Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2004-04-22-Speech-4-239"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2004-04-22"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Konferens för översyn av Ottawakonventionen om truppminor4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20040422.7.4-239"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2004-04-22-Speech-4-2404
lpv:speaker	lp:Nielson4
lpv:spoken text	". Mr President, I am pleased to say that on this occasion I totally agree with Mr Posselt, which is not always the case. In reply to Mr Tannock, it is true that there is a big difference between antitank mines and antipersonnel mines. However, they too can be used in a perverse manner: an antipersonnel mine can be stacked on top of an antitank mine, which is extremely dangerous. There are all kinds of perverse ways of stacking and combining these mines. I do not mean that we should move beyond the scope of the Ottawa Treaty. We should use it forcefully and constructively and then consider how we can move on. The problem of increasing the number of countries actually complying with and ratifying the Treaty is still a real problem. As a Danish government minister I signed the Ottowa Treaty on behalf of my country. Immediately after signing, the Canadian Government gave us all a nice ballpoint pen. I subsequently had a meeting with the roaming US ambassador. I felt sorry for him and gave him the pen I had just used to sign, saying that at least his government would have a pen that knew how to sign the Treaty. We still need to exert pressure on those countries that are not on board, including the EU Member State named during the debate. The most important and effective thing way of proceeding in post-conflict situations is, if possible, to have the two sides in a conflict join together in demining mapping. Nicaragua was a good example of this, even though that was never a dirty guerrilla war. It was well-organised and both sides had mapped what they had done. In Nicaragua, working together became in itself part of the reconciliation and confidence-building process. In this case it was possible, but in many cases it is not. This is part of the problem. Having said that, local communities were mobilised in a fantastic way in Cambodia to provide intelligence for mapping, and a long-term broad participatory approach was taken to moving things forward. We have to use our global presence not only to provide money but also to act as a catalyst for the use of best practice. We should probably also be doing more in terms of research and development in the field of detection technologies. This is all part of what we intend to do in the coming years. Let me conclude by thanking Members for their very positive contributions."@en3
lpv:translated text	"Hr. formand, det glæder mig at kunne sige, at jeg i denne sag er fuldstændig enig med hr. Posselt. Det er ikke altid tilfældet. Til hr. Tannock vil jeg sige, at der ganske rigtigt er stor forskel på panserminer og personelminer. Førstnævnte kan imidlertid også anvendes på sygelige måder: En personelmine kan placeres oven på en pansermine, hvilket er yderst farligt. Der er alle mulige sindssyge måder at stable og kombinere disse miner på. Jeg mener ikke, at vi skal gå ud over Ottawa-traktatens rammer. Vi skal anvende den kraftfuldt og konstruktivt og så overveje, hvordan vi kan komme videre. Problemet med at få flere lande til faktisk at overholde og ratificere traktaten er stadig aktuelt. Da jeg sad i regering, underskrev jeg Ottawa-traktaten på Danmarks vegne. Umiddelbart efter underskrivelsen gav den canadiske regering os alle en flot kuglepen. Efterfølgende havde jeg møde med USA's rejsende ambassadør. Jeg havde ondt af ham og gav ham den pen, jeg lige havde brugt til at skrive under med, idet jeg sagde, at hans regering nu i det mindste havde en pen, som vidste, hvordan den skrev under på traktaten. Vi skal stadig lægge pres på de lande, som ikke er med, herunder de EU-medlemsstater, der er blevet nævnt i denne forhandling. Den vigtigste og mest effektive fremgangsmåde, når en konflikt er afsluttet, er så vidt muligt at få de to sider i konflikten til at arbejde sammen om at kortlægge minerydningen. Nicaragua var et godt eksempel på dette, selv om der aldrig var tale om en beskidt guerillakrig der. Den var velorganiseret, og begge sider havde kortlagt, hvad de havde gjort. I Nicaragua blev samarbejdet i sig selv en del af forsoningen og opbygningen af tillid. I dette tilfælde var det muligt, men i mange tilfælde er det ikke muligt. Det er en del af problemet. Når det er sagt, skal jeg tilføje, at i Cambodja blev lokalsamfundene på forbilledlig vis mobiliseret i forbindelse med kortlægningen, og der blev anlagt en langsigtet tilgang baseret på en udstrakt grad af medbestemmelse. Vi skal bruge vores globale tilstedeværelse til ikke blot at sende penge, men også fungere som katalysator for anvendelsen af bedste praksis. Vi bør nok også gøre mere, når det gælder forskning i og udvikling af eftersøgningsteknologi. Det er alt sammen noget, som vi vil tage fat på i de kommende år. Lad mig afslutningsvis takke medlemmerne for deres meget positive bidrag."@da1 ". Herr Präsident, ich freue mich sagen zu können, dass ich dieses Mal mit Herrn Posselt völlig einer Meinung bin, was nicht immer der Fall ist. Um Herrn Tannock zu antworten: Ja, es besteht ein großer Unterschied zwischen Antipanzerminen und Antipersonenminen. Doch auch diese können auf perverse Art und Weise benutzt werden: Eine Antipersonenmine kann man auf eine Antipanzermine aufsetzen, was äußerst gefährlich ist. Es gibt alle Arten von perversen Möglichkeiten des Aufeinandersetzens und Kombinierens dieser Minen. Ich denke nicht, dass wir über den Geltungsbereich des Vertrags von Ottawa hinausgehen sollten. Wir sollten ihn energisch und konstruktiv anwenden und dann überlegen, wie wir weitermachen können. Das Problem der Erhöhung der Zahl der Länder, die den Vertrag tatsächlich einhalten und ihn ratifizieren, ist noch ein echtes Problem. Ich habe als Minister in der dänischen Regierung den Ottawa-Vertrag für mein Land unterzeichnet. Unmittelbar nach der Unterschriftsleistung überreichte die kanadische Regierung uns allen einen schönen Kugelschreiber. Anschließend hatte ich eine Begegnung mit dem US-Botschafter, der da herumschlenderte. Er tat mir Leid, und ich gab ihm den Stift, den ich gerade zur Unterzeichnung benutzt hatte, und sagte, so hätte seine Regierung wenigstens einen Kugelschreiber, der wüsste, wie der Vertrag zu unterzeichnen sei. Wir müssen weiterhin Druck ausüben auf diejenigen Länder, die nicht mit im Boot sitzen, auch auf die in der Debatte genannten EU-Mitgliedstaaten. Die wichtigste und effektivste Vorgehensweise in Situationen nach Konflikten ist es, wenn die beiden Konfliktparteien bei der Kartierung der Minenräumung nach Möglichkeit zusammengehen. Nikaragua war hier ein gutes Beispiel, obwohl es dort nie ein schmutziger Guerillakrieg war. Er war gut organisiert, und beide Seiten hatten in Karten eingezeichnet, was sie getan hatten. In Nikaragua gehörte die Zusammenarbeit zum Prozess der Versöhnung und Vertrauensbildung. In diesem Fall war das möglich, aber in vielen anderen Fällen ist es das nicht. Dies ist eine Seite des Problems. Übrigens wurden lokale Gemeinschaften in Kambodscha auf hervorragende Weise mobilisiert, um ihre Informationen für die Kartierung nutzbar zu machen, und es wurde ein langfristiges umfassendes Beteiligungskonzept entwickelt, um die Dinge voranzubringen. Wir müssen unsere weltweite Präsenz nicht nur dafür nutzen, dass wir Geld bereitstellen, sondern auch dafür, dass wir als Katalysatoren für die Anwendung der besten Praktiken wirken. Wahrscheinlich sollten wir auch mehr für die Forschung und Entwicklung auf dem Gebiet der Technologien für das Aufspüren von Minen leisten. Dies alles gehört zu dem, was wir in den kommenden Jahren tun wollen. Lassen Sie mich mit einem Dank an die Abgeordneten für ihre sehr konstruktiven Beiträge schließen."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, βρίσκομαι στην ευχάριστη θέση να σας δηλώσω ότι στην συγκεκριμένη περίπτωση συμφωνώ πλήρως με τον κ. Posselt, κάτι που δεν συμβαίνει πάντα. Απαντώντας στον κ. Tannock, είναι αλήθεια ότι υπάρχει μία μεγάλη διαφορά μεταξύ αντιαρματικών ναρκών και ναρκών κατά προσωπικού. Ωστόσο, μπορούν και οι δύο να χρησιμοποιηθούν με επικίνδυνο τρόπο: μία νάρκη κατά προσωπικού μπορεί να τοποθετηθεί πάνω σε μία αντιαρματική νάρκη, κάτι που είναι ιδιαίτερα επικίνδυνο. Υπάρχουν πολλοί επικίνδυνοι τρόποι τοποθέτησης και συνδυασμού αυτών των ναρκών. Δεν εννοώ ότι πρέπει να κινηθούμε πέρα της σφαίρα της Σύμβασης της Οτάβα. Πρέπει να την εφαρμόσουμε αυστηρά και εποικοδομητικά και στη συνέχεια να σκεφτούμε πώς μπορούμε να συνεχίσουμε. Η αύξηση του αριθμού των χωρών που συμμορφώνονται πραγματικά και επικυρώνουν τη Σύμβαση παραμένει ένα σοβαρό πρόβλημα. Ως υπουργός της κυβέρνησης της Δανίας υπέγραψα τη Σύμβαση της Οτάβα εξ ονόματος της χώρας μου. Αμέσως μετά την υπογραφή, η κυβέρνηση του Καναδά έδωσε σε όλους εμάς ένα ωραίο στυλό διαρκείας. Στη συνέχεια, είχα μία συνάντηση με τον αμερικανό πρέσβη που βρισκόταν εκεί. Τον λυπήθηκα και του έδωσα το στυλό που μόλις είχα χρησιμοποιήσει για να υπογράψω, λέγοντας ότι η κυβέρνησή του θα είχε τουλάχιστον ένα στυλό που γνώριζε πώς να υπογραφεί η Σύμβαση. Χρειάζεται ακόμη να ασκούμε πιέσεις σε αυτές τις χώρες που δεν συμμετέχουν, συμπεριλαμβανομένου και του κράτους μέλους της ΕΕ που κατονομάστηκε κατά τη διάρκεια της συζήτησης. Ο πιο σημαντικός και αποτελεσματικός τρόπος αντιμετώπισης των καταστάσεων που εμφανίζονται μετά τη λήξη μιας σύγκρουσης είναι, εάν είναι δυνατόν, η συνεργασία των δύο αντιμαχόμενων κρατών στη χαρτογράφηση της απομάκρυνσης των ναρκών. Η Νικαράγουα ήταν ένα καλό παράδειγμα, παρόλο που δεν ήταν ποτέ ένας βρώμικος πόλεμος ανταρτών. Ήταν πολύ καλά οργανωμένος και οι δύο πλευρές είχαν σχεδιάσει τις κινήσεις τους. Στην Νικαράγουα, η συνεργασία αποτέλεσε μέρος της διαδικασίας συμφιλίωσης και δημιουργίας εμπιστοσύνης, Στην συγκεκριμένη περίπτωση ήταν δυνατό, αλλά σε πολλές περιπτώσεις δεν είναι. Αυτό είναι μέρος του προβλήματος. Ανεξαρτήτως αυτών, οι τοπικές κοινότητες κινητοποιήθηκαν με έναν φανταστικό τρόπο στην Καμπότζη για να προσφέρουν πληροφορίες για την χαρτογράφηση και ακολουθήθηκε μία μακροπρόθεσμη ευρεία συμμετοχική προσέγγιση με σκοπό την προώθηση των πραγμάτων. Πρέπει να χρησιμοποιήσουμε την παγκόσμια παρουσία μας όχι μόνο για να παρέχουμε χρήματα, αλλά επίσης για να δράσουμε ως καταλύτης στη χρήση της καλύτερης πρακτικής. Ενδεχομένως, πρέπει να κάνουμε περισσότερα αναφορικά με την έρευνα και ανάπτυξη στον τομέα της τεχνολογίας εντοπισμού. Όλα αυτά αποτελούν μέρος όσων σκοπεύουμε να κάνουμε τα επόμενα χρόνια. Ας μου επιτραπεί να καταλήξω ευχαριστώντας τους βουλευτές για την πολύ θετική συνεισφορά τους."@el8 ". Señor Presidente, me complace decir que en esta ocasión estoy totalmente de acuerdo con el Sr. Posselt, lo que no siempre ocurre. En respuesta al Sr. Tannock, es cierto que existe una gran diferencia entre minas antitanque y minas antipersonal. Sin embargo, estas también se pueden utilizar de forma perversa: una mina antipersonal puede colocarse encima de una mina antitanque, lo cual es extremadamente peligroso. Hay todo tipo de modos maliciosos de colocar y combinar estas minas. No quiero decir que tengamos que ir más allá del ámbito de aplicación del Tratado de Ottawa. Tendríamos que utilizarlo de forma enérgica y constructiva y después estudiar cómo podemos avanzar. El problema del incremento del número de países que realmente cumplen y ratifican el Tratado no deja de ser importante. En mi calidad de Ministro del Gobierno danés firmé el Tratado de Ottawa por parte de mi país. Inmediatamente después de firmar, el Gobierno canadiense nos dio a todos un bonito bolígrafo. Posteriormente tuve una reunión con el embajador itinerante de los Estados Unidos. Lo sentí por él y le di el bolígrafo que yo acababa de utilizar para firmar, diciendo que al menos su Gobierno tendría un bolígrafo que sabía cómo firmar el Tratado. Todavía tenemos que ejercer presión sobre aquellos países que no se han subido al carro, incluidos los Estados miembros de la UE mencionados en el debate. La manera más eficaz de proceder en situaciones posteriores a un conflicto es, si es posible, que ambas partes involucradas en dicho conflicto sumen sus esfuerzos para trazar el desminado. Un buen ejemplo de ello fue Nicaragua, aunque aquello nunca llegó a ser una sucia guerra de guerrillas. Todo estuvo bien organizado y ambas partes cartografiaron lo que habían hecho. En Nicaragua, el hecho de trabajar juntos se convirtió en sí mismo en parte del proceso de reconciliación y de creación de confianza. En este caso fue posible, pero en muchos otros no lo es. Esto es parte del problema. Dicho esto, las comunidades locales se movilizaron de modo fantástico en Camboya aportando datos para el trazado de mapas, y para que las cosas fueran adelante se adoptó un enfoque a largo plazo de amplia base participativa. Tenemos que valernos de nuestra presencia en el mundo no solo para aportar dinero, sino también para actuar de catalizador para el uso de la mejor práctica. Probablemente, también deberíamos hacer más en términos de investigación y desarrollo en el ámbito de las tecnologías de detección. Todo esto forma parte de lo que nosotros pretendemos hacer en los próximos años. Permítanme concluir dando las gracias a sus Señorías por sus intervenciones sumamente positivas."@es12 ". Arvoisa puhemies, voin ilokseni todeta olevani tällä kertaa täysin samaa mieltä jäsen Posseltin kanssa, mitä ei suinkaan aina tapahdu. Haluan vastata jäsen Tannockille, että panssarintorjuntamiinat ja jalkaväkimiinat eroavat suuresti toisistaan. Niitäkin voidaan kuitenkin käyttää järjettömällä tavalla, esimerkiksi pinoamalla jalkaväkimiina panssarintorjuntamiinan päälle, mikä on äärimmäisen vaarallista. Miinoja voidaan pinota ja yhdistellä kaikenlaisin mielettömin tavoin. En tarkoita, että meidän pitäisi laajentaa Ottawan sopimuksen soveltamisalaa, vaan meidän on käytettävä sopimusta vakuuttavasti ja rakentavasti ja sitten pohdittava, miten asiassa pitäisi edetä. Todellisena ongelmana on edelleen se, miten saamme yhä useammat maat todella noudattamaan sopimusta ja ratifioimaan sen. Tanskan ministerinä allekirjoitin Ottawan sopimuksen maani nimissä. Välittömästi allekirjoittamisen jälkeen Kanadan hallitus antoi meille kaikille hienon kuulakärkikynän. Myöhemmin minulla oli tapaaminen Yhdysvaltojen kiertävän suurlähettilään kanssa. Olin pahoillani hänen puolestaan ja annoin hänelle kynän, jolla olin juuri allekirjoittanut sopimuksen. Totesin, että hänen hallituksellaan olisi nyt ainakin kynä, joka tietää, miten sopimus allekirjoitetaan. Meidän on yhä painostettava sopimuksen ulkopuolella olevia maita, myös keskustelun aikana mainittua EU:n jäsenvaltiota. Tärkein ja tehokkain keino edetä kriisien jälkeisessä tilanteessa on saada kriisin osapuolet osallistumaan yhdessä miinanraivausalueiden kartoittamiseen, mikäli mahdollista. Nicaragua oli tästä hyvä esimerkki, vaikkei kyseessä missään vaiheessa ollutkaan likainen sissisota, vaan hyvin organisoitu sota, jossa kumpikin osapuoli oli merkinnyt toimenpiteensä karttaan. Nicaraguassa yhteistyöstä sinänsä tuli osa sovittelua ja luottamuksen lisäämisprosessia. Tässä tapauksessa se oli mahdollista, mutta monissa tapauksissa näin ei ole. Tämä on ongelman yksi piirre. Kambodžassa paikallisyhteisöt saatiin kuitenkin hienosti mukaan antamaan tietoja kartoittamista varten, ja asioita edistettiin omaksumalla pitkän tähtäimen laaja-alainen, osallistuva lähestymistapa. Meidän on hyödynnettävä asemaamme maailmassa paitsi antaaksemme taloudellista tukea myös edistääksemme parhaita käytäntöjä. Meidän olisi ehkä myös aktiivisemmin edistettävä paikannustekniikan tutkimusta ja kehitystä. Muun muassa näin aiomme toimia tulevina vuosina. Haluan päättää puheenvuoroni kiittämällä parlamentin jäseniä heidän erittäin myönteisistä kannanotoistaan."@fi5 ". Monsieur le Président, je suis heureux de dire qu’en cette occasion, je suis tout à fait d’accord avec M. Posselt, ce qui n’est pas toujours le cas. Pour répondre à M. Tannock, il est vrai qu’il y a une grande différence entre les mines antichar et les mines antipersonnel. Cela étant, ces dernières peuvent aussi faire l’objet d’une utilisation perverse: une mine antipersonnel peut être disposée au-dessus d’une mine antichar, ce qui est extrêmement dangereux. Il existe quantité de méthodes perverses d’empiler et de combiner ces engins. Je ne veux pas dire que nous devrions aller au-delà de la portée du traité d’Ottawa. Nous devrions en faire une utilisation résolue et constructive et, ensuite, voir comment avancer. Le problème qui consiste à accroître le nombre de pays ratifiant et respectant effectivement le traité demeure très réel. En tant que membre du gouvernement danois, j’ai signé le traité d’Ottawa au nom de mon pays. Dès après la signature, le gouvernement canadien nous a offert à tous un superbe stylo-bille. J’ai ensuite rencontré l’ambassadeur américain, qui errait sur les lieux. Pris de pitié, je lui ai donné le stylo avec lequel je venais de signer, disant qu’au moins, son gouvernement aurait le stylo avec lequel il pourrait signer le traité. Nous devons maintenir la pression sur les pays qui n’ont pas emboîté le pas, y compris sur l’État membre cité pendant le débat. La méthode la plus importante et la plus efficace dans les situations post-conflit est, si possible, de réunir les deux parties pour la cartographie de déminage. Le cas du Nicaragua a été un bon exemple à cet égard, même si cela n’était pas une sale guerre de guérilla. Il s’agissait d’un conflit bien organisé, où les deux camps avaient cartographié ce qu’ils avaient fait. Au Nicaragua, la collaboration est devenue, en soi, une partie du processus de réconciliation et de rétablissement de la confiance. Cela a été possible dans ce cas, mais ce ne l’est pas dans bien d’autres. C’est une part du problème. Cela étant dit, la mobilisation des communautés locales au Cambodge en vue de recueillir des informations cartographiques a été extraordinaire et une vaste approche participative à long terme a été adoptée afin de faire avancer les choses. Nous devons exploiter notre présence au niveau mondial non seulement pour apporter des fonds, mais aussi pour jouer un rôle de catalyseur en matière de meilleures pratiques. De même, nous devrions probablement en faire davantage en termes de recherche et de développement dans le domaine des technologies de détection. Tout cela fait partie de ce que nous avons l’intention de faire dans les années à venir. Permettez-moi, pour conclure, de remercier les parlementaires pour leurs contributions très positives au débat."@fr6 ". Signor Presidente, constato con piacere che in questa occasione raggiungo una perfetta identità di vedute con l’onorevole Posselt, contrariamente a quanto talvolta accade. In risposta all’onorevole Tannock, riconosco che vi è una notevole differenza tra le mine anticarro e quelle antiuomo. Ma anche le prime possono essere utilizzate in modo perverso; una mina antiuomo può essere collocata su una mina anticarro, diventando così devastante. Esistono innumerevoli modi subdoli per combinare e utilizzare congiuntamente questi tipi di mine. Non intendo dire con questo che dovremmo spingerci oltre il campo di applicazione del Trattato di Ottawa. Dobbiamo applicarlo in maniera determinata e costruttiva per poi pensare a come spingerci ancora oltre. Incrementare il numero dei paesi che ratificano il Trattato e vi si conformano realmente è assai difficile. In qualità di ministro del governo danese, sottoscrissi il Trattato di Ottawa a nome del mio paese. In occasione della firma, il governo canadese ci regalò una penna a sfera. In seguito incontrai l’ambasciatore americano e, dispiaciuto per lui, gli diedi la penna che avevo appena utilizzato per firmare, dicendogli così che almeno il suo governo avrebbe avuto una penna che sapeva come firmare il Trattato. Dobbiamo esercitare pressioni sui paesi che non vi hanno ancora aderito, compresi gli Stati membri dell’Unione menzionati nel corso della discussione. Il modo pratico più importante ed efficace di procedere nelle situazioni postbelliche è riunire, ove possibile, le parti belligeranti e disegnare insieme una mappa per lo sminamento. Il Nicaragua è un paese in cui ciò è stato possibile, anche se in effetti non è mai stato segnato da una guerriglia feroce. Le parti coinvolte nel conflitto erano bene organizzate e avevano segnato sulle carte i punti in cui avevano collocato le mine. In Nicaragua tale collaborazione è diventata parte integrante del processo di riconciliazione e di ripristino della fiducia reciproca. Se in questo caso è stato possibile, non si può dire altrettanto di altri conflitti. Rimane dunque un aspetto problematico, anche se in Cambogia, ad esempio, è stato possibile mobilitare le collettività locali che si sono assai impegnate nel fornire informazioni per la mappatura e questo ampio processo partecipativo ha consentito di compiere notevoli progressi. Dobbiamo sfruttare la nostra presenza nel mondo per erogare aiuti, ma anche per fungere da catalizzatori nella diffusione delle buone prassi. Probabilmente dovremmo fare di più in termini di ricerca e sviluppo nel settore delle tecnologie di individuazione. Tutto questo rientra in ciò che intendiamo fare nei prossimi anni. Vorrei concludere ringraziando i deputati per il loro contributo molto positivo."@it9 ". Mr President, I am pleased to say that on this occasion I totally agree with Mr Posselt, which is not always the case. In reply to Mr Tannock, it is true that there is a big difference between antitank mines and antipersonnel mines. However, they too can be used in a perverse manner: an antipersonnel mine can be stacked on top of an antitank mine, which is extremely dangerous. There are all kinds of perverse ways of stacking and combining these mines. I do not mean that we should move beyond the scope of the Ottawa Treaty. We should use it forcefully and constructively and then consider how we can move on. The problem of increasing the number of countries actually complying with and ratifying the Treaty is still a real problem. As a Danish government minister I signed the Ottowa Treaty on behalf of my country. Immediately after signing, the Canadian Government gave us all a nice ballpoint pen. I subsequently had a meeting with the roaming US ambassador. I felt sorry for him and gave him the pen I had just used to sign, saying that at least his government would have a pen that knew how to sign the Treaty. We still need to exert pressure on those countries that are not on board, including the EU Member State named during the debate. The most important and effective thing way of proceeding in post-conflict situations is, if possible, to have the two sides in a conflict join together in demining mapping. Nicaragua was a good example of this, even though that was never a dirty guerrilla war. It was well-organised and both sides had mapped what they had done. In Nicaragua, working together became in itself part of the reconciliation and confidence-building process. In this case it was possible, but in many cases it is not. This is part of the problem. Having said that, local communities were mobilised in a fantastic way in Cambodia to provide intelligence for mapping, and a long-term broad participatory approach was taken to moving things forward. We have to use our global presence not only to provide money but also to act as a catalyst for the use of best practice. We should probably also be doing more in terms of research and development in the field of detection technologies. This is all part of what we intend to do in the coming years. Let me conclude by thanking Members for their very positive contributions."@lv10 ". Mijnheer de Voorzitter, ik kan tot mijn tevredenheid zeggen dat ik het bij deze gelegenheid volledig eens ben met de heer Posselt, hetgeen niet altijd het geval is. In reactie op de heer Tannock wil ik zeggen dat het waar is dat er een groot verschil bestaat tussen antitankmijnen en antipersoneelsmijnen. Toch kunnen ook die verkeerd gebruikt worden: een antipersoneelsmijn kan bijvoorbeeld bovenop een antitankmijn geplaatst worden, wat buitengewoon gevaarlijk is. Er zijn allerlei verdorven manieren waarop deze mijnen gestapeld en gecombineerd kunnen worden. Ik ben niet van mening dat we buiten de werkingssfeer van het Verdrag van Ottawa moeten treden. We moeten er juist op krachtdadige en constructieve wijze gebruik van maken en vervolgens overwegen hoe we nog meer vooruitgang kunnen boeken. Het probleem van het vergroten van het aantal landen dat zich daadwerkelijk aan het verdrag houdt en dat het geratificeerd heeft blijft nog steeds bestaan. Als Deense minister heb ik namens de regering van mijn land het Verdrag van Ottawa ondertekend. Direct na de ondertekening kregen we van de Canadese regering allemaal een mooie ballpoint. Ik had daarna een ontmoeting met de Amerikaanse gezant. Ik vond het zielig voor hem en gaf hem de pen waarmee ik het verdrag zojuist had ondertekend, waarbij ik zei dat zijn regering nu ten minste beschikte over een pen die wist hoe het verdrag ondertekend moest worden. We moeten dus druk blijven uitdrukken op die landen die nog niet meedoen, met inbegrip van de EU-lidstaten die tijdens het debat zijn genoemd. De belangrijkste en doeltreffendste methode om, indien mogelijk, in naoorlogse situaties toe te passen is de twee partijen die in het conflict tegenover elkaar stonden te laten samenwerken bij het in kaart brengen van de te ruimen gebieden. Nicaragua was hiervan een goed voorbeeld, hoewel er daar nooit sprake is geweest van een smerige guerrillaoorlog. Er was destijds sprake van een goede organisatie en beide zijden hadden in kaart gebracht wat ze hadden gedaan. In Nicaragua werd deze samenwerking zelf onderdeel van het verzoeningsproces en het opbouwen van vertrouwen. Dat was in dit geval mogelijk, maar in veel gevallen is dat niet zo. Dit is deel van het probleem. Desalniettemin werden ook in Cambodja de lokale gemeenschappen op fantastische wijze gemobiliseerd om gegevens te verstrekken voor kaarten en werd er ook daar gekozen voor een participerende langetermijnbenadering om voortgang te boeken. We moeten onze wereldwijde aanwezigheid niet alleen gebruiken om geld te verstrekken, maar deze ook als katalysator inzetten voor het gebruik van beste praktijken. We zouden eigenlijk ook meer moeten doen met betrekking tot onderzoek en ontwikkeling op het terrein van detectietechnologieën. Dit maakt allemaal deel uit van wat we in de komende jaren van plan zijn te doen. Ik wil tot besluit de afgevaardigden bedanken voor hun buitengewoon positieve bijdragen."@nl2 "Senhor Presidente, sinto-me satisfeito por ter esta oportunidade de dizer aqui que concordo inteiramente com o senhor deputado Posselt, coisa que nem sempre acontece. Em resposta ao senhor deputado Tannock, é verdade que existe uma grande diferença entre minas antitanque e minas antipessoal. No entanto, elas também podem ser utilizadas de forma perversa: uma mina antipessoal pode ser colocada em cima de uma mina antitanque, o que é extremamente perigoso. Há todo o tipo de formas perversas de empilhar e combinar estas minas. Não quero com isto dizer que devamos ultrapassar o âmbito do Tratado de Otava, mas devemos utilizá-lo de forma enérgica e construtiva e ponderar depois como poderemos prosseguir. O problema de aumentar o número de países que actualmente cumprem e ratificam o Tratado continua a ser real. Enquanto ministro do Governo dinamarquês, assinei o Tratado de Otava em nome do meu país. Após essa assinatura, o Governo canadiano presenteou cada um de nós com uma bela caneta esferográfica. Em seguida, tive um encontro com o embaixador itinerante dos EUA. Tive pena dele e dei-lhe a caneta que acabara de utilizar para assinar o Tratado, dizendo-lhe que assim o seu Governo teria, ao menos, uma caneta que sabia o que era assinar o Tratado. Temos de continuar a exercer pressão sobre os países que ficaram de fora, incluindo o Estado-Membro da UE nomeado durante o debate. A forma mais importante e mais eficaz de avançar em situações de pós-conflito consiste, se possível, em ter ambos os lados do conflito juntos a estabelecerem o mapa de desminagem. A Nicarágua foi um bom exemplo disso mesmo, muito embora essa nunca tenha sido uma guerra de guerrilha suja. Estava bem organizada e ambos os lados tinham desenhado mapas daquilo que tinham feito. Na Nicarágua, o trabalho em conjunto tornou-se em si próprio uma parte do processo de reconciliação e de criação de confiança. Neste caso, isso foi possível, mas em muitos casos não é. Esta é uma parte do problema. Dito isto, as comunidades locais foram mobilizadas de uma forma fantástica no Cambodja para fornecerem informações sobre a localização das minas, e uma abordagem participativa de longo prazo foi assumida para fazer avançar as coisas. Temos de utilizar a nossa presença global, não só para fornecermos dinheiro, mas também para agirmos como catalizador para a utilização de melhores práticas. Devemos também fazer talvez mais em termos de investigação e desenvolvimento, no domínio das tecnologias de detecção. Tudo isto faz parte daquilo que tencionamos fazer nos próximos anos. Permitam-me que conclua, agradecendo aos senhores deputados os seus contributos muito positivos."@pt11 ". Herr talman! Det gläder mig att kunna säga att jag denna gång håller med Bernd Posselt fullständigt, vilket inte alltid är fallet. Som svar till Charles Tannock: Det är sant att det är stor skillnad mellan stridsvagnsminor och truppminor. De kan emellertid också användas på ett perverst sätt: en truppmina kan kopplas ovanpå en stridsvagnsmina, vilket är oerhört farligt. Det finns alla möjliga slags perversa sätt att koppla och kombinera dessa minor. Jag menar inte att vi bör gå utanför Ottawakonventionens räckvidd. Vi bör använda den kraftfullt och konstruktivt och sedan fundera på hur vi kan gå vidare. Uppgiften att öka det antal länder som faktiskt följer och ratificerar konventionen är fortfarande ett reellt problem. Som danskt statsråd undertecknade jag Ottawakonventionen för mitt lands räkning. Direkt efter undertecknandet gav den kanadensiska regeringen oss alla en fin kulspetspenna. Jag hade därefter ett möte med den kringresande USA-ambassadören. Jag tyckte synd om honom och gav honom den penna jag just hade använt till att underteckna, och sade att hans regering åtminstone skulle ha en penna som visste hur konventionen undertecknas. Vi behöver fortfarande utöva påtryckningar på de länder som inte är med, däribland de EU-medlemsstater som nämnts under debatten. Det viktigaste och effektivaste sättet att gå till väga efter konflikter är att, om möjligt, få de två sidorna i en konflikt att samarbeta för att ta bort minorna. Nicaragua var ett bra exempel på detta, även om det där aldrig rörde sig om ett smutsigt gerillakrig. Det var välorganiserat, och båda sidor hade dokumenterat vad de hade gjort. I Nicaragua blev samarbetet i sig en del av processen att försonas och bygga upp förtroende. I detta fall var det möjligt, men i många fall är det inte det. Detta är en del av problemet. Med det sagt mobiliserades lokalbefolkningen på ett fantastiskt sätt i Kambodja för att få fram upplysningar om var det låg minor, och man använde en långsiktig metod som byggde på bred medverkan för att komma framåt. Vi måste använda vår globala närvaro inte bara till att ge pengar utan även till att fungera som en katalysator för användningen av bästa metoder. Vi bör sannolikt också göra mer när det gäller forskning och utveckling på området detekteringstekniker. Allt detta ingår i det vi ämnar göra under de kommande åren. Låt mig avsluta med att tacka ledamöterna för deras mycket positiva inlägg."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Commission"10,3 "EN"8 "Eπιτροπή"8 "Nielson,"8,10,3

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph