausuman mukaisesti. Tuossa ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 50. vuosipäivänä annetussa julkilausumassa Euroopan unionia kehotettiin tehostamaan ihmisoikeuksiin liittyvää toimintaansa. Samassa julkilausumassa EU:ta myös kehotettiin laatimaan vuosittainen ihmisoikeusraportti. Ihmisoikeusraportissa luodaan katsaus ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi tehtyyn työhön Euroopan unionin toimielimissä. Tarkasteltavina ovat sekä EU:n ulkoiset politiikat että sisäiset näkökohdat. Myös tänä vuonna Euroopan parlamentin toimia ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi tarkastellaan omassa osiossaan. Euroopan parlamentti ottaa kiitettävästi esille ihmisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä ja pitää huolen siitä, että nämä asiat saavat niille kuuluvaa huomiota myös muissa unionin toimielimissä. Raportissa korostuvat EU:n ihmisoikeuspolitiikan erityiset painopisteet, kuten ihmisoikeuksien valtavirtaistaminen. Käytännössä valtavirtaistaminen on tarkoittanut ihmisoikeusasiantuntijoiden ja maakohtaisten työryhmien välisen vuorovaikutuksen lisäämistä sekä ihmisoikeuksia koskevien näkökohtien esille tuomista EU:n eri toimialueilla, kuten kriisinhallinnassa ja aseviennissä. Euroopan unioni on kehittänyt tapoja käsitellä erityisaiheita, kuten naisia ja turvallisuutta sekä lapsia aseellisten selkkauksien yhteydessä. Korkeana edustajana toimivan pääsihteerin henkilökohtainen edustaja on toiminut aktiivisesti ihmisoikeuksien valtavirtaistamiseksi yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla sekä EU:n ihmisoikeuksia koskevien suuntaviivojen tunnettavuuden lisäämiseksi. Euroopan unioni on hyväksynyt tiettyjä kysymyksiä koskevia erityisiä suuntaviivoja ja siten määritellyt ihmisoikeuspolitiikkansa painopisteet. Unioni vastustaa kaikissa olosuhteissa kuolemanrangaistusta ja on tuonut sen osalta esiin yksittäistapauksia, joissa kansainvälisen oikeuden vähimmäisvaatimukset eivät ole täyttyneet. Raportointikaudella unioni onkin kiinnittänyt erityistä huomiota maihin, joiden toimintalinja kuolemanrangaistuksen suhteen on ollut muuttumassa. Euroopan unioni on kannustanut eri maita liittymään kidutuksen poistamista koskevaan kansainväliseen sopimukseen ja näin osaltaan lujittamaan kidutuksen poistamiseen tähtääviä toimia. Myös lapsia aseellisten konfliktien yhteydessä koskevan kysymyksen osalta unioni on määritellyt tietyt ensisijaiset kohdemaat, joissa se aikoo parantaa ihmisoikeustilannetta lievittämällä eri tavoin lasten kärsimyksiä aseellisten konfliktien yhteydessä. On ollut tärkeää nostaa tämä asia esille monenvälisillä kansainvälisillä foorumeilla ja tehostaa EU:n omia valmiuksia käsitellä tätä asiaa Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioiden yhteydessä. EU:n ihmisoikeuksien puolustajia koskevien suuntaviivojen osalta unioni on toteuttanut sananvapautta ja naisten ihmisoikeuksia koskevia maailmanlaajuisia kampanjoita. Koska ihmisoikeuksien puolustajat joutuvat varsin usein itse hyökkäysten kohteeksi, heidän oikeutensa ovat edelleen EU:n toiminnan yksi painopiste. Neuvosto arvostaa Euroopan parlamentin keskeisestä roolia yhteisessä tehtävässämme puolustaa ja edistää ihmisoikeuksien toteutumista. Vuosittain jaettava Saharov-palkinto mielipiteenvapauden puolestapuhujille on tässä tehtävässä keskeinen. Aiempina vuosina parlamentti on osoittanut tunnustusta merkittäville tahoille, kuten Nelson Mandelalle ja Kofi Annanille. On myönteistä, että tämänvuotinen Saharov-palkinto on myönnetty Valko-Venäjän oppositiojohtajalle Aljaksandr Milinkevitšille. On syytä uskoa, että myönnetty kansainvälinen kunnianosoitus rohkaisee Milinkevitšiä ja muita jatkamaan tärkeää työtään demokraattisten voimien vahvistamiseksi Valko-Venäjällä."@pl16 "Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, é para mim um prazer apresentar-vos hoje o relatório anual da União Europeia sobre os direitos do Homem. O primeiro relatório sobre direitos humanos foi publicado em 1999, quando a Finlândia, como sucedeu também desta vez, esteve envolvida na elaboração do relatório, na sua função de Presidência da União Europeia. A finalidade do relatório não se alterou desde então. Continua a tratar, de uma forma ímpar, da política da União Europeia em matéria de direitos humanos e dos resultados alcançados neste domínio. O relatório agora finalizado trata da acção e políticas da UE aplicadas no período de 1 de Julho de 2005 a 30 de Junho de 2006 com vista a promover o respeito universal pelos direitos humanos e pelas liberdades fundamentais. Durante o período analisado no relatório, ou seja, entre o Verão de 2005 e o Verão de 2006, as estruturas das Nações Unidos sofreram grandes alterações. As negociações sobre a criação do Conselho dos Direitos Humanos da ONU e, posteriormente, a primeira sessão desse novo Conselho proporcionaram um enquadramento crucial para a acção da UE na área da política multilateral de direitos humanos. O objectivo da UE foi sempre a criação de um Conselho capaz de conferir aos direitos humanos o estatuto que lhe foi garantido na Carta das Nações Unidas. Embora não tenhamos conseguido incluir todas as questões por nós promovidas no texto final adoptado em Março de 2006, a União acredita ainda assim que a criação do Conselho dos Direitos Humanos da ONU será um elemento fulcral no reforço do sistema dos direitos humanos da ONU. Será igualmente um importante passo em frente no processo de reforma das Nações Unidas na sua globalidade. A promoção dos direitos humanos, da democracia e do progresso no Estado de direito é extremamente importante no combate ao terrorismo e a vários movimentos extremistas. Em declarações proferidas em diversas instâncias da ONU e outras, a UE tem reiterado a sua opinião segundo a qual o respeito pelos direitos humanos é vital no trabalho de combate ao terrorismo. A Presidência salientou em diversas ocasiões que uma acção eficaz contra o terrorismo e a protecção dos direitos humanos são metas complementares que se apoiam mutuamente. O diálogo político é inegavelmente uma ferramenta essencial na promoção dos direitos humanos. A integração dos direitos humanos envolveu uma tentativa de garantir que as questões dos direitos humanos sejam tratadas, permanentemente, em contacto entre a UE e os países terceiros a diferentes níveis. O mesmo se aplica aos países com os quais a UE está envolvida num diálogo especial sobre direitos humanos, nomeadamente a China e a Rússia. O relatório sobre direitos humanos deste ano destaca pela primeira vez o empenhamento da UE no reforço do diálogo entre culturas, tanto no seio da União como com países terceiros. As vítimas de violações dos direitos humanos e os activistas dos direitos humanos em todo o mundo depositam grandes esperanças na União Europeia, e por um motivo. Pode-se esperar que a União Europeia, sendo uma Comunidade assente em valores, se esforce por promover os direitos humanos e a democracia tendo em vista objectivos claros. O presente relatório ajudar-nos-á a julgar em que medida a União tem conseguido responder a este desafio. O relatório vem no seguimento de sete relatórios anuais anteriores publicados entre 1999 e 2005, em conformidade com a declaração adoptada em 1998 pelo Conselho Europeu. Publicado por ocasião do 50º aniversário da Declaração Universal dos Direitos do Homem, instava a União Europeia a intensificar o seu trabalho no domínio dos direitos humanos. Solicitava também à UE que elaborasse um relatório anual sobre direitos humanos. O relatório sobre direitos humanos apresenta uma visão global do trabalho realizado pelas instituições da União Europeia para promover os direitos humanos e a democracia. As políticas externas e as circunstâncias internas da UE são também objecto de análise. Além disso, existe uma secção especificamente dedicada a uma apreciação da acção desenvolvida pelo Parlamento Europeu com vista a promover os direitos humanos e a democracia. Em seu abono, o Parlamento Europeu levanta questões sobre direitos humanos e certifica-se de que as mesmas têm também a atenção que merecem nas demais instituições da União. O relatório põe em destaque as prioridades especiais da política da UE em matéria de direitos humanos, tais como a integração das questões dos direitos humanos nas restantes políticas. Na prática, essa integração tem-se traduzido numa interacção crescente entre peritos em direitos humanos e grupos de reflexão nacionais e na apresentação dos aspectos dos direitos humanos nas diferentes áreas de actividade da UE, tais como a gestão de crises e a exportação de armas. A União Europeia desenvolveu métodos para lidar com problemas especiais, tais como os problemas das mulheres, da segurança e das crianças no contexto dos conflitos armados. O Representante Pessoal do Secretário-Geral/Alto Representante tem estado activamente envolvido na integração dos direitos humanos na área da Política Externa e de Segurança Comum e na promoção da consciencialização para as directrizes da UE sobre direitos humanos. A União Europeia adoptou directrizes especiais sobre determinadas questões e estabeleceu por essa via as prioridades da sua política de direitos humanos. A União opõe-se à pena de morte seja em que circunstâncias for e chamou a atenção para casos individuais em que não foram cumpridas as normas mínimas do direito internacional. Durante o período abrangido pelo relatório, a União chamou especialmente a atenção para os países em que a política sobre a pena de morte tem vindo a alterar-se. A União Europeia incentivou diferentes países a aderirem à Convenção Internacional contra a Tortura e a reforçarem assim as medidas com vista à sua abolição. Além do mais, a União indicou certos países como alvos prioritários onde se propõe melhorar a situação dos direitos humanos tentando por diversos meios atenuar o sofrimento das crianças apanhadas em conflitos armados. Foi importante destacar esta questão em instâncias internacionais multilaterais e dotar a UE de melhores meios para lidar com ela no contexto das operações da Política Europeia de Segurança e Defesa. No que respeita às directrizes da UE sobre os activistas dos direitos humanos, a União lançou campanhas globais sobre a liberdade de expressão e os direitos humanos das mulheres. Dado que os próprios activistas dos direitos humanos são frequentemente alvos de ataques, os seus direitos continuam a ser uma das prioridades da UE. O Conselho aprecia o papel central desempenhado pelo Parlamento Europeu nos nossos esforços conjuntos para defender e promover a aplicação dos direitos humanos. O Prémio Sakharov, que todos os anos é atribuído àqueles que falam em nome da liberdade de pensamento, tem um papel essencial a desempenhar neste contexto. Ao longo dos anos, o Parlamento tem reconhecido as realizações de grandes personalidades tais como Nelson Mandela e Kofi Annan. Congratulamo-nos com o facto de este ano o Prémio Sakharov ter sido atribuído a Alyaksandr Milinkevich, líder da oposição da Bielorrússia. Há motivos para acreditar que esta honra internacionalmente reconhecida servirá de incentivo para que Milinkevich e outros prossigam o seu importante trabalho de apoio às forças democráticas na Bielorrússia."@pt17 "Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minulla on ilo esitellä teille tänään Euroopan unionin vuosittainen ihmisoikeusraportti. Ensimmäinen ihmisoikeusraportti julkaistiin vuonna 1999, jolloin Suomi, niin kuin tälläkin kertaa, oli mukana raportin laadinnassa Euroopan unionin puheenjohtajavaltion roolissa. Raportin tarkoitus ei ole sittemmin muuttunut. Se käsittelee edelleen ainutlaatuisella tavalla Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikkaa ja sen puitteissa tehtyjä asioita. Nyt laadittu raportti käsittelee ajanjaksolla 1. heinäkuuta 2005–30. kesäkuuta 2006 toteutettuja EU:n toimia ja politiikkoja, joiden tavoitteena on ollut edistää ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallista kunnioitusta. Raportin tarkastelujakson aikana, siis kesän 2005 ja kesän 2006 välisenä aikana, YK:n rakenteissa tapahtui merkittävä muutos. YK:n ihmisoikeusneuvoston perustamisesta käydyt neuvottelut ja sittemmin uuden neuvoston ensimmäinen istunto tarjosivat keskeiset puitteet EU:n toiminnalle monenvälisen ihmisoikeuspolitiikan alalla. EU:n tavoitteena oli koko ajan saada aikaan sellainen neuvosto, joka antaisi ihmisoikeuksille sen aseman, joka niille on taattu YK:n peruskirjassa. Vaikka emme saaneetkaan kaikkia ajamiamme asioita läpi maaliskuussa 2006 hyväksyttyyn lopulliseen tekstiin, unioni katsoo kuitenkin, että YK:n ihmisoikeusneuvoston perustaminen on olennaisen tärkeä osa YK:n ihmisoikeusjärjestelmän lujittamista. Se on myös merkittävä edistysaskel koko YK:n uudistamisprosessissa. Ihmisoikeuksien sekä demokratia- ja oikeusvaltiokehityksen edistämisellä on erittäin suuri merkitys terrorismin ja erilaisten ääriliikkeiden torjunnassa. EU on useilla YK:n sekä muilla foorumeilla annetuissa lausumissa toistanut pitävänsä ihmisoikeuksien kunnioittamisen varmistamista välttämättömänä myös terrorismin vastaisessa työssä. Puheenjohtajavaltio on painottanut useaan otteeseen, että tehokkaat terrorismin vastaiset toimet ja ihmisoikeuksien suojelu ovat toisiaan täydentäviä ja tukevia. Poliittinen vuoropuhelu on kiistatta yksi keskeinen väline ihmisoikeuksien edistämisessä. Ihmisoikeuksien valtavirtaistamisessa on pyritty varmistamaan ihmisoikeuskysymysten johdonmukainen käsittely EU:n ja kolmansien maiden yhteydenpidossa eri tasoilla. Tämä koskee myös niitä maita, joiden kanssa EU käy erityistä ihmisoikeusvuoropuhelua, kuten Kiinaa ja Venäjää. Tämänvuotisessa ihmisoikeusraportissa korostetaan ensimmäisen kerran EU:n sitoutumista kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämiseen sekä unionin sisällä että kolmansien maiden kanssa. Ihmisoikeusrikkomusten uhrit samoin kuin ihmisoikeuksien puolustajat eri puolilla maailmaa odottavat Euroopan unionilta paljon ja syystä. Voidaan odottaa, että Euroopan unioni arvoihin perustuvana yhteisönä pyrkii edistämään ihmisoikeuksia ja demokratiaa hyvin tavoitteellisesti. Tämä raportti auttaa meitä arvioimaan, miten hyvin unioni on kyennyt tähän haasteeseen vastaamaan. Raportti seuraa seitsemää aikaisempaa vuosittaista raporttia, jotka on julkaistu vuosina 1999–2005 Eurooppa-neuvoston vuonna 1998 hyväksymän julkilausuman mukaisesti. Tuossa ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 50. vuosipäivänä annetussa julkilausumassa Euroopan unionia kehotettiin tehostamaan ihmisoikeuksiin liittyvää toimintaansa. Samassa julkilausumassa EU:ta myös kehotettiin laatimaan vuosittainen ihmisoikeusraportti. Ihmisoikeusraportissa luodaan katsaus ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi tehtyyn työhön Euroopan unionin toimielimissä. Tarkasteltavina ovat sekä EU:n ulkoiset politiikat että sisäiset näkökohdat. Myös tänä vuonna Euroopan parlamentin toimia ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi tarkastellaan omassa osiossaan. Euroopan parlamentti ottaa kiitettävästi esille ihmisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä ja pitää huolen siitä, että nämä asiat saavat niille kuuluvaa huomiota myös muissa unionin toimielimissä. Raportissa korostuvat EU:n ihmisoikeuspolitiikan erityiset painopisteet, kuten ihmisoikeuksien valtavirtaistaminen. Käytännössä valtavirtaistaminen on tarkoittanut ihmisoikeusasiantuntijoiden ja maakohtaisten työryhmien välisen vuorovaikutuksen lisäämistä sekä ihmisoikeuksia koskevien näkökohtien esille tuomista EU:n eri toimialueilla, kuten kriisinhallinnassa ja aseviennissä. Euroopan unioni on kehittänyt tapoja käsitellä erityisaiheita, kuten naisia ja turvallisuutta sekä lapsia aseellisten selkkauksien yhteydessä. Korkeana edustajana toimivan pääsihteerin henkilökohtainen edustaja on toiminut aktiivisesti ihmisoikeuksien valtavirtaistamiseksi yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla sekä EU:n ihmisoikeuksia koskevien suuntaviivojen tunnettavuuden lisäämiseksi. Euroopan unioni on hyväksynyt tiettyjä kysymyksiä koskevia erityisiä suuntaviivoja ja siten määritellyt ihmisoikeuspolitiikkansa painopisteet. Unioni vastustaa kaikissa olosuhteissa kuolemanrangaistusta ja on tuonut sen osalta esiin yksittäistapauksia, joissa kansainvälisen oikeuden vähimmäisvaatimukset eivät ole täyttyneet. Raportointikaudella unioni onkin kiinnittänyt erityistä huomiota maihin, joiden toimintalinja kuolemanrangaistuksen suhteen on ollut muuttumassa. Euroopan unioni on kannustanut eri maita liittymään kidutuksen poistamista koskevaan kansainväliseen sopimukseen ja näin osaltaan lujittamaan kidutuksen poistamiseen tähtääviä toimia. Myös lapsia aseellisten konfliktien yhteydessä koskevan kysymyksen osalta unioni on määritellyt tietyt ensisijaiset kohdemaat, joissa se aikoo parantaa ihmisoikeustilannetta lievittämällä eri tavoin lasten kärsimyksiä aseellisten konfliktien yhteydessä. On ollut tärkeää nostaa tämä asia esille monenvälisillä kansainvälisillä foorumeilla ja tehostaa EU:n omia valmiuksia käsitellä tätä asiaa Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioiden yhteydessä. EU:n ihmisoikeuksien puolustajia koskevien suuntaviivojen osalta unioni on toteuttanut sananvapautta ja naisten ihmisoikeuksia koskevia maailmanlaajuisia kampanjoita. Koska ihmisoikeuksien puolustajat joutuvat varsin usein itse hyökkäysten kohteeksi, heidän oikeutensa ovat edelleen EU:n toiminnan yksi painopiste. Neuvosto arvostaa Euroopan parlamentin keskeisestä roolia yhteisessä tehtävässämme puolustaa ja edistää ihmisoikeuksien toteutumista. Vuosittain jaettava Saharov-palkinto mielipiteenvapauden puolestapuhujille on tässä tehtävässä keskeinen. Aiempina vuosina parlamentti on osoittanut tunnustusta merkittäville tahoille, kuten Nelson Mandelalle ja Kofi Annanille. On myönteistä, että tämänvuotinen Saharov-palkinto on myönnetty Valko-Venäjän oppositiojohtajalle Aljaksandr Milinkevitšille. On syytä uskoa, että myönnetty kansainvälinen kunnianosoitus rohkaisee Milinkevitšiä ja muita jatkamaan tärkeää työtään demokraattisten voimien vahvistamiseksi Valko-Venäjällä."@sk18 "Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minulla on ilo esitellä teille tänään Euroopan unionin vuosittainen ihmisoikeusraportti. Ensimmäinen ihmisoikeusraportti julkaistiin vuonna 1999, jolloin Suomi, niin kuin tälläkin kertaa, oli mukana raportin laadinnassa Euroopan unionin puheenjohtajavaltion roolissa. Raportin tarkoitus ei ole sittemmin muuttunut. Se käsittelee edelleen ainutlaatuisella tavalla Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikkaa ja sen puitteissa tehtyjä asioita. Nyt laadittu raportti käsittelee ajanjaksolla 1. heinäkuuta 2005–30. kesäkuuta 2006 toteutettuja EU:n toimia ja politiikkoja, joiden tavoitteena on ollut edistää ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallista kunnioitusta. Raportin tarkastelujakson aikana, siis kesän 2005 ja kesän 2006 välisenä aikana, YK:n rakenteissa tapahtui merkittävä muutos. YK:n ihmisoikeusneuvoston perustamisesta käydyt neuvottelut ja sittemmin uuden neuvoston ensimmäinen istunto tarjosivat keskeiset puitteet EU:n toiminnalle monenvälisen ihmisoikeuspolitiikan alalla. EU:n tavoitteena oli koko ajan saada aikaan sellainen neuvosto, joka antaisi ihmisoikeuksille sen aseman, joka niille on taattu YK:n peruskirjassa. Vaikka emme saaneetkaan kaikkia ajamiamme asioita läpi maaliskuussa 2006 hyväksyttyyn lopulliseen tekstiin, unioni katsoo kuitenkin, että YK:n ihmisoikeusneuvoston perustaminen on olennaisen tärkeä osa YK:n ihmisoikeusjärjestelmän lujittamista. Se on myös merkittävä edistysaskel koko YK:n uudistamisprosessissa. Ihmisoikeuksien sekä demokratia- ja oikeusvaltiokehityksen edistämisellä on erittäin suuri merkitys terrorismin ja erilaisten ääriliikkeiden torjunnassa. EU on useilla YK:n sekä muilla foorumeilla annetuissa lausumissa toistanut pitävänsä ihmisoikeuksien kunnioittamisen varmistamista välttämättömänä myös terrorismin vastaisessa työssä. Puheenjohtajavaltio on painottanut useaan otteeseen, että tehokkaat terrorismin vastaiset toimet ja ihmisoikeuksien suojelu ovat toisiaan täydentäviä ja tukevia. Poliittinen vuoropuhelu on kiistatta yksi keskeinen väline ihmisoikeuksien edistämisessä. Ihmisoikeuksien valtavirtaistamisessa on pyritty varmistamaan ihmisoikeuskysymysten johdonmukainen käsittely EU:n ja kolmansien maiden yhteydenpidossa eri tasoilla. Tämä koskee myös niitä maita, joiden kanssa EU käy erityistä ihmisoikeusvuoropuhelua, kuten Kiinaa ja Venäjää. Tämänvuotisessa ihmisoikeusraportissa korostetaan ensimmäisen kerran EU:n sitoutumista kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämiseen sekä unionin sisällä että kolmansien maiden kanssa. Ihmisoikeusrikkomusten uhrit samoin kuin ihmisoikeuksien puolustajat eri puolilla maailmaa odottavat Euroopan unionilta paljon ja syystä. Voidaan odottaa, että Euroopan unioni arvoihin perustuvana yhteisönä pyrkii edistämään ihmisoikeuksia ja demokratiaa hyvin tavoitteellisesti. Tämä raportti auttaa meitä arvioimaan, miten hyvin unioni on kyennyt tähän haasteeseen vastaamaan. Raportti seuraa seitsemää aikaisempaa vuosittaista raporttia, jotka on julkaistu vuosina 1999–2005 Eurooppa-neuvoston vuonna 1998 hyväksymän julkilausuman mukaisesti. Tuossa ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 50. vuosipäivänä annetussa julkilausumassa Euroopan unionia kehotettiin tehostamaan ihmisoikeuksiin liittyvää toimintaansa. Samassa julkilausumassa EU:ta myös kehotettiin laatimaan vuosittainen ihmisoikeusraportti. Ihmisoikeusraportissa luodaan katsaus ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi tehtyyn työhön Euroopan unionin toimielimissä. Tarkasteltavina ovat sekä EU:n ulkoiset politiikat että sisäiset näkökohdat. Myös tänä vuonna Euroopan parlamentin toimia ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi tarkastellaan omassa osiossaan. Euroopan parlamentti ottaa kiitettävästi esille ihmisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä ja pitää huolen siitä, että nämä asiat saavat niille kuuluvaa huomiota myös muissa unionin toimielimissä. Raportissa korostuvat EU:n ihmisoikeuspolitiikan erityiset painopisteet, kuten ihmisoikeuksien valtavirtaistaminen. Käytännössä valtavirtaistaminen on tarkoittanut ihmisoikeusasiantuntijoiden ja maakohtaisten työryhmien välisen vuorovaikutuksen lisäämistä sekä ihmisoikeuksia koskevien näkökohtien esille tuomista EU:n eri toimialueilla, kuten kriisinhallinnassa ja aseviennissä. Euroopan unioni on kehittänyt tapoja käsitellä erityisaiheita, kuten naisia ja turvallisuutta sekä lapsia aseellisten selkkauksien yhteydessä. Korkeana edustajana toimivan pääsihteerin henkilökohtainen edustaja on toiminut aktiivisesti ihmisoikeuksien valtavirtaistamiseksi yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla sekä EU:n ihmisoikeuksia koskevien suuntaviivojen tunnettavuuden lisäämiseksi. Euroopan unioni on hyväksynyt tiettyjä kysymyksiä koskevia erityisiä suuntaviivoja ja siten määritellyt ihmisoikeuspolitiikkansa painopisteet. Unioni vastustaa kaikissa olosuhteissa kuolemanrangaistusta ja on tuonut sen osalta esiin yksittäistapauksia, joissa kansainvälisen oikeuden vähimmäisvaatimukset eivät ole täyttyneet. Raportointikaudella unioni onkin kiinnittänyt erityistä huomiota maihin, joiden toimintalinja kuolemanrangaistuksen suhteen on ollut muuttumassa. Euroopan unioni on kannustanut eri maita liittymään kidutuksen poistamista koskevaan kansainväliseen sopimukseen ja näin osaltaan lujittamaan kidutuksen poistamiseen tähtääviä toimia. Myös lapsia aseellisten konfliktien yhteydessä koskevan kysymyksen osalta unioni on määritellyt tietyt ensisijaiset kohdemaat, joissa se aikoo parantaa ihmisoikeustilannetta lievittämällä eri tavoin lasten kärsimyksiä aseellisten konfliktien yhteydessä. On ollut tärkeää nostaa tämä asia esille monenvälisillä kansainvälisillä foorumeilla ja tehostaa EU:n omia valmiuksia käsitellä tätä asiaa Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioiden yhteydessä. EU:n ihmisoikeuksien puolustajia koskevien suuntaviivojen osalta unioni on toteuttanut sananvapautta ja naisten ihmisoikeuksia koskevia maailmanlaajuisia kampanjoita. Koska ihmisoikeuksien puolustajat joutuvat varsin usein itse hyökkäysten kohteeksi, heidän oikeutensa ovat edelleen EU:n toiminnan yksi painopiste. Neuvosto arvostaa Euroopan parlamentin keskeisestä roolia yhteisessä tehtävässämme puolustaa ja edistää ihmisoikeuksien toteutumista. Vuosittain jaettava Saharov-palkinto mielipiteenvapauden puolestapuhujille on tässä tehtävässä keskeinen. Aiempina vuosina parlamentti on osoittanut tunnustusta merkittäville tahoille, kuten Nelson Mandelalle ja Kofi Annanille. On myönteistä, että tämänvuotinen Saharov-palkinto on myönnetty Valko-Venäjän oppositiojohtajalle Aljaksandr Milinkevitšille. On syytä uskoa, että myönnetty kansainvälinen kunnianosoitus rohkaisee Milinkevitšiä ja muita jatkamaan tärkeää työtään demokraattisten voimien vahvistamiseksi Valko-Venäjällä."@sl19 "Herr talman, mina damer och herrar! Det är ett nöje för mig att i dag lägga fram Europeiska unionens årsrapport om de mänskliga rättigheterna för er. Den första rapporten om de mänskliga rättigheterna offentliggjordes 1999 när Finland precis som denna gång var delaktigt i att utarbeta rapporten i sin roll som ordförandeland för Europeiska unionen. Syftet med rapporten har inte ändrats sedan dess. Den handlar fortfarande på ett unikt sätt om Europeiska unionens politik för de mänskliga rättigheterna och det som har uppnåtts på området. Den rapport som nu har avslutats gäller EU:s åtgärder och politik som genomförts under perioden 1 juli 2005 – 30 juni 2006 och som syftar till att främja en allmän respekt för de mänskliga rättigheterna och grundläggande friheterna. Under den period som granskas i rapporten, dvs. mellan sommaren 2005 och sommaren 2006, genomfördes en stor förändring av FN:s struktur. Förhandlingarna om att inrätta FN:s råd för de mänskliga rättigheterna och även det första sammanträdet i det nya rådet innebar en viktig ram för EU:s åtgärder inom politiken för de multilaterala mänskliga rättigheterna. EU:s mål var hela tiden att inrätta ett råd som skulle ge de mänskliga rättigheterna samma status som i FN:s stadga. Även om alla de punkter som vi förespråkade inte kom med i den slutliga text som antogs i mars 2006 anser unionen ändå att inrättandet av FN:s råd för de mänskliga rättigheterna blir avgörande för att stärka FN:s system för de mänskliga rättigheterna. Det innebär också ett stort steg framåt för FN:s reformprocess som sådan. Främjandet av de mänskliga rättigheterna, demokratin och framstegen med rättsstaten är oerhört viktigt i kampen mot terrorism och olika extremistiska rörelser. I flera uttalanden från FN och andra forum har EU upprepat sin uppfattning att respekt för de mänskliga rättigheterna är grundläggande i arbetet med att bekämpa terrorismen. Ordförandeskapet har vid flera tillfällen betonat att effektiva åtgärder mot terrorism och skydd av de mänskliga rättigheterna kompletterar varandra och stöder varandra ömsesidigt. Den politiska dialogen är onekligen ett mycket viktigt verktyg för att främja de mänskliga rättigheterna. Införandet av de mänskliga rättigheterna har innefattat ett försök att garantera att de mänskliga rättigheterna kommer att hanteras konsekvent i kontakterna mellan EU och tredjeländer på olika nivåer. Detta gäller även de länder som EU har en särskild dialog med om de mänskliga rättigheterna, exempelvis Kina och Ryssland. I årets rapport om de mänskliga rättigheterna betonas för första gången EU:s åtagande att förbättra dialogen mellan olika kulturer, både inom unionen och med tredjeländer. Offren för överträdelserna av de mänskliga rättigheterna och försvararna av de mänskliga rättigheterna över hela världen förväntar sig mycket från Europeiska unionen, och det finns det skäl till. I sin egenskap av gemenskap som bygger på värderingar kan Europeiska unionen förväntas arbeta för att främja de mänskliga rättigheterna och demokratin med tydliga mål i sikte. Rapporten kommer att hjälpa oss att bedöma hur väl unionen har lyckats bemöta den utmaningen. Rapporten följer på sju tidigare årsrapporter som offentliggjorts mellan 1999 och 2005 i enlighet med den förklaring som Europeiska rådet antog 1998. Rapporten gavs ut i anslutning till den femtionde årsdagen av FN:s allmänna förklaring om de mänskliga rättigheterna, och Europeiska unionen uppmanades att skynda på sitt arbete på området. I rapporten ombads EU också att upprätta en årsrapport om de mänskliga rättigheterna. Rapporten innehåller en översikt av EU-institutionernas arbete för att främja de mänskliga rättigheterna och demokratin. EU:s utrikespolitik och interna förhållanden granskas också. Rapporten innehåller även ett separat avsnitt om granskning av Europaparlamentets åtgärder för att främja de mänskliga rättigheterna och demokratin. Det är positivt att Europaparlamentet tar upp frågor om de mänskliga rättigheterna och ser till att de får den uppmärksamhet de förtjänar även inom unionens övriga institutioner. I rapporten betonas de speciella prioriteringarna i EU:s politik för de mänskliga rättigheterna, exempelvis när det gäller att införa dessa rättigheter. I praktiken har införandet inneburit ökad interaktion mellan experter inom de mänskliga rättigheterna och nationella tankesmedjor, och aspekter av de mänskliga rättigheterna har presenterats inom flera av EU:s verksamhetsområden, exempelvis krishantering och vapenexport. Europeiska unionen har utvecklat sätt att hantera särskilda problem i anslutning till väpnade konflikter, exempelvis säkerhet, kvinnor och barn. Generalsekreterarens/den höge representantens personliga företrädare har deltagit aktivt i införandet av de mänskliga rättigheterna i den gemensamma utrikes- och säkerhetspolitiken och bidragit till att höja medvetenheten om EU:s riktlinjer om de mänskliga rättigheterna. Europeiska unionen har antagit särskilda riktlinjer om vissa frågor och har därmed fastställt prioriteringarna för sin politik när det gäller de mänskliga rättigheterna. Unionen är under alla förhållanden emot dödsstraff och har betonat enskilda fall där minimistandard inom internationell lag inte har uppfyllts. Under den period rapporten omfattar uppmärksammade unionen särskilt länder där politiken för dödsstraff har förändrats. Europeiska unionen har uppmuntrat olika länder att gå med i den internationella konventionen mot tortyr och på så sätt stärka åtgärder som syftar till att tortyr ska avskaffas. Unionen har dessutom angivit vissa prioriterade länder där man föreslår att situationen för de mänskliga rättigheterna ska förbättras genom att man på olika sätt försöker minska lidandet för barn som är inblandade i väpnade konflikter. Det har varit viktigt att betona frågan i multilaterala internationella forum och se till att EU är bättre rustat för att hantera den i samband med åtgärder inom den europeiska säkerhets- och försvarspolitiken. I fråga om EU:s riktlinjer för försvarare av de mänskliga rättigheterna har unionen inlett övergripande kampanjer om yttrandefrihet och kvinnors mänskliga rättigheter. Eftersom försvararna av de mänskliga rättigheterna mycket ofta själva angrips är deras rättigheter fortfarande en av EU:s prioriteringar. Rådet uppskattar Europaparlamentets centrala roll i våra gemensamma ansträngningar för att försvara och främja införandet av de mänskliga rättigheterna. Sacharovpriset som varje år delas ut till någon som arbetar för tankefrihet har en nyckelroll här. Under åren har parlamentet uttryckt sin erkänsla för sådant som stora personligheter har uppnått, exempelvis Nelson Mandela och Kofi Annan. Vi välkomnar att årets Sacharovpris har gått till den vitryske oppositionsledaren Aljaksandr Milinkevitj. Sannolikt uppmuntrar detta internationella erkännande Milinkevitj och andra att fortsätta sitt viktiga arbete för att stärka de demokratiska krafterna i Vitryssland."@sv21
lpv:unclassifiedMetadata	"Mainstreaming"9 "Mainstreamings"9 "Paula Lehtomäki,"5,19,15,1,18,14,16,11,13 "forum"12 "leader"12 "mainstreaming"12 "neuvoston puheenjohtaja"5,19,15,1,18,14,11,16,13 "status"12

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph