Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2004-03-31-Speech-3-024"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20040331.1.3-024"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Señor Presidente, el pasado 11 de marzo, todos los eurodiputados nos incorporamos al Parlamento horrorizados por la noticia de la masacre terrorista en Madrid, a las 7.30 de la mañana.
Permítanme, en primer lugar, expresar mi pésame, condolencia y solidaridad con las víctimas y sus allegados, así como mi rechazo a toda clase de terrorismo.
Aquella mañana yo había sentido como un mazazo especial, añadido a tanta sangre y a tanto dolor, que su autoría pudiera haber sido obra de unos fanáticos ultrarradicales vascos de ETA. A media mañana, tuve la oportunidad de escuchar una cadena de televisión belga, que apuntaba la posibilidad de su autoría por un terrorismo islámico. Cuando, a mediodía, en el hemiciclo se planteó como enmienda oral que se declarara el 11 de marzo como día europeo contra el terrorismo, el diputado proponente culpó a ETA. Para entonces ya se había producido la llamada temprana a la policía del testigo que vio a tres encapuchados en Alcalá de Henares y se había encontrado la furgoneta con los detonadores y la cita con los versos del Corán. Y también se habían producido las declaraciones contrarias al atentado y de la autoría de ETA, por parte del portavoz de Batasuna. Ya se sabía que el atentado no había sido obra de ETA y, pese a ello, se presionó y se logró mantener artificialmente la autoría de ETA en la Resolución del Parlamento Europeo y en la del Consejo de Seguridad de las Naciones Unidas.
Por todo ello, comprendí que el Gobierno español del Partido Popular del Sr. Aznar estaba tratando de desviar su responsabilidad por participar en la invasión de Iraq, en contra de la opinión de los ciudadanos españoles, de la ONU y de la legalidad internacional, y aprovechaba, una vez más, la oportunidad para echar la culpa a ETA y a los nacionalismos de los problemas que autoritarismo e intolerancia, como la suya, han generado en España y en el mundo.
Tampoco le sirvió de nada el descubrimiento de una mochila con detonadores explosivos y un teléfono móvil manipulado por islamistas; ni los reiterados comunicados reivindicando los atentados por la organización Al Qaeda. El Partido Popular seguía echando la culpa a ETA, mediante llamadas personales del Sr. Aznar a los principales diarios y de la ministra de Asuntos Exteriores a los embajadores, así como a través de las inefables comparecencias públicas del ministro Acebes.
Y, lo que es peor, millones de ciudadanos europeos y gobiernos de otros Estados fueron descaradamente engañados por el Gobierno popular, a quien no importó un bledo el riesgo de repetición de atentados y muertes en otras ciudades, con tal de que los españoles no supieran, hasta después de las elecciones del domingo 14, que el horror padecido en Madrid era una respuesta a la guerra injusta e ilegal de Iraq.
Afortunadamente, la ciudadanía española supo reivindicar la verdad y despachar del gobierno a quienes pretendieron engañarle. Y ojalá que nos convenzamos pronto de que la mejor receta contra el terrorismo es acabar con la injusticia y la pobreza, que tan extendidas están por el mundo, y así podremos vivir en paz."@es12
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, den 11. marts rejste alle medlemmerne af Parlamentet sig i forfærdelse over nyheden om terrormassakren i Madrid kl. 7.30 om morgenen.
Lad mig som det første give udtryk for min sorg, medfølelse og solidaritet med ofrene og deres pårørende samt for min afvisning af enhver form for terrorisme.
Den morgen følte jeg selv som et særlig kølleslag, der blev fulgt af så meget blod og smerte, at ophavsmændene kunne have været yderliggående baskere fra ETA. Ved middagstid fik jeg lejlighed til at lytte til en belgisk tv-kanal, der pegede på muligheden for, at det var islamiske terrorister, der stod bag. Da der midt på dagen blev stillet et mundtligt ændringsforslag om, at den 11. marts skulle erklæres for europæisk dag mod terrorismen, gav forslagsstilleren ETA skylden. På det tidspunkt var der allerede et vidne, der tidligt på dagen havde ringet til politiet og fortalt om tre hætteklædte mænd i Alcalá de Henares, og man havde fundet varevognen med detonatorerne og citatet med vers fra Koranen. Og Batasunas talsmand var også fremkommet med erklæringer imod angrebet og imod teorien om, at ETA skulle stå bag. Man vidste allerede, at attentatet ikke var ETA's værk, og til trods herfor lagde man pres på og formåede kunstigt at fastholde teorien om, at ETA var ansvarlig for attentatet i Europa-Parlamentets beslutning og i FN's Sikkerhedsråds resolution.
Jeg forstod derfor, at den spanske regering under ledelse af hr. Aznars Folkeparti forsøgte at aflede opmærksomheden fra dens ansvar for deltagelsen i invasionen af Irak, der var i modstrid med de spanske borgere, FN og folkeretten, og regeringen benyttede endnu en gang lejligheden til at give ETA og nationalisterne skylden for de problemer, som regeringens selvrådighed og intolerance har skabt i Spanien og i verden.
Den kunne heller ikke bruge fundet af en rygsæk med detonatorer og en mobiltelefon, som blev brugt af muslimer, til noget. Heller ikke al Qaeda-organisationens gentagne meddelelser, hvori den påtog sig ansvaret for attentaterne. Folkepartiet blev ved med at give ETA skylden ved hjælp af hr. Aznars personlige opringninger til de vigtigste aviser og udenrigsministerens opringninger til ambassadørerne samt ved hjælp af indenrigsminister Acebes' ubeskrivelige offentlige optrædener.
Og hvad værre er, millioner af europæiske borgere og regeringer fra andre stater blev skamløst vildledt af Folkepartiets regering, som var fuldstændig ligeglad med risikoen for, at attentaterne og dødsfaldene skulle gentage sig i andre byer, blot spanierne ikke fik at vide, at rædslerne i Madrid var et svar på den uretfærdige og ulovlige krig i Irak, før efter valget søndag den 14.
Heldigvis forstod den spanske befolkning at lade sandheden vinde og afsætte den regering, som forsøgte at snyde dem. Lad os håbe, at vi snart forstår, at den bedste opskrift mod terrorismen er at bringe den uretfærdighed og fattigdom, der er så udbredt i verden, til ophør, så vi kan leve i fred."@da1
"Herr Präsident, am 11. März kamen wir Abgeordneten des Europäischen Parlaments voller Entsetzen über die Nachricht von den Terroranschlägen in Madrid um 7.30 Uhr zur Sitzung.
Gestatten Sie mir, dass ich zunächst den Opfern und ihren Familien mein Beileid und mein Mitgefühl ausspreche und meine Ablehnung gegenüber alle Formen von Terrorismus zum Ausdruck bringe.
An jenem Morgen empfang ich, neben all dem Blut und dem vielen Leid, besonderen Schmerz, als mir bewusst wurde, dass der Anschlag das Werk der ultraradikalen baskischen Fanatiker der ETA sein könnte. Am späten Vormittag hörte ich, wie ein belgischer Fernsehsender auf die Möglichkeit verwies, es könnte sich um ein Attentat islamischer Terroristen handeln. Als am Mittag ein mündlicher Änderungsantrag im Plenum eingereicht wurde, den 11. März zum europäischen Tag gegen den Terrorismus zu erklären, machte der Antragsteller die ETA für den Anschlag verantwortlich. Zu diesem Zeitpunkt hatte es bereits den frühen Anruf des Zeugen bei der Polizei gegeben, der drei vermummte Männer in Alcalá de Henares gesehen hatte, und der Lieferwagen mit Zündern und Koranversen war gefunden worden. Ferner hatte der Sprecher von Batasuna erklärt, die ETA sei nicht für die Anschläge verantwortlich. Es war bereits bekannt, dass der Anschlag nicht von der ETA verübt worden war, und trotzdem wurde Druck ausgeübt und die Behauptung von der Täterschaft der ETA in der Erklärung des Europäischen Parlaments und des Sicherheitsrates der Vereinten Nationen künstlich aufrechterhalten.
Aus all diesen Gründen glaube ich, dass die spanische Regierung der
von José María Aznar versuchte, sich ihrer Verantwortung für die Teilnahme an der Besetzung des Irak zu entziehen, die gegen den Wunsch der spanischen Bürger, der Vereinten Nationen und gegen das Völkerrecht erfolgt war, und noch einmal die Gelegenheit nutzte, um die ETA und Nationalisten für die Probleme anzuklagen, die ein autoritäres Regierungssystem wie das ihre und Intoleranz in Europa und der Welt hervorgerufen hat.
Weder die Entdeckung des Rucksacks mit Zündern und einem Mobiltelefon, das von Islamisten verwendet worden war, noch die wiederholten Mitteilungen, in denen es hieß, die Organisation der Al Kaida sei verantwortlich für die Anschläge, änderte etwas an ihrer Behauptung. Die
gab in den Anrufen José María Aznars bei den wichtigsten Tageszeitungen, den Telefonaten der Außenministerin mit Botschaftern und bei den peinlichen Auftritten von Minister Acebes in der Öffentlichkeit weiterhin der ETA die Schuld.
Schlimmer war jedoch, dass Millionen europäischer Bürger und Regierungen anderer Staaten von der Regierung der
schamlos betrogen wurden, die sich kein bisschen um die Gefahr weiterer Anschläge und Toter in anderen Städten kümmerte, solange nur das spanische Volk nicht vor den Wahlen am Sonntag, den 14. März erführe, dass die Schreckenstat in Madrid eine Reaktion auf den ungerechten und illegalen Krieg im Irak war.
Glücklicherweise waren die Bürger Spaniens in der Lage, die Wahrheit zu fordern und sich von einer Regierung zu befreien, die sie zu täuschen versuchte. Hoffen wir, dass wir uns bald selbst davon überzeugen können, dass das beste Rezept für die Bekämpfung des Terrorismus darin besteht, Ungerechtigkeit und Armut zu beseitigen, wovon es so viel in der Welt gibt, und wir damit in Frieden leben können."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, στις 11 Μαρτίου, όλοι εμείς οι βουλευτές του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου ήρθαμε σε αυτό το Σώμα συγκλονισμένοι από τα νέα της τρομοκρατικής σφαγής στη Μαδρίτη στις 7.30 το πρωί.
Παρακαλώ επιτρέψτε μου, καταρχάς, να εκφράσω τα συλλυπητήριά μου και την αλληλεγγύη μου στα θύματα και στις οικογένειές τους, και επίσης να καταδικάσω κάθε μορφή τρομοκρατίας.
Εκείνο το πρωί είχα νιώσει ιδιαίτερη αγωνία, πέρα από το τόσο αίμα και τόσο πόνο, συνειδητοποιώντας ότι η επίθεση θα μπορούσε να ήταν έργο των ριζοσπαστών βάσκων φανατικών της ΕΤΑ. Αργότερα εκείνο το πρωί, άκουσα έναν βελγικό τηλεοπτικό σταθμό που επεσήμανε την πιθανότητα ότι μπορεί να είχε διαπραχθεί από ισλαμιστές τρομοκράτες. Το μεσημέρι, όταν παρουσιάστηκε μια προφορική τροπολογία στο Κοινοβούλιο που ανακήρυττε την 11η Μαρτίου ως ευρωπαϊκή ημέρα κατά της τρομοκρατίας, ο βουλευτής που παρουσίασε εκείνη την τροπολογία κατηγόρησε την ΕΤΑ. Μέχρι τότε είχε γίνει ήδη το πρώτο τηλεφώνημα στην αστυνομία από τον μάρτυρα που είδε τρεις κουκουλοφόρους στο Alcalá de Henares και είχε βρεθεί το φορτηγάκι που περιείχε πυροκροτητές και στίχους από το Κοράνι. Και υπήρξαν επίσης δηλώσεις που αρνούνταν την επίθεση και την ανάμειξη της ΕΤΑ από τον εκπρόσωπο του Μπατασούνα. Ήταν ήδη γνωστό ότι η επίθεση δεν ήταν της ΕΤΑ και, παρ’ όλα αυτά, ασκήθηκε πίεση και η ανάμειξη της ΕΤΑ διατηρήθηκε τεχνητά στο ψήφισμα του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου και σε αυτό του Συμβουλίου Ασφαλείας των Ηνωμένων Εθνών.
Για όλους αυτούς τους λόγους, πιστεύω ότι η ισπανική κυβέρνηση του Λαϊκού Κόμματος του κ. Αθνάρ προσπαθούσε να αποφύγει την ευθύνη της για τη συμμετοχή της στην εισβολή του Ιράκ, ενάντια στις επιθυμίες των ισπανών πολιτών, των Ηνωμένων Εθνών και του διεθνούς δικαίου, και για άλλη μια φορά έδραξε την ευκαιρία να κατηγορήσει την ΕΤΑ και τους εθνικιστές για τα προβλήματα που ο αυταρχισμός και η αδιαλλαξία όπως η δική τους προκάλεσαν στην Ευρώπη και στον κόσμο.
Ούτε η ανακάλυψη ενός σακιδίου με πυροκροτητές και ενός κινητού τηλεφώνου που είχε χρησιμοποιηθεί από Ισλαμιστές ενισχύουν το επιχείρημά τους· ούτε οι επανειλημμένες ανακοινώσεις που ισχυρίζονταν ότι η Αλ Κάιντα ήταν υπεύθυνη για τις επιθέσεις. Το Λαϊκό Κόμμα συνέχισε να κατηγορεί την ΕΤΑ, μέσω προσωπικών τηλεφωνημάτων του κ. Αθνάρ στις κύριες ημερήσιες εφημερίδες και της υπουργού Εξωτερικών στους πρέσβεις, και επίσης μέσω των ανεκδιήγητων δημοσίων εμφανίσεων του υπουργού Acebes.
Σαν να μην έφτανε αυτό, εκατομμύρια ευρωπαίοι πολίτες και κυβερνήσεις άλλων κρατών εξαπατήθηκαν αναίσχυντα από την κυβέρνηση του Λαϊκού Κόμματος, που δεν νοιάστηκε καθόλου για τον κίνδυνο περαιτέρω επιθέσεων και θανάτων σε άλλες πόλεις, αρκεί να μην γνώριζε ο ισπανικός λαός μέχρι τις εκλογές της Κυριακής 14 Μαρτίου ότι η φρίκη που γνώρισε η Μαδρίτη ήταν μια απάντηση στον άδικο και παράνομο πόλεμο στο Ιράκ.
Ευτυχώς, οι ισπανοί πολίτες ήταν ικανοί να απαιτήσουν την αλήθεια και να απαλλαγούν από την κυβέρνηση που προσπάθησε να τους εξαπατήσει. Και ας ελπίσουμε ότι θα μπορέσουμε να πειστούμε σύντομα ότι η καλύτερη συνταγή για την καταπολέμηση της τρομοκρατίας είναι να τεθεί ένα τέλος στην αδικία και στη φτώχεια, οι οποίες αφθονούν στον κόσμο, και με αυτόν τον τρόπο θα μπορέσουμε να ζήσουμε ειρηνικά."@el8
"Mr President, on 11 March, all we Members of the European Parliament came to this House horrified by the news of the terrorist massacre in Madrid at 7.30 in the morning.
Please allow me, firstly, to express my condolences and solidarity with the victims and their families, and also to reject all forms of terrorism.
That morning I had felt particular anguish, added to so much blood and so much anguish, at the realisation that the attack could have been the work of the ultra-radical Basque fanatics of ETA. At midmorning, I heard a Belgian television station point out the possibility that it may have been carried out by Islamic terrorists. At midday, when an oral amendment was presented to the House declaring 11 March the European day against terrorism, the Member presenting that amendment blamed ETA. By then there had already been the early call to the police by the witness who saw three hooded men in Alcalá de Henares and the van containing detonators and verses from the Koran had been found. And there had also been statements denying the attack and the involvement of ETA from the spokesman of Batasuna. It was already known that the attack had not been by ETA and, despite that, pressure was applied and the involvement of ETA was artificially maintained in the Resolution of the European Parliament and in that of the United Nations Security Council.
For all of these reasons, I believe that the Spanish Government of Mr Aznar’s Popular Party was trying to evade its responsibility for having participated in the invasion of Iraq, against the wishes of the Spanish citizens, of the United Nations and international law, and once again took the opportunity to blame ETA and nationalists for the problems which authoritarianism and intolerance such as theirs has created in Europe and in the world.
Neither did the discovery of a rucksack with detonators and a mobile phone used by Islamists do anything for their argument; nor the repeated communications claiming that the Al Qaeda organisation was responsible for the attacks. The Popular Party continued to blame ETA, by means of personal calls by Mr Aznar to the main daily newspapers and by the Foreign Minister to Ambassadors, and also by means of the ineffable public appearances by Minister Acebes.
To make matters worse, millions of European citizens and governments of other States were shamelessly deceived by the Popular Party Government, who did not care a jot about the risk of further attacks and deaths in other cities, provided that the Spanish people did not know until after the elections of Sunday 14 that the horrors suffered in Madrid were a response to the unjust and illegal war in Iraq.
Fortunately, the Spanish citizens were able to demand the truth and get rid of the government which tried to deceive them. And let us hope that we can convince ourselves soon that the best recipe for combating terrorism is to put an end to injustice and poverty, of which there is so much around the world, and in that way we will be able to live in peace."@en3
"Arvoisa puhemies, kaikki parlamentin jäsenet tulivat maaliskuun 11. päivänä parlamenttiin järkyttyneinä uutisista, jotka koskivat Madridissa aamulla kello 7.30 tapahtunutta terroristien hirmutekoa.
Haluan aluksi ilmaista surunvalitteluni ja osanottoni uhreille ja heidän perheilleen sekä ilmoittaa paheksuvani kaikenlaisia terroritekoja.
Kaiken sen verenvuodatuksen ja hädän keskellä olin tuona aamuna erityisen ahdistunut, sillä tajusin, että iskun takana olisivat voineet olla ETA:n äärimmäisen radikaalit baskikiihkoilijat. Aamupäivällä Belgian televisiokanavalla ilmoitettiin, että iskun takana saattoivat olla islamilaiset terroristit. Keskipäivällä parlamentille esitettiin suullinen tarkistus, jossa 11. maaliskuuta julistettiin Euroopan terrorismin torjunnan päiväksi, ja tarkistuksen esittänyt parlamentin jäsen syytti iskusta ETA:a. Tuolloin poliisi oli jo vastaanottanut aikaisessa vaiheessa tulleen silminnäkijäpuhelun henkilöltä, joka oli nähnyt kolme huppuihin sonnustautunutta miestä Alcalá de Henaresissa. Myös pakettiauto, jossa oli sytyttimiä ja otteita koraanista, oli jo löydetty. Batasunan edustaja oli myös antanut lausuntoja, joissa isku tuomittiin ja joissa hän kiisti ETA:n osallistuneen siihen. Vaikka jo tiedettiin, ettei iskua ollut tehnyt ETA, siihen kohdistettiin paineita, ja maininta ETA:n osallistumisesta iskuun säilytettiin keinotekoisesti Euroopan parlamentin ja Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostonkin päätöslauselmissa.
Kaikki nämä seikat saivat minut uskomaan, että Aznarin kansanpuolueen johtama Espanjan hallitus yritti vältellä vastuuta siitä, että se oli osallistunut Irakin miehitykseen espanjalaisten ja YK:n tahdon sekä kansainvälisen oikeuden vastaisesti. Hallitus käytti jälleen kerran tilaisuutta hyväkseen ja syytti ETA:a ja nationalisteja ongelmista, joita autoritaarisuus ja suvaitsemattomuus, joihin hallituskin on sortunut, ovat synnyttäneet Euroopassa ja maailmalla.
Hallitus ei muuttanut kantaansa siitäkään huolimatta, että löytyi reppu, jonka sisällä oli sytyttimiä ja islamistien käytössä ollut matkapuhelin; ei vaikka jatkuvasti saatiin ilmoituksia, joiden mukaan Al Qaida on vastuussa iskuista. Kansanpuolue syytti edelleen ETA:aa, ja Aznar tuki tätä kantaa soittamalla suurimpiin päivälehtiin ja ulkoministeri soittamalla suurlähettiläille. Ministeri Acebes puolestaan piti kansalle sanoin kuvaamattomia puheita.
Vielä pahempaa oli se, että sosialistihallitus huijasi härskisti miljoonia Euroopan kansalaisia ja Euroopan muiden valtioiden hallituksia, sillä hallitus ei piitannut vähääkään uusien iskujen vaarasta ja mahdollisista seuraavista uhreista muissa kaupungeissa. Tämä edellytti sitä, että Espanjan kansalaiset vasta sunnuntaina 14. päivänä pidettyjen vaalien jälkeen saivat tietää, että Madridin hirmuteko oli seurausta epäoikeudenmukaisesta ja laittomasta Irakin sodasta.
Onneksi Espanjan kansalaiset vaativat saada tietää totuuden ja pääsivät eroon hallituksesta, joka yritti pettää heitä. Toivokaamme, että saamme itsemme pian vakuuttuneiksi siitä, että paras tapa torjua terrorismia on poistaa epäoikeudenmukaisuudet ja köyhyys, jotka ovat niin yleisiä kaikkialla maailmassa. Silloin voimme elää rauhassa."@fi5
"Monsieur le Président, le 11 mars, tous les députés au Parlement européen sont arrivés en cette Assemblée horrifiés par la nouvelle de l’attentat terroriste qui avait secoué Madrid à 7h30 du matin.
Permettez-moi tout d’abord de présenter mes condoléances et d’exprimer ma solidarité avec les victimes et leurs familles, ainsi que de condamner toutes les formes de terrorisme.
Ce matin-là, j’ai ressenti une angoisse particulière, face à tant de sang et d’angoisse, à l’idée que cet attentat puisse être l’œuvre des fanatiques basques ultra-radicaux de l’ETA. En milieu de matinée, j’ai entendu une chaîne de télévision belge évoquer la possibilité qu’il ait été perpétré par des terroristes islamistes. Quand, à midi, un amendement oral a été présenté à l’Assemblée pour faire du 11 mars la journée européenne contre le terrorisme, le député ayant la parole a fustigé l’ETA. À ce moment, la police avait déjà reçu l’appel du témoin qui avait vu à Alcalá de Henares trois hommes encagoulés, et la fourgonnette contenant des détonateurs et des versets du Coran avait déjà été trouvée. De même, le porte-parole de Batasuna avait déjà nié toute responsabilité dans l’attentat et toute implication de l’ETA. On savait déjà que l’attentat n’avait pas été commis par l’ETA et, malgré cela, la pression fut maintenue et l’implication de l’ETA artificiellement sous-entendue dans la résolution du Parlement européen et dans celle du Conseil de sécurité des Nations unies.
Pour toutes ces raisons, je pense que le gouvernement dirigé par le Parti populaire de M. Aznar essayait de fuir ses responsabilités dans la participation à l’invasion de l’Irak, contre la volonté des citoyens espagnols, des Nations unies et du droit international, et saisissait une fois de plus une occasion d’imputer à l’ETA et aux nationalistes les problèmes que l’autoritarisme et l’intolérance tels que les siens ont créés en Europe et dans le monde.
Ni la découverte d’un sac à dos contenant des détonateurs et un téléphone portable utilisé par les islamistes, ni les communications répétées selon lesquelles Al-Qaïda était responsable des attaques ne le firent changer de cap. Le Parti populaire a continué à fustiger l’ETA par le biais des appels personnels de M. Aznar aux principaux quotidiens ou du ministre des affaires étrangères aux ambassadeurs en place à Madrid, ou encore des ineffables apparitions publiques du ministre Acebes.
Pire encore, des millions de citoyens européens et les gouvernements d’autres pays ont été amèrement déçus par le gouvernement de droite, qui ne s’est pas préoccupé le moins du monde du risque d’autres attentats dans d’autres villes; tout ce qu’il voulait, c’est que le peuple espagnol ne sache pas avant les élections du dimanche 14 que l’horreur vécue à Madrid était une réponse à la guerre injuste et illégale en Irak.
Heureusement, les citoyens espagnols ont pu demander la vérité et se débarrasser d’un gouvernement qui essayer de les tromper. Puissions-nous rapidement comprendre que la meilleure recette pour lutter contre le terrorisme, c’est de mettre un terme à l’injustice et d’éradiquer la pauvreté que l’on rencontre si souvent dans le monde. C’est ainsi que nous pourrons vivre en paix."@fr6
"Signor Presidente, l’11 marzo tutti i deputati europei sono entrati in Aula sconvolti dalla notizia dell’attentato terroristico perpetrato Madrid alle 7.30 del mattino.
Permettetemi innanzi tutto di esprimere le mie condoglianze e la mia solidarietà per le vittime e i loro familiari e il mio rifiuto di qualsiasi forma di terrorismo.
Quella mattina ho appreso con particolare angoscia, aggiunta a tanto sangue e tanto dolore, che gli autori degli attentati potevano essere fanatici ultraradicali baschi dell’ETA. A metà mattina, ho avuto occasione di ascoltare una stazione televisiva belga che ventilava la possibilità che gli autori fossero terroristi islamici. Quando, a mezzogiorno, nell’Emiciclo è stato proposto l’emendamento orale volto a dichiarare l’11 marzo giornata europea contro il terrorismo, il deputato che lo ha presentato ha attribuito all’ETA la responsabilità degli attentati. A quell’ora vi era già stata la tempestiva telefonata alla polizia del testimone che aveva visto tre persone incappucciate ad Alcalá de Henares ed era già stato trovato il furgone con i detonatori e la citazione di versi del Corano. Il portavoce di
aveva già anche rilasciato dichiarazioni contro l’attentato, che negavano la responsabilità dell’ETA. Si sapeva già che l’attentato non era opera dell’ETA. Ciononostante, sono state esercitate pressioni e si è artificiosamente sostenuto il coinvolgimento dell’ETA nella risoluzione del Parlamento europeo e in quella del Consiglio di sicurezza delle Nazioni Unite.
Per tutti questi motivi, ho compreso che il governo spagnolo del partito popolare del Primo Ministro Aznar stava cercando di sfuggire alle proprie responsabilità per aver partecipato all’invasione dell’Iraq contro la volontà dei cittadini spagnoli e dell’ONU e contro il diritto internazionale, e sfruttava per l’ennesima volta l’occasione di scaricare sull’ETA e sui nazionalisti la responsabilità dei problemi che l’autoritarismo e l’intolleranza da esso dimostrata hanno creato in Spagna e nel mondo.
Nemmeno il rinvenimento di uno zaino contenente detonatori e un telefono cellulare utilizzato da islamici e i ripetuti comunicati di rivendicazione degli attentati da parte di
sono serviti. Il partito popolare ha continuato ad attribuire la colpa all’ETA, con telefonate personali del Primo Ministro Aznar ai principali quotidiani e del ministro degli Esteri agli ambasciatori, nonché attraverso le ineffabili apparizioni pubbliche del Ministro Acebes.
Il peggio è che milioni di cittadini europei e i governi di altri Stati sono stati spudoratamente ingannati dal governo del partito popolare, che ha del tutto ignorato il rischio di nuovi attentati e morti in altre città, purché la popolazione spagnola non venisse a sapere, fin dopo le elezioni di domenica 14, che l’orrore che ha colpito Madrid era una risposta alla guerra ingiusta e illegale contro l’Iraq.
Fortunatamente, i cittadini spagnoli hanno saputo esigere la verità e liberarsi del governo che ha tentato di ingannarli. Speriamo di riuscire presto a convincerci che la migliore ricetta contro il terrorismo è porre fine alle ingiustizie e alla povertà, tanto diffuse nel mondo, e poter così vivere in pace."@it9
"Mr President, on 11 March, all we Members of the European Parliament came to this House horrified by the news of the terrorist massacre in Madrid at 7.30 in the morning.
Please allow me, firstly, to express my condolences and solidarity with the victims and their families, and also to reject all forms of terrorism.
That morning I had felt particular anguish, added to so much blood and so much anguish, at the realisation that the attack could have been the work of the ultra-radical Basque fanatics of ETA. At midmorning, I heard a Belgian television station point out the possibility that it may have been carried out by Islamic terrorists. At midday, when an oral amendment was presented to the House declaring 11 March the European day against terrorism, the Member presenting that amendment blamed ETA. By then there had already been the early call to the police by the witness who saw three hooded men in Alcalá de Henares and the van containing detonators and verses from the Koran had been found. And there had also been statements denying the attack and the involvement of ETA from the spokesman of Batasuna. It was already known that the attack had not been by ETA and, despite that, pressure was applied and the involvement of ETA was artificially maintained in the Resolution of the European Parliament and in that of the United Nations Security Council.
For all of these reasons, I believe that the Spanish Government of Mr Aznar’s Popular Party was trying to evade its responsibility for having participated in the invasion of Iraq, against the wishes of the Spanish citizens, of the United Nations and international law, and once again took the opportunity to blame ETA and nationalists for the problems which authoritarianism and intolerance such as theirs has created in Europe and in the world.
Neither did the discovery of a rucksack with detonators and a mobile phone used by Islamists do anything for their argument; nor the repeated communications claiming that the Al Qaeda organisation was responsible for the attacks. The Popular Party continued to blame ETA, by means of personal calls by Mr Aznar to the main daily newspapers and by the Foreign Minister to Ambassadors, and also by means of the ineffable public appearances by Minister Acebes.
To make matters worse, millions of European citizens and governments of other States were shamelessly deceived by the Popular Party Government, who did not care a jot about the risk of further attacks and deaths in other cities, provided that the Spanish people did not know until after the elections of Sunday 14 that the horrors suffered in Madrid were a response to the unjust and illegal war in Iraq.
Fortunately, the Spanish citizens were able to demand the truth and get rid of the government which tried to deceive them. And let us hope that we can convince ourselves soon that the best recipe for combating terrorism is to put an end to injustice and poverty, of which there is so much around the world, and in that way we will be able to live in peace."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, 11 maart jongstleden kwamen wij als leden van het Europees Parlement vol afgrijzen naar ons werk, vervuld van het bericht van de terroristische aanslag in Madrid om half acht die ochtend.
In de eerste plaats wil ik mijn medeleven en solidariteit betuigen met de slachtoffers en hun familieleden. Daarnaast moet ik duidelijk maken dat ik terrorisme in welke vorm dan ook verwerp.
Het bericht kwam als een mokerslag, niet alleen door al het bloed en leed, maar ook door het idee dat dit het werk had kunnen zijn van een stel fanatieke ultraradicale Baskische ETA-leden. Halverwege de ochtend was ik in de gelegenheid om op de Belgische televisie te horen dat het wellicht om een islamitische terreurdaad ging. Toen hier, om twaalf uur ’s middags, in een mondeling amendement werd voorgesteld om 11 maart in te stellen als Europese dag tegen het terrorisme, legde de afgevaardigde die het amendement indiende, de schuld bij de ETA. Tegen die tijd was bij de politie in Spanje al het telefoontje binnengekomen van de getuige die in Alcalá de Henares drie mannen met bivakmutsen had gezien, en ook was het bestelbusje al gevonden met daarin de ontstekingsmechanismen en de tekst met regels uit de Koran. De woordvoerder van Batasuna had verder al verklaard dat de ETA de aanslagen niet had gepleegd. Het was al bekend dat de aanslag niet het werk was van de ETA, maar desondanks werd er druk uitgeoefend om de ETA in de resolutie van het Europees Parlement en in de resolutie van de Veiligheidsraad van de Verenigde Naties als dader te kunnen blijven aanmerken.
Alles bij elkaar genomen werd het me duidelijk dat de Spaanse regering van de
van de heer Aznar er op uit was haar verantwoordelijkheid te verdoezelen in verband met de deelname van Spanje aan de invasie in Irak, die in strijd was met de wens van de Spaanse burgers en van de VN, en met het internationale recht. Voor de zoveelste maal greep de Spaanse regering een gelegenheid aan om de ETA en andere nationalistische bewegingen de schuld te geven van de problemen waartoe autoritair, intolerant beleid, zoals dat van de Spaanse regering, in Spanje en overal in de wereld hebben geleid.
De Spaanse regering deed ook niets met de ontdekking van een rugzak met ontstekingsmechanismen en een door de moslimstrijders ingestelde GSM, noch met de herhaaldelijke berichten waarin de aanslag werd opgeëist door de organisatie Al Qaida. De
bleef de ETA de schuld geven, in persoonlijke telefoontjes van de heer Aznar aan de belangrijkste dagbladen, en van de minister van Buitenlandse Zaken aan de ambassades, en middels de verpletterende verschijningen in het openbaar van minister Acebes.
Het ergste is nog dat miljoenen Europese burgers en de regeringen van andere staten schaamteloos voor de gek werden gehouden door de regering van de
die zich niet in het minst bekommerde om het risico dat de dodelijke aanslagen zich in andere steden zouden herhalen. Zo kwam het dat de Spanjaarden pas na de verkiezing van zondag 14 maart te horen kregen dat de afschuwelijke gebeurtenissen in Madrid een reactie waren op de niet te rechtvaardigen, onwettige oorlog in Irak.
Gelukkig hebben de burgers van Spanje de waarheid weten te achterhalen en hebben ze degenen die hen voor de gek wilden houden, uit de regering verwijderd. Hopelijk zijn we er spoedig van overtuigd dat terrorisme het best kan worden aangepakt door een einde te maken aan de onrechtvaardigheid en de armoede, die zo wijd verbreid zijn in de wereld. Dat is de voorwaarde om in vrede te kunnen leven."@nl2
"Senhor Presidente, no passado dia 11 de Março, todos nós, membros do Parlamento Europeu, chegámos a esta Assembleia horrorizados com a notícia do massacre terrorista em Madrid, às 7H30 da manhã.
Permitam-me, em primeiro lugar, que exprima as minhas condolências e a minha solidariedade para com as vítimas e as suas famílias, bem como a minha rejeição de toda e qualquer forma de terrorismo.
Naquela manhã senti uma particular angústia, face a tanto sangue e tanta dor, perante a hipótese de o atentado poder ter sido obra de fanáticos ultra-radicais bascos da ETA. A meio da manhã, ouvi uma estação de televisão belga, que apontava para a possibilidade de a sua autoria ser atribuída a terroristas islâmicos. Ao meio-dia, quando foi apresentada à Assembleia uma alteração oral propondo declarar o dia 11 de Março como Dia Europeu contra o Terrorismo, o deputado que apresentou essa proposta culpou a ETA. Nessa altura, a polícia já tinha recebido o telefonema da testemunha que viu três homens encapuzados em Alcalá de Henares e a carrinha que continha os detonadores e a cassete com os versículos do Corão já tinha sido encontrada. E também já haviam sido feitas declarações, negando o atentado e o envolvimento da ETA, por parte do porta-voz do Batasuna. Já se sabia que o atentado não tinha sido obra da ETA e, apesar disso, foram exercidas pressões e o envolvimento da ETA foi artificialmente mantido na Resolução do Parlamento Europeu e na do Conselho de Segurança das Nações Unidas.
Por todas estas razões, penso que o Governo espanhol do Partido Popular do Sr. Aznar estava a tentar eximir-se à sua responsabilidade por ter participado na invasão de Iraque, contra a vontade dos cidadãos espanhóis, das Nações Unidas e do direito internacional, e uma vez mais aproveitava a oportunidade para culpar a ETA e os nacionalistas pelos problemas que o autoritarismo e a intolerância, como os seus, geraram em Espanha e no mundo.
Também não interferiu na sua argumentação a descoberta de uma mochila com detonadores e um telemóvel utilizado pelos Islamistas; nem tão-pouco os reiterados comunicados reivindicando os atentados por parte da organização Al Qaeda. O Partido Popular continuou a culpar a ETA, mediante chamadas pessoais do Sr. Aznar para os principais jornais diários e da Ministra dos Negócios Estrangeiros para os embaixadores, bem como através das inefáveis aparições públicas do Ministro Acebes.
E, o que é mais grave, milhões de cidadãos europeus e governos de outros Estados foram descaradamente enganados pelo Governo do Partido Popular, que não se preocupou nem um pouco com o risco de novos atentados e mais mortes noutras cidades, desde que o povo espanhol não soubesse, antes das eleições de domingo 14, que o horror sofrido em Madrid era uma resposta à guerra injusta e ilegal no Iraque.
Felizmente, os cidadãos espanhóis souberam exigir a verdade e puderam livrar-se do governo que tentou enganá-los. E oxalá nos possamos convencer muito rapidamente de que a melhor receita contra o terrorismo é erradicar a injustiça e a pobreza, tão alastradas pelo mundo, para desse modo podermos viver em paz."@pt11
"Herr talman! Den 11 mars anlände alla vi ledamöter av Europaparlamentet hit till denna kammare i förfäran på grund av nyheterna om terrormassakern i Madrid klockan 7.30 på morgonen.
Låt mig för det första få uttrycka mina kondoleanser och min solidaritet med offren och deras familjer, och också få förkasta alla former av terrorism.
Den morgonen hade jag känt en särskilt ångest, som byggdes upp av så mycket blod och så mycket vånda, när jag insåg att attacken kunde ha varit verket av de ultraradikala baskiska fanatikerna i ETA. På förmiddagen hörde jag att en belgisk TV-kanal påpekade möjligheten att den kunde ha utförts av islamiska terrorister. Vid middagstid, då ett muntligt ändringsförslag lades fram inför kammaren som utropade den 11 mars till den europeiska dagen mot terrorism, lade den ledamot som presenterade ändringsförslaget skulden på ETA. Vid det laget hade polisen redan mottagit det tidiga samtal från det vittne som såg tre män med huvor i Alcalá de Henares, och den skåpbil som innehåll sprängkapslar och verser från Koranen hade hittats. Och Batasunas talesman hade även gjort uttalanden som förnekade attacken och ETA:s inblandning. Det var redan känt att attacken inte utförts av ETA, men trots detta utövades påtryckningar, och ETA:s inblandning upprätthölls på konstgjord väg i Europaparlamentets resolution och i resolutionen från FN:s säkerhetsråd.
På grund av alla dessa skäl menar jag att den spanska regeringen, som bestod av José Maria Aznars
försökte undgå sitt ansvar för att ha deltagit i invasionen av Irak, mot de spanska medborgarnas önskan, mot FN och mot internationell lagstiftning, och ännu en gång tog chansen att skylla på ETA och nationalister för de problem som ett auktoritärt styre och den intolerans som de visar prov på har skapat i Europa och i världen.
Inte heller kunde upptäckten av en ryggsäck med sprängkapslar och en mobiltelefon som använts av islamister få dem att ändra sina argument; inte heller de upprepade meddelanden som hävdade att organisationen al-Qaida bar ansvar för attackerna.
fortsatte att skylla på ETA, med hjälp av personliga samtal från José Maria Aznar till de stora dagstidningarna och från utrikesministern till ambassadörer, och även med hjälp av minister Angel Acebes obeskrivliga offentliga framträdanden.
För att göra det hela ännu värre vilseleddes miljoner europeiska medborgare i andra stater på ett skamlöst sätt av
regeringen, som inte brydde sig det ringaste om riskerna för ytterligare attacker och dödsfall i andra städer, vilket ledde till att det spanska folket inte förrän efter valet på söndagen den 14 visste att de fasor som drabbat Madrid var ett svar på det orättvisa och olagliga kriget i Irak.
Som tur var lyckades de spanska medborgarna kräva sanningen och bli av med den regering som försökte bedra dem. Och låt oss hoppas att vi snart kan övertyga oss själva om att det bästa receptet för att bekämpa terrorism är att sätta stopp för orättvisa och fattigdom, som det finns så mycket av runt om i världen, och på så sätt kommer vi att kunna leva i fred."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Partido Popular"13,2,7
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples