Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2004-04-01-Speech-4-106"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2004-04-01"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Omröstning4
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20040401.3.4-106"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2004-04-01-Speech-4-1074
lpv:speaker	lp:Georges Berthu4
lpv:spoken text	". J’ai terminé mon intervention d’hier soir sur le rapport Marinho en notant que ce texte, comme bien d’autres ici avant lui, paraît ignorer les dramatiques problèmes posés à nos sociétés par les perversions du droit d’asile, et se contente de proposer des aménagements mineurs, accompagnés de la répétition quasi incantatoire de la nécessité "d’appliquer intégralement la Convention de Genève de 1951" (relative au statut de réfugié). Or, cette Convention, élaborée au lendemain de la Seconde Guerre mondiale pour traiter des cas de persécutions politiques, n’est plus du tout adaptée au monde d’aujourd’hui, marqué par des déplacements massifs de populations poussées par la faim, la misère, les maladies, l’insécurité chronique et l’absence, dans les pays d’origine, d’États dignes de ce nom. Il faudrait donc opérer une réévaluation drastique de notre droit. Mais c’est le contraire que l’Union européenne veut faire en sacralisant la convention de Genève dans la Charte des droits fondamentaux (article II-18) qu’elle veut insérer dans le projet de constitution européenne. C’était à mes yeux une raison de plus pour refuser le rapport Marinho, qui applaudit à la démarche constitutionnelle."@fr6
lpv:spokenAs	substitute; Delegation to the European Economic Area Joint Parliamentary Committee (EEA) (2002-02-07--2004-07-19)14 substitute; ECON (2002-01-17--2004-07-19)14 member; NA (2001-01-31--2004-07-19)14 unknown; Mouvement pour la France (2000-11-23--2004-07-19)14 member; AFCO (2002-01-17--2004-07-19)14 member; Delegation for relations with Canada (2002-02-07--2004-07-19)14
lpv:translated text	"Jeg afsluttede mit indlæg i går aftes om Marinho-betænkningen med at bemærke, at denne betænkning som mange andre før den synes at ignorere de uoverskuelige problemer, som perverteringen af asylretten skaber for vores samfund, og nøjes med at foreslå mindre ændringer, som ledsages af den nærmest messende gentagelse af nødvendigheden af "en fuldstændig overholdelse af Genève-konventionen af 28. juli 1951" (om flygtninges retsstilling). Denne konvention, som blev udarbejdet lige efter Anden Verdenskrig for at varetage sager om politisk forfølgelse, svarer imidlertid overhovedet ikke længere til verden af i dag, som er præget af massive folkevandringer, der skyldes sult, elendighed, sygdomme, kronisk usikkerhed og manglen på statsmagter, som er deres navn værdige, i oprindelseslandene. Det ville derfor kræve en drastisk omarbejdning af vores retsgrundlag. Men EU ønsker at gøre det modsatte ved at helliggøre Genève-konventionen i chartret om grundlæggende rettigheder (artikel II-18), som det vil indlemme i udkastet til europæisk forfatning. Det var i mine øjne endnu en grund til at afvise Marinho-betænkningen, som taler for forfatningsprocessen."@da1 ". Ich beendete meinen gestrigen Redebeitrag zum Bericht Marinho mit der Feststellung, dass dieser Bericht wie viele andere seiner Vorgänger die dramatischen Probleme zu ignorieren scheint, die sich für unsere Gesellschaften aus dem Missbrauch des Asylrechts ergeben, und sich damit begnügt, unbedeutende Änderungen vorzuschlagen, die jedoch einhergehen mit der beschwörenden Wiederholung, wie wichtig die uneingeschränkte Anwendung der Genfer Konvention von 1951 über die Rechtsstellung der Flüchtlinge sei. Doch diese kurz nach dem Zweiten Weltkrieg zur Regelung von Fällen politischer Verfolgung ausgearbeitete Konvention entspricht in keiner Weise den Realitäten der heutigen Welt, die gekennzeichnet ist von massiven Wanderungsbewegungen aufgrund von Hunger, Elend, Krankheiten, chronischer Unsicherheit sowie der Tatsache, dass es in den Herkunftsländern keine Regierungen gibt, die dieses Namens würdig sind. Daher müsste eine einschneidende Neubewertung unserer Rechtsinstrumente vorgenommen werden. Doch die Europäische Union strebt genau das Gegenteil an, indem sie die Genfer Konvention in der Grundrechtecharta, die in den Entwurf der europäischen Verfassung aufgenommen werden soll, mit einem Heiligenschein umgibt (Artikel II-18). Dies war in meinen Augen ein zusätzlicher Grund, um den Bericht Marinho abzulehnen, der dem Verfassungskonzept Beifall zollt."@de7 "Ολοκλήρωσα τη χθεσινοβραδινή μου παρέμβαση για την έκθεση Marinho σημειώνοντας ότι το κείμενο αυτό, όπως και πολλά άλλα πριν από αυτό, φαίνεται να αγνοεί τα δραματικά προβλήματα που τίθενται στις κοινωνίες μας από την καταπάτηση του δικαιώματος του ασύλου και αρκείται στο να προτείνει μικρές τροποποιήσεις, συνοδευόμενες από την σχεδόν σαν επίκληση επανάληψη της ανάγκης “πλήρους και απόλυτης τήρησης των κανόνων της Σύμβασης της Γενεύης του 1951” (σχετικά με το καθεστώς των προσφύγων). Όμως, αυτή η Σύμβαση, που συντάχθηκε την επομένη του Δευτέρου Παγκοσμίου Πολέμου για να αντιμετωπίσει τις περιπτώσεις πολιτικών διώξεων, δεν είναι πια κατάλληλη για τα σύγχρονα προβλήματα των προσφύγων, που προκαλούνται από μαζικές μετακινήσεις λαών λόγω λιμών, ανέχειας, ασθενειών, χρόνιας ανασφάλειας και απουσίας, στις χώρες καταγωγής τους, κυβερνήσεων άξιων αυτού του ονόματος. Θα πρέπει, λοιπόν, να κάνουμε μια ριζική επαναξιολόγηση των νομικών μας μέσων. Αλλά η Ευρωπαϊκή Ένωση θέλει να κάνει το αντίθετο καθιερώνοντας τις διατάξεις της Σύμβασης της Γενεύης στο άρθρο 18 του Χάρτη των Θεμελιωδών Δικαιωμάτων, τον οποίο θέλει να εντάξει στο σχέδιο Συντάγματος της Ευρώπης. Για μένα, αυτός ήταν ένας επιπλέον λόγος για να απορρίψω την έκθεση Marinho, που επικροτεί τη συνταγματική προσέγγιση."@el8,8 "I concluded my speech on the Marinho report yesterday evening by observing that the draft resolution, like many before it, seems to ignore the acute problems facing our societies because of abuses of the right to asylum and confines itself to proposals for minor adjustments, accompanying them with almost mantra-like repetition of the need for ‘full, comprehensive application of the 1951 Geneva Convention’ (relating to the status of refugees). The fact is that this Convention, drafted in the wake of the Second World War in order to deal with cases of political persecution, is no longer a suitable instrument to deal with today’s refugee problems, caused by the mass migration of populations driven by famine, poverty, disease, chronic insecurity and the absence, in their native countries, of governments worthy of the name. What is therefore needed is a radical reassessment of our legal instruments. This is at odds, however, with what the European Union seeks to achieve by rendering the provisions of the Geneva Convention sacrosanct by virtue of the reference to the Convention in Article 18 of the Charter of Fundamental Rights, which it intends to incorporate into the draft European Constitution. In my view, this was one more reason to reject the Marinho report, which advocates the constitutional approach."@en3 ". Terminé mi intervención de ayer por la tarde sobre el informe Marinho señalando que este texto, como muchos otros antes que él, parece ignorar los dramáticos problemas que plantean a nuestras sociedades las perversiones del derecho de asilo, limitándose a proponer enmiendas menores, acompañadas de la repetición, casi a modo de mantra, de la necesidad «de aplicar íntegramente la Convención de Ginebra de 1951» (sobre al estatuto de los refugiados). Ahora bien, dicha Convención, redactada inmediatamente después de la Segunda Guerra Mundial para tratar casos de persecución política, no está en absoluto adaptada al mundo de hoy, caracterizado por desplazamientos masivos de poblaciones empujadas por el hambre, la miseria, las enfermedades, la inseguridad crónica y la ausencia, en los países de origen, de Estados dignos de ese nombre. Habría que emprender, por tanto, una revisión drástica de nuestro Derecho. Pero es lo contrario de lo que la Unión Europea quiere hacer al sacralizar la Convención de Ginebra en la Carta de los Derechos Fundamentales (artículo II-18) que pretende incorporar al proyecto de Constitución europea. Esta es a mi entender una razón más para rechazar el informe Marinho, que defiende el enfoque constitucional."@es12 "Päätin eilisen Marinhon mietintöä käsitelleen puheeni toteamalla, että päätöslauselmaesityksessä ei monien aiempien esitysten tapaan kiinnitetä huomiota yhteiskuntiamme kohtaavaan vaikeaan ongelmaan, joka johtuu turvapaikkaoikeuden väärinkäytöstä, vaan tehdään ainoastaan pieniä muutosehdotuksia, joita höystetään lähes mantranomaisilla toisteluilla tarpeesta noudattaa täysimääräisesti ja kattavasti vuoden 1951 Geneven yleissopimusta (joka koskee pakolaisten oikeusasemaa). Tosiasia on se, että yleissopimus, joka on laadittu toisen maailmansodan jälkimainingeissa poliittiseen vainoon liittyviä tapauksia varten, ei ole enää sopiva väline käsiteltäessä nykypäivän pakolaisongelmia, jotka johtuvat nälänhädän, köyhyyden, tautien, jatkuvan turvattomuuden ja kotimaidensa kunnollisen hallinnon puutteen ajamien väestöjen joukkomuutosta. Oikeudellisten välineidemme sopivuutta olisikin arvioitava perusteellisesti. Euroopan unioni tekee kuitenkin aivan päinvastoin julistaessaan Geneven yleissopimuksen määräykset koskemattomiksi viittaamalla yleissopimukseen perusoikeuskirjan 18 artiklassa. Perusoikeuskirja on tarkoitus sisällyttää Euroopan perustuslakiluonnokseen. Tämä oli minulle yksi syy lisää äänestää perustuslaillista lähestymistapaa ylistävää Marinhon mietintöä vastaan."@fi5 "Ho concluso il mio intervento di ieri sera sulla relazione Marinho osservando che questo testo, come molti altri in precedenza, sembra ignorare i drammatici problemi con cui si scontra la nostra società a causa delle anomalie del diritto d’asilo, e si accontenta di proporre adeguamenti di scarsa portata, accompagnati dalla ripetizione quasi ossessiva della necessità “di applicare integralmente la Convenzione di Ginevra del 1951” (relativa allo dei rifugiati). Questa Convenzione, elaborata all’indomani della Seconda guerra mondiale per trattare i casi di perseguitati politici, non è più adeguata al mondo di oggi, segnato dagli spostamenti in massa di popolazioni spinte dalla fame, dalla miseria, dalle malattie, dall’insicurezza cronica e dall’assenza, nel paese d’origine, di uno Stato degno di questo nome. Bisognerebbe quindi operare una drastica rivalutazione dei nostri strumenti giuridici, contrariamente a ciò che l’Unione europea intende fare, consacrando la Convenzione di Ginevra nella Carta dei diritti fondamentali (articolo 18) che essa vuole inserire nel progetto di Costituzione europea. Questa è stata per me una ragione di più per respingere la relazione Marinho, che plaude all’iniziativa costituzionale."@it9 "I concluded my speech on the Marinho report yesterday evening by observing that the draft resolution, like many before it, seems to ignore the acute problems facing our societies because of abuses of the right to asylum and confines itself to proposals for minor adjustments, accompanying them with almost mantra-like repetition of the need for ‘full, comprehensive application of the 1951 Geneva Convention’ (relating to the status of refugees). The fact is that this Convention, drafted in the wake of the Second World War in order to deal with cases of political persecution, is no longer a suitable instrument to deal with today’s refugee problems, caused by the mass migration of populations driven by famine, poverty, disease, chronic insecurity and the absence, in their native countries, of governments worthy of the name. What is therefore needed is a radical reassessment of our legal instruments. This is at odds, however, with what the European Union seeks to achieve by rendering the provisions of the Geneva Convention sacrosanct by virtue of the reference to the Convention in Article 18 of the Charter of Fundamental Rights, which it intends to incorporate into the draft European Constitution. In my view, this was one more reason to reject the Marinho report, which advocates the constitutional approach."@lv10 "Gisteravond heb ik aan het einde van mijn interventie over het verslag-Marinho gezegd dat die tekst, zoals zo vaak, geen rekening lijkt te houden met de dramatische problemen van onze samenlevingen, die ontstaan door de uitwassen van het asielrecht. De tekst stelt alleen een paar kleine wijzigingen voor en hamert bijna als een mantra op “de volledige toepassing van het Verdrag van Genève van 1951” (betreffende de status van vluchtelingen). Dit verdrag is echter vlak na de Tweede Wereldoorlog opgesteld als reactie op politieke onderdrukking en is absoluut niet meer van deze tijd. Onze tijd wordt gekenmerkt door massale volksmigraties, veroorzaakt door honger, armoede, ziekten, aanhoudende onveiligheid en de afwezigheid van een echte staat in de landen van herkomst. Ons recht zou daarom grondig moeten worden herzien. Maar de Europese Unie wil het omgekeerde doen. Zij wil het Verdrag van Genève plechtig overnemen in het Handvest van de grondrechten (artikel II-18), dat ze vervolgens wil opnemen in de Europese ontwerp-Grondwet. Dit was voor mij een reden te meer om het verslag-Marinho te verwerpen. Hierin wordt de weg van de Grondwet namelijk toegejuicht."@nl2 "Concluí a minha intervenção de ontem à noite sobre o relatório Marinho observando que a proposta de resolução, tal como muitos outros textos que a precederam, parece ignorar os problemas graves com que as nossas sociedades se confrontam devido à perversão do direito de asilo, limitando-se a propor pequenos ajustamentos, acompanhados pela repetição quase incantatória da necessidade de uma “aplicação integral da Convenção de Genebra” (relativa ao estatuto dos refugiados).aplicação integral da Convenção de Genebra de 1951” (relativa ao estatuto dos refugiadosrelativa ao esta re Ora esta Convenção, elaborada na sequência da segunda guerra mundial para tratar casos de perseguição política, não é um instrumento adequado para abordar o problema dos refugiados dos nossos dias, que se caracteriza por migrações maciças de populações que fogem à fome, à pobreza, a uma insegurança crónica e à inexistência nos seus países de um Estado digno desse nome. Portanto, o que é necessário é proceder a uma reavaliação radical dos instrumentos jurídicos. Ora a União Europeia está a fazer precisamente o contrário, sacralizando as disposições da Convenção de Genebra, em virtude da referência à Convenção feita no artigo 18º da Carta dos Direitos Fundamentais, que tenciona integrar no projecto de Constituição Europeia. A meu ver, essa é mais uma razão para rejeitar o relatório Marinho, que defende a abordagem constitucional."@pt11 "Jag avslutade mitt anförande om Marinhobetänkandet i går genom att påpeka att man i resolutionsförslaget – liksom i många andra tidigare förslag – verkar blunda för de akuta problem som finns i våra samhällen till följd av missbruk av asylrätten, och inskränker förslaget till mindre ändringar i kombination med i det närmaste mantraliknande upprepningar om behovet av ”fullständigt iakttagande av Genèvekonventionen om flyktingars rättsliga status från 1951”. Faktum är att denna konvention, som utarbetades omedelbart efter andra världskriget för att ta itu med förekommande politisk förföljelse, inte längre är ett lämpligt instrument för att hantera dagens flyktingproblem, som orsakas av att befolkningar migrerar till följd av svält, fattigdom, sjukdom, ständig ovisshet och avsaknad av en regering värd namnet i deras eget land. Det som därför behövs är en radikal omvärdering av våra rättsinstrument. Detta stämmer dock inte överens med vad EU försöker uppnå genom att heliggöra bestämmelserna i Genèvekonventionen genom hänvisningen till konventionen i artikel 18 i Europeiska unionens stadga om de grundläggande rättigheterna, vilken man försöker integrera i förslaget till en konstitution för Europa. Detta var ännu ett skäl att förkasta Marinhobetänkandet som förordar det konstitutionella tillnärmningssättet."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Berthu (NI ),"6 "par écrit"6

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph