Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2004-02-12-Speech-4-040"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20040212.2.4-040"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Signor Presidente, signor Commissario, colleghi, credo sia importante sapere – se si vuole attuare una politica in proposito – cosa sta succedendo nel Mediterraneo e nel mondo arabo: si tratta di segnali fragili, magari cosmetici, magari concepiti con l’
di non farne niente, ma è indubbio che negli ultimi due anni segnali ce ne sono stati, che è nostro interesse captare e sostenere. Dico questo perché ho invece l’impressione che in molti dei nostri Stati membri questa consapevolezza sia piuttosto debole.
La collega che mi ha preceduto ha già sottolineato, per esempio, il problema tunisino, con una serie di posizioni molto contraddittorie, e forse non è un caso che proprio a due esponenti della società civile tunisina sia stato impedito di partecipare alla qui citata Conferenza di Sana’a: è l’unico caso che ho potuto constatare nell’organizzazione di questa conferenza.
Da questo punto di vista, signor Commissario, cari colleghi, credo si debba abbandonare un’eccessiva prudenza perché è importante essere credibili nei fatti. Non siamo credibili quando, per esempio, non facciamo valere le clausole dell’articolo 2: non lo siamo nei confronti dei governi – che, infatti, ci considerano
abbastanza malleabili – né nei confronti degli interlocutori non governativi, dei quali perdiamo la fiducia. Dico questo perché, per esempio, si avvicina la riunione di verifica dell’accordo con il Libano e io credo, signor Commissario, che sia importante far notare, in quella sede, l’assenza di progressi riguardo all’indipendenza del sistema giudiziario in quel paese e il fatto che i rapporti con l’Unione europea dovrebbero essere subordinati a questa condizione.
A parte singoli riferimenti a posizioni specifiche, io credo sia importante un intervento della Commissione europea o dell’Europa in generale: c’è tanta richiesta di Europa – forse per contrapposizione ad altro – e ci sono grandi aspettative nei suoi confronti.
E’ stata qui sottolineata l’importanza di Sana’a. Perché è importante, Commissario? Intanto per il formato della conferenza: governi e attori non governativi si sono ritrovati per la prima volta su un piede d’uguaglianza a discutere e a polemizzare, ma anche a costruire una dichiarazione finale che, a mio avviso, crea i presupposti per un processo di consultazione, che magari i nostri amici americani tendono a sottolineare meno e al quale sono meno portati. Io credo che sarebbe un segnale importante, signor Commissario, nell’ambito della nostra discussione, assicurare un
di Sana’a, in modo che non rimanga un episodio tra molti ma diventi un processo con monitoraggio. Anche la partecipazione delle donne è stata straordinaria ed è emersa una vitalità straordinaria delle organizzazioni femminili, le quali vanno assolutamente aiutate.
Abbiamo dunque un filo da tirare, signor Commissario, che nasce dalla consultazione dei nostri
e dalla loro elaborazione, che non è imposto dall’alto perché sono loro che ce lo chiedono. Credo che questo meriti un
molto consistente."@it9
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, hr. kommissær, kære kolleger, hvis vi ønsker at føre en politik i den forbindelse, er det efter min mening vigtigt at vide, hvad der sker i Middelhavsområdet og i den arabiske verden. Vi modtager nogle svage signaler, som måske er overfladiske, og som måske opfattes med en bagtanke om, at der ikke skal gøres noget ved dem, men der er ingen tvivl om, at der i de sidste to år har været nogle signaler, som det er i vores interesse at opfange og følge op på. Det siger jeg, fordi jeg har det indtryk, at der ikke er så stor bevidsthed om dette i mange af medlemsstaterne.
Fru Flautre, som talte før mig, understregede f.eks. Tunesien-spørgsmålet, hvor der er en række meget modstridende holdninger, og det er måske ikke tilfældigt, at netop to repræsentanter for Tunesiens civilsamfund blev forhindret i at deltage i førnævnte konference i Sana'a. Det var det eneste tilfælde, som jeg bemærkede i denne konferences tilrettelæggelse.
Ud fra dette synspunkt tror jeg, hr. kommissær, kære kolleger, at vi er nødt til at gå bort fra den overdrevne forsigtighed, for det er vigtigt, at vores handlinger er troværdige. Vi er ikke troværdige, når vi f.eks. ikke gør klausulerne i artikel 2 gældende. Vi er ikke troværdige over for regeringerne - der således betragter os som nogle ret eftergivende partnere - og vi er heller ikke troværdige over for de ikke-statslige aktører, som mister tilliden til os. Det siger jeg f.eks., fordi der ikke er så længe til mødet om ratifikationen af aftalen med Libanon, og efter min mening er det vigtigt, hr. kommissær, at vi ved den lejlighed gør opmærksom på de manglende fremskridt, når det gælder retssystemets uafhængighed i Libanon, og den kendsgerning, at forbindelserne til EU bør være underlagt denne betingelses opfyldelse.
Bortset fra enkelte henvisninger til specifikke holdninger er det efter min mening vigtigt, at Europa-Kommissionen eller EU som helhed griber ind. Man beder i høj grad om Europa - måske, fordi man sammenligner med alternativet - og der er store forventninger til Europa.
Man understregede Sana'as vigtighed. Hvorfor var denne konference vigtig, hr. kommissær? Det var den ikke mindst på grund af sit omfang, for det var første gang, at regeringer og ikke-statslige aktører kunne debattere og diskutere på lige fod, men også udarbejde en sluterklæring, der efter min opfattelse udgør grundlaget for en høringsproces, som vores amerikanske venner måske ikke lægger så stor vægt på, og som de er mindre villige til. Efter min mening ville det være et vigtigt signal i forbindelse med vores forhandling, hr. kommissær, at vi sikrer en opfølgning på konferencen i Sana'a, så den ikke blot bliver en begivenhed som mange andre, men en proces, der overvåges. Også kvindernes deltagelse var ud over det sædvanlige, og kvindeorganisationerne - som absolut bør støttes - lagde en ganske særlig vitalitet for dagen.
Vi har således noget, som vi kan arbejde videre med, hr. kommissær, og som udspringer af høringen af vores partnere og de heraf følgende tekster. Det er ikke noget, der bliver påtvunget ovenfra, for det er partnerne selv, der beder om det. Dette fortjener efter min mening en meget omfattende opfølgning."@da1
"Herr Präsident, Herr Kommissar Patten, meine Damen und Herren! Ich denke, wenn wir in diesem Bereich eine Politik verwirklichen wollen, ist es wichtig zu wissen, was im Mittelmeerraum und in der arabischen Welt geschieht. Die Signale, die wir erhalten, sind schwach, vielleicht flüchtig, vielleicht noch durch den Hintergedanken motiviert, nichts zu tun, doch zweifellos gab es in den letzten beiden Jahren Signale, und es liegt in unserem Interesse, sie aufzugreifen und zu unterstützen. Ich sage das, weil ich den Eindruck habe, dass man sich dessen in vielen unserer Mitgliedstaaten nicht richtig bewusst ist.
Meine Vorrednerin, Frau Flautre, hat zum Beispiel zu Recht das Problem Tunesien angeschnitten, mit einer Reihe sehr widersprüchlicher Positionen, und wahrscheinlich ist es kein Zufall, dass gerade zwei Vertreter der tunesischen Zivilgesellschaft daran gehindert wurden, an der Konferenz von Sanaa teilzunehmen: das ist der einzige derartige Fall, den ich bei der Veranstaltung dieser Konferenz feststellen konnte.
Unter diesem Gesichtspunkt, Herr Kommissar Patten, meine Damen und Herren, müssen wir meines Erachtens von einer übertriebenen Vorsicht ablassen, denn unser Handeln muss glaubwürdig sein. Wir sind zum Beispiel nicht glaubwürdig, wenn wir die Bestimmungen von Artikel 2 nicht durchsetzen: wir sind es weder in den Augen der Regierungen – die uns in der Tat als ziemlich gefügige Partner betrachten – noch in denen der Akteure aus Nichtregierungskreisen, deren Vertrauen wir verlieren. Ich sage das, weil zum Beispiel die Tagung näherrückt, auf der das Abkommen mit Libanon ratifiziert werden soll, und weil ich glaube, Herr Kommissar, dass in diesem Hohen Haus darauf hingewiesen werden muss, dass es in diesem Land keine Fortschritte in Bezug auf die Unabhängigkeit des Justizwesens gibt und die Beziehungen mit der Europäischen Union von der Verwirklichung dieser Bedingung abhängig gemacht werden sollten.
Abgesehen von einzelnen Hinweisen auf spezifische Positionen halte ich ein Eingreifen der Europäischen Kommission bzw. der Union im Allgemeinen für wichtig: Europa ist so sehr gefragt – vielleicht im Vergleich zur Alternative –, und große Dinge werden von ihm erwartet.
Die Bedeutung von Sanaa wurde hier hervorgehoben. Warum ist es bedeutsam, Herr Kommissar? Zunächst wegen des Profils der Konferenz: zum ersten Mal haben sich Vertreter der Regierungen und der NRO auf gleichberechtigter Ebene zusammengefunden, um zu diskutieren und zu polemisieren, aber auch um eine Schlusserklärung zu formulieren, die meiner Ansicht nach die Voraussetzungen schafft für einen Konsultationsprozess, dem unsere US-amerikanischen Freunde vielleicht keinen besonderen Nachdruck verleihen und dem sie weniger zugeneigt sind. Ich meine, es wäre ein wichtiges Signal, Herr Kommissar, im Rahmen unserer Aussprache Folgemaßnahmen für Sanaa zuzusichern, damit es keine Ausnahmeerscheinung unter vielen bleibt, sondern zu einem überwachten und begleiteten Prozess wird. Auch Frauen waren außerordentlich stark beteiligt, und es wurde eine außergewöhnliche Vitalität der Frauenorganisationen deutlich, die unbedingt unterstützt werden müssen.
In dieser Richtung haben wir also noch Einiges zu tun, Herr Kommissar, was sich aus der Konsultation mit unseren Partnern und aus den von ihnen ausgearbeiteten Texten ergibt, eine Aktion, die ihnen nicht von oben aufgezwungen wird, denn sie selbst verlangen sie von uns. Ich meine, dass dies eine wirklich solide Begleitung verdient."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, Επίτροπε Patten, κυρίες και κύριοι, νομίζω ότι εάν θέλουμε να εφαρμόσουμε μια πολιτική σε αυτόν τον τομέα, είναι σημαντικό να γνωρίζουμε τι συμβαίνει στη Μεσόγειο και στον αραβικό κόσμο. Οι ενδείξεις που λαμβάνουμε είναι περιορισμένες, ίσως επιφανειακές, ίσως επινοημένες, με απώτερο κίνητρο να μην αναλαμβάνεται δράση, όμως το βέβαιο είναι ότι τα τελευταία δύο χρόνια υπήρξαν ενδείξεις, τις οποίες καλό είναι να συλλέξουμε και να ακολουθήσουμε. Έχω την εντύπωση ότι τα κράτη μέλη μας γνωρίζουν πολύ λίγα για αυτό το θέμα.
Η κ. Flautre, που μίλησε πριν από εμένα, για παράδειγμα, υπογράμμισε ήδη το ζήτημα της Τυνησίας, με μια σειρά από ιδιαίτερα αντικρουόμενες θέσεις, και ίσως δεν είναι τυχαίο ότι αποτράπηκε η συμμετοχή δύο εκπροσώπων της τυνησιακής κοινωνίας των πολιτών στην προαναφερθείσα Διάσκεψη της Σαναά: αυτό είναι το μοναδικό που μπόρεσα να παρατηρήσω στην οργάνωση αυτής της διάσκεψης.
Από αυτήν την άποψη, Επίτροπε Patten, κυρίες και κύριοι, πιστεύω ότι πρέπει να σταματήσουμε να είμαστε υπερβολικά προσεκτικοί, διότι οι πράξεις μας πρέπει να είναι αξιόπιστες. Χάνουμε την αξιοπιστία μας, για παράδειγμα, όταν δεν επιβάλλουμε τις ρήτρες του άρθρου 2: δεν είμαστε αξιόπιστοι ούτε απέναντι στις κυβερνήσεις –που στην πραγματικότητα μας θεωρούν αρκετά ελαστικούς εταίρους– ούτε απέναντι στους μη κυβερνητικούς παράγοντες, την εμπιστοσύνη των οποίων χάνουμε. Το λέω αυτό επειδή, για παράδειγμα, πλησιάζει η συνάντηση επικύρωσης της συμφωνίας με τον Λίβανο και πιστεύω, κύριε Επίτροπε, ότι είναι σημαντικό να επισημάνουμε στο Σώμα την έλλειψη προόδου ως προς την ανεξαρτησία του δικαστικού σώματος του Λιβάνου, καθώς και το γεγονός ότι οι σχέσεις με την Ευρωπαϊκή Ένωση θα πρέπει να υπάγονται στην πλήρωση αυτής της προϋπόθεσης.
Εκτός από μεμονωμένες αναφορές σε συγκεκριμένες θέσεις, πιστεύω ότι η εν γένει δράση της Ευρωπαϊκής Επιτροπής ή της Ευρώπης είναι σημαντική: η ζήτηση για την Ευρώπη είναι μεγάλη –ίσως συγκριτικά με την εναλλακτική λύση– και υπάρχουν μεγάλες προσδοκίες από αυτήν.
Υπογραμμίστηκε εδώ η σπουδαιότητα της Σαναά. Γιατί είναι σημαντική, κύριε Επίτροπε; Είναι σημαντική λόγω του σχήματος της Διάσκεψης: κυβερνήσεις και μη κυβερνητικοί παράγοντες βρέθηκαν για πρώτη φορά σε ισότιμη βάση κατά τις συζητήσεις και τις διαφωνίες αλλά και κατά τη σύνταξη μιας τελικής δήλωσης, η οποία θεωρώ ότι δημιουργεί τις προϋποθέσεις για μια διαδικασία διαβούλευσης, στην οποία οι αμερικανοί φίλοι μας ίσως δίνουν λιγότερη έμφαση και προς την οποία δεν διάκεινται ιδιαίτερα θετικά. Νομίζω ότι θα ήταν σημαντική ένδειξη, κύριε Επίτροπε, να διασφαλίσουμε στο πλαίσιο της συζήτησής μας την παρακολούθηση της Σαναά, έτσι ώστε μην μείνει ένα γεγονός ανάμεσα σε τόσα άλλα, αλλά να γίνει μια διαδικασία, η οποία να ελέγχεται. Ακόμη και η συμμετοχή των γυναικών ήταν αξιοσημείωτη, ενώ οι γυναικείες οργανώσεις επέδειξαν εξαιρετική ζωτικότητα και πρέπει οπωσδήποτε να βοηθηθούν.
Έχουμε επομένως μια βάση, κύριε Επίτροπε, η οποία προέκυψε από τη διαβούλευση με τους εταίρους μας και από τα κείμενα που συνέταξαν, μια πορεία δράσης που δεν μπορεί να πει κάποιος ότι επιβλήθηκε άνωθεν, εφόσον ζητήθηκε από τους ίδιους τους εταίρους μας. Πιστεύω ότι αυτό αξίζει σταθερή παρακολούθηση."@el8
"Mr President, Commissioner Patten, ladies and gentlemen, I think that if we want to implement a policy in this area, it is important to know what is happening in the Mediterranean and in the Arab world. The signals we are receiving are weak, perhaps superficial, perhaps devised with the ulterior motive of doing nothing at all, but what is not in doubt is that, in the last two years, signals have been sent, which we would do well to pick up on and pursue.
I say this because I have the impression that there is very little awareness of this in our Member States.
Mrs Flautre who spoke before me has, for example, already highlighted the Tunisian issue, with a series of extremely conflicting positions, and perhaps it is not a coincidence that it was two representatives from Tunisian civil society that were prevented from taking part in the afore-mentioned Sana’a Conference: this is the only thing that I was able to notice in the organisation of this conference.
From this point of view, Commissioner Patten, ladies and gentlemen, I believe that we must stop being excessively prudent because our actions must have credibility. We lose credibility, for example, when we do not enforce the clauses of Article 2: we are not credible in the eyes of governments – who, in fact, consider us to be relatively malleable partners – nor are we in the eyes of non-governmental actors, whose trust we are losing. I say this because, for example, we are drawing closer to the meeting for the ratification of the Lebanon Agreement and I believe, Commissioner, that it is important to note, in this House, the lack of progress on the independence of Lebanon’s judiciary and the fact that relations with the European Union should be subject to this requirement being met.
Aside from individual references to specific positions, I believe that action by the European Commission or Europe in general is important: there is much demand for Europe – perhaps in comparison with the alternative – and great things are expected of it.
The importance of Sana’a has been stressed here. Why is it important, Commissioner? Well, it is important because of the format of the Conference: governments and non-governmental actors have for the first time found themselves on an equal footing in discussing and wrangling, but also in creating a final statement that, in my opinion, creates the requirements for a consultation process, which perhaps our US friends are less prone to emphasise and less inclined towards. I believe that it would be an important signal, Commissioner, in the context of our discussion, to ensure that Sana’a is followed up, in such a way that it does not remain just one of many such events but becomes a process that is monitored. The involvement of women has also been extraordinary and exceptional vitality came from women’s organisations, which really must be given assistance.
We therefore have something to work on, Commissioner, that has arisen from the consultation we held with our partners and from the texts they have produced, a course of action that cannot be said to be handed down from above, because it has been requested by the partners themselves. I believe that this merits a very solid follow-up."@en3
"Señor Presidente, Comisario Patten, Señorías, creo que si queremos poner en práctica una política en esa zona es importante saber lo que ocurre en el Mediterráneo y en el mundo árabe. Las señales que recibimos son débiles, quizás superficiales, quizás pensadas con el motivo oculto de no hacer nada en absoluto, pero no hay duda de que, en los últimos dos años, se han enviado señales, que haríamos bien en recoger y estudiar.
Digo esto porque tengo la impresión de que nuestros Estados miembros son muy poco conscientes de ello.
La Sra. Flantre, que ha hablado antes que yo, por ejemplo, ya ha subrayado el problema de Túnez, con una serie de posturas extremadamente conflictivas, y quizás no sea una coincidencia que fueran dos representantes de la sociedad civil tunecina los que no pudieron participar en la Conferencia de Sana’a antes mencionada: es la única cosa que pude observar en la organización de dicha conferencia.
Desde este punto de vista, Comisario Patten, Señorías, creo que debemos dejar de ser excesivamente prudentes porque nuestras acciones deben tener credibilidad. Perdemos credibilidad, por ejemplo, cuando no aplicamos las cláusulas del artículo 2: no somos creíbles a los ojos de los Gobiernos que, en realidad, nos consideran unos socios relativamente maleables, y no somos creíbles para los actores no gubernamentales, cuya confianza estamos perdiendo. Y digo esto, por ejemplo, porque se acerca la fecha de la reunión para la ratificación del Acuerdo del Líbano y creo, señor Comisario, que es importante observar en esta Cámara, la falta de progreso respecto a la independencia del poder judicial en el Líbano y el hecho de que las relaciones con la Unión Europea deberían estar sujetas al cumplimiento de este requisito.
Dejando de lado las referencias individuales a posiciones concretas, creo que la acción de la Comisión Europea o de Europa en general es importante: se le pide mucho a Europa, quizás en comparación con la alternativa, y se esperan grandes cosas de ella.
Se ha resaltado aquí la importancia de Sana’a. ¿Por qué es importante, señor Comisario? Bien, es importante por el formato de la Conferencia: por primera vez gobiernos y actores no gubernamentales se reunieron en igualdad de condiciones para hablar y discutir, pero también para elaborar una declaración final que, en mi opinión, establece los requisitos para un proceso de consulta al que quizás nuestros amigos estadounidenses no deseen otorgar tanto énfasis ni se sientan especialmente inclinados. Creo que sería una señal importante, Comisario, en el contexto de nuestro debate, asegurar que Sana’a tenga una continuación, de tal forma que no se convierta en uno de tantos acontecimientos sino un proceso que se va a supervisar. El compromiso de de las mujeres también fue extraordinario y las organizaciones de las mujeres aportaron una una vitalidad excepcional, que realmente debe apoyarse.
Por lo tanto, tenemos algo por lo que seguir trabajando, señor Comisario, que ha surgido de las consultas que hemos mantenido con nuestros socios, y de los textos que han elaborado, un curso de acción que no se puede decir que venga de arriba, porque ha sido solicitado por los propios socios. Creo que eso merece un sólido seguimiento."@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Patten, hyvät kollegat, jos haluamme toteuttaa tällä alueella jotain politiikkaa, meidän on mielestäni tärkeä tietää, mitä Välimeren maissa ja arabimaissa tapahtuu. Vastaanottamamme viestit ovat heikkoja, kukaties ulkokultaisia, ja niiden taka-ajatuksena saattaakin olla toivomus, ettei mihinkään toimiin ryhdyttäisi. Siitä ei kuitenkaan päästä mihinkään, että viimeisten kahden vuoden aikana on lähetetty viestejä, jotka meidän kannattaisi panna merkille ja joiden mukaisesti meidän olisi toimittava.
Mainitsen tämän siksi, että käsitykseni mukaan monissa jäsenvaltioissa ollaan tästä varsin heikosti tietoisia.
Edelläni puhunut kollega Flautre on esimerkiksi valottanut Tunisian kysymystä muutamilla erittäin ristiriitaisilla kannanotoilla, eikä liene yhteensattuma, että juuri kahta Tunisian kansalaisyhteiskunnan edustajaa estettiin osallistumasta edellä mainittuun Sanaan konferenssiin. Onnistuin panemaan merkille ainoastaan tämän tapauksen kyseisen konferenssin järjestämisen yhteydessä.
Arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tästä näkökulmasta katsoen meidän on mielestäni unohdettava turha varovaisuus, koska meidän toimillamme on oltava uskottavuutta. Uskottavuutemme häviää, jos emme esimerkiksi valvo 2 artiklan määräysten noudattamista: emme ole uskottavia hallitusten – jotka itse asiassa pitävät meitä varsin mukautuvina kumppaneina – emmekä hallituksista riippumattomien toimijoiden silmissä, sillä menetämme niiden luottamuksen. Arvoisa komission jäsen, mainitsen tämän muun muassa siksi, että Libanonin sopimuksen ratifiointikokous järjestetään piakkoin, ja nähdäkseni tämän parlamentin on aiheellista panna merkille, ettei Libanonin oikeusjärjestelmän riippumattomuus ole kehittynyt ja että sitä koskevan edellytyksen täyttyminen olisi asetettava ehdoksi sen ja Euroopan unionin välisille suhteille.
Jättämällä viittaukset yksittäisiin kantoihin huomiotta katson, että Euroopan komission ja yleensä Euroopan unionin toiminta on tärkeää: Euroopalla on paljon kysyntää – ehkäpä sen takia, että sitä verrataan toiseen vaihtoehtoon – ja siltä odotetaan paljon.
Täällä on korostettu Sanaan konferenssin tärkeyttä. Arvoisa komission jäsen, miksi se on niin tärkeä? Yksi syy tietenkin on konferenssin muoto: hallitukset ja kansalaisjärjestöt keskustelivat ja kiistelivät ensimmäistä kertaa keskenään tasa-arvoisina. Sen lisäksi lopuksi laadittiin julistus, jossa mielestäni luodaan vaatimukset kuulemismenettelylle, jota yhdysvaltalaiset ystävämme eivät kenties niinkään suosi ja korosta. Arvoisa komission jäsen, olisi mielestäni tärkeää tuoda keskusteluissamme esiin, että Sanaan konferenssin jatkotoimet on varmistettava niin, ettei konferenssi jää vain yhdeksi monista samanlaisista tapahtumista vaan kehittyy prosessiksi, jota seurataan jatkossakin. Myös naisten osallistuminen oli tavattoman runsasta ja naisjärjestöjen vireys poikkeuksellista. Näitä järjestöjä on todellakin tuettava.
Arvoisa komission jäsen, meillä on näin ollen perusta, jota työstää ja joka perustuu kumppaneidemme kuulemiseen ja heidän laatimiinsa teksteihin. Toimintaa ei voida pitää ylhäältäpäin määräytyvänä, koska kumppanit ovat pyytäneet sitä itse. Toiminta ansaitsee mielestäni hyvin kiinteän seurannan."@fi5
"Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire Patten, Mesdames et Messieurs, je pense que si nous voulons mener une politique dans cette région, il est important de savoir ce qui se passe dans le monde arabe et méditerranéen. Les signaux que nous recevons sont faibles, peut-être superficiels, et visent peut-être en fin de compte à ce que rien ne soit fait. Par contre, il ne fait aucun doute que des signaux ont été envoyés ces deux dernières années et que nous ferions bien de les saisir et de les suivre. Je dis cela parce qu’il me semble que les États membres en sont peu conscients.
Mme Flautre, qui s’est exprimée avant moi, a par exemple déjà souligné le problème de la Tunisie, avec une série de positions extrêmement contradictoires, et peut-être n’est-ce pas une coïncidence que ce soient précisément deux représentants de la société civile tunisienne qui aient été empêchés de prendre part à la conférence de Sana’a susmentionnée: c’est la seule chose que j’ai pu remarquer dans l’organisation de la conférence.
De ce point de vue, Monsieur le Commissaire Patten, Mesdames et Messieurs, je crois que nous devons cesser d’être excessivement prudents parce que nos actions doivent être crédibles. Par exemple, en n’appliquant pas les clauses de l’article 2, nous perdons notre crédibilité aux yeux des gouvernements - qui nous considèrent en fait comme des partenaires relativement influençables - et aux yeux des acteurs non gouvernementaux, dont nous perdons la confiance. Je dis cela parce que, par exemple, la réunion de ratification de l’accord avec le Liban approche et je crois, Monsieur le Commissaire, qu’il est important que cette Assemblée constate le manque de progrès réalisés en matière d’indépendance du système judiciaire libanais et le besoin de lier les relations avec l’Union européenne à la satisfaction de ces exigences.
Outre des références individuelles à des positions spécifiques, je pense qu’une action de la Commission européenne ou de l’Europe en général est importante: les attentes à l’égard de l’Europe sont importantes - peut-être en comparaison avec l’alternative -, et l’on attend de grandes choses d’elle.
L’importance de Sana’a a été soulignée ici. Pourquoi est-elle importante, Monsieur le Commissaire? Elle est importante en raison du "format" de la conférence: des acteurs gouvernementaux et non gouvernementaux se sont pour la première fois retrouvés sur un pied d’égalité pour discuter et polémiquer, mais aussi pour rédiger une déclaration finale qui, à mon sens, crée les conditions nécessaires à un processus de consultation, que nos amis américains sont peut-être moins enclins à souligner et envers lequel ils sont peut-être moins bien disposés. Je pense, Monsieur le Commissaire, que dans le contexte de notre discussion, ce serait un signal important que de s’assurer que Sana’a reçoive un suivi permettant d’en faire bien plus qu’un événement parmi tant d’autres et de donner naissance à un processus faisant l’objet d’un contrôle. L’implication des femmes a également été extraordinaire et une exceptionnelle vitalité s’est dégagée des organisations de femmes, auxquelles nous devons réellement prêter assistance.
Par conséquent, nous devons, Monsieur le Commissaire, travailler sur ce qui s’est dégagé de la consultation que nous avons eue avec nos partenaires et des textes produits par ceux-ci: une ligne de conduite dont ne peut dire qu’elle émane du sommet, puisqu’elle a été réclamée par les partenaires eux-mêmes. Je pense que cela mérite un suivi sérieux."@fr6
"Mr President, Commissioner Patten, ladies and gentlemen, I think that if we want to implement a policy in this area, it is important to know what is happening in the Mediterranean and in the Arab world. The signals we are receiving are weak, perhaps superficial, perhaps devised with the ulterior motive of doing nothing at all, but what is not in doubt is that, in the last two years, signals have been sent, which we would do well to pick up on and pursue.
I say this because I have the impression that there is very little awareness of this in our Member States.
Mrs Flautre who spoke before me has, for example, already highlighted the Tunisian issue, with a series of extremely conflicting positions, and perhaps it is not a coincidence that it was two representatives from Tunisian civil society that were prevented from taking part in the afore-mentioned Sana’a Conference: this is the only thing that I was able to notice in the organisation of this conference.
From this point of view, Commissioner Patten, ladies and gentlemen, I believe that we must stop being excessively prudent because our actions must have credibility. We lose credibility, for example, when we do not enforce the clauses of Article 2: we are not credible in the eyes of governments – who, in fact, consider us to be relatively malleable partners – nor are we in the eyes of non-governmental actors, whose trust we are losing. I say this because, for example, we are drawing closer to the meeting for the ratification of the Lebanon Agreement and I believe, Commissioner, that it is important to note, in this House, the lack of progress on the independence of Lebanon’s judiciary and the fact that relations with the European Union should be subject to this requirement being met.
Aside from individual references to specific positions, I believe that action by the European Commission or Europe in general is important: there is much demand for Europe – perhaps in comparison with the alternative – and great things are expected of it.
The importance of Sana’a has been stressed here. Why is it important, Commissioner? Well, it is important because of the format of the Conference: governments and non-governmental actors have for the first time found themselves on an equal footing in discussing and wrangling, but also in creating a final statement that, in my opinion, creates the requirements for a consultation process, which perhaps our US friends are less prone to emphasise and less inclined towards. I believe that it would be an important signal, Commissioner, in the context of our discussion, to ensure that Sana’a is followed up, in such a way that it does not remain just one of many such events but becomes a process that is monitored. The involvement of women has also been extraordinary and exceptional vitality came from women’s organisations, which really must be given assistance.
We therefore have something to work on, Commissioner, that has arisen from the consultation we held with our partners and from the texts they have produced, a course of action that cannot be said to be handed down from above, because it has been requested by the partners themselves. I believe that this merits a very solid follow-up."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de commissaris, dames en heren, als we op dit terrein een beleid willen doorvoeren mogen we niet uit het oog verliezen wat er in de landen van het Middellandse Zeegebied en in de Arabische wereld aan de hand is. De afgelopen twee jaar zijn er signalen geweest – al waren het maar minimale of zelfs cosmetische signalen, afgegeven met de bijgedachte verder niets te ondernemen – maar er zijn ontegenzeggelijk signalen afgegeven die we moeten opvangen en koesteren. Dat is in ons eigen belang. Ik zeg dit omdat het mij voorkomt dat men zich daar in veel van onze lidstaten eigenlijk amper van bewust is.
Een van de voorgaande sprekers, mevrouw Flautre, heeft bijvoorbeeld met een reeks volstrekt tegenstrijdige beweringen de aandacht gevestigd op de problematiek in Tunesië. Het is wellicht geen toeval dat juist twee exponenten van het maatschappelijk middenveld in Tunesië geen toestemming hebben gekregen om deel te nemen aan die conferentie van Sana’a. Dit is het enige geval dat mij ter kennis is gekomen bij de organisatie van deze conferentie.
Vanuit deze optiek, mijnheer de commissaris, dierbare collega’s, denk ik dat we niet al te angstvallig moeten optreden, omdat het juist belangrijk is de feiten geloofwaardig te presenteren. En geloofwaardig zijn we in ieder geval niet als we bijvoorbeeld geen recht doen aan de clausules van artikel 2. Dat is niet geloofwaardig jegens de regeringen – die ons in feite als wel erg buigzame partners beschouwen – en evenmin jegens onze niet-gouvernementele gesprekspartners, die zo immers hun vertrouwen in ons verliezen. Dit zeg ik bijvoorbeeld in het zicht van de bijeenkomst voor de evaluatie van de overeenkomst met Libanon. Mijnheer de commissaris, ik geloof dat het belangrijk is bij die gelegenheid melding te maken van het feit dat er in dat land geen vooruitgang is geboekt wat betreft de onafhankelijkheid van de rechterlijke macht, en dat de betrekkingen met de Europese Unie desalniettemin van die vooruitgang afhankelijk gesteld zouden moeten worden.
Afgezien van afzonderlijke verwijzingen naar specifieke standpunten hecht ik belang aan een optreden van de Europese Commissie of van Europa in het algemeen: er is zo veel vraag naar Europa – mogelijk ook als tegenwicht – en de verwachtingen zijn hoog gespannen.
Er is hier al gewezen op het belang van Sana’a. Waarom is Sana’a zo belangrijk, mijnheer de commissaris? Inmiddels ook vanwege de omvang van de conferentie: regeringen en niet-gouvernementele actoren hebben elkaar voor het eerst op gelijke voet ontmoet, niet alleen om met elkaar in discussie te gaan maar ook om tot een afsluitende verklaring te komen die naar mijn inzicht de voorwaarden schept voor een raadplegingsproces dat zelfs door onze Amerikaanse vrienden minder wordt onderstreept en waar zij minder waarde aan hechten. Ik denk dat het in het kader van onze discussie een belangrijk signaal zou zijn, mijnheer de voorzitter, als we zouden zorgen voor een
van Sana’a. Op die manier kunnen we voorkomen dat Sana’a slechts een van de vele episodes in dit verhaal blijft en ervoor zorgen dat het zich ontwikkelt tot een echt monitoringproces. Ook de deelname van vrouwen maakte Sana’a tot een uitzonderlijke gebeurtenis. De vrouwenorganisaties blijken over een geweldige vitaliteit te beschikken, en verdienen absoluut onze steun.
We hebben dus een aanknopingspunt, mijnheer de commissaris, gebaseerd op de raadpleging van onze partners en op hun uitwerking daarvan, die niet van bovenaf wordt opgelegd. Zij zelf immers zijn degenen die er om vragen. Ik geloof dat dit een buitengewoon consistente
verdient."@nl2
"Herr talman, kommissionsledamot Chris Patten, mina damer och herrar! Jag anser att om vi vill föra en politik på detta område är det viktigt att veta vad som händer runt Medelhavet och i arabvärlden. Signalerna som vi får är svaga, kanske ytliga, kanske påhittade med det bakomliggande motivet att inte göra något alls, men något som det inte råder något tvivel om är att under de två senaste åren har signaler sänts ut som vi skulle göra klokt i att fånga upp och följa upp.
Jag säger detta eftersom jag har ett intryck av att våra medlemsstater inte är speciellt medvetna om detta.
Hélène Flautre, som talade före mig, har till exempel redan belyst frågan om Tunisien med en rad oerhört motstridiga synpunkter, och det kanske inte är en tillfällighet att det var två representanter från det tuniska civilsamhället som förhindrades att delta i den förutnämnda konferensen i Sana’a: detta är det enda som jag lade märke till vid organiserandet av denna konferens.
Ur denna synvinkel, kommissionsledamot Chris Patten, mina damer och herrar, anser jag att vi måste sluta vara överdrivet försiktiga eftersom våra åtgärder måste vara trovärdiga. Vi förlorar trovärdighet när vi till exempel inte kontrollerar klausulerna i artikel 2: vi är inte trovärdiga i regeringarnas ögon – som faktiskt anser oss vara en relativt medgörlig partner – inte heller i icke-statliga aktörers ögon, vars tillit vi förlorar. Jag säger detta eftersom vi till exempel närmar oss mötet för ratificeringen av Libanonavtalet, och jag tror, herr kommissionsledamot, att det i denna kammare är viktigt att notera bristen på framsteg när det gäller rättsväsendets oberoende i Libanon och det faktum att relationerna med Europeiska unionen borde vara föremål för det krav som skall uppfyllas.
Bortsett från enskilda hänvisningar till särskilda synpunkter, anser jag att åtgärder av Europeiska kommissionen eller EU i allmänhet är viktiga: höga krav ställs på EU – kanske i jämförelse med alternativet – och stora saker förväntas av EU.
Betydelsen av Sana’a har understrukits här. Varför är det viktigt, herr kommissionsledamot? Jo, det är viktigt på grund av konferensens utformning: regeringar och icke-statliga aktörer har för första gången upptäckt att de själva stod på jämlik fot i diskussionen och grälet, men också i upprättandet av ett slutligt uttalande som enligt min uppfattning utformar kraven på ett samrådsförfarande, vilket kanske våra amerikanska vänner är mindre benägna att poängtera och mindre intresserade av. Jag anser att det vore en viktig signal, herr kommissionsledamot, att i samband med vår diskussion se till att Sana’a följs upp på ett sådant sätt att det inte bara återstår en av många sådana händelser utan blir en process som övervakas. Involverandet av kvinnor från kvinnoorganisationer har också varit av oerhörd och utomordentlig betydelse, vilket verkligen måste stödjas.
Därför har vi något att arbeta med, herr kommissionsledamot, som har uppstått från det samråd vi hade med våra partners och från texterna som de har producerat, ett åtgärdsförfarande som inte kan sägas ha kommit uppifrån eftersom det har begärts av partnerna själva. Jag anser att detta förtjänar en mycket noggrann uppföljning."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"arrière-pensée"9
"follow-up"2,9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples