Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2004-02-11-Speech-3-161"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20040211.6.3-161"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Signor Presidente, signor Commissario, onorevoli colleghi, il
e altre inquietanti crisi finanziarie che lo hanno preceduto e seguito hanno messo a nudo i limiti delle regole che gestiscono i mercati finanziari.
Com’era avvenuto negli Stati Uniti sull’onda del caso
e in Gran Bretagna per i 34 casi di
anche in Italia si è immediatamente avvertita l’esigenza di introdurre incisivi interventi legislativi, volti a rafforzare la tutela dei risparmiatori e – in senso più ampio – a tentare di limitare il discredito che inevitabilmente si concretizza sul mercato finanziario coinvolto.
In questi casi, però, bisogna accantonare il fattore emozionale e, in particolare, non farsi influenzare dall’aspetto, senz’altro grave, di quanto accaduto e dalle spinte che ne possono derivare. Parimenti, non ritengo condivisibili misure eccezionali, con ipotesi di una supervigilanza, perché si rischia di creare un nuovo ente che difficilmente potrebbe dare un contributo aggiuntivo in un ambiente che va ristrutturato.
Le vigenti disposizioni devono essere ben applicate e sicuramente rimodulate. Un ruolo chiave può recitarlo anche il diritto fallimentare: la
e il periodo sospetto dovrebbero trovare spazio anche nelle amministrazioni straordinarie e in quelle controllate. In tal modo la tutela dei creditori sarebbe rafforzata e il sistema creditizio, sicuramente non esente da colpa nel caso
non sarebbe arbitro di se stesso per le azioni poste in essere, che sarebbero invece sottoposte alla valutazione di un giudice delegato.
Per mantenersi poi su proposte di grande respiro, bisognerebbe rafforzare l’informativa su tutti i prodotti finanziari offerti al pubblico, sia nei prospetti informativi
sia con comunicazioni
e rimuovere anche le asimmetrie d’informazione al pubblico tra i diversi prodotti finanziari. Il controllo di trasparenza dev’essere esteso a tutti, compresi i prodotti bancari e assicurativi a contenuto gestorio offerti ai risparmiatori. E’ inevitabile l’introduzione di più rigorose incompatibilità a presidio dell’effettiva indipendenza degli organi preposti al controllo.Tuttavia, per le aziende che emettono
bisognerà fare di più: bisognerà ricevere documenti che impegnino l’azienda, documenti che dicono cosa essa farà, quando lo farà e con quali investimenti; ma occorrerà soprattutto prevedere, accanto ai revisori contabili, una figura già introdotta negli Stati Uniti dieci anni fa: l’
. Questa figura – che è una sorta di ascoltatore, di percettore di segnali – dev’essere in grado di captare anche elementi deboli di allarme che sfuggono agli analisti perché attratti dall’evidenza. Da una lettura del lavoro dell
si potranno ricavare non soltanto i risultati gestionali ma – all’esterno – la dimensione dell’affidabilità aziendale."@it9
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, hr. kommissær, kære kolleger, Parmalat-krakket og andre bekymrende finanskriser, der har fundet sted før og efter, har vist begrænsningerne ved de regler, der gælder for finansmarkederne.
Sådan som det var tilfældet i USA efter Enron-sagen og i Storbritannien med de 34 konkurssager, følte man også i Italien et umiddelbart behov for effektive lovindgreb, der giver sparerne en bedre beskyttelse, og som i bredere forstand tager sigte på at begrænse den miskredit, som det pågældende finansmarked uvægerligt kommer i.
I sådanne tilfælde er vi dog nødt til at se bort fra den følelsesmæssige faktor og til navnlig ikke at lade os påvirke af de utvivlsomt alvorlige hændelser og de eventuelle konsekvenser heraf. Jeg er heller ikke enig i, at der skal træffes særlige foranstaltninger såsom et overordnet kontrolorgan, da man risikerer at oprette et nyt organ, der næppe kan give et ekstra bidrag til et område, som det er nødvendigt at omstrukturere.
De gældende bestemmelser skal gennemføres ordentligt og bør uden tvivl revideres. Også konkursretten kan spille en nøglerolle, for der burde ligeledes tages hensyn til princippet om kreditorernes ligestilling og omstødelsesperioden i ekstraordinær forvaltning og kontrolleret forvaltning. På denne måde ville kreditorernes beskyttelse blive bedre, og kreditsystemet - som bestemt ikke er uden skyld i Parmalat-sagen - ville ikke skulle vurdere sine egne handlinger, som i stedet ville blive vurderet af en udpeget dommer.
For nu at blive ved de omfattende forslag er det nødvendigt at styrke informationen om alle de finansielle produkter, der tilbydes til offentligheden, både ved hjælp af forudgående informationsprospekter og efterfølgende meddelelser, og at fjerne skævhederne i informationen til offentligheden om de forskellige finansielle produkter. Gennemsigtighedskontrollen skal omfatte alle, også de administrerede bank- og forsikringsprodukter, som som tilbydes til sparerne. Det er uundgåeligt at indføre strengere uforenelighedsregler for at beskytte kontrolorganernes reelle uafhængighed. Det er dog nødvendigt med en større indsats, når det gælder de virksomheder, der udsteder obligationer. Det er nemlig nødvendigt med dokumenter, som er bindende for virksomheden, og hvor der står, hvad den skal gøre, hvornår den skal gøre det og med hvilke investeringer, men det er ikke mindst nødvendigt, at der foruden revisorerne tages højde for en person, som allerede blev indført i USA for 10 år siden, nemlig en
. Denne person - som er en slags lyttende organ, der opfanger signalerne - skal være i stand til at opfange selv svage alarmsignaler, som undgår analytikernes opmærksomhed, fordi de fokuserer på de synlige forhold. Ved at analysere
arbejde når man ikke blot frem til ledelsesresultaterne, men også - set udefra - til virksomhedens troværdighed."@da1
"Herr Präsident, Herr Kommissar Bolkestein, verehrte Kolleginnen und Kollegen! Der Zusammenbruch von Parmalat und andere beunruhigende Finanzkrisen davor und danach haben die Grenzen der Regeln, die für die Finanzmärkte gelten, schonungslos offenbart.
Ebenso, wie es in den Vereinigten Staaten auf der Woge des
Skandals und in Großbritannien mit seinen 34 Insolvenz-Affären geschah, erkannte man auch in Italien sofort die Notwendigkeit, strenge Gesetze einzuführen, um einen wirksameren Schutz der Sparer zu erreichen und – im weiteren Sinne – zu versuchen, den Argwohn, mit dem unweigerlich dem betroffenen Finanzmarkt begegnet wird, zu verringern.
In diesen Fällen muss man jedoch die Emotionen beiseite lassen und darf sich insbesondere nicht durch die, zweifellos gravierenden, Äußerlichkeiten der Geschehnisse und die Impulse, die sich daraus ergeben können, beeinflussen lassen. Ebenso kann ich den Sondermaßnahmen, d. h. einer möglichen Superaufsicht, nicht zustimmen, weil man damit riskiert, eine neue Behörde zu schaffen, die in einem Umfeld, das umstrukturiert werden muss, kaum zusätzlich etwas bringen dürfte.
Die geltenden Bestimmungen müssen nur richtig angewandt und gewiss überarbeitet werden. Eine Schlüsselrolle kann auch das Konkursrecht spielen: Das Prinzip
und der „Verdachtszeitraum“ müssten ebenso in Fällen der Zwangs- und der kontrollierten Verwaltung eine Rolle spielen. Auf diese Weise würde der Gläubigerschutz verstärkt und das Kreditsystem, das sicher nicht ganz schuldlos am Fall Parmalat ist, wäre nicht sein eigener Schiedsrichter bei den durchgeführten Maßnahmen, sondern diese müssten von einem beauftragten Richter beurteilt werden.
Ferner müsste, um bei den weit reichenden Vorschlägen zu bleiben, die Information über sämtliche der Öffentlichkeit angebotene Finanzprodukte verbessert werden, sei es in Ex-ante-Prospekten oder durch Ex-post-Mitteilungen, und außerdem müssten die Abweichungen hinsichtlich der Information der Öffentlichkeit zwischen den verschiedenen Finanzprodukten beseitigt werden. Die Transparenzkontrolle muss auf alle, einschließlich der den Sparern angebotenen Bank- und Versicherungsprodukte, die Managementvorleistungen enthalten, ausgedehnt werden. Die Einführung strengerer Unvereinbarkeiten ist unerlässlich, um die effektive Unabhängigkeit der Aufsichtsorgane zu sichern. Für die Unternehmen, die Bonds emittieren, muss jedoch noch mehr getan werden: Es werden Unterlagen benötigt, die für das Unternehmen verpflichtend sind, Dokumente, die Aussagen darüber enthalten, was es tun will, wann es etwas tun will und mit welchen Investitionen; vor allem aber muss neben den Rechnungsprüfern eine Funktion vorgesehen werden, die in den Vereinigten Staaten schon vor zehn Jahren eingeführt wurde: der Ethic Officer. Dieser Beauftragte, der eine Art Zuhörer ist oder Signale wahrnimmt, muss imstande sein, auch schwache Alarmsignale herauszufiltern, die den Analysten entgehen, weil sie sich auf Indizien konzentrieren. Wertet man die Arbeit des Ethic Officer aus, wird man nicht nur Rückschlüsse auf die Managementergebnisse ziehen können, sondern auch – außerhalb – auf den Zuverlässigkeitsgrad des Unternehmens."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, Επίτροπε Bolkestein, κυρίες και κύριοι, η κατάρρευση της Parmalat, καθώς
και οι άλλες ανησυχητικές χρηματοπιστωτικές κρίσεις που προηγήθηκαν και ακολούθησαν, έφεραν στο φως τις αδυναμίες των κανόνων που ελέγχουν τις χρηματοπιστωτικές αγορές.
Όπως συνέβη στις Ηνωμένες Πολιτείες μετά την υπόθεση Enron
και στη Μεγάλη Βρετανία με τις 34 περιπτώσεις αδυναμίας εκπλήρωσης των υποχρεώσεων, έτσι και στην Ιταλία συνειδητοποιήσαμε αμέσως την ανάγκη θέσπισης αποτελεσματικών νομοθετικών μέτρων για την ενίσχυση της προστασίας των επενδυτών και –σε ευρύτερη κλίμακα– τον περιορισμό της αναξιοπιστίας που αναπόφευκτα δημιουργείται στη σχετική χρηματοπιστωτική αγορά.
Στις περιπτώσεις αυτές θα πρέπει, ωστόσο, να παραμερίσουμε τον συναισθηματικό παράγοντα και κυρίως να μην επηρεασθούμε από τις αναμφίβολα σοβαρές πτυχές όσων συνέβησαν και από τα κίνητρα που μπορούν να προκαλέσουν. Δεν θεωρώ επίσης ορθή τη λήψη έκτακτων μέτρων –όπως τη δυνατότητα μιας ανώτερης εποπτεύουσας αρχής– με σκοπό την επιτήρηση, γιατί υπάρχει κίνδυνος να δημιουργήσουμε έναν νέο φορέα που δύσκολα θα μπορούσε να συμβάλει θετικά σε ένα περιβάλλον που απαιτεί αναδιάρθρωση.
Οι ισχύουσες διατάξεις απαιτούν ορθή εφαρμογή και βεβαίως αναμόρφωση. Καίριο ρόλο μπορεί να διαδραματίσει η νομοθεσία που διέπει τις πτωχεύσεις: η ισότιμη μεταχείριση των πιστωτών και η ύποπτη περίοδος θα πρέπει να βρουν θέση και στην έκτακτη και στην ελεγχόμενη διαχείριση. Με τον τρόπο αυτό η προστασία των πιστωτών θα ενισχυθεί και το πιστωτικό σύστημα, που ασφαλώς δεν είναι άμοιρο ευθυνών στην υπόθεση Parmalat
δεν θα είναι ο μόνος κριτής των γεγονότων. Αντιθέτως, αυτά θα πρέπει να υπόκεινται στην κρίση ενός διορισμένου δικαστή.
Συνεπώς, για να συνεχίσουμε στο θέμα των γενικών προτάσεων, θα πρέπει να αυξήσουμε τη διαθέσιμη πληροφόρηση για όλα τα χρηματοπιστωτικά προϊόντα που διατίθενται στο κοινό, τόσο στα
ενημερωτικά φυλλάδια όσο και στις εκ των υστέρων ανακοινώσεις, και να καταργήσουμε τις ασυμμετρίες ενημέρωσης για τα διάφορα χρηματοπιστωτικά προϊόντα που διατίθενται στο κοινό. Ο έλεγχος της διαφάνειας πρέπει να επεκταθεί στα πάντα, συμπεριλαμβανομένων των τραπεζικών και ασφαλιστικών προϊόντων διαχειριστικού περιεχομένου που προσφέρονται στους επενδυτές. Είναι αναπόφευκτη η εισαγωγή αυστηρότερων τομέων ασυμβατότητας, ώστε να προστατευθεί η ανεξαρτησία των ελεγκτικών οργάνων. Ωστόσο, θα πρέπει να γίνουν περισσότερα για τις εταιρείες που εκδίδουν ομολογίες: θα πρέπει να εκπονούνται έγραφα, δεσμευτικά για την εταιρεία, τα οποία θα αναφέρουν τι θα πράξει η εταιρεία, πότε θα το πράξει και ποια επενδυτικά προϊόντα θα χρησιμοποιηθούν· προπαντός όμως, παράλληλα με τις εταιρείες λογιστικού ελέγχου, πρέπει να δημιουργηθεί μια θέση που θεσπίσθηκε στις Ηνωμένες Πολιτείες προ δέκα ετών: η θέση του επόπτη δεοντολογίας. Ο επόπτης, ο οποίος αφουγκράζεται ή εντοπίζει τα διάφορα σήματα, πρέπει να είναι σε θέση να συλλαμβάνει ακόμη και τα πιο ασθενή σήματα συναγερμού που διαφεύγουν από τους αναλυτές, οι οποίοι είναι προσηλωμένοι στις αποδείξεις. Από την έκθεση εργασιών του επόπτη δεοντολογίας μπορούμε να εντοπίσουμε όχι μόνον τα αποτελέσματα της διαχείρισης, αλλά μέχρι και το μέγεθος της εταιρικής αξιοπιστίας."@el8
"Mr President, Commissioner Bolkestein, ladies and gentlemen, the Parmalat collapse and other worrying financial crises before and after it have revealed the limitations of the rules governing our financial markets.
As happened in the United States, on the crest of the
affair, and in the United Kingdom, with its 34 defaulting scandals, in Italy too we immediately realised the need to introduce strict legislation in order to protect savers more effectively and – in a broader sense – to attempt to limit the discredit that would inevitably affect the financial market involved.
In these cases, though, we have to put aside emotional reactions and, in particular, we should not allow ourselves to be swayed by the appearance, however serious, of what has occurred and by the incentives that may result from it. Similarly, I do not support exceptional measures, such as the possibility of a monitoring super-authority, because we would run the risk of creating a new body that would have difficulty in making any additional contribution to an environment that must be restructured.
The measures in force have to be well implemented and certainly need to be redesigned. The bankruptcy law could also play a key role: the
principle and the ‘suspect period’ should also play a role in both extraordinary administration and controlled administration. This would reinforce the protection of creditors. Furthermore, the credit system, which is certainly not entirely blameless in the case of Parmalat, would not be the sole arbiter of events. These would, however, be subject to the assessment of a designated judge.
So, to continue on the subject of far-reaching proposals, we would need to increase the information available on all financial products available to the public, both in
prospectuses and in
communications
and to eliminate the problem of the patchiness of the information on the different financial products available to the public. Transparency monitoring must be extended to everything, including banking and insurance products offered to savers, which contain a management input. The introduction of stricter areas of incompatibility to protect the independence of inspection bodies will be inevitable. In the case of bond-issuing firms, however, more needs to be done: documents binding on the company will need to be issued, stating what the company will do, when it will do it and what investment products will be used. Above all, though, in addition to accounts auditors, we will need to put in place a figure that has already existed in the United States for ten years: the ethics officer. This figure, who acts as a form of listener, or identifier of signals, must be able to pick up on even weak danger signals that escape the attention of analysts, who focus on evidence. When reading the work of the ethics officer, it is possible to identify not only management results, but
on the outside
the extent of the firm’s reliability."@en3
"Señor Presidente, señor Comisario Bolkestein, Señorías, la quiebra de Parmalat y otras preocupantes crisis financieras antes y después de esta han revelado las limitaciones de las normas que rigen nuestros mercados financieros.
Tal como ocurrió en los Estados Unidos, en el punto culminante del caso Enron, y en el Reino Unido, con sus 34 escándalos de malversación, en Italia también entendimos de inmediato la necesidad de promulgar una legislación estricta para proteger a los ahorradores de forma más eficaz y –en sentido amplio– intentar limitar el descrédito que afectaría inevitablemente al mercado financiero implicado.
Sin embargo, en estos casos, hemos dejado de lado reacciones impulsivas y, en particular, no nos vamos a dejar influir por las apariencias, por graves que sean, de lo que ha ocurrido ni por los incentivos que puedan derivarse. De forma similar, no apoyo que se tomen medidas excepcionales, como la posibilidad de una superautoridad supervisora, ya que correríamos el riesgo de crear un nuevo órgano que tendría dificultades para hacer cualquier contribución adicional a un entorno que es preciso reestructurar.
Hay que aplicar bien las medidas vigentes y no hay duda de que es necesario modificarlas. La legislación en materia de quiebra también desempeña un papel clave: el principio
y el «periodo de sospecha» también tendrían que desempeñar un papel tanto en la administración extraordinaria como en la administración controlada. Esto reforzará la protección de los acreedores. Asimismo, el sistema crediticio, que sin duda no está totalmente libre de culpa en el caso Parmalat, no sería el único árbitro de los acontecimientos. Sin embargo, estaría sujeto a la evaluación de un juez designado.
Así pues, para continuar con el tema de propuestas de gran alcance, sería necesario incrementar la información disponible sobre todos los productos financieros disponibles para el público, tanto en los prospectos
como en las comunicaciones
y eliminar el problema de la fragmentación de la información sobre los diferentes productos financieros a disposición del público. La supervisión de la transparencia tiene que extenderse a todo, incluidos los productos bancarios y de seguros que se ofrecen a los ahorradores, que contienen una labor de gestión. La introducción de ámbitos más estrictos de incompatibilidad para proteger la independencia de los órganos de inspección será ineludible. Sin embargo, en el caso de las sociedades emisoras de obligaciones es necesario ir más allá: habrá que emitir documentación vinculante para la empresa, en la que se exponga qué hará esta, cuándo lo hará y qué productos de inversión utilizará. Ahora bien, por encima de todo, además de los auditores de cuentas, necesitamos adoptar una figura que ya existe en los Estados Unidos desde hace diez años: el responsable de ética. Esta figura, que actúa como una especie de oyente, o identificador de indicios, tiene que poder captar las más débiles señales de peligro que escapan a la atención de los analistas, quienes se fijan en las pruebas. Al leer el trabajo del responsable de ética, es posible identificar no solo los resultados de la gestión, sino –desde el exterior– el grado de fiabilidad de la empresa."@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Bolkestein, hyvät kollegat, Parmalatin romahdus ja muut huolestuttavat rahoituskriisit sitä ennen ja sen jälkeen ovat paljastaneet pääomamarkkinoidemme sääntöjen rajallisuuden.
Samoin kuin Yhdysvalloissa Enronin tapauksen jälkeen ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jossa paljastui 34 laiminlyönneistä johtunutta skandaalia, mekin Italiassa ymmärsimme välittömästi, että oli tarpeen antaa ankarampaa lainsäädäntöä, jotta säästäjiä voitaisiin suojella tehokkaammin ja – laajemmin – voitaisiin vähentää epäluottamusta, joka väistämättä kohdistuisi alan pääomamarkkinoihin.
Näissä tapauksissa meidän on kuitenkin jätettävä sivuun tunnepitoiset reaktiot, emmekä etenkään saisi antaa tapahtuneen – oli se miten vakavaa hyvänsä – emmekä siitä mahdollisesti kumpuavien aloitteiden vaikuttaa itseemme. En tue myöskään poikkeuksellisia toimenpiteitä, kuten mahdollisesti perustettavaa valvovaa ylintä viranomaista, koska saattaisi käydä niin, että perustaisimme elimen, jonka olisi vaikeaa tehdä minkäänlaisia parannuksia ympäristöön, joka on järjestettävä uudelleen.
Voimassaolevat toimenpiteet on pantava asianmukaisesti täytäntöön ja niitä on varmasti muokattava. Myös konkurssilainsäädännöllä voisi olla keskeinen rooli: velkojien yhdenvertaisuuden periaate (
)
ja maksukyvyttömyyden toteamista edeltävä kriittinen aika ("suspect period") pitäisi ottaa huomioon sekä velkasaneerauksessa että konkurssissa. Tämä vahvistaisi velkojien suojaa. Lisäksi tapahtumat voitaisiin sovitella muuallakin kuin luottojärjestelmässä, joka ei Parmalatin tapauksessa todellakaan ole täysin syytön. Nämä seikat olisi kuitenkin alistettava nimetyn tuomioistuimen arvioitaviksi.
Kauaskantoisista ehdotuksista toteaisin vielä, että meidän olisi lisättävä kansalaisten käytettävissä olevaa tietoa kaikista rahoitustuotteista sekä etukäteisesitteissä että jälkikäteistiedonannoissa ja pyrittävä korjaamaan kansalaisten saatavilla olevan rahoitustuotetiedon sirpaleisuus. Avoimuuden valvonta on ulotettava koskemaan kaikkea, kuten pankkitoimintaa ja säästäjille tarjottuja vakuutustuotteita, joihin sisältyy hallinnollinen panos. Tarkastuselinten riippumattomuuden turvaamiseksi yhteensoveltumattomuuskysymykset on väistämättä rajattava tarkemmin. Velkakirjoja liikkeeseen laskevien yritysten kohdalla on kuitenkin tehtävä enemmän: on julkaistava yritystä sitovia asiakirjoja, joissa ilmaistaan, mitä yritys aikoo tehdä, milloin se aikoo näin tehdä ja mitä sijoitustuotteita käytetään. Ennen kaikkea meidän on kuitenkin perustettava tilintarkastajien lisäksi virka, jollainen on Yhdysvalloissa ollut jo kymmenen vuotta: eettinen asiamies. Tämän virkamiehen, joka toimii joko kuuntelijana tai merkkien havainnoijana, on reagoitava vähäisiinkin vaaran merkkeihin, jotka jäävät huomaamatta analyytikoilta, jotka keskittävät huomionsa näyttöön. Eettisen asiamiehen työn ansiosta voidaan määrittää paitsi johdon tulokset myös yrityksen luotettavuus ulkopuolisten näkökulmasta."@fi5
"Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire Bolkestein, Mesdames et Messieurs, la faillite de Parmalat ainsi que d’autres crises financières inquiétantes qui l’ont précédée ou suivie ont révélé les limites des règles régissant nos marchés financiers.
Comme aux États-Unis, au comble de l’affaire Enron, et comme au Royaume-Uni, avec ses 34 scandales de cessation de paiements, nous avons nous aussi, en Italie, immédiatement compris l’importance d’introduire une législation stricte afin de protéger plus efficacement les épargnants et - plus largement - de tenter de limiter le discrédit qui frapperait inévitablement le marché financier impliqué.
Dans ces affaires, cependant, nous devons mettre de côté les réactions émotionnelles et, en particulier, nous ne devons pas nous laisser influencer ni par l’apparence, pourtant grave, des événements ni par les incitations qui peuvent en résulter. De même, je ne suis pas favorable à des mesures exceptionnelles telles que la possibilité de créer une super-autorité de contrôle, parce que nous risquerions de créer un nouvel organisme qui pourrait difficilement apporter une contribution additionnelle dans un environnement qui doit être restructuré.
Les mesures existantes doivent être correctement appliquées et ont certainement besoin d’être remaniées. La législation sur les faillites pourrait également jouer un rôle clé: des éléments tels que le principe d’égalité des créanciers et la période suspecte devraient également intervenir tant dans l’administration extraordinaire que dans l’administration contrôlée. Cela renforcerait la protection des créanciers. En outre, le secteur du crédit, qui n’est certainement pas totalement irréprochable dans le cas de Parmalat, ne serait plus le seul arbitre des événements. Ceux-ci seraient soumis à l’appréciation d’un juge désigné.
Donc, pour poursuivre sur le thème des propositions de large portée, nous devrions accroître l’information disponible sur tous les produits financiers offerts au public, à la fois par le biais de prospectus
et de communications
. Nous devons aussi éliminer le problème de l’information fragmentaire sur les différents produits financiers offerts au public. Le contrôle de la transparence doit être étendu à tout, y compris aux produits bancaires et d’assurance offerts aux épargnants et impliquant une participation à la gestion. L’introduction de domaines plus stricts d’incompatibilité dans le but de protéger l’indépendance des organismes de contrôle sera inévitable. Mais il faut encore aller plus loin pour ce qui concerne les entreprises qui émettent des obligations: des documents engageant l’entreprise devront être délivrés et détailler ce que l’entreprise va faire, à quel moment et quels seront les produits d’investissement utilisés. Cependant, par-dessus tout, outre les réviseurs aux comptes, il faudrait mettre en place une fonction qui existe déjà aux États-Unis depuis dix ans: un responsable de l’éthique. Cette personne, dont le rôle est en quelque sorte d’être à l’écoute ou de percevoir des signaux, doit être capable de détecter les moindres signaux de danger qui échappent à l’attention des analystes qui, eux, se concentrent sur des faits. L’analyse du travail de ce responsable permet non seulement d’identifier les résultats de gestion, mais aussi, à l’extérieur, de déterminer le degré de fiabilité de l’entreprise."@fr6
"Mr President, Commissioner Bolkestein, ladies and gentlemen, the Parmalat collapse and other worrying financial crises before and after it have revealed the limitations of the rules governing our financial markets.
As happened in the United States, on the crest of the
affair, and in the United Kingdom, with its 34 defaulting scandals, in Italy too we immediately realised the need to introduce strict legislation in order to protect savers more effectively and – in a broader sense – to attempt to limit the discredit that would inevitably affect the financial market involved.
In these cases, though, we have to put aside emotional reactions and, in particular, we should not allow ourselves to be swayed by the appearance, however serious, of what has occurred and by the incentives that may result from it. Similarly, I do not support exceptional measures, such as the possibility of a monitoring super-authority, because we would run the risk of creating a new body that would have difficulty in making any additional contribution to an environment that must be restructured.
The measures in force have to be well implemented and certainly need to be redesigned. The bankruptcy law could also play a key role: the
principle and the ‘suspect period’ should also play a role in both extraordinary administration and controlled administration. This would reinforce the protection of creditors. Furthermore, the credit system, which is certainly not entirely blameless in the case of Parmalat, would not be the sole arbiter of events. These would, however, be subject to the assessment of a designated judge.
So, to continue on the subject of far-reaching proposals, we would need to increase the information available on all financial products available to the public, both in
prospectuses and in
communications
and to eliminate the problem of the patchiness of the information on the different financial products available to the public. Transparency monitoring must be extended to everything, including banking and insurance products offered to savers, which contain a management input. The introduction of stricter areas of incompatibility to protect the independence of inspection bodies will be inevitable. In the case of bond-issuing firms, however, more needs to be done: documents binding on the company will need to be issued, stating what the company will do, when it will do it and what investment products will be used. Above all, though, in addition to accounts auditors, we will need to put in place a figure that has already existed in the United States for ten years: the ethics officer. This figure, who acts as a form of listener, or identifier of signals, must be able to pick up on even weak danger signals that escape the attention of analysts, who focus on evidence. When reading the work of the ethics officer, it is possible to identify not only management results, but
on the outside
the extent of the firm’s reliability."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de commissaris, geachte collega’s, uit de Parmalat-krach en uit de verontrustende financiële crises daarvoor en daarna, blijkt overduidelijk waar de regels voor de financiële markten tekortschieten.
Net als in de Verenigde Staten, na het Enron-geval, en in Groot-Brittannië met de 34
besefte men ook in Italië dat onmiddellijk ingrijpende wetgevingsmaatregelen moesten worden getroffen om de spaarders te beschermen en, meer algemeen, het diskrediet - met alle gevolgen van dien voor de betrokken geldmarkt - zoveel mogelijk te beperken.
In dergelijke gevallen mag men echter niet emotioneel reageren en zich vooral niet laten beïnvloeden door de ongetwijfeld ernstige uiterlijke aspecten van de gebeurtenissen en de daarvan uitgaande druk. Daarom kan ik ook niet instemmen met uitzonderlijke maatregelen zoals de instelling van een superorgaan van toezicht. Dan krijgt men een nieuwe instantie die geen enkele meerwaarde creëert in deze sowieso te hervormen sector.
Veeleer moet de bestaande wetgeving goed worden toegepast en aangepast. Een sleutelrol kan het faillissementsrecht spelen: het
en de verdachte periode zijn begrippen die ook van toepassing zouden moeten zijn in gevallen van uitstel van betaling. De bescherming van de crediteurs kan op die manier worden versterkt en het kredietsysteem - dat zeker niet vrijuit gaat in het geval van Parmalat - zal dan niet zijn eigen arbiter kunnen zijn, en dan zal de rechter moeten oordelen over het optreden van de kredietinstellingen.
Bij de voorstellen voor de lange termijn moet men nadenken over de versterking van de informatie over alle financiële producten die het publiek worden aangeboden, met niet alleen informatiebrochures
maar ook mededelingen
en moet men een einde maken aan de asymmetrie die de informatie van het publiek over de verschillende financiële producten kenmerkt. Op alle producten moet transparantiecontrole worden verricht, met inbegrip van de bank- en verzekeringsproducten die de spaarders worden aangeboden. Men zal absoluut striktere voorschriften inzake onverenigbaarheid moeten invoeren teneinde een daadwerkelijke onafhankelijkheid van de controleorganen te garanderen. Voor ondernemingen die obligaties uitgeven moet echter meer worden gedaan. Van dergelijke ondernemingen moet men documenten ontvangen waaruit blijkt wat zij doen, wanneer en met welke investeringen. Men moet er echter vooral voor zorgen dat er naast auditoren ook een
komt, een functie die tien jaar geleden in de Verenigde Staten werd ingevoerd. Deze persoon is een soort luisteraar, iemand die in staat is zelfs de zwakste alarmsignalen op te vangen, signalen die beleggingsdeskundigen ontgaan omdat die niet verder kijken dan hetgeen evident is. Als men het werk van zo’n
aandachtig bekijkt, kan men daar niet alleen beheersresultaten uithalen maar kan men ook van buitenaf de betrouwbaarheidsgraad van een onderneming meten."@nl2
"Senhor Presidente, Senhor Comissário Bolkestein, Senhoras e Senhores Deputados, o colapso da
e outras preocupantes crises financeiras que se verificaram antes e depois revelaram as limitações das normas que regem os nossos mercados financeiros.
Tal como aconteceu nos Estados Unidos em pleno caso
e, no Reino Unido, com os seus 34 escândalos de incumprimento, também em Itália imediatamente percebemos a necessidade de introduzir legislação rigorosa para proteger de forma mais eficaz os aforradores e - num sentido mais vasto - para tentar limitar o descrédito que, inevitavelmente, afectaria o mercado financeiro implicado.
Nestes casos, porém, temos de deixar de parte reacções emocionais e, sobretudo, não podemos deixar-nos influenciar pela aparência, por muito séria que seja, do que aconteceu e pelos incentivos que daí possam resultar. Do mesmo modo, não concordo com medidas de excepção como a possibilidade de uma super-autoridade de controlo, porque correríamos o risco de criar um novo órgão que iria sentir dificuldades em dar qualquer contributo adicional a um meio que tem de ser reestruturado.
As medidas vigentes devem ser bem aplicadas e têm de ser revistas. A lei das falências poderia desempenhar, igualmente, um papel fundamental: o princípio
e o "período suspeito" deveriam, também, ter um papel tanto na administração extraordinária como na administração controlada. Assim, a protecção dos credores sairia reforçada. Para além disso, o sistema de crédito, que não é, decerto, isento de culpa no caso
não seria o único árbitro dos acontecimentos. Estes seriam, no entanto, submetidos à avaliação de um juiz nomeado.
Ainda quanto a medidas de grande fôlego, seria necessário aumentar a informação disponível sobre todos os produtos financeiros à disposição do público, quer em prospectos a publicar previamente quer em comunicações posteriores, e eliminar o problema da descoordenação da informação sobre os vários produtos financeiros à venda ao público. O controlo da transparência deve ser alargado a tudo, incluindo aos produtos bancários e de seguros que contêm um conteúdo de gestão e que são disponibilizados aos aforradores. Será inevitável estabelecer áreas de incompatibilidade mais rigorosas de forma a salvaguardar a independência dos órgãos de inspecção. No caso das empresas que emitem títulos, porém, é necessário fazer mais: serão emitidos documentos que vinculem a empresa, que definam aquilo que poderá fazer, quando o poderá fazer e que com que investimentos. Mas, acima de tudo, e a par dos revisores de contas, haverá que criar uma figura que há dez anos já existe nos Estados Unidos: o responsável pela ética (
. Esta figura, cujo papel consiste em escutar, em identificar sinais, deverá ter a capacidade de entender os mínimos sinais de perigo que escapam aos analistas, que se centram nas evidências. Da leitura do trabalho do responsável pela ética será possível inferir não só os resultados de gestão mas - no exterior - a dimensão da fiabilidade da empresa."@pt11
"Herr talman, kommissionär Bolkestein, mina damer och herrar! Parmalats kollaps och andra oroande ekonomiska kriser före och efter den har visat på begränsningarna i de regler som styr våra finansmarknader.
Precis som i Förenta staterna, när Enron-skandalen stod på sin höjdpunkt, och i Förenade kungariket, med sina 34 betalningsskandaler, insåg vi omedelbart även i Italien att vi måste införa en sträng lagstiftning för att ge spararna ett mer effektivt skydd – och i en vidare mening – försöka begränsa den förtroendeförlust som oundvikligen skulle drabba den berörda finansmarknaden.
Men i sådana här fall måste vi bortse från våra känslomässiga reaktioner och framför allt får vi inte låta oss påverkas av ett ytligt intryck, hur allvarligt det än är, av vad som har hänt och vilka motiven bakom kan ha varit. Därför stöder jag inte extrema åtgärder, såsom möjligheten att inrätta en övermyndighet för övervakning. Risken är att vi skulle skapa ett nytt organ som skulle få det svårt att ge något konstruktivt bidrag till en miljö som måste struktureras om.
De gällande bestämmelserna måste tillämpas väl och de behöver verkligen få en ny utformning. Konkurslagstiftningen skulle också kunna spela en viktig roll: principen om fordringsägarnas lika rättigheter
och ”skymningsperioder” bör också ha en roll att spela i såväl tvångsförvaltning som kontrollerad förvaltning. Detta skulle stärka skyddet för fordringsägarna. Dessutom skulle kreditsystemet, som inte är helt utan skuld i fallet Parmalat, inte enväldigt få döma över händelseförloppet. I stället skulle det bedömas av en utsedd domare.
Så, för att fortsätta med de långtgående förslagen, skulle vi behöva öka tillgången till information om alla finansiella produkter som finns tillgängliga för allmänheten, både i förhandsprospekt och i efterhandsinformation, och lösa problemet med den ojämna information som nu finns tillänglig för allmänheten om de olika finansiella produkterna på marknaden. Övervakningen av öppenheten måste utvidgas till att gälla allt, även bank- och försäkringsprodukter, som erbjuds spararna och som omfattar förvaltarinflytande. Det går inte att undvika att införa strängare regler om oförenlighet för att skydda inspektionsorganens oberoende. När det gäller företag som utfärdar obligationer måste vi emellertid göra mer: det måste utfärdas dokument som är bindande för företaget där det anges vad företaget skall göra, när det skall göra det och vilka investeringsprodukter som skall användas. Men framför allt måste vi komplettera revisorerna med en person som redan har funnits i Förenta staterna i tio år: en etikövervakare. Den här personen, som skall lyssna in sig på och identifiera signaler, måste kunna uppfatta även svaga varningssignaler som förbises av analytiker som koncentrerar sig på bevis. När man går igenom vad etikövervakaren har gjort går det att konstatera att det gett resultat inte bara för förvaltningen utan också – externt – för företagets trovärdighet."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(par condicio creditorum)"13
"Enron"10,3,11,9
"Enron-"7
"Parmalat"11,9
"bond"9,9
"defaulting scandals,"2
"ethics officer"1
"ethics officer)"11
"ethics officerens"1
"ex ante"8,2,10,3,12,9,6
"ex post"2,10,3,12,6
"par condicio creditorum"5,2,10,3,7,11,9
"par conditio creditorum"12
"’ethic officer"9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples