Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2004-04-22-Speech-4-021"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20040422.2.4-021"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Herr Präsident! Dieses Europäische Parlament hat immer gefordert, dass die Wirtschafts-, Beschäftigungs-, Sozial- und Finanzpolitiken koordiniert und auch integriert betrachtet werden, um eine Kohärenz in der Wachstums-, Beschäftigungs- und Sozialstrategie der Europäischen Union zu erreichen.
Ich bejahe den Geist der Lissabon-Strategie. Ich bin der Meinung, dass dies die umfassendste Strategie ist, um der Probleme in der Europäischen Union Herr zu werden, aber wir müssen diese Leitlinien auch ganz klar in jedem Jahr aktualisieren, wenn die Wirtschaftsentwicklung das gebietet, und wir sehen, dass dies immer notwendiger wird. Bei der Reform der Strukturfonds muss auch berücksichtigt werden, dass eine Verbindung zwischen den Strukturfonds und ihrer Anwendung mit den Grundzügen der Wirtschaftspolitik ein wichtiges Anliegen ist. Das Ganze muss auch so formuliert werden, dass tatsächlich alle Partner gezwungen werden, die Verbindung im Interesse von nachhaltigem Wachstum, Vollbeschäftigung und sozialem Zusammenhalt herzustellen.
Wir finden es richtig, und das ist ja nun auch passiert, dass wir diese Grundzüge der Wirtschaftspolitik nicht nur über ein Jahr betrachten, sondern über einen längeren Zeitraum. Das erspart uns aber nicht den ganz konkreten und den kritischen Blick auf diese Leitlinien und auf die Notwendigkeit der Anpassung an die konjunkturellen und beschäftigungspolitischen Entwicklungen.
Wir sehen sehr deutlich, dass die europäische Wirtschaft weiter schwächelt, wir sehen sehr deutlich, dass die Konjunkturerholung im Eurogebiet dort, wo sie stattgefunden hat oder wo sie dann die Konjunktur positiv beeinflusst hat, vor allen Dingen auf den steilen Anstieg des Exportwachstums zurückzuführen ist, während die Inlandsnachfrage aufgrund geringen privaten Konsums hier negativ geblieben ist, und das eben über mehrere Quartale hinweg. Das muss uns Grund zur Sorge geben, und wir wollen deswegen diese Grundzüge der Wirtschaftspolitik doch so betrachten und so umformulieren, dass das Wirtschaftswachstum angekurbelt und die wirtschaftliche, soziale und ökologische Nachhaltigkeit dieses Wachstums auch gestärkt werden kann. Dies wird nur dann möglich sein, wenn alle Mitgliedstaaten sich an die Vereinbarung halten.
Hier wiederhole ich die Kritik des Europäischen Parlaments, dass viele der Mitgliedstaaten die Versprechen zur Strategie von Lissabon, Verbindung und Bündelung aller Maßnahmen zur Schaffung eines wirklich zukunftsfähigen Wachstums und auch zur Stärkung der Wettbewerbsfähigkeit, nicht einhalten. Daher meine ich, dass die Grundzüge noch stärker als bisher auf die Stimulierung des Wirtschaftswachstums über Investitionen und die Schaffung von Arbeitsplätzen und damit die Zunahme der Produktivität abgestellt werden müssen.
Die Wachstumsinitiative ist sicherlich in diesem Zusammenhang zu begrüßen. Diesbezüglich sollte aber auch in den Leitlinien klar und konkret zum Ausdruck kommen, dass sie sich auf Humanressourcen, Forschung und Entwicklung und Innovation konzentriert, aber auch auf eine Industriepolitik mit besonderem Schwerpunkt auf kleinere und mittlere Unternehmen, erneuerbare Energien und umweltfreundliche Technologien.
Der Aktionsplan für Umwelttechnologien muss umgesetzt werden, aber wir dürfen auch nicht die Investitionen in die soziale Infrastruktur vergessen, denn wir werden das Produktivitätswachstum nicht erreichen, wenn wir die Vereinbarkeit von Beruf und Familie in der Europäischen Union und damit auch die Erwerbstätigenquote der Frauen nicht steigern. Ich halte das wirklich für eine sehr wichtige Maßnahme. Es kann nicht genug unterstrichen werden, dass hier viele Mitgliedstaaten noch große Anstrengungen machen müssen.
Auch die Finanzierung von wachstumsstimulierenden Investitionen ist unzureichend, und wir sollten auch hier in die Grundzüge der Wirtschaftspolitik Maßnahmen einbeziehen, die die Koordinierung der Bekämpfung des unlauteren Steuerwettbewerbs und die Koordinierung der Bekämpfung von Steuerhinterziehung beinhalten. Darüber hinaus reicht auch der Ausgabenrahmen im jetzigen Quickstartprogramm und der Wachstumsinitiative nicht, weil alle Wirtschaftsforschungsinstitute natürlich zu Recht sagen, dass Investitionen, wenn sie nicht mindestens 1% des Bruttoinlandsprodukts ausmachen, nicht die gewünschte Wirkung haben werden, um sich insbesondere auf die Massenarbeitslosigkeit von über 14 Millionen Arbeitslosen in der Europäischen Union positiv auszuwirken.
Die soziale und regionale Kohäsion und die reale Konvergenz müssen auch weiterhin im Mittelpunkt der Grundzüge der Wirtschaftspolitik stehen, aber es sollte deutlicher gemacht werden, welches
tatsächlich auch zum Erfolg führen kann, denn wir brauchen starke Synergieeffekte zwischen den erforderlichen Strukturreformen einerseits und den Investitionen und einer stabilitäts- und wachstumsorientierten makroökonomischen Politik andererseits. Hier ist natürlich auch die Flexibilisierung und intelligente Anwendung des Stabilitäts- und Wachstumspakts gefragt.
Transparenz und partizipative Umsetzung der Strategie von Lissabon sind nicht nur hehre Ziele, sondern dies sind wirklich vielversprechende Ansätze, um mit Reformpartnerschaften die Umsetzung der Lissabon-Strategie durchzusetzen. Ich meine, dass sich diese Partnerschaften für den Wandel umfassend mit den wirtschaftlichen, sozialen und ökologischen Themen befassen müssen, damit wir wirklich zu einer besseren und politischeren Ausprägung der Lissabon-Strategie kommen."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, Europa-Parlamentet har altid krævet, at den økonomiske politik, beskæftigelses-, social- og finanspolitikken koordineres og betragtes integreret, således at der opnås en sammenhæng i EU's vækst-, beskæftigelses- og socialstrategi.
Jeg har en positiv indstilling til ånden i Lissabon-strategien. Jeg er af den opfattelse, at det er den mest omfattende strategi til at blive herre over problemerne i EU, men vi skal også helt klart opdatere disse retningslinjer hvert år, hvis den økonomiske udvikling kræver det, og vi kan se, at det bliver mere og mere nødvendigt. Ved reformen af strukturfondene skal der også tages hensyn til, at en forbindelse mellem strukturfondene og anvendelsen heraf sammen med de overordnede retningslinjer for den økonomiske politik er et vigtigt anliggende. Det hele skal også formuleres således, at alle partnere faktisk tvinges til at etablere en forbindelse til fordel for bæredygtig vækst, fuld beskæftigelse og socialt sammenhold.
Vi synes, at det er rigtigt, og det er også sket nu, at vi ikke kun betragter disse overordnede retningslinjer for den økonomiske politik over et år, men også over en længere periode. Det sparer os imidlertid ikke for det helt konkrete og kritiske blik på disse retningslinjer og på nødvendigheden af en tilpasning til den konjunkturelle og beskæftigelsespolitiske udvikling.
Vi ser meget tydeligt, at den europæiske økonomi fortsat er svag, vi ser meget tydeligt, at konjunkturforbedringen i euroområdet dér, hvor den har fundet sted, eller hvor den har påvirket konjunkturen positivt, især skyldes den bratte stigning i eksportvæksten, mens den nationale efterspørgsel fortsat er negativ på grund af lavt privatforbrug, og det har endda været tilfældet i flere kvartaler. Det må give os grund til bekymring, og vi ønsker derfor at betragte og omformulere disse overordnede retningslinjer for den økonomiske politik således, at den økonomiske vækst stimuleres, og den økonomiske, sociale og økologiske bæredygtighed for denne vækst også kan styrkes. Dette vil kun være muligt, hvis alle medlemsstater holder sig til aftalen.
Her gentager jeg Europa-Parlamentets kritik af, at mange af medlemsstaterne ikke overholder løfterne om Lissabon-strategien, forbindelsen og sammenkoblingen af alle foranstaltninger til skabelse af en virkelig fremtidsorienteret vækst og også til styrkelse af konkurrenceevnen. Derfor mener jeg, at der med de overordnede retningslinjer i endnu højere grad end hidtil skal tages hensyn til en stimulering af den økonomiske vækst via investeringer og skabelsen af arbejdspladser og dermed vækst i produktiviteten.
Vækstinitiativet skal helt sikkert hilses velkommen i denne forbindelse. Men her bør man også lade det komme klart og konkret til udtryk i retningslinjerne, at det er koncentreret omkring menneskelige ressourcer, forskning samt udvikling og innovation, men også omkring en industripolitik med særlig vægt på små og mellemstore virksomheder, vedvarende energikilder og miljøvenlige teknologier.
Handlingsplanen for miljøteknologier skal gennemføres, men vi må heller ikke glemme investeringerne i den sociale infrastruktur, for vi vil ikke opnå vækst i produktiviteten, hvis vi ikke styrker foreningen af arbejdsliv og familieliv i EU og dermed også øger kvindernes erhvervsaktivitetskvote. Jeg synes virkelig, at det er en meget vigtig foranstaltning. Det kan ikke understreges nok, at mange medlemsstater stadig skal gøre sig store bestræbelser her.
Finansieringen af vækststimulerende investeringer er også utilstrækkelig, og vi bør også her inddrage foranstaltninger i de overordnede retningslinjer for den økonomiske politik, som indeholder en koordinering af bekæmpelsen af illoyal skattekonkurrence og en koordinering af bekæmpelsen af skatteunddragelse. Desuden er udgiftsrammerne i det nuværende quickstart-program og for vækstinitiativerne heller ikke tilstrækkelige, fordi alle økonomiske forskningsinstitutter naturligvis med rette siger, at investeringer, hvis de ikke udgør mindst 1 % af bruttonationalproduktet, ikke vil have den ønskede virkning især med henblik på at påvirke massearbejdsløsheden på over 14 millioner arbejdsløse i EU positivt.
Den sociale og regionale sammenhæng og den reelle konvergens skal også fremover stå i centrum af de overordnede retningslinjer for den økonomiske politik, men det bør understreges tydeligere, hvilket
der rent faktisk også kan give succes, for vi har brug for stærke synergieffekter mellem de nødvendige strukturreformer på den ene side og investeringerne og en stabilitets- og vækstorienteret makroøkonomisk politik på den anden side. Her er det naturligvis også nødvendigt med en fleksibilisering og intelligent anvendelse af stabilitets- og vækstpagten.
Gennemsigtighed og delvis gennemførelse af Lissabon-strategien er ikke kun ophøjede mål, men det er virkelig lovende initiativer for at gennemtrumfe gennemførelsen af Lissabon-strategien med reformpartnerskaber. Jeg mener, at disse partnerskaber i forbindelse med ændringen i høj grad skal beskæftige sig med de økonomiske, sociale og økologiske emner, således at vi virkelig når frem til en bedre og mere politisk udformning af Lissabon-strategien."@da1
".
Κύριε Πρόεδρε, το Σώμα ανέκαθεν απαιτούσε τον συντονισμό και τη συνολική εξέταση των οικονομικών πολιτικών, των πολιτικών απασχόλησης, των κοινωνικών και δημοσιονομικών πολιτικών, προκειμένου η Ευρωπαϊκή Ένωση να έχει μια συνεπή πολιτική για τη μεγέθυνση, την απασχόληση και την κοινωνία.
Επιβεβαιώνοντας το πνεύμα της Λισαβόνας, όπως το επιβεβαιώνω κι εγώ, πιστεύω ότι πρόκειται για την πιο ολοκληρωμένη στρατηγική για την αντιμετώπιση των προβλημάτων της Ευρωπαϊκής Ένωσης, αλλά πρέπει, φυσικά, να απαντήσουμε στην οικονομική αλλαγή με την ετήσια επικαιροποίηση αυτών των προσανατολισμών, γεγονός που καθίσταται όλο και πιο απαραίτητο. Οποιαδήποτε μεταρρύθμιση των διαρθρωτικών ταμείων πρέπει να λαμβάνει υπόψη τη σημασία σφυρηλάτησης ενός δεσμού μεταξύ των προσανατολισμών της οικονομικής πολιτικής και των διαρθρωτικών ταμείων και της χρήσης τους. Επιπλέον, όλα τα παραπάνω πρέπει να γίνουν, με τέτοιον τρόπο ώστε όλοι οι εταίροι να συνειδητοποιήσουν ότι πρέπει να προχωρήσουν στη σύνδεση, προς όφελος της βιώσιμης ανάπτυξης, της πλήρους απασχόλησης και της κοινωνικής συνοχής.
Θεωρούμε ότι είναι σωστό να συνεχίσουμε να πράττουμε όπως τώρα και να προβαίνουμε στη θεώρηση των γενικών προσανατολισμών της οικονομικής πολιτικής όχι μόνο για έναν χρόνο, αλλά για μια πιο μακρά χρονική περίοδο. Αυτό, ωστόσο, δεν σημαίνει ότι δεν πρέπει να αντιμετωπίζουμε με πρακτικό και κριτικό μάτι αυτούς τους προσανατολισμούς και την ανάγκη να προσαρμοστούμε στις αλλαγές που σημειώνονται στη μεγέθυνση και την απασχόληση.
Είναι σαφές ότι η ευρωπαϊκή οικονομία συνεχίζει να χάνει τη δύναμή της και ότι, εντός της ευρωζώνης, η ανάκαμψη, όπου παρατηρήθηκε ή είχε ευεργετική επίδραση στη μεγέθυνση, οφείλεται κατά κύριο λόγο σε μια απότομη αύξηση των εξαγωγών, ενώ η εγχώρια ζήτηση σημείωσε κατακόρυφη πτώση σαν αποτέλεσμα των χαμηλών επιπέδων ιδιωτικής κατανάλωσης κατά τη διάρκεια πολλών τριμήνων. Αυτό πρέπει οπωσδήποτε να μας ανησυχεί και, ως εκ τούτου, πρέπει να εξετάσουμε και να επαναδιατυπώσουμε τους γενικούς προσανατολισμούς της οικονομικής πολιτικής, με τέτοιο τρόπο ώστε να ενθαρρύνουμε την οικονομική μεγέθυνση και να την διευκολύνουμε, για να καταστεί περισσότερο βιώσιμη από οικονομική, κοινωνική και περιβαλλοντική άποψη. Αυτό θα καταστεί δυνατό μόνο εάν τα κράτη μέλη εφαρμόσουν τα συμφωνηθέντα.
Θα επαναλάβω τώρα την κριτική του Κοινοβουλίου σε ό,τι αφορά το γεγονός ότι τα κράτη μέλη δεν τηρούν τη δέσμευσή τους έναντι της στρατηγικής της Λισαβόνας για τον συνδυασμό και την επίσπευση όλων των μέτρων που στοχεύουν στη δημιουργία μιας πραγματικά βιώσιμης μεγέθυνσης, καθώς και στην ενίσχυση της ανταγωνιστικότητας. Για αυτόν τον λόγο, πιστεύω ότι οι προσανατολισμοί της πολιτικής πρέπει να στοχεύσουν ακόμη περισσότερο από πριν στην τόνωση της οικονομικής μεγέθυνσης και στη δημιουργία θέσεων εργασίας, δημιουργώντας κατ’ αυτόν τον τρόπο αύξηση της παραγωγικότητας.
Ενώ πρέπει αναμφίβολα να χαιρετίσουμε την πρωτοβουλία για την ανάπτυξη, η οποία έχει αυτόν ακριβώς τον στόχο, οι προσανατολισμοί πρέπει με σαφείς και ξεκάθαρους όρους να δίνουν έμφαση στους ανθρώπινους πόρους, την έρευνα και την ανάπτυξη, αλλά και στην καινοτομία, καθώς και στη βιομηχανική πολιτική που αποδίδει ιδιαίτερη προτεραιότητα στις μικρές και μεσαίες επιχειρήσεις, τις ανανεώσιμες μορφές ενέργειας και τις φιλοπεριβαλλοντικές τεχνολογίες.
Παρότι το Πρόγραμμα Δράσης για την Περιβαλλοντική Τεχνολογία πρέπει να εφαρμοστεί, δεν πρέπει να ξεχνάμε την ανάγκη να επενδύσουμε σε κοινωνική υποδομή, διότι δεν θα επιτύχουμε αύξηση της παραγωγικότητας, εάν δεν καταστήσουμε πιο συμβατή την οικογενειακή με την επαγγελματική ζωή, και συνεπώς εάν δεν αυξήσουμε τον αριθμό των εργαζομένων γυναικών. Αυτό το μέτρο θεωρώ ότι είναι ιδιαίτερα σημαντικό. Πρέπει να δοθεί έμφαση στο γεγονός ότι πρόκειται για έναν τομέα στον οποίο πολλά κράτη μέλη πρέπει να καταβάλουν πολύ περισσότερη προσπάθεια.
Επίσης, δεν είναι επαρκής η χρηματοδότηση των επενδύσεων που προωθούν τη μεγέθυνση, και πρέπει να συμπεριλάβουμε στους γενικούς προσανατολισμούς της οικονομικής πολιτικής ανάλογα μέτρα για την καταπολέμηση του αθέμιτου φορολογικού ανταγωνισμού και της φοροδιαφυγής. Μάλιστα, οι δαπάνες που προβλέπονται στα προγράμματα ταχείας δρομολόγησης (Quick Start) και στην πρωτοβουλία για την ανάπτυξη δεν θα μας οδηγήσουν παραπέρα, καθώς όλοι οι οργανισμοί οικονομικής έρευνας δικαίως δηλώνουν ότι οι επενδύσεις κάτω από το 1% του ακαθάριστου εγχώριου προϊόντος δεν θα έχουν το επιθυμητό αποτέλεσμα, προπαντός το θετικό αποτέλεσμα που αναμένεται να έχουν στην πλειοψηφία των πολιτών της Ευρωπαϊκής Ένωσης –πάνω από 14 εκατομμύρια– που είναι άνεργοι.
Οι γενικοί προσανατολισμοί οικονομικής πολιτικής πρέπει να συνεχίσουν να εστιάζουν στην κοινωνική και περιφερειακή πολιτική και στη σύγκλιση με πραγματικούς όρους, αλλά πρέπει να υπάρχει μεγαλύτερη διαφάνεια ως προς τον συνδυασμό των πολιτικών που θα αποδειχτεί πράγματι επιτυχημένος, καθώς έχουμε ανάγκη από έντονες συνεργίες μεταξύ, αφενός, των απαραίτητων διαρθρωτικών μεταρρυθμίσεων και, αφετέρου, των επενδύσεων και των μακροοικονομικών πολιτικών που στοχεύουν στη σταθερότητα και τη μεγέθυνση. Στο σημείο αυτό, φυσικά, απαιτείται η έξυπνη χρήση ενός πιο ευέλικτου Συμφώνου Σταθερότητας και Ανάπτυξης.
Η διαφάνεια και η συμμετοχική εφαρμογή της στρατηγικής της Λισαβόνας δεν είναι απλώς υψηλά ιδανικά. Αντίθετα, δίνουν πολλές υποσχέσεις σε ό,τι αφορά τη χρήση εταιρικών σχέσεων μεταρρύθμισης ως μέσο εφαρμογής της στρατηγικής της Λισαβόνας. Πιστεύω ότι τέτοιου είδους εταιρικές σχέσεις για αλλαγές πρέπει να αφορούν γενικά οικονομικά, κοινωνικά και περιβαλλοντικά ζητήματα, εάν θέλουμε να βελτιωθεί και να αποκτήσει πολιτική μορφή η στρατηγική της Λισαβόνας."@el8
".
Mr President, this House has always demanded that economic, employment, social and finance policies should be coordinated and considered as a whole, in order to provide the European Union with a coherent strategy for growth, employment and society.
Affirming, as I do, the spirit of Lisbon, I believe that this is the most comprehensive strategy for the purpose of mastering the problems of the European Union, but we must, of course, respond to economic change by updating these guidelines every year, which, as we can see, is becoming more and more necessary. Any reform of the structural funds must also take into account the importance of forging a link between the economic policy guidelines and the structural funds and the use made of them. Moreover, the whole must be formulated in such a way that all the partners really are compelled to make the connection in the interests of sustainable growth, full employment and social cohesion.
We think it right that we should be doing as we now are and considering these broad economic policy guidelines not merely over a year, but over a longer period. That does not, however, mean that we do not have to take a very practical and critical look at these guidelines and at the need to adapt to changes in growth and employment.
We can see very clearly that the European economy is continuing to lose its strength, and that, within the eurozone, recovery, where it has occurred or has had a beneficial influence on growth, is primarily attributable to a steep rise in exports, while domestic demand has sunk as a result of low levels of private consumption over several quarters. That must surely give us cause for concern, and so we want to consider and reformulate these broad economic policy guidelines in such a way as to stimulate economic growth and enable it to become more sustainable in economic, social and environmental terms. Only if all the Member States keep to what has been agreed will this be possible.
I will now reiterate Parliament’s criticism to the effect that many Member States are not keeping to their commitment on the Lisbon strategy of combining and bundling all measures aimed at creating truly sustainable growth and also enhancing competitiveness. This is why I believe that the policy guidelines must be targeted even more than before at stimulating economic growth by way of investment and job creation, thus bringing about a rise in productivity.
While the Growth Initiative, with this as its end, is surely to be welcomed, the guidelines should also express in clear and definite terms a concentration on human resources, research and development, and innovation, as well as on an industry policy that particularly prioritises small and medium-sized enterprises, renewable energies and environmentally-friendly technologies.
Although the environmental technologies action plan must be implemented, we must not forget the need to invest in social infrastructure, for there will be no increase in productivity if we do not make work and family more compatible and thereby increase the number of women in work. This I do regard as a very important measure; it cannot be too much stressed that this is an area in which many Member States must make much more of an effort.
Nor is the funding of growth-promoting investments any more adequate, and we should also be including in the broad economic policy guidelines coordinating measures to combat unfair tax competition and tax evasion. Indeed, the spending envisaged in the present Quick Start programme and in the Growth Initiative will take us no further than that, as all the economic research institutions are of course right to state that no investment under 1% of gross domestic product will have the desired effect, in particular, the positive effect hoped for on the vast mass of people in the European Union – over 14 million of them – who are unemployed.
The broad economic policy guidelines must continue to focus on social and regional cohesion and on convergence in real terms, but there must be greater clarity as to which policy mix will actually prove successful, as we need strong synergy effects between, on the one hand, the necessary structural reforms and, on the other, investment and macro-economic policies aimed at stability and growth. This, of course, is where intelligent use of a more flexible Stability and Growth Pact is called for.
Transparency and participative implementation of the Lisbon strategy are not just lofty ideals; these approaches really do promise a great deal in terms of using reform partnerships as a means of implementing the Lisbon strategy. It is my belief that such partnerships for change must concern themselves with economic, social and environmental issues across the board if the Lisbon strategy is to be improved and moulded into a more political form."@en3
"Señor Presidente, esta Asamblea siempre ha solicitado que las políticas económicas, de empleo, sociales y financieras estuvieran coordinadas y consideradas como un todo, a fin de proporcionar a la Unión Europea una estrategia coherente de crecimiento, empleo y sociedad.
Al afirmar, como lo hago, el espíritu de Lisboa, creo que esta es la estrategia más exhaustiva que tiene como objetivo dominar los problemas de la Unión Europea, pero debemos, sin duda, responder al cambio económico actualizando estas directrices todos los años, lo cual, como vemos, se hace cada vez más necesario. Cualquier reforma de los fondos estructurales también debe tener en cuenta la importancia de forjar un enlace entre las directrices de política económica y los fondos estructurales y el uso que se hace de ellos. Además, todo ello debe estar formulado de manera que todos los socios estén obligados a establecer la relación en interés del crecimiento sostenible, del pleno empleo y de la cohesión social.
Creo que es correcto que hagamos lo que estamos haciendo y consideremos estas amplias directrices de política económica no simplemente durante un año, sino durante un período más largo. Sin embargo, esto no significa que no tengamos que considerar de forma muy práctica y crítica estas directrices y la necesidad de adaptarse a los cambios en el crecimiento y el empleo.
Podemos ver claramente que la economía europea sigue perdiendo su fuerza y que, en los países de la eurozona en los que se ha producido una recuperación o en los que esta ha tenido una influencia beneficiosa en el crecimiento, dicha recuperación se atribuye principalmente a una subida pronunciada de la exportación, mientras que la demanda nacional se ha hundido a resultas de los bajos niveles de consumo privado en varios sectores. Sin duda, esto debe preocuparnos, así que queremos considerar y reformular estas amplias directrices de política económica de modo que estimulen el crecimiento económico y puedan hacerlo más sostenible en términos económicos, sociales y medioambientales. Esto solo será posible si todos los Estados miembros respetan lo que se ha acordado.
Ahora voy a reiterar la crítica del Parlamento en el sentido de que muchos Estados miembros no están respetando su compromiso respecto a la estrategia de Lisboa de combinar todas las medidas cuyo objetivo es crear un crecimiento sostenible verdadero y reforzar la competitividad. Por este motivo creo que las directrices políticas deben encaminarse todavía más que antes al estímulo del crecimiento económico mediante la inversión y la creación de empleo, produciendo así un incremento de la productividad.
Mientras la Iniciativa de Crecimiento, que tiene este fin, se acoge con satisfacción, las directrices también deberían expresar en términos claros y definidos una concentración en los recursos humanos, la investigación y el desarrollo y la innovación, al igual que en una política industrial que conceda especial prioridad a las pequeñas y medianas empresas, a las energías renovables y a las tecnologías favorables al medio ambiente.
Aunque debe aplicarse el plan de acción de tecnologías medioambientales, no debemos olvidar la necesidad de invertir en infraestructura social, porque no habrá un incremento de la productividad si no hacemos el trabajo y la familia más compatibles, y aumentamos así el número de mujeres en el trabajo. Considero esta medida muy importante; no se puede insistir bastante en que este es un ámbito en el que muchos Estados miembros deben hacer un esfuerzo mucho mayor.
Y tampoco es adecuada la financiación de las inversiones promotoras del crecimiento, y deberíamos incluir en las amplias directrices de política económica medidas coordinadoras para combatir la competencia fiscal desleal y la evasión de impuestos. De hecho, el gasto previsto en el programa actual Quick Start y en la Iniciativa de Crecimiento no nos llevará más lejos, puesto que todas las instituciones de investigación económica tienen razón al afirmar que ninguna inversión por debajo del 1% del producto interior bruto tendrá el efecto deseado, especialmente el efecto positivo que se espera en las grandes masas de ciudadanos de la Unión Europea –más de 14 millones– que están desempleados.
Las amplias directrices de política económica deben seguir centrándose en la cohesión social y regional y en la convergencia en términos reales, pero debe existir una mayor claridad respecto a la combinación política que tendrá éxito, puesto que necesitamos una cooperación fuerte entre, por una parte, las reformas estructurales necesarias, y por otra, la inversión y las políticas macroeconómicas que tienen como objetivo la estabilidad y el crecimiento. Sin duda, aquí es donde se solicita un uso inteligente de un Pacto de Estabilidad y Crecimiento más flexible.
La transparencia y la aplicación participativa de la estrategia de Lisboa no son simplemente ideales nobles; estos enfoques prometen mucho en cuanto al uso de sociedades de reforma como medio de aplicación de la estrategia de Lisboa. Estoy convencida de que dichas sociedades para el cambio deben interesarse por las cuestiones económicas, sociales y medioambientales generales si la estrategia de Lisboa se va a mejorar y se le va a dar una forma más política."@es12
".
Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentti on aina vaatinut, että talous-, työllisyys-, sosiaali- ja finanssipolitiikkaa olisi koordinoitava ja tarkasteltava yhdessä, jotta Euroopan unionin kasvu-, työllisyys- ja sosiaalistrategiat olisivat yhtenäisiä.
Kannatan Lissabonin strategian henkeä, joten olen sitä mieltä, että Lissabonin strategia on kattavin Euroopan unionin ongelmien hallintaan tähtäävä strategia. Näitä suuntaviivoja on kuitenkin tietysti saatettava ajan tasalle vuosittain, jos talouskehitys sitä edellyttää, ja nyt ajantasaistaminen näyttää olevan entistäkin tarpeellisempaa. Rakennerahastojen uudistuksien yhteydessä on otettava huomioon, että rakennerahastojen ja niiden käytön sekä talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen välillä on oltava yhteys. Lisäksi kokonaisuus on muotoiltava niin, että kaikkien osapuolten on todella pyrittävä luomaan tämä yhteys kestävän kasvun, täystyöllisyyden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden hyväksi.
Mielestämme on oikein, että tehdään kuten nyt, eli ettei talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja tarkastella vuosittain, vaan pidemmällä aikavälillä. Siitä huolimatta näitä suuntaviivoja ja tarvetta sopeuttaa toimia kasvun ja työllisyyden muutosten mukaan on kuitenkin tarkasteltava käytännöllisesti ja kriittisesti.
On aivan selvää, että Euroopan talouskasvu on yhä heikkoa ja että talouden elpyminen euroalueella, jossa sitä on tapahtunut tai jossa se on vaikuttanut kasvuun myönteisesti, johtuu ennen kaikkea viennin jyrkästä kasvusta, kun taas kotimainen kysyntä on laskenut vähäisen yksityisen kulutuksen vuoksi useiden vuosineljännesten ajan. Tämä on huolestuttavaa, ja siksi haluamme tarkastella ja muuttaa talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja niin, että talouskasvu elpyy ja siitä tulee taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämpää. Tämä on mahdollista vain, jos kaikki jäsenvaltiot pitävät kiinni siitä, mitä on sovittu.
Toistan Euroopan parlamentin esittämän kritiikin, että monet jäsenvaltiot eivät noudata Lissabonin strategian sitoumuksia, jotka koskevat kaikkien toimien yhdistämistä ja niveltämistä toisiinsa todella kestävän kasvun luomiseksi ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Tämän vuoksi olen sitä mieltä, että suuntaviivoissa on painotettava entistä enemmän talouskasvun edistämistä investointien ja uusien työpaikkojen luomisen ja sitä kautta tuottavuuden parantamisen avulla.
Euroopan kasvualoitetta, jossa tämä on tavoitteena, onkin pidettävä myönteisenä asiana. Suuntaviivoista olisi kuitenkin myös käytävä selkeästi ja konkreettisesti ilmi, että niissä keskitytään inhimillisiin voimavaroihin, tutkimus-, kehittämis- ja innovointitoimintaan sekä teollisuuspolitiikkaan, jossa kiinnitetään erityistä huomiota pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, uusiutuviin energialähteisiin ja ympäristöystävälliseen teknologiaan.
Ympäristöteknologiaa koskeva toimintasuunnitelma on pantava täytäntöön, mutta emme saa myöskään unohtaa tarvetta investoida sosiaaliseen infrastruktuuriin, sillä tuottavuuden kasvua ei voida saavuttaa, jos Euroopan unionissa ei edistetä työn ja perheen yhteensovittamista ja nosteta näin naisten osuutta työvoimasta. Tämä on mielestäni todella tärkeää. Ei voida korostaa liikaa, että juuri tällä alalla useiden jäsenvaltioiden on tehostettava työtään.
Kasvua edistävien investointien rahoitus ei myöskään ole enää riittävää, minkä vuoksi talouspolitiikan suuntaviivoihin olisi sisällytettävä koordinointitoimia, joilla torjutaan epäreilua verokilpailua ja veronkiertoa. Lisäksi nykyisen Quick Start --ohjelman ja Euroopan kasvualoitteen menokehykset ovat riittämättömiä. Kaikki taloudelliset tutkimuslaitokset ovat nimittäin oikeutetusti todenneet, ettei investoinneilla ole toivottua vaikutusta, jos ne eivät ole vähintään yhtä prosenttia bruttokansantuotteesta – eikä etenkään myönteistä vaikutusta yli 14 miljoonan henkilön joukkotyöttömyyteen Euroopan unionissa.
Sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden sekä todellisen lähentymisen on edelleen oltava keskeisellä sijalla talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa, mutta jatkossa on määriteltävä entistä selkeämmin, millaisten toimien yhdistelmällä voidaan saavuttaa hyviä tuloksia. On nimittäin pyrittävä saavuttamaan vahva synergia tarvittavien rakenneuudistusten, investointien sekä vakautta ja kasvua tukevan makrotalouspolitiikan välillä. Tässä yhteydessä tarvitaan tietysti entistä joustavamman vakaus- ja kasvusopimuksen järkevää käyttöä.
Avoimuus ja Lissabonin strategian osallistava täytäntöönpano eivät ole vain yleviä tavoitteita, vaan todella lupaavia lähestymistapoja, joiden avulla muutoskumppanuuksia voidaan käyttää Lissabonin strategian toteuttamiseen. Mielestäni muutoskumppanuuksien on keskityttävä kattavasti taloudellisiin, sosiaalisiin ja ekologisiin kysymyksiin, jotta Lissabonin strategiaa voidaan parantaa ja muotoilla poliittisempaan muotoon."@fi5
".
Monsieur le Président, cette Assemblée a toujours exigé que les politiques économiques, sociales, financières et de l’emploi soient coordonnées et considérées comme un tout, afin de doter l’Union européenne d’une stratégie cohérente pour la croissance, l’emploi et la société.
Je revendique l’esprit de Lisbonne, car il s’agit, à mes yeux, de la stratégie la plus complète visant à régler les problèmes de l’Union européenne. Cependant, nous devons bien sûr nous adapter aux changements économiques en actualisant ces orientations chaque année, ce qui devient chaque fois plus nécessaire, nous le voyons bien. Toute réforme des Fonds structurels doit également prendre en considération qu’il est essentiel de forger un lien entre les orientations économiques, les Fonds structurels et l’utilisation qui en est faite. Par ailleurs, il faut formuler tous ces éléments de manière à ce que tous les partenaires soient réellement obligés d’établir ce lien au bénéfice de la croissance durable, du plein emploi et de la cohésion sociale.
Nous pensons qu’il est juste de procéder comme nous le faisons en ce moment et de ne plus considérer ces grandes orientations des politiques économiques simplement sur une année, mais sur une période plus longue. Toutefois, ceci ne signifie pas que nous ne devions pas examiner sous un angle à la fois pratique et critique ces orientations et, au besoin, les adapter aux changements qui ont eu lieu en matière de croissance et d’emploi.
On perçoit nettement un ralentissement prolongé de l’économie européenne. De plus, au sein de la zone euro, la reprise - lorsqu’elle a eu lieu ou lorsqu’elle a eu une influence positive sur la croissance - est avant tout le fait d’une forte hausse des exportations, alors que la demande intérieure a été négative en raison de la faible consommation privée pendant plusieurs trimestres. Voilà qui est incontestablement source d’inquiétude. C’est pourquoi nous voulons prendre en considération et reformuler ces grandes orientations des politiques économiques de manière à stimuler la croissance économique et à la doter d’un caractère plus durable du point de vue économique, social et environnemental. Ceci ne sera possible que si tous les États membres tiennent leurs engagements.
Je ne réitérerai pas les critiques du Parlement contre le fait que de nombreux États membres ne respectent pas leurs engagements à l’égard de la stratégie de Lisbonne, qui prévoit de combiner et d’intégrer toutes les mesures visant à créer une croissance durable réelle et aussi à renforcer la compétitivité. C’est pourquoi je crois que les orientations des politiques doivent être encore plus ciblées qu’auparavant, dans le but de stimuler la croissance économique par l’investissement et la création d’emploi, ce qui entraînera un accroissement de la productivité.
Bien qu’il faille certainement saluer l’initiative pour la croissance, qui a cet élément comme objectif, les orientations devraient mettre également l’accent, en des termes clairs et précis, sur les ressources humaines, la recherche et le développement, l’innovation, ainsi que sur une politique industrielle qui cible particulièrement les petites et moyennes entreprises, les énergies renouvelables et les technologies écologiques.
Bien que le plan d’action en faveur de l’écotechnologie doive être mis en œuvre, il ne faut pas oublier le besoin d’investissements dans les infrastructures sociales, car il n’y aura pas d’accroissement de la productivité sans rendre plus compatibles le travail et la famille et, partant, sans accroître le nombre de femmes qui travaillent. Je considère cet aspect comme une mesure fondamentale; on ne répétera jamais assez que, dans ce domaine, nombre d’États membres doivent faire un effort bien plus considérable.
Le financement d’investissements stimulant la croissance n’est pas plus indiqué. Nous devrions également inclure dans les grandes orientations des politiques économiques la coordination des mesures destinées à combattre la concurrence fiscale déloyale et la fraude fiscale. En effet, les dépenses envisagées dans le programme Quick Start actuel et dans l’initiative pour la croissance ne nous mèneront pas plus loin que ce point. Tous les instituts de recherche économique ont raison de dire qu’aucun investissement inférieur à 1% du produit national brut n’aura l’effet escompté et, en particulier, l’effet positif attendu par la masse de personnes - plus de 14 millions - qui, au sein de l’Union européenne, sont sans emploi.
Les grandes orientations des politiques économiques doivent continuer à être axées sur la cohésion sociale et régionale ainsi que sur la convergence réelle, mais nous devons définir plus clairement quelle combinaison de politiques portera ses fruits, car nous avons besoin d’une forte synergie entre, d’une part, les nécessaires réformes structurelles et, d’autre part, l’investissement et les politiques macro-économiques qui sous-tendent la stabilité et la croissance. Bien évidemment, une utilisation intelligente d’un pacte de stabilité et de croissance plus flexible est requise dans ce cas.
La transparence et la mise en œuvre participative de la stratégie de Lisbonne ne sont pas uniquement de nobles idéaux; ces approches sont réellement prometteuses en termes d’utilisation des partenariats de réforme comme moyen de mise en œuvre de la stratégie de Lisbonne. Je suis persuadée que de tels partenariats pour le changement doivent aborder systématiquement les questions économiques, sociales et environnementales si l’on veut améliorer la stratégie de Lisbonne et la couler dans un moule plus politique."@fr6
".
Signor Presidente, quest’Aula ha sempre chiesto di coordinare e considerare in modo complessivo le politiche economiche e per l’occupazione, sociali e finanziarie, allo scopo di fornire all’Unione europea una strategia coerente in materia di crescita, occupazione e società.
Nel ribadire ancora lo spirito di Lisbona, ritengo che questa sia una strategia completa come nessun’altra per risolvere i problemi dell’Unione europea. Tuttavia, va da sé che dobbiamo rispondere alle trasformazioni economiche aggiornando ogni anno gli indirizzi di massima, il che, come ormai è evidente, diventa sempre più necessario. La riforma dei Fondi strutturali, qualunque essa sia, deve inoltre porsi l’importante questione di creare un collegamento tra indirizzi di massima per le politiche economiche, da una parte, e Fondi strutturali e relativo impiego degli stessi, dall’altra. Oltre a ciò, si deve prevedere una formulazione che obblighi davvero tutte le parti a creare tale legame nell’interesse della crescita sostenibile, della piena occupazione e della coesione sociale.
Riteniamo corretta l’impostazione che stiamo seguendo, ovvero di attribuire agli indirizzi di massima per le politiche economiche un ambito temporale più lungo di un anno. Questo, ovviamente, non significa che non si debba esaminare con sguardo molto pratico e critico tali indirizzi e la necessità di adattarsi ai cambiamenti che investono crescita e occupazione.
E’ del tutto evidente che l’economia europea continua a indebolirsi e che, nell’ambito dell’area dell’euro, la ripresa, dove si è manifestata o ha avuto effetti positivi in termini di crescita, sia attribuibile primariamente a un aumento deciso delle esportazioni, mentre la domanda interna è crollata in conseguenza dei bassi livelli di consumo privato registrati lungo vari trimestri. Questi dati devono certamente essere accolti con preoccupazione e per questo vogliamo esaminare e riformulare gli indirizzi di massima per le politiche economiche, per metterci in condizione di stimolare la crescita economica e far sì che questa sia maggiormente sostenibile in termini economici, sociali e ambientali. Tutto questo sarà possibile solo se gli Stati membri rispetteranno quanto è stato concordato.
Voglio ribadire la critica del Parlamento ai tanti Stati membri che non rispettano l’impegno assunto con la strategia di Lisbona, ovvero di combinare e riunire tutte le misure finalizzate alla creazione di una crescita davvero sostenibile e al rafforzamento della competitività. Per questa ragione, ritengo che gli indirizzi di massima debbano concentrarsi oggi più che mai sull’obiettivo di stimolare la crescita economica per mezzo di investimenti e della creazione di posti di lavoro, realizzando in tal modo un aumento della produttività.
Seppure sia da accogliere con favore l’iniziativa per la crescita, che ha appunto questa finalità, gli orientamenti dovrebbero concentrarsi in termini chiari e perentori sulle risorse umane, sulla ricerca e lo sviluppo e l’innovazione, nonché su una politica industriale che presti particolare attenzione alle piccole e medie imprese, alle energie rinnovabili e alle tecnologie rispettose dell’ambiente.
Per quanto il piano d’azione in materia di tecnologia ambientale debba ancora essere attuato, non dobbiamo trascurare la necessità di investire in infrastrutture sociali, poiché non vi sarà aumento della produttività senza condizioni che rendano maggiormente compatibili vita professionale e vita familiare, ovvero che consentano di aumentare il numero di donne nel mondo del lavoro. Si tratta di una misura a cui attribuisco particolare importanza. Non ci stancheremo mai di sottolineare che questa è un’area in cui molti Stati membri devono impegnarsi ben più a fondo.
Non si può considerare ancora adeguato neppure il meccanismo di finanziamento degli investimenti finalizzati a promuovere la crescita. Sarebbe infatti il caso di includere negli indirizzi di massima misure di coordinamento volte a combattere l’evasione e la concorrenza sleale in campo fiscale. In effetti, la spesa prevista dall’attuale programma “Quick Start” e dall’iniziativa in materia di promozione della crescita non porterà molto lontano, poiché tutte gli istituti di ricerca economica affermano giustamente che nessun investimento inferiore all’1 per cento del prodotto interno lordo sortirà gli effetti desiderati, tanto meno gli auspicati effetti positivi sulla grande massa di cittadini dell’Unione europea che risultano disoccupati, ovvero oltre 14 milioni di persone.
Gli indirizzi di massima per le politiche economiche devono conservare un’attenzione specifica alla coesione sociale e regionale e alla convergenza in termini reali, ma va definito con maggiore chiarezza quale insieme di politiche si rivelerà più efficace, vista la necessità di forti effetti di sinergia tra le indispensabili riforme strutturali, da una parte, e le politiche macroeconomiche e in materia di investimenti finalizzate alla stabilità e alla crescita, dall’altra. E proprio qui, com’è ovvio, risulta necessario un uso intelligente di un Patto di stabilità e crescita più flessibile.
La trasparenza e l’attuazione partecipativa della strategia di Lisbona non sono solo nobili ideali. Si tratta di concetti davvero molto ambiziosi, poiché prevedono il ricorso a partenariati di riforma come mezzo di attuazione della strategia di Lisbona. E’ mia opinione che tali partenariati debbano occuparsi in modo complessivo delle questioni economiche, sociali e ambientali, se si vuole ottenere il rafforzamento della strategia di Lisbona e la sua traduzione in una forma più politica."@it9
".
Mr President, this House has always demanded that economic, employment, social and finance policies should be coordinated and considered as a whole, in order to provide the European Union with a coherent strategy for growth, employment and society.
Affirming, as I do, the spirit of Lisbon, I believe that this is the most comprehensive strategy for the purpose of mastering the problems of the European Union, but we must, of course, respond to economic change by updating these guidelines every year, which, as we can see, is becoming more and more necessary. Any reform of the structural funds must also take into account the importance of forging a link between the economic policy guidelines and the structural funds and the use made of them. Moreover, the whole must be formulated in such a way that all the partners really are compelled to make the connection in the interests of sustainable growth, full employment and social cohesion.
We think it right that we should be doing as we now are and considering these broad economic policy guidelines not merely over a year, but over a longer period. That does not, however, mean that we do not have to take a very practical and critical look at these guidelines and at the need to adapt to changes in growth and employment.
We can see very clearly that the European economy is continuing to lose its strength, and that, within the eurozone, recovery, where it has occurred or has had a beneficial influence on growth, is primarily attributable to a steep rise in exports, while domestic demand has sunk as a result of low levels of private consumption over several quarters. That must surely give us cause for concern, and so we want to consider and reformulate these broad economic policy guidelines in such a way as to stimulate economic growth and enable it to become more sustainable in economic, social and environmental terms. Only if all the Member States keep to what has been agreed will this be possible.
I will now reiterate Parliament’s criticism to the effect that many Member States are not keeping to their commitment on the Lisbon strategy of combining and bundling all measures aimed at creating truly sustainable growth and also enhancing competitiveness. This is why I believe that the policy guidelines must be targeted even more than before at stimulating economic growth by way of investment and job creation, thus bringing about a rise in productivity.
While the Growth Initiative, with this as its end, is surely to be welcomed, the guidelines should also express in clear and definite terms a concentration on human resources, research and development, and innovation, as well as on an industry policy that particularly prioritises small and medium-sized enterprises, renewable energies and environmentally-friendly technologies.
Although the environmental technologies action plan must be implemented, we must not forget the need to invest in social infrastructure, for there will be no increase in productivity if we do not make work and family more compatible and thereby increase the number of women in work. This I do regard as a very important measure; it cannot be too much stressed that this is an area in which many Member States must make much more of an effort.
Nor is the funding of growth-promoting investments any more adequate, and we should also be including in the broad economic policy guidelines coordinating measures to combat unfair tax competition and tax evasion. Indeed, the spending envisaged in the present Quick Start programme and in the Growth Initiative will take us no further than that, as all the economic research institutions are of course right to state that no investment under 1% of gross domestic product will have the desired effect, in particular, the positive effect hoped for on the vast mass of people in the European Union – over 14 million of them – who are unemployed.
The broad economic policy guidelines must continue to focus on social and regional cohesion and on convergence in real terms, but there must be greater clarity as to which policy mix will actually prove successful, as we need strong synergy effects between, on the one hand, the necessary structural reforms and, on the other, investment and macro-economic policies aimed at stability and growth. This, of course, is where intelligent use of a more flexible Stability and Growth Pact is called for.
Transparency and participative implementation of the Lisbon strategy are not just lofty ideals; these approaches really do promise a great deal in terms of using reform partnerships as a means of implementing the Lisbon strategy. It is my belief that such partnerships for change must concern themselves with economic, social and environmental issues across the board if the Lisbon strategy is to be improved and moulded into a more political form."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, dit Europees Parlement heeft altijd verlangd dat het economisch, het werkgelegenheids-, het sociaal en het financieel beleid als één geheel zouden worden beschouwd en ook als zodanig zouden worden gecoördineerd om een coherentie in de groei-, werkgelegenheids- en sociale strategie van de Europese Unie te bewerkstelligen.
Ik sta positief tegenover de geest van de Lissabon-strategie. Mijns inziens is dit de meest omvangrijke strategie om de problemen in de Europese Unie meester te worden, maar wij moeten deze richtsnoeren vanzelfsprekend ieder jaar weer actualiseren wanneer de economische ontwikkeling hierom vraagt, en wij zien dat dit ook steeds noodzakelijker wordt. Bij een hervorming van de structuurfondsen dient tevens rekening te worden gehouden met het feit dat het van belang is een link te leggen tussen de globale richtsnoeren voor het economisch beleid en de structuurfondsen en het gebruik dat daarvan gemaakt wordt. Het geheel moet ook zodanig worden geformuleerd dat in feite alle partners worden gedwongen om deze verbinding in het belang van duurzame groei, volledige werkgelegenheid en sociale samenhang tot stand te brengen.
Wij vinden het juist dat wij, zoals we nu ook doen, deze hoofdlijnen van het economisch beleid niet slechts gedurende een jaar in ogenschouw nemen maar gedurende een langere periode. Dat neemt niet weg dat wij een zeer praktische en kritische blik moeten werpen op deze richtsnoeren en op de noodzaak deze aan de conjuncturele ontwikkelingen en aan de ontwikkelingen op werkgelegenheidsgebied aan te passen.
Wij zien heel duidelijk dat de Europese economie weer verzwakt. Wij zien heel duidelijk dat het herstel in het eurogebied, daar waar het heeft plaatsgevonden of waar het de groei positief heeft beïnvloed, vooral op de sterke exportgroei is terug te voeren terwijl de binnenlandse vraag op grond van de lage particuliere consumptie hier negatief is gebleven, en dat zelfs over meerdere kwartalen. Dat zou ons reden tot bezorgdheid moeten geven en wij willen daarom deze hoofdlijnen van het economisch beleid zodanig beschouwen en herformuleren dat de economische groei kan worden aangezwengeld en de economische, sociale en ecologische duurzaamheid van deze groei ook kan worden versterkt. Dit is alleen mogelijk wanneer alle lidstaten zich aan de afspraak houden.
Ik herhaal hier de kritiek van het Europees Parlement dat vele lidstaten zich niet houden aan de afspraak in het kader van de Lissabon-strategie dat alle maatregelen voor het scheppen van een echt duurzame groei en ook voor het versterken van de concurrentiepositie gecombineerd en gebundeld moeten worden. Daarom ben ik van mening dat de richtsnoeren voor het beleid meer nog dan voorheen moeten worden afgestemd op de stimulering van de economische groei door middel van investeringen en het creëren van arbeidsplaatsen en daarmee op de toename van de productiviteit.
Ofschoon het groei-initiatief, dat dit tot doel heeft, zeker valt toe te juichen, zou echter in de richtsnoeren ook duidelijk en concreet tot uitdrukking moeten komen dat het zich op human resources, onderzoek en ontwikkeling en innovatie concentreert maar tevens op een industriebeleid waarbij het zwaartepunt vooral ligt op kleinere en middelgrote ondernemingen, duurzame energie en milieuvriendelijke technologieën.
Het Actieplan inzake Milieutechnologieën moet worden uitgevoerd. Wij mogen de investeringen in de sociale infrastructuur echter ook niet vergeten: wij zullen de productiviteitsgroei immers niet halen wanneer wij de combinatie van beroep en gezin in de Europese Unie en daarmee ook het aantal werkende vrouwen niet laten toenemen. Ik vind dit echt een heel belangrijke maatregel. Het kan niet genoeg worden onderstreept dat vele lidstaten hier nog het een en ander aan moeten doen.
Ook de financiering van groeibevorderende investeringen is ontoereikend en wij zouden ook hier in de globale richtsnoeren voor het economisch beleid maatregelen moeten opnemen die de coördinatie van de bestrijding van oneerlijke belastingconcurrentie en de coördinatie van de bestrijding van belastingontduiking omvatten. Bovendien is ook het uitgavenkader in het huidige snelstartprogramma en van het groei-initiatief niet voldoende omdat alle economische onderzoeksinstituten natuurlijk terecht stellen dat investeringen, wanneer deze niet ten minste 1 procent van het bruto binnenlands product uitmaken, niet het gewenste positieve effect zullen hebben, in het bijzonder op de massale werkloosheid van meer dan 14 miljoen werklozen in de Europese Unie.
De sociale en regionale cohesie en de reële convergentie moeten ook in het vervolg in het middelpunt van de globale richtsnoeren voor het economisch beleid staan, maar het moet duidelijker worden gemaakt welke
ook werkelijk tot succes kan leiden. Wij hebben namelijk sterke synergie-effecten nodig tussen enerzijds de noodzakelijke structurele hervormingen en anderzijds de investeringen en een op stabiliteit en groei georiënteerd macro-economisch beleid. Hier wordt natuurlijk ook een intelligent gebruik van een flexibeler Stabiliteits- en Groeipact verlangd.
Transparantie en participatieve uitvoering van de Lissabon-strategie zijn niet enkel verheven doelstellingen, maar werkelijk een veelbelovend uitgangspunt om met de partnerschappen voor hervorming de Lissabon-strategie uit te voeren. Ik ben van mening dat deze partnerschappen voor verandering zich uitvoerig met de economische, sociale en ecologische thema’s moeten bezighouden, willen wij werkelijk tot een betere en meer politieke profilering van de Lissabon-strategie komen."@nl2
".
Senhor Presidente, esta Assembleia sempre exigiu que as políticas económica, de emprego, social e financeira sejam coordenadas e globalmente consideradas, a fim de dotar a União Europeia de uma estratégia coerente para o crescimento, o emprego e a sociedade.
Afirmando, como eu faço, o espírito de Lisboa, creio que esta é a estratégia mais global para solucionar os problemas da União Europeia, mas é claro que devemos responder à evolução económica, actualizando estas orientações todos os anos – actualização que, como podemos ver, se está a tornar cada vez mais necessária. Qualquer reforma dos Fundos Estruturais deverá ter igualmente em conta a importância de ligar as orientações de política económica aos Fundos Estruturais e à utilização que deles é feita. Além disso, deverá ser globalmente formulada de modo a que todos os parceiros sejam realmente compelidos a estabelecer essa ligação, no interesse do crescimento sustentável, do pleno emprego e da coesão social.
Pensamos que estamos a agir correctamente ao considerarmos estas orientações gerais de política económica não só pelo espaço de um ano, mas por um período mais longo. Isso não significa, todavia, que não tenhamos uma visão muito prática e crítica destas orientações e da necessidade de as adaptar à evolução em matéria de crescimento e emprego.
É claramente visível que a economia europeia continua a perder força e que, na zona do euro, a retoma, onde se verificou ou teve uma influência benéfica sobre o crescimento, se pode atribuir sobretudo a um acentuado aumento das exportações, ao passo que a procura interna caiu a pique em resultado dos baixos níveis de consumo privado em diversas áreas. Esse facto deve, seguramente, causar-nos preocupação, e por isso queremos analisar e reformular as orientações gerais de política económica de modo a estimular o crescimento económico e permitir que este se torne mais sustentável em termos económicos, sociais e ambientais. Isto apenas será possível se todos os Estados-Membros cumprirem o que foi acordado.
Reiterarei agora as críticas do Parlamento ao facto de muitos Estados-Membros não estarem a cumprir o compromisso que assumiram, no âmbito da estratégia de Lisboa, de combinar e agregar todas as medidas destinadas a criar um crescimento verdadeiramente sustentável e a aumentar a competitividade. Por isso, creio que as orientações políticas, mais ainda do que antes, devem procurar estimular o crescimento económico através do investimento e da criação de emprego, fazendo aumentar, deste modo, a produtividade.
Embora a Iniciativa de Crescimento, que tem esta finalidade, seja, seguramente, de saudar, as orientações também devem exprimir em termos claros e precisos uma concentração nos recursos humanos, na investigação e desenvolvimento, e na inovação, bem como numa política industrial que dê especial prioridade às pequenas e médias empresas, às energias renováveis e às tecnologias favoráveis ao ambiente.
Sendo certo que o plano de acção sobre tecnologias ambientais tem de ser aplicado, não devemos esquecer a necessidade de investir em infra-estruturas sociais, pois a produtividade não poderá aumentar se não tornarmos o trabalho e a família mais compatíveis e não aumentarmos, deste modo, o número de mulheres no mercado de trabalho. Esta é que eu considero ser uma medida muito importante, e nunca é demais sublinhar que se trata de uma área em que muitos Estados-Membros devem redobrar esforços.
O financiamento de investimentos que promovam o crescimento também não é adequado e também deveríamos incluir nas orientações gerais de política económica medidas de coordenação para combater a concorrência fiscal desleal e a evasão fiscal. Na verdade, os gastos previstos no presente "programa de arranque rápido" e na Iniciativa de Crescimento não nos levarão mais longe, pois todas as instituições de investigação económica têm, evidentemente, razão quando dizem que nenhum investimento inferior a 1% do produto interno bruto produzirá o efeito desejado, em especial, o efeito positivo esperado sobre o grande número de pessoas – mais de 14 milhões – na União Europeia que estão desempregadas.
As orientações gerais de política económica devem continuar a centrar-se na coesão social e regional, bem como na convergência real, mas impõe-se uma maior clareza sobre a combinação de políticas que poderá ser realmente eficaz, pois necessitamos de fortes efeitos sinérgicos entre as reformas estruturais necessárias, por um lado, e as políticas macroeconómicas e de investimento em prol da estabilidade e do crescimento, por outro. É neste aspecto, evidentemente, que precisamos da utilização inteligente de um pacto de estabilidade e crescimento mais flexível.
A transparência e a aplicação participativa da estratégia de Lisboa não são apenas ideais grandiosos; estas abordagens são, na verdade, muito promissoras em termos da utilização de parcerias de reforma para aplicar a estratégia de Lisboa. Estou convencida de que essas parcerias para a mudança devem tratar de questões económicas, sociais e ambientais genéricas para que a estratégia de Lisboa seja aperfeiçoada e lhe seja dada uma forma mais política."@pt11
".
Herr talman! Parlamentet har alltid krävt att politiken på områdena ekonomi, sysselsättning, sociala frågor och finanser måste samordnas och ses som en helhet för att ge Europeiska unionen en konsekvent linje när det gäller strategin för tillväxt, sysselsättning och samhälle.
Eftersom jag är positivt inställd till Lissabonmålens andemening, menar jag att detta är den mest omfattande strategin för att bemästra Europeiska unionens problem, men vi måste självfallet reagera på en förändrad ekonomi genom att varje år aktualisera riktlinjerna, vilket enligt vår mening blir allt viktigare. Varje reform av strukturfonderna måste även ta med i beräkningen vikten av att koppla samman riktlinjerna för den ekonomiska politiken med strukturfonderna och användandet av dem. Dessutom måste det hela formuleras på ett sådant vis att samtliga parter verkligen tvingas göra kopplingen i den hållbara tillväxtens, fulla sysselsättningens och den sociala sammanhållningens intresse.
Vi anser att det är riktigt att vi bör fortsätta på den inslagna banan och betrakta dessa allmänna riktlinjer för den ekonomiska politiken inte endast ett år i taget, utan för en längre tidsperiod. Detta innebär dock inte att vi inte kritiskt och med ett mycket praktiskt synsätt behöver granska dessa riktlinjer och se närmare på behovet av att anpassa sig till förändringar när det gäller tillväxt och sysselsättning.
Vi kan klart och tydligt se att den europeiska ekonomin fortsätter att förlora i styrka, och att den återhämtning eller positiva tillväxt som skett inom euroområdet främst kan tillskrivas en kraftig ökning av exporten, medan efterfrågan på hemmaplan har sjunkit på grund av att privatkonsumtionen varit låg ett antal kvartal i rad. Detta är verkligen oroväckande, och därför vill vi överväga och omformulera dessa allmänna ekonomiska riktlinjer så att tillväxten stimuleras och blir mer ekonomiskt, socialt och miljömässigt hållbar. Detta lyckas bara om samtliga medlemsstater följer det som har beslutats.
Jag upprepar härmed parlamentets kritik angående att många medlemsstater inte lever upp till sina åtaganden om Lissabonstrategin när det gäller att alla åtgärder för att uppnå en verkligt hållbar tillväxt och en ökning av konkurrenskraften förs samman och får samverka. Av denna anledning anser jag att de politiska riktlinjerna än mer måste fokusera på att stimulera den ekonomiska tillväxten genom investeringar och fler arbetstillfällen, och på så sätt öka produktionen.
Samtidigt som tillväxtinitiativet, med detta som mål, säkerligen kommer att välkomnas, bör riktlinjerna även klart och tydligt lägga tonvikten på mänskliga resurser, forskning och utveckling, och innovation, såväl som på en industripolitik som särskilt prioriterar små och mellanstora företag, förnybar energi och miljövänlig teknik.
Även om åtgärdsplanen för miljöteknik måste genomföras får vi inte glömma bort behovet av att investera i social infrastruktur, eftersom det produktionen inte ökar om vi inte bättre lyckas förena arbete och familj och därigenom öka sysselsättningen bland kvinnor. Detta anser jag vara en mycket viktig åtgärd, det kan inte nog betonas att detta är ett område där många medlemsstater måste satsa mycket mer.
Inte heller är finansieringen av tillväxtstimulerande investeringar riktigare, och vi bör även innefatta samordningsåtgärder i de allmänna riktlinjerna för den ekonomiska politiken för att bekämpa orättvis skattekonkurrens och skattesmitning. Visst kommer de tänkta anslagen i dagens Quick Start-program och i tillväxtinitiativet inte att föra oss längre än så, då alla ekonomiforskningsinstitut givetvis har rätt då de säger att inga investeringar under 1 procent av bruttonationalprodukten kommer att få önskvärd effekt, i synnerhet den önskade positiva effekten för den stora mängd människor i Europeiska unionen – mer än 14 miljoner – som är arbetslösa.
De allmänna riktlinjerna för den ekonomiska politiken måste fortsätta att sätta social och regional sammanhållning och verklig konvergens i främsta rummet, men det måste råda större klarhet om vilken politisk blandning som verkligen kan lyckas, då vi måste ha starka synergieffekter mellan å ena sidan nödvändiga strukturreformer, och å andra sidan investeringar och politik på det makroekonomiska planet. Det är givetvis i detta sammanhang ett förnuftigt sätt att dra nytta av en mer flexibel stabilitets- och tillväxtpakt krävs.
Öppenhet och ett aktivt genomförande av Lissabonstrategin är inte endast höga ideal; detta synsätt utlovar verkligen en hel del i fråga om att använda reformpartnerskapen som ett medel att genomföra Lissabonstrategin. Jag är övertygad om att sådana förändringssamarbeten måste ägna sig åt ekonomiska, sociala och miljömässiga frågor över hela linjen om Lissabonstrategin skall kunna förbättras och få ett mer politiskt innehåll."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"policy mix"1,2,7
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples