Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2004-03-31-Speech-3-015"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20040331.1.3-015"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Signor Presidente, si è detto che questo Consiglio europeo è stato quello di una ritrovata coesione sull’onda dell’orribile tragedia di Madrid, che ci rende così chiaro che siamo oggi tutti vittime potenziali di un terrorismo cieco, dove criminali blasfemi manipolano una grande religione ai loro fini sanguinosi. Noi speriamo che sia veramente così, ma leggendo le conclusioni e ascoltando il Presidente Ahern e soprattutto osservando le azioni degli Stati membri e le proposte della Commissione in materia di asilo, di protezione dei dati personali dei suoi cittadini, esprimiamo qui una profonda preoccupazione. Invitiamo il Presidente Prodi e il Consiglio a tener conto della risoluzione che oggi approverà il Parlamento europeo in questa parte. Essa parla, signori, un linguaggio molto diverso dal vostro.
L’Europa deve e può scegliere una strada diversa, per combattere il terrorismo, rispetto a quella degli Stati Uniti con le sue bugie, la sua corsa agli armamenti, le sue guerre preventive e le sue Guantánamo: una strada che fa della stabilità democratica, del rispetto dei diritti delle persone, del rifiuto di misure eccezionali i presupposti dell’azione sulla scena internazionale e della cooperazione in materia di sicurezza interna. Invece cosa vediamo oggi? Vediamo la patetica incapacità di cooperare fra le amministrazioni degli Stati membri, che si nascondono l’un l’altra dati e informazioni, come ben sottolinea Javier Solana; vediamo che la Commissione fa proposte insostenibili e sorprendenti in materia di asilo, che víolano chiaramente le convenzioni internazionali, e ci propone di regalare dati personali dei suoi cittadini a misteriosi organi amministrativi statunitensi; vediamo ancora un ennesimo e simpatico signore, il signor De Vries, messo a capo di un gruppo di lavoro dai contorni indefiniti e ancora una volta totalmente intergovernativo, mentre non emerge nessuna chiara idea di un programma di azione basato su regole comuni, democraticamente approvate.
E’ ormai evidente, dunque, che per la lotta al terrorismo noi non vogliamo veramente far cooperare le polizie e i servizi segreti, ma vogliamo avviare dei sistemi di sorveglianza generalizzata dei passeggeri e dei cittadini, illudendoci che questo voglia significare il controllo di tutto. Ma la serietà della lotta al terrorismo si misura anche dalla capacità dell’Unione europea di darsi una Costituzione, come tutti noi oggi abbiamo detto qui: una Costituzione che sappia mantenere le promesse di efficacia e di democrazia. Lo spirito positivo di questo Consiglio europeo, però, non cancella le nostre inquietudini, oggi rilanciate, Presidente Ahern, dal suo ambiguo messaggio rispetto ai famosi, anzi famigerati, 82 punti della Presidenza italiana, che ogni tanto rispuntano fuori come base dei negoziati e ogni tanto, invece, sono dimenticati. Se è così – e le chiedo, per favore, di dirmi qualcosa in merito – allora la nuova Costituzione sarà solo una pallida e insostenibile copia dei Trattati di Nizza.
Il Consiglio europeo ha parlato molto di economia e di crescita. Questo fiume di parole si ritrova anche nelle conclusioni, dove sono elencate così tante questioni di fondamentale importanza che in realtà non è dato di capire quali sono le vere priorità. L’unica cosa per noi certa è che l’ambiente è una non priorità, e questo è per noi estremamente negativo. Non stupisce allora che, in una situazione di stallo e in mancanza di un vero piano d’azione concreto e di una
politica, si decida di fare una cosa tipica nelle tradizioni socialiste – anche se la maggioranza dei governi oggi è di centrodestra – e cioè di costituire un altro gruppo di lavoro, presieduto da un altro signore prestigioso, il signor Wim Kok. Mai che scegliate una donna, tra l’altro! Penso che invece sarebbe una cosa saggia.
Il nostro obiettivo – ci tengo a sottolinearlo – è comunque comune. E’ necessario operare in modo che l’economia europea esca dal circolo vizioso di poca crescita senza occupazione. Ma noi esprimiamo nuovamente il nostro scetticismo nei confronti di un approccio sostenuto da questo Consiglio europeo e, ahimè, anche dal Parlamento europeo nella sua risoluzione che, su questa parte, non potremo sostenere, un approccio che fa della competitività un dogma assoluto.
Ma rispetto a chi dobbiamo essere competitivi? Chiedete agli elettori che si sono appena pronunciati in Francia e in Spagna, chiedete loro cosa pensano dei sistemi e delle condizioni di lavoro e del
negli Stati Uniti e nei paesi in via di sviluppo. Ci renderemo conto che la strategia di cui abbiamo bisogno è ben altra: una strategia che è perfettamente alla portata dell’Unione europea. Certo, ciò sarebbe possibile se si decidesse di uscire da un patto di stabilità ormai morto ma ben presente nella retorica, se si decidesse di sfruttare potenzialità di crescita sostenibile che continuiamo a lasciare da parte, se si decidesse di fare investimenti in settori di avvenire, come la ricerca, le energie pulite, l’ecoturismo e i trasporti pubblici. Queste sono le nostre richieste, la strada che vi chiediamo di percorrere per rilanciare la crescita. Altro che ponti e autostrade!"@it9
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, det er blevet sagt, at man på dette Europæiske Råd har genfundet samhørigheden efter den forfærdelige tragedie i Madrid, der gør det helt tydeligt for os, at vi i dag alle er potentielle ofre for en blind terrorisme, hvor blasfemiske forbrydere manipulerer med en stor religion til deres egne blodige formål. Vi håber, at det virkelig forholder sig sådan, men når vi læser konklusionerne, lytter til rådsformanden, hr. Ahern, og ikke mindst kigger på medlemsstaternes handlinger og Kommissionens forslag, når det gælder asyl og de europæiske borgeres databeskyttelse, må vi give udtryk for vores dybe bekymring. Vi opfordrer kommissionsformand Prodi og Rådet til at tage hensyn til den beslutning, som Europa-Parlamentet vedtager på dette område i dag. Med denne beslutning siger vi noget helt andet end Dem.
Når det gælder om at bekæmpe terrorismen, kan og skal Europa vælge en anden løsning end USA med dets løgne, oprustning, forebyggende krige og Guantánamoer, nemlig en løsning, hvor demokratisk stabilitet, respekt for menneskerettighederne og et nej til særforanstaltninger bliver forudsætningerne for indsatsen på den internationale scene og samarbejdet om den interne sikkerhed. Men hvad ser vi i dag? Vi ser en ynkelig manglende evne til at samarbejde fra medlemsstaternes myndigheders side. De gemmer data og information for hinanden, sådan som Javier Solana med rette understregede. Vi ser, at Kommissionen stiller uacceptable og overraskende forslag på asylområdet, som klart er i strid med de internationale konventioner, og at den foreslår os at udlevere de europæiske borgeres personoplysninger til mystiske amerikanske forvaltningsorganer. Og vi ser, at endnu en sympatisk herre, nemlig hr. De Vries, bliver sat i spidsen for en arbejdsgruppe, der ikke er klart defineret, og som endnu en gang er helt mellemstatslig, mens der ikke er noget klart forslag til et handlingsprogram baseret på fælles og demokratisk vedtagne regler.
Derfor er det efterhånden tydeligt, at vi reelt ikke ønsker et samarbejde mellem politi og efterretningstjenester for at bekæmpe terrorisme, men at indføre systemer med en generel overvågning af passagerer og borgere. På denne måde bilder vi os selv ind, at vi har kontrol med det hele. Terrorismebekæmpelsens seriøsitet kan dog også måles ud fra EU's evne til at vedtage en forfatning, sådan som vi alle har sagt her i dag, nemlig en forfatning, der holder sine løfter om effektivitet og demokrati. Den positive ånd på dette Europæiske Råd fjerner dog ikke vores bekymringer, som i dag fik ny næring, hr. Ahern, med Deres tvetydige henvisning til det italienske formandskabs berømte - eller rettere berygtede - 82 punkter, der nogle gange dukker op som forhandlingsgrundlag, og som andre gange tværtimod bliver glemt. Hvis det er tilfældet - og det beder jeg Dem give nogle oplysninger om - bliver den nye forfatning kun en kønsløs og uacceptabel kopi af Nice-traktaten.
Det Europæiske Råd talte meget om økonomi og vækst. Denne ordstrøm går igen i konklusionerne, hvor der nævnes så mange spørgsmål af afgørende vigtighed, at man i virkeligheden ikke forstår, hvad de egentlige prioriteringer er. Det eneste, som vi er sikre på, er, at miljøet ikke er en af prioriteringerne, og for os er dette meget negativt. Derfor er det ikke overraskende, at man i en situation med dødvande og i mangel af en egentlig, konkret handlingsplan og politisk ledelse beslutter at gøre noget, der er typisk for den socialistiske tradition - selv om de fleste regeringer i dag er centrum-højreregeringer - nemlig at nedsætte en arbejdsgruppe, som en anden anset herre - Wim Kok - står i spidsen for. De kunne i øvrigt aldrig finde på at vælge en kvinde! Det ville ellers være fornuftigt efter min mening.
Jeg vil gerne understrege, at vi under alle omstændigheder har samme målsætning. Det er nødvendigt at gøre en indsats for, at den europæiske økonomi kommer ud af den onde cirkel med lav vækst og ingen beskæftigelse. Men vi må på ny give udtryk for vores skepsis over for den indfaldsvinkel, som Det Europæiske Råd og desværre også Europa-Parlamentet har i sin beslutning, som vi på dette punkt ikke kan støtte. Det er en indfaldsvinkel, hvor konkurrenceevnen gøres til et absolut dogme.
Hvem er det egentlig, vi skal være konkurrencedygtige i forhold til? Spørg vælgerne, der lige har stemt i Frankrig og Spanien. Spørg dem, hvad de mener om arbejdsforholdene og velfærdssystemet i USA og udviklingslandene. Så bliver vi klar over, at det er en helt anden strategi, vi har brug for, og denne strategi er i høj grad inden for EU's rækkevidde. Dette ville naturligvis være muligt, hvis vi besluttede at opgive en stabilitetspagt, der efterhånden er død, men som man i vid udstrækning stadig henviser til, hvis vi besluttede at udnytte de muligheder for bæredygtig vækst, som vi bliver ved med at se bort fra, og hvis vi besluttede at investere i fremtidssektorer som forskning, alternativ energi, økoturisme og offentlig transport. Det er de krav, som vi stiller, og den løsning, som vi beder Dem om at benytte for at sætte gang i væksten. Det har ikke noget med broer og motorveje at gøre!"@da1
"Herr Präsident, es wurde behauptet, auf der Welle der schrecklichen Tragödie von Madrid, die für uns keinen Zweifel daran ließ, dass wir heute alle potentielle Opfer eines blindwütigen Terrorismus sind, bei dem blasphemische Verbrecher eine große Religion für ihre blutigen Ziele manipulieren, habe man anlässlich dieser Tagung des Europäischen Rates den Zusammenhalt wiedergefunden. Wir hoffen, dass wirklich ein Zusammenhalt besteht, doch wenn wir die Schlussfolgerungen des Vorsitzes lesen und den Ratspräsidenten hören, und wenn wir uns vor allem die von den Mitgliedstaaten ergriffenen Maßnahmen und die Vorschläge der Kommission im Bereich Asyl und Schutz personenbezogener Daten der Bürger ansehen, muss ich unsere tiefe Besorgnis zum Ausdruck bringen. Wir fordern Kommissionspräsident Prodi und den Rat auf, die Entschließung, die das Europäische Parlament heute zu diesem Thema annehmen wird, zur Kenntnis zu nehmen. Sie spricht nämlich eine ganz andere Sprache als Sie, meine Herren.
Europa kann und muss einen Weg zur Bekämpfung des Terrorismus wählen, der sich von dem der Vereinigten Staaten, der durch Lügen, Rüstungswettläufe, Präventivschläge und Gefängnisse wie in Guantánamo geprägt ist, unterscheidet. Wir brauchen einen Weg, der die demokratische Stabilität, die Achtung der Menschenrechte und die Ablehnung von Ausnahmemaßnahmen zu Grundprinzipien des Handelns auf internationaler Ebene und der Zusammenarbeit im Bereich der inneren Sicherheit erhebt. Was beobachten wir stattdessen heute? Wir sehen die klägliche Kooperationsunfähigkeit der Regierungen der Mitgliedstaaten, die, wie Javier Solana richtig hervorhebt, sich gegenseitig Daten und Informationen vorenthalten; wir sehen, dass die Kommission befremdliche, unhaltbare Vorschläge im Asylbereich unterbreitet, die eindeutig gegen internationale Konventionen verstoßen, und uns vorschlägt, mysteriösen Verwaltungsorganen der USA personenbezogene Daten unserer Bürger zu überlassen; wir sehen ferner, dass zum soundsovielten Male wieder ein sympathischer Mann, Herr de Vries, als Leiter einer Arbeitsgruppe mit unscharfen Konturen eingesetzt wird, die wiederum gänzlich auf die Regierungszusammenarbeit abgestellt wird, während keine einzige klare Vorstellung von einem auf gemeinsamen, demokratisch verabschiedeten Regeln beruhendem Aktionsprogramm erkennbar wird.
Es ist also nunmehr offenkundig, dass es uns nicht eigentlich um die Zusammenarbeit unserer Polizeikräfte und Geheimdienste bei der Terrorismusbekämpfung geht, sondern wir wollen durchgängige Überwachungssysteme der Passagiere und Bürger auf den Weg bringen, wobei wir uns vormachen, damit alles unter Kontrolle zu bekommen. Unsere Ernsthaftigkeit bei der Terrorismusbekämpfung lässt sich auch an der Fähigkeit der Europäischen Union ermessen, sich eine Verfassung zu geben, wie wir alle heute hier bekräftigt haben: eine Verfassung, welche die Versprechungen in Bezug auf Effizienz und Demokratie zu halten vermag. Der positive Geist dieser Tagung des Europäischen Rates räumt jedoch nicht unsere Bedenken aus, die heute, Herr Ahern, durch Ihre zwielichtige Aussage zu den berühmten, oder vielmehr berüchtigten, 82 Punkten des italienischen Vorsitzes, die sehr oft als Verhandlungsbasis auftauchen, um dann ebenso oft wieder vergessen zu werden, bestärkt wurden. Wenn dies der Fall ist – und ich bitte Sie, es mir zu sagen, wenn dem so ist –, dann wird die neue Verfassung lediglich ein farbloses und unhaltbares Abbild der Verträge von Nizza sein.
Der Europäische Rat hat viel über Wirtschaft und Wachstum gesprochen. Dieser Wortschwall findet sich auch in den Schlussfolgerungen wieder, wo so viele Fragen von grundlegender Bedeutung aufgeführt sind, dass tatsächlich nicht zu erkennen ist, welches die wirklichen Prioritäten sind. Als Einziges ist uns klar geworden, dass die Umwelt keine Priorität genießt, und das bedeutet für uns einen schweren Rückschlag. Daher verwundert es nicht, dass in dieser Situation der Handlungsunfähigkeit und in Ermangelung eines wirklich konkreten Aktionsplans und einer echten politischen Führung beschlossen wird, etwas zu tun, was typisch für die sozialistischen Traditionen ist – auch wenn heute die Mitte-Rechts-Regierungen in der Mehrzahl sind –, nämlich eine weitere Arbeitsgruppe zu schaffen, die von einem anderen angesehenen Mann, Herrn Wim Kok, geleitet wird. Wohlgemerkt, nie hat man sich dabei für eine Frau entschieden, obwohl das meines Erachtens eine kluge Entscheidung wäre!
Gleichwohl – das sei hervorgehoben – verfolgen wir ein gemeinsames Ziel. Wir müssen Schritte unternehmen, um die europäische Wirtschaft aus dem Teufelskreis des geringen Wachstums und hoher Arbeitslosigkeit herausführen. Allerdings bekunden wir erneut unsere Skepsis im Hinblick auf einen Ansatz, der von diesem Europäischen Rat und leider auch vom Europäischen Parlament in seinem Entschließungsantrag, den wir in dieser Hinsicht nicht befürworten können, unterstützt wird; ein Ansatz, der die Wettbewerbsfähigkeit zum absoluten Dogma erhebt.
Aber mit wem sollen wir im Wettbewerb mithalten müssen? Fragen Sie die Wähler, die gerade in Frankreich und Spanien ihren Willen bekundet haben, was sie von den Arbeits- und Sozialsystemen und -bedingungen in den Vereinigten Staaten und in den Entwicklungsländern halten. Wir werden erkennen, dass wir eine ganz andere Strategie benötigen, eine Strategie, die absolut in Reichweite der Europäischen Union liegt. Das wäre möglich, wenn man sich für die Aufgabe eines inzwischen toten, doch in der Rhetorik überaus präsenten Stabilitätspakts entscheiden würde, für die Nutzung der Potenziale des nachhaltigen Wachstums, die wir weiterhin vernachlässigen, für Investitionen in zukunftsträchtigen Bereichen wie Forschung, saubere Energieträger, Ökotourismus und öffentlicher Verkehr. Das sind unsere Forderungen, das ist der Weg, den zu beschreiten wir von Ihnen verlangen, um das Wachstum wiederanzukurbeln. Und keine Brücken und Autobahnen!"@de7
"Κύριε Πρόεδρε, ειπώθηκε ότι αυτό το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο ήταν το Συμβούλιο μιας νέας συνοχής μετά την αποτρόπαια τραγωδία της Μαδρίτης, που μας κατέστησε σαφές πως είμαστε όλοι πιθανά θύματα μιας τυφλής τρομοκρατίας, όπου βλάσφημοι εγκληματίες εκμεταλλεύονται μια μεγάλη θρησκεία για τους αιμοσταγείς τους στόχους. Ελπίζουμε να υπήρξε συνοχή· μελετώντας όμως τα συμπεράσματα και ακούγοντας τον Προεδρεύοντα του Συμβουλίου, αλλά προπαντός παρατηρώντας τις ενέργειες των κρατών μελών και τις προτάσεις της Επιτροπής για θέματα ασύλου και προστασίας των προσωπικών δεδομένων των πολιτών, θα θέλαμε να εκφράσουμε μια βαθιά ανησυχία. Καλούμε τον Πρόεδρο Πρόντι και το Συμβούλιο να λάβουν υπόψη το ψήφισμα στο οποίο θα προβεί σήμερα το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο για το θέμα αυτό. Το ψήφισμα αυτό μιλά, κύριοι, μια γλώσσα πολύ διαφορετική από τη δική σας.
Για την καταπολέμηση της τρομοκρατίας, η Ευρώπη πρέπει και δύναται να επιλέξει έναν διαφορετικό δρόμο από εκείνον των Ηνωμένων Πολιτειών με τα ψεύδη, τους εξοπλισμούς, τους προληπτικούς πολέμους και το Γκουαντάναμο. Χρειαζόμαστε έναν δρόμο που θα εδραιώνει τη δημοκρατική σταθερότητα, τον σεβασμό των ανθρωπίνων δικαιωμάτων και την απόρριψη των έκτακτων μέτρων ως προϋποθέσεων για τη δράση στη διεθνή σκηνή και τη συνεργασία σε θέματα εσωτερικής ασφάλειας. Ωστόσο, τι βλέπουμε σήμερα; Βλέπουμε τη θλιβερή αδυναμία συνεργασίας μεταξύ των κυβερνήσεων των κρατών μελών, που αποκρύπτουν η μια από την άλλη δεδομένα και πληροφορίες, όπως επισήμανε ο Χαβιέρ Σολάνα· βλέπουμε την Επιτροπή να υποβάλλει απίστευτες και αβάσιμες προτάσεις για θέματα ασύλου, οι οποίες παραβιάζουν καταφανώς τις διεθνείς συνθήκες, και μας προτείνει να δώσουμε προσωπικά δεδομένα των πολιτών σε μυστηριώδη αμερικανικά κυβερνητικά όργανα· βλέπουμε επίσης για πολλοστή φορά έναν συμπαθή κύριο, τον κ. De Vries, να τίθεται επικεφαλής μιας απόλυτα διακυβερνητικής ομάδας εργασίας με απροσδιόριστα χαρακτηριστικά, ενώ δεν προκύπτει καμία σαφής ιδέα ενός προγράμματος δράσης που θα βασίζεται σε κοινούς και δημοκρατικά εγκεκριμένους κανόνες.
Είναι πλέον σαφές ότι, στην πραγματικότητα, για την καταπολέμηση της τρομοκρατίας δεν επιθυμούμε τη συνεργασία των αστυνομιών και των μυστικών μας υπηρεσιών, αλλά επιδιώκουμε να θεσπίσουμε συστήματα γενικευμένης επιτήρησης των επιβατών και των πολιτών, έχοντας την ψευδαίσθηση ότι αυτό σημαίνει έλεγχο των πάντων. Ωστόσο, η σοβαρότητα του αγώνα κατά της τρομοκρατίας μετράται και από την ικανότητα της Ευρωπαϊκής Ένωσης να αποκτήσει ένα Σύνταγμα, όπως δηλώσαμε όλοι σήμερα: ένα Σύνταγμα που θα μπορεί να τηρεί τις υποσχέσεις αποτελεσματικότητας και δημοκρατίας. Το θετικό πνεύμα του Ευρωπαϊκού Συμβουλίου δεν ακυρώνει, ωστόσο, τις ανησυχίες μας, οι οποίες ενισχύθηκαν, κύριε Ahern, από το ασαφές μήνυμά σας όσον αφορά τα περιβόητα, ή μάλλον διαβόητα, 82 σημεία της ιταλικής Προεδρίας που εμφανίζονται συχνά ως βάση των διαπραγματεύσεων και έπειτα λησμονούνται. Σε αυτή την περίπτωση –και σας παρακαλώ να μας πείτε εάν πράγματι είναι έτσι– το νέο Σύνταγμα θα είναι απλώς ένα άχρωμο και ανεφάρμοστο αντίγραφο της Συνθήκης της Νίκαιας.
Το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο ασχολήθηκε πολύ με την οικονομία και την ανάπτυξη. Αυτός ο χείμαρρος λέξεων αποτυπώθηκε και στα συμπεράσματα, όπου απαριθμούνται τόσα πολλά ζητήματα θεμελιώδους σημασίας που στην πραγματικότητα δεν είναι δυνατόν να διακρίνει κανείς ποιες είναι οι αληθινές προτεραιότητες. Το μόνο πράγμα για το οποίο είμαστε βέβαιοι είναι ότι το περιβάλλον δεν αποτελεί προτεραιότητα, και αυτό για εμάς είναι άκρως αρνητικό. Δεν εκπλήσσει, συνεπώς, το γεγονός ότι, σε μια κατάσταση στασιμότητας και απουσίας ενός πρακτικού σχεδίου δράσης και μιας πραγματικής πολιτικής ηγεσίας, αποφασίστηκε η εφαρμογή μιας χαρακτηριστικής μεθόδου των σοσιαλιστικών παραδόσεων –αν και η πλειονότητα των κυβερνήσεων σήμερα ανήκει στην Κεντροδεξιά– ήτοι η σύσταση μιας ακόμη ομάδας εργασίας, υπό την προεδρία ενός άλλου διαπρεπούς κυρίου, του κ. Wim Kok. Συν τοις άλλοις, δεν επιλέγετε ποτέ γυναίκα! Πιστεύω πως θα ήταν καλή ιδέα.
Θα ήθελα, ωστόσο, να υπογραμμίσω πως ο στόχος μας είναι κοινός. Είναι αναγκαίο να αναλάβουμε δράση ώστε η ευρωπαϊκή οικονομία να απαλλαγεί από τον φαύλο κύκλο της χαμηλής ανάπτυξης και της υψηλής ανεργίας. Εκφράζουμε, ωστόσο, και πάλι τον σκεπτικισμό μας για την προσέγγιση που προτείνει το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο, αλλά και το ψήφισμα του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, δυστυχώς, το οποίο δεν θα μπορέσουμε να στηρίξουμε επί του θέματος αυτού. Πρόκειται για μια προσέγγιση που καθιστά την ανταγωνιστικότητα το απόλυτο δόγμα.
Έναντι ποίων πρέπει να είμαστε ανταγωνιστικοί; Ρωτήστε τους ψηφοφόρους που μόλις ψήφισαν στη Γαλλία και την Ισπανία· ρωτήστε τους τι πιστεύουν για τα συστήματα και τις συνθήκες εργασίας και για την κοινωνική πρόνοια των Ηνωμένων Πολιτειών και των αναπτυσσόμενων χωρών. Θα καταλάβετε ότι έχουμε ανάγκη από μια άλλη στρατηγική: μια στρατηγική που είναι απόλυτα εφικτή για την Ευρωπαϊκή Ένωση. Αυτό θα ήταν ασφαλώς εφικτό εάν αποφασίζαμε να εγκαταλείψουμε ένα Σύμφωνο Σταθερότητας που είναι πλέον νεκρό, αλλά πάντοτε παρόν στην πολιτική ρητορική, εάν αποφασίζαμε να εκμεταλλευθούμε τις δυνατότητες της βιώσιμης ανάπτυξης που εξακολουθούμε να παραγκωνίζουμε, εάν αποφασίζαμε να επενδύσουμε σε τομείς του μέλλοντος, όπως η έρευνα, οι καθαρές μορφές ενέργειας, ο οικολογικός τουρισμός και οι δημόσιες μεταφορές. Αυτά είναι τα αιτήματά μας και ο δρόμος που ζητάμε να ακολουθήσουμε για την ανάπτυξη. Δεν θέλουμε γέφυρες και αυτοκινητοδρόμους!"@el8
"Mr President, it has been said that this was a European Council of newly-discovered cohesion in the wake of the terrible tragedy in Madrid, which has left us in no doubt that today we are all potential victims of indiscriminate terrorism, whereby blasphemous criminals manipulate a great religion to their own bloody ends. We hope that there really was cohesion but, after reading the conclusions and listening to the President-in-Office of the Council, and especially after observing the measures taken by the Member States and the proposals made by the Commission regarding asylum and the protection of their citizens’ personal data, I must express our deep concern. We call on Mr Prodi and the Council to take note of the resolution that Parliament is to adopt today in this respect. It is cast in very different language from yours, gentlemen.
Europe can and must choose a different path to combat terrorism from that of the United States, with its lies, its arms race, its pre-emptive wars and its Guantanamo Bay. We need a path that sets democratic stability, respect for human rights and a rejection of emergency measures as preconditions for action on the international stage and for cooperation in matters of internal security. What do we see today instead? We see the pathetic inability of the Member States’ governments to cooperate, hiding data and information from one another, as Mr Javier Solana has pointed out; we see the Commission making startling, untenable proposals about asylum which are clearly in breach of international conventions, and proposing to give away citizens’ personal data to mysterious US administrative bodies; we also see the umpteenth good man, Mr De Vries, placed at the head of a vaguely defined, once again wholly intergovernmental working group, while not a single clear idea emerges for a plan of action based on common, democratically approved rules.
It is thus quite clear now that we do not really want our police and secret services to cooperate in fighting terrorism, but we do want to set up generalised surveillance systems for passengers and citizens, under the illusion that this means we are monitoring everything. How serious we are about the fight against terrorism can also be measured by the European Union’s ability to give itself a constitution, as we have all said here today: a constitution able to keep its promises of effectiveness and democracy. The positive spirit of this European Council does not, however, rid us of our concerns, which were strengthened today, Mr Ahern, by your ambiguous message about the Italian Presidency’s well-known or, rather, infamous 82 items, which every so often pop up as a basis for negotiations and are just as often forgotten. If that is the case – and please tell me if it is – then the new Constitution will just be a pale and untenable copy of the Treaty of Nice.
The European Council talked a lot about the economy and growth. This flood of words is also found in the conclusions, which list so many fundamentally important issues that one cannot actually see which ones are the real priorities. The only thing we are sure of is that the environment is a non-priority, and for us that is a great setback. It is not surprising, then, that in this stalemate, and for lack of any real, practical plan of action and any true political leadership, it was decided to do something typical of the socialist tradition – even though most governments today are centre-right – which was to set up another working group, chaired by yet another great man, Mr Wim Kok. They never choose a woman, mind you! I think that would actually be a good idea.
Our objective – I have to point this out – is in fact a shared one. We have to take steps to get the European economy out of the vicious circle of low growth and high unemployment. Again, however, we express our scepticism at the approach supported by this European Council and also, alas, by the European Parliament in its resolution, which in this respect we cannot support, an approach that makes competitiveness an absolute dogma.
In comparison with whom should we be competitive? Ask the voters who have just voted in France and Spain; ask them what they think of the systems and conditions of work and welfare in the United States and in developing countries. You will realise that the strategy we need is very different, one that is well within reach for the European Union. Of course, it would be possible if the decision was made to get out of a stability pact that is now dead but still very much alive in political rhetoric, if the decision was made to make use of potential forms of sustainable growth that we are still ignoring, and if the decision was made to invest in sectors of the future, like research, clean energy, ecotourism and public transport. This is what we are asking for; this is the path we are asking you to follow to achieve growth. Something other than bridges and motorways!"@en3
"Señor Presidente, se ha dicho que ha sido un Consejo Europeo de una cohesión redescubierta tras la terrible tragedia de Madrid, que nos ha dejado totalmente claro que hoy todos somos víctimas potenciales del terrorismo indiscriminado, mediante el cual unos criminales blasfemos manipulan una gran religión en favor de sus propios fines sangrientos. Esperamos que realmente haya habido cohesión, pero después de leer las conclusiones y escuchar al Presidente en ejercicio del Consejo, y especialmente después de observar las medidas adoptadas por los Estados miembros y las propuestas hechas por la Comisión relativas al asilo y la protección de los datos personales de sus ciudadanos, debo expresar nuestra profunda preocupación. Pedimos que el Sr. Prodi y el Consejo tomen nota de la resolución que el Parlamento va a aprobar hoy en este sentido. Está redactada en un lenguaje muy diferente del suyo, señores.
Europa puede y debe elegir una vía de combatir el terrorismo distinta de la de los Estados Unidos, con sus mentiras, su carrera de armamentos, sus guerras preventivas y su Bahía de Guantánamo. Necesitamos una vía que pasa por la estabilidad democrática, respeto de los derechos humanos y rechazo de medidas de emergencia como condiciones necesaria para la acción a escala internacional y para la cooperación en el ámbito de la seguridad interior. ¿Qué es lo que vemos hoy en su lugar? Vemos la patética incapacidad de los Gobiernos de los Estados miembros para cooperar, ocultándose datos e información, como ha señalado el Sr. Solana; vemos que la Comisión hace propuestas alarmantes e insostenibles sobre el asilo que infringen claramente las convenciones internacionales, y propone la entrega de los datos personales de los ciudadanos a unos misteriosos organismos administrativos norteamericanos; también vemos a nuestro inveterado amigo, el Sr. De Vries, situado a la cabeza de un grupo de trabajo vagamente definido, otra vez totalmente intergubernamental, mientras por otra parte no emerge ni una sola idea para un plan de acción basado en reglas comunes aprobadas democráticamente.
Por eso ahora está bastante claro que realmente no queremos que nuestra policía y nuestros servicios secretos cooperen en la lucha contra el terrorismo, sino que queremos crear sistemas de vigilancia generalizada para los pasajeros y los ciudadanos, con la ilusión de que esto significa que estamos controlando todo. El grado de seriedad de nuestra lucha contra el terrorismo también puede medirse por la capacidad de la Unión Europea para dotarse de una Constitución, como hemos dicho todos hoy aquí: una Constitución capaz de mantener sus promesas de eficacia y democracia. El espíritu positivo de este Consejo Europeo, sin embargo, no nos libra de nuestra preocupación, aumentada hoy, señor Ahern, por su ambiguo mensaje sobre los famosos, o, mejor dicho, infames 82 puntos de la Presidencia italiana que de vez en cuando surgen como base para las negociaciones y que con igual frecuencia caen en el olvido. Si ese es el caso, y, por favor, si es así, dígamelo, entonces la nueva Constitución será simplemente una pálida e insostenible copia del Tratado de Niza.
El Consejo Europeo habló mucho de la economía y el crecimiento. Este torrente de palabras se encuentra también en las conclusiones, que enumeran tantos asuntos de importancia fundamental que no se puede realmente ver cuáles son las prioridades reales. La única cosa de la que estamos seguros es de que el medio ambiente no es una prioridad y para nosotros esto es un gran retroceso. No es sorprendente, entonces, que llegados a este punto muerto, y por falta de un plan de acción real, práctico y de un liderazgo político auténtico, se haya decidido hacer algo típico de la tradición socialista, aunque la mayoría de los Gobiernos actuales son de centro-derecha, como la creación de otro grupo de trabajo, presidido por otro gran hombre, el Sr. Wim Kok. Nunca escogen a una mujer, fíjense. Pienso que realmente sería una buena idea.
Nuestro objetivo, tengo que señalarlo, es de hecho un objetivo compartido. Tenemos que dar pasos para sacar a la economía europea del círculo vicioso de bajo crecimiento y elevado desempleo. Pero, sin embargo, expresamos nuestro escepticismo ante el enfoque apoyado por el Consejo Europeo y también, lamentablemente, por el Parlamento Europeo en su resolución, que en este sentido no podemos apoyar, un enfoque que hace de la competitividad un dogma absoluto.
¿En comparación con quién debemos ser competitivos? Pregunten a los electores que acaban de votar en Francia y en España; pregúntenles lo que piensan de los sistemas y condiciones de trabajo y bienestar de los Estados Unidos y los países en desarrollo. Se darán cuenta de que la estrategia que necesitamos es muy diferente, una estrategia que está perfectamente al alcance de la Unión Europea. Por supuesto, sería posible si la decisión se hubiese hecho para salir del pacto de estabilidad, que ahora está muerto pero todavía muy vivo en la retórica política, si se hubiese tomado la decisión de hacer uso de formas potenciales de crecimiento sostenible que todavía seguimos ignorando, y si se hubiese tomado la decisión de invertir en sectores de futuro, como la investigación, la energía limpia, el ecoturismo y el transporte público. Esto es lo que pedimos; este es el camino que queremos que sigan para lograr el crecimiento. ¡Algo distinto de puentes y autopistas!"@es12
"Arvoisa puhemies, tästä Eurooppa-neuvoston kokouksesta on sanottu, että siellä löydettiin uudenlainen yhtenäisyys Madridin murheellisten tapahtumien jälkeen. Näiden tapahtumien vuoksi voimme olla varmoja, että voimme kaikki joutua niiden umpimähkäisten terroritekojen uhreiksi, joissa uskontoa pilkkaavat rikolliset käyttävät suurta uskontoa hyväkseen ja ajavat omia verisiä aatteitaan. Toivottavasti tuo yhtenäisyys oli aitoa. Luettuani kokouksen päätelmät ja kuunneltuani neuvoston puheenjohtajaa sekä etenkin kun havaitsin, millaisia toimenpiteitä jäsenvaltiot ovat toteuttaneet ja millaisia ehdotuksia komissio on tehnyt turvapaikka-asioiden alalla ja kansalaisten henkilötietojen suojaamiseksi, minun on kuitenkin todettava, että olemme todella huolestuneita. Pyydämme komission puheenjohtajaa Prodia ja neuvostoa ottamaan huomioon aihetta koskevan päätöslauselman, jonka parlamentti tänään antaa. Hyvät herrat, sen sävy on hyvin erilainen teidän puheisiinne verrattuna.
Eurooppa voi ja sen täytyy torjua terrorismia eri tavoin kuin Yhdysvallat, jonka keinoina ovat valheet, kilpavarustelu, ennaltaehkäisevät hyökkäykset ja Guantánamo Bay. Meidän on toimittava vakauttaaksemme demokratiaa, kunnioittaaksemme ihmisoikeuksia ja osoittaaksemme, ettemme hyväksy sitä, että kansainvälisten toimien ja sisäistä turvallisuutta koskevan yhteistyön ehtona pidetään hätätoimenpiteitä. Miten tällä hetkellä sitten toimitaan? Kuten Javier Solana totesi, jäsenvaltioiden hallitukset ovat surkean kykenemättömiä yhteistyöhön ja ne salailevat tietoja toisiltaan. Komissio tekee hätkähdyttäviä ja kestämättömiä turvapaikka-alan ehdotuksia, jotka selvästi rikkovat kansainvälisiä yleissopimuksia, ja ehdottaa, että kansalaisten henkilötietoja luovutettaisiin salaperäisille yhdysvaltalaisille hallintoelimille. De Vries on ties kuinka mones hyvä mies, joka on nimitetty väljästi määritellyn ja jälleen täysin hallitustenvälisen työryhmän johtoon, mutta yhteisiin ja demokraattisesti hyväksyttyihin sääntöihin perustuvasta toimintasuunnitelmasta ei ole esitetty yhtäkään selkeää ehdotusta.
Nyt on täysin selvää, ettemme oikeastaan halua, että poliisijoukkomme ja salaiset palvelumme tekevät yhteistyötä terrorismin torjumiseksi, mutta haluamme perustaa yleisiä matkustajien ja kansalaisten valvontajärjestelmiä, joilla kuviteltaisiin valvottavan kaikkea. Sitä, kuinka vakavasti suhtaudumme terrorismin torjuntaan, voidaan mitata myös tarkastelemalla Euroopan unionin kykyä laatia itselleen perustuslaki. Kuten kaikki ovat tänään sanoneet, tarvitaan perustuslaki, joka ylläpitää odotetusti tehokkuutta ja demokratiaa. Vaikka kevään Eurooppa-neuvoston tulokset olivat myönteisiä, se ei häivytä huoltamme. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja Ahern, huolemme lisääntyi tänään, kun käsittelitte monitulkintaisesti puheenjohtajavaltio Italian kuuluisaa tai pikemminkin surullisen kuuluisaa 82 kohdan luetteloa, joka aika ajoin otetaan neuvottelujen perustaksi ja unohdetaan saman tien. Jos tilanne on tämä – ja kertokaa minulle, jos on – uusi perustuslakisopimus on vain heikko ja kestämätön kopio Nizzan sopimuksesta.
Eurooppa-neuvostossa keskusteltiin paljon taloudesta ja kasvusta. Samanlaista sanatulvaa on havaittavissa myös päätelmissä, sillä niissä luetellaan niin monia äärimmäisen tärkeitä asioita, että todellisia ensisijaisia tavoitteita ei oikeastaan pysty hahmottamaan. Selväksi käy ainoastaan se, että ympäristö ei ole ensisijainen tavoite, ja tämä on mielestäni suuri takaisku. Siksi ei olekaan yllättävää, että tässä pattitilanteessa, kun todellisia käytännön toimintasuunnitelmia ja oikeata poliittista johtajuutta ei ole, päädyttiin tyypilliseen sosialistiseen ratkaisuun – vaikka hallitukset ovat nykyään useimmiten keskusta–oikeisto-hallituksia – ja perustettiin uusi työryhmä. Sen johtoon nimettiin jälleen yksi hieno mies, Wim Kok. Valinta ei siis koskaan kohdistu naiseen, vaikka se voisikin olla hyvä idea.
Itse asiassa – tämä minun on huomautettava – meillä on sama tavoite. On ryhdyttävä toimiin, jotta Euroopan talous saadaan irti matalan kasvun ja korkean työttömyyden noidankehästä. Tässäkin asiassa suhtaudumme epäilevästi kevään Eurooppa-neuvoston tukemaan lähestymistapaan. Sen perusteella kilpailukyvystä tehdään todellinen dogmi, ja valitettavasti myös Euroopan parlamentti tukee ajatusta päätöslauselmassaan.
Mihin verrattuna meidän pitäisi olla kilpailukykyisiä? Kysykää tätä äänestäjiltä, jotka ovat juuri äänestäneet Ranskassa ja Espanjassa; kysykää heiltä, mitä mieltä he ovat työjärjestelyistä ja työolosuhteista tai Yhdysvaltojen ja kehitysmaiden hyvinvointitilanteesta. Huomaatte, että tarvitsemme hyvin erilaisen strategian. Tarvitsemme strategian, jonka Euroopan unioni pystyy hyvin hallitsemaan. Tämä olisi tietenkin mahdollista, jos luopuisimme vakaussopimuksesta, joka on nykyään tehoton mutta usein esillä poliittisissa puheissa. Laiminlyömme edelleen mahdollisia kestävän kasvun muotoja, vaikka niitä olisi käytettävä hyödyksi. Investointeja olisi suunnattava tulevaisuuden aloihin, kuten tutkimukseen, puhtaaseen energiaan, ekomatkailuun ja julkiseen liikenteeseen. Tätä me teiltä pyydämme. Nämä ovat toimia, joilla toivomme teidän edistävän kasvua. Emme kaipaa siltoja ja moottoriteitä!"@fi5
"Monsieur le Président, il était question d’une cohésion nouvellement découverte au Conseil européen au lendemain de la terrible tragédie de Madrid qui ne nous a laissé aucun doute sur le fait que nous sommes tous aujourd’hui des victimes potentielles du terrorisme aveugle de criminels blasphémateurs qui manipulent une grande religion pour parvenir à leurs fins sanglantes. Nous espérons que cette cohésion était bien réelle, mais après avoir lu les conclusions et écouté le président en exercice du Conseil, et en particulier, après avoir observé les mesures prises par les États membres et les propositions de la Commission relatives à l’asile et la protection des données personnelles de leurs citoyens, je dois exprimer notre profonde inquiétude. Nous demandons à M. Prodi et au Conseil de prendre note de la résolution que le Parlement va adopter aujourd’hui à ce propos. Elle est présentée dans un langage très différent du vôtre, Messieurs.
Pour combattre le terrorisme, l’Europe peut et doit choisir une voie différente de celle des États-Unis avec leurs mensonges, leur course à l’armement, leurs guerres préemptives et leur prison de Guantanamo Bay. Nous devons définir la stabilité démocratique, le respect des droits de l’homme et le rejet de mesures d’urgences en tant que conditions préalables pour agir sur la scène internationale et coopérer en matière de sécurité interne. Mais que voyons-nous aujourd’hui à la place? Nous voyons l’incapacité lamentable des gouvernements des États membres à coopérer, se dissimulant des données et des informations les uns aux autres, comme M. Solana l’a fait remarquer; nous voyons la Commission faire, en matière d’asile, des propositions ahurissantes et indéfendables qui sont clairement une violation des conventions internationales, et proposer de transférer les données personnelles des citoyens à de mystérieux organes administratifs américains; nous voyons également l’énième grand homme, M. de Vries, établi à la tête d’un groupe de travail vaguement défini et entièrement intergouvernemental pour ne pas changer. Mais pas une seule idée claire n’émerge en faveur d’un plan d’action basé sur des règles communes approuvées démocratiquement.
Il est donc désormais tout à fait clair que nous ne voulons pas vraiment que nos services de police et nos services secrets coopèrent dans cette lutte contre le terrorisme, mais que nous voulons mettre en place des systèmes de surveillance généralisés pour les passagers et les citoyens en nous berçant de l’illusion que cela nous donne un contrôle parfait de la situation. Le sérieux dont nous faisons preuve dans cette lutte contre le terrorisme peut aussi se mesurer par la capacité de l’Union européenne à se doter d’une constitution, comme nous l’avons tous dit aujourd’hui: une constitution capable de tenir ses promesses en termes d’efficacité et de démocratie. L’esprit positif de ce Conseil européen ne dissipe toutefois pas nos inquiétudes, qui ont encore été renforcées aujourd’hui, Monsieur Ahern, par votre message ambigu sur les fameux, ou plutôt infâmes, 82 points de la présidence italienne qui réapparaissent souvent comme base des négociations et sont tout aussi souvent oubliés. Si c’est le cas - et si oui, dites-le moi - la nouvelle Constitution ne sera qu’une pâle et intolérable copie du traité de Nice.
Le Conseil européen a beaucoup parlé d’économie et de croissance. Cette logorrhée se retrouve aussi dans ses conclusions qui reprennent tant de questions fondamentales qu’il est impossible de voir réellement quelles en sont les véritables priorités. Tout ce dont nous sommes certains, c’est que l’environnement n’en fait pas partie, ce qui, pour nous, représente un échec de taille. Il n’est dès lors guère surprenant que, dans cette impasse et en l’absence de plan d’action pratique et réel et d’un véritable
politique, une décision typique à la tradition socialiste - même si la plupart des gouvernements sont aujourd’hui de centre-droite - ait été prise: l’établissement d’un autre groupe de travail présidé par un autre grand homme, M. Kok. L’heureux élu n’est jamais une femme, vous ferai-je remarquer. Je pense que ce serait en fait une bonne idée.
Notre objectif - je dois le souligner - est en réalité un objectif commun. Nous devons effectuer des démarches pour faire sortir l’économie européenne de ce cercle vicieux de faible croissance et de taux de chômage élevé. Nous sommes cependant à nouveau sceptiques quant à l’approche soutenue par ce Conseil européen et aussi, malheureusement, par le Parlement européen dans sa résolution, que nous ne pouvons soutenir à cet égard, une approche qui fait de la compétitivité un dogme absolu.
Par rapport à qui devons-nous être compétitifs? Demandez aux électeurs qui viennent de voter en France et en Espagne, demandez-leur ce qu’ils pensent des systèmes et conditions de travail et d’aide sociale aux États-Unis et dans les pays en développement. Vous comprendrez que nous avons besoin d’une stratégie très différente, une stratégie qui est parfaitement à la portée de l’Union européenne. Bien entendu, ce serait possible si nous prenions la décision de nous affranchir d’un pacte de stabilité qui est maintenant mort, mais toujours bien présent dans la rhétorique politique, si nous prenions la décision d’investir dans des secteurs d’avenir comme la recherche, l’énergie propre, l’écotourisme et les transports publics. Voilà ce que nous demandons; telle est la voie que nous vous demandons d’emprunter pour relancer la croissance. Autre chose que des ponts et des autoroutes!"@fr6
"Mr President, it has been said that this was a European Council of newly-discovered cohesion in the wake of the terrible tragedy in Madrid, which has left us in no doubt that today we are all potential victims of indiscriminate terrorism, whereby blasphemous criminals manipulate a great religion to their own bloody ends. We hope that there really was cohesion but, after reading the conclusions and listening to the President-in-Office of the Council, and especially after observing the measures taken by the Member States and the proposals made by the Commission regarding asylum and the protection of their citizens’ personal data, I must express our deep concern. We call on Mr Prodi and the Council to take note of the resolution that Parliament is to adopt today in this respect. It is cast in very different language from yours, gentlemen.
Europe can and must choose a different path to combat terrorism from that of the United States, with its lies, its arms race, its pre-emptive wars and its Guantanamo Bay. We need a path that sets democratic stability, respect for human rights and a rejection of emergency measures as preconditions for action on the international stage and for cooperation in matters of internal security. What do we see today instead? We see the pathetic inability of the Member States’ governments to cooperate, hiding data and information from one another, as Mr Javier Solana has pointed out; we see the Commission making startling, untenable proposals about asylum which are clearly in breach of international conventions, and proposing to give away citizens’ personal data to mysterious US administrative bodies; we also see the umpteenth good man, Mr De Vries, placed at the head of a vaguely defined, once again wholly intergovernmental working group, while not a single clear idea emerges for a plan of action based on common, democratically approved rules.
It is thus quite clear now that we do not really want our police and secret services to cooperate in fighting terrorism, but we do want to set up generalised surveillance systems for passengers and citizens, under the illusion that this means we are monitoring everything. How serious we are about the fight against terrorism can also be measured by the European Union’s ability to give itself a constitution, as we have all said here today: a constitution able to keep its promises of effectiveness and democracy. The positive spirit of this European Council does not, however, rid us of our concerns, which were strengthened today, Mr Ahern, by your ambiguous message about the Italian Presidency’s well-known or, rather, infamous 82 items, which every so often pop up as a basis for negotiations and are just as often forgotten. If that is the case – and please tell me if it is – then the new Constitution will just be a pale and untenable copy of the Treaty of Nice.
The European Council talked a lot about the economy and growth. This flood of words is also found in the conclusions, which list so many fundamentally important issues that one cannot actually see which ones are the real priorities. The only thing we are sure of is that the environment is a non-priority, and for us that is a great setback. It is not surprising, then, that in this stalemate, and for lack of any real, practical plan of action and any true political leadership, it was decided to do something typical of the socialist tradition – even though most governments today are centre-right – which was to set up another working group, chaired by yet another great man, Mr Wim Kok. They never choose a woman, mind you! I think that would actually be a good idea.
Our objective – I have to point this out – is in fact a shared one. We have to take steps to get the European economy out of the vicious circle of low growth and high unemployment. Again, however, we express our scepticism at the approach supported by this European Council and also, alas, by the European Parliament in its resolution, which in this respect we cannot support, an approach that makes competitiveness an absolute dogma.
In comparison with whom should we be competitive? Ask the voters who have just voted in France and Spain; ask them what they think of the systems and conditions of work and welfare in the United States and in developing countries. You will realise that the strategy we need is very different, one that is well within reach for the European Union. Of course, it would be possible if the decision was made to get out of a stability pact that is now dead but still very much alive in political rhetoric, if the decision was made to make use of potential forms of sustainable growth that we are still ignoring, and if the decision was made to invest in sectors of the future, like research, clean energy, ecotourism and public transport. This is what we are asking for; this is the path we are asking you to follow to achieve growth. Something other than bridges and motorways!"@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, er werd gezegd dat dit de Europese Raad was van de hervonden cohesie, na de verschrikkelijke tragedie van Madrid, waardoor zonneklaar werd dat wij allemaal het slachtoffer kunnen worden van blind terrorisme, van godslasterlijke misdadigers die een grote godsdienst manipuleren en gebruiken voor hun bloedige doeleinden. Ook wij hopen van ganser harte dat dit werkelijk zo is, maar als wij de conclusies van de Raad lezen en naar voorzitter Ahern luisteren, en vooral als wij kijken naar het optreden van de lidstaten en naar de voorstellen van de Commissie voor asiel en de bescherming van de persoonlijke gegevens van de burgers van de Unie, bekruipt ons toch een sterk gevoel van bezorgdheid. Wij vragen voorzitter Prodi en de Raad rekening te houden met de resolutie die het Europees Parlement vandaag zal aannemen. Daarin wordt, heren, een heel andere taal gesproken dat u zojuist hebt gedaan.
Europa kan en moet een andere weg volgen in de strijd tegen het terrorisme, een heel andere weg dan de Verenigde Staten met hun leugens, bewapeningswedloop, preventieve oorlogen en Guatanamo, namelijk de weg die zegt dat democratische stabiliteit, mensenrechten en de verwerping van uitzonderingsmaatregelen de voorwaarden zijn voor optreden op het wereldtoneel en voor samenwerking ten behoeve van de interne veiligheid. Wat zien wij nu echter? Wij zien dat de regeringen van de lidstaten behept zijn met een haast pathetische onvermogen om samen te werken. Zij houden gegevens en inlichtingen voor elkaar achter, zoals Javier Solana terecht onderstreept. Wij zien dat de Commissie onhaalbare en verbazingwekkende voorstellen doet voor asiel, voorstellen die een duidelijke schending zijn van de internationale verdragen. De Commissie stelt ons voor persoonlijke gegevens van burgers cadeau te doen aan mysterieuze regeringsorganen van de Verenigde Staten. Wij zien dat de zoveelste sympathieke mijnheer - de heer de Vries - de leiding krijgt over een weer eens geheel intergouvernementele werkgroep met niet nader omschreven taken, maar dat geen enkel duidelijk idee wordt geopperd voor een op gemeenschappelijke regels gegrondvest en democratisch goedgekeurd actieprogramma.
Het is nu wel duidelijk dat wij geen echte samenwerking willen van politie en geheime diensten in de strijd tegen het terrorisme, maar eerder overal een bewakingssysteem willen invoeren voor passagiers en burgers, in de illusoire veronderstelling dat wij dan alles onder controle hebben. De serieusheid van de strijd tegen het terrorisme wordt ook afgemeten aan het vermogen van de Europese Unie om zichzelf een Grondwet te geven, zoals iedereen vandaag heeft gezegd. Wij hebben behoefte aan een Grondwet die de belofte van efficiëntie en democratie gestand doet. De positieve geest van deze Europese Raad maakt geen einde aan onze ongerustheid. Integendeel, u hebt, voorzitter Ahern, deze weer gevoed met uw dubbelzinnige boodschap over de beroemde of liever gezegd beruchte 82 punten van het Italiaans voorzitterschap, die zo nu en dan boven water komen als grondslag voor de onderhandelingen en dan weer wegzinken. Als dat zo is - en ik verzoek u vriendelijk hier iets over te zeggen - zal de nieuwe Grondwet slechts een bleek en onaanvaardbaar aftreksel zijn het Verdrag van Nice.
De Europese Raad heeft lang en breed gesproken over de economie en de groei. Deze woordenvloed vindt men ook terug in de conclusies, waar zoveel fundamentele kwesties worden genoemd dat het onmogelijk is de echte prioriteiten te ontwaren. Een ding is echter zeker: het milieu is geen prioriteit en dat is voor ons zeer negatief. Daarom is het ook niet verbazingwekkend dat in een patstelling en bij gebrek aan een concreet actieplan en politiek leiderschap men de toevlucht neemt tot iets dat kenmerkend is voor de socialistische tradities - ook al zijn de meeste regeringen van centrumrechts - namelijk tot de instelling van een werkgroep op hoog niveau onder voorzitterschap van de gezaghebbende mijnheer Kok. Trouwens, geen haar op uw hoofd die eraan denkt om een vrouw te benoemen! Alhoewel dat mijns inziens een wijs besluit zou zijn.
Wij hebben hoe dan ook een gemeenschappelijk doel: laat dat duidelijk zijn. Wij moeten samenwerken en de Europese economie uit de vicieuze cirkel van geringe groei zonder werkgelegenheid halen. Wij willen echter opnieuw duidelijk maken dat wij sceptisch zijn ten aanzien van de aanpak van de Europese Raad, waar zich helaas ook het Europees Parlement achter schaart. Het gedeelte van de resolutie van het Parlement waarin het concurrentievermogen wordt verheven tot een absoluut dogma kunnen wij dan ook niet steunen.
Met wie moeten wij concurreren? Vraagt u de kiezers in Frankrijk en Spanje eens die net naar de stembus zijn gegaan! Vraagt u hun wat zij denken van de systemen, de arbeidsvoorwaarden en de sociale voorzieningen in de Verenigde Staten en de ontwikkelingslanden. Wij hebben een heel andere strategie nodig, en die strategie ligt wel degelijk binnen het bereik van de Europese Unie. Daarvoor moet het Stabiliteitspact echter terzijde worden geschoven, dat sowieso al dood en begraven is maar nog voortleeft in de retoriek. Daarvoor moet gebruik worden gemaakt van de mogelijkheden die besloten liggen in duurzame ontwikkeling, mogelijkheden die wij blijven negeren, en daarvoor moeten investeringen worden gedaan in de sectoren van de toekomst, in onderzoek, schone energie, ecotoerisme en openbaar vervoer. Dat zijn onze verzoeken. Dat is de weg die wij u vragen te volgen om de groei te herstellen. Dat is wat anders dan bruggen bouwen en autowegen aanleggen!"@nl2
"Senhor Presidente, alguém disse que este Conselho Europeu foi marcado por uma recém-redescoberta coesão na esteira da terrível tragédia de Madrid, que não nos deixa quaisquer dúvidas quanto ao facto de, neste momento, sermos todos potenciais vítimas de um terrorismo indiscriminado, em que criminosos blasfemos manipulam uma grande religião para os seus fins sanguinários. Esperamos que tenha realmente havido coesão mas, ao ler as conclusões e ao ouvir o Senhor Presidente em exercício do Conselho e, sobretudo, ao observar as medidas tomadas pelos Estados-Membros e as propostas apresentadas pela Comissão em termos de asilo e de protecção dos dados pessoais dos seus cidadãos, devo manifestar aqui a nossa profunda preocupação. Instamos o Senhor Presidente Prodi e o Conselho a terem em conta a resolução que o Parlamento Europeu se prepara para aprovar hoje sobre essa matéria. Ela fala uma língua muito diferente da vossa, Meus Senhores.
A Europa pode e deve escolher um caminho para combater o terrorismo diferente do dos Estados Unidos, com as suas mentiras, a sua corrida às armas, as suas guerras preventivas e as suas baías de Guantanamo. Precisamos de um caminho que imponha a estabilidade democrática, o respeito pelos direitos humanos e a rejeição das medidas de emergência como condição prévia para a acção na cena internacional e para a cooperação em questões de segurança interna. Em vez disso, o que vemos nós neste momento? Vemos a patética incapacidade dos governos dos Estados-Membros de cooperar, escondendo dados e informações uns dos outros, como referiu o Sr. Javier Solana; vemos a Comissão apresentar propostas surpreendentes e insustentáveis em matéria de asilo, que violam claramente as convenções internacionais, e propondo-se facultar os dados pessoais dos seus cidadãos a misteriosos órgãos administrativos americanos; e vemos também mais uma pessoa de boa vontade, o Sr. de Vries, à frente de um grupo de trabalho de contornos mal definidos e mais uma vez totalmente intergovernamental, enquanto nem uma única ideia clara surge para um plano de acção baseado em regras comuns e democraticamente aprovadas.
É, pois, perfeitamente evidente que não queremos realmente que a nossa polícia e os nossos serviços secretos cooperem no combate ao terrorismo, mas queremos instalar sistemas de vigilância generalizada para os passageiros e cidadãos, na ilusão de que isso significa que controlamos tudo. A seriedade da luta contra o terrorismo também pode ser avaliada pela capacidade da União Europeia de aprovar uma Constituição, como todos nós hoje aqui dissemos: uma Constituição capaz de cumprir as suas promessas de eficácia e democracia. No entanto, o espírito positivo deste Conselho Europeu não suprime as nossas preocupações, que hoje foram reforçadas, Senhor Presidente Ahern, pela sua mensagem ambígua acerca dos famosos, ou melhor, famigerados, 82 pontos da Presidência italiana, que umas vezes surgem como base das negociações e outras vezes são esquecidos. Se é esse o caso – e eu peço-lhe, por favor, que me diga se assim é – então a nova Constituição não passará de uma pálida e insustentável cópia do Tratado de Nice.
O Conselho Europeu falou muito de economia e de crescimento. Esse rio de palavras pode igualmente ser encontrado nas conclusões, onde se enumeram tantas questões de importância fundamental que, na realidade, não se consegue perceber quais são as verdadeiras prioridades. A única coisa que para nós é certa é que o ambiente é uma não-prioridade e, para nós, isso é extremamente negativo. Por isso, não é de admirar que, numa situação de impasse e na ausência de um verdadeiro plano de acção concreto e de uma autêntica liderança política, se tenha decidido fazer uma coisa típica da tradição socialista – muito embora a maioria dos governos, actualmente, seja de centro-direita – que foi criar outro grupo de trabalho, presidido por outra individualidade de prestígio, o Senhor Wim Kok. Nunca escolhem uma mulher, vejam bem! Acho que isso seria, efectivamente uma boa ideia.
O nosso objectivo – devo chamar a atenção para este ponto – é, na verdade, um objectivo comum. Devemos tomar medidas no sentido de fazer com que a economia europeia saia do círculo vicioso do baixo crescimento e do elevado desemprego. No entanto, manifestamos uma vez mais o nosso cepticismo em relação à perspectiva defendida por este Conselho Europeu e, infelizmente, também pelo Parlamento Europeu na sua resolução que, sobre esta matéria, não podemos apoiar, uma perspectiva que faz da competitividade um dogma absoluto.
Em relação a quem devemos nós ser competitivos? Perguntem aos eleitores que ainda há pouco votaram em França e em Espanha; perguntem-lhes o que pensam eles acerca dos sistemas e das condições de trabalho e da segurança social nos Estados Unidos e nos países em desenvolvimento. Irão compreender que a estratégia de que precisamos é muito diferente, uma estratégia que esteja perfeitamente ao alcance da União Europeia. É claro que isso seria possível se fosse tomada a decisão de sairmos de um pacto de estabilidade que já está morto mas que continua bem vivo na retórica política, se fosse tomada a decisão de explorar potenciais formas de crescimento sustentável que continuamos a ignorar, e se fosse tomada a decisão de investir em sectores do futuro, como a investigação, as energias limpas, o ecoturismo e os transportes públicos. É isso que nós pedimos, é esse o caminho que vos pedimos que sigam para assegurar o crescimento. Não tem nada a ver com pontes e auto-estradas!"@pt11
"Herr talman! Det har sagts att detta var ett europeiskt råd av nyligen upptäckt sammanhållning i kölvattnet efter den fruktansvärda tragedin i Madrid, som har lämnat oss utan tvivel om att vi alla i dag är potentiella offer för godtycklig terrorism, med vars hjälp blasfemiska brottslingar manipulerar en stor religion för sina egna blodiga utgångar. Vi hoppas att det verkligen fanns sammanhållning, men efter att ha läst slutsatserna och lyssnat till rådsordföranden, och i synnerhet efter att ha iakttagit de åtgärder som medlemsstaterna har vidtagit och de förslag som kommissionen har lagt fram angående asyl och skydd av sina medborgares personuppgifter, måste jag uttrycka vår djupa oro. Vi uppmanar Romano Prodi och rådet att uppmärksamma den resolution som parlamentet skall anta när det gäller de här frågorna. Den är skapad på ett språk som skiljer sig oerhört mycket från det som ni talar, mina herrar.
Europa kan och måste välja en annan väg än Förenta staterna för att bekämpa terrorism, de med sina lögner, sin kapprustning, sina föregripande krig och sin Guantánamo Bay. Vi behöver välja en väg där vi kan fastställa demokratisk stabilitet, respekt för mänskliga rättigheter och ett förkastande av nödfallsåtgärder som nödvändiga förutsättningar för agerande på den internationella arenan och för samarbete i frågor om inre säkerhet. Vad är det vi i stället ser i dag? Vi ser den patetiska oförmågan hos medlemsstaternas regeringar att samarbeta, och hur de undanhåller uppgifter och information från varandra, som Javier Solana har påpekat; vi ser hur kommissionen lägger fram häpnadsväckande, oförsvarbara förslag om asyl som klart och tydligt bryter mot internationella konventioner och föreslår att vi skall ge ut medborgares personuppgifter till mystiska amerikanska förvaltningsorgan; vi ser också den femtielfte gode mannen, Gijs de Vries, i tjänsten som chef för en vagt definierad, återigen helt mellanstatlig arbetsgrupp, medan inte en enda tydlig idé dyker upp till en handlingsplan som baseras på gemensamma, demokratiskt godkända regler.
Det är alltså ganska tydligt nu att vi inte riktigt vill att våra poliser och underrättelsetjänster skall samarbeta i kampen mot terrorism, men vi vill däremot fastställa allmänna övervakningssystem för passagerare och medborgare, under falska förhoppningar om att detta innebär att vi övervakar allt. Vårt seriösa engagemang i kampen mot terrorism kan också mätas i Europeiska unionens förmåga att ge sig själv en konstitution, som vi alla har sagt här i dag: en konstitution som lyckas hålla sina löften om effektivitet och demokrati. Den positiva stämningen under detta europeiska råd låter oss dock inte bli kvitt vår oro, som förstärktes i dag, herr Ahern, genom era tvetydiga budskap om det italienska ordförandeskapets välkända eller snarare ökända 82 punkter, som allt som oftast dyker upp som en grund för förhandlingar och lika ofta glöms bort. Om detta är fallet – och var så vänlig och tala om det för mig i så fall – så kommer den nya konstitutionen bara att bli en blek och ohållbar kopia av Nicefördraget.
Europeiska rådet talade en hel del om ekonomi och tillväxt. Denna ström av ord återfinns också i slutsatserna, där så många grundläggande viktiga frågor tas upp att man i själva verket inte kan se vilka som är de riktiga prioriteringarna. Det enda som vi är säkra på är att miljön utgör en ickeprioritering, och för oss är detta ett stort bakslag. Det är ingen överraskning då att man i detta uttalande, och i brist på en verklig, praktisk handlingsplan eller sant ledarskap, beslutade att göra något som utmärker den socialistiska traditionen – även om de flesta regeringar i dag tillhör mitten-högern –, och det var att inrätta en ny arbetsgrupp, med ytterligare av en annan stor man som ordförande, nämligen Wim Kok. De utser för all del aldrig en kvinna! Jag tror faktiskt att det skulle vara en bra idé.
Vårt mål – jag måste påpeka detta – är i själva verket ett delat mål. Vi måste vidta åtgärder för att få ut EU:s ekonomi ur den onda cirkeln av låg tillväxt och hög arbetslöshet. Vi uttrycker dock återigen vår skepsis mot den strategi som stöds av detta europeiska råd och sorgligt nog också av Europaparlamentet i dess resolution, som vi inte kan stödja i detta avseende, en strategi som gör konkurrenskraft till en absolut dogm.
I jämförelse med vem borde vi vara konkurrenskraftiga? Fråga väljarna som just har röstat i Frankrike och Spanien, fråga dem vad de anser om systemen och villkoren för arbete och välfärd i Förenta staterna och utvecklingsländerna. Ni kommer att inse att den strategi som vi behöver är mycket annorlunda, en strategi som finns inom nära räckhåll för Europeiska unionen. Det skulle naturligtvis vara genomförbart om beslutet fattades för att komma ur en stabilitetspakt som nu är död, men fortfarande mycket levande inom politisk retorik, om beslutet fattades för att utnyttja tänkbara former av hållbar tillväxt som vi fortfarande struntar i, och om beslutet fattades för att investera i framtidssektorer som forskning, ren energi, ekoturism och kollektivtrafik. Detta är vad vi efterfrågar; detta är den väg som vi ber er att följa för att nå tillväxt. Någonting annat än broar och motorvägar!"@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"leadership"9,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples