Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2004-03-31-Speech-3-009"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20040331.1.3-009"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Mr President, President Prodi, I am very pleased to be here with you today to report on the outcome of last week’s spring European Council. When I last had the honour to address this House in January on the priorities of the Irish presidency, I said that the overriding objective of our presidency was to secure outcomes that would have a positive impact on the lives of Europe's peoples. I believe that last week's European Council has contributed to securing positive outcomes in a very real way. The European Union has shown, yet again, that it has the ability to address new challenges. It has shown that when we move together, we can make a real difference to people's daily lives.
I am particularly pleased that there was major progress in the Intergovernmental Conference. On the basis of my report, the European Council requested the presidency to continue its consultations. It also requested the presidency to arrange for the resumption of formal negotiations in the IGC as soon as appropriate. It decided that agreement on the new Constitution should be reached no later than the June European Council.
When I spoke here in January, I made clear my commitment to seizing any opportunity to take forward the IGC, and, if possible, to conclude it during our presidency. But at that time, and indeed up until the European Council itself, it was not clear how far we would be able to go. We were not certain that it would be possible to relaunch the IGC, even though we very strongly wished to do so. Indeed, many people, during the initial stages of our presidency, told me that they thought there was little chance.
We could not have reached agreement on a timeframe for the conclusion of the IGC without the political commitment of my colleagues in the European Council. Last week, we all rededicated ourselves to the Constitution, and acknowledged its value and importance. The sooner it is in place, the better. We also recognised that, even though the final negotiations will be difficult, there was no reason to believe that they would become any easier in time. Indeed, there was a general sense around the table that delay might even create further complications. There was also a sense of the need for flexibility and compromise on all sides. The development of this positive and constructive spirit made it possible to decide to go for it now.
This is a huge step forward, and great credit is due to this Parliament. You have consistently urged the Member States collectively to drive forward the negotiations. Your very positive endorsement of the presidency's strategy has been deeply appreciated, and I look forward to continuing to work with you and your representatives over the period ahead.
In our consultations with all delegations, we have been able to confirm that the great bulk of the Convention's text is not in dispute. We have also ascertained that many of the additional proposals made by the Italian presidency would have been acceptable to partners in the context of an overall agreement.
There are still several outstanding issues, which vary considerably in complexity and sensitivity. We have, however, also been able to identify possible ways forward and believe that all of them can be resolved. This will not be easy. It will require give and take from all sides. But I believe that the key ingredient – the political will to reach agreement – is now there.
Parliament’s representatives, like those of all other delegations, have made clear to us which issues are of particular importance to you. It is not possible for me to say that any delegation will secure every point it has raised. However, I can assure you – as I can assure everybody else – that the presidency will be open and even-handed in its dealings with everyone. I can guarantee that you will not be bypassed or blindsided in the negotiations. I want all participants to be able to recommend the final outcome to the people of Europe as fair, balanced and positive.
As I said in my report, the most difficult issues remain the size and composition of the Commission, and the definition and scope of qualified majority voting. At last week's meeting, we did not enter into detailed discussions on these issues, nor did I try to draw conclusions. But I offered my broad sense of which avenues for compromise might be most productively explored.
I recognise that the Commission must be both effective and legitimate. I feel that these two perspectives should be reconciled through maintaining for an extended period a Commission comprising one national of each Member State, moving thereafter to a reduced size on the basis of equal rotation.
It is clear that only a voting system based on double majority can command a consensus. It is also vital that we keep the requirement for increased efficiency firmly in view, while paying due regard to balance among the Member States and to their specific concerns. It should be possible to reach an outcome that meets the concerns of all. I believe this could be done through some adjustments of the population and Member State thresholds and through arrangements for confirmation of the transition to double majority. But clearly, further consideration of the details is required.
The significant progress made at last week's European Council was due to many factors. One important factor, I am convinced, is the excellent working relationship that has been built up between the Council, the European Commission and the European Parliament. The theme of the Irish presidency is 'Europeans – working together'. The European Council has clearly shown how much can be achieved when we succeed in doing this.
As regards the scope of qualified majority voting, there is a general desire – shared, I know, by Parliament – for its extension, with a view to promoting efficient decision-making in a larger Union. At the same time, there is also a need to take account of the particular concerns of Member States in relation to a number of specific issues. I believe that a satisfactory overall outcome, which will involve a growth in the number of areas subject to QMV and codecision, in comparison with the present Treaties, will be found.
These issues are unlikely to be finally resolved until close to the end of the negotiations. However, in the period ahead, it will be essential to reach agreement on as many subjects as possible, to boil down to the minimum the number of outstanding questions. In this process, the presidency intends to make use of the full range of channels, including bilateral meetings and official-level discussions. But the IGC is, of course, conducted at political level, and I will be asking Foreign Ministers to take forward work on a range of issues during the final negotiations at the level of Heads of State or Government.
Like you, I would very much wish to conclude the IGC at the earliest date. However, account will have to be taken of a number of factors, including the formation of new governments in some countries and the number of issues still to be resolved. I assure you that if we discover that there is a real opportunity to finish before June, we will do so. We should not underestimate how far forward we have come. Only a few short weeks ago, few would have been optimistic about our chances of finishing by June at all. So far, as presidency, we have sought to keep expectations modest but ambitions high. No ambition is higher than the achievement of our common objective of a Constitution that will deliver for our citizens and help make the Union more effective at home and in the wider world. With your help, I look forward to reaching that goal.
When I spoke to this House in January, I set out the high priority that the Irish presidency was giving to the Lisbon Agenda and of our firm determination that the spring European Council should serve to revitalise and reinvigorate the Lisbon process. I was greatly encouraged by the response of the European Parliament to our ideas at that time.
I am pleased to report that the European Council had a fruitful discussion last week. We focused on the key issues where action is crucial if we are to re-inject momentum into the Lisbon Agenda. My colleagues agreed with my proposal that discussions should be on two overarching themes – sustainable growth and employment – as the key challenges needed to be tackled urgently.
The European Council agreed that we need a balanced approach if we are to ensure that future growth will be sustainable. We need to maintain sound macro-economic policies while promoting greater competitiveness and innovation. At the same time, social cohesion must remain central to our approach. Equally, future growth, to be sustainable, has to be environmentally sound.
The European Parliament’s constructive engagement with the Council has been pivotal in enabling us to make real progress on all aspects of the Union’s work, not least in legislative work directly related to the Lisbon Agenda. Legislation agreed in recent weeks ranges from financial services to rail market opening, to intellectual property rights and to environmental liability. I look forward to more results in the weeks immediately ahead. It is highly important for the continuing credibility of the Lisbon Agenda that we meet our objectives. I am delighted in this context to welcome your approval yesterday of two important legislative proposals – the Financial Instruments Markets Directive and the Transparency Directive.
A key challenge identified at the European Council was in the services sector, which remains highly fragmented. Success in creating a true single market in this area will yield considerable benefits for the European consumer. The services sector has accounted for 70% of job creation and growth over the past ten years. I am pleased to report that the European Council, seeing the potential for expansion in this area, agreed that the draft directive on services, currently under consideration in the Council, should be agreed as a matter of high priority.
The development of better regulation will lead to enhanced competitiveness and productivity. The European Council welcomed the four-presidency initiative led by Ireland, the Netherlands, Luxembourg and the UK, which will drive this issue forward as a priority over the next two years. We will return to the issue of better regulation at the November 2004 European Council.
If we are truly to encourage competitiveness, innovation and entrepreneurship throughout Europe, we must have a strong science and research capacity. Progress in the research area is a central element of the Lisbon Agenda. We must work to ensure that researchers remain in Europe, and are attracted to working in Europe. The European Council agreed, as a first step in this process, that the European Framework Programme for Research and Development should be made more user-friendly, to facilitate greater R[amp]D investment by small and medium-sized enterprises and start-up companies. The European Council also stressed the need for investment in basic research. Such research is an essential building block for innovation and competitiveness.
At the meeting, as honourable Members will be aware, the European Council adopted a Declaration on Combating Terrorism. We agreed to resume our negotiations in the Intergovernmental Conference and to reach agreement no later than at our meeting in June. We identified what needs to be done in practical terms to promote sustainable growth and more jobs. We discussed a range of foreign policy issues, including the Middle East, Afghanistan, Iraq, the Balkans and Russia.
Growth must be not only economically sustainable but also environmentally sustainable. One of the most interesting new areas in this regard is that of environmental technologies. The European Council recognises the importance of enabling companies to exploit new technologies, and has called for the rapid implementation of the Environmental Technologies Action Plan. We have also invited the Commission and the European Investment Bank to see how financial instruments could be mobilised to promote such technologies. The Commission is to prepare a report for next year’s European Council on progress in this area.
Of course, growth and competitiveness are not ends in themselves: they are the means to secure and develop the European social model, with its emphasis on sustainability and inclusion. Protecting the most vulnerable members of our society is an essential part of the Lisbon Agenda.
The European Council placed employment at the very core of its agenda. Creating more and better jobs is the most urgent issue to be addressed over the coming year. The European Council agreed that Member States should give urgent attention to four particular structural challenges, identified by the Employment Taskforce and reinforced in the Joint Employment Report. These are to promote greater adaptability by companies and workers, attract more people into the labour market, improve the quality of employment, and encourage greater investment in human capital. There is a real benefit from taking action now to maximise employment opportunities. High employment will boost growth and also provides the best route out of poverty and social exclusion.
Next year’s spring European Council will review progress made in this area over the course of the year. Particular attention will be given to the extent to which national actions have boosted progress towards the Lisbon employment goals. The Council and the Commission have been invited to jointly prepare a concise synthesis report, drawing on the joint employment report, specifically for that discussion.
As I indicated earlier, Parliament’s role has been pivotal in enabling us to advance the Lisbon Agenda. One of the areas on which we hope to make progress over the coming weeks is that of a mobility package aimed at enabling workers to move more easily between Member States. We have worked together cooperatively on Regulation (EEC) No 1408/71 which, once agreed, should bring significant benefits in terms of better coordination of social security systems and easier access to entitlements. I hope that we can finalise this dossier jointly before the end of the term.
Equally, I look forward to fruitful cooperation on the related dossiers of Europass and the Mutual Recognition of Professional Qualifications Directive, which are aimed at making it easier to have educational qualifications recognised in other Member States.
Governments alone cannot bring about the range of changes required to reach the Lisbon goal. All stakeholders have a vital role to play in progressing and facilitating change. To this end, the European Council agreed to the presidency's proposal to establish Reform Partnerships in each Member State, according to national arrangements and traditions, involving the social partners, civil society and the public authorities. These partnerships will provide a useful mechanism for building commitment for change and reform.
We all recognise that much more needs to be done if Lisbon is to be implemented within its original timescale. Next year's mid-term review will provide a critical opportunity for us to take stock of what needs to be changed if we are to speed up the implementation process. We need to build our preparations for the mid-term review on a good foundation. To this end, Heads of State or Government invited the Commission to establish a high-level group, chaired by Mr Wim Kok, to carry out an independent review to contribute to this exercise. Wim Kok’s appointment will provide continuity with the earlier work of the Employment Taskforce. His unparalleled experience will provide a vital and invaluable impetus for the mid-term review. We have asked the High Level Group to report by 1 November of this year, to enable the Commission to bring forward its own recommendations to next year’s spring European Council.
The European Council reviewed a number of issues on the international agenda and adopted conclusions on the Middle East Peace Process, Iraq, the Strategic Partnership with the Mediterranean and the Middle East, Russia, Afghanistan and the Ivory Coast. We also considered Cyprus.
The European Council reviewed the situation in Kosovo following the recent outbreak of ethnically motivated violence. The situation appears to have stabilised, but remains tense. It is essential that the primacy of the political process be reasserted and that local politicians take responsibility for that situation. The European Union remains fully committed to a stable future for a secure, democratic, prosperous and multi-ethnic Kosovo. The Union will continue to support fully the efforts of the Special Representative of the UN Secretary General, Mr Harri Holkeri, and the Standards before Status process.
Sadly, as we are all too well aware, last week's European Council took place in the shadow of the terrible attack in Madrid on 11 March. I want to express, yet again, my sympathies to the families of the victims. I know that all here will agree with me when I say that this attack was a grave challenge to all that the European Union stands for. In considering how to respond to this threat, the European Council wished to ensure that everything that can be done is being done to protect our citizens from the scourge of terrorism. At the same time, fundamental human rights in our democracies must be protected.
The Council also discussed the situation in the Middle East, which continues to be of grave concern. The presidency is maintaining close contact with the leaders of the principal Arab States to ensure that momentum in the peace process is not lost. Foreign Minister Cowen has visited Cairo and Damascus in the last two days and has emphasised the need for a concerted effort to advance our common goals of peace and security in the region through a just resolution of the conflict.
On Afghanistan, the European Council looks forward to the international conference on Afghanistan that is taking place today in Berlin. The European Union remains firmly committed to the reconstruction of Afghanistan. Foreign Minister Brian Cowen is representing the EU at this important conference together with Mr Javier Solana and Commissioner Patten.
The negotiations on a Cyprus settlement are in the final phase as we meet here today. The accession of a united Cyprus on 1 May remains the strong preference of the European Union. In our conclusions, the European Council reiterated the Union’s support for the UN-led negotiations and reaffirmed our readiness to accommodate the terms of a settlement in line with the principles on which the European Union is founded.
This European Council took place at a critically important time in the history of the European Union. As we set out in our presidency programme, the first half of 2004 represents a time of great change and challenge, but also of great hope and opportunity for the Union. The first of May will mark the end of the post-war division of the continent and enable us to move forward together towards a better, more inclusive Europe. Terrible events like those of 11 March only serve to reinforce our determination to work together to forge agreements that will, in every sense, make Europe work.
I look forward to continuing to work in full cooperation with the European Parliament and the European Commission. I particularly thank you today for all your cooperation over the last months. As we stand on the threshold of enlargement, we can continue to show that the new Europe, working together, has both the will and the determination to deliver the positive outcomes and decisions that our people deserve.
I believe that the Declaration on Combating Terrorism adopted by the European Council strikes the appropriate balance. It highlights our existing cooperation, it seeks to improve and emphasise the need to implement what we have agreed. I am glad to say also that the Declaration endorsed a proposal made by European parliamentarians to declare 11 March a European Day commemorating the victims of terrorism.
The Declaration contains a number of specific areas for action. These include measures to improve intelligence sharing, to strengthen border controls and the security of travel documents, enhanced protection for our transport systems and measures to counter the financing of terrorism. It also contains a commitment to effective cooperation with third countries and other international organisations, in particular the United Nations.
A Counter-Terrorism Coordinator, Mr de Vries, has been appointed, reflecting the need for coordinated action across the European Union. The European Council will look again at the Action Plan on Terrorism in June and we will all agree the key tasks and the deadlines by which these tasks are to be achieved.
The European Council also agreed a Declaration on Solidarity against Terrorism. This commits the Member States to act jointly in a spirit of solidarity if one of them is the victim of a terrorist attack. The Declaration represents an important political signal of our solidarity in the fight against terrorism.
I appreciate very much that President Cox participated in the first session of our meeting on terrorism. The solidarity shown by the institutions of the Union conveyed an important message. The threat of terrorism is a threat to our security, our democracies and our way of life in the European Union. We will do everything in our power to protect our people from this threat."@en3
|
| lpv:translated text |
"Hr. formand, hr. formand Prodi, jeg er glad for at kunne være til stede i dag for at aflægge beretning om udfaldet af sidste uges Europæiske Råd. Da jeg sidst havde æren af at tale til Parlamentet i januar, hvor jeg redegjorde for det irske formandskabs prioriteter, sagde jeg, at det altoverskyggende mål for vores formandskab var at sikre resultater, der ville have en positiv indvirkning på folks dagligdag i Europa. Jeg mener, at sidste uges Europæiske Råd har bidraget til at skabe positive resultater på en meget konkret måde. I EU har vi endnu en gang vist, at vi er i stand til at takle nye udfordringer. Vi har vist, at når vi gør en samlet indsats, kan vi virkelig gøre en forskel i folks hverdag.
Det glæder mig især, at vi opnåede store fremskridt på regeringskonferencen. På grundlag af min beretning anmodede Det Europæiske Råd formandskabet om at fortsætte høringerne. Det opfordrede ligeledes formandskabet til at søge at genoptage de formelle forhandlinger på regeringskonferencen, så snart det kunne lade sig gøre. Det vedtog, at der skulle opnås enighed om den nye forfatning senest ved Det Europæiske Råd i juni.
Da jeg talte til Dem i januar, understregede jeg min forpligtelse til at benytte enhver lejlighed til at gøre fremskridt med hensyn til regeringskonferencen og om muligt afslutte den under vores formandskab. Men dengang, ja, helt frem til selve Det Europæiske Råd, stod det ikke klart, hvor langt vi ville kunne nå. Vi var ikke sikre på, at det ville være muligt at relancere regeringskonferencen, selv om vi virkelig ønskede at gøre det. I de indledende stadier af vores formandskab fik jeg fra mange sider at vide, at der næppe var de store chancer.
Vi kunne ikke være nået til enighed om en tidsramme for afslutningen af regeringskonferencen uden det politiske engagement fra mine kolleger i Det Europæiske Råd. I sidste uge understregede vi vores vilje til at arbejde for forfatningen og anerkendte dens værdi og betydning. Jo før den er på plads, desto bedre. Vi anerkendte også, at selv om de endelige forhandlinger bliver svære, er der ingen grund til at tro, at de bliver lettere med tiden. Ved mødebordet var der faktisk en generel opfattelse af, at forsinkelser ville kunne skabe yderligere komplikationer. Der var også forståelse for, at alle måtte være fleksible og søge kompromiser. I denne positive og konstruktive ånd besluttede vi at gøre en indsats nu.
Det er et stort skridt fremad, og en stor del af æren skal tilskrives Parlamentet. De har konstant opfordret medlemsstaterne til sammen at sætte skub i forhandlingerne. Deres meget positive støtte til formandskabets strategi er i høj grad blevet værdsat, og jeg ser frem til at fortsætte samarbejdet med Dem og Deres repræsentanter i de kommende måneder.
I forbindelse med høringerne af alle delegationerne har vi fået bekræftet, at det kun er en lille del af konventets tekst, der skaber splid. Vi har også fået slået fast, at mange af de yderligere forslag, som det italienske formandskab stillede, ville have været acceptable for partnerne i forbindelse med en overordnet aftale.
Der er stadig en række udestående spørgsmål af varierende kompleksitet og følsomhed. Vi har imidlertid også fundet mulige udveje, og vi tror, det kan lykkes at løse alle problemerne. Det bliver ikke let. Der bliver tale om noget for noget. Men jeg tror, at det vigtigste - nemlig viljen til at nå til enighed - nu er til stede.
Parlamentets repræsentanter har - ligesom repræsentanterne for alle andre delegationer - gjort det klart for os, hvilke spørgsmål De lægger særlig vægt på. Det er ikke muligt for mig at sige, at denne eller hin delegation vil få alle sine ønsker opfyldt, men jeg kan forsikre Dem - og alle andre - om, at formandskabet vil være åbent og upartisk over for alle. Jeg kan garantere Dem, at De ikke bliver forbigået eller tilsidesat i forhandlingerne. Jeg ønsker, at alle deltagere skal kunne anbefale slutresultatet over for europæerne, fordi det er retfærdigt, afbalanceret og positivt.
Som jeg sagde i min beretning, er de vanskeligste spørgsmål fortsat Kommissionens størrelse og sammensætning samt definitionen og anvendelsen af afstemninger med kvalificeret flertal. Ved sidste uges møde gik vi ikke ind i en nærmere drøftelse af disse spørgsmål, og jeg forsøgte heller ikke at drage nogen konklusioner. Jeg kom dog med en generel udtalelse om, hvor vi med held kunne forsøge at opnå kompromiser.
Jeg anerkender, at Kommissionen skal være både effektiv og legitim. Jeg mener, at begge perspektiver tilgodeses ved i et stykke tid endnu at bibeholde en Kommission bestående af en statsborger fra hver medlemsstat og så senere at reducere antallet af kommissærer og indføre en ordning med ligelig rotation.
Det er klart, at kun et afstemningssystem baseret på et dobbelt flertal kan medføre konsensus. Det er også afgørende, at vi fortsat holder os kravet om øget effektivitet for øje, samtidig med at vi tager hensyn til balancen mellem medlemsstaterne og deres specifikke forhold. Det bør være muligt at nå frem til et resultat, som imødekommer alles krav. Jeg mener, at det kan opnås ved at justere lidt på grænseværdierne for befolkningstal og medlemsstater og via ordninger, der bekræfter overgangen til dobbelt flertal. Men der er naturligvis behov for at se nærmere på detaljerne.
De væsentlige fremskridt, vi opnåede ved Det Europæiske Råd i sidste uge, skyldtes en række forhold. En væsentlig faktor var efter min mening det fremragende samarbejde, der er kommet i stand mellem Rådet, Europa-Kommissionen og Europa-Parlamentet. Temaet for det irske formandskab er
. Det Europæiske Råd har klart vist, hvor langt vi kan nå, hvis vi samarbejder.
Hvad angår kvalificeret flertal ved afstemninger, er der et generelt ønske - som jeg ved Parlamentet også deler - om i højere grad at anvende dette princip til at fremme effektiv beslutningstagning, når EU udvides. Samtidig er der også behov for at tage hensyn til medlemsstaters særlige forhold på en række konkrete områder. Jeg mener, at der kan opnås et tilfredsstillende overordnet resultat, som vil betyde en udvidelse af antallet af områder, hvor afgørelser træffes ved kvalificeret flertal eller fælles beslutning.
Det er usandsynligt, at der findes en endelig løsning på disse problemer før slutfasen i forhandlingerne. I den kommende periode er det imidlertid vigtigt at nå til enighed om så mange emner som muligt og at begrænse antallet af udeståender til et minimum. I den forbindelse har formandskabet tænkt sig at benytte alle kanaler, herunder bilaterale møder og drøftelser på tjenestemandsniveau. Men regeringskonferencen afholdes selvfølgelig på politisk plan, og jeg vil bede udenrigsministrene om at tage fat på en række emner ved de endelige forhandlinger mellem stats- og regeringscheferne.
Ligesom Dem ønsker jeg, at regeringskonferencen kan afsluttes hurtigst muligt. Der er dog en del faktorer, der skal tages i betragtning, herunder dannelsen af nye regeringer i nogle medlemsstater og antallet af udestående spørgsmål. Jeg forsikrer Dem, at vi vil afslutte konferencen tidligere end i juni, hvis vi ser en reel mulighed for det. Vi bør ikke undervurdere vores fremskridt. For blot nogle få korte uger siden var der få, der ville have set lyst på mulighederne for overhovedet at blive færdige i juni. Som formandskab har vi hidtil forsøgt at have små forventninger, men høje ambitioner. Ingen ambition er højere end opnåelsen af vores fælles mål om en forfatning, der er til gavn for vores borgere og bidrager til at gøre EU mere effektiv internt og ude i verden. Jeg ser frem til at nå det mål med Deres hjælp.
Da jeg talte til Parlamentet i januar, talte jeg om, at det irske formandskab ville lægge stor vægt på Lissabon-dagsordenen, og om, at vi var fast besluttet på, at Lissabon-processen skulle genoplives og styrkes ved Det Europæiske Råd i foråret. Reaktionen fra Europa-Parlamentet dengang var meget opmuntrende.
Det glæder mig at kunne fortælle, at vi havde en frugtbar drøftelse på Det Europæiske Råd i sidste uge. Vi fokuserede på de centrale spørgsmål, hvor der kræves handling, hvis vi igen skal have gang i Lissabon-dagsordenen. Mine kolleger var enige i mit forslag om, at der var to overordnede temaer for debatten - bæredygtig vækst og beskæftigelse - og at der var et presserende behov for at takle disse to udfordringer.
Det Europæiske Råd var enigt om, at der er brug for en afbalanceret tilgang, hvis vi skal sikre bæredygtig vækst i fremtiden. Vi skal fastholde sunde makroøkonomiske politikker, samtidig med at vi fremmer større konkurrenceevne og nyskabelse. Desuden skal vi fortsat have fokus på social samhørighed. Hvis den fremtidige vækst skal være bæredygtig, skal den også være miljørigtig.
Parlamentets konstruktive samarbejde med Rådet har ført til store fremskridt inden for alle områder af EU's arbejde, ikke mindst det lovgivningsmæssige arbejde, som direkte vedrører Lissabon-dagsordenen. Den lovgivning, der er vedtaget i de seneste uger, strækker sig fra finansielle tjenesteydelser over åbning af jernbanemarkedet og intellektuel ejendomsret til miljøansvar. Jeg ser frem til, at der opnås flere resultater i de kommende uger. Det er vigtigt, at vi når vores mål, hvis Lissabon-dagsordenen fortsat skal være troværdig. I den forbindelse glæder det mig, at De i går godkendte to vigtige forslag til lovgivning - direktivet om markeder for finansielle instrumenter og transparensdirektivet.
Det Europæiske Råd så en stor udfordring i servicesektoren, som stadig er meget fragmenteret. Hvis det lykkes at skabe et ægte indre marked på dette område, vil det medføre store fordele for forbrugerne i Europa. 70 % af jobskabelsen og væksten i de sidste 10 år har fundet sted i servicesektoren. Jeg er glad for at kunne sige, at Det Europæiske Råd i erkendelse af udvidelsespotentialet på dette område har aftalt, at det nye udkast til et direktiv om serviceydelser, der aktuelt overvejes i Rådet, bør gives en høj prioritet.
Forbedring af lovgivningen vil føre til øget konkurrenceevne og produktivitet. Det Europæiske Råd bifaldt et initiativ fra det nuværende formandskab og de tre kommende, det vil sige Irland, Nederlandene, Luxembourg og Det Forenede Kongerige, som skal give dette spørgsmål en høj prioritet i de næste to år. Vi vender tilbage til spørgsmålet om bedre lovgivning ved Det Europæiske Råd i november 2004.
Hvis vi virkelig vil fremme konkurrenceevne, nyskabelse og iværksætterånd i Europa, skal vi have en stærk videnskabelig og forskningsmæssig base. Fremskridt inden for forskning er et centralt led i Lissabon-dagsordenen. Vi skal arbejde for, at forskerne bliver i Europa og tiltrækkes af arbejdsmulighederne her. Det Europæiske Råd vedtog som første skridt i denne proces at gøre det europæiske rammeprogram for forskning og udvikling mere brugervenligt, så det bliver lettere for små og mellemstore virksomheder og nystartede virksomheder at investere mere i forskning og udvikling. Det Europæiske Råd understregede også behovet for investering i grundforskning. Denne forskning danner grundlag for innovation og konkurrenceevne.
Som de ærede mellemmer er klar over, vedtog vi på Det Europæiske Råd en erklæring om bekæmpelse af terrorisme. Vi aftalte at genoptage forhandlingerne på regeringskonferencen og at nå til enighed senest ved mødet i juni. Vi identificerede, hvad der rent praktisk skal gøres for at fremme bæredygtig vækst og skabe flere job. Vi drøftede også en række udenrigspolitiske emner, herunder Mellemøsten, Afghanistan, Irak, Balkan og Rusland.
Væksten skal ikke blot være økonomisk bæredygtig, men også miljømæssigt bæredygtig. Et af de mest interessante nye områder i den forbindelse er miljøteknologi. Det Europæiske Råd anerkender vigtigheden af, at virksomhederne kan udnytte nye teknologier, og har opfordret til hurtig gennemførelse af handlingsplanen for miljøteknologi. Vi har også opfordret Kommissionen og Den Europæiske Investeringsbank til at se nærmere på, hvordan finansielle instrumenter kan anvendes til at fremme disse teknologier. Kommissionen vil udarbejde en rapport om fremskridtene på dette område inden Det Europæiske Råd næste år.
Vækst og konkurrenceevne er naturligvis ikke mål i sig selv: De er midler til at sikre og udvikle den europæiske samfundsmodel med vægtning af bæredygtighed og integration. Beskyttelse af de mest udsatte samfundsgrupper er et vigtigt led i Lissabon-dagsordenen.
Det Europæiske Råd satte beskæftigelsen øverst på dagsordenen. Skabelsen af flere og bedre job er det mest presserende spørgsmål i det kommende år. På Det Europæiske Råd var der enighed om, at medlemsstaterne især skal give høj prioritet til fire bestemte strukturelle ændringer, som taskforcen vedrørende beskæftigelse har identificeret, og som bekræftes i den fælles beskæftigelsesrapport. De skal øge virksomhedernes og medarbejdernes tilpasningsevne, tiltrække flere til arbejdsmarkedet, øge kvaliteten af beskæftigelsen og fremme investeringer i menneskelige ressourcer. Det kan virkelig betale sig at gøre en indsats her og nu for at optimere beskæftigelsesmulighederne. En høj beskæftigelse fremmer væksten og er også den bedste vej væk fra fattigdom og social udelukkelse.
Ved Det Europæiske Råd til næste forår vil vi vurdere de fremskridt, der i årets løb er sket på dette område. Der vil især blive lagt vægt på, hvorvidt de nationale foranstaltninger har medført fremskridt i retning af Lissabon-beskæftigelsesmålene. Til det formål er Rådet og Kommissionen blevet opfordret til i fællesskab at udarbejde en koncis sammenfattende rapport baseret på den fælles beskæftigelsesrapport.
Som jeg tidligere har sagt, har Parlamentet spillet en afgørende rolle i forbindelse med Lissabon-dagsordenen. Et af de områder, hvor vi gerne ser fremskridt i de kommende uger, er en mobilitetspakke, der skal gøre det lettere for arbejdere at flytte fra en medlemsstat til en anden. Vi har samarbejdet om forordning (EØF) 1408/71, som, når den er vedtaget, gerne skulle medføre væsentlige fordele i form af bedre koordinering af de sociale sikringssystemer og lettere adgang til ydelser. Jeg håber, vi i fællesskab kan afslutte dette projekt, inden valgperioden slutter.
Jeg imødeser ligeledes et frugtbart samarbejde om et par beslægtede emner, nemlig europasset og direktivet om gensidig anerkendelse af erhvervsmæssige kvalifikationer, der tager sigte på, at det skal være lettere at få sin uddannelse anerkendt i andre medlemsstater.
Regeringerne alene kan ikke sikre de ændringer, der skal til, hvis Lissabon-målet skal nås. Alle interessenter spiller en vigtig rolle i at fremme og lette forandringer. Derfor vedtog Det Europæiske Råd formandskabets forslag om at etablere reformpartnerskaber i de enkelte medlemsstater i overensstemmelse med nationale traditioner og ordninger og med inddragelse af arbejdsmarkedets parter, civilsamfundet og offentlige myndigheder. Disse partnerskaber vil være en nyttig mekanisme, hvorigennem parterne forpligter sig til at arbejde for ændringer og reformer.
Vi ved alle, at der stadig er lang vej, hvis Lissabon skal gennemføres inden for den oprindelige tidsramme. Næste års midtvejsvurdering giver os en god mulighed for at overveje, hvad der skal ændres, hvis processen skal fremskyndes. Vi skal bygge vores forberedelser til midtvejsvurderingen på et godt grundlag. Derfor har stats- og regeringscheferne bedt Kommissionen om at nedsætte en arbejdsgruppe på højt niveau - under ledelse af hr. Wim Kok - der skal foretage en uafhængig gennemgang i den forbindelse. Udnævnelsen af Wim Kok sikrer kontinuitet i forhold til det arbejde, som taskforcen vedrørende beskæftigelse tidligere har udført. Hans enestående erfaring yder et væsentligt og værdifuldt bidrag til midtvejsvurderingen. Arbejdsgruppen er blevet bedt om at aflægge rapport senest den 1. november i år, så Kommissionen kan komme med sine egne anbefalinger ved Det Europæiske Råd til næste forår.
Det Europæiske Råd gennemgik en række spørgsmål på den internationale dagsorden og vedtog konklusioner vedrørende fredsprocessen i Mellemøsten, Irak, det strategiske partnerskab med Middelhavslandene og Mellemøsten, Rusland, Afghanistan og Côte d'Ivoire. Vi overvejede også Cypern.
Det Europæiske Råd gennemgik situationen i Kosovo efter de nylige udbrud af etnisk motiveret vold. Situationen synes at have stabiliseret sig, men er stadig spændt. Det er vigtigt at pointere, at den politiske proces har førsteprioritet, og at de lokale politikere tager ansvar for situationen. EU arbejder fortsat for at skabe en stabil fremtid i et sikkert, demokratisk, fremgangsrigt og multietnisk Kosovo. Vi vil fortsat fuldt ud støtte det arbejde, FN's særlige repræsentant for Kosovo Harri Holkeri udfører, samt standarder før statusprocessen.
Som vi kun ved alt for godt, fandt sidste uges Europæiske Råd sted i skyggen af det forfærdelige angreb i Madrid den 11. marts. Jeg vil godt endnu en gang udtrykke min medfølelse med de berørte familier. Jeg ved, at De alle er enige med mig i, at dette angreb udgør en alvorlig trussel mod alt det, som EU står for. Det Europæiske Råd ønsker at sikre, at der gøres alt, hvad der kan gøres, for at beskytte vores borgere mod terrorens svøbe. Samtidig skal de grundlæggende menneskerettigheder i vores demokratier beskyttes.
Rådet drøftede også situationen i Mellemøsten, der stadig giver anledning til stor bekymring. Formandskab holder tæt kontakt med lederne af de vigtigste arabiske lande for at sikre, at fredsprocessen ikke svækkes. Udenrigsminister Cowen har været i Kairo og Damaskus det sidste par dage og har understreget behovet for en samlet indsats for at fremme vores fælles mål om fred og sikkerhed i regionen gennem en retfærdig løsning på konflikten.
Når det gælder Afghanistan, har Det Europæiske Råd forhåbninger til den internationale konference, der i dag finder sted i Berlin. EU fastholder sit engagement i genopbygningen af Afghanistan. Udenrigsminister Brian Cowen repræsenterer sammen med hr. Javier Solana og kommissær Patten EU ved denne vigtige konference.
Forhandlingerne om en Cypern-aftale er netop nu i den afsluttende fase. EU foretrækker stadig klart, at et forenet Cypern tiltræder Unionen den 1. maj. I vores konklusioner bekræftede Det Europæiske Råd EU's støtte til de FN-ledede forhandlinger og vores parathed til at efterleve vilkårene i en aftale på linje med de principper, som EU er baseret på.
Dette Europæiske Råd fandt sted på et meget afgørende tidspunkt i EU's historie. Som vi anførte i programmet for vores formandskab, er første halvår 2004 en tid med store forandringer og udfordringer, men også med store håb og muligheder for EU. Den 1. maj markerer afslutningen på efterkrigstidens deling af kontinentet og giver os mulighed for at rykke fremad mod et bedre, mere integreret Europa. Forfærdelige begivenheder som dem, der fandt sted den 11. marts, gør os blot endnu fastere besluttet på at arbejde sammen om at smede aftaler, der på alle måder vil arbejde for Europa.
Jeg ser frem til fortsat at arbejde tæt sammen med Europa-Parlamentet og Europa-Kommissionen. Jeg takker Dem alle for samarbejdet gennem de seneste måneder. Her på tærskelen til udvidelsen kan vi fortsat vise, at det nye, samarbejdende Europa har både viljen og viljestyrken til at levere de positive resultater og beslutninger, som vores folk fortjener.
Jeg mener, at Det Europæiske Råds erklæring om bekæmpelse af terrorisme er tilpas afbalanceret. Her understreges vores eksisterende samarbejde, man søger at forbedre og understrege behovet for at gennemføre det, vi har aftalt. Jeg er også glad for at kunne sige, at i erklæringen støttes et forslag fra medlemmer af Europa-Parlamentet om at udnævne den 11. marts til en europæisk mindedag for terrorofre.
Erklæringen omfatter en række specifikke indsatsområder, herunder tiltag til bedre udveksling af efterretninger, styrkelse af grænsekontrollen og sikkerheden ved rejsedokumenter, øget beskyttelse af vores transportsystemer samt foranstaltninger mod finansiering af terrorisme. Den indeholder også en forpligtelse til effektivt samarbejde med tredjeverdenslande og med andre internationale organisationer, først og fremmest FN.
Der er udpeget en særlig antiterrorkoordinator, hr. de Vries. Dette afspejler behovet for en samlet indsats på tværs af EU. Det Europæiske Råd ser igen på handlingsplanen mod terrorisme i juni, hvor vi også vil aftale centrale opgaver og sætte tidsfrister for dem.
Det Europæiske Råd har også vedtaget en erklæring om solidaritet mod terrorisme. Den forpligter medlemsstaterne til at arbejde sammen i musketerånd, hvis en af dem udsættes for et terrorangreb. Erklæringen er et vigtigt politisk signal om, at vi står sammen i kampen mod terrorisme.
Jeg sætter stor pris på, at parlamentsformand Cox deltog i første del af vores møde om terrorisme. Med den solidaritet, som EU's institutioner viste, blev der sendt et vigtigt budskab. Terrortruslen er en trussel mod vores sikkerhed, vores demokratier og vores levevis i EU. Vi vil gøre alt, hvad der står i vores magt, for at beskytte vores befolkninger mod denne trussel."@da1
".
Herr Präsident, Präsident Prodi, es freut mich sehr, heute bei Ihnen zu sein und über die Ergebnisse der Frühjahrstagung des Europäischen Rates der vergangenen Woche zu berichten. Als ich das letzte Mal die Ehre hatte, im Januar, zu diesem Haus über die Prioritäten des irischen Ratsvorsitzes zu sprechen, habe ich gesagt, dass das vorrangige Ziel unserer Präsidentschaft darin besteht, Ergebnisse zu garantieren, die das Leben der Menschen in Europa positiv beeinflussen. Ich bin davon überzeugt, dass der Europäische Rat der letzten Woche dazu beigetragen hat, auf sehr reale Weise positive Ergebnisse zu gewährleisten. Die Europäische Union hat wieder einmal gezeigt, dass sie in der Lage ist, sich neuen Herausforderungen zu stellen. Sie hat gezeigt, dass wir, wenn wir zusammenrücken, das tägliche Leben der Menschen wirklich verändern können.
Ich bin besonders erfreut darüber, dass auf der Regierungskonferenz erhebliche Fortschritte erzielt wurden. Ausgehend von meinem Bericht hat der Europäische Rat den Ratsvorsitz gebeten, seine Konsultationen fortzusetzen. Des Weiteren ersuchte er den Ratsvorsitz, sobald es angemessen erscheint, Vorkehrungen für die Wiederaufnahme der offiziellen Verhandlungen in der Regierungskonferenz zu treffen. Er beschloss, dass die Einigung über die neue Verfassung spätestens auf der Tagung des Europäischen Rates im Juni erzielt werden sollte.
In meinen Ausführungen im Januar habe ich meine Verpflichtung deutlich zum Ausdruck gebracht, jede Gelegenheit zu nutzen, um die Regierungskonferenz voranzubringen und sie möglichst während unserer Präsidentschaft zum Abschluss zu bringen. Doch zu diesem Zeitpunkt, und sogar bis zur Tagung des Europäischen Rates selbst, war es nicht klar, wie weit wir würden gehen können. Wir waren uns nicht sicher, ob es möglich sein würde, die Regierungskonferenz wieder in Gang zu bringen, obwohl dies unser ausdrücklicher Wunsch war. So haben mir viele Menschen zu Beginn unserer Präsidentschaft gesagt, dass ihrer Meinung nach nur geringe Chancen bestehen.
Ohne das politische Engagement meiner Kollegen im Europäischen Rat hätte es keine Einigung über den Zeitrahmen für den Abschluss der Regierungskonferenz gegeben. In der letzten Woche haben wir uns alle erneut mit der Verfassung beschäftigt und ihren Wert und ihre Bedeutung bekräftigt. Je früher sie in Kraft tritt, desto besser. Wir haben auch erkannt, dass es, obwohl die abschließenden Verhandlungen schwierig sein werden, keinen Grund zu der Annahme gibt, dass sie mit der Zeit einfacher werden. Vielmehr war man allgemein der Ansicht, dass eine Verzögerung sogar noch weitere Komplikationen mit sich bringen könne. Außerdem hatte man den Eindruck, dass Flexibilität und Kompromisse auf allen Seiten notwendig seien. Da diese positive und konstruktive Haltung die Oberhand gewann, konnte beschlossen werden, die Frage jetzt anzugehen.
Das ist ein gewaltiger Schritt nach vorn, und diesem Parlament gebührt große Anerkennung. Sie haben den Mitgliedstaaten gemeinsam stets dringend ans Herz gelegt, die Verhandlungen voranzubringen. Ihre äußerst positive Bestätigung der Strategie des Ratsvorsitzes wurde in hohem Maße anerkannt, und ich freue mich darauf, in der Zukunft weiterhin mit Ihnen und Ihren Vertretern zusammenzuarbeiten.
In unseren Konsultationen mit allen Delegationen konnten wir bestätigen, dass es zum Großteil des Texts des Konvents keine Kontroversen gibt. Wir haben ferner festgestellt, dass viele der zusätzlichen Vorschläge des italienischen Ratsvorsitzes für die Partner im Rahmen einer umfassenden Einigung annehmbar gewesen wären.
Es gibt noch immer mehrere offene Fragen, die sich hinsichtlich ihrer Komplexität und Sensibilität beträchtlich unterscheiden. Wir konnten jedoch potenzielle Lösungswege ermitteln und sind der Ansicht, dass sie alle gelöst werden können. Das wird nicht einfach sein und ein Geben und Nehmen von allen Seiten erfordern. Doch ich glaube, dass der wichtigste Bestandteil – der politische Wille, eine Einigung zu erzielen – nun vorhanden ist.
Wie die Vertreter aller anderen Delegationen haben auch die Vertreter des Parlaments uns klargemacht, welche Fragen für Sie von besonderer Bedeutung sind. Ich kann nicht sagen, dass jede Delegation jeden Punkt, den sie angesprochen hat, gesichert hat. Ich kann Ihnen jedoch versichern – wie ich auch allen anderen versichern kann – dass der Ratsvorsitz alle offen und gerecht behandeln wird. Ich kann Ihnen garantieren, dass Sie in den Verhandlungen nicht umgangen oder überrumpelt werden. Ich möchte, dass alle Beteiligten den Bürgern Europas das Endergebnis als gerecht, ausgewogen und positiv anempfehlen können.
Wie ich in meinem Bericht gesagt habe, bleiben die schwierigsten Fragen weiterhin die Größe und Zusammensetzung der Kommission sowie die Definition und der Geltungsbereich der Abstimmung mit qualifizierter Mehrheit. Auf unserem Treffen in der letzten Woche haben wir keine ausführlichen Diskussionen zu diesen Fragen geführt, und ich habe auch nicht versucht, Schlussfolgerungen zu ziehen. Doch ich habe meinen allgemeinen Eindruck hinsichtlich der Kompromissmöglichkeiten zum Ausdruck gebracht, die am aussichtsreichsten untersucht werden können.
Ich habe klar erkannt, dass die Kommission sowohl handlungsfähig als auch legitimiert sein muss. Meiner Meinung nach sollten diese beiden Dinge in Einklang gebracht werden, indem über einen längeren Zeitraum eine Kommission beibehalten wird, die aus einem Staatsangehörigen je Mitgliedstaat besteht. Erst später sollte dazu übergegangen werden, die Größe gemäß dem Prinzip der gleichberechtigten Rotation zu reduzieren.
Es besteht kein Zweifel, dass nur ein System der Abstimmung mit doppelter Mehrheit einen Konsens erzielen kann. Ebenso ist es entscheidend, dass wir das Erfordernis höherer Effizienz fest im Blick behalten und dabei die Ausgewogenheit innerhalb der Mitgliedstaaten und deren spezielle Anliegen gebührend berücksichtigen. Es sollte möglich sein, ein Ergebnis zu erzielen, das die Bedürfnisse aller befriedigt. Meiner Auffassung nach könnte dies durch eine gewisse Anpassung der Schwellen in Bezug auf die Bevölkerung und die Mitgliedstaaten sowie durch die Bestätigung geschehen, dass zur doppelten Mehrheit übergegangen wird. Definitiv ist es jedoch notwendig, dass wir uns weiter mit den Einzelheiten beschäftigen.
Die entscheidenden Fortschritte des Europäischen Rates der vergangenen Woche sind auf viele Faktoren zurückzuführen. Ein wichtiger Faktor ist meiner Überzeugung nach das hervorragende Arbeitsverhältnis, das zwischen dem Rat, der Europäischen Kommission und dem Europäischen Parlament geschaffen wurde. Das Thema des irischen Ratsvorsitzes lautet: „Zusammenarbeiten – Wir erreichen mehr, wenn wir als Europäer zusammenarbeiten“. Der Europäische Rat hat eindeutig bewiesen, wie viel erreicht werden kann, wenn uns dies gelingt.
Was den Geltungsbereich der Abstimmung mit qualifizierter Mehrheit angeht, so besteht allgemein der Wunsch, – den das Parlament, wie ich weiß, teilt – ihn auszuweiten, um eine effiziente Beschlussfassung in einer größeren Union zu fördern. Zugleich müssen die besonderen Anliegen der Mitgliedstaaten in Bezug auf einige spezielle Fragen berücksichtigt werden. Ich glaube, dass ein zufrieden stellendes Gesamtergebnis gefunden werden wird, bei dem im Vergleich zu den derzeitigen Verträgen in mehr Bereichen mit qualifizierter Mehrheit und durch Mitentscheidung abgestimmt werden wird.
Für diese Fragen wird es aller Wahrscheinlichkeit nach bis zum Ende der Verhandlungen keine endgültige Lösung geben. Doch in der Zeit, die vor uns liegt, wird es entscheidend sein, bei so vielen Fragen wie möglich eine Einigung zu erzielen, um die Anzahl der offenen Fragen auf ein Minimum zu reduzieren. Dabei beabsichtigt die Präsidentschaft, sämtliche Möglichkeiten zu nutzen, einschließlich bilateraler Tagungen und Diskussionen auf der Ebene der Beamten. Doch die Regierungskonferenz wird natürlich auf politischer Ebene geführt, und ich werde die Außenminister bitten, während der abschließenden Verhandlungen auf der Ebene der Staats- oder Regierungschefs die Arbeit zu einer Reihe von Fragen voranzubringen.
Wie Sie würde auch ich mir sehr wünschen, die Regierungskonferenz so bald wie möglich abzuschließen. Es müssen jedoch zahlreiche Faktoren berücksichtigt werden, unter anderem die Bildung neuer Regierungen in einigen Ländern und die Zahl der noch zu lösenden Fragen. Ich versichere Ihnen, dass wir, falls wir feststellen, dass es eine echte Gelegenheit gibt, sie vor Juni zum Abschluss zu bringen, dies auch tun werden. Wir sollten nicht unterschätzen, wie weit wir schon gekommen sind. Noch vor wenigen Wochen wären wenige von uns optimistisch hinsichtlich der Aussichten gewesen, sie überhaupt bis Juni abzuschließen. Als Ratsvorsitz haben wir bisher versucht, die Erwartungen bescheiden, die Ziele jedoch hoch zu halten. Kein Ziel ist höher als das Erreichen unseres gemeinsamen Zieles – einer Verfassung, die unseren Bürgern zugute kommt und dazu beiträgt, die Union zu Hause und in der übrigen Welt effektiver zu machen. Ich freue mich darauf, dieses Ziel mit Ihrer Hilfe zu erreichen.
Als ich im Januar vor diesem Hause sprach, habe ich die hohe Priorität erläutert, die der irische Ratsvorsitz der Lissabonner Agenda einräumt, sowie unsere feste Entschlossenheit bekundet, dass die Frühjahrstagung des Europäischen Rats zur Wiederbelebung und Stärkung des Prozesses von Lissabon dienen sollte. Die Reaktion des Europäischen Parlaments auf unsere Ideen hat mich damals sehr ermutigt.
Ich berichte mit großer Freude, dass der Europäische Rat in der vergangenen Woche nutzbringende Diskussionen geführt hat. Wir haben uns auf die Kernfragen konzentriert, in denen Maßnahmen entscheidend sind, wenn wir der Lissabonner Agenda wieder Schwung verleihen wollen. Meine Kollegen haben meinem Vorschlag zugestimmt, dass die Diskussionen sich auf zwei umfangreiche Themen konzentrieren sollten, – nachhaltiges Wachstum und Beschäftigung – die als Hauptaufgaben dringend angegangen werden müssen.
Der Europäische Rat war sich einig, dass wir ein ausgewogenes Konzept brauchen, wenn wir sicherstellen wollen, dass das zukünftige Wachstum nachhaltig sein wird. Wir müssen solide makroökonomische Strategien verfolgen und zugleich größere Wettbewerbsfähigkeit und Innovationen fördern. Gleichzeitig muss der soziale Zusammenhalt weiterhin im Mittelpunkt unseres Konzepts stehen. Ebenso muss das zukünftige Wachstum, wenn es nachhaltig sein soll, ökologisch unbedenklich sein.
Das konstruktive Zusammengehen des Europäischen Parlaments mit dem Rat war entscheidend dafür, dass wir echte Fortschritte bei allen Aspekten der Arbeit der Union erreichen konnten, nicht zuletzt bei der legislativen Arbeit, die direkt mit der Lissabonner Agenda in Zusammenhang steht. Die in den letzten Wochen vereinbarten Rechtsvorschriften reichen von der Deckungsvorsorge über die Öffnung des Marktes für Eisenbahnverkehrsleistungen bis zu geistigen Eigentumsrechten und Umwelthaftung. Ich sehe noch weiteren Ergebnissen in den unmittelbar vor uns liegenden Wochen mit Freude entgegen. Für die weitere Glaubwürdigkeit der Lissabonner Agenda ist es entscheidend, dass wir unsere Ziele erreichen. Ich freue mich, in diesem Zusammenhang Ihre gestrige Zustimmung zu zwei bedeutenden Legislativvorschlägen begrüßen zu können – zur Richtlinie über Märkte für Finanzinstrumente und zur Transparenz-Richtlinie.
Eine Hauptaufgabe, die auf der Tagung des Europäischen Rats benannt wurde, betrifft den Dienstleistungssektor, der weiterhin stark zersplittert ist. Erfolge bei der Schaffung eines echten Binnenmarktes auf diesem Gebiet werden den europäischen Verbrauchern beträchtliche Vorteile bringen. In den vergangenen zehn Jahren wurden 70 % der neuen Arbeitsplätze und des Wachstums im Dienstleistungssektor geschaffen. Mit großer Freude teile ich Ihnen mit, dass der Europäische Rat, der um das Expansionspotenzial auf diesem Gebiet weiß, zugestimmt hat, dass der Richtlinienentwurf über Dienstleistungen, der derzeit im Rat geprüft wird, als Angelegenheit höchster Priorität gebilligt werden sollte.
Durch eine bessere Regulierung wird es zu größerer Wettbewerbsfähigkeit und Produktivität kommen. Der Europäische Rat hat die Initiative der vier Ratspräsidentschaften begrüßt, die von Irland, den Niederlanden, Luxemburg und dem Vereinigten Königreich geleitet wurde, und die diese Frage innerhalb der nächsten beiden Jahre als Priorität voranbringen wird. Wir werden auf die Frage der besseren Regulierung auf der Novembertagung 2004 des Europäischen Rates zurückkommen.
Wenn wir wirklich Wettbewerbsfähigkeit, Innovationen und Unternehmertum in ganz Europa fördern wollen, müssen wir in den Bereichen Wissenschaft und Forschung über starke Kapazitäten verfügen. Fortschritte im Bereich Forschung sind ein Kernelement der Lissabonner Agenda. Wir müssen daran arbeiten sicherzustellen, dass Wissenschaftler in Europa bleiben und dass Arbeiten in Europa für sie attraktiv ist. Der Europäische Rat hat als ersten Schritt in diesem Prozess vereinbart, dass das Europäische Rahmenprogramm für Forschung und Entwicklung nutzerfreundlicher gestaltet werden sollte, um mehr FuE-Investitionen durch kleine und mittlere sowie neu gegründete Unternehmen zu fördern. Der Europäische Rat hat zudem den Bedarf an Investitionen in die Grundlagenforschung hervorgehoben. Derartige Forschung ist ein wesentlicher Baustein für Innovation und Wettbewerbsfähigkeit.
Wie den Abgeordneten bekannt sein wird, hat der Europäische Rat auf dieser Tagung eine Erklärung zum Kampf gegen den Terrorismus angenommen. Wir haben uns darauf geeinigt, unsere Verhandlungen in der Regierungskonferenz wieder aufzunehmen und spätestens auf unserem Treffen im Juni eine Einigung zu erzielen. Wir haben erkannt, welche praktischen Schritte noch getan werden müssen, um nachhaltiges Wachstum zu fördern und mehr Arbeitsplätze zu schaffen. Wir haben eine Vielzahl von außenpolitischen Fragen diskutiert, unter anderem den Nahen Osten, Afghanistan, den Irak, den Balkan und Russland.
Wachstum muss nicht nur wirtschaftlich, sondern auch ökologisch nachhaltig sein. Einer der in diesem Zusammenhang interessantesten neuen Bereiche sind die Umwelttechnologien. Der Europäische Rat erkennt an, wie wichtig es ist, Unternehmen die Nutzung neuer Technologien zu ermöglichen, und fordert die rasche Umsetzung des Aktionsplans für Umwelttechnologie. Wir haben zudem die Kommission und die Europäische Investitionsbank dazu aufgefordert zu untersuchen, wie Finanzinstrumente zur Förderung derartiger Technologien eingesetzt werden könnten. Die Kommission soll für den Europäischen Rat des kommenden Jahres einen Bericht über die Fortschritte in diesem Bereich ausarbeiten.
Natürlich sind Wachstum und Wettbewerbsfähigkeit kein Selbstzweck: Sie sind die Mittel zur Sicherung und Verbesserung des europäischen Sozialmodells, dessen Akzent auf Nachhaltigkeit und Integration liegt. Der Schutz der verletzlichsten Mitglieder unserer Gesellschaft stellt einen wesentlichen Bestandteil der Lissabonner Agenda dar.
Der Europäische Rat hat die Beschäftigung in den Mittelpunkt seiner Agenda gestellt. Die dringlichste im nächsten Jahr anzusprechende Frage besteht darin, mehr und bessere Arbeitsplätze zu schaffen. Der Europäische Rat einigte sich darauf, dass die Mitgliedstaaten vier besonderen strukturellen Aufgaben dringend Aufmerksamkeit schenken müssen. Sie wurden von der europäischen Taskforce „Beschäftigung“ festgelegt und im Gemeinsamen Beschäftigungsbericht bestätigt. Diese sind: Förderung größerer Anpassungsfähigkeit von Unternehmen und Arbeitnehmern, mehr Anreize für den Eintritt in den Arbeitsmarkt, Verbesserung der Qualität der Arbeitsplätze und Förderung von Investitionen in Humankapital. Es ergeben sich echte Vorteile, wenn wir jetzt etwas tun, um die Beschäftigungsmöglichkeiten zu maximieren. Ein hohes Beschäftigungsniveau wird Wachstum fördern und ist auch der beste Ausweg aus Armut und sozialer Ausgrenzung.
Auf der Frühjahrstagung des Europäischen Rates im nächsten Jahr werden die Fortschritte überprüft werden, die in diesem Bereich im Laufe des Jahres erzielt wurden. Besondere Aufmerksamkeit wird dabei dem Ausmaß gewidmet werden, in dem Maßnahmen der Mitgliedstaaten Fortschritte bei der Erreichung der Lissabonner Beschäftigungsziele gefördert haben. Der Rat und die Kommission wurden gebeten, besonders für diese Diskussion gemeinsam einen genauen Synthesebericht auszuarbeiten, der sich auf den Gemeinsamen Beschäftigungsbericht stützt.
Wie ich bereits sagte, war die Rolle des Parlaments entscheidend dafür, dass wir die Lissabonner Agenda voranbringen konnten. Einer der Bereiche, bei dem wir in den kommenden Wochen hoffentlich Fortschritte erzielen können, ist ein Mobilitätspaket, mit dem Arbeitnehmer sich leichter von einem Mitgliedstaat in einen anderen begeben können. Wir haben gemeinsam kooperativ an der Verordnung (EWG) Nr. 1408/71 gearbeitet, die, sobald sie angenommen ist, wesentliche Vorteile mit sich bringen dürfte, was die bessere Koordinierung der Sozialversicherungssysteme und leichteren Zugang zu Ansprüchen angeht. Ich hoffe, dass wir dieses Dossier gemeinsam vor dem Ende der Wahlperiode zum Abschluss bringen können.
Ebenso freue ich mich auf die fruchtbare Zusammenarbeit bei den damit in Zusammenhang stehenden Dossiers Europass und Richtlinie über die gegenseitige Anerkennung von Berufsqualifikationen, die die Anerkennung beruflicher Qualifikationen in anderen Mitgliedstaaten erleichtern sollen.
Regierungen allein können die Vielzahl der Veränderungen, die für das Erreichen des Ziels von Lissabon erforderlich sind, nicht herbeiführen. Allen Interessengruppen kommt eine entscheidende Rolle zu, wenn es darum geht, Veränderungen zu ermöglichen und voranzubringen. Zu diesem Zweck hat der Europäische Rat dem Vorschlag des Ratsvorsitzes zugestimmt, in jedem Mitgliedstaat Reformpartnerschaften ins Leben zu rufen, an denen die Sozialpartner, die Zivilgesellschaft und die Behörden im Einklang mit den einzelstaatlichen Regelungen und Gepflogenheiten beteiligt werden. Diese Partnerschaften werden ein wertvoller Mechanismus dafür sein, das Engagement für Veränderungen und Reformen zu schaffen.
Wir alle wissen, dass viel mehr getan werden muss, wenn die Agenda von Lissabon innerhalb ihres ursprünglichen Zeitrahmens umgesetzt werden soll. Die Halbzeitüberprüfung des nächsten Jahres wird eine entscheidende Gelegenheit für uns darstellen, über die Dinge Bilanz zu ziehen, die verändert werden müssen, wenn wir die Umsetzung beschleunigen wollen. Wir müssen für unsere Vorbereitungen für die Halbzeitüberprüfung eine solide Basis schaffen. Daher haben die Staats- oder Regierungschefs die Kommission aufgefordert, eine hochrangige Gruppe unter dem Vorsitz von Wim Kok einzusetzen, die als Beitrag zu diesen Arbeiten eine unabhängige Überprüfung vornehmen soll. Die Ernennung von Wim Kok wird die Kontinuität der früheren Tätigkeiten der Taskforce „Beschäftigung“ gewährleisten. Seine einzigartigen Erfahrungen werden der Halbzeitüberprüfung unerlässlichen und unschätzbaren Schwung verleihen. Wir haben die hochrangige Gruppe gebeten, bis zum 1. November dieses Jahres Bericht zu erstatten, um der Kommission zu ermöglichen, bei der Frühjahrstagung des Europäischen Rates im nächsten Jahr ihre eigenen Empfehlungen vorzulegen.
Der Europäische Rat hat einige Punkte auf der internationalen Agenda überprüft und Schlussfolgerungen in Bezug auf den Friedensprozess im Nahen Osten, den Irak, die Strategische Partnerschaft der Union mit dem Mittelmeerraum sowie den Nahen Osten, Russland, Afghanistan und Côte d'Ivoire angenommen. Auch Zypern haben wir berücksichtigt.
Der Europäische Rat hat die Situation im Kosovo nach dem jüngsten Wiederaufflammen ethnisch motivierter Gewalttätigkeiten überprüft. Die Lage hat sich offenbar stabilisiert, bleibt jedoch angespannt. Es ist unerlässlich, dass die Vorrangstellung des politischen Prozesses erneut bekräftigt wird und lokale Politiker Verantwortung für diese Situation übernehmen. Die Europäische Union tritt weiterhin uneingeschränkt für eine stabile Zukunft eines sicheren, demokratischen, prosperierenden und multi-ethnischen Kosovo ein. Die Union wird die Bemühungen des Sonderbeauftragten des UNO-Generalsekretärs, Herrn Harri Holkeri, und den Grundsatz „Standards vor Status“ weiterhin auf ganzer Linie unterstützen.
Wie wir alle nur zu gut wissen, war der Europäische Rat der letzten Woche von den schrecklichen Anschlägen in Madrid vom 11. März überschattet. Ich möchte den Familien der Opfer noch einmal meine Anteilnahme aussprechen. Ich weiß, dass mir alle Anwesenden zustimmen werden, wenn ich sage, dass dieser Anschlag ein schwerer Angriff auf all das war, wofür die Europäische Union steht. Bei seinen Überlegungen darüber, wie auf diese Bedrohung zu reagieren ist, wollte der Europäische Rat sicherstellen, dass alles, was getan werden kann, getan wird, um unsere Bürger vor der Geißel des Terrorismus zu schützen. Zugleich müssen die grundlegenden Menschenrechte in unseren Demokratien geschützt werden.
Der Rat hat auch die Situation im Nahen Osten diskutiert, die weiterhin Anlass zu großer Besorgnis gibt. Der Ratsvorsitz behält den engen Kontakt zu den Oberhäuptern der wichtigsten arabischen Staaten bei, um sicherzustellen, dass der Friedensprozesses nicht seine neue Dynamik verliert. Außenminister Cowen hat an den vergangenen zwei Tagen Kairo und Damaskus besucht und hervorgehoben, wie wichtig gemeinsame Anstrengungen sind, um unsere gemeinsamen Ziele des Friedens und der Sicherheit in der Region durch eine gerechte Lösung des Konflikts voranzubringen.
Was Afghanistan angeht, so sieht der Europäische Rat der heute in Berlin stattfindenden Internationalen Konferenz über Afghanistan erwartungsvoll entgegen. Die Europäische Union setzt sich weiterhin stark für den Wiederaufbau Afghanistans ein. Die Vertreter der EU bei dieser bedeutenden Konferenz sind Außenminister Brian Cowen, Herr Javier Solana und Kommissar Patten.
Während wir jetzt miteinander sprechen, befinden sich die Verhandlungen über eine Lösung der Zypernfrage in der Endphase. Die Europäische Union gibt dem Beitritt eines vereinten Zyperns am 1. Mai eindeutig den Vorzug. In seinen Schlussfolgerungen hat der Europäische Rat noch einmal die Unterstützung von UNO-geleiteten Verhandlungen seitens der Union zum Ausdruck gebracht und erneut unsere Bereitschaft bekräftigt, die Bedingungen einer derartigen Regelung im Einklang mit den Grundsätzen, auf denen die Europäische Union beruht, anzuerkennen.
Dieser Europäische Rat fand zu einem äußerst entscheidenden Zeitpunkt in der Geschichte der Europäischen Union statt. Wie wir im Programm des Vorsitzes dargelegt haben, stellt die erste Hälfte des Jahres 2004 für die Union eine Zeit großer Veränderungen und Aufgaben, jedoch auch großer Hoffnungen und Chancen dar. Der erste Mai wird das Ende der Teilung des Kontinents nach dem Zweiten Weltkrieg bedeuten und uns die Möglichkeit geben, uns gemeinsam in Richtung eines besseren, integrativeren Europas zu bewegen. Durch schreckliche Ereignisse wie den 11. März wird unsere Entschlossenheit nur gestärkt, zusammenzuarbeiten, um Abkommen zu schmieden, die Europa in jeder Hinsicht funktionsfähig machen werden.
Ich freue mich darauf, die Zusammenarbeit mit dem Europäischen Parlament und der Europäischen Kommission auf ganzer Linie fortzusetzen. Ich danke Ihnen heute insbesondere für all ihre Zusammenarbeit in den vergangenen Monaten. Jetzt, wo wir an der Schwelle der Erweiterung stehen, können wir auch künftig zeigen, dass das neue, zusammenarbeitende Europa sowohl über den Willen als auch die Entschlossenheit verfügt, die positiven Ergebnisse und Entscheidungen, die unsere Bürger verdient haben, in die Tat umzusetzen.
Meiner Ansicht nach trägt die vom Europäischen Rat angenommene Erklärung zum Kampf gegen den Terrorismus dem in angemessener Form Rechnung. Sie betont die bereits bestehende Zusammenarbeit und unterstreicht die Notwendigkeit, das von uns Vereinbarte noch besser umzusetzen. Ich freue mich ferner, sagen zu können, dass in der Erklärung auch ein Vorschlag der Europaabgeordneten gebilligt wurde, den 11. März zum Gedenktag für die Opfer des Terrorismus zu erklären.
Diese Erklärung enthält zahlreiche Bereiche, in denen Handlungsbedarf besteht. Zu diesen zählen Maßnahmen zur Verbesserung der gemeinsamen Nutzung nachrichtendienstlicher Erkenntnisse, zur Verstärkung der Grenzkontrollen und Verbesserung der Sicherheit von Reisedokumenten, verstärkter Schutz unserer Verkehrssysteme und Maßnahmen zur Bekämpfung der Finanzierung des Terrorismus. Darüber hinaus enthält die Erklärung eine Verpflichtung zu effizienter Zusammenarbeit mit Drittstaaten und anderen internationalen Organisationen, insbesondere den Vereinten Nationen.
Herr de Vries wurde zum Koordinator für die Terrorismusbekämpfung ernannt, was die Notwendigkeit erkennen lässt, in der gesamten Europäischen Union koordiniert Maßnahmen zu ergreifen. Der Europäische Rat wird sich den Aktionsplan gegen den Terrorismus noch einmal im Juni vornehmen, und wir werden die Hauptaufgaben und Fristen vereinbaren, innerhalb derer diese Aufgaben zu erledigen sind.
Der Europäische Rat hat sich auch auf eine Erklärung zur Solidarität gegen Terrorismus geeinigt. Diese verpflichtet die Mitgliedstaaten, gemeinsam im Geiste der Solidarität zu handeln, wenn einer von ihnen Opfer eines Terroranschlags wird. Sie stellt ein entscheidendes politisches Signal unserer Solidarität im Kampf gegen den Terrorismus dar.
Ich weiß es sehr zu schätzen, dass Präsident Cox an der ersten Sitzung unserer Tagung zum Thema Terrorismus teilgenommen hat. Die von den Organen der Union bewiesene Solidarität hat eine wichtige Botschaft vermittelt. Die Bedrohung durch den Terrorismus ist eine Bedrohung für unsere Sicherheit, unsere Demokratien und unsere Lebensweise in der Europäischen Union. Wir werden alles in unserer Macht Stehende tun, um unsere Bürger vor dieser Bedrohung zu schützen."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, Πρόεδρε Πρόντι, χαίρομαι ιδιαίτερα που βρίσκομαι σήμερα μαζί σας για να παρουσιάσω τα αποτελέσματα του εαρινού Ευρωπαϊκού Συμβουλίου της περασμένης εβδομάδας. Την τελευταία φορά που είχα την τιμή να μιλήσω στο Σώμα, τον Ιανουάριο, για τις προτεραιότητες της ιρλανδικής Προεδρίας, είπα ότι ο προεξάρχων στόχος της Προεδρίας μας ήταν να εξασφαλίσει αποτελέσματα τα οποία θα είχαν θετική επίδραση στη ζωή των λαών της Ευρώπης. Πιστεύω ότι το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της περασμένης εβδομάδας συνέβαλε στην εξασφάλιση θετικών αποτελεσμάτων κατά τρόπο πολύ πραγματικό. Η Ευρωπαϊκή Ένωση έδειξε, για άλλη μια φορά, ότι έχει την ικανότητα να ανταποκρίνεται στις νέες προκλήσεις. Έδειξε ότι, όταν προχωρούμε ενωμένοι, μπορούμε να βελτιώσουμε με ουσιαστικό τρόπο την καθημερινή ζωή των ανθρώπων.
Χαίρομαι ιδιαίτερα που σημειώθηκε μεγάλη πρόοδος στη Διακυβερνητική Διάσκεψη. Με βάση την έκθεσή μου, το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο ζήτησε από την Προεδρία να συνεχίσει τις διαβουλεύσεις. Ζήτησε επίσης από την Προεδρία να ρυθμίσει την επανάληψη των επισήμων διαπραγματεύσεων στη ΔΚΔ το συντομότερο δυνατόν. Αποφάσισε ότι η συμφωνία για το νέο Σύνταγμα θα πρέπει να επιτευχθεί στο Ευρωπαϊκό Συμβούλιο του Ιουνίου το αργότερο.
Όταν μίλησα εδώ τον Ιανουάριο, κατέστησα σαφή τη δέσμευσή μου να εκμεταλλευθώ κάθε ευκαιρία προώθησης της ΔΚΔ και, ει δυνατόν, να την ολοκληρώσω κατά τη διάρκεια της Προεδρίας μας. Τότε όμως, και μάλιστα έως το ίδιο το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο, δεν ήταν σαφές μέχρι ποιο σημείο μπορούσαμε να φτάσουμε. Δεν ήμασταν σίγουροι ότι θα ήταν δυνατόν να ξεκινήσει και πάλι η ΔΚΔ, παρ’ όλο που το επιθυμούσαμε διακαώς. Πράγματι, πολλοί, στα αρχικά στάδια της Προεδρίας μας, μου έλεγαν πως πίστευαν ότι οι πιθανότητες ήταν λίγες.
Δεν θα είχαμε συμφωνήσει το χρονοδιάγραμμα για την ολοκλήρωση της ΔΚΔ, αν δεν υπήρχε η πολιτική δέσμευση των συναδέλφων μου στο Ευρωπαϊκό Συμβούλιο. Την περασμένη εβδομάδα, εκφράσαμε όλοι για άλλη μια φορά την προσήλωσή μας στο Σύνταγμα, και αναγνωρίσαμε την αξία και τη σημασία του. Όσο πιο σύντομα τεθεί σε ισχύ, τόσο το καλύτερο. Όλοι αναγνωρίσαμε ότι, παρ’ όλο που οι τελικές διαπραγματεύσεις θα είναι δύσκολες, δεν υπήρχε κανένας λόγος να πιστεύουμε ότι με τον καιρό θα γίνουν πιο εύκολες. Μάλιστα, η γενική αίσθηση στο τραπέζι ήταν ότι οι καθυστερήσεις ίσως δημιουργήσουν περαιτέρω επιπλοκές. Υπήρχε επίσης η αίσθηση της ανάγκης ευελιξίας και συμβιβασμού από όλες τις πλευρές. Αυτό το θετικό και εποικοδομητικό πνεύμα κατέστησε δυνατή την απόφαση να προχωρήσουμε τώρα.
Πρόκειται για ένα τεράστιο βήμα προς τα εμπρός και τα εύσημα ανήκουν στο Κοινοβούλιο. Με συνέπεια προτρέπατε τα κράτη μέλη να προχωρήσουν συλλογικά τις διαπραγματεύσεις. Εκτιμούμε ιδιαίτερα την πολύ σημαντική υποστήριξη της στρατηγικής της Προεδρίας εκ μέρους σας και προσβλέπω στη συνέχιση της συνεργασίας με εσάς και τους εκπροσώπους σας το προσεχές διάστημα.
Στις διαβουλεύσεις μας με όλες τις αντιπροσωπείες, μπορέσαμε να επιβεβαιώσουμε ότι δεν υπάρχουν διαφωνίες για τον κύριο όγκο του κειμένου του Συντάγματος. Επιβεβαιώσαμε επίσης ότι πολλές από τις επιπρόσθετες προτάσεις που έκανε η ιταλική Προεδρία θα γίνουν αποδεκτές από τους εταίρους στο πλαίσιο μιας συνολικής συμφωνίας.
Εκκρεμούν ακόμα αρκετά θέματα, τα οποία διαφέρουν σημαντικά ως προς την πολυπλοκότητα και την ευαισθησία τους. Μπορέσαμε, ωστόσο, να επισημάνουμε πιθανούς τρόπους για να προχωρήσουμε και πιστεύουμε ότι όλα μπορούν να επιλυθούν. Δεν θα είναι εύκολο. Θα χρειαστεί να γίνουν υποχωρήσεις από όλες τις πλευρές. Πιστεύω όμως ότι υπάρχει τώρα το βασικό συστατικό – η πολιτική βούληση για την επίτευξη συμφωνίας.
Οι εκπρόσωποι του Κοινοβουλίου, όπως και οι εκπρόσωποι όλων των άλλων αντιπροσωπειών, μας κατέστησαν σαφές ποια ζητήματα έχουν ιδιαίτερη σημασία για εσάς. Δεν μπορώ να πω ότι θα διασφαλιστούν όλα τα σημεία που έθεσαν όλες οι αντιπροσωπείες. Ωστόσο, μπορώ να σας διαβεβαιώσω –όπως μπορώ να διαβεβαιώσω και όλες τις πλευρές– ότι η Προεδρία θα είναι ανοιχτή και δίκαιη στις επαφές της με όλους. Μπορώ να εγγυηθώ ότι δεν θα παρακαμφθείτε ούτε θα αιφνιδιαστείτε κατά τις διαπραγματεύσεις. Θέλω να μπορούν όλοι οι συμμετέχοντες να εισηγηθούν το τελικό αποτέλεσμα στους πολίτες της Ευρώπης ως δίκαιο, ισορροπημένο και θετικό.
Όπως ανέφερα και στην έκθεσή μου, τα πιο δύσκολα ζητήματα παραμένουν το μέγεθος και η σύνθεση της Επιτροπής και ο ορισμός και το εύρος της λήψης αποφάσεων με ειδική πλειοψηφία. Στη συνάντηση της περασμένης εβδομάδας, δεν μπήκαμε σε λεπτομερή συζήτηση αυτών των ζητημάτων, ούτε προσπάθησα να εξαγάγω συμπεράσματα. Συνεισέφερα, όμως, τη γενική αίσθησή μου για το ποιες συμβιβαστικές οδούς θα ήταν πιο παραγωγικό να διερευνήσουμε.
Κατανοώ ότι η Επιτροπή πρέπει να είναι και αποτελεσματική και νόμιμη. Πιστεύω ότι αυτές οι δύο διαστάσεις θα πρέπει να συμβιβαστούν μέσω της διατήρησης επί μακρά περίοδο μιας Επιτροπής η οποία θα αποτελείται από έναν Επίτροπο για κάθε κράτος μέλος, για να εξελιχθεί στη συνέχεια σε μικρότερο σχήμα με βάση την ίση περιτροπή.
Είναι σαφές ότι συναίνεση μπορεί να συγκεντρώσει μόνο ένα σύστημα ψηφοφορίας το οποίο θα βασίζεται στη διπλή πλειοψηφία. Είναι επίσης ουσιώδες να έχουμε σταθερά κατά νου την απαίτηση για αυξημένη αποδοτικότητα, δίνοντας τη δέουσα προσοχή στην ισορροπία μεταξύ των κρατών μελών και στις ειδικές ανάγκες τους. Θα πρέπει να είναι δυνατή μια έκβαση η οποία να καθησυχάζει τις ανησυχίες όλων. Πιστεύω ότι αυτό μπορεί να γίνει με κάποιες προσαρμογές των ελαχίστων ορίων πληθυσμού και κρατών και με ρυθμίσεις για την επιβεβαίωση της μετάβασης στη διπλή πλειοψηφία. Σαφώς, όμως, χρειάζεται περαιτέρω εξέταση των λεπτομερειών.
Η σημαντική πρόοδος που επιτεύχθηκε στο Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της περασμένης εβδομάδας οφείλεται σε πολλούς παράγοντες. Είμαι βέβαιος ότι ένας σημαντικός παράγοντας είναι η εξαιρετική σχέση εργασίας που έχει δημιουργηθεί μεταξύ του Συμβουλίου, της Ευρωπαϊκής Επιτροπής και του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου. Το σύνθημα της ιρλανδικής Προεδρίας είναι “Ευρωπαίοι, σε συνεργασία”. Το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο έχει δείξει σαφώς πόσα μπορούμε να πετύχουμε όταν καταφέρνουμε να συνεργαστούμε.
Όσον αφορά το εύρος της λήψης αποφάσεων με ειδική πλειοψηφία, υπάρχει μια γενική επιθυμία –την οποία συμμερίζεται, το γνωρίζω, το Κοινοβούλιο– για την επέκτασή της, προκειμένου να προαχθεί η αποδοτική λήψη αποφάσεων σε μια μεγαλύτερη Ευρώπη. Συγχρόνως, υπάρχει και η ανάγκη να ληφθούν υπόψη οι ιδιαίτερες ανησυχίες των κρατών μελών αναφορικά με μια σειρά ειδικών θεμάτων. Πιστεύω ότι, σε σύγκριση με τις ισχύουσες Συνθήκες, θα υπάρξει ένα ικανοποιητικό συνολικό αποτέλεσμα, το οποίο θα περιλαμβάνει μια σειρά τομέων που θα υπόκεινται στη λήψη αποφάσεων με ειδική πλειοψηφία και στη συναπόφαση.
Τα θέματα αυτά είναι απίθανο να επιλυθούν οριστικά, παρά μόνο προς το τέλος των διαπραγματεύσεων. Ωστόσο, στο προσεχές διάστημα, θα είναι απαραίτητο να επιτευχθεί μια συμφωνία σε όσο το δυνατόν περισσότερα θέματα, προκειμένου να μειωθεί στο ελάχιστο ο αριθμός των ζητημάτων που εκκρεμούν. Στη διαδικασία αυτή, η Προεδρία σκοπεύει να χρησιμοποιήσει όλους τους διαύλους, συμπεριλαμβανομένων διμερών συναντήσεων και συζητήσεων σε επίπεδο αξιωματούχων. Όμως η ΔΚΔ διεξάγεται, φυσικά, σε πολιτικό επίπεδο και θα ζητήσω από τους υπουργούς Εξωτερικών να προχωρήσουν τις εργασίες σε μια σειρά θεμάτων κατά τη διάρκεια των τελικών διαπραγματεύσεων σε επίπεδο των αρχηγών κρατών ή κυβερνήσεων.
Όπως κι εσείς, θα ήθελα πάρα πολύ να ολοκληρωθεί η ΔΚΔ το συντομότερο. Ωστόσο, θα πρέπει να ληφθεί υπόψη ένας αριθμός παραγόντων, συμπεριλαμβανομένου του σχηματισμού νέων κυβερνήσεων σε ορισμένες χώρες και του αριθμού των προς επίλυση θεμάτων. Σας βεβαιώ ότι, αν ανακαλύψουμε ότι υπάρχει πραγματική πιθανότητα να τελειώσουμε πριν από τον Ιούνιο, θα το κάνουμε. Δεν θα πρέπει να υποτιμούμε το πόσο έχουμε προχωρήσει. Μερικές μόλις εβδομάδες πριν, λίγοι θα ήταν αισιόδοξοι για την πιθανότητα να τελειώσουμε ακόμη και τον Ιούνιο. Μέχρι στιγμής, ως Προεδρία, προσπαθήσαμε να έχουμε λίγες προσδοκίες αλλά πολλές φιλοδοξίες. Καμιά φιλοδοξία δεν είναι μεγαλύτερη από την επίτευξη του κοινού μας στόχου για ένα Σύνταγμα το οποίο θα έχει αποτελέσματα για τους πολίτες μας και θα συμβάλλει ώστε να γίνει η Ένωση πιο αποτελεσματική στο εσωτερικό και στον ευρύτερο κόσμο. Με τη βοήθειά σας, ανυπομονώ να εκπληρώσω αυτόν τον στόχο.
Όταν μίλησα στο Σώμα τον Ιανουάριο, επεσήμανα τη μεγάλη προτεραιότητα που δίνει η ιρλανδική Προεδρία στην ημερήσια διάταξη της Λισαβόνας και το πόσο αποφασισμένοι είμαστε να αποτελέσει το εαρινό Ευρωπαϊκό Συμβούλιο εφαλτήριο για την αναζωογόνηση και την τόνωση της διαδικασίας της Λισαβόνας. Τότε, η ανταπόκριση του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου στις ιδέες μας με ενθάρρυνε πολύ.
Με ικανοποίηση αναφέρω ότι το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο είχε μια γόνιμη συζήτηση την περασμένη εβδομάδα. Εστιάσαμε στα βασικά ζητήματα, για τα οποία απαιτείται δράση αν θέλουμε να προσδώσουμε και πάλι δυναμική στην ημερήσια διάταξη της Λισαβόνας. Οι συνάδελφοι συμφώνησαν με την πρότασή μου να διεξαχθούν συζητήσεις σε δύο κυρίαρχα θέματα –τη βιώσιμη ανάπτυξη και την απασχόληση– θεωρώντας τα βασικές προκλήσεις οι οποίες πρέπει να αντιμετωπιστούν επειγόντως.
Το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο συμφώνησε ότι χρειαζόμαστε μια ισορροπημένη προσέγγιση για να διασφαλίσουμε ότι η μελλοντική ανάπτυξη θα είναι βιώσιμη. Πρέπει να διατηρήσουμε ισχυρές μακροοικονομικές πολιτικές, ενόσω προωθούμε μεγαλύτερη ανταγωνιστικότητα και καινοτομία. Συγχρόνως, η κοινωνική συνοχή πρέπει να παραμείνει στο επίκεντρο της προσέγγισής μας. Επίσης, η μελλοντική ανάπτυξη, για να είναι βιώσιμη, πρέπει να είναι περιβαλλοντικά ισχυρή.
Η εποικοδομητική συνεργασία του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου με το Συμβούλιο διαδραμάτισε σημαντικό ρόλο και μας επέτρεψε να σημειώσουμε πραγματική πρόοδο σε όλες τις πτυχές των εργασιών της Ένωσης, μεταξύ των οποίων σημαντική θέση κατέχει το νομοθετικό έργο που σχετίζεται άμεσα με την ημερήσια διάταξη της Λισαβόνας. Η νομοθεσία που συμφωνήθηκε τις τελευταίες εβδομάδες κυμαίνεται από τις χρηματοπιστωτικές υπηρεσίες έως το άνοιγμα της αγοράς σιδηροδρομικών μεταφορών, τα δικαιώματα πνευματικής ιδιοκτησίας και την περιβαλλοντική ευθύνη. Προσβλέπω σε περισσότερα αποτελέσματα τις αμέσως επόμενες εβδομάδες. Είναι εξαιρετικά σημαντικό για τη συνεχή αξιοπιστία της ημερήσιας διάταξης της Λισαβόνας να επιτύχουμε τους στόχους μας. Με ικανοποίηση, συνεπώς, χαιρετίζω την έγκριση που δώσατε εχθές σε δύο σημαντικές νομοθετικές προτάσεις – την οδηγία για τις αγορές χρηματοπιστωτικών μέσων και την οδηγία για τη διαφάνεια.
Μια σημαντική πρόκληση, την οποία επεσήμανε το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο, αφορούσε τον τομέα των υπηρεσιών, ο οποίος παραμένει εξαιρετικά κατακερματισμένος. Η επιτυχία όσον αφορά τη δημιουργία πραγματικής ενιαίας αγοράς στον τομέα αυτόν θα αποφέρει σημαντικά οφέλη για τον ευρωπαίο καταναλωτή. Ο τομέας των υπηρεσιών ευθύνεται για το 70% των θέσεων εργασίας και της ανάπτυξης των τελευταίων δέκα ετών. Με ικανοποίηση αναφέρω ότι το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο, διαπιστώνοντας το δυναμικό επέκτασης αυτού του τομέα, συμφώνησε να προχωρήσει το σχέδιο οδηγίας για τις υπηρεσίες, το οποίο βρίσκεται υπό εξέταση στο Συμβούλιο, ως θέμα απόλυτης προτεραιότητας.
Η ανάπτυξη καλύτερης ρύθμισης θα οδηγήσει σε περισσότερη ανταγωνιστικότητα και παραγωγικότητα. Το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο επικρότησε την πρωτοβουλία των τεσσάρων Προεδριών, της Ιρλανδίας, των Κάτω Χωρών, του Λουξεμβούργου και του Ηνωμένου Βασιλείου, η οποία θα προωθήσει το θέμα ως προτεραιότητα τα επόμενα δύο χρόνια. Θα επανέλθουμε στο θέμα της καλύτερης ρύθμισης στο Ευρωπαϊκό Συμβούλιο του Νοεμβρίου του 2004.
Αν θέλουμε πραγματικά να ενθαρρύνουμε την ανταγωνιστικότητα, την καινοτομία και την επιχειρηματικότητα σε ολόκληρη την Ευρώπη, πρέπει να διαθέτουμε μεγάλη επιστημονική και ερευνητική ικανότητα. Η πρόοδος στον τομέα της έρευνας είναι κεντρικό στοιχείο της ημερήσιας διάταξης της Λισαβόνας. Πρέπει να εργαστούμε προκειμένου να διασφαλίσουμε ότι οι ερευνητές παραμένουν στην Ευρώπη και ότι τους είναι ελκυστική η εργασία στην Ευρώπη. Το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο συμφώνησε, ως πρώτο βήμα σε αυτή τη διαδικασία, ότι θα πρέπει να γίνει πιο φιλικό προς τον χρήστη το ευρωπαϊκό πρόγραμμα πλαίσιο για την έρευνα και την ανάπτυξη, προκειμένου να επιτρέψει μεγαλύτερες επενδύσεις στην έρευνα και ανάπτυξη από μικρές και μεσαίες επιχειρήσεις και νεοϊδρυόμενες εταιρείες. Το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο τόνισε επίσης την ανάγκη επενδύσεων στη βασική έρευνα. Αυτή η έρευνα είναι απαραίτητο στοιχείο για την καινοτομία και την ανταγωνιστικότητα.
Στη συνάντηση, όπως θα γνωρίζουν οι αξιότιμοι βουλευτές, το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο ενέκρινε μια δήλωση για την καταπολέμηση της τρομοκρατίας. Συμφωνήσαμε να επαναλάβουμε τις διαπραγματεύσεις μας στη Διακυβερνητική Διάσκεψη και να καταλήξουμε σε συμφωνία το αργότερο τον Ιούνιο. Επισημάναμε το τι πρέπει να γίνει στην πράξη, ώστε να προαχθεί η βιώσιμη ανάπτυξη και η αύξηση των θέσεων εργασίας. Συζητήσαμε μια σειρά από θέματα εξωτερικής πολιτικής, συμπεριλαμβανομένης της Μέσης Ανατολής, του Αφγανιστάν, του Ιράκ, των Βαλκανίων και της Ρωσίας.
Η ανάπτυξη πρέπει να είναι όχι μόνο οικονομικά αλλά και περιβαλλοντικά βιώσιμη. Ένας από τους πιο ενδιαφέροντες τομείς ως προς αυτό είναι ο τομέας των περιβαλλοντικών τεχνολογιών. Το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο αναγνωρίζει ότι είναι πολύ σημαντικό να μπορούν οι επιχειρήσεις να εκμεταλλευτούν τις νέες τεχνολογίες, και ζήτησε τη γρήγορη υλοποίηση του σχεδίου δράσης για τις περιβαλλοντικές τεχνολογίες. Καλέσαμε επίσης την Επιτροπή και την Ευρωπαϊκή Τράπεζα Επενδύσεων να εξετάσουν πώς θα μπορούσαν να ενεργοποιηθούν χρηματοδοτικά μέσα ώστε να προαχθούν τέτοιες τεχνολογίες. Η Επιτροπή πρόκειται να εκπονήσει μια έκθεση για την πρόοδο που σημειώνεται στον τομέα αυτόν για το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο του προσεχούς έτους.
Φυσικά, η ανάπτυξη και η ανταγωνιστικότητα δεν είναι αυτοσκοπός: είναι τα μέσα προκειμένου να διασφαλίσουμε και να αναπτύξουμε το ευρωπαϊκό κοινωνικό πρότυπο, με την έμφαση που δίνει στη βιωσιμότητα και τη συμμετοχή. Η προστασία των πιο ευάλωτων μελών της κοινωνίας μας αποτελεί σημαντικό τμήμα της ημερήσιας διάταξης της Λισαβόνας.
Το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο έθεσε την απασχόληση στο επίκεντρο των δραστηριοτήτων του. Η δημιουργία περισσότερων και καλύτερων θέσεων εργασίας είναι το πιο επείγον ζήτημα για το ερχόμενο έτος. Το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο συμφώνησε ότι τα κράτη μέλη θα πρέπει να προσέξουν ιδιαίτερα τέσσερις συγκεκριμένες διαρθρωτικές προκλήσεις, τις οποίες επεσήμανε η ομάδα εργασίας για την απασχόληση και τονίστηκαν στην κοινή έκθεση για την απασχόληση. Αυτές είναι η προώθηση μεγαλύτερης προσαρμοστικότητας από τις εταιρείες και τους εργαζόμενους, η προσέλκυση περισσότερων ανθρώπων στην αγορά εργασίας, η βελτίωση της ποιότητας της απασχόλησης και η ενθάρρυνση μεγαλύτερης επένδυσης στο ανθρώπινο δυναμικό. Θα ωφεληθούμε πραγματικά αν αναλάβουμε δράση τώρα, ώστε να μεγιστοποιήσουμε τις ευκαιρίες απασχόλησης. Η υψηλή απασχόληση θα τονώσει την ανάπτυξη, ενώ παράλληλα αποτελεί την καλύτερη διέξοδο από τη φτώχεια και τον κοινωνικό αποκλεισμό.
Το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο του ερχόμενου έτους θα κάνει μια ανασκόπηση της προόδου που σημειώθηκε στον τομέα αυτόν κατά τη διάρκεια του έτους. Ιδιαίτερη προσοχή θα δοθεί στον βαθμό στον οποίο οι εθνικές ενέργειες υποβοήθησαν την πρόοδο προς τους στόχους της Λισαβόνας για την απασχόληση. Το Συμβούλιο και η Επιτροπή έχουν κληθεί να εκπονήσουν από κοινού μια λεπτομερή συνθετική έκθεση, με βάση την κοινή έκθεση για την απασχόληση, ειδικά γι’ αυτή τη συζήτηση.
Όπως επεσήμανα προηγουμένως, ο ρόλος του Κοινοβουλίου ήταν ουσιαστικός, επιτρέποντάς μας να προωθήσουμε την ημερήσια διάταξη της Λισαβόνας. Ένας από τους τομείς στους οποίους ελπίζουμε να σημειώσουμε πρόοδο τις ερχόμενες εβδομάδες είναι μια δέσμη κινητικότητας με στόχο να διευκολύνουμε τους εργαζόμενους να κυκλοφορούν πιο εύκολα μεταξύ των κρατών μελών. Συνεργαστήκαμε στον κανονισμό (ΕΟΚ) αριθ. 1408/71, ο οποίος, μετά την έγκρισή του, αναμένεται να προσφέρει σημαντικά οφέλη όσον αφορά τον καλύτερο συντονισμό των συστημάτων κοινωνικής ασφάλισης και την ευκολότερη πρόσβαση στα δικαιώματα. Ελπίζω ότι μπορούμε να οριστικοποιήσουμε από κοινού αυτό το θέμα πριν από τη λήξη της θητείας του Κοινοβουλίου.
Επίσης, προσβλέπω σε μια γόνιμη συνεργασία στα σχετικά θέματα του Europass και της οδηγίας για την αμοιβαία αναγνώριση των επαγγελματικών προσόντων, στόχος των οποίων είναι να διευκολύνουν την αναγνώριση των εκπαιδευτικών τίτλων σπουδών σε άλλα κράτη μέλη.
Οι κυβερνήσεις δεν μπορούν μόνες τους να επιφέρουν το εύρος των αλλαγών που απαιτούνται προκειμένου να επιτευχθεί ο στόχος της Λισαβόνας. Όλα τα εμπλεκόμενα μέρη έχουν να διαδραματίσουν σημαντικό ρόλο, προκειμένου να προχωρήσουν και να διευκολυνθούν οι αλλαγές. Προς τον σκοπό αυτόν, το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο συμφώνησε με την πρόταση της Προεδρίας να θεσπίσει εταιρικές σχέσεις μεταρρύθμισης σε κάθε κράτος μέλος, σύμφωνα με τις εθνικές ρυθμίσεις και παραδόσεις, με συμμετοχή των κοινωνικών εταίρων, της κοινωνίας των πολιτών και της δημόσιας διοίκησης. Οι εταιρικές αυτές σχέσεις θα αποτελέσουν έναν χρήσιμο μηχανισμό προκειμένου να υπάρξει δέσμευση για την αλλαγή και τη μεταρρύθμιση.
Όλοι αναγνωρίζουμε ότι πρέπει να γίνουν πολύ περισσότερα αν θέλουμε να υλοποιηθεί η ημερήσια διάταξη της Λισαβόνας εντός του αρχικού χρονοδιαγράμματός της. Η ενδιάμεση ανασκόπηση, που θα γίνει του χρόνου, θα μας δώσει τη σημαντική ευκαιρία να αξιολογήσουμε το τι πρέπει να αλλάξει προκειμένου να επιταχύνουμε τη διαδικασία υλοποίησης. Πρέπει να στηρίξουμε τις προετοιμασίες μας για την ενδιάμεση ανασκόπηση σε γερές βάσεις. Προς τον σκοπό αυτόν, οι αρχηγοί κρατών ή κυβερνήσεων κάλεσαν την Επιτροπή να συστήσει μια ομάδα υψηλού επιπέδου, υπό την προεδρία του κ. Wim Kok, η οποία θα διεξαγάγει ανεξάρτητη ανασκόπηση για να συμβάλει σε αυτό το έργο. Ο διορισμός του κ. Wim Kok θα εξασφαλίσει τη συνέχεια με το προηγούμενο έργο της ομάδας εργασίας για την απασχόληση. Η απαράμιλλη εμπειρία του θα δώσει ουσιαστική και ανεκτίμητη ώθηση στην ενδιάμεση ανασκόπηση. Ζητήσαμε από την ομάδα υψηλού επιπέδου να υποβάλει έκθεση την 1η Νοεμβρίου του τρέχοντος έτους, ώστε να διευκολύνει την Επιτροπή στην υποβολή των δικών της συστάσεων στο εαρινό Ευρωπαϊκό Συμβούλιο του ερχόμενου έτους.
Το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο προέβη σε ανασκόπηση ορισμένων θεμάτων της διεθνούς ατζέντας και κατέληξε σε συμπεράσματα για την ειρηνευτική διαδικασία στη Μέση Ανατολή, το Ιράκ, τη στρατηγική εταιρική σχέση με τη Μεσόγειο και τη Μέση Ανατολή, τη Ρωσία, το Αφγανιστάν και την Ακτή Ελεφαντοστού. Εξετάσαμε επίσης το θέμα της Κύπρου.
Το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο επανεξέτασε την κατάσταση στο Κοσσυφοπέδιο, μετά την πρόσφατη έκρηξη εθνικά υποκινούμενης βίας. Η κατάσταση φαίνεται ότι έχει σταθεροποιηθεί, αλλά παραμένει τεταμένη. Είναι σημαντικό να επιβληθεί και πάλι η πολιτική διαδικασία και να αναλάβουν οι πολιτικοί της περιοχής την ευθύνη για την κατάσταση. Η Ευρωπαϊκή Ένωση παραμένει απόλυτα προσηλωμένη σε ένα μέλλον σταθερότητας, για ένα ασφαλές, δημοκρατικό, ακμάζον και πολυεθνικό Κοσσυφοπέδιο. Η Ένωση θα συνεχίσει να υποστηρίζει πλήρως τις προσπάθειες του Ειδικού Εκπροσώπου του Γενικού Γραμματέα του ΟΗΕ, κ. Harri Holkeri, και τη διαδικασία “Προϋποθέσεις πριν από οριστικό Καθεστώς”.
Δυστυχώς, όπως γνωρίζουμε όλοι πολύ καλά, το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της περασμένης εβδομάδας διεξήχθη υπό τη σκιά της φοβερής επίθεσης στη Μαδρίτη στις 11 Μαρτίου. Θέλω να εκφράσω, και πάλι, τα συλλυπητήριά μου στις οικογένειες των θυμάτων. Γνωρίζω ότι όλοι εδώ συμφωνούν μαζί μου όταν λέω ότι αυτή η επίθεση ήταν μια σοβαρή πρόκληση απέναντι σε όλα όσα αντιπροσωπεύει η Ευρωπαϊκή Ένωση. Εξετάζοντας το πώς μπορεί να αντιμετωπίσει αυτή την απειλή, το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο θέλησε να διασφαλίσει ότι γίνεται ό,τι είναι δυνατόν προκειμένου να προστατέψουμε τους πολίτες μας από τη μάστιγα της τρομοκρατίας. Συγχρόνως, πρέπει να προστατευθούν τα θεμελιώδη ανθρώπινα δικαιώματα στις δημοκρατίες μας.
Το Συμβούλιο συζήτησε επίσης την κατάσταση στη Μέση Ανατολή, η οποία εξακολουθεί να είναι ιδιαιτέρως ανησυχητική. Η Προεδρία βρίσκεται σε στενή επαφή με τους ηγέτες των κυριότερων αραβικών κρατών προκειμένου να διασφαλίσει ότι δεν έχει χαθεί η δυναμική της ειρηνευτικής διαδικασίας. Ο υπουργός Εξωτερικών κ. Cowen επισκέφθηκε το Κάιρο και τη Δαμασκό τις τελευταίες δύο ημέρες και τόνισε την ανάγκη μιας συντονισμένης προσπάθειας για την προώθηση των κοινών μας στόχων για ειρήνη και ασφάλεια στην περιοχή μέσω μιας δίκαιης λύσης της σύγκρουσης.
Για το Αφγανιστάν, το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο περιμένει τη διεθνή διάσκεψη για το Αφγανιστάν που διεξάγεται σήμερα στο Βερολίνο. Η Ευρωπαϊκή Ένωση παραμένει προσηλωμένη στην ανοικοδόμηση του Αφγανιστάν. Ο υπουργός Εξωτερικών κ. Brian Cowen εκπροσωπεί σήμερα την ΕΕ σε αυτή τη σημαντική διάσκεψη μαζί με τον κ. Χαβιέρ Σολάνα και τον Επίτροπο Patten.
Οι διαπραγματεύσεις για τη διευθέτηση του κυπριακού προβλήματος βρίσκονται σήμερα στο τελικό στάδιο. Η προσχώρηση μιας ενωμένης Κύπρου την 1η Μαΐου παραμένει η ισχυρή προτίμηση της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Στα συμπεράσματά μας, το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο επανέλαβε την υποστήριξη της Ένωσης στις διαπραγματεύσεις που διεξάγει ο ΟΗΕ και επιβεβαίωσε την προθυμία μας να προσαρμόσουμε τους όρους της διευθέτησης σύμφωνα με τις αρχές στις οποίες βασίζεται η Ευρωπαϊκή Ένωση.
Αυτό το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο διεξήχθη σε μια εξαιρετικά σημαντική στιγμή στην ιστορία της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Όπως ορίσαμε και στο πρόγραμμα της Προεδρίας μας, το πρώτο μισό του 2004 αποτελεί περίοδο μεγάλων αλλαγών και προκλήσεων, αλλά και μεγάλης ελπίδας και μεγάλων ευκαιριών για την Ένωση. Η πρώτη Μαΐου θα σηματοδοτήσει το τέλος των μεταπολεμικών διαχωριστικών γραμμών για την ήπειρο και θα μας επιτρέψει να προχωρήσουμε μαζί προς μια καλύτερη, πιο αλληλέγγυα Ευρώπη. Το μόνο που πετυχαίνουν τραγικά γεγονότα όπως αυτά της 11ης Μαρτίου είναι να ενισχύουν την αποφασιστικότητά μας να συνεργαστούμε για τη σφυρηλάτηση συμφωνιών, οι οποίες θα καταστήσουν την Ευρώπη λειτουργική, με κάθε έννοια.
Προσβλέπω στη συνέχιση της πλήρους συνεργασίας με το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο και την Ευρωπαϊκή Επιτροπή. Σας ευχαριστώ ιδιαίτερα σήμερα για τη συνεργασία σας τους τελευταίους μήνες. Καθώς βρισκόμαστε στο κατώφλι της διεύρυνσης, μπορούμε να συνεχίσουμε να αποδεικνύουμε ότι η νέα Ευρώπη, σε συνεργασία, έχει και τη βούληση και την αποφασιστικότητα να προσφέρει τα θετικά αποτελέσματα και τις αποφάσεις που δικαιούνται οι λαοί μας.
Πιστεύω ότι η δήλωση για την καταπολέμηση της τρομοκρατίας την οποία ενέκρινε το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο επιτυγχάνει τη σωστή ισορροπία. Υπογραμμίζει την τρέχουσα συνεργασία μας, επιδιώκει να βελτιώσει και να τονίσει την ανάγκη εφαρμογής των συμφωνηθέντων. Με χαρά δηλώνω επίσης ότι στην εν λόγω δήλωση υποστηρίχθηκε μια πρόταση βουλευτών του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου να καθιερωθεί η 11η Μαρτίου ως ημέρα μνήμης για τα θύματα της τρομοκρατίας.
Η δήλωση περιλαμβάνει μια σειρά από συγκεκριμένους τομείς δράσης. Σε αυτούς συγκαταλέγονται μέτρα βελτίωσης της ανταλλαγής πληροφοριών, ενίσχυσης των συνοριακών ελέγχων και της ασφάλειας των ταξιδιωτικών εγγράφων, αυξημένη προστασία για τα συστήματα μεταφορών μας και μέτρα αντιμετώπισης της χρηματοδότησης της τρομοκρατίας. Περιλαμβάνει επίσης δέσμευση για αποτελεσματική συνεργασία με τρίτες χώρες και άλλους διεθνείς οργανισμούς, ιδιαίτερα με τα Ηνωμένα Έθνη.
Διορίστηκε ένας Συντονιστής Αντιτρομοκρατικής Δράσης, ο κ. de Vries, γεγονός το οποίο απηχεί την ανάγκη για συντονισμένη δράση σε όλη την Ευρωπαϊκή Ένωση. Το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο θα εξετάσει και πάλι, τον Ιούνιο, το σχέδιο δράσης για την τρομοκρατία και θα συμφωνήσουμε όλοι τις βασικές ενέργειες και τις προθεσμίες ολοκλήρωσής τους.
Το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο ενέκρινε επίσης μια δήλωση για την αλληλεγγύη κατά της τρομοκρατίας, σύμφωνα με την οποία τα κράτη μέλη δεσμεύονται να δράσουν από κοινού, σε πνεύμα αλληλεγγύης, αν ένα από αυτά υποστεί τρομοκρατική επίθεση. Η δήλωση αποτελεί σημαντική πολιτική απόδειξη της αλληλεγγύης μας στον αγώνα κατά της τρομοκρατίας.
Εκτιμώ ιδιαίτερα το γεγονός ότι ο Πρόεδρος Cox συμμετείχε στο πρώτο μέρος της συνάντησής μας για την τρομοκρατία. Η αλληλεγγύη που επιδεικνύουν τα θεσμικά όργανα της Ένωσης εκπέμπει ένα σημαντικό μήνυμα. Η απειλή της τρομοκρατίας αποτελεί απειλή για την ασφάλειά μας, τις δημοκρατίες μας και τον τρόπο ζωής μας στην Ευρωπαϊκή Ένωση. Θα κάνουμε ό,τι είναι στις δυνάμεις μας για να προστατέψουμε τους πολίτες μας από αυτή την απειλή."@el8
"Señor Presidente, señor Presidente Prodi, me satisface enormemente estar aquí hoy con ustedes para informarles del resultado del Consejo Europeo de primavera de la semana pasada. La última vez que tuve el honor de dirigirme a esta Cámara en enero al hablar sobre las prioridades de la Presidencia irlandesa, dije que el objetivo primordial de nuestra Presidencia era obtener resultados que tuvieran una repercusión positiva en las vidas de los europeos. Creo que el Consejo Europeo de la semana pasada ha contribuido a obtener resultados positivos muy reales. La Unión Europea ha demostrado, una vez más, que tiene capacidad para abordar nuevos retos. Ha demostrado que cuando nos movemos juntos, podemos cambiar realmente la vida cotidiana de las personas.
Me complace especialmente que haya habido un gran avance en la Conferencia Intergubernamental. Basándose en mi informe, el Consejo Europeo solicitó que la Presidencia continuara con sus consultas. También solicitó que la Presidencia organizara la reanudación de las negociaciones formales en la CIG tan pronto como fuera aconsejable. Decidió que debía llegarse a un acuerdo sobre la nueva Constitución a más tardar en el Consejo Europeo de junio.
Cuando intervine aquí en enero, dejé claro mi compromiso de aprovechar cualquier oportunidad para hacer avanzar la CIG y, si es posible, concluirla durante nuestra Presidencia. Pero en ese momento, y de hecho hasta la celebración del propio Consejo Europeo, no estaba claro cuánto podríamos avanzar. No sabíamos con seguridad si podría relanzarse la CIG, aunque deseábamos hacerlo con gran firmeza. De hecho, mucha gente me dijo en la fase inicial de nuestra Presidencia que pensaban que había pocas posibilidades.
No podríamos haber llegado a un acuerdo sobre el plazo para la conclusión de la CIG sin el compromiso político de mis colegas del Consejo Europeo. La semana pasada, todos nos volvimos a dedicar a la Constitución, y reconocimos su valor e importancia. Cuanto antes entre en vigor, mejor. También reconocimos que aunque las negociaciones finales serán difíciles, nunca hubo motivo para creer que se volverían fáciles con el tiempo. De hecho, en torno a la mesa había un sentimiento general de que el retraso podría crear todavía más complicaciones. También se sentía la necesidad de flexibilidad y compromiso por parte de todos. El desarrollo de este espíritu positivo y constructivo posibilitó la decisión de avanzar ahora.
Este es un gran paso adelante, y gran parte del mérito corresponde a este Parlamento. Siempre ha instado a los Estados miembros a impulsar las negociaciones de modo colectivo. Su apoyo sumamente positivo a la estrategia de la Presidencia ha sido muy apreciado, y espero seguir trabajando con ustedes y con sus representantes en el futuro.
En nuestras consultas con todas las delegaciones, hemos podido constatar que la mayor parte del texto de la Convención no se discute. También hemos averiguado que muchas de las propuestas adicionales realizadas por la Presidencia italiana habrían sido aceptables para los socios en el contexto de un acuerdo general.
Todavía quedan pendientes varias cuestiones, que difieren de modo considerable en cuanto a su complejidad y sensibilidad. No obstante, también hemos podido identificar posibles vías de avance y creemos que todas ellas pueden resolverse. No será fácil. Habrá que hacer concesiones mutuas por parte de todos. Pero creo que el ingrediente clave –la voluntad política de llegar a un acuerdo– está ahí.
Los representantes del Parlamento, como los de todas las demás delegaciones, nos han expuesto claramente las cuestiones que revisten una importancia especial para sus Señorías. No puedo decir que todas las delegaciones conseguirán todos los objetivos que han planteado. No obstante, puedo asegurarles –como les aseguro a todos los demás– que la Presidencia estará abierta y será ecuánime en sus negociaciones con todos. Puedo garantizarles que no se les dejará de lado ni se les pasará por alto en las negociaciones. Quiero que todos los participantes puedan recomendar a los ciudadanos europeos el resultado final como un resultado justo, equilibrado y positivo.
Como he dicho en mi informe, las cuestiones que revisten más dificultad siguen siendo el tamaño y la composición de la Comisión, y la definición y ámbito de aplicación del voto por mayoría cualificada. En la reunión de la semana pasada, no entramos en debates detallados sobre estas cuestiones, y tampoco intenté sacar conclusiones. Pero expuse mi visión general sobre las vías de compromiso que cabe explorar con más visos de éxito.
Reconozco que la Comisión debe ser efectiva y legítima. Creo que estas dos perspectivas deberían conciliarse con el mantenimiento, durante un período ampliado, de una Comisión que incluyera a un nacional de cada Estado miembro, y que se redujera después mediante un sistema de rotación equitativa.
Está claro que solo un sistema de votación basado en una doble mayoría puede permitir un consenso. También es fundamental que tengamos en cuenta la necesidad de una mayor eficiencia, mientras consideramos debidamente el equilibrio entre los Estados miembros y sus preocupaciones específicas. Debería ser posible alcanzar un resultado que refleje las preocupaciones de todos. Creo que esto podría hacerse a través de ciertos ajustes de los umbrales de población y Estados miembros y mediante acuerdos destinados a confirmar la transición hacia la doble mayoría. De todas formas, sin duda necesitamos examinar todavía más los detalles.
El progreso significativo logrado en el Consejo Europeo de la semana pasada se debió a muchos factores. Estoy convencido de que un factor importante es la excelente relación de trabajo que se ha creado entre el Consejo, la Comisión Europea y el Parlamento Europeo. El tema de la Presidencia irlandesa es «Europeos - trabajando juntos». El Consejo Europeo ha demostrado claramente todo lo que podemos alcanzar cuando logramos hacerlo.
En cuanto al ámbito de aplicación del voto por mayoría cualificada, existe un deseo general –que me consta que el Parlamento comparte– de que se amplíe, a fin de favorecer la toma de decisiones eficiente en una Unión ampliada. Al mismo tiempo, es necesario tener en cuenta las preocupaciones particulares de los Estados miembros en cuanto a una serie de cuestiones específicas. Creo que se llegará a un resultado general satisfactorio, que implicará un aumento del número de ámbitos sujetos a votación por mayoría cualificada y codecisión, en comparación con los Tratados actuales.
Probablemente estas cuestiones no se resuelvan finalmente hasta que se acerque el fin de las negociaciones. No obstante, en adelante, será esencial alcanzar un acuerdo en tantos temas como sea posible, para reducir al mínimo el número de cuestiones pendientes. En este proceso, la Presidencia pretende hacer uso de todos los canales, incluidas las reuniones bilaterales y las discusiones a nivel oficial. Pero sin duda, la CIG tiene lugar en el plano político, y pediré a los Ministros de Asuntos Exteriores que trabajen sobre una serie de cuestiones durante las negociaciones finales entre los Jefes de Estado o de Gobierno.
Como ustedes, yo también quiero concluir la CIG lo antes posible. No obstante, habrá que tener en cuenta una serie de factores, incluida la formación de nuevos Gobiernos en algunos países y las cuestiones que aún quedan por resolver. Les aseguro que si encontramos la oportunidad de terminar antes de junio, lo haremos. No deberíamos subestimar lo lejos que hemos llegado. Tan solo hace unas semanas, muy pocos se habrían mostrado optimistas en cuanto a la posibilidad de terminar en junio. Hasta la fecha, esta Presidencia ha intentado como tal moderar las expectativas pero mostrarse ambiciosa. No existe ambición más grande que alcanzar nuestro objetivo común de una Constitución que favorezca a nuestros ciudadanos y ayude a hacer más efectiva la Unión dentro de ella y en el resto del mundo. Con su ayuda, espero alcanzar ese objetivo.
Cuando intervine en esta Cámara en enero, señalé la gran prioridad que la Presidencia irlandesa daba a la Agenda de Lisboa y nuestra firme determinación de que el Consejo Europeo de primavera sirviera para revitalizar el proceso de Lisboa. En aquel momento me animó mucho la respuesta del Parlamento Europeo a nuestras ideas.
Me complace informarles de que el Consejo Europeo tuvo una discusión fructífera la semana pasada. Nos centramos en las cuestiones clave en que es fundamental actuar si queremos dar un nuevo impulso a la Agenda de Lisboa. Mis colegas estuvieron de acuerdo con mi propuesta de que las discusiones debían centrarse dos temas generales –el crecimiento sostenible y el empleo–, que son los principales retos que urge abordar.
El Consejo Europeo estuvo de acuerdo en que necesitamos un enfoque equilibrado si queremos garantizar que el crecimiento futuro sea sostenible. Tenemos que mantener políticas macroeconómicas sólidas a la vez que promovemos una mayor competitividad e innovación. Al mismo tiempo, la cohesión social debe ocupar un lugar central en nuestro enfoque. Del mismo modo, el crecimiento futuro tiene que respetar el medio ambiente para ser sostenible.
El compromiso constructivo del Parlamento Europeo con el Consejo ha sido crucial para el avance efectivo en todos los aspectos del trabajo de la Unión, entre otras cosas en la labor legislativa relacionada directamente con la Agenda de Lisboa. En las últimas semanas, la legislación acordada se extiende desde los servicios financieros a la apertura del mercado ferroviario, a los derechos de propiedad intelectual y a la responsabilidad medioambiental. Espero más resultados en las próximas semanas. Es muy importante, para mantener la credibilidad de la Agenda de Lisboa, que cumplamos nuestros objetivos. En este contexto, me complace acoger con satisfacción su aprobación de dos propuestas legislativas importantes en el día de ayer, la Directiva de mercados de instrumentos financieros y la Directiva sobre la transparencia.
Un reto fundamental señalado en el Consejo Europeo se sitúa en el sector servicios, que sigue estando muy fragmentado. La creación con éxito de un verdadero mercado único en este ámbito arrojará beneficios considerables para el consumidor europeo. El sector servicios ha representado un 70% de la creación de empleo y crecimiento en los últimos diez años. Me complace informar de que el Consejo Europeo, viendo el potencial de expansión en este ámbito, acordó que el proyecto de directiva sobre servicios, que el Consejo está examinando actualmente, debía aprobarse con carácter prioritario.
El desarrollo de una normativa mejor reforzará la competitividad y la productividad. El Consejo Europeo acogió con satisfacción la iniciativa de cuatro Presidencias encabezada por Irlanda, los Países Bajos, Luxemburgo y el Reino Unido, que impulsará esta cuestión con carácter prioritario en los próximos dos años. Volveremos sobre esta cuestión de una normativa mejor en el Consejo Europeo de noviembre de 2004.
Si realmente queremos fomentar la competitividad, la innovación y el espíritu empresarial en toda Europa, debemos tener una gran capacidad científica y de investigación. El progreso en el ámbito de la investigación es un elemento esencial de la Agenda de Lisboa. Debemos trabajar para garantizar que los científicos permanezcan en Europa y que se sientan atraídos a trabajar en Europa. El Consejo Europeo acordó, como primer paso de este proceso, que el Programa marco de investigación y desarrollo europeo debía ser más asequible para los usuarios, a fin de facilitar la inversión en materia de investigación y desarrollo por parte de pequeñas y medianas empresas y empresas de nueva creación. El Consejo Europeo también subrayó la necesidad de invertir en investigación fundamental. Esta investigación es una pieza esencial para la innovación y la competitividad.
Como sus Señorías sabrán, en la reunión el Consejo Europeo adoptó una Declaración sobre la lucha contra el terrorismo. Acordamos reanudar nuestras negociaciones en la Conferencia Intergubernamental y llegar a un acuerdo a más tardar en nuestra reunión de junio. Delimitamos lo que queda por hacer en términos prácticos para promover el crecimiento sostenible y fomentar el empleo. Discutimos distintas cuestiones de política exterior, entre ellas las del Oriente Próximo, Afganistán, Iraq, los Balcanes y Rusia.
El crecimiento no solo debe ser sostenible económicamente, sino también en términos medioambientales. Uno de los ámbitos más interesantes a este respecto es el de las tecnologías medioambientales. El Consejo Europeo reconoce la importancia de capacitar a las empresas para explotar nuevas tecnologías, y ha solicitado la aplicación inminente del Plan de acción de tecnologías medioambientales. También hemos invitado a la Comisión y al Banco Europeo de Inversiones a examinar el modo de movilizar instrumentos financieros para promover dichas tecnologías. La Comisión va a preparar un informe para el Consejo Europeo del año que viene sobre el progreso en este terreno.
Sin duda, el crecimiento y la competitividad no son fines en sí mismos: son medios para garantizar y desarrollar el modelo social europeo, con el acento puesto en la sostenibilidad y la inclusión. Proteger a los miembros más vulnerables de nuestra sociedad es una parte esencial de la Agenda de Lisboa.
El Consejo Europeo ha situado el empleo en el centro de su plan de actividades. Crear más y mejores puestos de trabajos es la cuestión que hay que abordar con más urgencia el año que viene. El Consejo Europeo acordó que los Estados miembros debían prestar atención urgente a cuatro retos estructurales particulares, señalados por el Grupo de trabajo para el empleo y reafirmados en el Informe Conjunto sobre Empleo. Se trata de promover una mayor adaptabilidad por parte de empresas y trabajadores, atraer a más personas al mercado laboral, mejorar la calidad del empleo y fomentar una mayor inversión en capital humano. Tomar medidas ahora para maximizar las oportunidades de empleo comportará beneficios reales. Un alto nivel de empleo impulsará el crecimiento y también abre el mejor camino para salir de la pobreza y de la exclusión social.
El Consejo Europeo de primavera del año que viene revisará el progreso realizado en este terreno en el curso del año. Se prestará especial atención al progreso impulsado por las medidas nacionales para conseguir los objetivos de empleo de Lisboa. Se ha invitado al Consejo y a la Comisión a que preparen conjuntamente un informe de síntesis conciso, basado en el informe conjunto sobre empleo, específicamente para esta discusión.
Como he indicado anteriormente, la función del Parlamento ha sido fundamental para permitirnos impulsar la Agenda de Lisboa. Uno de los ámbitos en los que esperamos progresar en las próximas semanas es el de un paquete de movilidad con el propósito de facilitar la circulación de los trabajadores entre Estados miembros. Hemos cooperado en torno al Reglamento (CEE) nº 1408/71 que, una vez acordado, debería reportar ventajas significativas de cara a una mejor coordinación de los sistemas de seguridad social y un acceso más fácil a los derechos. Espero que podamos concluir este expediente de forma conjunta antes del fin del mandato.
Del mismo modo, espero una cooperación fructífera respecto a los expedientes relacionados de Europass y la Directiva del reconocimiento mutuo de las cualificaciones profesionales, que tienen por objeto favorecer el reconocimiento de cualificaciones educativas en otros Estados miembros.
Los Gobiernos por si solos no pueden implantar todos los cambios necesarios para alcanzar el objetivo de Lisboa. Todas las partes tienen una función crucial en el progreso y el impulso del cambio. Con este fin, el Consejo Europeo estuvo de acuerdo con la propuesta de la Presidencia de establecer Asociaciones para la reforma en cada Estado miembro, según los mecanismos y las tradiciones nacionales, implicando a los agentes sociales, a la sociedad civil y a las autoridades públicas. Estas asociaciones serán un mecanismo útil para construir un compromiso a favor del cambio y la reforma.
Todos reconocemos que queda mucho por hacer para que Lisboa se aplique en el plazo originalmente previsto. La revisión intermedia del año que viene nos brindará una oportunidad crucial para examinar lo que hay que cambiar si queremos acelerar el proceso de implementación. Tenemos que prepararnos para la revisión intermedia sobre una base sólida. Con este fin, los Jefes de Estado o de Gobierno invitaron a la Comisión a establecer un grupo de alto nivel, presidido por el Sr. Wim Kok, para realizar una revisión independiente que contribuya a este ejercicio. El nombramiento de Wim Kok asegurará la continuidad respecto a la labor realizada por el Grupo de trabajo para el empleo. Su experiencia sin parangón proporcionará un impulso crucial y muy valioso para la revisión intermedia. Hemos pedido al Grupo de alto nivel que informe el 1 de noviembre de este año, para permitir que la Comisión presente sus propias recomendaciones al Consejo Europeo de primavera del año que viene.
El Consejo Europeo revisó una serie de cuestiones de la agenda internacional y aprobó conclusiones sobre el proceso de paz del Oriente Próximo, Iraq, la Asociación Estratégica con el Mediterráneo y el Oriente Próximo, Rusia, Afganistán y Côte d´Ivoire. También examinamos la cuestión de Chipre.
El Consejo Europeo examinó la situación en Kosovo tras el brote reciente de violencia motivada por cuestiones étnicas. La situación parece haberse estabilizado, pero sigue estando tensa. Es esencial que se reafirme la primacía del proceso político y que los políticos locales se responsabilicen de esa situación. La Unión Europea sigue estando plenamente comprometida con un futuro estable para un Kosovo seguro, democrático, próspero y multiétnico. La Unión seguirá apoyando plenamente los esfuerzos del Representante Especial del Secretario General de las Naciones Unidas, el Sr. Harri Holkeri, y el proceso de «normas antes que el estatuto».
Lamentablemente, como todos bien sabemos, el Consejo Europeo de la semana pasada se celebró a la sombra del terrible atentado que tuvo lugar en Madrid el 11 de marzo. Quiero expresar una vez más mis condolencias a las familias de las víctimas. Sé que todos los presentes estarán de acuerdo conmigo cuando digo que este atentado fue una amenaza grave para todo lo que representa la Unión Europea. Al plantear el modo de responder a esta amenaza, el Consejo Europeo quería asegurarse de que se hace todo lo posible para proteger a nuestros ciudadanos de la plaga del terrorismo. Al mismo tiempo, es preciso proteger los derechos humanos fundamentales de nuestras democracias.
El Consejo también ha debatido la situación en el Oriente Próximo, que sigue siendo bastante preocupante. La Presidencia está en estrecho contacto con los líderes de los principales Estados árabes para asegurar que no se pierda esa dinámica en el proceso de paz. El Ministro de Asuntos Exteriores, el Sr. Cowen, ha visitado El Cairo y Damasco en los dos últimos días y ha subrayado la necesidad de un esfuerzo concertado por avanzar en nuestros objetivos comunes de paz y seguridad en la región mediante una solución justa del conflicto.
Por lo que se refiere a Afganistán, el Consejo Europeo espera con interés los resultados de la conferencia internacional que tiene lugar hoy en Berlín. La Unión Europea sigue estando comprometida plenamente con la reconstrucción de Afganistán. El Ministro de Asuntos Exteriores, el Sr. Cowen, representa a la UE en esta importante conferencia, junto con el Sr. Solana y el Comisario Patten.
Las negociaciones sobre una solución para Chipre se encuentran en la fase final mientras nos reunimos aquí hoy. La adhesión de una Chipre unida el 1 de mayo sigue siendo la firme preferencia de la Unión Europea. En nuestras conclusiones, el Consejo Europeo reiteró el apoyo de la Unión a las negociaciones dirigidas por las Naciones Unidas y reafirmó nuestra disposición para adaptar las condiciones de un acuerdo según los principios en los que se funda la Unión Europea.
Este Consejo Europeo se celebró en un momento de importancia crucial en la historia de la Unión Europea. Como hemos expuesto en nuestro programa de la Presidencia, la primera mitad de 2004 representa un momento de grandes cambios y retos, pero también de gran esperanza y oportunidad para la Unión. El 1 de mayo marcará el fin de una división de posguerra del continente y nos permitirá avanzar juntos hacia una Europa mejor y más integradora. Hechos terribles como los del 11 de marzo sirven únicamente para reforzar nuestra determinación de trabajar juntos para forjar acuerdos que harán funcionar a Europa en todos los sentidos.
Espero seguir trabajando en cooperación plena con el Parlamento Europeo y la Comisión Europea. Hoy les agradezco de manera especial toda su cooperación en los últimos meses. Mientras estamos en el umbral de la ampliación, podemos seguir demostrando que la nueva Europa, trabajando todos juntos, tiene tanto la voluntad como la determinación de producir resultados positivos y decisiones que nuestros ciudadanos merecen.
Creo que la Declaración sobre la lucha contra el terrorismo adoptada por el Consejo Europeo consigue el equilibrio adecuado. Hace hincapié en nuestra cooperación actual y busca mejorar y subrayar la necesidad de implementar lo que hemos acordado. Me complace decir también que la Declaración asume una propuesta realizada por los parlamentarios europeos de declarar el 11 de marzo Día Europeo de conmemoración de las víctimas del terrorismo.
La Declaración incluye una serie de ámbitos de acción específicos, que incluyen medidas para mejorar el intercambio de información, para reforzar los controles fronterizos y la seguridad de los documentos de viaje, una mejor protección para nuestros sistemas de transporte y medidas para combatir la financiación del terrorismo. También incluye un compromiso para la cooperación efectiva con terceros países y otras organizaciones internacionales, especialmente las Naciones Unidas.
Se ha nombrado un Coordinador contra el terrorismo, el Sr. De Vries, para reflejar la necesidad de una acción coordinada en toda la Unión Europea. El Consejo Europeo considerará de nuevo el Plan de acción sobre el terrorismo en junio, y todos acordaremos las tareas clave y los plazos en los que estas tareas han de realizarse.
El Consejo Europeo también acordó una Declaración sobre la solidaridad contra el terrorismo. Esta compromete a los Estados miembros a actuar de forma conjunta en un espíritu de solidaridad si uno de ellos resulta víctima de un ataque terrorista. La Declaración representa una señal política importante de nuestra solidaridad en la lucha contra el terrorismo.
Agradezco enormemente que el Presidente Cox haya participado en la primera sesión de nuestra reunión acerca del terrorismo. La solidaridad demostrada por las instituciones de la Unión transmitió un mensaje importante. La amenaza del terrorismo es una amenaza para nuestra seguridad, nuestras democracias y nuestro modo de vida en la Unión Europea. Haremos todo lo que esté en nuestra mano para proteger a nuestros ciudadanos de esta amenaza."@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja Prodi, olen todella tyytyväinen, että saan olla täällä tänään kertomassa teille viime viikolla pidetyn kevään Eurooppa-neuvoston tuloksista. Kun minulla viimeksi tammikuussa oli kunnia kertoa parlamentille Irlannin puheenjohtajakauden ensisijaisista tavoitteista, sanoin, että puheenjohtajavaltion ensisijaisena tavoitteena on taata Euroopan kansalaisten elämään myönteisesti vaikuttavia tuloksia. Mielestäni viime viikolla kokoontunut Eurooppa-neuvosto antoi erittäin konkreettisen panoksen myönteisiin tuloksiin pääsemistä varten. Euroopan unioni on jälleen kerran osoittanut, että se pystyy vastaamaan uusiin haasteisiin. Se on osoittanut, että yhteistyötä tekemällä voimme merkittävällä tavalla vaikuttaa kansalaisten jokapäiväiseen elämään.
Erityisen tyytyväinen olen hallitustenvälisen konferenssin merkittävästä edistyksestä. Eurooppa-neuvosto pyysi raporttini nojalla puheenjohtajavaltiota jatkamaan kuulemiskierrostaan. Lisäksi se pyysi puheenjohtajavaltiota huolehtimaan siitä, että virallisia HVK-neuvotteluja jatketaan mahdollisimman pian. Se päätti, että uudesta perustuslakisopimuksesta olisi päästävä yhteisymmärrykseen viimeistään kesäkuun Eurooppa-neuvostossa.
Puhuessani täällä tammikuussa tein selväksi, että olen sitoutunut harkitsemaan kaikkia vaihtoehtoja HVK-neuvottelujen edistämiseksi ja mikäli mahdollista, saamaan neuvottelut päätökseen puheenjohtajakaudellamme. Tuolloin ei kuitenkaan ollut selvää, kuten ei itse asiassa ollut ennen Eurooppa-neuvostonkaan kokousta, kuinka pitkälle voisimme mennä. Emme olleet varmoja, voitaisiinko HVK-neuvotteluja jatkaa, vaikka toivoimmekin sitä hartaasti. Itse asiassa monet sanoivat minulle puheenjohtajakautemme alussa, ettei toivoa juuri ole.
Yhteisymmärrykseen ei olisi päästy ennen HVK-neuvottelujen päättymistä ilman Eurooppa-neuvostossa toimivien kollegoitteni poliittista sitoutumista. Viime viikolla omistauduimme kaikki jälleen perustuslakisopimukselle ja myönsimme sen merkityksen ja tärkeyden. Mitä nopeammin se saadaan valmiiksi, sen parempi. Myönsimme myös, että vaikka viimeiset neuvottelut ovat vaikeita, ei pidä luulla, että ne helpottuisivat ajan myötä. Kokouksessa näytettiin olevan yleisesti sitä mieltä, että viivytyksestä aiheutuisi jopa lisäongelmia. Kaikki osapuolet tuntuivat myös ymmärtävän joustavuuden ja kompromissien tarpeellisuuden. Myönteisen ja rakentavan hengen ansiosta päätimme, että nyt olisi aika toimia.
Kyse on melkoisesta edistysaskeleesta, ja suuri osa kunniasta kuuluu tälle parlamentille. Olette johdonmukaisesti kehottaneet jäsenvaltioita edistämään yhdessä neuvotteluja. Puheenjohtajavaltion strategialle antamaanne myönteistä tukea on arvostettu suuresti, ja odotan innolla yhteistyön jatkamista tulevalla kaudella teidän ja edustajienne kanssa.
Kuultuamme kaikkia valtuuskuntia voimme vahvistaa, että suurimmasta osasta valmistelukunnan tekstiä ollaan yksimielisiä. Varmistuimme myös siitä, että osapuolet olisivat voineet hyväksyä monet puheenjohtajavaltio Italian tekemistä lisäehdotuksista kokonaisratkaisun yhteydessä.
Ratkaisemattomia kysymyksiä on edelleen monia, ja ne ovat hyvin eri tavoin monimutkaisia ja arkaluonteisia. Olemme kuitenkin keksineet joitakin mahdollisia etenemiskeinoja ja uskomme, että kaikki kysymykset voidaan ratkaista. Tämä ei ole helppoa, ja se vaatii myönnytyksiä kaikilta osapuolilta. Mielestäni olennaisin asia – poliittinen tahto yhteisymmärryksen saavuttamiseksi – on nyt kunnossa.
Parlamentin edustajat ja kaikkien muidenkin valtuuskuntien jäsenet ovat tehneet meille selväksi, mitkä asiat ovat teille erityisen tärkeitä. En voi sanoa, että kaikki valtuuskunnat voivat mennä takuuseen jokaisesta esille tuomastaan kohdasta. Voin kuitenkin vakuuttaa teille – kuten kaikille muillekin – että puheenjohtajavaltio on kaikissa suhteissaan avoin ja tasapuolinen. Voin luvata, ettei teitä sivuuteta tai unohdeta neuvotteluissa. Haluan lopputuloksen olevan sellainen, että kaikki osapuolet voivat suositella sitä Euroopan kansalaisille oikeudenmukaisena, tasapainoisena ja myönteisenä.
Kuten raportissani totesin, vaikeimpia kysymyksiä ovat edelleen komission koko ja kokoonpano sekä määräenemmistöpäätösten määrittely ja soveltamisala. Näistä asioista ei keskusteltu yksityiskohtaisesti viime viikon kokouksessa, enkä yrittänyt tehdä niistä päätelmiä. Ilmaisin kuitenkin yleiskäsitykseni siitä, mitkä etenemistavat olisivat tuottoisimpia kompromissin saavuttamisen kannalta.
Myönnän, että komission on oltava tehokas ja että sillä on oltava valtuutus tehtäväänsä. Mielestäni nämä kaksi näkökohtaa on sovitettava yhteen siten, että tietty ajanjakso jatketaan sellaisella komissiolla, jossa on yksi jäsen jokaisesta jäsenvaltiosta, ja myöhemmin siirrytään supistettuun kokoonpanoon, jolloin paikkoja kierrätetään tasapuolisesti.
Ainoastaan kaksoisenemmistöön perustuvalla päätöksentekojärjestelmällä voidaan päästä konsensukseen. Tehokkuuden lisäämistä on myös tärkeä tavoitella, ja samalla on otettava asianmukaisesti huomioon jäsenvaltioiden välinen tasapaino ja jäsenvaltioiden erityishuolet. Asia olisi ratkaistava siten, että kaikkien huolet otetaan huomioon. Käsittääkseni tämä järjestyisi muuttamalla hieman väestön ja jäsenvaltioiden osuuksia ja valmistelemalla kaksoisenemmistöön siirtymistä. On tietenkin selvää, että yksityiskohtia on vielä hiottava.
Viime viikolla saavutettu huomattava edistys Eurooppa-neuvostossa oli monen tekijän summa. Olen varma, että yksi merkittävä tekijä on neuvoston, Euroopan komission ja Euroopan parlamentin välille syntynyt loistava yhteistyösuhde. Irlannin puheenjohtajakauden teemana on "Eurooppalaiset yhteistyössä", ja Eurooppa-neuvosto on selkeästi osoittanut, kuinka paljon voimme saavuttaa, kun onnistumme tässä.
Määräenemmistöpäätösten soveltamisalaa halutaan yleisesti laajentaa, jotta päätöksenteko olisi tehokasta laajentuneessa Euroopan unionissa. Tiedän parlamentin olevan tästä samaa mieltä. Samalla on otettava huomioon jäsenvaltioiden erityishuolet tietyistä aiheista. Uskon, että löydämme yleisesti tyydyttävän ratkaisun, jonka perusteella määräenemmistöpäätöksellä ja yhteispäätösmenettelyllä päätettävien aihealueiden määrä lisääntyy verrattuna siihen, mitä nykyisissä perussopimuksissa määrätään.
Näihin kysymyksiin tuskin saadaan lopullista vastausta kuin vasta neuvottelujen loppupuolella. Seuraavaksi on välttämätöntä päästä yhteisymmärrykseen mahdollisimman monesta asiasta ja minimoida ratkaisemattomien kysymysten määrä. Puheenjohtajavaltio aikoo käyttää tätä prosessia varten erilaisia kanavia, kuten kahdenvälisiä kokouksia ja virallisia keskustelutilaisuuksia. HVK toteutetaan tietenkin poliittisella tasolla, ja aion pyytää ulkoministereitä edistämään useiden asioiden käsittelyä valtion ja hallitusten päämiesten lopullisissa neuvotteluissa.
Toivon teidän tapaanne, että HVK saataisiin päätökseen mahdollisimman pian. On kuitenkin monia tekijöitä, joita on otettava huomioon. Näihin lukeutuu esimerkiksi uusien hallitusten muodostaminen joissakin valtioissa ja lukuisat ratkaisemattomat asiat. Vakuutan teille, että jos neuvottelut on mahdollista saada päätökseen ennen kesäkuuta, toimimme sen mukaisesti. Meidän ei pitäisi aliarvioida aikaansaamamme edistystä. Muutama viikko sitten vain harvat olisivat uskoneet, että voisimme saada neuvottelut päätökseen kesäkuuhun mennessä. Puheenjohtajavaltio on tähän mennessä pyrkinyt pitämään toiveet kohtuullisella tasolla mutta päämäärät korkealla. Korkeimpana päämääränä on yhteinen perustuslakisopimus, joka on kansalaistemme odotusten mukainen ja auttaa Euroopan unionia toimimaan tehokkaamman sekä sisäisesti että kansainvälisellä tasolla. Toivon, että teidän avullanne saavutamme tämän tavoitteen.
Kun puhuin täällä parlamentissa tammikuussa, asetin puheenjohtajavaltio Irlannin ensisijaiseksi tavoitteeksi Lissabonin toimintaohjelman ja ilmaisin vakaan päätöksemme siitä, että kevään Eurooppa-neuvoston tehtävänä olisi elvyttää ja nopeuttaa Lissabonin prosessia. Euroopan parlamentin reaktiot ehdotuksiimme kannustivat minua tuolloin suuresti.
Voin ilokseni kertoa, että Eurooppa-neuvostossa käytiin viime viikolla antoisa keskustelu. Keskityimme tärkeimpiin aiheisiin, jotka edellyttävät välitöntä toimintaa, jos Lissabonin strategiaan halutaan uutta puhtia. Kollegani hyväksyivät keskustelujen aiheeksi kaksi ehdottamaani toisiinsa liittyvää aihetta – kestävän kasvun ja työllisyyden – sillä tärkeimpiä kysymyksiä on käsiteltävä mahdollisimman pian.
Eurooppa-neuvosto oli samaa mieltä siitä, että tarvitsemme tasapainoisen lähestymistavan varmistaaksemme, että kasvu on tulevaisuudessa kestävää. Makrotalouspolitiikka on pidettävä vakaana ja samanaikaisesti on edistettävä kilpailukykyä ja innovaatioita. Sosiaalinen yhteenkuuluvuus on myös säilytettävä toimiemme keskipisteenä. Jotta kasvu olisi tulevaisuudessa kestävää, sen on oltava myös ympäristön kannalta järkevää.
Euroopan parlamentti on rakentavalla yhteistyöllään neuvoston kanssa edistänyt merkittävällä tavalla Euroopan unionin toimia kaikilla aloilla, eikä vähiten suoraan Lissabonin strategiaan liittyvän lainsäädännön alalla. Viime viikkoina on hyväksytty niin rahoituspalveluihin ja rautatieliikennemarkkinoiden avaamiseen kuin teollis- ja tekijänoikeuksiin ja ympäristövastuuseen liittyviä lakeja. Odotan lisää tuloksia heti seuraavilta viikoilta. Meidän on tärkeä saavuttaa tavoitteemme, jotta Lissabonin strategia säilyttää uskottavuutensa. Tässä yhteydessä totean olevani iloinen siitä, että hyväksyitte eilen kaksi tärkeää lainsäädäntöehdotusta – rahoitusvälineiden markkinoita koskevan direktiivin ja avoimuutta koskevan direktiivin.
Eurooppa-neuvosto asetti suurimmaksi haasteeksi palvelusektorin, jolla markkinat ovat edelleen erittäin hajanaiset. Eurooppalaisten kuluttajien kannalta olisi todella hyödyllistä, jos tälle alalle saataisiin todelliset sisämarkkinat. Palvelusektorin osuus viimeisten kymmenen vuoden aikana luoduista työpaikoista ja saavutetusta kasvusta on 70 prosenttia. Voin ilokseni kertoa, että Eurooppa-neuvosto ymmärtää alan laajentumismahdollisuudet, ja katsoo siksi, että parhaillaan neuvoston käsittelyssä olevaa palveluja koskevaa direktiiviehdotusta on pidettävä erittäin tärkeänä.
Sääntelyä parantamalla tehostetaan kilpailukykyä ja tuottavuutta. Eurooppa-neuvosto pitää myönteisenä neljän puheenjohtajavaltion – Irlannin, Alankomaiden, Luxemburgin, Yhdistyneen kuningaskunnan – aloitetta, jonka ansiosta sääntelyn parantamista pidetään ensisijaisena tavoitteena seuraavien kahden vuoden aikana. Sääntelyn parantamiseen palataan marraskuun 2004 Eurooppa-neuvostossa.
Jos todella aiomme edistää kilpailukykyä, innovointia ja yrittäjyyttä kaikkialla Euroopassa, tarvitsemme vahvan tieteellisen kapasiteetin ja tutkimuskapasiteetin. Tutkimuksen alan kehitys on oleellinen osa Lissabonin toimintaohjelmaa. Meidän on varmistettava, että tutkijat pysyvät Euroopassa ja että työskentely Euroopassa on houkuttelevaa. Eurooppa-neuvoston mielestä ensimmäiseksi olisi yksinkertaistettava Euroopan yhteisön tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelmaa, jotta sitä olisi helpompi käyttää. Näin voitaisiin lisätä pk-yritysten ja uusien yritysten osallistumista T[amp]K-investointeihin. Eurooppa-neuvosto korosti myös, että perustutkimukseen on investoitava, sillä perustutkimus on tärkeää innovoinnin ja kilpailukyvyn kannalta.
Eurooppa-neuvosto antoi, kuten hyvät jäsenet tietävät, julkilausuman terrorismin torjunnasta. Sovimme jatkavamme neuvottelujamme hallitustenvälisessä konferenssissa ja pääsevämme yhteisymmärrykseen viimeistään kesäkuun Eurooppa-neuvostossa. Esittelimme, mitä käytännön toimia tarvitaan kestävän kasvun edistämiseksi ja uusien työpaikkojen luomiseksi. Keskustelimme erilaisista ulkopoliittisista asioista kuten Lähi-idästä, Afganistanista, Irakista, Balkanin maista ja Venäjästä.
Kasvun on oltava kestävää niin talouden kuin ympäristönkin kannalta. Tältä osin ympäristöteknologiat muodostavat yhden mielenkiintoisimmista uusista aloista. Eurooppa-neuvosto myöntää, että yritysten on tärkeä pystyä hyödyntämään uusia teknologioita, ja toivoo, että ympäristöteknologioita koskeva toimintasuunnitelma pannaan nopeasti täytäntöön. Lisäksi olemme pyytäneet komissiota ja Euroopan investointipankkia selvittämään, kuinka erilaisia rahoitusvälineitä voitaisiin käyttää tällaisten teknologioiden edistämiseksi. Komissio laatii edistymisestä selvityksen ensi vuoden Eurooppa-neuvostolle.
Kasvu ja kilpailukyky eivät tietenkään ole itsessään tavoitteita. Niiden avulla voidaan pitää yllä ja kehittää Euroopan sosiaalista mallia, jossa painotetaan kestävyyttä ja osallisuutta. Yhteiskuntamme heikoimpien jäsenten suojeleminen on olennainen osa Lissabonin toimintaohjelmaa.
Eurooppa-neuvosto asetti esityslistansa tärkeimmäksi asiaksi työllisyyden. Uusien ja parempien työpaikkojen luominen on kiireellisimpiä tulevana vuonna käsiteltäviä kysymyksiä. Eurooppa-neuvoston mielestä jäsenvaltioiden olisi kiinnitettävä kiireellisesti huomiota yhteisessä työllisyysraportissa mainittuihin neljään työllisyystyöryhmän havaitsemaan rakenteelliseen haasteeseen. Näitä ovat yritysten ja työntekijöiden sopeutumiskyvyn lisääminen, työmarkkinoiden houkuttavuuden lisääminen uusien ihmisten saamiseksi työelämään, työllisyyden laadun parantaminen ja inhimilliseen pääomaan kohdistuvien investointien kannustaminen. Työllisyysmahdollisuuksien maksimoinnista voisi olla nyt todellista hyötyä. Korkea työllisyysaste aikaansaa kasvua, ja se on myös paras tapa torjua köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä.
Ensi vuoden kevään Eurooppa-neuvostossa tarkastellaan vuoden aikana alalla tapahtunutta kehitystä. Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, missä määrin kansalliset toimet ovat edistäneet Lissabonin työllisyystavoitteiden saavuttamista. Neuvostoa ja komissiota on pyydetty valmistelemaan yhdessä yhteisen työllisyysraportin pohjalta tiivis yhteenveto tätä keskustelua varten.
Kuten jo aiemmin mainitsin, parlamentti on auttanut meitä ratkaisevasti edistymään Lissabonin toimintaohjelman täytäntöönpanossa. Toivomme, että seuraavien viikkojen aikana saadaan edistettyä muun muassa liikkuvuuspakettia, jonka tavoitteena on helpottaa työntekijöiden liikkumista jäsenvaltiosta toiseen. Olemme yhteistyössä työstäneet asetusta (ETY) N:o 1408/71, ja kun se saadaan hyväksyttyä, siitä on merkittävää hyötyä, sillä sen tarkoituksena on parantaa sosiaaliturvajärjestelmien koordinointia ja helpottaa tukioikeuksien saantia. Toivottavasti saamme asiakirjan yhdessä valmiiksi ennen tämän toimikauden loppua.
Toivon myös, että asiaan liittyvien Europass-todistusta koskevien asiakirjojen ja ammattipätevyyksien keskinäistä tunnustamista koskevan direktiivin työstämisessä tehdään hedelmällistä yhteistyötä. Niillä on tarkoitus helpottaa tutkintotodistusten tunnustamista muissa jäsenvaltioissa.
Hallitukset eivät pysty yksinään aikaansaamaan muutoksia, joita Lissabonin tavoitteet edellyttävät. Kaikilla sidosryhmillä on mahdollisuus vaikuttaa ratkaisevasti muutoksen edistämiseen ja helpottamiseen. Tukeakseen muutosta Eurooppa-neuvosto hyväksyi puheenjohtajavaltion ehdotuksen, jonka mukaan jokainen jäsenvaltio muodostaa uudistuksiin tähtääviä kumppanuuksia, joihin työmarkkinaosapuolet, kansalaisyhteiskunta ja viranomaiset osallistuvat kansallisten järjestelyjen ja perinteiden mukaisesti. Kumppanuudet ovat järkevä keino lisätä sitoutuneisuutta muutokseen ja uudistukseen.
Ymmärrämme kaikki, että Lissabonin strategian täytäntöönpano alkuperäisen aikataulun mukaisesti edellyttää paljon lisätoimia. Ensi vuonna tehtävä väliarviointi tarjoaa hyvän mahdollisuuden arvioida, mitä muutoksia täytäntöönpanoprosessin nopeuttaminen edellyttää. Väliarviointiin on valmistauduttava huolellisesti. Tämän vuoksi valtionpäämiehet ja hallitusten päämiehet pyysivät komissiota perustamaan korkean tason työryhmän, jonka puheenjohtajana toimii Wim Kok ja jonka tehtävänä on toteuttaa riippumaton arviointi tehtävän edistämiseksi. Wim Kokin nimitys tehtävään luo jatkumon työllisyystyöryhmän aikaisemmalle työlle. Hän antaa vertaansa vailla olevalla kokemuksellaan merkittävän ja korvaamattoman panoksen väliarviointiin. Olemme pyytäneet korkean tason työryhmää toimittamaan raporttinsa 1. marraskuuta 2004 mennessä, jotta komissio voi antaa omat suosituksensa seuraavan kevään Eurooppa-neuvostolle.
Eurooppa-neuvosto tarkasteli useita kansainvälisiä asioita ja antoi päätöslauselmat Lähi-idän rauhanprosessista, Irakista, strategisesta kumppanuudesta Välimeren maiden ja Lähi-idän maiden kanssa, Venäjästä, Afganistanista ja Norsunluurannikosta. Lisäksi käsittelimme Kyproksen asiaa.
Eurooppa-neuvosto tarkasteli, miten viimeaikaiset etnisiin syihin perustuvat väkivaltaisuudet olivat vaikuttaneet Kosovon tilanteeseen. Tilanne näyttää vakiintuneen, mutta ilmapiiri on edelleen kireä. On tärkeä varmistaa, että poliittinen prosessi asetetaan etusijalle ja että paikalliset poliittiset johtajat ottavat vastuun tilanteesta. Euroopan unioni pyrkii edelleen painokkaasti siihen, että Kosovolle voidaan varmistaa turvallinen ja demokraattinen sekä hyvinvointiin ja monietnisyyteen perustuva tulevaisuus. Lisäksi Euroopan unioni antaa jatkossakin vankan tuen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin erityisedustajalle Harri Holkerille ja "ei statusta ilman standardeja" -prosessille.
Valitettavasti tiedämme kaikki liiankin hyvin, että viime viikon Eurooppa-neuvoston kokousta varjosti hirvittävä Madridiin 11. maaliskuuta tehty isku. Haluan vielä kerran ilmaista osanottoni uhrien perheille. Kaikki paikalla olevat varmasti yhtyvät siihen, että isku kyseenalaisti vakavalla tavalla kaiken sen, mitä Euroopan unioni edustaa. Eurooppa-neuvosto mietti, millaisia toimia tämä uhka edellyttäisi, sillä se halusi varmistaa, että kaikki mahdollinen tehdään kansalaistemme suojelemiseksi terrorismin aiheuttamilta kärsimyksiltä. Samalla on turvattava demokratioissamme kunnioitettavat perusluonteiset ihmisoikeudet.
Neuvostossa keskusteltiin myös Lähi-idän tilanteesta, joka on todella huolestuttava. Puheenjohtajavaltio on tiiviissä yhteydessä tärkeimpien arabimaiden johtajiin, jotta rauhanprosessi ei pysähdy. Ulkoministeri Cowen on vieraillut viimeisten kahden päivän aikana Kairossa ja Damaskoksessa, ja hän on korostanut, että konfliktiin on löydettävä oikeudenmukainen ratkaisu, jotta voimme yhdessä edistää alueella rauhan ja turvallisuuden tavoitteitamme.
Eurooppa-neuvosto odottaa innokkaasti Afganistania koskevaa kansainvälistä konferenssia, joka pidetään tänään Berliinissä. Euroopan unioni on edelleen vahvasti sitoutunut Afganistanin jälleenrakentamiseen. Euroopan unionia edustavat tässä tärkeässä konferenssissa ulkoministeri Brian Cowen sekä Javier Solana ja komission jäsen Patten.
Kyproksen asiasta käydään viimeisiä neuvotteluja tämänpäiväisen istuntomme aikana. Euroopan unioni kannattaa edelleen vahvasti sitä, että Euroopan unioniin liittyy 1. toukokuuta yhdistynyt Kypros. Eurooppa-neuvoston päätelmissä toistetaan, että Euroopan unioni tukee Yhdistyneiden Kansakuntien johtamia neuvotteluja, ja vahvistetaan valmius muuttaa sopimusehtoja niiden periaatteiden mukaisesti, joille Euroopan unioni on rakennettu.
Eurooppa-neuvoston kokous pidettiin Euroopan historian kannalta äärimmäisen tärkeänä ajankohtana. Kuten totesimme puheenjohtajakauden ohjelmassamme, vuoden 2004 alkupuolisko on Euroopan unionille suurien muutosten ja haasteiden aikaa mutta myös suurten toiveiden ja mahdollisuuksien aikaa. Euroopan sodanjälkeinen jako päättyy 1. toukokuuta, ja tämä antaa meille mahdollisuuden luoda yhdessä Euroopasta parempi ja osallisuutta edistävä. Sellaiset tapahtumat, joita koimme esimerkiksi 11. maaliskuuta, saavat meidät vain entistä päättäväisemmin laatimaan yhdessä sopimuksia, joilla Euroopasta tehdään kaikin tavoin toimiva.
Odotan innolla yhteistyön jatkamista Euroopan parlamentin ja komission kanssa. Tänään haluan kiittää teitä kaikkia erityisesti viime kuukausien yhteistyöstä. Nyt laajentumisen kynnyksellä voimme jälleen osoittaa, että uusi yhteistyötä tekevä Eurooppa haluaa ja on päättänyt saada aikaan kansalaistemme ansaitsemia myönteisiä tuloksia ja päätöksiä.
Eurooppa-neuvoston antama julkilausuma terrorismin torjunnasta on mielestäni asiallinen. Siinä korostetaan nykyisiä yhteisiä toimiamme sekä pyritään lisäämään ja painottamaan tarvetta toteuttaa toimet, joista olemme sopineet. Olen iloinen todetessani, että julkilausumassa hyväksytään Euroopan parlamentin jäsenten ehdotus, jonka mukaan 11. maaliskuuta julistetaan eurooppalaiseksi terrorismin uhrien muistopäiväksi.
Julkilausumassa esitetään useita erityisiä toiminta-aloja. Näihin kuuluvat toimenpiteet tiedustelutietojen jakamiseksi, rajatarkastusten ja matkustusasiakirjojen luotettavuuden vahvistamiseksi, liikennejärjestelmiemme turvallisuuden tehostamiseksi sekä terrorismin rahoituksen torjumiseksi. Lisäksi siinä sitoudutaan tekemään tehokasta yhteistyötä kolmansien maiden kanssa ja muiden kansainvälisten järjestöjen, erityisesti Yhdistyneiden Kansakuntien, kanssa.
De Vries on nimitetty terrorismin torjunnan koordinaattoriksi. Toimen perustaminen on osoitus siitä, että Euroopan unionissa tarvitaan koordinoituja toimia. Eurooppa-neuvosto tarkastelee toimintasuunnitelmaa uudelleen kesäkuussa, ja sovimme kaikki yhdessä tärkeimmistä toimista ja toimien toteuttamisen määräajoista.
Eurooppa-neuvosto sopi myös julkilausumasta, joka koskee yhteisvastuuta terrorismin torjunnassa. Jäsenvaltiot sitoutuvat siinä toimimaan yhdessä ja yhteisvastuun hengessä, jos jokin valtioista joutuu terrorihyökkäyksen kohteeksi. Julkilausuma on tärkeä poliittinen viesti yhteisvastuullisuudestamme terrorismin torjunnassa.
Arvostan todella paljon sitä, että puhemies Cox osallistui terrorismia käsitelleen kokouksemme ensimmäiseen istuntoon. Euroopan unionin toimielinten osoittama yhteisvastuullisuus oli tärkeä viesti. Terrorismi uhkaa turvallisuuttamme, demokratioitamme ja elämäämme Euroopan unionissa. Teemme kaiken minkä voimme suojellaksemme kansalaisiamme tältä uhalta."@fi5
".
Monsieur le Président, Monsieur Prodi, c’est pour moi un plaisir d’être présent en ce jour parmi vous pour vous présenter le résultat du Conseil européen de printemps qui s’est déroulé la semaine dernière. Lorsque j’ai eu l’honneur de m’adresser à cette Assemblée pour la dernière fois, c’était en janvier, pour exposer les priorités de la présidence irlandaise, j’ai déclaré que l’objectif principal de notre présidence était de garantir des résultats ayant un impact positif sur la vie des citoyens européens. Je pense que le Conseil européen de la semaine dernière a réellement contribué à garantir des résultats positifs. L’Union européenne a démontré une fois de plus qu’elle était capable de relever de nouveaux défis. Elle a démontré que lorsque nous agissons de concert, nous pouvons faire une différence réelle dans la vie quotidienne des citoyens.
Je me réjouis particulièrement que la Conférence intergouvernementale ait enregistré de nets progrès. Le Conseil a demandé, sur la base de mon rapport, que la présidence poursuive ses consultations. Il a également demandé que celle-ci organise la reprise des négociations officielles au sein de la CIG dès que les circonstances le permettront. Il a décidé qu’un accord concernant la nouvelle Constitution devait être dégagé pour le Conseil européen de juin au plus tard.
Lorsque je me suis adressé à cette Assemblée en janvier, j’ai clairement indiqué mon engagement à saisir tout opportunité de faire avancer le CIG se présentant et, si possible, de la conclure sous notre présidence. À ce moment-là pourtant, et jusqu’au Conseil européen proprement dit bien entendu, nous ne savions pas à quel stade nous serions capables d’arriver. Nous n’étions pas certains qu’il serait possible de relancer la CIG, même si nous souhaitions réellement y parvenir. En effet, de nombreuses personnes m’ont signalé, à l’entame de notre présidence, qu’elles considéraient que les chances étaient réduites.
Nous n’aurions pas pu dégager d’accord sur un calendrier de conclusion de la CIG sans l’engagement politique de mes collègues du Conseil européen. La semaine dernière, nous nous sommes tous consacrés une nouvelle fois à la Constitution et nous avons reconnu sa valeur et son importance. Plus vite elle sera en vigueur, mieux cela vaudra. Nous avons aussi reconnu que, même si les négociations finales seront difficiles, il n’y avait pas de raison de croire qu’elles se simplifieraient avec le temps. Effectivement, de l’avis général, un report pourrait même engendrer des complications supplémentaires. Toutes les parties ont également ressenti un besoin de flexibilité et de compromis. Le développement de cet esprit positif et constructif a permis de décider d’avancer maintenant.
C’est un gigantesque pas en avant et ce Parlement porte une importante part de responsabilité à cet égard. Vous avez constamment appelé collectivement les États membres à faire progresser les négociations. Votre soutien très positif à la stratégie de la présidence a été très apprécié et je me réjouis de poursuivre le travail avec vous et vos représentants durant la période à venir.
Nous avons été en mesure, dans nos consultations avec toutes les délégations, de confirmer que la majeure partie du texte de la Convention n’était pas contestée. Nous avons aussi déduit que nombre des propositions additionnelles avancées par la présidence italienne auraient été acceptables pour les partenaires dans le contexte d’un accord général.
Plusieurs questions restent encore en suspens, dont la complexité et la difficulté varient considérablement. Nous avons toutefois aussi été en mesure d’identifier des voies éventuelles de progression et nous pensons que toutes les questions peuvent être résolues. Ce ne sera pas simple. Toutes les parties devront faire un effort, mais je pense que l’élément essentiel - la volonté politique de parvenir à un accord - est maintenant présent.
Les représentants du Parlement, à l’instar de toutes les autres délégations, nous ont clairement indiqué quelles questions présentaient pour vous une importance particulière. Je ne puis vous garantir que chaque délégation sera satisfaite sur chacune des remarques qu’elle a soumises. Toutefois, je peux vous assurer - et je peux l’assurer à n’importe qui d’autre - que la présidence sera ouverte et impartiale dans ses négociations avec chacun. Je peux vous garantir que vous ne serez pas doublés ou trompés dans le cadre des négociations. Je veux que tous les participants soient en mesure de recommander le résultat final aux citoyens européens comme étant équitable, équilibré et positif.
Comme je l’ai indiqué dans mon rapport, les questions les plus épineuses restent la taille et la composition de la Commission ainsi que la définition et le champ d’application du vote à la majorité qualifiée. Lors de la réunion de la semaine dernière, nous n’avons pas engagé de discussions approfondies sur ces questions et je n’ai pas essayé de tirer de conclusions. Toutefois, j’ai globalement indiqué les voies à explorer pouvant, selon moi, donner les résultats les plus probants.
Je reconnais que la Commission doit être efficace tout en étant légitime. J’ai le sentiment que ces deux perspectives doivent être conciliées par le maintien d’une période prolongée durant laquelle la Commission comportera un membre de chaque État membre, avant de réduire sa taille par la suite sur la base d’une rotation égale.
Il est clair que seul un système de vote reposant sur une double majorité peut donner naissance à un consensus. Il est également vital de garder le critère de l’efficacité accrue bien à l’esprit, tout en accordant l’attention requise à l’équilibre entre États membres et aux inquiétudes particulières de ceux-ci. Il doit être possible de parvenir à un accord répondant aux préoccupations de tous. Ce doit être possible, selon moi, par le biais de certains ajustements des seuils de population et d’États membres et grâce à des arrangements confirmant le passage à la double majorité. Toutefois, il est clairement nécessaire d’examiner les détails plus avant.
Les progrès importants réalisés lors du Conseil européen de la semaine dernière sont dus à de nombreux facteurs. Un élément important est, selon moi, l’excellente relation de travail instaurée entre le Conseil, la Commission européenne et le Parlement européen. Le slogan de la présidence irlandaise est "Européens - Travaillons ensemble". Le Conseil a clairement montré ce que nous pouvons faire lorsque nous y parvenons.
En ce qui concerne la portée de la majorité qualifiée, il existe une volonté générale - partagée, je le sais, par le Parlement - de l’étendre afin d’accroître l’efficacité du processus décisionnel dans l’Union élargie. Dans le même temps, il est également nécessaire de prendre en considération les préoccupations spécifiques des États membres sur plusieurs dossiers particuliers. Je pense qu’un résultat global satisfaisant, qui implique une progression du nombre de domaines couverts par le VMQ et la codécision par rapport aux Traités actuels, sera trouvé.
Ces questions ont peu de chances d’être définitivement résolues avant les dernières minutes des négociations. Il sera toutefois essentiel lors de la période à venir de parvenir à un accord sur un nombre de sujets aussi élevé que possible, de réduire le nombre de questions en suspens. Dans ce processus, la présidence compte faire usage de tous les moyens, notamment les réunions bilatérales et les négociations officielles. Néanmoins, la CIG se déroule bien entendu au niveau politique et je demanderai aux ministres des affaires étrangères de faire progresser les travaux sur plusieurs dossiers lors des négociations finales entre chefs d’État ou de gouvernement.
Comme vous, je souhaite ardemment conclure la CIG dès que possible. Il faudra pourtant prendre en considération plusieurs facteurs, notamment la formation de nouveaux gouvernements dans certains pays et le nombre de questions restant à résoudre. Je vous assure que si nous découvrons qu’il existe une chance réelle d’aboutir avant juin, nous la saisirons. Nous ne devons pas sous-estimer le chemin parcouru jusqu’ici. Il y a quelques petites semaines seulement, peu de gens étaient optimistes quant à nos chances de conclure d’ici juin. Notre présidence s’est efforcée jusqu’à présent de modérer les attentes tout en renforçant les ambitions. Aucune d’entre elles n’est plus forte que la concrétisation de notre objectif commun d’instaurer une Constitution qui tienne ses promesses aux yeux de nos concitoyens et contribue à augmenter l’efficacité de l’Union en Europe et dans le monde. Je me réjouis d’atteindre cet objectif, avec votre aide.
Lorsque je me suis adressé à cette Assemblée en janvier, j’ai indiqué la priorité de premier rang accordée par la présidence irlandaise à l’agenda de Lisbonne ainsi que notre détermination sans faille à faire en sorte que le Conseil européen de printemps serve à relancer et à renforcer le processus de Lisbonne. La réponse du Parlement européen à nos idées d’alors m’a beaucoup encouragé.
J’ai le plaisir de signaler que le Conseil européen amené un dialogue fructueux la semaine dernière. Nous nous sommes concentrés sur les questions essentielles dans lesquelles il est essentiel d’agir si nous voulons insuffler un nouvel élan à l’agenda de Lisbonne. Mes collègues ont approuvé ma proposition, selon laquelle les discussions doivent porter sur deux sujets primordiaux - la croissance durable et l’emploi - devant constituer les défis principaux à relever d’urgence.
Le Conseil européen a admis que nous avions besoin d’une approche équilibrée si nous voulons assurer que la croissance de l’avenir soit durable. Nous devons maintenir des politiques macroéconomiques saines tout en favorisant la compétitivité et l’innovation. Dans le même temps, la cohésion sociale doit rester au centre de notre approche. Par ailleurs, la croissance future doit, pour être durable, être également respectueuse de l’environnement.
L’engagement constructif du Parlement européen auprès du Conseil a joué un rôle clé pour nous permettre de progresser réellement sur tous les aspects du travail de l’Union, surtout dans le cadre du travail législatif directement lié à l’agenda de Lisbonne. La législation ayant fait l’objet d’un accord ces dernières semaines porte sur des sujets allant des services financiers à l’ouverture du marché ferroviaire, en passant par les droits de la propriété intellectuelle et la responsabilité environnementale. J’escompte des résultats supplémentaires dans les toutes prochaines semaines. Il est extrêmement important pour la crédibilité permanente de l’agenda de Lisbonne que nous atteignions nos objectifs. Dans ce contexte, je me réjouis de l’approbation que vous avez donnée hier à deux importantes propositions législatives - la directive sur les marchés d’instruments financiers et la directive sur la transparence.
L’un des principaux défis identifiés dans le cadre du Conseil européen réside dans le secteur des services, qui reste très fragmenté. La réalisation d’un véritable marché unique dans ce secteur donnera des avantages considérables au consommateur européen. Le secteur des services a représenté 70% de la création d’emploi et de la croissance ces dix dernières années. J’ai le plaisir de signaler que le Conseil européen, voyant le potentiel d’expansion dans ce domaine, a accepté que le projet de directive sur les services, actuellement examiné au Conseil, fasse l’objet d’un accord en tant que sujet prioritaire.
Le développement d’une législation plus efficace renforcera la compétitivité et la productivité. Le Conseil européen a salué l’initiative des quatre présidences lancée par l’Irlande, les Pays-Bas, le Luxembourg et le Royaume-Uni, qui fera progresser ce dossier en tant que priorité dans les deux années à venir. Nous reviendrons à la question de l’amélioration du cadre législatif lors du Conseil européen de novembre 2004.
Si nous voulons véritablement promouvoir la compétitivité, l’innovation et l’esprit d’entreprise en Europe, nous devons disposer d’une capacité développée en matière de science et de recherche. Les avancées dans le secteur scientifique constituent un élément central de l’agenda de Lisbonne. Nous devons œuvrer afin de garantir que les chercheurs restent en Europe et souhaitent y travailler. Le Conseil européen a accepté - c’est la première étape de ce processus - que le programme-cadre européen pour la recherche et le développement soit rendu plus proche de l’utilisateur afin de faciliter la progression des investissements de recherche et de développement par les petites et moyennes entreprises et les entreprises en démarrage. Le Conseil européen a également souligné le besoin d’investissements en recherche fondamentale. Celle-ci est un élément essentiel à l’innovation et à la compétitivité.
Les honorables députés n’ignorent pas que le Conseil a adopté une déclaration relative à la lutte contre le terrorisme lors de la réunion. Nous avons convenu de reprendre nos négociations dans le cadre de la Conférence intergouvernementale et de parvenir à un accord lors de notre réunion de juin au plus tard. Nous avons identifié les actions pratiques à entreprendre pour promouvoir la croissance durable et la création d’emplois. Nous avons examiné une série de questions de politique étrangère, notamment le Moyen-Orient, l’Afghanistan, l’Irak, les Balkans et la Russie.
La croissance doit être durable sur le plan économique, mais également sur le plan environnemental. L’un des domaines les plus intéressants à cet égard est celui des écotechnologies. Le Conseil européen reconnaît l’importance de permettre aux entreprises d’exploiter les nouvelles technologies et a réclamé la mise en œuvre rapide du plan d’action en faveur des écotechnologies. Nous avons aussi invité la Commission et la Banque européenne d’investissement à examiner les moyens de mobiliser des instruments financiers permettant de promouvoir les technologies de ce type. La Commission doit préparer un rapport pour le Conseil européen de l’année prochaine concernant les avancées dans ce domaine.
Bien évidemment, la croissance et la compétitivité ne sont pas des fins en soi: elles constituent des moyens de garantir et de développer le modèle social européen, qui met en exergue la durabilité et l’inclusion. La protection des membres les plus vulnérables de notre société est un volet essentiel de l’agenda de Lisbonne.
Le Conseil européen a placé l’emploi au cœur même de son agenda. La création d’un plus grand nombre d’emplois et d’emplois de meilleure qualité est la question la plus urgente à traiter durant l’année à venir. Le Conseil européen a reconnu que les États membres devraient d’urgence porter leur attention sur quatre défis structurels particuliers identifiés par la task-force sur l’emploi et appuyés par le rapport conjoint sur l’emploi. Ces défis sont de promouvoir l’adaptabilité des entreprises et des travailleurs, d’attirer davantage de citoyens sur le marché du travail, d’améliorer la qualité de l’emploi et d’encourager l’investissement dans le capital humain. Il est réellement bénéfique d’agir maintenant pour accroître le nombre d’opportunités en matière d’emploi. Un niveau d’emploi élevé dopera la croissance et constitue aussi le meilleur moyen de sortir de la pauvreté et de l’exclusion sociale.
Le Conseil européen de printemps de l’année prochaine passera en revue les progrès réalisés dans ce domaine dans le courant de l’année. Les progrès engrangés dans la réalisation des objectifs de Lisbonne en matière d’emploi et découlant des actions nationales feront l’objet d’une attention particulière. Le Conseil et la Commission ont été invités à préparer ensemble, spécialement pour cette discussion, un rapport de synthèse concis, en se basant sur le rapport conjoint sur l’emploi.
Comme je l’ai indiqué précédemment, le Parlement a joué un rôle clé pour nous permettre de faire progresser l’agenda de Lisbonne. Le paquet sur la mobilité, ambitionnant de permettre aux travailleurs de se déplacer plus aisément d’un État membre à un autre, constitue l’un des domaines sur lesquels nous espérons avancer dans les semaines à venir. Nous avons travaillé ensemble de manière coopérative sur le règlement (CEE) n° 1408/71 qui, une fois approuvé, devrait apporter de nombreux avantages en termes d’amélioration de la coordination des systèmes de sécurité sociale et de facilitation de l’accès aux allocations. J’espère que nous pourrons finaliser ce dossier ensemble avant la fin de la législature.
De même, j’attends avec impatience une coopération fructueuse sur des dossiers du même type tels que l’Europass et la directive sur la reconnaissance mutuelle des qualifications professionnelles, qui ont pour objectif de simplifier la reconnaissance des qualifications professionnelles dans les autres États membres.
Les gouvernements ne peuvent, seuls, apporter les changements nécessaires pour atteindre l’objectif de Lisbonne. Tous les protagonistes ont un rôle crucial à jouer dans la progression et la facilitation du changement. Le Conseil européen a, dans cette optique, accepté la proposition de la présidence d’instaurer des partenariats de réforme dans chaque État membre, conformément aux dispositions et traditions nationales, impliquant les partenaires sociaux, la société civile et les autorités publiques. Ces partenariats constitueront un mécanisme utile permettant de créer un engagement envers le changement et les réformes.
Nous reconnaissons tous le besoin de faire bien davantage pour que Lisbonne soit mis en œuvre dans le délai initial. La révision à mi-parcours de l’année prochaine constituera pour nous une opportunité essentielle d’évaluation de ce qui doit changer pour accélérer le processus de mise en œuvre. Notre préparation de la révision à mi-parcours doit reposer sur des bases saines. À cette fin, les chefs d’État ou de gouvernement ont invité la Commission à instaurer un groupe de haut niveau, présidé par M. Wim Kok, pour réaliser une étude indépendante devant contribuer à cet exercice. La désignation de Wim Kok assurera la continuité par rapport aux travaux antérieurs de la task-force sur l’emploi. Son expérience inégalée donnera à la révision à mi-parcours un élan vital et inestimable. Nous avons demandé au groupe de haut niveau de faire rapport d’ici le 1er novembre de cette année, afin de permettre à la Commission de présenter ses propres recommandations pour le Conseil européen de printemps de l’année prochaine.
Le Conseil européen a passé en revue plusieurs questions figurant sur l’agenda international et a adopté des conclusions concernant le processus de paix au Moyen-Orient, l’Irak, la partenariat stratégique avec la Méditerranée et le Moyen-Orient, la Russie, l’Afghanistan et la Côte d’Ivoire. Nous avons aussi examiné la question chypriote.
Le Conseil européen a étudié la situation au Kosovo à la suite de la récente poussée de violence ethnique. La situation semble s’être stabilisée mais reste tendue. Il est essentiel de réaffirmer la primauté du processus politique et de voir les hommes politiques locaux assumer leurs responsabilités dans cette situation. L’Union européenne réitère entièrement son engagement en faveur d’un avenir stable pour un Kosovo sûr, démocratique, prospère et multiethnique. L’Union continuera à soutenir totalement les efforts de M. Harri Holkeri, représentant spécial du secrétaire général des Nations unies, ainsi que le processus des "normes avant le statut".
Malheureusement, nous ne savons que trop bien que le Conseil européen de la semaine dernière s’est déroulé dans l’ombre de la terrible attaque survenue à Madrid le 11 mars. Je souhaite exprimer, une nouvelle fois, ma sympathie aux familles des victimes. Je sais que toutes les personnes présentes conviendront avec moi que cette attaque constitue une grave mise à l’épreuve de tous les principes de l’Union européenne. En examinant la manière de répondre à cette menace, le Conseil européen souhaitait s’assurer que tout ce qu’il est possible de faire sera fait pour protéger nos concitoyens du fléau terroriste. Dans le même temps, les droits humains fondamentaux doivent être sauvegardés dans nos démocraties.
Le Conseil a également évoqué la situation au Moyen-Orient, qui reste un sujet d’inquiétude certaine. La présidence est en contact étroit avec les dirigeants des principaux États arabes afin d’assurer que le processus de paix ne perde pas son élan. M. Cowen, ministre des affaires étrangères, s’est rendu au Caire et à Damas ces deux derniers jours et a souligné le besoin d’action concertée pour faire avancer nos objectifs communs de paix et de sécurité dans la région par l’intermédiaire d’une solution équitable au conflit.
Concernant l’Afghanistan, le Conseil européen se réjouit de la conférence internationale sur l’Afghanistan qui se déroule aujourd’hui à Berlin. L’Union européenne reste fermement engagée dans le cadre de la reconstruction de l’Afghanistan. Brian Cowen, ministre des affaires étrangères, représente l’Union à cette importante conférence, il est accompagné de Javier Solana et du commissaire Patten.
Les négociations relatives à une solution à Chypre se trouvent dans leur phase finale à l’heure où siège cette Assemblée. La préférence de l’Union européenne va clairement à l’adhésion d’une île unifiée le 1er mai. Dans nos conclusions, le Conseil européen a réaffirmé le soutien de l’Union aux négociations menées par l’ONU et a réaffirmé notre disposition à accepter les termes d’un accord conforme aux principes sur lesquels repose l’Union européenne.
Ce Conseil européen s’est déroulé à un moment crucial de l’histoire de l’Union européenne. Comme nous l’avons indiqué dans le programme de notre présidence, le premier semestre 2004 représente une période de changements et de défis importants, mais également d’espoir et d’opportunités considérables pour l’Union. Le 1er mai marquera la fin de la division du continent suite à la guerre et nous permettra d’avancer ensemble vers une Europe meilleure et plus inclusive. Les événements terribles, tels que ceux du 11 mars, ne font que renforcer notre détermination à travailler ensemble afin de concevoir des accords qui permettront à l’Europe de fonctionner, dans tous les sens du terme.
Je me réjouis de continuer à coopérer pleinement avec le Parlement européen et la Commission européenne. Je vous remercie en particulier pour l’ensemble de votre coopération de ces derniers mois. À la veille de l’élargissement, nous pouvons continuer à montrer que la nouvelle Europe, de par sa coopération, a la volonté et la détermination nécessaires pour parvenir aux résultats et décisions positifs que méritent nos concitoyens.
Je pense que la déclaration relative à la lutte contre le terrorisme adoptée par le Conseil européen trouve un équilibre adéquat. Elle met en exergue notre collaboration actuelle, elle cherche à améliorer et à souligner le besoin de mettre en œuvre ce dont nous avons convenu. Je me réjouis également d’indiquer que la déclaration a appuyé une proposition avancée par des parlementaires européens, visant à faire du 11 mars une journée européenne de commémoration des victimes du terrorisme.
La déclaration contient plusieurs domaines d’action spécifiques. Ceux-ci incluent des mesures visant à améliorer le partage des informations, à renforcer les contrôles aux frontières et la sécurité des documents de voyage, à optimiser la protection de nos systèmes de transport et des mesures visant à lutter contre le financement du terrorisme. Elle présente de surcroît un engagement en faveur d’une coopération efficace avec les pays tiers et d’autres organisations internationales, les Nations unies en particulier.
Un coordinateur de la lutte contre le terrorisme, M. de Vries, a été désigné, ce qui reflète le besoin d’une action coordonnée dans toute l’Union européenne. Le Conseil européen réexaminera le plan d’action contre le terrorisme en juin et nous conviendrons des tâches essentielles et des délais dans lesquels celles-ci doivent être exécutées.
Le Conseil européen a également convenu d’une déclaration de solidarité contre le terrorisme. Elle engage les États membres à agir conjointement dans un esprit de solidarité si l’un d’entre eux est frappé par une attaque terroriste. Cette déclaration constitue un signal politique fort de notre solidarité dans la lutte contre le terrorisme.
J’apprécie grandement la participation du président Cox à la première séance de notre réunion consacrée au terrorisme. La solidarité dont ont fait preuve les institutions communautaires était porteuse d’un message important. La menace terroriste concerne notre sécurité, nos démocraties et notre mode de vie européen. Nous ferons tout ce qui est en notre pouvoir pour protéger nos concitoyens de ce danger."@fr6
".
Signor Presidente, Presidente Prodi, sono molto lieto di essere qui con voi oggi per riferire in merito all’esito del Consiglio europeo di primavera della scorsa settimana. L’ultima volta che ho avuto l’onore di intervenire in Aula in gennaio per illustrare le priorità della Presidenza irlandese, ho affermato che l’obiettivo primario della nostra Presidenza era assicurare risultati che producessero un effetto positivo sulla vita dei cittadini europei. Ritengo che il Consiglio europeo della scorsa settimana abbia contribuito ad assicurare risultati positivi in modo molto concreto. L’Unione europea ha dimostrato ancora una volta di avere la capacità di affrontare nuove sfide. Ha dimostrato che, se ci muoviamo insieme, possiamo fare davvero la differenza nella vita quotidiana delle persone.
Sono particolarmente soddisfatto dei grandi progressi compiuti nell’ambito della Conferenza intergovernativa. Sulla base della mia relazione, il Consiglio europeo ha chiesto alla Presidenza di proseguire le consultazioni. Ha anche chiesto alla Presidenza di provvedere alla ripresa dei negoziati ufficiali in seno alla CIG non appena lo riterrà opportuno. Ha stabilito che l’accordo sulla nuova Costituzione dovrà essere raggiunto non più tardi del Consiglio europeo di giugno.
Quando sono intervenuto in Aula a gennaio, ho assunto il chiaro impegno di cogliere ogni opportunità per promuovere la CIG e, se possibile, concluderla durante la nostra Presidenza. Tuttavia, all’epoca – e in realtà fino al Consiglio europeo stesso – non era chiaro fino a che punto saremmo riusciti ad arrivare. Non eravamo sicuri che fosse possibile rilanciare la CIG, anche se era nostro forte desiderio farlo. Nelle fasi iniziali della nostra Presidenza, in realtà, erano in molti a ritenere che le possibilità fossero decisamente scarse.
Non saremmo riusciti a raggiungere l’accordo su un termine entro cui concludere la CIG senza l’impegno politico dei miei colleghi in seno al Consiglio europeo. La scorsa settimana, ci siamo tutti nuovamente dedicati alla Costituzione e ne abbiamo riconosciuto il valore e l’importanza. Quanto prima entrerà in vigore, tanto meglio. Abbiamo altresì riconosciuto che, anche se i negoziati finali saranno difficili, non vi era alcun motivo per ritenere che col tempo sarebbero diventati più semplici. L’impressione generale era anzi che un ritardo avrebbe potuto creare ulteriori complicazioni. Vi era anche una generale consapevolezza della necessità di flessibilità e compromessi da parte di tutti. Lo sviluppo di questo spirito positivo e costruttivo ha permesso di decidere di procedere ora.
E’ un enorme passo avanti e bisogna riconoscere i meriti del Parlamento europeo. Avete costantemente esortato gli Stati membri nel loro insieme a proseguire i negoziati. Il vostro sostegno concreto alla strategia della Presidenza è stato molto apprezzato e attendo fiducioso di continuare a lavorare con voi e con i vostri rappresentanti nei prossimi mesi.
Nelle consultazioni con tutte le delegazioni troviamo conferma del fatto che gran parte del testo della Convenzione non è in discussione. Abbiamo anche accertato che molte proposte presentate dalla Presidenza italiana sarebbero accettabili per i
nel contesto di un accordo generale.
Esistono ancora diverse questioni in sospeso, che variano notevolmente in termini di complessità e delicatezza. Siamo tuttavia riusciti a individuare possibili soluzioni e riteniamo che tutte le questioni possano essere risolte. Non sarà facile. Saranno necessarie concessioni reciproche da parte di tutti. Nondimeno, ritengo che l’ingrediente essenziale – la volontà politica di raggiungere un accordo – sia ora presente.
I rappresentanti del Parlamento, così come quelli di tutte le altre delegazioni, hanno chiaramente indicato le questioni che rivestono particolare importanza per l’Assemblea. Non sono in grado di affermare che ogni delegazione riuscirà a ottenere tutto ciò che ha chiesto. Posso però assicurarvi – come posso assicurare a chiunque altro – che la Presidenza sarà aperta e imparziale nei suoi contatti con tutte le parti interessate. Posso garantirvi che non sarete esclusi o raggirati nei negoziati. Voglio che tutti i partecipanti possano raccomandare il risultato finale ai cittadini d’Europa come soluzione equa, equilibrata e positiva.
Come ho affermato nella mia relazione, le questioni più complesse rimangono la dimensione e la composizione della Commissione e la definizione e l’ambito di applicazione del voto a maggioranza qualificata. Al Vertice della scorsa settimana non siamo entrati in discussioni dettagliate in materia, né io ho cercato di trarre conclusioni. Ho però esposto la mia idea generale su quali possibilità di compromesso sarebbe più proficuo esplorare.
Riconosco che la Commissione deve essere efficace e legittima. A mio parere, queste due prospettive si dovrebbero conciliare mantenendo per un periodo prolungato una Commissione comprendente un cittadino di ogni Stato membro, per poi passare a una dimensione ridotta, basata su un’equa rotazione.
E’ chiaro che solo un sistema di votazione basato sulla doppia maggioranza può permettere di raggiungere il consenso. E’ altresì essenziale tenere ben presente la necessità di maggiore efficienza, prestando la dovuta attenzione all’equilibrio fra gli Stati membri e i loro interessi specifici. Dovrebbe essere possibile raggiungere un risultato che soddisfi le esigenze di tutti. Ritengo che ciò si possa realizzare tramite un adeguamento delle soglie relative alla popolazione e agli Stati membri e tramite dispositivi per la conferma della transizione alla doppia maggioranza, ma è chiaramente necessario esaminare i particolari in modo più approfondito.
I significativi progressi compiuti dal Consiglio europeo della scorsa settimana derivano da molti fattori. Un fattore importante è senza dubbio l’ottima relazione di lavoro che si è instaurata tra il Consiglio, la Commissione europea e il Parlamento europeo. Il tema della Presidenza irlandese è “Europei – lavorare insieme”. Il Consiglio europeo ha chiaramente dimostrato i risultati che possiamo ottenere quando riusciamo a farlo.
Per quanto riguarda l’ambito di applicazione del voto a maggioranza qualificata, vi è un desiderio generale – condiviso dal Parlamento – di ampliarlo al fine di promuovere un processo decisionale efficace nell’Unione allargata. Al tempo stesso, sussiste anche la necessità di tenere conto delle particolari esigenze degli Stati membri riguardo a varie questioni specifiche. Ritengo si possa trovare una soluzione generale soddisfacente, che preveda un aumento dei settori in cui si applicano il voto a maggioranza qualificata e la procedura di codecisione rispetto a quelli previsti dai Trattati attuali.
E’ improbabile che queste questioni siano risolte definitivamente prima della fine dei negoziati. Tuttavia, nel prossimo periodo sarà essenziale raggiungere l’accordo sul maggior numero possibile di questioni, al fine di ridurre al minimo quelle irrisolte. In questo contesto, la Presidenza intende far ricorso all’intera serie di canali disponibili, comprese le riunioni bilaterali e le discussioni a livello ufficiale. Tuttavia, com’è noto, la CIG si svolge a livello politico e chiederò ai ministri degli Esteri di proseguire i lavori su una serie di questioni durante i negoziati finali a livello di capi di Stato e di governo.
Come voi, vorrei sinceramente concludere la CIG quanto prima possibile. Tuttavia, bisognerà tenere conto di diversi fattori, tra cui la formazione di nuovi governi in alcuni paesi e il numero di questioni da risolvere. Vi garantisco che, se individueremo un’opportunità reale di concludere prima di giugno, la coglieremo. Non dobbiamo sottovalutare i progressi compiuti. Solo qualche settimana fa, pochi sarebbero stati ottimisti sulle nostre possibilità di riuscire a concludere entro giugno. Finora, come Presidenza, abbiamo cercato di mantenere aspettative modeste, ma ambizioni altissime. Nessuna ambizione è più alta della realizzazione del nostro obiettivo comune di una Costituzione che risponda alle aspettative dei cittadini e contribuisca a rendere l’Unione più efficace al suo interno e nel mondo. Con il vostro aiuto, attendo con impazienza di raggiungere questo traguardo.
Nel mio discorso in Aula di gennaio, ho evidenziato l’alta priorità attribuita dalla Presidenza irlandese all’agenda di Lisbona e la nostra ferma convinzione che il Consiglio europeo di primavera dovesse servire a rilanciare e rafforzare il processo. Sono stato enormemente incoraggiato dalla risposta allora fornita dal Parlamento europeo alle nostre idee.
Sono lieto di poter dire che il Consiglio europeo della scorsa settimana ha svolto una discussione proficua. Ci siamo concentrati sugli ambiti fondamentali in cui è indispensabile intervenire per ridare slancio all’agenda di Lisbona. I colleghi hanno accolto la mia proposta di incentrare le discussioni su due temi di vasta portata – crescita sostenibile e occupazione – quali sfide principali da affrontare con la massima urgenza.
Il Consiglio europeo ha convenuto che è necessario un approccio equilibrato per garantire la sostenibilità della crescita futura. Dobbiamo mantenere politiche macroeconomiche sane e promuovere una maggiore competitività e innovazione. Al tempo stesso, la coesione sociale deve rimanere al centro della nostra strategia. Del pari, la crescita futura, per essere sostenibile, deve essere rispettosa dell’ambiente.
L’impegno costruttivo del Parlamento europeo con il Consiglio è stato fondamentale e ci ha permesso di compiere progressi reali su tutti gli aspetti del lavoro dell’Unione, non ultimo il lavoro legislativo direttamente legato all’agenda di Lisbona. La legislazione definita nelle ultime settimane investe un’intera serie di settori, dai servizi finanziari all’apertura del mercato ferroviario, dai diritti di proprietà intellettuale alla responsabilità ambientale. Attendo con impazienza nuovi risultati nelle prossime settimane. Per salvaguardare la credibilità dell’agenda di Lisbona è indispensabile realizzare i nostri obiettivi. In questo contesto, sono lieto che il Parlamento abbia approvato ieri due importanti proposte legislative: la direttiva relativa ai mercati degli strumenti finanziari e la direttiva sulla trasparenza.
Una sfida fondamentale individuata dal Consiglio europeo riguardava il settore dei servizi, che rimane estremamente frammentato. L’effettiva creazione di un vero mercato unico in questo settore offrirà notevoli vantaggi ai consumatori europei. Negli ultimi dieci anni il settore dei servizi ha rappresentato il 70 per cento dei nuovi posti di lavoro e della crescita. Sono lieto di riferire che il Consiglio europeo, alla luce del potenziale di espansione del settore, ha deciso che l’adozione del progetto di direttiva sui servizi, attualmente all’esame del Consiglio, dovrà avere la massima priorità.
Lo sviluppo di una migliore regolamentazione darà impulso alla competitività e alla produttività. Il Consiglio europeo ha accolto con favore l’iniziativa delle quattro Presidenze – Irlanda, Paesi Bassi, Lussemburgo e Regno Unito – che perseguiranno questo obiettivo in via prioritaria nei prossimi due anni. Torneremo sulla questione del miglioramento della regolamentazione nel Consiglio europeo di novembre 2004.
Se vogliamo realmente promuovere la competitività, l’innovazione e una cultura imprenditoriale in tutta Europa dobbiamo avere una forte capacità nel settore della scienza e della ricerca. I progressi nell’ambito della ricerca sono un elemento centrale dell’agenda di Lisbona. Dobbiamo assicurare che i ricercatori rimangano in Europa e siano attratti a lavorare in Europa. Come primo passo in questo processo, il Consiglio europeo ha deciso che il programma quadro europeo di ricerca e sviluppo deve essere semplificato per agevolarne l’uso e per incoraggiare maggiori investimenti nella R[amp]S da parte delle piccole e medie imprese e delle imprese in fase di avviamento. Il Consiglio europeo ha anche sottolineato la necessità di investire nella ricerca di base, che costituisce una componente essenziale per l’innovazione e la competitività.
Come gli onorevoli deputati sapranno, il Consiglio europeo ha adottato una dichiarazione sulla lotta al terrorismo. Abbiamo deciso di riprendere i negoziati in seno alla Conferenza intergovernativa e di raggiungere un accordo non più tardi del Consiglio europeo di giugno. Abbiamo individuato ciò che occorre fare in termini pratici per promuovere la crescita sostenibile e nuovi posti di lavoro. Abbiamo esaminato diverse questioni di politica estera, tra cui la situazione in Medio Oriente, Afghanistan, Iraq, Balcani e Russia.
La crescita deve essere sostenibile non solo dal punto di vista economico, ma anche sotto il profilo ambientale. Uno dei nuovi settori più interessanti in questo contesto è quello delle tecnologie dell’ambiente. Il Consiglio europeo riconosce l’importanza di permettere alle imprese di sfruttare le nuove tecnologie e ha chiesto la rapida attuazione del piano d’azione nel settore delle tecnologie dell’ambiente. Abbiamo anche invitato la Commissione e la Banca europea per gli investimenti a vagliare le possibilità di mobilizzare gli strumenti finanziari per promuovere tali tecnologie. La Commissione dovrà preparare una relazione per il Consiglio europeo del prossimo anno sui progressi compiuti in questo ambito.
Naturalmente, la crescita e la competitività non sono fini a se stesse, bensì mezzi atti a garantire e sviluppare il modello sociale europeo, ponendo l’accento sulla sostenibilità e sull’inclusione sociale. La protezione dei membri più vulnerabili della nostra società è una componente essenziale dell’agenda di Lisbona.
Il Consiglio europeo ha posto l’occupazione al centro della sua agenda. La creazione di nuovi e migliori posti di lavoro è la questione più urgente da affrontare durante il prossimo anno. Il Consiglio europeo ha stabilito che gli Stati membri dovranno prestare urgente attenzione a quattro sfide strutturali specifiche, individuate dalla
per l’occupazione e ribadite nella relazione comune sull’occupazione. Esse sono: promuovere una maggiore adattabilità delle imprese e dei lavoratori, attrarre un maggior numero di persone nel mercato del lavoro, migliorare la qualità dell’occupazione e incoraggiare l’investimento nel capitale umano. Esiste un vantaggio reale nell’agire ora per valorizzare al massimo le opportunità di occupazione. Un tasso di occupazione elevato darà impulso alla crescita e offrirà anche la migliore via d’uscita dalla povertà e dall’esclusione sociale.
Il Consiglio europeo di primavera del prossimo anno esaminerà i progressi compiuti in questo settore nel corso dell’anno. Particolare attenzione sarà prestata alla misura in cui le azioni nazionali avranno perseguito gli obiettivi di Lisbona in materia di occupazione. Il Consiglio e la Commissione sono stati invitati a elaborare congiuntamente, sulla scorta della relazione comune sull’occupazione, una breve relazione di sintesi appositamente destinata a tale discussione.
Come ho già affermato, il Parlamento ha svolto un ruolo cruciale dandoci modo di portare avanti l’agenda di Lisbona. Un ambito in cui ci auguriamo di compiere progressi nelle prossime settimane è un pacchetto sulla mobilità mirato a permettere ai lavoratori di spostarsi più facilmente fra gli Stati membri. Abbiamo cooperato nei lavori relativi al regolamento (CEE) n. 1408/71, il quale, una volta adottato, dovrebbe apportare notevoli benefici in termini di miglior coordinamento dei sistemi di sicurezza sociale e accesso agevolato alle prestazioni. Mi auguro si possa completare insieme il
entro la fine della legislatura.
Del pari, attendo fiducioso una proficua cooperazione riguardo a due misure volte ad agevolare il riconoscimento dei titoli di studio nei diversi Stati membri, cioè l’Europass e la direttiva relativa al riconoscimento reciproco delle qualifiche professionali.
I governi non possono introdurre da soli la serie di cambiamenti necessari per conseguire gli obiettivi di Lisbona. Tutte le parti hanno un ruolo vitale da svolgere per promuovere e favorire il cambiamento. A tal fine, il Consiglio europeo ha approvato la proposta della Presidenza di creare partenariati per le riforme in ogni Stato membro, conformemente alle prassi e tradizioni nazionali, che coinvolgano le parti sociali, la società civile e le autorità pubbliche. Siffatti partenariati forniranno un utile meccanismo per promuovere un impegno nei confronti del cambiamento e della riforma.
Riconosciamo tutti che occorre fare molto di più per attuare l’agenda di Lisbona entro il calendario fissato. La revisione intermedia del prossimo anno sarà il momento opportuno per fare il punto sui cambiamenti necessari per accelerare il processo di attuazione. Dobbiamo basare i preparativi della revisione intermedia su solide fondamenta. A tal fine, i capi di Stato e di governo hanno invitato la Commissione a istituire un gruppo ad alto livello, guidato dal signor Wim Kok, incaricato di effettuare un esame indipendente per contribuire a questo esercizio. La nomina di Wim Kok garantirà la continuità con il lavoro precedentemente svolto dalla
per l’occupazione. La sua esperienza impareggiabile fornirà un contributo vitale e prezioso per la revisione intermedia. Abbiamo chiesto al gruppo ad alto livello di presentare la sua relazione entro il 1° novembre di quest’anno, per permettere alla Commissione di elaborare le sue raccomandazioni per il Consiglio europeo di primavera del 2005.
Il Consiglio europeo ha trattato varie questioni all’ordine del giorno internazionale e ha adottato conclusioni sul processo di pace in Medio Oriente, l’Iraq, il partenariato strategico con il Mediterraneo e il Medio Oriente, la Russia, l’Afghanistan e la Costa d’Avorio. Abbiamo anche affrontato la questione di Cipro.
Il Consiglio europeo ha esaminato la situazione nel Kosovo in seguito ai recenti episodi di violenza a sfondo etnico. La situazione sembra essersi stabilizzata, ma rimane tesa. E’ essenziale riaffermare la preminenza del processo politico e che i dirigenti politici locali si assumano la responsabilità della situazione. L’Unione europea rimane fermamente impegnata a favore di un futuro stabile per un Kosovo sicuro, democratico, prospero e multietnico. L’Unione continuerà a sostenere con vigore gli sforzi del rappresentante speciale del Segretario generale delle Nazioni Unite, Harri Holkeri, nonché la linea del rispetto degli
prima dello
.
Tristemente, come tutti sappiamo fin troppo bene, il Consiglio europeo della scorsa settimana si è svolto all’ombra dei terribili attentati di Madrid dell’11 marzo. Vorrei esprimere ancora una volta la mia solidarietà alle famiglie delle vittime. So che tutti i presenti converranno con me se affermo che questo attacco rappresenta una grave sfida a tutti i valori e i principi su cui si fonda l’Unione europea. Nell’esaminare come rispondere a questa minaccia, il Consiglio europeo ha voluto garantire che si facesse tutto il possibile per proteggere i cittadini contro il flagello del terrorismo. Al tempo stesso, i diritti umani nelle nostre democrazie devono essere tutelati.
Il Consiglio ha anche discusso la situazione in Medio Oriente, che continua a destare profonda preoccupazione. La Presidenza mantiene stretti contatti con i
dei principali Stati arabi per assicurare che il processo di pace non perda slancio. Il ministro degli Esteri, Brian Cowen, ha visitato il Cairo e Damasco negli ultimi due giorni e ha sottolineato la necessità di uno sforzo concertato per procedere verso i nostri obiettivi comuni di pace e sicurezza nella regione attraverso un’equa soluzione del conflitto.
Per quanto riguarda l’Afghanistan, il Consiglio europeo attende con impazienza l’esito della conferenza internazionale sull’Afghanistan oggi in corso a Berlino. L’Unione europea mantiene il suo fermo impegno a favore della ricostruzione dell’Afghanistan. Il ministro degli Esteri Brian Cowen rappresenta l’Unione europea a questa importante conferenza, insieme con l’Alto rappresentante Javier Solana e il Commissario Patten.
I negoziati relativi alla soluzione della questione cipriota sono proprio ora nella fase finale. L’Unione europea continua a ribadire la sua netta preferenza per l’adesione di una Cipro unificata il 1° maggio. Nelle conclusioni, il Consiglio europeo conferma il sostegno dell’Unione ai negoziati condotti dalle Nazioni Unite e rammenta la sua disponibilità ad accettare una soluzione i cui termini siano conformi ai principi sui quali si fonda l’Unione europea.
Il Consiglio europeo si è svolto in un momento particolarmente importante nella storia dell’Unione europea. Come si afferma nel programma della nostra Presidenza, la prima metà del 2004 rappresenta un periodo di grande cambiamento e di sfide, ma anche di grandi speranze e opportunità per l’Unione. Il 1° maggio segnerà la fine della divisione postbellica del nostro continente e ci permetterà di procedere insieme verso un’Europa migliore e più inclusiva. Eventi terribili come quelli dell’11 marzo servono solo a rafforzare la nostra determinazione a lavorare insieme per definire accordi che, in ogni senso, facciano funzionare l’Europa.
Attendo con impazienza di proseguire i lavori in piena cooperazione con il Parlamento e con la Commissione europea. Oggi vorrei soprattutto ringraziarvi per la cooperazione prestata nel corso degli ultimi mesi. Alla vigilia dell’allargamento, continuiamo a dimostrare che la nuova Europa, che lavora insieme, ha sia la volontà che la determinazione di assicurare le decisioni e i risultati positivi che i nostri popoli meritano.
Ritengo che nella dichiarazione sulla lotta al terrorismo adottata dal Consiglio europeo si sia trovato il giusto equilibrio. Si pone in risalto la nostra cooperazione attuale, si cerca di migliorare e di evidenziare la necessità di porre in atto le decisioni. Sono inoltre lieto di dire che la dichiarazione ha approvato la proposta dei parlamentari europei di dichiarare l’11 marzo giornata europea di commemorazione delle vittime del terrorismo.
La dichiarazione contempla diversi ambiti specifici d’intervento, tra cui misure volte a migliorare la condivisione dell’
rafforzare i controlli alle frontiere e la sicurezza dei documenti, migliorare la protezione dei nostri sistemi di trasporto e impedire il finanziamento del terrorismo. Contiene inoltre un impegno a cooperare in modo effettivo con i paesi terzi e con altre organizzazioni internazionali, in particolare le Nazioni Unite.
Alla luce della necessità di un’azione coordinata in tutta l’Unione europea è stato nominato un coordinatore antiterrorismo, il signor Gijs de Vries. Il Consiglio europeo riesaminerà il piano d’azione per la lotta contro il terrorismo in giugno e stabiliremo insieme i principali provvedimenti e le scadenze entro cui completarli.
Il Consiglio europeo ha anche approvato una dichiarazione sulla solidarietà contro il terrorismo. Essa impegna gli Stati membri ad agire congiuntamente in uno spirito solidale qualora uno di essi sia oggetto di un attacco terroristico. La dichiarazione rappresenta un importante segnale politico della nostra solidarietà nella lotta contro il terrorismo.
Ho molto apprezzato la partecipazione del Presidente Cox alla prima parte della nostra riunione sul terrorismo. La solidarietà dimostrata dalle Istituzioni dell’Unione ha trasmesso un messaggio importante. La minaccia del terrorismo è una minaccia per la nostra sicurezza, le nostre democrazie e il nostro stile di vita nell’Unione europea. Faremo tutto il possibile per proteggere i cittadini contro di essa."@it9
"Mr President, President Prodi, I am very pleased to be here with you today to report on the outcome of last week’s spring European Council. When I last had the honour to address this House in January on the priorities of the Irish presidency, I said that the overriding objective of our presidency was to secure outcomes that would have a positive impact on the lives of Europe's peoples. I believe that last week's European Council has contributed to securing positive outcomes in a very real way. The European Union has shown, yet again, that it has the ability to address new challenges. It has shown that when we move together, we can make a real difference to people's daily lives.
I am particularly pleased that there was major progress in the Intergovernmental Conference. On the basis of my report, the European Council requested the presidency to continue its consultations. It also requested the presidency to arrange for the resumption of formal negotiations in the IGC as soon as appropriate. It decided that agreement on the new Constitution should be reached no later than the June European Council.
When I spoke here in January, I made clear my commitment to seizing any opportunity to take forward the IGC, and, if possible, to conclude it during our presidency. But at that time, and indeed up until the European Council itself, it was not clear how far we would be able to go. We were not certain that it would be possible to relaunch the IGC, even though we very strongly wished to do so. Indeed, many people, during the initial stages of our presidency, told me that they thought there was little chance.
We could not have reached agreement on a timeframe for the conclusion of the IGC without the political commitment of my colleagues in the European Council. Last week, we all rededicated ourselves to the Constitution, and acknowledged its value and importance. The sooner it is in place, the better. We also recognised that, even though the final negotiations will be difficult, there was no reason to believe that they would become any easier in time. Indeed, there was a general sense around the table that delay might even create further complications. There was also a sense of the need for flexibility and compromise on all sides. The development of this positive and constructive spirit made it possible to decide to go for it now.
This is a huge step forward, and great credit is due to this Parliament. You have consistently urged the Member States collectively to drive forward the negotiations. Your very positive endorsement of the presidency's strategy has been deeply appreciated, and I look forward to continuing to work with you and your representatives over the period ahead.
In our consultations with all delegations, we have been able to confirm that the great bulk of the Convention's text is not in dispute. We have also ascertained that many of the additional proposals made by the Italian presidency would have been acceptable to partners in the context of an overall agreement.
There are still several outstanding issues, which vary considerably in complexity and sensitivity. We have, however, also been able to identify possible ways forward and believe that all of them can be resolved. This will not be easy. It will require give and take from all sides. But I believe that the key ingredient – the political will to reach agreement – is now there.
Parliament’s representatives, like those of all other delegations, have made clear to us which issues are of particular importance to you. It is not possible for me to say that any delegation will secure every point it has raised. However, I can assure you – as I can assure everybody else – that the presidency will be open and even-handed in its dealings with everyone. I can guarantee that you will not be bypassed or blindsided in the negotiations. I want all participants to be able to recommend the final outcome to the people of Europe as fair, balanced and positive.
As I said in my report, the most difficult issues remain the size and composition of the Commission, and the definition and scope of qualified majority voting. At last week's meeting, we did not enter into detailed discussions on these issues, nor did I try to draw conclusions. But I offered my broad sense of which avenues for compromise might be most productively explored.
I recognise that the Commission must be both effective and legitimate. I feel that these two perspectives should be reconciled through maintaining for an extended period a Commission comprising one national of each Member State, moving thereafter to a reduced size on the basis of equal rotation.
It is clear that only a voting system based on double majority can command a consensus. It is also vital that we keep the requirement for increased efficiency firmly in view, while paying due regard to balance among the Member States and to their specific concerns. It should be possible to reach an outcome that meets the concerns of all. I believe this could be done through some adjustments of the population and Member State thresholds and through arrangements for confirmation of the transition to double majority. But clearly, further consideration of the details is required.
The significant progress made at last week's European Council was due to many factors. One important factor, I am convinced, is the excellent working relationship that has been built up between the Council, the European Commission and the European Parliament. The theme of the Irish presidency is 'Europeans – working together'. The European Council has clearly shown how much can be achieved when we succeed in doing this.
As regards the scope of qualified majority voting, there is a general desire – shared, I know, by Parliament – for its extension, with a view to promoting efficient decision-making in a larger Union. At the same time, there is also a need to take account of the particular concerns of Member States in relation to a number of specific issues. I believe that a satisfactory overall outcome, which will involve a growth in the number of areas subject to QMV and codecision, in comparison with the present Treaties, will be found.
These issues are unlikely to be finally resolved until close to the end of the negotiations. However, in the period ahead, it will be essential to reach agreement on as many subjects as possible, to boil down to the minimum the number of outstanding questions. In this process, the presidency intends to make use of the full range of channels, including bilateral meetings and official-level discussions. But the IGC is, of course, conducted at political level, and I will be asking Foreign Ministers to take forward work on a range of issues during the final negotiations at the level of Heads of State or Government.
Like you, I would very much wish to conclude the IGC at the earliest date. However, account will have to be taken of a number of factors, including the formation of new governments in some countries and the number of issues still to be resolved. I assure you that if we discover that there is a real opportunity to finish before June, we will do so. We should not underestimate how far forward we have come. Only a few short weeks ago, few would have been optimistic about our chances of finishing by June at all. So far, as presidency, we have sought to keep expectations modest but ambitions high. No ambition is higher than the achievement of our common objective of a Constitution that will deliver for our citizens and help make the Union more effective at home and in the wider world. With your help, I look forward to reaching that goal.
When I spoke to this House in January, I set out the high priority that the Irish presidency was giving to the Lisbon Agenda and of our firm determination that the spring European Council should serve to revitalise and reinvigorate the Lisbon process. I was greatly encouraged by the response of the European Parliament to our ideas at that time.
I am pleased to report that the European Council had a fruitful discussion last week. We focused on the key issues where action is crucial if we are to re-inject momentum into the Lisbon Agenda. My colleagues agreed with my proposal that discussions should be on two overarching themes – sustainable growth and employment – as the key challenges needed to be tackled urgently.
The European Council agreed that we need a balanced approach if we are to ensure that future growth will be sustainable. We need to maintain sound macro-economic policies while promoting greater competitiveness and innovation. At the same time, social cohesion must remain central to our approach. Equally, future growth, to be sustainable, has to be environmentally sound.
The European Parliament’s constructive engagement with the Council has been pivotal in enabling us to make real progress on all aspects of the Union’s work, not least in legislative work directly related to the Lisbon Agenda. Legislation agreed in recent weeks ranges from financial services to rail market opening, to intellectual property rights and to environmental liability. I look forward to more results in the weeks immediately ahead. It is highly important for the continuing credibility of the Lisbon Agenda that we meet our objectives. I am delighted in this context to welcome your approval yesterday of two important legislative proposals – the Financial Instruments Markets Directive and the Transparency Directive.
A key challenge identified at the European Council was in the services sector, which remains highly fragmented. Success in creating a true single market in this area will yield considerable benefits for the European consumer. The services sector has accounted for 70% of job creation and growth over the past ten years. I am pleased to report that the European Council, seeing the potential for expansion in this area, agreed that the draft directive on services, currently under consideration in the Council, should be agreed as a matter of high priority.
The development of better regulation will lead to enhanced competitiveness and productivity. The European Council welcomed the four-presidency initiative led by Ireland, the Netherlands, Luxembourg and the UK, which will drive this issue forward as a priority over the next two years. We will return to the issue of better regulation at the November 2004 European Council.
If we are truly to encourage competitiveness, innovation and entrepreneurship throughout Europe, we must have a strong science and research capacity. Progress in the research area is a central element of the Lisbon Agenda. We must work to ensure that researchers remain in Europe, and are attracted to working in Europe. The European Council agreed, as a first step in this process, that the European Framework Programme for Research and Development should be made more user-friendly, to facilitate greater R[amp]D investment by small and medium-sized enterprises and start-up companies. The European Council also stressed the need for investment in basic research. Such research is an essential building block for innovation and competitiveness.
At the meeting, as honourable Members will be aware, the European Council adopted a Declaration on Combating Terrorism. We agreed to resume our negotiations in the Intergovernmental Conference and to reach agreement no later than at our meeting in June. We identified what needs to be done in practical terms to promote sustainable growth and more jobs. We discussed a range of foreign policy issues, including the Middle East, Afghanistan, Iraq, the Balkans and Russia.
Growth must be not only economically sustainable but also environmentally sustainable. One of the most interesting new areas in this regard is that of environmental technologies. The European Council recognises the importance of enabling companies to exploit new technologies, and has called for the rapid implementation of the Environmental Technologies Action Plan. We have also invited the Commission and the European Investment Bank to see how financial instruments could be mobilised to promote such technologies. The Commission is to prepare a report for next year’s European Council on progress in this area.
Of course, growth and competitiveness are not ends in themselves: they are the means to secure and develop the European social model, with its emphasis on sustainability and inclusion. Protecting the most vulnerable members of our society is an essential part of the Lisbon Agenda.
The European Council placed employment at the very core of its agenda. Creating more and better jobs is the most urgent issue to be addressed over the coming year. The European Council agreed that Member States should give urgent attention to four particular structural challenges, identified by the Employment Taskforce and reinforced in the Joint Employment Report. These are to promote greater adaptability by companies and workers, attract more people into the labour market, improve the quality of employment, and encourage greater investment in human capital. There is a real benefit from taking action now to maximise employment opportunities. High employment will boost growth and also provides the best route out of poverty and social exclusion.
Next year’s spring European Council will review progress made in this area over the course of the year. Particular attention will be given to the extent to which national actions have boosted progress towards the Lisbon employment goals. The Council and the Commission have been invited to jointly prepare a concise synthesis report, drawing on the joint employment report, specifically for that discussion.
As I indicated earlier, Parliament’s role has been pivotal in enabling us to advance the Lisbon Agenda. One of the areas on which we hope to make progress over the coming weeks is that of a mobility package aimed at enabling workers to move more easily between Member States. We have worked together cooperatively on Regulation (EEC) No 1408/71 which, once agreed, should bring significant benefits in terms of better coordination of social security systems and easier access to entitlements. I hope that we can finalise this dossier jointly before the end of the term.
Equally, I look forward to fruitful cooperation on the related dossiers of Europass and the Mutual Recognition of Professional Qualifications Directive, which are aimed at making it easier to have educational qualifications recognised in other Member States.
Governments alone cannot bring about the range of changes required to reach the Lisbon goal. All stakeholders have a vital role to play in progressing and facilitating change. To this end, the European Council agreed to the presidency's proposal to establish Reform Partnerships in each Member State, according to national arrangements and traditions, involving the social partners, civil society and the public authorities. These partnerships will provide a useful mechanism for building commitment for change and reform.
We all recognise that much more needs to be done if Lisbon is to be implemented within its original timescale. Next year's mid-term review will provide a critical opportunity for us to take stock of what needs to be changed if we are to speed up the implementation process. We need to build our preparations for the mid-term review on a good foundation. To this end, Heads of State or Government invited the Commission to establish a high-level group, chaired by Mr Wim Kok, to carry out an independent review to contribute to this exercise. Wim Kok’s appointment will provide continuity with the earlier work of the Employment Taskforce. His unparalleled experience will provide a vital and invaluable impetus for the mid-term review. We have asked the High Level Group to report by 1 November of this year, to enable the Commission to bring forward its own recommendations to next year’s spring European Council.
The European Council reviewed a number of issues on the international agenda and adopted conclusions on the Middle East Peace Process, Iraq, the Strategic Partnership with the Mediterranean and the Middle East, Russia, Afghanistan and the Ivory Coast. We also considered Cyprus.
The European Council reviewed the situation in Kosovo following the recent outbreak of ethnically motivated violence. The situation appears to have stabilised, but remains tense. It is essential that the primacy of the political process be reasserted and that local politicians take responsibility for that situation. The European Union remains fully committed to a stable future for a secure, democratic, prosperous and multi-ethnic Kosovo. The Union will continue to support fully the efforts of the Special Representative of the UN Secretary General, Mr Harri Holkeri, and the Standards before Status process.
Sadly, as we are all too well aware, last week's European Council took place in the shadow of the terrible attack in Madrid on 11 March. I want to express, yet again, my sympathies to the families of the victims. I know that all here will agree with me when I say that this attack was a grave challenge to all that the European Union stands for. In considering how to respond to this threat, the European Council wished to ensure that everything that can be done is being done to protect our citizens from the scourge of terrorism. At the same time, fundamental human rights in our democracies must be protected.
The Council also discussed the situation in the Middle East, which continues to be of grave concern. The presidency is maintaining close contact with the leaders of the principal Arab States to ensure that momentum in the peace process is not lost. Foreign Minister Cowen has visited Cairo and Damascus in the last two days and has emphasised the need for a concerted effort to advance our common goals of peace and security in the region through a just resolution of the conflict.
On Afghanistan, the European Council looks forward to the international conference on Afghanistan that is taking place today in Berlin. The European Union remains firmly committed to the reconstruction of Afghanistan. Foreign Minister Brian Cowen is representing the EU at this important conference together with Mr Javier Solana and Commissioner Patten.
The negotiations on a Cyprus settlement are in the final phase as we meet here today. The accession of a united Cyprus on 1 May remains the strong preference of the European Union. In our conclusions, the European Council reiterated the Union’s support for the UN-led negotiations and reaffirmed our readiness to accommodate the terms of a settlement in line with the principles on which the European Union is founded.
This European Council took place at a critically important time in the history of the European Union. As we set out in our presidency programme, the first half of 2004 represents a time of great change and challenge, but also of great hope and opportunity for the Union. The first of May will mark the end of the post-war division of the continent and enable us to move forward together towards a better, more inclusive Europe. Terrible events like those of 11 March only serve to reinforce our determination to work together to forge agreements that will, in every sense, make Europe work.
I look forward to continuing to work in full cooperation with the European Parliament and the European Commission. I particularly thank you today for all your cooperation over the last months. As we stand on the threshold of enlargement, we can continue to show that the new Europe, working together, has both the will and the determination to deliver the positive outcomes and decisions that our people deserve.
I believe that the Declaration on Combating Terrorism adopted by the European Council strikes the appropriate balance. It highlights our existing cooperation, it seeks to improve and emphasise the need to implement what we have agreed. I am glad to say also that the Declaration endorsed a proposal made by European parliamentarians to declare 11 March a European Day commemorating the victims of terrorism.
The Declaration contains a number of specific areas for action. These include measures to improve intelligence sharing, to strengthen border controls and the security of travel documents, enhanced protection for our transport systems and measures to counter the financing of terrorism. It also contains a commitment to effective cooperation with third countries and other international organisations, in particular the United Nations.
A Counter-Terrorism Coordinator, Mr de Vries, has been appointed, reflecting the need for coordinated action across the European Union. The European Council will look again at the Action Plan on Terrorism in June and we will all agree the key tasks and the deadlines by which these tasks are to be achieved.
The European Council also agreed a Declaration on Solidarity against Terrorism. This commits the Member States to act jointly in a spirit of solidarity if one of them is the victim of a terrorist attack. The Declaration represents an important political signal of our solidarity in the fight against terrorism.
I appreciate very much that President Cox participated in the first session of our meeting on terrorism. The solidarity shown by the institutions of the Union conveyed an important message. The threat of terrorism is a threat to our security, our democracies and our way of life in the European Union. We will do everything in our power to protect our people from this threat."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, voorzitter Prodi, het doet mij genoegen hier vandaag verslag te mogen uitbrengen over de resultaten van de voorjaarsbijeenkomst van de Europese Raad die vorige week plaatsvond. De vorige keer dat ik de eer had u te mogen toespreken was in januari. Toen heb ik u op de hoogte gesteld van de prioriteiten van het Ierse voorzitterschap en opgemerkt dat het ons hoofddoel was resultaten te bereiken die een positieve weerslag hebben op het dagelijks leven van de Europese burgers. Mijns inziens heeft de Europese Raad van vorige week heel concreet aan dergelijke positieve resultaten bijgedragen. De Europese Unie heeft weer eens laten zien dat zij in staat nieuwe uitdagingen aan te gaan. Zij heeft aangetoond dat als we onze krachten bundelen wij het dagelijks leven van de mensen beter kunnen maken.
Ik ben bijzonder verheugd over de belangrijke vooruitgang die is geboekt ten aanzien van de Intergouvernementele Conferentie. Op grond van mijn verslag heeft de Europese Raad het voorzitterschap verzocht de raadplegingen voort te zetten. Ook heeft hij het voorzitterschap gevraagd ervoor te zorgen dat de formele onderhandelingen binnen de IGC zo spoedig mogelijk kunnen worden hervat. Wij hebben besloten dat uiterlijk op de Europese Raad van juni overeenstemming moet zijn bereikt over de nieuwe grondwet.
In januari had ik u al duidelijk gemaakt dat ik elke kans wilde aangrijpen om voortgang te boeken bij de IGC en deze zo mogelijk nog onder dit voorzitterschap af te ronden. Op dat moment, en zelfs tot aan de Europese Raad zelf, was echter niet duidelijk hoever we zouden kunnen vorderen. Het was niet zeker dat we de IGC weer vlot zouden kunnen trekken, ook al was dat onze vurige wens. Veel mensen zeiden mij aan het begin van ons voorzitterschap dat zij daartoe maar weinig kans zagen.
Zonder de politieke steun van mijn collega’s in de Europese Raad hadden we nooit overeenstemming kunnen bereiken over een tijdsschema voor de voltooiing van de IGC. Vorige week hebben we ons allemaal opnieuw aan de Grondwet gewijd en de waarde en het belang ervan onderkend. Hoe eerder de Grondwet er komt, hoe beter. We hebben ook vastgesteld dat de slotonderhandelingen moeilijk zullen zijn, maar dat met nog langer wachten het enkel nog moeilijker kan worden. Er was algemeen het gevoel rond de onderhandelingstafel dat uitstel misschien weer nieuwe hindernissen zou kunnen opwerpen. Alle partijen waren ervan doordrongen dat flexibiliteit en compromissen nodig zijn. Dankzij deze positieve en opbouwende sfeer konden we afspreken dat de zaak snel moest worden afgerond.
Dit is een grote stap vooruit en dit Parlement heeft hieraan in belangrijke mate bijgedragen. U heeft er steeds bij de lidstaten op aangedrongen dat zij in de onderhandelingen hun krachten bundelen om vooruitgang te boeken. Uw bijzonder opbouwende ondersteuning van de strategie van het voorzitterschap wordt zeer gewaardeerd, en ik verheug mij op de voortzetting van deze samenwerking in de komende periode.
Uit het overleg met alle delegaties is duidelijk geworden dat het overgrote deel van de Conventietekst buiten kijf staat. Wij hebben tevens kunnen vaststellen dat veel van de aanvullende voorstellen van het Italiaans voorzitterschap voor de betrokkenen aanvaardbaar zijn als onderdeel van een algemeen akkoord.
Er zijn nog steeds onopgeloste kwesties. Deze zijn sterk uiteenlopend qua ingewikkeldheid en gevoeligheid. Wij geloven echter dat het mogelijk is vooruitgang te boeken en alle kwesties kunnen worden opgelost, al zal dat niet gemakkelijk zijn. Alle partijen zullen water bij de wijn moeten doen, maar ik denk wel dat het belangrijkste bestanddeel dat nodig is - de politieke wil om tot een akkoord te komen - nu aanwezig is.
Als vertegenwoordigers van het Parlement hebt u, net als uw collega’s van de andere delegaties, duidelijk te kennen gegeven welke vraagstukken voor u van buitengewoon belang zijn. Ik kan onmogelijk beloven dat elke delegatie op elk punt haar zin zal krijgen, maar ik kan u wel verzekeren dat het voorzitterschap alle belanghebbenden op dezelfde open en gelijke manier zal behandelen. Ik beloof u dat u in de onderhandelingen niet zult worden genegeerd maar serieus bejegend. Ik wil dat alle belanghebbenden na afloop van het proces de uitkomst daarvan aan de bevolking van Europa kunnen aanbevelen als een eerlijk, evenwichtig en positief resultaat.
Zoals ik in mijn verslag al vermeldde, zijn de moeilijkste kwesties nog steeds de omvang en samenstelling van de Commissie en de vaststelling en reikwijdte van de stemmingen met gekwalificeerde meerderheid. Tijdens de bijeenkomst van vorige week hebben we over deze kwesties niet gedetailleerd gediscussieerd en ik heb ook geen poging gedaan conclusies te trekken. Ik heb echter wel in grote lijnen aangegeven welke wegen wij moeten bewandelen om kans van slagen te hebben bij het vinden van compromissen.
Ik ben het ermee eens dat de Commissie zowel effectief als gelegitimeerd moet zijn. Ik denk dat deze twee aspecten met elkaar te verzoenen zijn als wij voorlopig nog een Commissie behouden met één lid per lidstaat, en daarna overgaan op een Commissie met een beperktere samenstelling op grond van een op gelijkwaardigheid gebaseerd rotatiesysteem.
Het is duidelijk dat alleen een systeem met een dubbele meerderheid tot consensus kan leiden. Het is eveneens van belang dat we de noodzaak van meer doelmatigheid niet uit het oog verliezen maar tegelijkertijd rekening houden met de noodzaak van een evenwicht tussen de lidstaten en hun afzonderlijke belangen. Het moet mogelijk zijn om een oplossing te vinden die aan eenieders belangen tegemoetkomt. Ik denk dat wij dit kunnen bewerkstelligen door de drempels voor de bevolkingen en de lidstaten aan te passen, en door te voorzien in regelingen ter ondersteuning van de overgang naar een dubbele meerderheid. Het mag echter duidelijk zijn dat de details nog nader moeten worden uitgewerkt.
De aanzienlijke vooruitgang die de Europese Raad van vorige week heeft opgeleverd, is aan veel factoren te danken. Ik ben ervan overtuigd dat één ervan de uitstekende werkrelatie is die de Raad, de Europese Commissie en het Europees Parlement hebben opgebouwd. Het motto van het Ierse voorzitterschap is “Europeanen - onze krachten bundelen”. De Europese Raad heeft duidelijk laten zien hoeveel wij kunnen bereiken als we dit werkelijk doen.
Wat betreft de stemming met gekwalificeerde meerderheid wil men algemeen - en ik hoop dat het Parlement dat eveneens wil - het toepassingsgebied daarvan verbreden, teneinde na de uitbreiding van de Unie een doelmatige besluitvorming mogelijk te maken. Daarnaast is het noodzakelijk rekening te houden met de specifieke wensen van enkele lidstaten ten aanzien van een aantal uiteenlopende zaken. Ik denk dat we tot een bevredigend resultaat kunnen komen en het aantal onderwerpen waarover met gekwalificeerde meerderheid en de medebeslissingsprocedure zal worden besloten, zullen kunnen verhogen.
Deze kwesties zullen waarschijnlijk pas tegen het einde van de onderhandelingen worden opgelost. Dat neemt niet weg dat we in de komende periode al op zoveel mogelijk terreinen overeenstemming moeten zien te bereiken, zodat het aantal openstaande kwesties tot een minimum wordt beperkt. Het voorzitterschap zal in dit proces gebruik maken van alle beschikbare kanalen, met inbegrip van bilaterale ontmoetingen en overleg op ambtenarenniveau, maar de IGC wordt uiteraard op politiek niveau beslist, en ik zal de ministers van Buitenlandse Zaken dan ook vragen door te gaan met de werkzaamheden ten aanzien van de vraagstukken die in de slotonderhandelingen op het niveau van de regeringsleiders en staatshoofden aan bod zullen komen.
Ik zou, net als u, de IGC liefst zo snel mogelijk willen afronden. Wij moeten echter met een aantal factoren rekening houden, zoals de vorming van nieuwe regeringen in enkele lidstaten en een aantal nog niet opgeloste kwesties. Ik kan u verzekeren dat als zich de mogelijkheid voordoet om het proces nog vóór juni af te ronden wij die zeker zullen aangrijpen. We mogen de reeds gemaakte vooruitgang niet onderschatten. Nog maar een paar weken geleden was er weinig reden tot optimisme over de kans om in juni tot een oplossing te komen. Wij hebben als voorzitterschap tot nu toe geprobeerd de verwachtingen te temperen maar tegelijkertijd hoge ambities te koesteren. Er is geen hogere ambitie dan het bereiken van ons gemeenschappelijke doel, te weten een Grondwet waar onze burgers wat aan hebben en waarmee de Unie zowel op intern als internationaal vlak doelmatiger kan worden. Ik zie er naar uit samen met u dit doel te bereiken.
In januari heb ik in dit Parlement gezegd dat het Iers voorzitterschap groot belang hecht aan de agenda van Lissabon en van plan is om het proces van Lissabon op de voorjaarstop van de Europese Raad nieuw leven in te blazen en te versterken. Ik voelde me enorm gesteund door de reactie van het Europees Parlement destijds.
Het doet mij genoegen u te kunnen melden dat de Europese Raad vorige week een vruchtbare discussie heeft gehad. We hebben ons daarbij gericht op de hoofdpunten waarvoor maatregelen noodzakelijk zijn als wij de agenda van Lissabon een nieuwe impuls willen geven. Mijn collega’s waren het met mij eens dat de besprekingen zich moeten richten op twee hoofdthema’s: duurzame groei en werkgelegenheid. Deze moeten met de meeste urgentie worden aangepakt.
De Europese Raad is het erover eens dat een evenwichtige aanpak vereist is als wij in de toekomst duurzame groei willen. We moeten een verantwoord macro-economisch beleid voeren en zorgen voor meer concurrentievermogen en innovatie. Tegelijkertijd moet de sociale samenhang in onze aanpak centraal blijven staan en moet de toekomstige groei milieuvriendelijk zijn als ze duurzaam wil zijn.
De opbouwende relatie tussen het Europees Parlement en de Raad was van doorslaggevend belang voor het bereiken van concrete vooruitgang bij alle aspecten van het werk van de Unie, niet in de laatste plaats bij de wetgeving die rechtstreeks samenhangt met de agenda van Lissabon. De wetgeving waarover de afgelopen weken overeenstemming is bereikt, loopt uiteen van financiële diensten tot openstelling van de spoorwegmarkt, van auteursrechten tot milieuaansprakelijkheid. Ik hoop dat de eerstkomende weken nog meer resultaten kunnen worden geboekt. Als wij de agenda van Lissabon geloofwaardig willen houden, moeten wij onze doelstellingen halen. Daarom ben ik ook zeer ingenomen met het feit dat u gisteren twee stukken wetgeving hebt goedgekeurd: de richtlijn betreffende de markten voor financiële instrumenten en de richtlijn betreffende transparantie.
De dienstensector, die nog altijd zeer versnipperd is, is voor de Europese Raad een van de belangrijkste uitdagingen. Als het ons lukt in deze sector een werkelijk interne markt te verwezenlijken, zal dat de Europese consument veel voordeel opleveren. De dienstensector was in de afgelopen tien jaar verantwoordelijk voor 70 procent van de nieuwe banen en groei. Ik ben verheugd te kunnen meedelen dat, gezien het potentieel van deze sector, volgens de Europese Raad het bewerkstelligen van een akkoord over de ontwerprichtlijn betreffende diensten, die op dit moment in de Raad wordt besproken, een topprioriteit is.
Betere regulering zal leiden tot meer concurrentievermogen en hogere productiviteit. De Europese Raad verwelkomt het gezamenlijk initiatief van vier voorzitterschappen - Ierland, Nederland, Luxemburg en het Verenigd Koninkrijk - om dit onderwerp de komende twee jaar met prioriteit te behandelen. We zullen op het vraagstuk van betere regulering terugkomen gedurende de Europese Raad van november 2004.
Als we concurrentievermogen, innovatie en ondernemerschap in heel Europa daadwerkelijk willen bevorderen, moeten we sterk zijn op het gebied van wetenschap en onderzoek. Vooruitgang op dit terrein is een kernpunt van de agenda van Lissabon. We moeten een situatie creëren die onderzoekers ertoe aanzet in Europa te blijven. Wij moeten werken in Europa aantrekkelijk maken. Als eerste stap hiertoe heeft de Europese Raad besloten het Europees kaderprogramma voor onderzoek en ontwikkeling gebruiksvriendelijker te maken en aldus kleine, middelgrote en jonge bedrijven het investeren in onderzoek en ontwikkeling gemakkelijker te maken. De Europese Raad heeft tevens gewezen op de noodzaak van investeringen in fundamenteel onderzoek. Dit soort onderzoek is een onmisbaar fundament voor innovatie en concurrentievermogen.
De Europese Raad heeft, zoals de geachte afgevaardigden bekend zal zijn, een verklaring over terrorismebestrijding aangenomen. We hebben afgesproken onze onderhandelingen in de Intergouvernementele Conferentie te hervatten en uiterlijk tijdens onze bijeenkomst van juni tot overeenstemming te komen. We hebben vastgesteld wat er concreet moet gebeuren om onze doelstellingen voor duurzame groei en meer werkgelegenheid te verwezenlijken. We hebben een aantal vraagstukken van buitenlands beleid besproken, waaronder het Midden-Oosten, Afghanistan, Irak, de Balkan en Rusland.
Groei moet niet alleen economisch maar ook ecologisch duurzaam zijn. Een interessante sector in dit verband is de milieutechnologie. De Europese Raad erkent dat bedrijven in staat moeten worden gesteld nieuwe technologieën toe te passen en heeft aangedrongen op een snelle uitvoering van het actieplan inzake milieutechnologie. Tevens hebben wij de Commissie en de Europese Investeringsbank gevraagd te onderzoeken op welke wijze financieringsinstrumenten kunnen worden benut om deze technologie te bevorderen. De Commissie werkt aan een verslag over dit onderwerp voor de Europese Raad van volgend jaar.
Groei en concurrentievermogen zijn uiteraard geen doel op zich: het zijn middelen om het Europees sociaal model, waarin de nadruk ligt op duurzaamheid en insluiting, veilig te stellen en te ontwikkelen. De bescherming van de meest kwetsbare groepen in onze samenleving is een wezenlijk onderdeel van de agenda van Lissabon.
De Europese Raad heeft werkgelegenheid een centrale plaats op de agenda gegeven. Het creëren van meer en betere banen is het meest urgente vraagstuk dat de komende jaren moet worden aangepakt. De Europese Raad is het erover eens dat de lidstaten zo snel mogelijk werk moeten maken van de vier structurele problemen die zijn genoemd door de taskforce voor de werkgelegenheid en eveneens worden onderstreept in het gezamenlijk werkgelegenheidsverslag. Deze zijn: de bevordering van een grotere aanpasbaarheid van ondernemingen en werknemers, de verhoging van de participatie aan de arbeidsmarkt, de verbetering van de kwaliteit van de werkgelegenheid en het aanmoedigen van investeringen in menselijk kapitaal. Iedereen heeft er baat bij als we nu ingrijpen en zoveel mogelijk werkgelegenheidskansen scheppen. Meer werkgelegenheid bevordert immers de groei en is ook de beste uitweg uit armoede en sociale uitsluiting.
De Europese Raad van volgend voorjaar zal beoordelen welke vooruitgang er in de loop van het jaar op dit terrein is geboekt. Er zal bijzondere aandacht moeten worden besteed aan de nationale maatregelen die de doelstellingen van de agenda van Lissabon dichterbij kunnen brengen. Men heeft de Raad en de Commissie gevraagd speciaal voor deze discussie een beknopt gezamenlijk verslag op te stellen uitgaande van het gezamenlijk werkgelegenheidsverslag.
Zoals ik zojuist al zei, is de hulp van het Parlement bij de verwezenlijking van de agenda van Lissabon onmisbaar. Een van de onderwerpen waarbij we de komende weken vooruitgang hopen te boeken is een pakket maatregelen ten behoeve van de mobiliteit, opdat werknemers gemakkelijker in een andere lidstaat kunnen gaan werken. We hebben goed samengewerkt in de behandeling van Verordening (EEC) nr. 1408/71. Eenmaal aangenomen zal deze verordening belangrijke verbeteringen opleveren bij de coördinatie van de sociale zekerheidsstelsels en bij de toegang tot uitkeringen. Ik hoop dat we dit dossier samen nog in deze legislatuur kunnen afronden.
Tevens kijk ik uit naar een vruchtbare samenwerking bij de europas en de richtlijn betreffende wederzijdse erkenning van beroepskwalificaties die tot doel heeft de erkenning van beroepskwalificaties in een andere lidstaat gemakkelijker te maken.
De regeringen kunnen echter niet in hun eentje voor de veranderingen zorgen die nodig zijn om het doel van Lissabon te bereiken. Alle belanghebbenden moeten hun uiterste best doen om vorderingen en veranderingen mogelijk te maken. Daarom heeft de Europese Raad het voorstel van het voorzitterschap goedgekeurd om in elke lidstaat hervormingspartnerschappen op te richten. Deze moeten gebaseerd zijn op de nationale gebruiken en tradities en de betrokkenheid van de sociale partners, het maatschappelijk middenveld en de publieke sector waarborgen. Deze partnerschappen zullen een belangrijk mechanisme zijn om bereidwilligheid voor verandering en hervorming op te bouwen.
We weten echter allemaal dat er veel meer nodig is om Lissabon binnen de oorspronkelijk vastgestelde tijdslimiet uit te voeren. De tussentijdse herziening van volgend jaar zal een goede kans bieden om te bepalen welke veranderingen nodig zijn om het proces te versnellen. We moeten onze voorbereidingen op deze tussentijdse herziening op stevige leest schoeien. Daarom hebben de staatshoofden en regeringsleiders de Commissie gevraagd een groep op hoog niveau, onder voorzitterschap van Wim Kok, in het leven te roepen en te belasten met de opstelling van een onafhankelijk advies, als bijdrage aan deze herziening. De benoeming van Wim Kok zorgt voor continuïteit ten opzichte van de eerdere activiteiten van de taskforce werkgelegenheid. Zijn ongeëvenaarde ervaring zal een levendige en belangrijke impuls geven aan de tussentijdse herziening. We hebben deze groep verzocht om vóór 1 november dit jaar verslag uit te brengen, zodat de Commissie haar eigen aanbevelingen aan de Europese Raad van volgend voorjaar kan voorleggen.
De Europese Raad heeft een aantal internationale vraagstukken besproken en conclusies aangekomen met betrekking tot het vredesproces in het Midden-Oosten, Irak, het strategisch partnerschap met de Mediterrane landen en het Midden-Oosten, Rusland, Afghanistan en Ivoorkust. We hebben het ook over Cyprus gehad.
De Europese Raad heeft verder nog gesproken over de toestand in Kosovo na de recente uitbarsting van etnisch geweld. De toestand lijkt gestabiliseerd maar blijft gespannen. Het is van essentieel belang dat het politieke proces weer de voorrang krijgt en de lokale politici de verantwoordelijkheid voor de situatie weer in eigen hand nemen. De Europese Unie blijft streven naar een stabiele toekomst voor een veilig, democratisch, welvarend en multi-etnisch Kosovo. De Unie blijft volledige steun geven aan de inspanningen van de speciale afgezant van de secretaris-generaal van de VN, mijnheer Harri Holkeri, en het
proces.
Zoals u weet lag over de Europese Raad van vorige week droevig genoeg de schaduw van de verschrikkelijke aanslag van 11 maart in Madrid. Ik wil hier opnieuw mijn medeleven betuigen met alle familieleden van de slachtoffers. Ik weet zeker dat iedereen hier het er mee eens is dat deze aanslag een grove inbreuk is op alles waar de Europese Unie voor staat. In zijn reactie op deze dreiging wilde de Europese Raad ervoor zorgen dat al het mogelijke wordt gedaan om onze burgers tegen de plaag van het terrorisme te beschermen. Tegelijkertijd dienen de fundamentele mensenrechten in onze democratie te worden beschermd.
De Raad heeft ook de aanhoudend zorgelijke situatie in het Midden-Oosten besproken. Het voorzitterschap onderhoudt nauwe contacten met de leiders van de belangrijkste landen en probeert te voorkomen dat het vredesproces vastloopt. De minister van Buitenlandse Zaken, de heer Cowen, heeft de afgelopen twee dagen Cairo en Damascus bezocht en benadrukt dat een gezamenlijke aanpak noodzakelijk is om ons gemeenschappelijke doel van vrede en veiligheid in de regio te bevorderen en een rechtvaardige oplossing te vinden voor het conflict.
Wat betreft Afghanistan wacht de Europese Raad met belangstelling op de uitkomst van de internationale conferentie over Afghanistan die vandaag in Berlijn plaatsvindt. De Europese Unie blijft zich inzetten voor de wederopbouw van Afghanistan. De minister van Buitenlandse Zaken, de heer Cowen, vertegenwoordigt de EU op deze belangrijke conferentie, samen met de heer Solana en commissaris Patten.
De onderhandelingen over een regeling in Cyprus bereiken vandaag de eindfase. De toetreding van een verenigd Cyprus op 1 mei blijft de sterke voorkeur hebben van de Europese Unie. In zijn conclusies herhaalt de Europese Raad dat de Unie de door de VN geleide onderhandelingen steunt en bevestigt nogmaals bereid te zijn om mee te werken aan de uitvoering van een regeling overeenkomstig de beginselen van de Europese Unie.
Deze Europese Raad vond plaats op een voor de toekomst van de Europese Unie uiterst belangrijk tijdstip. Zoals wij in het programma van ons voorzitterschap hebben uiteengezet, is de eerste helft van 2004 een periode van niet alleen grote veranderingen en uitdagingen maar ook hoop en kansen voor de Unie. 1 mei markeert het einde van de naoorlogse deling van het continent. We kunnen samen op weg gaan naar een beter Europa, naar een Europa dat minder mensen uitsluit. Vreselijke gebeurtenissen zoals die van 11 maart zorgen er alleen maar voor dat wij met nog meer vastberadenheid streven naar gemeenschappelijke akkoorden voor een in alle opzichten goed functionerend Europa.
Ik verheug mij op de voortzetting van de goede samenwerking met het Europees Parlement en de Commissie. Ik wil u nadrukkelijk bedanken voor de samenwerking van de laatste paar maanden. Wij staan aan de vooravond van de uitbreiding en tonen nogmaals aan dat het nieuwe Europa samenwerkt en zowel de wil als de vastberadenheid heeft om tot de resultaten en beslissingen te komen waarop onze burgers recht hebben.
Mijns inziens is in de verklaring van de Europese Raad over terrorismebestrijding de juiste balans gevonden. Daarin wordt de huidige samenwerking onderstreept en duidelijk gemaakt dat de afgesproken maatregelen moeten worden uitgevoerd en verbeterd. Het doet mij genoegen te kunnen meedelen dat in de verklaring ook steun wordt betuigd aan het voorstel van een aantal Europese afgevaardigden om 11 maart uit te roepen tot Europese dag ter herdenking van de slachtoffers van terrorisme.
De verklaring bevat maatregelen op een aantal specifieke terreinen. Daarbij gaat het om onder andere de verbetering van de inlichtingenuitwisseling, de verscherping van de grensbewaking en de beveiliging van reisdocumenten, een betere bescherming van onze vervoerssystemen en maatregelen tegen de financiering van terrorisme. Ook wordt daarin uiting gegeven aan onze bereidheid om effectief samen te werken met derde landen en andere internationale organisaties, met name de Verenigde Naties.
Er is een coördinator voor de strijd tegen het terrorisme benoemd: mijnheer de Vries. Daarmee komen wij tegemoet aan de behoefte van gecoördineerd optreden in de gehele Europese Unie. De Europese Raad zal het actieplan inzake terrorismebestrijding in juni opnieuw bekijken en dan overeenstemming bereiken over de hoofddoelstellingen en de termijnen voor de verwezenlijking daarvan.
De Europese Raad heeft ook een verklaring inzake solidariteit tegen terrorisme aangenomen. Hierin beloven de lidstaten om gemeenschappelijk en solidair op te treden als een van hen slachtoffer wordt van een terroristische aanslag. De verklaring is een belangrijk politiek signaal over onze solidariteit in de strijd tegen het terrorisme.
Het doet mij deugt dat Voorzitter Cox bij de eerste bijeenkomst over terrorisme aanwezig was. De solidariteitbetuiging van de Europese instellingen is een belangrijk signaal. Het terrorisme is een bedreiging voor onze veiligheid, onze democratie en onze manier van leven in de Europese Unie. We zullen alles doen wat in ons vermogen ligt om onze burgers tegen deze dreiging te beschermen."@nl2
"Senhor Presidente, Senhor Presidente Prodi, estou muito satisfeito por estar hoje aqui convosco a comunicar o resultado do Conselho Europeu da Primavera realizado a semana passada. Na última vez em que tive a honra de me dirigir a esta Assembleia, em Janeiro, para apresentar as prioridades da Presidência irlandesa, disse que o objectivo predominante da nossa Presidência era assegurar resultados que tivessem um impacto positivo na vida dos povos da Europa. Considero que o Conselho Europeu da semana passada contribuiu de uma forma muito real para assegurar resultados positivos. A União Europeia demonstrou, uma vez mais, que tem capacidade para responder a novos desafios. Demonstrou que quando actuamos juntos podemos tornar a vida diária dos cidadãos verdadeiramente diferente.
Estou particularmente satisfeito pelo facto de se terem registado importantes progressos na Conferência Intergovernamental. Com base no meu relatório, o Conselho Europeu solicitou à Presidência que continue as suas consultas. Solicitou também à Presidência que tome disposições para o reinício das negociações formais na CIG logo que seja conveniente. Decidiu que se deverá chegar a acordo sobre a nova Constituição em data não posterior ao Conselho Europeu de Junho.
Quando usei da palavra nesta Assembleia em Janeiro, deixei claro o meu empenhamento em aproveitar qualquer oportunidade para fazer avançar a CIG e, se possível, para a concluir no semestre da nossa Presidência. Nessa altura, porém, e de facto até à data do próprio Conselho Europeu, não era claro para nós até onde poderíamos ir. Não tínhamos a certeza de que seria possível relançar a CIG, muito embora tivéssemos um forte desejo de o fazer. Na verdade, foram muitas as pessoas que, nas fases iniciais da nossa Presidência, me disseram que achavam que as possibilidades eram poucas.
Não teríamos conseguido chegar a acordo sobre um prazo para a conclusão da CIG sem o empenho político dos meus colegas do Conselho Europeu. A semana passada todos nos voltámos a dedicar à Constituição e reconhecemos o seu valor e a sua importância. Quanto mais depressa entrar em vigor melhor. Reconhecemos também que, embora as negociações finais vão ser difíceis, não havia motivo nenhum para pensar que se tornariam mais fáceis com o passar do tempo. Na realidade, a sensação geral que reinava em torno da mesa era que protelá-las poderia até trazer mais complicações. Reinava também a sensação de que eram necessárias flexibilidade e cedências de todas as partes. O desenvolvimento deste espírito positivo e construtivo tornou possível a decisão de avançar já.
Trata-se de um enorme passo em frente, e grande parte do mérito cabe a este Parlamento. Os senhores exortaram sempre de forma coerente os Estados-Membros a impulsionarem colectivamente as negociações. O apoio muito positivo que deram à estratégia da Presidência é credor do nosso profundo agradecimento e antevejo com o maior interesse a oportunidade de continuar a colaborar convosco e com os vossos representantes nos próximos tempos.
Nas nossas consultas com todas as delegações pudemos confirmar que a maior parte do texto da Convenção não é objecto de contestação. Também averiguámos que muitas das propostas adicionais feitas pela Presidência italiana teriam sido aceitáveis para os parceiros no contexto de um acordo global.
Ainda há diversas questões por resolver, cuja complexidade e sensibilidade variam consideravelmente. No entanto, conseguimos identificar também possíveis maneiras de avançar e estamos convencidos de que todas aquelas questões têm solução. Não vai ser fácil. Todas as partes terão de se dispor a dar e receber alguma coisa. Mas considero que neste momento o principal ingrediente já existe - a vontade política de chegar a acordo.
Os representantes do Parlamento, como os de todas as outras delegações, esclareceram-nos sobre quais as questões que para vós assumem particular importância. Não me é possível dizer que qualquer uma das delegações conseguirá assegurar a satisfação de todas as questões que apresentou. Posso, no entanto, garantir-lhes, como posso garantir a todos os outros intervenientes, que a Presidência conduzirá as suas negociações com todas as partes de forma aberta e imparcial. Posso garantir que ninguém será marginalizado nem ficará desagradavelmente surpreendido com o resultado das negociações. Desejo que todos os participantes possam recomendar o resultado final aos cidadãos da Europa como sendo justo, equilibrado e positivo.
Como afirmei no meu relatório, as questões mais difíceis continuam a ser a dimensão e a composição da Comissão e a definição e o âmbito da votação por maioria qualificada. Na reunião da semana passada não entrámos em discussões pormenorizadas sobre estas questões nem tentei extrair conclusões. Apresentei, porém, nas suas linhas gerais, aquelas que considero serem as grandes vias de compromisso que poderão ser exploradas de forma mais proveitosa.
Reconheço que a Comissão tem de ser não só eficaz mas também legítima. Considero que há que conciliar estas duas perspectivas mantendo durante um período alargado uma Comissão que seja constituída por um nacional de cada Estado-Membro e passando posteriormente para uma Comissão de dimensão reduzida com base num sistema de rotação igualitária.
É evidente que só um sistema de votação com base na dupla maioria pode obter consenso. Também é vital que nunca percamos de vista o requisito da eficiência acrescida, tendo ao mesmo tempo em consideração o equilíbrio entre os Estados-Membros e as preocupações específicas dos mesmos. Deverá ser possível chegar a um resultado que vá ao encontro das preocupações de todos. Estou convencido de que isso se pode concretizar através de alguns ajustamentos dos limiares da população e dos Estados-Membros e através de disposições que confirmem a transição para a dupla maioria. Mas, como é evidente, é necessário reflectir melhor sobre os pormenores.
Os progressos significativos registados no Conselho Europeu da semana passada ficaram a dever-se a muitos factores. Estou convencido que um factor importante é a excelente relação de trabalho desenvolvida entre o Conselho, a Comissão Europeia e o Parlamento Europeu. O tema da Presidência irlandesa é "Europeus - a trabalhar juntos". O Conselho Europeu demonstrou claramente o que é possível atingir quando conseguimos trabalhar juntos.
No que respeita ao âmbito da votação por maioria qualificada, há um desejo generalizado - de que o Parlamento partilha, como é do meu conhecimento - de que o mesmo venha a ser alargado, tendo em vista promover uma tomada de decisões eficiente numa União de maiores dimensões. Ao mesmo tempo, há também a necessidade de ter em conta os interesses particulares dos Estados-Membros em relação a uma série de questões específicas. Considero que será possível chegar a um resultado global satisfatório, que implicará um aumento do número de áreas sujeitas a VMQ e a co-decisão, em comparação com os Tratados actuais.
É improvável que estas questões fiquem definitivamente resolvidas antes de uma data já muito próxima do final das negociações. No entanto, será essencial que nos próximos tempos se chegue a acordo sobre o maior número de assuntos possível, a fim de reduzir ao mínimo o número de questões pendentes. Neste processo, a Presidência tenciona fazer uso de todos os canais disponíveis, incluindo reuniões bilaterais e debates a nível oficial. Todavia, como é evidente, a CIG é conduzida a nível político e eu vou pedir aos Ministros dos Negócios Estrangeiros que prossigam os trabalhos relativos a todo um conjunto de questões durante as negociações finais a nível de Chefes de Estado ou de Governo.
Tal como o Parlamento, também eu gostaria muito que a CIG ficasse concluída o mais brevemente possível. Há, porém, que ter em conta diversos factores, entre os quais a formação de novos governos em alguns países e o número de questões que ainda estão por resolver. Garanto-vos que se descobrirmos que existe realmente uma oportunidade de a concluirmos até Junho, concluí-la-emos. Não devemos subestimar o muito que já avançámos. Há pouquíssimas semanas, era decerto muito reduzido o número dos que estavam optimistas em relação às nossas possibilidades de concluir o processo até Junho. Até agora, enquanto Presidência, procurámos ser modestos nas expectativas, mas ter elevadas ambições. Não há ambição mais elevada do que a consecução do nosso objectivo comum de possuir uma Constituição que sirva os interesses dos nossos cidadãos e contribua para tornar a União mais eficaz a nível interno e externo. Espero ansiosamente conseguir, com a vossa ajuda, atingir esse objectivo.
Quando me dirigi a esta Assembleia em Janeiro, explicitei que a Presidência irlandesa ia atribuir elevada prioridade à Agenda de Lisboa e referi a nossa firme determinação de que o Conselho Europeu da Primavera servisse para revitalizar e revigorar o processo de Lisboa. A reacção do Parlamento Europeu às nossas ideias, nessa altura, foi para mim um grande estímulo.
É com satisfação que comunico que o Conselho Europeu travou na semana passada um frutuoso debate. A nossa atenção incidiu sobre as questões fundamentais relativamente às quais é crucial tomar medidas para podermos imprimir um novo ímpeto à Agenda de Lisboa. Os meus colegas concordaram com a minha proposta de que as discussões deveriam concentrar-se sobre dois temas preponderantes - crescimento sustentável e emprego -, por serem esses os desafios fundamentais de que era necessário tratar urgentemente.
O Conselho Europeu concordou que, para garantirmos que o crescimento futuro seja sustentável, é necessário que a nossa abordagem seja equilibrada. É necessário mantermos políticas macroeconómicas sólidas, promovendo simultaneamente maior competitividade e inovação. Ao mesmo tempo, a coesão social deverá continuar a estar no centro da nossa abordagem. E, para ser sustentável, o crescimento futuro também tem de respeitar o ambiente.
A relação construtiva entre o Parlamento Europeu e o Conselho tem sido crucial para podermos fazer verdadeiros progressos em todos os aspectos da actividade da União, entre os quais assume grande importância a actividade legislativa directamente relacionada com a Agenda de Lisboa. A legislação acordada nas últimas semanas vai dos serviços financeiros à abertura do mercado ferroviário, aos direitos de propriedade intelectual e à responsabilidade no domínio ambiental. Aguardo com grande expectativa mais resultados já nas próximas semanas. Para a continuação da credibilidade da Agenda de Lisboa é extremamente importante que alcancemos os nossos objectivos. Neste contexto, é com o maior prazer que saúdo a aprovação, ontem, neste Parlamento, de duas importantes propostas legislativas - a Directiva relativa aos Mercados de Instrumentos Financeiros e a Directiva relativa à Transparência.
No Conselho Europeu foi identificado um desafio fundamental: trata-se do sector dos serviços, que continua extremamente fragmentado. A criação bem sucedida de um verdadeiro mercado único neste domínio trará benefícios consideráveis ao consumidor europeu. O sector dos serviços é responsável por 70% da criação de postos de trabalho e do crescimento ao longo dos últimos dez anos. Apraz-me comunicar que o Conselho Europeu, apercebendo-se do potencial de expansão neste domínio, concordou em que a proposta de directiva relativa aos serviços, que neste momento se encontra em fase de apreciação em sede de Conselho, seja tratada com carácter altamente prioritário.
O desenvolvimento de uma melhor regulamentação conduzirá ao aumento da competitividade e da produtividade. O Conselho Europeu saudou a recente iniciativa de quatro Presidências liderada pela Irlanda, os Países Baixos, o Luxemburgo e o Reino Unido, que impulsionará esta questão com carácter de prioridade ao longo dos próximos dois anos. Voltaremos a este assunto da melhor regulamentação no Conselho Europeu de Novembro de 2004.
Para podermos estimular verdadeiramente a competitividade, a inovação e o espírito empresarial em toda a Europa temos de possuir uma forte capacidade nas áreas da ciência e da investigação. O progresso na área da investigação é um elemento central da Agenda de Lisboa. Temos de trabalhar para garantir que os investigadores permaneçam na Europa e se sintam atraídos a trabalhar na Europa. O Conselho Europeu concordou, como primeiro passo neste processo, em que o Programa-Quadro Europeu de Investigação e Desenvolvimento seja simplificado para ser mais facilmente utilizável, a fim de fomentar um maior investimento em I[amp]D por parte de pequenas e médias empresas e de empresas em fase de arranque. O Conselho Europeu sublinhou também a necessidade de investimento em investigação fundamental. Essa investigação é um elemento essencial na construção da inovação e da competitividade.
Na sua reunião, como é do conhecimento dos senhores deputados, o Conselho Europeu adoptou uma Declaração sobre a Luta contra o Terrorismo. Concordámos em retomar as nossas negociações na Conferência Intergovernamental e chegar a acordo até à nossa reunião de Junho. Identificámos o que é preciso fazer em termos práticos para promover o crescimento sustentável e criar mais postos de trabalho. Discutimos uma série de questões do domínio da política externa, entre as quais o Médio Oriente, o Afeganistão, o Iraque, os Balcãs e a Rússia.
O crescimento não deve ser apenas sustentável do ponto de vista económico, mas também sustentável do ponto de vista ambiental. Uma das novas áreas mais interessantes sob este aspecto é a das tecnologias do ambiente. O Conselho Europeu reconhece a importância de habilitar as empresas a explorarem novas tecnologias e solicitou a rápida implementação do Plano de Acção sobre Tecnologias Ambientais. Convidámos igualmente a Comissão e o Banco Europeu de Investimento a estudarem a maneira de mobilizar instrumentos financeiros para a promoção dessas tecnologias. A Comissão vai preparar um relatório sobre os progressos feitos nesta área para apresentar ao Conselho Europeu do próximo ano.
É evidente que o crescimento e a competitividade não são fins em si mesmos: são os meios para assegurar e desenvolver o modelo social europeu, com a sua ênfase na sustentabilidade e na inclusão social. A protecção dos membros mais vulneráveis da nossa sociedade é parte essencial da Agenda de Lisboa.
O Conselho Europeu colocou o emprego no âmago da sua ordem de trabalhos. A criação de mais e melhores empregos é a questão que deverá ser abordada com maior urgência ao longo do próximo ano. O Conselho Europeu concordou em que os Estados-Membros deverão prestar urgentemente atenção a quatro desafios estruturais específicos, identificados pelo Grupo de Missão para o Emprego e reforçados no Relatório Conjunto sobre o Emprego. São eles: promover uma maior adaptabilidade por parte de empresas e trabalhadores, atrair mais pessoas para o mercado de trabalho, melhorar a qualidade do emprego e incentivar um maior investimento no capital humano. Tomar medidas agora para maximizar as oportunidades de emprego vai trazer verdadeiros benefícios. Uma taxa elevada de emprego vai reforçar o crescimento e constitui também a melhor via para se sair da pobreza e da exclusão social.
O Conselho Europeu da Primavera do próximo ano passará em revista os progressos feitos nesta área ao longo do ano. Analisar-se-á com especial atenção em que medida as acções nacionais reforçaram os progressos feitos com vista à consecução dos objectivos de Lisboa em termos de emprego. O Conselho e a Comissão foram convidados a preparar conjuntamente um relatório de síntese sucinto, especialmente destinado a esse debate, com base no Relatório Conjunto sobre o Emprego.
Como indiquei anteriormente, o papel do Parlamento tem sido fulcral para podermos levar por diante a Agenda de Lisboa. Uma das áreas em que esperamos fazer progressos nas próximas semanas é a que se prende com um pacote de promoção da mobilidade destinado a permitir que os trabalhadores circulem mais facilmente entre Estados-Membros. Trabalhámos em estreita colaboração na reforma do Regulamento (CEE) nº 1408/71, a qual, uma vez acordada, trará consideráveis benefícios em termos de uma melhor coordenação dos regimes de segurança social e de acesso mais fácil à obtenção de direitos. Faço votos de que ultimemos este dossiê conjunto antes do fim da actual legislatura.
Aguardo também com grande expectativa uma cooperação frutuosa no que respeita aos dossiês conexos do Europass e da directiva relativa ao reconhecimento mútuo das qualificações profissionais, que têm por objectivo facilitar o reconhecimento das habilitações académicas noutros Estados-Membros.
Os governos só por si não podem levar a cabo toda a série de mudanças necessárias para se atingir o objectivo de Lisboa. Todas as entidades interessadas têm um papel vital a desempenhar para impulsionar e promover a mudança. Com este propósito, o Conselho Europeu deu o seu acordo à proposta da Presidência de criação de Parcerias para a Reforma em cada Estado-Membro, envolvendo os parceiros sociais, a sociedade civil e as entidades públicas, em conformidade com as disposições e tradições nacionais. Essas parcerias constituirão um mecanismo útil para desenvolver o empenho na mudança e na reforma.
Todos nós reconhecemos que é necessário fazer muito mais para implementar a Agenda de Lisboa dentro do prazo inicialmente estabelecido. A avaliação intercalar do próximo ano será uma excelente oportunidade para fazermos o balanço do que é preciso alterar a fim de podermos acelerar este processo de implementação. Precisamos de alicerçar solidamente os preparativos para a avaliação intercalar. Com esse intuito, os Chefes de Estado ou de Governo convidaram a Comissão criar um grupo de alto nível, presidido por Wim Kok, que proceda a uma avaliação independente com o objectivo de contribuir para esse exercício. A nomeação de Wim Kok proporcionará continuidade relativamente ao trabalho anterior do Grupo de Missão para o Emprego. A sua experiência ímpar imprimirá um ímpeto vital e inestimável à avaliação intercalar. Solicitámos ao Grupo de Alto Nível que apresente as suas conclusões até 1 de Novembro do corrente ano, permitindo dessa forma que a Comissão apresente as suas próprias recomendações ao Conselho Europeu da Primavera do próximo ano.
O Conselho Europeu passou em revista diversas questões que fazem parte da agenda internacional e adoptou conclusões sobre o Processo de Paz no Médio Oriente, o Iraque, a Parceria Estratégica com o Mediterrâneo e o Médio Oriente, a Rússia, o Afeganistão e a Costa do Marfim. Apreciámos igualmente o problema de Chipre.
O Conselho Europeu passou em revista a situação no Kosovo na sequência do recente surto de violência motivada por razões étnicas. A situação parece ter estabilizado, mas continua tensa. É essencial que se reafirme a primazia do processo político e que políticos locais assumam a responsabilidade pela referida situação. A União Europeia continua totalmente empenhada num futuro estável para um Kosovo seguro, democrático, próspero e multiétnico. Continuará a dar o seu total apoio aos esforços do Representante Especial do Secretário-Geral das Nações Unidas, Harri Holkeri, e ao processo "Regras primeiro, Estatuto depois".
Infelizmente, como todos bem sabemos, o Conselho Europeu da semana passada decorreu ensombrado pelo terrível atentado de Madrid, a 11 de Março. Desejo apresentar uma vez mais as minhas condolências às famílias das vítimas. Sei que todos os presentes concordarão comigo quando afirmo que este atentado constituiu um sério desafio a tudo aquilo que a União Europeia representa. Ao reflectir sobre a forma de responder a esta ameaça, foi desejo do Conselho Europeu garantir que estão a ser envidados todos os esforços possíveis para proteger os nossos cidadãos do flagelo do terrorismo. Ao mesmo tempo, há que proteger os direitos humanos fundamentais nas nossas democracias.
O Conselho discutiu também a situação no Médio Oriente, que continua a suscitar graves preocupações. A Presidência mantém-se em estreito contacto com os dirigentes dos principais Estados Árabes para garantir que o Processo de Paz não perca ímpeto. O Ministro dos Negócios Estrangeiros, Brian Cowen, visitou o Cairo e Damasco nos últimos dois dias e sublinhou a necessidade de um esforço concertado para levar por diante os nossos objectivos comuns de paz e segurança na região através de uma solução justa para o conflito.
No que respeita ao Afeganistão, o Conselho Europeu aguarda ansiosamente os resultados da conferência internacional sobre o Afeganistão que hoje se realiza em Berlim. A União Europeia continua firmemente empenhada na reconstrução do Afeganistão. O Ministro dos Negócios Estrangeiros, Brian Cowen, representa a União Europeia nesta importante conferência juntamente com Javier Solana e o Senhor Comissário Patten.
Hoje, à hora em que nos encontramos aqui reunidos, estão na fase final as negociações sobre um acordo para Chipre. A adesão de um Chipre unido no dia 1 de Maio continua a ser a forte preferência da União Europeia. Nas nossas conclusões, o Conselho Europeu reiterou o apoio da União às negociações lideradas pelas Nações Unidas e reafirmou a nossa disponibilidade para adaptar os termos de um acordo em conformidade com os princípios fundadores da União Europeia.
Este Conselho Europeu realizou-se num momento de importância fundamental na história da União Europeia. Como explicitámos no programa da nossa Presidência, a primeira metade de 2004 representa um período de grandes modificações e desafios, mas também de grande esperança e oportunidade para a União. O dia 1 de Maio marcará o fim da divisão do continente verificada no pós-guerra e permitir-nos-á avançar juntos para uma Europa melhor e mais inclusiva. Acontecimentos terríveis como os de 11 de Março apenas servem para reforçar a nossa determinação de trabalharmos juntos para estabelecermos acordos que permitirão, em todos os sentidos, que a Europa funcione.
Aguardo com o maior interesse a possibilidade de continuar a trabalhar em total colaboração com o Parlamento Europeu e a Comissão Europeia. Agradeço-vos hoje, em especial, toda a vossa colaboração ao longo dos últimos meses. Agora que nos encontramos no limiar do alargamento, podemos continuar a demonstrar que a nova Europa, a trabalhar em conjunto, tem não só a vontade mas também a determinação necessárias para apresentar os resultados positivos e as decisões que os nossos cidadãos merecem.
Penso que a Declaração sobre a Luta contra o Terrorismo adoptada pelo Conselho Europeu estabelece o equilíbrio adequado. Põe em destaque a cooperação que actualmente existe, procura melhorar e sublinhar a necessidade de implementar aquilo que acordámos. Apraz-me dizer também que a Declaração deu o seu apoio a uma proposta apresentada por deputados europeus para que o dia 11 de Março fosse declarado Dia Europeu em Memória das Vítimas do Terrorismo.
A Declaração contém diversas áreas específicas de actuação. Essas áreas incluem medidas destinadas a melhorar a partilha de serviços de informação, reforçar os controlos nas fronteiras e a segurança dos documentos de viagem, maior protecção para os nossos sistemas de transportes e medidas para combater o financiamento do terrorismo. Contém igualmente um compromisso no sentido de desenvolver uma cooperação efectiva com países terceiros e outras organizações internacionais, em especial as Nações Unidas.
Foi nomeado um Coordenador da Luta Antiterrorismo, Gijs de Vries, o que reflecte a necessidade de uma actuação coordenada em toda a União Europeia. O Conselho Europeu voltará a debruçar-se sobre o Plano de Acção em matéria de Luta contra o Terrorismo em Junho e todos chegaremos a acordo sobre as tarefas fundamentais e os prazos estabelecidos para a consecução dessas tarefas.
O Conselho Europeu também chegou a acordo sobre uma Declaração sobre a Solidariedade contra o Terrorismo. Esta declaração compromete os Estados-Membros a agirem em conjunto, num espírito de solidariedade, se um deles for vítima de um atentado terrorista. A Declaração representa um importante sinal político da nossa solidariedade na luta contra o terrorismo.
Estou muito grato pelo facto de o Senhor Presidente Cox ter participado na primeira sessão da nossa reunião sobre o terrorismo. A solidariedade demonstrada pelas Instituições da União veiculou uma importante mensagem. A ameaça do terrorismo é uma ameaça à nossa segurança, às nossas democracias e à nossa forma de vida na União Europeia. Faremos tudo o que estiver ao nosso alcance para proteger os nossos cidadãos desta ameaça."@pt11
".
Herr talman, ordförande Prodi! Det gläder mig mycket att vara här med er i dag för att rapportera om resultatet från Europeiska rådets vårmöte förra veckan. När jag senast hade äran att tala till kammaren i januari om det irländska ordförandeskapets prioriteringar, sade jag att det övergripande målet för vårt ordförandeskap var att garantera resultat som skulle få en positiv inverkan på de europeiska folkens liv. Jag anser att förra veckans möte i Europeiska rådet har bidragit till att säkra positiva resultat på ett mycket konkret sätt. Europeiska unionen har återigen visat att den har förmågan att ta itu med nya utmaningar. Den har visat att när vi arbetar tillsammans kan vi göra verklig skillnad i människors dagliga liv.
Det gläder mig särskilt att det skedde stora framsteg vid regeringskonferensen. Mot bakgrund av min rapport bad Europeiska rådet ordförandeskapet att fortsätta sina samråd. Rådet bad också ordförandeskapet att vidta åtgärder för att återuppta de formella förhandlingarna i regeringskonferensen så snart som det är lämpligt. Rådet beslutade att en överenskommelse om den nya konstitutionen skall nås senast vid Europeiska rådets möte i juni.
När jag talade inför kammaren i januari klargjorde jag mitt åtagande att ta tillvara alla möjligheter att föra regeringskonferensen vidare, och om möjligt, avsluta den under vårt ordförandeskap. Men vid det tillfället, och förvisso ända fram till själva Europeiska rådets möte, var det oklart hur långt vi skulle kunna gå. Vi var inte säkra på att det skulle vara möjligt att återuppta regeringskonferensen, även om vi hade en mycket stark önskan att göra det. Många människor sade förvisso till mig under de inledande skedena av vårt ordförandeskap att de ansåg att chansen var liten.
Vi kunde inte ha uppnått en överenskommelse om tidsramen för avslutandet av regeringskonferensen utan det politiska engagemanget hos mina kolleger i Europeiska rådet. Förra veckan visade vi åter vår hängivenhet för konstitutionen och erkände dess värde och vikt. Ju snarare den införs, desto bättre. Vi erkände också att även om slutförhandlingarna kommer att bli komplicerade finns det inget skäl att tro att slutförhandlingarna kommer att bli enklare med tiden. Det fanns i stället en allmän uppfattning vid förhandlingsbordet att en försening till och med skulle kunna skapa ytterligare komplikationer. Det fanns också en känsla av att flexibilitet och kompromiss behövs på alla sidor. Utvecklingen av denna positiva och konstruktiva anda gjorde det möjligt att besluta att försöka slutföra förhandlingarna nu.
Detta är ett enormt steg framåt, och parlamentet skall ha ett stort erkännande för detta. Ni har konsekvent uppmanat medlemsstaterna att tillsammans föra förhandlingarna framåt. Ert mycket positiva stöd för ordförandeskapets strategi har uppskattats djupt, och jag ser fram emot att fortsätta att arbeta med er och era företrädare under den kommande perioden.
I våra samråd med alla delegationer har vi kunnat bekräfta att den stora merparten av konventets text inte ifrågasätts. Vi har också förvissat oss om att många av de kompletterande förslagen från det italienska ordförandeskapet skulle ha varit godtagbara för våra partner inom ramen för en övergripande överenskommelse.
Det finns fortfarande olösta frågor som varierar avsevärt i komplexitet och känslighet. Vi har dock också kunnat fastställa möjliga vägar framåt och tror att samtliga frågor kan lösas. Det kommer inte att bli lätt. Det kommer att kräva att alla sidor ger och tar. Men jag tror att huvudingrediensen – den politiska viljan att nå en överenskommelse – nu finns.
Parlamentets företrädare, liksom företrädarna för alla andra delegationer, har klargjort för oss vilka frågor som är av särskild vikt för er. Jag kan inte säga att någon delegation kommer att få gensvar för varje punkt den har tagit upp. Jag kan dock försäkra er – liksom jag kan försäkra alla andra – att ordförandeskapet kommer att vara öppet och opartiskt i sina förbindelser med alla. Jag kan garantera er att ni inte kommer att ignoreras eller undanhållas information i förhandlingarna. Jag vill att alla deltagare skall kunna rekommendera slutresultatet till EU:s medborgare såsom rättvist, balanserat och positivt.
Som jag sade i min rapport förblir de svåraste frågorna kommissionens storlek och sammansättning, och definitionen av och räckvidden för omröstning med kvalificerad majoritet. Vid förra veckans möte inledde vi inte några detaljerade diskussioner om dessa frågor, och jag försökte inte heller att dra några slutsatser. Men jag lade fram min övergripande uppfattning om vilka kompromissvägar som skulle kunna användas med bäst resultat.
Jag inser att kommissionen måste vara både effektiv och legitim. Jag anser att dessa två perspektiv borde förenas genom att man under en längre tid behåller en kommission bestående av en representant för varje medlemsstat, och därefter övergår till en reducerad storlek utifrån ett jämlikt roterande system.
Det är tydligt att endast ett omröstningssystem som bygger på dubbel majoritet kan leda till enighet. Det är också avgörande att vi beslutsamt bevarar kravet på ökad effektivitet i sikte, samtidigt som vi vederbörligen beaktar jämvikten bland medlemsstaterna och deras specifika bekymmer. Det borde vara möjligt att nå ett resultat som tar hänsyn till allas frågor. Jag tror att detta kan göras genom vissa anpassningar av befolknings- och medlemsstatströsklarna och genom arrangemang för att bekräfta övergången till dubbel majoritet. Men det är tydligt att detaljerna måste diskuteras ytterligare.
De avsevärda framstegen vid förra veckans möte i Europeiska rådet berodde på många faktorer. Jag är övertygad om att en viktig faktor är de utmärkta arbetsrelationer som har byggts upp mellan rådet, Europeiska kommissionen och Europaparlamentet. Det irländska ordförandeskapets slogan är ”Europeans – working together” [Européer – i samarbete]. Europeiska rådet har tydligt visat hur mycket vi kan uppnå när vi lyckas arbeta tillsammans.
Vad gäller räckvidden för omröstning med kvalificerad majoritet finns det en allmän önskan – som jag vet delas av parlamentet – om att den skall utvidgas för att främja ett effektivt beslutsfattande i en större union. Samtidigt finns det också ett behov av att ta hänsyn till medlemsstaternas särskilda farhågor i relation till ett antal specifika frågor. Jag tror att ett tillfredsställande övergripande resultat kommer att nås, som kommer att innebära att ett ökat antal områden beslutas med omröstning med kvalificerad majoritet och medbeslutande, jämfört med de nuvarande fördragen.
Dessa frågor kommer sannolikt inte att få någon slutlig lösning förrän nära slutet av förhandlingarna. Men under den kommande perioden kommer det att vara grundläggande att enas om så många frågor som möjligt, och att minska antalet olösta frågor maximalt. I den processen avser ordförandeskapet att använda samtliga medel, inklusive bilaterala möten och diskussioner på officiell nivå. Men regeringskonferensen förs naturligtvis på politisk nivå, och jag kommer att be utrikesministrarna att föra arbetet om en rad frågor framåt under slutförhandlingarna på stats- eller regeringschefsnivå.
Liksom ni skulle jag mycket gärna vilja avsluta regeringskonferensen så tidigt som möjligt. Men vi måste ta hänsyn till ett antal faktorer, inklusive bildandet av nya regeringar i vissa länder och antalet frågor som fortfarande måste lösas. Jag försäkrar er om att om vi upptäcker att det finns ett verkligt tillfälle att avsluta förhandlingarna före juni kommer vi att göra det. Vi får inte underskatta hur stora framsteg vi har gjort. För bara ett par korta veckor sedan skulle få ha varit optimistiska om våra möjligheter att avsluta förhandlingarna i juni över huvud taget. Hittills har vi från ordförandeskapets sida försökt att hålla förväntningarna blygsamma men ambitionerna höga. Ingen ambition är högre än att uppnå vårt gemensamma mål med en konstitution som kommer att göra en insats för våra medborgare och bidra till att göra unionen mer effektiv internt och utåt. Med er hjälp ser jag fram emot att nå det målet.
När jag talade i kammaren i januari redogjorde jag för det irländska ordförandeskapets höga prioritering av Lissabonmålen och för vår fasta beslutsamhet att Europeiska rådets möte i vår skall tjäna till att återuppliva och stärka Lissabonprocessen. Jag blev mycket uppmuntrad av Europaparlamentets gensvar på våra idéer vid den tidpunkten.
Det gläder mig att kunna rapportera att Europeiska rådet förde en givande diskussion förra veckan. Vi riktade in oss på de centrala frågor där handling är nödvändig om vi åter skall ge Lissabonmålen drivkraft. Mina kolleger samtyckte till mitt förslag om att diskussionerna bör gälla två övergripande teman – hållbar tillväxt och sysselsättning – eftersom de centrala utmaningarna måste hanteras omgående.
Europeiska rådet enades om att vi behöver en balanserad strategi om vi skall kunna se till att den framtida tillväxten blir hållbar. Vi måste bevara en sund makroekonomisk politik samtidigt som vi främjar en ökad konkurrenskraft och fler innovationer. Samtidigt måste den sociala sammanhållningen vara central i vår strategi. Likaså måste den framtida tillväxten, för att vara hållbar, vara miljömässigt sund.
Europaparlamentets konstruktiva samarbete med rådet har varit centralt när det har gällt att tillåta oss att göra verkliga framsteg i alla aspekter av unionens arbete, inte minst i fråga om det lagstiftningsarbete som är direkt relaterat till Lissabonmålen. Den lagstiftning som man enats om under de senaste veckorna går från finansiella tjänster, öppnandet av marknaden för järnvägar och immaterialrätt till miljöansvar. Jag ser fram emot fler resultat under de omedelbart kommande veckorna. Det är mycket viktigt för Lissabonmålens fortsatta trovärdighet att vi når våra målsättningar. Jag är mycket glad över att i detta sammanhang välkomna ert samtycke i går till två viktiga lagstiftningsförslag – direktivet om marknader för finansiella instrument och direktivet om insyn.
En central utmaning som fastställdes vid Europeiska rådets möte var tjänstesektorn, som förblir mycket splittrad. Framsteg när det gäller att skapa en verklig inre marknad på detta område kommer att ge avsevärda fördelar för de europeiska konsumenterna. Tjänstesektorn har stått för 70 procent av skapandet av arbetstillfällen och tillväxten under de senaste tio åren. Det gläder mig att rapportera att Europeiska rådet, som såg utvidgningspotentialen på detta område, enades om att utkastet till direktiv om tjänster, som för närvarande diskuteras i rådet, borde antas som en prioriterad fråga.
Utvecklingen av ett förbättrat regelverk kommer att leda till ökad konkurrenskraft och produktivitet. Europeiska rådet välkomnade initiativet från de fyra ordförandeskapsländerna Irland, Nederländerna, Luxemburg och Förenade kungariket, som kommer att föra denna fråga framåt som en prioritet under de kommande två åren. Vi kommer att återgå till frågan om ett förbättrat regelverk vid Europeiska rådets möte i november 2004.
Om vi verkligen skall främja konkurrenskraften, innovationer och entreprenörskap inom hela EU måste vi ha en stark vetenskaps- och forskningskapacitet. Framsteg på forskningsområdet är en central del av Lissabonmålen. Vi måste arbeta för att se till att forskarna blir kvar i EU och lockas att arbeta där. Som ett första steg i den processen enades Europeiska rådet om att det europeiska ramprogrammet för forskning och utveckling borde göras mer användarvänligt för att underlätta större investeringar i forskning och utveckling hos små och medelstora företag och nystartade företag. Europeiska rådet betonade också behovet av investeringar i grundforskning. Sådan forskning är en väsentlig byggsten för innovationer och konkurrenskraft.
Vid mötet antog Europeiska rådet ett uttalande om bekämpande av terrorism, vilket ni säkert känner till. Vi enades om att återuppta våra förhandlingar vid regeringskonferensen och att nå en överenskommelse senast vid vårt möte i juni. Vi fastställde vad som behövde göras praktiskt för att främja en hållbar utveckling och fler jobb. Vi diskuterade en rad utrikespolitiska frågor, inklusive Mellanöstern, Afghanistan, Irak, Balkan och Ryssland.
Tillväxten skall inte bara vara ekonomiskt hållbar, utan också miljömässigt hållbar. Ett av de mest intressanta nya områdena i detta hänseende är området för miljöteknik. Europeiska rådet erkänner vikten av att göra det möjligt för företag att använda sig av nya tekniker, och har krävt att handlingsplanen för miljöteknik skall införas snabbt. Vi har också uppmanat kommissionen och Europeiska investeringsbanken att undersöka hur finansiella instrument kan användas för att främja sådana tekniker. Kommissionen skall utarbeta en rapport inför nästa års Europeiska råd om framstegen på detta område.
Tillväxt och konkurrenskraft är naturligtvis inte några självändamål: de är medel för att trygga och utveckla den europeiska sociala modellen, med dess betoning på hållbarhet och införlivande. Att skydda de mest sårbara medlemmarna i vårt samhälle är en grundläggande del av Lissabonmålen.
Europeiska rådet placerade sysselsättningen i centrum på sin dagordning. Att skapa fler och bättre jobb är den viktigaste fråga som vi måste ta itu med under det kommande året. Europeiska rådet enades om att medlemsstaterna omgående borde uppmärksamma fyra särskilda strukturella utmaningar, som fastställts av den europeiska specialgruppen för sysselsättningen, och betonats ytterligare i den gemensamma sysselsättningsrapporten. Dessa utmaningar är att främja en större anpassningsbarhet hos företag och arbetstagare, locka fler människor till arbetsmarknaden, förbättra sysselsättningskvaliteten och främja ökade investeringar i humankapital. Det finns en verklig fördel med att vidta åtgärder nu för att maximera sysselsättningsmöjligheterna. En hög sysselsättning kommer att främja tillväxten och är också den bästa vägen ur fattigdom och social utestängning.
Europeiska rådet kommer vid sitt möte nästa år att se över de framsteg som gjorts på detta område under årets lopp. Särskild uppmärksamhet kommer att fästas vid hur mycket de nationella åtgärderna har främjat framstegen mot sysselsättningsmålen från Lissabon. Rådet och kommissionen har uppmanats att tillsammans utarbeta en koncis sammanfattande rapport, utifrån den gemensamma sysselsättningsrapporten, särskilt för denna diskussion.
Som jag angav tidigare har parlamentets roll varit central när det har gällt att göra det möjligt för oss att föra Lissabonmålen framåt. Ett av de områden där vi hoppas göra framsteg under de kommande veckorna är området med ett rörlighetspaket som är avsett att göra det möjligt för arbetstagare att röra sig enklare mellan medlemsstaterna. Vi har arbetat tillsammans med förordning (EEG) nr 1408/71 som, när den väl antas, torde ge avsevärda fördelar i fråga om ökad samordning av de sociala trygghetssystemen och enklare tillgång till ersättningar. Jag hoppas att vi kan slutföra denna fråga tillsammans före slutet av mandatperioden.
Jag ser också fram emot ett givande samarbete angående de relaterade frågorna om Europass och direktivet om ömsesidigt erkännande av yrkeskvalifikationer, som är avsett att göra det enklare att få utbildningskvalifikationer erkända i andra medlemsstater.
Enbart regeringarna kan inte genomföra den rad förändringar som krävs för att nå Lissabonmålen. Alla aktörer har en avgörande roll när det gäller att göra framsteg och underlätta förändringar. I det syftet samtyckte Europeiska rådet till ordförandeskapets förslag att inrätta reformpartnerskap i varje medlemsstat, enligt nationella arrangemang och traditioner, vilka gör arbetsmarknadens parter, det civila samhället och de offentliga myndigheterna delaktiga. Dessa partnerskap kommer att utgöra en användbar mekanism för att skapa ett engagemang för förändringar och reform.
Vi inser alla att mycket mer måste göras om Lissabonmålen skall genomföras inom deras ursprungliga tidsram. Nästa års halvtidsutvärdering kommer att ge oss ett kritiskt tillfälle att utvärdera vad som måste ändras om vi skall kunna påskynda genomförandeprocessen. Vi måste bygga våra förberedelser inför halvtidsutvärderingen på en bra grund. I det syftet uppmanade stats- och regeringscheferna kommissionen att inrätta en högnivågrupp, med Wim Kok som ordförande, som skall utföra en oberoende översyn för att bidra till denna uppgift. Wim Koks utnämnande kommer att ansluta till det tidigare arbetet i den europeiska specialgruppen för sysselsättningen. Hans ojämförbara erfarenhet kommer att ge halvtidsutvärderingen en vital och ovärderlig drivkraft. Vi har bett högnivågruppen att avlägga rapport senast den 1 november i år, för att göra det möjligt för kommissionen att lägga fram sina egna rekommendationer inför Europeiska rådets möte nästa vår.
Europeiska rådet såg över ett antal frågor på den internationella dagordningen och antog slutsatser om fredsprocessen i Mellanöstern, Irak, det strategiska partnerskapet med Medelhavsområdet och Mellanöstern, Ryssland, Afghanistan och Elfenbenskusten. Vi tittade också på Cypern.
Europeiska rådet såg över situationen i Kosovo till följd av utbrottet nyligen av etniskt våld. Situationen tycks ha stabiliserats, men förblir spänd. Det är grundläggande att man slår fast att den politiska processen går före och att de lokala politikerna tar ansvar för den situationen. Europeiska unionens fulla engagemang för en stabil framtid för ett säkert, demokratiskt, välmående och mångetniskt Kosovo kvarstår. Unionen kommer att fortsätta att fullt ut stödja de insatser som görs av FN:s generalsekreterares särskilda företrädare, Harri Holkeri, och processen med ”normerna före statusen”.
Som vi alla alltför väl känner till ägde Europeiska rådets möte förra veckan tyvärr rum i skuggan av det fruktansvärda attentatet i Madrid den 11 mars. Jag vill återigen framföra mitt deltagande till offrens familjer. Jag vet att alla här håller med mig när jag säger att detta attentat var ett allvarligt angrepp på allt som Europeiska unionen står för. När Europeiska rådet funderade över hur man skulle bemöta detta hot ville man se till att allt som kan göra görs för att skydda våra medborgare från terrorismens gissel. Samtidigt måste de grundläggande mänskliga rättigheterna i våra demokratier skyddas.
Rådet diskuterade också situationen i Mellanöstern, som fortsätter att vara ett allvarligt bekymmer. Ordförandeskapet bibehåller nära kontakter med ledarna för de främsta arabstaterna för att se till att drivkraften i fredsprocessen inte går förlorad. Utrikesminister Brian Cowen har besökt Kairo och Damaskus under de senaste två dagarna, och har betonat behovet av en gemensam insats för att föra våra gemensamma freds- och säkerhetsmål framåt i regionen genom en rättvis lösning av konflikten.
I fråga om Afghanistan ser Europeiska rådet fram emot den internationella konferensen om Afghanistan som äger rum i dag i Berlin. Europeiska unionen förblir starkt engagerad i fråga om återuppbyggnaden av Afghanistan. Utrikesminister Brian Cowen företräder EU vid denna viktiga konferens tillsammans med Javier Solana och kommissionsledamot Chris Patten.
Förhandlingarna om en lösning i Cypern är i slutfasen när vi sammanträder här i dag. Europeiska unionen föredrar fortfarande bestämt att det blir ett enat Cypern som ansluter sig den 1 maj. I våra slutsatser upprepade Europeiska rådet unionens stöd för de FN-ledda förhandlingarna, och bekräftade återigen vår vilja att anpassa villkoren i en lösning till de principer som Europeiska unionen bygger på.
Detta möte med Europeiska rådet ägde rum vid en kritiskt viktig tidpunkt i Europeiska unionens historia. Som vi konstaterar i vårt program för ordförandeskapet utgör första halvåret 2004 en tid av stora förändringar och utmaningar, men också en tid av stora förhoppningar och möjligheter för unionen. Den första maj kommer att utgöra slutet på efterkrigsuppdelningen av kontinenten, och göra det möjligt för oss att gå framåt mot ett bättre, mer omfattande EU. Fruktansvärda händelser, som de som ägde rum den 11 mars, tjänar endast till att stärka vår beslutsamhet att arbeta tillsammans för att skapa överenskommelser som, i alla bemärkelser, kommer att få EU att fungera.
Jag ser fram emot att fortsätta att arbeta i fullt samarbete med Europaparlamentet och Europeiska kommissionen. Jag tackar er i dag särskilt för allt ert samarbete under de gångna månaderna. När vi nu står på tröskeln till utvidgningen kan vi fortsätta att visa att det nya EU, där vi arbetar tillsammans, har både viljan och beslutsamheten att uppnå de positiva resultat och beslut som vårt folk förtjänar.
Jag anser att en lämplig jämvikt uppnås i det uttalande om bekämpande av terrorism som Europeiska rådet antagit. Där betonas vårt befintliga samarbete, och vi försöker att öka och betona behovet av att införa vad vi enats om. Det gläder mig att också säga att rådet i sitt uttalande stödde ett förslag från Europaparlamentet om att utnämna den 11 mars till en europeisk dag för att hedra minnet av terrorismens offer.
I uttalandet finns ett antal specifika åtgärdsområden. Dessa innefattar åtgärder för att förbättra de gemensamma underrättelsetjänsterna, stärka gränskontrollerna och öka säkerheten hos resedokument, att öka skyddet av våra transportsystem och åtgärder för att bekämpa finansieringen av terrorism. Uttalandet innehåller också ett åtagande angående effektivt samarbete med tredjeländer och andra internationella organisationer, och särskilt FN.
En samordnare för kampen mot terrorismen, Gijs de Vries, har utnämnts, vilket återspeglar behovet av samordnade åtgärder inom hela Europeiska unionen. Europeiska rådet kommer i juni återigen att se över åtgärdsplanen om terrorism, och vi kommer alla att fastställa de centrala uppgifterna och tidsfristerna när dessa uppgifter skall ha utförts.
Europeiska rådet enades också om ett uttalande om solidaritet mot terrorism. I detta uttalande åläggs medlemsstaterna att agera gemensamt i en solidaritetsanda om en av dem utsätts för ett terrorattentat. Uttalandet utgör en viktig politisk signal om vår solidaritet i kampen mot terrorismen.
Jag uppskattar innerligt att talman Pat Cox deltog vid första sammanträdet under vårt möte om terrorism. Den solidaritet som unionens institutioner visat utgjorde ett viktigt budskap. Hotet från terrorismen är ett hot mot vår säkerhet, våra demokratier och vårt livssätt i Europeiska unionen. Vi kommer att göra allt som står i vår makt för att skydda vårt folk mot detta hot."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
""Europeans - working together""1
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
"Ahern, Bertie,"8,10,3
"Council."10,3
"EN"8
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples