Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2006-07-05-Speech-3-263"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech⁶
dcterms:Date	"2006-07-05"^^xsd:date⁶
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Infotund (küsimused nõukogule)⁶
dcterms:Language	"fi"^^xsd:language⁶
lpv:document identification number	"en.20060705.19.3-263"⁶
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2006-07-05-Speech-3-264⁶
lpv:speaker	lp:Paula Lehtomäki⁶
lpv:spoken text	". Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, panttivankitilanteet kohdistuvat yhä useammin Euroopan unionin kansalaisiin ja toisinaan nämä kaappaukset liittyvät myös terroritekoihin. Euroopan unioni ja Yhdistyneet Kansakunnat ovat toistuvasti tuominneet panttivankien ottamisen. Panttivankikaappareiden lunnasvaateisiin tulee lähtökohtaisesti suhtautua kielteisesti. Kaappaajille maksetut lunnaat kannustavat uusiin kaappauksiin ja voivat siten johtaa terrorismin lisääntymiseen. Kansainvälinen, erityisesti EU:n sisäinen, yhteistyö on hyvin hyödyllistä tällaisten tapausten käsittelemisessä. EU:n jäsenvaltioiden toimintaa panttivankikriiseissä ohjaa YK:n kansainvälinen yleissopimus panttivankien ottamista vastaan. Yleissopimus tuli voimaan 3. kesäkuuta 1983, ja kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat ratifioineet sen. Panttivankikaappauksia koskevia kysymyksiä on käsitelty EU:n neuvostossa samoin kuin suoraan jäsenvaltioiden välillä. Panttivankikaappauksia koskeviin käytännön toimintamuotoihin kuuluvat muun muassa EU:n yhteinen poliittinen tuki ja toiminta kaappaustilanteessa, varautuminen panttivankitilanteisiin harjoittelemalla yhteisissä pilottiprojekteissa ja kriisiharjoituksissa, kansallisten kriisiryhmien vahvistaminen toisista jäsenvaltioista olevilla asiantuntijoilla sekä jäsenvaltioiden yhteistoimintamahdollisuuksia kartoittava . Muutamissa erityistapauksissa on jo ollut käytännön yhteistyötä, mutta yhteistyön perustaa olisi hyödyllistä edelleen selkeyttää. Jotta tämä yhteistyö olisi mahdollisimman tehokasta, sen pitäisi olla epävirallista, vapaaehtoista ja hyvin käytännönläheistä. Kaikki tiedot on lisäksi käsiteltävä tiukan luottamuksellisesti. On myös kunnioitettava asianomaisen kolmannen maan itsemääräämisoikeutta."@fi⁷
lpv:translated text	"Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, panttivankitilanteet kohdistuvat yhä useammin Euroopan unionin kansalaisiin ja toisinaan nämä kaappaukset liittyvät myös terroritekoihin. Euroopan unioni ja Yhdistyneet Kansakunnat ovat toistuvasti tuominneet panttivankien ottamisen. Panttivankikaappareiden lunnasvaateisiin tulee lähtökohtaisesti suhtautua kielteisesti. Kaappaajille maksetut lunnaat kannustavat uusiin kaappauksiin ja voivat siten johtaa terrorismin lisääntymiseen. Kansainvälinen, erityisesti EU:n sisäinen, yhteistyö on hyvin hyödyllistä tällaisten tapausten käsittelemisessä. EU:n jäsenvaltioiden toimintaa panttivankikriiseissä ohjaa YK:n kansainvälinen yleissopimus panttivankien ottamista vastaan. Yleissopimus tuli voimaan 3. kesäkuuta 1983, ja kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat ratifioineet sen. Panttivankikaappauksia koskevia kysymyksiä on käsitelty EU:n neuvostossa samoin kuin suoraan jäsenvaltioiden välillä. Panttivankikaappauksia koskeviin käytännön toimintamuotoihin kuuluvat muun muassa EU:n yhteinen poliittinen tuki ja toiminta kaappaustilanteessa, varautuminen panttivankitilanteisiin harjoittelemalla yhteisissä pilottiprojekteissa ja kriisiharjoituksissa, kansallisten kriisiryhmien vahvistaminen toisista jäsenvaltioista olevilla asiantuntijoilla sekä jäsenvaltioiden yhteistoimintamahdollisuuksia kartoittava . Muutamissa erityistapauksissa on jo ollut käytännön yhteistyötä, mutta yhteistyön perustaa olisi hyödyllistä edelleen selkeyttää. Jotta tämä yhteistyö olisi mahdollisimman tehokasta, sen pitäisi olla epävirallista, vapaaehtoista ja hyvin käytännönläheistä. Kaikki tiedot on lisäksi käsiteltävä tiukan luottamuksellisesti. On myös kunnioitettava asianomaisen kolmannen maan itsemääräämisoikeutta."@cs¹ "Hr. formand, mine damer og herrer! EU's borgere bliver i stigende grad mål for gidseltagning, og undertiden forbindes disse kidnapninger også med terrorhandlinger. EU og FN har gentagne gange fordømt gidseltagninger. Vi skal dybest set være negative over for krav om løsepenge for gidsler. Udbetalingen af løsepenge til gidseltagere er et incitament til flere kidnapninger, og den kan derfor føre til stigende terrorisme. Internationalt samarbejde og specielt samarbejde inden for EU er et meget nyttigt værktøj ved håndteringen af sådanne sager. EU-medlemsstaternes anstrengelser under gidselkriser førte til FN's internationale konvention imod gidseltagning. Den trådte i kraft den 3. juni 1983, og den er blevet ratificeret af alle EU's medlemsstater. Gidseltagning er blevet diskuteret af Rådet på samme måde, som den er blevet diskuteret direkte mellem medlemsstaterne. De relevante praktiske handlingsformer omfatter forenet politisk støtte og handling fra EU's side i kidnapningssituationer, forberedelse på gidseltagningssituationer i fælles pilotprojekter og kriseøvelser, styrkelse af nationale krisegrupper, der anvender eksperter fra andre lande, samt en kontrolliste for medlemsstaterne med valgmuligheder for en fælles indsats. I nogle få særlige tilfælde har der allerede været et praktisk ad hoc-samarbejde, men det ville være nyttigt med en yderligere afklaring af grundlaget for et samarbejde. Hvis denne form for samarbejde skal være så effektivt som muligt, skal det være uformelt, frivilligt og meget praktisk. Al information skal også behandles helt fortroligt. Vi vil også skulle respektere det pågældende lands ret til selvbestemmelse."@da² ". Herr Präsident, meine Damen und Herren! Immer mehr Bürger der Europäischen Union werden zum Ziel von Geiselnahmen, und manchmal stehen diese Entführungen auch mit Terrorakten in Zusammenhang. Die Europäische Union und die Vereinten Nationen haben Geiselnahmen wiederholt verurteilt. Mit Lösegeldforderungen für Geiseln dürfen wir grundsätzlich nicht einverstanden sein. Lösegeldzahlungen an Geiselnehmer bieten einen Anreiz für weitere Entführungen und können somit noch mehr Terrorismus nach sich ziehen. Die internationale Zusammenarbeit und insbesondere die Zusammenarbeit innerhalb der EU stellt beim Umgang mit derartigen Fällen ein sehr nützliches Instrument dar. So führten die Bemühungen der EU-Mitgliedstaaten in Geiselkrisen zum Internationalen Übereinkommen gegen Geiselnahme, das am 3. Juni 1983 in Kraft trat und von allen Mitgliedstaaten der EU ratifiziert wurde. Das Thema Geiselnahme wird im Rat ebenso beraten wie direkt zwischen den Mitgliedstaaten. Zu den entsprechenden praktischen Maßnahmen zählen eine vereinte politische Unterstützung und ein gemeinsames Vorgehen seitens der EU bei Entführungen, die Vorbereitung auf Geiselnahmesituationen durch gemeinsame Pilotprojekte und Krisenübungen, die Verstärkung nationaler Krisenstäbe durch Experten anderer Länder sowie eine Checkliste für mögliche gemeinsame Aktionen der Mitgliedstaaten. In einigen speziellen Fällen hat es bereits eine praktische Ad-hoc-Zusammenarbeit gegeben, doch wäre es sinnvoll, die Grundlage der Kooperation noch eindeutiger zu regeln. Damit diese Zusammenarbeit so wirkungsvoll wie möglich ist, sollte sie informell, freiwillig und dem Wesen nach sehr praxisbezogen sein. Zudem müssten sämtliche Informationen streng vertraulich behandelt werden. Ebenso gilt, dass wir das Recht des betreffenden Landes auf Selbstbestimmung achten müssen."@de⁹ "Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, οι πολίτες της Ευρωπαϊκής Ένωσης γίνονται ολοένα και περισσότερο στόχοι ομηρείας και ορισμένες φορές αυτές οι απαγωγές συνδέονται επίσης με τρομοκρατικές ενέργειες. Η Ευρωπαϊκή Ένωση και τα Ηνωμένα έθνη έχουν επανειλημμένα καταδικάσει τις ομηρείες. Οφείλουμε βασικά να τηρούμε αρνητική στάση όσον αφορά αιτήματα καταβολής λύτρων για ομήρους. Τα λύτρα που καταβάλλονται σε απαγωγείς ομήρων αποτελούν κίνητρο για περισσότερες απαγωγές και μπορούν κατά συνέπεια να οδηγήσουν σε αύξηση της τρομοκρατίας. Η διεθνής συνεργασία, και ιδιαίτερα η συνεργασία εντός της ΕΕ, είναι ένα χρήσιμο εργαλείο στην αντιμετώπιση τέτοιων υποθέσεων. Οι προσπάθειες των κρατών μελών της ΕΕ σε κρίσεις ομηρειών οδήγησε στη σύναψη της διεθνούς σύμβασης του ΟΗΕ κατά της σύλληψης ομήρων. Αυτή τέθηκε σε ισχύ στις 3 Ιουνίου 1983, και έχει επικυρωθεί από όλα τα κράτη μέλη της ΕΕ. Το θέμα της ομηρείας έχει συζητηθεί από το Συμβούλιο της ΕΕ με τον ίδιο τρόπο που συζητήθηκε απευθείας μεταξύ των κρατών μελών. Οι σχετικές πρακτικές μορφές δράσης περιλαμβάνουν την ενωμένη πολιτική στήριξη και δράση εκ μέρους της ΕΕ σε καταστάσεις απαγωγής, την προετοιμασία για αντιμετώπιση καταστάσεων ομηρείας σε κοινά σχέδια και ασκήσεις αντιμετώπισης κρίσεων, την ενίσχυση των εθνικών ομάδων αντιμετώπισης κρίσεων χρησιμοποιώντας ειδικούς από άλλες χώρες, και έναν κατάλογο ελέγχου επιλογών των κρατών μελών για κοινή δράση. Σε ειδικές περιπτώσεις υπήρξε ήδη ad hoc πρακτική συνεργασία, αλλά θα ήταν χρήσιμο να διευκρινιστεί η βάση για μεγαλύτερη συνεργασία. Για να είναι όσο το δυνατόν αποτελεσματικότερη η συνεργασία αυτού του είδους, πρέπει να είναι ανεπίσημη, εθελοντική και πολύ πρακτική στη φύση της. Επιπλέον, όλες οι πληροφορίες πρέπει να αντιμετωπίζονται ως αυστηρά εμπιστευτικές. Πρέπει επίσης να σεβόμαστε το δικαίωμα αυτοδιάθεσης του ενδιαφερόμενου κράτους."@el¹⁰ ". Mr President, ladies and gentlemen, citizens of the European Union are becoming more and more the targets of hostage taking and sometimes these kidnappings are also connected with acts of terror. The European Union and the United Nations have repeatedly condemned the taking of hostages. We must basically take a dim view of ransom demands for hostages. Ransoms paid to hostage takers are an incentive for more kidnappings and can therefore lead to an increase in terrorism. International cooperation, and in particular cooperation within the EU, is a very useful tool in dealing with such cases. The efforts of the EU Member States in hostage crises led to the UN International Convention against the Taking of Hostages. That came into force on 3 June 1983, and all the Member States of the EU have ratified it. Hostage taking has been discussed by the Council of the EU in the same way that it has directly between Member States. The relevant practical forms of action include united political support and action on the part of the EU in kidnapping situations, preparing for hostage taking situations in joint pilot projects and crisis exercises, the reinforcement of national crisis groups using experts from other countries, and a Member States’ check list of options for joint action. In a few special cases there has already been practical cooperation, but it would be useful to clarify the basis for cooperation further. For this sort of cooperation to be as effective as possible, it should be informal, voluntary and very practical in its nature. All information, furthermore, would need to be treated strictly confidentially. We would also need to respect the concerned country’s right to self-determination."@en⁴ "Señor Presidente, Señorías, los ciudadanos de la Unión Europea comienzan a ser secuestrados cada vez más como rehenes y, a veces, estos secuestros también están asociados a actos de terrorismo. La Unión Europea y las Naciones Unidas han condenado reiteradamente la toma de rehenes. Básicamente, tenemos que juzgar con dureza las exigencias de rescate. Los rescates pagados a los secuestradores constituyen un incentivo para que se repitan los secuestros y, por lo tanto, pueden conducir a un aumento del terrorismo. La cooperación internacional y la cooperación en el marco de la UE, en particular, es una herramienta muy útil frente a estos casos. Los esfuerzos de los Estados miembros de la UE en las crisis con rehenes dieron lugar a la Convención Internacional de las Naciones Unidas contra la Toma de Rehenes. Esta entró en vigor el 3 de junio de 1983 y todos los Estados miembros de la UE la han ratificado. El Consejo de la UE ha tratado el tema del secuestro de rehenes, que también se ha tratado directamente entre los Estados miembros. Entre las formas de acción práctica pertinentes figuran la actuación y el apoyo políticos de la UE en las situaciones de secuestro, la preparación para dichas situaciones por medio de proyectos pilotos conjuntos y ejercicios de crisis, la consolidación de los grupos nacionales de crisis con el apoyo de expertos de otros países, así como una lista de control de posibles alternativas de actuación conjunta de los Estados miembros. En algunos casos especiales, ya se ha establecido una cooperación práctica pero sería útil dejar más claras las bases de la misma. Para que su eficacia sea máxima. Dicha cooperación debería ser informal, voluntaria y muy práctica. Asimismo, toda la información se debería considerar estrictamente confidencial. También es necesario respetar el derecho del país en cuestión a adoptar sus propias decisiones."@es²⁰ "Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, panttivankitilanteet kohdistuvat yhä useammin Euroopan unionin kansalaisiin ja toisinaan nämä kaappaukset liittyvät myös terroritekoihin. Euroopan unioni ja Yhdistyneet Kansakunnat ovat toistuvasti tuominneet panttivankien ottamisen. Panttivankikaappareiden lunnasvaateisiin tulee lähtökohtaisesti suhtautua kielteisesti. Kaappaajille maksetut lunnaat kannustavat uusiin kaappauksiin ja voivat siten johtaa terrorismin lisääntymiseen. Kansainvälinen, erityisesti EU:n sisäinen, yhteistyö on hyvin hyödyllistä tällaisten tapausten käsittelemisessä. EU:n jäsenvaltioiden toimintaa panttivankikriiseissä ohjaa YK:n kansainvälinen yleissopimus panttivankien ottamista vastaan. Yleissopimus tuli voimaan 3. kesäkuuta 1983, ja kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat ratifioineet sen. Panttivankikaappauksia koskevia kysymyksiä on käsitelty EU:n neuvostossa samoin kuin suoraan jäsenvaltioiden välillä. Panttivankikaappauksia koskeviin käytännön toimintamuotoihin kuuluvat muun muassa EU:n yhteinen poliittinen tuki ja toiminta kaappaustilanteessa, varautuminen panttivankitilanteisiin harjoittelemalla yhteisissä pilottiprojekteissa ja kriisiharjoituksissa, kansallisten kriisiryhmien vahvistaminen toisista jäsenvaltioista olevilla asiantuntijoilla sekä jäsenvaltioiden yhteistoimintamahdollisuuksia kartoittava . Muutamissa erityistapauksissa on jo ollut käytännön yhteistyötä, mutta yhteistyön perustaa olisi hyödyllistä edelleen selkeyttää. Jotta tämä yhteistyö olisi mahdollisimman tehokasta, sen pitäisi olla epävirallista, vapaaehtoista ja hyvin käytännönläheistä. Kaikki tiedot on lisäksi käsiteltävä tiukan luottamuksellisesti. On myös kunnioitettava asianomaisen kolmannen maan itsemääräämisoikeutta."@et⁵ ". Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, les citoyens de l’Union européenne deviennent de plus en plus souvent la cible de preneurs d’otages, et ces enlèvements sont parfois liés à des actes de terrorisme. L’Union européenne et les Nations unies ont condamné ces prises d’otages à plusieurs reprises. Nous devons adopter une position claire sur les demandes de rançon. Les rançons payées aux preneurs d’otages constituent une incitation à de nouveaux kidnappings et peuvent de ce fait déboucher sur une explosion du terrorisme. La coopération internationale, et en particulier la coopération au sein de l’UE, est un outil très utile pour traiter ces affaires. Les efforts déployés par les États membres lors de telles crises ont mené à la Convention internationale des Nations unies contre les prises d’otages, entrée en vigueur le 3 juin 1983, que tous les États membres ont ratifiée. Les prises d’otages sont évoquées au Conseil comme elles le sont entre les États membres. Les formes pratiques d’action englobent un soutien politique unifié et l’intervention de l’UE en cas de kidnappings, la préparation à de telles situations dans les projets pilotes et les exercices de crise, le renforcement des cellules de crise nationales comptant des experts d’autres pays, ainsi qu’une liste de contrôle des possibilités d’actions communes établie par les États membres. Dans quelques cas bien particuliers, on a déjà observé une coopération dans la pratique, mais il serait judicieux de clarifier la base de cette coopération. Pour qu’une telle coopération soit la plus efficace possible, elle doit être informelle, volontaire et très concrète. En outre, toutes les informations doivent être traitées de manière strictement confidentielle, et nous devons respecter le droit à l’autodétermination du pays concerné."@fr⁸ "Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, panttivankitilanteet kohdistuvat yhä useammin Euroopan unionin kansalaisiin ja toisinaan nämä kaappaukset liittyvät myös terroritekoihin. Euroopan unioni ja Yhdistyneet Kansakunnat ovat toistuvasti tuominneet panttivankien ottamisen. Panttivankikaappareiden lunnasvaateisiin tulee lähtökohtaisesti suhtautua kielteisesti. Kaappaajille maksetut lunnaat kannustavat uusiin kaappauksiin ja voivat siten johtaa terrorismin lisääntymiseen. Kansainvälinen, erityisesti EU:n sisäinen, yhteistyö on hyvin hyödyllistä tällaisten tapausten käsittelemisessä. EU:n jäsenvaltioiden toimintaa panttivankikriiseissä ohjaa YK:n kansainvälinen yleissopimus panttivankien ottamista vastaan. Yleissopimus tuli voimaan 3. kesäkuuta 1983, ja kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat ratifioineet sen. Panttivankikaappauksia koskevia kysymyksiä on käsitelty EU:n neuvostossa samoin kuin suoraan jäsenvaltioiden välillä. Panttivankikaappauksia koskeviin käytännön toimintamuotoihin kuuluvat muun muassa EU:n yhteinen poliittinen tuki ja toiminta kaappaustilanteessa, varautuminen panttivankitilanteisiin harjoittelemalla yhteisissä pilottiprojekteissa ja kriisiharjoituksissa, kansallisten kriisiryhmien vahvistaminen toisista jäsenvaltioista olevilla asiantuntijoilla sekä jäsenvaltioiden yhteistoimintamahdollisuuksia kartoittava . Muutamissa erityistapauksissa on jo ollut käytännön yhteistyötä, mutta yhteistyön perustaa olisi hyödyllistä edelleen selkeyttää. Jotta tämä yhteistyö olisi mahdollisimman tehokasta, sen pitäisi olla epävirallista, vapaaehtoista ja hyvin käytännönläheistä. Kaikki tiedot on lisäksi käsiteltävä tiukan luottamuksellisesti. On myös kunnioitettava asianomaisen kolmannen maan itsemääräämisoikeutta."@hu¹¹ "Signor Presidente, onorevoli deputati, i cittadini dell’Unione europea sono sempre più spesso presi in ostaggio e talvolta tali rapimenti sono collegati ad atti di terrorismo. L’Unione europea e le Nazioni Unite hanno ripetutamente condannato tali sequestri. Dobbiamo sostanzialmente esecrare le richieste di riscatto per gli ostaggi. Il riscatto pagato ai rapitori è un incentivo per altri rapimenti e quindi può portare a un aumento del terrorismo. La cooperazione internazionale, e in particolare la cooperazione nell’UE, è uno strumento molto utile per affrontare tali situazioni. Gli sforzi degli Stati membri dell’UE nelle crisi dovute alla presa di ostaggi hanno portato alla Convenzione internazionale delle Nazioni Unite contro la presa di ostaggi, entrata in vigore il 3 giugno 1983 e ratificata da tutti gli Stati membri dell’UE. La presa di ostaggi è stata discussa dal Consiglio dell’UE, come pure direttamente tra gli Stati membri. Le forme pratiche di azione includono il sostegno politico congiunto e l’azione da parte dell’UE in caso di presa di ostaggi, la preparazione alle situazioni di rapimento nel quadro di progetti pilota comuni ed esercitazioni di crisi, il rafforzamento dei gruppi di crisi nazionali avvalendosi di esperti di altri paesi e una lista di opzioni per le azioni comuni per gli Stati membri. In alcuni casi specifici si è già verificata una cooperazione ma sarebbe utile chiarire ulteriormente le basi della cooperazione. Per essere il più possibile efficace, questo tipo di cooperazione dovrebbe avere carattere informale, volontario ed estremamente pratico. Inoltre, tutte le informazioni dovrebbero essere trattate con la massima riservatezza. Bisognerebbe altresì rispettare il diritto all’autodeterminazione del paese interessato."@it¹² "Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, panttivankitilanteet kohdistuvat yhä useammin Euroopan unionin kansalaisiin ja toisinaan nämä kaappaukset liittyvät myös terroritekoihin. Euroopan unioni ja Yhdistyneet Kansakunnat ovat toistuvasti tuominneet panttivankien ottamisen. Panttivankikaappareiden lunnasvaateisiin tulee lähtökohtaisesti suhtautua kielteisesti. Kaappaajille maksetut lunnaat kannustavat uusiin kaappauksiin ja voivat siten johtaa terrorismin lisääntymiseen. Kansainvälinen, erityisesti EU:n sisäinen, yhteistyö on hyvin hyödyllistä tällaisten tapausten käsittelemisessä. EU:n jäsenvaltioiden toimintaa panttivankikriiseissä ohjaa YK:n kansainvälinen yleissopimus panttivankien ottamista vastaan. Yleissopimus tuli voimaan 3. kesäkuuta 1983, ja kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat ratifioineet sen. Panttivankikaappauksia koskevia kysymyksiä on käsitelty EU:n neuvostossa samoin kuin suoraan jäsenvaltioiden välillä. Panttivankikaappauksia koskeviin käytännön toimintamuotoihin kuuluvat muun muassa EU:n yhteinen poliittinen tuki ja toiminta kaappaustilanteessa, varautuminen panttivankitilanteisiin harjoittelemalla yhteisissä pilottiprojekteissa ja kriisiharjoituksissa, kansallisten kriisiryhmien vahvistaminen toisista jäsenvaltioista olevilla asiantuntijoilla sekä jäsenvaltioiden yhteistoimintamahdollisuuksia kartoittava . Muutamissa erityistapauksissa on jo ollut käytännön yhteistyötä, mutta yhteistyön perustaa olisi hyödyllistä edelleen selkeyttää. Jotta tämä yhteistyö olisi mahdollisimman tehokasta, sen pitäisi olla epävirallista, vapaaehtoista ja hyvin käytännönläheistä. Kaikki tiedot on lisäksi käsiteltävä tiukan luottamuksellisesti. On myös kunnioitettava asianomaisen kolmannen maan itsemääräämisoikeutta."@lt¹⁴ "Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, panttivankitilanteet kohdistuvat yhä useammin Euroopan unionin kansalaisiin ja toisinaan nämä kaappaukset liittyvät myös terroritekoihin. Euroopan unioni ja Yhdistyneet Kansakunnat ovat toistuvasti tuominneet panttivankien ottamisen. Panttivankikaappareiden lunnasvaateisiin tulee lähtökohtaisesti suhtautua kielteisesti. Kaappaajille maksetut lunnaat kannustavat uusiin kaappauksiin ja voivat siten johtaa terrorismin lisääntymiseen. Kansainvälinen, erityisesti EU:n sisäinen, yhteistyö on hyvin hyödyllistä tällaisten tapausten käsittelemisessä. EU:n jäsenvaltioiden toimintaa panttivankikriiseissä ohjaa YK:n kansainvälinen yleissopimus panttivankien ottamista vastaan. Yleissopimus tuli voimaan 3. kesäkuuta 1983, ja kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat ratifioineet sen. Panttivankikaappauksia koskevia kysymyksiä on käsitelty EU:n neuvostossa samoin kuin suoraan jäsenvaltioiden välillä. Panttivankikaappauksia koskeviin käytännön toimintamuotoihin kuuluvat muun muassa EU:n yhteinen poliittinen tuki ja toiminta kaappaustilanteessa, varautuminen panttivankitilanteisiin harjoittelemalla yhteisissä pilottiprojekteissa ja kriisiharjoituksissa, kansallisten kriisiryhmien vahvistaminen toisista jäsenvaltioista olevilla asiantuntijoilla sekä jäsenvaltioiden yhteistoimintamahdollisuuksia kartoittava . Muutamissa erityistapauksissa on jo ollut käytännön yhteistyötä, mutta yhteistyön perustaa olisi hyödyllistä edelleen selkeyttää. Jotta tämä yhteistyö olisi mahdollisimman tehokasta, sen pitäisi olla epävirallista, vapaaehtoista ja hyvin käytännönläheistä. Kaikki tiedot on lisäksi käsiteltävä tiukan luottamuksellisesti. On myös kunnioitettava asianomaisen kolmannen maan itsemääräämisoikeutta."@lv¹³ "Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, panttivankitilanteet kohdistuvat yhä useammin Euroopan unionin kansalaisiin ja toisinaan nämä kaappaukset liittyvät myös terroritekoihin. Euroopan unioni ja Yhdistyneet Kansakunnat ovat toistuvasti tuominneet panttivankien ottamisen. Panttivankikaappareiden lunnasvaateisiin tulee lähtökohtaisesti suhtautua kielteisesti. Kaappaajille maksetut lunnaat kannustavat uusiin kaappauksiin ja voivat siten johtaa terrorismin lisääntymiseen. Kansainvälinen, erityisesti EU:n sisäinen, yhteistyö on hyvin hyödyllistä tällaisten tapausten käsittelemisessä. EU:n jäsenvaltioiden toimintaa panttivankikriiseissä ohjaa YK:n kansainvälinen yleissopimus panttivankien ottamista vastaan. Yleissopimus tuli voimaan 3. kesäkuuta 1983, ja kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat ratifioineet sen. Panttivankikaappauksia koskevia kysymyksiä on käsitelty EU:n neuvostossa samoin kuin suoraan jäsenvaltioiden välillä. Panttivankikaappauksia koskeviin käytännön toimintamuotoihin kuuluvat muun muassa EU:n yhteinen poliittinen tuki ja toiminta kaappaustilanteessa, varautuminen panttivankitilanteisiin harjoittelemalla yhteisissä pilottiprojekteissa ja kriisiharjoituksissa, kansallisten kriisiryhmien vahvistaminen toisista jäsenvaltioista olevilla asiantuntijoilla sekä jäsenvaltioiden yhteistoimintamahdollisuuksia kartoittava . Muutamissa erityistapauksissa on jo ollut käytännön yhteistyötä, mutta yhteistyön perustaa olisi hyödyllistä edelleen selkeyttää. Jotta tämä yhteistyö olisi mahdollisimman tehokasta, sen pitäisi olla epävirallista, vapaaehtoista ja hyvin käytännönläheistä. Kaikki tiedot on lisäksi käsiteltävä tiukan luottamuksellisesti. On myös kunnioitettava asianomaisen kolmannen maan itsemääräämisoikeutta."@mt¹⁵ "Mijnheer de Voorzitter, dames en heren, burgers van de Europese Unie worden steeds vaker slachtoffer van gijzelneming en soms hebben deze gijzelingen ook te maken met terroristische acties. De Europese Unie en de Verenigde Naties hebben gijzelneming herhaaldelijk veroordeeld. Wij moeten in principe negatief tegenover de losgeldeisen van gijzelnemers staan. Losgeld dat aan gijzelnemers wordt betaald is een stimulans voor meer gijzelingen en kunnen op die manier leiden tot een toename van terrorisme. Internationale samenwerking, vooral samenwerking in de Europese Unie, is zeer nuttig bij het omgaan met dergelijke gevallen. De activiteiten van de EU-lidstaten bij gijzelingen leidde tot het Internationaal VN-Verdrag tegen gijzelneming. Dit verdrag werd op 3 juni 1983 van kracht en alle lidstaten van de Europese Unie hebben het geratificeerd. Kwesties met betrekking tot gijzelneming worden in de Europese Raad net zo behandeld als direct tussen de lidstaten. Tot de praktische maatregelen met betrekking tot gijzelneming horen onder meer de gezamenlijke politieke steun en actie van de Europese Unie bij gijzelingen, het voorbereiden op gijzelingssituaties in gezamenlijke proefprojecten en crisisoefeningen, de versterking van nationale crisisgroepen met experts uit andere landen en een checklist van mogelijkheden voor gezamenlijke actie. In enkele speciale gevallen heeft al praktische ad-hocsamenwerking plaatsgevonden, maar het zou nuttig zijn de basis voor samenwerking verder te verduidelijken. Om deze samenwerking zo doeltreffend mogelijk te laten zijn, moet zij informeel, vrijwillig en zeer praktisch zijn. Bovendien moet alle informatie strikt vertrouwelijk worden behandeld. Wij moeten ook het zelfbeschikkingsrecht van betrokken derde landen respecteren."@nl³ "Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, panttivankitilanteet kohdistuvat yhä useammin Euroopan unionin kansalaisiin ja toisinaan nämä kaappaukset liittyvät myös terroritekoihin. Euroopan unioni ja Yhdistyneet Kansakunnat ovat toistuvasti tuominneet panttivankien ottamisen. Panttivankikaappareiden lunnasvaateisiin tulee lähtökohtaisesti suhtautua kielteisesti. Kaappaajille maksetut lunnaat kannustavat uusiin kaappauksiin ja voivat siten johtaa terrorismin lisääntymiseen. Kansainvälinen, erityisesti EU:n sisäinen, yhteistyö on hyvin hyödyllistä tällaisten tapausten käsittelemisessä. EU:n jäsenvaltioiden toimintaa panttivankikriiseissä ohjaa YK:n kansainvälinen yleissopimus panttivankien ottamista vastaan. Yleissopimus tuli voimaan 3. kesäkuuta 1983, ja kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat ratifioineet sen. Panttivankikaappauksia koskevia kysymyksiä on käsitelty EU:n neuvostossa samoin kuin suoraan jäsenvaltioiden välillä. Panttivankikaappauksia koskeviin käytännön toimintamuotoihin kuuluvat muun muassa EU:n yhteinen poliittinen tuki ja toiminta kaappaustilanteessa, varautuminen panttivankitilanteisiin harjoittelemalla yhteisissä pilottiprojekteissa ja kriisiharjoituksissa, kansallisten kriisiryhmien vahvistaminen toisista jäsenvaltioista olevilla asiantuntijoilla sekä jäsenvaltioiden yhteistoimintamahdollisuuksia kartoittava . Muutamissa erityistapauksissa on jo ollut käytännön yhteistyötä, mutta yhteistyön perustaa olisi hyödyllistä edelleen selkeyttää. Jotta tämä yhteistyö olisi mahdollisimman tehokasta, sen pitäisi olla epävirallista, vapaaehtoista ja hyvin käytännönläheistä. Kaikki tiedot on lisäksi käsiteltävä tiukan luottamuksellisesti. On myös kunnioitettava asianomaisen kolmannen maan itsemääräämisoikeutta."@pl¹⁶ ". Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, os cidadãos da União Europeia estão, cada vez mais, a ser alvo de tomadas de reféns, sendo que, por vezes, esses raptos estão ligados a actos terroristas. A União Europeia e as Nações Unidas têm vindo constantemente a condenar a utilização de reféns. Temos, fundamentalmente, de adoptar uma perspectiva pessimista dos pedidos de resgate por reféns. Os resgates pagos a sequestradores são um incentivo a mais sequestros, podendo, por isso, lever a um aumento do terrorismo. A cooperação internacional, em especial a cooperação dentro da União Europeia, é um instrumento muito útil para lidar com tais casos. Os esforços dos Estados-Membros da UE em crises relacionadas com tomadas de reféns deu origem à Convenção Internacional das Nações Unidas contra a Tomada de Reféns. Essa Convenção entrou em vigor em 3 de Junho de 1983, tendo sido ratificada por todos os Estados-Membros da UE. A utilização de reféns foi discutida pelo Conselho da UE do mesmo modo que o foi directamente entre Estados-Membros. Entre as formas práticas de acção relevantes contam-se o apoio político e acção unidos por parte da União em situações de rapto, a preparação para situações de tomada de reféns em projectos-piloto conjuntos e exercícios de crise, o reforço dos grupos nacionais de crise envolvendo especialistas de outros países e uma lista de opções dos Estados-Membros em matéria de acção conjunta. Em alguns casos especiais, houve já uma cooperação prática mas seria útil clarificar melhor a base da cooperação. Para que esse tipo de cooperação seja o mais eficaz possível, esta deverá ser informal, voluntária e muito prática. Além disso, toda a informação teria de ser tratada em rigorosa confidencialidade. Teríamos também de respeitar o direito de cada país interessado à auto-determinação."@pt¹⁷ "Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, panttivankitilanteet kohdistuvat yhä useammin Euroopan unionin kansalaisiin ja toisinaan nämä kaappaukset liittyvät myös terroritekoihin. Euroopan unioni ja Yhdistyneet Kansakunnat ovat toistuvasti tuominneet panttivankien ottamisen. Panttivankikaappareiden lunnasvaateisiin tulee lähtökohtaisesti suhtautua kielteisesti. Kaappaajille maksetut lunnaat kannustavat uusiin kaappauksiin ja voivat siten johtaa terrorismin lisääntymiseen. Kansainvälinen, erityisesti EU:n sisäinen, yhteistyö on hyvin hyödyllistä tällaisten tapausten käsittelemisessä. EU:n jäsenvaltioiden toimintaa panttivankikriiseissä ohjaa YK:n kansainvälinen yleissopimus panttivankien ottamista vastaan. Yleissopimus tuli voimaan 3. kesäkuuta 1983, ja kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat ratifioineet sen. Panttivankikaappauksia koskevia kysymyksiä on käsitelty EU:n neuvostossa samoin kuin suoraan jäsenvaltioiden välillä. Panttivankikaappauksia koskeviin käytännön toimintamuotoihin kuuluvat muun muassa EU:n yhteinen poliittinen tuki ja toiminta kaappaustilanteessa, varautuminen panttivankitilanteisiin harjoittelemalla yhteisissä pilottiprojekteissa ja kriisiharjoituksissa, kansallisten kriisiryhmien vahvistaminen toisista jäsenvaltioista olevilla asiantuntijoilla sekä jäsenvaltioiden yhteistoimintamahdollisuuksia kartoittava . Muutamissa erityistapauksissa on jo ollut käytännön yhteistyötä, mutta yhteistyön perustaa olisi hyödyllistä edelleen selkeyttää. Jotta tämä yhteistyö olisi mahdollisimman tehokasta, sen pitäisi olla epävirallista, vapaaehtoista ja hyvin käytännönläheistä. Kaikki tiedot on lisäksi käsiteltävä tiukan luottamuksellisesti. On myös kunnioitettava asianomaisen kolmannen maan itsemääräämisoikeutta."@sk¹⁸ "Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, panttivankitilanteet kohdistuvat yhä useammin Euroopan unionin kansalaisiin ja toisinaan nämä kaappaukset liittyvät myös terroritekoihin. Euroopan unioni ja Yhdistyneet Kansakunnat ovat toistuvasti tuominneet panttivankien ottamisen. Panttivankikaappareiden lunnasvaateisiin tulee lähtökohtaisesti suhtautua kielteisesti. Kaappaajille maksetut lunnaat kannustavat uusiin kaappauksiin ja voivat siten johtaa terrorismin lisääntymiseen. Kansainvälinen, erityisesti EU:n sisäinen, yhteistyö on hyvin hyödyllistä tällaisten tapausten käsittelemisessä. EU:n jäsenvaltioiden toimintaa panttivankikriiseissä ohjaa YK:n kansainvälinen yleissopimus panttivankien ottamista vastaan. Yleissopimus tuli voimaan 3. kesäkuuta 1983, ja kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat ratifioineet sen. Panttivankikaappauksia koskevia kysymyksiä on käsitelty EU:n neuvostossa samoin kuin suoraan jäsenvaltioiden välillä. Panttivankikaappauksia koskeviin käytännön toimintamuotoihin kuuluvat muun muassa EU:n yhteinen poliittinen tuki ja toiminta kaappaustilanteessa, varautuminen panttivankitilanteisiin harjoittelemalla yhteisissä pilottiprojekteissa ja kriisiharjoituksissa, kansallisten kriisiryhmien vahvistaminen toisista jäsenvaltioista olevilla asiantuntijoilla sekä jäsenvaltioiden yhteistoimintamahdollisuuksia kartoittava . Muutamissa erityistapauksissa on jo ollut käytännön yhteistyötä, mutta yhteistyön perustaa olisi hyödyllistä edelleen selkeyttää. Jotta tämä yhteistyö olisi mahdollisimman tehokasta, sen pitäisi olla epävirallista, vapaaehtoista ja hyvin käytännönläheistä. Kaikki tiedot on lisäksi käsiteltävä tiukan luottamuksellisesti. On myös kunnioitettava asianomaisen kolmannen maan itsemääräämisoikeutta."@sl¹⁹ ". Herr talman, mina damer och herrar! EU-medborgare tas allt oftare som gisslan, och ibland sker också terroristhandlingar i samband med dessa kidnappningar. EU och FN har vid flera tillfällen fördömt gisslantagningarna. Vi måste i princip förhålla oss skeptiska till krav på lösensummor för gisslan. Lösensummor som betalas ut till gisslantagare uppmuntrar till fler kidnappningar och kan därför leda till att terrorismen ökar. Internationellt samarbete, framför allt inom EU, är ett mycket användbart verktyg i fall av detta slag. EU-ländernas insatser i gisslandramer resulterade i FN:s internationella konvention mot tagande av gisslan. Den trädde i kraft den 3 juni 1983, och alla EU:s medlemsstater har ratificerat den. Gisslantagningar har diskuterats av rådet och EU på samma sätt som frågan diskuterats direkt medlemsstaterna emellan. Lämpliga konkreta åtgärder är exempelvis enat politiskt stöd och insatser från EU:s sida vid kidnappningar, förberedelse för gisslansituationer i gemensamma pilotprojekt och krisövningar, förstärkning av nationella krisgrupper med hjälp av experter från andra länder och en checklista för medlemsstaterna över alternativ för gemensamma insatser. I ett fåtal särskilda fall har redan praktiskt ad hoc-samarbete förekommit, men det vore lämpligt att ytterligare klargöra grunden för samarbetet. För att samarbete av detta slag ska vara så effektivt som möjligt bör det vara informellt, frivilligt och mycket konkret. All information måste dessutom behandlas strikt konfidentiellt. Det berörda landets självbestämmanderätt måste också respekteras."@sv²¹
lpv:unclassifiedMetadata	"Paula Lehtomäki,"^{5,19,15,1,18,14,16,11,13} "ad hoc"^{5,19,15,1,18,14,16,11,7,13,4,20,17,12,8} "check list"^{5,19,15,1,18,14,16,11,7,13} "neuvoston puheenjohtaja"^{5,19,15,1,18,14,11,16,13}