Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2004-04-01-Speech-4-159"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20040401.3.4-159"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
Le rapport Oostlander qui évalue "les progrès réalisés par la Turquie sur la voie de l’adhésion" est bien obligé d’aligner les jugements négatifs sur chaque point particulier, mais ne se résout pas à donner une conclusion globale qui soit négative. Si l’on ne veut pas rediriger la Turquie vers un partenariat privilégié, comme je l’ai proposé dans mon intervention au cours du débat, où est l’issue?
Le rapport Oostlander montre timidement une direction inattendue: la réforme interne des politiques et des institutions de l’Union elle-même (voir considérant G et paragraphe 36). Cette idée mérite considération, d’autant qu’elle peut se rapprocher d’une suggestion que nous avons faite nous-mêmes par le passé: une Europe à géométrie variable accueillerait plus facilement la Turquie comme partenaire, car elle établirait des relations libres entre pays souverains, et ne conduirait pas à des situations explosives de subordination à un système de décisions supranational dans lequel la Turquie pèserait d’un poids très lourd.
Malheureusement, le rapport Oostlander, après avoir esquissé quelques pas dans cette voie, repart dans la mauvaise direction, puisqu’il propose comme solution à tous les problèmes... le renforcement du système supranational, par l’adoption de l’actuel projet de constitution européenne. Les fédéralistes tournent en rond."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Oostlander-betænkningen, som evaluerer "Tyrkiets fremskridt mod tiltrædelse", er naturligvis tvunget til at give negative vurderinger af hvert enkelt punkt, men bekvemmer sig ikke til at give en samlet negativ konklusion. Hvis vi ikke ønsker at omdirigere Tyrkiet mod et privilegeret partnerskab, som jeg foreslog i mit indlæg i forhandlingen, hvad gør vi så?
Oostlander-betænkningen peger forsigtigt i en uventet retning, nemlig den interne reform af selve Unionens politikker og institutioner (se betragtning G og punkt 36). Denne idé fortjener overvejelse, ikke mindst fordi den kan nærme sig et forslag, som vi selv har stillet før, nemlig at et Europa med variabel geometri lettere ville kunne tage imod Tyrkiet som partner, fordi det kunne etablere frie relationer mellem suveræne lande og ikke ville føre til eksplosive situationer, hvor man var underlagt et overstatsligt beslutningssystem, i hvilket Tyrkiet ville veje meget tungt.
Desværre fortsætter Oostlander-betænkningen efter at have taget flere skridt ad denne vej igen i den forkerte retning, eftersom den som løsning på alle disse problemer foreslår ... at styrke det overstatslige system ved at vedtage det nuværende udkast til europæisk forfatning. Føderalisterne går i ring."@da1
"Der Bericht Oostlander, der „die Fortschritte der Türkei auf dem Weg zum Beitritt“ bewertet, ist wohl oder übel gezwungen, zu jedem einzelnen Punkt negative Urteile aufzuführen, doch kann er sich nicht dazu durchringen, ein generelles negatives Urteil zu fällen. Wenn man die Türkei nicht wieder auf eine privilegierte Partnerschaft orientieren will, wie ich dies in meinem Beitrag während der Aussprache vorgeschlagen habe, worin soll dann der Ausweg bestehen?
Der Bericht Oostlander weist zaghaft in eine unerwartete Richtung: die interne Reform der Politiken und Institutionen der Union selbst (siehe Erwägung G und Ziffer 36). Diese Idee verdient nähere Betrachtung, zumal sie einem Vorschlag nahe kommen könnte, den wir selbst vor einiger Zeit gemacht haben: Ein Europa mit variabler Geometrie könnte die Türkei leichter als Partner akzeptieren, denn es würde freie Beziehungen zwischen souveränen Ländern herstellen und nicht zu explosiven Situationen der Unterordnung unter ein supranationales Entscheidungssystem führen, innerhalb dessen die Türkei ein zu großes Gewicht hätte.
Leider schlägt der Bericht Oostlander, nachdem er einige Schritte in diese Richtung gegangen ist, wieder die falsche Richtung ein, denn er schlägt als Lösung für alle Probleme … die Verstärkung des supranationalen Systems durch die Annahme des gegenwärtigen Entwurfs einer europäischen Verfassung vor. Die Föderalisten drehen sich im Kreis."@de7
"Η έκθεση Oostlander που αξιολογεί “την πρόοδο της Τουρκίας στον δρόμο προς την ένταξη” είναι υποχρεωμένη να κάνει αρνητικές κρίσεις για κάθε σημείο ξεχωριστά, αλλά δεν δίνει ένα γενικό αρνητικό συμπέρασμα. Εάν δεν θέλουμε να κατευθύνουμε ξανά την Τουρκία προς μια προνομιακή εταιρική σχέση, όπως πρότεινα στην παρέμβαση μου στην αρχή της συζήτησης, τότε ποια είναι η λύση;
Η έκθεση Oostlander κινείται επιφυλακτικά προς μια αναπάντεχη κατεύθυνση: την εσωτερική μεταρρύθμιση των πολιτικών και των οργάνων της ίδιας της Ευρωπαϊκής Ένωσης (βλ. αιτιολογική σκέψη Ζ και παράγραφο 36). Η ιδέα αυτή αξίζει μελέτης, αφού πλησιάζει σε μια πρόταση που είχαμε κάνει εμείς οι ίδιοι στο παρελθόν: μια Ευρώπη μεταβλητής γεωμετρίας θα δεχόταν πιο εύκολα την Τουρκία ως εταίρο, γιατί θα εδραίωνε ελεύθερες σχέσεις μεταξύ κυρίαρχων χωρών και δεν θα οδηγούσε σε εκρηκτικές καταστάσεις υποταγής σε ένα υπερεθνικό σύστημα λήψης αποφάσεων στο οποίο η Τουρκία θα είχε μεγάλη βαρύτητα.
Δυστυχώς, η έκθεση Oostlander, αφού έκανε κάποια βήματα προς αυτήν την κατεύθυνση, συνέχισε σε λάθος δρόμο, αφού προτείνει ως λύση για όλα τα προβλήματα, την ενίσχυση ενός υπερεθνικού συστήματος, με την υιοθέτηση του υπάρχοντος σχεδίου Συντάγματος της Ευρώπης. Οι φεντεραλιστές κάνουν κύκλους."@el8
".
The Oostlander report assessing ‘Turkey’s progress towards accession’ is compelled to make negative assessments of each area, yet falls short of reaching a negative overall conclusion. If we do not wish to redirect Turkey towards privileged partner status, as I proposed in my intervention during the debate, then what is the solution?
The Oostlander report tentatively moves in an unexpected direction, namely the internal reform of the policies and institutions of the EU itself (see item G and paragraph 36). This idea is worthy of consideration, particularly as it ties in with a suggestion we ourselves have made in the past, that a variable-geometry Europe would more readily welcome Turkey as a partner, as it would establish free relations between sovereign countries, and would avoid the explosive situation of being subject to a supranational decision-making system in which Turkey would carry very considerable weight.
Unfortunately, the Oostlander report, having made several steps in this direction, then takes a wrong turn, by proposing, as a solution to all problems, the strengthening of the supranational system by the adoption of the draft Constitution currently on the table. The federalists are going round in circles."@en3
".
El informe Oostlander, que evalúa «los progresos realizados por Turquía en la vía de la adhesión», se ve desde luego en la obligación de emitir juicios negativos sobre cada aspecto particular, pero no se decide a sacar una conclusión global negativa. Si no queremos redirigir a Turquía hacia una cooperación privilegiada, como propuse en mi intervención en el debate, ¿cuál es la solución?
El informe Oostlander se mueve tentativamente en una dirección inesperada: la reforma interna de las políticas e instituciones de la propia Unión (véase el considerando G y el apartado 36). Esta idea merece consideración, pues se asemeja a una sugerencia que habíamos hecho nosotros mismos en el pasado: una Europa de geometría variable acogería más fácilmente a Turquía como socio, ya que establecería unas relaciones libres entre países soberanos, y no conduciría a situaciones explosivas de subordinación a un sistema de decisiones supranacional en el que Turquía tendría un peso muy considerable.
Por desgracia, el informe Oostlander, después de dar algunos pasos en esta vía, prosigue en la mala dirección, puesto que propone como solución a todos los problemas... el refuerzo del sistema supranacional mediante la adopción del actual proyecto de Constitución europea. Los están dando vueltas en círculo."@es12
".
Oostlanderin mietinnössä "Turkin edistyminen liittymisvalmisteluissa" joudutaan tekemään kielteisiä arvioita kaikista asioista, mutta ei kuitenkaan päädytä kielteiseen kokonaisarvioon. Jos emme halua keskustelussa esittämäni ehdotuksen mukaisesti ohjata Turkkia kohti suosituimmuuskumppanuutta, mikä on ratkaisu?
Mietinnössä lähdetään varovaisesti odottamattomaan suuntaan eli itse EU:n politiikkojen ja toimielimien sisäiseen uudistamiseen (ks. G kohta ja 36 kohta). Ajatus on harkinnan arvoinen varsinkin siksi, että se liittyy aiemmin meidän itse tekemäämme ehdotukseen, jonka mukaan eriytyneesti yhdentynyt Eurooppa hyväksyisi Turkin kumppanikseen auliimmin, sillä tällä tavoin luotaisiin vapaat suhteet täysivaltaisten valtioiden kesken. Samalla vältettäisiin tulenarka tilanne, jossa sovellettaisiin Turkille huomattavaa painoarvoa suovaa ylikansallista päätöksentekojärjestelmää.
Oostlanderin mietinnössä otetaan monta askelta tähän suuntaan, mutta sen jälkeen siinä käännytään valitettavasti väärään suuntaan ehdottamalla ratkaisuksi kaikkiin ongelmiin sitä, että ylikansallista järjestelmää vahvistetaan hyväksymällä tarkasteltavana oleva perustuslakiluonnos. Federalistit kiertävät ympyrää."@fi5
"La relazione Oostlander che valuta “i progressi compiuti dalla Turchia in vista dell’adesione” è costretta ad accumulare giudizi negativi su ogni singolo punto, ma non si decide a trarne una conclusione globale altrettanto negativa. Se non si vuole reindirizzare la Turchia verso un partenariato privilegiato, come ho proposto intervenendo nel dibattito, qual è la soluzione?
La relazione Oostlander indica timidamente una direzione inattesa: la riforma interna delle politiche e delle Istituzioni dell’Unione stessa (considerando G e paragrafo 36). E’ un’idea che merita considerazione, in quanto può avvicinarsi a un suggerimento da noi già avanzato: un’Europa a geometria variabile accoglierebbe più facilmente la Turchia come
poiché stabilirebbe libere relazioni fra paesi sovrani, anziché condurre a esplosive situazioni di subordinazione a un sistema decisionale sopranazionale, nel cui ambito la Turchia eserciterebbe un peso considerevole.
Purtroppo, la relazione Oostlander, dopo aver accennato qualche passo in questo senso, riprende la direzione sbagliata, proponendo come soluzione a tutti i problemi nientemeno che il potenziamento del sistema sopranazionale, con l’adozione dell’attuale progetto di Costituzione europea: è il girotondo dei federalisti."@it9
".
The Oostlander report assessing ‘Turkey’s progress towards accession’ is compelled to make negative assessments of each area, yet falls short of reaching a negative overall conclusion. If we do not wish to redirect Turkey towards privileged partner status, as I proposed in my intervention during the debate, then what is the solution?
The Oostlander report tentatively moves in an unexpected direction, namely the internal reform of the policies and institutions of the EU itself (see item G and paragraph 36). This idea is worthy of consideration, particularly as it ties in with a suggestion we ourselves have made in the past, that a variable-geometry Europe would more readily welcome Turkey as a partner, as it would establish free relations between sovereign countries, and would avoid the explosive situation of being subject to a supranational decision-making system in which Turkey would carry very considerable weight.
Unfortunately, the Oostlander report, having made several steps in this direction, then takes a wrong turn, by proposing, as a solution to all problems, the strengthening of the supranational system by the adoption of the draft Constitution currently on the table. The federalists are going round in circles."@lv10
".
In het verslag-Oostlander waarin “de vorderingen op het gebied van de toetreding van Turkije” worden geanalyseerd konden negatieve beoordelingen op elk apart punt niet worden vermeden maar wordt er desalniettemin van afgezien hieruit een algemene conclusie te trekken die negatief is. Als we Turkije niet willen terugleiden naar een geprivilegieerd partnerschap, zoals ik in mijn interventie tijdens het debat voorstelde, waar gaan we dan heen?
In het verslag-Oostlander wordt voorzichtig een onverwachte richting ingeslagen. Er wordt namelijk gesproken over een interne hervorming van het beleid en de instellingen van de Unie zelf (zie overweging G en paragraaf 46). Dat idee verdient in overweging genomen te worden, temeer daar het kan aansluiten bij een suggestie die wijzelf in het verleden gedaan hebben. Het is namelijk beter Turkije te verwelkomen als partner in een Europa met een variabele geometrie, omdat het voor soevereine staten in een dergelijke constellatie veel eenvoudiger is betrekkingen aan te knopen. Een supranationaal systeem van besluitvorming, waarin Turkije grote invloed zou uitoefenen, zou immers enkel tot explosieve situaties leiden.
Helaas gaat het verslag-Oostlander na enige schetsmatige stappen in die richting weer de verkeerde kant op, met het voorstel om als oplossing voor alle problemen nota bene het supranationale systeem te versterken door de huidige Europese ontwerp-Grondwet aan te nemen. De federalisten draaien in een kringetje rond."@nl2
".
O relatório Oostlander de avaliação dos “progressos alcançados pela Turquia com vista ao alargamento” é obrigado a emitir juízos negativos em todos os pontos, mas não chega a formular uma conclusão geral negativa. Se não quisermos conceder à Turquia o estatuto de parceiro privilegiado, como o sugeri na minha intervenção no debate, qual é a solução?
O relatório Oostlander envereda timidamente por uma direcção inesperada, nomeadamente a reforma interna das políticas e das instituições da própria União Europeia (ver considerando G e ponto 36). Esta ideia merece ser tida em consideração, nomeadamente por que se relaciona com uma sugestão que fizemos já anteriormente, a de que uma Europa de geometria variável acolheria mais facilmente a Turquia como parceiro, uma vez que poderiam ser estabelecidas relações livres entre países soberanos e que se evitariam situações explosivas de subordinação a um sistema de decisão supranacional em que a Turquia teria um peso muito considerável.
Infelizmente o relatório Oostlander, depois de ter dado alguns passos nessa direcção, inflecte no sentido errado, propondo como solução para todos os problemas o reforço do sistema supranacional, através da adopção do actual projecto de Constituição Europeia. Os federalistas estão a andar às voltas."@pt11
".
I Oostlanderbetänkandet, som innehåller en bedömning av ”Turkiets framsteg på vägen mot anslutning”, ges givetvis negativa omdömen på alla områden, men ändå kommer man inte fram till en negativ allmän slutsats. Om vi inte i stället vill styra Turkiet mot status som privilegierad partner, som jag föreslog i mitt inlägg i debatten, vilken är då lösningen?
I Oostlanderbetänkandet går man försöksvis i en oväntad riktning när man föreslår interna reformer av EU:s egen politik och dess institutioner (se punkterna G och 36). Denna idé är väl värd att överväga, särskilt då den stämmer överens med ett förslag som vi själva har lagt fram tidigare, nämligen att ett Europa med variabel geometri skulle vara mer benäget att välkomna Turkiet som partner eftersom det skulle möjliggöra fria förbindelser mellan suveräna stater, och man skulle undvika den explosiva situationen med ett överstatligt beslutssystem där Turkiet skulle väga mycket tungt.
Efter att ha tagit flera steg i denna riktning gör man sedan i Oostlanderbetänkandet tyvärr misstaget att, som en lösning på alla problem, föreslå en förstärkning av det överstatliga systemet genom antagande av det aktuella utkastet till konstitution. Federalisterna går runt i cirklar."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples