Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2004-04-22-Speech-4-233"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20040422.7.4-233"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
Mr President, the Ottawa Treaty is a corner-stone of multilateral disarmament policies. Its political success and practical impact have become a guiding light for multilateral efforts to eradicate the legacies of hatred and lingering threat left by conflicts.
Since the adoption of the APL regulation, the European Union has played a substantial and visible role in the fight against landmines, both in political terms and also in terms of financial commitments. Looking at the broad picture for the years 2000 to 2002, contributions to mine action from the EU Member States and the European Community stood at a sum total of EUR 410 million. We hope to be able to continue our engagement at this impressive level.
We know that failure to award sufficient priority to mine action would have enormous human costs and render its development fragile and fragmented. The mine threat can be overcome. The deadlines were set in the Ottawa Convention and clearly challenge us to swiftly eradicate this scourge. The Nairobi Summit will be an appeal to all of us to do more and to do it faster.
Parliament's resolution provides a forceful and positive signal in this direction.
Since its entry into force significant progress has been made by the international community: 141 countries have ratified the MBT, 9 more countries have signed, over 110 countries are not using anti-personnel landmines, more than 30 million stockpiled mines have been destroyed by states parties to the Convention and, last but not least, mine action programmes are being successfully implemented in many mine-affected countries. However, much still remains to be done.
A number of countries continue to use anti-personnel mines, and some are also believed to be continuing to produce landmines. Approximately 65 countries are still affected to some degree by mines and unexploded ordnance and, unfortunately, new areas of conflict are adding to this list. Global estimates of new landmine casualties each year vary between 15 000 and 20 000 people, many of whom are civilians, including children.
The upcoming review conference on 29 November to 3 December 2004 in Nairobi will be a major opportunity to take stock of past achievements and the lessons learned and to trace the course of action for the years ahead.
What has the EU done so far and what does it intend to do in preparation for this review conference? The importance attached by the EU to the goals of the Ottawa Convention became a tangible fact in 1997 when Parliament created the anti-personnel landmine budget line. In March 2000, the first anniversary of the entry into force of the Ottawa Treaty, the European Commission issued a communication and forwarded to Parliament and the Council a draft regulation on the reinforcement of the EU contribution to the fight against landmines.
In July 2001 Parliament and the Council adopted the legal instrument and its financial envelope. These lay the foundations of an integrated and focused European policy.
In 2002, the new legal instrument was put into practice through the multiannual strategy for the years 2002-2004. The strategy is the first of its kind since the anti-personnel landmine regulations entered into force. It constitutes an operative framework for coordinating and prioritising EU-financed projects in this field. It contains an overall approach and detailed programming covering 33 countries for an average yearly EC contribution of about EUR 42 million.
The Commission is in the process of launching the multiannual strategy for 2005 to 2007. The figures here also contain the contribution from sources within the European Development Fund and reflect the total level of activity we are supporting.
The setting of priorities will be conducted on an informed and coherent basis. We will do this against a background of perspectives and goals shared with the international community and reflecting a jointly-defined orientation and policy. We will ensure that in the preparatory work for the Nairobi Summit we coordinate within the European Union both at government level and non-governmental level, and also with a wide range of non-state actors. This consultation is important if we are to create 'ownership', within a very broad framework, for what we do in Nairobi."@en3
|
| lpv:translated text |
"Hr. formand, Ottawa-traktaten er en hjørnesten i den multilaterale nedrustningspolitik. Dens politiske succes og praktiske betydning gør den til en ledestjerne i multilaterale forsøg på at udrydde det nedarvede had og den overhængende trussel, som konflikterne efterlader.
Siden vedtagelsen af personelmineforordningen har EU spillet en stor og synlig rolle i kampen mod landminer, både politisk og økonomisk. Hvis vi ser på det samlede billede for årene 2000-2002, kom bidragene til mineprogrammer fra EU-medlemsstater og EU op på i alt 410 millioner euro. Vi håber på at kunne fortsætte vores engagement på dette imponerende niveau.
Vi ved, at manglende prioritering af indsatsen mod miner vil have store menneskelige omkostninger, og at udviklingen vil være skrøbelig og fragmenteret. Minetruslen kan overvindes. Tidsfristerne blev fastsat i Ottawa-konventionen, der klart opfordrer os til hurtigt at udrydde denne svøbe. På topmødet i Nairobi vil vi alle blive opfordret til at gøre mere og gøre det hurtigere.
Parlamentets forordning er et kraftfuldt og positivt signal i denne retning.
Siden den trådte i kraft, er der sket store fremskridt i det internationale samfund: 141 lande har ratificeret mineforbudstraktaten, yderligere 9 lande har skrevet den under, over 110 lande anvender ikke personelminer, over 30 millioner oplagrede miner er blevet destrueret af stater, som er parter til konventionen, og sidst - men ikke mindst - gennemføres der vellykkede minehandlingsprogrammer i mange mineramte lande. Der er dog lang vej igen.
En række lande anvender fortsat personelminer, og nogle menes fortsat at fremstille landminer. Ca. 65 lande har stadig i større eller mindre grad miner og ueksploderet materiel liggende, og desværre kommer der nye konfliktområder til. Estimaterne for det årlige antal af nye landmineofre på verdensplan varierer mellem 15.000 og 20.000. Mange af disse er civile, herunder børn.
Revisionskonferencen i Nairobi den 29. november til 3. december 2004 er en kærkommen lejlighed til at se på, hvad vi hidtil har opnået, og hvad vi har lært, og til at udstikke kursen for de kommende år.
Hvad har EU gjort hidtil, og hvad har vi tænkt os at gøre op til revisionskonferencen? Den vægt, som EU tillægger målene i Ottawa-konventionen, blev konkretiseret i 1997, da Parlamentet gjorde personelminer til en post på budgettet. I marts 2000, et år efter Ottawa-traktatens ikrafttræden, udsendte Kommissionen en meddelelse og fremsendte et udkast til en forordning om styrkelse af EU's bidrag til kampen mod landminer til Parlamentet og Rådet.
I juli 2001 vedtog Parlamentet og Rådet det retlige instrument og det tilhørende rammebeløb. Dermed fik vi et grundlag for en integreret og fokuseret europæisk politik.
I 2002 blev det nye retlige instrument taget i brug via den flerårige strategi for 2002-2004. Strategien er den første af sin art, siden bestemmelserne om personelminer trådte i kraft. Den udgør en operativ ramme for koordinering og prioritering af EU-finansierede projekter på området. Den indeholder en overordnet tilgang og detaljerede programmer for 33 lande med et gennemsnitligt årligt bidrag fra EU på ca. 42 millioner euro.
Kommissionen er i færd med at lancere den flerårige strategi for 2005-2007. Disse tal indeholder også bidraget fra kilder inden for Den Europæiske Udviklingsfond og afspejler det samlede aktivitetsniveau, vi støtter.
Prioritering foretages på et sagligt og sammenhængende grundlag. Det sker i lyset af perspektiver og mål, som vi deler med det internationale samfund, og som afspejler en orientering og politik, der er defineret i fællesskab. Vi vil sikre, at det forberedende arbejde til topmødet i Nairobi koordineres inden for EU, både på regeringsniveau og ngo-niveau og med en lang række ikke-statslige aktører. Denne høring er vigtig, hvis vi inden for en meget bred ramme skal opnå "ejerskab" af det, vi opnår i Nairobi."@da1
".
Herr Präsident, der Ottawa-Vertrag ist ein Eckpfeiler multilateraler Abrüstungspolitik. Sein politischer Erfolg und seine praktische Auswirkung wurden zu einem Leitstern für multilaterale Bemühungen um die Ausmerzung von Hass und latenter Bedrohung, die die Hinterlassenschaft der Konflikte bilden.
Seit der Annahme der APL-Verordnung hat die Europäische Union sowohl politisch als auch im Hinblick auf finanzielle Verpflichtungen eine wichtige und sichtbare Rolle im Kampf gegen Landminen gespielt. Betrachtet man das vielschichtige Bild der Jahre 2000 bis 2002, so beliefen sich die Beiträge der EU-Mitgliedstaaten und der Europäischen Gemeinschaft zu Minenaktionen auf eine Gesamtsumme von 410 Millionen Euro. Wir hoffen, unser Engagement weiterhin auf diesem beeindruckenden Niveau halten zu können.
Wir wissen, dass es enorme menschliche Opfer verursachen würde und dass die Minenaktionen kraftlos und zersplittert verlaufen würden, wenn ihnen nicht genügend Priorität zuerkannt wird. Die Bedrohung durch Minen kann überwunden werden. Die Termine wurden im Übereinkommen von Ottawa festgelegt und stellen uns vor die klare Herausforderung, diese Geißel umgehend auszurotten. Der Nairobi-Gipfel wird ein Appell an uns alle sein, mehr zu tun und es schneller zu tun.
Die Entschließung des Parlaments stellt in dieser Hinsicht ein machtvolles, positives Signal dar.
Seit seinem Inkrafttreten hat die internationale Gemeinschaft bedeutsame Fortschritte erzielt: 141 Länder haben den MBT ratifiziert, 9 weitere haben ihn unterzeichnet, mehr als 110 Länder setzen keine Antipersonenlandminen ein, über 30 Millionen gehortete Minen wurden von den Unterzeichnerstaaten des Vertrags vernichtet, und nicht zuletzt werden in vielen von Minen betroffenen Ländern Minenaktionsprogramme erfolgreich umgesetzt. Es bleibt jedoch noch viel zu tun.
Eine Reihe von Ländern setzt weiterhin Antipersonenminen ein, und man nimmt an, dass einige auch nach wie vor Landminen herstellen. Etwa 65 Länder haben in gewissem Umfang Probleme mit Minen und nicht explodierter Munition, und leider wird die Liste dieser Länder durch das Hinzukommen neuer Konfliktgebiete immer länger. Globale Schätzungen von neuen Landminenopfern schwanken zwischen 15 000 und 20 000 jährlich, unter ihnen viele Zivilisten, auch Kinder.
Die bevorstehende Revisionskonferenz vom 29. November bis 3. Dezember 2004 in Nairobi bietet eine gute Gelegenheit, das Erreichte und die gewonnenen Erfahrungen zu bewerten und den Kurs für die nächsten Jahre festzulegen.
Was hat die EU bisher getan, und was beabsichtigt sie in Vorbereitung auf diese Revisionskonferenz zu tun? Welche Bedeutung die EU den Zielen des Übereinkommens von Ottawa beimisst, wurde 1997 deutlich, als das Parlament eine Haushaltslinie für Antipersonenminen einrichtete. Im März 2000, zum ersten Jahrestag des Inkrafttretens des Ottawa-Vertrags, gab die Europäische Kommission eine Mitteilung heraus und übermittelte dem Parlament und dem Rat den Entwurf für eine Verordnung über die Verstärkung des EU-Beitrags im Kampf gegen Landminen.
Im Juli 2001 verabschiedeten Parlament und Rat das Rechtsinstrument und seine Finanzausstattung. Diese bildeten die Grundlagen einer integrierten, zielgerichteten europäischen Politik.
Im Jahr 2002 wurde das neue Rechtsinstrument durch die mehrjährige Strategie für die Jahre 2002-2004 in die Praxis überführt. Die Strategie ist die erste ihrer Art seit dem In-Kraft-Treten der Verordnungen über Antipersonenlandminen. Sie stellt einen operativen Rahmen für die Koordinierung und Schwerpunktsetzung der von der EU auf diesem Gebiet finanzierten Projekte dar. Sie enthält ein Gesamtkonzept und ein detailliertes Programm, das 33 Länder erfasst, für die die Gemeinschaft einen Beitrag von durchschnittlich ca. 42 Millionen Euro pro Jahr leistet.
Die Kommission befindet sich zurzeit in der Phase der Einleitung der mehrjährigen Strategie für die Jahre 2005-2007. Die darin enthaltenen Zahlen umfassen auch den Beitrag aus Quellen des Europäischen Entwicklungsfonds und spiegeln das Gesamtniveau der von uns unterstützten Aktivitäten wider.
Die Festlegung der Prioritäten wird auf fundierte und kohärente Weise erfolgen. Das wird vor dem Hintergrund der Perspektiven und Ziele geschehen, die wir mit der internationalen Gemeinschaft teilen und die eine gemeinsam definierte Orientierung und Politik widerspiegeln. Wir werden dafür sorgen, dass wir bei der Vorbereitung auf den Nairobi-Gipfel in der Europäischen Union sowohl auf Regierungs- als auch auf Nicht-Regierungsebene und auch in Bezug auf eine Vielzahl nichtstaatlicher Akteure Koordinierungsarbeit leisten. Diese Konsultation ist wichtig, wenn wir in einem ganz breiten Rahmen quasi eine ‚Gesellschaft‘ gründen wollen für das, was wir in Nairobi tun."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, η Συνθήκη της Οττάβα αποτελεί ακρογωνιαίο λίθο για τις πολιτικές πολυμερούς αφοπλισμού. Η πολιτική επιτυχία της και ο πρακτικός αντίκτυπός της υπήρξαν οι καθοδηγητές
των πολυμερών προσπαθειών εξάλειψης των κληρονομιών του μίσους και της μακροχρόνιας απειλής που άφησαν οι διαμάχες.
Από την έγκριση του κανονισμού σχετικά με τη δράση για την καταπολέμηση των ναρκών ξηράς κατά προσωπικού, η Ευρωπαϊκή Ένωση έχει διαδραματίσει ένα ουσιαστικό και εμφανή ρόλο στον αγώνα κατά των ναρκών ξηράς, τόσο σε πολιτικούς όρους όσο και μέσω οικονομικών δεσμεύσεων. Κοιτάζοντας τη συνολική εικόνα για την περίοδο 2000-2002, η συνεισφορά στη δράση κατά των ναρκών από κράτη μέλη της ΕΕ και την Ευρωπαϊκή Κοινότητα ανήλθε συνολικά στο ποσό των 410 εκατομμυρίων ευρώ. Ελπίζουμε να είμαστε σε θέση να μπορέσουμε να συνεχίσουμε τη δέσμευσή μας σε αυτό το εντυπωσιακό επίπεδο.
Γνωρίζουμε ότι η αποτυχία να προσδώσουμε επαρκή προτεραιότητα στη δράση κατά των ναρκών θα είχε τεράστιο ανθρώπινο κόστος και θα καθιστούσε την ανάπτυξή της ευάλωτη και αποσπασματική. Η απειλή των ναρκών μπορεί να ξεπεραστεί. Οι προθεσμίες καθορίστηκαν στη Σύμβαση της Οττάβα και μας προκαλούν σαφέστατα να εξαλείψουμε αυτή τη μάστιγα. Η διάσκεψη κορυφής του Ναϊρόμπι θα αποτελέσει έκκληση προς όλους μας να κάνουμε περισσότερα και μάλιστα ταχύτερα.
Το ψήφισμα του Κοινοβουλίου παρέχει μία ισχυρή και θετική ένδειξη προς αυτή την κατεύθυνση.
Aπό την στιγμή που τέθηκε σε εφαρμογή, σημαντική πρόοδος έχει σημειωθεί από τη διεθνή κοινότητα: 141 χώρες επικύρωσαν τη Σύμβαση της Οττάβα για την Απαγόρευση των Ναρκών, 9 ακόμη χώρες υπέγραψαν, πάνω από 110 χώρες δεν χρησιμοποιούν χερσαίες νάρκες κατά προσωπικού, αποθέματα άνω των 30 εκατομμυρίων ναρκών καταστράφηκαν από κράτη μέλη της Σύμβασης και, τέλος αλλά εξίσου σημαντικό, τα προγράμματα δράσης κατά των ναρκών εφαρμόζονται επιτυχώς σε πολλές χώρες που έχουν πληγεί από τις νάρκες. Ωστόσο, πρέπει να γίνουν πολλά ακόμη.
Πολλές χώρες συνεχίζουν να χρησιμοποιούν νάρκες κατά προσωπικού και ορισμένες πιστεύεται ότι συνεχίζουν να παράγουν νάρκες ξηράς. Περίπου 65 χώρες επηρεάζονται ακόμη σε κάποιο βαθμό από νάρκες και πυρομαχικά πολέμου που δεν εξερράγησαν και δυστυχώς νέες περιοχές συγκρούσεων προστίθενται στη λίστα. Οι παγκόσμιες εκτιμήσεις για νέα θύματα από νάρκες ξηράς κυμαίνονται κάθε χρόνο μεταξύ 15 000 και 20 000 ανθρώπων, πολλά από τα οποία είναι άμαχοι, συμπεριλαμβανομένων παιδιών.
Η επικείμενη διάσκεψη αναθεώρησης από 29 Νοεμβρίου έως 3 Δεκεμβρίου 2004 στο Ναϊρόμπι θα είναι μια μεγάλη ευκαιρία για να δώσουμε βάση στα προηγούμενα επιτεύγματα και τα μαθήματα που πήραμε, καθώς και να χαράξουμε την πορεία δράσης των επόμενων ετών.
Τι έχει κάνει έως τώρα η ΕΕ και τι σκοπεύει να κάνει για την προετοιμασία της εν λόγω διάσκεψης αναθεώρησης; Η σημασία που προσέδωσε η ΕΕ στους στόχους της Σύμβασης της Οττάβα έγινε απτή το 1997, όταν το Κοινοβούλιο δημιούργησε τη γραμμή του προϋπολογισμού για τις νάρκες ξηράς κατά του προσωπικού. Τον Μάρτιο του 2000, κατά την πρώτη επέτειο εφαρμογής της Συνθήκης της Οττάβα, η Ευρωπαϊκή Επιτροπή εξέδωσε ένα ανακοινωθέν και απέστειλε ένα σχέδιο κανονισμού στο Κοινοβούλιο και το Συμβούλιο σχετικά με την ενίσχυση της συμβολής της ΕΕ στον αγώνα κατά των ναρκών ξηράς.
Τον Ιούλιο του 2001, το Κοινοβούλιο και το Συμβούλιο ενέκριναν το νομικό όργανο και τη χρηματοδότησή του. Αυτά θέτουν τις βάσεις μίας ολοκληρωμένης και επικεντρωμένης ευρωπαϊκής πολιτικής.
Το 2002, το νέο νομικό όργανο άρχισε να λειτουργεί μέσω της πολυετούς στρατηγικής για την περίοδο 2002-2004. Πρόκειται για την πρώτη στρατηγική τέτοιου είδους από τότε που τέθηκαν σε ισχύ οι κανονισμοί για τις νάρκες ξηράς κατά του προσωπικού. Αποτελεί ένα λειτουργικό πλαίσιο για τον συντονισμό και την ιεράρχηση προγραμμάτων που χρηματοδοτούνται από την ΕΕ στον εν λόγω τομέα. Περιλαμβάνει μία γενική προσέγγιση και έναν λεπτομερή προγραμματισμό καλύπτοντας 33 χώρες για μέση κοινοτική συνεισφορά ύψους 42 εκατομμυρίων ευρώ περίπου.
Η Επιτροπή βρίσκεται στη διαδικασία έναρξης της πολυετούς στρατηγικής για την περίοδο 2005-2007. Τα σχετικά στοιχεία περιλαμβάνουν επίσης τη συνεισφορά από πηγές του Ευρωπαϊκού Ταμείου Ανάπτυξης και αντικατοπτρίζουν το συνολικό επίπεδο δραστηριότητας που υποστηρίζουμε.
Η ιεράρχηση των προτεραιοτήτων θα διεξαχθεί σε μία ενημερωμένη και συνεκτική βάση. Θα προβούμε σε αυτή την κίνηση βάσει των προοπτικών και των στόχων που συμμεριζόμαστε με τη διεθνή κοινότητα και αντικατοπτρίζουν έναν κοινώς καθορισμένο προσανατολισμό και πολιτική. Θα το διασφαλίσουμε αυτό στην προπαρασκευαστική εργασία για τη Σύνοδο του Ναϊρόμπι, που συντονίζουμε μέσα στην Ευρωπαϊκή Ένωση τόσο σε κυβερνητικό επίπεδο όσο και σε μη κυβερνητικό επίπεδο, καθώς και με μια ευρεία σειρά μη κρατικών παραγόντων. Η εν λόγω διαβούλευση είναι σημαντική, εάν σκοπεύουμε να δημιουργήσουμε “κυριότητα”, μέσα σε ένα ευρύ πλαίσιο, για ό,τι κάνουμε στο Ναϊρόμπι."@el8
".
Señor Presidente, el Tratado de Ottawa constituye la piedra angular de las políticas multilaterales de desarme. Su éxito político y su impacto práctico se han convertido en un modelo para los esfuerzos multilaterales con el fin de erradicar los legados de odio y persistente amenaza que dejan los conflictos.
Desde la adopción de la normativa sobre MTA, la Unión Europea ha desempeñado un papel considerable en la lucha contra las minas terrestres, tanto en términos políticos como en términos de compromisos financieros. Si miramos el panorama general de los años 2000 a 2002, las contribuciones para acciones de desminado por parte de los Estados miembros de la UE y la Comunidad Europea ascendieron a un total de 410 millones de euros. Esperamos poder mantener nuestro compromiso en este nivel tan impresionante.
Sabemos que la negativa a conceder prioridad suficiente a la acción de desminado acarrearía pérdidas humanas importantísimas y ocasionaría un desarrollo frágil y fragmentado. Se puede vencer a la amenaza de las minas. En la Convención de Ottawa se establecieron los plazos y se nos desafió claramente a erradicar este problema lo antes posible. La Cumbre de Nairobi será un llamamiento a todos nosotros para hacer más y más rápido.
La resolución del Parlamento emite una señal contundente y positiva en este sentido.
Desde su entrada en vigor, la comunidad internacional ha progresado considerablemente: 141 países han ratificado el Tratado sobre las minas antipersonal, otros 9 lo han firmado, más de 110 países no utilizan actualmente minas terrestres antipersonal, más de 30 millones de minas almacenadas han sido destruidas por Estados participantes en la Convención y, por último, se están llevando a cabo programas de acción de limpieza de minas en muchos países afectados. Sin embargo, todavía queda mucho por hacer.
Muchos países todavía utilizan minas antipersonal, incluso se cree que algunos de ellos las siguen fabricando. Aproximadamente 65 países aún siguen afectados de algún modo por las minas y bombas sin explotar y, desgraciadamente, a esta lista se van añadiendo nuevas zonas de conflicto. Estimaciones globales indican que cada año hay entre 15 000 y 20 000 nuevas víctimas de minas terrestres, muchas de ellas son civiles, incluso niños.
La próxima conferencia de revisión del 29 de noviembre al 3 de diciembre de 2004 en Nairobi será una gran oportunidad para hacer un balance de los logros pasados y las lecciones aprendidas y trazar el plan de acción para los próximos años.
¿Qué ha hecho la UE hasta ahora y qué pretende hacer para preparar esta conferencia de revisión? La importancia que la UE concede a los objetivos de la Convención de Ottawa se hicieron tangibles en 1997 cuando el Parlamento creó la partida presupuestaria para las minas terrestres antipersonal. En marzo de 2000, primer aniversario de la entrada en vigor del Tratado de Ottawa, la Comisión Europea publicó una comunicación y envió un proyecto de reglamento al Parlamento y al Consejo relativo a la consolidación de la contribución de la UE en la lucha contra las minas terrestres.
En julio de 2001, el Parlamento y el Consejo adoptaron el instrumento legal y su marco financiero. Estos establecen los cimientos de una política europea integrada y centralizada.
En 2002 se puso en práctica el nuevo instrumento legal mediante la estrategia plurianual para los años 2002 a 2004. La estrategia es la primera de este tipo desde que entraron en vigor las normas contra las minas terrestres antipersonal. Esto constituye un marco operativo para coordinar y dar prioridad a los proyectos financiados por la UE en este ámbito. Contiene un enfoque global y una programación detallada que abarca 33 países para una de contribución media anual de la CE de unos 42 millones de euros.
La Comisión está se propone lanzar la estrategia plurianual de 2005 a 2007. Estas cifras también incluyen la aportación del Fondo Europeo de Desarrollo y reflejan el nivel de actividad total que estamos apoyando.
El establecimiento de prioridades se llevará a cabo sobre una base informada y coherente. Haremos esto en un contexto de perspectivas y objetivos compartidos con la comunidad internacional y que reflejan una orientación y una política definidas conjuntamente. Nos aseguraremos de que en los preparativos para la Cumbre de Nairobi haya coordinación por parte de la Unión Europea con agentes no estatales, tanto a nivel gubernamental como no gubernamental. Esta consulta es importante si queremos crear una «propiedad», dentro de un marco muy amplio, para lo que hagamos en Nairobi."@es12
".
Arvoisa puhemies, Ottawan sopimus on yksi monenvälisen aseistariisuntapolitiikan kulmakivistä. Sopimuksen poliittinen menestys ja käytännön vaikutukset ovat olleet ohjenuorana pyrittäessä poistamaan konfliktien jättämää vihaa ja kytevää uhkaa.
Euroopan unionilla on ollut jalkaväkimiinoja koskevan asetuksen hyväksymisen jälkeen merkittävä ja näkyvä rooli maamiinojen vastaisessa toiminnassa sekä poliittisesti että taloudellisten sitoumusten muodossa. Vuosina 2000–2002 EU:n jäsenvaltiot ja Euroopan yhteisö ovat kaiken kaikkiaan tukeneet miinojen vastaista toimintaa yhteensä 410 miljoonalla eurolla. Toivomme, että toimintamme voi jatkua yhtä tehokkaana.
Tiedämme, että ellei miinojen vastaista toimintaa pidetä riittävän ensisijaisena tavoitteena, siitä koituu ihmisille vakavia seurauksia, ja toiminnan kehittäminen hidastuu ja pirstaloituu. Miinavaara on voitettavissa. Ottawan sopimuksessa asetettiin määräajat, ja ne asettavat meille selkeän haasteen kitkeä tämä vitsaus nopeasti. Nairobin huippukokouksessa vedotaan meihin kaikkiin, jotta toimisimme tehokkaammin ja nopeammin.
Parlamentin päätöslauselmassa annetaan vahva ja myönteinen tämän suuntainen viesti.
Sopimuksen voimaantulon jälkeen kansainvälinen yhteisö on edistynyt merkittävästi: 141 maata on ratifioinut jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirtämisen kieltämistä ja niiden hävittämistä koskevan sopimuksen, yli 9 uutta maata on allekirjoittanut sopimuksen, yli 110 maassa ei käytetä jalkaväkimiinoja, ja yleissopimuksen sopimuspuolina olevat valtiot ovat tuhonneet yli 30 miljoonaa varastoitua miinaa. Tärkeää on myös se, että miinojen torjuntaohjelmia pannaan menestyksellisesti täytäntöön monissa miinojen seurauksista kärsivissä maissa. Paljon on kuitenkin vielä tehtävä.
Jotkin maat käyttävät jalkaväkimiinoja edelleen, ja joidenkin uskotaan yhä myös tuottavan maamiinoja. Miinoista ja räjähtämättömistä taisteluvälineistä kärsii jossain määrin edelleen lähes 65 maata, ja valitettavasti konfliktialueita tulee lisää koko ajan. Maamiinojen uhriksi joutuu koko maailmassa vuosittain arviolta 15 000–20 000 henkeä, joista monet ovat siviilejä, heistä osa lapsia.
Sopimuksen tarkistamista käsittelevä konferenssi pidetään Nairobissa 29. marraskuuta–3. joulukuuta. Konferenssi antaa hyvän mahdollisuuden arvioida tähänastisia saavutuksia ja opittuja asioita sekä suunnitella tulevien vuosien toimia.
Mihin toimiin EU on jo ryhtynyt ja aikoo vielä ryhtyä valmistautuakseen sopimuksen tarkistamista koskevaan konferenssiin? Ottawan yleissopimuksen tavoitteita pidetään EU:ssa hyvin tärkeinä, mistä käytännön osoituksena oli parlamentin vuonna 1997 perustama jalkaväkimiinoja koskeva budjettikohta. Kun Ottawan sopimuksen voimaantulosta oli maaliskuussa 2000 kulunut vuosi, Euroopan komissio laati aiheesta tiedonannon sekä esitti parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen asetukseksi EU:n toimien lujittamisesta maamiinojen vastaisessa toiminnassa.
Parlamentti ja neuvosto hyväksyivät asetuksen ja sen rahoituskehyksen heinäkuussa 2001. Näin luotiin perusta yhtenäiselle ja kohdennetulle eurooppalaiselle politiikalle.
Uusi asetus pantiin täytäntöön vuonna 2002 laatimalla monivuotinen strategia vuosiksi 2002–2004. Tämä strategia on ensimmäinen laatuaan sen jälkeen, kun jalkaväkimiinoja koskevat asetukset tulivat voimaan. Strategia tarjoaa toimintapuitteet EU:n rahoittamien tämän alan hankkeiden koordinoinnille ja niiden asettamiselle tärkeysjärjestykseen. Strategia sisältää kokonaisvaltaisen lähestymistavan ja yksityiskohtaisen suunnitelman yhteisön keskimääräisestä vuosittaisesta noin 42 miljoonan euron rahoitusosuudesta kaikkiaan 33 maalle.
Komissio on nyt käynnistämässä monivuotista strategiaa vuosiksi 2005–2007. Mainitsemani luvut sisältävät myös Euroopan kehitysrahastosta saatavan rahoituksen, ja niistä käy ilmi tukitoimiemme koko laajuus.
Ensisijaiset tavoitteet asetetaan hyvin perustein ja johdonmukaisesti. Niitä asettaessamme tukeudumme kansainvälisen yhteisön kanssa yhteisiin näkemyksiin ja tavoitteisiin samoin kuin yhteisesti määriteltyihin pyrkimyksiin ja toimiin. Takaamme, että Nairobin huippukokouksen valmistelutyöt koordinoidaan EU:ssa sekä hallitusten että hallituksista riippumattomien tahojen kanssa samoin kuin monenlaisten valtiosta riippumattomien toimijoiden kanssa. Näiden osapuolten kuuleminen on tärkeää, jotta Nairobin-toimiemme tueksi saadaan aikaan mahdollisimman laaja sitoutuneisuus."@fi5
".
Monsieur le Président, le traité d’Ottawa est une pierre essentielle des politiques de désarmement multilatéral. Son succès politique et son impact pratique sont devenus des sources d’inspiration pour les efforts multilatéraux entrepris en vue d’éradiquer l’héritage de haine et de menace sournoise légués par les conflits.
Depuis l’adoption du règlement relatif aux mines antipersonnel, l’Union européenne a joué un rôle substantiel et visible dans la lutte contre ces armes, tant sur le plan politique qu’en termes d’engagements financiers. Si l’on dresse un tableau d’ensemble des années 2000-2002, les contributions en provenance des États membres de l’UE et de la Communauté européenne se montent à un total de 410 millions d’euros. Nous espérons pouvoir maintenir notre engagement à ce niveau impressionnant.
Nous savons que ne pas accorder une priorité suffisante à cette action aurait un coût important en vies humaines et rendrait son développement fragile et fragmenté. La menace des mines peut être éradiquée. Les échéances ont été arrêtées dans la convention d’Ottawa et elles nous poussent indubitablement à éradiquer ce fléau au plus vite. Le sommet de Nairobi constituera pour nous tous une invitation à en faire plus et plus vite.
La résolution du Parlement constitue un signal puissant et positif à cet égard.
Depuis son entrée en vigueur, des progrès notables ont été accomplis par la communauté internationale: 141 pays ont ratifié le traité, 9 pays supplémentaires l’ont signé, plus de 110 pays ont renoncé aux mines terrestres antipersonnel, plus de 30 millions de mines emmagasinées ont été détruites par les États signataires et, enfin, des programmes d’action sont menés à bien dans les pays affectés par les mines. Il reste toutefois beaucoup à faire.
Un certain nombre de pays continuent à utiliser des mines antipersonnel et certains sont également soupçonnés de continuer à produire des mines terrestres. Quelque 65 pays demeurent menacés, à des degrés divers, par des mines et munitions non explosées et, malheureusement, de nouvelles zones de conflit viennent s’ajouter à cette liste. Au niveau mondial, les estimations du nombre de nouvelles victimes des mines terrestres varient, d’année en année, entre 15 000 et 20 000 personnes, dont nombre de civils et, notamment, d’enfants.
La prochaine conférence de révision, qui se tiendra du 29 novembre au 3 décembre 2004 à Nairobi, constituera une occasion majeure de faire l’inventaire des succès obtenus et des leçons tirées et de fixer le cap pour les années à venir.
Qu’est-ce que l’UE a accompli jusqu’ici et qu’entend-elle faire en vue de cette conférence de révision? L’importance que l’UE attache aux objectifs de la convention d’Ottawa est devenue tangible en 1997, lorsque le Parlement a créé une ligne budgétaire relative aux mines antipersonnel. En mars 2000, premier anniversaire de l’entrée en vigueur du traité d’Ottawa, la Commission européenne a publié une communication et transmis au Parlement et au Conseil un projet de règlement relatif au renforcement de la contribution de l’UE à la lutte contre les mines terrestres.
En juillet 2001, le Parlement et le Conseil ont adopté l’instrument juridique et son enveloppe financière, lesquels ont jeté les bases d’une politique européenne intégrée et focalisée.
En 2002, le nouvel instrument juridique a été mis en pratique via la stratégie pluriannuelle pour la période 2002-2004. Cette stratégie est la première du genre depuis l’entrée en vigueur des règlements relatifs aux mines antipersonnel. Elle constitue un cadre opérationnel en vue de coordonner et de rendre prioritaires les projets financés par l’UE dans ce domaine. Elle renferme une approche globale et une programmation détaillée, qui couvre 33 pays, pour une contribution communautaire annuelle moyenne de quelque 42 millions d’euros.
La Commission est en passe de lancer la stratégie pluriannuelle pour la période 2005-2007. Les chiffres évoqués ici intègrent également la contribution de sources en provenance du Fonds européen de développement et reflètent le niveau global d’activité que nous soutenons.
L’établissement des priorités se fera sur une base documentée et cohérente. Nous le ferons à partir de perspectives et d’objectifs partagés avec la communauté internationale et veillerons à refléter une orientation et une politique définies en commun. Nous veillerons, dans le cadre des préparatifs au sommet de Nairobi, à coordonner l’action au sein de l’Union européenne, au niveau tant gouvernemental que non-gouvernemental, ainsi qu’avec un large éventail d’acteurs ne ressortissant pas à la sphère officielle. Cette consultation est importante si nous voulons, dans un cadre très large, créer un sentiment d’identification à ce que nous faisons à Nairobi."@fr6
".
Signor Presidente, il Trattato di Ottawa è la chiave di volta delle politiche multilaterali per il disarmo. Il successo politico e le ripercussioni tangibili del Trattato sono diventati un punto di riferimento che guida gli sforzi multilaterali volti a cancellare il retaggio d’odio e le minacce latenti che i conflitti lasciano dietro di sé.
Dall’approvazione delle disposizioni sulle mine terrestri antiuomo, l’Unione europea ha svolto un ruolo sostanziale e visibile nella lotta contro le mine terrestri in termini politici e di impegno finanziario. Se consideriamo il periodo dal 2000 al 2002, vediamo che i contributi a sostegno delle iniziative contro le mine da parte degli Stati membri e della Comunità hanno raggiunto un totale di 410 milioni di euro. E’ nostro auspicio continuare a mantenere il medesimo elevato livello di impegno.
Sappiamo che, in mancanza di un’attenzione adeguata a queste azioni, i costi umani sarebbero enormi e l’evoluzione risulterebbero fragile e frammentata. Il problema delle mine può essere risolto. La tempistica è stata definita dalla Convenzione di Ottawa e ci invita senz’altro a eliminare rapidamente questo flagello. Il Vertice di Nairobi sarà un incitamento per noi tutti a fare di più e con maggiore rapidità.
La risoluzione del Parlamento costituisce un segnale forte e positivo in questa direzione.
La comunità internazionale ha compiuto progressi significativi dall’entrata in vigore del Trattato di Ottawa: 141 paesi lo hanno ratificato, altri 9 lo hanno firmato e oltre 110 paesi non fanno uso di mine terrestri antiuomo; più di 30 milioni di mine in magazzino sono state distrutte dalle parti contraenti e programmi d’azione antimine sono stati avviati con successo in numerosi paesi in cui il fenomeno persiste. Nondimeno, la strada da percorrere è ancora lunga.
Alcuni paesi continuano a fare uso di mine antiuomo e si pensa che alcuni Stati continuino ancora a fabbricare mine terrestri. Sono all’incirca 65 i paesi interessati dal problema delle mine e degli ordigni inesplosi e, purtroppo, nuove aree di conflitto si stanno aggiungendo alla lista. Secondo le stime mondiali, ogni anno un numero variabile tra 15 000 e 20 000 persone rimane vittima delle mine terrestri, tra cui molti civili e bambini.
La prossima conferenza di revisione che si terrà dal 29 novembre al 3 dicembre 2004 a Nairobi sarà un’occasione opportuna per trarre le somme per quanto concerne i risultati e le esperienze passate al fine di tracciare la strategia degli anni a venire.
Cosa ha fatto finora l’UE e come intende prepararsi in vista della conferenza di revisione? L’importanza attribuita dall’UE agli obiettivi della Convenzione di Ottawa ha assunto forma concreta nel 1997, con la creazione da parte del Parlamento di una linea di bilancio apposita per le mine terrestri antiuomo. Nel marzo 2000, primo anniversario dell’entrata in vigore del Trattato di Ottawa, la Commissione europea ha emanato una comunicazione e trasmesso a Parlamento e Consiglio una proposta di regolamento volta a incrementare l’apporto comunitario alla lotta contro le mine terrestri.
Nel luglio 2001 il Parlamento e il Consiglio approvavano il regolamento con la corrispondente dotazione finanziaria, ponendo così le basi per una politica comunitaria integrata e finalizzata in materia.
Nel 2002, tramite la strategia pluriennale per il periodo 2002-2004, è stato messo in atto il nuovo dispositivo legislativo. Questa è la prima strategia nel suo genere da quando sono entrate in vigore le norme sulle mine antiuomo; essa forma un contesto operativo entro cui coordinare e rendere prioritari i progetti finanziati dall’Unione in questo campo. La strategia assume una prospettiva di ampio raggio, articolata in un programma dettagliato per 33 paesi e con un contributo comunitario annuale di circa 42 milioni di euro.
La Commissione è prossima al lancio della nuova strategia pluriennale per il periodo 2005-2007. Anche in questo caso gli importi si riferiscono ai contributi provenienti dalle risorse del Fondo di sviluppo europeo e riflettono il livello di attività che stiamo sostenendo.
Le priorità sono state individuate in base a una scelta informata e coerente, tenendo in considerazione le prospettive e gli obiettivi condivisi dalla comunità internazionale, affinché esse risultino in sintonia con gli orientamenti e la politica perseguiti collettivamente. Nella fase preparatoria alla conferenza di Nairobi vogliamo garantire il coordinamento dell’Unione europea, sia a livello governativo che non governativo, contattando anche un ampio ventaglio di attori non statali. Tali consultazioni sono importanti per creare un senso di partecipazione molto ampia a quanto verrà poi discusso a Nairobi."@it9
".
Mr President, the Ottawa Treaty is a corner-stone of multilateral disarmament policies. Its political success and practical impact have become a guiding light for multilateral efforts to eradicate the legacies of hatred and lingering threat left by conflicts.
Since the adoption of the APL regulation, the European Union has played a substantial and visible role in the fight against landmines, both in political terms and also in terms of financial commitments. Looking at the broad picture for the years 2000 to 2002, contributions to mine action from the EU Member States and the European Community stood at a sum total of EUR 410 million. We hope to be able to continue our engagement at this impressive level.
We know that failure to award sufficient priority to mine action would have enormous human costs and render its development fragile and fragmented. The mine threat can be overcome. The deadlines were set in the Ottawa Convention and clearly challenge us to swiftly eradicate this scourge. The Nairobi Summit will be an appeal to all of us to do more and to do it faster.
Parliament's resolution provides a forceful and positive signal in this direction.
Since its entry into force significant progress has been made by the international community: 141 countries have ratified the MBT, 9 more countries have signed, over 110 countries are not using anti-personnel landmines, more than 30 million stockpiled mines have been destroyed by states parties to the Convention and, last but not least, mine action programmes are being successfully implemented in many mine-affected countries. However, much still remains to be done.
A number of countries continue to use anti-personnel mines, and some are also believed to be continuing to produce landmines. Approximately 65 countries are still affected to some degree by mines and unexploded ordnance and, unfortunately, new areas of conflict are adding to this list. Global estimates of new landmine casualties each year vary between 15 000 and 20 000 people, many of whom are civilians, including children.
The upcoming review conference on 29 November to 3 December 2004 in Nairobi will be a major opportunity to take stock of past achievements and the lessons learned and to trace the course of action for the years ahead.
What has the EU done so far and what does it intend to do in preparation for this review conference? The importance attached by the EU to the goals of the Ottawa Convention became a tangible fact in 1997 when Parliament created the anti-personnel landmine budget line. In March 2000, the first anniversary of the entry into force of the Ottawa Treaty, the European Commission issued a communication and forwarded to Parliament and the Council a draft regulation on the reinforcement of the EU contribution to the fight against landmines.
In July 2001 Parliament and the Council adopted the legal instrument and its financial envelope. These lay the foundations of an integrated and focused European policy.
In 2002, the new legal instrument was put into practice through the multiannual strategy for the years 2002-2004. The strategy is the first of its kind since the anti-personnel landmine regulations entered into force. It constitutes an operative framework for coordinating and prioritising EU-financed projects in this field. It contains an overall approach and detailed programming covering 33 countries for an average yearly EC contribution of about EUR 42 million.
The Commission is in the process of launching the multiannual strategy for 2005 to 2007. The figures here also contain the contribution from sources within the European Development Fund and reflect the total level of activity we are supporting.
The setting of priorities will be conducted on an informed and coherent basis. We will do this against a background of perspectives and goals shared with the international community and reflecting a jointly-defined orientation and policy. We will ensure that in the preparatory work for the Nairobi Summit we coordinate within the European Union both at government level and non-governmental level, and also with a wide range of non-state actors. This consultation is important if we are to create 'ownership', within a very broad framework, for what we do in Nairobi."@lv10
".
Mijnheer de Voorzitter, het Verdrag van Ottawa is een van de hoekstenen van de multilaterale ontwapeningspolitiek. Het politieke succes en de praktische invloed ervan zijn leidende beginselen geworden bij multilaterale inspanningen om korte metten te maken met de erfenissen van haat en de blijvende dreiging na conflicten.
Sinds de vaststelling van de antipersoneelsmijnverordening heeft de Europese Unie een substantiële en zichtbare rol gespeeld in de strijd tegen landmijnen, zowel op het politieke vlak als ook wat haar financiële toezeggingen betreft. Als we naar het algemene plaatje voor de jaren 2000 tot 2002 kijken, dan beliepen de bijdragen van de EU-lidstaten en de Europese Gemeenschap voor actieprogramma’s tegen mijnen in totaal 410 miljoen euro. We hopen onze betrokkenheid op dit indrukwekkende niveau te kunnen handhaven.
We weten dat het geven van onvoldoende prioriteit aan actieprogramma’s tegen mijnen enorme humanitaire kosten met zich mee kan brengen en dat de ontwikkeling van dergelijke programma’s hierdoor zwak en gefragmenteerd zou kunnen raken. Aan de dreiging van mijnen kan een einde worden gemaakt. De uiterste termijnen hiervoor zijn in het Verdrag van Ottawa vastgelegd en zij betekenen voor ons zonder meer een uitdaging om deze plaag snel uit te roeien. Tijdens de Top van Nairobi zal op ons allemaal een beroep worden gedaan om meer te doen en sneller te werk te gaan.
De resolutie van het Parlement geeft een krachtig en positief signaal in deze richting.
Sinds het verdrag in werking is getreden heeft de internationale gemeenschap aanzienlijke vooruitgang geboekt: 141 landen hebben het verdrag geratificeerd, 9 andere landen hebben het ondertekend, meer dan 110 landen gebruiken geen antipersoneelsmijnen, meer dan 30 miljoen opgeslagen mijnen zijn vernietigd door de staten die zijn toegetreden tot het verdrag en tot slot, maar daarom niet minder belangrijk, worden er succesvolle actieprogramma’s tegen mijnen uitgevoerd in veel door mijnen getroffen landen. Toch zijn we er nog lang niet.
Een aantal landen blijft gebruik maken van antipersoneelsmijnen en van sommige wordt aangenomen dat zij landmijnen blijven produceren. Naar schatting 65 landen hebben nog steeds tot op zekere hoogte te lijden onder mijnen en niet-geëxplodeerd oorlogsmaterieel. Helaas worden er nog steeds nieuwe gebieden aan deze lijst toegevoegd. Globale schattingen van het aantal nieuwe dodelijke slachtoffers van landmijnen lopen uiteen van 15.000 tot 20.000 mensen per jaar, velen van hen burgers, waaronder kinderen.
De komende herzieningsconferentie die van 29 november tot 3 december 2004 in Nairobi plaatsvindt biedt een belangrijke mogelijkheid om te inventariseren wat er in het verleden is bereikt en welke lessen daaruit zijn getrokken, alsmede om de koers te bepalen voor de actie die we de komende jaren gaan ondernemen.
Wat heeft de EU tot nu toe gedaan en wat is zij voornemens te doen ter voorbereiding op deze herzieningsconferentie? Het belang dat de EU hecht aan de doelstellingen van het Verdrag van Ottawa werd in 1997 omgezet in een tastbaar feit toen het Parlement de begrotingslijn voor antipersoneelsmijnen in het leven riep. In maart 2000, de eerste verjaardag van de inwerkingtreding van het Verdrag van Ottawa, publiceerde de Europese Commissie een mededeling over de bestrijding van antipersoneelsmijnen: een grotere bijdrage van de Europese Unie en deed zij het Parlement en de Raad een voorstel voor een verordening toekomen inzake de bestrijding van antipersoneelsmijnen.
In juli 2001 keurden het Parlement en de Raad het wettelijke instrument en zijn financiële enveloppe goed. Hiermee werden de fundamenten gelegd voor een geïntegreerd en doelgericht Europees beleid.
In 2002 werd het nieuwe wettelijke instrument in de praktijk gebracht via de meerjarige strategie voor de periode 2002-2004. De strategie is de eerste in haar soort sinds de verordening over antipersoneelsmijnen in werking is getreden. Zij voorziet in een operationeel kader voor het vaststellen van prioriteiten en het coördineren van projecten die door de EU op dit terrein gefinancierd worden. Zij omvat een algemene benadering en een gedetailleerde programmering voor 33 landen en de gemiddelde jaarlijkse communautaire bijdrage beloopt ongeveer 42 miljoen euro.
De Commissie werkt aan de lancering van een meerjarige strategie voor de periode 2005-2007. De cijfers hierin omvatten tevens de bijdrage uit bronnen binnen het Europees Ontwikkelingsfonds en weerspiegelen het totale niveau van de activiteiten die wij ondersteunen.
Het vaststellen van prioriteiten zal plaatsvinden op een weloverwogen en coherente basis. We zullen dit doen tegen een achtergrond van perspectieven en doelen die we delen met de internationale gemeenschap en die een weerspiegeling zijn van een gezamenlijk gedefinieerde oriëntatie en beleid. We zullen ervoor zorgen dat we in het voorbereidende werk voor de Top van Nairobi binnen de Europese Unie een coördinerende rol vervullen, zowel op regeringsniveau als op non-gouvernementeel niveau, evenals met betrekking tot een breed scala niet op staatsniveau opererende actoren. Dit overleg is belangrijk om binnen een zeer breed kader “ownership” te kunnen creëren voor wat we in Nairobi gaan doen."@nl2
"Senhor Presidente, o Tratado de Otava é uma peça fundamental das políticas de desarmamento multilaterais. O seu sucesso político e o seu impacto prático fizeram dele uma espécie de guia nos esforços multilaterais para erradicar a herança de ódio e a ameaça constante deixadas pelos conflitos.
Desde a adopção do regulamento sobre minas terrestres, a União Europeia tem desempenhado um papel substancial e visível na luta contra as minas, tanto em termos políticos como em termos financeiros. Se virmos os grandes números para 2000-2002, os contributos para acções antiminas por parte dos Estados-Membros da UE e da Comunidade Europeia totalizaram 410 milhões de euros. Esperamos poder manter o nosso compromisso a este nível impressionante.
Estamos cientes de que, se não dermos suficiente prioridade à acção antiminas, isso acarretará enormes custos humanos e fará com que o desenvolvimento deste tipo de acções seja frágil e fragmentado. A ameaça das minas pode ser derrotada. Os prazos foram estabelecidos no Tratado de Otava e desafiam-nos com clareza a erradicar rapidamente este flagelo. A Cimeira de Nairobi será um apelo a todos nós para fazermos mais e melhor, e mais depressa.
A resolução do Parlamento constitui um sinal enérgico e positivo nesse sentido.
Desde a sua entrada em vigor, a comunidade internacional tem feito progressos significativos: 141 países ratificaram o Tratado de Proibição de Minas (TPM), 9 novos países assinaram-no, mais de 110 países deixaram de utilizar minas antipessoal, mais de 30 milhões de minas armazenadas foram destruídas por Estados signatários da Convenção e, por último mas não menos importante, os programas de acção contra as minas estão a ser aplicados com sucesso em muitos países onde este é um problema relevante. No entanto, há ainda muito a fazer.
Muitos países continuam ainda a utilizar minas antipessoal e pensa-se que alguns continuarão também a produzi-las. Cerca de 65 países continuam a ser afectados, em maior ou menor grau, pelas minas e por outro material bélico não explodido. Infelizmente, novas áreas de conflito vão sendo acrescentadas a esta lista. As estimativas globais relativas a novas baixas causadas todos os anos pelas minas variam entre 15 000 e 20 000 pessoas, muitas das quais civis, incluindo crianças.
A próxima conferência de revisão, que decorrerá entre 29 de Novembro e 3 de Dezembro de 2004, em Nairobi, constituirá uma grande oportunidade para se fazer um balanço daquilo que já foi conseguido e das lições a retirar e para estabelecer um plano de acção para os próximos anos.
O que fez a UE até agora e o que tenciona fazer para se preparar para esta conferência de revisão? A importância que a UE atribui aos objectivos da Convenção de Otava tornou-se tangível em 1997, quando o Parlamento criou a rubrica orçamental dedicada às minas antipessoal. Em Março de 2000, no primeiro aniversário da entrada em vigor do Tratado de Otava, a Comissão Europeia publicou uma comunicação e remeteu ao Parlamento e ao Conselho um projecto de regulamento sobre o reforço do contributo da UE para a luta contra as minas terrestres.
Em Julho de 2001, o Parlamento e o Conselho adoptaram o instrumento jurídico e o correspondente envelope financeiro, que criaram os alicerces de uma política europeia integrada e centrada.
Em 2002, este novo instrumento jurídico foi posto em prática através de uma estratégia plurianual para 2002-2004. A estratégia é a primeira do seu género, desde que os regulamentos sobre minas antipessoal entraram em vigor, e cria um quadro operacional para coordenar e dar prioridade a projectos neste domínio financiados pela UE. Inclui uma abordagem geral e uma programação detalhada, abrangendo 33 países, para uma contribuição média anual da CE de cerca de 42 milhões de euros.
A Comissão prepara-se agora para lançar a estratégia plurianual para 2005-2007. Os números incluem também o contributo de fontes no âmbito do Fundo Europeu de Desenvolvimento e reflectem o nível total de actividade que estamos a apoiar.
O estabelecimento de prioridades será feito numa base coerente e informada. Fá-lo-emos tendo como pano de fundo perspectivas e objectivos partilhados com a comunidade internacional e reflectindo uma orientação e uma política definidas em conjunto. Garantimos que, no trabalho preparatório para a Cimeira de Nairobi, desempenharemos um papel de coordenação no âmbito da União Europeia, tanto a nível governamental como não-governamental, e também no que se refere a uma vasta gama de actores não estatais. Esta consulta é importante se quisermos estabelecer "direitos de propriedade", no âmbito de um quadro muito vasto, para aquilo que fizermos em Nairobi."@pt11
".
Herr talman! Ottawakonventionen är en hörnsten i multilateral nedrustningspolitik. Dess politiska framgång och praktiska genomslagskraft har blivit ett riktmärke för multilaterala ansträngningar att utrota arvet av hat och kvardröjande hot efter konflikter.
Sedan antagandet av förordningen om antipersonella landminor har Europeiska unionen spelat en väsentlig och synlig roll i kampen mot landminor, både i politiska termer och i termer av ekonomiska åtaganden. Om man ser på bilden i stort för åren 2000-2002, uppgick bidragen till minåtgärder från EU:s medlemsstater och Europeiska gemenskapen till sammanlagt 410 miljoner euro. Vi hoppas kunna behålla vårt engagemang på denna imponerande nivå.
Vi vet att underlåtenhet att prioritera minåtgärderna i tillräcklig utsträckning skulle betinga ett enormt mänskligt pris och göra utvecklingen bräcklig och fragmenterad. Minhotet kan övervinnas. Tidsfristerna anges i Ottawakonventionen och är en tydlig uppmaning till oss att snabbt utrota detta gissel. Toppmötet i Nairobi blir en vädjan till oss alla att göra mer och att göra det snabbare.
Parlamentets resolution innebär en kraftfull och positiv signal i denna riktning.
Sedan ikraftträdandet har världssamfundet gjort betydande framsteg: 141 länder har ratificerat konventionen om förbud mot truppminor, ytterligare 9 länder har undertecknat den, över 110 länder använder inte truppminor, mer än 30 miljoner lagrade minor har förstörts av stater anslutna till konventionen och sist men inte minst har minåtgärdsprogram genomförs framgångsrikt i många mindrabbade länder. Mycket återstår dock fortfarande att göra.
Ett antal länder fortsätter att använda truppminor, och några tros också fortsätta att tillverka landminor. Omkring 65 länder är fortfarande i någon mån drabbade av minor och blindgångare, och nya konfliktområden läggs tyvärr hela tiden till listan. Globala uppskattningar av antalet nya offer för landminor varje år varierar mellan 15 000 och 20 000 människor, varav många är civila och även barn.
Den förestående översynskonferensen i Nairobi den 29 november till 3 december 2004 kommer att bli ett viktigt tillfälle att gå igenom tidigare landvinningar och de lärdomar som dragits och att staka ut strategin för kommande år.
Vad har EU gjort hittills och vad ämnar vi göra som förberedelse för denna översynskonferens? Den vikt som EU fäster vid målen i Ottawakonventionen blev ett påtagligt faktum 1997, när parlamentet skapade budgetposten för antipersonella landminor. I mars 2000, ett år efter Ottawakonventionens ikraftträdande, offentliggjorde Europeiska kommissionen ett meddelande och översände även till parlamentet och rådet ett utkast till förordning med syfte att öka EU:s bidrag i kampen mot landminor.
I juli 2001 antog parlamentet och rådet det rättsliga instrumentet och dess finansiella ram. Dessa lägger grunden till en integrerad och fokuserad EU-politik.
Under 2002 omsattes det nya rättsliga instrumentet i handling genom den fleråriga strategin för åren 2002-2004. Strategin är den första i sitt slag sedan förordningarna om antipersonella landminor trädde i kraft. Den utgör en operativ ram för att samordna och prioritera EU-finansierade projekt på detta fält. Den rymmer en helhetssyn och detaljerad programplanering som avser 33 länder samt ett genomsnittligt årligt EG-bidrag på ungefär 42 miljoner euro.
Kommissionen drar för närvarande i gång den multilaterala strategin för 2005-2007. Siffrorna här omfattar även bidraget från källor inom Europeiska utvecklingsfonden och återspeglar den totala verksamhetsnivå som vi stöder.
Fastställandet av prioriteringar kommer att ske på en initierad och enhetligt grund. Vi kommer att göra detta mot bakgrund av perspektiv och mål som delas med världssamfundet och som återspeglar en gemensamt definierad inriktning och politik. Under förberedelsearbetet inför Nairobitoppmötet kommer vi att se till att vara samordnade inom Europeiska unionen, både på regeringsnivå och på andra nivåer och med ett stort antal icke-statliga aktörer. Detta samråd är viktigt om vi skall skapa en känsla av ”ägande”, inom en mycket vid ram, kring vad vi gör i Nairobi."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Commission"10,3
"EN"8
"Nielson,"8,10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples