Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2004-04-19-Speech-1-079"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2004-04-19"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Consumentenbescherming4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20040419.6.1-079"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2004-04-19-Speech-1-0804
lpv:speaker	lp:Byrne4
lpv:spoken text	". Mr President, I thank you for your valuable interventions on these three issues. I know that there is much common ground between Parliament and the Commission. Allow me to respond to some of the points that have been made during the course of the debate and to indicate the Commission's position on the key amendments. Credit intermediaries should only be submitted to national supervision. Registration requirements would no longer be foreseen. Provisions already covered by existing legislation can in general be deleted; for instance, provisions on door-step selling. The same applies to matters covered by national civil law, such as the provisions on repossession and sanctions. However, as I said before, this directive also aims at guaranteeing a high level of protection for consumers in the area of credit. I cannot, therefore, accept amendments that would lead to a reduction in the level of consumer protection. Regarding small loans or overdrafts, it is possible to submit credit unions to a lighter regime principally based on the provision of information. I am always interested to hear Sir Neil MacCormick tell the stories of his constituents and his recent experience in his constituency. I am sure he would be happy to hear that I have been invited to my own home town of Monasterevin in County Kildare, a small country town, to open a credit union within the next couple of weeks, where I will be emphasising these points. On mortgages, the Commission recognises that there are a number of important practical and legal problems, principally related to the fact that such loans are secured by a mortgage on immovable property. We should not, however, lose sight of the fact that increasingly consumer spending and consumer credit arrangements are financed through loans secured by a mortgage on immovable property through so-called equity release mechanisms. The legal issues surrounding such contracts are indeed complicated, but the risks associated with consumers putting up their family home as collateral for consumer spending merit the attention of regulators and consumer protection provisions are warranted. Questions surrounding mortgage-backed credit are being discussed in the forum group on mortgage credit which is due to present a preliminary report in June 2004. The Commission will also take account of the discussions of this group in formulating its revised proposal. In this respect I also wish to note that the Commission is ready to accept the ceiling proposed. Credits for amounts above this ceiling would fall outside the scope of the directive. Typically, credits for such amounts typically are secured by a mortgage. Concerns have been expressed about the fact that the Commission's proposed regime on joint and several liability will lead to a significant reduction of protection in a number of Member States. The Commission confirms that this is not the intention and believes the directive should not undermine the relevant national regimes. Regarding the Directive on Unfair Commercial Practices, I am pleased to say that the Commission can accept many of the amendments proposed in Mrs Ghilardotti's report, subject to minor changes in some cases. I will therefore focus on the areas where the main difficulties arise. Under the proposal any practice which is misleading or aggressive automatically meets the criteria for unfair practice under the general prohibition. The Commission cannot therefore accept Amendment No 32 because this would require the tests of the general prohibition to be reapplied to misleading or aggressive practices. This would reduce legal certainty. Amendment No 58 is also not acceptable because it will break the connection between the Article on aggressive practices and the tests in the general prohibition. The Commission is prepared to adjust the specification of the benchmark consumer which would be used to assess the impact of commercial practices. Following our consultation we have taken a measured approach to the disclosure of information. The proposal focuses on the essential information which, if not given to consumers, or apparent from the context, is likely to mislead. While some of the proposed adjustments are acceptable, others would upset this balance either by removing key information or by adding extra requirements which would impose costs without bringing any real benefits to consumers. Amendments Nos 46 and 49 to 57 are therefore not acceptable. The measures in the Annex have been selected because they are not in all circumstances unfair and so can be prohibited up front. But they are arrived at by applying the tests of the general clause and must fall within the scope of the proposal. I am also against the idea of a double legal base which some people have proposed. I know that some speakers hope for the inclusion of Article 153. However Article 153(1), makes a cross-reference to Article 95, which is the legal base for this piece of legislation, and Article 153(4) refers to legislation which can only be used in areas where you have minimum harmonisation. That is not our ambition. I therefore urge Parliament to follow the draft and to follow the advice of Parliament's Legal Service which, I understand, is of the same view as me. Firstly, enforcement cooperation. On this regulation the Commission can accept all the amendments tabled in the plenary by the rapporteur as they reflect the compromise reached with the Council towards a first reading adoption of the regulation. Amendments that are not part of the compromise package are not supported by the Commission. Prolonging discussions beyond the compromise reached with the Council will not bring material improvements to our capacity to better enforce consumer protection rules. It would, however, provide rogue traders with more time to exploit the absence of effective cooperation between the enforcement authorities in the Member States. The compromise represents a reasonable balance between the enforcement traditions of the Member States. In conclusion, I only referred to a number of specific amendments or themes. A full listing of the Commission's position on each of the amendments on the three reports discussed in this joint debate is being made available to Parliament's secretariat and I trust this will be included in the verbatim report of proceedings for the joint debate. The most important question in these discussions has been the public nature of the network proposed. The thinking behind the Commission's proposal was that only public authorities can deliver adequate guarantees on effectiveness and confidentiality. In a minority of Member States effective enforcement is fulfilled by financing private consumer organisations to take action on behalf of the public interest. Amendment No 76 successfully reconciles both traditions. Those Member States with a strong tradition of private consumer bodies would be able to delegate a fair number of cross-border cases to them. In the cases which involve confidential information or which require significant investigation, in other words the most serious rogues, a public authority will be lacking. The reference to comitology was inserted at the request of those MEPs who support delegation by Member States. For a Member State prevented by another Member State from delegating to a private body, it provides a useful opportunity to air grievances. Amendment No 29, removing 8(2)(b) and 8(2)(c), will be completely unacceptable to Council and the Commission. Both have argued that 8(2) is a package and cannot be touched. I therefore commend that particular approach to the House. I am happy to be debating the Consumer Credit Directive here today. It is now a little over 19 months since the Commission sent this proposal to Parliament, just a few weeks less than the gestation period of the elephant, and I suppose it is not surprising therefore that we have this weighty tome from the rapporteur. I am sure the rapporteur will understand if I do not accept all of his amendments, although I am trying to adopt a compromise approach to his position and to his report. Many of the amendments proposed by the Committee on Legal Affairs and the Internal Market and discussed today can be accepted by the Commission. Some can be accepted partially or with limited changes. I also note that more than 200 amendments were tabled for this plenary sitting which, together with the comments from the various speakers, demonstrates that opinions are very divided. This reflects the divide in approach to consumer credit throughout the European Union. I am nevertheless heartened by the fact that on the two principal objectives, namely ensuring a high level of protection and the creation of a genuine single market for consumer credit, there is a broad consensus. Given the number of technical issues that have been raised, it would lead me too far astray to comment on all of them. I will therefore focus on some of the main issues. I wish to reiterate that full harmonisation will not lead to a reduction in the level of consumer protection. Full harmonisation will apply to the areas for which the directive provides for such harmonisation, namely those areas most relevant to the operation of the single market. The Commission is willing to consider excluding areas from the scope of the proposal that would not affect the single market. For these areas, Member States can maintain their national provisions."@en3
lpv:translated text	"Hr. formand, tak for Deres værdifulde interventioner på disse tre områder. Jeg ved, at Parlamentet og Kommissionen ser ens på mange ting. Tillad mig at svare på nogle af de punkter, som er blevet taget op i løbet af forhandlingen, og at give udtryk for Kommissionens holdning til de væsentligste ændringsforslag. Kreditformidlere bør kun være underlagt national overvågning. Dermed er der ikke brug for registrering. Bestemmelser, der allerede er omfattet af national lovgivning, kan generelt slettes. Det gælder f.eks. bestemmelser om dørsalg. Det samme gælder for spørgsmål, som er omfattet af national civilret, f.eks. bestemmelser om tilbagetagelse og sanktioner. Som jeg sagde før, sigter direktivet imidlertid også på at garantere en høj forbrugerbeskyttelse på kreditområdet. Jeg kan derfor ikke godkende ændringsforslag, der vil medføre en mindskelse af forbrugerbeskyttelsen. Hvad angår smålån og overtræk, er det muligt at underlægge et mildere regelsæt, der især er baseret på levering af oplysninger. Jeg finder det altid spændende at høre sir Neil MacCormick fortælle om sine vælgere og om de seneste oplevelser i hans valgkreds. Det vil sikkert glæde ham at høre, at jeg er inviteret til min egen hjemby, Monasterevin, en lille by på landet i grevskabet Kildare, for at starte en inden for det næste par uger, og i den forbindelse vil jeg fremhæve disse punkter. Vedrørende realkreditlån så anerkender Kommissionen, at der er en række vigtige praktiske og juridiske problemer, især fordi sikkerheden for disse lån er pant i fast ejendom. Vi bør dog ikke glemme, at forbrug og forbrugerkredit i stigende grad finansieres via lån i husets friværdi. Juraen på dette område er i høj grad kompliceret, men den risiko, der er forbundet med, at forbrugere stiller deres hjem som sikkerhed for forbrugslån, bør have lovgivernes bevågenhed, og det er på sin plads med forbrugerbeskyttelse. Spørgsmål i forbindelse med realkreditlån drøftes i forumgruppen om realkredit, der fremlægger en foreløbig rapport i juni 2004. Kommissionen tager også højde for drøftelserne i denne gruppe ved udformning af det ændrede forslag. I den forbindelse vil jeg godt sige, at Kommissionen er klar til at godkende det foreslåede loft. Kreditter, der overstiger dette beløb, vil ikke være omfattet af direktivet. Sådanne kreditter er typisk sikret via pant i fast ejendom. Der er udtrykt bekymring for, at Kommissionens foreslåede regelsæt vedrørende solidarisk hæftelse vil medføre en væsentlig forringelse af beskyttelsen i en række medlemsstater. Kommissionen bekræfter, at det ikke er hensigten, og at den ikke mener, direktivet bør underminere relevante nationale bestemmelser. I forbindelse med direktivet om virksomheders urimelige handelspraksis glæder det mig at kunne sige, at Kommissionen kan godkende mange af de ændringsforslag, der er stillet i fru Ghilardottis betænkning, i visse tilfælde dog med mindre justeringer. Jeg vil derfor fokusere på de områder, hvor der især er vanskeligheder. I henhold til forslaget opfylder enhver praksis, som er vildledende eller aggressiv, automatisk kriterierne for urimelig handelspraksis under det generelle forbud. Kommissionen kan derfor ikke godkende ændringsforslag 32, da det vil kræve, at testene under det generelle forbud også anvendes på vildledende eller aggressiv praksis. Dermed mindskes retssikkerheden. Ændringsforslag 58 er heller ikke acceptabelt, idet det bryder forbindelsen mellem artiklen om aggressiv praksis og testene under det generelle forbud. Kommissionen er parat til at justere specifikationen af den referenceforbruger, der anvendes ved vurdering af virkningen af en handelspraksis. Efter vores høring har vi anlagt et mere forsigtigt syn på videregivelse af oplysninger. Forslaget fokuserer på de nødvendige oplysninger, som forbrugerne skal have, eller som skal fremgå af sammenhængen, hvis vildledning skal undgås. Mens nogle af de foreslåede justeringer er acceptable, vil andre tippe balancen, enten ved at fjerne centrale oplysninger eller ved at tilføje ekstra krav, som kan medføre omkostninger uden at give forbrugerne nogen reelle fordele. Ændringsforslag 46 og 49-57 kan derfor ikke godkendes. Foranstaltningerne i bilaget er blevet valgt, fordi de ikke er helt urimelige og dermed umiddelbart kan forbydes. De opnås ved at anvende testene i den generelle bestemmelse og skal være omfattet af forslaget. Jeg er også imod idéen om et dobbelt retsgrundlag, som nogle har foreslået. Jeg ved, at nogle talere håber på, at artikel 153 medtages. Artikel 153, stk. 1, indeholder imidlertid en krydsreference til artikel 95, som er retsgrundlaget for dette stykke lovgivning, og artikel 153, stk. 4, henviser til lovgivning, som kun kan anvendes på områder med minimal harmonisering. Det er ikke vores ambition. Jeg opfordrer derfor Parlamentet til at følge udkastet og rådet fra Parlamentets juridiske tjeneste, som - så vidt jeg har forstået - ligger på linje med mit synspunkt. For det første er der samarbejde om håndhævelse. Her kan Kommissionen godkende alle de ændringsforslag, som ordføreren stillede ved plenarmødet, idet de afspejler kompromiset med Rådet med henblik på vedtagelse af forordningen ved førstebehandlingen. Ændringsforslag, som ikke er en del af kompromispakken, støttes ikke af Kommissionen. En forlængelse af drøftelserne ud over det kompromis, som blev opnået med Rådet, vil ikke medføre væsentlige forbedringer af vores evne til at håndhæve forbrugerbeskyttelsesregler. Det vil imidlertid give plattenslagere mere tid til at udnytte manglen på effektivt samarbejde mellem de håndhævende myndigheder i medlemsstaterne. Med kompromiset er der opnået en rimelig balance mellem håndhævelsestraditionerne i medlemsstaterne. Afslutningsvis vil jeg sige, at jeg kun har været inde på visse specifikke ændringsforslag eller temaer. En fuldstændig oversigt over Kommissionens holdning til de enkelte ændringsforslag til de tre betænkninger, der drøftes i denne forhandling under ét, vil blive givet til Parlamentets sekretariat og bliver formodentlig medtaget i det fuldstændige referat af forhandlingen under ét. Det vigtigste spørgsmål i disse drøftelser har været det foreslåede netværks offentlige status. Tankegangen bag Kommissionens forslag var, at det kun er offentlige myndigheder, der kan give tilstrækkelige garantier for effektivitet og fortrolighed. I et mindretal af medlemsstaterne opnås effektiv håndhævelse gennem finansiering af private forbrugerorganisationer, der handler i offentlighedens interesse. Ændringsforslag 76 forener med held de to traditioner. De medlemsstater, der har en stærk tradition for private forbrugerorganisationer, vil kunne uddelegere en hel del grænseoverskridende sager til dem. I de tilfælde, hvor det drejer sig om fortrolige oplysninger, eller hvor der kræves større undersøgelser - med andre ord de sager, hvor de største plattenslagere er indblandet - vil der mangle en offentlig myndighed. Henvisningen til komitologi blev indsat efter anmodning fra de medlemmer af Europa-Parlamentet, som støtter uddelegering fra medlemsstaternes side. Den giver en medlemsstat, som af en anden medlemsstat forhindres i at uddelegere til en privat organisation, en nyttig mulighed for at lufte sin utilfredshed. Ændringsforslag 29, der fjerner artikel 8, stk. 2, litra b) og c), er fuldstændig uacceptabelt for Rådet og Kommissionen. Begge har gjort det klart, at artikel 8, stk. 2, er en helhed og ikke må røres. Jeg anbefaler derfor Parlamentet den fremgangsmåde. Det glæder mig at kunne drøfte forbrugerkreditdirektivet i dag. Det er nu lidt over 19 måneder siden, at Kommissionen sendte forslaget til Parlamentet, det vil sige blot nogle få uger mindre end en elefants drægtighedsperiode, og derfor er det vel næppe overraskende, at ordføreren kan præsentere dette vægtige værk. Jeg er sikker på, at ordføreren har forståelse for, at jeg ikke kan godkende alle hans ændringsforslag, selv om jeg prøver at være kompromissøgende i forhold til hans holdning og hans betænkning. Mange af de ændringsforslag, som Udvalget om Retlige Anliggender og det Indre Marked har stillet, og som er blevet drøftet i dag, kan godkendes af Kommissionen. Andre kan godkendes delvis eller med begrænsede ændringer. Jeg bemærker, at der blev stillet over 200 ændringsforslag til dette plenarmøde, og sammen med kommentarerne fra diverse talere viser det, hvor delte meningerne er. Det afspejler den meget forskellige holdning til forbrugerkredit inden for EU. Det glæder mig dog, at der er bred konsensus om de to væsentligste målsætninger, nemlig sikring af et højt beskyttelsesniveau og oprettelsen af et ægte indre marked for forbrugerkredit. Der er rejst så mange tekniske spørgsmål, at det ville være at gå alt for vidt at kommentere dem alle. Jeg vil derfor fokusere på nogle af de centrale spørgsmål. Jeg vil godt gentage, at fuldstændig harmonisering ikke vil medføre mindre forbrugerbeskyttelse. Fuldstændig harmonisering vil gælde på områder, hvor direktivet gør en sådan harmonisering mulig, det vil sige de områder, som er mest relevante i forbindelse med det indre marked. Kommissionen er parat til at overveje at undtage områder, som ikke berører det indre marked. På de områder kan medlemsstaterne beholde deres nationale bestemmelser."@da1 ". Herr Präsident! Ich danke Ihnen für Ihre wertvollen Beiträge zu diesen drei Themen. Wie ich weiß, gibt es viel Übereinstimmung zwischen Parlament und Kommission. Erlauben Sie mir, auf einige der Bemerkungen einzugehen, die Sie im Verlauf der Aussprache gemacht haben, und den Standpunkt der Kommission zu den wichtigsten Änderungsanträgen zu nennen. Kreditvermittler sollten ausschließlich der nationalen Aufsicht unterliegen. Eine Registrierung wäre nicht länger erforderlich. Bestimmungen, die bereits in bestehenden Rechtsvorschriften enthalten sind, können im Allgemeinen gestrichen werden, so z. B. Bestimmungen zu Haustürgeschäften. Dies gilt ebenfalls für Sachverhalte, die durch das nationale Zivilrecht abgedeckt werden, wie die Bestimmungen zur Rücknahme und zu Sanktionen. Wie ich jedoch bereits gesagt habe, zielt diese Richtlinie auch darauf ab, den Verbrauchern im Kreditbereich ein hohes Schutzniveau zu garantieren. Ich kann daher keine Änderungsanträge akzeptieren, die zu einer Absenkung des Verbraucherschutzniveaus führen würden. Was Kleinkredite oder Überziehungskredite betrifft, ist es möglich, die Regelung für Credit-Unions zu lockern und ihnen vor allem eine Informationspflicht aufzuerlegen. Ich finde es immer sehr interessant, wenn Sir Neil MacCormick von seinen Wählern und den jüngsten Erfahrungen in seinem Wahlbezirk berichtet. Es wird ihn sicher freuen zu erfahren, dass ich in meine Heimatstadt Monasterevin in der Grafschaft Kildare, einer Kleinstadt auf dem Lande, eingeladen wurde, um in den nächsten Wochen eine Credit-Union zu eröffnen, und bei dieser Gelegenheit werde ich diese Punkte hervorheben. Im Zusammenhang mit Hypotheken erkennt die Kommission an, dass es eine Reihe grundlegender praktischer und rechtlicher Probleme gibt, die insbesondere in Verbindung mit der Tatsache stehen, dass derartige Darlehen durch eine Grundstückshypothek abgesichert sind. Wir sollten dennoch nicht außer Acht lassen, dass Verbraucherausgaben und Verbraucherkreditverträge vermehrt mit Darlehen finanziert werden, die mit Grundstückshypotheken durch so genannte „Equity-Release“-Mechanismen gesichert sind. Derartige Verträge werfen in der Tat komplizierte rechtliche Fragestellungen auf, doch die Risiken, die sich für Verbraucher mit der Tatsache verbinden, dass sie ihr Familienhaus als Sicherheit für Verbraucherausgaben hinterlegen, verdienen die Aufmerksamkeit der Aufsichtsbehörden, und Verbraucherschutzbestimmungen sind gerechtfertigt. Fragen zu hypothekengesicherten Darlehen werden im Rahmen der Forumgruppe zu Hypothekendarlehen erörtert, die im Juni 2004 einen Vorbericht vorlegen muss. Die Kommission wird die Erörterungen dieser Gruppe auch bei der Ausarbeitung ihres geänderten Vorschlags berücksichtigen. In dieser Hinsicht möchte ich darauf hinweisen, dass die Kommission die vorgeschlagene Begrenzung akzeptieren kann. Kredite mit Beträgen über dieser Grenze würden außerhalb des Anwendungsbereichs der Richtlinie liegen. Üblicherweise sind Kredite in dieser Höhe durch eine Hypothek gesichert. Es wurden Bedenken hinsichtlich der Tatsache laut, dass die von der Kommission vorgeschlagene Regelung zur gesamtschuldnerischen Haftung zu einem erheblichen Abbau des Schutzes in einer Reihe von Mitgliedstaaten führen wird. Die Kommission bestätigt, dass dies nicht beabsichtigt ist. Sie ist der Ansicht, dass die entsprechenden einzelstaatlichen Regelungen nicht durch die Richtlinie verwässert werden sollten. Im Zusammenhang mit der vorgeschlagenen Richtlinie über unlautere Geschäftspraktiken freut es mich darauf hinzuweisen, dass die Kommission viele der in dem Bericht von Frau Ghilardotti vorgeschlagenen Änderungen akzeptieren kann, an denen in einigen Fällen kleine Änderungen vorgenommen werden müssten. Ich werde mich daher auf die Bereiche konzentrieren, in denen die Hauptschwierigkeiten bestehen. Im Rahmen des Vorschlags handelt es sich bei jeder irreführenden oder aggressiven Praxis automatisch um unlautere Praxis gemäß dem generellen Verbot. Aus diesem Grund kann die Kommission Änderungsantrag 32 nicht akzeptieren, denn dieser sieht vor, dass die Tests des generellen Verbots wieder für irreführende oder aggressive Praktiken gelten würden. Dadurch würde die Rechtssicherheit abnehmen. Änderungsantrag 58 ist ebenfalls nicht annehmbar, weil damit die Verbindung zwischen dem Artikel zu aggressiven Praktiken und den Tests im generellen Verbot aufgelöst würde. Die Kommission ist bereit, die Definition des für die Beurteilung der Auswirkung einer Geschäftspraxis als Maßstab vorauszusetzenden Durchschnittsverbrauchers anzupassen. Im Anschluss an unsere Beratungen haben wir eine besonnene Vorgehensweise bei der Offenlegung von Informationen gewählt. Der Vorschlag konzentriert sich auf die wesentlichen Informationen, die, wenn sie den Verbrauchern nicht übermittelt werden oder nicht aus dem Kontext ersichtlich sind, möglicherweise irreführend sein könnten. Während einige der vorgeschlagenen Anpassungen akzeptabel sind, würden andere dieses Gleichgewicht stören, entweder weil Kerninformationen entfallen oder zusätzliche Anforderungen hinzugefügt würden, die zu Kosten führen, ohne wirklichen Nutzen für den Verbraucher zu bringen. Aus diesem Grund sind die Änderungsanträge 46 und 49 bis 57 nicht annehmbar. Die Maßnahmen im Anhang wurden ausgewählt, weil sie nicht zwangsläufig unlauter sind und daher von Vornherein verboten werden können. Sie haben sich jedoch aus der Durchführung der Tests der Generalklausel ergeben und müssen in den Anwendungsbereich des Vorschlags fallen. Ich spreche mich ebenfalls gegen den Gedanken einer doppelten Rechtsgrundlage aus, die von einigen vorgeschlagen wurde. Wie ich weiß, hoffen einige Redner, dass Artikel 153 aufgenommen wird. Jedoch enthält Artikel 153 Absatz 1 einen Querverweis auf Artikel 95, der die Rechtsgrundlage für diese Rechtsvorschrift verkörpert, und Artikel 153 Absatz 4 bezieht sich auf Rechtsvorschriften, die lediglich in Bereichen mit Mindestharmonisierung zur Anwendung kommen können. Dies ist nicht unser Ziel. Ich fordere das Parlament daher dringend dazu auf, dem Rat des Juristischen Dienstes des Europäischen Parlaments zu folgen, der, wenn ich richtig informiert bin, meine Ansichten teilt. Erstens die Zusammenarbeit bei der Durchsetzung. Für diese Verordnung kann die Kommission alle im Plenum durch die Berichterstatterin vorgelegten Änderungsanträge akzeptieren, da sie den mit dem Rat bezüglich einer Annahme der Verordnung in erster Lesung erzielten Kompromiss widerspiegeln. Änderungsanträge, die nicht Teil des Kompromisspakets sind, erhalten von der Kommission keine Unterstützung. Eine Ausdehnung der Erörterungen über den mit dem Rat erzielten Kompromiss hinaus wird unsere Fähigkeit, die Verbraucherschutzbestimmungen besser durchzusetzen, nicht wesentlich verbessern. Jedoch bliebe unseriösen Geschäftemachern dadurch mehr Zeit, sich das Fehlen einer effizienten Zusammenarbeit zwischen den Durchsetzungsbehörden in den Mitgliedstaaten zunutze zu machen. Der Kompromiss stellt einen sinnvollen Ausgleich zwischen den Durchsetzungstraditionen der Mitgliedstaaten dar. Abschließend möchte ich sagen, dass ich lediglich auf einige spezifische Änderungsanträge oder Sachverhalte eingegangen bin. Eine vollständige Auflistung der Standpunkte der Kommission zu den einzelnen Änderungsanträgen der drei in dieser gemeinsamen Aussprache erörterten Berichte wird dem Generalsekretariat übermittelt, und ich bin mir sicher, dass sie in die ausführlichen Sitzungsberichte für die gemeinsame Aussprache aufgenommen wird. Die wichtigste Frage im Rahmen dieser Erörterungen bestand darin, ob das vorgeschlagene Netzwerk aus öffentlichen Stellen bestehen solle. Dem Vorschlag der Kommission lag der Gedanke zugrunde, dass nur öffentliche Behörden die erforderlichen Garantien für Effektivität und Vertraulichkeit bieten können. In einer Minderheit der Mitgliedstaaten wird eine effiziente Durchsetzung durch die Finanzierung privater Verbraucherorganisationen sichergestellt, die im öffentlichen Interesse tätig werden. Mit Änderungsantrag 76 werden beide Traditionen erfolgreich miteinander in Einklang gebracht. Mitgliedstaaten mit einer festen Tradition privater Verbraucherorganisationen wären in der Lage, diese mit einer größeren Zahl grenzüberschreitender Transaktionen zu befassen. In Fällen, die vertrauliche Informationen beinhalten oder umfangreiche Ermittlungen erfordern, in denen es mit anderen Worten also um die unseriösesten Geschäftemacher geht, wird eine öffentliche Behörde fehlen. Der Hinweis auf die Komitologie wurde auf Antrag derjenigen Abgeordneten aufgenommen, die eine Übertragung durch die Mitgliedstaaten befürworten. Wird ein Mitgliedstaat von einem anderen Mitgliedstaat daran gehindert, an eine private Organisation zu delegieren, ist dies eine sinnvolle Möglichkeit, sich mit Beschwerden auseinander zu setzen. Rat und Kommission werden auf keinen Fall Änderungsantrag 29 ohne Artikel 8 Absatz 2 Buchstabe b und Artikel 8 Absatz 2 Buchstabe c akzeptieren können. Beide haben argumentiert, dass es sich bei Artikel 8 Absatz 2 um ein Paket handelt und es daher nicht angerührt werden kann. Ich empfehle dem Haus daher diesen besonderen Ansatz. Ich bin erfreut, hier und heute die Verbrauchkreditrichtlinie zu erörtern. Es liegt mittlerweile etwas mehr als 19 Monate zurück, dass die Kommission dem Parlament diesen Vorschlag übermittelt hat, also einige Wochen weniger als die Trächtigkeit einer Elefantenkuh dauert, und ich denke, es überrascht daher nicht, dass uns der Berichterstatter diesen dicken Wälzer vorlegt. Ich bin mir sicher, dass er Verständnis haben wird, wenn ich nicht alle seine Änderungsanträge akzeptiere, obwohl ich mich darum bemühe, gegenüber seinem Standpunkt und seinem Bericht einen Kompromissansatz zu verfolgen. Die Kommission kann viele der vom Ausschuss für Recht und Binnenmarkt vorgeschlagenen und heute erörterten Änderungen akzeptieren. Einige kann sie teilweise oder nach kleinen Änderungen annehmen. Ich möchte zudem feststellen, dass für diese Plenarsitzung mehr als 200 Änderungsanträge vorgelegt wurden, was zusammen mit den Anmerkungen der zahlreichen Redner beweist, dass die Meinungen weit auseinandergehen. Das verdeutlicht das unterschiedliche Herangehen an Verbraucherkredite in der Europäischen Union. Mich ermutigt dennoch die Tatsache, dass hinsichtlich der beiden hauptsächlichen Zielsetzungen, nämlich der Gewährleistung eines hohen Schutzniveaus und der Schaffung eines wirklichen Binnenmarktes für Verbraucherkredite, ein breiter Konsens besteht. Angesichts der Zahl der technischen Fragen, die gestellt wurden, ginge es zu weit, wenn ich mich zu allen äußerte. Daher werde ich mich auf einige der Hauptfragen konzentrieren. Ich möchte erneut darauf hinweisen, dass eine umfassende Harmonisierung nicht zu einer Absenkung des Verbraucherschutzniveaus führen wird. Eine vollständige Harmonisierung betrifft Bereiche, in denen die Richtlinie eine solche Harmonisierung vorsieht, also Bereiche, die für das Funktionieren des Binnenmarktes besonders relevant sind. Die Kommission ist bereit, möglicherweise Bereiche aus dem Anwendungsbereich des Vorschlags zu streichen, die keinen Einfluss auf den Binnenmarkt haben würden. In diesen Bereichen können die Mitgliedstaaten ihre einzelstaatlichen Rechtsvorschriften beibehalten."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, σας ευχαριστώ για τις πολύτιμες παρεμβάσεις σας σε αυτά τα τρία θέματα. Γνωρίζω ότι υπάρχει πολύ κοινό έδαφος μεταξύ του Κοινοβουλίου και της Επιτροπής. Επιτρέψτε μου να απαντήσω σε μερικές από τις παρατηρήσεις που έγιναν κατά τη διάρκεια της συζήτησης και να υποδείξω τη θέση της Επιτροπής όσον αφορά τις σημαντικότερες τροπολογίες. Οι πιστωτικοί ενδιάμεσοι πρέπει να υπόκεινται μόνο σε εθνική εποπτεία. Οι απαιτήσεις εγγραφής δεν θα προβλέπονται πλέον. Οι διατάξεις που ήδη καλύπτονται από την υπάρχουσα νομοθεσία μπορούν γενικά να διαγραφούν· για παράδειγμα, οι διατάξεις για τις πωλήσεις κατ’ οίκον. Το ίδιο ισχύει και για υποθέσεις που καλύπτονται από το εθνικό αστικό δίκαιο, όπως οι διατάξεις για την ανάκτηση και τις κυρώσεις. Ωστόσο, όπως είπα πριν, αυτή η οδηγία επίσης αποσκοπεί να εγγυηθεί ένα υψηλό επίπεδο προστασίας των καταναλωτών στον τομέα των πιστώσεων. Επομένως, δεν μπορώ να δεχτώ τις τροπολογίες που θα οδηγούσαν σε μείωση του επιπέδου προστασίας των καταναλωτών. Όσον αφορά τα μικρά δάνεια ή τις υπεραναλήψεις, είναι πιθανόν να υποβάλλονται οι πιστωτικές ενώσεις σε ένα πιο χαλαρό καθεστώς, που θα βασίζεται κυρίως στην αρχή της πληροφόρησης. Βρίσκω πάντα ενδιαφέρον να ακούω τον σερ Neil MacCormick να λέει ιστορίες για τους ψηφοφόρους του και την πρόσφατη εμπειρία του στην εκλογική του περιφέρεια. Είμαι σίγουρος ότι θα ήθελε να ακούσει ότι είμαι προσκεκλημένος στη δική μου πόλη, στο Monasterevin της κομητείας Kildare, μια μικρή επαρχιακή πόλη, να εγκαινιάσω μια πιστωτική ένωση τις επόμενες δύο εβδομάδες, όπου θα τονίσω αυτά τα σημεία. Όσον αφορά τις υποθήκες, η Επιτροπή αναγνωρίζει ότι υπάρχει ένας αριθμός σημαντικών πρακτικών και νομικών προβλημάτων, που σχετίζονται κυρίως με το γεγονός ότι τέτοια δάνεια ασφαλίζονται με υποθήκη επί ακινήτων. Ωστόσο, δεν θα πρέπει να χάσουμε την επαφή με το γεγονός ότι όλο και περισσότερες συμβάσεις καταναλωτικών δαπανών και δανείων χρηματοδοτούνται από δάνεια που ασφαλίζονται με υποθήκη επί ακινήτων μέσω των επονομαζόμενων μηχανισμών απαλλαγής κεφαλαίων. Τα νομικά θέματα που αφορούν τέτοιες συμβάσεις είναι πράγματι περίπλοκα, αλλά οι κίνδυνοι που σχετίζονται με τους καταναλωτές που θέτουν την οικία τους εχέγγυο για τις καταναλωτικές δαπάνες αξίζουν την προσοχή των συντακτών των κανονισμών και επίσης εξασφαλίζονται οι διατάξεις προστασίας των καταναλωτών. Τα προβλήματα που συνδέονται με τις ενυπόθηκες πιστώσεις συζητούνται στην ομάδα φόρουμ για την πίστωση μέσω υποθήκης που πρόκειται να παρουσιάσει μια προκαταρκτική έκθεση τον Ιούνιο του 2004. Η Επιτροπή θα λάβει, επίσης, υπόψη τις συζητήσεις αυτής της ομάδας για να διατυπώσει την αναθεωρημένη της πρόταση. Από αυτήν την άποψη επιθυμώ, επίσης, να σημειώσω ότι η Επιτροπή είναι έτοιμη να δεχτεί το πλαφόν που προτείνεται. Οι πιστώσεις για ποσά που ξεπερνούν αυτό το πλαφόν δεν θα περιέχονται στο πεδίο εφαρμογής της οδηγίας. Τυπικά, οι πιστώσεις για τέτοια ποσά ασφαλίζονται με υποθήκη. Έχουν εκφραστεί ανησυχίες σχετικά με το γεγονός ότι το προτεινόμενο καθεστώς της Επιτροπής για αλληλέγγυα ευθύνη θα οδηγήσει σε μια σημαντική μείωση της προστασίας σε έναν αριθμό κρατών μελών. Η Επιτροπή επιβεβαιώνει ότι δεν είναι αυτή η πρόθεση και πιστεύει ότι η οδηγία δεν θα πρέπει να υπονομεύει τα αρμόδια εθνικά καθεστώτα. Όσον αφορά την οδηγία περί αθέμιτων εμπορικών πρακτικών, είμαι στην ευχάριστη θέση να πω ότι η Επιτροπή μπορεί να δεχτεί πολλές από τις τροπολογίες που προτάθηκαν στην έκθεση της κ. Ghilardotti, υπό τον όρο μικρών αλλαγών σε ορισμένες περιπτώσεις. Επομένως, θα εστιάσω στους τομείς όπου προκύπτουν οι κύριες δυσκολίες. Σύμφωνα με την πρόταση, κάθε πρακτική που είναι παραπλανητική ή επιθετική πληροί αυτομάτως τα κριτήρια της αθέμιτης πρακτικής σύμφωνα με την γενική απαγόρευση. Η Επιτροπή δεν μπορεί, επομένως, να δεχτεί την τροπολογία αριθ. 32, γιατί αυτό θα απαιτούσε να εφαρμοστούν εκ νέου τα κριτήρια της γενικής απαγόρευσης στις παραπλανητικές ή επιθετικές πρακτικές. Αυτό θα μείωνε τη νομική ασφάλεια. Η τροπολογία αριθ. 58 είναι επίσης απορριπτέα, επειδή θα διαλύσει τον δεσμό ανάμεσα στο άρθρο περί επιθετικών πρακτικών και των κριτηρίων στη γενική απαγόρευση. Η Επιτροπή είναι προετοιμασμένη να προσαρμόσει τον προσδιορισμό του σημείου αναφοράς για την έννοια του καταναλωτή που θα χρησιμοποιείτο για να αξιολογήσει τον αντίκτυπο των εμπορικών πρακτικών. Μετά τη διαβούλευσή μας, έχουμε υιοθετήσει μια μετριοπαθή προσέγγιση στη γνωστοποίηση των πληροφοριών. Η πρόταση εστιάζει στην ουσιώδη πληροφόρηση, η οποία, εάν δεν δοθεί στους καταναλωτές, ή εάν δεν είναι φανερή από το περιεχόμενο, είναι πιθανόν να τους παραπλανήσει. Ενώ μερικές από τις προτεινόμενες ρυθμίσεις είναι αποδεκτές, άλλες θα τάραζαν αυτήν την ισορροπία είτε με την αφαίρεση των πιο σημαντικών πληροφοριών, είτε με την προσθήκη επιπλέον απαιτήσεων, που θα επέβαλαν έξοδα χωρίς να επιφέρουν πραγματικά οφέλη στους καταναλωτές. Επομένως, οι τροπολογίες αριθ. 46 και 49 έως 57 είναι απορριπτέες. Τα μέτρα στο παράρτημα έχουν επιλεχθεί, επειδή δεν είναι σε όλες τις περιπτώσεις αθέμιτα και έτσι μπορούν να απαγορευτούν εκ των προτέρων. Όμως καταλήγουν στην εφαρμογή των κριτηρίων της γενικής ρήτρας και πρέπει να περιέχονται στο πεδίο εφαρμογής της πρότασης. Τάσσομαι επίσης κατά της ιδέας μια διπλής νομικής βάσης που έχουν προτείνει μερικοί. Ξέρω ότι μερικοί ομιλητές ελπίζουν να συμπεριληφθεί το άρθρο 153. Ωστόσο, το άρθρο 153, παράγραφος 1 κάνει μια παραπομπή στο άρθρο 95, που αποτελεί τη νομική βάση αυτής της νομοθεσίας, και το άρθρο 153, παράγραφος 4 αναφέρεται στη νομοθεσία που μπορεί μόνο να χρησιμοποιηθεί σε τομείς που υπάρχει ελάχιστη εναρμόνιση. Δεν είναι αυτή η φιλοδοξία μας. Επομένως, παροτρύνω το Κοινοβούλιο να ακολουθήσει το σχέδιο και τη συμβουλή της Νομικής Υπηρεσίας του Κοινοβουλίου, η οποία αντιλαμβάνομαι ότι έχει την ίδια άποψη με εμένα. Πρώτον, συνεργασία στην επιβολή της νομοθεσίας. Όσον αφορά αυτόν τον κανονισμό, η Επιτροπή μπορεί να αποδεχτεί όλες τις τροπολογίες που κατατέθηκαν στην Ολομέλεια από τον εισηγητή, καθώς αντικατοπτρίζουν τον συμβιβασμό που επετεύχθη με το Συμβούλιο προς μια έγκριση πρώτης ανάγνωσης του κανονισμού. Οι τροπολογίες που δεν είναι μέρος του πακέτου του συμβιβασμού δεν υποστηρίζονται από την Επιτροπή. Οι παρατεταμένες συζητήσεις πέρα από τον συμβιβασμό που επετεύχθη με το Συμβούλιο δεν θα επιφέρουν ουσιαστικές βελτιώσεις στην ικανότητά μας να επιβάλλουμε καλύτερα τους κανόνες προστασίας των καταναλωτών. Ωστόσο, θα παρείχε στους απατεώνες εμπόρους περισσότερο χρόνο να εκμεταλλευτούν την απουσία αποτελεσματικής συνεργασίας μεταξύ των αρχών επιβολής της νομοθεσίας στα κράτη μέλη. Ο συμβιβασμός αντιπροσωπεύει μια λογική ισορροπία μεταξύ των παραδόσεων επιβολής της νομοθεσίας των κρατών μελών. Τέλος, αναφέρθηκα μόνο σε έναν αριθμό συγκεκριμένων τροπολογιών ή θεμάτων. Η πλήρης απαρίθμηση των θέσεων της Επιτροπής για όλες τις τροπολογίες στις τρεις εκθέσεις που συζητήθηκαν σήμερα έχει δοθεί στη γραμματεία του Κοινοβουλίου και ευελπιστώ ότι θα συμπεριληφθεί στα πλήρη πρακτικά αυτής της κοινής συζήτησης. Το πιο σημαντικό ζήτημα σε αυτές τις συζητήσεις είναι ο δημόσιος χαρακτήρας του δικτύου που προτείνεται. Ο συλλογισμός πίσω από την πρόταση της Επιτροπής ήταν ότι μόνο οι δημόσιες αρχές μπορούν να προσφέρουν επαρκείς εγγυήσεις και την αποτελεσματικότητα και την εμπιστοσύνη. Στη μειονότητα των κρατών μελών, η αποτελεσματική επιβολή της νομοθεσίας εκπληρώνεται με τη χρηματοδότηση ιδιωτικών οργανώσεων καταναλωτών, ώστε να αναλάβουν δράση για χάρη του δημόσιου συμφέροντος. Η τροπολογία αριθ. 76 συμφιλιώνει επιτυχώς και τις δύο παραδόσεις. Τα κράτη μέλη που έχουν ισχυρή παράδοση ιδιωτικών φορέων καταναλωτών θα είναι ικανά να μεταβιβάσουν επαρκή αριθμό διασυνοριακών υποθέσεων σε αυτά. Στις περιπτώσεις που περιέχουν εμπιστευτικές πληροφορίες ή απαιτούν σημαντική έρευνα, με άλλα λόγια στις περιπτώσεις των σοβαρών απατεώνων, μια δημόσια αρχή θα είναι ελλιπής. Η αναφορά στην επιτροπολογία εισήχθη μετά από αίτημα των βουλευτών που υποστηρίζουν την ανάθεση εξουσιών από τα κράτη μέλη. Για ένα κράτος μέλος που εμποδίζεται από άλλο κράτος μέλος να μεταβιβάσει σε ιδιωτικό φορέα, προσφέρεται μια χρήσιμη ευκαιρία να εκφράσει το παράπονό του. Η τροπολογία αριθ. 29, για τη διαγραφή του άρθρου 8, παράγραφος 2, υποπαράγραφος β και του άρθρου 8, παράγραφος 2, υποπαράγραφος γ, είναι απολύτως απαράδεκτη από το Συμβούλιο και την Επιτροπή. Και οι δύο έχουν ισχυριστεί ότι το άρθρο 8, παράγραφος 2 είναι ένα πακέτο και δεν μπορεί να πειραχτεί. Επομένως, συνιστώ αυτήν την συγκεκριμένη προσέγγιση στο Σώμα. Είμαι ευτυχής διότι συζητείται η οδηγία περί χορήγησης πιστώσεων στους καταναλωτές εδώ σήμερα. Έχουν περάσει λίγο περισσότεροι από 19 μήνες από τότε που η Επιτροπή έστειλε αυτήν την πρόταση στο Κοινοβούλιο, μόλις λίγες εβδομάδες λιγότερο από την περίοδο κυοφορίας του ελέφαντα, και υποθέτω ότι δεν προκαλεί έκπληξη το γεγονός ότι έχουμε αυτόν τον ογκώδη τόμο από τον εισηγητή. Είμαι σίγουρος πως ο εισηγητής θα με καταλάβει, εάν δεν δεχτώ όλες τις τροπολογίες του, αν και προσπαθώ να υιοθετήσω μια συμβιβαστική προσέγγιση απέναντι στη θέση του και στην έκθεσή του. Πολλές από τις τροπολογίες που προτάθηκαν από την Επιτροπή Νομικών Θεμάτων και Εσωτερικής Αγοράς και συζητήθηκαν σήμερα μπορούν να γίνουν αποδεκτές από την Επιτροπή. Μερικές μπορεί να γίνουν δεκτές εν μέρει ή με περιορισμένες αλλαγές. Επίσης, παρατηρώ ότι περισσότερες από 200 τροπολογίες κατατέθηκαν γι’ αυτήν την Ολομέλεια, γεγονός που, μαζί με τα σχόλια διαφόρων ομιλητών, δείχνει ότι οι απόψεις διίστανται σε μεγάλο βαθμό. Αυτό αντικατοπτρίζει τη διαφορά στην προσέγγιση στα καταναλωτικά δάνεια σε ολόκληρη την Ευρωπαϊκή Ένωση. Παρόλο αυτά, με ενθαρρύνει το γεγονός ότι στους δύο πρωταρχικούς στόχους, δηλαδή τη διασφάλιση ενός υψηλού επιπέδου προστασίας και τη δημιουργία μιας γνήσιας ενιαίας αγοράς καταναλωτικών δανείων, υπάρχει μια ευρεία συναίνεση. Δεδομένου του αριθμού των τεχνικών θεμάτων που θίχτηκαν, θα ήταν μεγάλο λάθος από μέρους μου να τα σχολιάσω όλα. Επομένως, θα εστιάσω σε μερικά από τα πιο σημαντικά. Επιθυμώ να επαναλάβω ότι η πλήρης εναρμόνιση δεν θα οδηγήσει σε μείωση του επιπέδου προστασίας των καταναλωτών. Η πλήρης εναρμόνιση θα εφαρμοστεί στους τομείς που η οδηγία προβλέπει μια τέτοια εναρμόνιση, δηλαδή σε αυτούς τους τομείς που συνδέονται στενότερα με τη λειτουργία της ενιαίας αγοράς. Η Επιτροπή είναι πρόθυμη να εξετάσει τους τομείς που αποκλείονται από το πεδίο εφαρμογής της πρότασης που δεν θα επηρέαζαν την ενιαία αγορά. Γι’ αυτούς τους τομείς, τα κράτη μέλη μπορούν να διατηρήσουν τις εθνικές τους διατάξεις."@el8 "Señor Presidente, gracias por sus valiosas intervenciones referidas a estas tres cuestiones. Sé que el Parlamento y la Comisión están de acuerdo en muchas cosas. Permítanme que responda a algunos de los comentarios que se han hecho durante el debate y que explique la posición de la Comisión sobre las principales enmiendas. Los intermediarios de crédito estarán sujetos únicamente a supervisión nacional. Ya no será obligatorio el registro. Las disposiciones contenidas en la legislación vigente podrán, en general, suprimirse; por ejemplo, las disposiciones relativas a la venta a domicilio. Lo mismo cabe decir de los aspectos recogidos en el Derecho civil nacional, como las disposiciones relativas a la reconstitución de capital y a las sanciones. Pero, como ya dije antes, esta Directiva pretende también garantizar un alto nivel de protección a los consumidores en materia de créditos. Por tanto, no puedo aceptar enmiendas que reduzcan el nivel de protección del consumidor. Respecto a los créditos y descubiertos de pequeña cuantía, podría imponerse un régimen menos riguroso a las cooperativas de crédito basado principalmente en el suministro de información. Siempre me parecen interesantes las historias del Sr. MacCormick sobre sus electores y sus experiencias recientes en su circunscripción. Estoy seguro de que le alegrará saber que he sido invitado a mi pequeña ciudad natal, Monasterevin, en el condado de Kildare, para inaugurar una nueva cooperativa de crédito dentro de dos semanas, ocasión que aprovecharé para insistir en estos puntos. Respecto a las hipotecas, la Comisión reconoce que existen una serie de problemas prácticos y jurídicos importantes, sobre todo relacionados con el hecho de que esos préstamos se avalen con hipotecas sobre bienes inmuebles. Pero no debemos perder de vista que una parte cada vez mayor del gasto de los consumidores y de los sistemas de concesión de créditos al consumo se financia con préstamos avalados con hipotecas sobre bienes inmuebles a través de los llamados mecanismos de liberación de capital. Las cuestiones jurídicas relacionadas con estos contratos son realmente complicadas, pero los riesgos que corren los consumidores que ofrecen su vivienda familiar como garantía colateral de un crédito al consumo merecen un examen detallado por parte de los organismos reguladores y justifican la necesidad de adoptar disposiciones para proteger al consumidor. El grupo del foro sobre créditos hipotecarios está debatiendo cuestiones relacionadas con los créditos garantizados mediante hipotecas, estando previsto que presente un informe preliminar en junio de 2004. La Comisión tendrá también en cuenta las conclusiones de este grupo cuando formule su propuesta revisada. En este sentido, quiero decir que la Comisión está dispuesta a aceptar el límite máximo que se ha propuesto. Los créditos por importes superiores a ese límite máximo quedarían fuera del ámbito de aplicación de la Directiva. En general, los créditos de esa cuantía se garantizan mediante una hipoteca. Se ha expresado preocupación por la posibilidad de que el régimen de responsabilidad solidaria propuesto por la Comisión conlleve una reducción significativa de la protección en algunos Estados miembros. La Comisión reitera que esa no es su intención y cree que la Directiva no debe debilitar los regímenes nacionales existentes. Respecto a la Directiva relativa a las prácticas comerciales desleales, celebro decir que la Comisión puede aceptar muchas de las enmiendas propuestas en el informe de la Sra. Ghilardotti, con solo unos pequeños cambios en algunos casos. Por lo tanto, me centraré en los aspectos que plantean más dificultades. Según la propuesta, cualquier práctica que sea engañosa o agresiva cumple automáticamente el criterio de práctica desleal sujeta a la prohibición general. Por consiguiente, la Comisión no puede aceptar la enmienda 32, puesto que exigiría volver a aplicar las normas de la prohibición general a las prácticas engañosas o agresivas La enmienda 58 tampoco es aceptable porque debilitaría la conexión entre el artículo sobre las prácticas agresivas y las normas de la prohibición general. La Comisión está dispuesta a ajustar la especificación del consumidor medio que se utilizará para evaluar la repercusión de las prácticas comerciales. Después de nuestra consulta, hemos adoptado un enfoque comedido de la divulgación de información. La propuesta se centra en la información sustancial que, si no reciben los consumidores o no se deduce del contexto, puede inducir a confusión. Aunque algunos de los cambios propuestos son aceptables, otros alterarían este equilibrio, bien por suprimir información sustancial, bien por añadir requisitos adicionales que impondrían más costes sin generar ningún beneficio real para los consumidores. Por tanto, las enmiendas 46 y 49 a 57 no se pueden aceptar. Las medidas que figuran en el Anexo se han seleccionado porque son desleales en todas las circunstancias y, en consecuencia, porque pueden prohibirse de antemano. Pero se llega a ellas aplicando las normas de la cláusula general y tienen que incluirse dentro del ámbito de aplicación de la propuesta. No soy tampoco partidario de la idea de un doble fundamento jurídico propuesto por algunos. Sé que algunos oradores esperan la inclusión del artículo 153. Sin embargo, el apartado 1 del artículo 153 hace referencia al artículo 95, que es el fundamento jurídico de este instrumento legislativo, y el apartado 4 del artículo 153 se refiere a la legislación que solamente puede utilizarse en ámbitos donde exista una armonización mínima. Esa no es nuestra ambición. Así pues, pido al Parlamento que apruebe el texto propuesto y siga el consejo de los Servicios Jurídicos del Parlamento que, según tengo entendido, comparten mi opinión. En primer lugar, la cooperación en materia de aplicación de la legislación. En lo que respecta a este Reglamento, la Comisión puede aceptar todas las enmiendas presentadas en el pleno por la ponente, ya que reflejan el compromiso alcanzado con el Consejo para la aprobación del Reglamento en primera lectura. La Comisión rechaza las enmiendas que no forman parte del paquete de compromiso. Prolongar las discusiones después del compromiso alcanzado con el Consejo no aportará ventajas sustanciales a nuestra capacidad de mejorar la aplicación de la legislación en materia de protección del consumidor. Pero dará más tiempo a los comerciantes deshonestos para que puedan aprovecharse de la ausencia de una cooperación eficaz entre las autoridades nacionales encargadas de hacer cumplir la legislación. El compromiso alcanzado representa un equilibrio razonable entre las distintas tradiciones de los Estados miembros en la aplicación de la legislación para la protección de los consumidores. Para terminar, he mencionado tan solo una serie de enmiendas o temas específicos. Se ha remitido a la secretaría del Parlamento una lista completa de la posición de la Comisión sobre cada una de las enmiendas de los tres informes examinados en este debate conjunto y espero que así conste en el acta literal del debate conjunto. La cuestión más importante en estos debates ha sido la naturaleza pública de la red propuesta. La propuesta de la Comisión se basa en la idea de que solo las autoridades públicas pueden ofrecer garantías suficientes de eficacia y confidencialidad. En una minoría de Estados miembros, la aplicación eficaz de la legislación en materia de protección de los consumidores se consigue por medio de la financiación de organizaciones de consumidores privadas para que actúen en defensa del interés general. La enmienda 76 consigue conciliar ambas tradiciones. Los Estados miembros con una larga tradición de organizaciones privadas de consumidores podrían delegar en ellas un buen número de litigios transnacionales. En los litigios que implicaran información confidencial o que exigieran importantes investigaciones –es decir, en las infracciones más graves–, no intervendría ninguna autoridad pública. La referencia a la comitología se ha introducido a petición de los diputados que son partidarios de que los Estados miembros deleguen estas competencias. Para un Estado miembro al que otro Estado miembro haya impedido delegar en una organización privada, es una buena oportunidad para exponer sus motivos de queja. El Consejo y la Comisión consideran totalmente inaceptable la enmienda 29, que elimina los puntos b) y c) del apartado 2 del artículo 8. Ambas instituciones consideran que el apartado 2 del artículo 8 es un paquete que no se puede tocar. Por consiguiente, pido a la Cámara que apoye esa posición. Celebro estar debatiendo hoy aquí la Directiva sobre créditos al consumo. Han transcurrido algo más de 19 meses desde que la Comisión remitió su propuesta al Parlamento, apenas unas semanas menos que el período de gestación del elefante, por lo que supongo que no puede sorprendernos el voluminoso informe que nos ha entregado el ponente. Estoy seguro de que el ponente entenderá que no acepte todas sus enmiendas, aunque estoy tratando de llegar a un compromiso respecto a su posición y su informe. La Comisión puede aceptar muchas de las enmiendas propuestas por la Comisión de Asuntos Jurídicos y Mercado Interior que hoy debatimos. Puede aceptar otras en parte o con algunos cambios. Recuerdo también que se han presentado más de 200 enmiendas en esta sesión plenaria, que junto con los comentarios de los diferentes oradores, demuestran que las opiniones están muy divididas. Eso refleja los diferentes planteamientos del crédito al consumo que existen en toda la Unión Europea. Pese a todo me parece alentador el consenso general que existe respecto a los dos principales objetivos, que son garantizar un alto nivel de protección y crear un verdadero mercado único para el crédito al consumo. Dado el gran número de cuestiones técnicas que se han planteado, no dispongo de tiempo para comentarlas todas. Por tanto, me centraré solo en algunas de las cuestiones principales. Quiero reiterar que la armonización plena no conllevará una reducción del nivel de protección del consumidor. La plena armonización se aplicará a todos los ámbitos cuya armonización se contempla en la Directiva; es decir, los ámbitos más importantes para el funcionamiento del mercado único. La Comisión está dispuesta a considerar la exclusión de algunos ámbitos en la propuesta, siempre que no afecten al mercado único. En esos ámbitos, los Estados miembros podrán mantener sus disposiciones nacionales."@es12 ". Arvoisa puhemies, kiitän kaikkia puhujia näitä kolmea asiaa koskevista arvokkaista puheenvuoroista. Tiedän, että parlamentti ja komissio ovat pitkälti samoilla linjoilla. Haluaisin vastata muutamiin keskustelun aikana esitettyihin kysymyksiin ja ilmoittaa komission kannan keskeisistä tarkistuksista. Luotonvälittäjiin pitäisi soveltaa ainoastaan kansallista valvontaa, eikä rekisteröintivaatimuksia enää asetettaisi. Voimassa olevaan lainsäädäntöön sisältyvät, esimerkiksi ovelta ovelle -myyntiä koskevat säännökset ja määräykset voidaan yleisesti ottaen poistaa. Sama koskee kansalliseen siviililainsäädäntöön sisältyviä seikkoja, kuten takaisinottoa ja seuraamuksia koskevia sääntöjä. Kuten aiemmin totesin, direktiivin tarkoituksena on kuitenkin lisäksi taata korkeatasoinen kuluttajansuoja luotonannon alalla. Näin ollen en voi hyväksyä tarkistuksia, joiden vuoksi kuluttajansuojan taso heikkenisi. Pienlainojen ja tilinylitysten osalta osuuskassoihin on mahdollista soveltaa keveämpää järjestelmää, joka perustuu pääosin tietojenvaihtoon. Jäsen Neil MacCormickin juttuja äänestäjistään ja vaalipiirinsä viimeaikaisista tapahtumista on aina ilo kuunnella. Häntä ilahduttaisi varmasti kuulla, että minut on kutsuttu parin viikon päästä pieneen kotikaupunkiini, Kildaren maakunnassa sijaitsevaan Monastereviniin, avaamaan osuuskassa. Otan tuolloin esille nämä seikat. Kiinnityksistä komissio toteaa, että niihin liittyy useita merkittäviä käytännön ongelmia ja oikeudellisia ongelmia erityisesti siltä osin, että tällaisten lainojen vakuutena on kiinteistökiinnitys. Meidän ei kuitenkaan pitäisi unohtaa, että yhä useammin yksityinen kulutus ja kulutusluottojärjestelyt rahoitetaan lainoilla, joiden vakuutena on kiinteistökiinnitys, niin sanotussa vakuudellisten lainojen mekanismissa. Tällaisiin sopimuksiin liittyvät oikeudelliset seikat ovat todellakin monimutkaisia, mutta lainsäätäjien on perusteltua kiinnittää huomiota asiaan. Kuluttajansuojaa koskevia sääntöjä todella tarvitaan, kun otetaan huomioon riskit, jotka liittyvät siihen, että kuluttajat antavat kotinsa pantiksi kulutusluottoja varten. Luotoista, joiden vakuutena on kiinnitys, ja niihin liittyvistä asioista keskustellaan kiinnitysluottoja koskevassa työryhmässä, jonka on tarkoitus laatia alustava selvitys aiheesta kesäkuussa 2004. Komissio ottaa huomioon myös ryhmän keskustelut laatiessaan muutettua ehdotusta. Tässä yhteydessä haluan muistuttaa, että komissio on valmis hyväksymään ehdotetun enimmäismäärän. Tätä suuremmat lainat eivät enää kuuluisi direktiivin soveltamisalaan, sillä näin suuriin lainoihin on tyypillistä antaa vakuudeksi kiinnitys. Jotkin tahot ovat ilmaisseet huolensa siitä, että komission ehdottama yhteisvastuujärjestelmä johtaisi kuluttajansuojan merkittävään heikentymiseen useissa jäsenvaltioissa. Komissio vakuuttaa, ettei se pyri tähän, vaan katsoo, ettei direktiivillä pidä heikentää kansallisia järjestelmiä. Sopimattomista kaupallisista menettelyistä annettavasta direktiivistä voin ilokseni todeta, että komissio voi hyväksyä useita jäsen Ghilardottin mietinnössä esitetyistä tarkistuksista ja osan niistä pienin muutoksin. Käsittelen nyt pääasiassa niitä aloja, joilla on suurimpia ongelmia. Ehdotuksen mukaisesti kaikki harhaanjohtavat ja aggressiiviset menettelyt täyttävät automaattisesti yleisesti kielletyn sopimattoman menettelyn kriteerit. Näin ollen komissio ei voi hyväksyä tarkistusta 32, koska sen perusteella yleisen kiellon edellytysten täyttyminen olisi tarkastettava uudelleen harhaanjohtavien ja aggressiivisten menettelyjen osalta. Tämä taas vähentäisi oikeudellista varmuutta. Myöskään tarkistusta 58 ei voida hyväksyä, sillä sillä poistetaan aggressiivisia menettelyjä koskevan artiklan ja yleisen kiellon edellytysten täyttymistä koskevan testin välinen yhteys. Komissio on valmis mukauttamaan keskivertokuluttajan määritelmää, jonka perusteella arvioitaisiin kaupallisten menettelyjen vaikutuksia. Kuulemisten perusteella komissio suhtautuu tietojen julkistamiseen harkiten. Ehdotuksessa keskitytään olennaisiin tietoihin, joista on ilmoitettava kuluttajalle tai joiden on käytävä ilmi asiayhteydestä, tai muuten kuluttaja joutuu todennäköisesti harhaanjohdetuksi. Jotkin ehdotetuista mukautuksista voidaan hyväksyä, mutta toiset niistä horjuttaisivat saavutettua tasapainoa joko niin, että keskeiset tiedot jäisivät ilmoittamatta tai käyttöön otettaisiin uusia vaatimuksia, joista aiheutuisi kustannuksia mutta joista ei olisi mitään todellista hyötyä kuluttajille. Näin ollen tarkistuksia 46 ja 49–57 ei voida hyväksyä. Liitteeseen sisältyvät toimenpiteet on valittu siksi, että ne eivät ole kaikissa tilanteissa sopimattomia ja ne voidaan näin ollen kieltää suoraan. Menettely todetaan kuitenkin sopimattomaksi sovellettaessa yleislausekkeen edellytysten täyttymistä koskevia testejä, joten niiden on kuuluttava ehdotuksen soveltamisalaan. Lisäksi vastustan kaksinkertaista oikeusperustaa, jota jotkut ovat ehdottaneet. Tiedän, että jotkut puhujat toivovat, että tekstiin sisällytettäisiin maininta 153 artiklasta. Kyseisen artiklan 1 kohdassa viitataan kuitenkin 95 artiklaan, joka on tämän säädöksen oikeusperusta, ja 153 artiklan 4 kohdassa viitataan lainsäädäntöön, jota voidaan noudattaa ainoastaan aloilla, joilla yhdenmukaistaminen on hyvin vähäistä. Tähän emme pyri. Näin ollen kehotan parlamenttia noudattamaan luonnosta ja parlamentin oikeudellisen yksikön neuvoa, joka on käsittääkseni oman kantani mukainen. Ensinnäkin täytäntöönpanoyhteistyö. Tässä asetuksessa komissio voi hyväksyä kaikki esittelijän täysistunnossa esittämät tarkistukset, sillä ne noudattavat neuvoston kanssa sovittua kompromissiratkaisua, jonka tarkoituksena on saada asetus hyväksytyksi ensimmäisessä käsittelyssä. Komissio ei tue tarkistuksia, jotka eivät sisälly kompromissipakettiin. Keskustelujen jatkaminen niistä asioista, jotka eivät sisälly neuvoston kanssa sovittuun kompromissiin, ei parantaisi merkittävästi valmiuksiamme panna tehokkaammin täytäntöön kuluttajansuojaa koskevia sääntöjä. Sen sijaan se antaisi vilpillisille elinkeinonharjoittajille lisää aikaa hyötyä jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välisen tehokkaan yhteistyön puuttumisesta. Kompromississa on saavutettu kohtuullinen tasapaino jäsenvaltioiden perinteisten järjestelmien välille. Totean lopuksi, että käsittelin vain muutamia yksittäisiä tarkistuksia tai aiheita. Parlamentin sihteeristölle toimitetaan täydellinen luettelo komission kannoista, jotka koskevat kutakin tässä yhteiskeskustelussa käsiteltyyn kolmeen mietintöön esitettyä tarkistusta. Tämä varmasti kirjataan yhteiskeskustelun sanatarkkaan istuntoselostukseen. Tärkein asia näissä keskusteluissa on ollut ehdotetun verkoston julkinen luonne. Komission ehdotus perustui siihen, että ainoastaan viranomaiset voivat riittävällä tavalla taata toiminnan tehokkuuden ja luottamuksellisuuden. Harvemmissa jäsenvaltioissa tehokas täytäntöönpano on pystytty varmistamaan rahoittamalla yksityisiä kuluttajajärjestöjä, jotta ne toteuttaisivat yhteisen edun mukaisia toimia. Tarkistuksessa 76 sovitetaan onnistuneesti yhteen molemmat perinteiset järjestelmät. Ne jäsenvaltiot, joissa on perinteisesti paljon yksityisiä kuluttajajärjestöjä, voivat siirtää merkittävän osan rajatylittävien tapausten käsittelystä niille. Tapauksissa, joihin liittyy luottamuksellisia tietoja tai joissa on tehtävä perusteellisia tutkimuksia, kuten erittäin vilpillisesti toimivien elinkeinonharjoittajien tapauksissa, tarvittaisiin sen sijaan viranomaistoimintaa. Komitologiamenettelyä koskeva viite sisällytettiin tekstiin niiden parlamentin jäsenten pyynnöstä, jotka tukevat jäsenvaltioiden toteuttamaa tehtävien siirtoa. Menettely tarjoaa tarpeellisen mahdollisuuden tuoda julki epäkohtia tapauksissa, joissa jokin jäsenvaltio estää toista jäsenvaltiota siirtämästä tehtäviä yksityiselle elimelle. Neuvosto ja komissio eivät missään tapauksessa voi hyväksyä tarkistusta 29, jolla poistettaisiin 8 artiklan 2 kohdan b ja c alakohta. Molemmat ovat sitä mieltä, että 8 artiklan 2 kohta on kokonaisuus, eikä siihen pidä koskea. Tästä syystä suosittelen, ettei myöskään parlamentti tee näin. Olen tyytyväinen, että voimme tänään keskustella kuluttajille myönnettäviä luottoja koskevasta direktiivistä. Komissio toimitti ehdotuksensa parlamentille hieman yli 19 kuukautta sitten, mikä on vain muutaman viikon elefantin tiineysaikaa lyhyempi aika, eikä liene yllättävää, että olemme saaneet esittelijältä nyt tämän paksuhkon mietinnön. Olen varma, että esittelijä ymmärtää, jos en hyväksy kaikkia hänen esittämistään tarkistuksista, vaikka yritänkin omaksua kompromissilähestymistavan tarkastellessani hänen kantaansa ja mietintöänsä. Komissio voi hyväksyä useita oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnan ehdottamia ja tänään keskusteltavana olevia tarkistuksia. Jotkin voidaan hyväksyä osittain tai pienin muutoksin. Huomautan lisäksi, että tälle täysistunnolle esitettiin yli 200 tarkistusta, mikä osoittaa, että asiasta on hyvin eriäviä mielipiteitä, kuten käy ilmi myös lukuisten puhujien kommenteista. Tämä osoittaa, että kulutusluottoja koskevat toimintatavat ovat hyvin erilaisia Euroopan unionin eri maissa. Minua rohkaisee kuitenkin se, että kahdesta tärkeimmästä tavoitteesta eli korkeatasoisen suojan varmistamisesta ja todellisten kulutusluottoa koskevien sisämarkkinoiden luomisesta ollaan laajalti yksimielisiä. Koska teknisiä seikkoja on otettu esille useita, joutuisin melkoisesti sivuraiteille, jos kommentoisin kaikkia niistä. Keskitynkin muutamaan pääasiaan. Haluan toistaa, että täysi yhdenmukaistaminen ei heikennä kuluttajansuojaa. Täysi yhdenmukaistaminen koskee niitä aloja, joiden yhdenmukaistamisesta säädetään direktiivissä ja jotka ovat olennaisimpia sisämarkkinoiden toiminnan kannalta. Komissio on halukas pohtimaan sellaisten alojen sulkemista pois ehdotuksen soveltamisalasta, jotka eivät vaikuta yhteismarkkinoihin. Näillä aloilla jäsenvaltiot voivat jatkaa kansallisten säädösten ja määräysten soveltamista."@fi5 "Monsieur le Président, je vous remercie pour vos précieuses interventions concernant ces trois thèmes. Je sais qu’il y a un bon terrain d’entente entre le Parlement et la Commission. Si vous le voulez bien, je vais répondre à certaines remarques formulées durant ce débat et indiquer la position de la Commission concernant les principaux amendements. Les intermédiaires de crédit devraient uniquement être soumis à une supervision nationale et les exigences d’enregistrement seraient supprimées. De manière générale, les dispositions déjà couvertes par la législation existante peuvent être supprimées, par exemple, les dispositions relatives au démarchage à domicile. Il en est de même pour les questions couvertes par le droit civil national, par exemple, les dispositions relatives à la reprise des biens et aux sanctions. Cependant, comme je l’ai déjà dit, cette directive a également pour objectif de garantir un niveau élevé de protection des consommateurs en matière de crédit. Je ne peux dès lors souscrire aux amendements qui entraîneraient une réduction de ce niveau de protection des consommateurs. En ce qui concerne les petits crédits ou avances en compte courant, il est envisageable de soumettre les coopératives de crédit à un régime plus léger reposant principalement sur la communication d’informations. Je suis toujours intéressé d’entendre M. MacCormick nous raconter les histoires de ses électeurs et ses expériences récentes dans sa circonscription électorale. Je suis certain qu’il sera heureux d’entendre que j’ai été invité dans ma ville natale de Monasterevin, petite ville du comté de Kildare, afin d’y inaugurer une coopérative de crédit. À cette occasion, je ne manquerai pas de souligner ces aspects. En ce qui concerne les hypothèques, la Commission reconnaît qu’il y a plusieurs problèmes pratiques et juridiques, principalement liés au fait que ces prêts sont garantis par une hypothèque sur un bien immobilier. Nous ne devons cependant pas perdre de vue que de plus en plus de dépenses de consommation et d’accords de crédit sont financés par des prêts garantis par une hypothèque sur un bien immobilier via ce qu’on appelle des mécanismes de "equity release". Les questions juridiques qui entourent ces contrats sont en effet complexes, mais les risques associés au fait que les consommateurs mettent leur logement familial en garantie pour une dépense de consommation méritent l’attention des instances de réglementation et des dispositions en matière de protection des consommateurs se justifient. Les questions entourant le crédit hypothécaire sont actuellement débattues au sein du groupe de discussion sur le crédit hypothécaire et un rapport préliminaire est attendu en juin 2004. La Commission tiendra également compte des discussions de ce groupe lors de la révision de sa proposition. À cet égard, je tiens également à souligner que la Commission est disposée à accepter le plafond proposé. Les crédits dépassant ce plafond seraient exclus du champ d’application de la directive. En règle générale, les crédits portant sur de tels montants sont garantis par une hypothèque. Des inquiétudes ont été exprimées quant au fait que le régime proposé par la Commission en matière de responsabilité solidaire pourrait entraîner une réduction importante de la protection dans plusieurs États membres. La Commission confirme que telle n’est pas l’intention et estime que la directive ne devrait pas saper les régimes nationaux concernés. En ce qui concerne la directive relative aux pratiques commerciales déloyales, j’ai le plaisir d’annoncer que la Commission est en mesure d’accepter plusieurs des amendements présentés dans le rapport de Mme Ghilardotti, moyennant parfois quelques changements mineurs. Je me concentrerai donc sur les domaines où se posent les principales difficultés. Aux termes de la proposition de directive, toute pratique trompeuse ou agressive satisfait automatiquement les critères définissant les pratiques déloyales soumises à une interdiction générale. La Commission ne peut dès lors souscrire à l’amendement 32 parce que cela nécessiterait d’appliquer à nouveau les critères d’interdiction générale aux pratiques trompeuses ou agressives. Cela aurait pour effet de réduire la sécurité juridique. L’amendement 58 est également inacceptable parce qu’il supprimera le lien entre l’article concernant les pratiques agressives et les critères d’interdiction générale. La Commission est disposée à ajuster les spécifications du consommateur-type utilisées pour évaluer l’impact de pratiques commerciales. À la suite des consultations menées, nous avons adopté une approche mesurée en matière de communication d’informations. La proposition se concentre sur les informations essentielles qui, lorsqu’elles ne sont pas communiquées aux consommateurs ou apparentes dans le contexte, peuvent tromper. Si certains ajustements proposés sont acceptables, d’autres bouleverseraient cet équilibre, soit par la suppression d’informations clés, soit par l’ajout d’exigences supplémentaires qui imposeraient des coûts sans apporter de réels bénéfices aux consommateurs. Les amendements 46 et 49 à 57 ne peuvent donc pas être acceptés. Les pratiques reprises dans l’annexe ont été sélectionnées parce qu’elles ne sont pas systématiquement déloyales et peuvent donc être interdites d’office. Cependant, elles ont été identifiées en appliquant les critères de la clause d’interdiction générale et doivent donc figurer dans le champ d’application de la proposition. Je suis également opposé à l’idée d’une double base juridique proposée par certains. Je sais que certains intervenants espèrent l’inclusion de l’article 153. Cependant, l’article 153, paragraphe 1, fait une référence croisée à l’article 95, qui est la base juridique de ce texte législatif. De plus, l’article 153, paragraphe 4, se réfère à la législation applicable uniquement dans des domaines où l’harmonisation est minimale. Or, ce n’est pas notre ambition. J’invite donc le Parlement à suivre le texte du projet ainsi que le conseil du service juridique du Parlement, qui, je crois savoir, est du même avis que moi. Commençons par le règlement relatif à la coopération en matière de protection des consommateurs. La Commission est en mesure d’accepter tous les amendements présentés en plénière par le rapporteur étant donné qu’ils reflètent le compromis atteint avec le Conseil en vue d’une adoption du règlement en première lecture. Par contre, la Commission rejette les amendements ne faisant pas partie du compromis global. Étendre les discussions au-delà du compromis atteint avec le Conseil n’améliorera pas concrètement notre capacité à mieux contrôler l’application des règles de protection des consommateurs. Cela ne ferait que donner aux commerçants indélicats du temps supplémentaire pour exploiter l’absence de coopération efficace entre les autorités chargées de veiller à l’application de la législation dans les États membres. Le compromis offre un équilibre raisonnable entre les traditions des États membres en matière d’application de la législation. Pour conclure, je n’ai abordé ici que certains amendements ou sujets spécifiques. La liste complète de la position de la Commission concernant chacun des amendements relatifs aux trois rapports discutés ici sera mise à la disposition du secrétariat du Parlement. J’espère qu’elle figurera également dans le compte-rendu in extenso de la discussion commune. La question la plus importante de ces débats a porté sur la nature publique du réseau proposé. Le postulat de la proposition de la Commission était que seules les autorités publiques peuvent fournir des garanties sur l’efficacité et la confidentialité. Dans une minorité d’États membres, un contrôle efficace de l’application du droit est assuré en finançant des organisations privées de défense des consommateurs pour leur permettre d’agir dans l’intérêt public. L’amendement 76 concilie très bien ces deux traditions. Les États membres caractérisés par une forte tradition d’organisations privées de consommateurs pourraient déléguer à celles-ci un nombre important de cas transfrontaliers. Dans les cas impliquant des informations confidentielles ou nécessitant une enquête approfondie - en d’autres termes, les pratiques déloyales les plus graves -, il manquera une autorité publique. La référence à la procédure de comitologie a été insérée à la demande des députés qui soutiennent le principe de délégation par les États membres. Pour un État membre empêché par un autre État membre de déléguer à un organisme privé, cela offre une opportunité utile de communiquer ses griefs. L’amendement 29, qui vise à supprimer l’article 8, paragraphe 2, points b) et c), sera totalement inacceptable pour le Conseil et la Commission, qui estiment que l’article 8, paragraphe 2, constitue un ensemble auquel on ne peut toucher. Je conseille dès lors cette approche particulière à l’Assemblée. Je suis heureux de débattre aujourd’hui de la directive concernant le crédit aux consommateurs. Cela fait tout juste 19 mois que la Commission a transmis cette proposition au Parlement - à peine quelques semaines de moins que la durée de gestation de l’éléphant - et je suppose que le volumineux rapport sur cette question ne surprend donc personne. Je suis sûr que le rapporteur comprendra que je n’accepte pas tous ses amendements, bien que j’essaye d’adopter une attitude de compromis vis-à-vis de sa position et de son rapport. La plupart des amendements proposés par la commission juridique et du marché intérieur et discutés aujourd’hui peuvent être acceptés par la Commission. Certains peuvent être admis en partie ou moyennant de légères modifications. Je note également que plus de 200 amendements ont été déposés pour cette séance plénière ce qui, ajouté aux commentaires des différents orateurs, démontre que les avis sont très partagés. Cela reflète bien l’approche divisée qui règne dans l’Union européenne à l’égard du crédit à la consommation. Je suis néanmoins encouragé par le fait que sur deux objectifs fondamentaux, à savoir, la garantie d’un niveau élevé de protection et la création d’un véritable marché unique du crédit aux consommateurs, il règne un large consensus. Compte tenu des nombreuses questions techniques soulevées, les commenter toutes m’éloignerait trop du cœur du débat. Je me limiterai donc aux principales questions. Je tiens à réaffirmer que l’harmonisation totale n’entraînera pas de réduction du niveau de protection des consommateurs. L’harmonisation totale ne vaudra que dans les domaines pour lesquels la directive prévoit cette harmonisation, c’est-à-dire, les domaines les plus pertinents pour le fonctionnement du marché unique. La Commission est disposée à envisager d’exclure du champ d’application de la proposition certains domaines qui n’affecteraient pas le marché unique. Dans ces domaines, les États membres pourront maintenir leurs dispositions nationales."@fr6 "Signor Presidente, ringrazio per i preziosi interventi pronunciati su questi tre temi. So che vi è un ampio terreno comune tra Parlamento e Commissione; consentitemi di rispondere ad alcune osservazioni avanzate nel corso del dibattito, indicando altresì la posizione della Commissione sugli emendamenti più importanti. Gli intermediari del credito devono andare soggetti unicamente alla supervisione nazionale; non saranno più previsti requisiti di registrazione. In linea generale, si potranno eliminare i provvedimenti per cui esiste già una legislazione: ad esempio, quelli sulla vendita porta a porta. Lo stesso vale per gli aspetti già presi in esame dal diritto civile nazionale, come ad esempio i provvedimenti che riguardano la ripresa di possesso e le sanzioni. Tuttavia, come ho già detto, questa direttiva intende pure offrire un alto livello di tutela dei consumatori nel settore del credito; non posso quindi accettare quegli emendamenti che finirebbero per abbassare il livello di tutela dei consumatori. Per quanto riguarda i piccoli prestiti o lo scoperto di conto, è possibile sottoporre le cooperative di credito ad un regime meno rigido, basato essenzialmente sulla comunicazione di informazioni. Provo sempre un grande interesse quando Sir Neil MacCormick ci narra le vicende dei cittadini del suo collegio elettorale ed in particolare la recente esperienza che ha vissuto nella sua circoscrizione. Sono certo che anche lui sarà felice di sapere che sono stato invitato nella mia città natale – Monasterevin, un piccolo centro rurale della contea di Kildare – per inaugurare, fra un paio di settimane, una cooperativa di credito; in quell’occasione mi propongo di ribadire questi concetti. Per quanto riguarda le ipoteche, la Commissione riconosce l’esistenza di numerosi problemi pratici e giuridici, legati principalmente al fatto che tali prestiti sono garantiti da ipoteche su beni immobili. Non dobbiamo però perdere di vista il fatto che un numero sempre maggiore di contratti di credito ai consumatori e di spese di consumo sono finanziati tramite prestiti garantiti da ipoteche su beni immobili, con i cosiddetti meccanismi di . I problemi giuridici connessi a tali contratti sono effettivamente complessi, ma il rischio che i consumatori offrano la propria casa come garanzia per effettuare spese di consumo merita l’attenzione del legislatore; misure di tutela dei consumatori sono quindi giustificate. Le questioni inerenti ai crediti garantiti da ipoteche vengono attualmente discusse dal gruppo del sul credito ipotecario, che presenterà una relazione preliminare nel giugno 2004. Nel formulare la propria proposta riveduta, la Commissione terrà conto pure dell’esito dei dibattiti di questo gruppo. A questo proposito desidero comunicare che la Commissione è pronta ad accettare il limite proposto; in tal modo i crediti il cui ammontare supera tale limite non rientrerebbero nel campo di applicazione della direttiva. Di regola, i crediti per tali importi sono garantiti da un’ipoteca. E’ stato espresso il timore che il regime proposto dalla Commissione per la responsabilità solidale possa provocare, in numerosi Stati membri, una sensibile riduzione del livello di tutela. La Commissione ribadisce che non è questo l’obiettivo delle misure proposte, e ritiene che la direttiva non debba compromettere i corrispondenti regimi nazionali. Passando alla direttiva sulle pratiche commerciali sleali, sono lieto di annunciare che la Commissione può accettare molti degli emendamenti proposti nella relazione dell’onorevole Ghilardotti, in qualche caso con lievi modifiche. Mi soffermerò adesso su quei settori in cui riscontriamo le più gravi difficoltà. In base alla proposta, qualsiasi pratica ingannevole o aggressiva rientra automaticamente nella definizione di pratica sleale prevista dal divieto generale. La Commissione non può quindi accogliere l’emendamento n. 32, per seguire il quale sarebbe necessario riapplicare alle pratiche ingannevoli o aggressive l’onere probatorio sottostante alla clausola generale di divieto; ne risulterebbe diminuita la certezza giuridica. Neppure l’emendamento n. 58 è accettabile, in quanto spezzerebbe il nesso tra l’articolo concernente le pratiche aggressive e l’onere della prova sotteso al divieto generale. La Commissione è disposta ad adeguare la definizione di consumatore-parametro, che deve servire per valutare l’impatto delle pratiche commerciali. Dopo le consultazioni, abbiamo scelto un approccio moderato alla comunicazione delle informazioni. La proposta si concentra sulle informazioni essenziali, ossia quelle la cui mancata disponibilità o assenza dal contesto potrebbe trarre in inganno. Alcune delle correzioni proposte sono accettabili, ma altre stravolgerebbero questo equilibrio, eliminando informazioni chiave oppure aggiungendo requisiti supplementari, costosi ma privi di reali vantaggi per i consumatori. Non sono perciò accettabili l’emendamento n. 46 e gli emendamenti dal n. 49 al n. 57. Le misure elencate nell’allegato sono state selezionate, perché non si possono definire sleali in ogni circostanza, e quindi si possono vietare in anticipo; esse però sono state individuate per mezzo dell’onere probatorio sottostante alla clausola generale, e quindi devono rientrare nel campo di applicazione della proposta. Sono contrario anche all’idea di una doppia base giuridica, che è stata ventilata da alcuni. So che alcuni oratori auspicano l’inclusione dell’articolo 153. L’articolo 153, paragrafo 1, contiene però un riferimento incrociato all’articolo 95, che fornisce la base giuridica per questo provvedimento legislativo; l’articolo 153, paragrafo 4, poi, si riferisce alla legislazione che si può impiegare solo in quei settori in cui l’armonizzazione è minima. Non è questa la nostra ambizione. Esorto perciò il Parlamento a seguire il progetto nonché ad accogliere il parere dei servizi giuridici del Parlamento il quale, da quanto mi risulta, coincide con il mio. In primo luogo, la cooperazione in materia di esecuzione. Su questo regolamento la Commissione accoglie tutti gli emendamenti presentati in seduta plenaria dalla relatrice, in quanto essi corrispondono al compromesso raggiunto al Consiglio, in vista di un’adozione in prima lettura del regolamento. Gli emendamenti che non rientrano nel pacchetto di compromesso non vengono sostenuti dalla Commissione. Prolungare le discussioni al di là del compromesso raggiunto con il Consiglio non ci consentirà di giungere ad una migliore applicazione delle norme di tutela dei consumatori; le imprese disoneste, viceversa, si vedrebbero offrire un margine di tempo più ampio per sfruttare l’assenza di un’effettiva cooperazione fra le autorità responsabili per l’esecuzione negli Stati membri. Il compromesso rappresenta un ragionevole punto di equilibrio fra le tradizioni degli Stati membri in materia di applicazione. In conclusione, mi sono soffermato solo su alcuni temi ed emendamenti specifici. Un elenco completo delle posizioni assunte dalla Commissione su ognuno degli emendamenti presentati alle tre relazioni trattate in questa discussione congiunta è in via di trasmissione al segretariato del Parlamento. Spero che esso venga incluso nel resoconto integrale della discussione congiunta. In questo dibattito, il problema più importante è stato la natura pubblica della rete che si vorrebbe istituire. La proposta della Commissione partiva dall’idea di base che solo le autorità pubbliche offrono garanzie adeguate dal punto di vista dell’efficienza e della riservatezza. In un piccolo numero di Stati membri si ottiene un’efficiente opera di esecuzione finanziando organizzazioni private di consumatori che agiscono in nome dell’interesse pubblico. L’emendamento n. 76 concilia egregiamente entrambe le tradizioni. Gli Stati membri in cui esiste una robusta tradizione di organizzazioni private di consumatori potrebbero delegare a queste ultime un elevato numero di casi transfrontalieri. Nei casi che comportano informazioni riservate o indagini di ampio respiro – in altre parole, nei casi che riguardano truffe più serie – si richiederà l’intervento di un’autorità pubblica. Il riferimento alla comitatologia è stato inserito su richiesta di quei deputati favorevoli alla delega da parte degli Stati membri. Lo Stato membro, cui un altro Stato membro impedisca di effettuare deleghe ad un organismo privato, avrà così una preziosa opportunità per sporgere reclami. L’emendamento n. 29, che elimina il paragrafo 2, lettera b) e c), dell’articolo 8, è assolutamente inaccettabile sia per il Consiglio che per la Commissione. Entrambi affermano che l’articolo 8, paragrafo 2, è un pacchetto e non può essere modificato; raccomando quest’approccio al Parlamento. Sono lieto di discutere oggi in questa sede la direttiva sul credito ai consumatori. Da quando la Commissione ha inviato questa proposta al Parlamento sono trascorsi un po’ più di 19 mesi, cioè un periodo appena più breve della gravidanza di un’elefantessa: non mi sorprende quindi che il relatore ci abbia presentato un documento così voluminoso. Sono certo che il relatore comprenderà se non accetto tutti i suoi emendamenti; sto cercando in ogni caso di adottare un approccio di compromesso nei confronti della sua posizione e della sua relazione. La Commissione europea può accogliere molti degli emendamenti proposti dalla commissione giuridica e per il mercato interno; alcuni possono essere accettati parzialmente, o con modifiche di lieve entità. Noto poi che, in questa seduta plenaria, sono stati presentati più di 200 emendamenti; questa circostanza, unita ai commenti che abbiamo udito dai diversi oratori, ci dimostra quanto sia ampio il ventaglio delle opinioni in materia. Ciò riflette, del resto, la varietà di approcci al problema del credito ai consumatori che si registra in seno all’Unione europea. Mi conforta tuttavia il vasto consenso creatosi sui due principali obiettivi: la garanzia di un alto livello di tutela e la formazione di un autentico mercato unico per il credito ai consumatori. Considerata la gran quantità di problemi tecnici che sono stati sollevati, non è opportuno che io mi soffermi su tutti; mi concentrerò invece su alcuni aspetti principali. Desidero ribadire che una completa armonizzazione non andrà a discapito del livello di tutela dei consumatori; tale armonizzazione si applicherà ai settori per cui la direttiva la prevede, ossia i settori più importanti per il funzionamento del mercato unico. La Commissione è disposta a escludere dalla direttiva i settori che non influiscono sul mercato unico: per tali settori, gli Stati membri possono conservare le proprie normative nazionali."@it9 ". Mr President, I thank you for your valuable interventions on these three issues. I know that there is much common ground between Parliament and the Commission. Allow me to respond to some of the points that have been made during the course of the debate and to indicate the Commission's position on the key amendments. Credit intermediaries should only be submitted to national supervision. Registration requirements would no longer be foreseen. Provisions already covered by existing legislation can in general be deleted; for instance, provisions on door-step selling. The same applies to matters covered by national civil law, such as the provisions on repossession and sanctions. However, as I said before, this directive also aims at guaranteeing a high level of protection for consumers in the area of credit. I cannot, therefore, accept amendments that would lead to a reduction in the level of consumer protection. Regarding small loans or overdrafts, it is possible to submit credit unions to a lighter regime principally based on the provision of information. I am always interested to hear Sir Neil MacCormick tell the stories of his constituents and his recent experience in his constituency. I am sure he would be happy to hear that I have been invited to my own home town of Monasterevin in County Kildare, a small country town, to open a credit union within the next couple of weeks, where I will be emphasising these points. On mortgages, the Commission recognises that there are a number of important practical and legal problems, principally related to the fact that such loans are secured by a mortgage on immovable property. We should not, however, lose sight of the fact that increasingly consumer spending and consumer credit arrangements are financed through loans secured by a mortgage on immovable property through so-called equity release mechanisms. The legal issues surrounding such contracts are indeed complicated, but the risks associated with consumers putting up their family home as collateral for consumer spending merit the attention of regulators and consumer protection provisions are warranted. Questions surrounding mortgage-backed credit are being discussed in the forum group on mortgage credit which is due to present a preliminary report in June 2004. The Commission will also take account of the discussions of this group in formulating its revised proposal. In this respect I also wish to note that the Commission is ready to accept the ceiling proposed. Credits for amounts above this ceiling would fall outside the scope of the directive. Typically, credits for such amounts typically are secured by a mortgage. Concerns have been expressed about the fact that the Commission's proposed regime on joint and several liability will lead to a significant reduction of protection in a number of Member States. The Commission confirms that this is not the intention and believes the directive should not undermine the relevant national regimes. Regarding the Directive on Unfair Commercial Practices, I am pleased to say that the Commission can accept many of the amendments proposed in Mrs Ghilardotti's report, subject to minor changes in some cases. I will therefore focus on the areas where the main difficulties arise. Under the proposal any practice which is misleading or aggressive automatically meets the criteria for unfair practice under the general prohibition. The Commission cannot therefore accept Amendment No 32 because this would require the tests of the general prohibition to be reapplied to misleading or aggressive practices. This would reduce legal certainty. Amendment No 58 is also not acceptable because it will break the connection between the Article on aggressive practices and the tests in the general prohibition. The Commission is prepared to adjust the specification of the benchmark consumer which would be used to assess the impact of commercial practices. Following our consultation we have taken a measured approach to the disclosure of information. The proposal focuses on the essential information which, if not given to consumers, or apparent from the context, is likely to mislead. While some of the proposed adjustments are acceptable, others would upset this balance either by removing key information or by adding extra requirements which would impose costs without bringing any real benefits to consumers. Amendments Nos 46 and 49 to 57 are therefore not acceptable. The measures in the Annex have been selected because they are not in all circumstances unfair and so can be prohibited up front. But they are arrived at by applying the tests of the general clause and must fall within the scope of the proposal. I am also against the idea of a double legal base which some people have proposed. I know that some speakers hope for the inclusion of Article 153. However Article 153(1), makes a cross-reference to Article 95, which is the legal base for this piece of legislation, and Article 153(4) refers to legislation which can only be used in areas where you have minimum harmonisation. That is not our ambition. I therefore urge Parliament to follow the draft and to follow the advice of Parliament's Legal Service which, I understand, is of the same view as me. Firstly, enforcement cooperation. On this regulation the Commission can accept all the amendments tabled in the plenary by the rapporteur as they reflect the compromise reached with the Council towards a first reading adoption of the regulation. Amendments that are not part of the compromise package are not supported by the Commission. Prolonging discussions beyond the compromise reached with the Council will not bring material improvements to our capacity to better enforce consumer protection rules. It would, however, provide rogue traders with more time to exploit the absence of effective cooperation between the enforcement authorities in the Member States. The compromise represents a reasonable balance between the enforcement traditions of the Member States. In conclusion, I only referred to a number of specific amendments or themes. A full listing of the Commission's position on each of the amendments on the three reports discussed in this joint debate is being made available to Parliament's secretariat and I trust this will be included in the verbatim report of proceedings for the joint debate. The most important question in these discussions has been the public nature of the network proposed. The thinking behind the Commission's proposal was that only public authorities can deliver adequate guarantees on effectiveness and confidentiality. In a minority of Member States effective enforcement is fulfilled by financing private consumer organisations to take action on behalf of the public interest. Amendment No 76 successfully reconciles both traditions. Those Member States with a strong tradition of private consumer bodies would be able to delegate a fair number of cross-border cases to them. In the cases which involve confidential information or which require significant investigation, in other words the most serious rogues, a public authority will be lacking. The reference to comitology was inserted at the request of those MEPs who support delegation by Member States. For a Member State prevented by another Member State from delegating to a private body, it provides a useful opportunity to air grievances. Amendment No 29, removing 8(2)(b) and 8(2)(c), will be completely unacceptable to Council and the Commission. Both have argued that 8(2) is a package and cannot be touched. I therefore commend that particular approach to the House. I am happy to be debating the Consumer Credit Directive here today. It is now a little over 19 months since the Commission sent this proposal to Parliament, just a few weeks less than the gestation period of the elephant, and I suppose it is not surprising therefore that we have this weighty tome from the rapporteur. I am sure the rapporteur will understand if I do not accept all of his amendments, although I am trying to adopt a compromise approach to his position and to his report. Many of the amendments proposed by the Committee on Legal Affairs and the Internal Market and discussed today can be accepted by the Commission. Some can be accepted partially or with limited changes. I also note that more than 200 amendments were tabled for this plenary sitting which, together with the comments from the various speakers, demonstrates that opinions are very divided. This reflects the divide in approach to consumer credit throughout the European Union. I am nevertheless heartened by the fact that on the two principal objectives, namely ensuring a high level of protection and the creation of a genuine single market for consumer credit, there is a broad consensus. Given the number of technical issues that have been raised, it would lead me too far astray to comment on all of them. I will therefore focus on some of the main issues. I wish to reiterate that full harmonisation will not lead to a reduction in the level of consumer protection. Full harmonisation will apply to the areas for which the directive provides for such harmonisation, namely those areas most relevant to the operation of the single market. The Commission is willing to consider excluding areas from the scope of the proposal that would not affect the single market. For these areas, Member States can maintain their national provisions."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, ik dank u voor uw waardevolle interventies inzake deze drie kwesties. Ik weet dat het Parlement en de Commissie het op veel punten eens zijn. Staat u me toe te reageren op een aantal van de punten die tijdens het debat aan de orde zijn gebracht, en het standpunt van de Commissie over de belangrijkste amendementen aan te geven. Kredietbemiddelaars dienen uitsluitend aan nationaal toezicht te worden onderworpen. Eisen ten aanzien van de registratie zijn dan niet langer aan de orde. Bepalingen die reeds onder de bestaande wetgeving vallen, zoals bepalingen inzake huis-aan-huisverkoop, kunnen veelal worden geschrapt. Hetzelfde geldt voor zaken die onder het nationale civiel recht vallen, zoals de bepalingen inzake terugneming van goederen en sancties. Maar zoals ik al eerder zei, is deze richtlijn ook bedoeld om een hoog niveau van consumentenbescherming te garanderen op het gebied van krediet. Daarom kan ik amendementen die tot een lager niveau van consumentenbescherming leiden, niet aanvaarden. Wat betreft kleine leningen of saldo-overschrijdingen, is het mogelijk kredietverenigingen te onderwerpen aan minder zware regels die voornamelijk zijn gebaseerd op de verstrekking van informatie. Ik hoor Sir Neil MacCormick altijd graag vertellen over zijn kiezers en zijn recente ervaringen in zijn kiesdistrict. Het zal hem deugd doen te horen dat ik ben uitgenodigd om één dezer weken in mijn eigen woonplaats Monasterevin, een kleine plattelandsstad in County Kildare, een kredietvereniging te openen. Ik zal deze punten daar nadrukkelijk naar voren brengen. Wat hypotheken betreft, erkent de Commissie dat er belangrijke praktische en juridische problemen bestaan, vooral in verband met het feit dat dergelijke leningen door een hypotheek op onroerend goed worden gewaarborgd. We moeten echter niet uit het oog verliezen dat consumentenuitgaven en consumentenkredietvoorzieningen steeds vaker worden gefinancierd door middel van een lening die wordt gewaarborgd door een hypotheek op onroerend goed via zogenaamde overwaardeconstructies. De juridische kwesties rond dergelijke contracten zijn inderdaad ingewikkeld, maar de gevaren in verband met consumenten die hun eigen huis inzetten als onderpand van consumentenuitgaven, verdienen de aandacht van wetgevers en bepalingen inzake consumentenbescherming zijn gewenst. Vragen over door een hypotheek gewaarborgde kredieten worden besproken in de forumgroep inzake hypotheekleningen die in juni 2004 met een tussenrapportage komt. De Commissie neemt de besprekingen van deze forumgroep ook mee als zij haar herziene voorstel opstelt. In dit verband merk ik ook op dat de Commissie bereid is het voorgestelde plafond te aanvaarden. Leningen voor bedragen boven dit plafond vallen dan buiten de werkingssfeer van de richtlijn. Dergelijke leningen worden doorgaans gewaarborgd door een hypotheek. Men is bezorgd dat de door de Commissie voorgestelde regelgeving inzake hoofdelijke aansprakelijkheid in een aantal lidstaten tot een veel lager niveau van bescherming zal leiden. De Commissie garandeert dat dit niet de bedoeling is en is van mening dat de richtlijn de relevante nationale regelgeving niet ondermijnt. Wat betreft de richtlijn oneerlijke handelspraktijken, kan ik tot mijn vreugde meedelen dat de Commissie veel van de in het verslag van mevrouw Ghilardotti voorgestelde amendementen kan aanvaarden, mits enkele kleine wijzigingen worden aangebracht. Ik zal me daarom beperken tot de gebieden waar de voornaamste problemen zich voordoen. Op grond van het voorstel voldoet elke misleidende of agressieve praktijk automatisch aan de criteria voor oneerlijke praktijken volgens het algemene verbod. Om deze reden kan de Commissie amendement 32 niet aanvaarden, omdat dat tot gevolg zou hebben dat de criteria van het algemene verbod opnieuw moeten worden toegepast op misleidende of agressieve praktijken, en dat gaat ten koste van de rechtszekerheid. Amendement 58 is ook niet aanvaardbaar, omdat daarmee het verband tussen het artikel over agressieve praktijken en de criteria van het algemene verbod verdwenen is. De Commissie is bereid de specificatie van de standaardconsument, bedoeld om het effect van handelspraktijken te beoordelen, aan te passen. Naar aanleiding van ons overleg hebben we de informatievoorschriften zorgvuldig overwogen. Het voorstel is gericht op essentiële informatie die waarschijnlijk misleidend is als deze voor consumenten wordt achtergehouden of als deze niet blijkt uit de context. Enkele van de voorgestelde wijzigingen zijn aanvaardbaar, maar een aantal ervan zou het evenwicht verstoren doordat er belangrijke informatie wordt geschrapt of doordat er extra eisen worden toegevoegd die tot hogere kosten leiden zonder dat consumenten er echt voordeel bij hebben. De amendementen 46 en 49 tot en met 57 zijn dus niet aanvaardbaar. De maatregelen in de bijlage zijn gekozen omdat ze niet onder alle omstandigheden oneerlijk zijn en dus zonder meer kunnen worden verboden. Maar deze maatregelen komen tot stand door toepassing van de criteria van de algemene clausule en moeten binnen de werkingssfeer van het voorstel vallen. Ik ben ook tegen het idee van een dubbele rechtsgrond, wat sommigen hebben voorgesteld. Ik weet dat enkele sprekers hopen dat artikel 153 wordt opgenomen. In artikel 153, lid 1, wordt echter verwezen naar artikel 95, dat de rechtsgrond is voor deze regelgeving, en artikel 153, lid 4, verwijst naar wetgeving die uitsluitend kan worden gebruikt op terreinen waar nauwelijks sprake is van harmonisatie. Dat is niet wat we willen. Daarom dring ik er bij het Parlement op aan om het ontwerpvoorstel aan te houden en het advies op te volgen van de Juridische dienst van het Parlement, die, naar ik begrijp, dezelfde mening is toegedaan als ik. Het eerste punt is de samenwerking op het gebied van de handhaving. Ten aanzien van deze verordening kan de Commissie alle amendementen die tijdens de vergadering door de rapporteur zijn ingediend aanvaarden, aangezien ze een neerslag zijn van het compromis met de Raad, gericht op aanname van de verordening in eerste lezing. De amendementen die geen onderdeel uitmaken van het compromispakket steunt de Commissie niet. Door te blijven praten over zaken die vallen buiten het bestek van het met de Raad overeengekomen compromis, komen we niet tot noemenswaardige verbeteringen in de handhaving van de regels inzake consumentenbescherming. Het biedt malafide handelaars echter wel meer tijd om het ontbreken van een effectieve samenwerking tussen de handhavingsinstanties in de lidstaten uit te buiten. Het compromis biedt een redelijk evenwicht tussen de handhavingstradities van de verschillende lidstaten. Tot slot wijs ik er nogmaals op dat ik me slechts over een aantal specifieke amendementen heb gebogen. Een volledig overzicht van het standpunt van de Commissie over elk van de amendementen op de drie verslagen die tijdens dit gecombineerd debat zijn besproken, is via het secretariaat van het Parlement verkrijgbaar en ik ga ervan uit dat dit ook bij het volledig verslag van het gecombineerd debat wordt gevoegd. De belangrijkste vraag bij deze discussies is het publieke karakter van het voorgestelde netwerk. De redenering achter het voorstel van de Commissie was dat alleen overheidsinstanties toereikende garanties kunnen bieden ten aanzien van de doeltreffendheid en vertrouwelijkheid. In een minderheid van de lidstaten wordt een doeltreffende handhaving bereikt door particuliere consumentenorganisaties te financieren zodat zij in het algemeen belang kunnen handelen. In amendement 76 worden beide tradities gecombineerd. In de lidstaten met een sterke traditie van particuliere consumentenorganisaties kan een groot aantal grensoverschrijdende gevallen aan deze organisaties worden gedelegeerd. In gevallen waarbij vertrouwelijke informatie een rol speelt of waarbij grondig onderzoek vereist is, met andere woorden, de grootste malafide handelaars, is het ontbreken van een overheidsinstantie een gemis. De verwijzing naar comitologie is toegevoegd op verzoek van de Parlementsleden die voor delegering door de lidstaten zijn. Voor een lidstaat die door toedoen van een andere lidstaat een geval niet aan een particuliere organisatie kan delegeren, biedt comitologie de mogelijkheid om bezwaren te ventileren. Als artikel 8, lid 2, letters b) en c) uit amendement 29 worden geschrapt, is dit amendement volstrekt onaanvaardbaar voor de Raad en de Commissie. Beide hebben erop gewezen dat artikel 8, lid 2, een pakket is dat intact moet blijven. Ik beveel het Parlement dan ook aan het als zodanig te benaderen. Ik ben blij dat we hier vandaag debatteren over de richtlijn inzake consumentenkrediet. Het is nu ruim negentien maanden geleden dat de Commissie dit voorstel naar het Parlement zond, wat maar een paar weken minder is dan de drachttijd van de olifant, en het is dan ook niet zo verbazingwekkend dat de rapporteur met zo’n lijvig verslag is gekomen. Ik weet zeker dat de rapporteur begrijpt dat ik niet al zijn amendementen kan aanvaarden, hoewel ik zijn standpunt en zijn verslag benader met het streven om tot een compromis te komen. De Commissie kan veel van de amendementen die de Commissie juridische zaken en interne markt heeft voorgesteld en die vandaag aan de orde komen, aanvaarden. Een aantal ervan kan gedeeltelijk of met kleine aanpassingen worden aanvaard. Ik merk tevens op dat er voor deze vergadering meer dan tweehonderd amendementen waren ingediend. Samen met het commentaar van de diverse sprekers geeft dit wel aan dat de meningen zeer verdeeld zijn. Het is een weerspiegeling van de verschillen in de benadering van consumentenkrediet door de verschillende lidstaten. Desalniettemin schep ik moed uit het feit dat er een brede consensus bestaat ten aanzien van de twee voornaamste doelstellingen, namelijk een hoog niveau van bescherming en een echte interne markt voor consumentenkrediet. Gezien het grote aantal technische kwesties dat aan de orde is geweest, kan ik niet op elk punt ingaan. Ik zal me dan ook beperken tot een aantal hoofdpunten. Ik herhaal nogmaals dat volledige harmonisatie niet tot een verlaging van het niveau van consumentenbescherming leidt. Volledige harmonisatie heeft betrekking op de gebieden waarvoor de richtlijn in een dergelijke harmonisatie voorziet, namelijk de gebieden die het belangrijkst zijn voor de werking van de interne markt. De Commissie is bereid te overwegen om gebieden die niet van invloed zijn op de interne markt, buiten de werkingssfeer van het voorstel te plaatsen. Voor deze gebieden kunnen de lidstaten dan hun nationale bepalingen blijven hanteren."@nl2 ". Senhor Presidente, agradeço as suas intervenções muito válidas sobre estas três questões. Sei que o Parlamento e a Comissão estão de acordo em muitos aspectos. Gostaria de responder a algumas observações formuladas no decurso do debate e de indicar a posição da Comissão relativamente às principais alterações. Os intermediários de crédito só estarão sujeitos à supervisão nacional. Deixará de estar prevista a obrigação de registo. As disposições já abrangidas pela legislação existente de um modo geral poderão ser eliminadas; por exemplo, as disposições relativas à venda porta a porta. O mesmo se aplica às questões abrangidas pela lei civil nacional, tais como as disposições sobre recuperação dos bens e sanções. Porém, como o disse já, esta directiva destina-se também a garantir um elevado nível de protecção dos consumidores no domínio do crédito. Não posso, portanto, aceitar alterações que reduziriam o nível de protecção dos consumidores. No que se refere aos pequenos empréstimos ou levantamentos a descoberto, é possível aplicar às cooperativas de crédito um regime menos rigoroso, baseado principalmente na prestação de informação. Oiço sempre com interesse as histórias de Sir Neil MacCormick sobre os seus eleitores e as suas experiências recentes no seu círculo eleitoral. Estou certo de que gostará de saber que fui convidado a ir à minha cidade natal, Monasterevin, em County Kildare, uma pequena cidade rural, para inaugurar dentro de algumas semanas uma cooperativa de crédito, o que me proporcionará a ocasião de sublinhar estes aspectos. No que se refere às hipotecas, a Comissão reconhece que há vários problemas práticos e jurídicos importantes, que se relacionam principalmente com o facto de que esses empréstimos são garantidos por uma hipoteca sobre bens imobiliários. Contudo, não podemos esquecer o facto de que o crédito ao consumo e o crédito ao consumidor é financiado com uma frequência crescente por empréstimos garantidos por uma hipoteca sobre um bem imobiliário, através dos chamados mecanismos de “ ”. Efectivamente, as questões jurídicas colocadas por esses contratos são complicadas, mas os riscos associados ao facto de os consumidores oferecerem como garantia de crédito ao consumo a sua residência familiar merecem a atenção dos reguladores e justifica-se que sejam estabelecidas disposições de protecção do consumidor. As questões colocadas pelo crédito concedido com base em hipotecas estão a ser discutidas no grupo de debate sobre crédito hipotecário, que deverá apresentar um relatório preliminar em Junho de 2004. A Comissão terá também em conta os debates desse grupo na formulação da sua proposta revista. Gostaria ainda de observar que a Comissão está disposta a aceitar o limite máximo proposto. O crédito de montante superior a esse limite máximo fica de fora do âmbito de aplicação da directiva. Normalmente o crédito nesses montantes é garantido por uma hipoteca. Houve quem se mostrasse preocupado com a possibilidade de que o regime de responsabilidade conjunta e solidária proposto pela Comissão venha a estar na origem de uma redução significativa da protecção em vários Estados-Membros. A Comissão confirma que não é essa a sua intenção e julga que a directiva não prejudicará os regimes nacionais relevantes. No que se refere à Directiva relativa às práticas comerciais desleais, congratulo-me por poder anunciar que a Comissão aceita muitas das alterações apresentadas no relatório da senhora deputada Ghilardotti, sob reserva de pequenas modificações, nalguns casos. Portanto, concentrar-me-ei nos domínios em que surgem as principais dificuldades. Nos termos da proposta, todas as práticas comerciais enganosas ou agressivas satisfazem os critérios que definem as práticas comerciais desleais abrangidas pela proibição geral. Portanto, a Comissão não pode aceitar a alteração 32, que exigiria que as práticas enganosas ou agressivas fossem reexaminadas para verificar se satisfazem as condições da proibição geral, o que reduziria as certezas legais. A alteração 58 também não pode ser aceite, porque desfaz a ligação entre o artigo sobre as práticas agressivas e as condições da proibição geral. A Comissão está disposta a adaptar a definição de “consumidor médio”, que será utilizada para avaliar o impacto das práticas comerciais. Na sequência da nossa consulta, adoptámos uma abordagem prudente relativamente à divulgação de informação. A proposta centra-se na informação essencial que, caso não seja prestada ao consumidor ou não seja evidente no contexto, poderá configurar uma prática enganosa. Se algumas das adaptações propostas são aceitáveis, outras arriscar-se-iam a alterar este equilíbrio, subtraindo informação essencial ou acrescentando exigências suplementares que imporiam custos, sem proporcionar verdadeiros benefícios ao consumidor. Portanto, as alterações 46 e 49 a 57 não podem ser aceites. As medidas que constam do Anexo foram seleccionadas porque são consideradas desleais em qualquer circunstância e, portanto, podem ser proibidas . Foram determinadas aplicando as condições da cláusula de proibição geral e devem cair no âmbito de aplicação da proposta. Oponho-me também à ideia de uma dupla base jurídica, proposta por algumas pessoas. Sei que alguns dos intervenientes no debate esperam que seja incluído o artigo 153º. Porém, o nº 1 do artigo 153º faz referência ao artigo 95º, que é a base jurídica deste texto legislativo, e o nº 4 do artigo 153º refere-se a legislação que só é aplicável em domínios em que exista uma harmonização mínima. Não é essa a nossa ambição. Portanto, convido o Parlamento a ater-se à proposta e a seguir o conselho do Serviço Jurídico do Parlamento que, tanto quanto sei, tem a mesma opinião do que eu. Em primeiro lugar, no que se refere à cooperação na aplicação da legislação. Relativamente a este regulamento, a Comissão pode aceitar todas as alterações apresentadas em plenário pelo relator, uma vez que reflectem o compromisso alcançado com o Conselho com vista à adopção do regulamento em primeira leitura. A Comissão não apoia as alterações que não fazem parte do pacote de compromisso. Prolongar as discussões para além do compromisso alcançado com o Conselho em nada contribuirá para melhorar a nossa capacidade de aplicação das regras de defesa do consumidor. Porém, daria mais tempo aos comerciantes desonestos para tirarem partido da inexistência de uma cooperação eficaz entre as autoridades nacionais responsáveis pela aplicação da legislação. O compromisso constitui um equilíbrio razoável entre as tradições de aplicação da legislação dos Estados-Membros. Concluirei observando que me referi apenas a algumas alterações e temas específicos. Será disponibilizada ao Secretariado do Parlamento uma lista completa das posições da Comissão sobre todas as alterações aos três relatórios discutidos neste debate conjunto que, segundo espero, será incluída no relato integral das sessões relativo ao debate conjunto. A questão mais importante colocada nestas discussões foi a do carácter público da rede proposta. A ideia subjacente à proposta da Comissão era a de que só as autoridades públicas podem prestar garantias adequadas em matéria de eficácia e confidencialidade. Numa minoria de Estados-Membros, a aplicação efectiva da legislação é garantida através do financiamento de associações privadas de consumidores que actuam em nome do interesse público. A alteração 76 concilia eficazmente as duas tradições. Os Estados-Membros com uma tradição forte no domínio das associações privadas de consumidores poderão delegar nessas associações um número importante de casos transfronteiriços. Nos casos que implicam informações confidenciais ou que exigem uma investigação importante, ou seja, os casos em que a desonestidade é mais grave, será necessária a intervenção de uma autoridade pública. A referência à comitologia foi inserida a pedido dos eurodeputados que apoiam a delegação de poderes por parte dos Estados-Membros. Permite que um Estado-Membro que é impedido por outro Estado-Membro de delegar autoridade num organismo privado tenha oportunidade de apresentar as suas queixas. A alteração 29, que elimina o nº 2, alíneas b) e c), do artigo 8º, não pode de modo alguma ser aceite pelo Conselho e pela Comissão. As duas instituições declararam já que o nº 2 do artigo 8º é um “pacote” que não pode ser alterado. Portanto, recomendo à Assembleia que tome a mesma posição. Congratulo-me por debater aqui hoje a Directiva relativa ao crédito aos consumidores. Passaram já um pouco mais de 19 meses desde que a Comissão enviou esta proposta ao Parlamento, ou seja, só menos algumas semanas do que o período de gestação de um elefante, portanto não é de estranhar que tenhamos recebido do relator este pesado volume. Estou certo de que o relator compreenderá que eu não aceite todas as suas alterações, apesar de ter tentado adoptar uma abordagem de compromisso relativamente à sua posição e ao seu relatório. Muitas das alterações propostas pela Comissão dos Assuntos Jurídicos e do Mercado Interno e discutidas hoje podem ser aceites pela Comissão. Constato também que foram apresentadas a esta sessão plenária mais de 200 alterações, o que, juntamente com os comentários de vários oradores, demonstra que as opiniões estão muito divididas. Essas divergências reflectem as diferentes abordagens do crédito ao consumo adoptadas na União Europeia. No entanto, estou satisfeito por verificar que há um consenso alargado no que se refere aos dois objectivos principais, a saber, assegurar um elevado nível de protecção e criar um genuíno mercado único de crédito aos consumidores. Atendendo ao número de questões técnicas que foram colocadas, levaria muito tempo a comentá-las a todas. Portanto, concentrar-me-ei nalgumas das mais importantes. Gostaria de insistir em que a harmonização plena não reduzirá o nível de protecção dos consumidores. A harmonização plena aplicar-se-á aos domínios em que essa harmonização está prevista na directiva, nomeadamente os domínios mais relevantes para o funcionamento do mercado único. A Comissão está disposta a ter em conta a possibilidade de excluir do âmbito de aplicação da proposta domínios que não afectem o mercado único. Nesses domínios os Estados-Membros podem manter as suas disposições nacionais."@pt11 ". Herr talman! Jag tackar för era värdefulla inlägg i dessa tre frågor. Jag vet att parlamentet och kommissionen delar många åsikter. Tillåt mig att svara på vissa av de punkter som har framförts under debattens gång och ange kommissionens inställning till de viktigaste ändringsförslagen. Kreditförmedlare skall endast underställas nationell tillsyn. Registreringskrav föreskrivs inte längre. Bestämmelser som redan täcks av befintlig lagstiftning kan i regel utgå, t.ex. bestämmelser om hemförsäljning. Samma sak gäller de frågor som täcks av nationell lagstiftning, t.ex. bestämmelser om återtagande och påföljder. Som jag sade tidigare, är syftet med direktivet också att garantera en hög skyddsnivå för konsumenterna inom kreditområdet. Jag kan därför inte godta ändringsförslag som skulle leda till en sänkt konsumentskyddsnivå. I fråga om små lån och övertrasseringar, är det möjligt att ha ett enklare system för kreditföreningar som främst bygger på lämnande av information. Jag är alltid intresserad av att höra sir Neil MacCormick berätta om medborgarna i hans valkrets och hans senaste erfarenheter därifrån. Jag är säker på att det kommer att glädja honom att få höra att jag blivit inbjuden till min egen hemstad Monasterevin, en liten landsortsstad i grevskapet Kildare, för att inviga en kreditförening inom de närmaste veckorna, där jag kommer att betona dessa punkter. I fråga om hypotekslån erkänner kommissionen att det finns ett antal viktiga praktiska och rättsliga problem, framför allt på grund av att säkerheten för sådana lån är en inteckning i fast egendom. Vi får dock inte glömma att konsumtionsutgifter och konsumenternas kreditarrangemang i allt högre grad finansieras genom lån med säkerhet i inteckningar i fast egendom genom så kallad omläggning av lån. De rättsliga frågor som omger sådana kontrakt är verkligen komplicerade, men riskerna med att konsumenter ställer sina familjehem som säkerhet för konsumtionsutgifter förtjänar lagstiftarnas uppmärksamhet, och det krävs bestämmelser som skyddar konsumenterna. Frågor om hypotekskrediter diskuteras i forumgruppen för hypotekskrediter, som skall lägga fram en preliminär rapport i juni 2004. Kommissionen kommer också att ta hänsyn till diskussionerna i denna grupp när den utarbetar sitt reviderade förslag. I detta avseende vill jag också konstatera att kommissionen är redo att godta det föreslagna taket. Krediter för belopp ovanför taket faller utanför direktivets omfattning. Vanligen ställs en inteckning som säkerhet för krediter för sådana belopp. Oro har uttryckts över att kommissionens föreslagna system med solidariskt ansvar kommer att leda till en betydande minskning av skyddet i ett antal medlemsstater. Kommissionen bekräftar att detta inte är dess avsikt, och anser att direktivet inte kommer att undergräva de berörda nationella systemen. I fråga om direktivet om otillbörliga affärsmetoder gläder det mig att konstatera att kommissionen kan godta många av de ändringar som föreslås i Fiorella Ghilardottis betänkande, i vissa fall efter smärre ändringar. Jag kommer därför att inrikta mig på de områden där de största svårigheterna uppkommer. Enligt förslaget uppfyller alla affärsmetoder som är missledande eller aggressiva automatiskt villkoren för otillbörliga affärsmetoder enligt det generella förbudet. Kommissionen kan därför inte godta ändringsförslag 32, eftersom det skulle göra att kriterierna för det generella förbudet på nytt måste tillämpas på missledande eller aggressiva affärsmetoder. Detta skulle minska rättssäkerheten. Ändringsförslag 58 är inte heller godtagbart, eftersom det kommer att bryta sambandet mellan artikeln om aggressiva affärsmetoder och kriterierna i det generella förbudet. Kommissionen är beredd att anpassa specificeringen av den typiska konsument som skall användas för att bedöma effekten av affärsmetoder. Till följd av vårt samråd har vi intagit en balanserad ståndpunkt till utlämnande av information. Förslaget är inriktat på den väsentliga information som, om den inte lämnas till konsumenterna eller är uppenbar av sammanhanget, tenderar att vara missledande. Medan somliga av de föreslagna ändringarna är godtagbara, skulle andra störa denna balans genom att antingen avlägsna viktig information eller genom att påföra extra krav som skulle förorsaka kostnader utan att ge konsumenterna några verkliga fördelar. Ändringsförslagen 46 och 49 till 57 är därför inte godtagbara. Åtgärderna i bilagan har valts eftersom de inte under alla omständigheter är otillbörliga och därför kan förbjudas i förväg. Men de uppnås genom tillämpning av kriterierna i generalklausulen och måste falla inom förslagets räckvidd. Jag är också emot idén med en dubbel rättslig grund som vissa personer har föreslagit. Jag vet att vissa talare hoppas på att artikel 153 skall införlivas. Emellertid finns det en korshänvisning i artikel 153.1 till artikel 95, som är den rättsliga grunden för denna lagstiftning, och i artikel 153.4 hänvisas det till lagstiftning som endast kan användas inom områden där det finns minimal harmonisering. Detta är inte vår ambition. Jag uppmanar därför parlamentet att följa utkastet till direktiv, och att följa rådet från parlamentets rättstjänst som, såvitt jag vet, är av samma åsikt som jag. För det första tillsynssamarbetet. I denna förordning kan kommissionen godta alla ändringsförslag som föredraganden lagt fram i kammaren, eftersom de återspeglar den kompromiss som nåtts med rådet om ett antagande vid första behandlingen av förordningen. De ändringsförslag som inte ingår i kompromisspaketet stöds inte av kommissionen. Att dra ut på diskussionerna bortom den kompromiss som nåtts med rådet kommer inte att medföra några väsentliga förbättringar av vår förmåga att bättre genomdriva konsumentskyddsreglerna. Det skulle emellertid ge oseriösa handlare mer tid att utnyttja avsaknaden av effektivt samarbete mellan medlemsstaternas tillsynsmyndigheter. Kompromissen utgör en rimlig jämvikt mellan tillsynstraditionerna i medlemsstaterna. Avslutningsvis vill jag säga att jag endast tagit upp ett antal specifika ändringsförslag eller teman. En fullständig förteckning över kommissionens ståndpunkt i fråga om vart och ett av ändringsförslagen i de tre betänkanden som diskuteras vid denna gemensamma debatt skall överlämnas till parlamentets sekretariat, och jag är övertygad om att denna förteckning kommer att inbegripas i det fullständiga förhandlingsreferatet från den gemensamma debatten. Den viktigaste frågan i dessa diskussioner har varit det föreslagna nätverkets offentliga karaktär. Tanken bakom kommissionens förslag var att endast offentliga myndigheter kan ge tillräckliga garantier om effektivitet och konfidentialitet. I en minoritet av medlemsstaterna utförs den faktiska tillsynen genom finansiering av privata konsumentorganisationer som handlar på det allmännas vägnar. Ändringsförslag 76 är en framgångsrik sammanjämkning av båda traditionerna. De medlemsstater som har en stark tradition av privata konsumentorgan kommer att kunna delegera en stor del av de gränsöverskridande fallen till dessa. I fall som involverar konfidentiell information eller som kräver omfattande utredningar, med andra ord de värsta skurkarna, kommer en offentlig myndighet att saknas. Hänvisningen till kommittéförfarandet infördes på begäran av de parlamentsledamöter som stöder delegation av medlemsstaterna. För en medlemsstat som av en annan medlemsstat förhindras att delegera till ett privat organ, ger det ett användbart sätt att framföra klagomål. Ändringsförslag 29, genom vilket punkterna 8.2 (b) och 8.2 (c) stryks, kommer att vara helt oacceptabelt för rådet och kommissionen. Båda har hävdat att punkt 8.2 är ett paket och inte får röras. Jag rekommenderar därför just denna inställning till parlamentet. Jag är glad att få debattera direktivet om konsumentkrediter här i dag. Det är nu litet mer än 19 månader sedan kommissionen skickade sitt förslag till parlamentet, bara några veckor kortare än elefantens dräktighetstid, och jag antar att det därför inte är överraskande att vi har fått detta digra verk från föredraganden. Jag är säker på att fördraganden kommer att förstå om jag inte godtar alla hans ändringsförslag, även om jag försöker att anlägga en försonlig attityd till hans ståndpunkt och till hans betänkande. Många av de ändringar som föreslås av utskottet för rättsliga frågor och den inre marknaden och som diskuteras i dag kan godtas av kommissionen. Somliga av dem kan delvis godtas eller godtas med begränsade ändringar. Jag noterar också att över 200 ändringsförslag lagts fram för detta plenarsammanträde, vilket tillsammans med kommentarerna från olika talare, visar att åsikterna är mycket skilda. Detta återspeglar de skilda strategierna för konsumentkrediter inom den Europeiska unionen. Det gläder mig icke desto mindre att det finns ett brett samförstånd om två av huvudmålen, nämligen att garantera en hög skyddsnivå och skapa en verklig inre marknad för konsumentkrediter. Med hänsyn till de många tekniska frågor som har rests, skulle jag komma alltför mycket på villovägar om jag kommenterade samtliga av dem. Jag skall därför koncentrera mig på vissa av huvudfrågorna. Jag vill upprepa att en fullständig harmonisering inte kommer att leda till en sänkt konsumentskyddsnivå. En fullständig harmonisering kommer att gälla de områden för vilka direktivet föreskriver sådan harmonisering, nämligen de områden som är mest relevanta för en fungerande inre marknad. Kommissionen är villig att överväga att undanta områden från förslagets räckvidd som inte skulle påverka den inre marknaden. På dessa områden kan medlemsstaterna behålla sina nationella bestämmelser."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Byrne,"10,3 "Commission"10,3 "a priori"11 "credit union"1 "credit unions"1 "equity release"11,9 "forum"9

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph