Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2004-03-31-Speech-3-051"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2004-03-31"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Europeiska rådet/Säkerhet4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20040331.1.3-051"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2004-03-31-Speech-3-0524
lpv:speaker	lp:Ahern, Bertie4
lpv:spoken text	". I should like to thank all Members for their constructive remarks. Many points have been made in this debate and the Irish presidency has carefully taken note of them, including a number of common themes that have arisen. I want to see as many issues as possible resolved quickly. One way or the other we should be able to clear a lot of the issues prior to the European elections. So, even if the last few are not there, people can see them. I do not see any great difficulty about that. I take the point made by Mr De Rossa and others that we have to make that as open as possible, and I intend to do that. When we make changes, I shall try to explain them as we go along, as I have been doing over the last number of months. Obviously, double majority was a big issue – to bring everyone around to that as a basis in our efforts to make progress. However, the fact of having made that decision opens up flexibilities in other areas. I mentioned a few this morning. I think we will be able to move that debate on and not have to wait until the end of the debate. Mrs Frassoni raised the question of how many issues remain to be resolved in the Intergovernmental Conference. The figure of 82 was mentioned this morning. Thankfully it is not 82, but there were about 22 issues at one stage. In my address I identified some of the key issues: obviously, the Commission; voting in the Council; and the seats in the European Parliament – particularly for the smaller Member States and also for the new Member States. In addition, a balanced outcome must also be struck on the extent of QMV under the new Constitution – I noted what a number of Members said about that. There is a range of further issues, many of which were the subject of proposals at the Naples Summit of the Italian presidency. They were never agreed because they were not discussed at the December Council. The basis for those proposals is there, but, as in all these things, there are nuances to people's positions, and over the last three months I have been trying to reach agreement on those. I do not think they are deal-breakers, and it will be possible to conclude them after some discussion. We have explored options on all these issues in our consultations with partners to date. They are aware of my view and of the areas in which we can achieve compromise. As always, nothing is agreed until everything is agreed, but I would hope that we are moving towards agreement on many of these points. As a result, we believe that it should be possible to reach a satisfactory outcome on all those issues and then we will come down to the few difficult ones. There are still difficult questions to resolve, so doing the deal will require further flexibility and compromise. However, if we keep the big picture in mind – a Constitution that will help the Union connect better and do more – it is my firm view that we can succeed. I agree in particular with Mr Watson that not only must we agree on a Constitution, but we must also be ready to sell it to our parliaments and peoples. I hope that this will be the end of the ongoing debate for a while, because, as has been correctly said, constantly moving from one debate to another – Maastricht, Amsterdam, Nice, etc. – creates many problems and difficulties. On the Lisbon Agenda, Mr Barón Crespo, Mr Watson and others called for renewal of the momentum behind the Lisbon Agenda. As I said earlier, the European Council agreed a message of confidence and determination, showing that Europe has the will and the capacity to advance the Lisbon Agenda. We need to concentrate on translating our objectives into realities. A few speakers drew attention to the continuing problems of delivering on the Lisbon Agenda. I could not agree more. It is a point that I underlined most strongly in addressing my colleagues at the European Council. It is a point that was addressed first in our European Council conclusions. President Prodi and I made this point at our press conferences last week. I made it when I met the social partners. However, as we all know, delivering on the Lisbon Agenda depends, for the most part, on national actions. At the summit we tried to sharpen the focus rather than go on endlessly about hundreds of conclusions and benchmarks left, right and centre. We tried to focus it further and to increase peer pressure to promote the exchange of best practice. In addition, we took the new collective steps I described in my opening statement. However, there is no magic bullet to deliver Lisbon. We need focus, resolve and determination, and detailed work must continue on an ongoing basis. I genuinely believe that we left the spring European Council with our individual and collective resolves strengthened. That has been useful. Your role will be critical and crucial here in supporting the process of implementing the essential reforms. I hope that we – the Council, Parliament, and the Commission – can work constructively together to ensure that we finalise as many Lisbon-related dossiers as possible before the end of your term. I appreciate and thank you for what you have already done. The challenges ahead may be significant, but the potential benefits for our people in Europe are also considerable. I agree with those who stressed the need for Lisbon to be reflected in real improvements in the daily lives of our citizens. Mr Barón Crespo mentioned Cyprus and, of course, today is the day when it is hoped that the Kofi Annan negotiations will conclude. It is going to be difficult, but they are endeavouring to meet the deadline of today. They have worked extremely hard over the last ten days or more, and will continue to do so. The European Council obviously discussed this at a crucial time in the search for the settlement to the Cyprus problem with United Nations negotiations. I have kept in touch with all the parties over the past months. Over the last year I have had several meetings with Mr Erdogan, President Papadopoulos and the United Nations staff involved in this issue. At the European Council we reiterated our strong preference for the accession of a united Cyprus next month. We have offered our full support to the efforts of Secretary-General Annan to help the parties seize the historic opportunity to bring about a comprehensive settlement. We urged all parties to maintain a full commitment to a successful outcome. In line with the understanding reached with the parties in New York last month, Secretary-General Annan has expressed his determination to conclude these negotiations in Switzerland tonight; so I wish the negotiators well. Kofi Annan hopes that the parties will sign a final version of the settlement plan and that the guarantor powers will endorse it tonight, so that it can be presented as an agreed document to the people of Cyprus for approval in April. It is clear from this morning's debate that we all share that hope. At the outset Mr Poettering, Mr Barón Crespo, Mr Watson and many others raised the issue of terrorism and the threat that we face. We are all committed to combating terrorism in accordance with the fundamental principles on which the Union is founded. I can assure everyone that our efforts on counter-terrorism will be undertaken with respect for human rights and fundamental freedoms. That of course is something that we must fully adhere to. A number of Members raised the budget issue. The points were well made. Points were made about the existing compromise. We will emphasise those points in the debate. In replying to Mr Hänsch and others, I would say that I am fully conscious that the procedures for agreement on the Union's budget are a particularly sensitive matter for Parliament. I will take that fully into account. As presidency, we will attach particular importance to ensuring a balanced outcome which all, including Parliament, can accept. I will pass on the remarks which were particularly directed to the Ecofin Council to its President, my colleague Mr McCreevy. In response to Mrs Doyle's important point about Burma, the decision to establish diplomatic relations with Burma/Myanmar was taken in the context of our presidency of the Union and the need for Ireland as EU presidency to deal directly with the Burmese authorities, which otherwise, we would not have been able to do. Before establishing relations – the need for which we understood – we consulted Aung San Suu Kyi and she expressly concurred in our decision because she understood the need for us to do the job and that we would actually do it. So we did check that and she concurred with it. As presidency of the European Union we have both an opportunity and a responsibility to speak to the Burmese authorities on behalf of the European Union. Of course, we could have done nothing. But our goals continue to be the return of democracy to Burma, an end to human rights violations and the realisation of peace and prosperity for the long-suffering people of Burma, which we all want. It is our belief that the appointment of an ambassador to Burma expands the platforms from which we can promote these goals of the European Union and the international community. With the exception of Luxembourg, all Member States maintain diplomatic relations with Burma. In conclusion, thank you to everyone who has spoken for the points made. I also thank the leaders of the groups for their cooperation and ongoing contacts with the presidency and with the Members of the IGC group, to whom I have had an opportunity to talk on numerous occasions, as recently as earlier this week in Dublin, where they were attending the Foreign Affairs Chairmen's Group. I am deeply conscious of the consistent support of Parliament across a range of issues on our agenda. I look forward to your continued support in the coming months. I will of course be addressing the new Parliament on the other side of the June European Council, but I assure you that there will be some mechanism whereby we can continue to keep abreast of all the issues in the intervening period. I will do everything in my power to maintain that connection and keep you and your colleagues abreast of the ongoing details as they unfold during April and May. Our immediate priority is to ensure the security of European Union citizens. However, we also need to address the wider factors that contribute to terrorism. That is not to justify terrorism; rather, it is an essential step in its elimination. Many people have made the point here in recent weeks that we need to work to try to understand the root causes of terrorism. An Irish colleague, Mr De Rossa, made the point that this is different to a lot of the terrorism that we have seen in recent decades. It is very clear in the European Council that while we do not in any way seek to justify any of the acts, we have to try to understand them to see how we can cope with it – not by talking to people who are engaged in it, because they will not listen to anybody, but we have to understand and study the root causes. I agree fully with the view expressed by Mr Poettering and Mrs Doyle that there can be no question of casting collective blame on any group of people or nations for the scourge of terrorism. We must not stigmatise the Arab world. I want to register my absolute agreement on this point. I am determined that we will work in close partnership with the leadership of the Arab world. As I reported, that is precisely what the presidency is doing. In the fight against terrorism it would be totally wrong and unacceptable for there to be any suggestion whatsoever that the Arab community in general is implicated or bears any kind of collective responsibility. The declaration on combating terrorism underlines that we are at one in the European Union in assessing the gravity of the threat that terrorism poses. We are also at one in our determination to face down that threat. We will report on progress at the June Council meeting on the implementation of these measures, including a revised European Union plan of action to combat terrorism. I look forward to working closely with the Commission, the European Parliament, the Council secretariat and the newly appointed counter-terrorism coordinator, Mr de Vries, in taking this work forward. We are working with a real sense of urgency. Many people have stressed the need to follow up on the declaration and the other work at the European Council. Yesterday, at the Justice and Home Affairs Council, we invited Mr de Vries to engage in what turned out to be a very useful, concrete discussion about how we take that work forward. The Council also acted decisively to meet the first deadline set in the declaration – that is for the draft directive on compensation to victims that has been bogged down for some time in arguments about the legal basis. The European Council set a deadline for 1 May and the presidency invested a particular effort to ensure that yesterday's JHA Council would reach a political agreement. I mention that in order to emphasise the determination to translate the declaration into concrete delivery. We made a start yesterday and will do everything in our power to keep progress on track throughout the remainder of our presidency. I also emphasised last week that all of us in the Council have to make sure that the measures that we have agreed since 11 September must be put through as soon as possible. We have given deadlines in the declaration. Most of that has to be concluded this year, either in June or in December. Mr President, I am very grateful to you and all Members for your continued strong support for concluding the IGC, as expressed by Mr Poettering, Mr Barón Crespo, Mr Watson and many others. It has been instrumental in creating a political atmosphere in which people were prepared to commit themselves to reaching an agreement by June. As my colleague Mr Collins said, it will be more difficult to reach agreement if we do not move ahead now. There is no political or administrative point in waiting for the year to drag on; it will only become more complicated. Like you, I would prefer the earliest possible agreement, ideally before the elections. That is what I asked for last week. However, as I said at the beginning of my contribution, a range of factors might make this hard to achieve, and we will have to wait and see what progress has been made. There have been many changes in the European Council in recent weeks, and the position of a number of governments – not only the Spanish – is changing, which creates some difficulties. Thus, we will do our utmost to move that on and make as much progress as possible."@en3
lpv:translated text	"Jeg vil gerne takke alle medlemmerne for de konstruktive bemærkninger. Der er givet udtryk for mange synspunkter i denne forhandling, og det irske formandskab har omhyggeligt bemærket alle, herunder en række fælles emner. Jeg ønsker at se flest mulige problemer løst hurtigt. På den ene eller anden måde bør vi kunne få klaret mange af problemerne før valget. Så selv om et par af de sidste ikke er der, så kan folk se dem. Det ser jeg ikke som et stort problem. Jeg noterer mig hr. De Rossas og andres mening om, at vi skal gøre det så åbent som muligt, og det har jeg til hensigt at gøre. Når vi foretager ændringer, vil jeg forsøge at forklare dem, efterhånden som vi når til dem, som jeg har gjort i de seneste måneder. Dobbelt flertal var naturligvis et vigtigt emne - at få alle med på det som et grundlag for vores bestræbelser på at skabe fremskridt. Men at have taget den beslutning åbner for fleksibiliteten på andre områder. Jeg har omtalt nogle få her i formiddag. Jeg tror, vi vil kunne komme videre med den forhandling uden at vente til afslutningen af forhandlingen. Fru Frassoni spurgte, hvor mange spørgsmål der mangler at blive løst på regeringskonferencen. Tallet 82 er blevet nævnt i dag. Heldigvis er det ikke 82, men der var omkring 22 emner på et tidspunkt. I mit indlæg identificerede jeg nogle af de vigtigste emner: naturligvis Kommissionen, afstemning i Rådet og pladserne i Europa-Parlamentet - især med hensyn til de små medlemsstater og også de nye medlemsstater. Desuden skal der opnås en balance, hvad angår afstemning med kvalificeret flertal i den nye forfatning - jeg har noteret mig, hvad en række medlemmer sagde om det. Der er en række andre emner, hvoraf der blev stillet forslag til mange på det italienske formandskabs topmøde i Napoli. De blev aldrig vedtaget, fordi de ikke blev drøftet på Rådets møde i december. Der er grundlag for disse forslag, men som det er med den slags ting, er der små forskelle mellem folks holdning, og i løbet af de sidste tre måneder har jeg forsøgt at opnå enighed om disse. Jeg tror ikke, at de bryder aftaler, og det vil være muligt at afslutte dem efter nogen drøftelse. Vi har undersøgt mulighederne i forbindelse med alle disse spørgsmål i vores høringer af partnere indtil nu. De kender mit synspunkt og de områder, hvor vi kan opnå et kompromis. Som altid, intet er aftalt, før alt er aftalt, men jeg håber, vi er på vej mod en aftale om mange af disse spørgsmål. Derfor tror vi, at det vil være muligt at nå til et tilfredsstillende resultat om alle disse spørgsmål, og vi ender så med at have nogle få vanskelige tilbage. Der er stadig vanskelige problemer at løse, så det vil kræve yderligere fleksibilitet og kompromis at få alt på plads. Men hvis vi koncentrerer os om det væsentlige - en forfatning, som vil være med til at knytte Unionen bedre sammen og gøre mere - er det min faste overbevisning, at det vil lykkes. Jeg er især enig med hr. Watson om, at vi ikke kun skal blive enige om en forfatning, men vi skal også kunne sælge den til vores parlamenter og borgere. Jeg håber, at dette vil være afslutningen på den igangværende forhandling for en tid, for som det helt rigtigt er blevet sagt, skaber en konstant række af forhandlinger - Maastricht, Amsterdam, Nice osv. - mange problemer og vanskeligheder. Vedrørende Lissabon-agendaen efterspurgte hr. Barón Crespo, hr. Watson og andre fornyet fremdrift. Som jeg sagde før, var Det Europæiske Råd enig om et signal om tillid og beslutsomhed, som viser, at Europa har viljen og evnen til at fremme Lissabon-agendaen. Vi skal koncentrere os om at omsætte vores målsætninger til virkelighed. Nogle få talere fremhævede de fortsatte problemer med gennemførelsen af Lissabon-agendaen. Jeg er helt enig. Det er et punkt, som jeg kraftigt har understreget over for mine kolleger i Det Europæiske Råd. Det er et punkt, som står først i Det Europæiske Råds konklusioner. Hr. kommissionsformand Prodi og jeg selv gav udtryk for dette på pressekonferencen sidste uge. Jeg sagde det, da jeg mødtes med arbejdsmarkedets parter. Men som vi alle ved, afhænger gennemførelsen af Lissabon-agendaen for størstedelens vedkommende af nationale handlinger. På topmødet forsøgte vi at gøre fokus skarpere frem for at fortsætte i det uendelige med hundredvis af konklusioner og milepæle til højre og venstre. Vi prøvede at fokusere yderligere og øge gruppepresset for at fremme udvekslingen af bedste praksis. Desuden traf vi de kollektive foranstaltninger, jeg beskrev i mit åbningsindlæg. Men der er ingen tryllestav, som kan få Lissabon-agendaen gennemført. Vi har brug for fokus, beslutsomhed og fasthed, og det grundige arbejde er nødt til at fortsætte. Jeg er ærligt og oprigtigt af den opfattelse, at vi tog fra Det Europæiske Råd i foråret med styrket beslutsomhed både individuelt og kollektivt. Det har været nyttigt. Deres rolle bliver her kritisk og afgørende med at støtte gennemførelsen af de vigtige reformer. Jeg håber, at vi - Rådet, Parlamentet og Kommissionen - kan arbejde konstruktivt sammen for at sikre, at vi afslutter så mange Lissabon-relaterede sager som muligt før afslutningen af Deres valgperiode. Jeg sætter pris på og takker for det, De allerede har gjort. Fremtidens udfordringer kan være betydelige, men de mulige fordele for befolkningen i Europa er også væsentlige. Jeg er enig med dem, der gav udtryk for nødvendigheden af, at Lissabon afspejles i virkelige forbedringer i dagligdagen for vores borgere. Hr. Barón Crespo nævnte Cypern og i dag er naturligvis dagen, hvor man håber, at forhandlingerne under ledelse af Kofi Annan afsluttes. Det vil blive svært, men de bestræber sig på at overholde fristen, som er i dag. De har arbejdet uhyre hårdt i de seneste 10 dage eller mere og vil vedblive at gøre det. Det Europæiske Råd drøftede naturligvis dette på et afgørende tidspunkt i forsøget på at nå til en afklaring af Cypern-spørgsmålet med FN's forhandlinger. Jeg har været i kontakt med alle parter i de seneste måneder. I løbet af det sidste år har jeg haft flere møder med hr. Erdogan, præsident Papadopoulos og de FN-medarbejdere, som har med denne sag at gøre. I Det Europæiske Råd gentog vi vores præference for, at et samlet Cypern tiltræder næste måned. Vi har givet vores udelte støtte til generalsekretær Kofi Annans bestræbelser på at hjælpe parterne med at gribe den historiske mulighed for at medvirke til en vidtspændende løsning. Vi henstillede kraftigt til alle parter om at fastholde forpligtelsen til et positivt resultat. I overensstemmelse med forståelsen, der blev opnået med parterne i New York sidste måned, har generalsekretær Kofi Annan givet udtryk for, at han er besluttet på at afslutte forhandlingerne i Schweiz i aften. Så jeg ønsker forhandlerne held og lykke. Kofi Annan håber, at parterne vil underskrive en endelig udgave af aftalen, og at garanterne vil bifalde den i aften, så den kan fremlægges til godkendelse af befolkningen på Cypern i april. Det står klart efter denne formiddags forhandling, at vi alle deler dette håb. I begyndelsen rejste hr. Poettering, hr. Barón Crespo, hr. Watson og mange andre spørgsmålet om terrorisme og den trussel, vi står over for. Vi har alle en forpligtelse til at bekæmpe terrorisme i henhold til de grundlæggende principper, som Unionen bygger på. Jeg forsikrer alle om, at vores bestræbelser på terrorismebekæmpelse vil ske med respekt for menneskerettigheder og grundlæggende frihedsrettigheder. Det er naturligvis noget, som vi skal overholde fuldstændigt. En række medlemmer rejste spørgsmålet om budgettet. Det var gode synspunkter. Der blev anlagt synspunkter om det nuværende kompromis. Vi vil understrege disse synspunkter i forhandlingen. Som svar til hr. Hänsch og andre vil jeg sige, at jeg er helt klar over, at procedurerne for at opnå enighed om Unionens budget især er følsomt for Parlamentet. Jeg vil tage det i betragtning. Som formandskab lægger vi især vægt på at sikre et afbalanceret resultat, som alle, herunder Parlamentet, kan acceptere. Jeg vil videregive de kommentarer, der var specielt henvendt til Økofin-Rådet, til dets formand, min kollega hr. McCreevy. Som svar på fru Doyles vigtige punkt om Burma blev beslutningen om at oprette diplomatiske forbindelser med Burma/Myanmar taget i forbindelse med vores formandskab og nødvendigheden af, at Irland som formand for EU kunne forhandle direkte med de burmesiske myndigheder, hvilket ellers ikke ville være muligt. Før vi oprettede forbindelserne - nødvendigheden heraf forstod vi - rådførte vi os med Aung San Suu Kyi, og hun bifaldt udtrykkeligt vores beslutning, fordi hun forstod, det var nødvendigt, at vi udførte opgaven, og at vi rent faktisk ville gøre det. Så vi undersøgte det, og hun erklærede sig enig. Som formand for EU har vi både en lejlighed til og et ansvar for at tale med de burmesiske myndigheder på EU's vegne. Vi kunne selvfølgelig have undladt at gøre noget. Men vores mål er fortsat en tilbagevenden til demokrati i Burma, en afslutning på krænkelserne af menneskerettighederne og virkeliggørelsen af fred og fremskridt for den hårdt prøvede befolkning i Burma, som vi alle ønsker. Vi tror, at udnævnelsen af en ambassadør i Burma vil udvide platformen, hvorfra vi kan fremme EU's og det internationale samfunds mål. Med undtagelse af Luxembourg har alle medlemsstater diplomatiske forbindelser med Burma. Til slut vil jeg gerne takke alle, der har talt, for deres synspunkter. Jeg vil også gerne takke lederne af grupperne for deres samarbejde og fortsatte kontakt med formandskabet og medlemmerne af regeringskonferencen, som jeg har haft lejlighed til at tale med ved flere lejligheder, senest tidligere i denne uge i Dublin, hvor de deltog i gruppen af formænd for udvalgene om udenrigsanliggender. Jeg er meget bevidst om Parlamentets vedholdende støtte til en række spørgsmål på vores dagsorden. Jeg ser frem til Deres fortsatte støtte i de kommende måneder. Jeg vil naturligvis henvende mig til det nye Parlament på den anden side af Det Europæiske Råd i juni, men jeg forsikrer Dem om, at der vil være en mekanisme, hvorved vi fortsat kan følge med i alle spørgsmålene i den mellemliggende periode. Jeg vil gøre, hvad der står i min magt for at fastholde den forbindelse og holde Dem og Deres kolleger ajour med de igangværende enkeltheder, efterhånden som de udvikler sig i april og maj. Det umiddelbart vigtigste er at sørge for sikkerheden for Unionens borgere. Men vi er også nødt til at tage stilling til de yderligere faktorer, som bidrager til terrorisme. Det vil sige ikke at retfærdiggøre terrorisme, snarere at det er et væsentligt led i dens udryddelse. Mange mennesker har i de seneste uger givet udtryk for, at vi skal arbejde på at prøve at forstå den oprindelige årsag til terrorismen. En irsk kollega, hr. De Rossa, sagde, at dette er anderledes end meget af den terrorisme, vi har været vidne til i de seneste årtier. Det står helt klart i Det Europæiske Råd, at selv om vi ikke på nogen måde søger at retfærdiggøre nogen af disse handlinger, så er vi nødt til at prøve at forstå dem for at finde ud af, hvordan vi kan gøre noget ved det - ikke ved at tale med folk, som er involveret i det, for de vil ikke lytte til nogen, men vi er nødt til at forstå og undersøge den oprindelige årsag. Jeg er helt enig i hr. Poetterings og fru Doyles synspunkt om, at det ikke er et spørgsmål om at skyde skylden for terrorismens plage kollektivt på en gruppe af personer eller nationer. Vi må ikke stemple den arabiske verden. Jeg vil gerne give udtryk for, at jeg er fuldstændig enig i dette. Jeg er besluttet på, at vil skal arbejde i tæt partnerskab med lederne i den arabiske verden. Som jeg berettede, er det præcist, hvad formandskabet gør. I kampen mod terrorisme ville det være fuldstændigt forkert og uacceptabelt, hvis der overhovedet var nogen antydning af, at den arabiske verden generelt er impliceret i eller bærer nogen form for kollektivt ansvar. Erklæringen om bekæmpelse af terrorisme understreger, at vi står sammen i EU i vurderingen af alvoren af den trussel, som terrorisme udgør. Vi er også sammen besluttet på at se denne trussel i øjnene. Vi vil berette om fremskridt ved Rådets møde i juni med hensyn til gennemførelsen af disse foranstaltninger, herunder en revideret EU-handlingsplan til bekæmpelse af terrorisme. Jeg ser frem til at arbejde tæt sammen med Kommissionen, Europa-Parlamentet, Rådets sekretariat og den netop udnævnte antiterrorkoordinator hr. de Vries om dette spørgsmål. Vi arbejder inden for tidsmæssigt snævre grænser. Mange mennesker har fremhævet nødvendigheden af at følge op på erklæringen og det andet arbejde i Det Europæiske Råd. I går i Rådet (retlige og indre anliggender) havde vi inviteret hr. de Vries til at deltage i, hvad der viste sig at være en yderst nyttig og konkret drøftelse af, hvordan vi fortsætter dette arbejde. Rådet handlede også beslutsomt for at overholde den første frist i erklæring 2 - det vil sige direktivforslaget om erstatning til ofre, som har været kørt fast i nogen tid som følge af drøftelser af retsgrundlaget. Det Europæiske Råd fastsatte en frist til den 1. maj, og formandskabet havde især bestræbt sig på at sikre, at Rådet (retlige og indre anliggender) i går ville opnå politisk enighed. Jeg nævner dette for at understrege beslutsomheden om at omsætte erklæringen til konkret handling. Vi fik begyndt i går og vil gøre alt, hvad der står i vores magt, for at fortsætte fremskridtet i samme spor i resten af vores formandskab. Jeg understregede også i sidste uge, at vi alle i Rådet skal sikre os, at de foranstaltninger, som vi har aftalt siden den 11. september, skal gennemføres så hurtigt som muligt. Vi har anført frister i erklæringen. Det meste skal afsluttes i år, enten i juni eller december. Hr. formand, jeg er glad for Deres og alle medlemmernes fortsatte kraftige støtte til at afslutte regeringskonferencen, som hr. Poettering, hr. Barón Crespo, hr. Watson og mange andre har givet udtryk for. Den har været medvirkende til at skabe en politisk atmosfære, hvori folk har været indstillet på at forpligte sig til at nå til enighed senest i juni. Som min kollega hr. Collins sagde, så vil det blive sværere at nå til enighed, hvis vi ikke kommer videre nu. Det tjener ikke noget politisk eller administrativt formål at vente på, at året går sin gang. Det bliver bare mere kompliceret. Jeg vil som De foretrække en aftale så snart som muligt, helst før valget. Det var det, jeg bad om i sidste uge. Men som jeg sagde i begyndelsen af mit indlæg, kan en række faktorer gøre dette vanskeligt at nå, og vi må vente og se, hvordan det skrider frem. Der er sket mange ændringer i Det Europæiske Råd i de seneste uger, og holdningen i en række regeringer - ikke kun den spanske - ændrer sig, hvilket skaber nogle vanskeligheder. Vi vil derfor gøre, hvad vi kan for at komme videre og skabe så meget fremskridt som muligt."@da1 ". Ich möchte allen Abgeordneten für ihre konstruktiven Äußerungen danken. In dieser Aussprache wurden zahlreiche Punkte angesprochen, und die irische Ratspräsidentschaft hat diese genauestens zur Kenntnis genommen, darunter auch einige gemeinsame Themen, die zur Sprache gebracht wurden. Ich wünsche mir, dass so viele Fragen wie möglich schnell gelöst werden. Auf die eine oder andere Art sollten wir in der Lage sein, viele Fragen vor den Wahlen zum Europäischen Parlament zu klären. Wenn jedoch nicht alle Fragen beantwortet werden, können die Menschen dennoch an sie denken. In dieser Hinsicht sehe ich überhaupt keine Schwierigkeiten. Ich schließe mich Herrn de Rossa und anderen an, dass wir diese Fragen so offen wie möglich behandeln müssen und beabsichtige dies auch zu tun. Wenn wir etwas ändern, werde ich es zu erklären versuchen, wie ich es auch in den vergangenen Monaten getan habe. Die doppelte Mehrheit war offenbar ein wichtiges Thema – alle dazu zu bringen, sie als Grundlage für unsere Bemühungen um weitere Fortschritte zu nehmen. Die Tatsache, dass wir diese Entscheidung getroffen haben, schafft jedoch Flexibilität in anderen Bereichen. Einige davon habe ich heute Morgen genannt. Meiner Ansicht nach werden wir diese Diskussion voranbringen können und nicht bis zum Ende der Debatte warten müssen. Frau Frassoni hat die Frage aufgeworfen, wie viele Fragen noch auf der Regierungskonferenz gelöst werden müssen. Heute Morgen wurde die Zahl 82 genannt. Glücklicherweise sind es nicht 82, sondern ungefähr 22 Fragen. In meiner Rede habe ich einige Kernfragen benannt: natürlich die Kommission, die Abstimmung im Rat und die Sitze im Europäischen Parlament – insbesondere für die kleineren und auch die neuen Mitgliedstaaten. Darüber hinaus muss ein ausgewogenes Ergebnis erreicht werden, was den Umfang der Abstimmung mit qualifizierter Mehrheit im Rahmen der neuen Verfassung angeht – ich habe mir notiert, was einige Mitglieder diesbezüglich gesagt haben. Es gibt eine Vielzahl weiterer Fragen, von denen viele Gegenstand von Vorschlägen des Gipfels von Neapel während der italienischen Ratspräsidentschaft waren. Bei ihnen wurde nie eine Einigung erzielt, da sie auf der Tagung des Rates im Dezember nicht erörtert wurden. Die Grundlage für diese Vorschläge ist vorhanden, doch wie bei all diesen Dingen gibt es kleine Unterschiede in den verschiedenen Stellungnahmen, und während der letzten drei Monate habe ich diesbezüglich eine Einigung zu erreichen versucht. Ich glaube nicht, dass sie Grund bieten werden, sich nicht zu einigen, und dass sie nach einigen Diskussionen abgeschlossen werden können. In unseren bisherigen Konsultationen mit den Partnern haben wir die Möglichkeiten für all diese Fragen untersucht. Sie kennen meine Auffassung und die Bereiche, in denen wir Kompromisse erzielen können. Wie immer ist nichts vereinbart, bis alles vereinbart ist, doch ich hoffe, dass wir uns bei vielen dieser Punkte auf eine Einigung hinbewegen. Demzufolge sollte es unserer Ansicht nach möglich sein, bei all diesen Fragen ein zufrieden stellendes Ergebnis zu erlangen, und danach werden wir uns mit den wenigen schwierigen Fragen befassen. Es sind noch immer schwierige Fragen zu lösen, weswegen für eine Einigung weiter Flexibilität und Kompromisse erforderlich sein werden. Wenn wir jedoch die allgemeine Situation bedenken – eine Verfassung, die der Union einen besseren Zusammenhalt und mehr Möglichkeiten schaffen wird – bin ich fest davon überzeugt, dass wir es schaffen können. Ich stimme insbesondere Herrn Watson zu, dass wir uns nicht nur auf eine Verfassung einigen müssen, sondern auch bereit sein müssen, unsere Parlamente und Menschen dafür zu gewinnen. Ich hoffe, dass dies für eine gewisse Zeit das Ende der laufenden Debatte sein wird, da, wie richtig gesagt wurde, viele Probleme und Schwierigkeiten entstehen, wenn man sich ständig von einer Diskussion in die nächste begibt – Maastricht, Amsterdam, Nizza usw. Was die Lissabonner Agenda angeht, so forderten Herr Barón Crespo, Herr Watson und andere, ihr erneut Dynamik zu verleihen. Wie ich bereits sagte, hat sich der Europäische Rat auf eine Botschaft des Vertrauens und der Entschlossenheit geeinigt, um zu zeigen, dass Europa über den Willen und die Fähigkeiten verfügt, die Lissabonner Agenda voranzubringen. Wir müssen uns darauf konzentrieren, unsere Ziele in die Tat umzusetzen. Einige Redner haben die Aufmerksamkeit auf die anhaltenden Probleme mit der Umsetzung der Lissabonner Agenda gelenkt. Dem stimme ich auf ganzer Linie zu. Dies ist ein Punkt, den ich am stärksten hervorgehoben habe, als ich zu meinen Kollegen im Europäischen Rat sprach. Er wurde in unseren Schlussfolgerungen des Europäischen Rates als Erstes angesprochen. Präsident Prodi und ich haben ihn zudem auf unserer Pressekonferenz in der vergangenen Woche angeführt, und ich darüber hinaus auch, als ich mich mit den Sozialpartnern getroffen habe. Doch wie wir alle wissen, hängt die Umsetzung der Agenda von Lissabon größtenteils von nationalen Maßnahmen ab. Auf dem Gipfel haben wir versucht, uns zu konzentrieren, als uns endlos mit Hunderten von Schlussfolgerungen und Benchmarks von links, rechts und der Mitte zu befassen. Wir haben versucht, den Gipfel weiter zu konzentrieren und den Wettbewerb untereinander zu erhöhen, um den Austausch bewährter Praktiken zu fördern. Darüber hinaus haben wir die gemeinsamen neuen Schritte unternommen, die ich in meiner Erklärung eingangs beschrieben habe. Es gibt jedoch kein Allheilmittel für die Umsetzung von Lissabon. Wir brauchen Konzentration, Beharrlichkeit und Entschlossenheit, und die detaillierten Arbeiten müssen unaufhörlich fortgesetzt werden. Ich bin fest davon überzeugt, dass uns die Frühjahrstagung des Europäischen Rates in unserer individuellen und kollektiven Entschlossenheit bestärkt hat. Das war von großem Nutzen. Ihre Rolle wird entscheidend und unerlässlich sein, wenn es darum geht, den Umsetzungsprozess der erforderlichen Reformen zu fördern. Ich hoffe, dass wir – der Rat, das Parlament und die Kommission – konstruktiv zusammenarbeiten können, damit wir vor dem Ende Ihrer Amtszeit so viele Lissabon-bezogene Dossiers zum Abschluss bringen können wie möglich. Ich weiß zu schätzen, was Sie bereits getan haben, und danke Ihnen dafür. Die anstehenden Aufgaben mögen beachtlich sein, doch der potenzielle Nutzen für unsere Menschen in Europa ist ebenso beträchtlich. Ich stimme denjenigen zu, die die Notwendigkeit hervorgehoben haben, dass Lissabon sich in echten Verbesserungen im täglichen Leben unserer Bürger widerspiegeln muss. Herr Barón Crespo hat Zypern erwähnt, und natürlich ist heute der Tag, an dem Kofi Annan die Verhandlungen hoffentlich abschließen wird. Es wird schwierig sein, doch man bemüht sich, den heutigen Termin einzuhalten. In den vergangenen zehn Tagen und darüber hinaus ist äußerst hart gearbeitet worden, und das wird auch weiterhin der Fall sein. Der Europäische Rat hat diese Problematik offenbar zu einem entscheidenden Zeitpunkt der Suche nach einer Lösung des Zypernproblems in den Verhandlungen der UNO diskutiert. Ich stand in den vergangenen Monaten mit allen Parteien in Kontakt. Im Laufe des letzten Jahres habe ich mich mehrmals mit Herrn Erdogan, Präsident Papadopoulos und mit dieser Problematik befassten Mitarbeitern der Vereinten Nationen getroffen. Während des Europäischen Rates haben wir bekräftigt, dass wir den Beitritt eines vereinten Zyperns im kommenden Monat eindeutig bevorzugen. Wir haben den Bemühungen des Generalsekretärs Kofi Annan unsere volle Unterstützung angeboten, den Parteien dabei zu helfen, diese historische Chance zu ergreifen und eine umfassende Regelung zu erreichen. Wir haben allen Parteien dringend ans Herz gelegt, sich weiterhin umfassend für ein erfolgreiches Ergebnis einzusetzen. Entsprechend der mit den Parteien im vergangenen Monat in New York erzielten Verständigung hat Generalsekretär Annan seine Entschlossenheit zum Ausdruck gebracht, diese Verhandlungen in der Schweiz heute Abend abzuschließen – ich wünsche den Verhandlungsführern alles Gute. Kofi Annan hofft, dass die Parteien eine Endfassung des Plans zur Lösung der Zypernfrage unterzeichnen werden und dass die Garantiemächte ihn heute Abend billigen werden, damit er den Bürgern Zyperns im April als vereinbartes Dokument zur Zustimmung vorgelegt werden kann. Aus der Diskussion heute Morgen ging klar hervor, dass wir alle diese Hoffnung teilen. Zu Beginn haben Herr Poettering, Herr Barón Crespo, Herr Watson und viele andere die Frage des Terrorismus und seine Bedrohung angesprochen. Wir alle haben uns der Bekämpfung des Terrorismus verschrieben, im Einklang mit den Grundprinzipien, auf denen die Europäische Union basiert. Ich kann jedem versichern, dass unsere Bemühungen zur Bekämpfung des Terrorismus unter Achtung der Menschenrechte und Grundfreiheiten erfolgen werden, denn daran müssen wir uns halten. Einige Mitglieder haben die Haushaltsfrage angesprochen. Die Argumente waren sehr gut. Auch auf den bestehenden Kompromiss wurde Bezug genommen. Wir werden diese Punkte in der Diskussion hervorheben. Als Antwort auf die Bemerkungen von Herrn Hänsch und anderen würde ich sagen, dass ich mir völlig darüber im Klaren bin, dass die Verfahren für die Einigung über den Haushaltsplan der Union für das Parlament eine besonders heikle Angelegenheit sind. Das werde ich uneingeschränkt berücksichtigen. Als Ratsvorsitz werden wir besonderes Gewicht darauf legen, ein ausgewogenes Ergebnis zu gewährleisten, das alle Seiten, einschließlich des Parlaments, akzeptieren können. Ich werde die Bemerkungen, die speziell an den Ecofin-Rat gerichtet waren, an seinen Präsidenten, meinen Kollegen Herrn McCreevy, weiterleiten. In Beantwortung des wichtigen Punkts von Frau Doyle zu Birma ist zu sagen, dass die Entscheidung, diplomatische Beziehung zu Birma/Myanmar aufzunehmen, im Kontext unserer Ratspräsidentschaft der Union und der Notwendigkeit getroffen wurde, dass Irland als Vorsitz der Europäischen Union sich direkt mit den birmanischen Behörden beschäftigen muss, wozu wir ansonsten nicht in der Lage gewesen wären. Vor dem Aufbau von Beziehungen – deren Notwendigkeit wir klar erkennen – haben wir Aung San Suu Kyi konsultiert, und sie hat unserer Entscheidung ausdrücklich zugestimmt, da sie nachvollziehen konnte, dass wir dies tun mussten und es auch tun würden. Also haben wir dies nachgeprüft, und sie hat dem zugestimmt. Als Präsidentschaft der Europäischen Union haben wir sowohl die Möglichkeit als auch die Verantwortung, uns im Namen der Europäischen Union mit den birmanischen Behörden auseinander zu setzen. Natürlich hätten wir auch nichts tun können. Doch unsere Ziele bestehen weiterhin darin, die Rückkehr der Demokratie nach Birma, ein Ende der Menschenrechtsverletzungen und die Verwirklichung von Frieden und Wohlstand für die seit langem leidenden Menschen in Birma zu sichern, was wir alle wünschen. Unserer Auffassung nach vergrößert die Ernennung eines Botschafters für Birma die Bühne, von der aus wir diese Ziele der Europäischen Union und der Völkergemeinschaft fördern können. Mit Ausnahme von Luxemburg unterhalten alle Mitgliedstaaten diplomatische Beziehungen zu Birma. Abschließend möchte ich allen danken, die sich für die angesprochenen Punkte eingesetzt haben. Des Weiteren danke ich den Fraktionsvorsitzenden für ihre Zusammenarbeit und ständigen Kontakt zum Ratsvorsitz und den Mitgliedern der Regierungskonferenz, mit denen ich bei zahlreichen Gelegenheiten sprechen konnte, wie gerade diese Woche in Dublin, als sie sich an der Sitzung des für auswärtige Angelegenheiten zuständigen Ausschusses beteiligten. Ich bin mir dessen vollauf bewusst, dass das Parlament zahlreiche Fragen auf unserer Agenda konsequent unterstützt. Ich sehe der Tatsache mit Freude entgegen, dass Sie uns auch in den kommenden Monaten weiterhin unterstützen werden. Ich werde auf der anderen Seite des Europäischen Rates im Juni selbstverständlich zum neuen Parlament sprechen, versichere Ihnen jedoch, dass es einige Mechanismen geben wird, mit denen wir uns in der Zwischenzeit weiterhin über alle Fragen auf dem Laufenden halten können. Ich werde alles in meiner Macht Stehende tun, um diese Verbindung aufrechtzuerhalten und Sie und Ihre Kollegen auf dem neuesten Stand zu halten, was die Details angeht, die sich im April und Mai ergeben werden. Unsere höchste Priorität besteht darin, die Sicherheit der EU-Bürger zu gewährleisten. Wir müssen uns jedoch auch mit den allgemeineren Faktoren befassen, die zum Terrorismus beitragen. Dies soll nicht geschehen, um den Terrorismus zu rechtfertigen, sondern ist eher ein wesentlicher Schritt für seine Beseitigung. In den vergangenen Wochen haben viele hier betont, dass wir daran arbeiten müssen, die tieferen Ursachen für den Terrorismus zu verstehen. Ein irischer Kollege, Herr de Rossa, hat geltend gemacht, dass diese Art von Terrorismus sich von einem Großteil des Terrorismus der letzten Jahrzehnte unterscheidet. Der Europäische Rat ist sich dessen bewusst, dass wir, während wir in keiner Weise irgendeine der Taten rechtfertigen wollen, sie versuchen müssen zu verstehen, um herauszufinden, wie wir damit umgehen können – nicht, indem wir mit den Menschen sprechen, die an ihnen beteiligt sind, da sie niemandem zuhören werden, sondern indem wir die tieferen Ursachen verstehen und untersuchen. Ich stimme mit Herrn Poetterings und Frau Doyles Auffassung völlig überein, dass es nicht in Betracht kommen kann, irgendeiner Personen- oder Ländergruppe die Kollektivschuld für die Geißel des Terrorismus zuzuschieben. Wir dürfen die arabische Welt nicht stigmatisieren. Ich möchte, was diesen Punkt angeht, meine absolute Zustimmung zum Ausdruck bringen. Ich bin fest entschlossen, dass wir mit den Oberhäuptern der arabischen Welt in einer engen Partnerschaft zusammenarbeiten werden. Wie ich sagte, ist das genau das, was die Ratspräsidentschaft auch tut. Im Kampf gegen den Terrorismus wäre es völlig falsch und inakzeptabel, auf irgendeine Weise anzudeuten, dass die arabische Gemeinschaft im Allgemeinen mit irgendeiner Art kollektiver Verantwortung in Verbindung gebracht wird oder sie trägt. In der Erklärung zum Kampf gegen den Terrorismus wird hervorgehoben, dass wir in der Europäischen Union einer Meinung sind, wenn es um die Beurteilung des Ernstes der Bedrohung durch den Terrorismus geht. Wir sind uns auch in unserer Entschlossenheit einig, dieser Bedrohung entgegenzutreten. Auf der Juni-Tagung des Rates werden wir über die Fortschritte bei der Umsetzung dieser Maßnahmen berichten, unter anderem auch über einen überarbeiteten Aktionsplan der Europäischen Union zur Bekämpfung des Terrorismus. Ich freue mich darauf, mit der Kommission, dem Europäischen Parlament, dem Sekretariat des Rates und dem neu ernannten Koordinator für die Terrorismusbekämpfung, Herrn de Vries, eng zusammenzuarbeiten, um diese Arbeit voranzubringen. Wir wissen, dass Eile geboten ist. Viele Menschen haben betont, dass die Erklärung und die anderen Arbeiten im Europäischen Rat weiterverfolgt werden müssen. Beim Rat Justiz und Inneres haben wir Herrn de Vries gestern gebeten, sich auf eine, wie sich herausstellte, sehr nützliche, konkrete Diskussion darüber einzulassen, wie wir diese Arbeit voranbringen. Der Rat hat sich auch entschieden dafür eingesetzt, den ersten Termin in der Erklärung einzuhalten – nämlich den Entwurf einer Richtlinie zur Entschädigung der Opfer, bei dem sich eine Zeit lang während der Streitigkeiten über die Rechtsgrundlage nichts getan hatte. Der Europäische Rat hat eine Frist bis zum 1. Mai gesetzt, und auf dem gestrigen Rat Justiz und Inneres hat sich der Ratsvorsitz besonders um eine politische Einigung bemüht. Ich erwähne dies, um die Entschlossenheit hervorzuheben, die Erklärung in konkrete Taten umzusetzen. Wir haben gestern den Anfang gemacht und werden alles in unserer Macht Stehende tun, um während der verbleibenden Zeit unserer Ratspräsidentschaft weiterhin Fortschritte zu machen. Des Weiteren habe ich in der letzten Woche hervorgehoben, dass wir alle im Rat sicherstellen müssen, dass die seit dem 11. September vereinbarten Maßnahmen so schnell wie möglich durchgesetzt werden müssen. Wir haben in der Erklärung Fristen festgesetzt. Der Großteil der Punkte muss in diesem Jahr, entweder bis Juni oder bis Dezember, zum Abschluss gebracht werden. Herr Präsident, ich bin Ihnen und allen Abgeordneten sehr dankbar für ihre fortwährende starke Unterstützung des Abschlusses der Regierungskonferenz, wie Herr Poettering, Herr Barón Crespo, Herr Watson und viele andere bereits zum Ausdruck gebracht haben. Dies hat zur Schaffung eines politischen Klimas beigetragen, in dem die Menschen bereit waren, sich für eine Einigung bis Juni einzusetzen. Wie mein Kollege Collins sagte, wird es schwieriger sein, eine Einigung zu erzielen, wenn wir uns jetzt nicht nach vorn bewegen. Aus politischer oder administrativer Sicht gibt es keinen Grund dafür, Zeit verstreichen zu lassen – es wird nur noch komplizierter werden. Wie sie würde auch ich eine möglichst rasche Einigung bevorzugen, idealerweise noch vor den Wahlen. Darum habe ich letzte Woche gebeten. Wie ich jedoch zu Beginn meines Beitrags sagte, könnte dies durch einige Faktoren erschwert werden, und wir werden abwarten müssen, welche Fortschritte erzielt werden. In den vergangenen Wochen gab es im Europäischen Rat viele Veränderungen, und die Positionen zahlreicher Regierungen – nicht nur der spanischen – ändern sich, was zu einigen Schwierigkeiten führt. Daher werden wir unser Äußerstes tun, um diese Frage voranzubringen und so viele Fortschritte wie möglich zu erzielen."@de7 "Θα ήθελα να ευχαριστήσω όλους τους βουλευτές για τις εποικοδομητικές παρατηρήσεις τους. Πολλά θέματα τέθηκαν στη συζήτηση και η ιρλανδική Προεδρία τα σημείωσε με προσοχή, συμπεριλαμβανομένων ορισμένων θεματικών ενοτήτων οι οποίες εθίγησαν επανειλημμένα. Θέλω να δω να επιλύονται γρήγορα όσο το δυνατόν περισσότερα θέματα. Με τον ένα ή τον άλλο τρόπο θα πρέπει να μπορέσουμε να διευθετήσουμε πολλά ζητήματα πριν από τις ευρωπαϊκές εκλογές. Έτσι, ακόμα κι αν κάποια δεν έχουν επιλυθεί, οι πολίτες θα μπορούν να τα δουν. Δεν βλέπω καμιά μεγάλη δυσκολία ως προς αυτό. Σημειώνω την παρατήρηση του κ. De Rossa και άλλων ότι πρέπει να γίνει με όσο το δυνατόν πιο ανοικτό τρόπο και αυτό σκοπεύω να πράξω. Όταν κάνουμε αλλαγές, θα προσπαθήσω να τις εξηγώ καθώς προχωράμε, όπως έπραξα και τους τελευταίους μήνες. Φυσικά, η διπλή πλειοψηφία ήταν μεγάλο θέμα – το να καταφέρουμε όλους να συμφωνήσουν σε αυτήν ως βάση των προσπαθειών μας για πρόοδο. Ωστόσο, το γεγονός ότι λάβαμε αυτή την απόφαση, παρέχει ευελιξία σε άλλους τομείς. Ανέφερα μερικούς σήμερα το πρωί. Πιστεύω ότι θα μπορέσουμε να προχωρήσουμε αυτή τη συζήτηση και ότι δεν θα χρειαστεί να περιμένουμε το τέλος της αντιπαράθεσης. Η κυρία Frassoni έθεσε το ζήτημα του πλήθους των θεμάτων που μένουν να επιλυθούν στη Διακυβερνητική Διάσκεψη. Το πρωί, αναφέρθηκε ο αριθμός 82. Ευτυχώς δεν είναι 82, αλλά σε κάποια στιγμή ήταν 22 θέματα. Στην ομιλία μου επεσήμανα ορισμένα από τα βασικά θέματα: φυσικά, την Επιτροπή, την ψηφοφορία στο Συμβούλιο, καθώς και τις έδρες στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο – ιδιαίτερα για τα μικρότερα κράτη μέλη και επίσης για τα νέα κράτη μέλη. Επιπλέον, πρέπει επίσης να επιτευχθεί ένα ισορροπημένο αποτέλεσμα στον βαθμό της λήψης αποφάσεων με ειδική πλειοψηφία σύμφωνα με το νέο Σύνταγμα – σημείωσα τα όσα είπαν αρκετοί βουλευτές ως προς αυτό. Υπάρχει μια σειρά άλλων θεμάτων, πολλά από τα οποία αποτέλεσαν αντικείμενο προτάσεων στη Σύνοδο της Νάπολης κατά τη διάρκεια της ιταλικής Προεδρίας. Ποτέ δεν συμφωνήθηκαν, διότι δεν συζητήθηκαν στο Συμβούλιο του Δεκεμβρίου. Υπάρχει η βάση γι’ αυτές τις προτάσεις, αλλά, όπως συμβαίνει σε όλα αυτά τα πράγματα, υπάρχουν λεπτές διαφορές στις θέσεις των ανθρώπων, και, κατά τους τρεις τελευταίους μήνες, προσπάθησα να επιτύχω συμφωνία σε αυτές. Δεν πιστεύω ότι αποκλείεται η επίτευξη συμφωνίας· πιστεύω ότι θα είναι δυνατόν να περατωθούν μετά από συζήτηση. Στις διαβουλεύσεις μας με τους εταίρους μέχρι σήμερα εξετάσαμε εναλλακτικές. Γνωρίζουν την άποψή μου και τους τομείς στους οποίους μπορούμε να επιτύχουμε συμβιβασμό. Όπως πάντα, τίποτα δεν συμφωνείται έως ότου συμφωνηθούν όλα, αλλά ελπίζω ότι βρισκόμαστε κοντά σε συμφωνία για πολλά από αυτά τα θέματα. Τελικά, πιστεύουμε ότι θα πρέπει να μπορέσουμε να καταλήξουμε σε ένα ικανοποιητικό αποτέλεσμα όσον αφορά όλα αυτά τα θέματα και στη συνέχεια θα καταλήξουμε στα λίγα που είναι πιο δύσκολα. Υπάρχουν ακόμη δύσκολα θέματα που πρέπει να διευθετηθούν, γι’ αυτό, για να έχουμε αποτελέσματα, θα χρειαστεί περισσότερη ευελιξία και συμβιβασμός. Ωστόσο, αν λάβουμε υπόψη τη συνολική εικόνα –ένα Σύνταγμα το οποίο θα επιτρέψει στην Ένωση να συνδεθεί στενότερα και να κάνει περισσότερα– πιστεύω ακράδαντα ότι μπορούμε να πετύχουμε. Συμφωνώ ιδιαίτερα με τον κ. Watson ότι όχι μόνο πρέπει να συμφωνήσουμε σε ένα Σύνταγμα αλλά και να είμαστε έτοιμοι να πείσουμε γι’ αυτό τα κοινοβούλια και τους λαούς μας. Ελπίζω ότι αυτό θα σημάνει το τέλος της συνεχιζόμενης αντιπαράθεσης για ένα διάστημα, διότι, όπως ορθώς ειπώθηκε, το να προχωρούμε συνεχώς από τη μια αντιπαράθεση στην άλλη –Μάαστριχτ, Άμστερνταμ, Νίκαια κλπ.– δημιουργεί πολλά προβλήματα και δυσκολίες. Όσον αφορά την ημερήσια διάταξη της Λισαβόνας, ο κ. Barón Crespo, ο κ. Watson και άλλοι προέτρεψαν να ανανεωθεί η δυναμική της. Όπως είπα προηγουμένως, το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο συμφώνησε σε ένα μήνυμα εμπιστοσύνης και αποφασιστικότητας, το οποίο δείχνει ότι η Ευρώπη έχει τη βούληση και την ικανότητα να προωθήσει την ημερήσια διάταξη της Λισαβόνας. Πρέπει να επικεντρώσουμε τις προσπάθειές μας, ώστε να κάνουμε τους στόχους μας πραγματικότητα. Ορισμένοι ομιλητές επέστησαν την προσοχή στα συνεχιζόμενα προβλήματα της επίτευξης αποτελεσμάτων, όσον αφορά την ημερήσια διάταξη της Λισαβόνας. Συμφωνώ απολύτως. Είναι ένα θέμα στο οποίο έδωσα ιδιαίτερη έμφαση μιλώντας στους συναδέλφους μου στο Ευρωπαϊκό Συμβούλιο. Είναι ένα θέμα το οποίο τέθηκε πρώτο στα συμπεράσματα του Ευρωπαϊκού Συμβουλίου. Ο Πρόεδρος Πρόντι και εγώ το θέσαμε στις συνεντεύξεις Τύπου μας την περασμένη εβδομάδα. Το έθεσα όταν συναντήθηκα με τους κοινωνικούς εταίρους. Ωστόσο, όπως όλοι γνωρίζουμε, η υλοποίηση της ημερήσιας διάταξης της Λισαβόνας εξαρτάται, κατά κύριο λόγο, από εθνικές ενέργειες. Στη σύνοδο προσπαθήσαμε να εστιάσουμε τη συζήτηση παρά να μιλάμε χωρίς τέλος για εκατοντάδες συμπεράσματα και σημεία αναφοράς δεξιά και αριστερά. Προσπαθήσαμε να κάνουμε τη συζήτηση ακόμη πιο συγκεκριμένη και να αυξήσουμε την πίεση των ομολόγων, ούτως ώστε να υπάρξει ανταλλαγή βέλτιστων πρακτικών. Επιπλέον, κάναμε τα νέα συλλογικά βήματα που περιέγραψα στην εναρκτήρια ομιλία μου. Ωστόσο, δεν υπάρχουν μαγικοί τρόποι για να υλοποιηθούν οι στόχοι της Λισαβόνας. Χρειαζόμαστε προσήλωση και αποφασιστικότητα και πρέπει να συνεχιστεί η εμπεριστατωμένη εργασία σε συνεχή βάση. Πιστεύω ειλικρινά ότι βγήκαμε από το εαρινό Ευρωπαϊκό Συμβούλιο με ενισχυμένη αποφασιστικότητα σε ατομικό και συλλογικό επίπεδο. Αυτό ήταν χρήσιμο. Ο ρόλος σας εδώ θα είναι κρίσιμος και αποφασιστικός στην υποστήριξη της διαδικασίας υλοποίησης των απαραίτητων μεταρρυθμίσεων. Ελπίζω ότι μπορούμε –το Συμβούλιο, το Κοινοβούλιο και η Επιτροπή– να συνεργαστούμε εποικοδομητικά για να διασφαλίσουμε ότι θα περατώσουμε όσο το δυνατόν περισσότερα από τα θέματα που έχουν σχέση με τη Λισαβόνα πριν από τη λήξη της θητείας σας. Εκτιμώ τα όσα έχετε ήδη κάνει και σας ευχαριστώ. Οι προκλήσεις ενώπιόν μας μπορεί να είναι σημαντικές, αλλά τα πιθανά οφέλη για τους λαούς μας στην Ευρώπη είναι επίσης αξιόλογα. Συμφωνώ με εκείνους που τόνισαν την ανάγκη να μεταφραστεί η Λισαβόνα σε πραγματική βελτίωση της καθημερινής ζωής των πολιτών μας. Ο κ. Barón Crespo ανέφερε την Κύπρο και, φυσικά, σήμερα είναι η ημέρα που ελπίζουμε ότι θα ολοκληρωθούν οι διαπραγματεύσεις του Κόφι Ανάν. Θα είναι δύσκολο, αλλά προσπαθούν να τηρήσουν τη σημερινή προθεσμία. Τις τελευταίες δέκα περίπου ημέρες, εργάστηκαν εξαιρετικά σκληρά και θα συνεχίσουν να το κάνουν. Το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο φυσικά συζήτησε το θέμα σε μια κρίσιμη στιγμή της αναζήτησης λύσης στο κυπριακό πρόβλημα με τις διαπραγματεύσεις των Ηνωμένων Εθνών. Ήμουν σε επαφή με όλα τα μέρη τους τελευταίους μήνες. Τον τελευταίο χρόνο, είχα αρκετές συναντήσεις με τον κ. Ερντογάν, τον Πρόεδρο Παπαδόπουλο, και τους αξιωματούχους των Ηνωμένων Εθνών που ασχολούνται με το θέμα. Στο Ευρωπαϊκό Συμβούλιο επαναλάβαμε την έντονη προτίμησή μας για ένταξη μιας ενωμένης Κύπρου τον ερχόμενο μήνα. Προσφέραμε την πλήρη στήριξή μας στις προσπάθειες του Γενικού Γραμματέα κ. Ανάν, ώστε να βοηθήσουμε τα εμπλεκόμενα μέρη να εκμεταλλευθούν αυτή την ιστορική ευκαιρία για μια συνολική διευθέτηση. Καλέσαμε όλα τα εμπλεκόμενα μέρη να εμμείνουν στη δέσμευσή τους για επιτυχή έκβαση. Σύμφωνα με τη συμφωνία στην οποία κατέληξε με τα εμπλεκόμενα μέρη στη Νέα Υόρκη τον περασμένο μήνα, ο γενικός Γραμματέας κ. Ανάν εξέφρασε την αποφασιστικότητά του να ολοκληρώσει αυτές τις διαπραγματεύσεις απόψε στην Ελβετία· εύχομαι λοιπόν να πάνε καλά οι διαπραγματεύσεις. Ο Κόφι Ανάν ευελπιστεί ότι τα εμπλεκόμενα μέρη θα υπογράψουν μια τελική εκδοχή του σχεδίου επίλυσης και ότι οι εγγυήτριες δυνάμεις θα το προσυπογράψουν απόψε, ούτως ώστε να μπορεί να τεθεί στον λαό της Κύπρου ως συμφωνηθέν έγγραφο για έγκριση τον Απρίλιο. Από τη σημερινή συζήτηση, είναι προφανές ότι όλοι έχουμε την ίδια ελπίδα. Στην αρχή ο κ. Poettering, ο κ. Barón Crespo, ο κ. Watson και πολλοί άλλοι έθεσαν το θέμα της τρομοκρατίας και της απειλής που αντιμετωπίζουμε. Είμαστε όλοι προσηλωμένοι στην καταπολέμηση της τρομοκρατίας, σύμφωνα με τις θεμελιώδεις αρχές στις οποίες βασίζεται η Ένωση. Μπορώ να σας διαβεβαιώσω ότι οι προσπάθειές μας κατά της τρομοκρατίας θα χαρακτηρίζονται από τον σεβασμό των ανθρωπίνων δικαιωμάτων και των θεμελιωδών ελευθεριών. Αυτό φυσικά είναι κάτι το οποίο πρέπει να τηρήσουμε απολύτως. Ένας αριθμός βουλευτών έθεσε το ζήτημα του προϋπολογισμού. Τα θέματα τέθηκαν με ορθό τρόπο. Έγιναν σχόλια για τον υπάρχοντα συμβιβασμό. Θα δώσουμε έμφαση στα σημεία αυτά στη συζήτηση. Απαντώντας στον κ. Hänsch και σε άλλους, θα έλεγα ότι έχω πλήρη επίγνωση του ότι οι διαδικασίες για τη συμφωνία του προϋπολογισμού της Ένωσης αποτελούν ιδιαίτερα ευαίσθητο θέμα για το Κοινοβούλιο. Θα το λάβω αυτό απολύτως υπόψη. Ως Προεδρία, θα δώσουμε ιδιαίτερη σημασία στη διασφάλιση ενός ισορροπημένου αποτελέσματος το οποίο να μπορούν όλοι να δεχθούν, συμπεριλαμβανομένου του Κοινοβουλίου. Θα αφήσω τις παρατηρήσεις που αφορούν ιδιαίτερα το Συμβούλιο ECOFIN για τον Πρόεδρό του, τον συνάδελφό μου κ. McCreevy. Για να απαντήσω στο σημαντικό θέμα που έθιξε η κυρία Doyle σχετικά με τη Βιρμανία, θα πω ότι η απόφαση για την έναρξη διπλωματικών σχέσεων με τη Βιρμανία/Μυανμάρ ελήφθη στο πλαίσιο της Προεδρίας μας στην Ένωση και της ανάγκης της Ιρλανδίας ως Προεδρία της ΕΕ να έχει απευθείας επαφή με τις αρχές της Βιρμανίας, κάτι το οποίο, σε αντίθετη περίπτωση, δεν θα μπορούσαμε να κάνουμε. Πριν εγκαινιάσουμε τις σχέσεις –την ανάγκη των οποίων κατανοούσαμε– συμβουλευτήκαμε την Aung San Suu Kyi και εκείνη συμφώνησε απολύτως με την απόφασή μας, διότι κατανόησε την ανάγκη να είμαστε αποτελεσματικοί και ότι θα το κάναμε πράγματι. Επομένως, την ρωτήσαμε και εκείνη συμφώνησε. Ως Προεδρία της Ευρωπαϊκής Ένωσης έχουμε τόσο την ευκαιρία όσο και την ευθύνη να μιλήσουμε στις αρχές της Βιρμανίας εξ ονόματος της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Φυσικά, θα μπορούσαμε να μην κάνουμε τίποτα. Στόχος μας όμως εξακολουθεί να είναι η επιστροφή της δημοκρατίας στη Βιρμανία, ο τερματισμός των παραβιάσεων των ανθρωπίνων δικαιωμάτων και η ειρήνη και η ευημερία για τον λαό της Βιρμανίας που υποφέρει εδώ και πολύ καιρό, κάτι το οποίο όλοι θέλουμε. Πιστεύουμε ότι ο διορισμός πρέσβη στη Βιρμανία διευρύνει τους τρόπους με τους οποίους μπορούμε να προωθήσουμε αυτούς τους στόχους της Ευρωπαϊκής Ένωσης και της διεθνούς κοινότητας. Με την εξαίρεση του Λουξεμβούργου, όλα τα κράτη μέλη διατηρούν διπλωματικές σχέσεις με τη Βιρμανία. Ολοκληρώνοντας, ευχαριστώ όλους όσοι μίλησαν για τα θέματα που τέθηκαν. Ευχαριστώ επίσης τους αρχηγούς των Ομάδων για τη συνεργασία και τις συνεχείς επαφές τους με την Προεδρία και με τα μέλη της ομάδας της ΔΚΔ, με τα οποία είχα πολλές φορές την ευκαιρία να μιλήσω, με πιο πρόσφατη αυτή των αρχών της εβδομάδας στο Δουβλίνο, όπου συμμετείχαν στην Ομάδα Προέδρων Εξωτερικών Υποθέσεων. Έχω πλήρη επίγνωση της συνεπούς υποστήριξης του Κοινοβουλίου σε ένα φάσμα θεμάτων της ατζέντας μας. Προσβλέπω στη συνέχιση της υποστήριξής σας τους ερχόμενους μήνες. Θα απευθυνθώ φυσικά στο νέο Κοινοβούλιο μετά το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο του Ιουνίου, αλλά σας βεβαιώ ότι θα υπάρξει κάποιου είδους μηχανισμός με τον οποίο θα μπορέσουμε να συνεχίσουμε να παρακολουθούμε όλα τα θέματα στο μεσοδιάστημα. Θα κάνω ό,τι είναι στις δυνάμεις μου για να διατηρήσω αυτόν τον σύνδεσμο και να κρατώ εσάς και τους συναδέλφους σας ενήμερους για τις λεπτομέρειες, καθώς αυτές εξελίσσονται κατά τη διάρκεια του Απριλίου και του Μαΐου. Η άμεση προτεραιότητά μας είναι να διασφαλίσουμε την ασφάλεια των πολιτών της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Ωστόσο, πρέπει επίσης να επιληφθούμε των ευρύτερων παραγόντων που συντελούν στην τρομοκρατία. Όχι για να δικαιολογήσουμε την τρομοκρατία· αλλά ως απαραίτητο βήμα για την εξάλειψή της. Πολλοί είπαν εδώ τις τελευταίες εβδομάδες ότι πρέπει να εργαστούμε προς την κατεύθυνση της κατανόησης των πρωταρχικών αιτίων της τρομοκρατίας. Ένας ιρλανδός συνάδελφος, ο κ. De Rossa, επεσήμανε ότι διαφέρει από πολλές από τις τρομοκρατικές ενέργειες που είδαμε τις τελευταίες δεκαετίες. Είναι απολύτως σαφές στο Ευρωπαϊκό Συμβούλιο ότι, ενώ δεν προσπαθούμε με κανένα τρόπο να δικαιολογήσουμε τις ενέργειες, πρέπει να προσπαθήσουμε να τις κατανοήσουμε, ώστε να δούμε πώς θα χειριστούμε το θέμα – όχι μιλώντας στους ανθρώπους που εμπλέκονται στην τρομοκρατία, διότι εκείνοι δεν ακούν κανέναν, αλλά πρέπει να κατανοήσουμε και να μελετήσουμε τα πρωταρχικά αίτια. Συμφωνώ απολύτως με την άποψη που εξέφρασε ο κ. Poettering και η κυρία Doyle ότι δεν τίθεται θέμα να κατηγορήσουμε συλλογικά καμία ομάδα ανθρώπων ή εθνών για τη μάστιγα της τρομοκρατίας. Δεν πρέπει να στιγματίσουμε τον αραβικό κόσμο. Θέλω να δηλώσω ότι συμφωνώ πλήρως με την παρατήρηση αυτή. Είμαι αποφασισμένος να συνεργαστούμε στενά με την ηγεσία του αραβικού κόσμου. Όπως ανέφερα, αυτό ακριβώς κάνει η Προεδρία. Στην καταπολέμηση της τρομοκρατίας θα ήταν τελείως λάθος και απαράδεκτο να υπάρχει και η παραμικρή υπόνοια ότι η αραβική κοινότητα εν γένει εμπλέκεται ή φέρει κάποιου είδους συλλογική ευθύνη. Η δήλωση για την καταπολέμηση της τρομοκρατίας υπογραμμίζει ότι συμφωνούμε όλοι πλήρως στην Ευρωπαϊκή Ένωση στην εκτίμηση της σοβαρότητας της απειλής της τρομοκρατίας. Είμαστε επίσης όλοι εξίσου αποφασισμένοι να αντιμετωπίσουμε αυτή την απειλή. Στη συνεδρίαση του Συμβουλίου του Ιουνίου θα παρουσιάσουμε την πρόοδο που θα έχει επιτευχθεί στην εφαρμογή αυτών των μέτρων, συμπεριλαμβανομένου ενός αναθεωρημένου σχεδίου δράσης της Ευρωπαϊκής Ένωσης για την καταπολέμηση της τρομοκρατίας. Προσβλέπω στη στενή συνεργασία με την Επιτροπή, το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο, τη γραμματεία του Συμβουλίου και τον άρτι διορισθέντα συντονιστή κατά της τρομοκρατίας, κ. de Vries, ώστε να προχωρήσει αυτό το έργο. Εργαζόμαστε έχοντας την αίσθηση του κατεπείγοντος. Πολλοί τόνισαν τη ανάγκη να υπάρξει στο Ευρωπαϊκό Συμβούλιο συνέχεια στη δήλωση και τις άλλες εργασίες. Εχθές, στο Συμβούλιο των Υπουργών Δικαιοσύνης και Εσωτερικών Υποθέσεων, καλέσαμε τον κ. de Vries να συμμετάσχει σε μια συζήτηση για το πώς μπορούμε να προχωρήσουμε, η οποία αποδείχθηκε πολύ χρήσιμη και συγκεκριμένη. Το Συμβούλιο ενήργησε επίσης αποφασιστικά προκειμένου να τηρήσει την πρώτη προθεσμία που ορίζει η δήλωση – δηλαδή, για το σχέδιο οδηγίας για την αποζημίωση στα θύματα, η οποία είχε καθηλωθεί για ένα διάστημα, λόγω διαφωνιών σχετικά με τη νομική βάση. Το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο όρισε την προθεσμία για την 1η Μαΐου και η Προεδρία κατέβαλε ιδιαίτερη προσπάθεια ώστε να διασφαλίσει ότι το χθεσινό Συμβούλιο των Υπουργών Δικαιοσύνης και Εσωτερικών Υποθέσεων θα κατέληγε σε πολιτική συμφωνία. Το αναφέρω αυτό προκειμένου να τονίσω την αποφασιστικότητα να μεταφραστεί η δήλωση σε συγκεκριμένες πράξεις. Κάναμε την αρχή εχθές και θα κάνουμε ό,τι είναι δυνατόν για να υπάρχει πρόοδος κατά το υπόλοιπο της Προεδρίας μας. Τόνισα επίσης την περασμένη εβδομάδα ότι πρέπει όλοι στο Συμβούλιο να διασφαλίσουμε ότι θα προωθηθούν το συντομότερο δυνατόν τα μέτρα που έχουμε συμφωνήσει από τις 11 Σεπτεμβρίου. Θέσαμε προθεσμίες στη δήλωση. Τα περισσότερα πρέπει να ολοκληρωθούν εφέτος, είτε τον Ιούνιο είτε τον Δεκέμβριο. Κύριε Πρόεδρε, είμαι ευγνώμων σε εσάς και σε όλους τους βουλευτές για τη συνεχή μεγάλη υποστήριξή σας στην ολοκλήρωση της ΔΚΔ, όπως αυτή εκφράσθηκε από τον κ. Poettering, τον κ. Barón Crespo, τον κ. Watson και πολλούς άλλους. Έπαιξε αποφασιστικό ρόλο στη δημιουργία ενός πολιτικού κλίματος ευνοϊκού προς τη δέσμευση για επίτευξη συμφωνίας έως τον Ιούνιο. Όπως είπε ο συνάδελφός μου, ο κ. Collins, θα είναι πιο δύσκολο να καταλήξουμε σε συμφωνία αν δεν προχωρήσουμε τώρα. Δεν υπάρχει πολιτικός ή διοικητικός λόγος να περιμένουμε να περάσει ο χρόνος· το μόνο που θα κάνει είναι να περιπλέξει τα πράγματα. Όπως κι εσείς, θα προτιμούσα κι εγώ να επιτευχθεί συμφωνία το συντομότερο δυνατόν, ιδεωδώς πριν από τις εκλογές. Αυτό ζήτησα την περασμένη εβδομάδα. Ωστόσο, όπως είπα και στην αρχή της παρέμβασής μου, αυτό είναι ίσως δύσκολο εξαιτίας μιας σειράς παραγόντων, και θα πρέπει να περιμένουμε να δούμε την πρόοδο που έχει σημειωθεί. Έγιναν πολλές αλλαγές στο Ευρωπαϊκό Συμβούλιο τις τελευταίες εβδομάδες και αλλάζει η θέση αρκετών κυβερνήσεων –όχι μόνο της ισπανικής– κάτι που δημιουργεί ορισμένες δυσκολίες. Έτσι, θα κάνουμε ό,τι μπορούμε για να προχωρήσει αυτό όσο το δυνατόν περισσότερο."@el8 "Quiero dar las gracias a todos los diputados por sus constructivas observaciones. En este debate se han hecho muchos comentarios y la Presidencia irlandesa ha tomado debidamente nota de los mismos, incluida una serie de temas comunes que se han planteado. Quiero que se resuelvan rápidamente tantas cuestiones como sea posible. De una forma u otra, deberíamos ser capaces de solucionar un gran número de cuestiones antes de las elecciones europeas. De este modo, aunque queden algunas cuestiones pendientes, la gente podrá apreciarlo. No veo ninguna dificultad especial en eso. Estoy de acuerdo con la afirmación del Sr. De Rossa y otros de que tenemos que hacerlo de la forma más abierta posible, y esa es mi intención. Cuando hagamos cambios, intentaré irlos explicando según se vayan produciendo, como ya he venido haciendo en los últimos meses. Por supuesto, la cuestión de la doble mayoría era muy importante: conseguir que todos estuvieran de acuerdo en que fuese la base de nuestros esfuerzos de progreso. Sin embargo, el hecho de haber tomado esa decisión da pie a la flexibilidad en otros aspectos. He mencionado algunas esta mañana. Creo que podremos avanzar en esa discusión sin tener que esperar hasta el final del debate. La Sra. Frassoni ha preguntado que cuántas cuestiones quedan por resolver en la Conferencia Intergubernamental. Esta mañana se ha mencionado la cifra de 82. Afortunadamente no son 82, sino unas 22 cuestiones en total. En mi discurso he señalado algunas de las cuestiones principales: por supuesto, la Comisión; la votación en el Consejo y los escaños del Parlamento Europeo, particularmente para los Estados miembros más pequeños y también para los nuevos Estados miembros. Por otra parte, también es necesario encontrar una solución equilibrada sobre el ámbito de validez de la votación por mayoría cualificada, en virtud de la nueva Constitución; he tomado nota de lo que han dicho algunos diputados al respecto. Existen algunas otras cuestiones, muchas de las cuales fueron objeto de propuestas en la Cumbre de Nápoles de la Presidencia italiana. Nunca se alcanzó un acuerdo con respecto a las mismas, porque no fueron discutidas en el Consejo de diciembre. La base para las propuestas está ahí. Sin embargo, como suele suceder con todas estas cosas, hay matices con respecto a las posturas de la gente y en los tres últimos meses he estado intentado llegar a un acuerdo con respecto a las mismas. No creo que sean obstáculos para alcanzar un acuerdo y será posible alcanzarlo después de algunas discusiones. Hasta la fecha hemos buscado opciones con respecto a todas estas cuestiones en nuestras consultas con nuestros socios. Conocen mi opinión y los aspectos en que podemos alcanzar un compromiso. Como siempre, nada se acuerda hasta que todo está acordado, pero confío en que estamos avanzando hacia un acuerdo con respecto a muchos de esos puntos. De este modo, creemos que debería ser posible conseguir un resultado satisfactorio para todas estas cuestiones y entonces nos enfrentaremos a los pocos asuntos difíciles que quedan. Todavía quedan cuestiones difíciles por resolver, por lo que para alcanzar un acuerdo se necesitará una mayor flexibilidad y compromiso. Sin embargo, si miramos el cuadro general –una Constitución que ayudará a la Unión a relacionarse mejor y a hacer más cosas–, estoy absolutamente convencido de que podemos triunfar. Estoy de acuerdo en particular con el Sr. Watson en que no solo debemos ponernos de acuerdo con respecto a una Constitución, sino que también debemos estar dispuestos a conseguir que nuestros parlamentos y pueblos la acepten. Espero que este sea el final del debate en curso durante algún tiempo, porque, como se ha dicho con acierto, el hecho de pasar constantemente de un debate a otro –Maastricht, Ámsterdam, Niza, etc.– crea muchos problemas y dificultades. Con respecto a la agenda de Lisboa, el Sr. Barón Crespo, el Sr. Watson y otros han pedido un nuevo impulso para esta agenda. Como ya he dicho anteriormente, el Consejo Europeo acordó un mensaje de confianza y determinación, demostrando que Europa tiene la voluntad y la capacidad de avanzar en la agenda de Lisboa. Debemos concentrarnos en que nuestros objetivos se hagan realidad. Algunos oradores han llamado la atención sobre los constantes problemas de cumplimiento de la agenda de Lisboa. No podría estar más de acuerdo. Es un punto en el que he hecho mucho hincapié al dirigirme a mis colegas del Consejo Europeo. Es un punto que se aborda en primer lugar en nuestras conclusiones del Consejo Europeo. El Presidente Prodi y yo comentamos esto en nuestras conferencias de prensa, la semana pasada. Yo lo hice cuando me reuní con los interlocutores sociales. Sin embargo, como todos sabemos, el cumplimiento de la agenda de Lisboa depende, en gran medida, de las acciones nacionales. En la cumbre intentamos definir el enfoque, en lugar de continuar eternamente con cientos de conclusiones y referencias a izquierda, derecha y centro. Intentamos definir más su enfoque y aumentar la presión de los homólogos, para promover el intercambio de mejores prácticas. Por otra parte, dimos los nuevos pasos colectivos que he descrito en mi intervención inicial. Sin embargo, no hay una fórmula mágica para cumplir los objetivos de Lisboa. Necesitamos concentración, resolución y determinación, y el trabajo de detalle debe continuar sin pausa. Realmente creo que acabamos el Consejo Europeo de primavera con nuestra determinación individual y colectiva reforzada. Eso ha sido útil. El papel de sus Señorías será fundamental y crucial en este punto, para apoyar el proceso de ejecución de las reformas esenciales. Espero que el Consejo, el Parlamento y la Comisión puedan trabajar juntos de forma constructiva, para garantizar la conclusión del mayor número posible de expedientes relacionados con Lisboa, antes de que finalice su mandato. Aprecio y les agradezco todo lo que ya han hecho. Los desafíos que nos esperan pueden ser importantes, pero los posibles beneficios para nuestros ciudadanos en Europa también son considerables. Estoy de acuerdo con quienes han subrayado la necesidad de que Lisboa se refleje en mejoras reales en la vida cotidiana de nuestros ciudadanos. El Sr. Barón Crespo ha mencionado Chipre y, por supuesto, hoy es el día en que se espera que concluyan las negociaciones de Kofi Annan. Va a ser difícil, pero están esforzándose por cumplir este plazo. Han trabajado muchísimo durante los últimos diez días o más y continuarán haciéndolo. El Consejo Europeo, por supuesto, discutió sobre esta cuestión en un momento crucial, con la intención de resolver el problema de Chipre por medio de las negociaciones de las Naciones Unidas. Me he mantenido en contacto con todas las partes en los últimos meses. En el último año me he reunido en varias ocasiones con el Sr. Erdogan, el Presidente Papadopoulos y el personal de las Naciones Unidas implicado en esta cuestión. En el Consejo Europeo insistimos en nuestra clara preferencia por la adhesión de un Chipre unido el próximo mes. Hemos ofrecido todo nuestro apoyo a los esfuerzos del Secretario General Annan, para ayudar a las partes a aprovechar la oportunidad histórica de conseguir una solución global. Pedimos a todas las partes que se comprometieran a conseguir un resultado positivo. Gracias al entendimiento alcanzado con las partes en Nueva York el mes pasado, el Secretario General Annan ha expresado su intención de concluir estas negociaciones en Suiza esta noche; así que, deseo mucha suerte a los negociadores. Kofi Annan espera que las partes firmen una versión final del plan de acuerdo y que las autoridades garantes lo ratifiquen esta noche, para que pueda ser presentado como documento de consenso al pueblo de Chipre para su aprobación en abril. El debate de esta mañana pone de manifiesto que todos compartimos esa esperanza. Al principio, el Sr. Poettering, el Sr. Barón Crespon, el Sr. Watson y muchos otros han planteado la cuestión del terrorismo y la amenaza a la que nos enfrentamos. Todos estamos comprometidos en el combate contra el terrorismo de acuerdo con los principios fundamentales en los que se basa la Unión. Puedo asegurar a todos que nuestros esfuerzos contra el terrorismo se realizarán respetando los derechos humanos y las libertades fundamentales. Sin duda, eso es algo que debemos respetar totalmente. Algunos diputados han planteado la cuestión del presupuesto. Los comentarios son oportunos. Se ha hablado sobre el compromiso vigente. Subrayaremos esos comentarios en el debate. En respuesta al Sr. Hänsch y otros, quiero decir que soy totalmente consciente de que los procedimientos de acuerdo con respecto al presupuesto de la Unión son una cuestión particularmente delicada para el Parlamento. Lo tendré totalmente en cuenta. Como Presidencia, concederemos especial importancia a garantizar un resultado equilibrado que todos, incluido el Parlamento, puedan aceptar. Comunicaré las observaciones destinadas particularmente al Consejo del Ecofin y a su Presidente, mi colega el Sr. McCreevy. En respuesta al importante comentario de la Sra. Doyle sobre Birmania, quiero decir que la decisión de establecer relaciones diplomáticas con Birmania/Myanmar se tomó en el contexto de nuestra Presidencia de la Unión y de la necesidad de Irlanda, como Presidencia de la Unión Europea, de tratar directamente con las autoridades birmanas que, de lo contrario, no habríamos podido hacer. Antes de entablar relaciones –cuya necesidad entendemos– consultamos a Aung San Suu Kyi, que estaba expresamente de acuerdo con nuestra decisión, porque entendía nuestra necesidad de cumplir nuestra tarea y que realmente lo haríamos. Así que lo comprobamos y ella estaba de acuerdo. Como Presidencia de la Unión Europea tenemos tanto la oportunidad como la responsabilidad de hablar con las autoridades birmanas en nombre de la Unión Europea. Por supuesto, podríamos no haber hecho nada. Sin embargo, nuestros objetivos continúan siendo el retorno de la democracia a Birmania, el fin de las violaciones de los derechos humanos y la consecución de la paz y la prosperidad para un pueblo que lleva sufriendo tanto tiempo como el birmano. Eso es lo que todos queremos. En nuestra opinión, el nombramiento de un embajador en Birmania amplía las plataformas desde las que podemos promover estos objetivos de la Unión Europea y de la comunidad internacional. Con excepción de Luxemburgo, todos los Estados miembros mantienen relaciones diplomáticas con Birmania. Para terminar, quiero dar las gracias a todos los que han intervenido por sus comentarios. También quiero dar las gracias a los líderes de los Grupos por su cooperación y constantes contactos con la Presidencia y con los diputados del grupo de la CIG, con los que he tenido la oportunidad de hablar en numerosas ocasiones, sin ir más lejos esta semana en Dublín, mientras asistían a la reunión del grupo de presidentes de asuntos exteriores. Soy plenamente consciente de apoyo sistemático del Parlamento en numerosas cuestiones de nuestra agenda. Esperamos seguir contando con su apoyo en los próximos meses. Por supuesto, me dirigiré al nuevo Parlamento después del Consejo Europeo de junio, pero les aseguro que habrá algún mecanismo por el que podamos continuar estando al corriente de todas las cuestiones en el período intermedio. Haré todo lo que esté en mi mano por mantener ese contacto y mantenerles a ustedes y a sus colegas informados de los últimos detalles que vayan surgiendo en abril y mayo. Nuestra prioridad inmediata es garantizar la seguridad de los ciudadanos de la Unión Europea. Sin embargo, también tenemos que tratar los factores más amplios que contribuyen al terrorismo. Eso no es justificar el terrorismo, sino que más bien es un paso esencial para su eliminación. Muchas personas han señalado aquí en las últimas semanas que tenemos que trabajar para intentar comprender las causas profundas del terrorismo. Un colega irlandés, el Sr. De Rossa, ha señalado que este terrorismo es diferente de gran parte del terrorismo que hemos presenciado en las últimas décadas. En el Consejo Europeo tenemos muy claro que no pretendemos justificar en absoluto ninguno de los actos, tenemos que intentar entenderlos para ver cómo podemos hacerles frente, no hablando con las personas que los cometen, porque no escuchan a nadie, sino comprendiendo y analizando las causas de fondo. Estoy totalmente de acuerdo con la opinión expresada por el Sr. Poettering y la Sra. Doyle de que no es cuestión de culpar colectivamente a ningún grupo de personas o países del azote del terrorismo. No debemos estigmatizar al mundo árabe. Quiero hacer constar mi pleno acuerdo con respecto a este punto. Estoy decidido a colaborar estrechamente con los líderes del mundo árabe. Como ya he informado, eso es precisamente lo que está haciendo la Presidencia. En la lucha contra el terrorismo, sería totalmente equivocado e inaceptable que se sugiriese de algún modo que la comunidad árabe en general está implicada o tiene algún tipo de responsabilidad colectiva. La declaración sobre la lucha contra el terrorismo subraya que en la Unión Europea estamos de acuerdo en valorar la gravedad de la amenaza que supone el terrorismo. También coincidimos en nuestra determinación de acabar con esa amenaza. Comunicaremos los progresos en la reunión del Consejo de junio acerca de la aplicación de estas medidas, incluido un programa de acción revisado de la Unión Europea para combatir el terrorismo. Espero trabajar estrechamente con la Comisión, el Parlamento Europeo, la Secretaría del Consejo y el recientemente nombrado coordinador antiterrorista, el Sr. De Vries, para avanzar en esta tarea. Estamos trabajando con un verdadero sentido de la urgencia. Muchas personas han subrayado la necesidad de sacar las consecuencias de la declaración y las demás tareas en el Consejo Europeo. Ayer, en el Consejo de Justicia y Asuntos de Interior, invitamos al Sr. De Vries a participar en el que está siendo un debate concreto y muy útil acerca de cómo debemos avanzar en esa tarea. El Consejo también actuó con decisión para cumplir el primer plazo establecido en la declaración, es decir, con respecto al proyecto de directiva sobre la compensación de las víctimas, que ha estado aparcado cierto tiempo por problemas con el fundamento jurídico. El Consejo Europeo fijó el plazo en el 1 de mayo y la Presidencia ha realizado un esfuerzo particular para garantizar que el Consejo de Justicia y Asuntos de Interior de ayer alcanzara un acuerdo político. Digo esto para subrayar la determinación de traducir la declaración en un resultado concreto. Ayer dimos un primer paso y haremos todo lo que podamos para continuar progresando durante el tiempo que queda de mandato a nuestra Presidencia. La semana pasada también subrayé que todos nosotros en el Consejo debemos asegurarnos de que las medidas que hemos acordado desde el 11 de septiembre sean aprobadas lo antes posible. Hemos establecido plazos en la declaración. La mayor parte de esto deberá concluir este año, en junio o en diciembre. Señor Presidente, le estoy muy agradecido a usted y a todos los diputados por su constante apoyo a la conclusión de la CIG, expresado por el Sr. Poettering, el Sr. Barón Crespo, el Sr. Watson y muchos otros. Ha servido para crear una atmósfera política en la que la gente esté dispuesta a comprometerse a alcanzar un acuerdo para junio. Como ha dicho mi colega, el Sr. Collins, será más difícil alcanzar un acuerdo si no avanzamos ahora. No hay ningún motivo político ni administrativo para esperar a que el año avance; simplemente será más complicado. Al igual que ustedes, prefiero un acuerdo lo antes posible e idealmente antes de las elecciones. Esto es lo que pedí la semana pasada. Sin embargo, como ya he dicho al comienzo de mi discurso, una serie de factores pueden hacer que esto sea difícil de conseguir, por lo que tendremos que esperar y ver los progresos conseguidos. En las últimas semanas se han producido muchos cambios en el Consejo Europeo, y la postura de una serie de Gobiernos –no solo el español– está cambiado, lo que ocasiona ciertas dificultades. Así pues, haremos todo lo posible por avanzar y progresar tanto como sea posible."@es12 ". Haluan kiittää kaikkia jäseniä rakentavista kommenteista. Keskustelussa on tuotu esiin monia näkökohtia, ja puheenjohtajavaltio Irlanti on ottanut ne ja muutamat toistuvat teemat tarkoin huomioon. Haluan, että mahdollisimman monet kysymykset ratkaistaan nopeasti. Meidän pitäisi pystyä selvittämään monet kysymyksistä tavalla tai toisella ennen Euroopan parlamentin vaaleja. Näin ne saadaan näkyviksi kansalaisille, vaikka muutamat jäljellä olevat kysymykset eivät olekaan mukana. Minusta tähän ei liity mitään suuria vaikeuksia. Kannatan jäsen De Rossan ja muiden vaatimusta siitä, että meidän on tehtävä tämä mahdollisimman avoimesti, ja näin aion tehdä. Pyrin selittämään muutoksia sitä mukaa kuin teemme niitä, aivan kuin olen tehnyt viime kuukausienkin ajan. Kaksinkertainen enemmistö oli arvatenkin tärkeä kysymys – kaikkien asettuminen ratkaisun taakse antaa lähtökohdan edistysponnisteluillemme. Tämä päätös antaa kuitenkin joustovaraa muille aloille. Mainitsin joitakin niistä tänä aamuna. Olen sitä mieltä, että voimme siirtyä tässä keskustelussa eteenpäin eikä meidän tarvitse odottaa, että keskustelu päättyy. Jäsen Frassoni otti esiin kysymyksen siitä, miten monta kysymystä hallitustenvälisen konferenssin ratkaistavaksi vielä jää. Tänä aamuna mainittiin luku 82. Onneksi se ei ole 82, mutta yhdessä vaiheessa kysymyksiä oli noin 22. Puheenvuorossani mainitsin joitakin tärkeimmistä kysymyksistä. Niitä ovat tietenkin komission kokoonpano ja myös äänestykset neuvostossa sekä Euroopan parlamentin paikkajako – ennen kaikkea pienten jäsenvaltioiden ja myös uusien jäsenvaltioiden osalta. Lisäksi uuden perustuslain mukaisten määräenemmistöäänestysten käyttöalan laajuudesta on päästävä tasapainoiseen ratkaisuun, ja panin merkille sen, mitä jotkin jäsenet tästä sanoivat. On monia muitakin kysymyksiä, ja monet niistä olivat Italian puheenjohtajakaudella Napolin huippukokouksessa tehtyjen ehdotusten aiheina. Niistä ei koskaan päästy sopuun, koska niistä ei keskusteltu neuvoston joulukuun kokouksessa. Ehdotuksille on perusta, mutta kuten aina, näkemyksissä on hienoisia eroja, ja viimeisten kolmen kuukauden aikana olen yrittänyt päästä niissä sopuun. Mielestäni ne eivät kaada sopimusta, ja niistä voidaan päättää lyhyehkön keskustelun jälkeen. Olemme tähän päivään mennessä tutkineet kaikkiin kysymyksiin liittyviä vaihtoehtoja neuvotteluissamme yhteistyökumppaneidemme kanssa. He ovat tietoisia näkemyksestäni ja aloista, joilla voimme päästä kompromissiin. Kuten aina, mistään ei ole sovittu ennen kuin kaikesta on sovittu, mutta toivoisin, että etenemme kohti sopua monissa kysymyksissä. Uskommekin, että kaikissa näistä kysymyksistä pitäisi olla mahdollista päästä tyydyttävään lopputulokseen, ja sen jälkeen otamme käsittelyyn vaikeat kysymykset, joita on vain vähän. Vaikeita kysymyksiä on edelleen ratkaisematta, joten sopimukseen pääsy edellyttää lisää joustavuutta ja kompromissihalua. Jos kuitenkin otetaan huomioon kokonaistilanne – perustuslaki, joka auttaa unionia yhdentymään tiiviimmin ja tekemään enemmän – uskon vakaasti, että voimme onnistua. Olen samaa mieltä erityisesti jäsen Watsonin kanssa siitä, ettei tavoitteenamme ole ainoastaan sopia perustuslaista, vaan meidän on myös pyrittävä saamaan kansanedustuslaitokset ja kansalaiset sen taakse. Toivon, että tämä lopettaa meneillään olevan keskustelun hetkeksi, koska kuten on aivan oikein todettu, jatkuva siirtyminen yhdestä keskustelusta toiseen – Maastrichtista Amsterdamiin, Nizzaan ja niin edelleen – aiheuttaa monia ongelmia ja hankaluuksia. Jäsenet Barón Crespo, Watson ja muut vaativat Lissabonin strategialle uutta vauhtia. Kuten totesin aiemmin, Eurooppa-neuvosto sopi luottamuksen ja määrätietoisuuden viestistä, jolla osoitetaan, että Euroopalla on tahtoa ja kykyä päästä eteenpäin Lissabonin strategiassa. Meidän on keskityttävä siihen, miten teemme tavoitteistamme totta. Muutamat puhujat kiinnittivät huomiota siihen, että Lissabonin strategian toteuttamisessa on jatkuvasti ongelmia. Olen täysin samaa mieltä. Juuri tätä näkökohtaa korostin painokkaimmin puhuessani kollegoilleni Eurooppa-neuvostossa. Tätä näkökohtaa käsitellään ensimmäisenä Eurooppa-neuvoston päätelmissä. Puheenjohtaja Prodi ja minä otimme sen esiin viime viikolla lehdistötilaisuudessamme. Itse otin sen esiin tavatessani työmarkkinaosapuolet. Kuten kaikki tiedämme, Lissabonin strategian toteuttaminen on enimmäkseen kiinni kansallisista toimista. Huippukokouksessa yritimme pikemminkin kohdistaa huomiomme tarkemmin kuin jatkaa loputtomia keskusteluja joka puolella annetuista lukemattomista päätelmistä ja mittapuista. Yritimme kohdentaa strategiaa paremmin ja voimistaa vertaispainostusta tukeaksemme parhaiden toimintatapojen vaihtoa. Lisäksi otimme yhdessä ne uudet askeleet, joita kuvasin alkupuheenvuorossani. Lissabonin strategian toteuttamiseksi ei kuitenkaan ole mitään taikakeinoja. Tarvitsemme tarkoin kohdennettuja toimia, määrätietoisuutta ja päättäväisyyttä, ja yksityiskohtaisia toimenpiteitä on toteutettava jatkuvasti. Uskon vilpittömästi, että kevään Eurooppa-neuvosto voimisti yksilöllistä ja yhteistä päättäväisyyttämme. Tästä on ollut hyötyä. Tässä yhteydessä teillä on kriittinen ja ratkaiseva rooli välttämättömien uudistusten toteutuksen tukijoina. Toivon, että me – neuvosto, parlamentti ja komissio – voimme työskennellä rakentavasti yhdessä varmistaaksemme sen, että saatamme päätökseen mahdollisimman monta Lissabonin strategiaan liittyvää hanketta ennen kuin vaalikautenne päättyy. Arvostan sitä, mitä olette jo tehneet, ja kiitän teitä siitä. Edessämme olevat haasteet saattavat olla merkittäviä, mutta niin ikään merkittäviä ovat ne hyödyt, jotka niistä koituvat kansalaisillemme Euroopassa. Olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka korostivat, että Lissabonin strategian on ilmettävä kansalaistemme arkipäivässä todellisina parannuksina. Jäsen Barón Crespo mainitsi Kyproksen, ja tänäänhän on se päivä, jolloin toivomme Kofi Annanin johtamien neuvottelujen päätyvän tulokseen. Vaikeaa siitä kyllä tulee, mutta osapuolet aikovat noudattaa täksi päiväksi asetettua määräaikaa. He ovat työskennelleet uutterasti viimeiset kymmenen päivää ja pitempäänkin, ja tekevät näin vastakin. Eurooppa-neuvosto keskusteli tästä ajankohtana, joka on ratkaisevan sen kannalta, saadaanko Kyproksen ongelmaan ratkaisu Yhdistyneiden Kansakuntien johtamissa neuvotteluissa. Olen ollut yhteydessä kaikkiin osapuoliin viime kuukausien aikana. Kuluneen vuoden aikana olen tavannut useaan otteeseen pääministeri Erdoganin, presidentti Papadopoulosin sekä keskusteluissa mukana ollutta Yhdistyneiden Kansakuntien henkilöstöä. Eurooppa-neuvostossa toimme jälleen kerran esiin vahvan kannatuksemme yhdistyneen Kyproksen liittymiselle ensi kuussa. Olemme antaneet täyden tukemme pääsihteeri Annanin ponnisteluille, jotta osapuolet tarttuisivat tähän historialliseen tilaisuuteen ja pääsisivät kokonaisvaltaiseen ratkaisuun. Kehotimme kaikkia osapuolia noudattamaan sitoumustaan toimivan ratkaisun löytämiseksi. Osapuolten kesken viime kuussa New Yorkissa saavutetun yhteisymmärryksen mukaisesti pääsihteeri Annan on todennut pyrkivänsä määrätietoisesti saattamaan Sveitsissä käytävät neuvottelut tänä iltana päätökseen, joten toivon neuvottelijoille kaikkea hyvää. Kofi Annan toivoo, että osapuolet allekirjoittavat lopullisen version yhdistymissuunnitelmasta ja että takaajavaltiot allekirjoittavat sen tänä iltana, niin että se voidaan esitellä neuvoteltuna asiakirjana Kyproksen kansalaisille huhtikuussa tapahtuvaa hyväksyntää varten. Tämänaamuisesta keskustelusta kävi selkeästi ilmi, että tämä on meidän kaikkien yhteinen toive. Jäsen Poettering, jäsen Barón Crespo, jäsen Watson ja monet muut ottivat aluksi esiin terrorismin ja meitä uhkaavan vaaran. Olemme kaikki sitoutuneet terrorismin torjuntaan niiden perustavien periaatteiden mukaisesti, joille unioni rakentuu. Voin vakuuttaa jokaiselle, että terrorismia torjuessamme noudatamme ihmisoikeuksia ja perusvapauksia. Tästä meidän on ehdottomasti pidettävä kiinni. Jotkin jäsenet ottivat esiin talousarviokysymyksen. Näkökohdat olivat perusteltuja. Saavutetusta kompromissista esitettiin kommentteja. Niitä korostamme keskusteluissa. Vastaukseksi jäsen Hänschille ja muille toteaisin olevani täysin tietoinen siitä, että unionin talousarviota koskevat sopimusmenettelyt ovat erityisen arka asia parlamentille. Otan tämän kattavasti huomioon. Puheenjohtajavaltio kiinnittää erityistä huomiota siihen, että varmistetaan tasapainoinen ratkaisu, jonka kaikki, myös parlamentti, voivat hyväksyä. Välitän ensi sijassa Ecofin-neuvostolle osoitetut huomautukset sen puheenjohtajalle, kollegalleni McCreevylle. Vastaukseksi jäsen Doylen tärkeään kommenttiin Burmasta toteaisin, että teimme päätöksen diplomaattisuhteiden solmimisesta Burman/Myanmarin kanssa unionin puheenjohtajavaltiona ja että siihen vaikutti Irlannin tarve päästä EU:n puheenjohtajavaltiona suoraan kontaktiin Burman viranomaisten kanssa, mikä ei muutoin olisi ollut mahdollista. Ennen suhteiden solmimista – joiden tarpeen ymmärsimme – kuulimme asiasta Aung San Suu Kyita, joka antoi hyväksyntänsä päätöksellemme, koska hän ymmärsi, että meidän tarvitsee hoitaa tehtävämme ja että myös hoidamme sen. Niinpä tarkistimme tämän, ja hän suostui siihen. Euroopan unionin puheenjohtajavaltiona meillä on sekä mahdollisuus että velvollisuus puhua Burman viranomaisille Euroopan unionin puolesta. Olisimme toki voineet olla tekemättä mitään. Tavoitteenamme on kuitenkin edelleen demokratian palauttaminen Burmaan, ihmisoikeusloukkausten lopettaminen sekä rauhan ja vaurauden takaaminen pitkään kärsineelle Burman kansalle, mitä me kaikki tahdomme. Uskomme, että Burman-suurlähettilään nimittäminen laajentaa sitä pohjaa, jolta voimme tähdätä näihin Euroopan unionin ja kansainvälisen yhteisön tavoitteisiin. Kaikki jäsenvaltiot Luxemburgia lukuun ottamatta säilyttävät diplomaattisuhteet Burmaan. Lopuksi haluaisin kiittää kaikkia puhujia esitetyistä kommenteista. Kiitän myös ryhmien johtajia yhteistyöstä ja jatkuvasta yhteydenpidosta puheenjohtajavaltioon ja HVK-ryhmän jäseniin, joiden kanssa minulla on ollut tilaisuus keskustella moneen otteeseen – niinkin hiljattain kuin aiemmin tällä viikolla Dublinissa, jossa he osallistuivat ulkoasiainvaliokuntien puheenjohtajien ryhmän kokoukseen. Olen täysin tietoinen siitä, että parlamentti kannattaa johdonmukaisesti kaikenlaisia asialistallamme olevia kysymyksiä. Toivon, että tukenne jatkuu myös tulevina kuukausina. Puhun tietenkin uudelle parlamentille kesäkuun Eurooppa-neuvoston jälkeen, mutta voin vakuuttaa teille, että aiomme luoda jonkinlaisen mekanismin, jonka avulla pysymme myös välikaudella ajan tasalla kaikkien kysymysten osalta. Teen kaiken voitavani pitääkseni tämän yhteyden yllä ja pitääkseni teidät ja kolleganne ajan tasalla siitä, miten hankkeet tarkkaan ottaen etenevät huhtikuussa ja toukokuussa. Välittömänä ensisijaisena tavoitteena on Euroopan unionin kansalaisten turvallisuuden takaaminen. Meidän on kuitenkin tarkasteltava myös terrorismiin yllyttäviä laajempia vaikuttimia. Tässä ei etsitä oikeutusta terrorismille, vaan pikemminkin kyse on sen torjunnan olennaisesta osasta. Viime viikkoina monet ovat täällä todenneet, että meidän on pyrittävä ymmärtämään terrorismin perimmäisiä syitä. Irlantia edustava jäsen De Rossa huomautti, että nykyinen terrorismi on kovin toisenlaista kuin valtaosa siitä terrorismista, jota olemme viime vuosikymmeninä nähneet. Eurooppa-neuvostolle on hyvin selvää, että vaikka emme millään tavoin etsi oikeutusta yhdellekään näistä teoista, meidän on yritettävä ymmärtää niitä, jotta saamme selville, miten voimme puuttua niihin. Tämä ei tarkoita puhumista terrorismiin sekaantuneille henkilöille, koska he eivät kuuntele ketään, mutta meidän on ymmärrettävä perimmäiset syyt ja tutkittava niitä. Olen täysin samaa mieltä jäsen Poetteringin ja jäsen Doylen kanssa siitä, ettei mitään väestöryhmää tai kansaa voida pitää yksin syypäänä terrorismin vitsaukseen. Me emme saa leimata arabeja syyllisiksi. Olen tästä täysin samaa mieltä. Uskon lujasti, että pääsemme tiiviiseen yhteistyöhön arabimaailman johtajien kanssa. Kuten totesin, juuri näin puheenjohtajavaltio tekeekin. Terrorismia vastaan taisteltaessa olisi täysin väärin ja mahdotonta hyväksyä, että milloinkaan ajateltaisiin arabimaailman jotenkin yleisesti sekaantuneen terrorismiin tai olevan siitä kollektiivisessa vastuussa. Terrorismin torjunnasta annetussa julkilausumassa korostetaan sitä, että Euroopan unioni arvioi terrorismista aiheutuvaa uhkaa yhteisvoimin. Myös tarmokkuutemme tuon uhan nujertamiseksi on yksimielistä. Raportoimme saavutetusta edistyksestä neuvoston kesäkuun kokouksessa, jossa käsitellään näiden toimenpiteiden toteuttamista ja jossa esitellään myös Euroopan unionin tarkistettu toimintasuunnitelma terrorismin torjumiseksi. Odotan innokkaana tiivistä yhteistyötä komission, Euroopan parlamentin, neuvoston sihteeristön ja vasta nimitetyn terrorismin torjunnan koordinaattorin de Vriesin kanssa. Sen avulla alan toimia viedään eteenpäin. Toimiamme sävyttää todellinen ripeys. Monet ovat korostaneet, että Eurooppa-neuvoston julistuksen ja muun työskentelyn on johdettava jatkotoimiin. Eilen sisä- ja oikeusasioiden neuvoston kokouksessa pyysimme de Vriesiä mukaan keskusteluun jatkotoimistamme, ja tämä keskustelu osoittautui erittäin hyödylliseksi ja käytännönläheiseksi. Neuvosto on myös toiminut määrätietoisesti noudattaakseen ensimmäistä julistuksessa asetettua määräaikaa – eli määräaikaa rikoksen uhreille maksettavia korvauksia koskevalle direktiiviluonnokselle, joka on jo jonkin aikaa ollut jumissa oikeusperustakiistojen vuoksi. Eurooppa-neuvosto asetti määräajaksi 1. toukokuuta, ja puheenjohtajavaltio pyrki varmistamaan erityistoimin, että eilisessä sisä- ja oikeusasioiden neuvoston kokouksessa päästäisiin poliittiseen sopimukseen. Mainitsen tämän korostaakseni sitä määrätietoisuutta, jolla julistus pyritään muuntamaan käytännön toimiksi. Lähtölaukauksen annoimme eilen, ja teemme kaiken voitavamme, jotta edistys jatkuu koko jäljellä olevan puheenjohtajakautemme ajan. Viime viikolla korostin myös sitä, että neuvostossa kaikkien meidän on varmistettava, että toimenpiteet, joista olemme sopineet syyskuun 11. päivän jälkeen, pannaan täytäntöön mahdollisimman pian. Julistuksessa on asetettu määräajat. Valtaosa toimista on saatava päätökseen tänä vuonna, joko kesäkuussa tai joulukuussa. Arvoisa puhemies, olen hyvin kiitollinen teille ja kaikille jäsenille siitä jatkuvasta vahvasta tuesta, jota olette antaneet HVK:n loppuun saattamiseksi, kuten jäsen Poettering, jäsen Barón Crespo, jäsen Watson ja monet muut totesivat. Tämä tuki on osaltaan synnyttänyt poliittisen ilmapiirin, jossa ollaan valmiita sitoutumaan siihen, että sopu löytyy kesäkuuhun mennessä. Kuten kollegani Collins sanoi, sopuun on vaikeampi päästä, jos emme etene nyt. Politiikan tai hallinnon kannalta ei olisi mitään mieltä pitkittää neuvotteluja vuodella – ne vain mutkistuvat. Minustakin olisi parasta, jos sopu löytyisi mahdollisimman pian ja parhaassa tapauksessa ennen vaaleja. Tätä toivoin viime viikolla. Kuten puheenvuoroni aluksi totesin, monenlaiset seikat voivat kuitenkin hankaloittaa tavoitteeseen pääsyä, ja meidän on katsottava rauhassa, millaista edistystä saavutetaan. Eurooppa-neuvostossa on tapahtunut viime viikkoina monia muutoksia, ja monien hallitusten – ei vain Espanjan – näkemykset muuttuvat, mikä aiheuttaa joitakin vaikeuksia. Tämän vuoksi teemme parhaamme, jotta saisimme vietyä hanketta eteenpäin ja saavuttaisimme mahdollisimman paljon edistystä."@fi5 ". Je voudrais remercier tous les députés pour leurs remarques constructives. Vous avez soulevé de nombreux points dans ce débat et la présidence irlandaise en a pris bonne note, y compris certains sujets qui se sont avérés communs. Je souhaite qu’un maximum de questions soient résolues rapidement. D’une manière ou d’une autre, nous pourrons clarifier bon nombre de questions avant les élections européennes. Ainsi, même si les quelques questions restantes ne sont pas prêtes, les citoyens pourront se rendre compte des solutions trouvées. Je ne pense pas que cela pose un problème majeur. Pour reprendre une remarque émise par M. De Rossa et d’autres personnes, nous devons veiller à en parler le plus ouvertement possible et j’ai l’intention de le faire. Lorsque nous apporterons des modifications, je tâcherai de les expliquer au fur et à mesure que nous avançons, comme je l’ai fait au cours des derniers mois. Bien sûr, la double majorité était une question complexe; il a fallu réunir tout le monde pour en discuter avant de pouvoir progresser. Néanmoins, le fait d’avoir pris cette décision facilite la résolution d’autres questions. J’en ai mentionnées quelques-unes ce matin. Je pense que nous pourrons faire avancer le débat et que nous ne devrons pas attendre la fin de celui-ci. Mme Frassoni a demandé combien de questions il reste à résoudre à la Conférence intergouvernementale. L’on a cité le chiffre de 82, ce matin. Heureusement, ce ne sont pas 82, mais bien quelque 22 questions qu’il reste à ce stade. Dans mon allocution, j’ai identifié certaines questions essentielles: la Commission - évidemment -, le vote au Conseil et les sièges au Parlement européen - en particulier pour les plus petits États membres, ainsi que pour les nouveaux États membres. En outre, il convient également de trouver une solution équilibrée pour l’extension du vote à la majorité qualifiée dans le cadre de la nouvelle Constitution - j’ai pris bonne note des remarques de certains députés à ce sujet. Reste une série d’autres questions, bon nombre d’entre elles ayant fait l’objet de propositions au sommet de Naples, qui s’est tenu sous l’égide de la présidence italienne. Elles n’ont jamais été approuvées, parce que le Conseil de décembre ne les pas abordées. La base de ces propositions existe, mais, comme toujours, les positions des personnes sont nuancées. Durant ces trois derniers mois, j’ai essayé de parvenir à un accord sur ces propositions. Je ne pense pas qu’elles constituent un échec et je crois qu’il sera possible de les conclure après en avoir discuté. Nous avons examiné les solutions possibles pour toutes ces questions lors des entrevues que nous avons menées jusqu’à présent avec nos partenaires. Ils connaissent mon point de vue et ils savent dans quels domaines nous pouvons parvenir à un compromis. Comme toujours, il n’y a d’accord sur rien tant qu’il n’y a pas accord sur tout, mais j’espère que nous nous orientons vers un accord sur la plupart de ces points. Par conséquent, nous croyons qu’il devrait être possible d’obtenir un résultat satisfaisant sur toutes ces questions, puis nous reviendrons sur les quelques questions qui présentent des difficultés. Il reste des questions ardues à résoudre, ce qui nécessitera davantage de flexibilité et de compromis pour obtenir un accord. Cependant, si nous ne perdons pas de vue l’objectif général, à savoir une Constitution qui permettra à l’Union de mieux communiquer et d’en faire plus, je suis intimement convaincu que nous pouvons réussir. J’adhère en particulier à l’opinion de M. Watson, qui pense que non seulement nous devons nous mettre d’accord sur une Constitution, mais que nous devons aussi être prêts à la défendre auprès de nos parlements et concitoyens. J’espère que cela signifiera la fin de ce débat pendant quelque temps, parce que, comme quelqu’un l’a dit à juste titre, passer constamment d’un débat à l’autre - Maastricht, Amsterdam, Nice, etc. - entraîne de nombreux problèmes et difficultés. Pour ce qui est de l’agenda de Lisbonne, MM. Barón Crespo, Watson et d’autres députés ont demandé que l’on donne une nouvelle impulsion à l’agenda de Lisbonne. Comme je l’ai dit précédemment, le Conseil européen a convenu d’un message de confiance et de détermination, qui révèle que l’Europe possède la volonté et la capacité de faire progresser l’agenda de Lisbonne. Nous devons nous concentrer sur la concrétisation de nos objectifs. Quelques orateurs ont attiré l’attention sur les problèmes constants de réalisation de l’agenda de Lisbonne. Je suis entièrement d’accord. C’est un point que sur lequel j’ai fortement insisté lorsque je me suis adressé à mes collègues, au Conseil européen. Nous avons abordé ce point en premier lieu dans nos conclusions du Conseil européen. Le président Prodi et moi-même avons soulevé cette question lors de nos conférences de presse de la semaine dernière et j’en ai également parlé avec les partenaires sociaux. Toutefois, comme nous le savons tous, la réalisation de l’agenda de Lisbonne dépend en majeure partie des mesures nationales. Lors du sommet, nous avons tenté de le redéfinir plutôt que de parler sans arrêt de centaines de conclusions et de points de référence à gauche, à droite et au centre. Nous avons essayé de redéfinir plus précisément l’agenda et de renforcer la pression par les pairs afin de promouvoir un échange des meilleures pratiques. De plus, nous avons pris les nouvelles dispositions collectives que j’ai décrites dans mon discours d’ouverture. Mais il n’existe pas de solution miracle pour réaliser l’agenda de Lisbonne. Nous devons le redéfinir et le réaliser avec détermination et nous devons poursuivre en permanence le travail approfondi. Je crois sincèrement que, lorsque nous avons quitté le Conseil européen du printemps, notre résolution individuelle et collective s’est vue renforcée, ce qui s’est avéré utile. Votre rôle au Parlement sera crucial dans votre soutien au processus de mise en œuvre des réformes essentielles. J’espère que nous - le Conseil, le Parlement et la Commission - pourrons collaborer de manière constructive afin de pouvoir clôturer le plus possible de dossiers liés à l’agenda de Lisbonne avant la fin de votre législature. J’apprécie ce que vous avez déjà fait et je vous en remercie. Les défis à venir sont peut-être considérables, mais les bénéfices potentiels pour les citoyens européens seront aussi importants. Je suis d’accord avec ceux qui ont souligné la nécessité de traduire l’agenda de Lisbonne par de véritables améliorations dans la vie quotidienne de nos concitoyens. M. Barón Crespo a parlé de Chypre et, bien entendu, c’est aujourd’hui que les négociations de Kofi Annan devraient se clôturer. Ce sera difficile, mais les négociateurs s’efforcent de respecter l’échéance qui expire aujourd’hui. Ils travaillent d’arrache-pied depuis au moins dix jours et ils continueront de le faire. De toute évidence, le Conseil européen en a discuté à un moment capital de la recherche d’une solution à la question chypriote, par le biais de négociations avec les Nations unies. J’ai entretenu des contacts avec toutes les parties ces derniers mois. Cela fait un an que j’ai des réunions avec M. Erdogan, le président Papadopoulos et le personnel des Nations unies qui travaille sur cette question. Au Conseil européen, nous avons réitéré notre vive préférence pour l’adhésion d’une Chypre réunifiée le mois prochain. Nous avons proposé notre soutien au secrétaire général Kofi Annan, afin d’aider les parties à profiter de cette occasion historique d’aboutir à un règlement global. Nous avons recommandé à toutes les parties de s’engager pleinement à obtenir un résultat positif. Dans l’esprit de l’accord obtenu avec les parties à New York le mois dernier, le secrétaire général Kofi Annan a exprimé sa détermination à conclure ces négociations en Suisse, ce soir; je souhaite donc bonne chance aux négociateurs. Kofi Annan espère que les parties signeront une version finale du plan de règlement et que les puissances garantes l’avaliseront ce soir, afin que cette version puisse être présentée comme document accepté à la population chypriote, en vue de son approbation en avril. Il ressort clairement du débat de ce matin que nous partageons tous cet espoir. Au début, MM. Poettering, Barón Crespo, Watson et bien d’autres ont abordé la question du terrorisme et de la menace qui pèse sur nous. Nous nous sommes tous engagés à lutter contre le terrorisme conformément aux principes fondamentaux sur lesquels repose l’Union. Je peux assurer à chacun d’entre vous que c’est dans le respect des droits de l’homme et des libertés fondamentales que nous déployons nos efforts pour lutter contre le terrorisme. C’est un point auquel nous devons entièrement adhérer. Plusieurs députés ont soulevé la question du budget. Les observations étaient pertinentes et certains députés ont parlé du compromis existant. Nous mettrons l’accent sur ces points lors du débat. Pour répondre à M. Hänsch et à d’autres députés, je dirais que je suis tout à fait conscient que les procédures d’approbation du budget de l’Union constituent un sujet sensible pour le Parlement. J’en tiendrai pleinement compte. Étant donné que nous assurons la présidence, nous veillerons tout particulièrement à trouver une solution équilibrée que tout le monde, y compris le Parlement, peut accepter. Quant aux remarques qui s’adressaient en particulier au Conseil "Ecofin", je les transmettrai à son président, M. McCreevy. En réponse à la remarque importante de Mme Doyle à propos de la Birmanie, la décision d’établir des relations diplomatiques avec la Birmanie/le Myanmar a été prise dans le contexte de notre présidence de l’Union et du besoin pour l’Irlande, qui assure la présidence de l’UE, de négocier directement avec les autorités birmanes, ce que nous n’aurions pas pu faire à un autre moment. Avant d’établir des relations - que nous estimions nécessaires -, nous nous sommes concertés avec Aung San Suu Kyi, qui a explicitement adhéré à notre décision parce qu’elle comprenait que nous devions mener cette mission et que nous la réaliserions véritablement. Nous l’avons donc vérifié et elle a exprimé son approbation. En assurant la présidence de l’Union européenne, nous avons à la fois l’occasion et la responsabilité de parler aux autorités birmanes au nom de l’Union européenne. Bien entendu, nous aurions pu ne rien faire. Mais nos objectifs, que tout le monde souhaite voir réalisés, visent toujours le retour de la démocratie en Birmanie, la fin des violations des droits de l’homme et l’obtention de la paix et de la prospérité pour le peuple birman, qui vit depuis longtemps dans la souffrance. Nous croyons que la nomination d’un ambassadeur en Birmanie accroît nos possibilités de promouvoir ces objectifs de l’Union européenne et de la communauté internationale. À l’exception du Luxembourg, tous les États membres maintiennent des relations diplomatiques avec la Birmanie. En conclusion, je remercie tous ceux qui ont formulé leurs remarques. Je remercie également les chefs des partis pour leur collaboration et pour les contacts permanents avec la présidence et avec les membres de la CIG, avec qui j’ai eu pu discuter en de nombreuses occasions, pas plus tard que cette semaine, à Dublin, où ils assistaient à la réunion des ministres des affaires étrangères. Je suis tout à fait conscient du soutien constant du Parlement en faveur de plusieurs questions inscrites dans notre programme. Je compte sur votre soutien continu au cours des prochains mois. Bien sûr, je m’adresserai au nouveau Parlement après le Conseil européen de juin, mais je vous assure que nous disposerons d’un mécanisme nous permettant de rester au courant de toutes les questions d’ici là. Je ferai tout ce qui est en mon pouvoir pour maintenir ce contact et pour vous tenir au courant, vous et vos collègues, des nouveaux détails, au fur et à mesure qu’ils se présenteront en avril et en mai. Notre priorité immédiate est de garantir la sécurité des citoyens de l’Union européenne. Cependant, nous devons également examiner les facteurs plus vastes qui contribuent au terrorisme. Le but n’est pas de justifier le terrorisme, mais il s’agit d’une étape essentielle à son éradication. Ces dernières semaines, bon nombre de députés européens ont fait remarquer que nous devons essayer de comprendre les causes profondes du terrorisme. Un collègue irlandais, M. De Rossa, a souligné que ce que nous vivons aujourd’hui est différent de la plupart des actes terroristes que nous avons connus au cours des dernières décennies. Pour le Conseil européen, il est tout à fait évident que, tandis que nous ne cherchons absolument pas à justifier les attentats, nous devons essayer de les comprendre, afin de voir comment nous pouvons les éviter - non pas en parlant aux personnes qui y sont impliquées, parce qu’elles n’écouteront personne, mais en tâchant de comprendre et d’analyser les causes profondes. Je suis entièrement d’accord avec M. Poettering et Mme Doyle, qui pensent qu’il ne peut être question de rejeter la responsabilité collective du fléau du terrorisme sur un groupe de personnes ou de nations. Nous ne devons pas stigmatiser le monde arabe. Je suis absolument d’accord sur ce point. Je suis convaincu que nous travaillerons en étroite collaboration avec les dirigeants du monde arabe. Comme je l’ai signalé, c’est précisément ce que fait la présidence. Dans la lutte contre le terrorisme, il serait totalement faux et inacceptable de suggérer que la communauté arabe est impliquée ou porte une quelconque responsabilité collective. La déclaration sur la lutte contre le terrorisme souligne que, dans l’Union européenne, nous voulons tous évaluer la gravité de la menace de terrorisme. Nous sommes également tous déterminés à affronter cette menace. Au Conseil de juin, nous rendrons compte des progrès que nous aurons réalisés dans la mise en œuvre de ces mesures, y compris un plan d’action révisé de l’Union européenne pour la lutte contre le terrorisme. Je suis impatient de collaborer étroitement avec la Commission, le Parlement européen, le secrétariat du Conseil et le coordinateur de la lutte contre le terrorisme récemment nommé, M. de Vries, pour faire progresser cette mission. Nous travaillons réellement en toute hâte. De nombreuses personnes sont souligné le besoin de donner suite à la déclaration et à l’autre travail au Conseil européen. Hier, au Conseil "Justice et Affaires intérieures", nous avons invité M. de Vries à entamer une discussion, qui s’est avérée très utile et concrète, sur la manière dont nous faisons progresser cette question. Le Conseil a également agi d’une manière résolue pour respecter la première échéance fixée dans la déclaration - il s’agit du projet de directive relative à l’indemnisation des victimes, qui s’enlise depuis un certain temps dans des arguments concernant la base juridique. Le Conseil européen a fixé une échéance pour le 1er mai et la présidence a fourni un effort particulier afin de s’assurer que le Conseil d’hier parviendra à un accord politique. Je parle de ceci pour mettre l’accent sur la détermination à traduire la déclaration par des résultats concrets. Nous avons débuté hier et nous ferons tout ce qui est en notre pouvoir pour réaliser de nouveaux progrès jusqu’à la fin de notre présidence. La semaine dernière, j’ai également souligné que tous les membres du Conseil doivent veiller à ce que les mesures dont nous avons convenues depuis le 11 septembre soient mises en œuvre dès que possible. Nous avons établi des échéances dans la déclaration et la plupart de celles-ci doivent expirer cette année, soit en juin soit en décembre. Monsieur le Président, je vous suis très reconnaissant, à vous-même et à tous les députés, de votre soutien ferme et continu en faveur de la conclusion de la CIG, comme l’ont exprimé MM. Poettering, Barón Crespo, Watson et bien d’autres députés. Il a joué un rôle clé dans la création d’une atmosphère politique qui a incité les gens à s’engager à obtenir un accord d’ici juin. Comme mon collègue M. Collins l’a dit, il sera plus difficile de parvenir à un accord si nous ne progressons pas maintenant. Il n’y aucun intérêt politique ou administratif à attendre que l’année s’écoule; dans ce cas, l’obtention d’un accord serait encore plus compliquée. Comme vous, je voudrais que l’on trouve un accord le plus tôt possible, de préférence avant les élections. C’est ce que j’ai demandé la semaine passée. Toutefois, comme je l’ai précisé au début de mon intervention, une série de facteurs pourraient entraver l’obtention d’un accord et nous devrons attendre la réalisation de progrès. Le Conseil européen a subi de nombreux changements ces dernières semaines et la situation de plusieurs gouvernements - pas seulement le gouvernement espagnol - évolue, ce qui entraîne certaines difficultés. Nous mettrons donc tout en œuvre pour avancer et réaliser autant de progrès que possible."@fr6 ". Vorrei ringraziare tutti gli onorevoli deputati per le loro osservazioni costruttive. Sono emerse molte questioni e la Presidenza irlandese ne ha preso accuratamente nota, compresi diversi argomenti comuni che sono stati sollevati. Voglio che si risolva rapidamente il maggior numero possibile di questioni. In un modo o nell’altro, dovremmo riuscire a chiarirne molte prima delle elezioni europee. Quindi, anche se alla fine resteranno poche questioni da definire, si saprà quali sono. Non vedo grosse difficoltà al riguardo. Ho preso atto della richiesta dell’onorevole De Rossa e di altri deputati di condurre il processo all’insegna della massima trasparenza, e intendo farlo. Se introdurremo cambiamenti, cercherò di illustrarli man mano, come ho fatto negli ultimi mesi. Ovviamente, la doppia maggioranza è stata una questione difficile: si trattava di far convergere tutti su questo principio, come base dei nostri sforzi volti a compiere progressi. Tuttavia, l’adozione di questa decisione offre flessibilità in altri settori. Ne ho menzionati alcuni stamattina. Penso che riusciremo a smuovere tale dibattito, senza dover attendere che si giunga alla fine. L’onorevole Frassoni ha sollevato la questione del numero di punti rimasti da risolvere in sede di Conferenza intergovernativa. Stamattina è stata indicata la cifra di 82. Fortunatamente non sono 82, ma a un certo punto erano circa 22. Nel mio intervento ho descritto alcune delle questioni principali: ovviamente, la Commissione; il voto in seno al Consiglio; i seggi in seno al Parlamento europeo, in particolare per gli Stati membri più piccoli e anche per i nuovi Stati membri. Inoltre, occorre trovare una soluzione equilibrata sul campo di applicazione del voto a maggioranza qualificata nel quadro della nuova Costituzione, e ho preso atto di ciò che hanno affermato diversi deputati al riguardo. Esiste una serie di altre questioni, molte delle quali sono state oggetto di proposte della Presidenza italiana al Vertice di Napoli. Non sono mai state approvate, perché non sono state discusse dal Consiglio di dicembre. La base per tali proposte c’è, ma, come sempre in questi ambiti, le posizioni dei governi presentano varie sfumature e negli ultimi tre mesi ho cercato di ravvicinarle. Non credo si tratti di elementi determinanti e sarà possibile risolverli dopo una breve discussione. Abbiamo esplorato le varie possibilità su tutti questi punti nelle consultazioni svolte finora con i i quali sono a conoscenza del mio parere e dei settori in cui si può giungere a un compromesso. Come sempre, nulla è deciso finché tutto non sarà deciso, ma mi auguro che si sia vicini all’accordo su molti di questi punti. Di conseguenza, riteniamo sia possibile ottenere un risultato soddisfacente riguardo a tutti questi argomenti per poi affrontare le poche questioni spinose. Vi sono ancora problemi difficili da risolvere e quindi l’accordo richiederà ulteriore flessibilità e spirito di compromesso. Tuttavia, se teniamo presente il quadro generale – una Costituzione che aiuti l’Unione a funzionare meglio e ad agire di più – sono fermamente convinto che ci si possa riuscire. Concordo in particolare con l’onorevole Watson che non solo dobbiamo approvare una Costituzione, ma dobbiamo anche essere in grado di farla accettare ai nostri parlamenti e cittadini. Mi auguro che questa sia la fine del dibattito in corso, almeno per un po’, perché, come è stato giustamente affermato, passare continuamente da un dibattito all’altro – Maastricht, Amsterdam, Nizza, eccetera – crea molti problemi e difficoltà. Riguardo all’agenda di Lisbona, gli onorevoli Barón Crespo e Watson e altri deputati hanno chiesto di ridare slancio alla strategia. Come ho già affermato, il Consiglio europeo ha trasmesso un messaggio di fiducia e determinazione, dimostrando che l’Europa ha la volontà e la capacità di portare avanti l’agenda di Lisbona. Dobbiamo impegnarci a tradurre i nostri obiettivi in realtà. Alcuni deputati hanno richiamato l’attenzione sulla costante difficoltà a mantenere gli impegni assunti nel quadro dell’agenda di Lisbona. Non potrei essere più d’accordo. E’ un aspetto che ho evidenziato con vigore nel discorso rivolto ai miei colleghi in seno al Consiglio europeo. E’ stato affrontato per primo nelle conclusioni del Consiglio europeo. Il Presidente Prodi e io lo abbiamo trattato nelle nostre conferenze stampa la scorsa settimana. L’ho anche affrontato nella mia riunione con le parti sociali. Tuttavia, come ben sappiamo, il rispetto degli impegni assunti a Lisbona dipende, in gran parte, dalle azioni a livello nazionale. Al Vertice abbiamo cercato di migliorare la messa a fuoco anziché andare avanti all’infinito su centinaia di conclusioni e parametri al centro, a destra e a sinistra. Abbiamo cercato di concentrarci e di esercitare più pressioni fra pari per promuovere lo scambio di migliori pratiche. Abbiamo inoltre adottato le nuove misure collettive che ho descritto nella mia dichiarazione iniziale. In ogni caso, non esiste una formula magica per realizzare gli obiettivi di Lisbona. Abbiamo bisogno di concentrazione, fermezza e determinazione e il lavoro specifico deve proseguire in modo continuativo. Ritengo sinceramente che siamo usciti dal Consiglio europeo di primavera con i nostri propositi individuali e collettivi rafforzati, il che è utile. Il vostro ruolo sarà critico e cruciale nel sostenere il processo di attuazione delle necessarie riforme. Mi auguro che riusciremo – il Consiglio, il Parlamento e la Commissione – a lavorare insieme in modo costruttivo per garantire il completamento del maggior numero possibile di relativi a Lisbona entro la fine della legislatura. Apprezzo tutto ciò che avete fatto finora e vi ringrazio. Le sfide che abbiamo dinanzi possono essere enormi, ma anche i potenziali benefici per i popoli d’Europa sono considerevoli. Concordo con coloro che hanno sottolineato la necessità che Lisbona si traduca in un miglioramento reale della vita quotidiana dei nostri cittadini. L’onorevole Barón Crespo ha accennato a Cipro e, come sapete, oggi è il giorno in cui si dovrebbero concludere i negoziati condotti da Kofi Annan. Sarà difficile, ma stanno cercando di rispettare la scadenza di oggi. Hanno lavorato sodo negli ultimi dieci giorni o più e continueranno a farlo. Il Consiglio europeo ha naturalmente discusso la questione in una fase cruciale della ricerca di una soluzione alla questione cipriota nell’ambito dei negoziati delle Nazioni Unite. Negli ultimi mesi ho mantenuto contatti con tutte le parti interessate. L’anno scorso ho partecipato a diverse riunioni con il signor Erdogan, il Presidente Papadopoulos e il personale delle Nazioni Unite che si occupa della questione. Al Consiglio europeo abbiamo ribadito la nostra netta preferenza per l’adesione di una Cipro unificata il mese prossimo. Abbiamo offerto pieno sostegno alle iniziative del Segretario generale Annan dirette ad aiutare le parti a cogliere quest’opportunità storica di raggiungere una soluzione globale. Abbiamo esortato tutte le parti a mantenere un fermo impegno a favore dell’esito positivo del processo negoziale. In linea con l’intesa raggiunta con le parti a New York il mese scorso, il Segretario Generale Annan ha espresso l’intenzione di concludere i negoziati in Svizzera stasera e quindi mi auguro vivamente che l’esisto sia positivo. Kofi Annan auspica che le parti firmino la versione finale del piano e le potenze garanti lo approvino stasera, in modo da poterlo presentare alla popolazione di Cipro come documento finale da approvare in aprile. Dal dibattito di stamattina è emerso chiaramente che questa speranza è condivisa da tutti. All’inizio, gli onorevoli Poettering, Barón Crespo e Watson, e molti altri dopo di loro, hanno affrontato la questione del terrorismo e la minaccia che esso comporta. Siamo tutti impegnati nella lotta al terrorismo, secondo i principi fondamentali su cui si fonda l’Unione. Posso assicurare a tutti che i nostri sforzi contro il terrorismo saranno compiuti nel rispetto dei diritti umani e delle libertà fondamentali. Questo è naturalmente un criterio che dobbiamo tutti rispettare appieno. Diversi deputati hanno sollevato la questione del bilancio. Sono stati esposti validi argomenti. Sono state fatte osservazioni sul compromesso esistente. Daremo risalto ai vari punti trattati nell’ambito del dibattito. In risposta all’onorevole Hänsch e altri deputati, vorrei dire che comprendo perfettamente che le procedure di approvazione del bilancio dell’Unione sono una questione molto delicata per il Parlamento. Ne terrò debitamente conto. Come Presidenza, presteremo particolare attenzione a garantire un esito equilibrato che possa essere accettato da tutti, compreso il Parlamento. Trasmetterò le osservazioni rivolte direttamente al Consiglio ECOFIN al suo presidente, il Ministro McCreevy. In risposta all’importante questione sollevata dall’onorevole Doyle sulla Birmania, la decisione di avviare relazioni diplomatiche con la Birmania/Myanmar è stata presa nel contesto della nostra Presidenza dell’Unione e della necessità che l’Irlanda, detenendo tale Presidenza, trattasse direttamente con le autorità birmane, cosa che altrimenti non avremmo potuto fare. Prima di avviare le relazioni – delle quali avevamo compreso la necessità – abbiamo consultato Aung San Suu Kyi, la quale ha concordato espressamente con la nostra decisione, perché ha compreso la nostra necessità di svolgere il nostro lavoro e la nostra seria intenzione di farlo. Come Presidenza dell’Unione europea abbiamo sia l’opportunità che la responsabilità di parlare alle autorità birmane a nome dell’Unione europea. Naturalmente, avremmo potuto astenerci dal prendere iniziative. Tuttavia, i nostri obiettivi continuano a essere il ritorno della democrazia in Birmania, la fine delle violazioni dei diritti umani e la pace e la prosperità per la popolazione birmana, da tempo sofferente, che tutti vogliamo. Siamo convinti che la nomina di un ambasciatore in Birmania espanda le possibilità di promuovere questi obiettivi dell’Unione europea e della comunità internazionale. Fatta eccezione per il Lussemburgo, tutti gli Stati membri hanno relazioni diplomatiche con la Birmania. Per concludere, ringrazio tutti gli onorevoli deputati intervenuti nella discussione per le loro osservazioni. Ringrazio anche i dei gruppi per la loro cooperazione e per i continui contatti con la Presidenza e con i membri della CIG; ho avuto numerose occasioni di rivolgermi a loro, da ultimo all’inizio della settimana a Dublino, dove hanno partecipato all’incontro dei presidenti delle commissioni affari esteri. Sono profondamente consapevole del costante sostegno fornito dal Parlamento a tutta una serie di questioni iscritte all’ordine del giorno. Mi auguro di poter continuare a contare sul vostro sostegno nei mesi a venire. Naturalmente, riferirò al nuovo Parlamento dopo il Consiglio europeo di giugno, ma vi garantisco che troveremo un meccanismo che ci permetta nel frattempo di continuare a tenervi al corrente di tutte le questioni. Farò quanto in mio potere per mantenere questi contatti e tenere voi e i vostri colleghi informati del modo in cui si evolve la situazione durante aprile e maggio. La nostra priorità immediata è garantire la sicurezza dei cittadini dell’Unione europea. Tuttavia, dobbiamo anche affrontare i fattori di più ampia portata che contribuiscono al terrorismo. Questo non significa giustificare il terrorismo, ma compiere un passo essenziale verso la sua eliminazione. In questo contesto, molti hanno affermato nelle ultime settimane che dobbiamo esaminare e cercare di capire le cause alla radice del terrorismo. Un collega irlandese, l’onorevole De Rossa, ha osservato che questa forma di terrorismo è diversa dalla maggior parte di quelle che abbiamo conosciuto negli ultimi decenni. In seno al Consiglio europeo è molto chiaro che, pur non volendo in alcun modo giustificare gli atti terroristici, dobbiamo cercare di capirli per stabilire il modo in cui affrontarli, non parlando alle persone coinvolte, perché non ascoltano nessuno, ma studiando e comprendendo le cause alla radice del fenomeno. Concordo pienamente con il parere espresso dall’onorevole Poettering e dall’onorevole Doyle che non si può assolutamente attribuire la responsabilità collettiva della piaga del terrorismo a un gruppo di persone o nazioni. Non dobbiamo stigmatizzare il mondo arabo. Voglio che sia registrato il mio assoluto accordo su questo punto. Sono fermamente intenzionato a garantire che si lavori in stretta cooperazione con i del mondo arabo. Come ho riferito, questo è precisamente ciò che sta facendo la Presidenza. Nella lotta contro il terrorismo sarebbe del tutto errato e inaccettabile anche solo insinuare che la comunità araba in generale sia implicata o abbia qualsiasi tipo di responsabilità collettiva. La dichiarazione sulla lotta al terrorismo evidenzia che siamo tutti uniti in seno all’Unione europea nel valutare la gravità della minaccia rappresentata dal terrorismo. Siamo anche uniti nella nostra determinazione di sconfiggere tale minaccia. Riferiremo sui progressi compiuti alla riunione del Consiglio di giugno nell’attuazione di queste misure, compresa la revisione del piano d’azione dell’Unione europea per la lotta contro il terrorismo. Attendo fiducioso di lavorare in stretta cooperazione con la Commissione, il Parlamento europeo, il Segretariato del Consiglio e il coordinatore antiterrorismo appena nominato, signor Gijs de Vries, per portare avanti queste misure. Stiamo lavorando con la massima urgenza. Molti hanno sottolineato la necessità di dar seguito alla dichiarazione e agli altri lavori del Consiglio europeo. Ieri, al Consiglio “Giustizia e Affari interni”, abbiamo invitato il signor de Vries a partecipare a una discussione, che si è rivelata molto utile e concreta, sul modo in cui portare avanti tali lavori. Il Consiglio ha anche agito in modo decisivo per rispettare la prima scadenza fissata nella dichiarazione, cioè l’adozione del progetto di direttiva relativa al risarcimento delle vittime, che era rimasto impantanato in questioni attinenti alla base giuridica. Il Consiglio europeo ha fissato la scadenza del 1° maggio e la Presidenza ha compiuto sforzi particolari per garantire che il Consiglio “Giustizia e affari interni” di ieri raggiungesse un accordo politico. Vi dico questo per sottolineare la determinazione di tradurre la dichiarazione in risultati concreti. Ieri abbiamo fatto un primo passo e faremo tutto il possibile per continuare a compiere progressi per tutto il periodo che rimane alla Presidenza. La scorsa settimana ho anche sottolineato che tutti noi in seno al Consiglio dobbiamo accertare che le misure concordate in seguito all’11 settembre siano introdotte quanto prima possibile. Nella dichiarazione abbiamo indicato delle scadenze. Gran parte del lavoro dovrà essere portato a termine nel corso dell’anno, entro giugno o dicembre. Signor Presidente, vorrei esprimere a lei e a tutti gli onorevoli deputati la mia gratitudine per il vostro continuo e forte sostegno alla conclusione della CIG, confermato dagli onorevoli Poettering, Barón Crespo, Watson e molti altri. E’ stato determinante nel creare un clima politico in cui i governi fossero disposti a impegnarsi a raggiungere l’accordo entro giugno. Come ha affermato l’onorevole Collins, sarà più difficile raggiungere l’accordo se non ci mobilitiamo subito. Non vi è alcun motivo politico o amministrativo per lasciar trascorrere l’anno; diventerà tutto solo più complicato. Come voi, vorrei che si giungesse all’accordo il più presto possibile, idealmente prima delle elezioni. Questo è ciò che ho chiesto la scorsa settimana. Tuttavia, come ho detto all’inizio del mio primo intervento, una serie di fattori potrebbe ostacolare il conseguimento di questo obiettivo e dobbiamo quindi attendere e vedere quali progressi riusciremo a compiere. Sono intervenuti molti cambiamenti in seno al Consiglio europeo nelle ultime settimane e diversi governi – non solo quello spagnolo – stanno modificando la loro posizione, il che crea qualche difficoltà. Pertanto, ci impegneremo al massimo per sbloccare la situazione e compiere il maggior numero possibile di progressi."@it9 ". I should like to thank all Members for their constructive remarks. Many points have been made in this debate and the Irish presidency has carefully taken note of them, including a number of common themes that have arisen. I want to see as many issues as possible resolved quickly. One way or the other we should be able to clear a lot of the issues prior to the European elections. So, even if the last few are not there, people can see them. I do not see any great difficulty about that. I take the point made by Mr De Rossa and others that we have to make that as open as possible, and I intend to do that. When we make changes, I shall try to explain them as we go along, as I have been doing over the last number of months. Obviously, double majority was a big issue – to bring everyone around to that as a basis in our efforts to make progress. However, the fact of having made that decision opens up flexibilities in other areas. I mentioned a few this morning. I think we will be able to move that debate on and not have to wait until the end of the debate. Mrs Frassoni raised the question of how many issues remain to be resolved in the Intergovernmental Conference. The figure of 82 was mentioned this morning. Thankfully it is not 82, but there were about 22 issues at one stage. In my address I identified some of the key issues: obviously, the Commission; voting in the Council; and the seats in the European Parliament – particularly for the smaller Member States and also for the new Member States. In addition, a balanced outcome must also be struck on the extent of QMV under the new Constitution – I noted what a number of Members said about that. There is a range of further issues, many of which were the subject of proposals at the Naples Summit of the Italian presidency. They were never agreed because they were not discussed at the December Council. The basis for those proposals is there, but, as in all these things, there are nuances to people's positions, and over the last three months I have been trying to reach agreement on those. I do not think they are deal-breakers, and it will be possible to conclude them after some discussion. We have explored options on all these issues in our consultations with partners to date. They are aware of my view and of the areas in which we can achieve compromise. As always, nothing is agreed until everything is agreed, but I would hope that we are moving towards agreement on many of these points. As a result, we believe that it should be possible to reach a satisfactory outcome on all those issues and then we will come down to the few difficult ones. There are still difficult questions to resolve, so doing the deal will require further flexibility and compromise. However, if we keep the big picture in mind – a Constitution that will help the Union connect better and do more – it is my firm view that we can succeed. I agree in particular with Mr Watson that not only must we agree on a Constitution, but we must also be ready to sell it to our parliaments and peoples. I hope that this will be the end of the ongoing debate for a while, because, as has been correctly said, constantly moving from one debate to another – Maastricht, Amsterdam, Nice, etc. – creates many problems and difficulties. On the Lisbon Agenda, Mr Barón Crespo, Mr Watson and others called for renewal of the momentum behind the Lisbon Agenda. As I said earlier, the European Council agreed a message of confidence and determination, showing that Europe has the will and the capacity to advance the Lisbon Agenda. We need to concentrate on translating our objectives into realities. A few speakers drew attention to the continuing problems of delivering on the Lisbon Agenda. I could not agree more. It is a point that I underlined most strongly in addressing my colleagues at the European Council. It is a point that was addressed first in our European Council conclusions. President Prodi and I made this point at our press conferences last week. I made it when I met the social partners. However, as we all know, delivering on the Lisbon Agenda depends, for the most part, on national actions. At the summit we tried to sharpen the focus rather than go on endlessly about hundreds of conclusions and benchmarks left, right and centre. We tried to focus it further and to increase peer pressure to promote the exchange of best practice. In addition, we took the new collective steps I described in my opening statement. However, there is no magic bullet to deliver Lisbon. We need focus, resolve and determination, and detailed work must continue on an ongoing basis. I genuinely believe that we left the spring European Council with our individual and collective resolves strengthened. That has been useful. Your role will be critical and crucial here in supporting the process of implementing the essential reforms. I hope that we – the Council, Parliament, and the Commission – can work constructively together to ensure that we finalise as many Lisbon-related dossiers as possible before the end of your term. I appreciate and thank you for what you have already done. The challenges ahead may be significant, but the potential benefits for our people in Europe are also considerable. I agree with those who stressed the need for Lisbon to be reflected in real improvements in the daily lives of our citizens. Mr Barón Crespo mentioned Cyprus and, of course, today is the day when it is hoped that the Kofi Annan negotiations will conclude. It is going to be difficult, but they are endeavouring to meet the deadline of today. They have worked extremely hard over the last ten days or more, and will continue to do so. The European Council obviously discussed this at a crucial time in the search for the settlement to the Cyprus problem with United Nations negotiations. I have kept in touch with all the parties over the past months. Over the last year I have had several meetings with Mr Erdogan, President Papadopoulos and the United Nations staff involved in this issue. At the European Council we reiterated our strong preference for the accession of a united Cyprus next month. We have offered our full support to the efforts of Secretary-General Annan to help the parties seize the historic opportunity to bring about a comprehensive settlement. We urged all parties to maintain a full commitment to a successful outcome. In line with the understanding reached with the parties in New York last month, Secretary-General Annan has expressed his determination to conclude these negotiations in Switzerland tonight; so I wish the negotiators well. Kofi Annan hopes that the parties will sign a final version of the settlement plan and that the guarantor powers will endorse it tonight, so that it can be presented as an agreed document to the people of Cyprus for approval in April. It is clear from this morning's debate that we all share that hope. At the outset Mr Poettering, Mr Barón Crespo, Mr Watson and many others raised the issue of terrorism and the threat that we face. We are all committed to combating terrorism in accordance with the fundamental principles on which the Union is founded. I can assure everyone that our efforts on counter-terrorism will be undertaken with respect for human rights and fundamental freedoms. That of course is something that we must fully adhere to. A number of Members raised the budget issue. The points were well made. Points were made about the existing compromise. We will emphasise those points in the debate. In replying to Mr Hänsch and others, I would say that I am fully conscious that the procedures for agreement on the Union's budget are a particularly sensitive matter for Parliament. I will take that fully into account. As presidency, we will attach particular importance to ensuring a balanced outcome which all, including Parliament, can accept. I will pass on the remarks which were particularly directed to the Ecofin Council to its President, my colleague Mr McCreevy. In response to Mrs Doyle's important point about Burma, the decision to establish diplomatic relations with Burma/Myanmar was taken in the context of our presidency of the Union and the need for Ireland as EU presidency to deal directly with the Burmese authorities, which otherwise, we would not have been able to do. Before establishing relations – the need for which we understood – we consulted Aung San Suu Kyi and she expressly concurred in our decision because she understood the need for us to do the job and that we would actually do it. So we did check that and she concurred with it. As presidency of the European Union we have both an opportunity and a responsibility to speak to the Burmese authorities on behalf of the European Union. Of course, we could have done nothing. But our goals continue to be the return of democracy to Burma, an end to human rights violations and the realisation of peace and prosperity for the long-suffering people of Burma, which we all want. It is our belief that the appointment of an ambassador to Burma expands the platforms from which we can promote these goals of the European Union and the international community. With the exception of Luxembourg, all Member States maintain diplomatic relations with Burma. In conclusion, thank you to everyone who has spoken for the points made. I also thank the leaders of the groups for their cooperation and ongoing contacts with the presidency and with the Members of the IGC group, to whom I have had an opportunity to talk on numerous occasions, as recently as earlier this week in Dublin, where they were attending the Foreign Affairs Chairmen's Group. I am deeply conscious of the consistent support of Parliament across a range of issues on our agenda. I look forward to your continued support in the coming months. I will of course be addressing the new Parliament on the other side of the June European Council, but I assure you that there will be some mechanism whereby we can continue to keep abreast of all the issues in the intervening period. I will do everything in my power to maintain that connection and keep you and your colleagues abreast of the ongoing details as they unfold during April and May. Our immediate priority is to ensure the security of European Union citizens. However, we also need to address the wider factors that contribute to terrorism. That is not to justify terrorism; rather, it is an essential step in its elimination. Many people have made the point here in recent weeks that we need to work to try to understand the root causes of terrorism. An Irish colleague, Mr De Rossa, made the point that this is different to a lot of the terrorism that we have seen in recent decades. It is very clear in the European Council that while we do not in any way seek to justify any of the acts, we have to try to understand them to see how we can cope with it – not by talking to people who are engaged in it, because they will not listen to anybody, but we have to understand and study the root causes. I agree fully with the view expressed by Mr Poettering and Mrs Doyle that there can be no question of casting collective blame on any group of people or nations for the scourge of terrorism. We must not stigmatise the Arab world. I want to register my absolute agreement on this point. I am determined that we will work in close partnership with the leadership of the Arab world. As I reported, that is precisely what the presidency is doing. In the fight against terrorism it would be totally wrong and unacceptable for there to be any suggestion whatsoever that the Arab community in general is implicated or bears any kind of collective responsibility. The declaration on combating terrorism underlines that we are at one in the European Union in assessing the gravity of the threat that terrorism poses. We are also at one in our determination to face down that threat. We will report on progress at the June Council meeting on the implementation of these measures, including a revised European Union plan of action to combat terrorism. I look forward to working closely with the Commission, the European Parliament, the Council secretariat and the newly appointed counter-terrorism coordinator, Mr de Vries, in taking this work forward. We are working with a real sense of urgency. Many people have stressed the need to follow up on the declaration and the other work at the European Council. Yesterday, at the Justice and Home Affairs Council, we invited Mr de Vries to engage in what turned out to be a very useful, concrete discussion about how we take that work forward. The Council also acted decisively to meet the first deadline set in the declaration – that is for the draft directive on compensation to victims that has been bogged down for some time in arguments about the legal basis. The European Council set a deadline for 1 May and the presidency invested a particular effort to ensure that yesterday's JHA Council would reach a political agreement. I mention that in order to emphasise the determination to translate the declaration into concrete delivery. We made a start yesterday and will do everything in our power to keep progress on track throughout the remainder of our presidency. I also emphasised last week that all of us in the Council have to make sure that the measures that we have agreed since 11 September must be put through as soon as possible. We have given deadlines in the declaration. Most of that has to be concluded this year, either in June or in December. Mr President, I am very grateful to you and all Members for your continued strong support for concluding the IGC, as expressed by Mr Poettering, Mr Barón Crespo, Mr Watson and many others. It has been instrumental in creating a political atmosphere in which people were prepared to commit themselves to reaching an agreement by June. As my colleague Mr Collins said, it will be more difficult to reach agreement if we do not move ahead now. There is no political or administrative point in waiting for the year to drag on; it will only become more complicated. Like you, I would prefer the earliest possible agreement, ideally before the elections. That is what I asked for last week. However, as I said at the beginning of my contribution, a range of factors might make this hard to achieve, and we will have to wait and see what progress has been made. There have been many changes in the European Council in recent weeks, and the position of a number of governments – not only the Spanish – is changing, which creates some difficulties. Thus, we will do our utmost to move that on and make as much progress as possible."@lv10 "Ik dank alle leden voor hun opbouwende opmerkingen. Er zijn veel rake opmerkingen gemaakt in dit debat en het Ierse voorzitterschap heeft er zorgvuldig nota van genomen, onder meer van een aantal terugkerende thema's. Ik wil zoveel mogelijk vraagstukken vlot afhandelen. Mijns inziens zullen wij op de een of andere manier erin slagen om veel van de vraagstukken nog vóór de Europese verkiezingen op te lossen, en dan zal er ook voor de onopgeloste punten uitzicht zijn op een oplossing. Ik voorzie daarvoor geen grote moeilijkheden. Ik schaar mij achter de opmerking van de heer De Rossa en anderen dat we dat zo open mogelijk moeten doen, en dat ben ik ook van plan. Ik zal proberen de veranderingen gaandeweg uit te leggen, zoals ik dat de afgelopen maanden ook al heb gedaan. Het was natuurlijk een hele opgave om iedereen achter de dubbele meerderheid te krijgen als basis voor verdere onderhandelingen, maar nu we deze beslissing genomen hebben, kunnen we op andere gebieden flexibeler zijn. Een paar ervan heb ik vanmorgen genoemd. Ik denk dat we verder kunnen met de discussie en niet hoeven te wachten tot het einde van het debat. Mevrouw Frassoni vroeg hoeveel punten er nog moeten worden opgelost in de Intergouvernementele Conferentie. Vanmorgen werd het cijfer 82 genoemd. Gelukkig zijn het er geen 82, maar op een bepaald moment waren het er wel ongeveer 22. In mijn toespraak heb ik enkele van de belangrijkste genoemd: de Commissie natuurlijk, de stemming in de Raad en de zetels in het Europees Parlement, met name voor de kleinere lidstaten maar ook voor de nieuwe. Daarnaast moet er een evenwichtig besluit worden genomen over het toepassingsgebied van de besluitvorming bij gekwalificeerde meerderheid uit hoofde van de nieuwe Grondwet. Ik heb nota genomen van wat een aantal leden daarover heeft gezegd. Er zijn nog allerlei andere vraagstukken. Voor vele daarvan heeft het Italiaanse voorzitterschap tijdens de Top van Napels voorstellen ingediend. Daarover is nooit overeenkomst bereikt omdat ze tijdens de Europese Raad van december niet zijn besproken. Er is een basis voor deze voorstellen, maar zoals altijd in dergelijke gevallen zijn de standpunten genuanceerd. In de afgelopen drie maanden heb ik geprobeerd daarover tot overeenstemming te komen. Ik geloof niet dat ze een overeenkomst in de weg staan; na wat discussie moeten we tot overeenstemming kunnen komen. We hebben tot nu toe in onze raadplegingen met de partners over al deze vraagstukken opties onderzocht. Ze zijn op de hoogte van mijn standpunt en van de gebieden waarop we tot een compromis kunnen komen. Zoals altijd is niets beslist zolang niet alles is beslist, maar ik hoop dat we voor een groot aantal punten op de goede weg zijn. Daarom geloven we dat het mogelijk moet zijn voor alle punten een bevredigend resultaat te bereiken. Dan kunnen we aan de slag gaan met de paar echt moeilijke vraagstukken. Er moeten nog steeds harde noten worden gekraakt, dus voor een overeenkomst is nog meer flexibiliteit en compromisbereidheid nodig. Ik ben er echter van overtuigd dat we kunnen welslagen als we het algemene beeld voor ogen houden, en dat is een Grondwet waardoor de Unie hechter wordt en meer kan doen. Ik ben het vooral eens met de heer Watson dat we niet alleen een Grondwet moeten vaststellen maar ook bereid moeten zijn die aan ons parlement en onze bevolking te verkopen. Ik hoop dat hiermee het lopende debat voor enige tijd tot rust komt, want als wij - zoals terecht is gezegd - continu van het ene debat naar het andere hollen - Maastricht, Amsterdam, Nice enzovoort - creëren we allerlei problemen en moeilijkheden. De agenda van Lissabon. De heren Barón Crespo, Watson en anderen hebben erop aangedrongen dat opnieuw vaart wordt gezet achter de agenda van Lissabon. Zoals ik eerder al zei, heeft de Europese Raad besloten een boodschap van vertrouwen en vastberadenheid af te geven en aldus aan te tonen dat Europa de wil en het vermogen heeft om de agenda van Lissabon in praktijk te brengen. We moeten onze aandacht nu richten op het omzetten van de doelstellingen in de praktijk. Enkele sprekers hebben de aandacht gevestigd op de problemen met de uitvoering van de agenda van Lissabon. Ik ben het helemaal met hen eens. Dit is een punt dat ik tijdens mijn toespraak voor de collega's van de Europese Raad met nadruk naar voren heb gebracht. Het is een punt dat als eerste in de conclusies van de Europese Raad werd genoemd. Voorzitter Prodi en ik hebben het ook onderstreept tijdens onze persconferentie van vorige week en ik heb erop gehamerd tijdens mijn ontmoeting met de sociale partners. We weten echter allemaal dat de resultaten van de agenda van Lissabon voor het grootste deel van nationale maatregelen afhangen. Tijdens de Top hebben we geprobeerd de aandacht meer op onze prioriteiten te richten, in plaats van eindeloos door te gaan over honderden conclusies en maatstaven van allerlei soort. We hebben geprobeerd onze prioriteiten verder te verduidelijken en de onderlinge druk op te voeren om de uitwisseling van de beste werkmethoden te bevorderen. Daarnaast hebben we de nieuwe collectieve stappen genomen die ik in mijn openingstoespraak heb beschreven. Er bestaat echter geen wondermiddel om van Lissabon werkelijkheid te maken. We hebben inzet nodig, vastberadenheid en wilskracht, en we moeten blijven werken aan de details. Ik geloof echt dat onze individuele en collectieve voornemens gesterkt zijn na de voorjaarsbijeenkomst van de Europese Raad. Het was nuttig. Uw rol in de ondersteuning van de essentiële hervormingen is van cruciaal belang. Ik hoop dat wij - Raad, Parlement en Commissie - constructief kunnen samenwerken en ervoor kunnen zorgen dat een groot aantal Lissabon-dossiers voor het einde van uw mandaat worden afgerond. Ik waardeer uw bijdrage en dank u daarvoor. Wij zijn misschien geconfronteerd met uitdagingen die groot zijn maar de potentiële baten voor de bevolking in Europa zijn ook groot. Ik ben het eens met degenen die beklemtoonden dat de agenda van Lissabon moet uitmonden in reële verbeteringen van het dagelijks leven van onze burgers. De heer Barón Crespo noemde Cyprus. Vandaag zullen hopelijk de onderhandelingen onder leiding van Kofi Annan worden afgerond. Het zal moeilijk worden, maar men probeert de termijn van vandaag te halen. De laatste tien dagen, of langer, hebben de onderhandelaars extreem hard gewerkt en ze blijven dat doen. De Europese Raad heeft dit natuurlijk besproken op een cruciaal moment in het streven naar een oplossing van de kwestie-Cyprus via onderhandelingen onder leiding van de Verenigde Naties. Ik heb de afgelopen maanden met alle partijen contact gehad. Het afgelopen jaar heb ik verschillende malen gesproken met de heer Erdogan, president Papadopoulos en de bij deze kwestie betrokken ambtenaren van de Verenigde Naties. Tijdens de bijeenkomst van de Europese Raad hebben we nogmaals benadrukt dat we een sterke voorkeur hebben voor toetreding volgende maand van een verenigd Cyprus. We hebben secretaris-generaal Annan onze volledige steun toegezegd bij zijn poging om de partijen ertoe aan te zetten deze historische kans te grijpen en heel de kwestie te regelen. We hebben er bij alle partijen op aangedrongen zich in te zetten voor een succesvolle afronding. Secretaris-generaal Annan heeft duidelijk gemaakt dat hij vast voornemens is deze onderhandelingen vanavond in Zwitserland af te ronden, in overeenstemming met de afspraak die de partijen afgelopen maand in New York hebben gemaakt. Ik wens de onderhandelaars dus het allerbeste toe. Kofi Annan hoopt dat de partijen een definitieve versie van de ontwerpregeling zullen ondertekenen en dat de garanderende mogendheden het plan vandaag zullen steunen, zodat het als een tussen de partijen overeengekomen document in april aan de bevolking van Cyprus kan worden voorgelegd. Uit het debat van vanmorgen is duidelijk geworden dat we deze hoop allemaal delen. In het begin van het debat hebben de heren Poettering, Barón Crespo, Watson en vele anderen gewezen op de dreiging die uitgaat van het terrorisme. We hebben allemaal toegezegd terrorisme te bestrijden, in overeenstemming met de fundamentele beginselen waarop de Unie is gegrondvest. Ik kan iedereen verzekeren dat bij onze inspanningen tegen terrorisme de mensenrechten en de fundamentele vrijheden in acht worden genomen. Daar moeten we ons natuurlijk aan houden. Een aantal leden heeft de begroting ter sprake gebracht. Dit waren pertinente opmerkingen. Het bestaande compromis werd aan de orde gesteld. We zullen deze opmerkingen in het debat benadrukken. De heer Hänsch en anderen wil ik zeggen dat ik me ervan bewust ben dat de begrotingsprocedure voor het Parlement een gevoelig punt is. Ik zal daarmee ten volle rekening houden. Als fungerend voorzitter hechten we met name belang aan een evenwichtig resultaat, aan een voor iedereen, en dus ook voor het Parlement aanvaardbaar resultaat. Ik zal de opmerkingen die in het bijzonder voor de Ecofin-Raad bedoeld waren, doorgeven aan de voorzitter, mijn collega de heer McCreevy. Mevrouw Doyle maakte een belangrijke opmerking over Birma. De beslissing om diplomatieke betrekkingen aan te knopen met Birma/Myanmar is genomen in de context van ons voorzitterschap van de Unie, en omdat Ierland, als voorzitter van de EU, rechtstreeks met de Birmaanse autoriteiten moet kunnen onderhandelen. Anders zouden we dat niet kunnen. Alvorens betrekkingen aan te knopen hebben wij - omdat we beseften dat dat nodig was - Aung San Suu Kyi geraadpleegd en zij stemde uitdrukkelijk in met onze beslissing, omdat ze begreep dat het nodig was voor ons werk en dat wij ons van onze taak zouden kwijten. We hebben haar dus gevraagd en zij heeft ermee ingestemd. Als voorzitter van de Europese Unie hebben we zowel de gelegenheid als de verantwoordelijkheid om namens de Europese Unie te onderhandelen met de Birmaanse autoriteiten. We hadden natuurlijk ook niets kunnen doen maar dan zouden wij ons doel niet bereiken: de terugkeer van de democratie in Birma, de beëindiging van de schendingen van de mensenrechten en het tot stand brengen van vrede en welvaart voor de al lange tijd lijdende bevolking van Birma. Dat is ons aller doel. Het is onze overtuiging dat we met het zenden van een ambassadeur naar Birma meer platformen krijgen voor de bevordering van deze doelstellingen van de Europese Unie en de internationale gemeenschap. Met uitzondering van Luxemburg onderhouden alle lidstaten diplomatieke betrekkingen met Birma. Tot slot wil ik alle sprekers bedanken voor hun opmerkingen. Ik bedank ook de fractievoorzitters voor hun medewerking en ononderbroken contacten met het voorzitterschap en de leden van de IGC-groep, met wie ik bij talloze gelegenheden heb kunnen spreken, laatst nog deze week in Dublin, toen zij de bijeenkomst van de groep van het voorzitterschap Buitenlandse Zaken bijwoonden. Ik ben me zeer bewust van de consequente steun die het Parlement geeft aan vele thema’s op onze agenda en verheug me op de voortzetting daarvan in de komende maanden. Na de bijeenkomst van de Europese Raad in juni zal ik natuurlijk het nieuwe Parlement toespreken, maar ik verzeker u dat we een manier zullen vinden om u op de hoogte te houden van alle vraagstukken die zich in de tussenliggende periode zullen voordoen. Ik zal alles in het werk stellen om het contact in stand te houden en u en uw collega’s op de hoogte te houden van de gebeurtenissen in april en mei. Onze eerste prioriteit is de veiligheid van de burgers van de Europese Unie te garanderen. We moeten echter ook de achterliggende oorzaken van terrorisme aanpakken. Dat betekent niet dat we terrorisme rechtvaardigen, maar het is een essentiële stap in de eliminatie ervan. In de afgelopen weken hebben velen er hier op gewezen dat we moeten proberen de achterliggende oorzaken van terrorisme te achterhalen. Een Ierse collega, de heer De Rossa, wees erop dat dit een ander soort terrorisme is dan veel van het terrorisme dat we in de afgelopen decennia hebben gezien. Het is duidelijk dat we in de Europese Raad geenszins proberen deze daden te rechtvaardigen, maar dat we moeten proberen ze te begrijpen om te zien wat we ertegen kunnen doen. Dat betekent niet dat wij met mensen moeten praten die zich hiermee bezighouden, want die luisteren naar niemand, maar de achterliggende oorzaken moeten bestuderen en zien te begrijpen. Ik sta volledig achter het standpunt van de heer Poettering en mevrouw Doyle dat er geen sprake van kan zijn een groep mensen of landen collectief de schuld te geven voor de plaag van het terrorisme. We moeten de Arabische wereld niet stigmatiseren. Daarmee ben ik het absoluut eens. Ik ben vastbesloten nauw samen te werken met de leiders van de Arabische wereld. Zoals ik al zei, is dat precies wat het voorzitterschap aan het doen is. Bij de bestrijding van het terrorisme zou het volkomen verkeerd en onaanvaardbaar zijn indien op wat voor manier dan ook werd gesuggereerd dat de Arabische gemeenschap als geheel betrokken is bij of collectieve verantwoordelijkheid draagt voor het terrorisme. De verklaring over de bestrijding van het terrorisme benadrukt dat wij in de Europese Unie eensgezind zijn over de ernst van de bedreiging die uitgaat van het terrorisme. We zijn ook eensgezind en vastbesloten om deze bedreiging de kop in te drukken. We zullen tijdens de bijeenkomst van de Raad in juni verslag uitbrengen over de vorderingen bij de tenuitvoerlegging van deze maatregelen, en onder meer een herzien Europees actieplan voor de bestrijding van terrorisme op tafel leggen. Ik kijk daarbij uit naar een nauwe samenwerking met de Commissie, het Europees Parlement, het secretariaat van de Raad en de onlangs aangestelde coördinator voor terreurbestrijding, de heer de Vries. We beseffen allemaal dat handelen dringend geboden is. Veel mensen hebben benadrukt dat gevolg moet worden gegeven aan de verklaring en de andere werkzaamheden van de Europese Raad. Gisteren hebben wij, tijdens de Raad Justitie en Binnenlandse Zaken, de heer de Vries uitgenodigd voor een discussie over de vraag hoe we verder zullen gaan met de werkzaamheden. Die discussie is erg nuttig en concreet gebleken te zijn. De Raad heeft ook beslissende stappen genomen om de eerste termijn uit de verklaring te halen, namelijk de termijn voor de ontwerprichtlijn inzake vergoeding aan slachtoffers, die al enige tijd geleden is vastgelopen in discussies over de rechtsgrondslag. De Europese Raad heeft 1 mei als uiterste termijn gesteld en het voorzitterschap heeft met name geprobeerd ervoor te zorgen dat de Raad JBZ van gisteren tot politieke overeenstemming kon komen. Ik wil daarmee benadrukken dat we vastbesloten zijn de verklaring in de praktijk te brengen. Gisteren zijn we daarmee begonnen en we zullen alles in het werk stellen om gedurende de rest van ons voorzitterschap de vaart erin te houden. Ik heb vorige week ook benadrukt dat wij er in de Raad allemaal voor moeten zorgen dat de maatregelen die we sinds 11 september hebben genomen zo snel mogelijk worden uitgevoerd. In de verklaring hebben we daarvoor termijnen gesteld. De meeste ervan verstrijken nog binnen dit jaar, in juni of in december. Mijnheer de Voorzitter, ik ben u en alle leden dankbaar voor uw krachtige steun aan onze pogingen tot afronding van de IGC. Deze steun werd tot uitdrukking gebracht door de heren Poettering, Barón Crespo, Watson en vele anderen en heeft bijgedragen aan de totstandkoming van een zekere politieke sfeer, waardoor men bereid was zich in te zetten voor een akkoord tot uiterlijk juni. Zoals mijn collega, de heer Collins, heeft gezegd, moeten wij nu spijkers met koppen slaan, omdat het later veel moeilijker zal worden om tot overeenstemming te komen. Het heeft, politiek of bestuurlijk gezien, geen zin om te wachten en de tijd voorbij te laten gaan. Het zal er alleen maar ingewikkelder op worden. Net als u zou ik het liefst zo snel mogelijk tot overeenstemming komen, zo mogelijk nog voor de verkiezingen, en daar heb ik vorige week ook om gevraagd. Er zijn echter factoren die dat problematisch kunnen maken, zoals ik aan het begin van mijn toespraak al zei, en we zullen moeten afwachten welke vorderingen er worden gemaakt. In de afgelopen weken is er in de Europese Raad van alles veranderd. Het standpunt van een aantal regeringen - en niet alleen de Spaanse - is aan het verschuiven, en dat levert problemen op. We zullen dus onze uiterste best doen om eruit te komen en zoveel mogelijk vorderingen te maken."@nl2 "Gostaria de agradecer a todos os senhores deputados as observações construtivas que fizeram. Neste debate foram levantadas muitas questões, incluindo diversos temas comuns, de que a Presidência irlandesa tomou nota com todo o cuidado. Desejo ver rapidamente resolvido o maior número possível de questões. De uma maneira ou de outra, deveremos conseguir esclarecer uma série de questões antes das eleições europeias. Portanto, mesmo que o pequeno grupo das últimas lá não esteja, as pessoas podem vê-las. Não creio que isso levante grandes dificuldades. Aceito o aspecto focado pelo senhor deputado De Rossa e outros - temos de actuar da forma mais aberta possível; eu tenciono fazê-lo. Quando fizermos alterações, tentarei explicá-las à medida que as formos fazendo, como tenho feito nos últimos meses. Como é evidente, a dupla maioria foi uma questão de peso - convencer toda a gente a concordar com ela, como base dos nossos esforços para conseguir avançar. No entanto, o facto de ser ter tomado essa decisão abre flexibilidades noutras áreas. Mencionei algumas hoje de manhã. Penso que poderemos levar esse debate por diante e não teremos de esperar até que ele chegue ao fim. A senhora deputada Frassoni levantou o problema do número de questões que ainda estão por resolver na Conferência Intergovernamental. Foi referido hoje de manhã o número 82. Felizmente não são 82, mas a determinada altura eram cerca de 22 questões. Na minha alocução identifiquei algumas das questões fundamentais: como é óbvio, a Comissão; a votação no Conselho; e os lugares no Parlamento Europeu - em especial para os Estados-Membros mais pequenos e também para os novos Estados-Membros. Para além disso, há que chegar também a um resultado equilibrado no que se refere à dimensão da VMQ nos termos da nova Constituição - registei o que disseram sobre esse assunto diversos deputados. Há toda uma série de outras questões, muitas das quais foram objecto de propostas apresentadas na Cimeira de Nápoles da Presidência italiana. Nunca se chegou a acordo sobre elas porque não foram discutidas no Conselho de Dezembro. A base para essas propostas existe, mas como acontece em todos estas situações, as posições das pessoas têm e ao longo dos últimos três meses tenho andado a tentar chegar a acordo sobre as referidas propostas. Não creio que inviabilizem acordos, será possível concluí-los depois de uma certa discussão. Nas consultas que realizámos até hoje com os parceiros, explorámos diversas opções sobre todas estas questões. Os nossos parceiros têm conhecimento da minha opinião e das áreas em que podemos chegar a um compromisso. Como sempre, nada está acordado enquanto não estiver tudo acordado, mas tenho esperança que estejamos a avançar para um acordo relativamente a muitos desses aspectos. Em consequência, consideramos que será possível chegar a um resultado satisfatório relativamente a todas essas questões e em seguida trataremos das mais difíceis, que são poucas. Ainda há questões difíceis para resolver, portanto para se chegar a acordo vai ser necessário ter mais flexibilidade e fazer cedências. No entanto, se tivermos presente a visão de conjunto - uma Constituição que ajude a União a articular-se melhor e fazer mais - estou firmemente convencido de que seremos bem sucedidos. Concordo em especial com o senhor deputado Watson em que temos não só de chegar a acordo sobre uma Constituição, mas temos também de estar prontos para a "vender" aos nossos parlamentos e aos nossos povos. Espero que este seja, por algum tempo, o fim do debate em curso, porque, como aqui foi dito e bem, andar constantemente de debate em debate - Maastricht, Amesterdão, Nice, etc. - cria muitos problemas e dificuldades. No que respeita à Agenda de Lisboa, os senhores deputados Barón Crespo, Watson e outros solicitaram uma renovação do ímpeto que está por trás da Agenda de Lisboa. Como afirmei anteriormente, o Conselho Europeu chegou a acordo sobre uma mensagem de confiança e determinação, demonstrativa do facto de que a Europa possui a vontade e a capacidade para levar por diante a Agenda de Lisboa. Precisamos de nos concentrar na tradução dos nossos objectivos em realidades. Alguns intervenientes no debate chamaram a atenção para os problemas contínuos da execução da Agenda de Lisboa. Concordo em absoluto. Foi um aspecto que sublinhei com toda a veemência quando me dirigi aos meus colegas no Conselho Europeu. Foi um dos pontos de que primeiro nos ocupámos nas nossas conclusões do Conselho Europeu. Tanto o Senhor Presidente Prodi como eu focámos este aspecto nas nossas conferências de imprensa na semana passada. Foquei-o quando me reuni com os parceiros sociais. No entanto, como todos sabemos, executar a Agenda de Lisboa depende maioritariamente de acções nacionais. Na cimeira tentámos definir com mais precisão os objectivos, em vez de andar interminavelmente à volta de centenas de conclusões e parâmetros de referência à esquerda, à direita e ao centro. Tentámos definir melhor os objectivos e aumentar a pressão de pares, a fim de promover o intercâmbio das melhores práticas. Além disso, tomámos as novas medidas colectivas que descrevi na minha declaração de abertura. No entanto, não existe nenhum golpe de magia para concretizar Lisboa. Precisamos de objectivos bem definidos, capacidade de decisão e determinação, e o trabalho pormenorizado tem de continuar ininterruptamente. Acredito sinceramente que saímos do Conselho Europeu da Primavera com as nossas resoluções individuais e colectivas reforçadas. Isso foi útil. O vosso papel aqui vai ser fundamental e crucial no apoio ao processo de implementação das reformas essenciais. Espero que possamos - Conselho, Parlamento e Comissão - trabalhar de forma construtiva para assegurar a conclusão do maior número possível de dossiês relacionados com Lisboa antes do fim da vossa legislatura. Aprecio e agradeço tudo o que já fizeram. Os desafios que temos pela frente poderão ser consideráveis, mas são igualmente consideráveis os benefícios potenciais para os nossos cidadãos na Europa. Estou de acordo com aqueles que sublinharam a necessidade de Lisboa se reflectir em verdadeiras melhorias introduzidas na vida diária dos nossos cidadãos. O senhor deputado Barón Crespo referiu Chipre e hoje é, sem dúvida, o dia em que se espera que fiquem concluídas as negociações conduzidas por Kofi Annan. Vai ser difícil, mas estão a envidar grandes esforços para cumprir o prazo de hoje. O trabalho realizado nos últimos dez dias ou mais foi extremamente árduo e vai continuar a ser. O Conselho Europeu discutiu, como é evidente, esta questão numa altura crucial da procura de uma resolução para o problema de Chipre com negociações conduzidas pelas Nações Unidas. Ao longo dos últimos meses mantive-me em contacto com todas as partes. Durante o ano que passou tive várias reuniões com o Primeiro-Ministro Erdogan, com o Presidente Papadopoulos e com o pessoal das Nações Unidas ligado a esta questão. No Conselho Europeu reiterámos a nossa forte preferência pela adesão, no próximo mês, de um Chipre unido. Demos todo o nosso apoio aos esforços do Secretário-Geral Kofi Annan para ajudar as partes envolvidas a agarrarem a oportunidade histórica de chegarem a um acordo abrangente. Exortámos todas as partes a que se mantivessem totalmente empenhadas num resultado coroado de êxito. Em sintonia com o entendimento a que se chegou o mês passado, em Nova Iorque, com as partes envolvidas, o Secretário-Geral Kofi Annan manifestou a sua determinação de concluir hoje à noite estas negociações na Suíça; desejo, pois, boa sorte aos negociadores. Kofi Annan espera que as partes assinem uma versão final do plano de acordo e que as potências avalizadoras o aprovem esta noite, para poder ser apresentado como documento acordado ao povo de Chipre, para aprovação em Abril. O debate de hoje de manhã deixou claro que todos partilhamos dessa esperança. Logo no início, os senhores deputados Poettering, Barón Crespo, Watson e muitos outros levantaram a questão do terrorismo e da ameaça com que nos confrontamos. Todos estamos empenhados em combater o terrorismo, de acordo com os princípios fundamentais em que a União está alicerçada. Posso garantir a todos vós que os nossos esforços na luta contra o terrorismo serão envidados no respeito pelos direitos humanos e pelas liberdades fundamentais. Isso é, evidentemente, algo a que temos de aderir plenamente. Diversos deputados abordaram a questão do orçamento. Os diferentes aspectos foram bem apontados. Apontaram-se aspectos relativos ao compromisso existente. Vamos sublinhar esses aspectos no debate. Em resposta ao senhor deputado Hänsch e outros, gostaria de dizer que estou plenamente consciente de que os procedimentos de acordo relativos ao orçamento da União são uma matéria particularmente sensível para o Parlamento. Levarei esse aspecto plenamente em conta. Como Presidência, atribuiremos especial importância à garantia de um resultado equilibrado que todos - Parlamento incluído - possam aceitar. Transmitirei as observações especificamente dirigidas ao Conselho ECOFIN ao seu Presidente, o meu colega McCreevy. Em resposta ao aspecto importante mencionado pela senhora deputada Doyle acerca da Birmânia, direi que a decisão de estabelecer relações diplomáticas com a Birmânia/Myanmar foi tomada no contexto da nossa Presidência da União e da necessidade de a Irlanda, como Presidente da União Europeia, negociar directamente com as autoridades birmanesas, coisa que, de outro modo, não teríamos podido fazer. Antes de estabelecermos relações - cuja necessidade compreendíamos - consultámos Aung San Suu Kyi, que concordou expressamente com a nossa decisão porque compreendeu a necessidade de sermos nós a fazê-lo e compreendeu que realmente o faríamos. Portanto, verificámos isso e ela concordou. Como Presidência da União Europeia, temos uma oportunidade e uma responsabilidade de falar com as autoridades birmanesas em nome da União Europeia. É evidente que podíamos não ter feito nada. Mas os nossos objectivos continuam a ser o regresso da democracia à Birmânia, o fim das violações dos direitos humanos e a concretização da paz e da prosperidade para o povo da Birmânia, que há tanto tempo sofre - coisas que todos desejamos. É nossa convicção que a nomeação de um embaixador na Birmânia alarga as plataformas a partir das quais podemos promover estes objectivos da União Europeia e da comunidade internacional. Com excepção do Luxemburgo, todos os Estados-Membros mantêm relações diplomáticas com a Birmânia. Em conclusão: agradeço a todos os que usaram da palavra pelos aspectos que focaram. Agradeço também aos líderes dos grupos a sua colaboração e os contactos contínuos com a Presidência e com os deputados do grupo da CIG, com quem tive a oportunidade de falar em numerosas ocasiões, ainda agora no princípio desta semana em Dublim, onde estavam a participar no Grupo dos Presidentes de Comissões dos Assuntos Externos. Estou profundamente consciente do apoio coerente que recebemos do Parlamento em toda uma série de questões constantes da nossa agenda de trabalho. Espero com o maior interesse poder continuar a contar com o vosso apoio nos próximos meses. É claro que me vou dirigir ao novo Parlamento depois do Conselho Europeu de Junho, mas garanto-vos que haverá qualquer mecanismo por meio do qual possamos continuar a manter-nos informados sobre todas as questões no período intermédio. Farei tudo o que estiver ao meu alcance para manter esta ligação e para vos manter, bem como aos vossos colegas, a par dos pormenores que forem ocorrendo sempre durante os meses de Abril e Maio. A nossa prioridade imediata é garantir a segurança dos cidadãos da União Europeia. No entanto, também precisamos de tratar dos factores de âmbito mais alargado que contribuem para o terrorismo. Não se pretende com isto justificar o terrorismo; trata-se, isso sim, de um passo essencial no processo da sua eliminação. Muitas pessoas levantaram aqui nesta últimas semanas a questão de que precisamos de trabalhar para compreender as causas que estão na raiz do terrorismo. Um colega irlandês, o senhor deputado De Rossa, sublinhou o facto de este tipo de terrorismo ser diferente de muito do terrorismo a que assistimos nas últimas décadas. Para o Conselho Europeu é muito claro que, embora não procuremos de forma nenhuma justificar nenhum dos actos praticados, temos de tentar compreendê-los para ver como é que podemos lidar com o terrorismo - não vamos falar com as pessoas que estão ligadas ao terrorismo, porque essas não dão ouvidos a ninguém, mas temos de compreender e estudar as causas que estão na raiz do terrorismo. Concordo inteiramente com a opinião expressa pelo senhor deputado Poettering e pela senhora deputada Doyle de que não se pode de forma nenhuma atribuir a culpa do flagelo do terrorismo colectivamente a nenhum grupo de pessoas ou nações. Não devemos estigmatizar o mundo árabe. Quero deixar aqui registado que concordo em absoluto com este aspecto. Estou decidido a que trabalhemos em estreita parceria com os dirigentes do mundo árabe. Como comuniquei, é isso precisamente que a Presidência está a fazer. Seria totalmente errado e inaceitável que na luta contra o terrorismo surgisse a mínima sugestão de que a comunidade árabe em geral está implicada ou tem qualquer tipo de responsabilidade colectiva. A declaração sobre a luta contra o terrorismo sublinha que na União Europeia estamos de acordo na avaliação que fazemos da gravidade da ameaça que o terrorismo representa. Também estamos de acordo na nossa determinação de enfrentar com êxito essa ameaça. Na reunião do Conselho, em Junho, comunicaremos os progressos alcançados na implementação destas medidas, incluindo um plano de acção revisto da União Europeia para combater o terrorismo. Aguardo com o maior interesse a oportunidade de trabalhar em estreita colaboração com a Comissão, o Parlamento Europeu, o secretariado do Conselho e o recém-nomeado Coordenador da Luta Antiterrorismo, Gijs de Vries, para levar por diante esta tarefa. Estamos a trabalhar com um verdadeiro sentido de urgência. Muitos foram os que frisaram a necessidade de dar seguimento à declaração e ao restante trabalho realizado a nível do Conselho Europeu. Ontem, no Conselho Justiça e Assuntos Internos, convidámos Gijs de Vries a participar no que veio a ser uma discussão muito útil e concreta sobre a maneira de levar por diante esse trabalho. O Conselho também agiu de forma decisiva para cumprir o primeiro prazo estabelecido na declaração - tem a ver com a proposta de directiva relativa à indemnização das vítimas, que está paralisada há algum tempo no meio de discussões sobre a base jurídica. O Conselho Europeu fixou o prazo de 1 de Maio e a Presidência investiu um esforço especial para assegurar que o Conselho JAI de ontem chegasse a um acordo político. Refiro este facto para sublinhar a determinação que existe de traduzir a declaração em execução concreta. Começámos ontem e faremos tudo o que estiver ao nosso alcance para que se continuem a registar progressos durante todo o tempo que resta da nossa Presidência. Também sublinhei a semana passada que todos nós, no Conselho, temos de garantir que as medidas que acordámos desde 11 de Setembro têm de ser concluídas o mais depressa possível. Estabelecemos prazos na declaração. A maior parte dessas medidas tem de ficar concluída este ano, ou em Junho ou em Dezembro. Senhor Presidente, estou muito grato a V. Exa. e a todos os senhores deputados pelo apoio firme e continuado que deram à conclusão da CIG, tal como ficou expresso pelos senhores deputados Poettering, Barón Crespo, Watson e muitos outros. Contribuiu para criar uma atmosfera política em que as pessoas se dispuseram a empenhar-se na conclusão de um acordo até Junho. Como disse o meu colega Collins, será mais difícil chegar a acordo se não avançarmos agora. Não faz sentido, nem em termos políticos nem em termos administrativos, esperar que o ano avance mais; só irá tornar as coisas mais complicadas. Como vós, eu também preferiria que se chegasse a acordo o mais depressa possível, idealmente antes das eleições. Foi o que solicitei a semana passada. No entanto, como afirmei no início da minha intervenção, há uma série de factores que poderão fazer com que isso seja difícil de alcançar; teremos de esperar para ver que progressos conseguimos fazer. Nas últimas semanas tem havido muitas modificações no Conselho Europeu, e a posição de diversos governos - não apenas do espanhol - está a mudar, o que cria algumas dificuldades. Assim sendo, faremos tudo o que pudermos para impulsionar o processo e progredir o mais possível."@pt11 ". Jag vill tacka alla ledamöter för deras konstruktiva kommentarer. Många punkter har lagts fram i denna debatt, och det irländska ordförandeskapet har noga noterat dem, inklusive ett antal gemensamma teman som har framkommit. Jag vill att vi snabbt löser så många frågor som möjligt. På ett eller annat sätt borde vi kunna lösa många av frågorna före Europavalet. Så även om inte alla frågor har lösts kan människor se att några frågor har lösts. Jag ser inte några stora svårigheter med det. Jag håller med om kommentaren från Proinsias De Rossa och andra om att vi måste göra detta så öppet som möjligt, och det har jag för avsikt att göra. När vi genomför förändringar skall jag försöka att förklara dem allteftersom, vilket jag har gjort under de senaste månaderna. Dubbel majoritet var uppenbarligen en stor fråga – att få alla att samtycka till det som en grund för våra insatser för att göra framsteg. Men det faktum att vi har fattat detta beslut gör oss flexibla på andra områden. Jag nämnde ett par av dessa i morse. Jag tror att vi kommer att kunna föra denna debatt vidare och att vi inte behöver vänta till slutet av debatten. Monica Frassoni tog upp frågan med hur många punkter som fortfarande måste lösas vid regeringskonferensen. Antalet 82 nämndes i morse. Tack och lov är det inte 82 punkter, men i ett skede var det ungefär 22. I mitt anförande tog jag upp några centrala frågor, som naturligtvis är frågan om kommissionen, omröstningen i rådet, platserna i Europaparlamentet – särskilt för de mindre medlemsstaterna och också för de nya medlemsstaterna. Dessutom måste ett väl avvägt resultat också nås i fråga om utsträckningen för omröstningen med kvalificerad majoritet enligt den nya konstitutionen – jag noterade vad ett antal ledamöter sade om det. Det finns en rad ytterligare frågor, varav många var föremål för förslag vid det italienska ordförandeskapets toppmöte i Neapel. Dessa frågor löstes inte, eftersom de inte diskuterades vid rådets möte i december. Grunden för dessa förslag finns där, men som med alla dessa ting finns det nyanser i människors ståndpunkter, och under de senaste tre månaderna har jag försökt att nå en överenskommelse i fråga om dessa. Jag tror inte att dessa frågor kommer att förhindra en överenskommelse, utan att vi kommer att kunna lösa dem efter viss diskussion. Vi har hittills utforskat alternativ för alla dessa frågor i samråd med våra partner. De känner till min åsikt och de områden där vi kan nå en kompromiss. Som alltid är inget beslutat förrän allt är beslutat, men jag hoppas att vi går mot en överenskommelse i många av dessa frågor. Följaktligen tror vi att det borde vara möjligt att nå ett tillfredsställande resultat i alla dessa frågor och att vi sedan kommer att komma till de få svåra frågorna. Det finns fortfarande svåra frågor att lösa, så för att klara detta kommer vi att behöva ytterligare flexibilitet och kompromisser. Men om vi håller den stora bilden i åtanke – en konstitution som skall hjälpa unionen att hänga samman bättre och göra mer – är det min bestämda åsikt att vi kan lyckas. Jag håller särskilt med Graham Watson om att vi inte enbart måste enas om en konstitution, utan att vi också måste vara redo att sälja in den till våra parlamentariker och folk. Jag hoppas att detta kommer att utgöra slutet på den pågående debatten för ett tag, eftersom det skapar många problem och svårigheter att ständigt gå från en debatt till en annan, Maastricht, Amsterdam, Nice etc., vilket korrekt har sagts. Beträffande Lissabonmålen krävde Enrique Barón Crespo, Graham Watson och andra en förnyad drivkraft bakom dessa. Som jag sade tidigare enades Europeiska rådet om ett budskap med tillit och beslutsamhet som visar att EU har viljan och förmågan att föra Lissabonmålen vidare. Vi måste fokusera på att omvandla våra målsättningar till verklighet. Ett antal talare uppmärksammade de fortsatta problemen med att nå resultat i fråga om Lissabonmålen. Jag skulle inte kunna vara mer enig. Det är en punkt som jag betonade på det bestämdaste när jag talade till mina kolleger i Europeiska rådet. Det är en punkt som togs upp först i våra slutsatser från Europeiska rådet. Ordförande Prodi och jag tog upp denna punkt vid våra presskonferenser förra veckan. Jag tog upp punkten när jag mötte arbetsmarknadens parter. Men som vi alla vet är ett resultat i fråga om Lissabonmålen till största delen beroende av nationella åtgärder. Vid toppmötet försökte vi att skärpa fokus snarare än att i all oändlighet fortsätta med hundratals slutsatser och riktmärken till vänster, höger och i mitten. Vi försökte att fokusera på frågan ytterligare och öka trycket från våra kolleger att främja utbyte av bästa praxis. Dessutom tog vi de nya kollektiva steg som jag beskrev i mitt inledningsanförande. Men det finns ingen mirakelkur för att genomföra Lissabonmålen. Vi behöver fokus, föresatser och beslutsamhet, och det detaljerade arbetet måste fortsätta kontinuerligt. Jag tror uppriktigt att vi lämnade Europeiska rådets vårmöte med stärkta individuella och kollektiva föresatser. Det var nyttigt. Er roll kommer att vara kritisk och avgörande här när det gäller att stödja genomförandeprocessen för de grundläggande reformerna. Jag hoppas att vi – rådet, parlamentet och kommissionen – kan samarbeta konstruktivt för att se till att slutföra så många Lissabonrelaterade frågor som möjligt före slutet av er mandatperiod. Jag uppskattar och tackar er för vad ni redan har gjort. De utmaningar som ligger framför oss är kanske betydelsefulla, men de potentiella fördelarna för vårt folk i Europa är också avsevärda. Jag håller med dem som betonade behovet av att Lissabonmålen återspeglas i verkliga förbättringar av våra medborgares dagliga liv. Enrique Barón Crespo nämnde Cypern, och i dag är naturligtvis dagen då vi hoppas att Kofi Annans förhandlingar kommer att avslutas. Det kommer att bli svårt, men de försöker att hålla dagens tidsfrist. De har arbetat oerhört hårt under de senaste tio dagarna eller mer, och kommer att fortsätta att göra det. Europeiska rådet diskuterade naturligtvis detta vid en kritisk tidpunkt i strävan efter en lösning av Cypernproblemet genom FN-förhandlingarna. Jag har behållit kontakten med alla parter under de senaste månaderna. Under det senaste året har jag haft flera möten med Recep Tayyip Erdogan, president Papadopoulos och den FN-personal som arbetar med frågan. Vid Europeiska rådets möte upprepade vi att vi bestämt föredrar att ett enat Cypern ansluter sig nästa månad. Vi har erbjudit vårt fulla stöd till generalsekreterare Kofi Annans insatser för att hjälpa parterna att gripa det historiska tillfället att få till stånd en omfattande lösning. Vi uppmanade alla parter att fortsätta att engagera sig fullständigt för att nå ett framgångsrikt resultat. I linje med en överenskommelse som nåddes med parterna i New York förra månaden har generalsekreterare Kofi Annan uttryckt sin beslutsamhet att avsluta dessa förhandlingar i Schweiz i kväll, så jag lyckönskar förhandlarna. Kofi Annan hoppas att parterna kommer att underteckna en slutlig version av planen för en lösning av Cypernfrågan och att garantimakterna kommer att ge den sitt stöd i kväll, så att den kan läggas fram för godkännande för Cyperns folk i april som ett dokument som man är enig om. Det framgår klart av morgonens debatt att vi alla delar denna förhoppning. I början tog Hans-Gert Poettering, Enrique Barón Crespo, Graham Watson och många andra upp frågan om terrorism och det hot som vi står inför. Vi är alla förpliktade att bekämpa terrorismen i enlighet med de grundläggande principer som unionen bygger på. Jag kan försäkra alla att våra insatser i fråga om kampen mot terrorism kommer att göras med respekt för de mänskliga rättigheterna och de grundläggande friheterna. Det är naturligtvis något som vi fullt ut måste hålla oss till. Ett antal ledamöter tog upp budgetfrågan. Dessa punkter lades fram på ett bra sätt. Punkter togs upp om den befintliga kompromissen. Vi kommer att betona dessa punkter i debatten. Som svar till Klaus Hänsch och andra vill jag säga att jag är fullt medveten om att förfarandena för överenskommelse om unionens budget är en särskilt känslig fråga för parlamentet. Jag kommer att beakta det till fullo. Från ordförandeskapets sida kommer vi att fästa särskild vikt vid att garantera ett väl avvägt resultat som alla, inklusive parlamentet, kan godkänna. Jag kommer att vidarebefordra de kommentarer som riktades särskilt till Ekofinrådet till dess ordförande, min kollega Charlie McCreevy. Som svar på Avril Doyles viktiga fråga om Myanmar fattades beslutet att inrätta diplomatiska förbindelser med Myanmar inom ramen för vårt ordförandeskap för unionen och inom ramen för Irlands behov som ordförandeland för EU att överlägga direkt med myndigheterna i Myanmar, vilket vi annars inte hade kunnat göra. Innan vi upprättade förbindelser – vilket vi insåg behovet av – rådfrågade vi Aung San Suu Kyi, och hon samtyckte uttryckligen till vårt beslut eftersom hon förstod vårt behov av att göra jobbet och att vi verkligen skulle göra det. Så vi kontrollerade det, och hon samtyckte. Som Europeiska unionens ordförande har vi både ett tillfälle och ett ansvar att tala med myndigheterna i Myanmar på Europeiska unionens vägnar. Vi kunde naturligtvis ha gjort ingenting alls. Men våra mål fortsätter att vara att demokratin skall återinföras i Myanmar, att kränkningarna av de mänskliga rättigheterna skall upphöra och att fred och välgång skall förverkligas för det sedan länge lidande folket i Myanmar, vilket vi alla vill. Det är vår tro att utnämnandet av en ambassadör till Myanmar ökar vår möjlighet att främja dessa Europeiska unionens och världssamfundets mål. Med undantag för Luxemburg upprätthåller alla medlemsstater diplomatiska förbindelser med Myanmar. Sammanfattningsvis vill jag tacka alla talare för de frågor som förts fram. Jag vill också tacka gruppledarna för deras samarbete och kontinuerliga kontakter med ordförandeskapet och med ledamöterna i regeringskonferensgruppen, med vilka jag haft möjlighet att tala vid ett flertal tillfällen, så sent som tidigare i veckan i Dublin, där de deltog i ordförandegruppen för utrikesfrågor. Jag är djupt medveten om parlamentets ihållande stöd i en rad frågor på vår dagordning. Jag ser fram emot ert fortsatta stöd under de kommande månaderna. Jag kommer naturligtvis att tala till det nya parlamentet efter Europeiska rådets möte i juni, men jag försäkrar er att det kommer att finnas ett sätt för oss att fortsätta att hålla oss à jour med alla frågor fram till dess. Jag kommer att göra allt i min makt för att upprätthålla dessa kontakter och hålla er och era kolleger underrättade om de pågående detaljerna allteftersom de utvecklas under april och maj. Vår omedelbara prioritet är att garantera EU-medborgarnas säkerhet. Men vi måste också ta itu med de större faktorerna som bidrar till terrorism. Det är inte att berättiga terrorism, det är snarare ett grundläggande steg mot att utrota den. Många människor har under de senaste veckorna konstaterat här att vi måste arbeta för att försöka förstå de grundläggande orsakerna till terrorism. En irländsk kollega, Proinsias De Rossa, sade att detta skiljer sig från en hel del terrorism som vi sett under de senaste årtiondena. Det är mycket tydligt i Europeiska rådet att även om vi inte på något sätt försöker att berättiga några av handlingarna, måste vi försöka att förstå dem för att se hur vi kan hantera dem. Det kan vi inte göra genom att tala med människor som utövar terrorverksamhet, eftersom de inte kommer att lyssna på någon, utan vi måste förstå och studera de grundläggande orsakerna. Jag håller helt och hållet med Hans-Gert Poetterings och Avril Doyles åsikt att det inte kan komma i fråga att lägga någon kollektiv skuld för terrorismens gissel på någon människo- eller nationsgrupp. Vi får inte brännmärka arabvärlden. Jag vill att mitt totala samtycke på den punkten noteras. Jag är säker på att vi kommer att arbeta i nära partnerskap med arabvärldens ledare. Som jag sade är det exakt vad ordförandeskapet gör. I kampen mot terrorismen vore det helt felaktigt och oacceptabelt om det fanns några som helst antydningar om att arabsamfundet i allmänhet är inblandat eller bär någon typ av kollektivt ansvar. Uttalandet om kampen mot terrorismen betonar att vi står enade inom Europeiska unionen när det gäller att bedöma allvarsgraden hos det hot som terrorismen utgör. Vi står också enade i vår beslutsamhet att konfrontera detta hot. Vi kommer att rapportera om framstegen för genomförandet av dessa åtgärder vid rådets möte i juni, samt om en reviderad EU-handlingsplan för att bekämpa terrorismen. Jag ser fram emot ett nära samarbete med kommissionen, Europaparlamentet, rådets sekretariat och med den nyligen utnämnde samordnaren för kampen mot terrorism, Gijs de Vries, för att föra hans arbete framåt. Vi arbetar med en verklig känsla av brådska. Många människor har betonat behovet av att följa upp uttalandet och Europeiska rådets övriga arbete. I går i rådet (rättsliga och inrikes frågor) uppmanade vi Gijs de Vries att ta del i vad som visade sig vara en mycket användbar, konkret diskussion om hur vi skall föra detta arbete framåt. Rådet agerade också beslutsamt för att möta den första tidsfrist som fastställts i uttalandet – det gäller förslaget till direktiv om ersättning för offer, vilket har stått stilla en tid på grund av diskussion om den rättsliga grunden. Europeiska rådet fastställde tidsfristen till den 1 maj, och ordförandeskapet gjorde en särskild ansträngning för att se till att rådet (rättsliga och inrikes frågor) i går skulle nå en politisk överenskommelse. Jag nämner det för att betona vår beslutsamhet att omvandla uttalandet till ett konkret resultat. Vi påbörjade arbetet i går, och kommer att göra allt i vår makt för att hålla framstegen på rätt spår genom hela vårt kvarvarande ordförandeskap. Jag betonade också förra veckan att vi alla i rådet måste se till att de åtgärder som vi har enats om sedan den 11 september måste genomföras så snart som möjligt. Vi har fastställt tidsfrister i uttalandet. Merparten av detta måste slutföras i år, antingen i juni eller i december. Herr talman! Jag är mycket tacksam mot er och alla ledamöter för ert fortsatt starka stöd när det gäller att slutföra regeringskonferensen, vilket Hans-Gert Poettering, Enrique Barón Crespo, Graham Watson och andra framfört. Det har varit viktigt för att skapa en politisk stämning där människor är beredda att förbinda sig att nå en överenskommelse senast i juni. Som min kollega Gerard Collins sade kommer det att vara svårare att nå en överenskommelse om vi inte gör framsteg nu. Det finns ingen politisk eller administrativ poäng med att vänta på att året går vidare; det kommer endast att göra saker och ting mer komplicerade. Liksom ni skulle jag föredra en överenskommelse så snart som möjligt, helst före valet. Det var vad jag begärde förra veckan. Men, som jag sade i början av mitt anförande, gör en rad faktorer detta svårt att uppnå, och vi måste vänta och se vilka framsteg som gjorts. Det har skett många förändringar i Europeiska rådet under de senaste veckorna, och ståndpunkterna hos ett antal regeringar – inte bara den spanska – förändras, vilket skapar vissa svårigheter. Vi kommer sålunda att göra vårt yttersta för att föra detta arbete vidare och göra så stora framsteg som möjligt."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(Χειροκροτήματα)"8 "Ahern, Bertie,"8,10,3 "Council"10,3 "EN"8 "dossier"9 "leader"9 "nuances"11 "partner"9 "Συμβούλιο"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph