Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2006-07-05-Speech-3-007"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech6
dcterms:Date	"2006-07-05"^^xsd:date6
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Soome eesistumise programmi esitlemine (arutelu)6
dcterms:Language	"fi"^^xsd:language6
lpv:document identification number	"en.20060705.2.3-007"6
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2006-07-05-Speech-3-0086
lpv:speaker	lp:Matti Vanhanen6
lpv:spoken text	". Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin ja poliittisten ryhmien jäsenet, komission puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, kunnianarvoisat vieraat, kiitän lämpimästi tilaisuudesta tulla keskustelemaan Euroopan parlamentin kanssa Suomen puheenjohtajakauden painopisteistä ja tärkeimmistä tavoitteista. Puheenjohtajuuden hoitaminen Euroopan unionissa on vaativa tehtävä, mutta samalla se on suuri kunnia ja etuoikeus, jonka Suomi hoitaa mielellään. Osittain tässä tunteessa unionin legitimiteetin heikkenemisestä on kyse siitä, etteivät kansalaiset tiedä, mitä unioni tekee heidän hyväkseen. Monia kansalaisten elämään konkreettisesti vaikuttavia asioita – kuten oikeutta asua, työskennellä ja opiskella kaikkialla unionin alueella – pidetään itsestään selvinä. Ei muisteta, että ne ovat mahdollisia nimenomaan unionin ansiosta. Mutta tiedonpuute ei selitä kaikkea vaan unionin on myös pystyttävä parantamaan toimintaansa. Unionin on pystyttävä tuloksiin, joiden vaikutukset kansalaiset voivat nähdä omassa elämässään. Unionin perustavaa laatua oleva lähtökohta, rauhan ja vakauden turvaaminen Euroopassa, on edelleen ajankohtainen. Sain siitä henkilökohtaisesti muistutuksen muutaman viikon takaisella Kroatian-matkallani – he haluavat unionin jäseniksi, jottei heidän tai heidän lastensa tarvitsisi enää koskaan nähdä sotaa. Monilla muilla, koko ikänsä rauhan aikana eläneillä ihmisillä, on kuitenkin taipumus pitää rauhaa ja vakautta itsestään selvinä. Sen vuoksi se ei enää tunnu yksin riitä antamaan unionille legitimiteettiä. Kuten monet teistä ovat useasti todenneet, unionin on pystyttävä näyttämään kansalaisille hyödyllisyytensä myös muutoin, konkreettisemmin. Unionin tarpeellisuuden osoittaminen onnistuu parhaiten hoitamalla tehokkaasti unionin perustehtäviä, erityisesti lainsäädäntötyötä. Sen me voimme ja meidän pitääkin tehdä nyt heti voimassaolevien perussopimusten pohjalta. Eurooppa ei voi jäädä odottamaan uusia päätöksentekosääntöjä vaan sen tulee aloittaa toimintansa tehostaminen heti. Unionin on näytettävä, että se pystyy ihmisten elämään vaikuttaviin tuloksiin eikä pelkästään kiistelemään institutionaalisista kysymyksistä. Tehostaminen vaatii rohkeita päätöksiä Euroopan johtajilta ja päätöksentekijöiltä. Emme voi ajatella vain tätä hetkeä ja tulevia vaaleja vaan meidän on pidettävä mielessämme tulevien sukupolvien etu. Siksi on tehtävä myös päätöksiä, jotka ovat ehkä tuskallisia nyt mutta jotka auttavat tulevaisuuden luomisessa. Tulee olla myös valmiutta tinkiä kansallisista kannoista ja huolehtia Euroopan kokonaisuudesta. Unionin tulee keskittyä olennaiseen ja olla siinä olennaisessa tehokas. Se tarkoittaa toimintaa, josta unionin toiminnalla saadaan lisäarvoa verrattuna jäsenvaltioiden toimintaan yksinään. Tätä lisäarvoa voidaan saavuttaa hyvinvoinnin, turvallisuuden ja vapauden aloilla. Tavoitteiden toteuttaminen alkaa työskentelytavoistamme. Avoimuus on olennaista – kansalaisten on tiedettävä, miten heitä koskevat päätökset syntyvät. Lisääntyvä poliittinen keskustelu Euroopassa on kaikkien etu. Tässä myös teidän tehtävänne on erittäin keskeinen. Olen tyytyväinen siihen, että Eurooppa-neuvostossa päätimme lisätä neuvostojen istuntojen avoimuutta. Suomi tulee puheenjohtajavaltiona toteuttamaan kattavasti Eurooppa-neuvostossa hyväksyttyjä periaatteita neuvoston työn avoimuuden lisäämiseksi. Suomi pyrkii panostamaan avoimuuteen myös muilla tavoin, kaikessa käytännön työssä ja toiminnassa. Pyrimme siihen, että kaikki olennainen tieto olisi mahdollisimman nopeasti saatavissa puheenjohtajuussivuiltamme internetissä. Toisinaan tällaiset käytännön keinot vaikuttavat todelliseen tiedonsaantiin enemmän kuin poliittiset julistukset. Yhteistyömme puheenjohtajavaltiona Euroopan parlamentin kanssa on käynnistynyt hyvin. Haluan kiittää parlamentin puhemiestä ja kaikkia niitä muita Euroopan parlamentin edustajia, jotka osallistuivat Suomen hallituksen ja parlamentin väliseen tapaamiseen Helsingissä. Myös useat parlamentin valiokunnat sekä poliittiset ryhmät ovat vierailleet Suomessa ja käyneet hyödyllisiä keskusteluja puheenjohtajakautemme tavoitteista. Suomi panostaa puheenjohtajakaudellaan parempaan sääntelyyn eli lainsäädännön laatuun sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden huomioimiseen. Tässä ei ole kyse pelkästään säädösten karsimisesta. Euroopan unionissa tarvitaan sekä uutta lainsäädäntöä että jo olemassa olevan ajan tasalla pitämistä. Näin unioni vaikuttaa ja reagoi aktiivisesti ympäröivän maailman muutoksiin. Tuemme tässäkin komission työtä. Puheenjohtajavaltiona panostamme erityisesti siihen, että päätöksenteossa huomioidaan huolellisesti lainsäädäntöehdotusten taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön kohdistuvat vaikutukset. Tavoitteenamme on myös vauhdittaa komission antamia ehdotuksia, jotka tähtäävät lainsäädännön yksinkertaistamiseen ja ajantasaistamiseen. Neuvoston työn pohjana on vuoden 2006 työohjelma, jonka valmistelimme yhdessä Itävallan kanssa. Työn jatkuvuuden vuoksi peräkkäisten puheenjohtajavaltioiden yhteistoiminta on erittäin tärkeää. Itävallan kanssa se on sujunut hyvin, ja jatkamme yhteistyötä aivan yhtä positiivisissa merkeissä meitä seuraavan Saksan kanssa. Puheenjohtajavaltiona Suomi sitoutuu hoitamaan unionin asialistaa ja sen kaikkia asioita hyvin, tehokkaasti ja puolueettomasti. Se, että mainitsen tässä lyhyesti, mitä asioita Suomi aikoo puheenjohtajakaudellaan erityisesti painottaa, ei merkitse sitä, ettemme hoitaisi myös muita asioita hyvin. Joka sektorilla tarvitaan edistystä. Suomi haluaa edistää keskustelua unionin tulevaisuudesta. Tähän keskusteluun liittyvät niin konkreettinen kysymys unionin perustuslakisopimuksen tulevaisuudesta kuin unionin laajentuminen. Olen tyytyväinen siitä, että Eurooppa-neuvosto päätti kesäkuussa, että perustuslakisopimuksen suhteen siirrytään pelkästä tuumaamisesta aktiivisempaan vaiheeseen. Tämä kaksiraiteinen lähestymistapa on oikea: tehostamme toimintaa nykyisten sopimusten puitteissa samalla kun alamme pohtia perustuslakisopimuksen tulevaisuutta. Suomi aloittaa kaudellaan perustuslakisopimuksen tulevaisuuteen liittyvät konsultaatiot. Näillä jäsenvaltioiden ja instituutioiden kanssa käytävillä konsultaatioilla pohjustetaan vuoden 2007 ensimmäisellä vuosipuoliskolla, Saksan puheenjohtajakaudella, annettavaa raporttia. Olen vakuuttunut siitä, että jäsenvaltioiden yhdessä neuvottelema sopimus on laajentuvalle unionille tarpeellinen. Suomessa hallitus on antanut sopimuksen ratifioimista koskevan esityksen eduskunnalle kesäkuun alussa, ja eduskunta käsittelee asian syysistuntokaudellaan. Näin Suomi omalta osaltaan ottaa kantaa neuvoteltuun sopimukseen. Unionin laajentuminen on yksi Suomen puheenjohtajakauden keskeisistä kysymyksistä. Olen henkilökohtaisesti vakuuttunut siitä, että unionin laajentuminen on ollut menestystarina. Paitsi, että laajentuminen on keskeinen väline vakauden ja demokratian vahvistamisessa, se on myös yksi Euroopan strategisista vastauksista globalisaation haasteisiin. Tuoreet analyysit osoittavat viimeisimmän laajentumisen olleen selvästi hyödyksi sekä uusille että vanhoille jäsenvaltioille. Eurooppa-neuvosto kävi kesäkuussa tärkeän keskustelun unionin vastaanottokyvystä. Olen hyvin tyytyväinen siitä, että unionin vastaanottokykyä ei asetettu uudeksi jäsenyyskriteeriksi. Hakijavaltioille ei pidä asettaa uusia jäsenyyskriteerejä, mutta toisaalta olemassa olevista tulee ehdottomasti pitää kiinni. Lähtökohtani on, että unionin tulee jatkossakin säilyä avoimena yhteisönä. Jäsenyyskriteerit täyttävillä eurooppalaisilla valtioilla tulee olla mahdollisuus päästä jäseniksi. Puheenjohtajakaudellamme tehdään päätös Romanian ja Bulgarian jäsenyyden toteutumisen ajankohdasta. Myös Turkin ja Kroatian jäsenyysneuvotteluja viedään eteenpäin saavutetun edistymisen ja komission raporttien pohjalta. Suomi on koko jäsenyyskautensa ajan tukenut pyrkimyksiä tehostaa unionin instituutioiden toimintaa ja parantaa niiden välistä tiivistä yhteistyötä. Puheenjohtajana tulemme toimimaan tiiviissä ja hyvässä yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa. En tarkoita tällä vain parlamentin roolia yhteispäätösmenettelyssä tasaveroisena lainsäätäjänä neuvoston kanssa, vaan laajemmin unionin keskeisten tavoitteiden edistämisessä. Puheenjohtajavaltiona tulemme myös tukemaan Länsi-Balkanin maiden eurooppalaista perspektiiviä. Kuluva vuosi on monin tavoin ratkaiseva Länsi-Balkanin tulevaisuuden kannalta. Kosovon asemaan liittyvä prosessi on syksyllä todennäköisesti ratkaisuvaiheessa. Puheenjohtajana toivomme, että osapuolet saavuttavat tuloksia presidentti Martti Ahtisaaren johdolla käytävissä vaativissa neuvotteluissa vuoden loppuun mennessä. Erittäin tärkeä alue Suomen puheenjohtajakaudella on unionin ja sen jäsenvaltioiden kilpailukyky, niiden menestyminen globaalissa kilpailussa. Panostamme niihin puheenjohtajakaudellamme laaja-alaisesti neuvoston eri kokoonpanoissa. Olennainen kysymys on, mistä Eurooppa löytää taloudellisen kasvun perustan. Suomen vastaus on, että se löytyy muun muassa innovaatioista, energiaratkaisuista, työn laadusta ja tuottavuudesta, maailmankaupan avoimuudesta, maahanmuutosta ja hyvin toimivasta sosiaaliturvasta. Päävastuu kilpailukyvyn suhteen on jäsenvaltioilla, joiden tulisi ottaa siinä vahva omistajuus. Myös unionin tulee hoitaa oma osansa. Suomi pyrkii pääsemään tuloksiin tutkimuksen 7. puiteohjelman suhteen. Samoin tuloksiin pyritään kemikaaliasetus REACHin, palveludirektiivin, työaikadirektiivin sekä kansainvälisiä verkkovierailuja sääntelevän asetuksen suhteen. Haluamme edetä laaja-alaisen innovaatiopolitiikan kehittämisessä. Nostamme sekä neuvoston lainsäädäntötyössä että Lahdessa järjestettävässä valtionpäämiesten tapaamisessa esille aloitteita, joilla luodaan innovaatioiden synnyttämiselle ja tehokkaalle käyttöön otolle suotuisa ympäristö. Kyse on kysyntävetoisesta innovaatiopolitiikasta. Lahdessa valtionpäämiehet voivat vauhdittaa tarvittavia päätöksiä. Laaja-alainen innovaatiopolitiikka edellyttää unionin yhteisen toiminnan ja päätöksenteon tehostamista muun muassa standardisoinnissa, henkisen omaisuuden suojassa ja rahoitusmarkkinoiden kehittämisessä. Yhtä lailla tärkeää on vauhdittaa opiskelijoiden ja tutkijoiden liikkuvuutta, korkeakoulujen yhteistyötä sekä eurooppalaisen huippuosaamisen keskittymien luomista. Haluan myös painottaa avoimen maailmantalouden tuoman kilpailun myönteistä vaikutusta innovaatioiden käyttöönotolle. Eurooppa tarvitsee lisää henkisten ja materiaalisten resurssien liikkuvuutta. Innovaatiopolitiikan tukijalka löytyy unionin sisämarkkinoista ja niiden edelleen kehittämisestä. Sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan esteitä on raivattava, jotta taloudellisesta integraatiosta voitaisiin täysimääräisesti hyötyä. Sisämarkkinat ovat EU:n kivijalka. Tätä ei pidä unohtaa. Palvelumarkkinoiden merkitys on tässä suuri ja on erittäin hyvä, että palveludirektiivistä ollaan pääsemässä ratkaisuun. Euroopan parlamentin rooli on ollut ratkaisevan tärkeä. Toivon, että direktiivin lopullinen hyväksyntä voisi tapahtua suoraan Euroopan parlamentin toisessa käsittelyssä. Myös energiaa koskevat ulkosuhteet ovat asialistalla Lahden epävirallisessa valtionpäämiesten tapaamisessa. Venäjän presidentti Vladimir Putin on kutsuttu tapaamisen jälkeiselle illalliselle, jolloin hänellä ja EU-valtioiden johtajilla on mahdollisuus vapaamuotoiseen keskusteluun. Kohtuuhintaisen energian saannin turvaaminen kuuluu Euroopan taloudellisen menestyksen edellytyksiin. Kaikkia jäsenvaltioita koskevat energian hintojen nousuun, toimitusvarmuuteen ja ilmastonmuutokseen liittyvät haasteet. Energiapolitiikan valinnat ovat pitkälti kansallisia kysymyksiä. Euroopan unioni tarvitsee kuitenkin yhteisiä energiapolitiikan linjoja ja erityisesti johdonmukaista politiikkaa käsitellessään energian ulkosuhteita. Suomen puheenjohtajakaudella haluamme edistää strategista keskustelua siitä, millä tavoin energiapolitiikan tavoitteiden tulee näkyä unionin ulkosuhdetoiminnassa. Suomen oma kansallinen parlamentti, eduskunta, viettää juhlavuotta. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta yksikamarisen eduskunnan perustamisesta sekä yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta. Kaikki, niin naiset kuin miehetkin, saivat samalla kertaa sekä äänioikeuden että oikeuden asettua ehdokkaaksi. Olemme ylpeitä tästä demokratiamme merkkipaalusta. Energian käytöllä ja energian lähteiden valinnalla on kiinteä yhteys aikamme vakavimpaan ympäristöuhkaan, ilmastonmuutokseen. Ilmastopolitiikan osalta erityisen tärkeä kysymys on neuvotteluiden edistäminen YK:n ilmastosopimusjärjestelmän kehittämisestä vuoden 2012 jälkeen. Suomi pyrkii puheenjohtajana edistämään kansainvälisesti sellaisia keskusteluja, jotka voivat johtaa EU:n tavoitteen mukaisesti kaikki ilmastonmuutoksen kannalta keskeiset maat kattavaan kunnianhimoiseen sopimusjärjestelyyn. Kattava pohja edesauttaisi paitsi ilmastohaasteeseen vastaamista mahdollisimman tehokkaasti myös EU:n kilpailukyvyn turvaamista. Molemmat aiheet – energia ja ilmastonmuutos – ovat vahvasti esillä Suomen puheenjohtajakaudella kolmansien maiden kanssa pidettävissä huippukokouksissa, mukaan lukien kymmenvuotisjuhlaa Helsingissä viettävä EU:n ja Aasian maiden Asem-huippukokous. Olen hyvin tietoinen siitä, että miljoonat eurooppalaiset pelkäävät globaalia kilpailua ja että he sen vuoksi vastustavat myös monia muutoksia. Tämä pelko on tullut esille muun muassa palveludirektiivin käsittelyssä. Tämä pelko on otettava vakavasti. Korostan, ettei kilpailukykyä Euroopassa yritetä kohottaa hinnalla millä hyvänsä ja seurauksista välittämättä. Pitää olla tasapaino uudistusten, sosiaalisen turvallisuuden ja ympäristön kestävyyden välillä. Usein kuitenkin uudet toimintatavat ja moderni tekniikka edistävät sekä talouden kasvua että hyvinvointia ja vähentävät ympäristöpäästöjä. Eurooppalaisten hyvinvointiyhteiskuntien säilyttäminen edellyttää kilpailukyvyn parantamista, työllisyysasteen nostamista ja työn tuottavuuden parantamista. Tuloksia on haettava läheisessä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa. On etsittävä uutta joustavuuden ja turvallisuuden tasapainoa. Tämän vuoksi Suomi isännöi juuri Lahden valtionpäämiestapaamisen alla ylimääräisen sosiaalihuippukokouksen, jossa käsittelemme näitä teemoja. Unionin ulkosuhteilla on yhteys talouteen, sillä unionin ulkopoliittisen toiminnan perusta on sen taloudellinen vahvuus. Kiinnostavuus ja houkuttelevuus kauppakumppanina antaa meille vaikutusvaltaa. EU:sta on tullut maailmanlaajuinen toimija, jolla ei ulkoisessa toiminnassaan ole varaa tuumaustaukoon. Suomen puheenjohtajakaudella lujitetaan EU:n kansainvälistä roolia ja vahvistetaan toiminnan johdonmukaisuutta. Unionilla on moniin muihin kansainvälisiin toimijoihin verrattuna kattava valikoima välineitä käytössään. Niitä tulee käyttää yhdenmukaisesti, on sitten kysymys ulko-, kauppa-, kehitysyhteistyö- tai ihmisoikeuspolitiikasta. Unionin ääni kuuluu maailmalla yhtenäisenä vain, jos se on yhtenäinen. Kehitämme edelleen unionin kriisinhallintaa. Nopean toiminnan joukkojen on oltava täydessä valmiudessa vuoden 2007 alussa. Siviili- ja sotilaallisen kriisinhallinnan yhteensovittamista jatketaan. EU:n suhteet Venäjään sekä pohjoinen ulottuvuus ovat Suomen puheenjohtajakauden painopistealueita. Myös Länsi-Balkan, transatlanttiset suhteet sekä Aasia ovat vahvasti esillä asialistalla. EU:n ja Venäjän suhteet eivät rajoitu vain kauppaan ja energiaan vaan tavoitteena on laaja-alainen kumppanuus, jossa meitä yhdistävät eurooppalaiset arvot ja maailmanlaajuiset intressit. Tavoitteena on saada Venäjä yhä tiiviimmin mukaan demokraattiseen eurooppalaiseen yhteistyöhön yhteiskunnan eri osa-alueilla. Siinä tarvitaan lisää vuorovaikutusta EU-valtioiden ja Venäjän välillä, myös opiskelijavaihtoa, kulttuuriyhteistyötä ja kansalaisyhteiskunnan aktiivista panosta. Suomen puheenjohtajakaudella keskustellaan uudesta sopimuskehikosta ensi vuoden lopulla päättyvälle EU:n ja Venäjän kumppanuus- ja yhteistyösopimukselle. Pohjoisen ulottuvuuden osalta olemme päässeet jo pitkälle – uusi poliittinen kehyssopimus allekirjoitetaan syksyn aikana. Pohjoisen ulottuvuuden kehittyminen on arvokasta myös muun Itämerellä harjoitettavan yhteistyön kannalta. Suomessa eduskunta on tiiviisti mukana EU-asioiden käsittelyssä, ja sillä on paljon vaikutusvaltaa. Ehkä tämä kokemuksemme hedelmällisestä yhteistyöstä eduskunnan kanssa on omalta osaltaan tehnyt meille suomalaisille niin luontevaksi tiiviin yhteistyön myös Euroopan parlamentin kanssa. Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien työ ei ole päällekkäistä vaan kullakin on oma roolinsa unioniasioissa. Pohjimmiltaan niillä on kuitenkin sama perustavaa laatua oleva pyrkimys: demokratian vahvistaminen unionissa. Edellä sanotun ohella panostamme luonnollisesti Lähi-itään ja muihin maailman kriisialueisiin. Olemme erittäin huolestuneita palestiinalaisalueen tilanteesta, josta on tänään tärkeä erilliskeskustelu. Ulkosuhteissa yllätykset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Suomi on myös valmistautunut kantamaan puheenjohtajan vastuun eteen tulevista yllätyksistä. Suomen puheenjohtajakaudella tehdään perusteellinen poliittinen arviointi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella saavutetusta edistymisestä. Tarvitsemme konkreettisia toimia, tehokasta päätöksentekoa sekä jo tehtyjen päätösten tinkimätöntä kansallista täytäntöönpanoa. Tampereen huippukokous antoi vuonna 1999 suunnan oikeus- ja sisäasioiden kunnianhimoiselle ja demokraattiselle kehittämiselle. Nyt vuonna 2006 Haagin ohjelman arvio antaa mahdollisuuden oikeus- ja sisäasioiden eurooppalaisen yhteistyön aktiiviseen eteenpäin viemiseen. Kansalaiset odottavat Euroopan unionilta tehokkaita toimia kansainvälisen rikollisuuden, ihmiskaupan ja terrorismin torjunnassa. Suomen puheenjohtajakaudella koetellaan jäsenvaltioiden poliittista halua sitoutua päätöksenteon tehostamiseen, erityisesti poliisi- ja rikosoikeuden alalla. Työskentelyä voidaan tehostaa, mikäli jäsenvaltiot ovat valmiita siirtymään määräenemmistöpäätöksiin ja yhteisöllistämiseen tällä alalla. Saimme tätä koskevan selvitystehtävän yhdessä komission kanssa viimeisimmältä Eurooppa-neuvostolta. Korostan, ettei poliisi- ja rikosoikeudellisen alan yhteistyössä ole kyse rusinoiden poimimisesta pullasta. Emme yritä saattaa perustuslakisopimusta voimaan keittiön kautta, sillä muutokset voidaan tehdä jo Nizzan sopimuksen pohjalta. Suomi haluaa vahvistaa myös vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteutumista oikeudellisessa yhteistyössä. Kun toisen jäsenvaltion tekemät tuomiot ja oikeusviranomaisten päätökset laitetaan toteen sellaisenaan, voidaan konkreettisesti tehostaa laajojen, rajat ylittävien rikosten tutkintaa sekä nopeuttaa oikeudenkäyntejä. Hyvä esimerkki tästä on eurooppalainen pidätysmääräys, jonka ansiosta rikoksesta epäiltyjen luovutusajat ovat lyhentyneet yli puolesta vuodesta jopa yhteen päivään. Viimeaikaiset tapahtumat, muun muassa Kanarian saarilla ja Maltalla, ovat nostaneet laittoman maahanmuuton jälleen otsikoihin. Unionin käytössä olevia keinovalikoimia on tutkittava laajasti, mukaan lukien sopiminen yhteisistä linjauksista laillisessa maahanmuutossa. Rajavalvonnan tehostaminen on vain yksi, vaikkakin tärkeä osa ratkaisua. Yhteistyön merkitystä laittoman maahanmuuton alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa ei voida liikaa korostaa. On huolehdittava siitä, että unionin yhteinen turvapaikkajärjestelmä on valmis vuoteen 2010 mennessä. Unionin on pystyttävä takaamaan suoja niille, jotka sitä tarvitsevat yhtäläisten menettelyjen ja lainsäädännön pohjalta. Huomiota on kiinnitettävä myös muuttoliikekysymysten ulkoiseen ulottuvuuteen ja kumppanuuteen naapurimaidemme kanssa. Kuten jo alussa totesin, instituutioiden sekä eurooppalaisen ja kansallisen tason yhteistoimintaa tulee edelleen kehittää. Kiitän tänään teitä erityisesti tästä tilaisuudesta esitellä Suomen puheenjohtajakauden painopisteitä ja keskustella kanssanne niiden edistämisestä. Odotan mielenkiinnolla kommenttejanne sekä tänään että myöhemmin sekä täysistuntosalissa että muissa yhteyksissä. Keskustelu Euroopan kehittämisestä on tärkeää poliittisista eroista riippumatta. Euroopan parlamentin ryhmäjohtajat osoittivat esimerkiksi kansalaistilaisuudessa Helsingissä kesäkuun alussa sekä halua että kykyä eurooppalaisen asialistan edistämiseen. Me Suomessakin olemme tottuneet tekemään tuloksellista poliittista yhteistyötä yli puoluerajojen. Se on luontevaa myös eurooppalaisella tasolla. Toivon yhteistyöltämme seuraavan kuuden kuukauden aikana parhaita mahdollisia tuloksia. Saavun mielelläni Euroopan parlamentin kuultavaksi Suomen kaudella järjestettävien huippukokousten yhteydessä. Me elämme suurten haasteiden aikaa. Unionin pitää katsoa eteenpäin, tarttua rohkeasti uudistuksiin ja osoittaa poliittista tahtoa kehittää Eurooppaa. Uskon, että monessa asiassa oikea vastaus on enemmän Eurooppaa, ei vähemmän. Suomi pyrkii puheenjohtajakaudellaan kääntämään unionin katsetta ulospäin ja eteenpäin. Meidän tulee miettiä, millaisen unionin haluamme 10–20 vuoden kuluttua ja miten se saavutetaan. Meidän on eurooppalaisina tunnistettava aikakautemme historialliset muutosvoimat, vastattava niihin ja tehtävä niistä kumppaneitamme. Globalisaation kohtaaminen on EU:n suuri haaste. Alkavaa puheenjohtajuutta on jo ehditty luonnehtia eräänlaiseksi ylimenokaudeksi. Sen aikana hoidettaisiin vain juoksevat asiat ja valmistauduttaisiin aikaan, jolloin edellytykset tarttua unionimme suuriin kysymyksiin olisivat käsillä. On kuitenkin sanottava selkeästi, että vaikka Euroopan unionissa olisikin tiettyä odottelevaa mielialaa, muu maailma ympärillämme ei pysähdy. Olisi väärin yhteisen Eurooppamme tulevia sukupolvia kohtaan, jos ummistaisimme silmämme historiallisilta haasteiltamme ja jäisimme odottelemaan aikaa parempaa. Se aika on tässä ja nyt. Maailma unionin ympärillä muuttuu ja jollemme pidä varaamme, jäämme siitä jälkeen yhä enemmän. Se olisi tuhoisaa ennen kaikkea lastemme, tulevien sukupolvien, tulevaisuuden kannalta. Heidän vuokseen Euroopan tulee lopettaa sisäänpäin katsominen ja miettiä myös pidemmällä tähtäimellä asemaamme globaalissa maailmassa. Maailma ympärillämme ei odota. Tulevaisuutemme vaatii meiltä konkreettisia toimia nyt, vaikka niiden vaikutukset näkyvätkin vasta myöhemmin. Unionin päätöksentekokyvyssä on viime vuosina ollut toivomisen varaa ja kansalaiset ovat entistä kriittisempiä sitä kohtaan. En kuitenkaan yhdy pessimistisiin puheisiin unionin kriisistä vaan uskon, että sen tämänhetkiset ongelmat ovat voitettavissa. Rahoituskehyksistä sopuun pääseminen ja edistyminen palveludirektiivin suhteen ovat esimerkkejä siitä, että unioni pystyy tärkeisiin päätöksiin, kun poliittista tahtoa löytyy. Uskon, että sitä löytyy kaikista unionin toimielimistä. Euroopan unioni on arvoyhteisö, joka on olemassa kansalaisiaan varten. Sen vuoksi unionin alentunut legitimiteetti, sen oikeutuksen ja uskottavuuden väheneminen kansalaisten silmissä on otettava vakavasti."@fi7
lpv:translated text	"Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin ja poliittisten ryhmien jäsenet, komission puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, kunnianarvoisat vieraat, kiitän lämpimästi tilaisuudesta tulla keskustelemaan Euroopan parlamentin kanssa Suomen puheenjohtajakauden painopisteistä ja tärkeimmistä tavoitteista. Puheenjohtajuuden hoitaminen Euroopan unionissa on vaativa tehtävä, mutta samalla se on suuri kunnia ja etuoikeus, jonka Suomi hoitaa mielellään. Osittain tässä tunteessa unionin legitimiteetin heikkenemisestä on kyse siitä, etteivät kansalaiset tiedä, mitä unioni tekee heidän hyväkseen. Monia kansalaisten elämään konkreettisesti vaikuttavia asioita – kuten oikeutta asua, työskennellä ja opiskella kaikkialla unionin alueella – pidetään itsestään selvinä. Ei muisteta, että ne ovat mahdollisia nimenomaan unionin ansiosta. Mutta tiedonpuute ei selitä kaikkea vaan unionin on myös pystyttävä parantamaan toimintaansa. Unionin on pystyttävä tuloksiin, joiden vaikutukset kansalaiset voivat nähdä omassa elämässään. Unionin perustavaa laatua oleva lähtökohta, rauhan ja vakauden turvaaminen Euroopassa, on edelleen ajankohtainen. Sain siitä henkilökohtaisesti muistutuksen muutaman viikon takaisella Kroatian-matkallani – he haluavat unionin jäseniksi, jottei heidän tai heidän lastensa tarvitsisi enää koskaan nähdä sotaa. Monilla muilla, koko ikänsä rauhan aikana eläneillä ihmisillä, on kuitenkin taipumus pitää rauhaa ja vakautta itsestään selvinä. Sen vuoksi se ei enää tunnu yksin riitä antamaan unionille legitimiteettiä. Kuten monet teistä ovat useasti todenneet, unionin on pystyttävä näyttämään kansalaisille hyödyllisyytensä myös muutoin, konkreettisemmin. Unionin tarpeellisuuden osoittaminen onnistuu parhaiten hoitamalla tehokkaasti unionin perustehtäviä, erityisesti lainsäädäntötyötä. Sen me voimme ja meidän pitääkin tehdä nyt heti voimassaolevien perussopimusten pohjalta. Eurooppa ei voi jäädä odottamaan uusia päätöksentekosääntöjä vaan sen tulee aloittaa toimintansa tehostaminen heti. Unionin on näytettävä, että se pystyy ihmisten elämään vaikuttaviin tuloksiin eikä pelkästään kiistelemään institutionaalisista kysymyksistä. Tehostaminen vaatii rohkeita päätöksiä Euroopan johtajilta ja päätöksentekijöiltä. Emme voi ajatella vain tätä hetkeä ja tulevia vaaleja vaan meidän on pidettävä mielessämme tulevien sukupolvien etu. Siksi on tehtävä myös päätöksiä, jotka ovat ehkä tuskallisia nyt mutta jotka auttavat tulevaisuuden luomisessa. Tulee olla myös valmiutta tinkiä kansallisista kannoista ja huolehtia Euroopan kokonaisuudesta. Unionin tulee keskittyä olennaiseen ja olla siinä olennaisessa tehokas. Se tarkoittaa toimintaa, josta unionin toiminnalla saadaan lisäarvoa verrattuna jäsenvaltioiden toimintaan yksinään. Tätä lisäarvoa voidaan saavuttaa hyvinvoinnin, turvallisuuden ja vapauden aloilla. Tavoitteiden toteuttaminen alkaa työskentelytavoistamme. Avoimuus on olennaista – kansalaisten on tiedettävä, miten heitä koskevat päätökset syntyvät. Lisääntyvä poliittinen keskustelu Euroopassa on kaikkien etu. Tässä myös teidän tehtävänne on erittäin keskeinen. Olen tyytyväinen siihen, että Eurooppa-neuvostossa päätimme lisätä neuvostojen istuntojen avoimuutta. Suomi tulee puheenjohtajavaltiona toteuttamaan kattavasti Eurooppa-neuvostossa hyväksyttyjä periaatteita neuvoston työn avoimuuden lisäämiseksi. Suomi pyrkii panostamaan avoimuuteen myös muilla tavoin, kaikessa käytännön työssä ja toiminnassa. Pyrimme siihen, että kaikki olennainen tieto olisi mahdollisimman nopeasti saatavissa puheenjohtajuussivuiltamme internetissä. Toisinaan tällaiset käytännön keinot vaikuttavat todelliseen tiedonsaantiin enemmän kuin poliittiset julistukset. Yhteistyömme puheenjohtajavaltiona Euroopan parlamentin kanssa on käynnistynyt hyvin. Haluan kiittää parlamentin puhemiestä ja kaikkia niitä muita Euroopan parlamentin edustajia, jotka osallistuivat Suomen hallituksen ja parlamentin väliseen tapaamiseen Helsingissä. Myös useat parlamentin valiokunnat sekä poliittiset ryhmät ovat vierailleet Suomessa ja käyneet hyödyllisiä keskusteluja puheenjohtajakautemme tavoitteista. Suomi panostaa puheenjohtajakaudellaan parempaan sääntelyyn eli lainsäädännön laatuun sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden huomioimiseen. Tässä ei ole kyse pelkästään säädösten karsimisesta. Euroopan unionissa tarvitaan sekä uutta lainsäädäntöä että jo olemassa olevan ajan tasalla pitämistä. Näin unioni vaikuttaa ja reagoi aktiivisesti ympäröivän maailman muutoksiin. Tuemme tässäkin komission työtä. Puheenjohtajavaltiona panostamme erityisesti siihen, että päätöksenteossa huomioidaan huolellisesti lainsäädäntöehdotusten taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön kohdistuvat vaikutukset. Tavoitteenamme on myös vauhdittaa komission antamia ehdotuksia, jotka tähtäävät lainsäädännön yksinkertaistamiseen ja ajantasaistamiseen. Neuvoston työn pohjana on vuoden 2006 työohjelma, jonka valmistelimme yhdessä Itävallan kanssa. Työn jatkuvuuden vuoksi peräkkäisten puheenjohtajavaltioiden yhteistoiminta on erittäin tärkeää. Itävallan kanssa se on sujunut hyvin, ja jatkamme yhteistyötä aivan yhtä positiivisissa merkeissä meitä seuraavan Saksan kanssa. Puheenjohtajavaltiona Suomi sitoutuu hoitamaan unionin asialistaa ja sen kaikkia asioita hyvin, tehokkaasti ja puolueettomasti. Se, että mainitsen tässä lyhyesti, mitä asioita Suomi aikoo puheenjohtajakaudellaan erityisesti painottaa, ei merkitse sitä, ettemme hoitaisi myös muita asioita hyvin. Joka sektorilla tarvitaan edistystä. Suomi haluaa edistää keskustelua unionin tulevaisuudesta. Tähän keskusteluun liittyvät niin konkreettinen kysymys unionin perustuslakisopimuksen tulevaisuudesta kuin unionin laajentuminen. Olen tyytyväinen siitä, että Eurooppa-neuvosto päätti kesäkuussa, että perustuslakisopimuksen suhteen siirrytään pelkästä tuumaamisesta aktiivisempaan vaiheeseen. Tämä kaksiraiteinen lähestymistapa on oikea: tehostamme toimintaa nykyisten sopimusten puitteissa samalla kun alamme pohtia perustuslakisopimuksen tulevaisuutta. Suomi aloittaa kaudellaan perustuslakisopimuksen tulevaisuuteen liittyvät konsultaatiot. Näillä jäsenvaltioiden ja instituutioiden kanssa käytävillä konsultaatioilla pohjustetaan vuoden 2007 ensimmäisellä vuosipuoliskolla, Saksan puheenjohtajakaudella, annettavaa raporttia. Olen vakuuttunut siitä, että jäsenvaltioiden yhdessä neuvottelema sopimus on laajentuvalle unionille tarpeellinen. Suomessa hallitus on antanut sopimuksen ratifioimista koskevan esityksen eduskunnalle kesäkuun alussa, ja eduskunta käsittelee asian syysistuntokaudellaan. Näin Suomi omalta osaltaan ottaa kantaa neuvoteltuun sopimukseen. Unionin laajentuminen on yksi Suomen puheenjohtajakauden keskeisistä kysymyksistä. Olen henkilökohtaisesti vakuuttunut siitä, että unionin laajentuminen on ollut menestystarina. Paitsi, että laajentuminen on keskeinen väline vakauden ja demokratian vahvistamisessa, se on myös yksi Euroopan strategisista vastauksista globalisaation haasteisiin. Tuoreet analyysit osoittavat viimeisimmän laajentumisen olleen selvästi hyödyksi sekä uusille että vanhoille jäsenvaltioille. Eurooppa-neuvosto kävi kesäkuussa tärkeän keskustelun unionin vastaanottokyvystä. Olen hyvin tyytyväinen siitä, että unionin vastaanottokykyä ei asetettu uudeksi jäsenyyskriteeriksi. Hakijavaltioille ei pidä asettaa uusia jäsenyyskriteerejä, mutta toisaalta olemassa olevista tulee ehdottomasti pitää kiinni. Lähtökohtani on, että unionin tulee jatkossakin säilyä avoimena yhteisönä. Jäsenyyskriteerit täyttävillä eurooppalaisilla valtioilla tulee olla mahdollisuus päästä jäseniksi. Puheenjohtajakaudellamme tehdään päätös Romanian ja Bulgarian jäsenyyden toteutumisen ajankohdasta. Myös Turkin ja Kroatian jäsenyysneuvotteluja viedään eteenpäin saavutetun edistymisen ja komission raporttien pohjalta. Suomi on koko jäsenyyskautensa ajan tukenut pyrkimyksiä tehostaa unionin instituutioiden toimintaa ja parantaa niiden välistä tiivistä yhteistyötä. Puheenjohtajana tulemme toimimaan tiiviissä ja hyvässä yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa. En tarkoita tällä vain parlamentin roolia yhteispäätösmenettelyssä tasaveroisena lainsäätäjänä neuvoston kanssa, vaan laajemmin unionin keskeisten tavoitteiden edistämisessä. Puheenjohtajavaltiona tulemme myös tukemaan Länsi-Balkanin maiden eurooppalaista perspektiiviä. Kuluva vuosi on monin tavoin ratkaiseva Länsi-Balkanin tulevaisuuden kannalta. Kosovon asemaan liittyvä prosessi on syksyllä todennäköisesti ratkaisuvaiheessa. Puheenjohtajana toivomme, että osapuolet saavuttavat tuloksia presidentti Martti Ahtisaaren johdolla käytävissä vaativissa neuvotteluissa vuoden loppuun mennessä. Erittäin tärkeä alue Suomen puheenjohtajakaudella on unionin ja sen jäsenvaltioiden kilpailukyky, niiden menestyminen globaalissa kilpailussa. Panostamme niihin puheenjohtajakaudellamme laaja-alaisesti neuvoston eri kokoonpanoissa. Olennainen kysymys on, mistä Eurooppa löytää taloudellisen kasvun perustan. Suomen vastaus on, että se löytyy muun muassa innovaatioista, energiaratkaisuista, työn laadusta ja tuottavuudesta, maailmankaupan avoimuudesta, maahanmuutosta ja hyvin toimivasta sosiaaliturvasta. Päävastuu kilpailukyvyn suhteen on jäsenvaltioilla, joiden tulisi ottaa siinä vahva omistajuus. Myös unionin tulee hoitaa oma osansa. Suomi pyrkii pääsemään tuloksiin tutkimuksen 7. puiteohjelman suhteen. Samoin tuloksiin pyritään kemikaaliasetus REACHin, palveludirektiivin, työaikadirektiivin sekä kansainvälisiä verkkovierailuja sääntelevän asetuksen suhteen. Haluamme edetä laaja-alaisen innovaatiopolitiikan kehittämisessä. Nostamme sekä neuvoston lainsäädäntötyössä että Lahdessa järjestettävässä valtionpäämiesten tapaamisessa esille aloitteita, joilla luodaan innovaatioiden synnyttämiselle ja tehokkaalle käyttöön otolle suotuisa ympäristö. Kyse on kysyntävetoisesta innovaatiopolitiikasta. Lahdessa valtionpäämiehet voivat vauhdittaa tarvittavia päätöksiä. Laaja-alainen innovaatiopolitiikka edellyttää unionin yhteisen toiminnan ja päätöksenteon tehostamista muun muassa standardisoinnissa, henkisen omaisuuden suojassa ja rahoitusmarkkinoiden kehittämisessä. Yhtä lailla tärkeää on vauhdittaa opiskelijoiden ja tutkijoiden liikkuvuutta, korkeakoulujen yhteistyötä sekä eurooppalaisen huippuosaamisen keskittymien luomista. Haluan myös painottaa avoimen maailmantalouden tuoman kilpailun myönteistä vaikutusta innovaatioiden käyttöönotolle. Eurooppa tarvitsee lisää henkisten ja materiaalisten resurssien liikkuvuutta. Innovaatiopolitiikan tukijalka löytyy unionin sisämarkkinoista ja niiden edelleen kehittämisestä. Sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan esteitä on raivattava, jotta taloudellisesta integraatiosta voitaisiin täysimääräisesti hyötyä. Sisämarkkinat ovat EU:n kivijalka. Tätä ei pidä unohtaa. Palvelumarkkinoiden merkitys on tässä suuri ja on erittäin hyvä, että palveludirektiivistä ollaan pääsemässä ratkaisuun. Euroopan parlamentin rooli on ollut ratkaisevan tärkeä. Toivon, että direktiivin lopullinen hyväksyntä voisi tapahtua suoraan Euroopan parlamentin toisessa käsittelyssä. Myös energiaa koskevat ulkosuhteet ovat asialistalla Lahden epävirallisessa valtionpäämiesten tapaamisessa. Venäjän presidentti Vladimir Putin on kutsuttu tapaamisen jälkeiselle illalliselle, jolloin hänellä ja EU-valtioiden johtajilla on mahdollisuus vapaamuotoiseen keskusteluun. Kohtuuhintaisen energian saannin turvaaminen kuuluu Euroopan taloudellisen menestyksen edellytyksiin. Kaikkia jäsenvaltioita koskevat energian hintojen nousuun, toimitusvarmuuteen ja ilmastonmuutokseen liittyvät haasteet. Energiapolitiikan valinnat ovat pitkälti kansallisia kysymyksiä. Euroopan unioni tarvitsee kuitenkin yhteisiä energiapolitiikan linjoja ja erityisesti johdonmukaista politiikkaa käsitellessään energian ulkosuhteita. Suomen puheenjohtajakaudella haluamme edistää strategista keskustelua siitä, millä tavoin energiapolitiikan tavoitteiden tulee näkyä unionin ulkosuhdetoiminnassa. Suomen oma kansallinen parlamentti, eduskunta, viettää juhlavuotta. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta yksikamarisen eduskunnan perustamisesta sekä yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta. Kaikki, niin naiset kuin miehetkin, saivat samalla kertaa sekä äänioikeuden että oikeuden asettua ehdokkaaksi. Olemme ylpeitä tästä demokratiamme merkkipaalusta. Energian käytöllä ja energian lähteiden valinnalla on kiinteä yhteys aikamme vakavimpaan ympäristöuhkaan, ilmastonmuutokseen. Ilmastopolitiikan osalta erityisen tärkeä kysymys on neuvotteluiden edistäminen YK:n ilmastosopimusjärjestelmän kehittämisestä vuoden 2012 jälkeen. Suomi pyrkii puheenjohtajana edistämään kansainvälisesti sellaisia keskusteluja, jotka voivat johtaa EU:n tavoitteen mukaisesti kaikki ilmastonmuutoksen kannalta keskeiset maat kattavaan kunnianhimoiseen sopimusjärjestelyyn. Kattava pohja edesauttaisi paitsi ilmastohaasteeseen vastaamista mahdollisimman tehokkaasti myös EU:n kilpailukyvyn turvaamista. Molemmat aiheet – energia ja ilmastonmuutos – ovat vahvasti esillä Suomen puheenjohtajakaudella kolmansien maiden kanssa pidettävissä huippukokouksissa, mukaan lukien kymmenvuotisjuhlaa Helsingissä viettävä EU:n ja Aasian maiden Asem-huippukokous. Olen hyvin tietoinen siitä, että miljoonat eurooppalaiset pelkäävät globaalia kilpailua ja että he sen vuoksi vastustavat myös monia muutoksia. Tämä pelko on tullut esille muun muassa palveludirektiivin käsittelyssä. Tämä pelko on otettava vakavasti. Korostan, ettei kilpailukykyä Euroopassa yritetä kohottaa hinnalla millä hyvänsä ja seurauksista välittämättä. Pitää olla tasapaino uudistusten, sosiaalisen turvallisuuden ja ympäristön kestävyyden välillä. Usein kuitenkin uudet toimintatavat ja moderni tekniikka edistävät sekä talouden kasvua että hyvinvointia ja vähentävät ympäristöpäästöjä. Eurooppalaisten hyvinvointiyhteiskuntien säilyttäminen edellyttää kilpailukyvyn parantamista, työllisyysasteen nostamista ja työn tuottavuuden parantamista. Tuloksia on haettava läheisessä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa. On etsittävä uutta joustavuuden ja turvallisuuden tasapainoa. Tämän vuoksi Suomi isännöi juuri Lahden valtionpäämiestapaamisen alla ylimääräisen sosiaalihuippukokouksen, jossa käsittelemme näitä teemoja. Unionin ulkosuhteilla on yhteys talouteen, sillä unionin ulkopoliittisen toiminnan perusta on sen taloudellinen vahvuus. Kiinnostavuus ja houkuttelevuus kauppakumppanina antaa meille vaikutusvaltaa. EU:sta on tullut maailmanlaajuinen toimija, jolla ei ulkoisessa toiminnassaan ole varaa tuumaustaukoon. Suomen puheenjohtajakaudella lujitetaan EU:n kansainvälistä roolia ja vahvistetaan toiminnan johdonmukaisuutta. Unionilla on moniin muihin kansainvälisiin toimijoihin verrattuna kattava valikoima välineitä käytössään. Niitä tulee käyttää yhdenmukaisesti, on sitten kysymys ulko-, kauppa-, kehitysyhteistyö- tai ihmisoikeuspolitiikasta. Unionin ääni kuuluu maailmalla yhtenäisenä vain, jos se on yhtenäinen. Kehitämme edelleen unionin kriisinhallintaa. Nopean toiminnan joukkojen on oltava täydessä valmiudessa vuoden 2007 alussa. Siviili- ja sotilaallisen kriisinhallinnan yhteensovittamista jatketaan. EU:n suhteet Venäjään sekä pohjoinen ulottuvuus ovat Suomen puheenjohtajakauden painopistealueita. Myös Länsi-Balkan, transatlanttiset suhteet sekä Aasia ovat vahvasti esillä asialistalla. EU:n ja Venäjän suhteet eivät rajoitu vain kauppaan ja energiaan vaan tavoitteena on laaja-alainen kumppanuus, jossa meitä yhdistävät eurooppalaiset arvot ja maailmanlaajuiset intressit. Tavoitteena on saada Venäjä yhä tiiviimmin mukaan demokraattiseen eurooppalaiseen yhteistyöhön yhteiskunnan eri osa-alueilla. Siinä tarvitaan lisää vuorovaikutusta EU-valtioiden ja Venäjän välillä, myös opiskelijavaihtoa, kulttuuriyhteistyötä ja kansalaisyhteiskunnan aktiivista panosta. Suomen puheenjohtajakaudella keskustellaan uudesta sopimuskehikosta ensi vuoden lopulla päättyvälle EU:n ja Venäjän kumppanuus- ja yhteistyösopimukselle. Pohjoisen ulottuvuuden osalta olemme päässeet jo pitkälle – uusi poliittinen kehyssopimus allekirjoitetaan syksyn aikana. Pohjoisen ulottuvuuden kehittyminen on arvokasta myös muun Itämerellä harjoitettavan yhteistyön kannalta. Suomessa eduskunta on tiiviisti mukana EU-asioiden käsittelyssä, ja sillä on paljon vaikutusvaltaa. Ehkä tämä kokemuksemme hedelmällisestä yhteistyöstä eduskunnan kanssa on omalta osaltaan tehnyt meille suomalaisille niin luontevaksi tiiviin yhteistyön myös Euroopan parlamentin kanssa. Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien työ ei ole päällekkäistä vaan kullakin on oma roolinsa unioniasioissa. Pohjimmiltaan niillä on kuitenkin sama perustavaa laatua oleva pyrkimys: demokratian vahvistaminen unionissa. Edellä sanotun ohella panostamme luonnollisesti Lähi-itään ja muihin maailman kriisialueisiin. Olemme erittäin huolestuneita palestiinalaisalueen tilanteesta, josta on tänään tärkeä erilliskeskustelu. Ulkosuhteissa yllätykset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Suomi on myös valmistautunut kantamaan puheenjohtajan vastuun eteen tulevista yllätyksistä. Suomen puheenjohtajakaudella tehdään perusteellinen poliittinen arviointi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella saavutetusta edistymisestä. Tarvitsemme konkreettisia toimia, tehokasta päätöksentekoa sekä jo tehtyjen päätösten tinkimätöntä kansallista täytäntöönpanoa. Tampereen huippukokous antoi vuonna 1999 suunnan oikeus- ja sisäasioiden kunnianhimoiselle ja demokraattiselle kehittämiselle. Nyt vuonna 2006 Haagin ohjelman arvio antaa mahdollisuuden oikeus- ja sisäasioiden eurooppalaisen yhteistyön aktiiviseen eteenpäin viemiseen. Kansalaiset odottavat Euroopan unionilta tehokkaita toimia kansainvälisen rikollisuuden, ihmiskaupan ja terrorismin torjunnassa. Suomen puheenjohtajakaudella koetellaan jäsenvaltioiden poliittista halua sitoutua päätöksenteon tehostamiseen, erityisesti poliisi- ja rikosoikeuden alalla. Työskentelyä voidaan tehostaa, mikäli jäsenvaltiot ovat valmiita siirtymään määräenemmistöpäätöksiin ja yhteisöllistämiseen tällä alalla. Saimme tätä koskevan selvitystehtävän yhdessä komission kanssa viimeisimmältä Eurooppa-neuvostolta. Korostan, ettei poliisi- ja rikosoikeudellisen alan yhteistyössä ole kyse rusinoiden poimimisesta pullasta. Emme yritä saattaa perustuslakisopimusta voimaan keittiön kautta, sillä muutokset voidaan tehdä jo Nizzan sopimuksen pohjalta. Suomi haluaa vahvistaa myös vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteutumista oikeudellisessa yhteistyössä. Kun toisen jäsenvaltion tekemät tuomiot ja oikeusviranomaisten päätökset laitetaan toteen sellaisenaan, voidaan konkreettisesti tehostaa laajojen, rajat ylittävien rikosten tutkintaa sekä nopeuttaa oikeudenkäyntejä. Hyvä esimerkki tästä on eurooppalainen pidätysmääräys, jonka ansiosta rikoksesta epäiltyjen luovutusajat ovat lyhentyneet yli puolesta vuodesta jopa yhteen päivään. Viimeaikaiset tapahtumat, muun muassa Kanarian saarilla ja Maltalla, ovat nostaneet laittoman maahanmuuton jälleen otsikoihin. Unionin käytössä olevia keinovalikoimia on tutkittava laajasti, mukaan lukien sopiminen yhteisistä linjauksista laillisessa maahanmuutossa. Rajavalvonnan tehostaminen on vain yksi, vaikkakin tärkeä osa ratkaisua. Yhteistyön merkitystä laittoman maahanmuuton alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa ei voida liikaa korostaa. On huolehdittava siitä, että unionin yhteinen turvapaikkajärjestelmä on valmis vuoteen 2010 mennessä. Unionin on pystyttävä takaamaan suoja niille, jotka sitä tarvitsevat yhtäläisten menettelyjen ja lainsäädännön pohjalta. Huomiota on kiinnitettävä myös muuttoliikekysymysten ulkoiseen ulottuvuuteen ja kumppanuuteen naapurimaidemme kanssa. Kuten jo alussa totesin, instituutioiden sekä eurooppalaisen ja kansallisen tason yhteistoimintaa tulee edelleen kehittää. Kiitän tänään teitä erityisesti tästä tilaisuudesta esitellä Suomen puheenjohtajakauden painopisteitä ja keskustella kanssanne niiden edistämisestä. Odotan mielenkiinnolla kommenttejanne sekä tänään että myöhemmin sekä täysistuntosalissa että muissa yhteyksissä. Keskustelu Euroopan kehittämisestä on tärkeää poliittisista eroista riippumatta. Euroopan parlamentin ryhmäjohtajat osoittivat esimerkiksi kansalaistilaisuudessa Helsingissä kesäkuun alussa sekä halua että kykyä eurooppalaisen asialistan edistämiseen. Me Suomessakin olemme tottuneet tekemään tuloksellista poliittista yhteistyötä yli puoluerajojen. Se on luontevaa myös eurooppalaisella tasolla. Toivon yhteistyöltämme seuraavan kuuden kuukauden aikana parhaita mahdollisia tuloksia. Saavun mielelläni Euroopan parlamentin kuultavaksi Suomen kaudella järjestettävien huippukokousten yhteydessä. Me elämme suurten haasteiden aikaa. Unionin pitää katsoa eteenpäin, tarttua rohkeasti uudistuksiin ja osoittaa poliittista tahtoa kehittää Eurooppaa. Uskon, että monessa asiassa oikea vastaus on enemmän Eurooppaa, ei vähemmän. Suomi pyrkii puheenjohtajakaudellaan kääntämään unionin katsetta ulospäin ja eteenpäin. Meidän tulee miettiä, millaisen unionin haluamme 10–20 vuoden kuluttua ja miten se saavutetaan. Meidän on eurooppalaisina tunnistettava aikakautemme historialliset muutosvoimat, vastattava niihin ja tehtävä niistä kumppaneitamme. Globalisaation kohtaaminen on EU:n suuri haaste. Alkavaa puheenjohtajuutta on jo ehditty luonnehtia eräänlaiseksi ylimenokaudeksi. Sen aikana hoidettaisiin vain juoksevat asiat ja valmistauduttaisiin aikaan, jolloin edellytykset tarttua unionimme suuriin kysymyksiin olisivat käsillä. On kuitenkin sanottava selkeästi, että vaikka Euroopan unionissa olisikin tiettyä odottelevaa mielialaa, muu maailma ympärillämme ei pysähdy. Olisi väärin yhteisen Eurooppamme tulevia sukupolvia kohtaan, jos ummistaisimme silmämme historiallisilta haasteiltamme ja jäisimme odottelemaan aikaa parempaa. Se aika on tässä ja nyt. Maailma unionin ympärillä muuttuu ja jollemme pidä varaamme, jäämme siitä jälkeen yhä enemmän. Se olisi tuhoisaa ennen kaikkea lastemme, tulevien sukupolvien, tulevaisuuden kannalta. Heidän vuokseen Euroopan tulee lopettaa sisäänpäin katsominen ja miettiä myös pidemmällä tähtäimellä asemaamme globaalissa maailmassa. Maailma ympärillämme ei odota. Tulevaisuutemme vaatii meiltä konkreettisia toimia nyt, vaikka niiden vaikutukset näkyvätkin vasta myöhemmin. Unionin päätöksentekokyvyssä on viime vuosina ollut toivomisen varaa ja kansalaiset ovat entistä kriittisempiä sitä kohtaan. En kuitenkaan yhdy pessimistisiin puheisiin unionin kriisistä vaan uskon, että sen tämänhetkiset ongelmat ovat voitettavissa. Rahoituskehyksistä sopuun pääseminen ja edistyminen palveludirektiivin suhteen ovat esimerkkejä siitä, että unioni pystyy tärkeisiin päätöksiin, kun poliittista tahtoa löytyy. Uskon, että sitä löytyy kaikista unionin toimielimistä. Euroopan unioni on arvoyhteisö, joka on olemassa kansalaisiaan varten. Sen vuoksi unionin alentunut legitimiteetti, sen oikeutuksen ja uskottavuuden väheneminen kansalaisten silmissä on otettava vakavasti."@cs1 "Hr. formand, hr. formand og fru næstformand i Kommissionen, mine damer og herrer, ærede gæster! Jeg vil gerne takke Dem varmt for denne mulighed for at komme og diskutere det finske formandskabs prioriteringer og vigtigste målsætninger med Europa-Parlamentet. Det er en krævende opgave at varetage ansvaret som formandsland for Den Europæiske Union, men samtidig er det en stor ære og et privilegium, og Finland glæder sig over udfordringen. Denne opfattelse af, at Unionens legitimitet er i tilbagegang, skyldes til dels, at befolkningen ikke er klar over, hvad Unionen gør for den. Mange spørgsmål af reel betydning for folks hverdag, som f.eks. retten til at bo, arbejde og studere overalt i EU, tages som en selvfølge. Folk glemmer, at disse muligheder netop findes takket være Unionen. Mangel på information forklarer imidlertid ikke det hele: Unionen skal også forbedre sin måde at gøre tingene på. Den skal levere resultater, og folk skal kunne se virkningerne af disse på deres eget liv. Unionens grundlæggende forudsætning, fred og stabilitet i Europa, er stadig relevant. Jeg blev personligt mindet om dette under min rejse til Kroatien for nogle uger siden: De ønsker at komme med i Unionen, således at de selv og deres børn ikke skal opleve flere krige. Mange andre, som har levet hele deres liv i fred, har imidlertid tendens til at tage fred og stabilitet for givet. Dette betyder, at dette ikke længere forekommer tilstrækkeligt til at give Unionen legitimitet. Som mange af Dem ofte har sagt, skal Unionen også kunne påvise de fordele, den indebærer for borgerne, og gøre det mere konkret. Den bedste måde at påvise Unionens eksistensberettigelse på er ved at håndtere de grundlæggende opgaver effektivt, navnlig det lovgivningsmæssige arbejde. Det kan og skal vi gøre med det samme på grundlag af de eksisterende traktater. Europa kan ikke vente på nye regler for beslutningstagning: Vi skal begynde at forbedre dens funktionsmåde med det samme. Unionen skal vise, at den kan skabe resultater, der har betydning for folks hverdag, og ikke bare skændes om institutionelle spørgsmål. Forbedret effektivitet vil betyde modige beslutninger, der skal træffes af Europas ledere og beslutningstagere. Vi må ikke bare tænke på her og nu eller på det næste valg; vi er nødt til at overveje de kommende generationers interesse. Derfor skal der også tages beslutninger, der måske gør ondt her og nu, men som vil bidrage til at skabe fremtiden. Der skal også være vilje til at indgå kompromiser om nationale synspunkter og se på Europa som helhed. Unionen skal fokusere på det væsentlige og arbejde effektivt på at nå det. Det betyder den type foranstaltninger, der skaber merværdi i forhold til, hvad medlemsstaterne kan gøre alene. Denne merværdi kan opnås på områderne velfærd, sikkerhed og frihed. Hvis vi skal nå disse mål, må vi starte med den rette fremgangsmåde. Gennemsigtighed er vigtigt: Vores borgere skal vide, hvordan de beslutninger, der påvirker dem, træffes. Den stadig bredere politiske debat i Europa er i alles interesse. Her har De også en væsentlig rolle at spille. Det glæder mig, at vi i Det Europæiske Råd besluttede at skabe øget åbenhed ved Rådets møder. Finland vil som formandsland gennemføre alle de principper, som Det Europæiske Råd har vedtaget, for at øge gennemsigtigheden i Rådets arbejde. Finland vil bestræbe sig på at bidrage til spørgsmålet om gennemsigtighed også på andre måder i hele sit praktiske arbejde og i de praktiske aktiviteter. Vi må sørge for, at alle væsentlige oplysninger stilles til rådighed på EU-formandskabets websted så hurtigt som muligt. Undertiden gør praktiske løsninger som denne mere for at give reel adgang til oplysninger end blot politiske erklæringer. Som det land, der varetager formandskabet, er vores samarbejde med Europa-Parlamentet kommet godt i gang. Jeg vil gerne takke formanden og de øvrige medlemmer af Europa-Parlamentet, der deltog i mødet mellem den finske regering og Parlamentet i Helsinki. Desuden har flere af Parlamentets udvalg og politiske grupper besøgt Finland og deltaget i produktive drøftelser af målsætningerne for vores formandskab. Under sit formandskab vil Finland bestræbe sig på at dirigere sine ressourcer i retning af bedre lovgivning, dvs. lovgivningens kvalitet, og rette opmærksomheden mod subsidiaritets- og proportionalitetsprincippet. Dette vil ikke kun omfatte en beskæring af lovgivningen. I Den Europæiske Union har vi brug for ny lovgivning, men vi skal også sørge for, at den eksisterende lovgivning er ajour. På denne måde kan Unionen udøve indflydelse og reagere dynamisk på ændringer i verden omkring os. Her støtter vi Kommissionens arbejde. Formandskabet vil investere både tid og kræfter i at sikre, at man i beslutningsprocessen tager nøje bestik af de økonomiske, sociale og miljømæssige virkninger af lovgivningsforslagene. Vores målsætning vil også være at fremskynde gennemførelsen af forslag fra Kommissionen, der har til formål at forenkle og ajourføre lovgivningen. Rådets arbejde vil være baseret på det årlige arbejdsprogram for 2006, som vi udarbejder i samarbejde med Østrig. Samarbejde mellem de forskellige formandskaber er meget vigtigt for kontinuiteten. Det er gået godt med Østrig, og vi har til hensigt at fortsætte samarbejde i den samme positive ånd med Tyskland, som følger efter os. Det finske formandskab lægger vægt på at arbejde sig gennem Unionens dagsorden og alle dens punkterne på en effektiv og upartisk måde. Jeg skal her kort nævne de spørgsmål, som det finske formandskab har til hensigt at koncentrere sig særligt om, men det betyder ikke, at vi ikke vil beskæftige os lige så hurtigt med andre spørgsmål. Der er behov for fremgang i alle sektorer. Finland ønsker at fremme diskussionen om Unionens fremtid. I forbindelse med denne diskussion har vi de meget konkrete spørgsmål om fremtiden for Unionens forfatningstraktat og EU's udvidelse. Det glæder mig, at Det Europæiske Råd i juni besluttede, at med hensyn til forfatningstraktaten er tiden inde til at gå fra tænkefasen til en mere proaktiv fase. Denne todelte metode er den rette: Vi vil forbedre Unionens funktionsmåde i henhold til de eksisterende traktater og samtidig begynde at overveje fremtiden for forfatningstraktaten. Under sit formandskab vil Finland indlede samtaler om forfatningstraktatens fremtid. Disse samtaler med medlemsstaterne og EU-institutionerne kommer til at danne grundlaget for en rapport, der skal udarbejdes i første halvdel af 2007, hvor Tyskland har formandskabet. Jeg er overbevist om, at den traktat, som medlemsstaterne har forhandlet sig frem til, er vigtig for en stadig større Union. I Finland fremlagde regeringen et forslag om ratificering af traktaten for det finske parlament først i juni måned, og Parlamentet vil behandle spørgsmålet under sin efterårssamling. På denne måde vil Finland tage stilling til den forhandlede traktat. Udvidelsen af Unionen er et af de vigtigste spørgsmål for det finske formandskab. Jeg er personligt overbevist om, at udvidelsen af Unionen har været en succeshistorie. Udvidelsen er ikke blot et vigtigt værktøj med henblik på at styrke stabilitet og demokrati, det er også en af Europas strategiske reaktioner på globaliseringens udfordringer. De nyeste analyser viser, at den seneste udvidelsesrunde gav klare fordele for både de nye og de gamle medlemsstater. I juni måned havde Det Europæiske Råd en vigtig forhandling om Unionens absorptionsevne. Det glæder mig meget, at dette ikke blev opstillet som et nyt tiltrædelseskriterium. Der bør ikke opstilles nye tiltrædelseskriterier for ansøgerlandene, men samtidig skal man ubetinget opfylde de nuværende krav. Det centrale er, at Unionen fortsat skal være et åbent fællesskab. Europæiske stater, der opfylder kriterierne for medlemskab, skal have mulighed for at komme med. Under vores formandskab skal der træffes beslutning om tiltrædelsesdatoen for Rumænien og Bulgarien. Medlemskabsforhandlingerne med Tyrkiet og Kroatien skal også køre videre på grundlag af landenes fremskridt og Kommissionens rapporter. Lige siden Finland kom med i EU har vi støttet bestræbelserne på at effektivisere arbejdet inden for Unionens institutioner og forbedre det tætte samarbejde mellem dem. Som formandsland vil vi indgå i et tæt og effektivt samarbejde med Europa-Parlamentet. Her tænker jeg ikke kun på Parlamentets rolle i den fælles beslutningsprocedure som lovgiver på lige fod med Rådet, men i en bredere sammenhæng med hensyn til at fremme Unionens hovedmålsætninger. Det finske formandskab vil også støtte det europæiske perspektiv på Vestbalkan. Det indeværende år bliver på mange måder afgørende for Vestbalkans fremtid. Processen vedrørende Kosovos status vil formentlig nå en afgørende fase i efteråret. Formandskabet håber, at parterne vil nå resultater ved de krævende forhandlinger, som blev indledt under Martti Ahtisaari sidst på året. Et centralt område under det finske formandskab bliver Unionens og medlemsstaternes konkurrenceevne og deres succes i den globale konkurrence. Vi vil bestræbe os på at behandle disse spørgsmål over en bred kam under vores formandskab i Rådets forskellige sammensætninger. Et spørgsmål af grundlæggende betydning er, hvor Europa kan finde et grundlag for økonomisk vækst. Finlands svar er, at det skal findes på områder som innovation, energiløsninger, arbejdets kvalitet og produktivitet, åbenhed i den globale samhandel, immigration og et kompetent socialsikringssystem. Det er medlemsstaterne, der har hovedansvaret for konkurrenceevnen. Byrden ligger på deres skuldre. Unionen skal også spille sin egen rolle. Finland vil bestræbe sig på at skabe resultater vedrørende det syvende rammeprogram for forskning. Det samme gælder kemikalieforordningen, Reach, servicedirektivet, arbejdstidsdirektivet og forordningen om international roaming. Vi ønsker at gøre fremskridt med hensyn til udviklingen af en vidtrækkende innovationspolitik. I Rådets lovgivningsarbejde og på stats- og regeringschefernes møde i Lahti vil vi fokusere på initiativer, der har til formål at skabe gunstige betingelser for innovation og udnytte den effektivt. Vi taler om en behovsstyret innovationspolitik. I Lahti kan stats- og regeringscheferne fremskynde den nødvendige beslutningsproces. Hvis vi skal have en omfattende innovationspolitik, skal vi have et mere effektivt samarbejde og en mere effektiv beslutningstagning inden for Unionen, f.eks. på standardiseringsområdet, ved beskyttelse af intellektuel ejendomsret og ved udviklingen af de finansielle markeder. Det bliver lige så vigtigt at skabe dynamik inden for mobilitet for studerende og forskere, styrke samarbejdet mellem universiteter og fremskynde oprettelsen af europæiske ekspertisecentre. Jeg vil også gerne understrege, hvor vigtige de positive virkninger af konkurrence, der skyldes en åben verdensøkonomi, er for innovationen. Europa må fremme mobiliteten for sine intellektuelle og materielle ressourcer. Hjørnestenen i innovationspolitikken er Unionens indre marked og dets fortsatte udvikling. Forhindringerne for et effektivt indre marked skal fjernes, så fordelene ved den økonomiske integration kan føles fuldt ud. Det indre marked er selve grundlaget for EU. Det må man ikke glemme. Markedet for tjenesteydelser er af stor betydning her, og det er fremragende, at vi nærmer os en aftale om servicedirektivet. Europa-Parlamentet har spillet en central rolle. Jeg håber, at direktivet kan vedtages endeligt ved andenbehandlingen i Europa-Parlamentet. Forbindelserne udadtil på energiområdet står også på dagsordenen for stats- og regeringschefernes møde i Lahti. Den russiske præsident Vladimir Putin er blevet indbudt til middagen, der finder sted efter mødet, hvor han og EU's ledere får mulighed for nogle uformelle diskussioner. Europas økonomiske succes afhænger i høj grad af, at vi kan sikre en pålidelig energiforsyning til en rimelig pris. Alle medlemsstater påvirkes af udfordringerne med de stigende energipriser, forsyningssikkerheden og klimaforandringerne. De energipolitiske valg er i høj grad et nationalt anliggende. Den Europæiske Union har imidlertid brug for fælles energipolitiske retningslinjer og navnlig en sammenhængende politik for forbindelserne udadtil på energiområdet. Under det finske formandskab ønsker vi at fremme den strategiske debat om, hvordan vi skal gøre vores energipolitiske mål synlige i Unionens forbindelser udadtil. Finlands eget nationale parlament fejrer et særligt jubilæum. I år er det 100 år siden, at dette parlament med et enkelt kammer blev oprettet og den almindelige valgret indført. Alle, mænd som kvinder, fik stemmeret på samme tid og ret til at stille op til valgene. Vi er stolte af denne milepæl i vores demokratis historie. Energiforbruget og valget af energikilder hænger tæt sammen med vor tids største trussel mod miljøet, nemlig klimaændringerne. Med hensyn til klimapolitikken er det særligt vigtigt at fremme diskussionerne om udarbejdelsen af FN's rammekonvention om klimaændringer efter 2012. Det finske formandskab vil på det internationale plan prøve at fremme diskussioner, der kan bidrage til at gennemføre EU's målsætning om at indføre en ambitiøs ordning for klimaændringer, der dækker alle de større lande. En omfattende fremgangsmåde vil ikke kun omfatte en reaktion på udfordringen med klimaændringerne, der er så effektiv som mulig, men vil også beskytte EU's konkurrenceevne. Begge spørgsmål, energi og klimaændringer, vil stå højt på dagsordenen på topmøder med tredjelande under det finske formandskab, herunder det 10. ASEM-topmøde mellem EU og de asiatiske lande, der finder sted i Helsinki. Jeg er udmærket klar over, at millioner af europæere frygter den globale konkurrence, og at de derfor modsætter sig mange forandringer. Denne frygt kom f.eks. frem i diskussionen om servicedirektivet. Det skal vi tage alvorligt. Jeg vil gerne understrege, at vi ikke skal forsøge at fremme Europas konkurrenceevne uanset prisen og uanset konsekvenserne. Der skal være balance mellem reformer, socialsikring og miljømæssig bæredygtighed. Ofte gavner nye arbejdsmetoder og moderne teknologi imidlertid den økonomiske vækst og samfundets velfærd og mindsker samtidig emissioner til miljøet. For at bevare Europas velfærdssamfund må vi fremme konkurrenceevnen, mindske arbejdsløsheden og forbedre arbejdskraftens produktivitet. Resultaterne skal opnås gennem et tæt samarbejde med arbejdsmarkedets parter. Målet her er en ny balance mellem fleksibilitet og sikkerhed. Finland vil derfor være vært for et ekstraordinært socialt topmøde lige inden stats- og regeringschefernes møde i Lahti, hvor disse spørgsmål vil blive drøftet. Unionens forbindelser udadtil hænger sammen med økonomien, eftersom de eksterne foranstaltninger er baseret på dens økonomiske styrke. Vi er en attraktiv samhandelspartner, og det betyder, at vi har indflydelse. EU er blevet en global aktør, som ikke har råd til at holde tænkepause i vores håndtering af de eksterne anliggender. Under det finske formandskab vil EU's internationale rolle blive konsolideret, og sammenhængen i vores handlemåde og funktioner vil blive styrket. Unionen har langt flere værktøjer til rådighed end mange andre aktører på verdensplan. De skal bruges konsekvent, uanset om der er tale om politikken for forbindelserne udadtil, samhandel, udviklingssamarbejde eller menneskerettigheder. Unionens stemme vil kun blive hørt rundt omkring i verden som en enhedens stemme, hvis Unionen står sammen. Vi har til hensigt at videreudvikle Unionens krisestyring. En hurtig indsatsstyrke skal være helt klar til at reagere i begyndelsen af 2007. Koordineringen af civil og militær krisestyring vil fortsætte. EU's forhold til Rusland og den nordlige dimension bliver prioriterede områder under det finske formandskab. Vestbalkan, de transatlantiske forbindelser og Asien står også højt på dagsordenen. Forholdet mellem EU og Rusland vil ikke kun begrænse sig til handels- og energispørgsmål: Vi stræber mod et bredt baseret partnerskab, hvor europæiske værdier og globale interesser forener os. Målet er, at Rusland inddrages endnu mere i det demokratiske europæiske samarbejde i de forskellige områder af samfundet. For at kunne nå dertil har vi brug for mere dialog mellem EU-landene og Rusland samt udveksling af studerende, kultursamarbejde og civilsamfundets aktive deltagelse. Under det finske formandskab vil vi føre drøftelser om de nye rammer for partnerskabs- og samarbejdsaftalen mellem EU og Rusland, som udløber ved udgangen af næste år. Hvad angår den nordlige dimension er vi nu kommet et langt stykke ad vejen: Den politiske rammeaftale skal underskrives i efteråret. Udviklingen af den nordlige dimension har ligeledes betydning for andre former for samarbejde i Østersøregionen. I Finland er parlamentet tæt involveret i håndteringen af EU-anliggender og nyder stor indflydelse. Måske har vores erfaring med det frugtbare samarbejde med vores eget parlament betydet, at det er så naturligt for os finner at indgå i et tæt samarbejde med Europa-Parlamentet. Der er ingen overlapning mellem Europa-Parlamentets og de nationale parlamenters arbejde: De har hver deres rolle i Unionens anliggender. Grundlæggende har de imidlertid den samme grundlæggende mission: at styrke demokratiet i Unionen. Desuden vil vi naturligvis gøre en indsats i forhold til kriserne i Mellemøsten og andre regioner. Vi er bekymrede over situationen i de palæstinensiske områder, hvor der i dag afholdes vigtige separate samtaler. I de eksterne forbindelser er det uventede reglen snarere end undtagelsen. Finland er parat til at tage sine formandsforpligtelser alvorligt, hvis det uventede skulle indtræffe. Under det finske formandskab vil vi foretage en grundig politisk evaluering af fremskridtene inden for området med frihed, sikkerhed og retfærdighed. Vi har brug for konkrete foranstaltninger, effektiv beslutningstagning og en konsekvent gennemførelse på nationalt plan af de beslutninger, der allerede er truffet. I 1999 viste Tampere-topmødet vejen frem for den ambitiøse og demokratiske udvikling af retlige og indre anliggender. Nu i 2006 vil evalueringen af Haag-programmet give os mulighed for aktivt at gå videre med det europæiske samarbejde på dette område. Befolkningen forventer en effektiv indsats fra Den Europæiske Union i kampen mod international kriminalitet, menneskesmugling og terrorisme. Under det finske formandskab vil medlemsstaternes politiske vilje til at engagere sig i mere effektiv beslutningstagning, navnlig vedrørende politisamarbejde og kriminalitet sat på prøve. Arbejdet kan forbedres, hvis medlemsstaterne er parat til at overgå til et system med beslutningstagning med kvalificeret flertal, hvor dette område gøres til et fællesskabsanliggende. På det seneste møde i Det Europæiske Råd opfordrede man os til at overveje disse ting i samarbejde med Kommissionen. Jeg vil gerne understrege, at samarbejde på politiområdet og vedrørende kriminalitet ikke bare er en måde at score point på. Vi har ikke til hensigt at snige forfatningstraktaten ind ad bagdøren, fordi ændringerne kan gennemføres på grundlag af Nice-traktaten. Finland vil også gerne støtte anvendelsen af princippet om gensidig anerkendelse i det juridiske samarbejde. Hvis domme og beslutninger fra de retlige myndigheder i en anden medlemsstat gennemføres, som de står, kan det være en meget konkret metode til at øge effektiviteten af større, grænseoverskridende efterforskninger af straffesager og fremskynde de juridiske procedurer. Et godt eksempel på dette er den europæiske arrestordre, som har betydet, at det nu kun tager en dag at udvise mistænkte mod tidligere mere end seks måneder. De seneste begivenheder som på De Kanariske Øer og Malta har endnu en gang fået den ulovlige immigration i overskrifterne. Vi må kigge nøje på de muligheder, som Unionen har, herunder aftalen om fælles politikker for legal indvandring. En mere effektiv grænsekontrol er blot en del af løsningen om end en vigtig del. Betydningen af samarbejde med oprindelseslande og transitlande for ulovlig indvandring kan ikke overvurderes. Vi må sikre, at Unionens fælles asylsystem er på plads i 2010. Unionen skal kunne sikre beskyttelse til dem, der har brug for den, under henvisning til sammenlignelige procedurer og lovgivning. Man skal ligeledes være opmærksom på den eksterne dimension af spørgsmål vedrørende indvandring og partnerskabet med vores naboer. Som jeg sagde indledningsvis, skal samarbejdet mellem institutionerne på såvel europæisk som nationalt plan udvikles yderligere. I dag vil jeg gerne rette en særlig tak til Dem for denne mulighed for at fremlægge det finske formandskabs prioriteringer og drøfte med Dem, hvordan disse kan fremmes. Jeg afventer med interesse Deres bemærkninger både i dag og på et hvilket som helst tidspunkt i fremtiden, både her i salen og i andre sammenhænge. Diskussionen om Europas udvikling er vigtig, uanset de politiske forskelle. Lederne af de politiske grupper i Europa-Parlamentet har, f.eks. på det offentlige møde i Helsinki i begyndelsen af juni, vist vilje og evne til at komme videre med den europæiske dagsorden. I Finland er vi også vant til at indgå i et produktivt samarbejde på tværs af partierne. Det er også det naturlige at gøre på europæisk plan. Jeg håber, at vores samarbejde, som skal foregå i løbet af de kommende seks måneder, vil give de bedst mulige resultater. Jeg ser frem til at vende tilbage her til Europa-Parlamentet i forbindelse med de topmøder, der skal afholdes under det finske formandskab. Vi lever i en tid med kolossale udfordringer. Unionen skal skue mod fremtiden, gå i gang med modige reformer og vise den politiske vilje, der er nødvendig for at udvikle Europa. Jeg mener, at i mange tilfælde er det rette svar mere Europa, ikke mindre. Under sit formandskab vil Finland bestræbe sig på at overtale Unionen til at skue udad og fremad. Vi må overveje, hvilken slags Union vi ønsker om 10 til 20 år, og hvordan dette skal opnås. Som europæere må vi identificere de historiske kræfter, der skaber ændringer i vores tidsalder, reagere på dem og tage dem til os. Det er en stor udfordring for EU at leve op til globaliseringens virkelighed. Her ved begyndelsen er dette formandskab allerede blevet beskrevet som en slags overgangsfase. Man siger, at det skal tage sig af de daglige spørgsmål og forberede et tidspunkt, hvor forudsætningerne for at løse Unionens store problemer i højere grad er til stede. Jeg vil imidlertid gerne slå det helt og aldeles fast, at selv om Den Europæiske Union måske befinder sig i noget af en vent-og-se-situation, er resten af verden omkring os ikke gået i stå. Det ville være den forkerte måde at behandle Europas kommende generationer på, hvis vi lukkede øjnene for de historiske udfordringer, vi står over for, og bare lænede os tilbage for at afvente et bedre tidspunkt. Tidspunktet er her og nu. Verden omkring Unionen ændrer sig, og hvis vi ikke passer på, vil vi falde længere og længere bagud. Det ville være en katastrofe, frem for alt for vores børns og de kommende generationers fremtid. For deres skyld må Europa holde op med at kigge indad og overveje sin position i den globale sammenhæng på længere sigt. Verden omkring os venter ikke på os. Vores fremtid kræver, at vi træffer konkrete foranstaltninger nu, selv om virkningerne først vil være synlige på længere sigt. I de senere år har deltagelsen i Unionens beslutningstagning ladet noget tilbage at ønske, og befolkningen er mere kritisk indstillet over for dette end tidligere. Jeg afviser imidlertid den pessimistiske tale om en krise i Unionen; jeg mener i stedet, at vores nuværende problemer kan løses. Aftalen om de finansielle overslag og fremgangen med servicedirektivet er eksempler på, at Unionen er i stand til at træffe vigtige beslutninger, når den politiske vilje er til stede. Jeg mener, at den er til stede i alle Unionens institutioner. Den Europæiske Union er et værdifællesskab, der er til for befolkningens skyld. Derfor må dens ringere legitimitet og dens begrænsede retfærdiggørelse og troværdighed i befolkningens øjne tages alvorligt."@da2 ". Herr Präsident, Herr Präsident und Frau Vizepräsidentin der Kommission, meine Damen und Herren, verehrte Gäste! Ich möchte mich herzlich für die Gelegenheit bedanken, die Schwerpunkte und wichtigsten Zielsetzungen der finnischen Präsidentschaft hier mit dem Europäischen Parlament zu erörtern. Die Übernahme des Ratsvorsitzes der Europäischen Union ist eine anspruchsvolle Aufgabe, aber auch eine große Ehre und ein Privileg, das Finnland gerne entgegennimmt. Die Auffassung, dass die Legitimität der Union leidet, ist zum Teil darauf zurückzuführen, dass die Bürger nicht wissen, was die EU zu ihrem Nutzen leistet. Viele Fragen, die sich unmittelbar auf das Leben der Bürger auswirken, wie zum Beispiel das Recht, überall in der EU zu wohnen, zu arbeiten und zu studieren, werden als Selbstverständlichkeit hingenommen. Es wird vergessen, dass dies nur dank der EU möglich ist. Mangelnde Information erklärt jedoch nicht alles. Die Union muss auch fähig sein, ihre Arbeitsweise zu verbessern. Sie muss Ergebnisse vorweisen, deren Wirkung die Menschen im eigenen Leben wahrnehmen. Die Grundprämisse der Union – Frieden und Stabilität in Europa – gilt auch weiterhin. Daran wurde ich persönlich vor ein paar Wochen während meiner Kroatienreise erinnert: Die Menschen dort möchten der EU beitreten, damit sie und ihre Kinder nie wieder einen Krieg erfahren müssen. Viele andere, die ihr ganzes Leben lang Frieden erlebt haben, neigen jedoch dazu, Frieden und Stabilität für selbstverständlich zu halten. Daher scheinen diese Faktoren allein für die Legitimität der Union nicht mehr ausreichend. Wie viele von Ihnen oft betont haben, muss es der Union gelingen, ihren Bürgern die Vorzüge, die sie bietet, auch auf andere Weise und konkreter zu vermitteln. Die Notwendigkeit der Union lässt sich am besten demonstrieren, indem sie ihre Grundaufgaben effektiv erfüllt, was vor allem für ihre gesetzgeberische Tätigkeit gilt. Dies können und müssen wir unverzüglich auf der Basis der bestehenden Verträge in Angriff nehmen. Europa kann nicht abwarten, bis ein neues Regelwerk für die Entscheidungsfindung da ist. Es muss sofort damit beginnen, seine Funktionsweise zu verbessern. Die EU muss zeigen, dass sie Ergebnisse erzielen kann, die sich im Leben der Menschen niederschlagen, und darf sich nicht nur über institutionelle Fragen streiten. Eine Steigerung der Effektivität erfordert mutige Entscheidungen von den europäischen Entscheidungsträgern und Führern. Wir dürfen nicht nur an das Hier und Heute oder an künftige Wahlen denken; wir müssen an die Interessen künftiger Generationen denken. Deshalb müssen auch Entscheidungen getroffen werden, die im Moment vielleicht schmerzhaft sind, aber bei der Gestaltung der Zukunft weiterhelfen. Wichtig ist auch die Bereitschaft, bei nationalen Standpunkten Kompromisse einzugehen und Europa als Ganzes zu betrachten. Die Europäische Union muss sich auf das Wesentliche konzentrieren und effektiv darauf hinarbeiten, und zwar mit solchen Maßnahmen, die im Vergleich zu dem, was die Mitgliedstaaten allein tun könnten, einen Mehrwert darstellen. Dieser Mehrwert lässt sich in den Bereichen Soziales, Sicherheit und Freiheit erzielen. Wenn wir diese Ziele erreichen wollen, müssen wir den richtigen Ansatz wählen. Hierbei kommt es auf Transparenz an: Unsere Bürger müssen nachvollziehen können, wie die Entscheidungen, die sie berühren, getroffen werden. Die sich ausweitende politische Debatte in Europa liegt im Interesse aller. Auch Ihnen kommt dabei eine maßgebliche Rolle zu. Es freut mich, dass wir uns im Europäischen Rat für eine stärkere Öffnung der Ratssitzungen entschieden haben. Finnland wird als Präsidentschaftsland die vom Europäischen Rat verabschiedeten Grundsätze für eine bessere Transparenz der Tätigkeit des Rates konsequent umsetzen. Auch in allen anderen Bereichen der praktischen Arbeit setzt Finnland auf erhöhte Transparenz. Wir wollen dafür sorgen, dass alle wesentlichen Informationen so schnell wie möglich auf der Website unserer EU-Präsidentschaft abrufbar sind. Mitunter bieten praktische Lösungen wie diese einen besseren Zugang zu Informationen als bloße politische Erklärungen. Für uns als Land, das den Ratsvorsitz innehat, ist der Auftakt für die Zusammenarbeit mit dem Europäischen Parlament gelungen. Ich möchte dem Präsidenten und allen anderen Abgeordneten des Europäischen Parlaments danken, die an dem Treffen zwischen der finnischen Regierung und dem Parlament in Helsinki teilgenommen haben. Darüber hinaus haben mehrere Parlamentsausschüsse und Fraktionen Finnland besucht und konstruktive Gespräche über die Ziele unserer Präsidentschaft geführt. Während seiner Präsidentschaft wird sich Finnland für eine bessere Rechtssetzung, also für eine höhere Qualität der Rechtsvorschriften, und für die Beachtung des Prinzips der Subsidiarität und Verhältnismäßigkeit engagieren. In der Europäischen Union brauchen wir zwar neue Rechtsvorschriften, doch wir müssen auch die vorhandenen Rechtsakte auf dem neuesten Stand halten. Auf diese Weise kann die Union die Veränderungen in ihrem Umfeld beeinflussen und dynamisch darauf reagieren. Dabei unterstützen wir die Arbeit der Kommission. Der Ratsvorsitz wird Zeit und Mühe investieren, um sicherzustellen, dass die wirtschaftlichen, sozialen und ökologischen Auswirkungen von Gesetzesvorlagen im Entscheidungsprozess gebührend berücksichtigt werden. Unser Ziel wird es außerdem sein, die Umsetzung von Kommissionsvorschlägen zu beschleunigen, die auf eine Vereinfachung und Aktualisierung von Rechtsvorschriften gerichtet sind. Als Grundlage für die Arbeit des Rates dient das Arbeitsprogramm für 2006, das wir zusammen mit Österreich erstellt haben. Die Zusammenarbeit zwischen den aufeinanderfolgenden Präsidentschaften ist sehr wichtig für die Kontinuität. Mit Österreich hat das gut funktioniert, und wir haben die Absicht, die Zusammenarbeit in genau demselben positiven Geist auch mit unserem Nachfolger Deutschland fortzusetzen. Der finnische Ratsvorsitz engagiert sich für eine effektive, effiziente und objektive Abarbeitung der EU-Agenda und aller anstehenden Fragen. Ich möchte hier kurz die Fragen erwähnen, die der finnische Ratsvorsitz besonders herauszustellen gedenkt, was allerdings nicht bedeutet, dass wir andere Angelegenheiten weniger eingehend behandeln werden. Fortschritte brauchen wir in allen Bereichen. Finnland möchte die Debatte über die Zukunft der Union vorantreiben. Mit dieser Debatte verbinden sich zwei ganz konkrete Fragen: die Zukunft des Verfassungsvertrags der Union und die EU-Erweiterung. Es freut mich, dass der Europäische Rat im Juni übereingekommen ist, in der Frage des Verfassungsvertrags von der Reflexionsphase zu einer aktiveren Phase überzugehen. Dieser zweigleisige Ansatz ist richtig: Wir werden die Funktionsweise der Union im Einklang mit den bisherigen Verträgen verbessern und gleichzeitig beginnen, über die Zukunft des Verfassungsvertrages nachzudenken. Während seiner Präsidentschaft wird Finnland Konsultationen über die Zukunft des Verfassungsvertrages aufnehmen. Diese Konsultationen mit den Mitgliedstaaten und den EU-Institutionen werden die Grundlage eines Berichts bilden, der im ersten Halbjahr 2007, wenn Deutschland den Ratsvorsitz innehat, erstellt werden soll. Ich bin überzeugt, dass der mit den Mitgliedstaaten ausgehandelte Vertrag von entscheidender Bedeutung für eine erweiterte Union ist. In Finnland hat die Regierung dem Parlament Anfang Juni einen Vorschlag für die Ratifizierung des Vertrags vorgelegt, und das Parlament wird darüber in seiner Herbstsitzung beraten. Auf diese Weise bezieht Finnland Stellung zum ausgehandelten Vertrag. Die Erweiterung der Europäischen Union ist ein zentrales Anliegen der finnischen Präsidentschaft. Ich persönlich bin überzeugt, dass die Erweiterung der Union eine Erfolgsgeschichte ist. Sie ist nicht nur ein maßgebliches Instrument für die Stärkung von Stabilität und Demokratie, sondern auch eine der strategischen Antworten Europas auf die Herausforderungen der Globalisierung. Wie aktuelle Analysen zeigen, hat die jüngste Erweiterungsrunde sowohl für die neuen als auch für die alten Mitgliedstaaten klare Vorteile mit sich gebracht. Im Juni führte der Europäische Rat eine wichtige Aussprache über die Aufnahmefähigkeit der Union. Es freut mich sehr, dass diese nicht als neues Beitrittskriterium festgelegt wurde. Für Bewerberländer sollten keine neuen Beitrittskriterien aufgestellt werden, doch zugleich sind die vorhandenen Kriterien bedingungslos einzuhalten. Die Union sollte also eine offene Gemeinschaft bleiben, und europäische Staaten, die die Aufnahmekriterien erfüllen, sollten auch beitreten können. Während unserer Präsidentschaft wird eine Entscheidung über das Beitrittsdatum für Rumänien und Bulgarien gefällt werden. Auch die Beitrittsverhandlungen mit der Türkei und Kroatien werden auf der Basis der von ihnen erzielten Fortschritte und der Kommissionsberichte weitergeführt. Seit seinem Beitritt zur EU unterstützt Finnland die Bestrebungen, die Arbeit der Institutionen der EU effektiver zu gestalten und ihre enge Zusammenarbeit weiter zu verbessern. Als Präsidentschaftsland werden wir in enger und wirksamer Zusammenarbeit mit dem Europäischen Parlament agieren. Damit meine ich nicht nur die Rolle des Parlaments im Verfahren der Mitentscheidung als gleichberechtigter Gesetzgeber mit dem Rat, sondern im weiteren Sinne auch seine Rolle als Organ, das für die zentralen Ziele der Union eintritt. Der finnische Ratsvorsitz wird auch die europäische Perspektive für die Länder des westlichen Balkans unterstützen. In vieler Hinsicht wird das laufende Jahr für die Zukunft des westlichen Balkans von ausschlaggebender Bedeutung sein. So wird der Prozess bezüglich des Status von Kosovo wohl im Herbst eine Abschlussphase erreichen. Der Ratsvorsitz hofft, dass die Beteiligten an den von Martti Ahtisaari geführten schwierigen Verhandlungen bis Jahresende zu einem Ergebnis kommen. Ein entscheidender Bereich während der finnischen Präsidentschaft wird die Wettbewerbsfähigkeit der Union und ihrer Mitgliedstaaten sowie ihr Abschneiden im globalen Wettbewerb sein. Wir werden uns bemühen, während unserer Präsidentschaft auf dieses Thema breitestmöglich in den verschiedenen Ratsformationen einzugehen. Eine prinzipielle Frage lautet, wo Europa die Grundlagen für wirtschaftliches Wachstum finden wird. Finnland antwortet darauf, dass diese Grundlagen in Bereichen wie Innovation, Energielösungen, Arbeitsqualität und Produktivität, Offenheit des Welthandels, Zuwanderung sowie in einem funktionierenden System der sozialen Sicherheit zu finden sind. Für die Wettbewerbsfähigkeit sind in erster Linie die Mitgliedstaaten zuständig; sie tragen die Verantwortung dafür. Die Union muss dabei aber auch einen Beitrag leisten. Finnland strebt die Erzielung von Ergebnissen im Hinblick auf das Siebte Forschungsrahmenprogramm an. Das Gleiche gilt für die Chemikalienverordnung REACH, die Dienstleistungsrichtlinie, die Arbeitszeitrichtlinie und die Verordnung über das Auslandsroaming. Voranbringen möchten wir die Entwicklung einer breit gefächerten Innovationspolitik. Bei der Gesetzgebungsarbeit des Rates sowie beim Treffen der Staats- und Regierungschefs in Lahti werden wir uns mit Initiativen befassen, die ein günstiges Umfeld für Innovationen und deren wirksame Anwendung schaffen sollen. Hierbei geht es um eine nachfrageorientierte Innovationspolitik. In Lahti können die Staats- und Regierungschefs den notwendigen Entscheidungsprozess beschleunigen. Eine breit gefächerte Innovationspolitik setzt eine effektivere Zusammenarbeit und Entscheidungsfindung in der Union voraus, so zum Beispiel bei der Standardisierung, beim Schutz des geistigen Eigentums und beim Ausbau der Finanzmärkte. Ebenso wichtig sind die Förderung der Mobilität von Studenten und Forschern, die Verbesserung der Zusammenarbeit zwischen den Hochschulen und die beschleunigte Einrichtung von europäischen Exzellenzzentren. Hervorheben möchte ich auch, wie wichtig die positiven Auswirkungen des aus einer offenen Weltwirtschaft resultierenden Wettbewerbs für die Innovation sind. Europa muss die Mobilität seiner geistigen und materiellen Ressourcen erhöhen. Dabei bilden der Binnenmarkt der Union und dessen weitere Entwicklung den Grundpfeiler der Innovationspolitik. Die Hindernisse für einen effektiv funktionierenden Binnenmarkt müssen beseitigt werden, damit die Vorzüge der wirtschaftlichen Integration in vollem Umfang spürbar sind. Der Binnenmarkt ist das Fundament der EU, das dürfen wir nicht vergessen. Hierbei kommt dem Dienstleistungsmarkt große Bedeutung zu, und so ist es ausgesprochen erfreulich, dass wir uns in Sachen Dienstleistungsrichtlinie einem erfolgreichen Abschluss nähern. Das Europäische Parlament spielt dabei eine entscheidende Rolle. Ich hoffe, dass die endgültige Verabschiedung der Richtlinie direkt bei der zweiten Lesung im Europäischen Parlament erfolgen kann. Die Außenbeziehungen in Energiefragen stehen ebenfalls auf der Tagesordnung des Treffens der Staats- und Regierungschefs in Lahti. Zu dem Essen, das nach der Sitzung stattfindet, ist der russische Staatspräsident Wladimir Putin eingeladen, so dass er und die führenden Vertreter der EU Gelegenheit zu ungezwungenen Gesprächen haben werden. Der wirtschaftliche Erfolg Europas hängt in hohem Maße davon ab, dass eine zuverlässige Energieversorgung zu einem angemessenen Preis gesichert wird. Die Energiepreissteigerungen, die Sicherung der Energieversorgung und der Klimawandel sind Probleme, die alle Mitgliedstaaten betreffen. Energiepolitische Entscheidungen sind zwar größtenteils eine nationale Frage, doch braucht die Europäische Union gemeinsame energiepolitische Leitlinien und insbesondere eine einheitliche Politik in Bezug auf die Außenbeziehungen in Energiefragen. Während der finnischen Präsidentschaft wollen wir die strategische Debatte darüber fördern, wie wir unsere energiepolitischen Zielsetzungen in den Außenbeziehungen der Union sichtbar machen müssen. Das nationale Parlament Finnlands, die begeht in diesem Jahr ein besonderes Jubiläum. Genau von 100 Jahren wurde das Einkammerparlament gegründet und das allgemeine Wahlrecht eingeführt. Alle, Männer wie Frauen, erhielten damit das Stimmrecht und das Recht zu kandidieren. Auf diesen Meilenstein in der Geschichte unserer Demokratie sind wir stolz. Der Energieverbrauch und die Wahl der Energiequellen sind eng mit der gravierendsten Umweltbedrohung unserer Zeit verbunden, dem Klimawandel. Im Bereich der Klimapolitik kommt es vor allem darauf an, die Beratungen über die Weiterentwicklung des UN-Rahmenübereinkommens über Klimaänderungen nach 2012 voranzutreiben. Der finnische Ratsvorsitz wird sich im internationalen Maßstab um die Förderung einer Diskussion bemühen, die zur Erreichung des EU-Ziels beiträgt, eine ehrgeizige Regelung in Bezug auf den Klimawandel herbeizuführen, der sich alle wichtigen Länder anschließen. Mit einem umfassenden Ansatz würde nicht nur eine möglichst wirksame Reaktion auf den Klimawandel gefördert, sondern auch die Wettbewerbsfähigkeit der EU gesichert. Beide Problemkreise – Energie und Klimawandel – werden auf Gipfeltreffen mit Drittstaaten während der finnischen Präsidentschaft weit oben auf der Tagesordnung stehen, darunter auf dem in Helsinki stattfindenden 10. ASEM-Gipfel zwischen der EU und asiatischen Ländern. Mir ist durchaus bewusst, dass Millionen Europäer Angst vor dem globalen Wettbewerb haben und sich deshalb gegen viele Veränderungen wehren. Diese Angst äußerte sich beispielsweise in der Debatte um die Dienstleistungsrichtlinie und muss ernst genommen werden. Ich möchte betonen, dass wir die Wettbewerbsfähigkeit in Europa nicht um jeden Preis und ungeachtet der Konsequenzen stärken sollten. Es muss ein ausgewogenes Verhältnis zwischen Reform, sozialer Sicherheit und ökologischer Nachhaltigkeit bestehen. Häufig jedoch fördern neue Arbeitsmethoden und moderne Technologien das Wirtschaftswachstum und das soziale Wohl und verringern gleichzeitig die Emissionen in die Umwelt. Um das europäische Sozialstaatsmodell zu bewahren, werden wir die Wettbewerbsfähigkeit stärken, die Arbeitslosigkeit verringern und die Arbeitsproduktivität verbessern müssen. Entsprechende Ergebnisse sollen im Wege einer engen Zusammenarbeit mit den Sozialpartnern erreicht werden. Es gilt, ein neues Gleichgewicht zwischen Flexibilität und Sicherheit zu finden. Aus diesem Grunde wird Finnland kurz vor dem Treffen der Staats- und Regierungschefs in Lahti einen außerordentlichen Sozialgipfel veranstalten, auf dem diese Fragen erörtert werden. Die Außenbeziehungen der Union sind eng mit der Wirtschaft verknüpft, denn die Grundlage der außenpolitischen Aktivitäten der EU ist ihre wirtschaftliche Stärke. Wir sind ein attraktiver Handelspartner, und das heißt, wir haben Einfluss. Die EU ist zu einem globalen Akteur geworden, der sich bei der Behandlung außenpolitischer Fragen keine Denkpause leisten kann. Während der finnischen Präsidentschaft wird die internationale Rolle der EU gefestigt und die Kohärenz ihres Handelns und Wirkens gestärkt werden. Der Union steht ein weitaus umfangreicheres Instrumentarium zur Verfügung als manchen anderen . Dieses gilt es konsequent zu nutzen, ob es nun um Außen- und Handelspolitik, Entwicklungszusammenarbeit oder Menschenrechte geht. Die Stimme der Europäischen Union wird in der Welt nur dann Gehör finden, wenn sie einheitlich erschallt. Wir haben die Absicht, das Krisenmanagement der EU weiterzuentwickeln. Schnelle Eingreiftruppen müssen zum Jahresanfang 2007 vollständig einsatzbereit sein. Die Koordinierung des zivilen und militärischen Krisenmanagements wird fortgesetzt. Schwerpunktbereiche während der finnischen Präsidentschaft werden die Beziehungen der EU zu Russland und die Nördliche Dimension sein. Auch der westliche Balkan, die transatlantischen Beziehungen und Asien werden auf der Tagesordnung weit oben rangieren. Die Beziehungen der EU zu Russland werden sich nicht nur auf Handels- und Energiefragen beschränken. Ziel ist eine breit angelegte Partnerschaft, bei der uns europäische Werte und globale Interessen verbinden. Es geht darum, Russland immer enger in die demokratische europäische Zusammenarbeit in den verschiedenen gesellschaftlichen Bereichen einzubeziehen. Dazu benötigen wir mehr Dialog zwischen den EU-Ländern und Russland, ebenso wie einen Studentenaustausch, kulturelle Zusammenarbeit und die aktive Beteiligung der Zivilgesellschaft. Während der finnischen Ratspräsidentschaft werden Gespräche über den neuen Rahmen für das Partnerschafts- und Kooperationsabkommen EU-Russland stattfinden, das Ende nächsten Jahres ausläuft. Was die Nördliche Dimension betrifft, so sind wir ein gutes Stück vorangekommen: Im Herbst soll die politische Rahmenvereinbarung unterzeichnet werden. Die Entwicklung der Nördlichen Dimension ist auch für andere Formen der Zusammenarbeit im Ostseeraum von Wert. In Finnland beteiligt sich das Parlament mit regem Interesse an der Behandlung von EU-Angelegenheiten und verfügt über sehr viel Einfluss. Es ist vielleicht diese Erfahrung fruchtbarer Zusammenarbeit mit dem eigenen Parlament, die uns Finnen auch die enge Zusammenarbeit mit dem Europäischen Parlament natürlich erscheinen lässt. Zwischen der Arbeit des Europäischen Parlaments und der Tätigkeit der nationalen Parlamente gibt es keine Überschneidungen – jeder hat seine Rolle in Unionsangelegenheiten. Im Grunde jedoch haben sie die gleiche grundlegende Aufgabe zu erfüllen: die Stärkung der Demokratie in der EU. Darüber hinaus werden wir uns selbstverständlich um den Nahen Osten und andere Krisenregionen bemühen. Wir sind sehr besorgt über die Lage in den palästinensischen Gebieten, zu der heute wichtige gesonderte Gespräche stattfinden. In den Außenbeziehungen ist das Unerwartete die Regel und nicht die Ausnahme. Daher ist Finnland auch bereit, seine präsidentschaftlichen Pflichten ernst zu nehmen, wenn unvorhergesehene Ereignisse eintreten. Während der finnischen Präsidentschaft soll eine gründliche Bestandsaufnahme der Fortschritte in den Bereichen Freiheit, Sicherheit und Recht erfolgen. Wir brauchen konkrete Maßnahmen, wirksame Entscheidungen sowie eine konsequente nationale Umsetzung der bereits gefassten Beschlüsse. Im Jahre 1999 wies der Gipfel von Tampere den Weg für die ehrgeizige und demokratische Entwicklung der Bereiche Justiz und Inneres. Jetzt, im Jahr 2006, bietet die Auswertung des Haager Programms eine Gelegenheit, die europäische Zusammenarbeit auf diesem Gebiet aktiv voranzutreiben. Die Bürger erwarten von der Europäischen Union wirksame Maßnahmen zur Abwehr von internationaler Kriminalität, Menschenhandel und Terrorismus. Während der finnischen Präsidentschaft wird der politische Wille der Mitgliedstaaten zu einer effektiveren Entscheidungsfindung im Bereich Polizeiarbeit und Strafrecht auf die Probe gestellt werden. Die entsprechende Arbeit lässt sich verbessern, wenn die Mitgliedstaaten bereit sind, zu einem System der qualifizierten Mehrheitsentscheidungen und zur Vergemeinschaftung in diesem Bereich überzugehen. Von der jüngsten Tagung des Europäischen Rates wurden wir aufgefordert, dies im Zusammenwirken mit der Kommission zu prüfen. Ich möchte unterstreichen, dass es bei der Zusammenarbeit im polizeilichen und strafrechtlichen Bereich nicht einfach darum geht, Punkte zu erzielen. Wir haben nicht die Absicht, den Verfassungsvertrag durch die Hintertür einzuführen, denn die Änderungen lassen sich auch auf der Grundlage des Vertrages von Nizza umsetzen. Finnland möchte auch die Einführung des Grundsatzes der gegenseitigen Anerkennung bei der justiziellen Zusammenarbeit unterstützen. Wenn Urteile und Entscheidungen der Rechtsorgane eines anderen Mitgliedstaates buchstabengetreu umgesetzt werden, so kann dies ein ganz konkreter Beitrag zur Verbesserung der Effizienz grenzüberschreitender strafrechtlicher Ermittlungen und zur Beschleunigung von Strafverfahren sein. Ein gutes Beispiel dafür ist der europäische Haftbefehl, der die benötigte Zeit für die Auslieferung mutmaßlicher Straftäter von mehr als sechs Monaten auf nur einen Tag verkürzt hat. Mit den jüngsten Geschehnissen zum Beispiel auf den Kanarischen Inseln und in Malta ist die illegale Einwanderung wieder einmal in die Schlagzeilen geraten. Wir müssen uns gründlich mit dem Spektrum vorhandener Optionen der Union befassen, wozu auch eine Vereinbarung über eine gemeinsame Politik der legalen Einwanderung gehört. Wirksamere Grenzkontrollen sind nur ein Teil der Lösung, wenn auch ein wichtiger. Die Bedeutung der Zusammenarbeit mit den Herkunfts- und Transitländern lässt sich gar nicht genug betonen. Wir müssen dafür sorgen, dass das gemeinsame Asylsystem der Union bis 2010 eingeführt ist. Die Europäische Union muss in der Lage sein, denen Schutz zu garantieren, die ihn benötigen, und zwar auf der Basis vergleichbarer Verfahren und Rechtsvorschriften. Entsprechende Beachtung verdient hier auch die externe Dimension von Fragen der Einwanderung und der Partnerschaft mit unseren Nachbarn. Wie ich bereits eingangs sagte, gilt es, die Zusammenarbeit zwischen den Institutionen sowohl auf europäischer als auch auf nationaler Ebene weiterzuentwickeln. Ich möchte Ihnen heute insbesondere für diese Gelegenheit danken, die Schwerpunkte der finnischen Präsidentschaft vorzustellen und mit Ihnen darüber zu beraten, wie sie sich fördern lassen. Ihre Kommentare dazu erwarte ich mit Interesse sowohl heute als auch jederzeit in der Zukunft, in diesem Plenum oder in anderen Foren. Die Diskussion über die Entwicklung Europas ist ungeachtet der politischen Differenzen sehr wichtig. Beispielsweise haben die Fraktionsvorsitzenden des Europäischen Parlaments Anfang Juni auf der öffentlichen Sitzung in Helsinki den Willen und die Fähigkeit demonstriert, die europäische Agenda voranzutreiben. Auch wir in Finnland sind eine fruchtbare parteiübergreifende Zusammenarbeit gewohnt. Deshalb ist es nur natürlich, dies auch auf europäischer Ebene so zu halten. Ich hoffe, dass unsere Zusammenarbeit in den nächsten sechs Monaten die bestmöglichen Ergebnisse hervorbringt. Ich freue mich darauf, im Zusammenhang mit den Gipfeltreffen, die während der finnischen Präsidentschaft anstehen, wieder hier im Europäischen Parlament zugegen zu sein. Wir leben in einer Zeit gewaltiger Herausforderungen. Die Europäische Union muss nach vorn schauen, Reformen mutig in die Hand nehmen und den politischen Willen unter Beweis stellen, der für den Ausbau Europas erforderlich ist. Ich meine, dass die Antwort in vielen Fällen „mehr statt weniger Europa“ lautet. Während seiner Präsidentschaft wird sich Finnland darum bemühen, die Union zu einem Blick nach außen und nach vorn zu bewegen. Wir müssen uns Gedanken darüber machen, was für eine Union wir in 10 bis 20 Jahren haben möchten und wie das Ziel zu erreichen ist. Als Europäer müssen wir die historischen Kräfte des Wandels unserer Epoche erkennen, auf sie eingehen und sie uns zu eigen machen. Sich der Realität der Globalisierung zu stellen, ist für die EU eine große Herausforderung. Schon im Vorfeld wurde diese Präsidentschaft als eine Art Übergangsphase charakterisiert. Sie werde sich mit den laufenden Angelegenheiten befassen und die Vorbereitungen für eine Zeit treffen, in der die Voraussetzungen für die Inangriffnahme der großen anstehenden Probleme der EU gegeben sind. Eines muss jedoch klar und deutlich gesagt werden: Auch wenn die Europäische Union vielleicht eine abwartende Haltung einnimmt, wird die Welt um uns herum nicht stehen bleiben. Mit Blick auf die künftigen Generationen Europas wäre es falsch, die Augen vor den historischen Herausforderungen zu verschließen und einfach nur auf bessere Zeiten zu warten. Die Zeit ist hier und jetzt. Die Welt außerhalb der Union verändert sich unaufhaltsam, und wenn wir nicht aufpassen, werden wir der Entwicklung immer mehr hinterherhinken. Das wäre fatal, vor allem für die Zukunft unserer Kinder und folgender Generationen. Um derentwillen muss Europa mit der eigenen Nabelschau aufhören und langfristig über seine Stellung in einer globalisierten Welt nachdenken. Die Welt um uns herum wartet nicht. Unsere Zukunft verlangt von uns heute konkrete Schritte, auch wenn deren Auswirkungen erst später sichtbar werden. In den letzten Jahren ließ die Beteiligung an den Entscheidungsprozessen in der Union zu wünschen übrig, und die Öffentlichkeit steht dem kritischer gegenüber als zuvor. Dennoch halte ich nichts von den pessimistischen Stimmen, die eine Krise in der Union heraufbeschwören. Ich bin vielmehr der Meinung, dass die momentanen Schwierigkeiten überwunden werden können. Die Einigung über die Finanzielle Vorausschau und die Fortschritte bei der Dienstleistungsrichtlinie sind Beispiele dafür, dass die Union in der Lage ist, mit dem entsprechenden politischen Willen wichtige Entscheidungen zu treffen. Ich bin davon überzeugt, dass dieser Wille in allen Institutionen der Europäischen Union vorhanden ist. Die Europäische Union ist eine Wertegemeinschaft, die für ihre Bürger da ist. Deshalb muss die Tatsache, dass sie in den Augen der Bevölkerung an Legitimität, Berechtigung und Glaubwürdigkeit verliert, sehr ernst genommen werden."@de9 "Κύριε Πρόεδρε, κύριε Πρόεδρε και κυρία Αντιπρόεδρε της Επιτροπής, κυρίες και κύριοι, αξιότιμοι προσκεκλημένοι, σας ευχαριστώ θερμά γι’ αυτή την ευκαιρία να έρθω και να συζητήσω τις προτεραιότητες και τους κύριους στόχους της φινλανδικής Προεδρίας με το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο. Η άσκηση των αρμοδιοτήτων της Προεδρίας της Ευρωπαϊκής Ένωσης είναι απαιτητικό καθήκον, αλλά ταυτόχρονα είναι μεγάλη τιμή και προνόμιο, και η Φινλανδία χαιρετίζει την πρόκληση. Η αντίληψη αυτή ότι η νομιμότητα της Ένωσης πάσχει οφείλεται εν μέρει στο γεγονός ότι οι πολίτες δεν γνωρίζουν τι κάνει η Ένωση γι’ αυτούς. Πολλά θέματα που έχουν ουσιαστικές επιπτώσεις στις ζωές των ανθρώπων, όπως το δικαίωμα να κατοικούν, να εργάζονται και να μελετούν οπουδήποτε στην ΕΕ, εκλαμβάνονται ως φυσικό επακόλουθο. Οι άνθρωποι ξεχνούν ότι είναι δυνατά ακριβώς λόγω της Ένωσης. Η έλλειψη ενημέρωσης, ωστόσο, δεν εξηγεί τα πάντα: η Ένωση πρέπει να είναι επίσης σε θέση να βελτιώσει τον τρόπο με τον οποίο ενεργεί. Πρέπει να προσφέρει αποτελέσματα, τις επιπτώσεις των οποίων μπορούν να αισθανθούν οι άνθρωποι στις ίδιες τους τις ζωές. Η βασική προϋπόθεση της Ένωσης, η ειρήνη και η σταθερότητα στην Ευρώπη, εξακολουθεί να είναι σημαντική. Μου το υπενθύμισαν αυτό προσωπικά κατά τη διάρκεια του ταξιδιού μου στην Κροατία πριν από ορισμένες εβδομάδες: θέλουν να προσχωρήσουν στην Ένωση ούτως ώστε οι ίδιοι και τα παιδιά τους να μην χρειαστεί να βιώσουν ποτέ ξανά άλλον πόλεμο. Πολλοί άλλοι άνθρωποι, που έζησαν όλη τους τη ζωή σε συνθήκες ειρήνης, τείνουν, ωστόσο, να θεωρούν την ειρήνη και τη σταθερότητα δεδομένη. Κατά συνέπεια, δεν φαίνεται πλέον αρκετό αυτό καθαυτό να παράσχει νομιμότητα στην Ένωση. Όπως πολλοί από εσάς έχετε συχνά πει, η Ένωση πρέπει να είναι σε θέση να επιδείξει τα οφέλη που παρέχει στους πολίτες της και με άλλους, πιο απτούς, τρόπους. Ο καλύτερος τρόπος να καταδειχθεί η αναγκαιότητα της Ένωσης είναι να επιτελέσει αποτελεσματικά τα καθήκοντά της, ειδικά το νομοθετικό της έργο. Αυτό μπορούμε και πρέπει να το πράξουμε αμέσως βάσει των υφιστάμενων Συνθηκών. Η Ευρώπη δεν μπορεί να περιμένει για νέους κανόνες όσον αφορά τη λήψη αποφάσεων: πρέπει να αρχίσει να βελτιώνει τον τρόπο με τον οποίο λειτουργεί πάραυτα. Η Ένωση πρέπει να δείξει ότι μπορεί να επιτύχει αποτελέσματα που έχουν αντίκτυπο στις ανθρώπινες ζωές και να μην λογομαχεί απλώς για θεσμικά θέματα. Η βελτίωση της αποτελεσματικότητας προϋποθέτει τη λήψη γενναίων αποφάσεων από τους ηγέτες και τους υπευθύνους λήψης αποφάσεων της Ευρώπης. Δεν μπορούμε να σκεφτόμαστε μόνον το εδώ και το τώρα, ή τις προσεχείς εκλογές· πρέπει να σκεφτούμε τα συμφέροντα των μελλοντικών γενεών. Γι’ αυτόν τον λόγο πρέπει επίσης να ληφθούν αποφάσεις που είναι ίσως οδυνηρές τώρα, οι οποίες όμως θα βοηθήσουν να διαμορφωθεί το μέλλον. Πρέπει επίσης να υπάρξει προθυμία για την ανεύρεση συμβιβαστικών λύσεων σε θέματα επί των οποίων οι οπτικές γωνίες των κρατών διαφέρουν και να θεωρείται η Ευρώπη ως σύνολο. Η Ένωση πρέπει να επικεντρωθεί στο ουσιώδες, και να εργαστεί αποτελεσματικά προς τούτο. Αυτό συνεπάγεται το είδος δράσης που έχει ως αποτέλεσμα προστιθέμενη αξία σε σύγκριση με αυτά που δύνανται να πράξουν τα κράτη μέλη μόνα τους. Η εν λόγω προστιθέμενη αξία μπορεί να επιτευχθεί στους τομείς της κοινωνικής ευημερίας, της ασφάλειας και της ελευθερίας. Για να υλοποιήσουμε αυτούς τους στόχους πρέπει να αρχίσουμε με την ορθή προσέγγιση. Η διαφάνεια είναι απαραίτητη: οι πολίτες μας πρέπει να γνωρίζουν πώς λαμβάνονται οι αποφάσεις που τους επηρεάζουν. Η αναπτυσσόμενη πολιτική συζήτηση στην Ευρώπη είναι προς όφελος όλων. Μπορείτε να διαδραματίσετε ρόλο ζωτικής σημασίας σε αυτή τη διαδικασία. Χαίρομαι που εμείς στο Ευρωπαϊκό Συμβούλιο αποφασίσαμε να αυξήσουμε τη διαφάνεια των συνεδριάσεων του Συμβουλίου. Η Φινλανδία, ως προεδρεύουσα χώρα, θα εφαρμόσει ολοκληρωμένα τις αρχές που ενέκρινε το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο για την αύξηση της διαφάνειας του έργου του Συμβουλίου. Η Φινλανδία θα έχει ως στόχο να συμβάλει στο θέμα της διαφάνειας και με άλλους τρόπους, στο σύνολο του καθημερινού της έργου και των δραστηριοτήτων της. Πρέπει να έχουμε στόχο να διασφαλίσουμε ότι όλες οι απαραίτητες πληροφορίες θα είναι διαθέσιμες στον ιστότοπο της Προεδρίας της Ευρωπαϊκής Ένωσής μας το συντομότερο δυνατόν. Ορισμένες φορές πρακτικές λύσεις όπως αυτή συντελούν περισσότερο στην παροχή ουσιαστικής πρόσβασης στην ενημέρωση από ό,τι απλώς οι πολιτικές δηλώσεις. Ως η χώρα που ασκεί την Προεδρία, η συνεργασία μας με το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο ξεκίνησε θαυμάσια. Θέλω να ευχαριστήσω τον Πρόεδρο και όλους τους βουλευτές του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου που παρέστησαν στη συνεδρίαση μεταξύ της φινλανδικής κυβέρνησης και του Κοινοβουλίου στο Ελσίνκι. Επίσης, αρκετές κοινοβουλευτικές επιτροπές και πολιτικές ομάδες επισκέφτηκαν τη Φινλανδία και μετείχαν σε εποικοδομητικές συζητήσεις όσον αφορά τους στόχους της Προεδρίας μας. Κατά τη διάρκεια της Προεδρίας της, η Φινλανδία θα εστιάσει τις προσπάθειές της στη βελτίωση του ρυθμιστικού πλαισίου, δηλαδή στην ποιότητα της νομοθεσίας, δίνοντας μεγαλύτερη έμφαση στις αρχές της επικουρικότητας και της αναλογικότητας. Δεν θα πρόκειται απλώς για προσπάθεια περιορισμού της νομοθεσίας. Στην Ευρωπαϊκή Ένωση χρειαζόμαστε νέα νομοθεσία, αλλά πρέπει να εκσυγχρονίσουμε την υφιστάμενη νομοθεσία. Κατ’ αυτόν τον τρόπο, η Ένωση μπορεί να επηρεάσει και να αντιδράσει δυναμικά στις αλλαγές στον κόσμο γύρω της. Στηρίζουμε το έργο της Επιτροπής προς αυτή την κατεύθυνση. Η Προεδρία θα επενδύσει χρόνο και προσπάθεια προκειμένου να διασφαλίσει ότι κατά τη λήψη αποφάσεων λαμβάνονται δεόντως υπόψη οι οικονομικές, κοινωνικές και περιβαλλοντικές επιπτώσεις των νομοθετικών προτάσεων. Στόχος μας θα είναι επίσης να επισπεύσουμε την εφαρμογή των κοινοτικών προτάσεων που αποσκοπούν στην απλούστευση και τον εκσυγχρονισμό της νομοθεσίας. Το έργο του Συμβουλίου θα βασιστεί στο ετήσιο πρόγραμμα εργασίας για το 2006, το οποίο θα εκπονηθεί σε συνεργασία με την Αυστρία. Η συνεργασία μεταξύ των διαδοχικών Προεδριών είναι πολύ σημαντική για τη συνοχή. Με την Αυστρία ήταν επιτυχής, και σκοπεύουμε να συνεχίσουμε τη συνεργασία στο ίδιο ακριβώς θετικό πνεύμα με τη Γερμανία, η οποία θα μας διαδεχθεί. Η φινλανδική Προεδρία έχει δεσμευτεί ότι θα διεκπεραιώσει πλήρως την ατζέντα της Ένωσης και όλα τα θέματά της αποτελεσματικά, αποδοτικά και αμερόληπτα. Πρέπει να αναφέρω εδώ συνοπτικά τα θέματα που προτίθεται να υπογραμμίσει ιδιαιτέρως η φινλανδική Προεδρία, αυτό όμως δεν σημαίνει ότι δεν θα επιληφθούμε των άλλων θεμάτων εξίσου επιμελώς. Υπάρχει ανάγκη για πρόοδο σε όλους τους τομείς. Η Φινλανδία επιθυμεί να προωθήσει τη συζήτηση σχετικά με το μέλλον της Ένωσης. Με τη συζήτηση αυτή συνδέονται τα πολύ ουσιαστικά θέματα του μέλλοντος της Συνταγματικής Συνθήκης της Ένωσης και της διεύρυνσης της ΕΕ. Χαίρομαι που το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο αποφάσισε τον Ιούνιο ότι, όσον αφορά τη Συνταγματική Συνθήκη, ήταν καιρός να προχωρήσει από την απλή περισυλλογή σε ένα περισσότερο προορατικό στάδιο. Αυτή η διπλή προσέγγιση είναι η ορθή: θα βελτιώσουμε τον τρόπο με τον οποίο λειτουργεί η Ένωση σύμφωνα με τις υφιστάμενες Συνθήκες, ενώ ταυτόχρονα αρχίζουμε να μελετούμε το μέλλον της Συνταγματικής Συνθήκης. Κατά τη διάρκεια της Προεδρίας της, η Φινλανδία θα αρχίσει διαβουλεύσεις σχετικά με το μέλλον της Συνταγματικής Συνθήκης. Οι διαβουλεύσεις αυτές με τα κράτη μέλη και τα θεσμικά όργανα της ΕΕ θα αποτελέσουν τη βάση έκθεσης που θα εκπονηθεί κατά το πρώτο ήμισυ του 2007, όταν θα βρίσκεται στην Προεδρία η Γερμανία. Είμαι πεπεισμένος ότι η Συνθήκη την οποία διαπραγματεύτηκαν τα κράτη μέλη είναι απαραίτητη για μια επεκτεινόμενη Ένωση. Στη Φινλανδία η κυβέρνηση υπέβαλε πρόταση για την επικύρωση της Συνθήκης στο φινλανδικό κοινοβούλιο στις αρχές του Ιουνίου, και το κοινοβούλιο θα αποφανθεί για το ζήτημα στη συνεδρίαση του φθινοπώρου. Κατ’ αυτόν τον τρόπο, η Φινλανδία εγκρίνει μια θέση για την εν λόγω Συνθήκη. Η διεύρυνση της Ένωσης είναι ένα από τα βασικά θέματα της φινλανδικής Προεδρίας. Είμαι προσωπικά πεπεισμένος ότι η διεύρυνση της Ένωσης υπήρξε επιτυχής. Η διεύρυνση δεν αποτελεί απλώς μέσο ζωτικής σημασίας για την ενίσχυση της σταθερότητας και της δημοκρατίας, συνιστά επίσης μια από τις στρατηγικές απαντήσεις της Ευρώπης στις προκλήσεις της παγκοσμιοποίησης. Πρόσφατες αναλύσεις δείχνουν ότι ο τελευταίος γύρος της διεύρυνσης απέφερε σαφές όφελος τόσο για τα νέα όσο και για τα παλαιά κράτη μέλη. Τον Ιούνιο το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο διεξήγαγε σημαντική συζήτηση για την ικανότητα απορρόφησης της Ένωσης. Χαίρομαι που αυτό δεν ετέθη ως νέο κριτήριο προσχώρησης. Δεν πρέπει να τεθούν νέα κριτήρια προσχώρησης για τις υποψήφιες χώρες, ταυτόχρονα όμως τα υφιστάμενα κριτήρια πρέπει να τηρούνται πλήρως. Σε τελική ανάλυση, η Ένωση πρέπει να παραμείνει μια ανοικτή Κοινότητα. Τα ευρωπαϊκά κράτη που πληρούν τα κριτήρια ένταξης πρέπει να είναι σε θέση να προσχωρήσουν. Κατά τη διάρκεια της Προεδρίας μας θα ληφθεί απόφαση σχετικά με την ημερομηνία ένταξης της Ρουμανίας και της Βουλγαρίας. Οι ενταξιακές διαπραγματεύσεις με την Τουρκία και την Κροατία θα προχωρήσουν επίσης βάσει της προόδου που θα σημειώσουν και των εκθέσεων της Επιτροπής. Από τότε που η Φινλανδία προσχώρησε στην ΕΕ έχει στηρίξει προσπάθειες προκειμένου να καταστεί το έργο των θεσμικών οργάνων της Ένωσης αποτελεσματικότερο και να βελτιωθεί η στενή συνεργασία που υπάρχει μεταξύ τους. Ως η χώρα που ασκεί την Προεδρία, θα αναπτύξουμε στενή και αποτελεσματική συνεργασία με το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο. Δεν αναφέρομαι απλώς στον ρόλο του Κοινοβουλίου στη διαδικασία συναπόφασης ως νομοθέτη ισότιμου με το Συμβούλιο, αλλά σε ευρύτερο πλαίσιο, προωθώντας τους βασικούς στόχους της Ένωσης. Η φινλανδική Προεδρία θα υποστηρίξει επίσης την ευρωπαϊκή προοπτική των Δυτικών Βαλκανίων. Το τρέχον έτος θα είναι από πολλές απόψεις ζωτικής σημασίας για το μέλλον των Δυτικών Βαλκανίων. Η διαδικασία που αφορά το καθεστώς του Κοσσυφοπεδίου είναι πιθανόν να φτάσει σε τελικό στάδιο το φθινόπωρο. Η Προεδρία ελπίζει ότι τα ενδιαφερόμενα μέρη θα επιτύχουν αποτελέσματα στις απαιτητικές διαπραγματεύσεις στις οποίες θα προσέλθουν υπό τον Martti Ahtisaari έως τα τέλη του έτους. Ένας τομέας ζωτικής σημασίας κατά τη διάρκεια της φινλανδικής Προεδρίας θα είναι η ανταγωνιστικότητα της Ένωσης και των κρατών μελών της και η επιτυχία τους στο πλαίσιο του παγκόσμιου ανταγωνισμού. Αυτά τα θέματα θα προσπαθήσουμε να αντιμετωπίσουμε κατά τη διάρκεια της Προεδρίας μας στους διαφόρους σχηματισμούς του Συμβουλίου. Ένα θεμελιώδες ερώτημα είναι το πού θα βρει η Ευρώπη τις βάσεις για οικονομική ανάπτυξη. Η απάντηση της Φινλανδίας είναι ότι θα βρεθούν σε τομείς όπως η καινοτομία, οι λύσεις για την ενέργεια, η ποιότητα της εργασίας και η παραγωγικότητα, το άνοιγμα στο παγκόσμιο εμπόριο, η μετανάστευση και ένα κατάλληλο κοινωνικό σύστημα ασφάλισης. Τα κράτη μέλη έχουν την κύρια ευθύνη για την ανταγωνιστικότητα. Το καθήκον είναι δικό τους. Η Ένωση πρέπει να διαδραματίσει επίσης τον δικό της ρόλο. Η Φινλανδία θα αγωνιστεί να επιτύχει αποτελέσματα σε σχέση με το έβδομο πρόγραμμα πλαίσιο για την έρευνα. Το ίδιο ισχύει και για τον κανονισμό για τις χημικές ουσίες, REACH, την οδηγία για τις υπηρεσίες, την οδηγία για τον χρόνο εργασίας και τον κανονισμό για τη διεθνή περιαγωγή. Θέλουμε να σημειώσουμε πρόοδο στην ανάπτυξη μιας ευρείας πολιτικής για την καινοτομία. Στο νομοθετικό έργο του Συμβουλίου και στη συνάντηση των αρχηγών κρατών και κυβερνήσεων στο Λάχτι θα εστιάσουμε σε πρωτοβουλίες που αποσκοπούν στη δημιουργία ευνοϊκού περιβάλλοντος για την ανάπτυξη καινοτομίας και την αποτελεσματική της υιοθέτηση. Μιλούμε για μια πολιτική καινοτομίας προσανατολισμένη στη ζήτηση. Οι αρχηγοί κρατών και κυβερνήσεων στο Λάχτι μπορούν να επισπεύσουν την απαραίτητη διαδικασία λήψης αποφάσεων. Για να υπάρξει ευρεία πολιτική καινοτομίας απαιτείται αποτελεσματικότερη συνεργασία και διαδικασίες λήψης αποφάσεων στην Ένωση όσον αφορά, λόγου χάρη, την τυποποίηση, την προστασία της πνευματικής ιδιοκτησίας, και την ανάπτυξη των χρηματοπιστωτικών αγορών. Θα είναι εξίσου σημαντικό να προωθηθεί η κινητικότητα των φοιτητών και των ερευνητών, να ενισχυθεί η συνεργασία μεταξύ των πανεπιστημίων και να επιταχυνθεί η δημιουργία ευρωπαϊκών κέντρων αριστείας. Θέλω επίσης να υπογραμμίσω πόσο σημαντικός για την καινοτομία είναι ο θετικός αντίκτυπος του ανταγωνισμού που απορρέει από μια ανοικτή παγκόσμια οικονομία. Η Ευρώπη πρέπει να ενισχύσει την κινητικότητα των πνευματικών και υλικών πόρων της. Ο ακρογωνιαίος λίθος της πολιτικής για την καινοτομία είναι η εσωτερική αγορά της Ένωσης και η περαιτέρω ανάπτυξή της. Τα εμπόδια στην αποτελεσματική λειτουργία της εσωτερικής αγοράς πρέπει να αρθούν, ούτως ώστε να γίνουν πλήρως αισθητά τα οφέλη της οικονομικής ολοκλήρωσης. Η εσωτερική αγορά αποτελεί την καθαυτή βάση της ΕΕ. Αυτό δεν πρέπει να λησμονείται. Η αγορά των υπηρεσιών έχει μείζονα σημασία ως προς αυτό, και είναι θαυμάσιο το γεγονός ότι καταλήγουμε σε συμφωνία σχετικά με την οδηγία για τις υπηρεσίες. Ο ρόλος του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου υπήρξε ζωτικής σημασίας. Ελπίζω ότι η οδηγία θα μπορέσει εν τέλει να εγκριθεί αμέσως κατά τη δεύτερη ανάγνωση στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο. Οι εξωτερικές σχέσεις που αφορούν την ενέργεια βρίσκονται επίσης στην ατζέντα στη συνάντηση των αρχηγών κρατών και κυβερνήσεων στο Λάχτι. Ο ρώσος πρόεδρος Βλαντιμίρ Πούτιν προσκλήθηκε στο δείπνο που θα διεξαχθεί μετά τη συνεδρίαση, όπου ο ίδιος και οι ηγέτες της ΕΕ θα έχουν την ευκαιρία για ορισμένες άτυπες συζητήσεις. Η οικονομική επιτυχία της Ευρώπης εξαρτάται πάρα πολύ από τη διασφάλιση αξιόπιστου ενεργειακού εφοδιασμού σε λογικό κόστος. Όλα τα κράτη μέλη επηρεάζονται από τις προκλήσεις της αύξησης των ενεργειακών τιμών, της αξιοπιστίας του εφοδιασμού και της κλιματικής αλλαγής. Οι επιλογές ενεργειακής πολιτικής αποτελούν κατά μέγα μέρος εθνικές υποθέσεις. Η Ευρωπαϊκή Ένωση, ωστόσο, χρειάζεται κοινές κατευθυντήριες γραμμές για την ενεργειακή πολιτική και, ιδιαίτερα, μια συνεκτική πολιτική εξωτερικών σχέσεων όσον αφορά την ενέργεια. Κατά τη διάρκεια της φινλανδικής Προεδρίας επιθυμούμε να προωθήσουμε τη στρατηγική συζήτηση σχετικά με τον τρόπο με τον οποίο πρέπει να καταστήσουμε ορατούς τους στόχους μας σχετικά με την ενεργειακή πολιτική στις εξωτερικές σχέσεις της Ένωσης. Το εθνικό κοινοβούλιο της Φινλανδίας, η Eduskunta, εορτάζει μια ειδική επέτειο. Εφέτος συμπληρώνονται εκατό χρόνια από την ίδρυση του κοινοβουλίου με ένα νομοθετικό σώμα και τη θέσπιση της καθολικής ψηφοφορίας. Όλοι, άνδρες και γυναίκες εξίσου, είχαν ταυτόχρονα το δικαίωμα του εκλέγειν και εκλέγεσθαι. Είμαστε υπερήφανοι γι’ αυτό το ορόσημο στην ιστορία της δημοκρατίας μας. Η κατανάλωση ενέργειας και η επιλογή ενεργειακών πόρων συνδέεται στενά με την πλέον σοβαρή απειλή της εποχής μας για το περιβάλλον, την κλιματική αλλαγή. Σε σχέση με την πολιτική για την αλλαγή του κλίματος, είναι ιδιαίτερα σημαντικό να προωθηθούν οι συζητήσεις σχετικά με την ανάπτυξη της σύμβασης πλαίσιο των Ηνωμένων Εθνών για τις κλιματικές μεταβολές μετά το 2012. Η φινλανδική Προεδρία θα δοκιμάσει να προωθήσει διεθνώς τη συζήτηση που θα μπορούσε να έχει ως αποτέλεσμα τον στόχο της ΕΕ για τη θέσπιση ενός φιλόδοξου συστήματος σχετικά με την αλλαγή του κλίματος που να καλύπτει όλες τις μείζονες χώρες. Μια ολοκληρωμένη προσέγγιση δεν θα συμβάλει μόνο στην προώθηση μιας λύσης ενόψει της πρόκλησης της αλλαγής του κλίματος η οποία θα είναι εξίσου αποτελεσματική όσο και εφικτή, αλλά θα προστατεύσει επίσης την ανταγωνιστικότητα της ΕΕ. Και τα δύο αυτά θέματα, η ενέργεια και η αλλαγή του κλίματος, θα κατέχουν τις πρώτες θέσεις στην ατζέντα σε διασκέψεις κορυφής με τρίτες χώρες κατά τη διάρκεια της φινλανδικής Προεδρίας, περιλαμβανομένης της 10ης Συνόδου Κορυφής ASEM μεταξύ της ΕΕ και των ασιατικών χωρών, η οποία πρόκειται να διεξαχθεί στο Ελσίνκι. Γνωρίζω καλά ότι εκατομμύρια Ευρωπαίων φοβούνται τον παγκόσμιο ανταγωνισμό και ότι, κατά συνέπεια, αντιτίθενται επίσης σε πολλές αλλαγές. Ο φόβος αυτός ήταν προφανής στη συζήτηση σχετικά με την οδηγία για τις υπηρεσίες, επί παραδείγματι. Πρέπει να ληφθεί σοβαρά υπόψη. Τονίζω ότι δεν πρέπει να προσπαθήσουμε να ενισχύσουμε την ανταγωνιστικότητα στην Ευρώπη ανεξαρτήτως του κόστους και ασχέτως των επιπτώσεων. Πρέπει να υπάρχει ισορροπία μεταξύ της μεταρρύθμισης, της κοινωνικής ασφάλισης και της περιβαλλοντικής αειφορίας. Συχνά, ωστόσο, νέες μέθοδοι εργασίας και η σύγχρονη τεχνολογία ευνοούν τόσο την οικονομική ανάπτυξη όσο και την κοινωνική ευημερία, και μειώνουν τις εκπομπές στο περιβάλλον. Για τη διατήρηση των κοινωνιών ευημερίας της Ευρώπης πρέπει να ενισχύσουμε την ανταγωνιστικότητα, να μειώσουμε την ανεργία και να βελτιώσουμε την παραγωγικότητα της εργασίας. Τα αποτελέσματα θα επιτευχθούν μέσω της στενής συνεργασίας με τους κοινωνικούς εταίρους. Ο στόχος εν προκειμένω είναι μια νέα ισορροπία μεταξύ της ευελιξίας και της ασφάλειας. Η Φινλανδία θα διοργανώσει συνεπώς μια έκτακτη διάσκεψη κορυφής για κοινωνικά θέματα ακριβώς πριν από τη συνάντηση στο Λάχτι των αρχηγών κρατών και κυβερνήσεων, όπου θα συζητηθούν αυτά τα θέματα. Οι εξωτερικές σχέσεις της Ένωσης συνδέονται με την οικονομία, δεδομένου ότι η εξωτερική δράση της βασίζεται στην οικονομική ισχύ της. Είμαστε ένας ελκυστικός εμπορικός εταίρος, και αυτό σημαίνει ότι έχουμε επιρροή. Η ΕΕ έχει καταστεί παγκόσμιος παράγοντας, ο οποίος δεν έχει την πολυτέλεια διαλειμμάτων περισυλλογής κατά τον χειρισμό των εξωτερικών υποθέσεων. Κατά τη διάρκεια της φινλανδικής Προεδρίας, ο διεθνής ρόλος της ΕΕ θα εδραιωθεί και η συνοχή στον τρόπο με τον οποίο ενεργεί και λειτουργεί θα ενισχυθεί. Η Ένωση έχει μια πολύ πιο ολοκληρωμένη σειρά μέσων στη διάθεσή της από ό,τι πολλοί άλλοι παγκόσμιοι παράγοντες. Πρέπει να χρησιμοποιούνται με συνέπεια, όσον αφορά την πολιτική για τις εξωτερικές σχέσεις, το εμπόριο, τη συνεργασία για την ανάπτυξη ή τα ανθρώπινα δικαιώματα. Η φωνή της Ένωσης θα ακουστεί σε ολόκληρο τον κόσμο ως φωνή ενότητας μόνον εφόσον η Ένωση είναι ενωμένη. Σκοπεύουμε να αναπτύξουμε περαιτέρω τον μηχανισμό διαχείρισης κρίσεων της Ένωσης. Η ταχεία ανάπτυξη στρατευμάτων πρέπει να είναι απολύτως έτοιμη να αντιδράσει έως τις αρχές του 2007. Ο συντονισμός της διαχείρισης πολιτικών και στρατιωτικών κρίσεων θα συνεχιστεί. Οι σχέσεις της ΕΕ με τη Ρωσία και η Βόρεια Διάσταση θα αποτελέσουν τομείς προτεραιότητας κατά τη διάρκεια της φινλανδικής Προεδρίας. Τα Δυτικά Βαλκάνια, οι διατλαντικές σχέσεις και η Ασία θα βρίσκονται επίσης στις πρώτες θέσεις της ατζέντας. Οι σχέσεις μεταξύ της ΕΕ και της Ρωσίας δεν θα περιοριστούν απλώς στα θέματα εμπορίου και ενέργειας: στόχος μας είναι μια εταιρική σχέση ευρείας βάσης, στην οποία θα μας ενώνουν οι ευρωπαϊκές αξίες και τα παγκόσμια συμφέροντα. Ο στόχος θα είναι η ακόμη μεγαλύτερη συμμετοχή της Ρωσίας σε δημοκρατική ευρωπαϊκή συνεργασία στους διαφόρους τομείς της κοινωνίας. Γι’ αυτό απαιτείται περισσότερος διάλογος μεταξύ των χωρών της ΕΕ και της Ρωσίας, καθώς και ανταλλαγές φοιτητών, πολιτιστικές συνεργασίες και ενεργός συμμετοχή της κοινωνίας των πολιτών. Κατά τη διάρκεια της φινλανδικής Προεδρίας θα διεξαχθούν συζητήσεις όσον αφορά το νέο πλαίσιο για τη συμφωνία εταιρικής σχέσης και συνεργασίας μεταξύ της ΕΕ και της Ρωσίας, η οποία λήγει στα τέλη του έτους. Αναφορικά με τη Βόρεια Διάσταση, έχουμε πλέον προχωρήσει πολύ: η πολιτική συμφωνία πλαίσιο πρόκειται να υπογραφεί το φθινόπωρο. Η ανάπτυξη της Βόρειας Διάστασης έχει επίσης αξία σε σχέση με άλλες μορφές συνεργασίας στην περιοχή της Βαλτικής. Στη Φινλανδία, το κοινοβούλιο εμπλέκεται άμεσα στη διαχείριση των κοινοτικών υποθέσεων, και ασκεί μεγάλη επιρροή. Ίσως η εμπειρία αυτή από την εποικοδομητική συνεργασία που έχουμε με το κοινοβούλιό μας κατέστησε τόσο φυσικό εμείς οι Φινλανδοί να αναπτύσσουμε επίσης στενή συνεργασία με το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο. Δεν υπάρχει αλληλεπικάλυψη στο έργο του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου και το έργο των εθνικών κοινοβουλίων: το καθένα διαδραματίζει τον δικό του ρόλο στις υποθέσεις της Ένωσης. Βασικά, ωστόσο, έχουν την ίδια θεμελιώδη αποστολή: την ενίσχυση της δημοκρατίας στην Ένωση. Επιπλέον όλων αυτών, θα αφιερώσουμε προφανώς τις προσπάθειές μας στις κρίσεις στη Μέση Ανατολή και σε άλλες περιοχές. Ανησυχούμε πολύ για την κατάσταση στα παλαιστινιακά εδάφη, όπου σήμερα διεξάγονται σημαντικές χωριστές συνομιλίες. Στις εξωτερικές σχέσεις το απρόοπτο είναι ο κανόνας αντί της εξαίρεσης. Η Φινλανδία είναι επίσης έτοιμη να αντιμετωπίσει σοβαρά τις προεδρικές ευθύνες της σε περίπτωση που συμβεί το απρόοπτο. Κατά τη διάρκεια της φινλανδικής Προεδρίας, θα διεξαχθεί ενδελεχής πολιτική αξιολόγηση σχετικά με την επιτευχθείσα πρόοδο στον χώρο ελευθερίας, ασφάλειας και δικαιοσύνης. Χρειαζόμαστε απτή δράση, αποτελεσματική λήψη αποφάσεων και την αυστηρή εφαρμογή σε εθνικό επίπεδο των αποφάσεων που έχουν ήδη ληφθεί. Το 1999 η Σύνοδος Κορυφής του Τάμπερε έδειξε τον δρόμο για τη φιλόδοξη και δημοκρατική ανάπτυξη της δικαιοσύνης και των εσωτερικών υποθέσεων. Τώρα, το 2006, η αξιολόγηση του προγράμματος της Χάγης θα παράσχει μια ευκαιρία να προωθηθεί ενεργά η ευρωπαϊκή συνεργασία στον εν λόγω τομέα. Το κοινό αναμένει ουσιαστική δράση εκ μέρους της Ευρωπαϊκής Ένωσης για την καταπολέμηση της διεθνούς εγκληματικότητας, της εμπορίας ανθρώπων και της τρομοκρατίας. Κατά τη διάρκεια της φινλανδικής Προεδρίας η πολιτική βούληση των κρατών μελών να δεσμευτούν για αποτελεσματικότερη λήψη αποφάσεων, ειδικά στον τομέα της αστυνόμευσης και του εγκλήματος, θα τεθεί σε δοκιμασία. Το έργο μπορεί να βελτιωθεί εάν τα κράτη μέλη προτίθενται να στραφούν σε ένα σύστημα αποφάσεων ειδικής πλειοψηφίας και κοινοτικοποίησης στον εν λόγω τομέα. Το τελευταίο Ευρωπαϊκό Συμβούλιο μας κάλεσε να εξετάσουμε αυτή την προοπτική σε συνεργασία με την Επιτροπή. Θέλω να υπογραμμίσω ότι η συνεργασία στον τομέα της αστυνόμευσης και του εγκλήματος δεν είναι απλώς ένας τρόπος συγκέντρωσης πόντων. Δεν σκοπεύουμε να περάσουμε τη Συνταγματική Συνθήκη από την πίσω πόρτα, επειδή οι αλλαγές μπορούν να εφαρμοστούν βάσει της Συνθήκης της Νίκαιας. Η Φινλανδία επιθυμεί επίσης να προσυπογράψει την εφαρμογή της αρχής της αμοιβαίας αναγνώρισης στη δικαστική συνεργασία. Εάν οι δικαστικές αποφάσεις των νομικών αρχών σε άλλο κράτος μέλος εφαρμόζονται ως έχουν, αυτό μπορεί να αποτελέσει έναν πολύ ουσιαστικό τρόπο ενίσχυσης της αποτελεσματικότητας διασυνοριακών ποινικών ερευνών μεγάλης κλίμακας και επίσπευσης των νομικών διαδικασιών. Καλό παράδειγμα αυτού αποτελεί το ευρωπαϊκό ένταλμα σύλληψης, το οποίο είχε ως αποτέλεσμα τη συντόμευση του απαιτούμενου χρονικού διαστήματος για την έκδοση υπόπτων από άνω των έξι μηνών σε μόλις μία ημέρα. Τα πρόσφατα γεγονότα, όπως αυτά στις Καναρίους Νήσους και τη Μάλτα, έχουν αναδείξει και πάλι την παράνομη μετανάστευση σε κύρια είδηση. Πρέπει να εξετάσουμε διεξοδικά το φάσμα των επιλογών που έχει η Ένωση, περιλαμβανομένης της συμφωνίας για τις κοινές πολιτικές σχετικά με την παράνομη μετανάστευση. Ο αποτελεσματικότερος συνοριακός έλεγχος είναι απλώς μέρος της λύσης, αν και σημαντικό. Η σημασία της συνεργασίας με τις χώρες προέλευσης και διαμετακόμισης που εμπλέκονται σε παράνομη μετανάστευση δεν μπορεί να μεγαλοποιηθεί. Πρέπει να διασφαλίσουμε ότι το κοινό σύστημα ασύλου της Ένωσης θα τεθεί σε εφαρμογή έως το 2010. Η Ένωση πρέπει να είναι σε θέση να εγγυηθεί προστασία σε αυτούς που την χρειάζονται, όσον αφορά συγκρίσιμες διαδικασίες και νομοθεσία. Πρέπει να δοθεί επίσης προσοχή στην εξωτερική διάσταση ζητημάτων που συνδέονται με τη μετανάστευση και την εταιρική σχέση με τους γείτονές μας. Όπως είπα στην αρχή, η συνεργασία μεταξύ των θεσμικών οργάνων τόσο σε ευρωπαϊκό όσο και σε εθνικό επίπεδο πρέπει να αναπτυχθεί περαιτέρω. Σήμερα θέλω να σας ευχαριστήσω ιδιαιτέρως γι’ αυτή την ευκαιρία να παρουσιάσω τις προτεραιότητες της φινλανδικής Προεδρίας και να συζητήσω μαζί σας τον τρόπο με τον οποίο μπορούν να προωθηθούν. Αναμένω τις παρατηρήσεις σας με ενδιαφέρον τόσο σήμερα όσο και οποιαδήποτε στιγμή στο μέλλον, στην παρούσα Ολομέλεια και σε άλλα πλαίσια. Η συζήτηση για την ανάπτυξη της Ευρώπης είναι σημαντική, ανεξαρτήτως των πολιτικών διαφορών. Οι ηγέτες των πολιτικών ομάδων του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, επί παραδείγματι στη δημόσια συνεδρίαση στο Ελσίνκι στις αρχές Ιουνίου, επέδειξαν τη βούληση και την ικανότητα να προχωρήσουν όσον αφορά την ευρωπαϊκή ατζέντα. Εμείς στη Φινλανδία είμαστε επίσης συνηθισμένοι να μετέχουμε σε παραγωγική διακομματική συνεργασία. Είναι επίσης φυσικό να το πράττουμε σε ευρωπαϊκό επίπεδο. Ελπίζω ότι συνεργαζόμενοι, κατά τη διάρκεια των επόμενων έξι μηνών, θα επιτύχουμε τα καλύτερα δυνατά αποτελέσματα. Ανυπομονώ να παραστώ και πάλι εδώ στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο σε σχέση με τις διασκέψεις κορυφής που θα διεξαχθούν κατά τη διάρκεια της φινλανδικής Προεδρίας. Ζούμε σε μια εποχή τεράστιων προκλήσεων. Η Ένωση πρέπει να κοιτάξει στο μέλλον, να ενστερνιστεί γενναία τη μεταρρύθμιση και να επιδείξει την πολιτική βούληση που απαιτείται για την ανάπτυξη της Ευρώπης. Φρονώ ότι σε πολλές περιπτώσεις η σωστή απάντηση είναι περισσότερη Ευρώπη, όχι λιγότερη. Κατά τη διάρκεια της Προεδρίας της, η Φινλανδία θα προσπαθήσει να πείσει την Ένωση να κοιτάξει προς τα έξω και προς τα εμπρός. Πρέπει να στοχαστούμε το είδος της Ένωσης που επιθυμούμε να επιτύχουμε σε 10 έως 20 χρόνια από τώρα, και τον τρόπο με τον οποίο πρόκειται να επιτευχθεί αυτό. Ως Ευρωπαίοι, πρέπει να εντοπίσουμε τις ιστορικές δυνάμεις της αλλαγής της εποχής μας, να ανταποκριθούμε σε αυτές και να τις ενστερνιστούμε. Η αντιμετώπιση της πραγματικότητας της παγκοσμιοποίησης αποτελεί μείζονα πρόκληση για την ΕΕ. Καθώς πρόκειται σε λίγο να ξεκινήσει, η Προεδρία αυτή έχει ήδη περιγραφεί ως ένα είδος μεταβατικού σταδίου. Θα επιληφθεί των καθημερινών υποθέσεων και θα προετοιμάσει το έδαφος για τη στιγμή που οι προϋποθέσεις αντιμετώπισης των μειζόνων θεμάτων της Ένωσης θα είναι πρόσφορες. Πρέπει να ειπωθεί πολύ κατηγορηματικά, ωστόσο, ότι, παρότι η Ευρωπαϊκή Ένωση είναι ενδεχομένως σε διάθεση αναμονής, ο υπόλοιπος κόσμος γύρω μας δεν πρόκειται να σταματήσει. Θα ήταν λάθος τρόπος αντιμετώπισης των μελλοντικών γενεών της Ευρώπης αν κλείναμε τα μάτια στις ιστορικές προκλήσεις που αντιμετωπίζουμε και απλώς περιμέναμε να έλθει η κατάλληλη στιγμή. Η στιγμή αυτή είναι εδώ και τώρα. Ο κόσμος ο οποίος περιβάλλει την Ένωση μεταβάλλεται και αν δεν προσέξουμε θα μείνουμε πολύ πίσω. Αυτό θα είναι καταστροφικό, πρωτίστως για το μέλλον των παιδιών μας και των μελλοντικών γενεών. Για χάρη τους, η Ευρώπη πρέπει να εγκαταλείψει την εσωστρέφεια και να εξετάσει τη θέση της στο παγκόσμιο πλαίσιο μακροπρόθεσμα. Ο κόσμος γύρω μας δεν θα περιμένει. Η διασφάλιση του μέλλοντός μας απαιτεί να αναλάβουμε ουσιαστική δράση τώρα, ακόμη και αν οι επιπτώσεις της θα γίνουν αισθητές μόνον αργότερα. Τα τελευταία χρόνια η συμμετοχή στη λήψη αποφάσεων της Ένωσης δεν ήταν απολύτως ικανοποιητική και οι πολίτες είναι περισσότερο επικριτικοί ως προς αυτό από ό,τι ήταν παλαιότερα. Αντιπαρέρχομαι ωστόσο την απαισιόδοξη συζήτηση για κρίση στην Ένωση· απεναντίας, θεωρώ ότι τα προβλήματα που αντιμετωπίζουμε επί του παρόντος μπορούν να ξεπεραστούν. Η συμφωνία που επιτεύχθηκε σχετικά με το δημοσιονομικό πλαίσιο και η πρόοδος όσον αφορά την οδηγία για τις υπηρεσίες αποτελούν παραδείγματα της ικανότητας της Ένωσης να λαμβάνει σημαντικές αποφάσεις όταν υπάρχει η πολιτική βούληση. Πιστεύω ότι υπάρχει σε όλα τα θεσμικά όργανα της Ένωσης. Η Ευρωπαϊκή Ένωση είναι μια κοινότητα αξιών, η οποία υπάρχει για τους πολίτες. Αυτός είναι ο λόγος για τον οποίο η μειωμένη νομιμότητά της και η ελαττωμένη δικαιολόγηση και αξιοπιστία της στα μάτια των πολιτών πρέπει να ληφθούν σοβαρά υπόψη."@el10 ". Mr President, Mr President and Madam Vice-President of the Commission, ladies and gentlemen, honourable guests, I warmly thank you for this opportunity to come and discuss the priorities and main objectives of the Finnish Presidency with the European Parliament. It is an exacting task to discharge the responsibilities of the Presidency in the European Union, but at the same time it is a great honour and privilege, and Finland welcomes the challenge. This perception that the Union’s legitimacy is suffering is partly due to the fact that the public does not know what the Union does for them. Many issues that have a real impact on people’s lives, such as the right to reside, work and study anywhere in the EU, are taken as a matter of course. People forget that they are possible precisely on account of the Union. Lack of information, however, does not explain everything: the Union has also to be able to improve the way it does things. It needs to deliver results, the effects of which the people can see in their own lives. The Union’s basic premise, peace and stability in Europe, is still relevant. I was personally reminded of that on my trip to Croatia a few weeks ago: they want to join the Union so that they and their children will never again need to witness another war. Many other people, who have lived their whole lives in peace, tend, however, to take peace and stability for granted. As a result, that no longer seems enough on its own to give the Union legitimacy. As many of you have often said, the Union must be able to demonstrate the benefits it offers to its citizens in other ways too, and more tangibly. The best way to demonstrate the necessity of the Union is to deal with its basic tasks effectively, especially its legislative work. That we can and must do right away on the basis of the existing Treaties. Europe cannot wait around for new rules on decision-making: it needs to start improving the way it functions straight away. The Union needs to show that it can achieve results that impact on human lives and not just quarrel about institutional matters. Improved effectiveness will mean that bold decisions will need to be taken by Europe’s leaders and decision-makers. We cannot just think about the here and now, or future elections; we have to think about the interests of future generations. That is why decisions also need to be taken which will perhaps be painful now, but which will help shape the future. There must also be a willingness to compromise on national points of view and consider Europe as a whole. The Union must focus on the essential, and work effectively for it. That means the sort of action that results in added value compared to what the Member States could do alone. This added value can be achieved in the areas of welfare, security and freedom. If we are to realise these aims we need to start with the right approach. Transparency is essential: our citizens need to know how the decisions that affect them are made. The growing political debate in Europe is in the interests of everyone. You also have a crucial role to play in this. I am pleased that we in the European Council decided to increase the transparency of Council sittings. Finland, as the country to hold the Presidency, will implement comprehensively the principles adopted by the European Council to increase the transparency of the Council’s work. Finland will aim to contribute to the issue of transparency in other ways too, in all its practical work and activities. We shall aim to ensure that all essential information is available at our EU Presidency website as quickly as possible. Sometimes practical solutions like this do more to provide genuine access to information than mere political statements. As the country to hold the Presidency, our collaboration with the European Parliament has got off to a good start. I would like to thank the President and all the other Members of the European Parliament who attended the meeting between the Finnish Government and Parliament in Helsinki. Furthermore, several parliamentary committees and political groups have visited Finland and engaged in productive discussions regarding the aims of our Presidency. During its Presidency, Finland will steer its resources towards better regulation, that is to say, quality of legislation, and attention to the principles of subsidiarity and proportionality. This will not merely be a case of pruning legislation. In the European Union we need new legislation, but we must keep existing legislation up-to-date. This way the Union can influence and react dynamically to the changes in the world around it. In this we support the work of the Commission. The Presidency will invest time and effort in ensuring that decision-making takes careful account of the economic, social and environmental effects of legislative proposals. Our goal will also be to expedite the implementation of Commission proposals that aim to simplify and update legislation. The work of the Council will be based on the Annual Work Programme for 2006, which we drafted together with Austria. Cooperation between successive Presidencies is very important for continuity. With Austria it has gone well, and we intend to continue the cooperation in just the same positive spirit with Germany, which succeeds us. The Finnish Presidency is committed to working through the Union agenda and all the issues on it effectively, efficiently and impartially. I shall briefly mention here the issues that the Finnish Presidency intends to highlight in particular, but that does not mean that we would not attend to other matters just as diligently. There is need for progress in all sectors. Finland wants to promote the debate on the Union’s future. Connected with this debate are the very real issues of the future of the Union’s Constitutional Treaty and EU enlargement. I am pleased that the European Council decided in June that, with regard to the Constitutional Treaty, it was time to move on from mere reflection to a more proactive stage. This twin-track approach is the right one: we will improve the way the Union functions in line with the current Treaties, whilst at the same time we start to ponder the future of the Constitutional Treaty. During its Presidency, Finland will start consultations relating to the future of the Constitutional Treaty. These consultations with the Member States and EU institutions will form the basis of a report to be produced during the first half of 2007, when Germany has the Presidency. I am convinced that the Treaty negotiated with the Member States is essential for an expanding Union. In Finland the Government presented a proposal on the ratification of the Treaty to the Finnish Parliament at the start of June, and Parliament will deliberate on the matter in its autumn session. In this way, Finland is adopting a position on the negotiated Treaty. Union enlargement is one of the key issues for the Finnish Presidency. I am personally convinced that the enlargement of the Union has been a success story. Not only is enlargement a crucial tool for strengthening stability and democracy, it is also one of Europe’s strategic responses to the challenges of globalisation. Recent analyses show that the latest round of enlargement was of clear benefit to both the new and the old Member States. In June the European Council held an important debate on the Union’s absorption capacity. I am very pleased that this was not set as a new accession criterion. No new accession criteria should be set for applicant countries, but at the same time the existing criteria must be adhered to unconditionally. The bottom line is that the Union should remain an open Community. European states that meet the membership criteria should be able to join. During our Presidency a decision will be taken on the accession date for Romania and Bulgaria. Membership negotiations with Turkey and Croatia will also be taken forward on the basis of the progress they have made and the Commission reports. Ever since Finland joined the EU it has supported efforts to make the work of the Union’s institutions more effective and improve the close cooperation that exists between them. As the country to hold the Presidency, we will work in close and effective cooperation with the European Parliament. By that I do not just refer to Parliament’s role in the codecision procedure as a legislator on an equal footing with the Council, but in a wider context, promoting the key aims of the Union. The Finnish Presidency will also support the European Perspective of the Western Balkans. The current year will in many ways be crucial for the future of the Western Balkans. The process concerning the status of Kosovo is likely to reach a conclusive phase in the autumn. The Presidency hopes that the parties will achieve results in the exacting negotiations entered into under Martti Ahtisaari by the end of the year. A vital area during the Finnish Presidency will be the competitiveness of the Union and its Member States and their success in global competition. These we will make efforts to address over a broad spectrum during our Presidency in the various formations of the Council. A fundamental question is where Europe will find the foundations for economic growth. Finland’s answer is that it will be found in such areas as innovation, energy solutions, the quality of work and productivity, openness in global trade, immigration and a competent social security system. It is the Member States which have the principal responsibility for competitiveness. The onus is on them. The Union must have its own part to play too. Finland will strive to achieve results with regard to the Seventh Framework Programme for research. The same goes for the regulation on chemicals, REACH, the Services Directive, the Working Time Directive and the regulation on international roaming. We want to make headway in developing a wide-ranging innovation policy. In Council legislation work and at the meeting of the Heads of State and Government in Lahti we will focus on initiatives designed to create a favourable environment for generating innovation and adopting it effectively. We are talking about a demand-driven innovation policy. The Heads of State and Government at Lahti can expedite the necessary decision-making process. If there is to be a wide-ranging innovation policy there will have to be more effective cooperation and decision-making in the Union, for example, in standardisation, in the protection of intellectual property, and in the development of the financial markets. It will be just as important to add momentum to student and researcher mobility, enhance cooperation between universities and expedite the creation of European centres of excellence. I would also like to stress how important the positive effect of competition resulting from an open global economy is on innovation. Europe needs to boost the mobility of its intellectual and material resources. The cornerstone of innovation policy is the Union’s internal market and its further development. The obstacles to an internal market that functions effectively must be removed, so that the benefits of economic integration can be fully felt. The internal market is the very foundation of the EU. This should not be forgotten. The market in services is of major importance in this, and it is excellent that we are nearing a settlement on the Services Directive. The role of the European Parliament has been crucial. I hope that the directive can be finally adopted immediately at second reading in the European Parliament. External relations regarding energy are also on the agenda at the meeting of the Heads of State and Government in Lahti. The Russian President, Vladimir Putin, has been invited to the dinner that takes place after the meeting, where he and EU leaders will have an opportunity for some informal discussions. Europe’s economic success depends very much on securing a reliable supply of energy at a reasonable price. All Member States are affected by the challenges of rising energy prices, reliability of supply and climate change. Energy policy choices are largely national affairs. The European Union, however, needs common energy policy guidelines, and, in particular, a coherent policy on external relations with regard to energy. During the Finnish Presidency we want to promote the strategic debate on how we need to make our objectives on energy policy visible in the Union’s external relations. Finland’s own national parliament, the is celebrating a special anniversary. This year it is 100 years since the unicameral parliament was founded and universal suffrage established. Everyone, men and women alike, at the same time had the right to vote and the right to stand for election. We are proud of this landmark in the history of our democracy. Energy consumption and the choice of energy sources are closely related to the most serious threat to the environment of our time, climate change. With regard to climate policy, it is especially important to promote the discussions on the development of the UN Framework Convention on Climate Change after 2012. The Finnish Presidency will try internationally to promote discussion that could result in the EU’s objective of establishing an ambitious regime for climate change that covers all major countries. A comprehensive approach would not only work to promote a response to the climate challenge which is as effective as possible but would protect EU competitiveness. Both these issues, energy and climate change, will be high on the agenda at summits with third countries during the Finnish Presidency, including the 10th ASEM Summit between the EU and Asian countries, to take place in Helsinki. I am well aware that millions of Europeans fear global competition and that, as a result, they also oppose many changes. This fear was in evidence in the debate on the Services Directive, for example. It needs to be taken seriously. I would stress that we should not try and boost competitiveness in Europe no matter what the cost and regardless of the consequences. There needs to be a balance between reform, social security and environmental sustainability. Frequently, however, new working methods and modern technology benefit both economic growth and social welfare, and reduce emissions into the environment. To preserve Europe’s welfare societies we will need to boost competitiveness, reduce unemployment, and improve labour productivity. The results are to be achieved through close cooperation with the social partners. A new balance between flexibility and security is the goal here. Finland will therefore host an extraordinary social summit just prior to the Lahti meeting of Heads of State and Government, where these issues will be discussed. The Union’s external relations are linked to the economy, as its external action is based on its economic strength. We are an attractive trading partner, and that means that we have influence. The EU has become a global actor, which cannot afford to pause to reflect when dealing with external affairs. During the Finnish Presidency, the EU’s international role will be consolidated and the coherence in the way it acts and functions will be reinforced. The Union has a far more comprehensive range of tools at its disposal than many other global players. They must be used with consistency, whether it is regarding policy on external relations, trade, development cooperation or human rights. The voice of the Union will only be heard around the world as one of unity if the Union is united. We intend to develop the Union’s crisis management further. Rapid deployment troops must be fully ready to respond by the start of 2007. Coordination of civil and military crisis management will continue. EU relations with Russia and the Northern Dimension will be priority areas during the Finnish Presidency. The Western Balkans, transatlantic relations and Asia will also be high on the agenda. EU-Russian relations will not just be limited to the issues of trade and energy: the aim is for a broad-based partnership, in which European values and global interests unite us. The goal will be Russia’s ever closer involvement in democratic European cooperation in the various sectors of society. For that we need more dialogue between the EU countries and Russia, as well as student exchanges, cultural collaborations, and the active involvement of civil society. During the Finnish Presidency there will be discussions regarding the new framework for the EU-Russia Partnership and Cooperation Agreement, which expires at the end of next year. Regarding the Northern Dimension, we have now come a long way: the political framework agreement is to be signed in the autumn. The development of the Northern Dimension is also of value in respect of other forms of cooperation in the Baltic region. In Finland, the parliament is closely involved in the handling of EU affairs, and it has a lot of influence. Perhaps this experience that we have of fruitful cooperation with our parliament has in turn made it so natural for us Finns to engage in close cooperation with the European Parliament too. There is no overlap in the work of the European Parliament and that of the national parliaments: each has its own role to play in Union affairs. Basically, however, they have the same fundamental mission: to strengthen democracy in the Union. In addition to all this, we will obviously devote our efforts to the crises in the Middle East and other regions. We are very concerned about the situation in the Palestinian territories, on which important separate talks are being held today. In external relations the unexpected is the rule rather than the exception. Finland is also ready to take its presidential responsibilities seriously should the unexpected occur. During the Finnish Presidency, a thorough political evaluation will be carried out on the progress achieved in the area of freedom, security and justice. We need concrete action, effective decision-making and the rigid implementation nationally of the decisions that have already been taken. In 1999 the Tampere Summit showed the way for the ambitious and democratic development of justice and home affairs. Now, in 2006, the assessment of the Hague Programme will provide an opportunity actively to push ahead with European cooperation in this area. The public expect effective action on the part of the European Union in the fight against international criminality, people trafficking and terrorism. During the Finnish Presidency the political will of the Member States to commit to more effective decision-making, especially in the area of policing and crime, will be put to the test. The work can be improved if the Member States are ready to switch to a system of qualified majority decisions and communitisation in this area. The most recent European Council called on us to consider this in conjunction with the Commission. I would like to emphasise that cooperation on policing and crime is not just a way of scoring points. We do not intend to get the Constitutional Treaty through by the backdoor, because the changes can be implemented on the basis of the Treaty of Nice. Finland would also like to endorse the implementation of the principle of mutual recognition in judicial cooperation. If judgments and decisions by the legal authorities in another Member State are implemented as they stand, this can be a very real way of boosting the efficiency of large-scale, cross-border criminal investigations and speeding up legal proceedings. A good example of this is the European arrest warrant, which has resulted in shortening the time it has taken to extradite suspects from more than six months to as little as just one day. Recent events, such as those in the Canary Islands and Malta, have once again made illegal immigration headline news. We need to take a thorough look at the range of options that the Union has, including agreement on common policies on legal immigration. More effective border control is just one part of the solution, albeit an important one. The importance of cooperation with the countries of origin and transit involved in illegal immigration cannot be overstated. We need to ensure that the Union’s common asylum system is in place by 2010. The Union must be able to guarantee protection to those who need it, with reference to comparable procedures and legislation. Attention also needs to be paid to the external dimension of questions relating to migration and partnership with our neighbours. As I said at the beginning, cooperation between the institutions at both European and national level must be developed further. Today I would like to thank you in particular for this opportunity to present the priorities of the Finnish Presidency and discuss with you how they may be promoted. I await your comments with interest both today and at any time in the future, in this plenary and in other contexts. The debate on Europe’s development is an important one, regardless of the political differences. The leaders of the political groups in the European Parliament, for example at the public meeting in Helsinki at the start of June, have demonstrated the will and ability to move forward with the European agenda. We in Finland too are used to engaging in productive cross-party political cooperation. It is also a natural thing to do at European level. I hope that working together, as we will be during the next six months, will produce the best possible results. I look forward to being here again in the European Parliament in connection with the summits that are to be held during the Finnish Presidency. We live in a time of enormous challenges. The Union needs to look to the future, boldly embrace reform, and demonstrate the political will needed to develop Europe. I believe that in many cases the right answer is more Europe, not less. During its Presidency, Finland will endeavour to persuade the Union to look outwards and ahead. We must reflect on what sort of a Union we want to see 10 to 20 years from now, and how that is to be achieved. As Europeans, we need to identify the historical forces of change in our time, and respond to and embrace them. It is a major challenge for the EU to face up to the reality of globalisation. As it is about to begin, this Presidency has already been described as a sort of transitional phase. It would deal with the day-to-day business and prepare for a time when the preconditions for tackling the Union’s major issues are close at hand. It needs to be said very clearly, however, that, although the European Union might be in something of a wait-and-see mood, the rest of the world around us is not going to come to a halt. It would be the wrong way to treat Europe’s future generations if we were to close our eyes to the historic challenges we face and just wait around for a better time to come. That time is here and now. The world that surrounds the Union is changing and if we are not careful we will lag further and further behind. That would be disastrous, above all for the future of our children and future generations. For their sake, Europe must stop looking inwards and consider its position in the global context in the longer term. The world around us will not wait. Our future requires us to take concrete action now, even though its effects will only be visible later on. In recent years participation in decision-making in the Union has left something to be desired and the public are more critical about that than before. I nevertheless dismiss the pessimistic talk of a crisis in the Union; instead, I believe that the problems we have at present can be overcome. The agreement reached on the Financial Framework and progress with the Services Directive are examples of the Union being able to take important decisions when the political will is there. I believe that it is there in all the Union’s institutions. The European Union is a community of values, which exists for the people. That is why its reduced legitimacy and its diminished justification and credibility in the eyes of the people must be taken seriously."@en4 ". Señor Presidente, señor Presidente y señora Vicepresidenta de la Comisión, Señorías, distinguidos invitados, les agradezco sinceramente esta oportunidad de debatir con el Parlamento Europeo las prioridades y los principales objetivos de la Presidencia finlandesa. Constituye una dura tarea asumir las responsabilidades de la Presidencia en la Unión Europea, pero al mismo tiempo supone un enorme honor y privilegio, y Finlandia asume de buen grado el desafío. Esta percepción del descrédito que está sufriendo la legitimidad de la Unión se debe, en parte, al hecho de que la gente no sabe lo que la Unión hace en su favor. Muchos temas que tienen un impacto real sobre la vida de las personas, como el derecho a residir, trabajar y estudiar en cualquier lugar de la UE, se dan por descontados. La gente olvida que son posibles precisamente gracias a la Unión. Pero la ausencia de información no lo explica todo: la Unión también tiene que ser capaz de mejorar la forma en que hace las cosas. Tiene que ofrecer unos resultados, cuyos efectos puedan apreciar los ciudadanos en su vida personal. El planteamiento básico de la Unión, a saber paz y estabilidad en Europa, sigue siendo válido. He tenido ocasión de recordarlo durante mi viaje a Croacia hace algunas semanas: quieren entrar a formar parte de la Unión para que ni ellos ni sus hijos tengan que volver a ser testigos de otra guerra. Sin embargo, otras muchas personas que han vivido toda su existencia en paz tienden a dar por supuesta la paz y la estabilidad. En consecuencia, eso ya no parece ser suficiente para proporcionar legitimidad a la Unión. Tal como han manifestado frecuentemente muchos de ustedes, la Unión tiene que ser capaz de demostrar las ventajas que ofrece a sus ciudadanos de otras muchas maneras y de forma más tangible. La mejor forma de demostrar la necesidad de la Unión consiste en abordar eficazmente sus tareas básicas, sobre todo su función legislativa. Eso podemos y debemos hacerlo de inmediato sobre la base de los Tratados existentes. Europa no puede estar esperando a nuevas normas sobre la toma de decisiones: tiene que empezar a mejorar su forma de funcionar sin más dilación. La Unión tiene que demostrar que puede alcanzar resultados que afecten a las vidas humanas y dejar de pelearse sobre asuntos institucionales. Una mayor efectividad vendrá a significar que los dirigentes y personas con capacidad de toma de decisiones en Europa tendrán que tomar decisiones valientes. No podemos limitarnos a pensar en el aquí y ahora, o en las próximas elecciones; tenemos que recapacitar acerca de los intereses de las generaciones futuras. Por eso es también necesario tomar decisiones que tal vez resulten dolorosas en el presente, pero que contribuirán a configurar el futuro. Tiene que existir asimismo la voluntad para llegar a compromisos sobre puntos de vista nacionales y contemplar Europa como un todo. La Unión se tiene que centrar en lo esencial y trabajar de manera eficaz por conseguirlo. Eso significa el tipo de acción que comporta un valor añadido, frente a lo que los Estados miembros pueden hacer por sí solos. Este valor añadido puede conseguirse en los ámbitos del bienestar, la seguridad y la libertad. Si queremos alcanzar esas metas tenemos que comenzar con un enfoque correcto. La transparencia es esencial: nuestros ciudadanos tienen que saber cómo se toman las decisiones que les afectan. El creciente debate político en Europa redunda en beneficio de todos. Ustedes también tienen un papel decisivo que desempeñar en esto. Me complace que en el Consejo Europeo hayamos decidido aumentar la transparencia de nuestras reuniones. Finlandia, como país que ocupa la Presidencia, va a aplicar exhaustivamente los principios adoptados por el Consejo Europeo para incrementar la transparencia de la labor del Consejo. Finlandia va a procurar contribuir al tema de la transparencia también de otras formas, en todos sus trabajos y actividades. Vamos a esforzarnos por garantizar que toda la información esencial esté disponible en nuestro sitio Web de la Presidencia de la UE lo antes posible. A veces, las soluciones prácticas como esta contribuyen en mayor medida a facilitar el auténtico acceso a la información que las meras declaraciones políticas. Como país que ostenta la Presidencia, nuestra colaboración con el Parlamento Europeo ha arrancado con buen pie. Deseo dar las gracias al Presidente y a todos los diputados al Parlamento Europeo que han asistido a la reunión entre el Gobierno finlandés y el Parlamento en Helsinki. Además, varias comisiones parlamentarias y Grupos políticos han visitado Finlandia y han participado en debates productivos acerca de las metas de nuestra Presidencia. Durante su Presidencia, Finlandia va a enfocar sus recursos hacia una mejor reglamentación, es decir, a la calidad de la legislación, así como a la atención a los principios de subsidiariedad y proporcionalidad. No se trata simplemente de hacer una poda de la legislación. En la Unión Europea necesitamos legislación nueva, pero hemos de mantener actualizada la existente. De esa forma, la Unión puede influir y reaccionar de manera dinámica ante los cambios que se producen en el mundo que le rodea. A este respecto, apoyamos la labor de la Comisión. La Presidencia va a invertir tiempo y esfuerzos para garantizar que la toma de decisiones tenga meticulosamente en cuenta los efectos económicos, sociales y medioambientales de las propuestas legislativas. Nuestro objetivo también consistirá en agilizar la ejecución de las propuestas de la Comisión destinadas a simplificar y actualizar la legislación. El trabajo del Consejo estará basado en el programa anual de trabajo para 2006, que elaboramos conjuntamente con Austria. La cooperación entre las sucesivas Presidencias es muy importante de cara a la continuidad. Con Austria ha funcionado bien y nos proponemos continuar cooperando dentro del mismo espíritu positivo con Alemania, que viene detrás de nosotros. La Presidencia finlandesa se compromete a repasar la agenda de la Unión y trabajar en todos sus temas de manera eficaz, eficiente e imparcial. Voy a mencionar aquí brevemente los temas que la Presidencia finlandesa se propone abordar en concreto, pero eso no significa que no vayamos a ocuparnos de otros asuntos con la misma diligencia. Es necesario realizar progresos en todos los sectores. Finlandia desea fomentar el debate sobre el futuro de la Unión. Ligados a este debate están los temas tan candentes del futuro del Tratado Constitucional de la Unión y la ampliación de la UE. Me complace que el Consejo Europeo decidiera en junio que, por lo que respecta al Tratado Constitucional, era hora de pasar de la mera reflexión a una fase de mayor actividad. Este enfoque doble es el adecuado: vamos a mejorar la forma de funcionar de la Unión conforme a los Tratados, mientras que al mismo tiempo comenzaremos a sopesar el futuro del Tratado Constitucional. Durante su Presidencia, Finlandia va a emprender consultas en relación con el futuro del Tratado Constitucional. Estas consultas con los Estados miembros y las instituciones de la UE constituirán la base de un informe que se elaborará durante el primer semestre de 2007, cuando Alemania ejerza la Presidencia. Estoy convencido de que el Tratado negociado con los Estados miembros resulta esencial para la ampliación de la Unión. En Finlandia, el Gobierno ha presentado a principios de junio al Parlamento finlandés una propuesta sobre la ratificación del Tratado y el Parlamento va a estudiar el asunto durante su período de sesiones de otoño. De esta forma, Finlandia podrá adoptar una postura sobre el Tratado negociado. La ampliación de la Unión constituye uno de los temas centrales para la Presidencia finlandesa. Tengo el convencimiento personal de que la ampliación de la Unión ha sido un rosario de éxitos. La ampliación no es solamente una herramienta esencial para reforzar la estabilidad y la democracia, sino que es una de las respuestas estratégicas de Europa a los retos de la globalización. Estudios recientes ponen de manifiesto que la última ronda de la ampliación ha sido claramente provechosa, tanto para los nuevos como para los antiguos Estados miembros. El Consejo Europeo celebró en junio un importante debate sobre la capacidad de absorción de la Unión. Me complace enormemente que no se estableciera como nuevo criterio para la adhesión. No deberían fijarse nuevos criterios de adhesión para los países candidatos, pero al mismo tiempo deben cumplirse incondicionalmente los ya existentes. La idea básica es que la Unión debe seguir siendo una Comunidad abierta. Los Estados europeos que cumplan los criterios de adhesión deben poder entrar a formar parte de ella. Durante nuestra Presidencia se tomará una decisión sobre la fecha de ingreso de Rumanía y Bulgaria. También se impulsarán las negociaciones de adhesión con Turquía y Croacia en función del progreso que hayan realizado y los informes de la Comisión. Desde el día de su adhesión a la UE, Finlandia ha apoyado cualquier esfuerzo por hacer más eficaz la labor de las instituciones de la Unión y mejorar la estrecha cooperación que existe entre ellas. Como país que ostenta la Presidencia, vamos a trabajar en estrecha y eficaz colaboración con el Parlamento Europeo. Con ello no solo me refiero a la función del Parlamento en el procedimiento de codecisión como legislador en pie de igualdad con el Consejo, sino también dentro de un contexto más amplio, promoviendo los objetivos clave de la Unión. La Presidencia finlandesa también va a apoyar la perspectiva europea de los Balcanes Occidentales. El presente año va a ser crucial, en múltiples aspectos, para el futuro de los Balcanes Occidentales. Es probable que el proceso relativo al estatuto de Kosovo llegue a una fase decisiva en otoño. La Presidencia espera que las partes alcancen resultados concretos en las arduas negociaciones iniciadas bajo la dirección de Martti Ahtisaari para finales de año. Un ámbito vital para la Presidencia finlandesa va a ser la competitividad de la Unión y sus Estados miembros, así como su éxito dentro de la competencia global. Nos esforzaremos por estudiarla ampliamente durante nuestra Presidencia en las distintas formaciones del Consejo. Una cuestión fundamental es dónde va a encontrar Europa los cimientos para el crecimiento económico. La respuesta de Finlandia es que los encontrará en ámbitos como la innovación, las soluciones energéticas, la calidad del trabajo y la productividad, la apertura al comercio mundial, la inmigración y un sistema competente de seguridad social. Son los Estados miembros quienes tienen la responsabilidad principal de la competitividad. A ellos les corresponde la tarea. La Unión tiene que desempeñar su propio papel. Finlandia va a procurar lograr resultados en lo referente al Séptimo programa marco de investigación. Lo mismo cabe decir del Reglamento sobre sustancias químicas, REACH, la Directiva sobre servicios, la Directiva relativa a la ordenación del tiempo de trabajo y el Reglamento sobre servicios itinerantes internacionales. Queremos avanzar en el desarrollo de una política en materia de innovación de amplio alcance. Durante las labores legislativas del Consejo y en la reunión de los Jefes de Estado y de Gobierno en Lahti vamos a centrarnos en iniciativas diseñadas para crear un entorno favorable que permita generar innovación y llevarla a la práctica de forma eficaz. Estamos hablando de una política de innovación impulsada por la demanda. Los Jefes de Estado y de Gobierno en Lahti pueden acelerar el necesario proceso de toma de decisiones. Si queremos que exista una política exhaustiva de innovación, tiene que existir una cooperación y una toma de decisiones más eficaces en la Unión, por ejemplo, en cuanto a la normalización, la protección de la propiedad intelectual y el desarrollo de los mercados financieros. Será igualmente importante impulsar la movilidad de los estudiantes y los investigadores, mejorar la cooperación entre universidades y agilizar la creación de centros de excelencia europeos. También deseo subrayar lo importante que es para la innovación el efecto positivo de la competencia derivada de una economía global abierta. Europa tiene que promover la movilidad de sus recursos intelectuales y materiales. La piedra angular de la política de innovación la constituye el mercado interior de la Unión y su ulterior desarrollo. Hay que eliminar los obstáculos de un mercado interior que funciona eficazmente, de manera que pueda sacarse total provecho de las ventajas de la integración económica. El mercado interior constituye la auténtica base de la UE. Es algo que no conviene olvidar. El mercado de los servicios es de gran importancia a este respecto, y es excelente que estemos cerca de lograr un acuerdo acerca de la Directiva sobre servicios. El papel del Parlamento Europeo ha sido esencial. Espero que la Directiva pueda aprobarse finalmente inmediatamente después de la segunda lectura en el Parlamento Europeo. Las relaciones exteriores en el ámbito energético también se encuentran en el orden del día de la reunión de los Jefes de Estado y de Gobierno en Lahti. El Presidente ruso, Vladímir Putin, ha sido invitado a la cena que se celebra tras la reunión, donde él y los dirigentes de la UE tendrán ocasión de mantener conversaciones informales. El éxito económico de Europa depende en gran medida del aseguramiento de un suministro fiable de energía a un precio razonable. Todos los Estados miembros se ven afectados por los retos que plantean unos precios energéticos al alza, la fiabilidad del suministro y del cambio climático. Las opciones de la política energética son, en gran medida, asuntos nacionales. Sin embargo, la Unión Europea necesita unas directrices comunes en materia de política energética y, concretamente, una política coherente de relaciones exteriores con respecto a la energía. Durante la Presidencia finlandesa queremos fomentar el debate estratégico sobre cómo tenemos que hacer visibles nuestros objetivos de política energética en las relaciones exteriores de la Unión. El Parlamento nacional de Finlandia, el está celebrando un aniversario especial. Este año se cumplen 100 años desde la fundación del Parlamento unicameral y el establecimiento del sufragio universal. Todo el mundo, hombres y mujeres, obtuvo al mismo tiempo del derecho a votar y el derecho a presentarse a las elecciones. Nos sentimos orgullosos de este hito en la historia de nuestra democracia. El consumo de energía y la selección de sus fuentes están estrechamente relacionados con la mayor amenaza para el medio ambiente en nuestra época, el cambio climático. Con respecto a la política climática, resulta especialmente importante promover los debates sobre el desarrollo de la Convención Marco de las Naciones Unidas sobre el Cambio Climático a partir de 2012. La Presidencia finlandesa va a intentar, a escala internacional, fomentar un debate que se traduzca en el objetivo de la UE de establecer un régimen ambicioso para el cambio climático que abarque a todos los grandes países. Un planteamiento ambicioso no solo serviría para promocionar una respuesta lo más eficaz posible al cambio climático, sino que protegería la competitividad de la UE. Estos dos asuntos, la energía y el cambio climático, ocuparán puestos destacados en la agenda de las cumbres con terceros países durante la Presidencia finlandesa, incluida la 10ª Cumbre ASEM entre la UE y los países asiáticos, que se va a celebrar en Helsinki. Soy bien consciente de que millones de europeos temen a la competencia mundial y de que, en consecuencia, también se oponen a muchos cambios. Este temor quedó de relieve durante el debate sobre la Directiva de servicios, por ejemplo. Es algo que es necesario tomarse en serio. Me gustaría subrayar que no deberíamos intentar impulsar la competitividad en Europa a cualquier precio y al margen de las consecuencias. Tiene que existir un equilibrio entre reforma, seguridad social y sostenibilidad medioambiental. Sin embargo, con frecuencia los nuevos métodos de trabajo y la tecnología moderna benefician tanto al crecimiento económico como al bienestar social y reducen las emisiones al medio ambiente. Para preservar las sociedades del bienestar de Europa tenemos que impulsar la competitividad, reducir el desempleo y mejorar la productividad laboral. Los resultados deberán lograrse merced a la estrecha colaboración con los interlocutores sociales. En este caso, el objetivo es un nuevo equilibrio entre flexibilidad y seguridad. Así pues, Finlandia albergará una cumbre social extraordinaria inmediatamente antes a la reunión de Lahti de Jefes de Estado y de Gobierno, en la que se debatirán estos temas. Las relaciones exteriores de la Unión están ligadas a la economía, ya que su actuación exterior está basada en su fortaleza económica. Somos un socio comercial atractivo y eso significa que tenemos capacidad de influencia. La UE se ha convertido en un agente mundial, que no se puede permitir detenerse a reflexionar a la hora de abordar asuntos exteriores. Durante la Presidencia finlandesa, el papel internacional de la UE se verá consolidado y la coherencia en la forma con que actúa y funciona saldrá reforzada. La Unión cuenta con una variedad de herramientas notablemente más amplia que otros muchos agentes mundiales. Deben ser utilizadas con coherencia, ya sea con relación a la política sobre relaciones exteriores, comercio, cooperación para el desarrollo o derechos humanos. La voz de la Unión solo será percibida en todo el mundo como unitaria si la Unión está unida. Pretendemos desarrollar más la gestión de crisis de la Unión. Las tropas de despliegue rápido tienen que tener capacidad plena de respuesta a comienzos de 2007 y se proseguirá la coordinación de la gestión de crisis civiles y militares. Las relaciones de la UE con Rusia y la dimensión septentrional serán ámbitos prioritarios durante la Presidencia finlandesa. Los Balcanes Occidentales, las relaciones transatlánticas y Asia también ocuparán lugares de preferencia en la agenda. Las relaciones UE-Rusia no se limitarán a los temas del comercio y la energía: el objetivo consiste en lograr una asociación de amplia base, en la que nos unan los valores europeos y los intereses globales. La meta será la implicación cada vez más estrecha de Rusia en la cooperación democrática europea en los distintos sectores de la sociedad. Para eso necesitamos un mayor diálogo entre los países de la UE y Rusia, así como intercambios de estudiantes, colaboraciones culturales y la participación activa de la sociedad civil. Durante la Presidencia finlandesa se van a mantener debates sobre el nuevo marco para el Acuerdo de Asociación y Cooperación UE-Rusia, que expira a finales del año próximo. En cuanto a la dimensión septentrional, hemos recorrido un largo trecho: el acuerdo marco político se va a firmar en otoño. El desarrollo de la dimensión septentrional también es provechoso con respecto a otras formas de cooperación en la región báltica. En Finlandia, el Parlamento participa en gran medida en la gestión de los asuntos de la UE y cuenta con un alto grado de influencia. Tal vez haya sido esta experiencia nuestra en la provechosa colaboración con nuestro Parlamento lo que a su vez haga tan natural para nosotros, los finlandeses, entablar una estrecha cooperación también con el Parlamento Europeo. No existe solapamiento de la labor del Parlamento Europeo con la de los Parlamentos nacionales: cada uno tienen su propia función en los asuntos de la Unión. No obstante, básicamente tienen la misma misión fundamental: fortalecer la democracia en la Unión. Además de todo lo anterior, dedicaremos evidentemente nuestros esfuerzos a las crisis en Oriente Próximo y en otras regiones. Estamos muy preocupados por la situación en los territorios palestinos, sobre los que se están celebrando hoy importantes conversaciones por separado. En las relaciones exteriores, lo inesperado constituye la regla más que la excepción. Finlandia también está dispuesta a asumir con seriedad sus responsabilidades presidenciales en caso de que ocurra algo inesperado. Durante la Presidencia finlandesa se va a efectuar una evaluación política exhaustiva del progreso logrado en el espacio de libertad, seguridad y justicia. Necesitamos acciones concretas, una toma de decisiones eficaz y la ejecución estricta a escala nacional de las decisiones que ya han sido adoptadas. En 1999, la Cumbre de Tampere marcó el camino para el desarrollo ambicioso y democrático de la justicia y los asuntos de interior. Ahora, en 2006, la evaluación del Programa de La Haya ofrecerá una oportunidad para impulsar activamente la cooperación europea en este campo. Los ciudadanos esperan una acción eficaz por parte de la Unión Europea en la lucha contra la delincuencia internacional, la trata de seres humanos y el terrorismo. Durante la Presidencia finlandesa se va a poner a prueba la voluntad política de los Estados miembros para comprometerse a una toma de decisiones más eficaz, sobre todo en materia policial y penal. La labor puede mejorarse si los Estados miembros están dispuestos a evolucionar hacia un sistema de decisiones adoptadas por mayoría cualificada y la comunitarización en esta parcela. El último Consejo Europeo nos ha instado a estudiarlo conjuntamente con la Comisión. Me gustaría subrayar que la colaboración en materia policial y penal no es solamente una forma de apuntarse tantos. No pretendemos colar el Tratado Constitucional por la puerta de atrás, ya que se pueden realizar cambios sobre la base del Tratado de Niza. A Finlandia le gustaría apadrinar la puesta en práctica del principio de reconocimiento mutuo en materia de cooperación judicial. Si los juicios y las decisiones de los autoridades judiciales en otro Estado miembros se ejecutan tal como han sido dictadas, esto puede constituir una forma muy real de impulsar la eficacia de investigaciones criminales de amplio alcance y transfronterizas y de acelerar los trámites jurídicos. Un buen ejemplo de esto es la orden de detención europea, que ha provocado un recorte del tiempo empleado para extraditar a los sospechosos de más de seis meses a tan solo un día. Los recientes acontecimientos, como los de las Islas Canarias y Malta, han devuelto la inmigración ilegal a primer plano de la actualidad. Tenemos que analizar a fondo el abanico de opciones con que cuenta la Unión, incluido el acuerdo acerca de políticas comunes sobre inmigración ilegal. Un control más eficaz de las fronteras solo constituye una parte, aunque importante, de la solución. No se puede exagerar la importancia de la cooperación con los países de origen y tránsito implicados en la inmigración ilegal. Tenemos que garantizar que el sistema común de asilo de la Unión esté operativo en 2010. La Unión tiene que ser capaz de garantizar la protección a quienes la necesitan, en relación a trámites y legislaciones equiparables. Además hay que prestar atención a la dimensión exterior de cuestiones relacionadas con la migración y la asociación con nuestros vecinos. Tal como he dicho al principio, es necesario desarrollar aún más la cooperación entre las instituciones, tanto a escala europea como nacional. Hoy quiero darles las gracias concretamente por esta oportunidad de presentar las prioridades de la Presidencia finlandesa y debatir con ustedes la forma de promoverlas. Espero con interés sus comentarios, tanto hoy como en cualquier otro momento futuro, en esta sesión plenaria o en otros contextos. El debate sobre la evolución de Europa es importante, al margen de las diferencias políticas. Los Presidentes de los Grupos políticos en el Parlamento Europeo han demostrado, por ejemplo durante la reunión pública celebrada en Helsinki a principios de junio, la voluntad y capacidad para avanzar en la agenda europea. Nosotros en Finlandia también estamos acostumbrados a practicar la beneficiosa cooperación política entre partidos. Es natural que se haga también a escala europea. Espero que el trabajo conjunto, como el que vamos a practicar durante los próximos seis meses, produzca los mejores resultados posibles. Espero volver a estar presente en el Parlamento Europeo con motivo de las cumbres que se van a celebrar durante la Presidencia finlandesa. Vivimos en una época de enormes desafíos. La Unión tiene que mirar al futuro, embarcarse con gallardía en la reforma y demostrar la voluntad política necesaria para desarrollar Europa. Creo que, en muchos casos, la respuesta acertada es más Europa, no menos. Durante su Presidencia, Finlandia se esforzará por convencer a la Unión para que mire hacia el exterior y hacia adelante. Hemos de reflexionar acerca del tipo de Unión que queremos tener dentro de 10 o 20 años y la forma en que pretendemos conseguirlo. Como europeos, tenemos que identificar las fuerzas históricas de cambio en nuestra época y responder a ellas y asumirlas. Se trata de un desafío importante para la UE hacer frente a la realidad de la globalización. En el umbral de su arranque, este Presidencia ya ha sido tildada de algo así como una fase transitoria. Se ocuparía de los asuntos cotidianos y de realizar los preparativos para una época en la que se den las condiciones previas para hacer frente a los asuntos importantes de la Unión. No obstante, es preciso manifestar muy a las claras que, aun cuando la Unión Europea pueda hallarse en una especie de situación expectante, el resto del mundo a nuestro alrededor no va a detenerse. Si cerráramos los ojos a los retos históricos con que nos enfrentamos y esperásemos a que llegaran tiempos mejores, estaríamos dando un trato erróneo a las futuras generaciones de Europa. Ese tiempo está ya aquí. El mundo que rodea a la Unión está cambiando y, si no estamos atentos, iremos quedándonos cada vez más atrás. Eso sería desastroso, principalmente para el futuro de nuestros hijos y de las generaciones venideras. En beneficio de ellos, Europa tiene que dejar de mirar hacia sí misma y analizar su posición dentro del contexto global a largo plazo. El mundo a nuestro alrededor no va a esperar. Nuestro futuro exige que emprendamos acciones concretas, aun cuando sus efectos solo resulten visibles más adelante. En los últimos años, la participación en la toma de decisiones en la Unión ha dejado bastante que desear y el público se muestra más crítico a ese respecto que antes. De todas formas, rechazo el diagnóstico pesimista de crisis en la Unión; al contrario, creo que los problemas que tenemos ahora pueden ser superados. El acuerdo alcanzado acerca del marco financiero y los avances en cuanto a la Directiva sobre servicios son ejemplos de la capacidad de la Unión para adoptar decisiones importantes cuando existe la voluntad política para ello. Creo que la hay en todas las instituciones de la Unión. La Unión Europea es una comunidad de valores, que existe en beneficio de la gente. Esa es la razón por la que su legitimidad decreciente y sus menguadas justificación y credibilidad a los ojos de la gente merecen ser tomadas en serio."@es20 "Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin ja poliittisten ryhmien jäsenet, komission puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, kunnianarvoisat vieraat, kiitän lämpimästi tilaisuudesta tulla keskustelemaan Euroopan parlamentin kanssa Suomen puheenjohtajakauden painopisteistä ja tärkeimmistä tavoitteista. Puheenjohtajuuden hoitaminen Euroopan unionissa on vaativa tehtävä, mutta samalla se on suuri kunnia ja etuoikeus, jonka Suomi hoitaa mielellään. Osittain tässä tunteessa unionin legitimiteetin heikkenemisestä on kyse siitä, etteivät kansalaiset tiedä, mitä unioni tekee heidän hyväkseen. Monia kansalaisten elämään konkreettisesti vaikuttavia asioita – kuten oikeutta asua, työskennellä ja opiskella kaikkialla unionin alueella – pidetään itsestään selvinä. Ei muisteta, että ne ovat mahdollisia nimenomaan unionin ansiosta. Mutta tiedonpuute ei selitä kaikkea vaan unionin on myös pystyttävä parantamaan toimintaansa. Unionin on pystyttävä tuloksiin, joiden vaikutukset kansalaiset voivat nähdä omassa elämässään. Unionin perustavaa laatua oleva lähtökohta, rauhan ja vakauden turvaaminen Euroopassa, on edelleen ajankohtainen. Sain siitä henkilökohtaisesti muistutuksen muutaman viikon takaisella Kroatian-matkallani – he haluavat unionin jäseniksi, jottei heidän tai heidän lastensa tarvitsisi enää koskaan nähdä sotaa. Monilla muilla, koko ikänsä rauhan aikana eläneillä ihmisillä, on kuitenkin taipumus pitää rauhaa ja vakautta itsestään selvinä. Sen vuoksi se ei enää tunnu yksin riitä antamaan unionille legitimiteettiä. Kuten monet teistä ovat useasti todenneet, unionin on pystyttävä näyttämään kansalaisille hyödyllisyytensä myös muutoin, konkreettisemmin. Unionin tarpeellisuuden osoittaminen onnistuu parhaiten hoitamalla tehokkaasti unionin perustehtäviä, erityisesti lainsäädäntötyötä. Sen me voimme ja meidän pitääkin tehdä nyt heti voimassaolevien perussopimusten pohjalta. Eurooppa ei voi jäädä odottamaan uusia päätöksentekosääntöjä vaan sen tulee aloittaa toimintansa tehostaminen heti. Unionin on näytettävä, että se pystyy ihmisten elämään vaikuttaviin tuloksiin eikä pelkästään kiistelemään institutionaalisista kysymyksistä. Tehostaminen vaatii rohkeita päätöksiä Euroopan johtajilta ja päätöksentekijöiltä. Emme voi ajatella vain tätä hetkeä ja tulevia vaaleja vaan meidän on pidettävä mielessämme tulevien sukupolvien etu. Siksi on tehtävä myös päätöksiä, jotka ovat ehkä tuskallisia nyt mutta jotka auttavat tulevaisuuden luomisessa. Tulee olla myös valmiutta tinkiä kansallisista kannoista ja huolehtia Euroopan kokonaisuudesta. Unionin tulee keskittyä olennaiseen ja olla siinä olennaisessa tehokas. Se tarkoittaa toimintaa, josta unionin toiminnalla saadaan lisäarvoa verrattuna jäsenvaltioiden toimintaan yksinään. Tätä lisäarvoa voidaan saavuttaa hyvinvoinnin, turvallisuuden ja vapauden aloilla. Tavoitteiden toteuttaminen alkaa työskentelytavoistamme. Avoimuus on olennaista – kansalaisten on tiedettävä, miten heitä koskevat päätökset syntyvät. Lisääntyvä poliittinen keskustelu Euroopassa on kaikkien etu. Tässä myös teidän tehtävänne on erittäin keskeinen. Olen tyytyväinen siihen, että Eurooppa-neuvostossa päätimme lisätä neuvostojen istuntojen avoimuutta. Suomi tulee puheenjohtajavaltiona toteuttamaan kattavasti Eurooppa-neuvostossa hyväksyttyjä periaatteita neuvoston työn avoimuuden lisäämiseksi. Suomi pyrkii panostamaan avoimuuteen myös muilla tavoin, kaikessa käytännön työssä ja toiminnassa. Pyrimme siihen, että kaikki olennainen tieto olisi mahdollisimman nopeasti saatavissa puheenjohtajuussivuiltamme internetissä. Toisinaan tällaiset käytännön keinot vaikuttavat todelliseen tiedonsaantiin enemmän kuin poliittiset julistukset. Yhteistyömme puheenjohtajavaltiona Euroopan parlamentin kanssa on käynnistynyt hyvin. Haluan kiittää parlamentin puhemiestä ja kaikkia niitä muita Euroopan parlamentin edustajia, jotka osallistuivat Suomen hallituksen ja parlamentin väliseen tapaamiseen Helsingissä. Myös useat parlamentin valiokunnat sekä poliittiset ryhmät ovat vierailleet Suomessa ja käyneet hyödyllisiä keskusteluja puheenjohtajakautemme tavoitteista. Suomi panostaa puheenjohtajakaudellaan parempaan sääntelyyn eli lainsäädännön laatuun sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden huomioimiseen. Tässä ei ole kyse pelkästään säädösten karsimisesta. Euroopan unionissa tarvitaan sekä uutta lainsäädäntöä että jo olemassa olevan ajan tasalla pitämistä. Näin unioni vaikuttaa ja reagoi aktiivisesti ympäröivän maailman muutoksiin. Tuemme tässäkin komission työtä. Puheenjohtajavaltiona panostamme erityisesti siihen, että päätöksenteossa huomioidaan huolellisesti lainsäädäntöehdotusten taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön kohdistuvat vaikutukset. Tavoitteenamme on myös vauhdittaa komission antamia ehdotuksia, jotka tähtäävät lainsäädännön yksinkertaistamiseen ja ajantasaistamiseen. Neuvoston työn pohjana on vuoden 2006 työohjelma, jonka valmistelimme yhdessä Itävallan kanssa. Työn jatkuvuuden vuoksi peräkkäisten puheenjohtajavaltioiden yhteistoiminta on erittäin tärkeää. Itävallan kanssa se on sujunut hyvin, ja jatkamme yhteistyötä aivan yhtä positiivisissa merkeissä meitä seuraavan Saksan kanssa. Puheenjohtajavaltiona Suomi sitoutuu hoitamaan unionin asialistaa ja sen kaikkia asioita hyvin, tehokkaasti ja puolueettomasti. Se, että mainitsen tässä lyhyesti, mitä asioita Suomi aikoo puheenjohtajakaudellaan erityisesti painottaa, ei merkitse sitä, ettemme hoitaisi myös muita asioita hyvin. Joka sektorilla tarvitaan edistystä. Suomi haluaa edistää keskustelua unionin tulevaisuudesta. Tähän keskusteluun liittyvät niin konkreettinen kysymys unionin perustuslakisopimuksen tulevaisuudesta kuin unionin laajentuminen. Olen tyytyväinen siitä, että Eurooppa-neuvosto päätti kesäkuussa, että perustuslakisopimuksen suhteen siirrytään pelkästä tuumaamisesta aktiivisempaan vaiheeseen. Tämä kaksiraiteinen lähestymistapa on oikea: tehostamme toimintaa nykyisten sopimusten puitteissa samalla kun alamme pohtia perustuslakisopimuksen tulevaisuutta. Suomi aloittaa kaudellaan perustuslakisopimuksen tulevaisuuteen liittyvät konsultaatiot. Näillä jäsenvaltioiden ja instituutioiden kanssa käytävillä konsultaatioilla pohjustetaan vuoden 2007 ensimmäisellä vuosipuoliskolla, Saksan puheenjohtajakaudella, annettavaa raporttia. Olen vakuuttunut siitä, että jäsenvaltioiden yhdessä neuvottelema sopimus on laajentuvalle unionille tarpeellinen. Suomessa hallitus on antanut sopimuksen ratifioimista koskevan esityksen eduskunnalle kesäkuun alussa, ja eduskunta käsittelee asian syysistuntokaudellaan. Näin Suomi omalta osaltaan ottaa kantaa neuvoteltuun sopimukseen. Unionin laajentuminen on yksi Suomen puheenjohtajakauden keskeisistä kysymyksistä. Olen henkilökohtaisesti vakuuttunut siitä, että unionin laajentuminen on ollut menestystarina. Paitsi, että laajentuminen on keskeinen väline vakauden ja demokratian vahvistamisessa, se on myös yksi Euroopan strategisista vastauksista globalisaation haasteisiin. Tuoreet analyysit osoittavat viimeisimmän laajentumisen olleen selvästi hyödyksi sekä uusille että vanhoille jäsenvaltioille. Eurooppa-neuvosto kävi kesäkuussa tärkeän keskustelun unionin vastaanottokyvystä. Olen hyvin tyytyväinen siitä, että unionin vastaanottokykyä ei asetettu uudeksi jäsenyyskriteeriksi. Hakijavaltioille ei pidä asettaa uusia jäsenyyskriteerejä, mutta toisaalta olemassa olevista tulee ehdottomasti pitää kiinni. Lähtökohtani on, että unionin tulee jatkossakin säilyä avoimena yhteisönä. Jäsenyyskriteerit täyttävillä eurooppalaisilla valtioilla tulee olla mahdollisuus päästä jäseniksi. Puheenjohtajakaudellamme tehdään päätös Romanian ja Bulgarian jäsenyyden toteutumisen ajankohdasta. Myös Turkin ja Kroatian jäsenyysneuvotteluja viedään eteenpäin saavutetun edistymisen ja komission raporttien pohjalta. Suomi on koko jäsenyyskautensa ajan tukenut pyrkimyksiä tehostaa unionin instituutioiden toimintaa ja parantaa niiden välistä tiivistä yhteistyötä. Puheenjohtajana tulemme toimimaan tiiviissä ja hyvässä yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa. En tarkoita tällä vain parlamentin roolia yhteispäätösmenettelyssä tasaveroisena lainsäätäjänä neuvoston kanssa, vaan laajemmin unionin keskeisten tavoitteiden edistämisessä. Puheenjohtajavaltiona tulemme myös tukemaan Länsi-Balkanin maiden eurooppalaista perspektiiviä. Kuluva vuosi on monin tavoin ratkaiseva Länsi-Balkanin tulevaisuuden kannalta. Kosovon asemaan liittyvä prosessi on syksyllä todennäköisesti ratkaisuvaiheessa. Puheenjohtajana toivomme, että osapuolet saavuttavat tuloksia presidentti Martti Ahtisaaren johdolla käytävissä vaativissa neuvotteluissa vuoden loppuun mennessä. Erittäin tärkeä alue Suomen puheenjohtajakaudella on unionin ja sen jäsenvaltioiden kilpailukyky, niiden menestyminen globaalissa kilpailussa. Panostamme niihin puheenjohtajakaudellamme laaja-alaisesti neuvoston eri kokoonpanoissa. Olennainen kysymys on, mistä Eurooppa löytää taloudellisen kasvun perustan. Suomen vastaus on, että se löytyy muun muassa innovaatioista, energiaratkaisuista, työn laadusta ja tuottavuudesta, maailmankaupan avoimuudesta, maahanmuutosta ja hyvin toimivasta sosiaaliturvasta. Päävastuu kilpailukyvyn suhteen on jäsenvaltioilla, joiden tulisi ottaa siinä vahva omistajuus. Myös unionin tulee hoitaa oma osansa. Suomi pyrkii pääsemään tuloksiin tutkimuksen 7. puiteohjelman suhteen. Samoin tuloksiin pyritään kemikaaliasetus REACHin, palveludirektiivin, työaikadirektiivin sekä kansainvälisiä verkkovierailuja sääntelevän asetuksen suhteen. Haluamme edetä laaja-alaisen innovaatiopolitiikan kehittämisessä. Nostamme sekä neuvoston lainsäädäntötyössä että Lahdessa järjestettävässä valtionpäämiesten tapaamisessa esille aloitteita, joilla luodaan innovaatioiden synnyttämiselle ja tehokkaalle käyttöön otolle suotuisa ympäristö. Kyse on kysyntävetoisesta innovaatiopolitiikasta. Lahdessa valtionpäämiehet voivat vauhdittaa tarvittavia päätöksiä. Laaja-alainen innovaatiopolitiikka edellyttää unionin yhteisen toiminnan ja päätöksenteon tehostamista muun muassa standardisoinnissa, henkisen omaisuuden suojassa ja rahoitusmarkkinoiden kehittämisessä. Yhtä lailla tärkeää on vauhdittaa opiskelijoiden ja tutkijoiden liikkuvuutta, korkeakoulujen yhteistyötä sekä eurooppalaisen huippuosaamisen keskittymien luomista. Haluan myös painottaa avoimen maailmantalouden tuoman kilpailun myönteistä vaikutusta innovaatioiden käyttöönotolle. Eurooppa tarvitsee lisää henkisten ja materiaalisten resurssien liikkuvuutta. Innovaatiopolitiikan tukijalka löytyy unionin sisämarkkinoista ja niiden edelleen kehittämisestä. Sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan esteitä on raivattava, jotta taloudellisesta integraatiosta voitaisiin täysimääräisesti hyötyä. Sisämarkkinat ovat EU:n kivijalka. Tätä ei pidä unohtaa. Palvelumarkkinoiden merkitys on tässä suuri ja on erittäin hyvä, että palveludirektiivistä ollaan pääsemässä ratkaisuun. Euroopan parlamentin rooli on ollut ratkaisevan tärkeä. Toivon, että direktiivin lopullinen hyväksyntä voisi tapahtua suoraan Euroopan parlamentin toisessa käsittelyssä. Myös energiaa koskevat ulkosuhteet ovat asialistalla Lahden epävirallisessa valtionpäämiesten tapaamisessa. Venäjän presidentti Vladimir Putin on kutsuttu tapaamisen jälkeiselle illalliselle, jolloin hänellä ja EU-valtioiden johtajilla on mahdollisuus vapaamuotoiseen keskusteluun. Kohtuuhintaisen energian saannin turvaaminen kuuluu Euroopan taloudellisen menestyksen edellytyksiin. Kaikkia jäsenvaltioita koskevat energian hintojen nousuun, toimitusvarmuuteen ja ilmastonmuutokseen liittyvät haasteet. Energiapolitiikan valinnat ovat pitkälti kansallisia kysymyksiä. Euroopan unioni tarvitsee kuitenkin yhteisiä energiapolitiikan linjoja ja erityisesti johdonmukaista politiikkaa käsitellessään energian ulkosuhteita. Suomen puheenjohtajakaudella haluamme edistää strategista keskustelua siitä, millä tavoin energiapolitiikan tavoitteiden tulee näkyä unionin ulkosuhdetoiminnassa. Suomen oma kansallinen parlamentti, eduskunta, viettää juhlavuotta. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta yksikamarisen eduskunnan perustamisesta sekä yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta. Kaikki, niin naiset kuin miehetkin, saivat samalla kertaa sekä äänioikeuden että oikeuden asettua ehdokkaaksi. Olemme ylpeitä tästä demokratiamme merkkipaalusta. Energian käytöllä ja energian lähteiden valinnalla on kiinteä yhteys aikamme vakavimpaan ympäristöuhkaan, ilmastonmuutokseen. Ilmastopolitiikan osalta erityisen tärkeä kysymys on neuvotteluiden edistäminen YK:n ilmastosopimusjärjestelmän kehittämisestä vuoden 2012 jälkeen. Suomi pyrkii puheenjohtajana edistämään kansainvälisesti sellaisia keskusteluja, jotka voivat johtaa EU:n tavoitteen mukaisesti kaikki ilmastonmuutoksen kannalta keskeiset maat kattavaan kunnianhimoiseen sopimusjärjestelyyn. Kattava pohja edesauttaisi paitsi ilmastohaasteeseen vastaamista mahdollisimman tehokkaasti myös EU:n kilpailukyvyn turvaamista. Molemmat aiheet – energia ja ilmastonmuutos – ovat vahvasti esillä Suomen puheenjohtajakaudella kolmansien maiden kanssa pidettävissä huippukokouksissa, mukaan lukien kymmenvuotisjuhlaa Helsingissä viettävä EU:n ja Aasian maiden Asem-huippukokous. Olen hyvin tietoinen siitä, että miljoonat eurooppalaiset pelkäävät globaalia kilpailua ja että he sen vuoksi vastustavat myös monia muutoksia. Tämä pelko on tullut esille muun muassa palveludirektiivin käsittelyssä. Tämä pelko on otettava vakavasti. Korostan, ettei kilpailukykyä Euroopassa yritetä kohottaa hinnalla millä hyvänsä ja seurauksista välittämättä. Pitää olla tasapaino uudistusten, sosiaalisen turvallisuuden ja ympäristön kestävyyden välillä. Usein kuitenkin uudet toimintatavat ja moderni tekniikka edistävät sekä talouden kasvua että hyvinvointia ja vähentävät ympäristöpäästöjä. Eurooppalaisten hyvinvointiyhteiskuntien säilyttäminen edellyttää kilpailukyvyn parantamista, työllisyysasteen nostamista ja työn tuottavuuden parantamista. Tuloksia on haettava läheisessä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa. On etsittävä uutta joustavuuden ja turvallisuuden tasapainoa. Tämän vuoksi Suomi isännöi juuri Lahden valtionpäämiestapaamisen alla ylimääräisen sosiaalihuippukokouksen, jossa käsittelemme näitä teemoja. Unionin ulkosuhteilla on yhteys talouteen, sillä unionin ulkopoliittisen toiminnan perusta on sen taloudellinen vahvuus. Kiinnostavuus ja houkuttelevuus kauppakumppanina antaa meille vaikutusvaltaa. EU:sta on tullut maailmanlaajuinen toimija, jolla ei ulkoisessa toiminnassaan ole varaa tuumaustaukoon. Suomen puheenjohtajakaudella lujitetaan EU:n kansainvälistä roolia ja vahvistetaan toiminnan johdonmukaisuutta. Unionilla on moniin muihin kansainvälisiin toimijoihin verrattuna kattava valikoima välineitä käytössään. Niitä tulee käyttää yhdenmukaisesti, on sitten kysymys ulko-, kauppa-, kehitysyhteistyö- tai ihmisoikeuspolitiikasta. Unionin ääni kuuluu maailmalla yhtenäisenä vain, jos se on yhtenäinen. Kehitämme edelleen unionin kriisinhallintaa. Nopean toiminnan joukkojen on oltava täydessä valmiudessa vuoden 2007 alussa. Siviili- ja sotilaallisen kriisinhallinnan yhteensovittamista jatketaan. EU:n suhteet Venäjään sekä pohjoinen ulottuvuus ovat Suomen puheenjohtajakauden painopistealueita. Myös Länsi-Balkan, transatlanttiset suhteet sekä Aasia ovat vahvasti esillä asialistalla. EU:n ja Venäjän suhteet eivät rajoitu vain kauppaan ja energiaan vaan tavoitteena on laaja-alainen kumppanuus, jossa meitä yhdistävät eurooppalaiset arvot ja maailmanlaajuiset intressit. Tavoitteena on saada Venäjä yhä tiiviimmin mukaan demokraattiseen eurooppalaiseen yhteistyöhön yhteiskunnan eri osa-alueilla. Siinä tarvitaan lisää vuorovaikutusta EU-valtioiden ja Venäjän välillä, myös opiskelijavaihtoa, kulttuuriyhteistyötä ja kansalaisyhteiskunnan aktiivista panosta. Suomen puheenjohtajakaudella keskustellaan uudesta sopimuskehikosta ensi vuoden lopulla päättyvälle EU:n ja Venäjän kumppanuus- ja yhteistyösopimukselle. Pohjoisen ulottuvuuden osalta olemme päässeet jo pitkälle – uusi poliittinen kehyssopimus allekirjoitetaan syksyn aikana. Pohjoisen ulottuvuuden kehittyminen on arvokasta myös muun Itämerellä harjoitettavan yhteistyön kannalta. Suomessa eduskunta on tiiviisti mukana EU-asioiden käsittelyssä, ja sillä on paljon vaikutusvaltaa. Ehkä tämä kokemuksemme hedelmällisestä yhteistyöstä eduskunnan kanssa on omalta osaltaan tehnyt meille suomalaisille niin luontevaksi tiiviin yhteistyön myös Euroopan parlamentin kanssa. Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien työ ei ole päällekkäistä vaan kullakin on oma roolinsa unioniasioissa. Pohjimmiltaan niillä on kuitenkin sama perustavaa laatua oleva pyrkimys: demokratian vahvistaminen unionissa. Edellä sanotun ohella panostamme luonnollisesti Lähi-itään ja muihin maailman kriisialueisiin. Olemme erittäin huolestuneita palestiinalaisalueen tilanteesta, josta on tänään tärkeä erilliskeskustelu. Ulkosuhteissa yllätykset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Suomi on myös valmistautunut kantamaan puheenjohtajan vastuun eteen tulevista yllätyksistä. Suomen puheenjohtajakaudella tehdään perusteellinen poliittinen arviointi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella saavutetusta edistymisestä. Tarvitsemme konkreettisia toimia, tehokasta päätöksentekoa sekä jo tehtyjen päätösten tinkimätöntä kansallista täytäntöönpanoa. Tampereen huippukokous antoi vuonna 1999 suunnan oikeus- ja sisäasioiden kunnianhimoiselle ja demokraattiselle kehittämiselle. Nyt vuonna 2006 Haagin ohjelman arvio antaa mahdollisuuden oikeus- ja sisäasioiden eurooppalaisen yhteistyön aktiiviseen eteenpäin viemiseen. Kansalaiset odottavat Euroopan unionilta tehokkaita toimia kansainvälisen rikollisuuden, ihmiskaupan ja terrorismin torjunnassa. Suomen puheenjohtajakaudella koetellaan jäsenvaltioiden poliittista halua sitoutua päätöksenteon tehostamiseen, erityisesti poliisi- ja rikosoikeuden alalla. Työskentelyä voidaan tehostaa, mikäli jäsenvaltiot ovat valmiita siirtymään määräenemmistöpäätöksiin ja yhteisöllistämiseen tällä alalla. Saimme tätä koskevan selvitystehtävän yhdessä komission kanssa viimeisimmältä Eurooppa-neuvostolta. Korostan, ettei poliisi- ja rikosoikeudellisen alan yhteistyössä ole kyse rusinoiden poimimisesta pullasta. Emme yritä saattaa perustuslakisopimusta voimaan keittiön kautta, sillä muutokset voidaan tehdä jo Nizzan sopimuksen pohjalta. Suomi haluaa vahvistaa myös vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteutumista oikeudellisessa yhteistyössä. Kun toisen jäsenvaltion tekemät tuomiot ja oikeusviranomaisten päätökset laitetaan toteen sellaisenaan, voidaan konkreettisesti tehostaa laajojen, rajat ylittävien rikosten tutkintaa sekä nopeuttaa oikeudenkäyntejä. Hyvä esimerkki tästä on eurooppalainen pidätysmääräys, jonka ansiosta rikoksesta epäiltyjen luovutusajat ovat lyhentyneet yli puolesta vuodesta jopa yhteen päivään. Viimeaikaiset tapahtumat, muun muassa Kanarian saarilla ja Maltalla, ovat nostaneet laittoman maahanmuuton jälleen otsikoihin. Unionin käytössä olevia keinovalikoimia on tutkittava laajasti, mukaan lukien sopiminen yhteisistä linjauksista laillisessa maahanmuutossa. Rajavalvonnan tehostaminen on vain yksi, vaikkakin tärkeä osa ratkaisua. Yhteistyön merkitystä laittoman maahanmuuton alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa ei voida liikaa korostaa. On huolehdittava siitä, että unionin yhteinen turvapaikkajärjestelmä on valmis vuoteen 2010 mennessä. Unionin on pystyttävä takaamaan suoja niille, jotka sitä tarvitsevat yhtäläisten menettelyjen ja lainsäädännön pohjalta. Huomiota on kiinnitettävä myös muuttoliikekysymysten ulkoiseen ulottuvuuteen ja kumppanuuteen naapurimaidemme kanssa. Kuten jo alussa totesin, instituutioiden sekä eurooppalaisen ja kansallisen tason yhteistoimintaa tulee edelleen kehittää. Kiitän tänään teitä erityisesti tästä tilaisuudesta esitellä Suomen puheenjohtajakauden painopisteitä ja keskustella kanssanne niiden edistämisestä. Odotan mielenkiinnolla kommenttejanne sekä tänään että myöhemmin sekä täysistuntosalissa että muissa yhteyksissä. Keskustelu Euroopan kehittämisestä on tärkeää poliittisista eroista riippumatta. Euroopan parlamentin ryhmäjohtajat osoittivat esimerkiksi kansalaistilaisuudessa Helsingissä kesäkuun alussa sekä halua että kykyä eurooppalaisen asialistan edistämiseen. Me Suomessakin olemme tottuneet tekemään tuloksellista poliittista yhteistyötä yli puoluerajojen. Se on luontevaa myös eurooppalaisella tasolla. Toivon yhteistyöltämme seuraavan kuuden kuukauden aikana parhaita mahdollisia tuloksia. Saavun mielelläni Euroopan parlamentin kuultavaksi Suomen kaudella järjestettävien huippukokousten yhteydessä. Me elämme suurten haasteiden aikaa. Unionin pitää katsoa eteenpäin, tarttua rohkeasti uudistuksiin ja osoittaa poliittista tahtoa kehittää Eurooppaa. Uskon, että monessa asiassa oikea vastaus on enemmän Eurooppaa, ei vähemmän. Suomi pyrkii puheenjohtajakaudellaan kääntämään unionin katsetta ulospäin ja eteenpäin. Meidän tulee miettiä, millaisen unionin haluamme 10–20 vuoden kuluttua ja miten se saavutetaan. Meidän on eurooppalaisina tunnistettava aikakautemme historialliset muutosvoimat, vastattava niihin ja tehtävä niistä kumppaneitamme. Globalisaation kohtaaminen on EU:n suuri haaste. Alkavaa puheenjohtajuutta on jo ehditty luonnehtia eräänlaiseksi ylimenokaudeksi. Sen aikana hoidettaisiin vain juoksevat asiat ja valmistauduttaisiin aikaan, jolloin edellytykset tarttua unionimme suuriin kysymyksiin olisivat käsillä. On kuitenkin sanottava selkeästi, että vaikka Euroopan unionissa olisikin tiettyä odottelevaa mielialaa, muu maailma ympärillämme ei pysähdy. Olisi väärin yhteisen Eurooppamme tulevia sukupolvia kohtaan, jos ummistaisimme silmämme historiallisilta haasteiltamme ja jäisimme odottelemaan aikaa parempaa. Se aika on tässä ja nyt. Maailma unionin ympärillä muuttuu ja jollemme pidä varaamme, jäämme siitä jälkeen yhä enemmän. Se olisi tuhoisaa ennen kaikkea lastemme, tulevien sukupolvien, tulevaisuuden kannalta. Heidän vuokseen Euroopan tulee lopettaa sisäänpäin katsominen ja miettiä myös pidemmällä tähtäimellä asemaamme globaalissa maailmassa. Maailma ympärillämme ei odota. Tulevaisuutemme vaatii meiltä konkreettisia toimia nyt, vaikka niiden vaikutukset näkyvätkin vasta myöhemmin. Unionin päätöksentekokyvyssä on viime vuosina ollut toivomisen varaa ja kansalaiset ovat entistä kriittisempiä sitä kohtaan. En kuitenkaan yhdy pessimistisiin puheisiin unionin kriisistä vaan uskon, että sen tämänhetkiset ongelmat ovat voitettavissa. Rahoituskehyksistä sopuun pääseminen ja edistyminen palveludirektiivin suhteen ovat esimerkkejä siitä, että unioni pystyy tärkeisiin päätöksiin, kun poliittista tahtoa löytyy. Uskon, että sitä löytyy kaikista unionin toimielimistä. Euroopan unioni on arvoyhteisö, joka on olemassa kansalaisiaan varten. Sen vuoksi unionin alentunut legitimiteetti, sen oikeutuksen ja uskottavuuden väheneminen kansalaisten silmissä on otettava vakavasti."@et5 ". Monsieur le Président, Monsieur le Président et Madame la Vice-présidente de la Commission, Mesdames et Messieurs, je souhaite avant tout exprimer mes remerciements les plus chaleureux pour l’occasion qui m’est donnée de venir présenter ici, devant le Parlement européen, les priorités et objectifs principaux de la présidence finlandaise. Exercer la présidence de l’Union européenne est une tâche exigeante, mais c’est en même temps un grand honneur et un privilège que la Finlande accepte volontiers. Cette impression de déficit de légitimité vient en partie du fait que les citoyens ignorent en réalité ce que l’Union européenne fait en leur faveur. De nombreux sujets ayant un réel impact sur la vie des personnes, tels que le droit de résider, de travailler et d’étudier dans tous les pays de l’Union européenne, sont considérés comme allant de soi. On oublie que tout cela est justement possible grâce à l’Union européenne. Mais le manque d’information n’explique pas tout et l’Union européenne doit être en mesure d’améliorer son fonctionnement. Elle doit obtenir des résultats que les citoyens pourront constater dans leur vie quotidienne. L’une des raisons d’être de l’Union européenne, à savoir garantir la paix et la stabilité en Europe, est toujours d’actualité. J’en ai eu un rappel à titre personnel il y a quelques semaines lors de mon voyage en Croatie: ce pays souhaite adhérer à l’Union européenne pour que ses enfants et petits-enfants n’aient plus jamais à subir la guerre. De nombreuses personnes qui ont toujours vécu en temps de paix ont toutefois tendance à considérer l’absence de conflits et la stabilité comme acquis. C’est pourquoi ces arguments ne suffisent plus à eux seuls à conférer une légitimité à l’Union européenne. Comme nombre d’entre vous l’ont souvent dit, l’Union européenne doit être capable de montrer les avantages qu’elle apporte à ses citoyens autrement et de manière plus concrète. Le meilleur moyen de prouver l’utilité de l’Union européenne est de gérer avec efficacité les tâches élémentaires, notamment en matière législative. Cela, nous pouvons et devons le faire sans attendre sur la base des Traités déjà existants. L’Europe ne peut pas se contenter d’attendre de nouvelles règles de décision et doit tout de suite renforcer son fonctionnement. L’Union européenne doit se montrer capable d’œuvrer pour l’avenir des individus et faire autre chose que se quereller autour de questions institutionnelles. Un tel renforcement demande des décisions courageuses de la part des dirigeants et décideurs européens. Nous ne pouvons pas nous contenter de réfléchir au seul instant présent et aux prochaines élections; il nous faut penser à l’intérêt des générations futures. C’est pourquoi nous devons prendre des décisions certes douloureuses dans l’immédiat, mais qui nous aideront à construire l’avenir. Nous devons aussi être prêts à transiger sur les positions nationales et à nous soucier davantage de l’Europe dans sa totalité. L’Union européenne doit se concentrer sur l’essentiel et y œuvrer avec efficacité, ce qui signifie une action générant de la valeur ajoutée par rapport à ce que les États membres peuvent faire à eux seuls. Cette valeur ajoutée pourra être obtenue dans les domaines du bien-être, de la sécurité et de la liberté. Si nous voulons atteindre ces objectifs, nous devons commencer par adopter la bonne approche. La transparence est essentielle: les citoyens doivent savoir comment naissent les décisions qui les affectent. Le débat politique croissant en Europe est dans l’intérêt de tous et votre mission est elle aussi centrale à cet égard. Je me félicite de ce que le Conseil européen ait décidé d’accroître la transparence de ses sessions. Pendant sa présidence, la Finlande appliquera largement les principes adoptés par le Conseil européen pour améliorer la transparence de ses travaux. La Finlande va aussi s’efforcer de promouvoir la transparence de différentes manières, dans tous ses travaux pratiques et toutes ses activités. Nous ferons en sorte que toutes les informations essentielles soient disponibles le plus vite possible sur le site web de la présidence finlandaise. Parfois, de telles solutions pratiques ont plus d’impact sur l’accès à l’information que les belles déclarations politiques. La collaboration entre le Parlement européen et la présidence finlandaise a bien démarré. Je souhaite remercier le président du Parlement européen et tous les autres députés qui ont participé à la réunion organisée entre le Parlement et le gouvernement finlandais à Helsinki. De nombreuses commissions parlementaires ainsi que des groupes politiques sont également venus en Finlande, ce qui nous a permis d’avoir des échanges fructueux quant aux objectifs de notre présidence. Durant sa présidence, la Finlande œuvrera à une meilleure réglementation, c’est-à-dire à la qualité du travail législatif et à la prise en considération des principes de subsidiarité et de proportionnalité. Il ne s’agit pas uniquement ici d’éliminer des textes législatifs. L’Union européenne a besoin d’une législation nouvelle, mais également d’une mise à jour de sa législation existante. C’est de cette manière que l’Union européenne pourra réagir activement aux changements qui se produisent dans le monde qui l’entoure et les influer. Nous apporterons à ce sujet notre soutien au travail de la Commission. La présidence consacrera du temps et des efforts pour veiller à ce que les impacts économiques, sociaux et environnementaux des propositions législatives soient dûment pris en compte au moment de prendre les décisions. Notre objectif est également d’accélérer la mise en œuvre des propositions de la Commission visant à une simplification et à une mise à jour de la législation. Le travail du Conseil reposera sur le programme de travail annuel de 2006 que nous avons préparé avec l’Autriche. Au nom de la continuité, la collaboration entre les pays se succédant à la présidence est d’une grande importance. Celle-ci s’est très bien passée avec l’Autriche et nous entendons poursuivre la collaboration dans un esprit tout aussi positif avec l’Allemagne, qui nous succèdera. Pendant sa présidence, la Finlande prend l’engagement de traiter tous les points inscrits à l’agenda de manière appropriée, efficace et impartiale. Je vais brièvement énumérer les questions que la présidence finlandaise a l’intention de élever au rang de priorité, mais cela n’implique nullement que nous allons négliger les autres sujets. Nous avons besoin de progresser dans tous les domaines. La Finlande souhaite faire avancer le débat sur l’avenir de l’Union. Ce débat couvre aussi bien la question concrète du sort du traité établissant une Constitution pour l’Europe que l’élargissement de l’Union européenne. Je me félicite de la décision du Conseil européen de juin de passer de la simple réflexion à une phase plus active en ce qui concerne le traité constitutionnel. Cette double approche est la bonne: nous améliorerons la façon dont l’UE fonctionne conformément aux Traités actuels, tout en commençant à réfléchir à l’avenir du traité constitutionnel. Pendant sa présidence, la Finlande entamera des consultations sur l’avenir du traité constitutionnel. Les consultations menées avec les États membres et les institutions serviront de base au rapport devant être établi par la présidence allemande durant le premier semestre 2007. Je suis persuadé que le Traité négocié avec les États membres est nécessaire à une Union européenne en voie d’élargissement. En Finlande, le gouvernement a présenté au début juin au Parlement finlandais un projet de ratification du traité constitutionnel qui sera débattu cet automne. La Finlande pourra ainsi, à son tour, se prononcer sur le Traité négocié. L’élargissement de l’Union est l’une des questions centrales de la présidence finlandaise. Personnellement, je suis convaincu que l’élargissement de l’Union européenne a été un succès. L’élargissement est non seulement un outil vital pour renforcer la stabilité et la démocratie, mais c’est également l’une des réponses stratégiques de l’Europe aux défis de la mondialisation. De récentes analyses indiquent que le dernier élargissement a été clairement bénéfique, aussi bien pour les nouveaux membres que pour les anciens. Des discussions importantes ont eu lieu au Conseil européen de juin dernier sur la capacité d’absorption de l’Union européenne. Je suis particulièrement satisfait du fait que la capacité d’absorption de l’Union européenne n’a pas été fixée comme nouveau critère d’adhésion. Il ne faut pas fixer de nouveaux critères d’adhésion aux pays candidats, mais, en revanche, ils doivent adhérer sans conditions aux critères existants. Je pars de l’idée que l’Union européenne doit rester une communauté ouverte. Tous les États européens remplissant les critères d’adhésion doivent avoir la possibilité de devenir membres. C’est lors de notre présidence que sera fixée la date d’entrée de la Roumanie et de la Bulgarie. Les négociations concernant les candidatures de la Turquie et de la Croatie se poursuivront également sur la base des rapports de la Commission et des progrès accomplis. Depuis son adhésion à l’UE, la Finlande soutient ses en vue de renforcer le fonctionnement des institutions de l’Union et d’améliorer leur étroite collaboration. Pendant notre présidence, nous allons travailler en collaboration étroite et efficace avec le Parlement européen. Par là, je ne songe pas uniquement au Parlement en sa qualité de législateur à valeur égale avec le Conseil pour les questions de codécision, mais je me place sur un plan plus général, avec l’intention de faire avancer les objectifs primordiaux de l’Union. Pendant notre présidence, nous soutiendrons également la perspective européenne des pays des Balkans occidentaux. Cette année sera cruciale à de nombreux égards pour l’avenir des Balkans occidentaux. Le processus lié au statut du Kosovo atteindra probablement sa phase finale à l’automne. La présidence espère que les difficiles négociations engagées par les parties sous la direction de Martti Ahtisaari, puissent aboutir d’ici la fin de l’année. Une priorité importante de la présidence finlandaise sera la compétitivité de l’Union européenne et de ses États membres, leur réussite face à la concurrence mondiale. Nous allons largement nous y consacrer sous notre présidence dans les différentes formations du Conseil. Une question essentielle est de savoir sur quelles bases l’Europe peut faire reposer sa croissance économique. La réponse de la Finlande est que la croissance est ancrée notamment dans l’innovation, les options énergétiques, la qualité du travail et la productivité, la transparence du commerce mondial, l’immigration et un système de sécurité sociale efficace. La responsabilité principale en matière de compétitivité incombe aux États membres et c’est à eux de l’endosser. Mais l’Union européenne doit fournir sa part de travail. La Finlande s’efforcera d’obtenir des résultats au regard du 7e programme-cadre pour la recherche. Il en ira de même pour le règlement européen sur les produits chimiques (REACH), la directive sur les services, la directive sur le temps de travail ainsi que le règlement sur l’itinérance internationale. Nous souhaitons faire progresser l’élaboration d’une politique d’innovation de grande envergure. Que ce soit dans le travail législatif du Conseil ou au sommet des chefs d’État ou de gouvernement de Lahti, nous nous concentrerons sur des initiatives destinées à créer un environnement propice aux innovations et à leur exploitation efficace. Nous avons ici à l’esprit une politique d’innovation générée par la demande. À Lahti, les chefs d’État ou de gouvernement pourront accélérer les décisions nécessaires. Une politique d’innovation d’envergure demande une coopération uniforme et un processus de décision plus efficaces au sein de l’Union européenne, notamment en matière de normalisation, de protection de la propriété intellectuelle et de développement des marchés financiers. Il sera tout aussi important de dynamiser la mobilité des étudiants et des chercheurs, de renforcer la collaboration entre les universités et d’accélérer la création de centres d’excellence européens. Par ailleurs, je veux souligner à quel point la concurrence issue d’une économie mondiale ouverte est importante pour l’innovation. L’Europe a besoin d’une meilleure mobilité de ses ressources intellectuelles et matérielles. Le point d’appui de la politique de l’innovation réside dans le marché intérieur de l’Union européenne et dans son développement futur. Il faut lever les obstacles au fonctionnement efficace du marché intérieur pour tirer tout le profit de l’intégration économique. Le marché intérieur est le socle même de l’Union européenne, ne l’oublions pas. Dans ce contexte, le marché des services revête une grande importance et nous devons saluer le fait que nous sommes au seuil d’un accord sur la directive sur les services. Le Parlement européen a joué ici un rôle d’une importance fondamentale. J’espère que l’adoption définitive de la directive pourra avoir lieu en deuxième lecture au Parlement européen. Les relations extérieures en matière d’énergie seront également à l’ordre du jour de la réunion des chefs d’État ou de gouvernement à Lahti. Le président russe, Vladimir Poutine, a été convié au dîner qui suivra ce sommet. Ce dîner permettra au président russe et aux dirigeants des pays de l’UE de s’entretenir librement. La réussite économique de l’Europe dépend fortement de la garantie d’approvisionnements énergétiques à un coût raisonnable. Tous les États membres sont touchés par les problèmes liés à la hausse des prix de l’énergie, à la sécurité des approvisionnements et au changement climatique. Les choix en matière de politique énergétique sont dans une large mesure des questions relevant des États membres. L’Union européenne a cependant besoin de définir des orientations communes en matière énergétique et, plus particulièrement une politique cohérente relative à ses relations extérieures en ce qui concerne l’énergie. Durant la présidence finlandaise, nous souhaitons promouvoir le débat stratégique sur la façon de rendre les objectifs énergétiques visibles dans les relations extérieures de l’Union européenne. Le parlement finlandais, l’ fête un anniversaire important. Cette année est celle du centenaire de la constitution d’un parlement monocaméral et de l’instauration du droit de vote universel en Finlande. Tous, hommes et femmes, obtinrent il y a cent ans et en même temps le droit de vote et d’éligibilité. Nous sommes fiers de ce jalon sur la route de notre démocratie. La consommation d’énergie et le choix des sources d’énergie sont intimement liés à la plus importante menace qui pèse aujourd’hui sur l’environnement: le changement climatique. Pour ce qui est de la politique climatique, il importe surtout de faire avancer les négociations portant sur le développement de la convention-cadre de l’ONU sur les changements climatiques après 2012. Pendant sa présidence, la Finlande s’efforcera de promouvoir tout dialogue international susceptible d’amener, conformément aux objectifs de l’Union européenne, tous les pays jouant un rôle clé en la matière à établir un régime ambitieux en la matière. Une approche globale promouvrait non seulement une réponse aussi efficace que possible au défi climatique, mais protégerait aussi la compétitivité de l’UE. Durant la présidence finlandaise, les thèmes de l’énergie et du changement climatique seront largement abordés à l’occasion des sommets avec les pays tiers, notamment au 10e sommet Asie-Europe qui, qui se tiendra à Helsinki. Je suis parfaitement conscient du fait que des milliers d’Européens craignent la concurrence mondiale et que, par conséquent, ils s’opposent à de nombreux changements. Ces peurs ont notamment été mises en évidence dans le débat sur l’examen de la directive sur les services. Elles doivent être prises au sérieux. J’insiste sur le fait que nous ne devons pas tenter de stimuler la compétitivité en Europe à n’importe quel prix, sans nous soucier des conséquences. Il faut trouver un équilibre entre les réformes, la sécurité sociale et la durabilité de l’environnement. Pourtant, les nouvelles méthodes de travail et la technologie moderne profitent souvent autant à la croissance qu’au bien-être social et réduisent les émissions dans l’environnement. La préservation des systèmes sociaux européens passe par une stimulation de la compétitivité, une réduction du chômage et une meilleure productivité de la main-d’œuvre. Pour atteindre ces résultats, il faudra faire montre d’une étroite collaboration avec les partenaires sociaux. Il faut rechercher un nouvel équilibre entre flexibilité et sécurité. À cette fin, la Finlande organisera un sommet social extraordinaire qui examinera ces thèmes juste avant la réunion des chefs d’État ou de gouvernement de Lahti. Les relations extérieures de l’Union européenne sont liées à l’économie, dans la mesure où les actions extérieures de l’Union européenne procèdent de sa puissance économique. Nous sommes un partenaire commercial attractif, ce qui nous confère de l’autorité. L’Union européenne est devenue un acteur mondial, qui ne saurait se ménager de pause de réflexion dans ses actions extérieures. Pendant la présidence finlandaise, l’Union européenne consolidera son rôle international et conférera plus de cohérence à ses actions et fonctions. L’Union européenne dispose d’un éventail d’outils bien plus vaste que de nombreux autres acteurs internationaux. Ces outils doivent être utilisés de manière cohérente, qu’il s’agisse de la politique extérieure, commerciale, de la coopération au développement ou des droits de l’homme. L’Union européenne ne saura se faire entendre dans le monde que si elle parle à l’unisson. Nous entendons poursuivre le développement des capacités de gestion des crises de l’Union européenne. La force de réaction rapide devra être entièrement opérationnelle dès le début 2007. Nous poursuivons le travail de coordination de la gestion des crises civiles et militaires. Les relations de l’Union européenne avec la Russie et la dimension septentrionale figureront au nombre des priorités de la présidence finlandaise. Les Balkans occidentaux, les relations transatlantiques ainsi que l’Asie seront de même des sujets de la première importance. Les relations entre l’Union européenne et la Russie ne se limitent pas seulement au commerce et à l’énergie. L’objectif est un vaste partenariat dans lequel les valeurs européennes et les intérêts mondiaux nous uniront. Notre but est d’arriver à ancrer la Russie plus étroitement dans la coopération européenne démocratique dans les différents domaines de la société. Il faut pour ce faire instaurer un dialogue accru entre les pays de l’Union européenne et la Russie, tout comme des échanges d’étudiants, une coopération culturelle et une contribution active de la société civile. Pendant la présidence finlandaise, des pourparlers seront engagés pour négocier un nouveau cadre pour l’accord de partenariat de coopération entre l’Union européenne et la Russie, qui expire à la fin de l’année prochaine. En ce qui concerne la dimension nordique, nous avons déjà bien progressé: l’accord politique-cadre sera signé au cours de l’automne. Le développement de la dimension nordique est également essentiel pour d’autres formes de coopération dans la région de la Baltique. Le parlement finlandais participe activement à l’examen des questions européennes et il dispose d’une grande influence. Cette expérience de collaboration fructueuse avec notre parlement a peut-être fait que les Finlandais travaillent aussi naturellement et étroitement avec le Parlement européen. Les travaux du Parlement européen et des parlements nationaux n’empiètent pas les uns sur les autres, chacun ayant son rôle à jouer dans les questions européennes. Sur le fond, tous partagent pourtant la même mission fondamentale, à savoir renforcer la démocratie dans l’Union européenne. Outre tout cela, nous consacrerons naturellement nos efforts aux crises au Proche-Orient et dans d’autres régions du monde. Nous sommes fort préoccupés par la situation dans les territoires palestiniens, question qui fera l’objet aujourd’hui d’une discussion séparée. Dans les relations extérieures, les imprévus ont tendance à être plus la règle que l’exception. La Finlande est également prête en à assumer les responsabilités qui incombent à la présidence en cas d’événements inattendus. La présidence finlandaise procédera à une évaluation politique en profondeur des progrès accomplis en matière de liberté, de sécurité et de justice. Nous avons besoin d’actions concrètes, d’un processus décisionnel efficace et de la rigoureuse application au niveau national des décisions déjà approuvées. En 1999, le sommet de Tampere a montré la voie d’un développement ambitieux et démocratique de la justice et des affaires intérieures. En 2006, l’évaluation du programme de La Haye permettra de faire progresser activement la coopération européenne en la matière. Les citoyens attendent de l’Union européenne des actions efficaces pour combattre la criminalité internationale, la traite des êtres humains et le terrorisme. Durant la présidence finlandaise, la volonté politique des États membres de s’attacher au renforcement du processus décisionnel, notamment en matière de maintien de l’ordre et de criminalité, sera mise à l’épreuve. Le travail pourra être renforcé si les États membres sont prêts à passer aux décisions à la majorité qualifiée et à la communautarisation de ce domaine. Le dernier Conseil européen nous a demandé de nous pencher sur cette question avec la Commission. Je voudrais souligner que la coopération en matière de maintien de l’ordre et de criminalité n’est pas juste une façon de marquer des points. Nous ne tenterons pas de faire entériner le traité constitutionnel par des moyens dérobés, car on peut procéder aux changements sur la base du traité de Nice. La Finlande souhaite également souscrire à l’application du principe de reconnaissance mutuelle en matière de coopération judiciaire. Lorsque les jugements et les décisions des autorités judiciaires d’un autre État membre sont exécutés tels quels, ce principe peut concrètement permettre de stimuler l’efficacité des enquêtes criminelles transnationales de grande envergure et d’accélérer les poursuites judiciaires. Le mandat d’arrêt européen, qui a réduit le délai moyen d’extradition d’un suspect de plus de six mois à une seule journée, en est une belle illustration. Les événements récents comme ceux survenus aux Îles Canaries et à Malte ont encore projeté l’immigration clandestine sous les feux de l’actualité. La gamme de moyens dont dispose l’Union européenne doit être étudiée de manière approfondie, y compris la définition de politiques communes en matière d’immigration légale. Le renforcement du contrôle des frontières n’est qu’un aspect, certes important, de la solution. On n’insistera jamais trop sur l’importance de la collaboration avec les pays d’origine et de transit en matière d’immigration clandestine. Il faut veiller à ce que le système d’asile commun de l’UE soit en place d’ici 2010. L’Union européenne doit pouvoir être en mesure de garantir une protection à ceux qui en ont besoin, en se basant sur des procédures et une législation comparables. Il faut également attacher de l’attention à la dimension extérieure des questions relatives aux migrations et au partenariat avec nos voisins. Comme je l’ai dit au début de cette intervention, il convient de développer encore la collaboration entre les institutions européennes et nationales. Je tiens tout spécialement à vous remercier de m’avoir donné l’occasion de présenter les priorités de la présidence finlandaise et de m’entretenir avec vous de la façon de les promouvoir. J’attends avec intérêt vos commentaires dès aujourd’hui ou plus tard, ici même ou dans d’autres enceintes. Le débat relatif au développement de l’Europe est important, quelles que soient les différences politiques. Les présidents des groupes politiques du Parlement européen ont par exemple montré à l’occasion de la réunion publique organisée à Helsinki au début du mois dernier qu’ils étaient désireux et capables de faire progresser l’agenda européen. Nous autres, Finlandais, sommes accoutumés à une coopération politique fructueuse entre les partis. C’est tout aussi naturel au niveau européen. J’ose espérer que notre collaboration donnera les meilleurs fruits au cours des six prochains mois. Je me réjouis de revenir dans ce Parlement européen à l’occasion des sommets qui seront organisés pendant la présidence finlandaise. Nous vivons actuellement une ère d’énormes défis. L’Union européenne doit regarder vers l’avant, s’atteler avec courage aux réformes et faire preuve de la volonté politique nécessaire pour développer l’Europe. Je crois que, pour bien des questions, la bonne réponse est plus d’Europe plutôt que moins d’Europe. Pendant sa présidence, la Finlande aura l’ambition de persuader l’Union européenne de se tourner vers l’extérieur et vers l’avant. Nous devons nous poser la question de savoir quelle Union européenne nous souhaitons dans 10 ou 20 ans et comment atteindre nos objectifs. En tant qu’Européens, nous devons identifier les forces de changements historiques de notre époque, être en mesure d’y répondre et de les apprivoiser. Faire face à la mondialisation est un défi majeur que l’Union européenne doit relever. Cette présidence qui fait ses premiers pas a déjà été présentée comme une sorte d’étape transitoire au cours de laquelle il sera question de gérer les affaires courantes en attendant que les conditions soient réunies pour s’attaquer aux grandes questions. Mais je dois le dire ici sans détours: même si l’UE baigne peut-être dans un certain attentisme, le reste du monde, lui, ne s’arrête pas de tourner. Il serait injuste à l’égard des générations futures de l’Europe de fermer les yeux sur ces défis historiques dans l’attente de temps meilleurs. C’est ici et maintenant que les choses se jouent. Le monde change autour de nous et si nous n’y prenons garde, nous risquons de prendre de plus en plus de retard. Ce serait dévastateur, avant tout pour nos enfants et les générations à venir. C’est pour eux que l’Europe doit cesser de regarder uniquement vers l’intérieur et réfléchir à plus longue échéance sur sa position par rapport à la mondialisation. Le monde qui nous entoure, lui, n’attend pas. Nous devons prendre des mesures concrètes maintenant, pour assurer notre avenir, même si leurs effets ne seront visibles que plus tard. Ces dernières années, la participation au processus décisionnel a quelque peu laissé à désirer et les citoyens expriment de plus en plus de critiques à ce sujet. Je ne me joins cependant pas aux discours pessimistes sur une crise de l’Union européenne et je pense que les problèmes actuels peuvent être résolus. L’entente sur les perspectives financières et les progrès de la directive relative aux services sont des exemples qui indiquent que l’Union européenne est capable de prendre des décisions importantes s’il existe une volonté politique. Je suis persuadé que celle-ci existe dans toutes les institutions de l’Union européenne. L’Union européenne est une communauté de valeurs qui existe pour ses citoyens. C’est pourquoi sa baisse de légitimité, de justification et de crédibilité dans l’esprit des citoyens doit être prise au sérieux."@fr8 "Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin ja poliittisten ryhmien jäsenet, komission puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, kunnianarvoisat vieraat, kiitän lämpimästi tilaisuudesta tulla keskustelemaan Euroopan parlamentin kanssa Suomen puheenjohtajakauden painopisteistä ja tärkeimmistä tavoitteista. Puheenjohtajuuden hoitaminen Euroopan unionissa on vaativa tehtävä, mutta samalla se on suuri kunnia ja etuoikeus, jonka Suomi hoitaa mielellään. Osittain tässä tunteessa unionin legitimiteetin heikkenemisestä on kyse siitä, etteivät kansalaiset tiedä, mitä unioni tekee heidän hyväkseen. Monia kansalaisten elämään konkreettisesti vaikuttavia asioita – kuten oikeutta asua, työskennellä ja opiskella kaikkialla unionin alueella – pidetään itsestään selvinä. Ei muisteta, että ne ovat mahdollisia nimenomaan unionin ansiosta. Mutta tiedonpuute ei selitä kaikkea vaan unionin on myös pystyttävä parantamaan toimintaansa. Unionin on pystyttävä tuloksiin, joiden vaikutukset kansalaiset voivat nähdä omassa elämässään. Unionin perustavaa laatua oleva lähtökohta, rauhan ja vakauden turvaaminen Euroopassa, on edelleen ajankohtainen. Sain siitä henkilökohtaisesti muistutuksen muutaman viikon takaisella Kroatian-matkallani – he haluavat unionin jäseniksi, jottei heidän tai heidän lastensa tarvitsisi enää koskaan nähdä sotaa. Monilla muilla, koko ikänsä rauhan aikana eläneillä ihmisillä, on kuitenkin taipumus pitää rauhaa ja vakautta itsestään selvinä. Sen vuoksi se ei enää tunnu yksin riitä antamaan unionille legitimiteettiä. Kuten monet teistä ovat useasti todenneet, unionin on pystyttävä näyttämään kansalaisille hyödyllisyytensä myös muutoin, konkreettisemmin. Unionin tarpeellisuuden osoittaminen onnistuu parhaiten hoitamalla tehokkaasti unionin perustehtäviä, erityisesti lainsäädäntötyötä. Sen me voimme ja meidän pitääkin tehdä nyt heti voimassaolevien perussopimusten pohjalta. Eurooppa ei voi jäädä odottamaan uusia päätöksentekosääntöjä vaan sen tulee aloittaa toimintansa tehostaminen heti. Unionin on näytettävä, että se pystyy ihmisten elämään vaikuttaviin tuloksiin eikä pelkästään kiistelemään institutionaalisista kysymyksistä. Tehostaminen vaatii rohkeita päätöksiä Euroopan johtajilta ja päätöksentekijöiltä. Emme voi ajatella vain tätä hetkeä ja tulevia vaaleja vaan meidän on pidettävä mielessämme tulevien sukupolvien etu. Siksi on tehtävä myös päätöksiä, jotka ovat ehkä tuskallisia nyt mutta jotka auttavat tulevaisuuden luomisessa. Tulee olla myös valmiutta tinkiä kansallisista kannoista ja huolehtia Euroopan kokonaisuudesta. Unionin tulee keskittyä olennaiseen ja olla siinä olennaisessa tehokas. Se tarkoittaa toimintaa, josta unionin toiminnalla saadaan lisäarvoa verrattuna jäsenvaltioiden toimintaan yksinään. Tätä lisäarvoa voidaan saavuttaa hyvinvoinnin, turvallisuuden ja vapauden aloilla. Tavoitteiden toteuttaminen alkaa työskentelytavoistamme. Avoimuus on olennaista – kansalaisten on tiedettävä, miten heitä koskevat päätökset syntyvät. Lisääntyvä poliittinen keskustelu Euroopassa on kaikkien etu. Tässä myös teidän tehtävänne on erittäin keskeinen. Olen tyytyväinen siihen, että Eurooppa-neuvostossa päätimme lisätä neuvostojen istuntojen avoimuutta. Suomi tulee puheenjohtajavaltiona toteuttamaan kattavasti Eurooppa-neuvostossa hyväksyttyjä periaatteita neuvoston työn avoimuuden lisäämiseksi. Suomi pyrkii panostamaan avoimuuteen myös muilla tavoin, kaikessa käytännön työssä ja toiminnassa. Pyrimme siihen, että kaikki olennainen tieto olisi mahdollisimman nopeasti saatavissa puheenjohtajuussivuiltamme internetissä. Toisinaan tällaiset käytännön keinot vaikuttavat todelliseen tiedonsaantiin enemmän kuin poliittiset julistukset. Yhteistyömme puheenjohtajavaltiona Euroopan parlamentin kanssa on käynnistynyt hyvin. Haluan kiittää parlamentin puhemiestä ja kaikkia niitä muita Euroopan parlamentin edustajia, jotka osallistuivat Suomen hallituksen ja parlamentin väliseen tapaamiseen Helsingissä. Myös useat parlamentin valiokunnat sekä poliittiset ryhmät ovat vierailleet Suomessa ja käyneet hyödyllisiä keskusteluja puheenjohtajakautemme tavoitteista. Suomi panostaa puheenjohtajakaudellaan parempaan sääntelyyn eli lainsäädännön laatuun sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden huomioimiseen. Tässä ei ole kyse pelkästään säädösten karsimisesta. Euroopan unionissa tarvitaan sekä uutta lainsäädäntöä että jo olemassa olevan ajan tasalla pitämistä. Näin unioni vaikuttaa ja reagoi aktiivisesti ympäröivän maailman muutoksiin. Tuemme tässäkin komission työtä. Puheenjohtajavaltiona panostamme erityisesti siihen, että päätöksenteossa huomioidaan huolellisesti lainsäädäntöehdotusten taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön kohdistuvat vaikutukset. Tavoitteenamme on myös vauhdittaa komission antamia ehdotuksia, jotka tähtäävät lainsäädännön yksinkertaistamiseen ja ajantasaistamiseen. Neuvoston työn pohjana on vuoden 2006 työohjelma, jonka valmistelimme yhdessä Itävallan kanssa. Työn jatkuvuuden vuoksi peräkkäisten puheenjohtajavaltioiden yhteistoiminta on erittäin tärkeää. Itävallan kanssa se on sujunut hyvin, ja jatkamme yhteistyötä aivan yhtä positiivisissa merkeissä meitä seuraavan Saksan kanssa. Puheenjohtajavaltiona Suomi sitoutuu hoitamaan unionin asialistaa ja sen kaikkia asioita hyvin, tehokkaasti ja puolueettomasti. Se, että mainitsen tässä lyhyesti, mitä asioita Suomi aikoo puheenjohtajakaudellaan erityisesti painottaa, ei merkitse sitä, ettemme hoitaisi myös muita asioita hyvin. Joka sektorilla tarvitaan edistystä. Suomi haluaa edistää keskustelua unionin tulevaisuudesta. Tähän keskusteluun liittyvät niin konkreettinen kysymys unionin perustuslakisopimuksen tulevaisuudesta kuin unionin laajentuminen. Olen tyytyväinen siitä, että Eurooppa-neuvosto päätti kesäkuussa, että perustuslakisopimuksen suhteen siirrytään pelkästä tuumaamisesta aktiivisempaan vaiheeseen. Tämä kaksiraiteinen lähestymistapa on oikea: tehostamme toimintaa nykyisten sopimusten puitteissa samalla kun alamme pohtia perustuslakisopimuksen tulevaisuutta. Suomi aloittaa kaudellaan perustuslakisopimuksen tulevaisuuteen liittyvät konsultaatiot. Näillä jäsenvaltioiden ja instituutioiden kanssa käytävillä konsultaatioilla pohjustetaan vuoden 2007 ensimmäisellä vuosipuoliskolla, Saksan puheenjohtajakaudella, annettavaa raporttia. Olen vakuuttunut siitä, että jäsenvaltioiden yhdessä neuvottelema sopimus on laajentuvalle unionille tarpeellinen. Suomessa hallitus on antanut sopimuksen ratifioimista koskevan esityksen eduskunnalle kesäkuun alussa, ja eduskunta käsittelee asian syysistuntokaudellaan. Näin Suomi omalta osaltaan ottaa kantaa neuvoteltuun sopimukseen. Unionin laajentuminen on yksi Suomen puheenjohtajakauden keskeisistä kysymyksistä. Olen henkilökohtaisesti vakuuttunut siitä, että unionin laajentuminen on ollut menestystarina. Paitsi, että laajentuminen on keskeinen väline vakauden ja demokratian vahvistamisessa, se on myös yksi Euroopan strategisista vastauksista globalisaation haasteisiin. Tuoreet analyysit osoittavat viimeisimmän laajentumisen olleen selvästi hyödyksi sekä uusille että vanhoille jäsenvaltioille. Eurooppa-neuvosto kävi kesäkuussa tärkeän keskustelun unionin vastaanottokyvystä. Olen hyvin tyytyväinen siitä, että unionin vastaanottokykyä ei asetettu uudeksi jäsenyyskriteeriksi. Hakijavaltioille ei pidä asettaa uusia jäsenyyskriteerejä, mutta toisaalta olemassa olevista tulee ehdottomasti pitää kiinni. Lähtökohtani on, että unionin tulee jatkossakin säilyä avoimena yhteisönä. Jäsenyyskriteerit täyttävillä eurooppalaisilla valtioilla tulee olla mahdollisuus päästä jäseniksi. Puheenjohtajakaudellamme tehdään päätös Romanian ja Bulgarian jäsenyyden toteutumisen ajankohdasta. Myös Turkin ja Kroatian jäsenyysneuvotteluja viedään eteenpäin saavutetun edistymisen ja komission raporttien pohjalta. Suomi on koko jäsenyyskautensa ajan tukenut pyrkimyksiä tehostaa unionin instituutioiden toimintaa ja parantaa niiden välistä tiivistä yhteistyötä. Puheenjohtajana tulemme toimimaan tiiviissä ja hyvässä yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa. En tarkoita tällä vain parlamentin roolia yhteispäätösmenettelyssä tasaveroisena lainsäätäjänä neuvoston kanssa, vaan laajemmin unionin keskeisten tavoitteiden edistämisessä. Puheenjohtajavaltiona tulemme myös tukemaan Länsi-Balkanin maiden eurooppalaista perspektiiviä. Kuluva vuosi on monin tavoin ratkaiseva Länsi-Balkanin tulevaisuuden kannalta. Kosovon asemaan liittyvä prosessi on syksyllä todennäköisesti ratkaisuvaiheessa. Puheenjohtajana toivomme, että osapuolet saavuttavat tuloksia presidentti Martti Ahtisaaren johdolla käytävissä vaativissa neuvotteluissa vuoden loppuun mennessä. Erittäin tärkeä alue Suomen puheenjohtajakaudella on unionin ja sen jäsenvaltioiden kilpailukyky, niiden menestyminen globaalissa kilpailussa. Panostamme niihin puheenjohtajakaudellamme laaja-alaisesti neuvoston eri kokoonpanoissa. Olennainen kysymys on, mistä Eurooppa löytää taloudellisen kasvun perustan. Suomen vastaus on, että se löytyy muun muassa innovaatioista, energiaratkaisuista, työn laadusta ja tuottavuudesta, maailmankaupan avoimuudesta, maahanmuutosta ja hyvin toimivasta sosiaaliturvasta. Päävastuu kilpailukyvyn suhteen on jäsenvaltioilla, joiden tulisi ottaa siinä vahva omistajuus. Myös unionin tulee hoitaa oma osansa. Suomi pyrkii pääsemään tuloksiin tutkimuksen 7. puiteohjelman suhteen. Samoin tuloksiin pyritään kemikaaliasetus REACHin, palveludirektiivin, työaikadirektiivin sekä kansainvälisiä verkkovierailuja sääntelevän asetuksen suhteen. Haluamme edetä laaja-alaisen innovaatiopolitiikan kehittämisessä. Nostamme sekä neuvoston lainsäädäntötyössä että Lahdessa järjestettävässä valtionpäämiesten tapaamisessa esille aloitteita, joilla luodaan innovaatioiden synnyttämiselle ja tehokkaalle käyttöön otolle suotuisa ympäristö. Kyse on kysyntävetoisesta innovaatiopolitiikasta. Lahdessa valtionpäämiehet voivat vauhdittaa tarvittavia päätöksiä. Laaja-alainen innovaatiopolitiikka edellyttää unionin yhteisen toiminnan ja päätöksenteon tehostamista muun muassa standardisoinnissa, henkisen omaisuuden suojassa ja rahoitusmarkkinoiden kehittämisessä. Yhtä lailla tärkeää on vauhdittaa opiskelijoiden ja tutkijoiden liikkuvuutta, korkeakoulujen yhteistyötä sekä eurooppalaisen huippuosaamisen keskittymien luomista. Haluan myös painottaa avoimen maailmantalouden tuoman kilpailun myönteistä vaikutusta innovaatioiden käyttöönotolle. Eurooppa tarvitsee lisää henkisten ja materiaalisten resurssien liikkuvuutta. Innovaatiopolitiikan tukijalka löytyy unionin sisämarkkinoista ja niiden edelleen kehittämisestä. Sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan esteitä on raivattava, jotta taloudellisesta integraatiosta voitaisiin täysimääräisesti hyötyä. Sisämarkkinat ovat EU:n kivijalka. Tätä ei pidä unohtaa. Palvelumarkkinoiden merkitys on tässä suuri ja on erittäin hyvä, että palveludirektiivistä ollaan pääsemässä ratkaisuun. Euroopan parlamentin rooli on ollut ratkaisevan tärkeä. Toivon, että direktiivin lopullinen hyväksyntä voisi tapahtua suoraan Euroopan parlamentin toisessa käsittelyssä. Myös energiaa koskevat ulkosuhteet ovat asialistalla Lahden epävirallisessa valtionpäämiesten tapaamisessa. Venäjän presidentti Vladimir Putin on kutsuttu tapaamisen jälkeiselle illalliselle, jolloin hänellä ja EU-valtioiden johtajilla on mahdollisuus vapaamuotoiseen keskusteluun. Kohtuuhintaisen energian saannin turvaaminen kuuluu Euroopan taloudellisen menestyksen edellytyksiin. Kaikkia jäsenvaltioita koskevat energian hintojen nousuun, toimitusvarmuuteen ja ilmastonmuutokseen liittyvät haasteet. Energiapolitiikan valinnat ovat pitkälti kansallisia kysymyksiä. Euroopan unioni tarvitsee kuitenkin yhteisiä energiapolitiikan linjoja ja erityisesti johdonmukaista politiikkaa käsitellessään energian ulkosuhteita. Suomen puheenjohtajakaudella haluamme edistää strategista keskustelua siitä, millä tavoin energiapolitiikan tavoitteiden tulee näkyä unionin ulkosuhdetoiminnassa. Suomen oma kansallinen parlamentti, eduskunta, viettää juhlavuotta. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta yksikamarisen eduskunnan perustamisesta sekä yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta. Kaikki, niin naiset kuin miehetkin, saivat samalla kertaa sekä äänioikeuden että oikeuden asettua ehdokkaaksi. Olemme ylpeitä tästä demokratiamme merkkipaalusta. Energian käytöllä ja energian lähteiden valinnalla on kiinteä yhteys aikamme vakavimpaan ympäristöuhkaan, ilmastonmuutokseen. Ilmastopolitiikan osalta erityisen tärkeä kysymys on neuvotteluiden edistäminen YK:n ilmastosopimusjärjestelmän kehittämisestä vuoden 2012 jälkeen. Suomi pyrkii puheenjohtajana edistämään kansainvälisesti sellaisia keskusteluja, jotka voivat johtaa EU:n tavoitteen mukaisesti kaikki ilmastonmuutoksen kannalta keskeiset maat kattavaan kunnianhimoiseen sopimusjärjestelyyn. Kattava pohja edesauttaisi paitsi ilmastohaasteeseen vastaamista mahdollisimman tehokkaasti myös EU:n kilpailukyvyn turvaamista. Molemmat aiheet – energia ja ilmastonmuutos – ovat vahvasti esillä Suomen puheenjohtajakaudella kolmansien maiden kanssa pidettävissä huippukokouksissa, mukaan lukien kymmenvuotisjuhlaa Helsingissä viettävä EU:n ja Aasian maiden Asem-huippukokous. Olen hyvin tietoinen siitä, että miljoonat eurooppalaiset pelkäävät globaalia kilpailua ja että he sen vuoksi vastustavat myös monia muutoksia. Tämä pelko on tullut esille muun muassa palveludirektiivin käsittelyssä. Tämä pelko on otettava vakavasti. Korostan, ettei kilpailukykyä Euroopassa yritetä kohottaa hinnalla millä hyvänsä ja seurauksista välittämättä. Pitää olla tasapaino uudistusten, sosiaalisen turvallisuuden ja ympäristön kestävyyden välillä. Usein kuitenkin uudet toimintatavat ja moderni tekniikka edistävät sekä talouden kasvua että hyvinvointia ja vähentävät ympäristöpäästöjä. Eurooppalaisten hyvinvointiyhteiskuntien säilyttäminen edellyttää kilpailukyvyn parantamista, työllisyysasteen nostamista ja työn tuottavuuden parantamista. Tuloksia on haettava läheisessä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa. On etsittävä uutta joustavuuden ja turvallisuuden tasapainoa. Tämän vuoksi Suomi isännöi juuri Lahden valtionpäämiestapaamisen alla ylimääräisen sosiaalihuippukokouksen, jossa käsittelemme näitä teemoja. Unionin ulkosuhteilla on yhteys talouteen, sillä unionin ulkopoliittisen toiminnan perusta on sen taloudellinen vahvuus. Kiinnostavuus ja houkuttelevuus kauppakumppanina antaa meille vaikutusvaltaa. EU:sta on tullut maailmanlaajuinen toimija, jolla ei ulkoisessa toiminnassaan ole varaa tuumaustaukoon. Suomen puheenjohtajakaudella lujitetaan EU:n kansainvälistä roolia ja vahvistetaan toiminnan johdonmukaisuutta. Unionilla on moniin muihin kansainvälisiin toimijoihin verrattuna kattava valikoima välineitä käytössään. Niitä tulee käyttää yhdenmukaisesti, on sitten kysymys ulko-, kauppa-, kehitysyhteistyö- tai ihmisoikeuspolitiikasta. Unionin ääni kuuluu maailmalla yhtenäisenä vain, jos se on yhtenäinen. Kehitämme edelleen unionin kriisinhallintaa. Nopean toiminnan joukkojen on oltava täydessä valmiudessa vuoden 2007 alussa. Siviili- ja sotilaallisen kriisinhallinnan yhteensovittamista jatketaan. EU:n suhteet Venäjään sekä pohjoinen ulottuvuus ovat Suomen puheenjohtajakauden painopistealueita. Myös Länsi-Balkan, transatlanttiset suhteet sekä Aasia ovat vahvasti esillä asialistalla. EU:n ja Venäjän suhteet eivät rajoitu vain kauppaan ja energiaan vaan tavoitteena on laaja-alainen kumppanuus, jossa meitä yhdistävät eurooppalaiset arvot ja maailmanlaajuiset intressit. Tavoitteena on saada Venäjä yhä tiiviimmin mukaan demokraattiseen eurooppalaiseen yhteistyöhön yhteiskunnan eri osa-alueilla. Siinä tarvitaan lisää vuorovaikutusta EU-valtioiden ja Venäjän välillä, myös opiskelijavaihtoa, kulttuuriyhteistyötä ja kansalaisyhteiskunnan aktiivista panosta. Suomen puheenjohtajakaudella keskustellaan uudesta sopimuskehikosta ensi vuoden lopulla päättyvälle EU:n ja Venäjän kumppanuus- ja yhteistyösopimukselle. Pohjoisen ulottuvuuden osalta olemme päässeet jo pitkälle – uusi poliittinen kehyssopimus allekirjoitetaan syksyn aikana. Pohjoisen ulottuvuuden kehittyminen on arvokasta myös muun Itämerellä harjoitettavan yhteistyön kannalta. Suomessa eduskunta on tiiviisti mukana EU-asioiden käsittelyssä, ja sillä on paljon vaikutusvaltaa. Ehkä tämä kokemuksemme hedelmällisestä yhteistyöstä eduskunnan kanssa on omalta osaltaan tehnyt meille suomalaisille niin luontevaksi tiiviin yhteistyön myös Euroopan parlamentin kanssa. Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien työ ei ole päällekkäistä vaan kullakin on oma roolinsa unioniasioissa. Pohjimmiltaan niillä on kuitenkin sama perustavaa laatua oleva pyrkimys: demokratian vahvistaminen unionissa. Edellä sanotun ohella panostamme luonnollisesti Lähi-itään ja muihin maailman kriisialueisiin. Olemme erittäin huolestuneita palestiinalaisalueen tilanteesta, josta on tänään tärkeä erilliskeskustelu. Ulkosuhteissa yllätykset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Suomi on myös valmistautunut kantamaan puheenjohtajan vastuun eteen tulevista yllätyksistä. Suomen puheenjohtajakaudella tehdään perusteellinen poliittinen arviointi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella saavutetusta edistymisestä. Tarvitsemme konkreettisia toimia, tehokasta päätöksentekoa sekä jo tehtyjen päätösten tinkimätöntä kansallista täytäntöönpanoa. Tampereen huippukokous antoi vuonna 1999 suunnan oikeus- ja sisäasioiden kunnianhimoiselle ja demokraattiselle kehittämiselle. Nyt vuonna 2006 Haagin ohjelman arvio antaa mahdollisuuden oikeus- ja sisäasioiden eurooppalaisen yhteistyön aktiiviseen eteenpäin viemiseen. Kansalaiset odottavat Euroopan unionilta tehokkaita toimia kansainvälisen rikollisuuden, ihmiskaupan ja terrorismin torjunnassa. Suomen puheenjohtajakaudella koetellaan jäsenvaltioiden poliittista halua sitoutua päätöksenteon tehostamiseen, erityisesti poliisi- ja rikosoikeuden alalla. Työskentelyä voidaan tehostaa, mikäli jäsenvaltiot ovat valmiita siirtymään määräenemmistöpäätöksiin ja yhteisöllistämiseen tällä alalla. Saimme tätä koskevan selvitystehtävän yhdessä komission kanssa viimeisimmältä Eurooppa-neuvostolta. Korostan, ettei poliisi- ja rikosoikeudellisen alan yhteistyössä ole kyse rusinoiden poimimisesta pullasta. Emme yritä saattaa perustuslakisopimusta voimaan keittiön kautta, sillä muutokset voidaan tehdä jo Nizzan sopimuksen pohjalta. Suomi haluaa vahvistaa myös vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteutumista oikeudellisessa yhteistyössä. Kun toisen jäsenvaltion tekemät tuomiot ja oikeusviranomaisten päätökset laitetaan toteen sellaisenaan, voidaan konkreettisesti tehostaa laajojen, rajat ylittävien rikosten tutkintaa sekä nopeuttaa oikeudenkäyntejä. Hyvä esimerkki tästä on eurooppalainen pidätysmääräys, jonka ansiosta rikoksesta epäiltyjen luovutusajat ovat lyhentyneet yli puolesta vuodesta jopa yhteen päivään. Viimeaikaiset tapahtumat, muun muassa Kanarian saarilla ja Maltalla, ovat nostaneet laittoman maahanmuuton jälleen otsikoihin. Unionin käytössä olevia keinovalikoimia on tutkittava laajasti, mukaan lukien sopiminen yhteisistä linjauksista laillisessa maahanmuutossa. Rajavalvonnan tehostaminen on vain yksi, vaikkakin tärkeä osa ratkaisua. Yhteistyön merkitystä laittoman maahanmuuton alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa ei voida liikaa korostaa. On huolehdittava siitä, että unionin yhteinen turvapaikkajärjestelmä on valmis vuoteen 2010 mennessä. Unionin on pystyttävä takaamaan suoja niille, jotka sitä tarvitsevat yhtäläisten menettelyjen ja lainsäädännön pohjalta. Huomiota on kiinnitettävä myös muuttoliikekysymysten ulkoiseen ulottuvuuteen ja kumppanuuteen naapurimaidemme kanssa. Kuten jo alussa totesin, instituutioiden sekä eurooppalaisen ja kansallisen tason yhteistoimintaa tulee edelleen kehittää. Kiitän tänään teitä erityisesti tästä tilaisuudesta esitellä Suomen puheenjohtajakauden painopisteitä ja keskustella kanssanne niiden edistämisestä. Odotan mielenkiinnolla kommenttejanne sekä tänään että myöhemmin sekä täysistuntosalissa että muissa yhteyksissä. Keskustelu Euroopan kehittämisestä on tärkeää poliittisista eroista riippumatta. Euroopan parlamentin ryhmäjohtajat osoittivat esimerkiksi kansalaistilaisuudessa Helsingissä kesäkuun alussa sekä halua että kykyä eurooppalaisen asialistan edistämiseen. Me Suomessakin olemme tottuneet tekemään tuloksellista poliittista yhteistyötä yli puoluerajojen. Se on luontevaa myös eurooppalaisella tasolla. Toivon yhteistyöltämme seuraavan kuuden kuukauden aikana parhaita mahdollisia tuloksia. Saavun mielelläni Euroopan parlamentin kuultavaksi Suomen kaudella järjestettävien huippukokousten yhteydessä. Me elämme suurten haasteiden aikaa. Unionin pitää katsoa eteenpäin, tarttua rohkeasti uudistuksiin ja osoittaa poliittista tahtoa kehittää Eurooppaa. Uskon, että monessa asiassa oikea vastaus on enemmän Eurooppaa, ei vähemmän. Suomi pyrkii puheenjohtajakaudellaan kääntämään unionin katsetta ulospäin ja eteenpäin. Meidän tulee miettiä, millaisen unionin haluamme 10–20 vuoden kuluttua ja miten se saavutetaan. Meidän on eurooppalaisina tunnistettava aikakautemme historialliset muutosvoimat, vastattava niihin ja tehtävä niistä kumppaneitamme. Globalisaation kohtaaminen on EU:n suuri haaste. Alkavaa puheenjohtajuutta on jo ehditty luonnehtia eräänlaiseksi ylimenokaudeksi. Sen aikana hoidettaisiin vain juoksevat asiat ja valmistauduttaisiin aikaan, jolloin edellytykset tarttua unionimme suuriin kysymyksiin olisivat käsillä. On kuitenkin sanottava selkeästi, että vaikka Euroopan unionissa olisikin tiettyä odottelevaa mielialaa, muu maailma ympärillämme ei pysähdy. Olisi väärin yhteisen Eurooppamme tulevia sukupolvia kohtaan, jos ummistaisimme silmämme historiallisilta haasteiltamme ja jäisimme odottelemaan aikaa parempaa. Se aika on tässä ja nyt. Maailma unionin ympärillä muuttuu ja jollemme pidä varaamme, jäämme siitä jälkeen yhä enemmän. Se olisi tuhoisaa ennen kaikkea lastemme, tulevien sukupolvien, tulevaisuuden kannalta. Heidän vuokseen Euroopan tulee lopettaa sisäänpäin katsominen ja miettiä myös pidemmällä tähtäimellä asemaamme globaalissa maailmassa. Maailma ympärillämme ei odota. Tulevaisuutemme vaatii meiltä konkreettisia toimia nyt, vaikka niiden vaikutukset näkyvätkin vasta myöhemmin. Unionin päätöksentekokyvyssä on viime vuosina ollut toivomisen varaa ja kansalaiset ovat entistä kriittisempiä sitä kohtaan. En kuitenkaan yhdy pessimistisiin puheisiin unionin kriisistä vaan uskon, että sen tämänhetkiset ongelmat ovat voitettavissa. Rahoituskehyksistä sopuun pääseminen ja edistyminen palveludirektiivin suhteen ovat esimerkkejä siitä, että unioni pystyy tärkeisiin päätöksiin, kun poliittista tahtoa löytyy. Uskon, että sitä löytyy kaikista unionin toimielimistä. Euroopan unioni on arvoyhteisö, joka on olemassa kansalaisiaan varten. Sen vuoksi unionin alentunut legitimiteetti, sen oikeutuksen ja uskottavuuden väheneminen kansalaisten silmissä on otettava vakavasti."@hu11 ". Signor Presidente, signor Presidente e signora Vicepresidente della Commissione, onorevoli deputati, illustri ospiti, vi ringrazio calorosamente per questa opportunità di discutere le priorità e i principali obiettivi della Presidenza finlandese con il Parlamento europeo. E’ impegnativo assumere le responsabilità della Presidenza dell’Unione europea, ma è anche un grande onore e privilegio, e la Finlandia è lieta di raccogliere la sfida. La percezione che la legittimità dell’Unione sia indebolita è in parte dovuta al fatto che i cittadini non sanno che cosa l’Unione faccia per loro. Molti aspetti che hanno un’incidenza reale sulla vita dei cittadini, come il diritto di risiedere, lavorare e studiare in qualsiasi paese dell’Unione, sono dati per scontati. I cittadini dimenticano che sono possibili proprio grazie all’Unione. Tuttavia, la mancanza di informazione non spiega tutto: l’Unione deve anche riuscire a migliorare il modo in cui funziona. Deve conseguire risultati, i cui effetti possano essere percepiti dai cittadini nella loro vita quotidiana. La premessa di base dell’Unione, pace e stabilità in Europa, è tuttora importante. Ciò mi è stato personalmente ricordato durante il mio viaggio in Croazia alcune settimane fa: i croati vogliono aderire all’Unione perché né loro né i loro figli debbano mai più vedere una guerra. Molte altre persone, che hanno vissuto tutta la vita in pace, tendono tuttavia a dare per scontate la pace e la stabilità. Di conseguenza, queste due condizioni non sembrano più di per sé sufficienti a conferire legittimità all’Unione. Come molti di voi hanno spesso affermato, l’Unione deve saper mostrare i vantaggi che offre ai suoi cittadini anche in modi diversi e più tangibili. Il modo migliore di dimostrare la necessità dell’Unione è assolvere le sue funzioni fondamentali con efficacia, soprattutto in termini di lavoro legislativo. Possiamo e dobbiamo farlo subito, sulla base degli attuali Trattati. L’Europa non può attendere nuove norme in materia di adozione delle decisioni, deve cominciare subito a migliorare il suo funzionamento. L’Unione deve dimostrare di saper conseguire risultati che incidono sulla vita delle persone, non solo litigare su questioni istituzionali. Il miglioramento dell’efficacia implica la necessità che i politici e i d’Europa prendano decisioni coraggiose. Non possiamo pensare soltanto all’ o alle future elezioni; dobbiamo pensare agli interessi delle generazioni future. Questo è il motivo per cui si devono prendere anche decisioni che forse ora possono sembrare dolorose, ma che contribuiranno a dar forma al futuro. Occorre inoltre la volontà di accettare compromessi sulle posizioni nazionali e considerare l’Europa nel suo insieme. L’Unione deve concentrarsi sull’essenziale e lavorare in modo efficace, il che significa intraprendere un’azione che produca valore aggiunto rispetto a ciò che i singoli Stati membri sono in grado di realizzare. Tale valore aggiunto si può ottenere nei settori dei servizi sociali, della sicurezza e della libertà. Per realizzare questi obiettivi, dobbiamo adottare la giusta impostazione. La trasparenza è essenziale: i cittadini devono sapere in che modo si prendono le decisioni che li riguardano. Il crescente dibattito politico in Europa è nell’interesse di tutti. Anche voi avete un ruolo cruciale da svolgere in questo ambito. Sono lieto che il Consiglio europeo abbia deciso di aumentare la trasparenza delle sedute del Consiglio. La Finlandia, quale paese che esercita la Presidenza, darà piena attuazione ai principi adottati dal Consiglio europeo per rendere più trasparenti i suoi lavori. La Finlandia intende contribuire alla questione della trasparenza anche in altri modi, in tutti i suoi lavori e attività pratiche. Intendiamo assicurare che tutte le informazioni essenziali siano rese disponibili sul sito della Presidenza dell’Unione il più rapidamente possibile. A volte, soluzioni pratiche di questo tipo contribuiscono a offrire un accesso reale alle informazioni più delle semplici dichiarazioni politiche. Come paese cui è affidata la Presidenza, la nostra collaborazione con il Parlamento europeo è cominciata bene. Vorrei ringraziare il Presidente e tutti i deputati al Parlamento che hanno preso parte alla riunione tra il governo finlandese e il Parlamento europeo a Helsinki. Inoltre, varie commissioni parlamentari e gruppi politici hanno visitato la Finlandia e partecipato a discussioni proficue sugli obiettivi della nostra Presidenza. Durante la sua Presidenza, la Finlandia dedicherà le sue risorse a migliorare la regolamentazione, cioè la qualità della legislazione, prestando attenzione ai principi di sussidiarietà e proporzionalità. Non si tratterà solo di sfrondare la legislazione. Nell’Unione europea sono necessarie nuove norme, ma dobbiamo mantenere aggiornate quelle esistenti. In tal modo, l’Unione potrà esercitare la sua influenza e reagire in modo dinamico ai cambiamenti nel mondo intorno a noi. In questo contesto, sosteniamo il lavoro della Commissione. La Presidenza dedicherà tempo e risorse a garantire che il processo decisionale prenda in attenta considerazione gli effetti economici, sociali e ambientali delle proposte legislative. Sarà inoltre nostro obiettivo accelerare l’attuazione delle proposte della Commissione volte a semplificare e aggiornare la legislazione. Il lavoro del Consiglio si baserà sul programma operativo annuale per il 2006, che abbiamo redatto insieme con l’Austria. La cooperazione tra presidenze consecutive è molto importante per garantire la continuità. Con l’Austria abbiamo lavorato bene e intendiamo proseguire la cooperazione nello stesso spirito positivo con la Germania, che assumerà la Presidenza dopo di noi. La Presidenza finlandese si è impegnata ad attuare il programma dell’Unione e trattare tutte le questioni previste in modo efficace, efficiente e imparziale. Menzionerò brevemente le questioni cui la Presidenza finlandese intende dare particolare risalto, il che non significa che non ci occuperemo di altri aspetti con altrettanta cura. Sono necessari progressi in tutti i settori. La Finlandia intende promuovere il dibattito sul futuro dell’Unione. A questo dibattito sono legate le questioni molto reali del futuro del Trattato costituzionale e dell’allargamento dell’Unione. Sono lieto che il Consiglio europeo abbia deciso in giugno che, per quanto riguarda il Trattato costituzionale, è giunto il momento di concludere il periodo di riflessione per passare a una fase più attiva. Questo approccio a due vie è quello giusto: miglioreremo il funzionamento dell’Unione sulla base dei Trattati esistenti e al tempo stesso cominceremo a ponderare il futuro del Trattato costituzionale. Durante la sua Presidenza, la Finlandia avvierà consultazioni con gli Stati membri e le Istituzioni dell’Unione sul futuro del Trattato costituzionale. Tali consultazioni formeranno la base per una relazione che sarà elaborata durante la prima metà del 2007, sotto la Presidenza tedesca. Sono convinto che il Trattato negoziato con gli Stati membri sia essenziale per un’Unione in espansione. In Finlandia, all’inizio di giugno il governo ha presentato al parlamento finlandese una proposta relativa alla ratifica del Trattato e il parlamento deciderà in materia in autunno. La Finlandia sta quindi adottando una posizione sul Trattato negoziato. L’allargamento dell’Unione è una delle questioni fondamentali per la Presidenza finlandese. Personalmente, sono convinto che l’allargamento dell’Unione sia una storia di successi. Non solo è uno strumento essenziale per rafforzare la stabilità e la democrazia, è anche una risposta strategica dell’Europa alle sfide della globalizzazione. Analisi recenti dimostrano che sia i nuovi sia i vecchi Stati membri hanno tratto chiari benefici dall’ultimo allargamento. In giugno il Consiglio europeo ha svolto un importante dibattito sulla capacità di assorbimento dell’Unione. Sono molto lieto che questo fattore non sia stato elevato a nuovo criterio di adesione. Non si devono fissare nuovi criteri di adesione per i paesi candidati, ma al tempo stesso si deve garantire il rispetto incondizionato dei criteri esistenti. In sostanza, l’Unione deve rimanere una Comunità aperta. Gli Stati europei che soddisfano i criteri di adesione devono poter aderire. Nel corso della nostra Presidenza sarà decisa la data di adesione della Romania e della Bulgaria. Proseguiranno inoltre i negoziati di adesione con la Turchia e la Croazia, sulla base dei progressi compiuti dai due paesi e delle relazioni della Commissione. Sin dalla sua adesione all’Unione, la Finlandia ha sostenuto gli sforzi volti a rendere più efficace il lavoro delle Istituzioni europee e migliorare la stretta cooperazione tra loro. Come paese cui è affidata la Presidenza, lavoreremo in stretta ed efficace cooperazione con il Parlamento europeo. Con questo non mi riferisco soltanto al ruolo del Parlamento nella procedura di codecisione, quale legislatore alla pari con il Consiglio, ma a un contesto più ampio, in cui promuovere gli obiettivi fondamentali dell’Unione. La Presidenza finlandese sosterrà anche la prospettiva europea per i Balcani occidentali. Sotto vari aspetti, il 2006 sarà un anno cruciale per il futuro di tale regione. Il processo riguardante lo statuto del Kosovo dovrebbe giungere a una fase conclusiva in autunno. La Presidenza si augura che le parti conseguano risultati nei difficili negoziati avviati sotto la guida di Martti Ahtisaari entro la fine dell’anno. Una questione fondamentale durante la Presidenza finlandese sarà la competitività dell’Unione e dei suoi Stati membri e il loro successo nella concorrenza globale. Ci sforzeremo di affrontare questi aspetti ad ampio raggio nel corso della nostra Presidenza nelle diverse formazioni del Consiglio. Un aspetto cruciale è dove l’Europa troverà le basi per la crescita economica. La risposta della Finlandia è che le troverà in settori quali l’innovazione, le soluzioni energetiche, la qualità del lavoro e la produttività, l’apertura negli scambi globali, l’immigrazione e un sistema di sicurezza sociale adeguato. Per la competitività, i principali responsabili sono gli Stati membri. L’onere spetta a loro. Anche l’Unione ha un ruolo da svolgere. La Finlandia si sforzerà di ottenere risultati in relazione al settimo programma quadro di ricerca. Lo stesso vale per la legislazione sui prodotti chimici (REACH), la direttiva sui servizi, la direttiva sull’orario di lavoro e la legislazione sul internazionale. Vogliamo compiere progressi nello sviluppo di una politica di innovazione di vasta portata. Nell’ambito del lavoro legislativo del Consiglio e alla riunione dei capi di Stato e di governo a Lahti ci concentreremo su iniziative volte a creare un ambiente in grado di produrre innovazioni e adottarle in modo efficace. Si tratta di una politica di innovazione trainata dalla domanda. I capi di Stato e di governo a Lahti possono facilitare il necessario processo decisionale. Per poter attuare una politica di innovazione di ampia portata è necessario migliorare l’efficacia della cooperazione e del processo decisionale nell’Unione, per esempio per quanto riguarda la normalizzazione, la protezione della proprietà intellettuale e lo sviluppo dei mercati finanziari. Sarà altrettanto importante dare impulso alla mobilità degli studenti e dei ricercatori, rafforzare la cooperazione tra università e agevolare la creazione di centri di eccellenza europei. Vorrei inoltre rilevare quanto sia importante per l’innovazione l’effetto positivo della concorrenza derivante da un’economia globale aperta. L’Europa deve promuovere la mobilità delle sue risorse intellettuali e materiali. La pietra angolare della politica di innovazione è costituita dal mercato interno dell’Unione e dal suo ulteriore sviluppo. Si devono eliminare gli ostacoli al buon funzionamento del mercato interno per poter godere appieno i benefici dell’integrazione economica. Il mercato interno è il fondamento stesso dell’Unione, non dobbiamo dimenticarlo. In questo contesto, il mercato dei servizi riveste enorme importanza ed è molto positivo che si stia giungendo a un accordo sulla direttiva sui servizi. Il ruolo del Parlamento è fondamentale. Mi auguro che la direttiva possa essere infine adottata dal Parlamento europeo in seconda lettura. All’ordine del giorno della riunione dei capi di Stato e di governo a Lahti figurano anche le relazioni esterne nel contesto dell’energia. Il Presidente russo, Vladimir Putin, è stato invitato alla cena che si terrà dopo la riunione, durante la quale i dell’Unione potranno avere discussioni informali con lui. Il successo economico dell’Europa dipende in larga misura da approvvigionamenti energetici affidabili a prezzi ragionevoli. Tutti gli Stati membri devono rispondere alle sfide poste dai prezzi sempre più elevati dell’energia, dalla sicurezza degli approvvigionamenti e dal cambiamento climatico. Le scelte di politica energetica sono in gran parte affari nazionali. L’Unione europea ha tuttavia bisogno di orientamenti comuni di politica energetica e, in particolare, di una politica coerente per le relazioni esterne nel contesto dell’energia. Durante la Presidenza finlandese intendiamo promuovere il dibattito strategico sul modo in cui rendere i nostri obiettivi di politica energetica visibili nelle relazioni esterne dell’Unione. Il parlamento nazionale finlandese, l’ quest’anno festeggia un anniversario speciale: cent’anni dall’istituzione del parlamento unicamerale e del suffragio universale. Tutti, uomini e donne, nello stesso momento hanno avuto il diritto di voto e il diritto di candidarsi alle elezioni. Siamo fieri di questa svolta cruciale nella storia della nostra democrazia. Il consumo di energia e la scelta delle fonti energetiche sono strettamente legati alla più grave minaccia per l’ambiente della nostra epoca: il cambiamento climatico. Riguardo alla politica sul clima, è particolarmente importante promuovere le discussioni sull’attuazione della Convenzione quadro delle Nazioni Unite sui cambiamenti climatici dopo il 2012. La Presidenza finlandese tenterà di promuovere una discussione a livello internazionale, che potrebbe rispondere all’obiettivo dell’Unione di istituire un regime ambizioso in materia di cambiamenti climatici cui aderiscano tutti i maggiori paesi. Un approccio di largo respiro non solo servirebbe a promuovere una risposta il più possibile efficace alla sfida del clima, ma proteggerebbe anche la competitività dell’Unione. Entrambe le questioni, l’energia e il cambiamento climatico, saranno in cima all’ordine del giorno dei vertici con i paesi terzi che si svolgeranno durante la Presidenza finlandese, compreso il 10o Vertice ASEM tra Unione europea e paesi asiatici, che si terrà a Helsinki. So bene che milioni di europei temono la concorrenza globale e, di conseguenza, si oppongono a molti cambiamenti. Questo timore si è evidenziato nel dibattito sulla direttiva sui servizi, per esempio, e deve essere preso in seria considerazione. Vorrei sottolineare che non dobbiamo cercare di dare impulso alla competitività in Europa a ogni costo e a prescindere dalle conseguenze. Deve esistere un equilibrio tra le riforme, la sicurezza sociale e la sostenibilità ambientale. Spesso comunque i nuovi metodi di lavoro e le tecnologie moderne favoriscono sia la crescita economica sia il benessere sociale e riducono le emissioni nell’ambiente. Per preservare le società del benessere europee dobbiamo dare impulso alla competitività, ridurre la disoccupazione e migliorare la produttività del lavoro. Si devono conseguire risultati tramite una stretta cooperazione con le parti sociali. L’obiettivo è un nuovo equilibrio tra flessibilità e sicurezza. La Finlandia ospiterà quindi un Vertice sociale straordinario immediatamente prima della riunione a Lahti dei capi di Stato e di governo, al quale si discuteranno questi aspetti. Le relazioni esterne dell’Unione sono legate all’economia, in quanto la sua azione esterna si basa sulla sua forza economica. Siamo un commerciale allettante e ciò significa che siamo influenti. L’Unione è diventata un soggetto globale e non può permettersi pause di riflessione nella sua azione esterna. La Presidenza finlandese intende rafforzare il ruolo internazionale dell’Unione e rendere le sue azioni e il suo funzionamento più coerenti. L’Unione dispone di un insieme di strumenti di gran lunga più completo rispetto a molti altri soggetti globali. Tali strumenti devono essere usati con coerenza, che si tratti di politica in materia di relazioni esterne, di scambi commerciali, di cooperazione allo sviluppo o di diritti umani. La voce dell’Unione si farà sentire nel mondo come espressione di unità soltanto se l’Unione sarà unita. Intendiamo sviluppare maggiormente la gestione delle crisi dell’Unione. Le forze di intervento rapido dovranno essere operative all’inizio del 2007. Il coordinamento civile e militare nella gestione delle crisi continuerà. Le relazioni dell’Unione con la Russia e la dimensione settentrionale saranno settori prioritari durante la Presidenza finlandese. Anche i Balcani occidentali, le relazioni transatlantiche e l’Asia sono in cima all’ordine del giorno. Le relazioni UE-Russia non si limiteranno alle questioni riguardanti gli scambi commerciali e l’energia: aspiriamo a un partenariato generale, in cui i valori e gli interessi globali europei ci uniscano. L’obiettivo sarà una crescente partecipazione della Russia alla cooperazione democratica europea nei vari settori della società. A tal fine, è necessario intensificare il dialogo tra i paesi dell’Unione e la Russia, nonché incoraggiare gli scambi scolastici, le collaborazioni culturali e la partecipazione attiva della società civile. Durante la Presidenza finlandese si svolgeranno discussioni sul nuovo quadro per l’accordo di partenariato e di cooperazione UE-Russia, che scade alla fine del prossimo anno. Riguardo alla dimensione settentrionale, abbiamo compiuto molti progressi: l’accordo politico quadro sarà firmato in autunno. Lo sviluppo della dimensione settentrionale è importante anche in relazione ad altre forme di cooperazione nella regione del Baltico. In Finlandia, il parlamento è strettamente associato alla gestione degli affari dell’Unione ed è molto influente. Forse questa esperienza di cooperazione fruttuosa con il nostro parlamento nazionale ha reso del tutto naturale per noi finlandesi impegnarci in una stretta cooperazione anche con il Parlamento europeo. Non vi sono sovrapposizioni tra il lavoro del Parlamento europeo e quello dei parlamenti nazionali: ciascuno ha il proprio ruolo da svolgere negli affari dell’Unione. Essenzialmente, entrambi gli organi hanno la stessa missione fondamentale: rafforzare la democrazia nell’Unione. Oltre a tutto questo, naturalmente dedicheremo i nostri sforzi alle crisi in Medio Oriente e in altre regioni. Siamo molto preoccupati per la situazione nei territori palestinesi, riguardo alla quale sono oggi in corso importanti colloqui. Nelle relazioni esterne l’imprevisto è la norma, più che l’eccezione. La Finlandia è pronta ad assumersi seriamente le proprie responsabilità nel ricoprire la Presidenza in carica del Consiglio anche in caso di imprevisti. Durante la Presidenza finlandese, si svolgerà una valutazione politica completa dei progressi compiuti in relazione allo spazio di libertà, sicurezza e giustizia. Abbiamo bisogno di un’azione concreta, di un processo decisionale efficace e della rigorosa attuazione a livello nazionale delle decisioni già adottate. Nel 1999 il Vertice di Tampere ha indicato la direzione per uno sviluppo ambizioso e democratico nel settore della giustizia e degli affari interni. Ora, nel 2006, la revisione del programma dell’Aia offrirà l’opportunità di promuovere attivamente la cooperazione europea in questo ambito. I cittadini si attendono un’azione efficace da parte dell’Unione europea nella lotta contro la criminalità internazionale, la tratta di esseri umani e il terrorismo. Durante la Presidenza finlandese la volontà politica degli Stati membri di impegnarsi a favore di un processo decisionale più efficace, soprattutto per quanto riguarda la cooperazione di polizia e giudiziaria, sarà messa alla prova. Si possono ottenere risultati migliori, se gli Stati membri sono disposti ad accettare la comunitarizzazione e ad adottare un sistema decisionale a maggioranza qualificata in questo settore. L’ultimo Consiglio europeo ci ha invitati a esaminare questa proposta insieme con la Commissione. Vorrei rilevare che la cooperazione giudiziaria e di polizia in materia penale non è solo un modo per riscuotere consensi. Non intendiamo far passare il Trattato costituzionale dalla porta di servizio, perché i cambiamenti possono essere introdotti sulla base del Trattato di Nizza. La Finlandia intende inoltre sostenere l’attuazione del principio del reciproco riconoscimento nella cooperazione giudiziaria. La diretta applicazione delle sentenze e delle decisioni adottate dalle autorità giudiziarie di un altro Stato membro potrebbe essere un modo molto reale di migliorare l’efficienza delle indagini penali transfrontaliere su larga scala e accelerare i procedimenti giudiziari. Un buon esempio è costituito dal mandato di arresto europeo, che ha abbreviato i tempi di estradizione dei sospetti da più di sei mesi ad appena un giorno. Avvenimenti recenti, come quelli che hanno interessato le isole Canarie e Malta, hanno fatto sì che l’immigrazione clandestina conquistasse ancora una volta le prime pagine dei giornali. Dobbiamo svolgere un’analisi completa delle possibilità di cui dispone l’Unione, tra cui un accordo su politiche comuni in materia di immigrazione legale. Un controllo più efficace delle frontiere è solo una parte della soluzione, seppure significativa. Non si sottolineerà mai abbastanza l’importanza della cooperazione con i paesi di origine e di transito coinvolti nell’immigrazione clandestina. Dobbiamo assicurare che il sistema comune di asilo dell’Unione sia operativo entro il 2010. L’Unione deve essere in grado di garantire la protezione a chi ne ha bisogno, facendo riferimento a procedure e legislazioni comparabili. Occorre prestare attenzione anche alla dimensione esterna delle questioni legate alla migrazione e ai partenariati con i nostri vicini. Come ho detto all’inizio, dobbiamo rafforzare la cooperazione istituzionale sia a livello europeo sia a livello nazionale. Oggi vorrei ringraziarvi in particolare per la possibilità di presentare le priorità della Presidenza finlandese e discutere con voi il modo in cui promuoverle. Attendo le vostre osservazioni con interesse sia oggi sia in futuro, in questa seduta plenaria e in altri contesti. Il dibattito sullo sviluppo dell’Europa è importante, a prescindere dalle differenze politiche. I dei gruppi politici del Parlamento europeo, per esempio alla riunione pubblica di Helsinki all’inizio di giugno, hanno mostrato la volontà e la capacità di procedere con il programma europeo. In Finlandia siamo abituati a impegnarci in una cooperazione politica trasversale costruttiva. E’ naturale farlo anche a livello europeo. Mi auguro che lavorando insieme, come faremo nei prossimi sei mesi, produrremo i migliori risultati possibili. Attendo con impazienza di tornare al Parlamento europeo in occasione dei Vertici che si svolgeranno durante la Presidenza finlandese. Viviamo in un’epoca di grandi sfide. L’Unione deve guardare al futuro, intraprendere riforme coraggiose e dimostrare la volontà politica necessaria per sviluppare l’Europa. Ritengo che in molti casi la risposta giusta sia più Europa, non meno Europa. Durante la sua Presidenza, la Finlandia si sforzerà di persuadere l’Unione a guardare avanti e all’esterno. Dobbiamo riflettere sul tipo di Unione che vogliamo tra 10 o 20 anni e sul modo in cui realizzarla. Come europei, dobbiamo individuare le forze storiche del cambiamento nella nostra epoca, rispondervi ed abbracciarle. E’ una grande sfida per l’Unione confrontarsi con la realtà della globalizzazione. Questa Presidenza è appena all’inizio ed è già stata descritta come una specie di fase transitoria. Dovrebbe occuparsi delle attività di ordinaria amministrazione e prepararsi per il momento in cui le condizioni essenziali per affrontare i grandi problemi dell’Unione saranno a portata di mano. Tuttavia, bisogna essere molto chiari sul fatto che, se l’Unione europea può essere incline a temporeggiare, il resto del mondo intorno a noi non si fermerà. Ci comporteremmo molto male nei confronti delle generazioni europee future se chiudessimo gli occhi di fronte alle sfide storiche che ci attendono e ci limitassimo ad aspettare un momento migliore. Il momento è qui e ora. Il mondo intorno all’Unione sta cambiando e, se non facciamo attenzione, rimarremo sempre più indietro. Sarebbe disastroso, soprattutto per il futuro dei nostri figli e per le generazioni a venire. Per il loro bene, l’Europa deve smettere di rimanere con le mani in mano e considerare la sua posizione nel contesto globale in una prospettiva a più lungo termine. Il mondo intorno a noi non aspetterà. Il nostro futuro c’impone di adottare un’azione concreta ora, anche se i suoi effetti saranno visibili solo in un secondo tempo. Negli ultimi anni la partecipazione al processo decisionale nell’Unione ha lasciato a desiderare e in proposito i cittadini sono più critici rispetto al passato. Nondimeno, respingo i discorsi pessimistici sulla crisi dell’Unione, ritengo anzi che sia possibile superare i problemi attuali. L’accordo raggiunto sul quadro finanziario e i progressi realizzati sulla direttiva sui servizi sono esempi della capacità dell’Unione di adottare decisioni importanti, quando esiste la volontà politica. Ritengo sia presente in tutte le Istituzioni dell’Unione. L’Unione europea è una comunità di valori, che esiste per le persone, ed è per questo motivo che occorre prendere sul serio l’indebolimento della sua legittimità e giustificazione e la perdita di credibilità di fronte ai cittadini."@it12 "Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin ja poliittisten ryhmien jäsenet, komission puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, kunnianarvoisat vieraat, kiitän lämpimästi tilaisuudesta tulla keskustelemaan Euroopan parlamentin kanssa Suomen puheenjohtajakauden painopisteistä ja tärkeimmistä tavoitteista. Puheenjohtajuuden hoitaminen Euroopan unionissa on vaativa tehtävä, mutta samalla se on suuri kunnia ja etuoikeus, jonka Suomi hoitaa mielellään. Osittain tässä tunteessa unionin legitimiteetin heikkenemisestä on kyse siitä, etteivät kansalaiset tiedä, mitä unioni tekee heidän hyväkseen. Monia kansalaisten elämään konkreettisesti vaikuttavia asioita – kuten oikeutta asua, työskennellä ja opiskella kaikkialla unionin alueella – pidetään itsestään selvinä. Ei muisteta, että ne ovat mahdollisia nimenomaan unionin ansiosta. Mutta tiedonpuute ei selitä kaikkea vaan unionin on myös pystyttävä parantamaan toimintaansa. Unionin on pystyttävä tuloksiin, joiden vaikutukset kansalaiset voivat nähdä omassa elämässään. Unionin perustavaa laatua oleva lähtökohta, rauhan ja vakauden turvaaminen Euroopassa, on edelleen ajankohtainen. Sain siitä henkilökohtaisesti muistutuksen muutaman viikon takaisella Kroatian-matkallani – he haluavat unionin jäseniksi, jottei heidän tai heidän lastensa tarvitsisi enää koskaan nähdä sotaa. Monilla muilla, koko ikänsä rauhan aikana eläneillä ihmisillä, on kuitenkin taipumus pitää rauhaa ja vakautta itsestään selvinä. Sen vuoksi se ei enää tunnu yksin riitä antamaan unionille legitimiteettiä. Kuten monet teistä ovat useasti todenneet, unionin on pystyttävä näyttämään kansalaisille hyödyllisyytensä myös muutoin, konkreettisemmin. Unionin tarpeellisuuden osoittaminen onnistuu parhaiten hoitamalla tehokkaasti unionin perustehtäviä, erityisesti lainsäädäntötyötä. Sen me voimme ja meidän pitääkin tehdä nyt heti voimassaolevien perussopimusten pohjalta. Eurooppa ei voi jäädä odottamaan uusia päätöksentekosääntöjä vaan sen tulee aloittaa toimintansa tehostaminen heti. Unionin on näytettävä, että se pystyy ihmisten elämään vaikuttaviin tuloksiin eikä pelkästään kiistelemään institutionaalisista kysymyksistä. Tehostaminen vaatii rohkeita päätöksiä Euroopan johtajilta ja päätöksentekijöiltä. Emme voi ajatella vain tätä hetkeä ja tulevia vaaleja vaan meidän on pidettävä mielessämme tulevien sukupolvien etu. Siksi on tehtävä myös päätöksiä, jotka ovat ehkä tuskallisia nyt mutta jotka auttavat tulevaisuuden luomisessa. Tulee olla myös valmiutta tinkiä kansallisista kannoista ja huolehtia Euroopan kokonaisuudesta. Unionin tulee keskittyä olennaiseen ja olla siinä olennaisessa tehokas. Se tarkoittaa toimintaa, josta unionin toiminnalla saadaan lisäarvoa verrattuna jäsenvaltioiden toimintaan yksinään. Tätä lisäarvoa voidaan saavuttaa hyvinvoinnin, turvallisuuden ja vapauden aloilla. Tavoitteiden toteuttaminen alkaa työskentelytavoistamme. Avoimuus on olennaista – kansalaisten on tiedettävä, miten heitä koskevat päätökset syntyvät. Lisääntyvä poliittinen keskustelu Euroopassa on kaikkien etu. Tässä myös teidän tehtävänne on erittäin keskeinen. Olen tyytyväinen siihen, että Eurooppa-neuvostossa päätimme lisätä neuvostojen istuntojen avoimuutta. Suomi tulee puheenjohtajavaltiona toteuttamaan kattavasti Eurooppa-neuvostossa hyväksyttyjä periaatteita neuvoston työn avoimuuden lisäämiseksi. Suomi pyrkii panostamaan avoimuuteen myös muilla tavoin, kaikessa käytännön työssä ja toiminnassa. Pyrimme siihen, että kaikki olennainen tieto olisi mahdollisimman nopeasti saatavissa puheenjohtajuussivuiltamme internetissä. Toisinaan tällaiset käytännön keinot vaikuttavat todelliseen tiedonsaantiin enemmän kuin poliittiset julistukset. Yhteistyömme puheenjohtajavaltiona Euroopan parlamentin kanssa on käynnistynyt hyvin. Haluan kiittää parlamentin puhemiestä ja kaikkia niitä muita Euroopan parlamentin edustajia, jotka osallistuivat Suomen hallituksen ja parlamentin väliseen tapaamiseen Helsingissä. Myös useat parlamentin valiokunnat sekä poliittiset ryhmät ovat vierailleet Suomessa ja käyneet hyödyllisiä keskusteluja puheenjohtajakautemme tavoitteista. Suomi panostaa puheenjohtajakaudellaan parempaan sääntelyyn eli lainsäädännön laatuun sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden huomioimiseen. Tässä ei ole kyse pelkästään säädösten karsimisesta. Euroopan unionissa tarvitaan sekä uutta lainsäädäntöä että jo olemassa olevan ajan tasalla pitämistä. Näin unioni vaikuttaa ja reagoi aktiivisesti ympäröivän maailman muutoksiin. Tuemme tässäkin komission työtä. Puheenjohtajavaltiona panostamme erityisesti siihen, että päätöksenteossa huomioidaan huolellisesti lainsäädäntöehdotusten taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön kohdistuvat vaikutukset. Tavoitteenamme on myös vauhdittaa komission antamia ehdotuksia, jotka tähtäävät lainsäädännön yksinkertaistamiseen ja ajantasaistamiseen. Neuvoston työn pohjana on vuoden 2006 työohjelma, jonka valmistelimme yhdessä Itävallan kanssa. Työn jatkuvuuden vuoksi peräkkäisten puheenjohtajavaltioiden yhteistoiminta on erittäin tärkeää. Itävallan kanssa se on sujunut hyvin, ja jatkamme yhteistyötä aivan yhtä positiivisissa merkeissä meitä seuraavan Saksan kanssa. Puheenjohtajavaltiona Suomi sitoutuu hoitamaan unionin asialistaa ja sen kaikkia asioita hyvin, tehokkaasti ja puolueettomasti. Se, että mainitsen tässä lyhyesti, mitä asioita Suomi aikoo puheenjohtajakaudellaan erityisesti painottaa, ei merkitse sitä, ettemme hoitaisi myös muita asioita hyvin. Joka sektorilla tarvitaan edistystä. Suomi haluaa edistää keskustelua unionin tulevaisuudesta. Tähän keskusteluun liittyvät niin konkreettinen kysymys unionin perustuslakisopimuksen tulevaisuudesta kuin unionin laajentuminen. Olen tyytyväinen siitä, että Eurooppa-neuvosto päätti kesäkuussa, että perustuslakisopimuksen suhteen siirrytään pelkästä tuumaamisesta aktiivisempaan vaiheeseen. Tämä kaksiraiteinen lähestymistapa on oikea: tehostamme toimintaa nykyisten sopimusten puitteissa samalla kun alamme pohtia perustuslakisopimuksen tulevaisuutta. Suomi aloittaa kaudellaan perustuslakisopimuksen tulevaisuuteen liittyvät konsultaatiot. Näillä jäsenvaltioiden ja instituutioiden kanssa käytävillä konsultaatioilla pohjustetaan vuoden 2007 ensimmäisellä vuosipuoliskolla, Saksan puheenjohtajakaudella, annettavaa raporttia. Olen vakuuttunut siitä, että jäsenvaltioiden yhdessä neuvottelema sopimus on laajentuvalle unionille tarpeellinen. Suomessa hallitus on antanut sopimuksen ratifioimista koskevan esityksen eduskunnalle kesäkuun alussa, ja eduskunta käsittelee asian syysistuntokaudellaan. Näin Suomi omalta osaltaan ottaa kantaa neuvoteltuun sopimukseen. Unionin laajentuminen on yksi Suomen puheenjohtajakauden keskeisistä kysymyksistä. Olen henkilökohtaisesti vakuuttunut siitä, että unionin laajentuminen on ollut menestystarina. Paitsi, että laajentuminen on keskeinen väline vakauden ja demokratian vahvistamisessa, se on myös yksi Euroopan strategisista vastauksista globalisaation haasteisiin. Tuoreet analyysit osoittavat viimeisimmän laajentumisen olleen selvästi hyödyksi sekä uusille että vanhoille jäsenvaltioille. Eurooppa-neuvosto kävi kesäkuussa tärkeän keskustelun unionin vastaanottokyvystä. Olen hyvin tyytyväinen siitä, että unionin vastaanottokykyä ei asetettu uudeksi jäsenyyskriteeriksi. Hakijavaltioille ei pidä asettaa uusia jäsenyyskriteerejä, mutta toisaalta olemassa olevista tulee ehdottomasti pitää kiinni. Lähtökohtani on, että unionin tulee jatkossakin säilyä avoimena yhteisönä. Jäsenyyskriteerit täyttävillä eurooppalaisilla valtioilla tulee olla mahdollisuus päästä jäseniksi. Puheenjohtajakaudellamme tehdään päätös Romanian ja Bulgarian jäsenyyden toteutumisen ajankohdasta. Myös Turkin ja Kroatian jäsenyysneuvotteluja viedään eteenpäin saavutetun edistymisen ja komission raporttien pohjalta. Suomi on koko jäsenyyskautensa ajan tukenut pyrkimyksiä tehostaa unionin instituutioiden toimintaa ja parantaa niiden välistä tiivistä yhteistyötä. Puheenjohtajana tulemme toimimaan tiiviissä ja hyvässä yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa. En tarkoita tällä vain parlamentin roolia yhteispäätösmenettelyssä tasaveroisena lainsäätäjänä neuvoston kanssa, vaan laajemmin unionin keskeisten tavoitteiden edistämisessä. Puheenjohtajavaltiona tulemme myös tukemaan Länsi-Balkanin maiden eurooppalaista perspektiiviä. Kuluva vuosi on monin tavoin ratkaiseva Länsi-Balkanin tulevaisuuden kannalta. Kosovon asemaan liittyvä prosessi on syksyllä todennäköisesti ratkaisuvaiheessa. Puheenjohtajana toivomme, että osapuolet saavuttavat tuloksia presidentti Martti Ahtisaaren johdolla käytävissä vaativissa neuvotteluissa vuoden loppuun mennessä. Erittäin tärkeä alue Suomen puheenjohtajakaudella on unionin ja sen jäsenvaltioiden kilpailukyky, niiden menestyminen globaalissa kilpailussa. Panostamme niihin puheenjohtajakaudellamme laaja-alaisesti neuvoston eri kokoonpanoissa. Olennainen kysymys on, mistä Eurooppa löytää taloudellisen kasvun perustan. Suomen vastaus on, että se löytyy muun muassa innovaatioista, energiaratkaisuista, työn laadusta ja tuottavuudesta, maailmankaupan avoimuudesta, maahanmuutosta ja hyvin toimivasta sosiaaliturvasta. Päävastuu kilpailukyvyn suhteen on jäsenvaltioilla, joiden tulisi ottaa siinä vahva omistajuus. Myös unionin tulee hoitaa oma osansa. Suomi pyrkii pääsemään tuloksiin tutkimuksen 7. puiteohjelman suhteen. Samoin tuloksiin pyritään kemikaaliasetus REACHin, palveludirektiivin, työaikadirektiivin sekä kansainvälisiä verkkovierailuja sääntelevän asetuksen suhteen. Haluamme edetä laaja-alaisen innovaatiopolitiikan kehittämisessä. Nostamme sekä neuvoston lainsäädäntötyössä että Lahdessa järjestettävässä valtionpäämiesten tapaamisessa esille aloitteita, joilla luodaan innovaatioiden synnyttämiselle ja tehokkaalle käyttöön otolle suotuisa ympäristö. Kyse on kysyntävetoisesta innovaatiopolitiikasta. Lahdessa valtionpäämiehet voivat vauhdittaa tarvittavia päätöksiä. Laaja-alainen innovaatiopolitiikka edellyttää unionin yhteisen toiminnan ja päätöksenteon tehostamista muun muassa standardisoinnissa, henkisen omaisuuden suojassa ja rahoitusmarkkinoiden kehittämisessä. Yhtä lailla tärkeää on vauhdittaa opiskelijoiden ja tutkijoiden liikkuvuutta, korkeakoulujen yhteistyötä sekä eurooppalaisen huippuosaamisen keskittymien luomista. Haluan myös painottaa avoimen maailmantalouden tuoman kilpailun myönteistä vaikutusta innovaatioiden käyttöönotolle. Eurooppa tarvitsee lisää henkisten ja materiaalisten resurssien liikkuvuutta. Innovaatiopolitiikan tukijalka löytyy unionin sisämarkkinoista ja niiden edelleen kehittämisestä. Sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan esteitä on raivattava, jotta taloudellisesta integraatiosta voitaisiin täysimääräisesti hyötyä. Sisämarkkinat ovat EU:n kivijalka. Tätä ei pidä unohtaa. Palvelumarkkinoiden merkitys on tässä suuri ja on erittäin hyvä, että palveludirektiivistä ollaan pääsemässä ratkaisuun. Euroopan parlamentin rooli on ollut ratkaisevan tärkeä. Toivon, että direktiivin lopullinen hyväksyntä voisi tapahtua suoraan Euroopan parlamentin toisessa käsittelyssä. Myös energiaa koskevat ulkosuhteet ovat asialistalla Lahden epävirallisessa valtionpäämiesten tapaamisessa. Venäjän presidentti Vladimir Putin on kutsuttu tapaamisen jälkeiselle illalliselle, jolloin hänellä ja EU-valtioiden johtajilla on mahdollisuus vapaamuotoiseen keskusteluun. Kohtuuhintaisen energian saannin turvaaminen kuuluu Euroopan taloudellisen menestyksen edellytyksiin. Kaikkia jäsenvaltioita koskevat energian hintojen nousuun, toimitusvarmuuteen ja ilmastonmuutokseen liittyvät haasteet. Energiapolitiikan valinnat ovat pitkälti kansallisia kysymyksiä. Euroopan unioni tarvitsee kuitenkin yhteisiä energiapolitiikan linjoja ja erityisesti johdonmukaista politiikkaa käsitellessään energian ulkosuhteita. Suomen puheenjohtajakaudella haluamme edistää strategista keskustelua siitä, millä tavoin energiapolitiikan tavoitteiden tulee näkyä unionin ulkosuhdetoiminnassa. Suomen oma kansallinen parlamentti, eduskunta, viettää juhlavuotta. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta yksikamarisen eduskunnan perustamisesta sekä yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta. Kaikki, niin naiset kuin miehetkin, saivat samalla kertaa sekä äänioikeuden että oikeuden asettua ehdokkaaksi. Olemme ylpeitä tästä demokratiamme merkkipaalusta. Energian käytöllä ja energian lähteiden valinnalla on kiinteä yhteys aikamme vakavimpaan ympäristöuhkaan, ilmastonmuutokseen. Ilmastopolitiikan osalta erityisen tärkeä kysymys on neuvotteluiden edistäminen YK:n ilmastosopimusjärjestelmän kehittämisestä vuoden 2012 jälkeen. Suomi pyrkii puheenjohtajana edistämään kansainvälisesti sellaisia keskusteluja, jotka voivat johtaa EU:n tavoitteen mukaisesti kaikki ilmastonmuutoksen kannalta keskeiset maat kattavaan kunnianhimoiseen sopimusjärjestelyyn. Kattava pohja edesauttaisi paitsi ilmastohaasteeseen vastaamista mahdollisimman tehokkaasti myös EU:n kilpailukyvyn turvaamista. Molemmat aiheet – energia ja ilmastonmuutos – ovat vahvasti esillä Suomen puheenjohtajakaudella kolmansien maiden kanssa pidettävissä huippukokouksissa, mukaan lukien kymmenvuotisjuhlaa Helsingissä viettävä EU:n ja Aasian maiden Asem-huippukokous. Olen hyvin tietoinen siitä, että miljoonat eurooppalaiset pelkäävät globaalia kilpailua ja että he sen vuoksi vastustavat myös monia muutoksia. Tämä pelko on tullut esille muun muassa palveludirektiivin käsittelyssä. Tämä pelko on otettava vakavasti. Korostan, ettei kilpailukykyä Euroopassa yritetä kohottaa hinnalla millä hyvänsä ja seurauksista välittämättä. Pitää olla tasapaino uudistusten, sosiaalisen turvallisuuden ja ympäristön kestävyyden välillä. Usein kuitenkin uudet toimintatavat ja moderni tekniikka edistävät sekä talouden kasvua että hyvinvointia ja vähentävät ympäristöpäästöjä. Eurooppalaisten hyvinvointiyhteiskuntien säilyttäminen edellyttää kilpailukyvyn parantamista, työllisyysasteen nostamista ja työn tuottavuuden parantamista. Tuloksia on haettava läheisessä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa. On etsittävä uutta joustavuuden ja turvallisuuden tasapainoa. Tämän vuoksi Suomi isännöi juuri Lahden valtionpäämiestapaamisen alla ylimääräisen sosiaalihuippukokouksen, jossa käsittelemme näitä teemoja. Unionin ulkosuhteilla on yhteys talouteen, sillä unionin ulkopoliittisen toiminnan perusta on sen taloudellinen vahvuus. Kiinnostavuus ja houkuttelevuus kauppakumppanina antaa meille vaikutusvaltaa. EU:sta on tullut maailmanlaajuinen toimija, jolla ei ulkoisessa toiminnassaan ole varaa tuumaustaukoon. Suomen puheenjohtajakaudella lujitetaan EU:n kansainvälistä roolia ja vahvistetaan toiminnan johdonmukaisuutta. Unionilla on moniin muihin kansainvälisiin toimijoihin verrattuna kattava valikoima välineitä käytössään. Niitä tulee käyttää yhdenmukaisesti, on sitten kysymys ulko-, kauppa-, kehitysyhteistyö- tai ihmisoikeuspolitiikasta. Unionin ääni kuuluu maailmalla yhtenäisenä vain, jos se on yhtenäinen. Kehitämme edelleen unionin kriisinhallintaa. Nopean toiminnan joukkojen on oltava täydessä valmiudessa vuoden 2007 alussa. Siviili- ja sotilaallisen kriisinhallinnan yhteensovittamista jatketaan. EU:n suhteet Venäjään sekä pohjoinen ulottuvuus ovat Suomen puheenjohtajakauden painopistealueita. Myös Länsi-Balkan, transatlanttiset suhteet sekä Aasia ovat vahvasti esillä asialistalla. EU:n ja Venäjän suhteet eivät rajoitu vain kauppaan ja energiaan vaan tavoitteena on laaja-alainen kumppanuus, jossa meitä yhdistävät eurooppalaiset arvot ja maailmanlaajuiset intressit. Tavoitteena on saada Venäjä yhä tiiviimmin mukaan demokraattiseen eurooppalaiseen yhteistyöhön yhteiskunnan eri osa-alueilla. Siinä tarvitaan lisää vuorovaikutusta EU-valtioiden ja Venäjän välillä, myös opiskelijavaihtoa, kulttuuriyhteistyötä ja kansalaisyhteiskunnan aktiivista panosta. Suomen puheenjohtajakaudella keskustellaan uudesta sopimuskehikosta ensi vuoden lopulla päättyvälle EU:n ja Venäjän kumppanuus- ja yhteistyösopimukselle. Pohjoisen ulottuvuuden osalta olemme päässeet jo pitkälle – uusi poliittinen kehyssopimus allekirjoitetaan syksyn aikana. Pohjoisen ulottuvuuden kehittyminen on arvokasta myös muun Itämerellä harjoitettavan yhteistyön kannalta. Suomessa eduskunta on tiiviisti mukana EU-asioiden käsittelyssä, ja sillä on paljon vaikutusvaltaa. Ehkä tämä kokemuksemme hedelmällisestä yhteistyöstä eduskunnan kanssa on omalta osaltaan tehnyt meille suomalaisille niin luontevaksi tiiviin yhteistyön myös Euroopan parlamentin kanssa. Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien työ ei ole päällekkäistä vaan kullakin on oma roolinsa unioniasioissa. Pohjimmiltaan niillä on kuitenkin sama perustavaa laatua oleva pyrkimys: demokratian vahvistaminen unionissa. Edellä sanotun ohella panostamme luonnollisesti Lähi-itään ja muihin maailman kriisialueisiin. Olemme erittäin huolestuneita palestiinalaisalueen tilanteesta, josta on tänään tärkeä erilliskeskustelu. Ulkosuhteissa yllätykset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Suomi on myös valmistautunut kantamaan puheenjohtajan vastuun eteen tulevista yllätyksistä. Suomen puheenjohtajakaudella tehdään perusteellinen poliittinen arviointi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella saavutetusta edistymisestä. Tarvitsemme konkreettisia toimia, tehokasta päätöksentekoa sekä jo tehtyjen päätösten tinkimätöntä kansallista täytäntöönpanoa. Tampereen huippukokous antoi vuonna 1999 suunnan oikeus- ja sisäasioiden kunnianhimoiselle ja demokraattiselle kehittämiselle. Nyt vuonna 2006 Haagin ohjelman arvio antaa mahdollisuuden oikeus- ja sisäasioiden eurooppalaisen yhteistyön aktiiviseen eteenpäin viemiseen. Kansalaiset odottavat Euroopan unionilta tehokkaita toimia kansainvälisen rikollisuuden, ihmiskaupan ja terrorismin torjunnassa. Suomen puheenjohtajakaudella koetellaan jäsenvaltioiden poliittista halua sitoutua päätöksenteon tehostamiseen, erityisesti poliisi- ja rikosoikeuden alalla. Työskentelyä voidaan tehostaa, mikäli jäsenvaltiot ovat valmiita siirtymään määräenemmistöpäätöksiin ja yhteisöllistämiseen tällä alalla. Saimme tätä koskevan selvitystehtävän yhdessä komission kanssa viimeisimmältä Eurooppa-neuvostolta. Korostan, ettei poliisi- ja rikosoikeudellisen alan yhteistyössä ole kyse rusinoiden poimimisesta pullasta. Emme yritä saattaa perustuslakisopimusta voimaan keittiön kautta, sillä muutokset voidaan tehdä jo Nizzan sopimuksen pohjalta. Suomi haluaa vahvistaa myös vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteutumista oikeudellisessa yhteistyössä. Kun toisen jäsenvaltion tekemät tuomiot ja oikeusviranomaisten päätökset laitetaan toteen sellaisenaan, voidaan konkreettisesti tehostaa laajojen, rajat ylittävien rikosten tutkintaa sekä nopeuttaa oikeudenkäyntejä. Hyvä esimerkki tästä on eurooppalainen pidätysmääräys, jonka ansiosta rikoksesta epäiltyjen luovutusajat ovat lyhentyneet yli puolesta vuodesta jopa yhteen päivään. Viimeaikaiset tapahtumat, muun muassa Kanarian saarilla ja Maltalla, ovat nostaneet laittoman maahanmuuton jälleen otsikoihin. Unionin käytössä olevia keinovalikoimia on tutkittava laajasti, mukaan lukien sopiminen yhteisistä linjauksista laillisessa maahanmuutossa. Rajavalvonnan tehostaminen on vain yksi, vaikkakin tärkeä osa ratkaisua. Yhteistyön merkitystä laittoman maahanmuuton alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa ei voida liikaa korostaa. On huolehdittava siitä, että unionin yhteinen turvapaikkajärjestelmä on valmis vuoteen 2010 mennessä. Unionin on pystyttävä takaamaan suoja niille, jotka sitä tarvitsevat yhtäläisten menettelyjen ja lainsäädännön pohjalta. Huomiota on kiinnitettävä myös muuttoliikekysymysten ulkoiseen ulottuvuuteen ja kumppanuuteen naapurimaidemme kanssa. Kuten jo alussa totesin, instituutioiden sekä eurooppalaisen ja kansallisen tason yhteistoimintaa tulee edelleen kehittää. Kiitän tänään teitä erityisesti tästä tilaisuudesta esitellä Suomen puheenjohtajakauden painopisteitä ja keskustella kanssanne niiden edistämisestä. Odotan mielenkiinnolla kommenttejanne sekä tänään että myöhemmin sekä täysistuntosalissa että muissa yhteyksissä. Keskustelu Euroopan kehittämisestä on tärkeää poliittisista eroista riippumatta. Euroopan parlamentin ryhmäjohtajat osoittivat esimerkiksi kansalaistilaisuudessa Helsingissä kesäkuun alussa sekä halua että kykyä eurooppalaisen asialistan edistämiseen. Me Suomessakin olemme tottuneet tekemään tuloksellista poliittista yhteistyötä yli puoluerajojen. Se on luontevaa myös eurooppalaisella tasolla. Toivon yhteistyöltämme seuraavan kuuden kuukauden aikana parhaita mahdollisia tuloksia. Saavun mielelläni Euroopan parlamentin kuultavaksi Suomen kaudella järjestettävien huippukokousten yhteydessä. Me elämme suurten haasteiden aikaa. Unionin pitää katsoa eteenpäin, tarttua rohkeasti uudistuksiin ja osoittaa poliittista tahtoa kehittää Eurooppaa. Uskon, että monessa asiassa oikea vastaus on enemmän Eurooppaa, ei vähemmän. Suomi pyrkii puheenjohtajakaudellaan kääntämään unionin katsetta ulospäin ja eteenpäin. Meidän tulee miettiä, millaisen unionin haluamme 10–20 vuoden kuluttua ja miten se saavutetaan. Meidän on eurooppalaisina tunnistettava aikakautemme historialliset muutosvoimat, vastattava niihin ja tehtävä niistä kumppaneitamme. Globalisaation kohtaaminen on EU:n suuri haaste. Alkavaa puheenjohtajuutta on jo ehditty luonnehtia eräänlaiseksi ylimenokaudeksi. Sen aikana hoidettaisiin vain juoksevat asiat ja valmistauduttaisiin aikaan, jolloin edellytykset tarttua unionimme suuriin kysymyksiin olisivat käsillä. On kuitenkin sanottava selkeästi, että vaikka Euroopan unionissa olisikin tiettyä odottelevaa mielialaa, muu maailma ympärillämme ei pysähdy. Olisi väärin yhteisen Eurooppamme tulevia sukupolvia kohtaan, jos ummistaisimme silmämme historiallisilta haasteiltamme ja jäisimme odottelemaan aikaa parempaa. Se aika on tässä ja nyt. Maailma unionin ympärillä muuttuu ja jollemme pidä varaamme, jäämme siitä jälkeen yhä enemmän. Se olisi tuhoisaa ennen kaikkea lastemme, tulevien sukupolvien, tulevaisuuden kannalta. Heidän vuokseen Euroopan tulee lopettaa sisäänpäin katsominen ja miettiä myös pidemmällä tähtäimellä asemaamme globaalissa maailmassa. Maailma ympärillämme ei odota. Tulevaisuutemme vaatii meiltä konkreettisia toimia nyt, vaikka niiden vaikutukset näkyvätkin vasta myöhemmin. Unionin päätöksentekokyvyssä on viime vuosina ollut toivomisen varaa ja kansalaiset ovat entistä kriittisempiä sitä kohtaan. En kuitenkaan yhdy pessimistisiin puheisiin unionin kriisistä vaan uskon, että sen tämänhetkiset ongelmat ovat voitettavissa. Rahoituskehyksistä sopuun pääseminen ja edistyminen palveludirektiivin suhteen ovat esimerkkejä siitä, että unioni pystyy tärkeisiin päätöksiin, kun poliittista tahtoa löytyy. Uskon, että sitä löytyy kaikista unionin toimielimistä. Euroopan unioni on arvoyhteisö, joka on olemassa kansalaisiaan varten. Sen vuoksi unionin alentunut legitimiteetti, sen oikeutuksen ja uskottavuuden väheneminen kansalaisten silmissä on otettava vakavasti."@lt14 "Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin ja poliittisten ryhmien jäsenet, komission puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, kunnianarvoisat vieraat, kiitän lämpimästi tilaisuudesta tulla keskustelemaan Euroopan parlamentin kanssa Suomen puheenjohtajakauden painopisteistä ja tärkeimmistä tavoitteista. Puheenjohtajuuden hoitaminen Euroopan unionissa on vaativa tehtävä, mutta samalla se on suuri kunnia ja etuoikeus, jonka Suomi hoitaa mielellään. Osittain tässä tunteessa unionin legitimiteetin heikkenemisestä on kyse siitä, etteivät kansalaiset tiedä, mitä unioni tekee heidän hyväkseen. Monia kansalaisten elämään konkreettisesti vaikuttavia asioita – kuten oikeutta asua, työskennellä ja opiskella kaikkialla unionin alueella – pidetään itsestään selvinä. Ei muisteta, että ne ovat mahdollisia nimenomaan unionin ansiosta. Mutta tiedonpuute ei selitä kaikkea vaan unionin on myös pystyttävä parantamaan toimintaansa. Unionin on pystyttävä tuloksiin, joiden vaikutukset kansalaiset voivat nähdä omassa elämässään. Unionin perustavaa laatua oleva lähtökohta, rauhan ja vakauden turvaaminen Euroopassa, on edelleen ajankohtainen. Sain siitä henkilökohtaisesti muistutuksen muutaman viikon takaisella Kroatian-matkallani – he haluavat unionin jäseniksi, jottei heidän tai heidän lastensa tarvitsisi enää koskaan nähdä sotaa. Monilla muilla, koko ikänsä rauhan aikana eläneillä ihmisillä, on kuitenkin taipumus pitää rauhaa ja vakautta itsestään selvinä. Sen vuoksi se ei enää tunnu yksin riitä antamaan unionille legitimiteettiä. Kuten monet teistä ovat useasti todenneet, unionin on pystyttävä näyttämään kansalaisille hyödyllisyytensä myös muutoin, konkreettisemmin. Unionin tarpeellisuuden osoittaminen onnistuu parhaiten hoitamalla tehokkaasti unionin perustehtäviä, erityisesti lainsäädäntötyötä. Sen me voimme ja meidän pitääkin tehdä nyt heti voimassaolevien perussopimusten pohjalta. Eurooppa ei voi jäädä odottamaan uusia päätöksentekosääntöjä vaan sen tulee aloittaa toimintansa tehostaminen heti. Unionin on näytettävä, että se pystyy ihmisten elämään vaikuttaviin tuloksiin eikä pelkästään kiistelemään institutionaalisista kysymyksistä. Tehostaminen vaatii rohkeita päätöksiä Euroopan johtajilta ja päätöksentekijöiltä. Emme voi ajatella vain tätä hetkeä ja tulevia vaaleja vaan meidän on pidettävä mielessämme tulevien sukupolvien etu. Siksi on tehtävä myös päätöksiä, jotka ovat ehkä tuskallisia nyt mutta jotka auttavat tulevaisuuden luomisessa. Tulee olla myös valmiutta tinkiä kansallisista kannoista ja huolehtia Euroopan kokonaisuudesta. Unionin tulee keskittyä olennaiseen ja olla siinä olennaisessa tehokas. Se tarkoittaa toimintaa, josta unionin toiminnalla saadaan lisäarvoa verrattuna jäsenvaltioiden toimintaan yksinään. Tätä lisäarvoa voidaan saavuttaa hyvinvoinnin, turvallisuuden ja vapauden aloilla. Tavoitteiden toteuttaminen alkaa työskentelytavoistamme. Avoimuus on olennaista – kansalaisten on tiedettävä, miten heitä koskevat päätökset syntyvät. Lisääntyvä poliittinen keskustelu Euroopassa on kaikkien etu. Tässä myös teidän tehtävänne on erittäin keskeinen. Olen tyytyväinen siihen, että Eurooppa-neuvostossa päätimme lisätä neuvostojen istuntojen avoimuutta. Suomi tulee puheenjohtajavaltiona toteuttamaan kattavasti Eurooppa-neuvostossa hyväksyttyjä periaatteita neuvoston työn avoimuuden lisäämiseksi. Suomi pyrkii panostamaan avoimuuteen myös muilla tavoin, kaikessa käytännön työssä ja toiminnassa. Pyrimme siihen, että kaikki olennainen tieto olisi mahdollisimman nopeasti saatavissa puheenjohtajuussivuiltamme internetissä. Toisinaan tällaiset käytännön keinot vaikuttavat todelliseen tiedonsaantiin enemmän kuin poliittiset julistukset. Yhteistyömme puheenjohtajavaltiona Euroopan parlamentin kanssa on käynnistynyt hyvin. Haluan kiittää parlamentin puhemiestä ja kaikkia niitä muita Euroopan parlamentin edustajia, jotka osallistuivat Suomen hallituksen ja parlamentin väliseen tapaamiseen Helsingissä. Myös useat parlamentin valiokunnat sekä poliittiset ryhmät ovat vierailleet Suomessa ja käyneet hyödyllisiä keskusteluja puheenjohtajakautemme tavoitteista. Suomi panostaa puheenjohtajakaudellaan parempaan sääntelyyn eli lainsäädännön laatuun sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden huomioimiseen. Tässä ei ole kyse pelkästään säädösten karsimisesta. Euroopan unionissa tarvitaan sekä uutta lainsäädäntöä että jo olemassa olevan ajan tasalla pitämistä. Näin unioni vaikuttaa ja reagoi aktiivisesti ympäröivän maailman muutoksiin. Tuemme tässäkin komission työtä. Puheenjohtajavaltiona panostamme erityisesti siihen, että päätöksenteossa huomioidaan huolellisesti lainsäädäntöehdotusten taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön kohdistuvat vaikutukset. Tavoitteenamme on myös vauhdittaa komission antamia ehdotuksia, jotka tähtäävät lainsäädännön yksinkertaistamiseen ja ajantasaistamiseen. Neuvoston työn pohjana on vuoden 2006 työohjelma, jonka valmistelimme yhdessä Itävallan kanssa. Työn jatkuvuuden vuoksi peräkkäisten puheenjohtajavaltioiden yhteistoiminta on erittäin tärkeää. Itävallan kanssa se on sujunut hyvin, ja jatkamme yhteistyötä aivan yhtä positiivisissa merkeissä meitä seuraavan Saksan kanssa. Puheenjohtajavaltiona Suomi sitoutuu hoitamaan unionin asialistaa ja sen kaikkia asioita hyvin, tehokkaasti ja puolueettomasti. Se, että mainitsen tässä lyhyesti, mitä asioita Suomi aikoo puheenjohtajakaudellaan erityisesti painottaa, ei merkitse sitä, ettemme hoitaisi myös muita asioita hyvin. Joka sektorilla tarvitaan edistystä. Suomi haluaa edistää keskustelua unionin tulevaisuudesta. Tähän keskusteluun liittyvät niin konkreettinen kysymys unionin perustuslakisopimuksen tulevaisuudesta kuin unionin laajentuminen. Olen tyytyväinen siitä, että Eurooppa-neuvosto päätti kesäkuussa, että perustuslakisopimuksen suhteen siirrytään pelkästä tuumaamisesta aktiivisempaan vaiheeseen. Tämä kaksiraiteinen lähestymistapa on oikea: tehostamme toimintaa nykyisten sopimusten puitteissa samalla kun alamme pohtia perustuslakisopimuksen tulevaisuutta. Suomi aloittaa kaudellaan perustuslakisopimuksen tulevaisuuteen liittyvät konsultaatiot. Näillä jäsenvaltioiden ja instituutioiden kanssa käytävillä konsultaatioilla pohjustetaan vuoden 2007 ensimmäisellä vuosipuoliskolla, Saksan puheenjohtajakaudella, annettavaa raporttia. Olen vakuuttunut siitä, että jäsenvaltioiden yhdessä neuvottelema sopimus on laajentuvalle unionille tarpeellinen. Suomessa hallitus on antanut sopimuksen ratifioimista koskevan esityksen eduskunnalle kesäkuun alussa, ja eduskunta käsittelee asian syysistuntokaudellaan. Näin Suomi omalta osaltaan ottaa kantaa neuvoteltuun sopimukseen. Unionin laajentuminen on yksi Suomen puheenjohtajakauden keskeisistä kysymyksistä. Olen henkilökohtaisesti vakuuttunut siitä, että unionin laajentuminen on ollut menestystarina. Paitsi, että laajentuminen on keskeinen väline vakauden ja demokratian vahvistamisessa, se on myös yksi Euroopan strategisista vastauksista globalisaation haasteisiin. Tuoreet analyysit osoittavat viimeisimmän laajentumisen olleen selvästi hyödyksi sekä uusille että vanhoille jäsenvaltioille. Eurooppa-neuvosto kävi kesäkuussa tärkeän keskustelun unionin vastaanottokyvystä. Olen hyvin tyytyväinen siitä, että unionin vastaanottokykyä ei asetettu uudeksi jäsenyyskriteeriksi. Hakijavaltioille ei pidä asettaa uusia jäsenyyskriteerejä, mutta toisaalta olemassa olevista tulee ehdottomasti pitää kiinni. Lähtökohtani on, että unionin tulee jatkossakin säilyä avoimena yhteisönä. Jäsenyyskriteerit täyttävillä eurooppalaisilla valtioilla tulee olla mahdollisuus päästä jäseniksi. Puheenjohtajakaudellamme tehdään päätös Romanian ja Bulgarian jäsenyyden toteutumisen ajankohdasta. Myös Turkin ja Kroatian jäsenyysneuvotteluja viedään eteenpäin saavutetun edistymisen ja komission raporttien pohjalta. Suomi on koko jäsenyyskautensa ajan tukenut pyrkimyksiä tehostaa unionin instituutioiden toimintaa ja parantaa niiden välistä tiivistä yhteistyötä. Puheenjohtajana tulemme toimimaan tiiviissä ja hyvässä yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa. En tarkoita tällä vain parlamentin roolia yhteispäätösmenettelyssä tasaveroisena lainsäätäjänä neuvoston kanssa, vaan laajemmin unionin keskeisten tavoitteiden edistämisessä. Puheenjohtajavaltiona tulemme myös tukemaan Länsi-Balkanin maiden eurooppalaista perspektiiviä. Kuluva vuosi on monin tavoin ratkaiseva Länsi-Balkanin tulevaisuuden kannalta. Kosovon asemaan liittyvä prosessi on syksyllä todennäköisesti ratkaisuvaiheessa. Puheenjohtajana toivomme, että osapuolet saavuttavat tuloksia presidentti Martti Ahtisaaren johdolla käytävissä vaativissa neuvotteluissa vuoden loppuun mennessä. Erittäin tärkeä alue Suomen puheenjohtajakaudella on unionin ja sen jäsenvaltioiden kilpailukyky, niiden menestyminen globaalissa kilpailussa. Panostamme niihin puheenjohtajakaudellamme laaja-alaisesti neuvoston eri kokoonpanoissa. Olennainen kysymys on, mistä Eurooppa löytää taloudellisen kasvun perustan. Suomen vastaus on, että se löytyy muun muassa innovaatioista, energiaratkaisuista, työn laadusta ja tuottavuudesta, maailmankaupan avoimuudesta, maahanmuutosta ja hyvin toimivasta sosiaaliturvasta. Päävastuu kilpailukyvyn suhteen on jäsenvaltioilla, joiden tulisi ottaa siinä vahva omistajuus. Myös unionin tulee hoitaa oma osansa. Suomi pyrkii pääsemään tuloksiin tutkimuksen 7. puiteohjelman suhteen. Samoin tuloksiin pyritään kemikaaliasetus REACHin, palveludirektiivin, työaikadirektiivin sekä kansainvälisiä verkkovierailuja sääntelevän asetuksen suhteen. Haluamme edetä laaja-alaisen innovaatiopolitiikan kehittämisessä. Nostamme sekä neuvoston lainsäädäntötyössä että Lahdessa järjestettävässä valtionpäämiesten tapaamisessa esille aloitteita, joilla luodaan innovaatioiden synnyttämiselle ja tehokkaalle käyttöön otolle suotuisa ympäristö. Kyse on kysyntävetoisesta innovaatiopolitiikasta. Lahdessa valtionpäämiehet voivat vauhdittaa tarvittavia päätöksiä. Laaja-alainen innovaatiopolitiikka edellyttää unionin yhteisen toiminnan ja päätöksenteon tehostamista muun muassa standardisoinnissa, henkisen omaisuuden suojassa ja rahoitusmarkkinoiden kehittämisessä. Yhtä lailla tärkeää on vauhdittaa opiskelijoiden ja tutkijoiden liikkuvuutta, korkeakoulujen yhteistyötä sekä eurooppalaisen huippuosaamisen keskittymien luomista. Haluan myös painottaa avoimen maailmantalouden tuoman kilpailun myönteistä vaikutusta innovaatioiden käyttöönotolle. Eurooppa tarvitsee lisää henkisten ja materiaalisten resurssien liikkuvuutta. Innovaatiopolitiikan tukijalka löytyy unionin sisämarkkinoista ja niiden edelleen kehittämisestä. Sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan esteitä on raivattava, jotta taloudellisesta integraatiosta voitaisiin täysimääräisesti hyötyä. Sisämarkkinat ovat EU:n kivijalka. Tätä ei pidä unohtaa. Palvelumarkkinoiden merkitys on tässä suuri ja on erittäin hyvä, että palveludirektiivistä ollaan pääsemässä ratkaisuun. Euroopan parlamentin rooli on ollut ratkaisevan tärkeä. Toivon, että direktiivin lopullinen hyväksyntä voisi tapahtua suoraan Euroopan parlamentin toisessa käsittelyssä. Myös energiaa koskevat ulkosuhteet ovat asialistalla Lahden epävirallisessa valtionpäämiesten tapaamisessa. Venäjän presidentti Vladimir Putin on kutsuttu tapaamisen jälkeiselle illalliselle, jolloin hänellä ja EU-valtioiden johtajilla on mahdollisuus vapaamuotoiseen keskusteluun. Kohtuuhintaisen energian saannin turvaaminen kuuluu Euroopan taloudellisen menestyksen edellytyksiin. Kaikkia jäsenvaltioita koskevat energian hintojen nousuun, toimitusvarmuuteen ja ilmastonmuutokseen liittyvät haasteet. Energiapolitiikan valinnat ovat pitkälti kansallisia kysymyksiä. Euroopan unioni tarvitsee kuitenkin yhteisiä energiapolitiikan linjoja ja erityisesti johdonmukaista politiikkaa käsitellessään energian ulkosuhteita. Suomen puheenjohtajakaudella haluamme edistää strategista keskustelua siitä, millä tavoin energiapolitiikan tavoitteiden tulee näkyä unionin ulkosuhdetoiminnassa. Suomen oma kansallinen parlamentti, eduskunta, viettää juhlavuotta. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta yksikamarisen eduskunnan perustamisesta sekä yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta. Kaikki, niin naiset kuin miehetkin, saivat samalla kertaa sekä äänioikeuden että oikeuden asettua ehdokkaaksi. Olemme ylpeitä tästä demokratiamme merkkipaalusta. Energian käytöllä ja energian lähteiden valinnalla on kiinteä yhteys aikamme vakavimpaan ympäristöuhkaan, ilmastonmuutokseen. Ilmastopolitiikan osalta erityisen tärkeä kysymys on neuvotteluiden edistäminen YK:n ilmastosopimusjärjestelmän kehittämisestä vuoden 2012 jälkeen. Suomi pyrkii puheenjohtajana edistämään kansainvälisesti sellaisia keskusteluja, jotka voivat johtaa EU:n tavoitteen mukaisesti kaikki ilmastonmuutoksen kannalta keskeiset maat kattavaan kunnianhimoiseen sopimusjärjestelyyn. Kattava pohja edesauttaisi paitsi ilmastohaasteeseen vastaamista mahdollisimman tehokkaasti myös EU:n kilpailukyvyn turvaamista. Molemmat aiheet – energia ja ilmastonmuutos – ovat vahvasti esillä Suomen puheenjohtajakaudella kolmansien maiden kanssa pidettävissä huippukokouksissa, mukaan lukien kymmenvuotisjuhlaa Helsingissä viettävä EU:n ja Aasian maiden Asem-huippukokous. Olen hyvin tietoinen siitä, että miljoonat eurooppalaiset pelkäävät globaalia kilpailua ja että he sen vuoksi vastustavat myös monia muutoksia. Tämä pelko on tullut esille muun muassa palveludirektiivin käsittelyssä. Tämä pelko on otettava vakavasti. Korostan, ettei kilpailukykyä Euroopassa yritetä kohottaa hinnalla millä hyvänsä ja seurauksista välittämättä. Pitää olla tasapaino uudistusten, sosiaalisen turvallisuuden ja ympäristön kestävyyden välillä. Usein kuitenkin uudet toimintatavat ja moderni tekniikka edistävät sekä talouden kasvua että hyvinvointia ja vähentävät ympäristöpäästöjä. Eurooppalaisten hyvinvointiyhteiskuntien säilyttäminen edellyttää kilpailukyvyn parantamista, työllisyysasteen nostamista ja työn tuottavuuden parantamista. Tuloksia on haettava läheisessä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa. On etsittävä uutta joustavuuden ja turvallisuuden tasapainoa. Tämän vuoksi Suomi isännöi juuri Lahden valtionpäämiestapaamisen alla ylimääräisen sosiaalihuippukokouksen, jossa käsittelemme näitä teemoja. Unionin ulkosuhteilla on yhteys talouteen, sillä unionin ulkopoliittisen toiminnan perusta on sen taloudellinen vahvuus. Kiinnostavuus ja houkuttelevuus kauppakumppanina antaa meille vaikutusvaltaa. EU:sta on tullut maailmanlaajuinen toimija, jolla ei ulkoisessa toiminnassaan ole varaa tuumaustaukoon. Suomen puheenjohtajakaudella lujitetaan EU:n kansainvälistä roolia ja vahvistetaan toiminnan johdonmukaisuutta. Unionilla on moniin muihin kansainvälisiin toimijoihin verrattuna kattava valikoima välineitä käytössään. Niitä tulee käyttää yhdenmukaisesti, on sitten kysymys ulko-, kauppa-, kehitysyhteistyö- tai ihmisoikeuspolitiikasta. Unionin ääni kuuluu maailmalla yhtenäisenä vain, jos se on yhtenäinen. Kehitämme edelleen unionin kriisinhallintaa. Nopean toiminnan joukkojen on oltava täydessä valmiudessa vuoden 2007 alussa. Siviili- ja sotilaallisen kriisinhallinnan yhteensovittamista jatketaan. EU:n suhteet Venäjään sekä pohjoinen ulottuvuus ovat Suomen puheenjohtajakauden painopistealueita. Myös Länsi-Balkan, transatlanttiset suhteet sekä Aasia ovat vahvasti esillä asialistalla. EU:n ja Venäjän suhteet eivät rajoitu vain kauppaan ja energiaan vaan tavoitteena on laaja-alainen kumppanuus, jossa meitä yhdistävät eurooppalaiset arvot ja maailmanlaajuiset intressit. Tavoitteena on saada Venäjä yhä tiiviimmin mukaan demokraattiseen eurooppalaiseen yhteistyöhön yhteiskunnan eri osa-alueilla. Siinä tarvitaan lisää vuorovaikutusta EU-valtioiden ja Venäjän välillä, myös opiskelijavaihtoa, kulttuuriyhteistyötä ja kansalaisyhteiskunnan aktiivista panosta. Suomen puheenjohtajakaudella keskustellaan uudesta sopimuskehikosta ensi vuoden lopulla päättyvälle EU:n ja Venäjän kumppanuus- ja yhteistyösopimukselle. Pohjoisen ulottuvuuden osalta olemme päässeet jo pitkälle – uusi poliittinen kehyssopimus allekirjoitetaan syksyn aikana. Pohjoisen ulottuvuuden kehittyminen on arvokasta myös muun Itämerellä harjoitettavan yhteistyön kannalta. Suomessa eduskunta on tiiviisti mukana EU-asioiden käsittelyssä, ja sillä on paljon vaikutusvaltaa. Ehkä tämä kokemuksemme hedelmällisestä yhteistyöstä eduskunnan kanssa on omalta osaltaan tehnyt meille suomalaisille niin luontevaksi tiiviin yhteistyön myös Euroopan parlamentin kanssa. Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien työ ei ole päällekkäistä vaan kullakin on oma roolinsa unioniasioissa. Pohjimmiltaan niillä on kuitenkin sama perustavaa laatua oleva pyrkimys: demokratian vahvistaminen unionissa. Edellä sanotun ohella panostamme luonnollisesti Lähi-itään ja muihin maailman kriisialueisiin. Olemme erittäin huolestuneita palestiinalaisalueen tilanteesta, josta on tänään tärkeä erilliskeskustelu. Ulkosuhteissa yllätykset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Suomi on myös valmistautunut kantamaan puheenjohtajan vastuun eteen tulevista yllätyksistä. Suomen puheenjohtajakaudella tehdään perusteellinen poliittinen arviointi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella saavutetusta edistymisestä. Tarvitsemme konkreettisia toimia, tehokasta päätöksentekoa sekä jo tehtyjen päätösten tinkimätöntä kansallista täytäntöönpanoa. Tampereen huippukokous antoi vuonna 1999 suunnan oikeus- ja sisäasioiden kunnianhimoiselle ja demokraattiselle kehittämiselle. Nyt vuonna 2006 Haagin ohjelman arvio antaa mahdollisuuden oikeus- ja sisäasioiden eurooppalaisen yhteistyön aktiiviseen eteenpäin viemiseen. Kansalaiset odottavat Euroopan unionilta tehokkaita toimia kansainvälisen rikollisuuden, ihmiskaupan ja terrorismin torjunnassa. Suomen puheenjohtajakaudella koetellaan jäsenvaltioiden poliittista halua sitoutua päätöksenteon tehostamiseen, erityisesti poliisi- ja rikosoikeuden alalla. Työskentelyä voidaan tehostaa, mikäli jäsenvaltiot ovat valmiita siirtymään määräenemmistöpäätöksiin ja yhteisöllistämiseen tällä alalla. Saimme tätä koskevan selvitystehtävän yhdessä komission kanssa viimeisimmältä Eurooppa-neuvostolta. Korostan, ettei poliisi- ja rikosoikeudellisen alan yhteistyössä ole kyse rusinoiden poimimisesta pullasta. Emme yritä saattaa perustuslakisopimusta voimaan keittiön kautta, sillä muutokset voidaan tehdä jo Nizzan sopimuksen pohjalta. Suomi haluaa vahvistaa myös vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteutumista oikeudellisessa yhteistyössä. Kun toisen jäsenvaltion tekemät tuomiot ja oikeusviranomaisten päätökset laitetaan toteen sellaisenaan, voidaan konkreettisesti tehostaa laajojen, rajat ylittävien rikosten tutkintaa sekä nopeuttaa oikeudenkäyntejä. Hyvä esimerkki tästä on eurooppalainen pidätysmääräys, jonka ansiosta rikoksesta epäiltyjen luovutusajat ovat lyhentyneet yli puolesta vuodesta jopa yhteen päivään. Viimeaikaiset tapahtumat, muun muassa Kanarian saarilla ja Maltalla, ovat nostaneet laittoman maahanmuuton jälleen otsikoihin. Unionin käytössä olevia keinovalikoimia on tutkittava laajasti, mukaan lukien sopiminen yhteisistä linjauksista laillisessa maahanmuutossa. Rajavalvonnan tehostaminen on vain yksi, vaikkakin tärkeä osa ratkaisua. Yhteistyön merkitystä laittoman maahanmuuton alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa ei voida liikaa korostaa. On huolehdittava siitä, että unionin yhteinen turvapaikkajärjestelmä on valmis vuoteen 2010 mennessä. Unionin on pystyttävä takaamaan suoja niille, jotka sitä tarvitsevat yhtäläisten menettelyjen ja lainsäädännön pohjalta. Huomiota on kiinnitettävä myös muuttoliikekysymysten ulkoiseen ulottuvuuteen ja kumppanuuteen naapurimaidemme kanssa. Kuten jo alussa totesin, instituutioiden sekä eurooppalaisen ja kansallisen tason yhteistoimintaa tulee edelleen kehittää. Kiitän tänään teitä erityisesti tästä tilaisuudesta esitellä Suomen puheenjohtajakauden painopisteitä ja keskustella kanssanne niiden edistämisestä. Odotan mielenkiinnolla kommenttejanne sekä tänään että myöhemmin sekä täysistuntosalissa että muissa yhteyksissä. Keskustelu Euroopan kehittämisestä on tärkeää poliittisista eroista riippumatta. Euroopan parlamentin ryhmäjohtajat osoittivat esimerkiksi kansalaistilaisuudessa Helsingissä kesäkuun alussa sekä halua että kykyä eurooppalaisen asialistan edistämiseen. Me Suomessakin olemme tottuneet tekemään tuloksellista poliittista yhteistyötä yli puoluerajojen. Se on luontevaa myös eurooppalaisella tasolla. Toivon yhteistyöltämme seuraavan kuuden kuukauden aikana parhaita mahdollisia tuloksia. Saavun mielelläni Euroopan parlamentin kuultavaksi Suomen kaudella järjestettävien huippukokousten yhteydessä. Me elämme suurten haasteiden aikaa. Unionin pitää katsoa eteenpäin, tarttua rohkeasti uudistuksiin ja osoittaa poliittista tahtoa kehittää Eurooppaa. Uskon, että monessa asiassa oikea vastaus on enemmän Eurooppaa, ei vähemmän. Suomi pyrkii puheenjohtajakaudellaan kääntämään unionin katsetta ulospäin ja eteenpäin. Meidän tulee miettiä, millaisen unionin haluamme 10–20 vuoden kuluttua ja miten se saavutetaan. Meidän on eurooppalaisina tunnistettava aikakautemme historialliset muutosvoimat, vastattava niihin ja tehtävä niistä kumppaneitamme. Globalisaation kohtaaminen on EU:n suuri haaste. Alkavaa puheenjohtajuutta on jo ehditty luonnehtia eräänlaiseksi ylimenokaudeksi. Sen aikana hoidettaisiin vain juoksevat asiat ja valmistauduttaisiin aikaan, jolloin edellytykset tarttua unionimme suuriin kysymyksiin olisivat käsillä. On kuitenkin sanottava selkeästi, että vaikka Euroopan unionissa olisikin tiettyä odottelevaa mielialaa, muu maailma ympärillämme ei pysähdy. Olisi väärin yhteisen Eurooppamme tulevia sukupolvia kohtaan, jos ummistaisimme silmämme historiallisilta haasteiltamme ja jäisimme odottelemaan aikaa parempaa. Se aika on tässä ja nyt. Maailma unionin ympärillä muuttuu ja jollemme pidä varaamme, jäämme siitä jälkeen yhä enemmän. Se olisi tuhoisaa ennen kaikkea lastemme, tulevien sukupolvien, tulevaisuuden kannalta. Heidän vuokseen Euroopan tulee lopettaa sisäänpäin katsominen ja miettiä myös pidemmällä tähtäimellä asemaamme globaalissa maailmassa. Maailma ympärillämme ei odota. Tulevaisuutemme vaatii meiltä konkreettisia toimia nyt, vaikka niiden vaikutukset näkyvätkin vasta myöhemmin. Unionin päätöksentekokyvyssä on viime vuosina ollut toivomisen varaa ja kansalaiset ovat entistä kriittisempiä sitä kohtaan. En kuitenkaan yhdy pessimistisiin puheisiin unionin kriisistä vaan uskon, että sen tämänhetkiset ongelmat ovat voitettavissa. Rahoituskehyksistä sopuun pääseminen ja edistyminen palveludirektiivin suhteen ovat esimerkkejä siitä, että unioni pystyy tärkeisiin päätöksiin, kun poliittista tahtoa löytyy. Uskon, että sitä löytyy kaikista unionin toimielimistä. Euroopan unioni on arvoyhteisö, joka on olemassa kansalaisiaan varten. Sen vuoksi unionin alentunut legitimiteetti, sen oikeutuksen ja uskottavuuden väheneminen kansalaisten silmissä on otettava vakavasti."@lv13 "Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin ja poliittisten ryhmien jäsenet, komission puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, kunnianarvoisat vieraat, kiitän lämpimästi tilaisuudesta tulla keskustelemaan Euroopan parlamentin kanssa Suomen puheenjohtajakauden painopisteistä ja tärkeimmistä tavoitteista. Puheenjohtajuuden hoitaminen Euroopan unionissa on vaativa tehtävä, mutta samalla se on suuri kunnia ja etuoikeus, jonka Suomi hoitaa mielellään. Osittain tässä tunteessa unionin legitimiteetin heikkenemisestä on kyse siitä, etteivät kansalaiset tiedä, mitä unioni tekee heidän hyväkseen. Monia kansalaisten elämään konkreettisesti vaikuttavia asioita – kuten oikeutta asua, työskennellä ja opiskella kaikkialla unionin alueella – pidetään itsestään selvinä. Ei muisteta, että ne ovat mahdollisia nimenomaan unionin ansiosta. Mutta tiedonpuute ei selitä kaikkea vaan unionin on myös pystyttävä parantamaan toimintaansa. Unionin on pystyttävä tuloksiin, joiden vaikutukset kansalaiset voivat nähdä omassa elämässään. Unionin perustavaa laatua oleva lähtökohta, rauhan ja vakauden turvaaminen Euroopassa, on edelleen ajankohtainen. Sain siitä henkilökohtaisesti muistutuksen muutaman viikon takaisella Kroatian-matkallani – he haluavat unionin jäseniksi, jottei heidän tai heidän lastensa tarvitsisi enää koskaan nähdä sotaa. Monilla muilla, koko ikänsä rauhan aikana eläneillä ihmisillä, on kuitenkin taipumus pitää rauhaa ja vakautta itsestään selvinä. Sen vuoksi se ei enää tunnu yksin riitä antamaan unionille legitimiteettiä. Kuten monet teistä ovat useasti todenneet, unionin on pystyttävä näyttämään kansalaisille hyödyllisyytensä myös muutoin, konkreettisemmin. Unionin tarpeellisuuden osoittaminen onnistuu parhaiten hoitamalla tehokkaasti unionin perustehtäviä, erityisesti lainsäädäntötyötä. Sen me voimme ja meidän pitääkin tehdä nyt heti voimassaolevien perussopimusten pohjalta. Eurooppa ei voi jäädä odottamaan uusia päätöksentekosääntöjä vaan sen tulee aloittaa toimintansa tehostaminen heti. Unionin on näytettävä, että se pystyy ihmisten elämään vaikuttaviin tuloksiin eikä pelkästään kiistelemään institutionaalisista kysymyksistä. Tehostaminen vaatii rohkeita päätöksiä Euroopan johtajilta ja päätöksentekijöiltä. Emme voi ajatella vain tätä hetkeä ja tulevia vaaleja vaan meidän on pidettävä mielessämme tulevien sukupolvien etu. Siksi on tehtävä myös päätöksiä, jotka ovat ehkä tuskallisia nyt mutta jotka auttavat tulevaisuuden luomisessa. Tulee olla myös valmiutta tinkiä kansallisista kannoista ja huolehtia Euroopan kokonaisuudesta. Unionin tulee keskittyä olennaiseen ja olla siinä olennaisessa tehokas. Se tarkoittaa toimintaa, josta unionin toiminnalla saadaan lisäarvoa verrattuna jäsenvaltioiden toimintaan yksinään. Tätä lisäarvoa voidaan saavuttaa hyvinvoinnin, turvallisuuden ja vapauden aloilla. Tavoitteiden toteuttaminen alkaa työskentelytavoistamme. Avoimuus on olennaista – kansalaisten on tiedettävä, miten heitä koskevat päätökset syntyvät. Lisääntyvä poliittinen keskustelu Euroopassa on kaikkien etu. Tässä myös teidän tehtävänne on erittäin keskeinen. Olen tyytyväinen siihen, että Eurooppa-neuvostossa päätimme lisätä neuvostojen istuntojen avoimuutta. Suomi tulee puheenjohtajavaltiona toteuttamaan kattavasti Eurooppa-neuvostossa hyväksyttyjä periaatteita neuvoston työn avoimuuden lisäämiseksi. Suomi pyrkii panostamaan avoimuuteen myös muilla tavoin, kaikessa käytännön työssä ja toiminnassa. Pyrimme siihen, että kaikki olennainen tieto olisi mahdollisimman nopeasti saatavissa puheenjohtajuussivuiltamme internetissä. Toisinaan tällaiset käytännön keinot vaikuttavat todelliseen tiedonsaantiin enemmän kuin poliittiset julistukset. Yhteistyömme puheenjohtajavaltiona Euroopan parlamentin kanssa on käynnistynyt hyvin. Haluan kiittää parlamentin puhemiestä ja kaikkia niitä muita Euroopan parlamentin edustajia, jotka osallistuivat Suomen hallituksen ja parlamentin väliseen tapaamiseen Helsingissä. Myös useat parlamentin valiokunnat sekä poliittiset ryhmät ovat vierailleet Suomessa ja käyneet hyödyllisiä keskusteluja puheenjohtajakautemme tavoitteista. Suomi panostaa puheenjohtajakaudellaan parempaan sääntelyyn eli lainsäädännön laatuun sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden huomioimiseen. Tässä ei ole kyse pelkästään säädösten karsimisesta. Euroopan unionissa tarvitaan sekä uutta lainsäädäntöä että jo olemassa olevan ajan tasalla pitämistä. Näin unioni vaikuttaa ja reagoi aktiivisesti ympäröivän maailman muutoksiin. Tuemme tässäkin komission työtä. Puheenjohtajavaltiona panostamme erityisesti siihen, että päätöksenteossa huomioidaan huolellisesti lainsäädäntöehdotusten taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön kohdistuvat vaikutukset. Tavoitteenamme on myös vauhdittaa komission antamia ehdotuksia, jotka tähtäävät lainsäädännön yksinkertaistamiseen ja ajantasaistamiseen. Neuvoston työn pohjana on vuoden 2006 työohjelma, jonka valmistelimme yhdessä Itävallan kanssa. Työn jatkuvuuden vuoksi peräkkäisten puheenjohtajavaltioiden yhteistoiminta on erittäin tärkeää. Itävallan kanssa se on sujunut hyvin, ja jatkamme yhteistyötä aivan yhtä positiivisissa merkeissä meitä seuraavan Saksan kanssa. Puheenjohtajavaltiona Suomi sitoutuu hoitamaan unionin asialistaa ja sen kaikkia asioita hyvin, tehokkaasti ja puolueettomasti. Se, että mainitsen tässä lyhyesti, mitä asioita Suomi aikoo puheenjohtajakaudellaan erityisesti painottaa, ei merkitse sitä, ettemme hoitaisi myös muita asioita hyvin. Joka sektorilla tarvitaan edistystä. Suomi haluaa edistää keskustelua unionin tulevaisuudesta. Tähän keskusteluun liittyvät niin konkreettinen kysymys unionin perustuslakisopimuksen tulevaisuudesta kuin unionin laajentuminen. Olen tyytyväinen siitä, että Eurooppa-neuvosto päätti kesäkuussa, että perustuslakisopimuksen suhteen siirrytään pelkästä tuumaamisesta aktiivisempaan vaiheeseen. Tämä kaksiraiteinen lähestymistapa on oikea: tehostamme toimintaa nykyisten sopimusten puitteissa samalla kun alamme pohtia perustuslakisopimuksen tulevaisuutta. Suomi aloittaa kaudellaan perustuslakisopimuksen tulevaisuuteen liittyvät konsultaatiot. Näillä jäsenvaltioiden ja instituutioiden kanssa käytävillä konsultaatioilla pohjustetaan vuoden 2007 ensimmäisellä vuosipuoliskolla, Saksan puheenjohtajakaudella, annettavaa raporttia. Olen vakuuttunut siitä, että jäsenvaltioiden yhdessä neuvottelema sopimus on laajentuvalle unionille tarpeellinen. Suomessa hallitus on antanut sopimuksen ratifioimista koskevan esityksen eduskunnalle kesäkuun alussa, ja eduskunta käsittelee asian syysistuntokaudellaan. Näin Suomi omalta osaltaan ottaa kantaa neuvoteltuun sopimukseen. Unionin laajentuminen on yksi Suomen puheenjohtajakauden keskeisistä kysymyksistä. Olen henkilökohtaisesti vakuuttunut siitä, että unionin laajentuminen on ollut menestystarina. Paitsi, että laajentuminen on keskeinen väline vakauden ja demokratian vahvistamisessa, se on myös yksi Euroopan strategisista vastauksista globalisaation haasteisiin. Tuoreet analyysit osoittavat viimeisimmän laajentumisen olleen selvästi hyödyksi sekä uusille että vanhoille jäsenvaltioille. Eurooppa-neuvosto kävi kesäkuussa tärkeän keskustelun unionin vastaanottokyvystä. Olen hyvin tyytyväinen siitä, että unionin vastaanottokykyä ei asetettu uudeksi jäsenyyskriteeriksi. Hakijavaltioille ei pidä asettaa uusia jäsenyyskriteerejä, mutta toisaalta olemassa olevista tulee ehdottomasti pitää kiinni. Lähtökohtani on, että unionin tulee jatkossakin säilyä avoimena yhteisönä. Jäsenyyskriteerit täyttävillä eurooppalaisilla valtioilla tulee olla mahdollisuus päästä jäseniksi. Puheenjohtajakaudellamme tehdään päätös Romanian ja Bulgarian jäsenyyden toteutumisen ajankohdasta. Myös Turkin ja Kroatian jäsenyysneuvotteluja viedään eteenpäin saavutetun edistymisen ja komission raporttien pohjalta. Suomi on koko jäsenyyskautensa ajan tukenut pyrkimyksiä tehostaa unionin instituutioiden toimintaa ja parantaa niiden välistä tiivistä yhteistyötä. Puheenjohtajana tulemme toimimaan tiiviissä ja hyvässä yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa. En tarkoita tällä vain parlamentin roolia yhteispäätösmenettelyssä tasaveroisena lainsäätäjänä neuvoston kanssa, vaan laajemmin unionin keskeisten tavoitteiden edistämisessä. Puheenjohtajavaltiona tulemme myös tukemaan Länsi-Balkanin maiden eurooppalaista perspektiiviä. Kuluva vuosi on monin tavoin ratkaiseva Länsi-Balkanin tulevaisuuden kannalta. Kosovon asemaan liittyvä prosessi on syksyllä todennäköisesti ratkaisuvaiheessa. Puheenjohtajana toivomme, että osapuolet saavuttavat tuloksia presidentti Martti Ahtisaaren johdolla käytävissä vaativissa neuvotteluissa vuoden loppuun mennessä. Erittäin tärkeä alue Suomen puheenjohtajakaudella on unionin ja sen jäsenvaltioiden kilpailukyky, niiden menestyminen globaalissa kilpailussa. Panostamme niihin puheenjohtajakaudellamme laaja-alaisesti neuvoston eri kokoonpanoissa. Olennainen kysymys on, mistä Eurooppa löytää taloudellisen kasvun perustan. Suomen vastaus on, että se löytyy muun muassa innovaatioista, energiaratkaisuista, työn laadusta ja tuottavuudesta, maailmankaupan avoimuudesta, maahanmuutosta ja hyvin toimivasta sosiaaliturvasta. Päävastuu kilpailukyvyn suhteen on jäsenvaltioilla, joiden tulisi ottaa siinä vahva omistajuus. Myös unionin tulee hoitaa oma osansa. Suomi pyrkii pääsemään tuloksiin tutkimuksen 7. puiteohjelman suhteen. Samoin tuloksiin pyritään kemikaaliasetus REACHin, palveludirektiivin, työaikadirektiivin sekä kansainvälisiä verkkovierailuja sääntelevän asetuksen suhteen. Haluamme edetä laaja-alaisen innovaatiopolitiikan kehittämisessä. Nostamme sekä neuvoston lainsäädäntötyössä että Lahdessa järjestettävässä valtionpäämiesten tapaamisessa esille aloitteita, joilla luodaan innovaatioiden synnyttämiselle ja tehokkaalle käyttöön otolle suotuisa ympäristö. Kyse on kysyntävetoisesta innovaatiopolitiikasta. Lahdessa valtionpäämiehet voivat vauhdittaa tarvittavia päätöksiä. Laaja-alainen innovaatiopolitiikka edellyttää unionin yhteisen toiminnan ja päätöksenteon tehostamista muun muassa standardisoinnissa, henkisen omaisuuden suojassa ja rahoitusmarkkinoiden kehittämisessä. Yhtä lailla tärkeää on vauhdittaa opiskelijoiden ja tutkijoiden liikkuvuutta, korkeakoulujen yhteistyötä sekä eurooppalaisen huippuosaamisen keskittymien luomista. Haluan myös painottaa avoimen maailmantalouden tuoman kilpailun myönteistä vaikutusta innovaatioiden käyttöönotolle. Eurooppa tarvitsee lisää henkisten ja materiaalisten resurssien liikkuvuutta. Innovaatiopolitiikan tukijalka löytyy unionin sisämarkkinoista ja niiden edelleen kehittämisestä. Sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan esteitä on raivattava, jotta taloudellisesta integraatiosta voitaisiin täysimääräisesti hyötyä. Sisämarkkinat ovat EU:n kivijalka. Tätä ei pidä unohtaa. Palvelumarkkinoiden merkitys on tässä suuri ja on erittäin hyvä, että palveludirektiivistä ollaan pääsemässä ratkaisuun. Euroopan parlamentin rooli on ollut ratkaisevan tärkeä. Toivon, että direktiivin lopullinen hyväksyntä voisi tapahtua suoraan Euroopan parlamentin toisessa käsittelyssä. Myös energiaa koskevat ulkosuhteet ovat asialistalla Lahden epävirallisessa valtionpäämiesten tapaamisessa. Venäjän presidentti Vladimir Putin on kutsuttu tapaamisen jälkeiselle illalliselle, jolloin hänellä ja EU-valtioiden johtajilla on mahdollisuus vapaamuotoiseen keskusteluun. Kohtuuhintaisen energian saannin turvaaminen kuuluu Euroopan taloudellisen menestyksen edellytyksiin. Kaikkia jäsenvaltioita koskevat energian hintojen nousuun, toimitusvarmuuteen ja ilmastonmuutokseen liittyvät haasteet. Energiapolitiikan valinnat ovat pitkälti kansallisia kysymyksiä. Euroopan unioni tarvitsee kuitenkin yhteisiä energiapolitiikan linjoja ja erityisesti johdonmukaista politiikkaa käsitellessään energian ulkosuhteita. Suomen puheenjohtajakaudella haluamme edistää strategista keskustelua siitä, millä tavoin energiapolitiikan tavoitteiden tulee näkyä unionin ulkosuhdetoiminnassa. Suomen oma kansallinen parlamentti, eduskunta, viettää juhlavuotta. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta yksikamarisen eduskunnan perustamisesta sekä yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta. Kaikki, niin naiset kuin miehetkin, saivat samalla kertaa sekä äänioikeuden että oikeuden asettua ehdokkaaksi. Olemme ylpeitä tästä demokratiamme merkkipaalusta. Energian käytöllä ja energian lähteiden valinnalla on kiinteä yhteys aikamme vakavimpaan ympäristöuhkaan, ilmastonmuutokseen. Ilmastopolitiikan osalta erityisen tärkeä kysymys on neuvotteluiden edistäminen YK:n ilmastosopimusjärjestelmän kehittämisestä vuoden 2012 jälkeen. Suomi pyrkii puheenjohtajana edistämään kansainvälisesti sellaisia keskusteluja, jotka voivat johtaa EU:n tavoitteen mukaisesti kaikki ilmastonmuutoksen kannalta keskeiset maat kattavaan kunnianhimoiseen sopimusjärjestelyyn. Kattava pohja edesauttaisi paitsi ilmastohaasteeseen vastaamista mahdollisimman tehokkaasti myös EU:n kilpailukyvyn turvaamista. Molemmat aiheet – energia ja ilmastonmuutos – ovat vahvasti esillä Suomen puheenjohtajakaudella kolmansien maiden kanssa pidettävissä huippukokouksissa, mukaan lukien kymmenvuotisjuhlaa Helsingissä viettävä EU:n ja Aasian maiden Asem-huippukokous. Olen hyvin tietoinen siitä, että miljoonat eurooppalaiset pelkäävät globaalia kilpailua ja että he sen vuoksi vastustavat myös monia muutoksia. Tämä pelko on tullut esille muun muassa palveludirektiivin käsittelyssä. Tämä pelko on otettava vakavasti. Korostan, ettei kilpailukykyä Euroopassa yritetä kohottaa hinnalla millä hyvänsä ja seurauksista välittämättä. Pitää olla tasapaino uudistusten, sosiaalisen turvallisuuden ja ympäristön kestävyyden välillä. Usein kuitenkin uudet toimintatavat ja moderni tekniikka edistävät sekä talouden kasvua että hyvinvointia ja vähentävät ympäristöpäästöjä. Eurooppalaisten hyvinvointiyhteiskuntien säilyttäminen edellyttää kilpailukyvyn parantamista, työllisyysasteen nostamista ja työn tuottavuuden parantamista. Tuloksia on haettava läheisessä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa. On etsittävä uutta joustavuuden ja turvallisuuden tasapainoa. Tämän vuoksi Suomi isännöi juuri Lahden valtionpäämiestapaamisen alla ylimääräisen sosiaalihuippukokouksen, jossa käsittelemme näitä teemoja. Unionin ulkosuhteilla on yhteys talouteen, sillä unionin ulkopoliittisen toiminnan perusta on sen taloudellinen vahvuus. Kiinnostavuus ja houkuttelevuus kauppakumppanina antaa meille vaikutusvaltaa. EU:sta on tullut maailmanlaajuinen toimija, jolla ei ulkoisessa toiminnassaan ole varaa tuumaustaukoon. Suomen puheenjohtajakaudella lujitetaan EU:n kansainvälistä roolia ja vahvistetaan toiminnan johdonmukaisuutta. Unionilla on moniin muihin kansainvälisiin toimijoihin verrattuna kattava valikoima välineitä käytössään. Niitä tulee käyttää yhdenmukaisesti, on sitten kysymys ulko-, kauppa-, kehitysyhteistyö- tai ihmisoikeuspolitiikasta. Unionin ääni kuuluu maailmalla yhtenäisenä vain, jos se on yhtenäinen. Kehitämme edelleen unionin kriisinhallintaa. Nopean toiminnan joukkojen on oltava täydessä valmiudessa vuoden 2007 alussa. Siviili- ja sotilaallisen kriisinhallinnan yhteensovittamista jatketaan. EU:n suhteet Venäjään sekä pohjoinen ulottuvuus ovat Suomen puheenjohtajakauden painopistealueita. Myös Länsi-Balkan, transatlanttiset suhteet sekä Aasia ovat vahvasti esillä asialistalla. EU:n ja Venäjän suhteet eivät rajoitu vain kauppaan ja energiaan vaan tavoitteena on laaja-alainen kumppanuus, jossa meitä yhdistävät eurooppalaiset arvot ja maailmanlaajuiset intressit. Tavoitteena on saada Venäjä yhä tiiviimmin mukaan demokraattiseen eurooppalaiseen yhteistyöhön yhteiskunnan eri osa-alueilla. Siinä tarvitaan lisää vuorovaikutusta EU-valtioiden ja Venäjän välillä, myös opiskelijavaihtoa, kulttuuriyhteistyötä ja kansalaisyhteiskunnan aktiivista panosta. Suomen puheenjohtajakaudella keskustellaan uudesta sopimuskehikosta ensi vuoden lopulla päättyvälle EU:n ja Venäjän kumppanuus- ja yhteistyösopimukselle. Pohjoisen ulottuvuuden osalta olemme päässeet jo pitkälle – uusi poliittinen kehyssopimus allekirjoitetaan syksyn aikana. Pohjoisen ulottuvuuden kehittyminen on arvokasta myös muun Itämerellä harjoitettavan yhteistyön kannalta. Suomessa eduskunta on tiiviisti mukana EU-asioiden käsittelyssä, ja sillä on paljon vaikutusvaltaa. Ehkä tämä kokemuksemme hedelmällisestä yhteistyöstä eduskunnan kanssa on omalta osaltaan tehnyt meille suomalaisille niin luontevaksi tiiviin yhteistyön myös Euroopan parlamentin kanssa. Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien työ ei ole päällekkäistä vaan kullakin on oma roolinsa unioniasioissa. Pohjimmiltaan niillä on kuitenkin sama perustavaa laatua oleva pyrkimys: demokratian vahvistaminen unionissa. Edellä sanotun ohella panostamme luonnollisesti Lähi-itään ja muihin maailman kriisialueisiin. Olemme erittäin huolestuneita palestiinalaisalueen tilanteesta, josta on tänään tärkeä erilliskeskustelu. Ulkosuhteissa yllätykset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Suomi on myös valmistautunut kantamaan puheenjohtajan vastuun eteen tulevista yllätyksistä. Suomen puheenjohtajakaudella tehdään perusteellinen poliittinen arviointi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella saavutetusta edistymisestä. Tarvitsemme konkreettisia toimia, tehokasta päätöksentekoa sekä jo tehtyjen päätösten tinkimätöntä kansallista täytäntöönpanoa. Tampereen huippukokous antoi vuonna 1999 suunnan oikeus- ja sisäasioiden kunnianhimoiselle ja demokraattiselle kehittämiselle. Nyt vuonna 2006 Haagin ohjelman arvio antaa mahdollisuuden oikeus- ja sisäasioiden eurooppalaisen yhteistyön aktiiviseen eteenpäin viemiseen. Kansalaiset odottavat Euroopan unionilta tehokkaita toimia kansainvälisen rikollisuuden, ihmiskaupan ja terrorismin torjunnassa. Suomen puheenjohtajakaudella koetellaan jäsenvaltioiden poliittista halua sitoutua päätöksenteon tehostamiseen, erityisesti poliisi- ja rikosoikeuden alalla. Työskentelyä voidaan tehostaa, mikäli jäsenvaltiot ovat valmiita siirtymään määräenemmistöpäätöksiin ja yhteisöllistämiseen tällä alalla. Saimme tätä koskevan selvitystehtävän yhdessä komission kanssa viimeisimmältä Eurooppa-neuvostolta. Korostan, ettei poliisi- ja rikosoikeudellisen alan yhteistyössä ole kyse rusinoiden poimimisesta pullasta. Emme yritä saattaa perustuslakisopimusta voimaan keittiön kautta, sillä muutokset voidaan tehdä jo Nizzan sopimuksen pohjalta. Suomi haluaa vahvistaa myös vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteutumista oikeudellisessa yhteistyössä. Kun toisen jäsenvaltion tekemät tuomiot ja oikeusviranomaisten päätökset laitetaan toteen sellaisenaan, voidaan konkreettisesti tehostaa laajojen, rajat ylittävien rikosten tutkintaa sekä nopeuttaa oikeudenkäyntejä. Hyvä esimerkki tästä on eurooppalainen pidätysmääräys, jonka ansiosta rikoksesta epäiltyjen luovutusajat ovat lyhentyneet yli puolesta vuodesta jopa yhteen päivään. Viimeaikaiset tapahtumat, muun muassa Kanarian saarilla ja Maltalla, ovat nostaneet laittoman maahanmuuton jälleen otsikoihin. Unionin käytössä olevia keinovalikoimia on tutkittava laajasti, mukaan lukien sopiminen yhteisistä linjauksista laillisessa maahanmuutossa. Rajavalvonnan tehostaminen on vain yksi, vaikkakin tärkeä osa ratkaisua. Yhteistyön merkitystä laittoman maahanmuuton alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa ei voida liikaa korostaa. On huolehdittava siitä, että unionin yhteinen turvapaikkajärjestelmä on valmis vuoteen 2010 mennessä. Unionin on pystyttävä takaamaan suoja niille, jotka sitä tarvitsevat yhtäläisten menettelyjen ja lainsäädännön pohjalta. Huomiota on kiinnitettävä myös muuttoliikekysymysten ulkoiseen ulottuvuuteen ja kumppanuuteen naapurimaidemme kanssa. Kuten jo alussa totesin, instituutioiden sekä eurooppalaisen ja kansallisen tason yhteistoimintaa tulee edelleen kehittää. Kiitän tänään teitä erityisesti tästä tilaisuudesta esitellä Suomen puheenjohtajakauden painopisteitä ja keskustella kanssanne niiden edistämisestä. Odotan mielenkiinnolla kommenttejanne sekä tänään että myöhemmin sekä täysistuntosalissa että muissa yhteyksissä. Keskustelu Euroopan kehittämisestä on tärkeää poliittisista eroista riippumatta. Euroopan parlamentin ryhmäjohtajat osoittivat esimerkiksi kansalaistilaisuudessa Helsingissä kesäkuun alussa sekä halua että kykyä eurooppalaisen asialistan edistämiseen. Me Suomessakin olemme tottuneet tekemään tuloksellista poliittista yhteistyötä yli puoluerajojen. Se on luontevaa myös eurooppalaisella tasolla. Toivon yhteistyöltämme seuraavan kuuden kuukauden aikana parhaita mahdollisia tuloksia. Saavun mielelläni Euroopan parlamentin kuultavaksi Suomen kaudella järjestettävien huippukokousten yhteydessä. Me elämme suurten haasteiden aikaa. Unionin pitää katsoa eteenpäin, tarttua rohkeasti uudistuksiin ja osoittaa poliittista tahtoa kehittää Eurooppaa. Uskon, että monessa asiassa oikea vastaus on enemmän Eurooppaa, ei vähemmän. Suomi pyrkii puheenjohtajakaudellaan kääntämään unionin katsetta ulospäin ja eteenpäin. Meidän tulee miettiä, millaisen unionin haluamme 10–20 vuoden kuluttua ja miten se saavutetaan. Meidän on eurooppalaisina tunnistettava aikakautemme historialliset muutosvoimat, vastattava niihin ja tehtävä niistä kumppaneitamme. Globalisaation kohtaaminen on EU:n suuri haaste. Alkavaa puheenjohtajuutta on jo ehditty luonnehtia eräänlaiseksi ylimenokaudeksi. Sen aikana hoidettaisiin vain juoksevat asiat ja valmistauduttaisiin aikaan, jolloin edellytykset tarttua unionimme suuriin kysymyksiin olisivat käsillä. On kuitenkin sanottava selkeästi, että vaikka Euroopan unionissa olisikin tiettyä odottelevaa mielialaa, muu maailma ympärillämme ei pysähdy. Olisi väärin yhteisen Eurooppamme tulevia sukupolvia kohtaan, jos ummistaisimme silmämme historiallisilta haasteiltamme ja jäisimme odottelemaan aikaa parempaa. Se aika on tässä ja nyt. Maailma unionin ympärillä muuttuu ja jollemme pidä varaamme, jäämme siitä jälkeen yhä enemmän. Se olisi tuhoisaa ennen kaikkea lastemme, tulevien sukupolvien, tulevaisuuden kannalta. Heidän vuokseen Euroopan tulee lopettaa sisäänpäin katsominen ja miettiä myös pidemmällä tähtäimellä asemaamme globaalissa maailmassa. Maailma ympärillämme ei odota. Tulevaisuutemme vaatii meiltä konkreettisia toimia nyt, vaikka niiden vaikutukset näkyvätkin vasta myöhemmin. Unionin päätöksentekokyvyssä on viime vuosina ollut toivomisen varaa ja kansalaiset ovat entistä kriittisempiä sitä kohtaan. En kuitenkaan yhdy pessimistisiin puheisiin unionin kriisistä vaan uskon, että sen tämänhetkiset ongelmat ovat voitettavissa. Rahoituskehyksistä sopuun pääseminen ja edistyminen palveludirektiivin suhteen ovat esimerkkejä siitä, että unioni pystyy tärkeisiin päätöksiin, kun poliittista tahtoa löytyy. Uskon, että sitä löytyy kaikista unionin toimielimistä. Euroopan unioni on arvoyhteisö, joka on olemassa kansalaisiaan varten. Sen vuoksi unionin alentunut legitimiteetti, sen oikeutuksen ja uskottavuuden väheneminen kansalaisten silmissä on otettava vakavasti."@mt15 "Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de voorzitter en mevrouw de ondervoorzitter van de Commissie, dames en heren, geachte gasten, ik wil u hartelijk bedanken voor deze gelegenheid om hier in het Europees Parlement te debatteren over de speerpunten en hoofddoelen van het Finse voorzitterschap. Het bekleden van het voorzitterschap van de Europese Unie is een veeleisende taak, maar tegelijkertijd een grote eer en een groot voorrecht en Finland gaat deze uitdaging graag aan. Het gevoel dat de Europese Unie aan legitimiteit verliest is deels te wijten aan het feit dat de burgers niet weten wat de Europese Unie voor hen doet. Veel zaken die concreet van invloed zijn op het leven van de burgers, zoals het recht om overal in de Europese Unie te wonen, werken en studeren, worden als vanzelfsprekend beschouwd. Mensen vergeten dat deze zaken juist dankzij de Europese Unie mogelijk zijn. Het gebrek aan informatie verklaart echter niet alles. De Europese Unie moet ook haar werkwijze verbeteren. De Europese Unie moet resultaten boeken met effecten die de burgers in hun eigen leven kunnen zien. De reden waarom de Europese Unie is opgericht, het waarborgen van vrede en stabiliteit in Europa, is nog steeds actueel. Ik werd daar bij mijn bezoek aan Kroatië enkele weken geleden persoonlijk op gewezen: zij willen lid worden van de Europese Unie, zodat zij en hun kinderen nooit meer oorlog hoeven meemaken. Veel andere mensen, die hun hele leven in vrede hebben geleefd, hebben echter de neiging vrede en stabiliteit als vanzelfsprekend te beschouwen. Daarom is dit alleen niet genoeg om de Europese Unie legitimiteit te bieden. Zoals velen van u vaak hebben gezegd, moet de Europese Unie in staat zijn haar burgers op een andere, concretere manier te laten zien hoe nuttig zij is. De beste manier om aan te tonen dat de Europese Unie noodzakelijk is, is door de basistaken van de Europese Unie, vooral het wetgevingswerk, doeltreffend uit te voeren. Dit kunnen en moeten wij dan ook onverwijld doen op basis van de bestaande Verdragen. Europa kan niet blijven wachten op nieuwe regels voor de besluitvorming, maar moet nu meteen beginnen zijn wijze van functioneren doeltreffender te maken. De Europese Unie moet laten zien dat zij resultaten kan boeken die van invloed zijn op het leven van de mensen en niet alleen twisten over institutionele kwesties. Het verbeteren van de doeltreffendheid vereist moedige besluiten van de Europese leiders en beleidsmakers. Wij kunnen niet alleen denken aan het hier en nu en de komende verkiezingen, maar moeten rekening houden met de belangen van de komende generaties. Er moeten daarom ook besluiten worden genomen die nu misschien pijnlijk zijn, maar die een betere toekomst helpen bouwen. Wij moeten ook bereid zijn nationale ambities af te zwakken en te zorgen voor Europa als geheel. De Europese Unie moet zich op het wezenlijke richten en daarbij doeltreffend te werk gaan. Dit betekent communautaire activiteiten die een meerwaarde opleveren in vergelijking met wat de lidstaten afzonderlijk kunnen doen. Deze meerwaarde kan worden bereikt op het gebied van welvaart, veiligheid en vrijheid. Als wij deze doelen willen bereiken, moeten wij beginnen met de juiste benadering. Transparantie is van wezenlijk belang: onze burgers moeten weten hoe de besluiten die hen aangaan tot stand komen. Meer politiek debat in Europa is in het belang van iedereen. Hierbij is ook uw rol van cruciaal belang. Ik ben blij dat wij in de Europese Raad hebben besloten de transparantie van de Raadsvergaderingen te vergroten. Het Finse voorzitterschap zal de in de Europese Raad aangenomen beginselen ter vergroting van de transparantie in het werk van de Raad volledig uitvoeren. Finland streeft ernaar de transparantie ook op andere manieren te bevorderen, bij al zijn praktische werk en activiteiten. Wij streven ernaar dat alle essentiële informatie zo snel mogelijk beschikbaar komt op de website van het Finse voorzitterschap. Soms zijn deze praktische middelen van grotere invloed op de concrete toegang tot informatie dan politieke verklaringen. De samenwerking tussen het Finse voorzitterschap en het Europees Parlement is goed van start gegaan. Ik wil de Voorzitter van het Parlement bedanken en ook alle andere leden van het Parlement die in Helsinki hebben deelgenomen aan de ontmoeting tussen de Finse regering en het Europees Parlement. Ook een aantal parlementaire commissies en fracties hebben Finland bezocht en nuttige debatten gevoerd over de doelstellingen van ons voorzitterschap. Het Finse voorzitterschap streeft naar een betere regelgeving ofwel kwaliteit van de wetgeving en aandacht voor het subsidiariteits- en het proportionaliteitsbeginsel. Het gaat hierbij niet alleen om het schrappen van regels. De Europese Unie heeft nieuwe wetgeving nodig en wij moeten de al bestaande wetgeving up-to-date maken. Op die manier kan de Europese Unie adequaat op de veranderingen in de wereld om ons heen reageren. Ook hierbij steunen wij het werk van de Commissie. Het Finse voorzitterschap zal er vooral voor zorgen dat er bij de besluitvorming zorgvuldig rekening wordt gehouden met de economische, sociale en milieueffecten van de wetgevingsvoorstellen. Het is ook ons doel vaart te zetten achter de voorstellen van de Commissie om de wetgeving te vereenvoudigen en up-to-date te maken. Het werk van de Raad is gebaseerd op het werkprogramma voor 2006, dat wij samen met Oostenrijk hebben opgesteld. Samenwerking tussen elkaar opvolgende voorzitterschappen is zeer belangrijk voor de continuïteit van het werk. Met Oostenrijk is die samenwerking goed verlopen en wij zijn van plan op net zo'n positieve manier samen te werken met Duitsland, dat ons opvolgt. Het Finse voorzitterschap heeft zich verbonden aan het goed, doeltreffend en onafhankelijk uitvoeren van alle zaken op de agenda van de Europese Unie. Ik zal hier kort noemen welke zaken het Finse voorzitterschap vooral zal benadrukken, maar dat betekent niet dat wij weinig aandacht aan andere zaken zullen besteden. In alle sectoren is vooruitgang nodig. Finland wil het debat over de toekomst van de Europese Unie stimuleren. Dit debat omvat ook de concrete kwesties van de toekomst van het Grondwettelijk Verdrag en de uitbreiding van de Europese Unie. Ik ben blij dat de Europese Raad in juni besloot om wat het Grondwettelijk Verdrag betreft over te stappen van alleen maar bezinning naar een actievere fase. Deze tweesporenbenadering is juist: wij maken de wijze waarop de Europese Unie in het kader van de huidige Verdragen functioneert doeltreffender, terwijl wij tegelijkertijd gaan nadenken over de toekomst van het Grondwettelijk Verdrag. Finland begint tijdens zijn voorzitterschap met consultaties over de toekomst van het Grondwettelijk Verdrag. Op basis van deze consultaties met de lidstaten en de communautaire instellingen wordt een verslag opgesteld dat in de eerste helft van 2007, tijdens het Duitse voorzitterschap, wordt gepresenteerd. Ik ben ervan overtuigd dat het Verdrag, waarover de lidstaten samen hebben onderhandeld, noodzakelijk is voor een zich uitbreidende Europese Unie. In Finland heeft de regering begin juni een voorstel aan het Finse parlement gedaan over de ratificatie van het Grondwettelijk Verdrag. Het parlement zal deze zaak tijdens zijn najaarszitting behandelen. Zodoende zal Finland op zijn beurt een standpunt innemen over het uitonderhandelde Verdrag. De uitbreiding van de Europese Unie is een van de belangrijkste kwesties voor het Finse voorzitterschap. Ik ben er persoonlijk van overtuigd dat de uitbreiding van de Europese Unie een succesverhaal is. De uitbreiding is niet alleen een cruciaal instrument voor het versterken van de stabiliteit en de democratie, maar ook een van de strategische antwoorden van Europa op de uitdagingen van de mondialisering. Recente analysen tonen aan dat zowel de nieuwe als de oude lidstaten duidelijk van de meest recente uitbreiding hebben geprofiteerd. In de Europese Raad vond in juni een belangrijk debat plaats over het absorptievermogen van de Europese Unie. Ik ben zeer blij dat het absorptievermogen van de Europese Unie geen nieuw toetredingscriterium is geworden. De kandidaat-lidstaten moeten geen nieuwe toetredingscriteria worden opgelegd, maar tegelijkertijd moet er onvoorwaardelijk aan de bestaande criteria worden vastgehouden. Mijn uitgangspunt is dat de Europese Unie een open Gemeenschap moet blijven. Europese landen die aan de toetredingscriteria voldoen, moeten lid kunnen worden. Tijdens het Finse voorzitterschap wordt een besluit genomen over het tijdstip waarop Roemenië en Bulgarije kunnen toetreden. Ook de toetredingsonderhandelingen met Turkije en Kroatië worden voortgezet op basis van de vooruitgang die zij hebben geboekt en de verslagen van de Commissie. Sinds Finland lid werd van de Europese Unie heeft het altijd de inspanningen gesteund om de werkzaamheden van de communautaire instellingen doeltreffender te maken en hun onderlinge nauwe samenwerking te verbeteren. Als land dat het voorzitterschap bekleedt zullen wij nauw en goed met het Europees Parlement samenwerken. Ik doel hiermee niet alleen op de rol van het Parlement in de medebeslissingsprocedure als wetgever die op gelijke voet staat met de Raad, maar ook, in bredere zin, op de bevordering van de belangrijkste doelen van de Europese Unie. Het Finse voorzitterschap zal ook het Europese perspectief van de landen in de westelijke Balkan ondersteunen. Dit jaar is in velerlei opzichten cruciaal voor de toekomst van de westelijke Balkan. Het proces met betrekking tot de status van Kosovo bevindt zich in het najaar waarschijnlijk in een beslissende fase. Het Finse voorzitterschap hoopt dat de partijen eind dit jaar resultaten zullen boeken in de lastige onderhandelingen die onder leiding van Martti Ahtisaari plaatsvinden. Een zeer belangrijk onderwerp voor het Finse voorzitterschap is het concurrentievermogen van de Europese Unie en haar lidstaten en hun succes in de mondiale concurrentie. Tijdens ons voorzitterschap zullen wij hier in brede zin aandacht aan besteden in de verschillende samenstellingen van de Raad. Een essentiële vraag is waar Europa de basis vindt voor economische groei. Het antwoord van Finland is dat die onder andere te vinden is in innovatie, oplossingen op het gebied van energie, de kwaliteit en productiviteit van arbeid, een transparante wereldhandel, immigratie en een goed functionerend systeem voor sociale zekerheid. De hoofdverantwoordelijkheid voor het concurrentievermogen ligt bij de lidstaten, die hieraan een grote bijdrage moeten leveren. Ook de Europese Unie moet hierin haar eigen rol spelen. Finland zal proberen resultaten te boeken met betrekking tot het zevende kaderprogramma voor onderzoek. Hetzelfde geldt voor de chemicaliënverordening REACH, de dienstenrichtlijn, de arbeidstijdenrichtlijn en de verordening betreffende internationale roaming. Wij willen vooruitgang boeken bij de ontwikkeling van een breed innovatiebeleid. Bij het wetgevingswerk van de Raad en op de bijeenkomst van staatshoofden en regeringsleiders in Lahti zullen wij ons richten op initiatieven voor het creëren van een gunstig klimaat voor het ontstaan en het doeltreffend gebruiken van innovatie. Het gaat hierbij om een vraaggestuurd innovatiebeleid. In Lahti kunnen de staatshoofden en regeringsleiders vaart zetten achter het nemen van de benodigde maatregelen. Een breed innovatiebeleid vereist doeltreffender samenwerking en besluitvorming op communautair niveau met betrekking tot bijvoorbeeld standaardisering, de bescherming van intellectueel eigendom en de ontwikkeling van de financiële markten. Net zo belangrijk is het stimuleren van het vrij verkeer van studenten en onderzoekers, de samenwerking tussen universiteiten en het creëren van Europese centra voor topkennis. Ik wil ook benadrukken hoe belangrijk het positieve effect van de door een open wereldeconomie ontstane concurrentie is voor innovatie. Europa moet de mobiliteit van zijn intellectuele en materiële potentieel vergroten. De hoeksteen van het innovatiebeleid is de interne markt en de verdere ontwikkeling ervan. De belemmeringen die een doeltreffend werkende interne markt in de weg staan, moeten worden weggenomen, zodat er volledig van de economische integratie geprofiteerd kan worden. De interne markt is het fundament van de Europese Unie. Dat mag niet worden vergeten. Het belang van de dienstenmarkt is hierbij groot en het is zeer goed dat er spoedig een besluit over de dienstenrichtlijn wordt genomen. Het Europees Parlement heeft hierin een beslissende rol gespeeld. Ik hoop dat de richtlijn direct in de tweede lezing door het Europees Parlement kan worden aangenomen. Externe betrekkingen met betrekking tot energie staan ook op de agenda van de informele bijeenkomst van de staatshoofden en regeringsleiders in Lahti. De Russische president Vladimir Poetin is uitgenodigd voor het diner na afloop van de bijeenkomst, zodat hij en de leiders van de Europese Unie de mogelijkheid hebben informeel te debatteren. Het succes van de Europese economie is in grote mate afhankelijk van de mate waarin een betrouwbare voorziening van redelijk geprijsde energie kan worden gewaarborgd. Alle lidstaten hebben te maken met de uitdagingen van stijgende energieprijzen, het waarborgen van de energievoorziening en de klimaatverandering. De keuzen in het energiebeleid zijn vooral nationale aangelegenheden. De Europese Unie heeft echter gemeenschappelijke richtsnoeren voor het energiebeleid nodig en vooral een adequaat beleid voor de externe betrekkingen inzake energie. Het Finse voorzitterschap wil het strategische debat stimuleren over hoe wij onze doelen inzake het energiebeleid zichtbaar kunnen maken in de externe betrekkingen van de Europese Unie. Dit jaar viert het nationale parlement van Finland, de een jubileum. Het is honderd jaar geleden dat het parlement, dat uit één kamer bestaat, werd opgericht en dat het algemeen en gelijk kiesrecht werd ingevoerd. Iedereen, zowel vrouwen als mannen, kreeg tegelijkertijd zowel actief als passief kiesrecht. Wij zijn trots op deze mijlpaal in onze democratische geschiedenis. Energieverbruik en de keuze van energiebronnen houden nauw verband met de momenteel ernstigste bedreiging voor ons milieu: klimaatverandering. Wat het klimaatbeleid betreft is het vooral van belang om de onderhandelingen voort te zetten over de ontwikkeling na 2012 van het VN-Kaderverdrag inzake klimaatverandering. Het Finse voorzitterschap zal proberen internationaal debatten te stimuleren die kunnen leiden tot het doel van de Europese Unie om te komen tot een ambitieuze aanpak van de klimaatverandering dat alle belangrijke landen omvat. Een omvattende aanpak helpt niet alleen om zo doeltreffend mogelijk de uitdaging van de klimaatverandering aan te gaan, maar ook om het concurrentievermogen van de Europese Unie te beschermen. Beide onderwerpen, energie en klimaatverandering, staan tijdens het Finse voorzitterschap hoog op de agenda van de topbijeenkomsten met derde landen, met inbegrip van de tiende ASEM-Top tussen de Europese Unie en de Aziatische landen, die in Helsinki plaatsvindt. Ik ben mij er goed van bewust dat miljoenen Europeanen de mondiale concurrentie vrezen en dat zij zich daarom ook tegen veel veranderingen verzetten. Dit kwam bijvoorbeeld naar voren bij de behandeling van de dienstenrichtlijn. Deze angst moet serieus worden genomen. Ik wil benadrukken dat wij het concurrentievermogen in Europa niet koste wat kost en ongeacht de gevolgen proberen te verbeteren. Er moet evenwicht zijn tussen hervormingen, sociale zekerheid en duurzaamheid van het milieu. Nieuwe werkmethoden en moderne technologie zijn vaak echter goed voor de economische groei en de welvaart en verminderen emissies in het milieu. Om de Europese welvaartsmaatschappijen te kunnen handhaven, moeten wij het concurrentievermogen verbeteren, de werkloosheid verminderen en de arbeidsproductiviteit verhogen. Wij moeten nauw met de sociale partners samenwerken om resultaten te bereiken. Het doel is een nieuwe balans tussen flexibiliteit en veiligheid. Finland is daarom net voor de bijeenkomst van staatshoofden en regeringsleiders in Lahti gastheer van een buitengewone Sociale Top, waarop deze onderwerpen worden behandeld. De externe betrekkingen van de Europese Unie staan in verband met de economie, want haar externe acties zijn gebaseerd op haar economische kracht. Wij hebben invloed, omdat wij een aantrekkelijke handelspartner zijn. De Europese Unie is een mondiale speler geworden die zich geen bedenktijd kan permitteren met betrekking tot haar externe acties. Tijdens het Finse voorzitterschap willen wij de internationale rol van de Europese Unie consolideren en de samenhang van haar acties vergroten. De Europese Unie beschikt in vergelijking met veel andere internationale actoren over een breed scala aan instrumenten. Die moeten consistent worden gebruikt, of er nu sprake is van externe betrekkingen, handel, ontwikkelingssamenwerking of mensenrechten. De Europese Unie kan in de rest van de wereld alleen met één stem spreken wanneer zij eensgezind is. Wij zullen de crisisbeheersing van de Europese Unie verder ontwikkelen. Een snelle-reactiemacht moet begin 2007 volledig gereed zijn. De coördinatie van de burgerlijke en militaire crisisbeheersing zal worden voortgezet. De betrekkingen tussen de Europese Unie en Rusland en de noordelijke dimensie zijn speerpunten van het Finse voorzitterschap. De westelijke Balkan, transatlantische betrekkingen en Azië zullen ook hoog op de agenda staan. De betrekkingen tussen de Europese Unie en Rusland zijn niet beperkt tot handel en energie. Het doel is een breed partnerschap dat gebaseerd is op onze gezamenlijke Europese waarden en wereldwijde belangen. Het doel is om Rusland steeds nauwer te betrekken bij de democratische Europese samenwerking in de verschillende sectoren van de samenleving. Daarvoor is een intensievere dialoog tussen de EU-lidstaten en Rusland nodig en ook studentenuitwisselingen, culturele samenwerking en actieve betrokkenheid van het maatschappelijk middenveld. Tijdens het Finse voorzitterschap zal worden onderhandeld over een nieuw kader voor de partnerschaps- en samenwerkingsovereenkomst tussen de Europese Unie en Rusland, die eind volgend jaar afloopt. Wat de noordelijke dimensie betreft zijn wij al vergevorderd: in het najaar zal een nieuwe kaderovereenkomst worden ondertekend. De ontwikkeling van de noordelijke dimensie is ook waardevol voor andere vormen van samenwerking in het Oostzeegebied. In Finland is het parlement nauw betrokken bij de behandeling van communautaire zaken en heeft het veel invloed. Misschien heeft de ervaring die wij hebben met de vruchtbare samenwerking met ons parlement het voor ons Finnen zo vanzelfsprekend gemaakt ook nauw met het Europees Parlement samen te werken. Het werk van het Europees Parlement en dat van de nationale parlementen overlappen elkaar niet: zij hebben beiden hun eigen rol in communautaire zaken. In de kern hebben zij echter dezelfde fundamentele missie, namelijk het versterken van de democratie in de Europese Unie. Naast de hiervoor genoemde kwesties zullen wij natuurlijk ook de nodige aandacht besteden aan het Midden-Oosten en andere crisisgebieden in de wereld. Wij maken ons grote zorgen over de situatie in de Palestijnse gebieden, waarover vandaag een belangrijk apart debat wordt gevoerd. Bij externe betrekkingen zijn verrassingen eerder regel dan uitzondering. Het Finse voorzitterschap is ook bereid zijn verantwoordelijkheid te nemen indien dergelijke verrassingen zich voordoen. Tijdens het Finse voorzitterschap vindt een grondige politieke evaluatie plaats van de vooruitgang die is geboekt op het gebied van vrijheid, veiligheid en recht. Wij hebben behoefte aan concrete maatregelen, doeltreffende besluitvorming en volledige tenuitvoerlegging op nationaal niveau van de besluiten die al zijn genomen. De Top van Tampere in 1999 gaf de richting aan voor een ambitieuze en democratische ontwikkeling van justitiële en interne zaken. Nu in 2006 biedt de evaluatie van het programma van Den Haag de mogelijkheid om de Europese samenwerking op dit gebied actief te bevorderen. De burgers verwachten van de Europese Unie doeltreffende maatregelen ter bestrijding van de internationale misdaad, de mensenhandel en het terrorisme. Tijdens het Finse voorzitterschap wordt de politieke wil van de lidstaten op de proef gesteld om zich te verbinden aan doeltreffender besluitvorming, vooral op het gebied van politie en strafrecht. De Europese Unie kan doeltreffender functioneren als de lidstaten bereid zijn over te stappen op besluiten met gekwalificeerde meerderheid en communautarisering op dit gebied. De meest recente Europese Raad gaf ons de opdracht dit samen met de Commissie te overwegen. Ik wil benadrukken dat het bij samenwerking op het gebied van politie en strafrecht niet alleen gaat om punten scoren. Het is niet onze bedoeling het Grondwettelijk Verdrag via de achterdeur naar binnen te smokkelen, want de nodige veranderingen kunnen op basis van het Verdrag van Nice worden doorgevoerd. Finland wil ook de tenuitvoerlegging bevorderen van het principe van wederzijdse erkenning op het gebied van justitiële samenwerking. Wanneer straffen en besluiten van de rechterlijke macht in andere lidstaten als zodanig worden uitgevoerd, kan dit op praktische wijze helpen het onderzoek naar grootschalige grensoverschrijdende criminaliteit doeltreffender te maken en rechtszaken te versnellen. Een goed voorbeeld hiervan is het Europees arrestatiebevel waardoor de uitleveringstijd van verdachten is verkort van meer dan een half jaar tot slechts één dag. De recente gebeurtenissen op onder andere de Canarische Eilanden en Malta hebben de illegale immigratie weer in het nieuws gebracht. Wij moeten het totaal beschikbare instrumentarium van de Europese Unie onderzoeken, inclusief overeenstemming over een gemeenschappelijk beleid inzake legale immigratie. Een effectievere grenscontrole is slechts een deel van de oplossing, maar wel belangrijk. Het belang van samenwerking met de landen van oorsprong en doorvoer met betrekking tot illegale immigratie kan niet genoeg worden benadrukt. Wij moeten ervoor zorgen dat het communautair asielbeleid in 2010 gereed is. De Europese Unie moet bescherming kunnen bieden aan degenen die dat nodig hebben, op basis van gelijkwaardige procedures en wetgeving. Er moet ook aandacht worden besteed aan de externe dimensie van migratievraagstukken en aan partnerschappen met onze buurlanden. Zoals ik in het begin al zei, moet de samenwerking tussen de instellingen zowel op Europees als op nationaal niveau verder worden ontwikkeld. Ik wil u vandaag van harte bedanken voor deze gelegenheid om de speerpunten van het Finse voorzitterschap te presenteren en met u te debatteren over de vooruitgang die wij hierbij kunnen boeken. Ik wacht met belangstelling op uw opmerkingen, ofwel vandaag of later, in de plenaire vergadering en bij andere gelegenheden. Het debat over de ontwikkeling van Europa is belangrijk en onafhankelijk van politieke verschillen. Bijvoorbeeld op de openbare bijeenkomst in Helsinki van begin juni toonden de leiders van de fracties in het Europees Parlement zowel hun wil als hun vermogen om vooruitgang te boeken met betrekking tot de Europese agenda. Ook in Finland zijn wij gewend aan resultaatgerichte samenwerking over de partijgrenzen heen. Dat ligt ook op Europees niveau voor de hand. Ik hoop dat de samenwerking tussen ons in de komende zes maanden de best mogelijke resultaten zal opleveren. Ik kijk uit naar mijn terugkomst in het Europees Parlement om met u te praten over de toppen die tijdens het Finse voorzitterschap worden georganiseerd. Wij leven in een tijd van enorme uitdagingen. De Europese Unie moet vooruit kijken, moedig de mogelijkheden voor hervormingen grijpen en politieke wil tonen om Europa te ontwikkelen. Ik ben van mening dat het antwoord in veel gevallen eerder meer Europa is dan minder Europa. Het Finse voorzitterschap streeft ernaar de blik van de Europese Unie naar buiten en naar voren te richten. Wij moeten overwegen wat voor Europese Unie wij over 10 à 20 jaar willen en hoe die wordt bereikt. Wij moeten als Europeanen de historische krachten doorzien die zorgen voor de veranderingen in onze tijd. Vervolgens moeten wij weten om te gaan met deze krachten en ze omarmen. Het is een grote uitdaging voor de Europese Unie om de realiteit van de mondialisering onder ogen te zien. Sommigen hebben het nog maar net begonnen Finse voorzitterschap al omschreven als een soort overgangsperiode. In die periode zouden alleen lopende zaken worden behandeld en voorbereidingen worden getroffen voor een tijd waarin de voorwaarden voor het aangaan van de grote uitdagingen van onze Europese Unie binnen handbereik zijn. Ik moet hierop echter duidelijk zeggen dat, hoewel er in de Europese Unie een bepaalde afwachtende houding bestaat, de wereld om ons heen niet stilstaat. Wij zouden de komende generaties in ons gezamenlijk Europa groot onrecht aandoen als wij onze ogen sloten voor de historische uitdagingen die voor ons liggen en slechts op een betere tijd zouden wachten. Die tijd is hier en nu. De wereld buiten de Europese Unie verandert en als wij niet oppassen, zullen wij steeds verder achterop raken. Dat zou vooral rampzalig zijn voor de toekomst van onze kinderen en volgende generaties. In hun belang moet Europa ophouden met navelstaren en overwegen wat op de lange termijn onze positie in de mondiale context is. De wereld om ons heen wacht niet. Voor onze toekomst moeten wij nu concrete maatregelen nemen, ook al zijn de effecten ervan pas later merkbaar. Het vermogen van de Europese Unie om besluiten te nemen, laat de laatste jaren te wensen over en de burgers zijn wat dat betreft kritischer dan ooit. Ik sluit mij echter niet aan bij de pessimistische geluiden over een crisis in de Europese Unie. Ik ben juist van mening dat haar huidige problemen kunnen worden opgelost. De overeenstemming die is bereikt over het financiële kader en de vooruitgang die is geboekt met de dienstenrichtlijn zijn er voorbeelden van dat de Europese Unie in staat is belangrijke besluiten te nemen als de politieke wil er is. Ik geloof dat die in alle communautaire instellingen te vinden is. De Europese Unie is een waardengemeenschap die er is voor haar burgers. Daarom moet de in de ogen van de burgers verminderde legitimiteit en geloofwaardigheid van de Europese Unie serieus worden genomen."@nl3 "Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin ja poliittisten ryhmien jäsenet, komission puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, kunnianarvoisat vieraat, kiitän lämpimästi tilaisuudesta tulla keskustelemaan Euroopan parlamentin kanssa Suomen puheenjohtajakauden painopisteistä ja tärkeimmistä tavoitteista. Puheenjohtajuuden hoitaminen Euroopan unionissa on vaativa tehtävä, mutta samalla se on suuri kunnia ja etuoikeus, jonka Suomi hoitaa mielellään. Osittain tässä tunteessa unionin legitimiteetin heikkenemisestä on kyse siitä, etteivät kansalaiset tiedä, mitä unioni tekee heidän hyväkseen. Monia kansalaisten elämään konkreettisesti vaikuttavia asioita – kuten oikeutta asua, työskennellä ja opiskella kaikkialla unionin alueella – pidetään itsestään selvinä. Ei muisteta, että ne ovat mahdollisia nimenomaan unionin ansiosta. Mutta tiedonpuute ei selitä kaikkea vaan unionin on myös pystyttävä parantamaan toimintaansa. Unionin on pystyttävä tuloksiin, joiden vaikutukset kansalaiset voivat nähdä omassa elämässään. Unionin perustavaa laatua oleva lähtökohta, rauhan ja vakauden turvaaminen Euroopassa, on edelleen ajankohtainen. Sain siitä henkilökohtaisesti muistutuksen muutaman viikon takaisella Kroatian-matkallani – he haluavat unionin jäseniksi, jottei heidän tai heidän lastensa tarvitsisi enää koskaan nähdä sotaa. Monilla muilla, koko ikänsä rauhan aikana eläneillä ihmisillä, on kuitenkin taipumus pitää rauhaa ja vakautta itsestään selvinä. Sen vuoksi se ei enää tunnu yksin riitä antamaan unionille legitimiteettiä. Kuten monet teistä ovat useasti todenneet, unionin on pystyttävä näyttämään kansalaisille hyödyllisyytensä myös muutoin, konkreettisemmin. Unionin tarpeellisuuden osoittaminen onnistuu parhaiten hoitamalla tehokkaasti unionin perustehtäviä, erityisesti lainsäädäntötyötä. Sen me voimme ja meidän pitääkin tehdä nyt heti voimassaolevien perussopimusten pohjalta. Eurooppa ei voi jäädä odottamaan uusia päätöksentekosääntöjä vaan sen tulee aloittaa toimintansa tehostaminen heti. Unionin on näytettävä, että se pystyy ihmisten elämään vaikuttaviin tuloksiin eikä pelkästään kiistelemään institutionaalisista kysymyksistä. Tehostaminen vaatii rohkeita päätöksiä Euroopan johtajilta ja päätöksentekijöiltä. Emme voi ajatella vain tätä hetkeä ja tulevia vaaleja vaan meidän on pidettävä mielessämme tulevien sukupolvien etu. Siksi on tehtävä myös päätöksiä, jotka ovat ehkä tuskallisia nyt mutta jotka auttavat tulevaisuuden luomisessa. Tulee olla myös valmiutta tinkiä kansallisista kannoista ja huolehtia Euroopan kokonaisuudesta. Unionin tulee keskittyä olennaiseen ja olla siinä olennaisessa tehokas. Se tarkoittaa toimintaa, josta unionin toiminnalla saadaan lisäarvoa verrattuna jäsenvaltioiden toimintaan yksinään. Tätä lisäarvoa voidaan saavuttaa hyvinvoinnin, turvallisuuden ja vapauden aloilla. Tavoitteiden toteuttaminen alkaa työskentelytavoistamme. Avoimuus on olennaista – kansalaisten on tiedettävä, miten heitä koskevat päätökset syntyvät. Lisääntyvä poliittinen keskustelu Euroopassa on kaikkien etu. Tässä myös teidän tehtävänne on erittäin keskeinen. Olen tyytyväinen siihen, että Eurooppa-neuvostossa päätimme lisätä neuvostojen istuntojen avoimuutta. Suomi tulee puheenjohtajavaltiona toteuttamaan kattavasti Eurooppa-neuvostossa hyväksyttyjä periaatteita neuvoston työn avoimuuden lisäämiseksi. Suomi pyrkii panostamaan avoimuuteen myös muilla tavoin, kaikessa käytännön työssä ja toiminnassa. Pyrimme siihen, että kaikki olennainen tieto olisi mahdollisimman nopeasti saatavissa puheenjohtajuussivuiltamme internetissä. Toisinaan tällaiset käytännön keinot vaikuttavat todelliseen tiedonsaantiin enemmän kuin poliittiset julistukset. Yhteistyömme puheenjohtajavaltiona Euroopan parlamentin kanssa on käynnistynyt hyvin. Haluan kiittää parlamentin puhemiestä ja kaikkia niitä muita Euroopan parlamentin edustajia, jotka osallistuivat Suomen hallituksen ja parlamentin väliseen tapaamiseen Helsingissä. Myös useat parlamentin valiokunnat sekä poliittiset ryhmät ovat vierailleet Suomessa ja käyneet hyödyllisiä keskusteluja puheenjohtajakautemme tavoitteista. Suomi panostaa puheenjohtajakaudellaan parempaan sääntelyyn eli lainsäädännön laatuun sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden huomioimiseen. Tässä ei ole kyse pelkästään säädösten karsimisesta. Euroopan unionissa tarvitaan sekä uutta lainsäädäntöä että jo olemassa olevan ajan tasalla pitämistä. Näin unioni vaikuttaa ja reagoi aktiivisesti ympäröivän maailman muutoksiin. Tuemme tässäkin komission työtä. Puheenjohtajavaltiona panostamme erityisesti siihen, että päätöksenteossa huomioidaan huolellisesti lainsäädäntöehdotusten taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön kohdistuvat vaikutukset. Tavoitteenamme on myös vauhdittaa komission antamia ehdotuksia, jotka tähtäävät lainsäädännön yksinkertaistamiseen ja ajantasaistamiseen. Neuvoston työn pohjana on vuoden 2006 työohjelma, jonka valmistelimme yhdessä Itävallan kanssa. Työn jatkuvuuden vuoksi peräkkäisten puheenjohtajavaltioiden yhteistoiminta on erittäin tärkeää. Itävallan kanssa se on sujunut hyvin, ja jatkamme yhteistyötä aivan yhtä positiivisissa merkeissä meitä seuraavan Saksan kanssa. Puheenjohtajavaltiona Suomi sitoutuu hoitamaan unionin asialistaa ja sen kaikkia asioita hyvin, tehokkaasti ja puolueettomasti. Se, että mainitsen tässä lyhyesti, mitä asioita Suomi aikoo puheenjohtajakaudellaan erityisesti painottaa, ei merkitse sitä, ettemme hoitaisi myös muita asioita hyvin. Joka sektorilla tarvitaan edistystä. Suomi haluaa edistää keskustelua unionin tulevaisuudesta. Tähän keskusteluun liittyvät niin konkreettinen kysymys unionin perustuslakisopimuksen tulevaisuudesta kuin unionin laajentuminen. Olen tyytyväinen siitä, että Eurooppa-neuvosto päätti kesäkuussa, että perustuslakisopimuksen suhteen siirrytään pelkästä tuumaamisesta aktiivisempaan vaiheeseen. Tämä kaksiraiteinen lähestymistapa on oikea: tehostamme toimintaa nykyisten sopimusten puitteissa samalla kun alamme pohtia perustuslakisopimuksen tulevaisuutta. Suomi aloittaa kaudellaan perustuslakisopimuksen tulevaisuuteen liittyvät konsultaatiot. Näillä jäsenvaltioiden ja instituutioiden kanssa käytävillä konsultaatioilla pohjustetaan vuoden 2007 ensimmäisellä vuosipuoliskolla, Saksan puheenjohtajakaudella, annettavaa raporttia. Olen vakuuttunut siitä, että jäsenvaltioiden yhdessä neuvottelema sopimus on laajentuvalle unionille tarpeellinen. Suomessa hallitus on antanut sopimuksen ratifioimista koskevan esityksen eduskunnalle kesäkuun alussa, ja eduskunta käsittelee asian syysistuntokaudellaan. Näin Suomi omalta osaltaan ottaa kantaa neuvoteltuun sopimukseen. Unionin laajentuminen on yksi Suomen puheenjohtajakauden keskeisistä kysymyksistä. Olen henkilökohtaisesti vakuuttunut siitä, että unionin laajentuminen on ollut menestystarina. Paitsi, että laajentuminen on keskeinen väline vakauden ja demokratian vahvistamisessa, se on myös yksi Euroopan strategisista vastauksista globalisaation haasteisiin. Tuoreet analyysit osoittavat viimeisimmän laajentumisen olleen selvästi hyödyksi sekä uusille että vanhoille jäsenvaltioille. Eurooppa-neuvosto kävi kesäkuussa tärkeän keskustelun unionin vastaanottokyvystä. Olen hyvin tyytyväinen siitä, että unionin vastaanottokykyä ei asetettu uudeksi jäsenyyskriteeriksi. Hakijavaltioille ei pidä asettaa uusia jäsenyyskriteerejä, mutta toisaalta olemassa olevista tulee ehdottomasti pitää kiinni. Lähtökohtani on, että unionin tulee jatkossakin säilyä avoimena yhteisönä. Jäsenyyskriteerit täyttävillä eurooppalaisilla valtioilla tulee olla mahdollisuus päästä jäseniksi. Puheenjohtajakaudellamme tehdään päätös Romanian ja Bulgarian jäsenyyden toteutumisen ajankohdasta. Myös Turkin ja Kroatian jäsenyysneuvotteluja viedään eteenpäin saavutetun edistymisen ja komission raporttien pohjalta. Suomi on koko jäsenyyskautensa ajan tukenut pyrkimyksiä tehostaa unionin instituutioiden toimintaa ja parantaa niiden välistä tiivistä yhteistyötä. Puheenjohtajana tulemme toimimaan tiiviissä ja hyvässä yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa. En tarkoita tällä vain parlamentin roolia yhteispäätösmenettelyssä tasaveroisena lainsäätäjänä neuvoston kanssa, vaan laajemmin unionin keskeisten tavoitteiden edistämisessä. Puheenjohtajavaltiona tulemme myös tukemaan Länsi-Balkanin maiden eurooppalaista perspektiiviä. Kuluva vuosi on monin tavoin ratkaiseva Länsi-Balkanin tulevaisuuden kannalta. Kosovon asemaan liittyvä prosessi on syksyllä todennäköisesti ratkaisuvaiheessa. Puheenjohtajana toivomme, että osapuolet saavuttavat tuloksia presidentti Martti Ahtisaaren johdolla käytävissä vaativissa neuvotteluissa vuoden loppuun mennessä. Erittäin tärkeä alue Suomen puheenjohtajakaudella on unionin ja sen jäsenvaltioiden kilpailukyky, niiden menestyminen globaalissa kilpailussa. Panostamme niihin puheenjohtajakaudellamme laaja-alaisesti neuvoston eri kokoonpanoissa. Olennainen kysymys on, mistä Eurooppa löytää taloudellisen kasvun perustan. Suomen vastaus on, että se löytyy muun muassa innovaatioista, energiaratkaisuista, työn laadusta ja tuottavuudesta, maailmankaupan avoimuudesta, maahanmuutosta ja hyvin toimivasta sosiaaliturvasta. Päävastuu kilpailukyvyn suhteen on jäsenvaltioilla, joiden tulisi ottaa siinä vahva omistajuus. Myös unionin tulee hoitaa oma osansa. Suomi pyrkii pääsemään tuloksiin tutkimuksen 7. puiteohjelman suhteen. Samoin tuloksiin pyritään kemikaaliasetus REACHin, palveludirektiivin, työaikadirektiivin sekä kansainvälisiä verkkovierailuja sääntelevän asetuksen suhteen. Haluamme edetä laaja-alaisen innovaatiopolitiikan kehittämisessä. Nostamme sekä neuvoston lainsäädäntötyössä että Lahdessa järjestettävässä valtionpäämiesten tapaamisessa esille aloitteita, joilla luodaan innovaatioiden synnyttämiselle ja tehokkaalle käyttöön otolle suotuisa ympäristö. Kyse on kysyntävetoisesta innovaatiopolitiikasta. Lahdessa valtionpäämiehet voivat vauhdittaa tarvittavia päätöksiä. Laaja-alainen innovaatiopolitiikka edellyttää unionin yhteisen toiminnan ja päätöksenteon tehostamista muun muassa standardisoinnissa, henkisen omaisuuden suojassa ja rahoitusmarkkinoiden kehittämisessä. Yhtä lailla tärkeää on vauhdittaa opiskelijoiden ja tutkijoiden liikkuvuutta, korkeakoulujen yhteistyötä sekä eurooppalaisen huippuosaamisen keskittymien luomista. Haluan myös painottaa avoimen maailmantalouden tuoman kilpailun myönteistä vaikutusta innovaatioiden käyttöönotolle. Eurooppa tarvitsee lisää henkisten ja materiaalisten resurssien liikkuvuutta. Innovaatiopolitiikan tukijalka löytyy unionin sisämarkkinoista ja niiden edelleen kehittämisestä. Sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan esteitä on raivattava, jotta taloudellisesta integraatiosta voitaisiin täysimääräisesti hyötyä. Sisämarkkinat ovat EU:n kivijalka. Tätä ei pidä unohtaa. Palvelumarkkinoiden merkitys on tässä suuri ja on erittäin hyvä, että palveludirektiivistä ollaan pääsemässä ratkaisuun. Euroopan parlamentin rooli on ollut ratkaisevan tärkeä. Toivon, että direktiivin lopullinen hyväksyntä voisi tapahtua suoraan Euroopan parlamentin toisessa käsittelyssä. Myös energiaa koskevat ulkosuhteet ovat asialistalla Lahden epävirallisessa valtionpäämiesten tapaamisessa. Venäjän presidentti Vladimir Putin on kutsuttu tapaamisen jälkeiselle illalliselle, jolloin hänellä ja EU-valtioiden johtajilla on mahdollisuus vapaamuotoiseen keskusteluun. Kohtuuhintaisen energian saannin turvaaminen kuuluu Euroopan taloudellisen menestyksen edellytyksiin. Kaikkia jäsenvaltioita koskevat energian hintojen nousuun, toimitusvarmuuteen ja ilmastonmuutokseen liittyvät haasteet. Energiapolitiikan valinnat ovat pitkälti kansallisia kysymyksiä. Euroopan unioni tarvitsee kuitenkin yhteisiä energiapolitiikan linjoja ja erityisesti johdonmukaista politiikkaa käsitellessään energian ulkosuhteita. Suomen puheenjohtajakaudella haluamme edistää strategista keskustelua siitä, millä tavoin energiapolitiikan tavoitteiden tulee näkyä unionin ulkosuhdetoiminnassa. Suomen oma kansallinen parlamentti, eduskunta, viettää juhlavuotta. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta yksikamarisen eduskunnan perustamisesta sekä yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta. Kaikki, niin naiset kuin miehetkin, saivat samalla kertaa sekä äänioikeuden että oikeuden asettua ehdokkaaksi. Olemme ylpeitä tästä demokratiamme merkkipaalusta. Energian käytöllä ja energian lähteiden valinnalla on kiinteä yhteys aikamme vakavimpaan ympäristöuhkaan, ilmastonmuutokseen. Ilmastopolitiikan osalta erityisen tärkeä kysymys on neuvotteluiden edistäminen YK:n ilmastosopimusjärjestelmän kehittämisestä vuoden 2012 jälkeen. Suomi pyrkii puheenjohtajana edistämään kansainvälisesti sellaisia keskusteluja, jotka voivat johtaa EU:n tavoitteen mukaisesti kaikki ilmastonmuutoksen kannalta keskeiset maat kattavaan kunnianhimoiseen sopimusjärjestelyyn. Kattava pohja edesauttaisi paitsi ilmastohaasteeseen vastaamista mahdollisimman tehokkaasti myös EU:n kilpailukyvyn turvaamista. Molemmat aiheet – energia ja ilmastonmuutos – ovat vahvasti esillä Suomen puheenjohtajakaudella kolmansien maiden kanssa pidettävissä huippukokouksissa, mukaan lukien kymmenvuotisjuhlaa Helsingissä viettävä EU:n ja Aasian maiden Asem-huippukokous. Olen hyvin tietoinen siitä, että miljoonat eurooppalaiset pelkäävät globaalia kilpailua ja että he sen vuoksi vastustavat myös monia muutoksia. Tämä pelko on tullut esille muun muassa palveludirektiivin käsittelyssä. Tämä pelko on otettava vakavasti. Korostan, ettei kilpailukykyä Euroopassa yritetä kohottaa hinnalla millä hyvänsä ja seurauksista välittämättä. Pitää olla tasapaino uudistusten, sosiaalisen turvallisuuden ja ympäristön kestävyyden välillä. Usein kuitenkin uudet toimintatavat ja moderni tekniikka edistävät sekä talouden kasvua että hyvinvointia ja vähentävät ympäristöpäästöjä. Eurooppalaisten hyvinvointiyhteiskuntien säilyttäminen edellyttää kilpailukyvyn parantamista, työllisyysasteen nostamista ja työn tuottavuuden parantamista. Tuloksia on haettava läheisessä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa. On etsittävä uutta joustavuuden ja turvallisuuden tasapainoa. Tämän vuoksi Suomi isännöi juuri Lahden valtionpäämiestapaamisen alla ylimääräisen sosiaalihuippukokouksen, jossa käsittelemme näitä teemoja. Unionin ulkosuhteilla on yhteys talouteen, sillä unionin ulkopoliittisen toiminnan perusta on sen taloudellinen vahvuus. Kiinnostavuus ja houkuttelevuus kauppakumppanina antaa meille vaikutusvaltaa. EU:sta on tullut maailmanlaajuinen toimija, jolla ei ulkoisessa toiminnassaan ole varaa tuumaustaukoon. Suomen puheenjohtajakaudella lujitetaan EU:n kansainvälistä roolia ja vahvistetaan toiminnan johdonmukaisuutta. Unionilla on moniin muihin kansainvälisiin toimijoihin verrattuna kattava valikoima välineitä käytössään. Niitä tulee käyttää yhdenmukaisesti, on sitten kysymys ulko-, kauppa-, kehitysyhteistyö- tai ihmisoikeuspolitiikasta. Unionin ääni kuuluu maailmalla yhtenäisenä vain, jos se on yhtenäinen. Kehitämme edelleen unionin kriisinhallintaa. Nopean toiminnan joukkojen on oltava täydessä valmiudessa vuoden 2007 alussa. Siviili- ja sotilaallisen kriisinhallinnan yhteensovittamista jatketaan. EU:n suhteet Venäjään sekä pohjoinen ulottuvuus ovat Suomen puheenjohtajakauden painopistealueita. Myös Länsi-Balkan, transatlanttiset suhteet sekä Aasia ovat vahvasti esillä asialistalla. EU:n ja Venäjän suhteet eivät rajoitu vain kauppaan ja energiaan vaan tavoitteena on laaja-alainen kumppanuus, jossa meitä yhdistävät eurooppalaiset arvot ja maailmanlaajuiset intressit. Tavoitteena on saada Venäjä yhä tiiviimmin mukaan demokraattiseen eurooppalaiseen yhteistyöhön yhteiskunnan eri osa-alueilla. Siinä tarvitaan lisää vuorovaikutusta EU-valtioiden ja Venäjän välillä, myös opiskelijavaihtoa, kulttuuriyhteistyötä ja kansalaisyhteiskunnan aktiivista panosta. Suomen puheenjohtajakaudella keskustellaan uudesta sopimuskehikosta ensi vuoden lopulla päättyvälle EU:n ja Venäjän kumppanuus- ja yhteistyösopimukselle. Pohjoisen ulottuvuuden osalta olemme päässeet jo pitkälle – uusi poliittinen kehyssopimus allekirjoitetaan syksyn aikana. Pohjoisen ulottuvuuden kehittyminen on arvokasta myös muun Itämerellä harjoitettavan yhteistyön kannalta. Suomessa eduskunta on tiiviisti mukana EU-asioiden käsittelyssä, ja sillä on paljon vaikutusvaltaa. Ehkä tämä kokemuksemme hedelmällisestä yhteistyöstä eduskunnan kanssa on omalta osaltaan tehnyt meille suomalaisille niin luontevaksi tiiviin yhteistyön myös Euroopan parlamentin kanssa. Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien työ ei ole päällekkäistä vaan kullakin on oma roolinsa unioniasioissa. Pohjimmiltaan niillä on kuitenkin sama perustavaa laatua oleva pyrkimys: demokratian vahvistaminen unionissa. Edellä sanotun ohella panostamme luonnollisesti Lähi-itään ja muihin maailman kriisialueisiin. Olemme erittäin huolestuneita palestiinalaisalueen tilanteesta, josta on tänään tärkeä erilliskeskustelu. Ulkosuhteissa yllätykset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Suomi on myös valmistautunut kantamaan puheenjohtajan vastuun eteen tulevista yllätyksistä. Suomen puheenjohtajakaudella tehdään perusteellinen poliittinen arviointi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella saavutetusta edistymisestä. Tarvitsemme konkreettisia toimia, tehokasta päätöksentekoa sekä jo tehtyjen päätösten tinkimätöntä kansallista täytäntöönpanoa. Tampereen huippukokous antoi vuonna 1999 suunnan oikeus- ja sisäasioiden kunnianhimoiselle ja demokraattiselle kehittämiselle. Nyt vuonna 2006 Haagin ohjelman arvio antaa mahdollisuuden oikeus- ja sisäasioiden eurooppalaisen yhteistyön aktiiviseen eteenpäin viemiseen. Kansalaiset odottavat Euroopan unionilta tehokkaita toimia kansainvälisen rikollisuuden, ihmiskaupan ja terrorismin torjunnassa. Suomen puheenjohtajakaudella koetellaan jäsenvaltioiden poliittista halua sitoutua päätöksenteon tehostamiseen, erityisesti poliisi- ja rikosoikeuden alalla. Työskentelyä voidaan tehostaa, mikäli jäsenvaltiot ovat valmiita siirtymään määräenemmistöpäätöksiin ja yhteisöllistämiseen tällä alalla. Saimme tätä koskevan selvitystehtävän yhdessä komission kanssa viimeisimmältä Eurooppa-neuvostolta. Korostan, ettei poliisi- ja rikosoikeudellisen alan yhteistyössä ole kyse rusinoiden poimimisesta pullasta. Emme yritä saattaa perustuslakisopimusta voimaan keittiön kautta, sillä muutokset voidaan tehdä jo Nizzan sopimuksen pohjalta. Suomi haluaa vahvistaa myös vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteutumista oikeudellisessa yhteistyössä. Kun toisen jäsenvaltion tekemät tuomiot ja oikeusviranomaisten päätökset laitetaan toteen sellaisenaan, voidaan konkreettisesti tehostaa laajojen, rajat ylittävien rikosten tutkintaa sekä nopeuttaa oikeudenkäyntejä. Hyvä esimerkki tästä on eurooppalainen pidätysmääräys, jonka ansiosta rikoksesta epäiltyjen luovutusajat ovat lyhentyneet yli puolesta vuodesta jopa yhteen päivään. Viimeaikaiset tapahtumat, muun muassa Kanarian saarilla ja Maltalla, ovat nostaneet laittoman maahanmuuton jälleen otsikoihin. Unionin käytössä olevia keinovalikoimia on tutkittava laajasti, mukaan lukien sopiminen yhteisistä linjauksista laillisessa maahanmuutossa. Rajavalvonnan tehostaminen on vain yksi, vaikkakin tärkeä osa ratkaisua. Yhteistyön merkitystä laittoman maahanmuuton alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa ei voida liikaa korostaa. On huolehdittava siitä, että unionin yhteinen turvapaikkajärjestelmä on valmis vuoteen 2010 mennessä. Unionin on pystyttävä takaamaan suoja niille, jotka sitä tarvitsevat yhtäläisten menettelyjen ja lainsäädännön pohjalta. Huomiota on kiinnitettävä myös muuttoliikekysymysten ulkoiseen ulottuvuuteen ja kumppanuuteen naapurimaidemme kanssa. Kuten jo alussa totesin, instituutioiden sekä eurooppalaisen ja kansallisen tason yhteistoimintaa tulee edelleen kehittää. Kiitän tänään teitä erityisesti tästä tilaisuudesta esitellä Suomen puheenjohtajakauden painopisteitä ja keskustella kanssanne niiden edistämisestä. Odotan mielenkiinnolla kommenttejanne sekä tänään että myöhemmin sekä täysistuntosalissa että muissa yhteyksissä. Keskustelu Euroopan kehittämisestä on tärkeää poliittisista eroista riippumatta. Euroopan parlamentin ryhmäjohtajat osoittivat esimerkiksi kansalaistilaisuudessa Helsingissä kesäkuun alussa sekä halua että kykyä eurooppalaisen asialistan edistämiseen. Me Suomessakin olemme tottuneet tekemään tuloksellista poliittista yhteistyötä yli puoluerajojen. Se on luontevaa myös eurooppalaisella tasolla. Toivon yhteistyöltämme seuraavan kuuden kuukauden aikana parhaita mahdollisia tuloksia. Saavun mielelläni Euroopan parlamentin kuultavaksi Suomen kaudella järjestettävien huippukokousten yhteydessä. Me elämme suurten haasteiden aikaa. Unionin pitää katsoa eteenpäin, tarttua rohkeasti uudistuksiin ja osoittaa poliittista tahtoa kehittää Eurooppaa. Uskon, että monessa asiassa oikea vastaus on enemmän Eurooppaa, ei vähemmän. Suomi pyrkii puheenjohtajakaudellaan kääntämään unionin katsetta ulospäin ja eteenpäin. Meidän tulee miettiä, millaisen unionin haluamme 10–20 vuoden kuluttua ja miten se saavutetaan. Meidän on eurooppalaisina tunnistettava aikakautemme historialliset muutosvoimat, vastattava niihin ja tehtävä niistä kumppaneitamme. Globalisaation kohtaaminen on EU:n suuri haaste. Alkavaa puheenjohtajuutta on jo ehditty luonnehtia eräänlaiseksi ylimenokaudeksi. Sen aikana hoidettaisiin vain juoksevat asiat ja valmistauduttaisiin aikaan, jolloin edellytykset tarttua unionimme suuriin kysymyksiin olisivat käsillä. On kuitenkin sanottava selkeästi, että vaikka Euroopan unionissa olisikin tiettyä odottelevaa mielialaa, muu maailma ympärillämme ei pysähdy. Olisi väärin yhteisen Eurooppamme tulevia sukupolvia kohtaan, jos ummistaisimme silmämme historiallisilta haasteiltamme ja jäisimme odottelemaan aikaa parempaa. Se aika on tässä ja nyt. Maailma unionin ympärillä muuttuu ja jollemme pidä varaamme, jäämme siitä jälkeen yhä enemmän. Se olisi tuhoisaa ennen kaikkea lastemme, tulevien sukupolvien, tulevaisuuden kannalta. Heidän vuokseen Euroopan tulee lopettaa sisäänpäin katsominen ja miettiä myös pidemmällä tähtäimellä asemaamme globaalissa maailmassa. Maailma ympärillämme ei odota. Tulevaisuutemme vaatii meiltä konkreettisia toimia nyt, vaikka niiden vaikutukset näkyvätkin vasta myöhemmin. Unionin päätöksentekokyvyssä on viime vuosina ollut toivomisen varaa ja kansalaiset ovat entistä kriittisempiä sitä kohtaan. En kuitenkaan yhdy pessimistisiin puheisiin unionin kriisistä vaan uskon, että sen tämänhetkiset ongelmat ovat voitettavissa. Rahoituskehyksistä sopuun pääseminen ja edistyminen palveludirektiivin suhteen ovat esimerkkejä siitä, että unioni pystyy tärkeisiin päätöksiin, kun poliittista tahtoa löytyy. Uskon, että sitä löytyy kaikista unionin toimielimistä. Euroopan unioni on arvoyhteisö, joka on olemassa kansalaisiaan varten. Sen vuoksi unionin alentunut legitimiteetti, sen oikeutuksen ja uskottavuuden väheneminen kansalaisten silmissä on otettava vakavasti."@pl16 ". Senhor Presidente, e Senhora Vice-Presidente da Comissão, Senhoras e Senhores Deputados, ilustres convidados, agradeço-vos sinceramente esta oportunidade de vir e discutir as prioridades e os principais objectivos da Presidência finlandesa com o Parlamento Europeu. Cumprir as responsabilidades da Presidência na União Europeia é uma tarefa difícil, mas também é, simultaneamente, uma grande honra e privilégio, pelo que a Finlândia se congratula com o desafio que tem em mãos. Esta percepção de que a legitimidade da União está a ser posta em causa fica a dever-se, em parte, ao facto de os cidadãos desconhecerem o que a União faz por eles. Muitas questões que têm um verdadeiro impacto na vida das pessoas, como o direito de residir, trabalhar e estudar em qualquer parte da UE, são encaradas como um dado adquirido. As pessoas esquecem-se de que essas possibilidades existem, precisamente, por causa da União. No entanto, a falta de informação não explica tudo: a União tem também de conseguir melhorar o seu método de actuação. Precisa de produzir resultados, o tipo de resultados passível de ser constatado pelas pessoas nas suas próprias vidas. A premissa básica da União, paz e estabilidade na Europa, ainda é importante. Pessoalmente, devo dizer que a minha viagem à Croácia, há poucas semanas atrás, recordou-me essa premissa: os croatas querem aderir à União para que eles e os seus filhos jamais voltem a viver outra guerra. No entanto, muitas outras pessoas que viveram toda a sua vida em paz, tendem a dar a paz por garantida. O resultado é que isso, por si só, já não parece chegar para dar legitimidade à União. Como muitos dos senhores deputados disseram várias vezes, a União tem de ser capaz de demonstrar os benefícios que oferece aos cidadãos de outras formas, de uma maneira mais tangível. A melhor maneira de demonstrar a necessidade da União é trabalhar com eficácia nas suas tarefas fundamentais, especialmente o trabalho legislativo. Isso pode e deve ser feito já com base nos Tratados existentes. A Europa não pode estar à espera de novas regras para o processo decisório: precisa de começar já a melhorar o seu funcionamento. A União precisa de mostrar que consegue resultados que se repercutem nas vidas das pessoas e não apenas querelas sobre assuntos institucionais. Uma melhor eficácia significará a necessidade de os líderes e decisores da Europa tomarem decisões ousadas. Não podemos pensar apenas no “aqui e agora”, ou nas futuras eleições; temos de pensar nos interesses das gerações futuras. Daí que haja necessidade de tomar decisões que talvez possam ser penosas agora, mas que ajudarão a moldar o futuro. Terá também de haver a vontade de fazer concessões relativamente a pontos de vista nacionais e considerar a Europa como um todo. A União tem de se focar no que é essencial e trabalhar eficazmente nessa direcção. Esse foco traduz-se no tipo de acção que cria um valor acrescentado quando comparado com que os Estados-Membros podem fazer sozinhos. Este valor acrescentado pode ser obtido em domínios como o bem-estar, a segurança e a liberdade. Se queremos realizar estes objectivos, precisamos de começar com a abordagem certa. A transparência é essencial: os nossos cidadãos precisam de saber como são tomadas as decisões que os afectam. Um maior debate político na Europa é do interesse de todos. Neste aspecto, os senhores deputados têm também um papel fundamental a desempenhar. Regozijo-me pelo facto de nós, no Conselho Europeu, termos decido aumentar a transparência das sessões do Conselho. A Finlândia, como país que detém a Presidência, implementará de forma abrangente os princípios adoptados pelo Conselho Europeu com vista a uma maior transparência no trabalho desta Instituição. A Finlândia pretende contribuir para a questão da transparência de outras formas também, em todas as suas actividades e trabalho prático. O nosso objectivo será assegurar que toda a informação essencial está disponível no da Presidência da EU, o mais rápido possível. Algumas soluções práticas como esta são mais úteis para proporcionar um verdadeiro acesso à informação do que meras declarações políticas. Na qualidade de país a assumir a Presidência, a nossa colaboração com o Parlamento Europeu teve um bom começo. Gostaria de agradecer ao Presidente e a todos os deputados do Parlamento Europeu que estiveram presentes na reunião entre o Governo Finlandês e o parlamento, em Helsínquia. A partir daí, várias comissões parlamentares e grupos políticos se deslocaram à Finlândia, participando em debates construtivos sobre os objectivos da nossa Presidência. Durante a sua Presidência, a Finlândia orientará os seus recursos no sentido de uma melhor regulamentação, isto é, qualidade na legislação, e atenção aos princípios de subsidiariedade e proporcionalidade. Isto não se reduz simplesmente a abreviar a legislação. Na União Europeia, precisamos de nova legislação, mas temos de manter a actual legislação actualizada. Desta forma, a União pode influenciar e reagir de forma dinâmica às mudanças que sucedem no mundo que nos rodeia. Apoiamos assim o trabalho da Comissão. A Presidência investirá tempo e esforço para assegurar que o processo decisório tem, cuidadosamente, em conta os efeitos económicos, sociais e ambientais das propostas legislativas. O nosso objectivo será também agilizar a implementação das propostas da comissão que visam simplificar e actualizar a legislação. O trabalho do Conselho basear-se-á no Programa Anual de Trabalho para 2006, que foi elaborado em conjunto com a Áustria. A cooperação entre as sucessivas Presidências é muito importante para garantir a continuidade. Com a Áustria, as coisas correram bem e tencionamos continuar a desenvolver uma cooperação com a Alemanha, país que virá a suceder-nos, exactamente dentro do mesmo espírito positivo. A Presidência finlandesa está empenhada em debruçar-se sobre a agenda da União e todas as questões afins com eficácia, eficiência e imparcialidade. Mencionarei rapidamente as questões que a Presidência finlandesa pretende destacar mais especialmente, embora isso não significa que não atendamos a outros assunto com a mesma diligência. Há necessidade de avançar em todos os sectores. A Finlândia quer promover o debate sobre o futuro da União. Relacionadas com este debate estão as questões bem reais do futuro do Tratado Constitucional da UE e do alargamento da UE. Apraz-me que o Conselho Europeu tenha decidido, em Junho, que, com respeito ao Tratado Constitucional, já era tempo de passar da mera reflexão para uma fase mais pró-activa. Esta abordagem dupla é a certa: melhoraremos o funcionamento da União Europeia na linha dos actuais Tratados, enquanto, paralelamente, começamos a ponderar sobre o futuro do Tratado Constitucional. Durante a sua Presidência, a Finlândia dará início ao processo de consulta relacionado com o futuro do Tratado Constitucional. Estas consultas junto dos Estados-Membros e das Instituições da UE formarão a base de um relatório que será elaborado no primeiro semestre de 2007, quando a Alemanha assumir a Presidência. Estou convencido de que o Tratado negociado com os Estados-Membros é essencial para uma expansão da UE. Na Finlândia, o Governo apresentou uma proposta sobre a ratificação do Tratado ao Parlamento finlandês no início de Junho, sendo que o parlamento se pronunciará sobre o assunto na sessão de Outono. Desta forma, a Finlândia está a adoptar uma posição sobre o Tratado negociado. O alargamento da União é uma das questões fundamentais para a Presidência finlandesa. Pessoalmente, estou convencido de que o alargamento da União tem sido uma história de sucesso. O alargamento não só constitui um instrumento fundamental para o reforço da estabilidade e democracia, como é também uma das respostas estratégicas da Europa para os desafios da globalização. As últimas análises mostram que a última ronda de alargamento representou claramente um benefício, tanto para os novos como para os antigos Estados-Membros. Em Junho, a União Europeia realizou um importante debate sobre a capacidade de absorção da União. Apraz-me muitíssimo que este elemento não tenha sido fixado como um novo critério de adesão. Não devem ser fixados novos critérios para os países candidatos à adesão, mas, em contrapartida, os actuais critérios têm de ser respeitados incondicionalmente. O importante é que a União continue a ser uma Comunidade aberta. Os Estados europeus que satisfizeram os critérios de adesão devem poder integrar a UE. Durante a nossa Presidência será tomada uma decisão sobre a data de adesão para a Bulgária e a Roménia. As negociações de adesão com a Turquia e a Croácia seguirão também o seu curso com base nos progressos realizados e nos relatórios da Comissão. A Finlândia, desde que aderiu à UE, sempre apoiou os esforços para tornar o trabalho das Instituições da União mais eficaz e reforçar a estreita colaboração que existe entre as mesmas. Na qualidade de país que detém a Presidência, trabalharemos em estreita e efectiva colaboração com o Parlamento Europeu. Não me estou a referir apenas ao papel do Parlamento no processo de co-decisão como legislador, em pé de igualdade com o Conselho, mas a um contexto mais alargado, promovendo os principais objectivos da União. A Presidência finlandesa apoiará a perspectiva europeia dos Balcãs Ocidentais. O ano que está em curso será crucial, de muitas maneiras, para os Balcãs Ocidentais. O processo relativo ao estatuto do Kosovo chegará, provavelmente, a uma fase conclusiva no Outono. A Presidência espera que as partes cheguem a resultados nestas negociações difíceis que terão início, sob a mediação de Martti Ahtisaari, nos finais deste ano. Um domínio vital para a Presidência finlandesa será a competitividade da União e dos seus Estados-Membros, bem como o seu sucesso na concorrência global. Durante a nossa Presidência, nas várias formações do Conselho, envidaremos esforços para abordar, dentro de um espectro alargado, todas estas questões. Uma questão fundamental prende-se com a necessidade de saber onde vai a Europa encontrar as fundações para o crescimento económico. A resposta da Finlândia é que serão encontradas em áreas como a inovação, soluções no plano energético, qualidade de trabalho e produtividade, abertura no comércio mundial, imigração e um sistema de segurança social eficaz. São os Estados que têm a principal responsabilidade no que respeita à competitividade. O ónus recai sobre eles. A União também tem necessariamente a sua parte a desempenhar. A Finlândia lutará por obter resultados com respeito ao Sétimo Programa Quadro para a Investigação. O mesmo se passa com a regulamentação sobre substâncias químicas, o REACH, a Directiva “Serviços”, a Directiva relativa ao tempo de trabalho e a regulamentação sobre a itinerância (roaming) internacional. Queremos avançar no desenvolvimento de uma política generalizada de inovação. No trabalho legislativo do Conselho e na reunião de Chefes de Estado ou Governo em Lahti centrar-nos-emos nas iniciativas destinadas a criar um ambiente favorável à inovação e à sua eficaz adopção. Estamos a falar de uma política de inovação com base na procura. Os Chefes de Estado ou Governo, em Lahti, podem agilizar o necessário processo decisório. Se queremos que haja uma política de inovação generalizada, terá de haver uma cooperação e um processo decisório mais eficaz na União, por exemplo, no domínio da normalização, protecção da propriedade intelectual e desenvolvimento dos mercados financeiros. Será igualmente importante promover a mobilidade dos estudantes e dos investigadores, reforçar a cooperação entre universidades e agilizar a criação de centros europeus de excelência. Gostaria de salientar o quão importante é o impacto positivo da concorrência que resulta de uma economia global na inovação. A Europa precisa de aumentar a mobilidade dos seus recursos intelectuais e materiais. A pedra angular da política de inovação é o mercado interno da União e o seu futuro desenvolvimento. Os obstáculos a um mercado interno que funcione com eficácia têm de ser eliminados, de modo a que os benefícios da integração económica possam fazer-se sentir totalmente. O mercado interno é a própria fundação da UE. Não podemos esquecer este elemento. Neste contexto, o mercado de serviços reveste-se da maior importância, pelo que é excelente que nos estejamos a aproximar de um acordo sobre a Directiva “Serviços”. O papel do Parlamento Europeu tem sido fundamental. Espero que a directiva possa ser finalmente adoptada, já em segunda leitura, no Parlamento Europeu. As relações externas com respeito à energia fazem também parte da ordem de trabalhos da reunião de Chefes de Estado ou Governo em Lahti. O Presidente da Rússia, Vladimir Putin, foi convidado para o jantar que terá lugar após a reunião, onde ele e os dirigentes da UE terão oportunidade de entabular discussões informais. O sucesso económico da Europa depende grandemente de garantir um fornecimento estável de energia a um preço razoável. Todos os Estados-Membros são afectados pelos desafios ligados à subida dos preços da energia, à segurança no abastecimento e às alterações climáticas. As escolhas ao nível da política energética são em grande medida da competência nacional. No entanto, a União Europeia precisa de orientações comuns no domínio da política energética, e, em especial, de uma política coerente para as relações externas no domínio da energia. Durante a Presidência finlandesa, queremos promover um debate estratégico que aborde, no domínio das relações externas, a necessidade de a UE tornar visíveis os seus objectivos para a política energética. O Parlamento nacional da Finlândia, o celebra agora um aniversário especial. Completam-se agora 100 anos desde que o parlamento de câmara única foi fundado e o sufrágio universal estabelecido. Todos os cidadãos, homens e mulheres, têm simultaneamente o direito de voto e o direito de se candidatar às eleições. Temos orgulho neste marco da história da nossa democracia. O consumo de energia e as opções ao nível das fontes de energia estão intimamente ligadas às mais graves ameaças ao ambiente dos dias de hoje, as alterações climáticas. Como respeito à política climática, é especialmente importante promover o debate sobre o desenvolvimento da Convenção-Quadro das Nações Unidas relativa às Alterações Climáticas após 2012. A Presidência finlandesa tentará promover o debate a nível internacional, o que poderá contribuir para o objectivo da UE de estabelecer um regime ambicioso, que abranja os principais países, para as alterações climáticas. Uma abordagem abrangente não só funcionaria para promover uma resposta às alterações climáticas tão eficaz quanto possível, como protegeria a competitividade da UE. Ambas as questões, energia e alterações climáticas, ocuparão um lugar prioritário na ordem de trabalhos das cimeiras com países terceiros durante a Presidência finlandesa, incluindo a 10ª Cimeira ASEM entre a UE e os países asiáticos, que terá lugar em Helsínquia. Tenho noção de que milhões de europeus receiam a concorrência global, o que os leva, consequentemente, a opor-se a muitas mudanças. Este medo foi visível no debate sobre a Directiva “Serviços”, por exemplo. Há que o levar a sério. Quero salientar que não devemos tentar promover a competitividade na Europa seja a que preço for, sem olhar às consequências. É preciso que haja um equilíbrio entre reforma, segurança social e sustentabilidade ambiental. Todavia, sucede frequentemente que novos métodos de trabalho e tecnologias modernas são ambos benéficos para o crescimento económico e o bem-estar social, além de reduzir as emissões no ambiente. Para preservar as sociedades do bem-estar na Europa, precisaremos de promover a competitividade, reduzir o desemprego e melhorar a produtividade laboral. Os resultados deverão ser alcançados através de uma estreita colaboração com os parceiros sociais. Um novo equilíbrio entre flexibilidade e segurança é o objectivo neste caso. A Finlândia será pois a anfitriã de uma cimeira social extraordinária que precederá precisamente a reunião de Lahti dos Chefes de Estado ou Governo, onde essas questões serão discutidas. As relações externas da União estão associada à economia, assim como a sua acção externa se baseia na sua força económica. Nós somos um parceiro comercial atractivo, o que significa que temos influência. A UE tornou-se num actor global que não se pode dar ao luxo de fazer pausas para reflectir quando se trata de assuntos externos. Durante a Presidência finlandesa, o papel internacional da UE será consolidado, sendo que a coerência na forma como actua e funciona será reforçada. A União tem de longe, uma variedade muito maior de instrumentos à sua disposição do que muitos outros actores globais. Estes devem habituar-se à coerência, quer se trate de política no domínio das relações externas, ou do comércio, ou da cooperação para o desenvolvimento ou ainda dos direitos humanos. A voz da União só será ouvida no mundo como uma voz de unidade se a União estiver unida. Tencionamos ainda desenvolver a capacidade da União em termos de gestão de crises. Uma força de intervenção rápida tem de estar preparada para actuar no início de 2007. A coordenação da gestão de crises civis e militares continuará. As relações da UE com a Rússia e a Dimensão Setentrional serão domínios prioritários durante a Presidência finlandesa. Os Balcãs Ocidentais, as relações transatlânticas e a Ásia também ocuparão um lugar de topo na sua agenda. As relações UE-Rússia não se limitarão a questões comerciais e energéticas: o objectivo é estabelecer uma parceria alargada, na qual os valores europeus e os interesses globais nos unem. O objectivo será um crescente e regular envolvimento da Rússia na cooperação democrática europeia, nos vários sectores da sociedade. Para isso, precisamos de mais diálogo entre os países da UE e a Rússia, bem como de um intercâmbio de estudantes, colaborações culturais e um envolvimento activo da sociedade civil. Durante a Presidência finlandesa debater-se-á a questão do novo quadro para o Acordo de Parceria e Cooperação UE-Rússia, que expira no final do próximo ano. Em relação à Dimensão Setentrional, fizemos um longo caminho: o Acordo Quadro político será assinado no Outono. O desenvolvimento da Dimensão Setentrional é também importante com respeito a outras formas de cooperação na região do Báltico. Na Finlândia, o parlamento está profundamente envolvido na gestão dos assuntos da UE e exerce grande influência. Talvez esta nossa experiência - uma cooperação profícua com o nosso parlamento - tenha feito com que, para nós finlandeses, fosse natural estabelecer também uma estreita colaboração com o Parlamento Europeu. Não há sobreposição do trabalho do Parlamento Europeu com o dos parlamentos nacionais: cada um tem o seu papel nos assuntos europeus. No entanto, basicamente, todos têm a mesma missão fundamental: reforçar a democracia na União. A somar a tudo isto, faremos obviamente os nossos esforços relativamente à crise no Médio Oriente e noutras regiões. Estamos sinceramente preocupados com a situação nos territórios palestinianos, sobre a qual se realiza hoje um debate específico. Em termos de relações externas, o inesperado é mais a regra do que excepção. A Finlândia também está pronta para assumir as suas responsabilidades presidenciais com seriedade no caso de acontecer o inesperado. Durante a Presidência finlandesa, levar-se-á a cabo uma avaliação política minuciosa sobre os progressos alcançados na área da liberdade, segurança e justiça. Precisamos de uma acção concreta, de um processo decisório eficaz e de uma rigorosa implementação, a nível nacional, das decisões já tomadas. Em 1999, a Cimeira de Tampere mostrou o caminho para uma evolução ambiciosa e democrática no domínio da justiça e dos assuntos internos. Agora, em 2006, a avaliação do Programa Haia proporcionará uma oportunidade para levar por diante, de forma activa, a cooperação europeia nesta área. Os cidadãos esperam da União Europeia uma acção eficaz no que respeita à luta contra a criminalidade internacional, o tráfico de pessoas e o terrorismo. Durante a Presidência finlandesa, a vontade política dos Estados-Membros de se empenharem num processo decisório mais eficaz, em especial na área dos serviços de polícia e do combate ao crime, será posta à prova. O trabalho será melhorado se os Estados-Membros estiverem dispostos a transitar para um sistema de decisão por maioria qualificada e para uma “comunitarização” nesta área. O último Conselho Europeu convidou-nos a considerar esta questão em conjunto com a Comissão. Gostaria de salientar que a cooperação no domínio policial e do combate ao crime não é só uma maneira de ganhar pontos. A nossa intenção não é fazer o Tratado Constitucional entrar pela porta do cavalo, pois as mudanças podem ser implementadas com base no Tratado de Nice. A Finlândia também gostaria de subscrever a implementação do princípio do reconhecimento mútuo no domínio da cooperação judicial. Se as sentenças e as decisões tomadas pelas autoridades judiciais nos outros Estados-Membros forem implementadas tal qual, poderemos encontrar de facto um caminho conducente a uma maior eficácia das investigações criminais transfronteiriças e de grande escala e a uma aceleração dos procedimentos legais. Um bom exemplo disso é o mandado de captura europeu, que permitiu reduzir, de mais de seis meses para um dia apenas, o tempo que levava para extraditar qualquer suspeito. Os últimos acontecimentos, como os das Ilhas Canárias e de Malta, trouxeram mais uma vez a imigração para as primeiras páginas dos jornais. Impõe-se analisar em profundidade as várias opções que a União tem, incluindo o acordo sobre políticas comuns em matéria de imigração ilegal. Um controlo fronteiriço mais eficaz é apenas uma parte da solução, embora constitua uma parte importante. A importância da cooperação com os países de origem e de trânsito envolvidos na imigração ilegal não pode ser exagerada. Precisamos de garantir que o regime comum de asilo da União está em vigor em 2010. A União tem de ser capaz de garantir protecção àqueles que precisam dela, tendo como referência legislação e procedimentos comparáveis. Há também que prestar atenção à dimensão externa das questões relacionadas com a migração e a parceria com os nossos países vizinhos. Como disse no início, a cooperação entre as Instituições tanto a nível europeu como nacional tem de ser reforçada. Hoje, gostaria de vos agradecer em especial esta oportunidade de apresentar as prioridades da Presidência finlandesa e discutir convosco a forma como devem ser promovidas. Aguardo os vossos comentários com interesse, tanto hoje como em qualquer altura, neste plenário e noutras instâncias. O debate sobre o desenvolvimento da Europa é importante, independentemente das diferenças políticas. Os dirigentes dos grupos políticos no Parlamento Europeu, por exemplo na reunião pública em Helsínquia no início de Junho, demonstraram a vontade e a capacidade de ir em frente com a agenda europeia. Nós, na Finlândia, estamos também habituados a estabelecer uma cooperação política produtiva entre os vários partidos políticos. É pois natural fazê-lo a nível europeu. Espero que o nosso trabalho em conjunto, que se desenvolverá ao longo dos próximos seis meses, produza os melhores resultados possíveis. Espero sinceramente poder estar aqui de novo, no Parlamento Europeu, a propósito das Cimeiras que se realizarão ao longo da Presidência finlandesa. Vivemos tempos de enormes desafios. A União precisa de olhar para o futuro, abraçar sem restrições as reformas e demonstrar a vontade política necessária para desenvolver a Europa. Creio que em muitos casos a resposta certa é “mais Europa” e não “menos Europa”. Durante a sua Presidência, a Finlândia esforçar-se-á por levar a União a olhar à volta e em frente. Saber que espécie de União queremos ter daqui a 10, 20 anos, e como lá chegar, obriga a uma reflexão. Como Europeus, precisamos de identificar as forças históricas geradoras de mudança no nosso tempo, saber responder e abraçá-las. A realidade da globalização constitui um enorme desafio para a UE. Como está prestes a começar, esta Presidência já foi descrita como uma espécie de fase de transição. Debruçar-se-á sobre as questões quotidianas e preparará o tempo em que as condições prévias para resolver as grandes questões da União estão à mão de semear. No entanto, há que dizer muito claramente, que, embora a União Europeia possa estar numa espécie de disposição “esperar para ver”, o resto do mundo à nossa volta não vai parar. Seria errado, face às nossas futuras gerações da Europa, se fechássemos os olhos aos desafios históricos e nos limitássemos a esperar por um tempo melhor. Esse tempo é aqui e agora. O mundo à volta da União está a mudar e, se não temos cuidado, podemos ficar cada vez mais para trás. Isso seria desastroso, sobretudo para o futuro dos nossos filhos e das futuras gerações. Para seu bem, a Europa tem de deixar de olhar para o seu umbigo e considerar a sua posição no contexto global, a longo prazo. O mundo à nossa volta não vai esperar. O nosso futuro exige que tomemos medidas concretas agora, ainda que os seus resultados só se vejam mais tarde. Nos últimos anos, a participação no processo decisório na União deixou um pouco a desejar e os cidadãos são hoje mais críticos do que eram antes. Não obstante, rejeito as conversas pessimistas sobre a crise na União; penso, pelo contrário, que os problemas que temos actualmente podem ser superados. O acordo sobre o quadro financeiro e os avanços relativos à Directiva "Serviços" são exemplos de que a União é capaz de tomar decisões importantes quando existe vontade política. Acredito que existe em todas as Instituições da União. A União Europeia é uma comunidade de valores que existe para os povos. Razão por que a sua reduzida legitimidade e a sua menor credibilidade e razão de ser, aos olhos dos cidadãos, tem de ser levada com grande seriedade."@pt17 "Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin ja poliittisten ryhmien jäsenet, komission puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, kunnianarvoisat vieraat, kiitän lämpimästi tilaisuudesta tulla keskustelemaan Euroopan parlamentin kanssa Suomen puheenjohtajakauden painopisteistä ja tärkeimmistä tavoitteista. Puheenjohtajuuden hoitaminen Euroopan unionissa on vaativa tehtävä, mutta samalla se on suuri kunnia ja etuoikeus, jonka Suomi hoitaa mielellään. Osittain tässä tunteessa unionin legitimiteetin heikkenemisestä on kyse siitä, etteivät kansalaiset tiedä, mitä unioni tekee heidän hyväkseen. Monia kansalaisten elämään konkreettisesti vaikuttavia asioita – kuten oikeutta asua, työskennellä ja opiskella kaikkialla unionin alueella – pidetään itsestään selvinä. Ei muisteta, että ne ovat mahdollisia nimenomaan unionin ansiosta. Mutta tiedonpuute ei selitä kaikkea vaan unionin on myös pystyttävä parantamaan toimintaansa. Unionin on pystyttävä tuloksiin, joiden vaikutukset kansalaiset voivat nähdä omassa elämässään. Unionin perustavaa laatua oleva lähtökohta, rauhan ja vakauden turvaaminen Euroopassa, on edelleen ajankohtainen. Sain siitä henkilökohtaisesti muistutuksen muutaman viikon takaisella Kroatian-matkallani – he haluavat unionin jäseniksi, jottei heidän tai heidän lastensa tarvitsisi enää koskaan nähdä sotaa. Monilla muilla, koko ikänsä rauhan aikana eläneillä ihmisillä, on kuitenkin taipumus pitää rauhaa ja vakautta itsestään selvinä. Sen vuoksi se ei enää tunnu yksin riitä antamaan unionille legitimiteettiä. Kuten monet teistä ovat useasti todenneet, unionin on pystyttävä näyttämään kansalaisille hyödyllisyytensä myös muutoin, konkreettisemmin. Unionin tarpeellisuuden osoittaminen onnistuu parhaiten hoitamalla tehokkaasti unionin perustehtäviä, erityisesti lainsäädäntötyötä. Sen me voimme ja meidän pitääkin tehdä nyt heti voimassaolevien perussopimusten pohjalta. Eurooppa ei voi jäädä odottamaan uusia päätöksentekosääntöjä vaan sen tulee aloittaa toimintansa tehostaminen heti. Unionin on näytettävä, että se pystyy ihmisten elämään vaikuttaviin tuloksiin eikä pelkästään kiistelemään institutionaalisista kysymyksistä. Tehostaminen vaatii rohkeita päätöksiä Euroopan johtajilta ja päätöksentekijöiltä. Emme voi ajatella vain tätä hetkeä ja tulevia vaaleja vaan meidän on pidettävä mielessämme tulevien sukupolvien etu. Siksi on tehtävä myös päätöksiä, jotka ovat ehkä tuskallisia nyt mutta jotka auttavat tulevaisuuden luomisessa. Tulee olla myös valmiutta tinkiä kansallisista kannoista ja huolehtia Euroopan kokonaisuudesta. Unionin tulee keskittyä olennaiseen ja olla siinä olennaisessa tehokas. Se tarkoittaa toimintaa, josta unionin toiminnalla saadaan lisäarvoa verrattuna jäsenvaltioiden toimintaan yksinään. Tätä lisäarvoa voidaan saavuttaa hyvinvoinnin, turvallisuuden ja vapauden aloilla. Tavoitteiden toteuttaminen alkaa työskentelytavoistamme. Avoimuus on olennaista – kansalaisten on tiedettävä, miten heitä koskevat päätökset syntyvät. Lisääntyvä poliittinen keskustelu Euroopassa on kaikkien etu. Tässä myös teidän tehtävänne on erittäin keskeinen. Olen tyytyväinen siihen, että Eurooppa-neuvostossa päätimme lisätä neuvostojen istuntojen avoimuutta. Suomi tulee puheenjohtajavaltiona toteuttamaan kattavasti Eurooppa-neuvostossa hyväksyttyjä periaatteita neuvoston työn avoimuuden lisäämiseksi. Suomi pyrkii panostamaan avoimuuteen myös muilla tavoin, kaikessa käytännön työssä ja toiminnassa. Pyrimme siihen, että kaikki olennainen tieto olisi mahdollisimman nopeasti saatavissa puheenjohtajuussivuiltamme internetissä. Toisinaan tällaiset käytännön keinot vaikuttavat todelliseen tiedonsaantiin enemmän kuin poliittiset julistukset. Yhteistyömme puheenjohtajavaltiona Euroopan parlamentin kanssa on käynnistynyt hyvin. Haluan kiittää parlamentin puhemiestä ja kaikkia niitä muita Euroopan parlamentin edustajia, jotka osallistuivat Suomen hallituksen ja parlamentin väliseen tapaamiseen Helsingissä. Myös useat parlamentin valiokunnat sekä poliittiset ryhmät ovat vierailleet Suomessa ja käyneet hyödyllisiä keskusteluja puheenjohtajakautemme tavoitteista. Suomi panostaa puheenjohtajakaudellaan parempaan sääntelyyn eli lainsäädännön laatuun sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden huomioimiseen. Tässä ei ole kyse pelkästään säädösten karsimisesta. Euroopan unionissa tarvitaan sekä uutta lainsäädäntöä että jo olemassa olevan ajan tasalla pitämistä. Näin unioni vaikuttaa ja reagoi aktiivisesti ympäröivän maailman muutoksiin. Tuemme tässäkin komission työtä. Puheenjohtajavaltiona panostamme erityisesti siihen, että päätöksenteossa huomioidaan huolellisesti lainsäädäntöehdotusten taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön kohdistuvat vaikutukset. Tavoitteenamme on myös vauhdittaa komission antamia ehdotuksia, jotka tähtäävät lainsäädännön yksinkertaistamiseen ja ajantasaistamiseen. Neuvoston työn pohjana on vuoden 2006 työohjelma, jonka valmistelimme yhdessä Itävallan kanssa. Työn jatkuvuuden vuoksi peräkkäisten puheenjohtajavaltioiden yhteistoiminta on erittäin tärkeää. Itävallan kanssa se on sujunut hyvin, ja jatkamme yhteistyötä aivan yhtä positiivisissa merkeissä meitä seuraavan Saksan kanssa. Puheenjohtajavaltiona Suomi sitoutuu hoitamaan unionin asialistaa ja sen kaikkia asioita hyvin, tehokkaasti ja puolueettomasti. Se, että mainitsen tässä lyhyesti, mitä asioita Suomi aikoo puheenjohtajakaudellaan erityisesti painottaa, ei merkitse sitä, ettemme hoitaisi myös muita asioita hyvin. Joka sektorilla tarvitaan edistystä. Suomi haluaa edistää keskustelua unionin tulevaisuudesta. Tähän keskusteluun liittyvät niin konkreettinen kysymys unionin perustuslakisopimuksen tulevaisuudesta kuin unionin laajentuminen. Olen tyytyväinen siitä, että Eurooppa-neuvosto päätti kesäkuussa, että perustuslakisopimuksen suhteen siirrytään pelkästä tuumaamisesta aktiivisempaan vaiheeseen. Tämä kaksiraiteinen lähestymistapa on oikea: tehostamme toimintaa nykyisten sopimusten puitteissa samalla kun alamme pohtia perustuslakisopimuksen tulevaisuutta. Suomi aloittaa kaudellaan perustuslakisopimuksen tulevaisuuteen liittyvät konsultaatiot. Näillä jäsenvaltioiden ja instituutioiden kanssa käytävillä konsultaatioilla pohjustetaan vuoden 2007 ensimmäisellä vuosipuoliskolla, Saksan puheenjohtajakaudella, annettavaa raporttia. Olen vakuuttunut siitä, että jäsenvaltioiden yhdessä neuvottelema sopimus on laajentuvalle unionille tarpeellinen. Suomessa hallitus on antanut sopimuksen ratifioimista koskevan esityksen eduskunnalle kesäkuun alussa, ja eduskunta käsittelee asian syysistuntokaudellaan. Näin Suomi omalta osaltaan ottaa kantaa neuvoteltuun sopimukseen. Unionin laajentuminen on yksi Suomen puheenjohtajakauden keskeisistä kysymyksistä. Olen henkilökohtaisesti vakuuttunut siitä, että unionin laajentuminen on ollut menestystarina. Paitsi, että laajentuminen on keskeinen väline vakauden ja demokratian vahvistamisessa, se on myös yksi Euroopan strategisista vastauksista globalisaation haasteisiin. Tuoreet analyysit osoittavat viimeisimmän laajentumisen olleen selvästi hyödyksi sekä uusille että vanhoille jäsenvaltioille. Eurooppa-neuvosto kävi kesäkuussa tärkeän keskustelun unionin vastaanottokyvystä. Olen hyvin tyytyväinen siitä, että unionin vastaanottokykyä ei asetettu uudeksi jäsenyyskriteeriksi. Hakijavaltioille ei pidä asettaa uusia jäsenyyskriteerejä, mutta toisaalta olemassa olevista tulee ehdottomasti pitää kiinni. Lähtökohtani on, että unionin tulee jatkossakin säilyä avoimena yhteisönä. Jäsenyyskriteerit täyttävillä eurooppalaisilla valtioilla tulee olla mahdollisuus päästä jäseniksi. Puheenjohtajakaudellamme tehdään päätös Romanian ja Bulgarian jäsenyyden toteutumisen ajankohdasta. Myös Turkin ja Kroatian jäsenyysneuvotteluja viedään eteenpäin saavutetun edistymisen ja komission raporttien pohjalta. Suomi on koko jäsenyyskautensa ajan tukenut pyrkimyksiä tehostaa unionin instituutioiden toimintaa ja parantaa niiden välistä tiivistä yhteistyötä. Puheenjohtajana tulemme toimimaan tiiviissä ja hyvässä yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa. En tarkoita tällä vain parlamentin roolia yhteispäätösmenettelyssä tasaveroisena lainsäätäjänä neuvoston kanssa, vaan laajemmin unionin keskeisten tavoitteiden edistämisessä. Puheenjohtajavaltiona tulemme myös tukemaan Länsi-Balkanin maiden eurooppalaista perspektiiviä. Kuluva vuosi on monin tavoin ratkaiseva Länsi-Balkanin tulevaisuuden kannalta. Kosovon asemaan liittyvä prosessi on syksyllä todennäköisesti ratkaisuvaiheessa. Puheenjohtajana toivomme, että osapuolet saavuttavat tuloksia presidentti Martti Ahtisaaren johdolla käytävissä vaativissa neuvotteluissa vuoden loppuun mennessä. Erittäin tärkeä alue Suomen puheenjohtajakaudella on unionin ja sen jäsenvaltioiden kilpailukyky, niiden menestyminen globaalissa kilpailussa. Panostamme niihin puheenjohtajakaudellamme laaja-alaisesti neuvoston eri kokoonpanoissa. Olennainen kysymys on, mistä Eurooppa löytää taloudellisen kasvun perustan. Suomen vastaus on, että se löytyy muun muassa innovaatioista, energiaratkaisuista, työn laadusta ja tuottavuudesta, maailmankaupan avoimuudesta, maahanmuutosta ja hyvin toimivasta sosiaaliturvasta. Päävastuu kilpailukyvyn suhteen on jäsenvaltioilla, joiden tulisi ottaa siinä vahva omistajuus. Myös unionin tulee hoitaa oma osansa. Suomi pyrkii pääsemään tuloksiin tutkimuksen 7. puiteohjelman suhteen. Samoin tuloksiin pyritään kemikaaliasetus REACHin, palveludirektiivin, työaikadirektiivin sekä kansainvälisiä verkkovierailuja sääntelevän asetuksen suhteen. Haluamme edetä laaja-alaisen innovaatiopolitiikan kehittämisessä. Nostamme sekä neuvoston lainsäädäntötyössä että Lahdessa järjestettävässä valtionpäämiesten tapaamisessa esille aloitteita, joilla luodaan innovaatioiden synnyttämiselle ja tehokkaalle käyttöön otolle suotuisa ympäristö. Kyse on kysyntävetoisesta innovaatiopolitiikasta. Lahdessa valtionpäämiehet voivat vauhdittaa tarvittavia päätöksiä. Laaja-alainen innovaatiopolitiikka edellyttää unionin yhteisen toiminnan ja päätöksenteon tehostamista muun muassa standardisoinnissa, henkisen omaisuuden suojassa ja rahoitusmarkkinoiden kehittämisessä. Yhtä lailla tärkeää on vauhdittaa opiskelijoiden ja tutkijoiden liikkuvuutta, korkeakoulujen yhteistyötä sekä eurooppalaisen huippuosaamisen keskittymien luomista. Haluan myös painottaa avoimen maailmantalouden tuoman kilpailun myönteistä vaikutusta innovaatioiden käyttöönotolle. Eurooppa tarvitsee lisää henkisten ja materiaalisten resurssien liikkuvuutta. Innovaatiopolitiikan tukijalka löytyy unionin sisämarkkinoista ja niiden edelleen kehittämisestä. Sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan esteitä on raivattava, jotta taloudellisesta integraatiosta voitaisiin täysimääräisesti hyötyä. Sisämarkkinat ovat EU:n kivijalka. Tätä ei pidä unohtaa. Palvelumarkkinoiden merkitys on tässä suuri ja on erittäin hyvä, että palveludirektiivistä ollaan pääsemässä ratkaisuun. Euroopan parlamentin rooli on ollut ratkaisevan tärkeä. Toivon, että direktiivin lopullinen hyväksyntä voisi tapahtua suoraan Euroopan parlamentin toisessa käsittelyssä. Myös energiaa koskevat ulkosuhteet ovat asialistalla Lahden epävirallisessa valtionpäämiesten tapaamisessa. Venäjän presidentti Vladimir Putin on kutsuttu tapaamisen jälkeiselle illalliselle, jolloin hänellä ja EU-valtioiden johtajilla on mahdollisuus vapaamuotoiseen keskusteluun. Kohtuuhintaisen energian saannin turvaaminen kuuluu Euroopan taloudellisen menestyksen edellytyksiin. Kaikkia jäsenvaltioita koskevat energian hintojen nousuun, toimitusvarmuuteen ja ilmastonmuutokseen liittyvät haasteet. Energiapolitiikan valinnat ovat pitkälti kansallisia kysymyksiä. Euroopan unioni tarvitsee kuitenkin yhteisiä energiapolitiikan linjoja ja erityisesti johdonmukaista politiikkaa käsitellessään energian ulkosuhteita. Suomen puheenjohtajakaudella haluamme edistää strategista keskustelua siitä, millä tavoin energiapolitiikan tavoitteiden tulee näkyä unionin ulkosuhdetoiminnassa. Suomen oma kansallinen parlamentti, eduskunta, viettää juhlavuotta. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta yksikamarisen eduskunnan perustamisesta sekä yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta. Kaikki, niin naiset kuin miehetkin, saivat samalla kertaa sekä äänioikeuden että oikeuden asettua ehdokkaaksi. Olemme ylpeitä tästä demokratiamme merkkipaalusta. Energian käytöllä ja energian lähteiden valinnalla on kiinteä yhteys aikamme vakavimpaan ympäristöuhkaan, ilmastonmuutokseen. Ilmastopolitiikan osalta erityisen tärkeä kysymys on neuvotteluiden edistäminen YK:n ilmastosopimusjärjestelmän kehittämisestä vuoden 2012 jälkeen. Suomi pyrkii puheenjohtajana edistämään kansainvälisesti sellaisia keskusteluja, jotka voivat johtaa EU:n tavoitteen mukaisesti kaikki ilmastonmuutoksen kannalta keskeiset maat kattavaan kunnianhimoiseen sopimusjärjestelyyn. Kattava pohja edesauttaisi paitsi ilmastohaasteeseen vastaamista mahdollisimman tehokkaasti myös EU:n kilpailukyvyn turvaamista. Molemmat aiheet – energia ja ilmastonmuutos – ovat vahvasti esillä Suomen puheenjohtajakaudella kolmansien maiden kanssa pidettävissä huippukokouksissa, mukaan lukien kymmenvuotisjuhlaa Helsingissä viettävä EU:n ja Aasian maiden Asem-huippukokous. Olen hyvin tietoinen siitä, että miljoonat eurooppalaiset pelkäävät globaalia kilpailua ja että he sen vuoksi vastustavat myös monia muutoksia. Tämä pelko on tullut esille muun muassa palveludirektiivin käsittelyssä. Tämä pelko on otettava vakavasti. Korostan, ettei kilpailukykyä Euroopassa yritetä kohottaa hinnalla millä hyvänsä ja seurauksista välittämättä. Pitää olla tasapaino uudistusten, sosiaalisen turvallisuuden ja ympäristön kestävyyden välillä. Usein kuitenkin uudet toimintatavat ja moderni tekniikka edistävät sekä talouden kasvua että hyvinvointia ja vähentävät ympäristöpäästöjä. Eurooppalaisten hyvinvointiyhteiskuntien säilyttäminen edellyttää kilpailukyvyn parantamista, työllisyysasteen nostamista ja työn tuottavuuden parantamista. Tuloksia on haettava läheisessä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa. On etsittävä uutta joustavuuden ja turvallisuuden tasapainoa. Tämän vuoksi Suomi isännöi juuri Lahden valtionpäämiestapaamisen alla ylimääräisen sosiaalihuippukokouksen, jossa käsittelemme näitä teemoja. Unionin ulkosuhteilla on yhteys talouteen, sillä unionin ulkopoliittisen toiminnan perusta on sen taloudellinen vahvuus. Kiinnostavuus ja houkuttelevuus kauppakumppanina antaa meille vaikutusvaltaa. EU:sta on tullut maailmanlaajuinen toimija, jolla ei ulkoisessa toiminnassaan ole varaa tuumaustaukoon. Suomen puheenjohtajakaudella lujitetaan EU:n kansainvälistä roolia ja vahvistetaan toiminnan johdonmukaisuutta. Unionilla on moniin muihin kansainvälisiin toimijoihin verrattuna kattava valikoima välineitä käytössään. Niitä tulee käyttää yhdenmukaisesti, on sitten kysymys ulko-, kauppa-, kehitysyhteistyö- tai ihmisoikeuspolitiikasta. Unionin ääni kuuluu maailmalla yhtenäisenä vain, jos se on yhtenäinen. Kehitämme edelleen unionin kriisinhallintaa. Nopean toiminnan joukkojen on oltava täydessä valmiudessa vuoden 2007 alussa. Siviili- ja sotilaallisen kriisinhallinnan yhteensovittamista jatketaan. EU:n suhteet Venäjään sekä pohjoinen ulottuvuus ovat Suomen puheenjohtajakauden painopistealueita. Myös Länsi-Balkan, transatlanttiset suhteet sekä Aasia ovat vahvasti esillä asialistalla. EU:n ja Venäjän suhteet eivät rajoitu vain kauppaan ja energiaan vaan tavoitteena on laaja-alainen kumppanuus, jossa meitä yhdistävät eurooppalaiset arvot ja maailmanlaajuiset intressit. Tavoitteena on saada Venäjä yhä tiiviimmin mukaan demokraattiseen eurooppalaiseen yhteistyöhön yhteiskunnan eri osa-alueilla. Siinä tarvitaan lisää vuorovaikutusta EU-valtioiden ja Venäjän välillä, myös opiskelijavaihtoa, kulttuuriyhteistyötä ja kansalaisyhteiskunnan aktiivista panosta. Suomen puheenjohtajakaudella keskustellaan uudesta sopimuskehikosta ensi vuoden lopulla päättyvälle EU:n ja Venäjän kumppanuus- ja yhteistyösopimukselle. Pohjoisen ulottuvuuden osalta olemme päässeet jo pitkälle – uusi poliittinen kehyssopimus allekirjoitetaan syksyn aikana. Pohjoisen ulottuvuuden kehittyminen on arvokasta myös muun Itämerellä harjoitettavan yhteistyön kannalta. Suomessa eduskunta on tiiviisti mukana EU-asioiden käsittelyssä, ja sillä on paljon vaikutusvaltaa. Ehkä tämä kokemuksemme hedelmällisestä yhteistyöstä eduskunnan kanssa on omalta osaltaan tehnyt meille suomalaisille niin luontevaksi tiiviin yhteistyön myös Euroopan parlamentin kanssa. Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien työ ei ole päällekkäistä vaan kullakin on oma roolinsa unioniasioissa. Pohjimmiltaan niillä on kuitenkin sama perustavaa laatua oleva pyrkimys: demokratian vahvistaminen unionissa. Edellä sanotun ohella panostamme luonnollisesti Lähi-itään ja muihin maailman kriisialueisiin. Olemme erittäin huolestuneita palestiinalaisalueen tilanteesta, josta on tänään tärkeä erilliskeskustelu. Ulkosuhteissa yllätykset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Suomi on myös valmistautunut kantamaan puheenjohtajan vastuun eteen tulevista yllätyksistä. Suomen puheenjohtajakaudella tehdään perusteellinen poliittinen arviointi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella saavutetusta edistymisestä. Tarvitsemme konkreettisia toimia, tehokasta päätöksentekoa sekä jo tehtyjen päätösten tinkimätöntä kansallista täytäntöönpanoa. Tampereen huippukokous antoi vuonna 1999 suunnan oikeus- ja sisäasioiden kunnianhimoiselle ja demokraattiselle kehittämiselle. Nyt vuonna 2006 Haagin ohjelman arvio antaa mahdollisuuden oikeus- ja sisäasioiden eurooppalaisen yhteistyön aktiiviseen eteenpäin viemiseen. Kansalaiset odottavat Euroopan unionilta tehokkaita toimia kansainvälisen rikollisuuden, ihmiskaupan ja terrorismin torjunnassa. Suomen puheenjohtajakaudella koetellaan jäsenvaltioiden poliittista halua sitoutua päätöksenteon tehostamiseen, erityisesti poliisi- ja rikosoikeuden alalla. Työskentelyä voidaan tehostaa, mikäli jäsenvaltiot ovat valmiita siirtymään määräenemmistöpäätöksiin ja yhteisöllistämiseen tällä alalla. Saimme tätä koskevan selvitystehtävän yhdessä komission kanssa viimeisimmältä Eurooppa-neuvostolta. Korostan, ettei poliisi- ja rikosoikeudellisen alan yhteistyössä ole kyse rusinoiden poimimisesta pullasta. Emme yritä saattaa perustuslakisopimusta voimaan keittiön kautta, sillä muutokset voidaan tehdä jo Nizzan sopimuksen pohjalta. Suomi haluaa vahvistaa myös vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteutumista oikeudellisessa yhteistyössä. Kun toisen jäsenvaltion tekemät tuomiot ja oikeusviranomaisten päätökset laitetaan toteen sellaisenaan, voidaan konkreettisesti tehostaa laajojen, rajat ylittävien rikosten tutkintaa sekä nopeuttaa oikeudenkäyntejä. Hyvä esimerkki tästä on eurooppalainen pidätysmääräys, jonka ansiosta rikoksesta epäiltyjen luovutusajat ovat lyhentyneet yli puolesta vuodesta jopa yhteen päivään. Viimeaikaiset tapahtumat, muun muassa Kanarian saarilla ja Maltalla, ovat nostaneet laittoman maahanmuuton jälleen otsikoihin. Unionin käytössä olevia keinovalikoimia on tutkittava laajasti, mukaan lukien sopiminen yhteisistä linjauksista laillisessa maahanmuutossa. Rajavalvonnan tehostaminen on vain yksi, vaikkakin tärkeä osa ratkaisua. Yhteistyön merkitystä laittoman maahanmuuton alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa ei voida liikaa korostaa. On huolehdittava siitä, että unionin yhteinen turvapaikkajärjestelmä on valmis vuoteen 2010 mennessä. Unionin on pystyttävä takaamaan suoja niille, jotka sitä tarvitsevat yhtäläisten menettelyjen ja lainsäädännön pohjalta. Huomiota on kiinnitettävä myös muuttoliikekysymysten ulkoiseen ulottuvuuteen ja kumppanuuteen naapurimaidemme kanssa. Kuten jo alussa totesin, instituutioiden sekä eurooppalaisen ja kansallisen tason yhteistoimintaa tulee edelleen kehittää. Kiitän tänään teitä erityisesti tästä tilaisuudesta esitellä Suomen puheenjohtajakauden painopisteitä ja keskustella kanssanne niiden edistämisestä. Odotan mielenkiinnolla kommenttejanne sekä tänään että myöhemmin sekä täysistuntosalissa että muissa yhteyksissä. Keskustelu Euroopan kehittämisestä on tärkeää poliittisista eroista riippumatta. Euroopan parlamentin ryhmäjohtajat osoittivat esimerkiksi kansalaistilaisuudessa Helsingissä kesäkuun alussa sekä halua että kykyä eurooppalaisen asialistan edistämiseen. Me Suomessakin olemme tottuneet tekemään tuloksellista poliittista yhteistyötä yli puoluerajojen. Se on luontevaa myös eurooppalaisella tasolla. Toivon yhteistyöltämme seuraavan kuuden kuukauden aikana parhaita mahdollisia tuloksia. Saavun mielelläni Euroopan parlamentin kuultavaksi Suomen kaudella järjestettävien huippukokousten yhteydessä. Me elämme suurten haasteiden aikaa. Unionin pitää katsoa eteenpäin, tarttua rohkeasti uudistuksiin ja osoittaa poliittista tahtoa kehittää Eurooppaa. Uskon, että monessa asiassa oikea vastaus on enemmän Eurooppaa, ei vähemmän. Suomi pyrkii puheenjohtajakaudellaan kääntämään unionin katsetta ulospäin ja eteenpäin. Meidän tulee miettiä, millaisen unionin haluamme 10–20 vuoden kuluttua ja miten se saavutetaan. Meidän on eurooppalaisina tunnistettava aikakautemme historialliset muutosvoimat, vastattava niihin ja tehtävä niistä kumppaneitamme. Globalisaation kohtaaminen on EU:n suuri haaste. Alkavaa puheenjohtajuutta on jo ehditty luonnehtia eräänlaiseksi ylimenokaudeksi. Sen aikana hoidettaisiin vain juoksevat asiat ja valmistauduttaisiin aikaan, jolloin edellytykset tarttua unionimme suuriin kysymyksiin olisivat käsillä. On kuitenkin sanottava selkeästi, että vaikka Euroopan unionissa olisikin tiettyä odottelevaa mielialaa, muu maailma ympärillämme ei pysähdy. Olisi väärin yhteisen Eurooppamme tulevia sukupolvia kohtaan, jos ummistaisimme silmämme historiallisilta haasteiltamme ja jäisimme odottelemaan aikaa parempaa. Se aika on tässä ja nyt. Maailma unionin ympärillä muuttuu ja jollemme pidä varaamme, jäämme siitä jälkeen yhä enemmän. Se olisi tuhoisaa ennen kaikkea lastemme, tulevien sukupolvien, tulevaisuuden kannalta. Heidän vuokseen Euroopan tulee lopettaa sisäänpäin katsominen ja miettiä myös pidemmällä tähtäimellä asemaamme globaalissa maailmassa. Maailma ympärillämme ei odota. Tulevaisuutemme vaatii meiltä konkreettisia toimia nyt, vaikka niiden vaikutukset näkyvätkin vasta myöhemmin. Unionin päätöksentekokyvyssä on viime vuosina ollut toivomisen varaa ja kansalaiset ovat entistä kriittisempiä sitä kohtaan. En kuitenkaan yhdy pessimistisiin puheisiin unionin kriisistä vaan uskon, että sen tämänhetkiset ongelmat ovat voitettavissa. Rahoituskehyksistä sopuun pääseminen ja edistyminen palveludirektiivin suhteen ovat esimerkkejä siitä, että unioni pystyy tärkeisiin päätöksiin, kun poliittista tahtoa löytyy. Uskon, että sitä löytyy kaikista unionin toimielimistä. Euroopan unioni on arvoyhteisö, joka on olemassa kansalaisiaan varten. Sen vuoksi unionin alentunut legitimiteetti, sen oikeutuksen ja uskottavuuden väheneminen kansalaisten silmissä on otettava vakavasti."@sk18 "Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin ja poliittisten ryhmien jäsenet, komission puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, kunnianarvoisat vieraat, kiitän lämpimästi tilaisuudesta tulla keskustelemaan Euroopan parlamentin kanssa Suomen puheenjohtajakauden painopisteistä ja tärkeimmistä tavoitteista. Puheenjohtajuuden hoitaminen Euroopan unionissa on vaativa tehtävä, mutta samalla se on suuri kunnia ja etuoikeus, jonka Suomi hoitaa mielellään. Osittain tässä tunteessa unionin legitimiteetin heikkenemisestä on kyse siitä, etteivät kansalaiset tiedä, mitä unioni tekee heidän hyväkseen. Monia kansalaisten elämään konkreettisesti vaikuttavia asioita – kuten oikeutta asua, työskennellä ja opiskella kaikkialla unionin alueella – pidetään itsestään selvinä. Ei muisteta, että ne ovat mahdollisia nimenomaan unionin ansiosta. Mutta tiedonpuute ei selitä kaikkea vaan unionin on myös pystyttävä parantamaan toimintaansa. Unionin on pystyttävä tuloksiin, joiden vaikutukset kansalaiset voivat nähdä omassa elämässään. Unionin perustavaa laatua oleva lähtökohta, rauhan ja vakauden turvaaminen Euroopassa, on edelleen ajankohtainen. Sain siitä henkilökohtaisesti muistutuksen muutaman viikon takaisella Kroatian-matkallani – he haluavat unionin jäseniksi, jottei heidän tai heidän lastensa tarvitsisi enää koskaan nähdä sotaa. Monilla muilla, koko ikänsä rauhan aikana eläneillä ihmisillä, on kuitenkin taipumus pitää rauhaa ja vakautta itsestään selvinä. Sen vuoksi se ei enää tunnu yksin riitä antamaan unionille legitimiteettiä. Kuten monet teistä ovat useasti todenneet, unionin on pystyttävä näyttämään kansalaisille hyödyllisyytensä myös muutoin, konkreettisemmin. Unionin tarpeellisuuden osoittaminen onnistuu parhaiten hoitamalla tehokkaasti unionin perustehtäviä, erityisesti lainsäädäntötyötä. Sen me voimme ja meidän pitääkin tehdä nyt heti voimassaolevien perussopimusten pohjalta. Eurooppa ei voi jäädä odottamaan uusia päätöksentekosääntöjä vaan sen tulee aloittaa toimintansa tehostaminen heti. Unionin on näytettävä, että se pystyy ihmisten elämään vaikuttaviin tuloksiin eikä pelkästään kiistelemään institutionaalisista kysymyksistä. Tehostaminen vaatii rohkeita päätöksiä Euroopan johtajilta ja päätöksentekijöiltä. Emme voi ajatella vain tätä hetkeä ja tulevia vaaleja vaan meidän on pidettävä mielessämme tulevien sukupolvien etu. Siksi on tehtävä myös päätöksiä, jotka ovat ehkä tuskallisia nyt mutta jotka auttavat tulevaisuuden luomisessa. Tulee olla myös valmiutta tinkiä kansallisista kannoista ja huolehtia Euroopan kokonaisuudesta. Unionin tulee keskittyä olennaiseen ja olla siinä olennaisessa tehokas. Se tarkoittaa toimintaa, josta unionin toiminnalla saadaan lisäarvoa verrattuna jäsenvaltioiden toimintaan yksinään. Tätä lisäarvoa voidaan saavuttaa hyvinvoinnin, turvallisuuden ja vapauden aloilla. Tavoitteiden toteuttaminen alkaa työskentelytavoistamme. Avoimuus on olennaista – kansalaisten on tiedettävä, miten heitä koskevat päätökset syntyvät. Lisääntyvä poliittinen keskustelu Euroopassa on kaikkien etu. Tässä myös teidän tehtävänne on erittäin keskeinen. Olen tyytyväinen siihen, että Eurooppa-neuvostossa päätimme lisätä neuvostojen istuntojen avoimuutta. Suomi tulee puheenjohtajavaltiona toteuttamaan kattavasti Eurooppa-neuvostossa hyväksyttyjä periaatteita neuvoston työn avoimuuden lisäämiseksi. Suomi pyrkii panostamaan avoimuuteen myös muilla tavoin, kaikessa käytännön työssä ja toiminnassa. Pyrimme siihen, että kaikki olennainen tieto olisi mahdollisimman nopeasti saatavissa puheenjohtajuussivuiltamme internetissä. Toisinaan tällaiset käytännön keinot vaikuttavat todelliseen tiedonsaantiin enemmän kuin poliittiset julistukset. Yhteistyömme puheenjohtajavaltiona Euroopan parlamentin kanssa on käynnistynyt hyvin. Haluan kiittää parlamentin puhemiestä ja kaikkia niitä muita Euroopan parlamentin edustajia, jotka osallistuivat Suomen hallituksen ja parlamentin väliseen tapaamiseen Helsingissä. Myös useat parlamentin valiokunnat sekä poliittiset ryhmät ovat vierailleet Suomessa ja käyneet hyödyllisiä keskusteluja puheenjohtajakautemme tavoitteista. Suomi panostaa puheenjohtajakaudellaan parempaan sääntelyyn eli lainsäädännön laatuun sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden huomioimiseen. Tässä ei ole kyse pelkästään säädösten karsimisesta. Euroopan unionissa tarvitaan sekä uutta lainsäädäntöä että jo olemassa olevan ajan tasalla pitämistä. Näin unioni vaikuttaa ja reagoi aktiivisesti ympäröivän maailman muutoksiin. Tuemme tässäkin komission työtä. Puheenjohtajavaltiona panostamme erityisesti siihen, että päätöksenteossa huomioidaan huolellisesti lainsäädäntöehdotusten taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön kohdistuvat vaikutukset. Tavoitteenamme on myös vauhdittaa komission antamia ehdotuksia, jotka tähtäävät lainsäädännön yksinkertaistamiseen ja ajantasaistamiseen. Neuvoston työn pohjana on vuoden 2006 työohjelma, jonka valmistelimme yhdessä Itävallan kanssa. Työn jatkuvuuden vuoksi peräkkäisten puheenjohtajavaltioiden yhteistoiminta on erittäin tärkeää. Itävallan kanssa se on sujunut hyvin, ja jatkamme yhteistyötä aivan yhtä positiivisissa merkeissä meitä seuraavan Saksan kanssa. Puheenjohtajavaltiona Suomi sitoutuu hoitamaan unionin asialistaa ja sen kaikkia asioita hyvin, tehokkaasti ja puolueettomasti. Se, että mainitsen tässä lyhyesti, mitä asioita Suomi aikoo puheenjohtajakaudellaan erityisesti painottaa, ei merkitse sitä, ettemme hoitaisi myös muita asioita hyvin. Joka sektorilla tarvitaan edistystä. Suomi haluaa edistää keskustelua unionin tulevaisuudesta. Tähän keskusteluun liittyvät niin konkreettinen kysymys unionin perustuslakisopimuksen tulevaisuudesta kuin unionin laajentuminen. Olen tyytyväinen siitä, että Eurooppa-neuvosto päätti kesäkuussa, että perustuslakisopimuksen suhteen siirrytään pelkästä tuumaamisesta aktiivisempaan vaiheeseen. Tämä kaksiraiteinen lähestymistapa on oikea: tehostamme toimintaa nykyisten sopimusten puitteissa samalla kun alamme pohtia perustuslakisopimuksen tulevaisuutta. Suomi aloittaa kaudellaan perustuslakisopimuksen tulevaisuuteen liittyvät konsultaatiot. Näillä jäsenvaltioiden ja instituutioiden kanssa käytävillä konsultaatioilla pohjustetaan vuoden 2007 ensimmäisellä vuosipuoliskolla, Saksan puheenjohtajakaudella, annettavaa raporttia. Olen vakuuttunut siitä, että jäsenvaltioiden yhdessä neuvottelema sopimus on laajentuvalle unionille tarpeellinen. Suomessa hallitus on antanut sopimuksen ratifioimista koskevan esityksen eduskunnalle kesäkuun alussa, ja eduskunta käsittelee asian syysistuntokaudellaan. Näin Suomi omalta osaltaan ottaa kantaa neuvoteltuun sopimukseen. Unionin laajentuminen on yksi Suomen puheenjohtajakauden keskeisistä kysymyksistä. Olen henkilökohtaisesti vakuuttunut siitä, että unionin laajentuminen on ollut menestystarina. Paitsi, että laajentuminen on keskeinen väline vakauden ja demokratian vahvistamisessa, se on myös yksi Euroopan strategisista vastauksista globalisaation haasteisiin. Tuoreet analyysit osoittavat viimeisimmän laajentumisen olleen selvästi hyödyksi sekä uusille että vanhoille jäsenvaltioille. Eurooppa-neuvosto kävi kesäkuussa tärkeän keskustelun unionin vastaanottokyvystä. Olen hyvin tyytyväinen siitä, että unionin vastaanottokykyä ei asetettu uudeksi jäsenyyskriteeriksi. Hakijavaltioille ei pidä asettaa uusia jäsenyyskriteerejä, mutta toisaalta olemassa olevista tulee ehdottomasti pitää kiinni. Lähtökohtani on, että unionin tulee jatkossakin säilyä avoimena yhteisönä. Jäsenyyskriteerit täyttävillä eurooppalaisilla valtioilla tulee olla mahdollisuus päästä jäseniksi. Puheenjohtajakaudellamme tehdään päätös Romanian ja Bulgarian jäsenyyden toteutumisen ajankohdasta. Myös Turkin ja Kroatian jäsenyysneuvotteluja viedään eteenpäin saavutetun edistymisen ja komission raporttien pohjalta. Suomi on koko jäsenyyskautensa ajan tukenut pyrkimyksiä tehostaa unionin instituutioiden toimintaa ja parantaa niiden välistä tiivistä yhteistyötä. Puheenjohtajana tulemme toimimaan tiiviissä ja hyvässä yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa. En tarkoita tällä vain parlamentin roolia yhteispäätösmenettelyssä tasaveroisena lainsäätäjänä neuvoston kanssa, vaan laajemmin unionin keskeisten tavoitteiden edistämisessä. Puheenjohtajavaltiona tulemme myös tukemaan Länsi-Balkanin maiden eurooppalaista perspektiiviä. Kuluva vuosi on monin tavoin ratkaiseva Länsi-Balkanin tulevaisuuden kannalta. Kosovon asemaan liittyvä prosessi on syksyllä todennäköisesti ratkaisuvaiheessa. Puheenjohtajana toivomme, että osapuolet saavuttavat tuloksia presidentti Martti Ahtisaaren johdolla käytävissä vaativissa neuvotteluissa vuoden loppuun mennessä. Erittäin tärkeä alue Suomen puheenjohtajakaudella on unionin ja sen jäsenvaltioiden kilpailukyky, niiden menestyminen globaalissa kilpailussa. Panostamme niihin puheenjohtajakaudellamme laaja-alaisesti neuvoston eri kokoonpanoissa. Olennainen kysymys on, mistä Eurooppa löytää taloudellisen kasvun perustan. Suomen vastaus on, että se löytyy muun muassa innovaatioista, energiaratkaisuista, työn laadusta ja tuottavuudesta, maailmankaupan avoimuudesta, maahanmuutosta ja hyvin toimivasta sosiaaliturvasta. Päävastuu kilpailukyvyn suhteen on jäsenvaltioilla, joiden tulisi ottaa siinä vahva omistajuus. Myös unionin tulee hoitaa oma osansa. Suomi pyrkii pääsemään tuloksiin tutkimuksen 7. puiteohjelman suhteen. Samoin tuloksiin pyritään kemikaaliasetus REACHin, palveludirektiivin, työaikadirektiivin sekä kansainvälisiä verkkovierailuja sääntelevän asetuksen suhteen. Haluamme edetä laaja-alaisen innovaatiopolitiikan kehittämisessä. Nostamme sekä neuvoston lainsäädäntötyössä että Lahdessa järjestettävässä valtionpäämiesten tapaamisessa esille aloitteita, joilla luodaan innovaatioiden synnyttämiselle ja tehokkaalle käyttöön otolle suotuisa ympäristö. Kyse on kysyntävetoisesta innovaatiopolitiikasta. Lahdessa valtionpäämiehet voivat vauhdittaa tarvittavia päätöksiä. Laaja-alainen innovaatiopolitiikka edellyttää unionin yhteisen toiminnan ja päätöksenteon tehostamista muun muassa standardisoinnissa, henkisen omaisuuden suojassa ja rahoitusmarkkinoiden kehittämisessä. Yhtä lailla tärkeää on vauhdittaa opiskelijoiden ja tutkijoiden liikkuvuutta, korkeakoulujen yhteistyötä sekä eurooppalaisen huippuosaamisen keskittymien luomista. Haluan myös painottaa avoimen maailmantalouden tuoman kilpailun myönteistä vaikutusta innovaatioiden käyttöönotolle. Eurooppa tarvitsee lisää henkisten ja materiaalisten resurssien liikkuvuutta. Innovaatiopolitiikan tukijalka löytyy unionin sisämarkkinoista ja niiden edelleen kehittämisestä. Sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan esteitä on raivattava, jotta taloudellisesta integraatiosta voitaisiin täysimääräisesti hyötyä. Sisämarkkinat ovat EU:n kivijalka. Tätä ei pidä unohtaa. Palvelumarkkinoiden merkitys on tässä suuri ja on erittäin hyvä, että palveludirektiivistä ollaan pääsemässä ratkaisuun. Euroopan parlamentin rooli on ollut ratkaisevan tärkeä. Toivon, että direktiivin lopullinen hyväksyntä voisi tapahtua suoraan Euroopan parlamentin toisessa käsittelyssä. Myös energiaa koskevat ulkosuhteet ovat asialistalla Lahden epävirallisessa valtionpäämiesten tapaamisessa. Venäjän presidentti Vladimir Putin on kutsuttu tapaamisen jälkeiselle illalliselle, jolloin hänellä ja EU-valtioiden johtajilla on mahdollisuus vapaamuotoiseen keskusteluun. Kohtuuhintaisen energian saannin turvaaminen kuuluu Euroopan taloudellisen menestyksen edellytyksiin. Kaikkia jäsenvaltioita koskevat energian hintojen nousuun, toimitusvarmuuteen ja ilmastonmuutokseen liittyvät haasteet. Energiapolitiikan valinnat ovat pitkälti kansallisia kysymyksiä. Euroopan unioni tarvitsee kuitenkin yhteisiä energiapolitiikan linjoja ja erityisesti johdonmukaista politiikkaa käsitellessään energian ulkosuhteita. Suomen puheenjohtajakaudella haluamme edistää strategista keskustelua siitä, millä tavoin energiapolitiikan tavoitteiden tulee näkyä unionin ulkosuhdetoiminnassa. Suomen oma kansallinen parlamentti, eduskunta, viettää juhlavuotta. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta yksikamarisen eduskunnan perustamisesta sekä yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta. Kaikki, niin naiset kuin miehetkin, saivat samalla kertaa sekä äänioikeuden että oikeuden asettua ehdokkaaksi. Olemme ylpeitä tästä demokratiamme merkkipaalusta. Energian käytöllä ja energian lähteiden valinnalla on kiinteä yhteys aikamme vakavimpaan ympäristöuhkaan, ilmastonmuutokseen. Ilmastopolitiikan osalta erityisen tärkeä kysymys on neuvotteluiden edistäminen YK:n ilmastosopimusjärjestelmän kehittämisestä vuoden 2012 jälkeen. Suomi pyrkii puheenjohtajana edistämään kansainvälisesti sellaisia keskusteluja, jotka voivat johtaa EU:n tavoitteen mukaisesti kaikki ilmastonmuutoksen kannalta keskeiset maat kattavaan kunnianhimoiseen sopimusjärjestelyyn. Kattava pohja edesauttaisi paitsi ilmastohaasteeseen vastaamista mahdollisimman tehokkaasti myös EU:n kilpailukyvyn turvaamista. Molemmat aiheet – energia ja ilmastonmuutos – ovat vahvasti esillä Suomen puheenjohtajakaudella kolmansien maiden kanssa pidettävissä huippukokouksissa, mukaan lukien kymmenvuotisjuhlaa Helsingissä viettävä EU:n ja Aasian maiden Asem-huippukokous. Olen hyvin tietoinen siitä, että miljoonat eurooppalaiset pelkäävät globaalia kilpailua ja että he sen vuoksi vastustavat myös monia muutoksia. Tämä pelko on tullut esille muun muassa palveludirektiivin käsittelyssä. Tämä pelko on otettava vakavasti. Korostan, ettei kilpailukykyä Euroopassa yritetä kohottaa hinnalla millä hyvänsä ja seurauksista välittämättä. Pitää olla tasapaino uudistusten, sosiaalisen turvallisuuden ja ympäristön kestävyyden välillä. Usein kuitenkin uudet toimintatavat ja moderni tekniikka edistävät sekä talouden kasvua että hyvinvointia ja vähentävät ympäristöpäästöjä. Eurooppalaisten hyvinvointiyhteiskuntien säilyttäminen edellyttää kilpailukyvyn parantamista, työllisyysasteen nostamista ja työn tuottavuuden parantamista. Tuloksia on haettava läheisessä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa. On etsittävä uutta joustavuuden ja turvallisuuden tasapainoa. Tämän vuoksi Suomi isännöi juuri Lahden valtionpäämiestapaamisen alla ylimääräisen sosiaalihuippukokouksen, jossa käsittelemme näitä teemoja. Unionin ulkosuhteilla on yhteys talouteen, sillä unionin ulkopoliittisen toiminnan perusta on sen taloudellinen vahvuus. Kiinnostavuus ja houkuttelevuus kauppakumppanina antaa meille vaikutusvaltaa. EU:sta on tullut maailmanlaajuinen toimija, jolla ei ulkoisessa toiminnassaan ole varaa tuumaustaukoon. Suomen puheenjohtajakaudella lujitetaan EU:n kansainvälistä roolia ja vahvistetaan toiminnan johdonmukaisuutta. Unionilla on moniin muihin kansainvälisiin toimijoihin verrattuna kattava valikoima välineitä käytössään. Niitä tulee käyttää yhdenmukaisesti, on sitten kysymys ulko-, kauppa-, kehitysyhteistyö- tai ihmisoikeuspolitiikasta. Unionin ääni kuuluu maailmalla yhtenäisenä vain, jos se on yhtenäinen. Kehitämme edelleen unionin kriisinhallintaa. Nopean toiminnan joukkojen on oltava täydessä valmiudessa vuoden 2007 alussa. Siviili- ja sotilaallisen kriisinhallinnan yhteensovittamista jatketaan. EU:n suhteet Venäjään sekä pohjoinen ulottuvuus ovat Suomen puheenjohtajakauden painopistealueita. Myös Länsi-Balkan, transatlanttiset suhteet sekä Aasia ovat vahvasti esillä asialistalla. EU:n ja Venäjän suhteet eivät rajoitu vain kauppaan ja energiaan vaan tavoitteena on laaja-alainen kumppanuus, jossa meitä yhdistävät eurooppalaiset arvot ja maailmanlaajuiset intressit. Tavoitteena on saada Venäjä yhä tiiviimmin mukaan demokraattiseen eurooppalaiseen yhteistyöhön yhteiskunnan eri osa-alueilla. Siinä tarvitaan lisää vuorovaikutusta EU-valtioiden ja Venäjän välillä, myös opiskelijavaihtoa, kulttuuriyhteistyötä ja kansalaisyhteiskunnan aktiivista panosta. Suomen puheenjohtajakaudella keskustellaan uudesta sopimuskehikosta ensi vuoden lopulla päättyvälle EU:n ja Venäjän kumppanuus- ja yhteistyösopimukselle. Pohjoisen ulottuvuuden osalta olemme päässeet jo pitkälle – uusi poliittinen kehyssopimus allekirjoitetaan syksyn aikana. Pohjoisen ulottuvuuden kehittyminen on arvokasta myös muun Itämerellä harjoitettavan yhteistyön kannalta. Suomessa eduskunta on tiiviisti mukana EU-asioiden käsittelyssä, ja sillä on paljon vaikutusvaltaa. Ehkä tämä kokemuksemme hedelmällisestä yhteistyöstä eduskunnan kanssa on omalta osaltaan tehnyt meille suomalaisille niin luontevaksi tiiviin yhteistyön myös Euroopan parlamentin kanssa. Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien työ ei ole päällekkäistä vaan kullakin on oma roolinsa unioniasioissa. Pohjimmiltaan niillä on kuitenkin sama perustavaa laatua oleva pyrkimys: demokratian vahvistaminen unionissa. Edellä sanotun ohella panostamme luonnollisesti Lähi-itään ja muihin maailman kriisialueisiin. Olemme erittäin huolestuneita palestiinalaisalueen tilanteesta, josta on tänään tärkeä erilliskeskustelu. Ulkosuhteissa yllätykset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Suomi on myös valmistautunut kantamaan puheenjohtajan vastuun eteen tulevista yllätyksistä. Suomen puheenjohtajakaudella tehdään perusteellinen poliittinen arviointi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella saavutetusta edistymisestä. Tarvitsemme konkreettisia toimia, tehokasta päätöksentekoa sekä jo tehtyjen päätösten tinkimätöntä kansallista täytäntöönpanoa. Tampereen huippukokous antoi vuonna 1999 suunnan oikeus- ja sisäasioiden kunnianhimoiselle ja demokraattiselle kehittämiselle. Nyt vuonna 2006 Haagin ohjelman arvio antaa mahdollisuuden oikeus- ja sisäasioiden eurooppalaisen yhteistyön aktiiviseen eteenpäin viemiseen. Kansalaiset odottavat Euroopan unionilta tehokkaita toimia kansainvälisen rikollisuuden, ihmiskaupan ja terrorismin torjunnassa. Suomen puheenjohtajakaudella koetellaan jäsenvaltioiden poliittista halua sitoutua päätöksenteon tehostamiseen, erityisesti poliisi- ja rikosoikeuden alalla. Työskentelyä voidaan tehostaa, mikäli jäsenvaltiot ovat valmiita siirtymään määräenemmistöpäätöksiin ja yhteisöllistämiseen tällä alalla. Saimme tätä koskevan selvitystehtävän yhdessä komission kanssa viimeisimmältä Eurooppa-neuvostolta. Korostan, ettei poliisi- ja rikosoikeudellisen alan yhteistyössä ole kyse rusinoiden poimimisesta pullasta. Emme yritä saattaa perustuslakisopimusta voimaan keittiön kautta, sillä muutokset voidaan tehdä jo Nizzan sopimuksen pohjalta. Suomi haluaa vahvistaa myös vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteutumista oikeudellisessa yhteistyössä. Kun toisen jäsenvaltion tekemät tuomiot ja oikeusviranomaisten päätökset laitetaan toteen sellaisenaan, voidaan konkreettisesti tehostaa laajojen, rajat ylittävien rikosten tutkintaa sekä nopeuttaa oikeudenkäyntejä. Hyvä esimerkki tästä on eurooppalainen pidätysmääräys, jonka ansiosta rikoksesta epäiltyjen luovutusajat ovat lyhentyneet yli puolesta vuodesta jopa yhteen päivään. Viimeaikaiset tapahtumat, muun muassa Kanarian saarilla ja Maltalla, ovat nostaneet laittoman maahanmuuton jälleen otsikoihin. Unionin käytössä olevia keinovalikoimia on tutkittava laajasti, mukaan lukien sopiminen yhteisistä linjauksista laillisessa maahanmuutossa. Rajavalvonnan tehostaminen on vain yksi, vaikkakin tärkeä osa ratkaisua. Yhteistyön merkitystä laittoman maahanmuuton alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa ei voida liikaa korostaa. On huolehdittava siitä, että unionin yhteinen turvapaikkajärjestelmä on valmis vuoteen 2010 mennessä. Unionin on pystyttävä takaamaan suoja niille, jotka sitä tarvitsevat yhtäläisten menettelyjen ja lainsäädännön pohjalta. Huomiota on kiinnitettävä myös muuttoliikekysymysten ulkoiseen ulottuvuuteen ja kumppanuuteen naapurimaidemme kanssa. Kuten jo alussa totesin, instituutioiden sekä eurooppalaisen ja kansallisen tason yhteistoimintaa tulee edelleen kehittää. Kiitän tänään teitä erityisesti tästä tilaisuudesta esitellä Suomen puheenjohtajakauden painopisteitä ja keskustella kanssanne niiden edistämisestä. Odotan mielenkiinnolla kommenttejanne sekä tänään että myöhemmin sekä täysistuntosalissa että muissa yhteyksissä. Keskustelu Euroopan kehittämisestä on tärkeää poliittisista eroista riippumatta. Euroopan parlamentin ryhmäjohtajat osoittivat esimerkiksi kansalaistilaisuudessa Helsingissä kesäkuun alussa sekä halua että kykyä eurooppalaisen asialistan edistämiseen. Me Suomessakin olemme tottuneet tekemään tuloksellista poliittista yhteistyötä yli puoluerajojen. Se on luontevaa myös eurooppalaisella tasolla. Toivon yhteistyöltämme seuraavan kuuden kuukauden aikana parhaita mahdollisia tuloksia. Saavun mielelläni Euroopan parlamentin kuultavaksi Suomen kaudella järjestettävien huippukokousten yhteydessä. Me elämme suurten haasteiden aikaa. Unionin pitää katsoa eteenpäin, tarttua rohkeasti uudistuksiin ja osoittaa poliittista tahtoa kehittää Eurooppaa. Uskon, että monessa asiassa oikea vastaus on enemmän Eurooppaa, ei vähemmän. Suomi pyrkii puheenjohtajakaudellaan kääntämään unionin katsetta ulospäin ja eteenpäin. Meidän tulee miettiä, millaisen unionin haluamme 10–20 vuoden kuluttua ja miten se saavutetaan. Meidän on eurooppalaisina tunnistettava aikakautemme historialliset muutosvoimat, vastattava niihin ja tehtävä niistä kumppaneitamme. Globalisaation kohtaaminen on EU:n suuri haaste. Alkavaa puheenjohtajuutta on jo ehditty luonnehtia eräänlaiseksi ylimenokaudeksi. Sen aikana hoidettaisiin vain juoksevat asiat ja valmistauduttaisiin aikaan, jolloin edellytykset tarttua unionimme suuriin kysymyksiin olisivat käsillä. On kuitenkin sanottava selkeästi, että vaikka Euroopan unionissa olisikin tiettyä odottelevaa mielialaa, muu maailma ympärillämme ei pysähdy. Olisi väärin yhteisen Eurooppamme tulevia sukupolvia kohtaan, jos ummistaisimme silmämme historiallisilta haasteiltamme ja jäisimme odottelemaan aikaa parempaa. Se aika on tässä ja nyt. Maailma unionin ympärillä muuttuu ja jollemme pidä varaamme, jäämme siitä jälkeen yhä enemmän. Se olisi tuhoisaa ennen kaikkea lastemme, tulevien sukupolvien, tulevaisuuden kannalta. Heidän vuokseen Euroopan tulee lopettaa sisäänpäin katsominen ja miettiä myös pidemmällä tähtäimellä asemaamme globaalissa maailmassa. Maailma ympärillämme ei odota. Tulevaisuutemme vaatii meiltä konkreettisia toimia nyt, vaikka niiden vaikutukset näkyvätkin vasta myöhemmin. Unionin päätöksentekokyvyssä on viime vuosina ollut toivomisen varaa ja kansalaiset ovat entistä kriittisempiä sitä kohtaan. En kuitenkaan yhdy pessimistisiin puheisiin unionin kriisistä vaan uskon, että sen tämänhetkiset ongelmat ovat voitettavissa. Rahoituskehyksistä sopuun pääseminen ja edistyminen palveludirektiivin suhteen ovat esimerkkejä siitä, että unioni pystyy tärkeisiin päätöksiin, kun poliittista tahtoa löytyy. Uskon, että sitä löytyy kaikista unionin toimielimistä. Euroopan unioni on arvoyhteisö, joka on olemassa kansalaisiaan varten. Sen vuoksi unionin alentunut legitimiteetti, sen oikeutuksen ja uskottavuuden väheneminen kansalaisten silmissä on otettava vakavasti."@sl19 ". Herr talman, herr kommissionsordförande, fru vice kommissionsordförande, mina damer och herrar, ärade gäster! Jag tackar er varmt för denna möjlighet att komma och diskutera det finska ordförandeskapets prioriteringar och huvudsakliga målsättningar med Europaparlamentet. Det är en krävande uppgift att fullgöra ordförandeskapets ansvarsområden inom Europeiska unionen, men det är samtidigt en stor ära och förmån, och Finland välkomnar utmaningen. Uppfattningen att unionens legitimitet blir lidande kommer delvis av att allmänheten inte vet vad unionen gör för den. Många frågor som verkligen påverkar människors liv, såsom rätten att bo, arbeta och studera var som helst i EU, tas för givna. Människor glömmer att detta har möjliggjorts just genom unionen. Men bristen på information förklarar inte allt: unionen måste också kunna förbättra sättet man gör saker och ting på. Man måste visa resultat vars effekt människorna märker av i sin vardag. Unionens grundläggande premiss, fred och stabilitet i Europa, är fortfarande relevant. Jag påmindes personligen om detta under min resa till Kroatien för några veckor sedan: de vill ansluta sig till unionen så att de och deras barn aldrig mer ska behöva uppleva krig. Men många andra människor, som har levt hela sitt liv i fred, tenderar att ta fred och stabilitet för givet. Därför verkar detta inte längre i sig självt vara tillräckligt för att ge unionen legitimitet. Unionen måste, som många av er ofta har sagt, kunna visa de fördelar som den innebär för medborgarna också på andra sätt, och på ett mer påtagligt sätt. Det bästa sättet att visa behovet av unionen på är att hantera de grundläggande uppgifterna effektivt, i synnerhet lagstiftningsarbetet. Det kan och måste vi göra omgående med utgångspunkt från de befintliga fördragen. Europa kan inte vänta på nya regler för beslutsfattande: man måste börja förbättra sin funktion omgående. Unionen måste visa att man kan uppnå resultat som påverkar människors liv och inte bara gräla om institutionella frågor. En högre effektivitet innebär att Europas ledare och beslutsfattare måste fatta djärva beslut. Vi kan inte bara tänka på här och nu, eller framtida val. Vi måste tänka på framtida generationers intressen. Därför måste det också fattas beslut som kanske kommer att vara smärtsamma nu, men som kommer att bidra till att forma framtiden. Det måste också finnas en vilja att kompromissa i fråga om nationella ståndpunkter och att ta hänsyn till Europa som helhet. Unionen måste fokusera på det avgörande och arbeta effektivt för detta. Det innebär de slags åtgärder som leder till mervärde jämfört med vad medlemsstaterna skulle kunna uppnå på egen hand. Detta mervärde kan uppnås på områdena för välstånd, säkerhet och frihet. Om vi ska kunna förverkliga dessa mål måste vi börja med rätt tillvägagångssätt. Öppenheten är av avgörande betydelse: våra medborgare måste veta hur de beslut som påverkar dem fattas. Den växande politiska debatten i Europa ligger i allas intresse. Ni har också en avgörande roll här. Det gläder mig att vi i Europeiska rådet beslutade att öka insynen vid rådets sammanträden. Finland kommer, som det land som innehar ordförandeskapet, att genomföra de principer som godkänts av Europeiska rådet på ett vittomfattande sätt för att öka insynen i rådets arbete. Finland kommer att sikta på att bidra även på andra sätt i insynsfrågan, i allt sitt praktiska arbete och i sina aktiviteter. Vi siktar på att säkerställa att all väsentlig information blir tillgänglig så snabbt som möjligt på vår webbplats för EU:s ordförandeskap. Ibland bidrar sådana här praktiska lösningar mer till en faktisk tillgång till information än enbart politiska uttalanden gör. Samarbetet mellan mitt land, som ska inneha ordförandeskapet, och Europaparlamentet har börjat bra. Jag vill tacka talmannen och alla de andra ledamöter av Europaparlamentet som närvarade vid den finska regeringens och Europaparlamentets möte i Helsingfors. Dessutom har ett flertal parlamentsutskott och politiska grupper besökt Finland och engagerat sig i produktiva diskussioner om målsättningarna för vårt ordförandeskap. Finland kommer under sitt ordförandeskap att manövrera sina resurser mot bättre lagstiftning, det vill säga lagstiftningens kvalitet, och uppmärksamhet på subsidiaritets- och proportionalitetsprinciperna. Detta kommer inte bara att handla om att rensa i lagstiftningen. Vi behöver ny lagstiftning i Europeiska unionen, men vi måste hålla den befintliga lagstiftningen aktuell. På det sättet kan unionen påverka och reagera dynamiskt på förändringarna i världen runt omkring. I detta avseende stöder vi kommissionens arbete. Ordförandeskapet kommer att lägga tid och kraft på att säkerställa att man vid beslutsfattande tar noggrann hänsyn till de ekonomiska, sociala och miljömässiga följderna av lagstiftningsförslag. Vi kommer också att ha som mål att påskynda genomförandet av kommissionens förslag som syftar till att förenkla och förnya lagstiftningen. Rådets arbete kommer att baseras på arbetsprogrammet för 2006, som vi lade fram tillsammans med Österrike. Samarbetet mellan flera ordförandeskap är mycket viktigt för kontinuiteten. Samarbetet med Österrike har gått bra, och vi tänker fortsätta samarbetet i precis samma positiva anda med Tyskland, som kommer efter oss. Det finska ordförandeskapet engagerar sig i att arbeta utifrån unionens dagordning och att hantera alla frågor på den effektivt, ändamålsenligt och objektivt. Jag ska kortfattat ta upp de frågor som det finska ordförandeskapet särskilt tänker belysa, men det innebär inte att vi inte kommer att ta itu med andra frågor lika noggrant. Det finns behov av framsteg inom alla sektorer. Finland vill främja debatten om unionens framtid. De mycket viktiga frågorna om framtiden för unionens konstitutionsfördrag och utvidgning hör samman med denna debatt. Det gläder mig att Europeiska rådet beslutade i juni att det, när det gäller konstitutionsfördraget, var dags att gå vidare från att bara ägna sig åt eftertanke till att handla aktivt. Denna dubbla strategi är den rätta: vi kommer att förbättra sättet som unionen fungerar på i linje med de befintliga fördragen, medan vi börjar begrunda konstitutionsfördragets framtid. Finland kommer under sitt ordförandeskap att inleda samråd i fråga om konstitutionsfördragets framtid. Dessa samråd med medlemsstaterna och EU:s institutioner kommer att utgöra grunden för en rapport som kommer att utarbetas under första halvåret 2007, när Tyskland innehar ordförandeskapet. Jag är övertygad om att det fördrag som har förhandlats fram med medlemsstaterna är av avgörande betydelse för en utvidgad union. I Finland har regeringen lagt fram ett förslag om en ratificering av fördraget för det finska parlamentet i början av juni, och parlamentet kommer att diskutera saken under höstens sammanträdesperiod. På så sätt intar Finland en ståndpunkt i fråga om det fördrag som har förhandlats fram. Unionens utvidgning är en av nyckelfrågorna för det finska ordförandeskapet. Personligen är jag övertygad om att unionens utvidgning är en framgångssaga. Utvidgningen är inte bara ett avgörande verktyg för att stärka stabiliteten och demokratin, den är också ett av Europas strategiska svar på globaliseringens utmaningar. Analyser som gjorts nyligen visar att den senaste utvidgningsrundan var en tydlig fördel för såväl de nya som de gamla medlemsstaterna. I juni förde Europeiska rådet en viktig debatt om unionens kapacitet att tillgodogöra sig stöd. Det gläder mig mycket att detta inte fastställts som ett nytt kriterium för anslutning. Det bör inte fastställas några nya anslutningskriterier för ansökarländer, men de befintliga kriterierna måste samtidigt följas ovillkorligen. Det handlar egentligen om att unionen bör förbli en öppen gemenskap. Europeiska stater som uppfyller de kriterier som krävs för ett medlemskap bör kunna anslutas. Under vårt ordförandeskap kommer ett beslut att fattas om anslutningsdatum för Rumänien och Bulgarien. Förhandlingar om medlemskap med Turkiet och Kroatien kommer också att fortlöpa, med utgångspunkt från de framsteg som gjorts och kommissionens rapporter. Ända sedan Finland anslöt sig till EU har landet stött ansträngningar att göra EU-institutionernas arbete mer effektivt och att förbättra det nära samarbete som existerar mellan dem. Som det land som innehar ordförandeskapet kommer vi att samarbeta nära och effektivt med Europaparlamentet. I detta sammanhang avser jag inte bara parlamentets roll i medbeslutandeförfarandet som lagstiftare jämställt med rådet, utan i ett större sammanhang, där det handlar om att främja unionens nyckelmål. Det finska ordförandeskapet kommer också att stödja det europeiska perspektivet för staterna på västra Balkan. Detta år kommer på många sätt att bli av avgörande betydelse för västra Balkans framtid. Processen om Kosovos status kommer sannolikt att nå en avgörande fas under hösten. Ordförandeskapet hoppas att parterna kommer att ha nått resultat vid årsslutet i de krävande förhandlingar som inletts under Martti Ahtisaari. Ett mycket viktigt område under det finska ordförandeskapet kommer att vara unionens och dess medlemsstaters konkurrenskraft och deras framgång i den globala konkurrensen. Vi kommer att anstränga oss för att ta upp detta över ett brett spektrum under vårt ordförandeskap i de olika rådskonstellationerna. En grundläggande fråga är var EU ska kunna finna grunderna för ekonomisk tillväxt. Finlands svar är att den kommer att finnas på områden som nyskapande, energilösningar, arbetskvalitet och produktivitet, öppenhet inom den globala handeln, invandring och ett lämpligt socialförsäkringssystem. Det är medlemsstaterna som har det huvudsakliga ansvaret för konkurrensen. Bördan ligger på dem. Unionen måste också ha en roll att spela. Finland kommer att sträva efter att nå resultat när det gäller det sjunde ramprogrammet för forskning. Detsamma gäller för förordningen om kemikalier, Reach, tjänstedirektivet, arbetstidsdirektivet och förordningen om internationell roaming. Vi vill göra framsteg när det gäller utvecklingen av en omfattande innovationspolitik. Inom rådets lagstiftningsarbete och vid mötet för stats- och regeringscheferna i Lahtis kommer vi att fokusera på initiativ som är utformade för att skapa en fördelaktig miljö för att åstadkomma nyskapande och för att anta det på ett effektivt sätt. Vi talar om en innovationspolitik som styrs av efterfrågan. I Lahtis kan stats- och regeringscheferna påskynda den nödvändiga beslutsprocessen. Om vi ska ha en omfattande innovationspolitik måste samarbetet och beslutsfattandet i unionen bli effektivare, exempelvis när det gäller standardisering, skydd av immaterialrätt och utveckling av finansmarknaderna. Det kommer att vara lika viktigt att öka studenters och forskares rörlighet, stärka samarbetet mellan universitet och att påskynda inrättandet av europeiska expertcentrum. Jag vill också betona vikten av den positiva effekt på nyskapande som konkurrens som kommer av en öppen, global ekonomi utgör. Europa måste stimulera rörligheten för sina immateriella och materiella tillgångar. Innovationspolitikens hörnsten är unionens inre marknad och dess vidare utveckling. De hinder som finns för en effektivt fungerande inre marknad måste undanröjas, så att den ekonomiska integrationens fördelar kan upplevas till fullo. Den inre marknaden är själva grunden för EU. Det får vi inte glömma. Marknaden för tjänster är av stor betydelse i detta sammanhang, och det är utmärkt att vi närmar oss en uppgörelse om tjänstedirektivet. Europaparlamentets roll har varit av avgörande betydelse. Jag hoppas att direktivet kan antas slutgiltigt omedelbart vid andra behandlingen i Europaparlamentet. Yttre förbindelser i fråga om energi finns också på dagordningen för mötet i Lahtis för stats- och regeringschefer. Rysslands president Vladimir Putin har bjudits in till den middag som äger rum efter mötet, under vilken han och EU:s ledare kommer att ha möjlighet att föra informella diskussioner. EU:s ekonomiska framgång är i hög grad beroende av säkrandet av en pålitlig energiförsörjning till ett rimligt pris. Alla medlemsstater påverkas av de utmaningar som stigande energipriser, försörjningstillförlitlighet och klimatförändringar utgör. De energipolitiska valen är till stor del en nationell angelägenhet. Men Europeiska unionen behöver ha gemensamma energipolitiska riktlinjer och, i synnerhet, en gemensam politik om yttre förbindelser i samband med energi. Vi vill under det finska ordförandeskapet främja den strategiska debatten om hur vi ska göra våra mål i fråga om energipolitik synliga i unionens yttre förbindelser. Finlands egen nationella riksdag firar en speciell årsdag. I år är det 100 år sedan enkammarriksdagen grundades och allmän rösträtt infördes. Alla människor, män och kvinnor, fick samtidigt rösträtt och rätt att ställa upp i val. Vi är stolta över denna milstolpe i vår demokratis historia. Energikonsumtionen och valet av energikällor hör nära samman med vår tids allvarligaste hot mot miljön: klimatförändringarna. Vad gäller klimatpolitiken är det särskilt viktigt att främja diskussioner om utvecklingen av FN:s ramkonvention om klimatförändringar efter 2012. Det finska ordförandeskapet kommer att försöka främja en internationell diskussion som skulle kunna resultera i EU:s mål att fastställa en ambitiös bestämmelse om klimatförändringar som täcker alla stora länder. Ett omfattande tillvägagångssätt skulle inte bara gynna ett så effektivt svar på klimatförändringarna som möjligt, utan samtidigt också utgöra ett skydd för EU:s konkurrenskraft. Båda dessa frågor, energi och klimatförändringar, kommer att stå högt på dagordningen vid toppmöten med tredjeländer under det finska ordförandeskapet, inklusive det tionde ASEM-toppmötet mellan EU och asiatiska länder, som kommer att äga rum i Helsingfors. Jag är väl medveten om att miljontals européer fruktar den globala konkurrensen och att de följaktligen också motsätter sig många förändringar. Denna fruktan visades exempelvis under debatten om tjänstedirektivet. Den måste tas på allvar. Jag vill betona att vi inte bör försöka stimulera konkurrenskraften i Europa till vilket pris som helst och oberoende av följderna. Det måste finnas en balans mellan reform, social trygghet och miljöbetingad hållbarhet. Ofta gagnar dock nya arbetsmetoder och modern teknik både ekonomisk tillväxt och social välfärd och minskar utsläpp i miljön. För att bevara Europas välfärdssamhällen måste vi stimulera konkurrensen, minska arbetslösheten och förbättra arbetskraftens produktivitet. Resultaten ska uppnås genom nära samarbete med arbetsmarknadens parter. Målet här är en ny balans mellan flexibilitet och säkerhet. Finland kommer därför att vara värd för ett särskilt toppmöte om sociala frågor där dessa frågor kommer att diskuteras, precis före mötet i Lahtis för stats- och regeringschefer. Unionens yttre förbindelser är kopplade till ekonomin, eftersom dess externa åtgärder baseras på den ekonomiska styrkan. Vi är en attraktiv handelspartner, och det innebär att vi kan påverka. EU har blivit en global aktör som inte har råd att stanna upp och fundera i hanterandet av yttre förbindelser. EU:s internationella roll kommer att befästas under det finska ordförandeskapet, och samstämmigheten i agerande och funktion kommer att förstärkas. Unionen har ett mycket mer omfattande urval av redskap till sitt förfogande än många andra globala aktörer. Dessa måste användas konsekvent, vare sig det handlar om politik om yttre förbindelser, handel, utvecklingssamarbete eller mänskliga rättigheter. Unionens röst kommer bara att höras som en enad röst runtom i världen om unionen står enad. Vi avser att utveckla unionens krishantering ytterligare. Snabbinsatsgrupper måste vara helt redo att agera i början av 2007. Samordningen av civil och militär krishantering kommer att fortsätta. EU:s förbindelser med Ryssland och den nordliga dimensionen kommer att vara prioriterade områden under det finska ordförandeskapet. Västra Balkan, transatlantiska förbindelser och Asien kommer också att stå högt på dagordningen. Förbindelserna mellan EU och Ryssland kommer inte bara att vara begränsade till handels- och energifrågor: målsättningen är ett partnerskap på bred basis, inom vilket den förbindande länken är de europeiska värdena och globala intressena. Målet kommer att vara ett allt större deltagande av Ryssland i det demokratiska europeiska samarbetet inom de olika sociala sektorerna. För att detta ska uppnås behövs mer dialog mellan EU:s medlemsstater och Ryssland, samt studentutbyten, kulturella samarbeten och ett aktivt deltagande av det civila samhället. Under det finska ordförandeskapet kommer det att föras diskussioner om den nya ramen för partnerskaps- och samarbetsavtalet mellan EU och Ryssland, som upphör att gälla i slutet av nästa år. I fråga om den nordliga dimensionen har vi kommit långt: det politiska ramavtalet ska undertecknas i höst. Utvecklingen av den nordliga dimensionen är också värdefull för andra former av samarbete i Östersjöregionen. I Finland är riksdagen mycket delaktig i hanteringen av EU-frågor, och den har stort inflytande. Det är kanske denna erfarenhet av ett fruktbart samarbete med vårt parlament som i sin tur har gjort det så naturligt för oss finländare att också engagera oss i ett nära samarbete med Europaparlamentet. Europaparlamentets arbete och de nationella parlamentens arbete överlappar inte varandra: var och en har en egen roll inom unionen. Men i grunden har de samma grundläggande uppdrag: att stärka demokratin inom unionen. Utöver allt detta kommer vi naturligtvis att ägna oss åt krisen i Mellanöstern och andra regioner. Vi är mycket bekymrade över situationen i de palestinska områdena, vilka tillägnas betydelsefulla enskilda samtal i dag. På området för yttre förbindelser är det oväntade regel snarare än undantag. Finland är också berett att ta sitt ansvar som ordförandeland på allvar om något oväntat skulle ske. Under det finska ordförandeskapet kommer en grundlig, politisk utvärdering att genomföras i fråga om framstegen på området för frihet, säkerhet och rättvisa. Det behövs konkreta åtgärder, effektivt beslutsfattande och ett strikt införlivande på nationell nivå av de beslut som redan har fattats. År 1999 visade toppmötet i Tammerfors vägen för en ambitiös och demokratisk utveckling av rättsliga och inrikes frågor. I dag, 2006, kommer bedömningen av Haagprogrammet att innebära en möjlighet att aktivt bedriva påtryckningar för ett europeiskt samarbete på detta område. Allmänheten förväntar sig effektivt agerande från Europeiska unionens sida i kampen mot den internationella brottsligheten, människohandeln och terrorismen. Under det finska ordförandeskapet kommer medlemsstaternas politiska vilja att engagera sig i ett mer effektivt beslutsfattande, i synnerhet på området för polisarbete och brottslighet, att sättas på prov. Arbetet kan förbättras om medlemsstaterna är redo att byta till ett system med beslut genom kvalificerad majoritet och ett införande av detta område inom ramen för gemenskapens behörighet. Vid det senaste Europeiska rådet uppmanades vi att överväga detta i samverkan med kommissionen. Jag vill betona att ett samarbete i fråga om polisarbete och brottslighet inte bara är ett sätt att plocka poäng. Vi har inte för avsikt att få in konstitutionsfördraget bakvägen, för förändringarna kan genomföras utifrån Nicefördraget. Finland vill också stödja införandet av principen om ömsesidigt erkännande inom rättsligt samarbete. Om domar och beslut av myndigheter i en annan medlemsstat genomförs i nuvarande form kan detta vara ett mycket realistiskt sätt att stimulera effektiviteten i storskaliga, gränsöverskridande brottsutredningar och påskynda de rättsliga förfarandena. Ett bra exempel på detta är den europeiska arresteringsordern, som har resulterat i en förkortning av tiden för utlämning av misstänkta från över sex månader till så lite som en dag. Händelser som skett nyligen, såsom de på Kanarieöarna och Malta, har än en gång gjort illegal invandring till huvudnyheter. Vi måste se över den rad av alternativ som unionen har noggrant, inklusive ett avtal om en gemensam politik om laglig invandring. En effektivare gränskontroll är bara en del av lösningen, om än en viktig del. Betydelsen av ett samarbete med de ursprungs- och transitländer som är involverade i illegal invandring kan inte betonas nog. Vi måste se till att unionens gemensamma asylsystem är helt inrättat 2010. Unionen måste kunna garantera skydd åt dem som är i behov av det, med hänvisning till jämförbara förfaranden och lagstiftning. Vi måste också uppmärksamma den yttre dimensionen av frågor i samband med invandring och partnerskap med våra grannar. Som jag sa i inledningen måste samarbetet mellan institutionerna på såväl EU-nivå som nationell nivå utvecklas ytterligare. I dag vill jag tacka er särskilt för denna möjlighet att presentera det finska ordförandeskapets prioriteringar och att diskutera med er på vilket sätt de skulle kunna främjas. Jag ser med intresse fram emot era kommentarer både i dag och när som helst i framtiden, i kammaren och i andra sammanhang. Debatten om EU:s utveckling är viktig, oberoende av politiska åsiktsskillnader. Ledarna för Europaparlamentets politiska grupper har, exempelvis vid det offentliga mötet i Helsingfors i början av juni, visat vilja och förmåga att gå vidare med den europeiska dagordningen. I Finland är vi också vana vid engagemang över partigränserna i produktivt politiskt samarbete. Detta är också naturligt på EU-nivå. Jag hoppas att vårt samarbete under de kommande sex månaderna kommer att ge bästa möjliga resultat. Jag ser fram emot att komma tillbaka till Europaparlamentet i samband med de toppmöten som kommer att hållas under det finska ordförandeskapet. Vi befinner oss i en tid av enorma utmaningar. Unionen måste se framåt, djärvt ansluta sig till reformen och visa den politiska vilja som behövs för att utveckla Europa. Jag anser att svaret i många fall är mer Europa, inte mindre. Finland kommer under sitt ordförandeskap att försöka övertala unionen att se utåt och framåt. Vi måste reflektera över vilken sorts union vi vill ha om 10 eller 20 år, och hur den ska kunna uppnås. Vi måste som européer identifiera de historiska förändringskrafterna i vår tid, låta oss påverkas av och begagna dessa. Det är en stor utmaning för EU att möta globaliseringens verklighet. Detta ordförandeskap har redan nu vid starten beskrivits som en sorts övergångsfas. Det ska hantera de vardagliga frågorna och förbereda för en tid när förutsättningarna för att ta itu med de stora frågorna inom unionen är goda. Jag vill dock klart och tydligt säga att resten av världen inte kommer att stanna upp bara för att Europeiska unionen är på ett vänta-och-se-humör. Det skulle vara fel mot Europas kommande generationer att blunda för de historiska utmaningar som vi står inför, och bara vänta på bättre tider. Den tiden är här och nu. Den värld som omger unionen förändras, och om vi inte ser upp kommer vi att halka efter mer och mer. Det skulle vara förödande, framför allt för våra barns och framtida generationers framtid. För deras skull måste Europa sluta vara inåtvänt och i stället reflektera över sin ställning i det globala sammanhanget på lång sikt. Världen runt omkring kommer inte att vänta på oss. Vår framtid kräver att vi vidtar konkreta åtgärder nu, även om effekterna inte blir märkbara förrän senare. Under senare år har deltagandet i beslutsfattandet inom unionen lämnat en del att önska, och allmänheten är mer kritisk till detta nu än man varit tidigare. Trots detta avfärdar jag det pessimistiska pratet om en kris inom unionen. Jag tror att vi kan övervinna de problem som vi har nu. Den överenskommelse som nåtts i fråga om budgetramen och framstegen med tjänstedirektivet visar att unionen kan fatta viktiga beslut om den politiska viljan finns. Jag tror att den finns inom alla unionens institutioner. Europeiska unionen är en gemenskap byggd på värderingar, som existerar för människorna. Det är därför som dess inskränkta legitimitet och minskade berättigande och trovärdighet i allmänhetens ögon måste tas på allvar."@sv21
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"20,17 "(Applaudissements)"8 "(Applaus)"3 "(Applause)"4 "(Applausi)"12 "(Applåder)"21 "(Beifall)"9 "(Bifald)"2 "(Suosionosoituksia)"5,19,15,1,18,14,16,11,7,13 "(Χειροκροτήματα)"10 "Eduskunta"21,3,2,4,20,17,9,12,8 "Global Players"9 "Internet"12 "Matti Vanhanen,"5,19,15,1,18,14,16,11,13 "hic et nunc"12 "leader"12 "neuvoston puheenjohtaja"5,19,15,1,18,14,11,16,13 "partner"12 "roaming"12 "website"17

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph