Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2004-02-25-Speech-3-055"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20040225.5.3-055"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". – Herr Präsident! Bei uns liegt die gewaltige Aufgabe, eine neue Synthese der von der Gesellschaft verfolgten Ziele herbeizuführen und gleichzeitig weiterhin den Idealen verpflichtet zu bleiben, die den Charakter und den Ruf Europas ausmachen. Diese neue Synthese ist herzustellen zwischen der Arbeit als Faktor der gesellschaftlichen Integration, der Chancengleichheit und den Erfordernissen der Wirtschaft, der Wettbewerbsfähigkeit und der Schaffung von Arbeitsplätzen. Dieses Zitat aus dem Weißbuch von Jacques Delors von 1993 hat nichts an Gültigkeit verloren, und ich denke, die Tatsache, dass das Weißbuch niemals umgesetzt wurde, obwohl alle Staats- und Regierungschefs und auch dieses Europäische Parlament dieses Weißbuch gelobt und unterstützt haben, zeigt, wie wichtig es ist, den Lissabon-Prozess nicht weiter ins Stocken geraten zu lassen, sondern alles zu tun, um diesen Lissabon-Prozess – wie das die irische Ratspräsidentschaft glücklicherweise auch will – auf der nationalen und lokalen Ebene umzusetzen. Ich vermisse Umsetzungsfortschritte, und diese Umsetzungsfortschritte sind deswegen vor allen Dingen zu vermissen, weil alle Mitgliedstaaten sich hinter dem Argument verstecken, dass weitere Fortschritte nicht zu finanzieren sind.
Ich denke, dieser Vorwand darf nicht mehr greifen, weil es zum einen jetzt die Investitionsinitiative gibt – auch wenn sie ganz bescheiden ist und sicherlich nicht die Effekte erzielen wird, die der Marshall-Plan mit noch weniger Geld beim Wiederaufbau erzielt hat – und weil wir zum anderen auch nicht darüber nachdenken, wie ausfallende Einnahmen durch mehr Koordinierung der Mitgliedstaaten doch wieder erzielbar sind, und das gilt nicht nur für die Bekämpfung von organisiertem Verbrechen oder Schwarzarbeit, sondern vor allen Dingen für die Bekämpfung der Steuerhinterziehung.
Allein im Bereich der Mehrwertsteuer wären jährlich 100 Mrd. Euro mehr zu erzielen, und damit könnten wir einer wirklich seriöseren finanziellen Anstrengung gerecht werden. Ich denke, es ist auch höchste Zeit, heute bei Finanzierungen nicht mehr nur an die Europäische Investitionsbank und ihre wirklich wertvollen Beiträge zur Organisation des Wachstums zu denken, sondern erneut zu erwägen und in Betracht zu ziehen, ob diese Europäische Union nicht endlich das Instrument der Eurobonds auflegen sollte, über das wir auch schon 1993 debattiert haben.
Der Frühjahrsgipfel in diesem Jahr muss tatsächlich Vertrauen schaffen – das haben wir auch schon vor dem Frühjahrsgipfel in Thessaloniki gefordert –, aber er muss auch deutlich machen, dass in Europa ein sichtbarer Mehrwert dadurch erzielbar ist, dass gemeinsam an einem Strang gezogen wird. Die Investitionen im Computerbereich, im Informationstechnologiebereich sind sicherlich alle sehr wichtig, aber es gibt auch andere Bereiche der Investitionen. Es gibt die Bereiche der Umweltinvestitionen, der Energiesparinvestitionen, der Investitionen in alternative Energien, um ein nachhaltiges Wachstum mit Beschäftigungswirksamkeit zu generieren, und es gibt eben – wie auch zu Recht gesagt wurde – die Investitionen in den Menschen, den wertvollsten Rohstoff dieser Europäischen Union. Dabei geht es sowohl um das Frühkindalter bis hin zur tertiären Ausbildung als auch um das lebenslange Lernen.
Ich möchte dabei eines aber nicht vergessen, nämlich, dass wir neben den Investitionen in die Bildung und Qualifizierung von Menschen auch die Investitionen in die sozialen Dienstleistungen brauchen. Wir werden niemals die Vereinbarkeit von Beruf und Familie in Europa realisieren, wenn nicht zum Beispiel die Maßnahmen im Bereich der Kinderbetreuung verbessert werden. Hier hat Europa in den meisten Mitgliedstaaten – nicht in allen – großen Nachholbedarf.
Die Weltkommission für das soziale Profil der Globalisierung unterstreicht unsere Forderung auch in ihrem Bericht, der in dieser Woche erschienen ist, und ich denke, daran sehen wir, dass es heute nicht mehr nur um Rezepturen geht, sondern auch um die politische Bereitschaft, an einem Strang zu ziehen. Europa kann nicht mehr auf das Wachstum in den USA warten. Europa muss sich also an den eigenen Haaren aus dem Sumpf von Massenarbeitslosigkeit, von mangelnden Investitionen und mangelnder Koordinierungsfähigkeit herausziehen. Ich glaube, das ist eine Herausforderung für diesen Frühjahrsgipfel, und ich hoffe sehr, dass es gelingen wird, die Regierungen davon zu überzeugen, dass die bisherigen Schritte nicht ausreichen werden, um die Zukunftsfähigkeit zu organisieren, um die es uns allen – auch im Interesse der kommenden Generationen – geht."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, der påhviler os den vældige opgave at skabe en ny syntese af de mål, som samfundet stræber efter, og samtidig være tro over for de idealer, som udgør Europas karakter og image. Denne nye syntese skal skabes mellem arbejdet som en faktor i den samfundsmæssige integration, lige muligheder og erhvervslivets krav, konkurrenceevne og skabelse af arbejdspladser. Dette citat fra Jacques Delors' hvidbog fra 1993 er stadig gyldigt, og jeg tror, at den kendsgerning, at hvidbogen aldrig blev gennemført, selv om alle stats- og regeringscheferne og også Europa-Parlamentet roste og støttede den, viser, hvor vigtigt det er, at vi ikke lader Lissabon-processen gå i stå, men gør alt for at gennemføre den på nationalt og lokalt niveau, sådan som det irske rådsformandskab heldigvis også ønsker det. Jeg savner fremskridt i gennemførelsen, og disse fremskridt mangler især, fordi alle medlemsstaterne gemmer sig bag det argument, at der ikke er penge til flere fremskridt.
Det argument holder efter min mening ikke længere, fordi man nu for det første har investeringsinitiativet - selv om det er ganske beskedent og sikkert ikke vil få samme effekt, som Marshall-planen fik med endnu færre penge efter krigen - og fordi vi for det andet heller ikke tænker på, hvordan svigtende indtægter kunne hentes hjem igen gennem bedre koordinering mellem medlemsstaterne, og det gælder ikke kun for bekæmpelse af organiseret kriminalitet eller sort arbejde, men især også for bekæmpelse af skatteunddragelse.
Alene på momsområdet kunne der hentes 100 milliarder euro mere hvert år, og dermed ville vi kunne leve op til en virkelig seriøs økonomisk anstrengelse. Jeg tror også, det er på høje tid, at man i dag i forbindelse med finansieringer ikke længere kun tænker på Den Europæiske Investeringsbank og dens virkelig værdifulde bidrag til at organisere væksten, men at man på ny overvejer, om ikke EU langt om længe skulle udbyde eurobonds, som vi debatterede allerede i 1993.
Forårstopmødet i år må virkelig skabe tillid - det krævede vi allerede af forårstopmødet i Thessaloniki - men det skal også gøre det klart, at der kan opnås en synlig merværdi i Europa, hvis man trækker på samme hammel. Investeringerne i computerområdet, i informationsteknologiområdet er sikkert alle sammen meget vigtige, men der er også andre investeringsområder. Der er områder som miljøinvesteringer, energibesparelsesinvesteringer, investeringer i alternative energier for at skabe bæredygtig vækst med beskæftigelseseffekt, og der er også, som det netop blev sagt, investeringer i mennesker, EU's mest værdifulde råstof. Det gælder lige fra den tidlige barnealder til revalidering og livslang læring.
Her må vi ikke glemme, at vi ud over investeringerne i uddannelse og kvalificering af mennesker også har brug for investeringer i de sociale tjenesteydelser. Vi vil aldrig kunne forene arbejdsliv og familieliv i Europa, hvis ikke man f.eks. forbedrer tilbuddene inden for børnepasning. Her er Europa langt bagefter i de fleste medlemsstater - ikke i alle.
Verdenskommissionen for Den Sociale Dimension af Globaliseringen understreger også vores krav i sin rapport, som kom i denne uge, og jeg tror, det viser, at det i dag ikke kun handler om opskrifter, men også om den politiske vilje til at trække på samme hammel. Europa kan ikke blive ved at vente på væksten i USA. Europa må altså trække sig selv op ved hårene, op af sumpen af massearbejdsløshed, manglende investeringer og manglende koordineringsevne. Det er en udfordring for dette forårstopmøde, og jeg håber meget, at det vil lykkes at overbevise regeringerne om, at de hidtidige skridt ikke er nok til at organisere den evne til at møde fremtiden, som vi alle ønsker, også i de kommende generationers interesse."@da1
".
Κύριε Πρόεδρε, έχουμε τη μεγάλη αποστολή να επιτύχουμε μια νέα σύνθεση των στόχων που έχει θέσει η κοινωνία μας παραμένοντας ταυτόχρονα πιστοί στα ιδανικά που συνιστούν τον χαρακτήρα και το όνομα της Ευρώπης. Αυτή η νέα σύνθεση πρέπει να περιλάβει την εργασία ως παράγοντα της κοινωνικής ενσωμάτωσης, τις ίσες ευκαιρίες και τις απαιτήσεις της οικονομίας, την ανταγωνιστικότητα και τη δημιουργία θέσεων εργασίας. Το απόσπασμα αυτό από τη Λευκή Βίβλο του 1993 του Jacques Delors διατηρεί πλήρως την ισχύ του και θεωρώ πως το γεγονός ότι η Λευκή Βίβλος δεν μπόρεσε να εφαρμοστεί ποτέ, μολονότι την επαίνεσαν και την υποστήριξαν όλοι οι αρχηγοί κρατών και κυβερνήσεων, αλλά και το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο, δείχνει πόσο σημαντικό είναι να μην αφήσουμε άλλο τη διαδικασία της Λισαβόνας σε στασιμότητα παρά να κάνουμε τα πάντα για την υλοποίησή της σε εθνικό και τοπικό επίπεδο – ευτυχώς, αυτό θέλει να το κάνει η ιρλανδική Προεδρία. Λυπάμαι διότι δεν βλέπω πρόοδο ως προς την εφαρμογή της, και ο κύριος λόγος για να λυπούμαστε όλοι γι’ αυτό είναι ότι όλα τα κράτη χρησιμοποιούν ως επιχείρημα πως δεν είναι εφικτό να χρηματοδοτηθεί η επίτευξη περαιτέρω προόδου.
Θεωρώ ότι το πρόσχημα αυτό δεν πρέπει να γίνεται πλέον αποδεκτό γιατί, αφενός, υπάρχει τώρα η επενδυτική πρωτοβουλία –μολονότι είναι πολύ περιορισμένη και ασφαλώς δεν θα έχει τα αποτελέσματα που σημείωσε ως προς την ανασυγκρότηση της Ευρώπης το σχέδιο Marshall με λιγότερα χρήματα– και, αφετέρου, γιατί δεν εξετάζουμε πώς θα μπορούσαν να ανακτηθούν τα χαμένα έσοδα με καλύτερο συντονισμό των κρατών μελών. Αυτό δεν ισχύει μόνο για την καταπολέμηση του οργανωμένου εγκλήματος ή της παράνομης εργασίας, αλλά πρωτίστως για την καταπολέμηση της φοροδιαφυγής.
Στον τομέα του ΦΠΑ και μόνο θα μπορούσαν να εισπραχθούν 100 δισ. ευρώ παραπάνω κάθε χρόνο και με αυτό θα μπορούσαμε πραγματικά να επιτύχουμε πολύ πιο αξιόπιστη χρηματοδότηση. Επίσης, θεωρώ ότι είναι πια καιρός να σταματήσουμε να σκεφτόμαστε ως προς τις χρηματοδοτήσεις μόνο την Ευρωπαϊκή Τράπεζα Επενδύσεων και την πραγματικά πολύτιμη συμβολή της στην οργάνωση της ανάπτυξης και να επανεξετάσουμε μήπως η Ευρωπαϊκή Ένωση θα έπρεπε να εφαρμόσει επιτέλους το μέσον των Eurobonds, για το οποίο είχαμε συζητήσει ήδη το 1993.
Η εαρινή σύνοδος κορυφής πρέπει εφέτος να δημιουργήσει εμπιστοσύνη –αυτό το είχαμε ήδη πει και για την εαρινή σύνοδο της Θεσσαλονίκης– πρέπει όμως επίσης να καταστήσει σαφές ότι στην Ευρώπη μπορεί να επιτευχθεί ορατή προστιθέμενη αξία όταν ενεργούμε από κοινού. Οι επενδύσεις στον τομέα των ηλεκτρονικών υπολογιστών και της τεχνολογίας της πληροφόρησης είναι ασφαλώς πολύ σημαντικές, υπάρχουν όμως και άλλοι τομείς επενδύσεων. Υπάρχουν οι τομείς των περιβαλλοντικών επενδύσεων, των επενδύσεων σε μέτρα εξοικονόμησης ενέργειας, σε εναλλακτικές μορφές ενέργειας προκειμένου να σημειωθεί αειφόρος ανάπτυξη με συνακόλουθη αύξηση της απασχόλησης, και υπάρχουν επίσης –όπως δικαιολογημένα αναφέρθηκε– επενδύσεις στο ανθρώπινο στοιχείο, που είναι η πολυτιμότερη πρώτη ύλη της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Εδώ είναι σημαντική τόσο η προσχολική ηλικία όσο και η τριτοβάθμια εκπαίδευση και η διά βίου μάθηση.
Δεν θέλω ωστόσο να παραλείψω το γεγονός ότι, παράλληλα με τις επενδύσεις που αφορούν την εκπαίδευση και εξειδίκευση των ανθρώπων, χρειαζόμαστε και επενδύσεις στις κοινωνικές υπηρεσίες. Ποτέ δεν θα υλοποιήσουμε, για παράδειγμα, στην Ευρώπη τον συνδυασμό επαγγέλματος και οικογένειας εάν δεν βελτιωθούν τα μέτρα που αφορούν τη φύλαξη των παιδιών. Εδώ στα περισσότερα –όχι σε όλα– κράτη μέλη πρέπει να γίνουν ακόμα πολλά.
Η παγκόσμια επιτροπή για την αειφορία και την παγκοσμιοποίηση στην έκθεσή της που δημοσιεύθηκε αυτήν την εβδομάδα υπογραμμίζει επίσης το αίτημά μας και θεωρώ ότι αυτό δείχνει πως σήμερα το ζητούμενο δεν είναι μόνο συνταγές για το τι πρέπει να γίνει, αλλά και η βούληση για κοινή πολιτική δράση. Η Ευρώπη δεν μπορεί πλέον να περιμένει την ανάπτυξη στις ΗΠΑ. Πρέπει λοιπόν να βγει με τις δικές της δυνάμεις από το τέλμα της μαζικής ανεργίας, των ανεπαρκών επενδύσεων και της ανικανότητας συντονισμού. Θεωρώ ότι αυτό αποτελεί μια πρόκληση για την εαρινή σύνοδο κορυφής και ελπίζω ότι θα επιτύχουμε να πείσουμε τις κυβερνήσεις πως τα μέχρι τώρα βήματα δεν αρκούν για να προετοιμαστούμε για το μέλλον, πράγμα που ενδιαφέρει πολύ όλους μας – και τις επερχόμενες γενεές."@el8
".
Mr President, ours is the enormous task of creating a new synthesis of the goals our society has set itself whilst at the same time remaining committed to the ideals that are characteristic of Europe and for which it is known. We have to create a new synthesis between work as a factor in social integration, equality of opportunity and the economic demands of competitiveness and job creation. What I have quoted from Jacques Delors’ 1993 White Paper is no less relevant today, and I believe that the failure to transpose this White Paper, despite the praise heaped upon it by all the Heads of State or Government and by this European Parliament, and despite the endorsement they gave it, demonstrates how important it is that the Lisbon process should no longer be allowed to stagnate, but that, instead, we should do everything possible – which, fortunately, the Irish Presidency of the Council is willing to do – to implement it at national and local level. I regret the failure to make progress in implementing it, and the primary reason why we should all share in that regret is that all the Member States are hiding behind the argument that there is that further progress is financially unsustainable.
I believe that this excuse should no longer be considered appropriate, firstly because we now have the investment initiative – even though it is quite modest and will certainly not have the effects that the Marshall Plan, with even less money, did in reconstructing Europe – and, secondly, because we are giving no thought to how better coordination by the Member States can recover lost revenue, not only through the fight against organised crime and the black economy, but also – and primarily – by combating tax evasion.
From VAT alone, it would be possible to raise an extra EUR 100 billion per annum, with which we would be able to manage to provide far more credible funding. I think it is also high time that we thought, when it comes to raising funds today, no longer only in terms of the European Investment Bank and its contributions to the organising of growth – valuable though they indeed are – but also to reconsider and examine the possibility of the European Union at last applying an instrument we debated as long ago as 1993, and inviting subscription to Eurobonds.
Although this year’s Spring Summit must indeed create confidence – which is what we demanded that the Thessaloniki Spring Summit should do – it must also make it clear that we, in Europe, can be seen to add value by all pulling together. Vitally important though investments in the computer field and in information technology most certainly are, there are other areas in which we can invest: in the environment, in saving energy, in alternative energies, in order to generate sustainable growth accompanied by job creation, and – as has rightly been said – there is such a thing as investment in people, the European Union’s most valuable raw material, not only in early childhood but also in tertiary education and lifelong learning.
One thing, though, I do not want to omit, and that is our need, alongside investment in people’s education and training, for investment in social services. To take one example, we will never be able to reconcile work and family life in Europe unless childcare provision is improved. This is where Europe, in most but not all of the Member States, has a lot of catching up to do.
The World Commission on Sustainability and Globalisation too, backs up our demand in its report, published this week, and I think this shows us that what is needed today is no longer merely prescriptions of what is to be done, but the political willingness to join forces. No longer can Europe wait for growth in the United States; it must pull itself by its own bootstraps out of the swamp of mass unemployment, inadequate investment and inability to coordinate. I believe this to be a challenge for this Spring Summit, and I very much hope that it will succeed in persuading governments that the action they have taken to date will not be enough to prepare us for the future, which is vital to all of us and to generations yet to come."@en3
"Señor Presidente, debemos asumir la tarea ingente de elaborar una nueva síntesis de los objetivos que se ha marcado nuestra sociedad sin dejar de mantener el compromiso con los ideales que caracterizan a Europa y por los que se la conoce. Tenemos que conseguir una nueva síntesis entre el trabajo como factor de integración social, la igualdad de oportunidades y las exigencias económicas de la competitividad y la creación de empleo. Mi cita del Libro Blanco de Jacques Delors de 1993 sigue siendo pertinente en la actualidad y creo que el hecho de que este no se transpusiera, a pesar de los elogios que le prodigaron todos los Jefes de Estado o de Gobierno y el Parlamento Europeo y del respaldo que le brindaron, demuestra hasta qué punto es importante no permitir que el proceso de Lisboa continúe estancado y hacer, por el contrario, todo lo posible –y afortunadamente la Presidencia irlandesa del Consejo está dispuesta a hacerlo– para transponerlo a escala nacional y local. Lamento que su transposición no haya avanzado y todos deberíamos lamentarlo, sobre todo porque todos los Estados miembros se están escudando tras el argumento de que les resulta inviable financiar nuevos progresos.
Creo que esta excusa no se debe seguir considerando admisible, en primer lugar porque ahora contamos con la iniciativa de inversión –aunque sea bastante modesta y ciertamente no va a tener los efectos que logró el Plan Marshall, todavía con menos dinero, en el contexto de la reconstrucción de Europa– y, en segundo lugar, porque no se ha considerado para nada la posibilidad de que una mejor coordinación de los Estados miembros permita recuperar los ingresos perdidos, no solo gracias a la lucha contra la delincuencia organizada y la economía sumergida, sino también –y sobre todo– a través del control de la evasión de impuestos.
Se podrían recaudar 100 000 millones de euros anuales adicionales solo en concepto del IVA, lo cual nos permitiría disponer de una financiación mucho más solvente. Creo que también va siendo hora de que, al considerar la financiación, no pensemos solo en el Banco Europeo de Inversiones y su contribución –ciertamente valiosa– a la organización del crecimiento, sino que también reconsideremos y contemplemos la posibilidad de que la Unión Europea aplique por fin un instrumento que ya discutimos en 1993 y proponga la subscripción de eurobonos.
Si bien es cierto que la Cumbre de Primavera debe generar confianza –como ya le pedimos a la Cumbre de Primavera de Salónica–, también debe dejar claro que en Europa se puede generar un valor añadido visible si aunamos esfuerzos. Pese a la indudable importancia fundamental de las inversiones en el campo de la informática y de la tecnología de la información, también existen otros sectores en los que podemos invertir –como el medio ambiente, el ahorro de energía, las energías alternativas– con el fin de generar un crecimiento sostenible acompañado de la creación de empleo. Como se ha señalado con razón, también se puede invertir en las personas, la materia prima más valiosa de la Unión Europea, no solo en la infancia, sino también en el ámbito de la educación terciaria y del aprendizaje a lo largo de toda la vida.
No quiero dejar de recordar, no obstante, otro aspecto, que es la necesidad de que la inversión en la educación y formación de la población vaya acompañada de una inversión en servicios sociales. Por citar un ejemplo, la conciliación de la vida laboral y familiar no será posible en Europa a menos que se mejore la oferta de servicios de atención infantil. Europa tiene que recuperar un gran retraso en este aspecto en la mayoría de Estados miembros, aunque no en todos.
La Comisión Mundial sobre la Dimensión Social de la Mundialización también respalda nuestra petición en su informe, publicado esta semana, y creo que esto nos demuestra que actualmente ya no se requieren meras recetas sobre lo que se debe hacer, sino la voluntad política de sumar esfuerzos. Europa no puede seguir esperando que se registre un crecimiento en los Estados Unidos, sino que debe salir mediante su propio esfuerzo de la ciénaga del desempleo masivo, una inversión inadecuada y la incapacidad de coordinación. Creo que este es un reto que debe asumir la Cumbre de Primavera y espero que esta logre convencer a los Gobiernos de que las acciones emprendidas hasta ahora no bastarán para prepararnos para el futuro, lo cual es vital para todos y también para las generaciones venideras."@es12
".
Arvoisa puhemies, meidän valtava tehtävämme on laatia uusi synteesi niistä tavoitteista, jotka yhteiskuntamme on asettanut itselleen ja pysyä samanaikaisesti uskollisena Euroopalle ominaisille ihanteille, joista se tunnetaan. Meidän on luotava uusi synteesi, jossa yhdistyvät työ yhteiskunnallisen integroitumisen tekijänä, yhtäläiset mahdollisuudet sekä kilpailukyvyn ja uusien työpaikkojen taloudelliset vaatimukset. Se, mitä siteerasin Jacques Delorsin vuonna 1993 laatimasta valkoisesta kirjasta on yhä ajankohtaista, ja nähdäkseni valkoisen kirjan täytäntöönpanon epäonnistuminen huolimatta kaikkien valtionpäämiesten ja hallitusten päämiesten sekä Euroopan parlamentin sille osoittamasta ylistyksestä ja antamasta kannatuksesta osoittaa, kuinka tärkeää on, ettei Lissabonin prosessin enää sallita polkea paikallaan, vaan että sen sijaan tekisimme kaiken mahdollisen – kuten neuvoston puheenjohtajavaltio Irlanti onneksi haluaakin tehdä – valkoisen kirjan panemiseksi täytäntöön sekä kansallisella että paikallisella tasolla. Olen pahoillani siitä, ettemme ole edistyneet täytäntöönpanossa, ja tärkein syy, jonka vuoksi meidän olisi kaikkien pahoiteltava tätä on, että kaikki jäsenvaltiot piiloutuvat tällä hetkellä sen perustelun taakse, ettei edistyminen nyt ole taloudellisesti kestävää.
Minusta tätä tekosyytä ei enää voida pitää hyväksyttävänä, ensinnäkin koska nyt meillä on investointialoite – vaikka se onkin suhteellisen vaatimaton eikä sillä varmasti ole pienemmin varoin toteutetun Marshall-avun kaltaisia vaikutuksia Euroopan jälleenrakentamiseen – ja toiseksi koska me emme lainkaan pohdi sitä, kuinka jäsenvaltioiden välinen koordinointi voisi korvata menetetyt tulot sekä järjestäytyneen rikollisuuden ja pimeän talouden torjumisessa että ennen kaikkea veronkierron torjumisessa.
Pelkästään arvonlisäverosta olisi mahdollista saada 100 miljardia euroa enemmän vuosittain, ja tämän turvin voisimme tarjota paljon uskottavampaa rahoitusta. Minusta meidän on myös tänä päivänä aika tarkastella varojen keräämistä kasvun lisäämiseksi kieltämättä arvokkaiden Euroopan investointipankin ja sen rahoitusosuuksien lisäksi myös pohtimalla uudelleen ja tutkimalla mahdollisuuksia, että Euroopan unioni viimeinkin soveltaisi välinettä, josta keskustelimme niinkin kauan sitten kuin vuonna 1993, ja kehottaisimme merkitsemään euro-obligaatioita.
Vaikka kevään huippukokouksen onkin herätettävä luottamusta – tätähän me vaadimme jo Thessalonikin huippukokoukselta – sen on myös tehtävä selväksi, että me voimme synnyttää Euroopassa lisäarvoa vetämällä yhtä köyttä. Vaikka investoinnit tieto- ja informaatiotekniikan alalla ovatkin hyvin tärkeitä, on myös muita aloja, joihin voimme investoida, kuten ympäristöön, energiansäästöön ja vaihtoehtoisiin energiamuotoihin. Näin saadaan aikaa kestävää kasvua samalla kun luodaan uusia työpaikkoja. Lisäksi – kuten on aivan oikein todettu – on olemassa myös mahdollisuus investoida ihmisiin, Euroopan unionin merkittävimpään raaka-aineeseen, ei pelkästään varhaislapsuudessa vaan myös korkeakouluopetuksessa ja elinikäisessä oppimisessa.
On kuitenkin vielä yksi asia, jota en halua jättää mainitsematta, ja se on tarve ihmisten koulutukseen liittyvien investointien lisäksi investoida myös sosiaalisiin palveluihin. Emme esimerkiksi koskaan voi täysin sovittaa yhteen työtä ja perhe-elämää Euroopassa, jos päivähoitoa ei paranneta. Tämän suhteen suurimmalla osalla jäsenvaltioista, tosin ei kaikilla, on paljon parantamisen varaa.
Myös kestävää kehitystä ja globalisaatiota käsittelevä maailmanlaajuinen valtuuskunta tukee vetoomustamme tällä viikolla julkaistussa raportissaan, ja nähdäkseni tämä osoittaa, että nyt tarvitaan pelkkien hoito-ohjeiden sijaan poliittista tahtoa liittyä joukkoihin. Eurooppa ei enää voi odottaa Yhdysvaltojen talouskasvua, vaan sen on itse kiskottava itsensä massatyöttömyyden, riittämättömien investointien ja koordinointikyvyttömyyden suosta. Katson tässä olevan haastetta kevään huippukokoukselle, ja toivon todella, että huippukokous onnistuu vakuuttamaan hallitukset siitä, että niiden tähän mennessä toteuttamat toimet eivät ole riittäviä tulevaisuuteen valmistautumiseksi, mikä kuitenkin on meille kaikille ja tuleville sukupolville ratkaisevan tärkeää."@fi5
".
Monsieur le Président, notre tâche énorme est de créer une nouvelle synthèse des objectifs que notre société s’est fixés, tout en continuant de poursuivre les idéaux qui font la caractéristique et la gloire de l’Europe. Nous devons créer une nouvelle synthèse entre, d’une part, le travail - facteur d’intégration sociale et d’égalité des chances - et, d’autre part, les exigences économiques de compétitivité et de création d’emplois. Cette citation du livre blanc de Jacques Delors de 1993 est toujours autant d’actualité. Le fait que nous ne soyons jamais parvenus à transposer ce livre blanc - malgré toutes les louanges et le soutien qu’il a reçus de tous les chefs d’État ou de gouvernement ainsi que du Parlement européen - montre combien il importe de ne pas laisser stagner plus longtemps le processus de Lisbonne et de faire notre possible - ce que, fort heureusement, la présidence irlandaise du Conseil est disposée à faire - pour le mettre en œuvre aux niveaux national et local. Je regrette que nous ne réussissions pas à progresser sur cette voie et la première raison pour laquelle nous devrions tous en être désolés est que tous les États membres se réfugient derrière l’argument de l’impossibilité de financer cette progression.
Je pense que cette excuse ne devrait plus être acceptée, premièrement, parce que nous avons maintenant l’initiative dans le domaine des investissements - même si elle reste assez modeste et n’aura certainement pas les effets qu’a eu le plan Marshall, avec encore moins d’argent, sur la reconstruction de l’Europe - et, deuxièmement, parce que nous ne nous rendons pas compte à quel point une meilleure coordination entre les États membres peut permettre de récupérer les pertes de revenus, non seulement via la lutte contre la criminalité organisée et l’économie parallèle, mais aussi et surtout via la lutte contre la fraude fiscale.
Rien qu’en matière de TVA, il serait possible de récolter 100 milliards d’euros supplémentaires par an, une somme avec laquelle nous pourrions organiser une politique de financement bien plus crédible. Je pense aussi qu’il est grand temps, lorsqu’on parle aujourd’hui de trouver des fonds, de ne plus penser uniquement à la Banque européenne d’investissement et à ses contributions - certes précieuses - en matière d’organisation de la croissance, mais de considérer à nouveau la possibilité pour l’Union européenne d’appliquer enfin un instrument dont nous discutons depuis 1993 et de promouvoir la souscription d’euro-obligations.
Bien que le sommet de printemps de cette année doive donner confiance - ce que nous attendions du sommet de printemps de Thessalonique -, il doit également faire savoir clairement qu’en Europe, une valeur ajoutée visible peut être créée en unissant nos forces. Les investissements dans le domaine de l’informatique et des technologies de l’information sont certes vitaux, mais il y a d’autres domaines dans lesquels nous pouvons investir: dans le domaine de l’environnement, il y a par exemple les économies d’énergie et les énergies alternatives qui peuvent générer une croissance durable assortie de la création d’emplois. D’autre part, comme cela a été très justement dit, il y a les investissements dans le capital humain, la matière première la plus précieuse de l’Union européenne. Cela concerne non seulement la petite enfance, mais aussi l’enseignement supérieur et l’apprentissage tout au long de la vie.
Il y a une chose, cependant, que je tiens à souligner à cet égard: parallèlement à l’investissement dans l’enseignement et la formation, il est indispensable d’investir dans les services sociaux. Par exemple, nous ne pourrons jamais concilier travail et vie familiale en Europe si nous n’améliorons pas les structures d’accueil pour enfants. C’est un domaine où l’Europe - dans la majorité des États membres - a un gros retard à rattraper.
Dans son rapport publié cette semaine, la Commission mondiale sur la dimension sociale de la mondialisation soutient également notre demande. Cela prouve que ce qu’il nous faut aujourd’hui, ce ne sont plus seulement des consignes, mais la volonté politique d’unir nos forces. L’Europe ne peut plus attendre la croissance des États-Unis. Elle doit se sortir elle-même du marasme du chômage massif, des investissements inappropriés et de l’incapacité de coordination. Ce sera selon moi le défi de ce sommet de printemps et j’espère sincèrement que les gouvernements en sortiront persuadés que l’action entreprise jusqu’à présent ne suffira pas à nous préparer pour l’avenir, chose vitale pour nous tous et pour les futures générations."@fr6
".
Signor Presidente, spetta a noi il compito enorme di creare una nuova sintesi degli obiettivi che si è posta la nostra società e al tempo stesso tener fede agli ideali che caratterizzano l’Europa e per i quali essa è conosciuta. Dobbiamo creare una nuova sintesi tra il lavoro, come fattore di integrazione sociale, le pari opportunità e le esigenze economiche della competitività e della creazione di posti di lavoro. Questa citazione dal Libro bianco di Jacques Delors del 1993 non ha perso la sua attualità e ritengo che la mancata trasposizione di questo Libro bianco, nonostante gli elogi e il sostegno che ha raccolto presso tutti i capi di Stato e di governo e nello stesso Parlamento europeo, dimostri quanto sia importante impedire che il processo di Lisbona venga bloccato e fare invece tutto il possibile – come fortunatamente intende fare la Presidenza del Consiglio irlandese – affinché tale strategia sia attuata a livello nazionale e locale. Mi rammarico della mancanza di progressi nella sua attuazione e il motivo principale per cui dovremmo tutti condividere questo rammarico è che tutti gli Stati membri si nascondono dietro l’argomento secondo cui sarebbe finanziariamente insostenibile compiere ulteriori progressi.
Credo che questa scusa non possa più essere considerata valida, innanzi tutto perché ora abbiamo l’iniziativa a favore degli investimenti – anche se è piuttosto modesta e di sicuro non produrrà gli effetti che ha avuto il Piano Marshall, con ancor meno risorse, nella ricostruzione dell’Europa – e, in secondo luogo, perché non teniamo conto del fatto che un migliore coordinamento da parte degli Stati membri permetterebbe di recuperare le entrate mancate, non solo tramite la lotta contro la criminalità organizzata e il lavoro nero, ma anche, e soprattutto, attraverso la lotta contro l’evasione fiscale.
Solo nel settore dell’IVA si potrebbero reperire 100 miliardi di euro all’anno supplementari, con i quali potremmo fornire finanziamenti di gran lunga più credibili. Ritengo sia più che mai il momento di riflettere, per quanto riguarda la raccolta di fondi oggi, non più solo in termini di Banca europea per gli investimenti e dei suoi contributi all’organizzazione della crescita – per quanto preziosi possano essere – ma anche di esaminare e valutare la possibilità che l’Unione europea utilizzi infine uno strumento che abbiamo discusso già nel 1993 e proponga l’emissione di Eurobond.
Il Vertice di primavera di quest’anno deve senza dubbio creare fiducia – che è ciò che avevamo già chiesto al Vertice di primavera di Salonicco – ma deve anche chiarire che in Europa si può visibilmente creare valore aggiunto unendo gli sforzi. Gli investimenti nel settore dell’informatica e delle tecnologie dell’informazione sono di sicuro importantissimi, ma esistono anche altri settori in cui si può investire – l’ambiente, il risparmio energetico, le energie alternative – per generare una crescita sostenibile e accompagnata dalla creazione di posti di lavoro e, come è stato giustamente affermato, esistono anche gli investimenti nelle persone, la materia prima più preziosa dell’Unione europea, non solo nell’ambito della prima infanzia, ma anche per quanto riguarda l’istruzione terziaria e l’apprendimento lungo tutto l’arco della vita.
C’è un aspetto, tuttavia, che non voglio dimenticare, cioè che oltre agli investimenti nell’istruzione e nella formazione, abbiamo anche bisogno di investimenti nei servizi sociali. Per fare un esempio, non saremo mai in grado di conciliare il lavoro e la vita familiare in Europa senza migliorare i servizi di assistenza all’infanzia. Questo è un ambito in cui l’Europa ha molto da recuperare, non in tutti, ma nella maggioranza degli Stati membri.
Anche la commissione mondiale sulla dimensione sociale della globalizzazione sostiene la nostra richiesta nella sua relazione, pubblicata questa settimana, e ritengo che ciò dimostri che oggigiorno non bastano più solo le ricette, ma è necessaria la volontà politica di unire le forze. L’Europa non può più aspettare la crescita negli Stati Uniti, deve darsi da fare e tirarsi fuori da sola dal pantano della disoccupazione di massa, degli investimenti inadeguati e dell’incapacità di coordinamento. Ritengo che questa sia la sfida per il Vertice di primavera e mi auguro vivamente che esso riuscirà a persuadere i governi che l’azione intrapresa finora non è sufficiente a prepararci per il futuro, vitale per tutti noi e per le generazioni a venire."@it9
".
Mr President, ours is the enormous task of creating a new synthesis of the goals our society has set itself whilst at the same time remaining committed to the ideals that are characteristic of Europe and for which it is known. We have to create a new synthesis between work as a factor in social integration, equality of opportunity and the economic demands of competitiveness and job creation. What I have quoted from Jacques Delors’ 1993 White Paper is no less relevant today, and I believe that the failure to transpose this White Paper, despite the praise heaped upon it by all the Heads of State or Government and by this European Parliament, and despite the endorsement they gave it, demonstrates how important it is that the Lisbon process should no longer be allowed to stagnate, but that, instead, we should do everything possible – which, fortunately, the Irish Presidency of the Council is willing to do – to implement it at national and local level. I regret the failure to make progress in implementing it, and the primary reason why we should all share in that regret is that all the Member States are hiding behind the argument that there is that further progress is financially unsustainable.
I believe that this excuse should no longer be considered appropriate, firstly because we now have the investment initiative – even though it is quite modest and will certainly not have the effects that the Marshall Plan, with even less money, did in reconstructing Europe – and, secondly, because we are giving no thought to how better coordination by the Member States can recover lost revenue, not only through the fight against organised crime and the black economy, but also – and primarily – by combating tax evasion.
From VAT alone, it would be possible to raise an extra EUR 100 billion per annum, with which we would be able to manage to provide far more credible funding. I think it is also high time that we thought, when it comes to raising funds today, no longer only in terms of the European Investment Bank and its contributions to the organising of growth – valuable though they indeed are – but also to reconsider and examine the possibility of the European Union at last applying an instrument we debated as long ago as 1993, and inviting subscription to Eurobonds.
Although this year’s Spring Summit must indeed create confidence – which is what we demanded that the Thessaloniki Spring Summit should do – it must also make it clear that we, in Europe, can be seen to add value by all pulling together. Vitally important though investments in the computer field and in information technology most certainly are, there are other areas in which we can invest: in the environment, in saving energy, in alternative energies, in order to generate sustainable growth accompanied by job creation, and – as has rightly been said – there is such a thing as investment in people, the European Union’s most valuable raw material, not only in early childhood but also in tertiary education and lifelong learning.
One thing, though, I do not want to omit, and that is our need, alongside investment in people’s education and training, for investment in social services. To take one example, we will never be able to reconcile work and family life in Europe unless childcare provision is improved. This is where Europe, in most but not all of the Member States, has a lot of catching up to do.
The World Commission on Sustainability and Globalisation too, backs up our demand in its report, published this week, and I think this shows us that what is needed today is no longer merely prescriptions of what is to be done, but the political willingness to join forces. No longer can Europe wait for growth in the United States; it must pull itself by its own bootstraps out of the swamp of mass unemployment, inadequate investment and inability to coordinate. I believe this to be a challenge for this Spring Summit, and I very much hope that it will succeed in persuading governments that the action they have taken to date will not be enough to prepare us for the future, which is vital to all of us and to generations yet to come."@lv10
".
Mijnheer de Voorzitter, aan ons de formidabele taak om tot een nieuwe synthese te komen van de door de samenleving nagestreefde doelstellingen en tegelijkertijd de idealen trouw te blijven die bepalend zijn voor het karakter en de reputatie van Europa. Deze nieuwe synthese moet worden gevormd tussen werk als factor van maatschappelijke integratie, gelijke kansen en de eisen die de economie stelt, het concurrentievermogen en het scheppen van arbeidsplaatsen. Dit citaat uit het witboek van Jacques Delors uit 1993 heeft nog niets aan geldigheid ingeboet, en ik denk dat het feit dat het witboek nooit is uitgevoerd, ondanks alle lof en steun van de kant van de staats- en regeringsleiders en ook van dit Parlement, aantoont hoe belangrijk het is dat we het proces van Lissabon niet verder laten stagneren. We moeten alles in het werk stellen om dit proces van Lissabon – en dat is gelukkig ook de wens van het Ierse Raadsvoorzitterschap – op nationaal en lokaal niveau ten uitvoer te leggen. Ik mis de stappen voorwaarts in de tenuitvoerlegging, en dit ligt vooral aan het feit dat alle lidstaten zich verschuilen achter het argument dat verdere vooruitgang niet te financieren is.
Naar mijn mening is dit excuus niet meer geldig, omdat we nu enerzijds het investeringsinitiatief hebben – ook al is dit heel bescheiden en zal het zeker niet het effect hebben dat het Marshallplan, met nog minder geld, op de wederopbouw had – en anderzijds omdat we erover nadenken hoe inkomstendervingen kunnen worden gecompenseerd door betere coördinatie tussen de lidstaten. Daarbij denk ik niet alleen aan de bestrijding van de georganiseerde misdaad of van zwart werk, maar vooral aan de bestrijding van belastingontduiking.
Alleen al aan omzetbelasting zou dat honderd miljard euro per jaar schelen, een bedrag waarmee we heel wat kunnen doen. Volgens mij is het ook de hoogste tijd om niet meer alleen aan de Europese Investeringsbank te denken voor financieringen, hoe waardevol diens bijdragen aan de organisatie van de groei ook zijn. We moeten opnieuw in overweging nemen of deze Europese Unie nu niet eindelijk het instrument van de Eurobonds moet inzetten, iets waarover we al in 1993 hebben gedebatteerd.
De voorjaarstop van dit jaar moet werkelijk vertrouwen wekken – dat eisten we ook al voor de voorjaartop in Thessaloniki – maar daar moet ook duidelijk worden gemaakt dat er in Europa een zichtbare meerwaarde kan worden bereikt al we één lijn trekken. De investeringen op het gebied van computers en informatietechnologie zijn zonder meer erg belangrijk, maar er zijn ook andere gebieden waarop geïnvesteerd moet worden. Bijvoorbeeld in het milieu, in energiebesparing, in alternatieve energievormen, teneinde duurzame groei en meer werkgelegenheid te genereren. En er dient – zoals terecht werd opgemerkt – te worden geïnvesteerd in de mensen, de waardevolste grondstof van deze Europese Unie. Daarbij gaat het niet alleen om de scholing van jonge kinderen en tertiaire opleidingen, maar ook om levenslang leren.
Daarbij wil ik één ding onderstrepen, namelijk dat naast de investeringen in de opleiding en kwalificatie van mensen ook investeringen in de sociale dienstverlening nodig zijn. Als bijvoorbeeld de kinderopvang niet verbeterd wordt, zullen we in Europa nooit bewerkstelligen dat gezin en werk goed te combineren zijn. Op dit vlak moet er in de meeste lidstaten – niet in alle – nog veel gebeuren.
Ook de Wereldcommissie over de Sociale Dimensie van de Globalisering onderschrijft in haar deze week verschenen verslag onze eis. Daaruit kunnen we mijns inziens opmaken dat het er tegenwoordig niet meer alleen om gaat voor te schrijven wat er gedaan moet worden, maar ook om de politieke bereidheid één lijn te trekken. Europa kan niet meer op de groei in de Verenigde Staten wachten. Dus moet Europa zich aan zijn eigen haren uit het moeras van massawerkloosheid, tekort aan investeringen en gebrek aan coördinerend vermogen trekken. Ik denk dat dit een uitdaging is voor deze voorjaarstop en ik hoop van harte dat het zal lukken om de regeringen ervan te overtuigen dat de stappen die totnogtoe zijn gedaan niet voldoende zullen zijn om ons goed voor te bereiden op de toekomst, iets wat voor ons allemaal – ook in het belang van de komende generaties – centraal staat."@nl2
".
Senhor Presidente, a nossa enorme tarefa é a de criar uma nova síntese dos objectivos que a nossa sociedade estabeleceu para si própria, continuando ao mesmo tempo a prosseguir os ideais que são característicos da Europa e pelos quais é conhecida. Temos de criar uma nova síntese entre o trabalho como factor de integração social e de igualdade de oportunidades, por um lado, e as exigências económicas de competitividade e criação de emprego, por outro. Esta citação do Livro Branco de Jacques Delors, de 1993, permanece actual. Creio que o facto de nunca termos conseguido transpor este Livro Branco, apesar de todos os elogios feitos por todos os Chefes de Estado e de Governo e pelo Parlamento Europeu, e apesar do apoio recebido, demonstra como é importante não deixar estagnar por mais tempo o processo de Lisboa e, em vez disso, fazer todos os possíveis - o que, felizmente, a Presidência irlandesa do Conselho está disposta a fazer - para o implementar aos níveis nacional e local. Lamento que não consigamos fazer progressos nesta implementação e a principal razão pela qual todos deveríamos partilhar este lamento reside no facto de todos os Estados-Membros se refugiarem por trás do argumento da impossibilidade de financiar novos progressos.
Penso que esta desculpa não deveria continuar a ser aceite, em primeiro lugar, porque temos agora a iniciativa no domínio dos investimentos - ainda que bastante modesta e embora não vá seguramente ter os efeitos que o Plano Marshall, com menos dinheiro ainda, teve na reconstrução da Europa - e, em segundo lugar, porque não nos damos conta a que ponto uma melhor coordenação entre os Estados-Membros pode permitir recuperar as perdas de receitas, não apenas através da luta contra o crime organizado e a economia paralela, mas também - e sobretudo - através do combate à evasão fiscal.
Para falar apenas do IVA, seria possível obter 100 mil milhões de euros adicionais por ano, uma verba com a qual poderíamos organizar uma política de financiamento bastante mais credível. Penso também que já é tempo, quando se fala hoje de obter fundos, de deixar de pensar apenas no Banco Europeu de Investimento e nas suas contribuições - preciosas, sem dúvida - para a organização do crescimento, mas considerar novamente e examinar a possibilidade de a União Europeia aplicar finalmente um instrumento que temos vindo a discutir desde 1993 e promover a subscrição de Euro-obrigações.
Embora a Cimeira da Primavera deste ano deva gerar confiança - era o que esperávamos da Cimeira da Primavera de Salónica -, ela deve igualmente deixar claro que, na Europa, um valor acrescentado visível pode ser criado pela união das nossas forças. Os investimentos no domínio da informática e das tecnologias da informação são vitais, sem dúvida, mas há outros domínios nos quais podemos investir: no domínio do ambiente - nas poupanças de energia e na energias alternativas, por exemplo -, a fim de gerar um crescimento sustentável acompanhado da criação de empregos. Além disso - como muito justamente foi dito -, há os investimentos no capital humano, a matéria-prima mais preciosa da União Europeia. Refiro-me aqui não só à primeira infância, mas também à educação superior e à aprendizagem ao longo da vida.
Há uma coisa, porém, que não queria omitir e que é a necessidade de investimento nos serviços sociais, a par do investimento na educação e na formação. Por exemplo, nunca conseguiremos conciliar trabalho e vida familiar na Europa se não melhorarmos as estruturas de acolhimento para as crianças. Este é um domínio no qual a Europa, na maioria dos Estados-Membros, tem um enorme atraso a recuperar.
No seu relatório publicado esta semana, a Comissão Mundial sobre a Dimensão Social da Globalização apoia igualmente a nossa reivindicação. Em minha opinião, isso prova que o que é necessário hoje não são já apenas directrizes sobre o que há a fazer, mas a vontade política de unir forças. A Europa já não pode esperar pelo crescimento nos Estados Unidos; deve sair, pelos seus próprios meios, do marasmo do desemprego em massa, dos investimentos inadequados e da incapacidade de coordenação. Creio que este é um desafio para a Cimeira da Primavera e espero sinceramente que os governos possam dela sair persuadidos de que a acção empreendida até agora não será suficiente para nos preparar para o futuro. Isso é vital para todos nós e para as gerações vindouras."@pt11
".
Herr talman! Vi har en enorm uppgift, nämligen att skapa en ny syntes av de mål som vi har fastställt och att samtidigt stå fast vid åtagandet när det gäller de ideal som kännetecknar EU och som Europa är känt för. Vi måste skapa en ny syntes mellan arbete som en faktor för social integration, lika möjligheter och de ekonomiska krav som konkurrenskraft och skapande av arbetstillfällen medför. Det som jag har citerat ur Jacques Delors vitbok från 1993 är inte mindre relevant i dag, och jag anser att misslyckandet med att införliva denna vitbok, trots alla lovord som alla stats- och regeringschefer och Europaparlamentet har överöst den med, och trots det stöd som vi alla har gett den, visar hur viktigt det är att vi inte låter Lissabonprocessen stagnera mer, utan att vi i stället bör göra allt som står i vår makt – vilket lyckligtvis det irländska rådsordförandeskapet är villigt att göra – för att genomföra den på nationell och lokal nivå. Jag beklagar att vi inte har lyckats göra framsteg med att genomföra den, och det främsta skälet till att vi alla bör beklaga detta är att alla medlemsstater gömmer sig bakom argumentet att ytterligare framsteg är finansiellt ohållbara.
Jag anser att denna ursäkt inte längre är giltig, för det första på grund av att vi nu har investeringsinitiativet – även om det är ganska blygsamt och säkerligen inte kommer att ge de effekter som Marshallplanen, med mindre pengar till och med, hade på återuppbyggandet av Europa – och för det andra på grund av att vi inte tänker på att en förbättrad samordning mellan medlemsstaterna kan leda till att vi kan återhämta förlorad inkomst, inte bara genom bekämpning av organiserad brottslighet och den svarta ekonomin, utan även – och först och främst – genom att bekämpa skattefusk.
Det skulle bli möjligt att få in ytterligare 100 miljarder euro per år bara från mervärdesskatten, och med dessa pengar skulle vi kunna sörja för mycket mer trovärdig finansiering. Jag anser även att det är hög tid att vi, när det gäller att få in medel i dag, inte längre enbart tänker på Europeiska investeringsbanken och dess bidrag till uppbyggandet av tillväxt – även om detta bidrag naturligtvis är värdefullt – utan även på att på nytt överväga möjligheten att Europeiska unionen äntligen börjar tillämpa ett instrument som vi diskuterade så långt tillbaka i tiden som 1993, och att vi inbjuder till tecknande av eurobonds.
Även om det är viktigt att årets vårtoppmöte skapar förtroende – vilket vi krävde även för vårtoppmötet i Thessaloniki – måste det också klargöras att vi i EU kan skapa mervärde om vi alla hjälps åt. Även om investeringar på datorteknikområdet och i informationsteknik självklart är mycket viktiga, finns det även andra områden som vi kan investera i: miljön, energisparande och alternativa energikällor, för att generera hållbar utveckling som följs av skapande av arbetstillfällen, och – som det med rätta har sagts – det finns något som heter investera i människor, Europeiska unionens mest värdefulla råmaterial, inte bara i den tidiga barndomen, utan även i högre utbildning och livslångt lärande.
Det finns dock en sak som jag inte vill hoppa över, och det är att det är nödvändigt att vi, förutom investeringar i människors allmänna utbildning och yrkesutbildning, även investerar i sociala förmåner. För att ta ett exempel så kommer vi aldrig att kunna förena arbete och familjeliv i EU om inte barnomsorgen förbättras. Det är här som EU, i de flesta men inte alla medlemsstater, har mycket att ta igen.
Även den oberoende världskommissionen för globaliseringens sociala dimension stöder vårt krav i sin rapport som offentliggjordes denna vecka, och jag anser att detta visar oss att det i dag krävs mer än enkla recept på vad som måste göras; det krävs även politisk samarbetsvilja. EU kan inte längre vänta på tillväxt i Förenta staterna, unionen måste själv rycka upp sig från träsket av massarbetslöshet, olämpliga investeringar och oförmåga till samordning. Jag anser att detta är en utmaning för vårtoppmötet, och jag hoppas innerligt att man kommer att lyckas övertyga regeringarna om att de åtgärder de har vidtagit hittills inte kommer att vara tillräckliga för att förbereda oss för framtiden, som är avgörande för oss alla och för framtida generationer."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples