Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2004-02-12-Speech-4-072"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2004-02-12"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Omröstning4
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20040212.3.4-072"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2004-02-12-Speech-4-0734
lpv:speaker	lp:Krivine and Vachetta (GUE/NGL4
lpv:spoken text	". La société Parmalat nous a été présentée comme l’exemple même d’une réussite de la mondialisation libérale. Parmalat était une petite firme familiale de lait pasteurisé qui s’était développée en partie grâce aux subventions de l’Union européenne. Depuis 1974, cette entreprise avait multiplié les filiales et créé des sociétés écrans dans des paradis fiscaux. Le système a perduré jusqu’au 11 novembre 2003, jour où des commissaires aux comptes ont émis des doutes concernant un investissement de 500 millions d’euros aux îles Caïman. Parmalat - comme Enron, Tyco, WorldCom ou Ahold - n’est en fait que le prototype de ce capitalisme voyou. Pendant 30 ans, les dirigeants de Parmalat ont reçu des subventions publiques, dissimulé les comptes et annoncé des bénéfices fictifs. Ces pratiques ont entraîné la suppression de plusieurs milliers d’emplois. Or, la résolution proposée ne s’attaque pas à ces pratiques mafieuses et s’en tient trop au constat. C’est pour ces raisons que nous nous sommes abstenus. D’abord, tout devrait être fait par l’Union pour que tous les responsables soient extradés et jugés rapidement. Ensuite, il faut que l’Union cesse de verser des subventions publiques à ce type d’entreprises. Il faut également que les salariés et leurs organisations aient les moyens d’un contrôle effectif des comptes. Enfin, tous les paradis fiscaux de l’Union (Saint-Marin, Monaco, Luxembourg, etc.) doivent être supprimés."@fr6
lpv:translated text	"Selskabet Parmalat er blevet fremstillet som et klassisk eksempel på vellykket liberal globalisering. Parmalat var en lille familieejet virksomhed, som fremstillede pasteuriseret mælk, og som udviklede sig takket være EU's tilskudsordninger. Siden 1974 havde virksomheden kunnet mangedoble antallet af datterselskaber og oprette skuffeselskaber i skattely. Systemet overlevede indtil den 11. november 2003, hvor revisorer udtalte tvivl om en investering på 500 millioner euro på Cayman Øerne. Parmalat er - som Enron, Tyco, World Com og Ahold - i virkeligheden prototypen på denne skruppelløse kapitalisme. I 30 år modtog Parmalats ledelse offentlige tilskud, skjulte konti og opgav fiktive overskud. Denne praksis førte til nedlæggelsen af flere tusinde arbejdspladser. Beslutningsforslaget tager imidlertid ikke fat på denne mafiøse praksis, men holder sig i for høj grad på det konstaterende plan. Det er baggrunden for, at vi har valgt hverken at stemme for eller imod. For det første burde EU gøre alt for, at alle ansvarlige hurtigt udleveres og dømmes. Endvidere må EU ophøre med at yde offentlige tilskud til denne type virksomheder. Arbejdstagerne og deres organisationer bør også sikres midler til effektiv kontrol af regnskaberne. Endelig bør der gøres en ende på Unionens skatteparadiser (San Marino, Monaco, Luxembourg, osv.)."@da1 "Das Unternehmen Parmalat wurde uns als Paradebeispiel für den Erfolg der liberalen Globalisierung hingestellt. Parmalat war ein kleiner Familienbetrieb für pasteurisierte Milch, das sich teilweise dank der Subventionen der Europäischen Union entwickelte. Seit 1974 hatte dieses Unternehmen zahlreiche Tochterfirmen gebildet und Scheinfirmen in Steuerparadiesen gegründet. Das System funktionierte bis zum 11. November 2003, als den Rechnungsprüfern angesichts einer Investition von 500 Millionen Euro auf den Caiman-Inseln Zweifel kamen. Parmalat ist – ebenso wie Enron, Tyco, World Com oder Ahold – im Grunde nur der Prototyp dieses Ganovenkapitalismus. 30 Jahre lang kassierten die Manager von Parmalat öffentliche Subventionen, fälschten Konten und wiesen fiktive Gewinne aus. Diese Praktiken führten zur Vernichtung von Tausenden von Arbeitsplätzen. Allerdings attackiert die vorgeschlagene Entschließung nicht diese mafiosen Praktiken und beschränkt sich allzu sehr auf eine bloße Feststellung. Aus diesem Grunde haben wir uns der Stimme enthalten. Zunächst müsste die Union alles tun, damit alle Verantwortlichen ausgeliefert und zügig abgeurteilt werden. Weiterhin sollte die Union die Zahlung öffentlicher Subventionen an derartige Unternehmen einstellen. Ferner müssen die Arbeitnehmer und ihre Organisationen die Möglichkeit einer effektiven Kontrolle über die Konten haben. Schließlich müssen alle Steuerparadiese in der EU (San Marino, Monaco, Luxemburg usw.) abgeschafft werden."@de7 "Η εταιρεία Parmalat εμφανίστηκε ως παράδειγμα επιτυχίας της φιλελεύθερης παγκοσμιοποίησης. Η Parmalat ήταν κάποτε μια μικρή οικογενειακή επιχείρηση παστεριωμένου γάλακτος, η οποία αναπτύχθηκε εν μέρει χάρη στις επιδοτήσεις της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Από το 1974, αυτή η επιχείρηση είχε πολλαπλασιάσει τις θυγατρικές της, ενώ ταυτόχρονα ίδρυσε εικονικές εταιρείες σε φορολογικούς παραδείσους. Αυτό το σύστημα κράτησε μέχρι τις 11 Νοεμβρίου 2003, όταν οι ελεγκτές διατύπωσαν αμφιβολίες σχετικά με επένδυση ύψους 500 εκατομμυρίων ευρώ στα νησιά Καϋμάν. Η Parmalat –όπως η Enron, η Tyco, η World Com ή η Ahold– δεν είναι στην ουσία παρά το πρωτότυπο αυτού του ύποπτου καπιταλισμού. Επί 30 χρόνια, τα αφεντικά της Parmalat εισέπρατταν κρατικές επιδοτήσεις, συγκάλυπταν τους λογαριασμούς και ανακοίνωναν φανταστικά κέρδη. Αυτές οι πρακτικές είχαν σαν συνέπεια την κατάργηση αρκετών χιλιάδων θέσεων απασχόλησης. Ωστόσο, η προτεινόμενη πρόταση ψηφίσματος δεν αντιμετωπίζει αυτές τις μαφιόζικες πρακτικές και περιορίζεται υπερβολικά σε παρατηρήσεις. Για τους λόγους αυτούς, απείχαμε από την ψηφοφορία. Καταρχάς, η Ευρωπαϊκή Ένωση όφειλε να πράξει καθετί δυνατόν προκειμένου να διασφαλιστεί ότι όλοι οι υπεύθυνοι θα εκδίδονται και θα δικάζονται τάχιστα. Στη συνέχεια, η ΕΕ θα πρέπει να παύσει να χορηγεί κρατικές επιδοτήσεις σε τέτοιου τύπου επιχειρήσεις. Επιπλέον, θα πρέπει οι εργαζόμενοι και οι οργανώσεις τους να έχουν τα μέσα διενέργειας αποτελεσματικού ελέγχου των λογαριασμών. Τέλος, θα πρέπει να καταργηθούν όλοι οι φορολογικοί παράδεισοι της Ευρωπαϊκής Ένωσης (όπως ο Άγιος Μαρίνος, το Μονακό, το Λουξεμβούργο, κλπ)."@el8 ". The Parmalat company has been presented to us as an example of the success of liberal globalisation. Parmalat, once a small family pasteurised milk company, was developed partly thanks to European Union subsidies. Since 1974, it had multiplied its subsidiaries and created shell companies in tax havens. The system lasted until 11 November 2003, when the auditors expressed doubts about a EUR 500 million investment in the Cayman Islands. Parmalat – like Enron, Tyco, World Com or Ahold – is nothing but a prototype for this rogue capitalism. For 30 years, Parmalat’s bosses have received public subsidies, disguised their accounts and announced fictitious profits. These practices have led to the elimination of thousands of jobs. However, the resolution proposed does not attack these Mafia practices and confines itself too much to observations. It is for these reasons that we have abstained. First of all, the EU should do everything possible to ensure that all the people responsible are extradited and tried quickly. Then, the EU must stop giving public subsidies to this type of company. Furthermore, employees and their organisations must have the means for effective control of accounts. Finally, all tax havens in the EU (San Marino, Monaco, Luxembourg, and others) must be eliminated."@en3 ". La sociedad Parmalat se nos presentó como el ejemplo mismo del éxito de la globalización liberal. Parmalat era una pequeña empresa familiar de leche pasteurizada que se desarrolló en parte gracias a las subvenciones de la Unión Europea. Desde 1974, esta empresa multiplicó las filiales y creó sociedades pantalla en paraísos fiscales. El sistema se mantuvo hasta el 11 de noviembre de 2003, cuando los auditores expresaron sus dudas sobre una inversión de 500 millones de euros en las islas Caimán. De hecho, Parmalat –como Enron, Tyco, World Com o Ahold– no es más que el prototipo del capitalismo tramposo. Durante 30 años, los dirigentes de Parmalat recibieron subvenciones públicas, disimularon las cuentas y anunciaron beneficios ficticios. Esas prácticas condujeron a la supresión de varios miles de puestos de trabajo. Ahora bien, la resolución propuesta no ataca estas prácticas mafiosas y se limita en exceso a las observaciones. Por estas razones, nos hemos abstenido. En primer lugar, la Unión debería hacer lo necesario para que todos los responsables sean extraditados y juzgados rápidamente. Después, es preciso que la Unión deje de pagar subvenciones públicas a este tipo de empresas. También es preciso que los asalariados y sus organizaciones dispongan de los medios para ejercer un control efectivo sobre las cuentas. Por último, deben suprimirse todos los paraísos fiscales de la Unión (San Marino, Mónaco, Luxemburgo, etc.)."@es12 ". Parmalat-yhtiö on esitetty meille esimerkkinä toimivasta liberaalista globalisoitumisesta. Pienenä pastöroituja maitotuotteita valmistavana perheyrityksenä aloittanut Parmalat kehittyi osittain Euroopan unionin tukien ansiosta. Vuodesta 1974 lähtien Parmalatin tytäryhtiöiden määrä on moninkertaistunut ja yhtiö oli perustanut pöytälaatikkoyrityksiä veroparatiiseihin. Tämä järjestelmä pysyi pystyssä 11. marraskuuta 2003 saakka, jolloin tilintarkastajat ilmaisivat epäilynsä Caymanin saarille tehdystä 500 miljoonan euron sijoituksesta. Parmalat on yksinkertaisesti tämän tuhoisan kapitalismin prototyyppi, aivan kuten sellaiset yhtiöt kuin Enron, Tyco, World Com tai Ahold. Kolmenkymmenen vuoden ajan Parmalatin johtajat ovat saaneet julkisia tukia, peitelleet tilejään ja julkistaneet yhtiön kuvitteellisia voittoja. Nämä menettelytavat ovat johtaneet tuhansien työpaikkojen menetyksiin. Päätöslauselmaesityksessä ei kuitenkaan tuomita näitä mafialle tunnusomaisia menettelytapoja, vaan siinä keskitytään liiaksi pelkkien huomioiden esittämiseen. Tämän vuoksi äänestimme päätöslauselmaesityksen kohdalla tyhjää. EU:n pitäisi ensinnäkin tehdä kaikki mahdollinen varmistaakseen, että kaikki skandaalista vastuussa olevat henkilöt luovutetaan Italiaan ja että heitä vastaan aloitetaan pikaisesti oikeudenkäynti. Toiseksi EU:n on lopetettava julkisten tukien myöntäminen tämäntyyppisille yhtiöille. Työntekijöillä ja heidän etujärjestöillään on lisäksi oltava käytettävissään keinot, joilla tilinpitoa voidaan valvoa tehokkaasti. Myös kaikki EU:n alueella toimivat veroparatiisit (San Marino, Monaco, Luxemburg ja muut) on lopetettava."@fi5 "ci era stata presentata come il miglior esempio del successo della globalizzazione liberista. Era una piccola impresa a conduzione familiare, che produceva latte pastorizzato e si era sviluppata grazie anche alle sovvenzioni dell’Unione europea. Dal 1974 in poi aveva moltiplicato le proprie filiali, creando altresì alcune società paravento con sede in paradisi fiscali. Questo sistema è durato fino all’11 novembre 2003, giorno in cui i revisori dei conti hanno espresso dubbi in merito a un investimento di 500 milioni di euro effettuato nelle isole Cayman. come o è semplicemente il prototipo di questo capitalismo da pirati. Per 30 anni i dirigenti di hanno ricevuto sovvenzioni pubbliche, contraffatto i conti e vantato utili fittizi. Questi metodi hanno comportato la soppressione di migliaia di posti di lavoro; ma la risoluzione proposta non affronta il problema di questi comportamenti mafiosi, e si limita a constatarli. Per questo ci siamo astenuti. L’Unione deve fare subito ogni sforzo affinché i responsabili siano estradati e giudicati rapidamente; occorre inoltre che l’Unione europea smetta di erogare sovvenzioni pubbliche a questo tipo di imprese. E ancora, è necessario che i dipendenti e le loro organizzazioni abbiano i mezzi per esercitare un controllo effettivo sulla contabilità delle imprese. Bisogna infine eliminare tutti i paradisi fiscali esistenti nell’Unione (San Marino, Monaco, Lussemburgo, eccetera)."@it9 ". The Parmalat company has been presented to us as an example of the success of liberal globalisation. Parmalat, once a small family pasteurised milk company, was developed partly thanks to European Union subsidies. Since 1974, it had multiplied its subsidiaries and created shell companies in tax havens. The system lasted until 11 November 2003, when the auditors expressed doubts about a EUR 500 million investment in the Cayman Islands. Parmalat – like Enron, Tyco, World Com or Ahold – is nothing but a prototype for this rogue capitalism. For 30 years, Parmalat’s bosses have received public subsidies, disguised their accounts and announced fictitious profits. These practices have led to the elimination of thousands of jobs. However, the resolution proposed does not attack these Mafia practices and confines itself too much to observations. It is for these reasons that we have abstained. First of all, the EU should do everything possible to ensure that all the people responsible are extradited and tried quickly. Then, the EU must stop giving public subsidies to this type of company. Furthermore, employees and their organisations must have the means for effective control of accounts. Finally, all tax havens in the EU (San Marino, Monaco, Luxembourg, and others) must be eliminated."@lv10 "Het bedrijf Parmalat is ons voorgeschoteld als het schoolvoorbeeld van de weldaden van de liberale mondialisering. Parmalat was een klein familiebedrijf voor gepasteuriseerde melk dat deels dankzij subsidies uit de Europese Unie wist uit te groeien tot een multinational. Sinds 1974 had dit bedrijf talloze filialen geopend en lege vennootschappen opgericht in belastingparadijzen. Het systeem heeft stand gehouden tot 11 november 2003, de dag waarop accountants vraagtekens plaatsten bij een investering van 500 miljoen euro op de Kaaimaneilanden. Parmalat – evenals Enron, Tyco, World Com of Ahold – is feitelijk slechts het prototype van dit boevenkapitalisme. Dertig jaar lang hebben de directeuren van Parmalat subsidies ontvangen, inkomsten en uitgaven verzwegen en fictieve winsten aangekondigd. Deze praktijken hebben duizenden banen gekost. De voorgestelde resolutie pakt deze maffiapraktijken niet aan en beperkt zich te zeer tot een analyse. Daarom hebben wij ons van stemming onthouden. In de eerste plaats zou de Unie er alles aan moeten doen om te garanderen dat alle verantwoordelijken snel worden uitgeleverd en berecht. Daarnaast moet de Unie ophouden met het verstrekken van subsidies aan dit soort bedrijven. Ook moeten de werknemers en hun organisaties in staat worden gesteld om de financiële administratie te controleren. Tot slot moeten de Europese belastingparadijzen (San Marino, Monaco, Luxemburg enzovoort) worden ontmanteld."@nl2 "A sociedade Parmalat foi-nos apresentada como um exemplo do sucesso da globalização liberal. A Parmalat era uma pequena firma familiar de leite pasteurizado que se desenvolvera, em parte, graças aos subsídios da União Europeia. Desde 1974 que esta empresa havia multiplicado as suas subsidiárias e criado empresas fachada em paraísos fiscais. O sistema durou até 11 de Novembro de 2003, dia em que os auditores expressaram dúvidas sobre um investimento de 500 milhões de euros nas ilhas Caimão. A Parmalat – tal como a Enron, a Tyco, a World Com ou a Ahold – não é mais do que o protótipo deste capitalismo criminoso. Durante 30 anos, os patrões da Parmalat receberam subsídios públicos, falsificaram as suas contas e declararam lucros fictícios. Estas práticas conduziram à supressão de milhares de empregos. Contudo, a resolução proposta não combate estas práticas mafiosas, mantendo-se demasiadamente no plano das observações. Por estes motivos, abstivemo-nos Em primeiro lugar, a UE deveria fazer tudo o que estivesse ao seu alcance para garantir que todos os responsáveis fossem extraditados e julgados rapidamente. Em seguida, a UE tem de deixar de conceder subsídios públicos a este tipo de sociedades. Além do mais, impõe-se que os assalariados e as suas organizações disponham de meios para proceder a um controlo efectivo das contas. Por último, todos os paraísos fiscais da União (São Marinho, Mónaco, Luxemburgo, etc.) devem ser suprimidos."@pt11 ". Företaget Parmalat har lyfts fram för oss som ett exempel på den liberala globaliseringens framgång. Parmalat, som en gång var ett litet familjeföretag som sysslade med pastöriserad mjölk, utvecklades delvis tack vare bidrag från Europeiska unionen. Sedan 1974 har det mångdubblat antalet dotterföretag och skapat skalbolag i skatteparadis. Systemet tillämpades fram till den 11 november 2003, när revisorerna uttryckte tvivel om en investering på 500 miljoner euro på Caymanöarna. Parmalat – i likhet med Enron, Tyco, World Com eller Ahold – är inget annat än en prototyp för denna skurkkapitalism. Under 30 år har Parmalats chefer tagit emot offentliga bidrag, dolt sina räkenskaper och redovisat fiktiva vinster. Denna praxis har resulterat i att tusentals arbetstillfällen har försvunnit. I resolutionsförslaget angriper man emellertid inte denna maffiapraxis, utan man håller sig för mycket till rena observationer. Av dessa skäl har vi avstått från att rösta. För det första bör EU göra allt som står i dess makt för att se till att alla ansvariga lämnas ut och att de prövas inför rätta så snart som möjligt. Sedan måste EU sluta att ge offentliga bidrag till denna typ av företag. Arbetstagare och deras organisationer måste dessutom få möjligheter att kontrollera räkenskaperna. Alla skatteparadis i EU (San Marino, Monaco, Luxemburg m.fl.) måste elimineras."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Ahold"9 "Enron"9 "Krivine et Vachetta (GUE/NGL ),"6 "Parmalat"9 "Tyco"9 "World Com"9 "par écrit"6

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph