Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2005-09-06-Speech-2-192"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech⁶
dcterms:Date	"2005-09-06"^^xsd:date⁶
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Euroopa Liidu 2006. aasta üldeelarve⁶
dcterms:Language	"fi"^^xsd:language⁶
lpv:document identification number	"en.20050906.31.2-192"⁶
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2005-09-06-Speech-2-193⁶
lpv:speaker	lp:Esko Seppänen⁶
lpv:spoken text	". Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtajavaltion edustaja, arvoisa komission jäsen, olen usean vuoden ajan edustanut ryhmääni ja Euroopan parlamenttia heinäkuun budjettisovittelussa, joka pidetään neuvoston ensimmäisen käsittelyn jälkeen jäsenvaltioiden kanssa. Kesällä on aina ollut vaikea sopia mistään, mutta tänä vuonna se oli erityisen vaikeaa. Käytännöllisesti katsoen mistään ei sovittu, ja sen seurauksena parlamentti on vapaa suorittamaan oman ensimmäisen käsittelynsä ilman sitoumuksia neuvoston suuntaan. Ryhmäni näkökulmasta perusongelmia ovat talousarvion maksumäärärahojen alhainen taso ja talousarvion painopistealueet. Neuvostossa on joukko niin sanottuja nettomaksajamaita, joita ei kiinnosta unionin rahoituksella tuotettava lisäarvo erilaisten yhteisten hankkeiden kautta. Lähes ainoa asia, jonka rahoittamisesta neuvosto näyttää olevan aktiivisesti kiinnostunut, on EU:n militarisoiminen. Vaikka sodankäynti ei kuulu EU:n toimivaltaan, jäsenvaltiot haluavat rahoittaa yhteisiä militarisointiprojektejaan EU:n varoin. Ymmärtääkseni esimerkiksi Kongon poliisioperaatio ja Sudan-missio rahoitetaan kehitysmäärärahoista, eikä militarisoimistoimien rahoitus niin ollen ole avointa. Vaikka perustuslakia, joka hylättiin kahdessa kansanäänestyksessä, ei ole tulossa, jäsenmaiden poliittiset eliitit panevat täytäntöön siihen kirjoitettuja artikloita ja ovat perustamassa esimerkiksi asevarusteluviraston. Jäsenvaltioiden tapa toimia on epädemokraattinen, ja on ilmeistä, että monilla EU:n yhteisillä sotilaallisilla toimilla ei ole perussopimusten tarjoamaa oikeusperustaa. EU:n militarisoimisen sijasta pitäisi alkaa puhua sosiaalisen Euroopan rakennustyöstä. Vain sitä kautta unionin toiminnalle on saatavissa legitimiteetti eli yleinen hyväksyntä kansalaisilta. Sosiaalisen Euroopan nimissä ryhmämme on jatkuvasti kritisoinut Lissabonin strategian kapea-alaisuutta; sillä edistetään vain suuryritysten Eurooppaa. Viimeksi kritisoimme sitä, miten neuvosto ympärilleen katsomatta ja korvat ummistettuina on supistanut menoja jopa komission talousarvioesitykseen verrattuna pyrkien tavoitteeseen, joka on talousarvion määrärahojen supistaminen yhteen prosenttiin EU-valtioiden bruttokansantulosta. Tiukka budjettikuri on hyvä asia, mutta tässä asiassa neuvosto sortuu ylilyönteihin. On nähtävissä myös strateginen tavoite. Siltä varalta, että rahoituskehyksistä ei päästä sopimukseen ja siirrytään 272 artiklan mukaiseen talousarviomenettelyyn, vuoden 2006 talousarvion loppusumman on oltava neuvoston näkökulmasta niin pieni kuin mahdollista. Tätä strategista tavoitetta emme voi hyväksyä. Ryhmämme on huolestunut myös strategiasta, jonka mukaan äkillisten ja yllättävien menojen, kuten tsunamin, kustannukset halutaan kattaa niin, että osoitetaan rahaa uusiin tarkoituksiin ottamalla rahat pois parlamentin hyväksymistä tarkoituksista. Jos ilmenee uusia ulkoisia tarpeita, on oltava valmis osoittamaan niihin uutta ja tuoretta rahaa. Lopuksi totean, että on tarpeen turvata rakennerahastojen maksut ja lisätä henkilöstöresursseja laajenemisen tarpeita varten. Meidän parlamentissa on erittäin vaikea ymmärtää komission ja neuvoston käsitysten välillä vallitsevaa ristiriitaa henkilöstötarpeista ja laajenemisen aiheuttamasta henkilöstölisäyksen tarpeesta."@fi⁷
lpv:spokenAs	vice-chair; Delegation to the EU-Russia Parliamentary Cooperation Committee (2004-09-21--2009-07-13)²² unknown; Vasemmistoliitto (2004-07-20--2009-07-13)²² substitute; Delegation to the EU-Kazakhstan, EU-Kyrgyzstan and EU-Uzbekistan Parliamentary Cooperation Committees, and for relations with Tajikistan, Turkmenistan and Mongolia (2004-09-15--2009-07-13)²² member_of_the_bureau; EUL/NGL (2004-07-20--2009-07-13)²² substitute; CONT (2004-07-21--2007-01-14)²² substitute; ITRE (2004-07-21--2007-01-14)²² member; BUDG (2004-07-21--2007-01-14)²²
lpv:translated text	"Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtajavaltion edustaja, arvoisa komission jäsen, olen usean vuoden ajan edustanut ryhmääni ja Euroopan parlamenttia heinäkuun budjettisovittelussa, joka pidetään neuvoston ensimmäisen käsittelyn jälkeen jäsenvaltioiden kanssa. Kesällä on aina ollut vaikea sopia mistään, mutta tänä vuonna se oli erityisen vaikeaa. Käytännöllisesti katsoen mistään ei sovittu, ja sen seurauksena parlamentti on vapaa suorittamaan oman ensimmäisen käsittelynsä ilman sitoumuksia neuvoston suuntaan. Ryhmäni näkökulmasta perusongelmia ovat talousarvion maksumäärärahojen alhainen taso ja talousarvion painopistealueet. Neuvostossa on joukko niin sanottuja nettomaksajamaita, joita ei kiinnosta unionin rahoituksella tuotettava lisäarvo erilaisten yhteisten hankkeiden kautta. Lähes ainoa asia, jonka rahoittamisesta neuvosto näyttää olevan aktiivisesti kiinnostunut, on EU:n militarisoiminen. Vaikka sodankäynti ei kuulu EU:n toimivaltaan, jäsenvaltiot haluavat rahoittaa yhteisiä militarisointiprojektejaan EU:n varoin. Ymmärtääkseni esimerkiksi Kongon poliisioperaatio ja Sudan-missio rahoitetaan kehitysmäärärahoista, eikä militarisoimistoimien rahoitus niin ollen ole avointa. Vaikka perustuslakia, joka hylättiin kahdessa kansanäänestyksessä, ei ole tulossa, jäsenmaiden poliittiset eliitit panevat täytäntöön siihen kirjoitettuja artikloita ja ovat perustamassa esimerkiksi asevarusteluviraston. Jäsenvaltioiden tapa toimia on epädemokraattinen, ja on ilmeistä, että monilla EU:n yhteisillä sotilaallisilla toimilla ei ole perussopimusten tarjoamaa oikeusperustaa. EU:n militarisoimisen sijasta pitäisi alkaa puhua sosiaalisen Euroopan rakennustyöstä. Vain sitä kautta unionin toiminnalle on saatavissa legitimiteetti eli yleinen hyväksyntä kansalaisilta. Sosiaalisen Euroopan nimissä ryhmämme on jatkuvasti kritisoinut Lissabonin strategian kapea-alaisuutta; sillä edistetään vain suuryritysten Eurooppaa. Viimeksi kritisoimme sitä, miten neuvosto ympärilleen katsomatta ja korvat ummistettuina on supistanut menoja jopa komission talousarvioesitykseen verrattuna pyrkien tavoitteeseen, joka on talousarvion määrärahojen supistaminen yhteen prosenttiin EU-valtioiden bruttokansantulosta. Tiukka budjettikuri on hyvä asia, mutta tässä asiassa neuvosto sortuu ylilyönteihin. On nähtävissä myös strateginen tavoite. Siltä varalta, että rahoituskehyksistä ei päästä sopimukseen ja siirrytään 272 artiklan mukaiseen talousarviomenettelyyn, vuoden 2006 talousarvion loppusumman on oltava neuvoston näkökulmasta niin pieni kuin mahdollista. Tätä strategista tavoitetta emme voi hyväksyä. Ryhmämme on huolestunut myös strategiasta, jonka mukaan äkillisten ja yllättävien menojen, kuten tsunamin, kustannukset halutaan kattaa niin, että osoitetaan rahaa uusiin tarkoituksiin ottamalla rahat pois parlamentin hyväksymistä tarkoituksista. Jos ilmenee uusia ulkoisia tarpeita, on oltava valmis osoittamaan niihin uutta ja tuoretta rahaa. Lopuksi totean, että on tarpeen turvata rakennerahastojen maksut ja lisätä henkilöstöresursseja laajenemisen tarpeita varten. Meidän parlamentissa on erittäin vaikea ymmärtää komission ja neuvoston käsitysten välillä vallitsevaa ristiriitaa henkilöstötarpeista ja laajenemisen aiheuttamasta henkilöstölisäyksen tarpeesta."@cs¹ "Hr. formand, hr. formand for Rådet, hr. kommissær, jeg har nu gennem mange år repræsenteret min gruppe og Europa-Parlamentet ved forligsproceduren om budgettet i juli måned, som gennemføres sammen med medlemsstaterne efter førstebehandlingen i Rådet. Det har altid været vanskeligt at nå til enighed om noget om sommeren, men i år var det særligt vanskeligt. I praksis blev vi ikke enige om noget som helst, og dette betyder, at Parlamentet kan gennemføre sin egen førstebehandling uden forpligtelser over for Rådet. Min gruppe har den holdning, at de største problemer er det lave niveau for betalingsbevillingerne og budgettets væsentligste fokusområder. I Rådet findes der en gruppe af såkaldte nettobidragydere, som ikke er interesserede i den merværdi, det giver at finansiere Unionen gennem forskellige fælles projekter. Stort set det eneste, som Rådet synes at være aktivt interesseret i, er at finansiere militariseringen af EU. Selv om krigsførelse ikke falder inden for EU's kompetenceområde, ønsker medlemsstaterne at finansiere fælles militariseringsprojekter med EU-midler. Så vidt jeg har forstået, finansieres politioperationen i Congo og missionen i Sudan over udviklingsbevillingerne, og finansieringen af militariseringsaktiviteterne er derfor ikke gennemsigtig. Selv om forfatningen, der blev afvist ved to folkeafstemninger, ikke er lige om hjørnet, gennemfører den politiske elite i medlemsstaterne nogle af artiklerne i den, f.eks. et agentur for våben, strategisk forskning og militær kapacitet. Medlemsstaterne opfører sig dermed udemokratisk, og det er helt tydeligt, at mange af EU's fælles militære aktiviteter ikke har noget retsgrundlag i traktaterne. I stedet for militariseringen af EU burde vi tale om at opbygge et socialt Europa. Kun på den måde vil Unionens arbejde kunne opnå legitimitet, hvilket vil sige befolkningernes almindelige accept. På vegne af et socialt Europa har vores gruppe konstant kritiseret de snævre visioner i Lissabon-strategien, fordi den kun fremmer de store virksomheders Europa. For nylig kritiserede vi, at Rådet har lukket både øjne og ører tæt i og beskåret udgifterne, selv i forhold til Kommissionens budgetforslag, med henblik på at reducere budgetbevillingerne til 1 % af EU-staternes bruttonationalindkomst. Stram budgetdisciplin er en god ting, men i dette tilfælde går Rådet ind for en ordentlig dragt prygl. Et strategisk mål er tydeligt for os alle. Hvis vi ikke når til enighed om de finansielle rammer, og spørgsmålet henvises til budgetproceduren i henhold til artikel 272 i traktaten, skal det samlede beløb på 2006-budgettet set fra Rådets synspunkt være så lille som muligt. Denne strategiske målsætning kan vi ikke acceptere. Vores gruppe er også bekymret over strategien, hvorved pludselige og uventede udgifter, som f.eks. i forbindelse med tsunamien, skal dækkes ved at omfordele midler, der allerede er afsat til formål, der er godkendt af Parlamentet, til andre formål. Hvis der opstår nye, eksterne behov, skal vi være parate til at afsætte nye og "friske" midler til dem. Endelig vil jeg gerne sige, at vi er nødt til at sikre betalingerne til strukturfondene og øge bevillingerne til menneskelige ressourcer i forbindelse med udvidelsen. Det er meget svært for os i Parlamentet at forstå konflikten mellem Kommissionen og Rådet med hensyn til holdningerne til personalebehovet og behovet for øgede menneskelige ressourcer som følge af udvidelsen."@da² ". Herr Präsident, Herr Ratspräsident, Herr Kommissar! Ich vertrete meine Fraktion und das Europäische Parlament nun seit mehreren Jahren im Konzertierungsverfahren im Juli, das jeweils nach der ersten Lesung im Rat mit den Mitgliedstaaten durchgeführt wird. Es ist immer schwierig gewesen, sich im Sommer auf irgendetwas zu einigen, aber dieses Jahr war es besonders schwer. Es wurde praktisch nichts vereinbart, und so hat das Parlament jetzt die Freiheit, seine eigene erste Lesung ohne Verpflichtungen gegenüber dem Rat durchzuführen. Aus Sicht meiner Fraktion sind die Grundprobleme die geringe Höhe der im Haushalt vorgesehenen Zahlungsermächtigungen sowie die Schwerpunktbereiche des Haushalts. Es gibt im Rat die Ländergruppe der so genannten Nettobeitragszahler, die nicht an dem Mehrwert interessiert sind, der sich aus der Finanzierung der Union über verschiedene gemeinsame Projekte ergibt. Praktisch das Einzige, an dessen Finanzierung der Rat aktiv interessiert zu sein scheint, ist die Militarisierung der EU. Auch wenn die Kriegsführung nicht in die Zuständigkeit der EU fällt, wollen die Mitgliedstaaten gemeinsame Projekte zur Militarisierung mit EU-Geld finanzieren. Soweit ich weiß, werden der Polizeieinsatz im Kongo und die Mission im Sudan aus Entwicklungshilfemitteln finanziert, und damit ist die Finanzierung von Aktivitäten zur Militarisierung nicht transparent. Auch wenn die Verfassung, die in zwei Volksabstimmungen abgelehnt wurde, nicht unmittelbar bevorsteht, wendet die politische Elite in den Mitgliedstaaten einige Artikel daraus an und ist beispielsweise dabei, eine Agentur für Bewaffnung, Forschung und militärische Fähigkeiten aufzubauen. Die Art und Weise, wie sich die Mitgliedstaaten verhalten, ist undemokratisch, ganz offensichtlich haben viele der gemeinsamen militärischen Aktivitäten der EU keine Rechtsgrundlage in den Gründungsverträgen. Anstatt die EU zu militarisieren, sollten wir anfangen, über den Aufbau eines sozialen Europas zu sprechen. Nur so wird die Arbeit der Union Legitimität erlangen, also die allgemeine Zustimmung der Öffentlichkeit. Im Namen eines sozialen Europas hat unsere Fraktion immer wieder die enge Ausrichtung der Lissabonstrategie kritisiert, die lediglich ein Europa der großen Unternehmen fördert. Erst kürzlich haben wir die Art und Weise beanstandet, wie der Rat sich blind und taub stellt und Ausgaben gekürzt hat, sogar gegenüber dem Haushaltsentwurf der Kommission, um die Zahlungsermächtigungen auf 1 % des Bruttoinlandsprodukts der EU-Staaten zu senken. Eine strenge Haushaltsdisziplin ist eine gute Sache, aber in diesem Fall billigt der Rat eine regelrechte Ochsentour. Darin wird auch für uns alle eine strategische Zielsetzung deutlich. In dem Falle, dass es hinsichtlich des finanziellen Rahmens zu keiner Einigung kommt und zum Haushaltsverfahren nach Artikel 272 des EG-Vertrags übergegangen wird, muss der Gesamtumfang des Haushalts 2006 aus Sicht des Rates so klein wie möglich gehalten werden. Dies ist eine strategische Zielsetzung, die wir nicht hinnehmen können. Unsere Fraktion ist auch besorgt über die Strategie, wonach die Kosten für plötzliche und unerwartet auftretende Ausgaben, wie etwa im Zusammenhang mit dem Tsunami, dadurch abgedeckt werden sollen, dass Mittel umgelenkt werden, die bereits für andere, vom Parlament genehmigte Zwecke vorgesehen waren. Wenn von außen neue Anforderungen auftreten, dann müssen wir bereit sein, neues, „frisches“ Geld dafür bereitzustellen. Abschließend möchte ich noch sagen, dass wir die Strukturfonds-Zahlungen sichern und die im Zusammenhang mit der Erweiterung notwendigen personellen Ressourcen aufstocken müssen. Es fällt uns im Parlament sehr schwer, den Konflikt zwischen der Kommission und dem Rat aufgrund ihrer unterschiedlichen Auffassungen über den Personalbedarf und die Notwendigkeit der Bereitstellung zusätzlicher personeller Ressourcen infolge der Erweiterung nachzuvollziehen."@de^9,9 ". Κύριε Πρόεδρε, κύριε Προεδρεύων του Συμβουλίου, κυρία Επίτροπε, εδώ και αρκετά χρόνια εκπροσωπώ την Ομάδα μου και το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο στη διαδικασία συνδιαλλαγής για τον προϋπολογισμό που γίνεται τον Ιούλιο, η οποία διεξάγεται με τη συμμετοχή των κρατών μελών μετά την πρώτη ανάγνωση από το Συμβούλιο. Ήταν πάντα δύσκολο να συμφωνήσουμε για οτιδήποτε το καλοκαίρι, αλλά φέτος ήταν ιδιαίτερα δύσκολο. Πρακτικά, αυτό σημαίνει ότι δεν συμφωνήσαμε σε τίποτα και, ως εκ τούτου, το Κοινοβούλιο είναι ελεύθερο να προβεί στη δική του πρώτη ανάγνωση χωρίς καμία δέσμευση απέναντι στο Συμβούλιο. Από τη σκοπιά της Ομάδας μου, τα βασικά προβλήματα είναι το χαμηλό επίπεδο των πιστώσεων πληρωμών του προϋπολογισμού και οι κύριοι τομείς εστίασης του προϋπολογισμού. Στο Συμβούλιο υπάρχει μια ομάδα χωρών που λέγονται αμιγώς εισφέρουσες χώρες, οι οποίες δεν ενδιαφέρονται για την προστιθέμενη αξία που προκύπτει από τη χρηματοδότηση της Ένωσης μέσω διαφόρων κοινών σχεδίων. Ουσιαστικά το μόνο πράγμα που φαίνεται να ενδιαφέρει ενεργά το Συμβούλιο είναι η στρατιωτικοποίηση της ΕΕ. Αν και οι πολεμικές επιχειρήσεις δεν εμπίπτουν στο πεδίο αρμοδιοτήτων της ΕΕ, τα κράτη μέλη θέλουν να χρηματοδοτήσουν κοινά σχέδια στρατιωτικοποίησης με πόρους της ΕΕ. Απ’ ό,τι αντιλαμβάνομαι, η αστυνομική επιχείρηση στο Κονγκό και η αποστολή στο Σουδάν χρηματοδοτούνται από πιστώσεις για την ανάπτυξη, και η χρηματοδότηση των δραστηριοτήτων στρατιωτικοποίησης δεν είναι, συνεπώς, διαφανής. Αν και το Σύνταγμα, που απορρίφθηκε σε δύο δημοψηφίσματα, δεν πρόκειται να τεθεί σε ισχύ άμεσα, η πολιτική ελίτ στα κράτη μέλη εφαρμόζει κάποια από τα άρθρα που περιέχονται σε αυτό και ιδρύει, για παράδειγμα, έναν Οργανισμό Εξοπλισμού, Έρευνας και Στρατιωτικών Ικανοτήτων. Ο τρόπος που συμπεριφέρονται τα κράτη μέλη είναι αντιδημοκρατικός και είναι προφανέστατο ότι πολλές κοινές στρατιωτικές δραστηριότητες της ΕΕ δεν έχουν νομική βάση στις Συνθήκες. Αντί για τη στρατιωτικοποίηση της ΕΕ, πρέπει να αρχίσουμε να μιλάμε για την οικοδόμηση μιας κοινωνικής Ευρώπης. Μόνο με αυτόν τον τρόπο το έργο της Ένωσης θα αποκτήσει νομιμότητα, δηλαδή τη γενική επιδοκιμασία του κοινού. Στο όνομα μιας κοινωνικής Ευρώπης, η Ομάδα μας επικρίνει συνεχώς το στενό πεδίο εφαρμογής της στρατηγικής της Λισαβόνας· επειδή απλώς προωθεί μια Ευρώπη των μεγάλων εταιρειών. Επικρίναμε πρόσφατα τον τρόπο με τον οποίο το Συμβούλιο κράτησε τα μάτια και τα αυτιά του ερμητικά κλειστά και μείωσε τις δαπάνες, ακόμη και σε σύγκριση με το σχέδιο προϋπολογισμού της Επιτροπής, με στόχο τη μείωση των πιστώσεων στον προϋπολογισμό στο 1% του Ακαθάριστου Εθνικού Εισοδήματος των κρατών της ΕΕ. Η αυστηρή δημοσιονομική πειθαρχία είναι κάτι καλό, αλλά σε αυτή την περίπτωση το Συμβούλιο τάσσεται υπέρ μιας σειράς δυνατών και απανωτών πληγμάτων. Έχουμε επίσης μπροστά μας έναν στρατηγικό στόχο. Σε περίπτωση που δεν επιτευχθεί συμφωνία για το χρηματοδοτικό πλαίσιο και το θέμα παραπεμφθεί στη δημοσιονομική διαδικασία σύμφωνα με το άρθρο 272 της Συνθήκης, το γενικό σύνολο του προϋπολογισμού του 2006 πρέπει, κατά την άποψη του Συμβουλίου, να είναι όσο το δυνατόν μικρότερο. Αυτός είναι ένας στρατηγικός στόχος που δεν μπορούμε να δεχθούμε. Η Ομάδα μας ανησυχεί επίσης για τη στρατηγική σύμφωνα με την οποία τα κόστη των ξαφνικών και απροσδόκητων δαπανών, όπως αυτές που σχετίζονται με το τσουνάμι, θα καλύπτονται με νέα κατανομή των χρημάτων που προορίζονταν για σκοπούς που είχαν εγκριθεί από το Κοινοβούλιο. Αν προκύπτουν νέες, εξωτερικές ανάγκες, πρέπει να είμαστε έτοιμοι να διαθέτουμε νέα, «φρέσκα» κονδύλια για αυτές. Τέλος, θα ήθελα να πω ότι πρέπει να διαφυλάξουμε τις πληρωμές των διαρθρωτικών ταμείων και να αυξήσουμε τους ανθρώπινους πόρους για τις ανάγκες της διεύρυνσης. Είναι πολύ δύσκολο για εμάς, στο Κοινοβούλιο, να κατανοήσουμε τη διαμάχη που υπάρχει μεταξύ της Επιτροπής και του Συμβουλίου όσον αφορά τις απόψεις τους για τις απαιτήσεις σε προσωπικό και την ανάγκη για αυξημένους ανθρώπινους πόρους λόγω της διεύρυνσης."@el¹⁰ ". Mr President, President-in-Office of the Council, Commissioner, for several years now I have represented my group and the European Parliament in the July budget conciliation procedure, which is conducted with the Member States after the first reading by the Council. It has always been difficult to agree on anything in the summer, but this year it was especially difficult. In practical terms, nothing was agreed on, and, as a result, Parliament is free to undertake its own first reading without any commitments to the Council. From my group’s point of view, the basic problems are the low level of budget payment appropriations and the budget’s main areas of focus. In the Council there is a group of so-called net contributing countries, which are not interested in the value added that results from financing the Union by way of different joint projects. Virtually the only thing that the Council seems to be actively interested in financing is the militarisation of the EU. Although warfare does not fall within the competence of the EU, the Member States want to finance joint militarisation projects with EU money. As far as I understand, the Congo police operation and the mission in Sudan are being financed out of development appropriations, and the funding of militarisation activities is therefore not transparent. Although the Constitution, which was rejected in two referenda, is not immediately forthcoming, the political elite in the Member States are implementing some of the articles contained in it, and are establishing, for example, an Armaments, Research and Capabilities Agency. The way that the Member States behave is undemocratic, and it is very obvious that many EU joint military activities have no legal basis in the Treaties. Instead of the militarisation of the EU, we should start to talk about building a social Europe. Only that way will the work of the Union acquire legitimacy, which is to say the general approval of the public. In the name of a social Europe, our group has continually criticised the narrow scope of the Lisbon Strategy; because it merely promotes a Europe of major companies. We recently criticised the way the Council has kept its eyes and ears firmly closed and cut expenditure, even when compared to the Commission’s draft budget, with the aim of reducing appropriations in the budget to 1% of the Gross National Income of the EU states. Stringent budgetary discipline is a good thing, but in this case the Council is advocating a sound thrashing. A strategic objective is also there for us all to see. In the event of no agreement being reached on the financial frameworks and the matter being referred to the budgetary procedure within the meaning of Article 272 of the Treaty, the grand total for the 2006 budget must, from the point of view of the Council, be as small as possible. This is a strategic objective that we cannot accept. Our group is also concerned about the strategy whereby the costs of sudden and unexpected expenditure, such as that relating to the tsunami, are to be covered by allocating for new purposes money that had been set aside for purposes approved by Parliament. If new, external needs arise, we have to be prepared to allocate new, ‘fresh’ money for them. Finally, I wish to say that we need to safeguard Structural Funds payments and increase human resources for the needs of enlargement. It is very difficult for us in Parliament to understand the conflict which prevails between the Commission and the Council with regard to their views on personnel requirements and the need for increased human resources as a result of enlargement."@en⁴ "Señor Presidente, señor Presidente en ejercicio del Consejo, señora Comisaria, durante varios años he representado a mi Grupo y al Parlamento Europeo en el acto de conciliación presupuestaria de julio, celebrado por los Estados miembros tras la primera lectura por el Consejo Siempre ha sido difícil llegar a acuerdos en verano, pero este año ha estado especialmente complicado. Prácticamente, no se ha acordado nada y, por eso, el Parlamento es libre de realizar su propia primera lectura sin compromiso alguno por el Consejo. Desde el punto de vista de mi Grupo, los problemas básicos son el bajo nivel de créditos de pago y las principales áreas en que se centra el presupuesto. En el Consejo hay una serie de países llamados contribuyentes netos a los que no interesa el valor añadido que resulta de financiar la Unión a través de distintos proyectos conjuntos. Se puede decir que lo único que el Consejo parece estar decididamente interesado en financiar es la militarización de la UE. Aunque el bienestar no cuente entre las competencias de la UE, los Estados miembros quieren financiar proyectos conjuntos de militarización con dinero comunitario. Según las noticias que tengo, la operación policial del Congo y la misión de Sudán se están financiando con créditos para desarrollo, por lo que las actividades de militarización no se están sufragando de forma transparente. Aunque la Constitución, rechazada en dos referendos, no va a entrar en vigor inmediatamente, la élite política de los Estados miembros está aplicando algunos de sus artículos, por ejemplo, al instituir una Agencia de Armamento, Investigación y Capacidades. Este proceder de los Estados miembros es antidemocrático, y es obvio que muchas actividades militares conjuntas de la UE carecen de base legal en los Tratados. En vez de militarizar la UE, deberíamos empezar a hablar de una Europa social. Solo así tendrá legitimidad, es decir, la aprobación general del público, la labor de la Unión. En nombre de una Europa social, nuestro Grupo ha criticado continuamente la estrechez de miras de la Estrategia de Lisboa, que promueve solamente una Europa para grandes empresas. Recientemente hemos criticado la forma en que el Consejo centraba sus cinco sentidos en el recorte del gasto, aun comparado con el proyecto de presupuesto de la Comisión, con el objetivo de reducir los créditos al 1 % del PNB de los Estados miembros. Es bueno tener una estricta disciplina presupuestaria, pero en este caso el Consejo está defendiendo un severo varapalo. Hay también un objetivo estratégico que no podemos obviar. En el caso de no alcanzar un acuerdo sobre los marcos financieros y de remitirse al procedimiento presupuestario del artículo 272 del Tratado, el total general para el presupuesto de 2006 deberá ser, a juicio del Consejo, lo más bajo posible. Este es un objetivo estratégico inaceptable. A nuestro Grupo le preocupa asimismo la estrategia según la cual el coste de los gastos imprevistos, como los relativos al tsunami, debe ser cubierto mediante la reasignación de fondos dedicados a fines aprobados por el Parlamento. Si surgen nuevas necesidades externas, debemos estar preparados para asignarles dinero nuevo Por último, quisiera decir que tenemos que salvaguardar los pagos para Fondos Estructurales e incrementar los recursos humanos para las necesidades de la ampliación. En el Parlamento no podemos entender el conflicto que existe entre la Comisión y el Consejo respecto a las necesidades de personal y a la urgencia de aumentar los recursos humanos a resultas de la ampliación."@es²⁰ "Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtajavaltion edustaja, arvoisa komission jäsen, olen usean vuoden ajan edustanut ryhmääni ja Euroopan parlamenttia heinäkuun budjettisovittelussa, joka pidetään neuvoston ensimmäisen käsittelyn jälkeen jäsenvaltioiden kanssa. Kesällä on aina ollut vaikea sopia mistään, mutta tänä vuonna se oli erityisen vaikeaa. Käytännöllisesti katsoen mistään ei sovittu, ja sen seurauksena parlamentti on vapaa suorittamaan oman ensimmäisen käsittelynsä ilman sitoumuksia neuvoston suuntaan. Ryhmäni näkökulmasta perusongelmia ovat talousarvion maksumäärärahojen alhainen taso ja talousarvion painopistealueet. Neuvostossa on joukko niin sanottuja nettomaksajamaita, joita ei kiinnosta unionin rahoituksella tuotettava lisäarvo erilaisten yhteisten hankkeiden kautta. Lähes ainoa asia, jonka rahoittamisesta neuvosto näyttää olevan aktiivisesti kiinnostunut, on EU:n militarisoiminen. Vaikka sodankäynti ei kuulu EU:n toimivaltaan, jäsenvaltiot haluavat rahoittaa yhteisiä militarisointiprojektejaan EU:n varoin. Ymmärtääkseni esimerkiksi Kongon poliisioperaatio ja Sudan-missio rahoitetaan kehitysmäärärahoista, eikä militarisoimistoimien rahoitus niin ollen ole avointa. Vaikka perustuslakia, joka hylättiin kahdessa kansanäänestyksessä, ei ole tulossa, jäsenmaiden poliittiset eliitit panevat täytäntöön siihen kirjoitettuja artikloita ja ovat perustamassa esimerkiksi asevarusteluviraston. Jäsenvaltioiden tapa toimia on epädemokraattinen, ja on ilmeistä, että monilla EU:n yhteisillä sotilaallisilla toimilla ei ole perussopimusten tarjoamaa oikeusperustaa. EU:n militarisoimisen sijasta pitäisi alkaa puhua sosiaalisen Euroopan rakennustyöstä. Vain sitä kautta unionin toiminnalle on saatavissa legitimiteetti eli yleinen hyväksyntä kansalaisilta. Sosiaalisen Euroopan nimissä ryhmämme on jatkuvasti kritisoinut Lissabonin strategian kapea-alaisuutta; sillä edistetään vain suuryritysten Eurooppaa. Viimeksi kritisoimme sitä, miten neuvosto ympärilleen katsomatta ja korvat ummistettuina on supistanut menoja jopa komission talousarvioesitykseen verrattuna pyrkien tavoitteeseen, joka on talousarvion määrärahojen supistaminen yhteen prosenttiin EU-valtioiden bruttokansantulosta. Tiukka budjettikuri on hyvä asia, mutta tässä asiassa neuvosto sortuu ylilyönteihin. On nähtävissä myös strateginen tavoite. Siltä varalta, että rahoituskehyksistä ei päästä sopimukseen ja siirrytään 272 artiklan mukaiseen talousarviomenettelyyn, vuoden 2006 talousarvion loppusumman on oltava neuvoston näkökulmasta niin pieni kuin mahdollista. Tätä strategista tavoitetta emme voi hyväksyä. Ryhmämme on huolestunut myös strategiasta, jonka mukaan äkillisten ja yllättävien menojen, kuten tsunamin, kustannukset halutaan kattaa niin, että osoitetaan rahaa uusiin tarkoituksiin ottamalla rahat pois parlamentin hyväksymistä tarkoituksista. Jos ilmenee uusia ulkoisia tarpeita, on oltava valmis osoittamaan niihin uutta ja tuoretta rahaa. Lopuksi totean, että on tarpeen turvata rakennerahastojen maksut ja lisätä henkilöstöresursseja laajenemisen tarpeita varten. Meidän parlamentissa on erittäin vaikea ymmärtää komission ja neuvoston käsitysten välillä vallitsevaa ristiriitaa henkilöstötarpeista ja laajenemisen aiheuttamasta henkilöstölisäyksen tarpeesta."@et⁵ ". Monsieur le Président, Monsieur le Président en exercice du Conseil, Madame la Commissaire, je représente depuis plusieurs années mon groupe et le Parlement européen dans la procédure de concertation en matière budgétaire qui a lieu en juillet avec les États membres, après la première lecture par le Conseil. Il a toujours été difficile de trouver un consensus sur quoi que ce soit durant l’été, mais cette année, la concertation fut particulièrement difficile. En termes pratiques, aucun accord n’a été trouvé et, par conséquent, le Parlement peut librement procéder à sa première lecture sans aucun engagement envers le Conseil. De l’avis de mon groupe politique, les principaux problèmes sont le faible niveau des crédits de paiement inscrits au budget et les domaines de priorité. Au Conseil, il y a un groupe de pays dits contributeurs nets qui ne sont pas intéressés par la valeur ajoutée résultant du financement de l’Union au moyen de divers projets communs. La seule chose qui semble intéresser activement le Conseil en matière de financement, c’est la militarisation de l’UE. Bien que la guerre ne relève pas des compétences de l’UE, les États membres veulent financer des projets communs de militarisation avec l’argent de l’UE. Si j’ai bien compris, l’opération de police au Congo ainsi que la mission au Soudan sont financées par des crédits destinés à l’aide au développement et le financement des activités de militarisation n’est donc pas transparent. Bien que la Constitution, rejetée par deux référendums, ne soit pas pour tout de suite, l’élite politique des États membres met déjà en œuvre certains de ses articles, par exemple, en créant une Agence de l’armement, de la recherche et des capacités militaires. Les États membres se comportent de façon antidémocratique et il est manifeste que de nombreuses activités militaires communes de l’UE n’ont pas de base juridique dans les Traités. Au lieu de se préoccuper de la militarisation de l’UE, nous devrions plutôt commencer à parler de la construction d’une Europe sociale. C’est la seule façon de donner une légitimité au travail de l’Union, en d’autres termes, de recueillir l’approbation générale des citoyens. Au nom d’une Europe sociale, notre groupe a toujours critiqué la portée étroite de la stratégie de Lisbonne parce qu’elle se borne à promouvoir une Europe de grandes entreprises. Nous avons récemment critiqué la manière dont le Conseil a fermé les yeux, refusé d’entendre quoi que ce soit et réduit les dépenses, même par rapport au projet de budget de la Commission, dans le but de réduire les contributions budgétaires à 1 % du revenu national brut des pays de l’UE. Adopter une discipline budgétaire rigoureuse est une bonne chose, mais en l’occurrence, c’est une solide punition que le Conseil prône ici. Nous devons aussi y voir un objectif stratégique. Si aucun consensus n’est atteint sur les cadres financiers et que le projet de budget est renvoyé en procédure budgétaire conformément à l’article 272 du Traité, le montant global du budget 2006 doit, du point de vue du Conseil, être aussi bas que possible. C’est un objectif stratégique que nous ne pouvons accepter. Notre groupe est également préoccupé par la stratégie selon laquelle les dépenses soudaines et inattendues, telles que celles occasionnées par le tsunami, sont couvertes par l’affectation à de nouvelles fins de fonds qui avaient été mis de côté à des fins approuvées par le Parlement. Si de nouveaux besoins extérieurs surgissent, nous devons être préparés à allouer du nouvel argent «frais» pour y répondre. Enfin, nous devons préserver les crédits de paiement destinés aux Fonds structurels et augmenter les ressources humaines pour les besoins de l’élargissement. Nous avons du mal, ici au Parlement, à comprendre le conflit qui oppose la Commission et le Conseil au sujet des besoins en personnel et de la nécessité d’accroître les effectifs en raison de l’élargissement."@fr⁸ "Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtajavaltion edustaja, arvoisa komission jäsen, olen usean vuoden ajan edustanut ryhmääni ja Euroopan parlamenttia heinäkuun budjettisovittelussa, joka pidetään neuvoston ensimmäisen käsittelyn jälkeen jäsenvaltioiden kanssa. Kesällä on aina ollut vaikea sopia mistään, mutta tänä vuonna se oli erityisen vaikeaa. Käytännöllisesti katsoen mistään ei sovittu, ja sen seurauksena parlamentti on vapaa suorittamaan oman ensimmäisen käsittelynsä ilman sitoumuksia neuvoston suuntaan. Ryhmäni näkökulmasta perusongelmia ovat talousarvion maksumäärärahojen alhainen taso ja talousarvion painopistealueet. Neuvostossa on joukko niin sanottuja nettomaksajamaita, joita ei kiinnosta unionin rahoituksella tuotettava lisäarvo erilaisten yhteisten hankkeiden kautta. Lähes ainoa asia, jonka rahoittamisesta neuvosto näyttää olevan aktiivisesti kiinnostunut, on EU:n militarisoiminen. Vaikka sodankäynti ei kuulu EU:n toimivaltaan, jäsenvaltiot haluavat rahoittaa yhteisiä militarisointiprojektejaan EU:n varoin. Ymmärtääkseni esimerkiksi Kongon poliisioperaatio ja Sudan-missio rahoitetaan kehitysmäärärahoista, eikä militarisoimistoimien rahoitus niin ollen ole avointa. Vaikka perustuslakia, joka hylättiin kahdessa kansanäänestyksessä, ei ole tulossa, jäsenmaiden poliittiset eliitit panevat täytäntöön siihen kirjoitettuja artikloita ja ovat perustamassa esimerkiksi asevarusteluviraston. Jäsenvaltioiden tapa toimia on epädemokraattinen, ja on ilmeistä, että monilla EU:n yhteisillä sotilaallisilla toimilla ei ole perussopimusten tarjoamaa oikeusperustaa. EU:n militarisoimisen sijasta pitäisi alkaa puhua sosiaalisen Euroopan rakennustyöstä. Vain sitä kautta unionin toiminnalle on saatavissa legitimiteetti eli yleinen hyväksyntä kansalaisilta. Sosiaalisen Euroopan nimissä ryhmämme on jatkuvasti kritisoinut Lissabonin strategian kapea-alaisuutta; sillä edistetään vain suuryritysten Eurooppaa. Viimeksi kritisoimme sitä, miten neuvosto ympärilleen katsomatta ja korvat ummistettuina on supistanut menoja jopa komission talousarvioesitykseen verrattuna pyrkien tavoitteeseen, joka on talousarvion määrärahojen supistaminen yhteen prosenttiin EU-valtioiden bruttokansantulosta. Tiukka budjettikuri on hyvä asia, mutta tässä asiassa neuvosto sortuu ylilyönteihin. On nähtävissä myös strateginen tavoite. Siltä varalta, että rahoituskehyksistä ei päästä sopimukseen ja siirrytään 272 artiklan mukaiseen talousarviomenettelyyn, vuoden 2006 talousarvion loppusumman on oltava neuvoston näkökulmasta niin pieni kuin mahdollista. Tätä strategista tavoitetta emme voi hyväksyä. Ryhmämme on huolestunut myös strategiasta, jonka mukaan äkillisten ja yllättävien menojen, kuten tsunamin, kustannukset halutaan kattaa niin, että osoitetaan rahaa uusiin tarkoituksiin ottamalla rahat pois parlamentin hyväksymistä tarkoituksista. Jos ilmenee uusia ulkoisia tarpeita, on oltava valmis osoittamaan niihin uutta ja tuoretta rahaa. Lopuksi totean, että on tarpeen turvata rakennerahastojen maksut ja lisätä henkilöstöresursseja laajenemisen tarpeita varten. Meidän parlamentissa on erittäin vaikea ymmärtää komission ja neuvoston käsitysten välillä vallitsevaa ristiriitaa henkilöstötarpeista ja laajenemisen aiheuttamasta henkilöstölisäyksen tarpeesta."@hu¹¹ "Signor Presidente, signor Presidente in carica del Consiglio, signora Commissario, da anni ormai rappresento il mio gruppo e il Parlamento europeo nella procedura di conciliazione sul bilancio del mese di luglio, che si tiene con gli Stati membri dopo la prima lettura del Consiglio. E’ sempre stato difficile mettersi d’accordo su qualunque cosa in estate, ma quest’anno lo è stato in modo particolare. In pratica non si è convenuto su nulla e quindi il Parlamento è libero di affrontare la propria prima lettura senza alcun impegno nei confronti del Consiglio. A parere del mio gruppo, i problemi fondamentali riguardano il basso livello degli stanziamenti di pagamento nel bilancio e i principali settori sui quali si concentra l’attenzione. Nel Consiglio siede un gruppo di paesi cosiddetti “contributori netti”, che non è interessato al valore aggiunto che risulta dal finanziamento di diversi progetti comuni da parte dell’Unione. Virtualmente, l’unica cosa cui il Consiglio sembra attivamente interessato, è il finanziamento della militarizzazione dell’Unione europea. Anche se la guerra non rientra nelle competenze dell’UE, gli Stati membri vogliono finanziare progetti congiunti di militarizzazione con i soldi dell’Unione europea. Per quanto mi pare di capire, l’operazione di polizia in Congo e la missione in Sudan sono finanziate dai fondi destinati allo sviluppo, pertanto il finanziamento delle attività militari non è trasparente. Anche se la Costituzione, che è stata bocciata in due non entrerà in vigore in tempi brevi, l’ politica negli Stati membri sta attuando alcuni degli articoli in essa contenuti e, ad esempio, sta creando un’agenzia per gli armamenti, la ricerca e le capacità. Gli Stati si comportano in modo non democratico ed è assai evidente che molte attività militari congiunte dell’UE non hanno alcuna base giuridica nei Trattati. Invece di militarizzare l’UE dovremmo cominciare a parlare di costruire un’Europa sociale. Soltanto in questo modo l’operato dell’Unione acquisirà legittimità, cioè l’approvazione generale dell’opinione pubblica. Nel nome di un’Europa sociale, il nostro gruppo ha sempre criticato la portata angusta della strategia di Lisbona, poiché essa promuove meramente un’Europa delle grandi società. Recentemente abbiamo criticato il modo in cui il Consiglio ha tenuto gli occhi e le orecchie ben chiusi e ha tagliato la spesa, anche rispetto al progetto preliminare della Commissione, allo scopo di ridurre gli stanziamenti a bilancio all’1 per cento del reddito nazionale lordo dei paesi dell’UE. Una disciplina di bilancio severa è positiva, ma in questo caso il Consiglio sta optando per il classico pugno di ferro. E’ palese agli occhi di tutti l’obiettivo strategico. In caso di mancato accordo sulle prospettive finanziarie e dunque di ricorso alla procedura di bilancio a norma dell’articolo 272 del Trattato, il totale complessivo per il bilancio 2006, dal punto di vista del Consiglio, deve essere il minore possibile. Questo è un obiettivo strategico che non possiamo accettare. Il nostro gruppo è anche preoccupato per la strategia in base alla quale i costi per le spese improvvise e impreviste, come nel caso dello devono essere coperte destinando a nuove finalità fondi che erano stati accantonati per scopi approvati dal Parlamento. Se emergono nuove esigenze esterne dobbiamo essere preparati a stanziare nuove risorse “fresche”. Infine, desidero affermare che è necessario salvaguardare i pagamenti a titolo dei Fondi strutturali ed aumentare le risorse umane per le esigenze dell’allargamento. E’ molto difficile per noi al Parlamento comprendere il conflitto che è invalso tra Commissione e Consiglio in merito alle rispettive opinioni sul fabbisogno di personale e sulla necessità di incrementare le risorse umane in seguito all’allargamento"@it¹² "Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtajavaltion edustaja, arvoisa komission jäsen, olen usean vuoden ajan edustanut ryhmääni ja Euroopan parlamenttia heinäkuun budjettisovittelussa, joka pidetään neuvoston ensimmäisen käsittelyn jälkeen jäsenvaltioiden kanssa. Kesällä on aina ollut vaikea sopia mistään, mutta tänä vuonna se oli erityisen vaikeaa. Käytännöllisesti katsoen mistään ei sovittu, ja sen seurauksena parlamentti on vapaa suorittamaan oman ensimmäisen käsittelynsä ilman sitoumuksia neuvoston suuntaan. Ryhmäni näkökulmasta perusongelmia ovat talousarvion maksumäärärahojen alhainen taso ja talousarvion painopistealueet. Neuvostossa on joukko niin sanottuja nettomaksajamaita, joita ei kiinnosta unionin rahoituksella tuotettava lisäarvo erilaisten yhteisten hankkeiden kautta. Lähes ainoa asia, jonka rahoittamisesta neuvosto näyttää olevan aktiivisesti kiinnostunut, on EU:n militarisoiminen. Vaikka sodankäynti ei kuulu EU:n toimivaltaan, jäsenvaltiot haluavat rahoittaa yhteisiä militarisointiprojektejaan EU:n varoin. Ymmärtääkseni esimerkiksi Kongon poliisioperaatio ja Sudan-missio rahoitetaan kehitysmäärärahoista, eikä militarisoimistoimien rahoitus niin ollen ole avointa. Vaikka perustuslakia, joka hylättiin kahdessa kansanäänestyksessä, ei ole tulossa, jäsenmaiden poliittiset eliitit panevat täytäntöön siihen kirjoitettuja artikloita ja ovat perustamassa esimerkiksi asevarusteluviraston. Jäsenvaltioiden tapa toimia on epädemokraattinen, ja on ilmeistä, että monilla EU:n yhteisillä sotilaallisilla toimilla ei ole perussopimusten tarjoamaa oikeusperustaa. EU:n militarisoimisen sijasta pitäisi alkaa puhua sosiaalisen Euroopan rakennustyöstä. Vain sitä kautta unionin toiminnalle on saatavissa legitimiteetti eli yleinen hyväksyntä kansalaisilta. Sosiaalisen Euroopan nimissä ryhmämme on jatkuvasti kritisoinut Lissabonin strategian kapea-alaisuutta; sillä edistetään vain suuryritysten Eurooppaa. Viimeksi kritisoimme sitä, miten neuvosto ympärilleen katsomatta ja korvat ummistettuina on supistanut menoja jopa komission talousarvioesitykseen verrattuna pyrkien tavoitteeseen, joka on talousarvion määrärahojen supistaminen yhteen prosenttiin EU-valtioiden bruttokansantulosta. Tiukka budjettikuri on hyvä asia, mutta tässä asiassa neuvosto sortuu ylilyönteihin. On nähtävissä myös strateginen tavoite. Siltä varalta, että rahoituskehyksistä ei päästä sopimukseen ja siirrytään 272 artiklan mukaiseen talousarviomenettelyyn, vuoden 2006 talousarvion loppusumman on oltava neuvoston näkökulmasta niin pieni kuin mahdollista. Tätä strategista tavoitetta emme voi hyväksyä. Ryhmämme on huolestunut myös strategiasta, jonka mukaan äkillisten ja yllättävien menojen, kuten tsunamin, kustannukset halutaan kattaa niin, että osoitetaan rahaa uusiin tarkoituksiin ottamalla rahat pois parlamentin hyväksymistä tarkoituksista. Jos ilmenee uusia ulkoisia tarpeita, on oltava valmis osoittamaan niihin uutta ja tuoretta rahaa. Lopuksi totean, että on tarpeen turvata rakennerahastojen maksut ja lisätä henkilöstöresursseja laajenemisen tarpeita varten. Meidän parlamentissa on erittäin vaikea ymmärtää komission ja neuvoston käsitysten välillä vallitsevaa ristiriitaa henkilöstötarpeista ja laajenemisen aiheuttamasta henkilöstölisäyksen tarpeesta."@lt¹⁴ "Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtajavaltion edustaja, arvoisa komission jäsen, olen usean vuoden ajan edustanut ryhmääni ja Euroopan parlamenttia heinäkuun budjettisovittelussa, joka pidetään neuvoston ensimmäisen käsittelyn jälkeen jäsenvaltioiden kanssa. Kesällä on aina ollut vaikea sopia mistään, mutta tänä vuonna se oli erityisen vaikeaa. Käytännöllisesti katsoen mistään ei sovittu, ja sen seurauksena parlamentti on vapaa suorittamaan oman ensimmäisen käsittelynsä ilman sitoumuksia neuvoston suuntaan. Ryhmäni näkökulmasta perusongelmia ovat talousarvion maksumäärärahojen alhainen taso ja talousarvion painopistealueet. Neuvostossa on joukko niin sanottuja nettomaksajamaita, joita ei kiinnosta unionin rahoituksella tuotettava lisäarvo erilaisten yhteisten hankkeiden kautta. Lähes ainoa asia, jonka rahoittamisesta neuvosto näyttää olevan aktiivisesti kiinnostunut, on EU:n militarisoiminen. Vaikka sodankäynti ei kuulu EU:n toimivaltaan, jäsenvaltiot haluavat rahoittaa yhteisiä militarisointiprojektejaan EU:n varoin. Ymmärtääkseni esimerkiksi Kongon poliisioperaatio ja Sudan-missio rahoitetaan kehitysmäärärahoista, eikä militarisoimistoimien rahoitus niin ollen ole avointa. Vaikka perustuslakia, joka hylättiin kahdessa kansanäänestyksessä, ei ole tulossa, jäsenmaiden poliittiset eliitit panevat täytäntöön siihen kirjoitettuja artikloita ja ovat perustamassa esimerkiksi asevarusteluviraston. Jäsenvaltioiden tapa toimia on epädemokraattinen, ja on ilmeistä, että monilla EU:n yhteisillä sotilaallisilla toimilla ei ole perussopimusten tarjoamaa oikeusperustaa. EU:n militarisoimisen sijasta pitäisi alkaa puhua sosiaalisen Euroopan rakennustyöstä. Vain sitä kautta unionin toiminnalle on saatavissa legitimiteetti eli yleinen hyväksyntä kansalaisilta. Sosiaalisen Euroopan nimissä ryhmämme on jatkuvasti kritisoinut Lissabonin strategian kapea-alaisuutta; sillä edistetään vain suuryritysten Eurooppaa. Viimeksi kritisoimme sitä, miten neuvosto ympärilleen katsomatta ja korvat ummistettuina on supistanut menoja jopa komission talousarvioesitykseen verrattuna pyrkien tavoitteeseen, joka on talousarvion määrärahojen supistaminen yhteen prosenttiin EU-valtioiden bruttokansantulosta. Tiukka budjettikuri on hyvä asia, mutta tässä asiassa neuvosto sortuu ylilyönteihin. On nähtävissä myös strateginen tavoite. Siltä varalta, että rahoituskehyksistä ei päästä sopimukseen ja siirrytään 272 artiklan mukaiseen talousarviomenettelyyn, vuoden 2006 talousarvion loppusumman on oltava neuvoston näkökulmasta niin pieni kuin mahdollista. Tätä strategista tavoitetta emme voi hyväksyä. Ryhmämme on huolestunut myös strategiasta, jonka mukaan äkillisten ja yllättävien menojen, kuten tsunamin, kustannukset halutaan kattaa niin, että osoitetaan rahaa uusiin tarkoituksiin ottamalla rahat pois parlamentin hyväksymistä tarkoituksista. Jos ilmenee uusia ulkoisia tarpeita, on oltava valmis osoittamaan niihin uutta ja tuoretta rahaa. Lopuksi totean, että on tarpeen turvata rakennerahastojen maksut ja lisätä henkilöstöresursseja laajenemisen tarpeita varten. Meidän parlamentissa on erittäin vaikea ymmärtää komission ja neuvoston käsitysten välillä vallitsevaa ristiriitaa henkilöstötarpeista ja laajenemisen aiheuttamasta henkilöstölisäyksen tarpeesta."@lv¹³ "Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtajavaltion edustaja, arvoisa komission jäsen, olen usean vuoden ajan edustanut ryhmääni ja Euroopan parlamenttia heinäkuun budjettisovittelussa, joka pidetään neuvoston ensimmäisen käsittelyn jälkeen jäsenvaltioiden kanssa. Kesällä on aina ollut vaikea sopia mistään, mutta tänä vuonna se oli erityisen vaikeaa. Käytännöllisesti katsoen mistään ei sovittu, ja sen seurauksena parlamentti on vapaa suorittamaan oman ensimmäisen käsittelynsä ilman sitoumuksia neuvoston suuntaan. Ryhmäni näkökulmasta perusongelmia ovat talousarvion maksumäärärahojen alhainen taso ja talousarvion painopistealueet. Neuvostossa on joukko niin sanottuja nettomaksajamaita, joita ei kiinnosta unionin rahoituksella tuotettava lisäarvo erilaisten yhteisten hankkeiden kautta. Lähes ainoa asia, jonka rahoittamisesta neuvosto näyttää olevan aktiivisesti kiinnostunut, on EU:n militarisoiminen. Vaikka sodankäynti ei kuulu EU:n toimivaltaan, jäsenvaltiot haluavat rahoittaa yhteisiä militarisointiprojektejaan EU:n varoin. Ymmärtääkseni esimerkiksi Kongon poliisioperaatio ja Sudan-missio rahoitetaan kehitysmäärärahoista, eikä militarisoimistoimien rahoitus niin ollen ole avointa. Vaikka perustuslakia, joka hylättiin kahdessa kansanäänestyksessä, ei ole tulossa, jäsenmaiden poliittiset eliitit panevat täytäntöön siihen kirjoitettuja artikloita ja ovat perustamassa esimerkiksi asevarusteluviraston. Jäsenvaltioiden tapa toimia on epädemokraattinen, ja on ilmeistä, että monilla EU:n yhteisillä sotilaallisilla toimilla ei ole perussopimusten tarjoamaa oikeusperustaa. EU:n militarisoimisen sijasta pitäisi alkaa puhua sosiaalisen Euroopan rakennustyöstä. Vain sitä kautta unionin toiminnalle on saatavissa legitimiteetti eli yleinen hyväksyntä kansalaisilta. Sosiaalisen Euroopan nimissä ryhmämme on jatkuvasti kritisoinut Lissabonin strategian kapea-alaisuutta; sillä edistetään vain suuryritysten Eurooppaa. Viimeksi kritisoimme sitä, miten neuvosto ympärilleen katsomatta ja korvat ummistettuina on supistanut menoja jopa komission talousarvioesitykseen verrattuna pyrkien tavoitteeseen, joka on talousarvion määrärahojen supistaminen yhteen prosenttiin EU-valtioiden bruttokansantulosta. Tiukka budjettikuri on hyvä asia, mutta tässä asiassa neuvosto sortuu ylilyönteihin. On nähtävissä myös strateginen tavoite. Siltä varalta, että rahoituskehyksistä ei päästä sopimukseen ja siirrytään 272 artiklan mukaiseen talousarviomenettelyyn, vuoden 2006 talousarvion loppusumman on oltava neuvoston näkökulmasta niin pieni kuin mahdollista. Tätä strategista tavoitetta emme voi hyväksyä. Ryhmämme on huolestunut myös strategiasta, jonka mukaan äkillisten ja yllättävien menojen, kuten tsunamin, kustannukset halutaan kattaa niin, että osoitetaan rahaa uusiin tarkoituksiin ottamalla rahat pois parlamentin hyväksymistä tarkoituksista. Jos ilmenee uusia ulkoisia tarpeita, on oltava valmis osoittamaan niihin uutta ja tuoretta rahaa. Lopuksi totean, että on tarpeen turvata rakennerahastojen maksut ja lisätä henkilöstöresursseja laajenemisen tarpeita varten. Meidän parlamentissa on erittäin vaikea ymmärtää komission ja neuvoston käsitysten välillä vallitsevaa ristiriitaa henkilöstötarpeista ja laajenemisen aiheuttamasta henkilöstölisäyksen tarpeesta."@mt¹⁵ "Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de fungerend voorzitter van de Raad, mevrouw de commissaris, ik vertegenwoordig al enkele jaren mijn fractie en het Europees Parlement tijdens de bemiddelingsprocedure inzake de begroting van juli, die na de eerste lezing door de Raad wordt gehouden met de lidstaten. In de zomer was het altijd al moeilijk ergens overeenstemming over te bereiken, maar dit jaar was het wel bijzonder moeilijk. Er werd praktisch nergens overeenstemming over bereikt en als gevolg daarvan is het Parlement vrij zijn eigen eerste lezing uit te voeren zonder enige verplichting tegenover de Raad. Naar de mening van mijn fractie zijn de basisproblemen het lage niveau van de betalingskredieten in de begroting en de prioriteiten in de begroting. In de Raad zit een groep zogeheten nettobetalers die geen belang hebben bij de meerwaarde die ontstaat door communautaire financiering van de Unie via verschillende gemeenschappelijke projecten. Vrijwel de enige zaak die de Raad actief lijkt te willen financieren, is de militarisering van de Europese Unie. Hoewel oorlogsvoering niet tot de bevoegdheid van de Europese Unie behoort, willen de lidstaten hun gemeenschappelijke projecten op het vlak van militarisering met communautaire middelen financieren. Naar ik heb begrepen worden bijvoorbeeld de politieoperatie in Congo en de missie in Soedan gefinancierd uit ontwikkelingskredieten en de financiering van de militariseringsactiviteiten is derhalve niet transparant. Hoewel de Grondwet, die in twee referenda werd verworpen, er voorlopig niet komt, leggen de politieke elites in de lidstaten enkele van de hierin vastgelegde artikelen ten uitvoer en richten zij bijvoorbeeld een Bureau voor bewapening, onderzoek en militaire vermogens op. De wijze waarop de lidstaten zich gedragen is ondemocratisch en het is duidelijk dat veel gemeenschappelijke militaire activiteiten geen rechtsgrondslag in de Europese Verdragen hebben. In plaats van de militarisering van de Europese Unie moeten wij het gaan hebben over het opbouwen van een sociaal Europa. Alleen op die manier kunnen communautaire activiteiten legitimiteit ofwel de algemene goedkeuring van de burgers krijgen. In naam van een sociaal Europa heeft onze fractie voortdurend het beperkte karakter van de strategie van Lissabon bekritiseerd, omdat deze alleen een Europa van grote ondernemingen bevordert. Laatst hebben wij kritiek geuit op de wijze waarop de Raad met gesloten ogen en oren de uitgaven heeft beperkt, zelfs in vergelijking met de ontwerpbegroting van de Commissie, met als doel de kredieten in de begroting te verlagen tot 1 procent van het bruto nationaal inkomen van de EU-lidstaten. Strikte begrotingsdiscipline is een goede zaak, maar in dit geval pleit de Raad echt voor een flink pak slaag. Er bestaat ook een duidelijk strategisch doel. Voor het geval er geen overeenstemming over de financiële vooruitzichten wordt bereikt en er wordt overgegaan op de begrotingsprocedure overeenkomstig artikel 272 van het Verdrag, moet het totaalbedrag van de begroting voor 2006 volgens de Raad zo klein mogelijk zijn. Dit strategische doel kunnen wij niet aanvaarden. Onze fractie is ook bezorgd over de strategie om de kosten voor plotselinge en onverwachte uitgaven, zoals in verband met de tsunami, te dekken door geld toe te wijzen voor nieuwe doeleinden terwijl dat geld was gereserveerd voor doelen die door het Parlement zijn goedgekeurd. Als er nieuwe externe behoeften ontstaan, moeten wij bereid zijn daar nieuw en vers geld voor aan te wenden. Tot slot wil ik zeggen dat wij de betalingen uit hoofde van de structuurfondsen moeten waarborgen en meer personeel moeten aannemen om tegemoet te komen aan de behoeften die de uitbreiding met zich meebrengt. Voor ons in het Parlement is het zeer moeilijk het conflict te begrijpen dat bestaat tussen de Commissie en de Raad met betrekking tot hun opvattingen over personeelsbehoeften en de noodzaak om meer personeel aan te nemen als gevolg van de uitbreiding."@nl³ "Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtajavaltion edustaja, arvoisa komission jäsen, olen usean vuoden ajan edustanut ryhmääni ja Euroopan parlamenttia heinäkuun budjettisovittelussa, joka pidetään neuvoston ensimmäisen käsittelyn jälkeen jäsenvaltioiden kanssa. Kesällä on aina ollut vaikea sopia mistään, mutta tänä vuonna se oli erityisen vaikeaa. Käytännöllisesti katsoen mistään ei sovittu, ja sen seurauksena parlamentti on vapaa suorittamaan oman ensimmäisen käsittelynsä ilman sitoumuksia neuvoston suuntaan. Ryhmäni näkökulmasta perusongelmia ovat talousarvion maksumäärärahojen alhainen taso ja talousarvion painopistealueet. Neuvostossa on joukko niin sanottuja nettomaksajamaita, joita ei kiinnosta unionin rahoituksella tuotettava lisäarvo erilaisten yhteisten hankkeiden kautta. Lähes ainoa asia, jonka rahoittamisesta neuvosto näyttää olevan aktiivisesti kiinnostunut, on EU:n militarisoiminen. Vaikka sodankäynti ei kuulu EU:n toimivaltaan, jäsenvaltiot haluavat rahoittaa yhteisiä militarisointiprojektejaan EU:n varoin. Ymmärtääkseni esimerkiksi Kongon poliisioperaatio ja Sudan-missio rahoitetaan kehitysmäärärahoista, eikä militarisoimistoimien rahoitus niin ollen ole avointa. Vaikka perustuslakia, joka hylättiin kahdessa kansanäänestyksessä, ei ole tulossa, jäsenmaiden poliittiset eliitit panevat täytäntöön siihen kirjoitettuja artikloita ja ovat perustamassa esimerkiksi asevarusteluviraston. Jäsenvaltioiden tapa toimia on epädemokraattinen, ja on ilmeistä, että monilla EU:n yhteisillä sotilaallisilla toimilla ei ole perussopimusten tarjoamaa oikeusperustaa. EU:n militarisoimisen sijasta pitäisi alkaa puhua sosiaalisen Euroopan rakennustyöstä. Vain sitä kautta unionin toiminnalle on saatavissa legitimiteetti eli yleinen hyväksyntä kansalaisilta. Sosiaalisen Euroopan nimissä ryhmämme on jatkuvasti kritisoinut Lissabonin strategian kapea-alaisuutta; sillä edistetään vain suuryritysten Eurooppaa. Viimeksi kritisoimme sitä, miten neuvosto ympärilleen katsomatta ja korvat ummistettuina on supistanut menoja jopa komission talousarvioesitykseen verrattuna pyrkien tavoitteeseen, joka on talousarvion määrärahojen supistaminen yhteen prosenttiin EU-valtioiden bruttokansantulosta. Tiukka budjettikuri on hyvä asia, mutta tässä asiassa neuvosto sortuu ylilyönteihin. On nähtävissä myös strateginen tavoite. Siltä varalta, että rahoituskehyksistä ei päästä sopimukseen ja siirrytään 272 artiklan mukaiseen talousarviomenettelyyn, vuoden 2006 talousarvion loppusumman on oltava neuvoston näkökulmasta niin pieni kuin mahdollista. Tätä strategista tavoitetta emme voi hyväksyä. Ryhmämme on huolestunut myös strategiasta, jonka mukaan äkillisten ja yllättävien menojen, kuten tsunamin, kustannukset halutaan kattaa niin, että osoitetaan rahaa uusiin tarkoituksiin ottamalla rahat pois parlamentin hyväksymistä tarkoituksista. Jos ilmenee uusia ulkoisia tarpeita, on oltava valmis osoittamaan niihin uutta ja tuoretta rahaa. Lopuksi totean, että on tarpeen turvata rakennerahastojen maksut ja lisätä henkilöstöresursseja laajenemisen tarpeita varten. Meidän parlamentissa on erittäin vaikea ymmärtää komission ja neuvoston käsitysten välillä vallitsevaa ristiriitaa henkilöstötarpeista ja laajenemisen aiheuttamasta henkilöstölisäyksen tarpeesta."@pl¹⁶ ". Senhor Presidente, Senhor Presidente em exercício do Conselho, Senhor Comissário, há já vários anos que represento o meu grupo e o Parlamento Europeu no processo de conciliação orçamental de Julho, conduzido com os Estados-Membros após a primeira leitura pelo Conselho. Sempre foi difícil chegar a acordo seja sobre o que for no Verão, mas este ano foi especialmente difícil. Na prática, nada foi acordado e, como consequência, o Parlamento tem a liberdade de levar a cabo a sua própria primeira leitura sem quaisquer compromissos assumidos com o Conselho. Do ponto de vista do meu grupo, os problemas fundamentais residem no baixo nível das dotações para pagamentos e nas principais áreas em que se centra o orçamento. Existe, no Conselho, o grupo dos chamados contribuintes líquidos, que não estão interessados no valor acrescentado que resulta do financiamento da União através de diferentes projectos comuns. Praticamente o único aspecto que o Conselho parece estar vivamente interessado em financiar é a militarização da UE. Embora o sector militar não se insira no âmbito das competências da UE, os Estados-Membros pretendem financiar projectos comuns de militarização com dinheiros da UE. Tanto quanto percebo, a operação policial no Congo e as missões no Sudão estão a ser financiadas através das dotações destinadas ao desenvolvimento, não sendo, por conseguinte, o financiamento das actividades de militarização transparente. Embora a Constituição, que foi rejeitada em dois referendos, não seja aplicável num futuro próximo, a elite política dos Estados-Membros está a implementar alguns dos artigos que constam da mesma e a criar, por exemplo, uma Agência dos Armamentos, Investigação e Capacidades. A forma como os Estados-Membros estão a actuar é anti-democrática, sendo absolutamente óbvio que muitas das actividades militares comuns da UE não dispõem de base jurídica nos Tratados. Em vez da militarização da UE, deveríamos começar por falar da construção de uma Europa social. Só dessa forma poderá o trabalho da União adquirir legitimidade, o que equivale a dizer a aprovação geral da opinião pública. Em nome da Europa social, o nosso grupo criticou sistematicamente o âmbito restrito da Estratégia de Lisboa; porque esta promove apenas uma Europa de grandes empresas. Criticámos recentemente a forma como o Conselho manteve os seus olhos e orelhas fechados, cortando nas despesas, mesmo quando comparadas com o projecto de orçamento da Comissão, com o objectivo de reduzir as dotações orçamentais a 1% do Rendimento Nacional Bruto dos Estados da UE. É positivo que exista uma política orçamental rigorosa, mas neste caso o Conselho advoga um rude golpe. Está também claro aos olhos de todos um outro objectivo estratégico. No caso de não existir acordo quanto ao quadro financeiro e de o assunto ficar remetido para o processo orçamental, na acepção do artigo 272º do Tratado, o total geral do orçamento para 2006 deverá, do ponto de vista do Conselho, ser o mais reduzido possível. Trata-se de um objectivo estratégico que não podemos aceitar. O nosso grupo está também preocupado com a estratégia de obtenção de cobertura para os custos com despesas urgentes e inesperadas, como as relacionadas com o mediante a reafectação de verbas destinadas a outros objectivos e que tinham sido postas de parte para fins aprovados pelo Parlamento. Se surgirem novas necessidades externas, temos de estar preparados para afectar às mesmas dinheiro fresco. Por último, gostaria de dizer que é preciso salvaguardar os pagamentos dos Fundos Estruturais e aumentar os recursos humanos para fazer face às necessidades do alargamento. É muito difícil para nós, no Parlamento, perceber o conflito que persiste entre a Comissão e o Conselho quanto ao modo como vêem as necessidades de pessoal e de aumento de recursos humanos como resultado do alargamento."@pt¹⁷ "Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtajavaltion edustaja, arvoisa komission jäsen, olen usean vuoden ajan edustanut ryhmääni ja Euroopan parlamenttia heinäkuun budjettisovittelussa, joka pidetään neuvoston ensimmäisen käsittelyn jälkeen jäsenvaltioiden kanssa. Kesällä on aina ollut vaikea sopia mistään, mutta tänä vuonna se oli erityisen vaikeaa. Käytännöllisesti katsoen mistään ei sovittu, ja sen seurauksena parlamentti on vapaa suorittamaan oman ensimmäisen käsittelynsä ilman sitoumuksia neuvoston suuntaan. Ryhmäni näkökulmasta perusongelmia ovat talousarvion maksumäärärahojen alhainen taso ja talousarvion painopistealueet. Neuvostossa on joukko niin sanottuja nettomaksajamaita, joita ei kiinnosta unionin rahoituksella tuotettava lisäarvo erilaisten yhteisten hankkeiden kautta. Lähes ainoa asia, jonka rahoittamisesta neuvosto näyttää olevan aktiivisesti kiinnostunut, on EU:n militarisoiminen. Vaikka sodankäynti ei kuulu EU:n toimivaltaan, jäsenvaltiot haluavat rahoittaa yhteisiä militarisointiprojektejaan EU:n varoin. Ymmärtääkseni esimerkiksi Kongon poliisioperaatio ja Sudan-missio rahoitetaan kehitysmäärärahoista, eikä militarisoimistoimien rahoitus niin ollen ole avointa. Vaikka perustuslakia, joka hylättiin kahdessa kansanäänestyksessä, ei ole tulossa, jäsenmaiden poliittiset eliitit panevat täytäntöön siihen kirjoitettuja artikloita ja ovat perustamassa esimerkiksi asevarusteluviraston. Jäsenvaltioiden tapa toimia on epädemokraattinen, ja on ilmeistä, että monilla EU:n yhteisillä sotilaallisilla toimilla ei ole perussopimusten tarjoamaa oikeusperustaa. EU:n militarisoimisen sijasta pitäisi alkaa puhua sosiaalisen Euroopan rakennustyöstä. Vain sitä kautta unionin toiminnalle on saatavissa legitimiteetti eli yleinen hyväksyntä kansalaisilta. Sosiaalisen Euroopan nimissä ryhmämme on jatkuvasti kritisoinut Lissabonin strategian kapea-alaisuutta; sillä edistetään vain suuryritysten Eurooppaa. Viimeksi kritisoimme sitä, miten neuvosto ympärilleen katsomatta ja korvat ummistettuina on supistanut menoja jopa komission talousarvioesitykseen verrattuna pyrkien tavoitteeseen, joka on talousarvion määrärahojen supistaminen yhteen prosenttiin EU-valtioiden bruttokansantulosta. Tiukka budjettikuri on hyvä asia, mutta tässä asiassa neuvosto sortuu ylilyönteihin. On nähtävissä myös strateginen tavoite. Siltä varalta, että rahoituskehyksistä ei päästä sopimukseen ja siirrytään 272 artiklan mukaiseen talousarviomenettelyyn, vuoden 2006 talousarvion loppusumman on oltava neuvoston näkökulmasta niin pieni kuin mahdollista. Tätä strategista tavoitetta emme voi hyväksyä. Ryhmämme on huolestunut myös strategiasta, jonka mukaan äkillisten ja yllättävien menojen, kuten tsunamin, kustannukset halutaan kattaa niin, että osoitetaan rahaa uusiin tarkoituksiin ottamalla rahat pois parlamentin hyväksymistä tarkoituksista. Jos ilmenee uusia ulkoisia tarpeita, on oltava valmis osoittamaan niihin uutta ja tuoretta rahaa. Lopuksi totean, että on tarpeen turvata rakennerahastojen maksut ja lisätä henkilöstöresursseja laajenemisen tarpeita varten. Meidän parlamentissa on erittäin vaikea ymmärtää komission ja neuvoston käsitysten välillä vallitsevaa ristiriitaa henkilöstötarpeista ja laajenemisen aiheuttamasta henkilöstölisäyksen tarpeesta."@sk¹⁸ "Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtajavaltion edustaja, arvoisa komission jäsen, olen usean vuoden ajan edustanut ryhmääni ja Euroopan parlamenttia heinäkuun budjettisovittelussa, joka pidetään neuvoston ensimmäisen käsittelyn jälkeen jäsenvaltioiden kanssa. Kesällä on aina ollut vaikea sopia mistään, mutta tänä vuonna se oli erityisen vaikeaa. Käytännöllisesti katsoen mistään ei sovittu, ja sen seurauksena parlamentti on vapaa suorittamaan oman ensimmäisen käsittelynsä ilman sitoumuksia neuvoston suuntaan. Ryhmäni näkökulmasta perusongelmia ovat talousarvion maksumäärärahojen alhainen taso ja talousarvion painopistealueet. Neuvostossa on joukko niin sanottuja nettomaksajamaita, joita ei kiinnosta unionin rahoituksella tuotettava lisäarvo erilaisten yhteisten hankkeiden kautta. Lähes ainoa asia, jonka rahoittamisesta neuvosto näyttää olevan aktiivisesti kiinnostunut, on EU:n militarisoiminen. Vaikka sodankäynti ei kuulu EU:n toimivaltaan, jäsenvaltiot haluavat rahoittaa yhteisiä militarisointiprojektejaan EU:n varoin. Ymmärtääkseni esimerkiksi Kongon poliisioperaatio ja Sudan-missio rahoitetaan kehitysmäärärahoista, eikä militarisoimistoimien rahoitus niin ollen ole avointa. Vaikka perustuslakia, joka hylättiin kahdessa kansanäänestyksessä, ei ole tulossa, jäsenmaiden poliittiset eliitit panevat täytäntöön siihen kirjoitettuja artikloita ja ovat perustamassa esimerkiksi asevarusteluviraston. Jäsenvaltioiden tapa toimia on epädemokraattinen, ja on ilmeistä, että monilla EU:n yhteisillä sotilaallisilla toimilla ei ole perussopimusten tarjoamaa oikeusperustaa. EU:n militarisoimisen sijasta pitäisi alkaa puhua sosiaalisen Euroopan rakennustyöstä. Vain sitä kautta unionin toiminnalle on saatavissa legitimiteetti eli yleinen hyväksyntä kansalaisilta. Sosiaalisen Euroopan nimissä ryhmämme on jatkuvasti kritisoinut Lissabonin strategian kapea-alaisuutta; sillä edistetään vain suuryritysten Eurooppaa. Viimeksi kritisoimme sitä, miten neuvosto ympärilleen katsomatta ja korvat ummistettuina on supistanut menoja jopa komission talousarvioesitykseen verrattuna pyrkien tavoitteeseen, joka on talousarvion määrärahojen supistaminen yhteen prosenttiin EU-valtioiden bruttokansantulosta. Tiukka budjettikuri on hyvä asia, mutta tässä asiassa neuvosto sortuu ylilyönteihin. On nähtävissä myös strateginen tavoite. Siltä varalta, että rahoituskehyksistä ei päästä sopimukseen ja siirrytään 272 artiklan mukaiseen talousarviomenettelyyn, vuoden 2006 talousarvion loppusumman on oltava neuvoston näkökulmasta niin pieni kuin mahdollista. Tätä strategista tavoitetta emme voi hyväksyä. Ryhmämme on huolestunut myös strategiasta, jonka mukaan äkillisten ja yllättävien menojen, kuten tsunamin, kustannukset halutaan kattaa niin, että osoitetaan rahaa uusiin tarkoituksiin ottamalla rahat pois parlamentin hyväksymistä tarkoituksista. Jos ilmenee uusia ulkoisia tarpeita, on oltava valmis osoittamaan niihin uutta ja tuoretta rahaa. Lopuksi totean, että on tarpeen turvata rakennerahastojen maksut ja lisätä henkilöstöresursseja laajenemisen tarpeita varten. Meidän parlamentissa on erittäin vaikea ymmärtää komission ja neuvoston käsitysten välillä vallitsevaa ristiriitaa henkilöstötarpeista ja laajenemisen aiheuttamasta henkilöstölisäyksen tarpeesta."@sl¹⁹ ". Herr talman, herr rådsordförande, fru kommissionsledamot! Sedan flera år tillbaka är jag min grupps och Europaparlamentets företrädare vid juli månads budgetförlikning med medlemsstaterna efter rådets första behandling. Det har alltid varit svårt att enas på sommaren, men i år var det särskilt svårt. I praktiken nåddes inte enighet om någonting, och parlamentet får därför genomföra sin första behandling utan några förpliktelser gentemot rådet. Som min grupp ser det är de grundläggande problemen den låga nivån på betalningsbemyndigandena och budgetens huvudinriktning. I rådet finns det en grupp så kallade nettobetalare, som inte är intresserade av det mervärde som uppstår genom finansiering av olika gemensamma EU-projekt. Det enda som rådet egentligen verkar intresserat av att finansiera är militariseringen av EU. Trots att krigföring inte omfattas av EU:s behörighet vill medlemsstaterna finansiera gemensamma militariseringsprojekt med EU-pengar. Såvitt jag förstår finansieras polisoperationen i Kongo och uppdraget i Sudan med hjälp av utvecklingsanslag, och det betyder att finansieringen av den militära verksamheten sker utan möjlighet till insyn. Trots att konstitutionen, som förkastades i två folkomröstningar, inte kommer att träda i kraft under den närmaste tiden genomförs en del av dess artiklar av den politiska eliten i medlemsstaterna, exempelvis i och med inrättandet av en försvarsbyrå. Medlemsstaternas agerande är odemokratiskt, och det är uppenbart att en stor del av EU:s gemensamma militära verksamhet saknar rättslig grund i fördragen. I stället för att militarisera EU bör vi börja diskutera uppbyggnaden av ett socialt Europa. Det är det enda sättet för EU:s arbete att få legitimitet, dvs. allmänhetens godkännande. I det sociala Europas namn har vår grupp ständigt kritiserat Lissabonstrategins snäva målsättning; den främjar enbart ett storföretagens Europa. Vi kritiserade nyligen rådets sätt att blunda för verkligheten och dra ned på utgifterna, till och med jämfört med kommissionens budgetförslag, för att minska budgetanslagen till 1 procent av EU-ländernas bruttonationalinkomst. En stram budgetdisciplin är av godo, men i det här fallet är det ett rejält kok stryk som rådet förordar. Det finns också ett strategiskt mål mitt framför ögonen på oss. Om ingen enighet nås om budgetramarna och frågan hänförs till budgetförfarandet enligt artikel 272 i fördraget, måste det sammanlagda beloppet för 2006 års budget från rådets ståndpunkt sett bli så lågt som möjligt. Detta är ett strategiskt mål vi inte kan godta. Vår grupp är också oroad över strategin att täcka kostnaderna för plötsliga och oväntade utgifter, som för tsunamin, genom att anslå pengar som redan avsatts för ändamål som parlamentet godkänt till nya ändamål. Om nya, yttre behov uppstår måste vi vara beredda att anslå nya, ”friska” pengar för dem. Slutligen vill jag säga att vi måste slå vakt om utbetalningarna från strukturfonderna och öka de mänskliga resurserna för att tillgodose behoven till följd av utvidgningen. Det är oerhört svårt för oss i parlamentet att förstå konflikten mellan kommissionen och rådet när det gäller synen på personalkrav och behovet av ökade mänskliga resurser till följd av utvidgningen."@sv²¹
lpv:unclassifiedMetadata	"Esko Seppänen,"^{5,19,15,1,18,14,16,11,13} "GUE/NGL-ryhmän puolesta"^{5,19,15,1,18,14,16,11,13} "fresco."²⁰ "referendum,"¹² "tsunami"^17,12 "élite"¹²