Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2004-03-10-Speech-3-024"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20040310.1.3-024"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, chers collègues, notre débat préparatoire de ce matin me permet une dernière intervention sur l’orientation politique européenne actuelle et future. Il me donne à moi, Européen de toujours, l’occasion de dire avec force que les Européens en ont assez, aujourd’hui, d’une Europe essentiellement économique et financière qui, au nom du grand marché et de la concurrence, sacrifie trop souvent l’emploi et ignore les problèmes quotidiens des citoyens. Avec eux, je veux donc, ce matin, rappeler le rêve des pères fondateurs de l’Europe, le rêve d’une Europe à construire pour la paix, la culture, la différence, le bien-être social et une citoyenneté dans la liberté et la démocratie.
Cinquante ans plus tard, nous vivons dans une Europe certes économiquement puissante pour certains, mais sans cœur, ni souffle, ni foi et avec trop d’injustices. À l’heure du sommet dit de printemps, à la veille de l’élargissement et d’une nouvelle CIG, et dans un contexte budgétaire très aride, je veux pourtant croire qu’il est encore temps de changer de cap.
Après quinze ans passés au Parlement européen, qui m’ont vu d’Européen un peu euphorique au début devenir, avec le temps, un Européen plus réaliste, plus critique, voire inquiet, je voulais utiliser mes deux minutes pour pousser ce cri: "Attention, il y a danger!". S’il a fallu cinquante ans pour construire notre Union européenne, le risque n’est pas nul de voir un jour l’édifice imploser à défaut d’un soutien citoyen suffisant, d’ambition sociale, de priorité donnée à l’emploi, de respect des différences nationales et régionales et d’une réelle solidarité. Ce sont les plus riches et non les plus pauvres qui doivent payer pour les plus démunis. Une constitution européenne n’est pas un objectif en soi, elle n’a de sens que si elle répond aux attentes des citoyens dont j’ai rappelé, ce matin, les éléments qui me semblent essentiels."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, hr. kommissær, kære kolleger, vores forberedende forhandling her til morgen giver mig mulighed for et sidste indlæg om de nuværende og kommende europæiske politiske retningslinjer. Det giver mig, en trofast europæer, mulighed for at sige med eftertryk, at europæerne nu har fået rigeligt af et hovedsageligt økonomisk og finansielt Europa, som i enhedsmarkedets og konkurrencens navn alt for ofte lader det gå ud over beskæftigelsen og ignorerer borgernes hverdagsproblemer. Sammen med dem vil jeg derfor her til morgen minde om den drøm, der var Europas grundlæggeres, drømmen om at opbygge et Europa med fred, kultur, forskellighed, socialforsorg og et frit og demokratisk borgerskab.
50 år senere lever vi i et Europa, som nok er økonomisk stærkt for nogle, men som hverken har hjerte, livsånde eller tro, og som oplever alt for meget uretfærdighed. På tidspunktet for det såkaldte forårstopmøde, umiddelbart inden udvidelsen og en ny regeringskonference og i en situation med et meget magert budget vil jeg imidlertid tro, at der stadig er tid til at ændre kurs.
Efter 15 år i Europa-Parlamentet, som har set mig gå fra at være en lidt euforisk europæer i begyndelsen til med tiden at blive en mere realistisk, mere kritisk og ligefrem bekymret europæer, ville jeg bruge mine to minutter til at råbe "pas på, fare på færde!". Selv om det har taget 50 år at opbygge vores Europæiske Union, er der stadig en risiko for en dag at se bygningsværket synke sammen af mangel på tilstrækkelig støtte fra borgerne, på sociale ambitioner, prioritering af beskæftigelsen, respekt for de nationale og regionale forskelle og reel solidaritet. Det er de rigeste og ikke de fattigste, som skal betale for de mindst begunstigede. En europæisk forfatning er ikke et mål i sig selv, den giver kun mening, hvis den opfylder borgernes forventninger, hvis hovedindhold efter min mening jeg har gjort opmærksom på her til morgen."@da1
"Herr Präsident, Herr Kommissar, sehr geehrte Damen und Herren! Die vorbereitende Debatte heute Morgen gibt mir die Gelegenheit zu einem letzten Redebeitrag zur gegenwärtigen und künftigen Richtung der Europapolitik. Mir – der ich immer ein Europäer gewesen bin – bietet sich die Möglichkeit, deutlich zu machen, dass die Europäer ein Europa satt haben, das im Wesentlichen wirtschaftlicher und finanzieller Natur ist; ein Europa, das zugunsten der freien Marktwirtschaft und der Wettbewerbsfähigkeit viel zu oft Arbeitsplätze opfert und die alltäglichen Probleme der Bürger ignoriert. Daher möchte ich heute Morgen gemeinsam mit ihnen an den Traum der Gründungsväter Europas erinnern, an den Traum, ein Europa des Friedens, der Kultur, der Vielfalt, der sozialen Sicherheit und der Bürgerschaft in Freiheit und Demokratie aufzubauen.
Heute, fünfzig Jahre später, leben wir in einem Europa, das zwar für einige zweifelsohne wirtschaftlich stark ist, doch kein Herz hat, keine Begeisterung auslöst, an nichts glaubt und zu viele Ungerechtigkeiten aufweist. Angesichts des bevorstehenden Frühjahrsgipfels, der bevorstehenden Erweiterung und einer neuen Regierungskonferenz und trotz einer sehr knappen Haushaltssituation glaube ich jedoch nach wie vor daran, dass es noch nicht zu spät ist, einen neuen Kurs einzuschlagen.
Nachdem ich zuerst ein recht euphorischer Europäer gewesen bin und nun nach fünfzehn Jahren im Europäischen Parlament zunehmend realistischer, kritischer, um nicht zu sagen sorgenvoller geworden bin, möchte ich meine zwei Minuten nutzen um zu rufen: „Vorsicht! Gefahr!“. Wenn es fünfzig Jahre gedauert hat, die Europäische Union in ihrer heutigen Form aufzubauen, so besteht doch durchaus die Gefahr, dass dieses Gebäude eines Tages vor unseren Augen in sich zusammenfällt, weil es an Unterstützung durch die Bürger, an sozialem Ehrgeiz, an der Priorität für Arbeitsplätze, an der Achtung der nationalen und regionalen Unterschiede und wirklicher Solidarität mangelt. Denn für die am stärksten Benachteiligten müssen die Reichsten und nicht die Ärmsten zahlen. Eine Europäische Verfassung stellt keinen Selbstzweck dar. Sie ist bedeutungslos, wenn sie nicht den Erwartungen der Bürger entspricht. Und heute Morgen habe ich Sie daran erinnert, wie meines Erachtens ihre wesentlichen Erwartungen aussehen."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, κύριε Επίτροπε, κυρίες και κύριοι, η προκαταρκτική μας συζήτηση σήμερα το πρωί μού επιτρέπει να προβώ σε μια τελευταία παρέμβαση σχετικά με τη σημερινή και την αυριανή κατεύθυνση των πολιτικών της Ευρώπης καθώς δίνει την ευκαιρία σε εμένα –έναν αιώνιο Ευρωπαίο– να διατυπώσω σθεναρά ότι σήμερα οι Ευρωπαίοι δεν αντέχουν πλέον μια Ευρώπη η οποία είναι κατ’ ουσίαν οικονομική και χρηματοοικονομική και η οποία υπερβολικά συχνά θυσιάζει την απασχόληση στο όνομα της ελεύθερης αγοράς και του ανταγωνισμού και αγνοεί τα καθημερινά προβλήματα των πολιτών. Συνεπώς, σήμερα το πρωί συντάσσομαι μαζί τους, με τον λαό, για να υπενθυμίσω το όνειρο των ιδρυτών της Ευρώπης, το όνειρο της οικοδόμησης μιας Ευρώπης για την ειρήνη, τον πολιτισμό, τη διαφορά, την κοινωνική ευημερία και μιας υπηκοότητας στο πλαίσιο της ελευθερίας και της δημοκρατίας.
Πενήντα χρόνια αργότερα, ζούμε σε μια Ευρώπη οικονομικά εύρωστη, για κάποιους βεβαίως, αλλά χωρίς καρδιά, πνοή ή πίστη, και πολύ άδικη. Την ώρα της επονομαζόμενης εαρινής Συνόδου Κορυφής, λίγες ώρες πριν από τη διεύρυνση και από μια νέα ΔΚΔ, και μέσα σε ένα δημοσιονομικό πλαίσιο εξαιρετικά αυστηρό, θα ήθελα να πιστεύω ότι υπάρχει ακόμη χρόνος για αλλαγή πλεύσης.
Στα δεκαπέντε χρόνια μου στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο, μετατράπηκα συν τω χρόνω από έναν σχετικά αισιόδοξο Ευρωπαίο σε έναν Ευρωπαίο περισσότερο ρεαλιστή, περισσότερο επικριτικό και σχεδόν ανήσυχο· και θέλησα να χρησιμοποιήσω τα δύο λεπτά που μου αναλογούν για να φωνάξω: “προσοχή, κίνδυνος ενόψει!”. Μπορεί να χρειάστηκαν πενήντα χρόνια για την οικοδόμηση της Ευρωπαϊκής μας Ένωσης, ωστόσο ο κίνδυνος να δούμε κάποτε το οικοδόμημά μας να καταρρέει ελλείψει επαρκούς στήριξης από τους πολίτες, ελλείψει κοινωνικής φιλοδοξίας, ελλείψει προτεραιότητας στην απασχόληση, ελλείψει σεβασμού των εθνικών και περιφερειακών διαφορών και ελλείψει πραγματικής αλληλεγγύης δεν είναι μηδαμινός. Οι πλουσιότεροι, και όχι οι φτωχότεροι, οφείλουν να πληρώσουν για τους μη προνομιούχους. Ένα Ευρωπαϊκό Σύνταγμα δεν συνιστά στόχο καθαυτό, καθώς δεν έχει ουσία, παρά μόνον εάν ανταποκρίνεται στις προσδοκίες των πολιτών – και το πρωί υπενθύμισα ποιες προσδοκίες είναι ουσιώδεις κατά την άποψή μου."@el8
"Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, this morning’s preparatory debate gives me the opportunity to make a final contribution on the current and future direction of Europe’s policies. To me, one who has always been a European, it gives the opportunity to bring the point home that Europeans have now had enough of a Europe that is essentially economic and financial, one that all too often, for the sake of the free market and of competitiveness, sacrifices jobs and ignores the day-to-day problems faced by the public; so I join with them, the people, this morning, in recalling the dream of Europe’s founding fathers, the dream of building a Europe of peace, culture, diversity, social security and citizenship in freedom and democracy.
Fifty years on, the Europe in which we live is certainly economically strong – for some – but it has neither heart nor breath of life, believes in nothing and is too full of injustice. We are having what we call a spring summit, we are on the threshold of enlargement, a new Intergovernmental Conference is about to be held, and there is very little in the budget, yet I still want to believe that there is still time to set a new course.
Having been at first a rather euphoric European, and having now become, after fifteen years in the European Parliament, a more realistic, more critical, not to say more uneasy one, I wanted to use my two minutes to shout, ‘Look out! Danger ahead!’ If it took fifty years to build the European Union that we have now, there is no small risk that we will one day see the structure implode for lack of sufficient popular support or of any ambitious vision of society, through failure to give priority to jobs, to respect for national and regional differences, and in the absence of any real solidarity. It is the richest, rather than the poorest, who must pay for the most disadvantaged. A European constitution is not an objective in itself; it is meaningless unless it meets the public’s expectations, and this morning, I have reminded you of what – in my view – their essential expectations are."@en3
"Señor Presidente, señor Comisario, Señorías, nuestro debate preparatorio de esta mañana me permite hacer una última intervención sobre la orientación política europea, actual y futura. Como europeo de siempre, me brinda la ocasión de decir con energía que los europeos están hartos, hoy, de una Europa esencialmente económica y financiera, que en nombre del gran mercado y de la competencia sacrifica demasiado a menudo el empleo e ignora los problemas cotidianos de los ciudadanos; así que me uno a ellos, los ciudadanos, para recordar esta mañana el sueño de los padres fundadores de Europa, el sueño de una Europa que se construye para la paz, la cultura, la diversidad, la seguridad social y una ciudadanía en libertad y democracia.
Cincuenta años más tarde, vivimos en una Europa económicamente poderosa para algunos, es cierto, pero sin corazón, ni aliento, ni fe, y con demasiadas injusticias. En el momento de la llamada cumbre de primavera, en vísperas de la ampliación y de una nueva Conferencia Intergubernamental, y en un contexto presupuestario muy árido, quiero creer sin embargo que todavía estamos a tiempo de cambiar de rumbo.
Tras quince años en el Parlamento Europeo, en los que he pasado de ser un europeo un tanto eufórico al principio, a ser un europeo más realista, más crítico e incluso preocupado después, quisiera emplear los dos minutos que me corresponden para lanzar este grito: «¡Cuidado, peligro!». Si han sido necesarios cincuenta años para construir la Unión Europea que tenemos ahora, no es pequeño el riesgo de que el edificio de desplome un día por falta de apoyo ciudadano suficiente, de ambición social, de prioridad al empleo, de respeto de las diferencias nacionales y regionales y de una solidaridad real. Los más ricos, y no los más pobres, son los que deben pagar para los más desfavorecidos. Una Constitución europea no es un objetivo en sí mismo, solo tiene sentido si responde a las expectativas de los ciudadanos, cuyos elementos esenciales, desde mi punto de vista, he recordado esta mañana."@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tämän aamun valmistava keskustelu tarjoaa minulle tilaisuuden pitää viimeisen puheenvuoron unionin toimien nykyisestä ja tulevasta suunnasta. Minulle, joka olen aina ollut eurooppalainen, tarjoutuu tilaisuus ilmoittaa pontevasti, että eurooppalaisten mitta on nyt täynnä. He ovat saaneet tarpeekseen Euroopasta, joka perustuu lähinnä talouteen ja rahoitukseen ja jossa uhrataan aivan liian usein työpaikkoja ja jätetään kansalaisten arkipäivän ongelmat vaille huomiota vapaiden markkinoiden ja kilpailukyvyn tähden. Liityn siis kansaan tänä aamuna, ja palautan mieliin Euroopan unionin perustajien unelman: rakennetaan Eurooppa, joka perustuu rauhaan, kulttuuriin, monimuotoisuuteen, sosiaaliturvaan ja vapaan demokratian kansalaisiin.
Viisikymmentä vuotta myöhemmin Eurooppa, jossa me nyt asumme, on taatusti vahva taloutensa puolesta – osaksi – mutta sillä ei ole sydäntä tai henkeä, eikä se usko mihinkään vaan on täynnä epäoikeudenmukaisuutta. Pian järjestetään niin kutsuttu kevään huippukokous, pian unioni laajenee, pian pidetään uusi hallitustenvälinen konferenssi, ja talousarvio on hyvin niukka, mutta haluan silti uskoa, että edelleen on aikaa muuttaa suuntaa.
Olin aluksi melko hurmioitunut eurooppalainen, mutta nyt oltuani Euroopan parlamentissa viisitoista vuotta minusta on tullut realistisempi, kriittisempi ja ehkäpä myös levottomampi. Halusin käyttää kaksiminuuttiseni huutamalla: "Varokaa, vaara näkyvissä!" Jos kerran nykyisen Euroopan unionin rakentaminen vei 50 vuotta, ei ole mikään pieni vaara, että jonain päivänä koko rakennelma romahtaa, kun kansan tuki on riittämätön, kun yhteiskunnasta ei ole kunnianhimoista visiota, kun työpaikkoja ei pidetä ensisijaisina, kun ei arvosteta kansallisia ja alueellisia eroja ja kun todellista yhteisvastuuta ei löydy. Rikkaimpien on maksettava epäsuotuisimmassa asemassa olevien puolesta, ei köyhimpien. Euroopan perustuslaki ei ole itsessään tavoite. Se on merkityksetön, ellei se täytä kansalaisten odotuksia. Nyt tänä aamuna muistutin teille, mitä heidän olennaiset odotuksensa mielestäni ovat."@fi5
"Signor Presidente, signor Commissario, onorevoli colleghi, la discussione preparatoria di stamattina mi offre l’opportunità di fare un ultimo intervento sull’orientamento politico attuale e futuro dell’Europa. A me, che sono sempre stato europeo, offre l’occasione di affermare con forza che gli europei ne hanno abbastanza di un’Europa essenzialmente economica e finanziaria, che in nome del libero mercato e della concorrenza troppo spesso sacrifica posti di lavoro e ignora i problemi quotidiani dei cittadini. Assieme a loro, i cittadini, stamattina vorrei quindi ricordare il sogno dei padri fondatori dell’Europa, il sogno di costruire un’Europa di pace e cultura, eterogenea, che offra benessere sociale e la cui cittadinanza goda di libertà e democrazia.
Cinquant’anni dopo, l’Europa in cui viviamo è certo una potenza economica – per alcuni – ma non ha cuore, né respiro, né fede ed è piena di ingiustizie. Alla vigilia del cosiddetto Vertice di primavera, a ridosso dell’allargamento e di una nuova CIG, in un contesto di bilancio molto limitato, voglio comunque credere che sia ancora possibile cambiare rotta.
Dopo quindici anni in seno al Parlamento europeo, durante i quali da europeo un po’ troppo euforico col tempo sono diventato un europeo più realista, più critico, o forse inquieto, avrei voluto usare i due minuti a mia disposizione per urlare: “Attenzione, c’è un pericolo!”. Se ci sono voluti cinquant’anni per costruire l’attuale Unione europea, il rischio di vedere un giorno l’intero edificio implodere per mancanza di sufficiente sostegno popolare, di ambizione sociale, di priorità dell’occupazione, di rispetto delle differenze nazionali e regionali e di solidarietà reale non è trascurabile. Sono i più ricchi, non i più poveri, a dover pagare per i più svantaggiati. Una Costituzione europea non è un obiettivo di per sé, ha senso solo se risponde alle attese dei cittadini, e stamattina vi ho ricordato quali sono, a mio parere, le loro aspettative essenziali."@it9
"Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, this morning’s preparatory debate gives me the opportunity to make a final contribution on the current and future direction of Europe’s policies. To me, one who has always been a European, it gives the opportunity to bring the point home that Europeans have now had enough of a Europe that is essentially economic and financial, one that all too often, for the sake of the free market and of competitiveness, sacrifices jobs and ignores the day-to-day problems faced by the public; so I join with them, the people, this morning, in recalling the dream of Europe’s founding fathers, the dream of building a Europe of peace, culture, diversity, social security and citizenship in freedom and democracy.
Fifty years on, the Europe in which we live is certainly economically strong – for some – but it has neither heart nor breath of life, believes in nothing and is too full of injustice. We are having what we call a spring summit, we are on the threshold of enlargement, a new Intergovernmental Conference is about to be held, and there is very little in the budget, yet I still want to believe that there is still time to set a new course.
Having been at first a rather euphoric European, and having now become, after fifteen years in the European Parliament, a more realistic, more critical, not to say more uneasy one, I wanted to use my two minutes to shout, ‘Look out! Danger ahead!’ If it took fifty years to build the European Union that we have now, there is no small risk that we will one day see the structure implode for lack of sufficient popular support or of any ambitious vision of society, through failure to give priority to jobs, to respect for national and regional differences, and in the absence of any real solidarity. It is the richest, rather than the poorest, who must pay for the most disadvantaged. A European constitution is not an objective in itself; it is meaningless unless it meets the public’s expectations, and this morning, I have reminded you of what – in my view – their essential expectations are."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de commissaris, geachte collega´s, ons voorbereidend debat van vanochtend geeft mij de gelegenheid tot een laatste bijdrage aan de huidige en toekomstige politieke koers van Europa. Als Europeaan in hart en nieren wil ik benadrukken dat de Europeanen de buik vol hebben van een voornamelijk economisch en financieel Europa dat de werkgelegenheid maar al te vaak opoffert aan de vrije markt en de concurrentie en voorbij gaat aan de dagelijkse problemen van de burger. Namens hen wil ik dan ook vanochtend de droom van de oprichters van Europa in herinnering roepen, de droom van een Europa dat gericht is op vrede, cultuur, diversiteit, maatschappelijk welzijn en burgerschap in vrijheid en democratie.
Vijftig jaar later leven we in een Europa dat sommigen weliswaar economische welvaart heeft gebracht maar geen hart heeft, niet ademt, nergens in gelooft en te veel onrecht laat bestaan. Wij staan nu voor de zogenaamde Voorjaarstop, de uitbreiding en een nieuwe IGC, maar hopelijk is het ondanks de buitengewoon futloze begrotingscontext waarin wij ons bevinden nog niet te laat om het roer om te gooien.
Na vijftien jaar in het Europees Parlement, waarin ik gaandeweg ben veranderd van een ietwat euforische Europeaan in een realistischere, kritischere en zelfs ongeruste Europeaan, wil ik mijn twee minuten gebruiken om deze kreet te slaken: ” Pas op, gevaar”. Als er vijftig jaar voor nodig is geweest om onze Europese Unie op te bouwen, bestaat het gevaar dat het gebouw op een dag instort omdat de steun van de burgers wegvalt, de sociale ambitie ontbreekt, geen voorrang wordt gegeven aan werkgelegenheid, nationale en regionale verschillen niet worden gerespecteerd, en echte solidariteit ver te zoeken is. Het zijn de rijksten en niet de armsten die moeten betalen voor degenen die hulp het hardst nodig hebben. Een Europese grondwet is geen doel op zich, en heeft pas zin als ze voldoet aan de verwachtingen van de burger, waarvan ik vanochtend de in mijn ogen belangrijkste heb genoemd."@nl2
"Senhor Presidente, Senhor Comissário, Senhoras e Senhores Deputados, o debate preparatório desta manhã dá-me a oportunidade de fazer uma última intervenção sobre a orientação actual e futura das políticas europeias. A mim, um Europeu de sempre, dá-me a ocasião de dizer alto e bom som que os Europeus já estão fartos de uma Europa essencialmente económica e financeira que, em nome do mercado livre e da concorrência, sacrifica com demasiada frequência postos de trabalho e ignora os problemas quotidianos dos cidadãos. Junto-me assim a eles, aos cidadãos, esta manhã, recordando o sonho dos pais fundadores da Europa, o sonho de construir uma Europa de paz, de cultura, de diversidade, de bem-estar social e de cidadania em liberdade e democracia.
Cinquenta anos depois, a Europa em que vivemos é sem dúvida economicamente forte - para alguns -, mas não tem coração nem inspiração, não acredita em nada e está demasiado cheia de injustiças. Em plena preparação da chamada Cimeira da Primavera, nas vésperas do alargamento e de uma nova Conferência Intergovernamental, num contexto orçamental muito parco, quero todavia continuar a acreditar que ainda é tempo de mudar de rumo.
Depois de ter sido inicialmente um Europeu algo eufórico e de, com o tempo, me ter tornado agora, após quinze anos no Parlamento Europeu, um Europeu mais realista, mais crítico, para não dizer mais inquieto, queria utilizar os meus dois minutos para gritar: "Atenção, perigo!". Se foram necessários cinquenta anos para construir a União Europeia que temos hoje, não é pequeno o risco de vermos um dia toda a estrutura implodir por falta de apoio suficiente por parte da população ou de uma visão ambiciosa da sociedade, por não ter siso dada prioridade ao emprego, ao respeito pelas diferenças nacionais e regionais e por ausência de uma solidariedade real. São os mais ricos e não os mais pobres que devem pagar para os mais desfavorecidos. Uma Constituição Europeia não é um objectivo em si; ela não faz sentido se não responder às expectativas dos cidadãos e, esta manhã, recordei-vos o que - em meu entender - são as suas expectativas fundamentais."@pt11
"Herr talman, herr kommissionsledamot, mina damer och herrar! Dagens förberedande diskussion ger mig möjlighet att lämna ett sista bidrag till den nuvarande och framtida inriktningen för EU:s politik. För mig, som alltid varit Europavän, är detta en möjlighet att understryka att européerna nu har fått nog av ett EU som i första hand är ekonomiskt och finansiellt, ett EU som alltför ofta, för att skapa en fri marknad och konkurrens, offrar arbetstillfällen och bortser från de dagliga problem som allmänheten står inför. Så i dag sällar jag mig till dem, till folket, och påminner om den dröm som EU:s grundande fäder hade, drömmen att bygga ett Europa av fred, kultur, mångfald, social säkerhet och ett medborgarskap i frihet och demokrati.
Efter femtio år är det EU som vi nu lever i sannerligen ekonomiskt starkt – för vissa – men det har varken hjärta eller livsnerv, det tror inte på något och det är alltför fullt av orättvisor. Vi har vad som kallas ett vårmöte, vi står på tröskeln till utvidgningen, en ny regeringskonferens skall genomföras, och budgeten är mycket knapp, men jag vill ändå tro att det fortfarande finns en chans att lägga ut en ny kurs.
Efter att först ha varit en tämligen euforisk europé, och sedan jag nu, efter 15 år i Europaparlamentet, har blivit en mer realistisk, mer kritisk, för att inte säga obekväm, europé, skulle jag vilja använda mina två minuter till att ropa ”Se upp! Varning!” Om det tog 50 år att bygga upp den europeiska union som vi har nu, så finns det i dag en icke försumbar risk att vi en dag får se strukturen implodera på grund av bristen på allmänt stöd eller frånvaron av en ambitiös vision för samhället, på grund av misslyckandet när det gäller att prioritera jobben, respektera nationella och regionala skillnader och bristen på äkta solidaritet. Det är de rikaste, inte de fattigaste, som måste betala för de mest missgynnade. En europeisk konstitution är inget mål i sig. Den är meningslös om den inte uppfyller vanligt folks förväntningar, och i dag har jag påmint er om vilka – enligt min mening – deras viktigaste förväntningar är."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples