Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2004-02-11-Speech-3-148"

PredicateValue (sorted: default)
rdf:type
dcterms:Date
dcterms:Is Part Of
dcterms:Language
lpv:document identification number
"en.20040211.6.3-148"4
lpv:hasSubsequent
lpv:speaker
lpv:spoken text
"Senhor Presidente, o escândalo financeiro da Parmalat é produto derivado da financeirização da economia, financeirização desmesurada porque a produção e troca para satisfação das necessidades materiais das populações se afoga nos fluxos especulativos da alta finança internacional, enquanto floresce a economia informal e a criminalização da economia, onde os tráficos assumem cada vez maior relevância em detrimento do desenvolvimento económico e social. Escândalo que é, também, exemplo dos efeitos nefastos da desregulação dos mercados e da libertina circulação de capitais. A Parmalat recorreu a todo um instrumental: a empresas de fachada em paraísos fiscais, a benesses da regulamentação especial aos a facturas e documentos falsos. Assim se cobriam buracos financeiros e desvios, utilizando-se complexas estruturas e envolvendo muitas filiais para levar a efeito operações no domínio das obrigações e dos instrumentos financeiros derivados, com o apoio dos bancos internacionais, o encobrimento das empresas de auditoria internacionais e a avaliação positiva de agências de notação de risco. E assim se puseram em causa milhares de postos de trabalho nos mais de trinta países em que a Parmalat operava e se provocaram enormes problemas para milhares de produtores de leite que dela estavam dependentes. Mas não se trata de caso isolado. Só nos últimos anos, verificaram-se a nível global vários escândalos financeiros: Enron, World.com, Merck, nos Estados Unidos; Crédit Lyonnais, Vivendi, Ahold, Kirch, Marconi, Equitable Life, em Estados-Membros da União Europeia, com profundas repercussões negativas sociais e no tecido económico. Sendo uma questão de modelo económico, é necessário maior rigor e controlo nos instrumentos financeiros derivados, substituindo mecanismos que são produto de e têm por finalidade a especulação. É necessário incrementar esforços internacionais pondo termo a paraísos fiscais e limitando operações são necessários instrumentos fiscais de monitorização dos movimentos de capitais, como a introdução de taxas e tributação efectiva de mais valias bolsistas. Mas, sobretudo, é indispensável e urgente a revalorização efectiva da produção e do trabalho. Por muito importantes que sejam os problemas dos accionistas, e são-no, tem de se dar prioridade à protecção do emprego e à salvaguarda dos direitos dos trabalhadores, de garantir o seu direito de informação, consulta e participação e, neste caso particular, de se considerar desde já indemnizações para os produtores de leite afectados. Sublinho o contributo negativo da União Europeia no que respeita à financeirização e, concretamente, no plano de acção para os serviços financeiros, ao incentivar a desregulação e a liberalização dos mercados de capitais e a sua integração acompanhada do desmantelamento de regras prudenciais e de mecanismos de controlo. Preocupa-me a declaração do Senhor Comissário de que legislação precipitada e mal concebida poderia agravar e não resolver problemas de regulação ilustrados por casos de envergadura como sejam os casos Enron e Parmalat. Por posição ideológica e a pretexto de riscos, não se podem negar evidências e a urgência de se fazer efectivamente face a esses problemas."@pt11
lpv:spokenAs
lpv:translated text
"Hr. formand, Parmalat-finansskandalen skyldes, at økonomien er blevet alt, alt for finanscentreret, fordi produktion og handel med henblik på at tilfredsstille befolkningernes materielle behov drukner i den internationale højfinans' spekulationer, mens den uformelle og kriminaliserede økonomi blomstrer, hvor menneske- og narkohandel osv. spiller en stadig større rolle til skade for den økonomiske og sociale udvikling. Denne skandale er endnu et eksempel på de dystre følger af markedsdereguleringer og kapitalens tøjlesløse bevægelighed. Parmalat brugte hele klaviaturet: paradefirmaer i skatteparadiser, fordele ved særlig offshorelovgivning, risikofonde samt falske fakturaer og dokumenter. Man dækkede således over finansielle huller og overførsler ved at benytte komplicerede konstruktioner og mange filialer til at gennemføre operationer på markedet for obligationer og afledte finansielle instrumenter, med støtte fra de internationale banker, dækmanøvrer via internationale revisionsfirmaer og positive vurderinger fra ratingagenturerne. På den måde blev tusindvis af arbejdspladser i de mere end 30 lande, hvor Parmalat opererede, sat over styr, og der blev skabt enorme problemer for de tusindvis af mælkeproducenter, som var afhængige af virksomheden. Der er imidlertid ikke tale om noget isoleret tilfælde. Alene i de seneste år har vi verden over været vidne til adskillige finansskandaler: Enron, Worldcom, Merck i USA og Crédit Lyonnais, Vivendi, Ahold, Kirch, Marconi, Equitable Life i EU's medlemsstater, med dybtgående negative sociale og økonomiske følgevirkninger. Da det drejer sig om selve den økonomiske model, må der være strengere kontrol med afledte finansielle instrumenter, og der må gøres op med spekulationsorienterede mekanismer. Der må udfoldes yderligere internationale anstrengelser for at gøre en ende på skatteparadiser og begrænse offshoreoperationer, og der må indføres de nødvendige afgiftsinstrumenter til overvågning af kapitalbevægelserne, herunder effektiv beskatning af kursgevinster. Frem for alt må der dog hurtigst muligt ske en afgørende revurdering af produktion og arbejde. Hvor vigtige aktionærernes problemer end er - og det er de skam - må prioriteringen i stedet sigte imod at værne om beskæftigelsen og sikre lønmodtagernes rettigheder, sikre deres ret til information, høring og deltagelse, ligesom det i den foreliggende sag er helt på sin plads allerede nu at overveje erstatning til de berørte mælkeproducenter. Jeg vil gerne pege på, at EU medvirker negativt til denne finanscentrering - konkret gennem handlingsplanen for de finansielle tjenesteydelser - ved at tilskynde til kapitalmarkedernes deregulering, liberalisering og integrering samtidig med afviklingen af forsigtighedsregler og kontrolmekanismer. Jeg bekymres over kommissærens udtalelse om, at forhastet og dårligt gennemtænkt lovgivning kan forværre snarere end løse de reguleringsproblemer, der illustreres af sager så omfattende som Enron og Parmalat. Uanset ideologisk ståsted og påstande om risici kan vi ikke tillade os at benægte fakta og lade være med hurtigst muligt at sætte effektivt ind for at få løst disse problemer."@da1
"Herr Präsident! Der Parmalat-Finanzskandal ist ein direktes Ergebnis der Monetarisierung der Wirtschaft. Diese Monetarisierung ist eindeutig zu stark, weil Produktion und Handel, die die materiellen Bedürfnisse der Menschen befriedigen, in den Spekulationsgewässern der internationalen Hochfinanz untergehen. In der Zwischenzeit blüht die Schattenwirtschaft, zusammen mit der Kriminalisierung der Wirtschaft, in der fragwürdiges Tun einen immer größeren Stellenwert erlangt, was der sozialen und wirtschaftlichen Entwicklung zum Schaden gereicht. Dieser Skandal ist ein weiteres Beispiel für die negativen Auswirkungen der Marktderegulierung und des ungezügelten Kapitalverkehrs. Parmalat hat alle erdenklichen Tricks angewandt: Briefkastenfirmen in Steueroasen, die Vorteile besonderer Offshore-Regelungen, Hedge-Fonds sowie gefälschte Urkunden und Rechnungen. Auf diese Weise wurden Finanzierungslöcher verschleiert und Spuren verwischt, wobei komplexe Strukturen genutzt und viele Tochterunternehmen einbezogen wurden, um Geschäfte mit Obligationen und Finanzderivaten abzuwickeln, und das unter Mithilfe internationaler Banken, Vertuschungen vonseiten internationaler Prüfungsfirmen und Rating-Agenturen, die positive Beurteilungen abgaben. In den über 30 Ländern, in denen Parmalat agierte, wurden Tausende Arbeitsplätze in Gefahr gebracht und die Tausenden Milcherzeuger, die von dem Unternehmen abhängig sind, in gewaltige Schwierigkeiten gebracht. Doch das ist kein Einzelfall. Allein in den letzten Jahren haben sich etliche Finanzskandale abgespielt – Enron, WorldCom und Merck in den USA; Crédit Lyonnais, Vivendi, Ahold, Kirch, Marconi und Equitable Life in EU-Mitgliedstaaten –, und das mit verheerenden sozialen und wirtschaftlichen Folgen. Da dies eine Frage der Wirtschaftsmodelle ist, bedarf es größerer Härte und strengerer Kontrollen bei Finanzderivaten, wobei Mechanismen abgelöst werden müssen, die das Produkt von Spekulationen und deren Existenzgrundlage sind. International muss mehr geschehen, um Steuerparadiese zu beseitigen und Offshore-Operationen einzuschränken. Wir brauchen Finanzinstrumente, um Kapitalbewegungen zu überwachen, beispielsweise die Einführung einer effektiven Besteuerung von Börsengewinnen. Am dringendsten erforderlich ist jedoch eine Rückkehr zu den zentralen Werten von Produktion und Arbeit. Wie groß die Probleme von Aktionären auch sein mögen – und sie sind ohne Zweifel gravierend –, Vorrang muss die Erhaltung von Arbeitsplätzen und die Sicherung der Rechte der Arbeitnehmer sowie die Gewährleistung ihres Rechts auf Unterrichtung, Anhörung und Mitwirkung haben. Im Fall Parmalat sollte man unverzüglich eine Ausgleichszahlung für die betroffenen Milcherzeuger prüfen. Ich möchte auf den negativen Beitrag der EU in Sachen Monetarisierung und insbesondere auf den Aktionsplan für Finanzdienstleistungen hinweisen, der die Deregulierung, Liberalisierung und Integration der Kapitalmärkte im Verbund mit der Aushöhlung sinnvoller Bestimmungen und Kontrollmechanismen befürwortet. Es bereitet mir Sorge, Frau Kommissarin, wenn Sie sagen, übereilte und schlecht durchdachte Rechtsvorschriften könnten Regulierungsprobleme, die am Beispiel großer Fälle wie Enron und Parmalat anschaulich werden, verschlimmern, statt sie zu lösen. Trotz Ihrer ideologischen Bedenken und Ihrer Zögerlichkeit, Risiken einzugehen, dürfen wir doch die unübersehbaren Beweise und die dringende Notwendigkeit, diese Probleme wirksam zu lösen, nicht ignorieren."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, το οικονομικό σκάνδαλο της Parmalat αποτελεί άμεση επίπτωση του οικονομικού μονεταρισμού. Αυτός ο μονεταρισμός είναι σαφώς υπερβολικός δεδομένου ότι η παραγωγή και η εμπορία προϊόντων για την κάλυψη των υλικών αναγκών των πληθυσμών καταπνίγονται από την κερδοσκοπική πλημμυρίδα των διεθνών οικονομικών υψηλού επιπέδου. Εν τω μεταξύ, η ανεπίσημη οικονομία ανθεί, παράλληλα με τη στροφή της οικονομίας σε εγκληματικές πρακτικές, μια κατάσταση κατά την οποία οι αδιαφανείς συναλλαγές καθίστανται σταδιακά κυρίαρχες, εις βάρος της κοινωνικής και οικονομικής ανάπτυξης. Αυτό το σκάνδαλο αποτελεί ένα επιπλέον παράδειγμα των ολέθριων επιπτώσεων της απορύθμισης της αγοράς και της ανεξέλεγκτης κυκλοφορίας του κεφαλαίου. Η Parmalat χρησιμοποίησε όλα τα γνωστά κόλπα: οργανώσεις σε φορολογικούς παραδείσους, οφέλη από ειδικές υπεράκτιες ρυθμίσεις, κερδοσκοπικά αμοιβαία κεφάλαια και πλαστά έγγραφα και τιμολόγια. Έτσι καλύφθηκαν τα κενά στα οικονομικά της επιχείρησης και τα ίχνη μέσω της ύπαρξης περίπλοκων δομών και πολλών θυγατρικών επιχειρήσεων για τη διενέργεια συναλλαγών στους τομείς των ομολόγων και των χρηματοοικονομικών παραγώγων, με τη βοήθεια διεθνών τραπεζών, συγκαλύψεων από πλευράς διεθνών εταιρειών λογιστικού ελέγχου και οργανισμών αξιολόγησης της πιστοληπτικής ικανότητας, οι οποίοι εξέδιδαν θετικές αξιολογήσεις. Χιλιάδες θέσεις εργασίας τέθηκαν σε κίνδυνο, στις τριάντα και περισσότερες χώρες στις οποίες ανέπτυσσε δραστηριότητες η Parmalat, προκαλώντας τεράστιες δυσκολίες στους χιλιάδες παραγωγούς γάλακτος που ήταν εξαρτημένοι από την εν λόγω εταιρεία. Η περίπτωση αυτή, ωστόσο, δεν είναι μεμονωμένη. Κατά τη διάρκεια των τελευταίων μόλις ετών, εκδηλώθηκε μια σειρά οικονομικών σκανδάλων –στις εταιρείες Enron, WorldCom και Merck, στις Ηνωμένες Πολιτείες· στις Crédit Lyonnais, Vivendi, Ahold, Kirch, Marconi και Equitable Life σε κράτη μέλη της ΕΕ– τα οποία είχαν ολέθριες κοινωνικές και οικονομικές επιπτώσεις. Δεδομένου ότι το θέμα αφορά τη λειτουργία οικονομικών προτύπων, το ζητούμενο είναι η αύξηση της αυστηρότητας και η ενίσχυση των ελέγχων των οικονομικών παραγώγων, με την αντικατάσταση μηχανισμών οι οποίοι είναι αποτέλεσμα και έχουν ως λόγο ύπαρξης την κερδοσκοπία. Πρέπει να ενισχυθούν οι διεθνείς προσπάθειες για την κατάργηση των φορολογικών παραδείσων και τον περιορισμό των υπεράκτιων επιχειρήσεων. Απαιτούνται οικονομικά μέσα για τον έλεγχο των κινήσεων κεφαλαίου, όπως η θέσπιση αποτελεσματικών μέτρων φορολόγησης των κερδών από χρηματιστηριακές πράξεις. Εκείνο που απαιτείται, ωστόσο, κατεπειγόντως είναι μια επιστροφή στις κεντρικές αξίες της παραγωγής και της εργασίας. Όσο σημαντικά και αν είναι τα προβλήματα των μετόχων –και είναι όντως σοβαρά– πρέπει να δοθεί προτεραιότητα στην προστασία των θέσεων εργασίας και στην εγγύηση των δικαιωμάτων των εργαζομένων καθώς και στη διασφάλιση του δικαιώματός τους στην ενημέρωση, τη διαβούλευση και τη συμμετοχή. Στην περίπτωση της Parmalat, πρέπει να εξετασθούν άμεσα οι δυνατότητες παροχής αποζημιώσεων για τους παραγωγούς γάλακτος που επλήγησαν. Θα ήθελα να επισημάνω την αρνητική συμβολή της ΕΕ όσον αφορά τον οικονομικό μονεταρισμό και, συγκεκριμένα, το σχέδιο δράσης σχετικά με τις χρηματοπιστωτικές υπηρεσίες, το οποίο ενθαρρύνει την απορύθμιση, την ελευθέρωση και την ολοκλήρωση των αγορών κεφαλαίου παράλληλα με την αποδιάρθρωση των κανόνων προφύλαξης και των ελεγκτικών μηχανισμών. Μου προξενεί ανησυχία, κύριε Επίτροπε, η δήλωσή σας ότι η βιαστική και χωρίς επαρκή μελέτη νομοθεσία ενδέχεται να επιτείνει, αντί να επιλύσει, τα προβλήματα των συστημάτων ρύθμισης που καταδεικνύουν υποθέσεις μεγάλης έκτασης, όπως της Enron και της Parmalat. Παρά τις ιδεολογικές σας ανησυχίες και τη διστακτικότητά σας ως προς την ανάληψη κινδύνων, δεν μπορούμε να αγνοήσουμε τις αποδείξεις που έχουμε μπροστά στα μάτια μας, ούτε την επείγουσα ανάγκη αποτελεσματικής αντιμετώπισης αυτών των προβλημάτων."@el8
"Mr President, the Parmalat financial scandal is a direct result of the monetarisation of the economy. This monetarisation is clearly excessive because the production and trade that meet the people’s material needs are drowned in the speculative waters of international high finance. Meanwhile the informal economy flourishes, along with the criminalisation of the economy, in which shady dealing becomes increasingly prominent, to the detriment of social and economic development. This scandal is a further example of the pernicious effects of market deregulation and the unbridled movement of capital. Parmalat made use of every trick in the book: front organisations in tax havens, the benefits of special offshore regulations, hedge funds and forged documents and bills. This is how financial holes were concealed and tracks were covered, using complex structures and involving many subsidiaries, in order to carry out operations in the area of bonds and financial derivatives, with the assistance of international banks, cover-ups on the part of international auditing firms and rating agencies giving positive assessments. Thousands of jobs were put at risk, in the thirty-plus countries in which Parmalat operated, creating enormous difficulties for the thousands of milk producers who depended on the company. This is no isolated case, however. In the past few years alone, a number of financial scandals have taken place – Enron, WorldCom and Merck, in the United States; Crédit Lyonnais, Vivendi, Ahold, Kirch, Marconi and Equitable Life in EU Member States – which have had a devastating social and economic impact. Since this is a question of economic models, what is needed is greater stringency and tighter controls on financial derivatives, replacing mechanisms that are a product of, and whose raison d’être is, speculation. International efforts need to be stepped up to put an end to tax havens and to limit offshore operations. Financial instruments are needed to monitor the movement of capital, such as introducing effective taxation of stock market profits. What is most urgently required, however, is a return to the core values of production and labour. However considerable the problems of shareholders are – and they undoubtedly are serious – priority must be given to protecting jobs and to safeguarding workers’ rights and to ensuring their right to information, consultation and participation. In the case of Parmalat, compensation should be immediately considered for those milk producers affected. I should like to highlight the negative contribution of the EU in terms of monetarisation, and, specifically, the Financial Services Action Plan, which encourages the deregulation, liberalisation and integration of capital markets together with the dismantling of prudential rules and control mechanisms. It worries me, Commissioner, that you say that hasty and poorly thought through legislation may exacerbate, rather than solve, problems of regulation illustrated by large-scale cases, such as Enron and Parmalat. In spite of your ideological concerns and your reluctance to take risks, we cannot ignore the evidence staring us in the face, or the urgent need to address these problems effectively."@en3
"Señor Presidente, el escándalo financiero de Parmalat es el resultado directo de la monetarización de la economía. Esta monetarización es claramente excesiva, porque la producción y el comercio que satisfacen las necesidades materiales de la gente se ahogan en las aguas especuladoras de las altas finanzas internacionales. Mientras tanto, la economía informal florece junto con la criminalización de la economía, en la que los negocios turbios adquieren cada vez más peso, en detrimento del desarrollo social y económico. Este escándalo es un ejemplo más de los efectos perjudiciales de la liberalización del mercado y de los desenfrenados movimientos de capitales. Parmalat ha hecho uso de todos los trucos de manual: entidades fachada en paraísos fiscales, ventajas de la normativa especial de sedes extraterritoriales, fondos de cobertura y documentos y facturas falsificados. Así es como se disimularon los agujeros financieros y como se cubrieron las pistas, usando estructuras complejas e involucrando a muchas filiales con el fin de llevar a cabo operaciones en el área de las obligaciones y de los derivados financieros, con la asistencia de bancos internacionales, cobertura por parte de empresas de auditoría y agencias de calificación internacionales que les otorgan evaluaciones positivas. Miles de puestos de trabajo están en peligro, en los más de treinta países donde Parmalat operaba, creando grandes dificultades a los miles de productores de leche que dependen de la empresa. Sin embargo, no se trata de un caso aislado. Solo en los últimos años se han sucedido un número de escándalos financieros –Enron, WorldCom y Merck, en los Estados Unidos; Crédit Lyonnais, Vivendi, Ahold, Kirch, Marconi y Equitable Life en Estados miembros de la UE– que han tenido un impacto social y económico devastador. Como se trata de una cuestión de modelos económicos, lo que se necesita es más rigor y controles más estrictos de los productos financieros derivados, reemplazando los mecanismos que son producto de la especulación y encuentran en ella su razón de ser. Hay que redoblar los esfuerzos internacionales para poner fin a los paraísos fiscales y para limitar las sucursales extraterritoriales. Se necesitan instrumentos financieros para hacer un seguimiento de los movimientos de capitales, como la aplicación de impuestos efectivos sobre los beneficios bursátiles. Sin embargo, lo que se requiere de forma más urgente es la vuelta a los valores centrales de la producción y el trabajo. Por muy grandes que sean los problemas de los accionistas, y sin duda son muy graves, debe concederse prioridad a la protección de los puestos de trabajo y a la salvaguardia de los derechos de los trabajadores, así como asegurar su derecho a la información, la consulta y la participación. En el caso Parmalat deberían plantearse inmediatamente indemnizaciones para los productores de leche afectados. Me gustaría destacar la contribución negativa de la UE en términos de monetarización y, específicamente, del Plan de Acción de Servicios Financieros, que alienta a la desregulación, liberalización e integración de los mercados de capitales junto al desmantelamiento de normas prudenciales y de mecanismos de control. Me preocupa, señor Comisario, que usted diga que un mal pensamiento precipitado a través de la legislación pueda exacerbar, más que resolver, los problemas de regulación ilustrados por casos de gran calado, como los de Enron y Parmalat. A pesar de sus preocupaciones ideológicas y de su reticencia a correr riesgos, no podemos ignorar las pruebas que tenemos ante nosotros, ni la necesidad urgente de abordar estos problemas de forma eficaz."@es12
"Arvoisa puhemies, Parmalatin rahoitusskandaali on suora seuraus siitä, että taloudessa kaikki mitataan rahassa. Tämä suuntaus on ilmeisen kohtuuton, koska tuotanto ja kauppa, joilla vastataan kansalaisten aineellisiin tarpeisiin, jäävät kansainvälisellä suurpääomalla harjoitettavan spekuloinnin jalkoihin. Samaan aikaan harmaa talous kukoistaa ja rikokset valtaavat alaa taloudessa, jossa hämäräperäinen keinottelu saa koko ajan lisää jalansijaa sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen vahingoksi. Tämä skandaali on jälleen uusi osoitus markkinasääntelyn purkamisen ja hallitsemattomien pääomanliikkeiden turmiollisista vaikutuksista. Parmalat käytti kaikki mahdolliset temput: se sijoitti veroparatiiseihin peiteyhtiöitä ja käytti hyväkseen offshore-säännöksiä, riskisuojausrahastoja sekä väärennettyjä asiakirjoja ja laskuja. Rahoituksessa olevat aukot salattiin ja jäljet peitettiin hyödyntämällä monimutkaisia yritysrakenteita ja liittämällä toimintaan lukuisat tytäryhtiöt, jotta velkakirjoihin ja rahoitusjohdannaisiin liittyviä operaatioita voitiin toteuttaa kansainvälisten pankkien tukemana. Kansainväliset tilintarkastusyhtiöt osallistuivat salailuun, ja luottoluokituslaitokset antoivat myönteisiä arvioita. Tuhannet työpaikat asetettiin vaakalaudalle niissä yli kolmessakymmenessä maassa, joissa Parmalat toimi, ja näin tuhansille yrityksestä riippuvaisille maidontuottajille aiheutettiin valtavia vaikeuksia. Tämä ei ole kuitenkaan mikään yksittäistapaus. Pelkästään muutaman viime vuoden aikana on paljastunut useita rahoitusskandaaleja – Enron, WorldCom ja Merck Yhdysvalloissa sekä Crédit Lyonnais, Vivendi, Ahold, Kirch, Marconi ja Equitable Life EU:n jäsenvaltioissa. Näiden skandaalien sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset ovat olleet tuhoisat. Koska tässä on kyse talousmalleista, rahoitusjohdannaisiin sovellettavaa sääntelyä ja valvontaa on tiukennettava ja on korvattava järjestelyt, joiden taustalla ja perusteena on keinottelu. Tarvitaan tehokkaampia kansainvälisiä toimia veroparatiisien kitkemiseksi ja offshore-operaatioiden rajoittamiseksi. Pääomanliikkeiden valvontaan tarvitaan taloudellisia ohjauskeinoja, kuten pörssivoittojen tuloksekasta verotusta. Kiireellisimpänä tarpeena on kuitenkin tuotannon ja työvoiman keskeisten arvojen palauttaminen. Olivatpa osakkeenomistajien ongelmat miten merkittäviä hyvänsä – vakaviahan ne kiistatta ovat – etusija on annettava työsuhteiden ja työntekijöiden oikeuksien turvaamiselle ja sille, että heillä on oikeus saada tietoa, tulla kuulluiksi ja osallistua päätöksentekoon. Parmalatin tapauksessa olisi viipymättä harkittava korvauksia vahinkoa kärsineille maidontuottajille. Haluaisin todeta, että EU on edistänyt ikävällä tavalla rahan ylivaltaa ja ennen kaikkea rahoituspalvelujen toimintasuunnitelmaa, jolla tuetaan pääomamarkkinoiden sääntelyn purkamista, vapauttamista ja yhdentymistä sekä vakavaraisuussäännösten ja valvontajärjestelmien purkamista. Arvoisa komission jäsen, mielestäni on huolestuttavaa kuulla teidän sanovan, että hätäisesti laadittu ja puutteellisesti harkittu lainsäädäntö saattaa pikemminkin kärjistää kuin ratkaista sääntelyongelmat, joista ovat osoituksena Enronin ja Parmalatin kaltaiset mittavat tapaukset. Vaikka teillä on ideologisia huolenaiheita ettekä ole halukas ottamaan riskejä, emme voi jättää huomiotta päivänselviä todisteita emmekä sitä, että näihin ongelmiin on välttämätöntä puuttua pikaisesti ja tehokkaasti."@fi5
"Monsieur le Président, le scandale financier de Parmalat est le résultat direct de la monétarisation de l’économie. Cette monétarisation est clairement excessive, car la production et le commerce destinés à satisfaire les besoins matériels des citoyens sont noyés dans les eaux spéculatives de la haute finance internationale. Pendant ce temps, l’économie souterraine prospère, de même que la criminalité économique, et l’on assiste à une recrudescence des transactions douteuses au détriment du développement social et économique. Ce scandale est un nouvel exemple des effets pernicieux de la déréglementation du marché et des mouvements effrénés des capitaux. Parmalat n’a reculé devant rien: sociétés de façade dans des paradis fiscaux, avantages tirés des réglementations spéciales fonds spéculatifs et falsifications de documents et factures. C’est ainsi que le groupe a pu dissimuler des trous financiers et brouiller les pistes, utilisant des structures complexes et impliquant de nombreuses filiales, afin d’effectuer des opérations dans le domaine des obligations et instruments financiers dérivés, grâce à l’assistance de banques internationales, aux entreprises internationales d’audit qui l’ont couvert et aux évaluations positives d’agences de notation. Des milliers d’emplois ont été mis en danger dans la bonne trentaine de pays où opérait Parmalat, causant ainsi d’énormes difficultés aux milliers de producteurs de lait qui dépendaient de cette entreprise. Cependant, il ne s’agit pas d’un cas isolé. Ces dernières années, plusieurs scandales financiers ont éclaté et ont eu des répercussions sociales et économiques dévastatrices: Enron, WorldCom et Merck aux États-Unis; Crédit Lyonnais, Vivendi, Ahold, Kirch, Marconi et Equitable Life dans les États membres de l’UE. Étant donné que c’est une question de modèle économique, il est nécessaire d’introduire une plus grande rigueur et des contrôles plus sévères au niveau des instruments financiers dérivés, de remplacer les mécanismes qui sont le produit de la spéculation, celle-ci étant leur raison d’être. Il faut intensifier les efforts internationaux pour supprimer les paradis fiscaux et limiter les opérations . Des instruments financiers sont nécessaires pour contrôler le mouvement des capitaux, par exemple, en introduisant une taxation réelle des bénéfices de la spéculation boursière. Le plus urgent, cependant, est un retour aux valeurs fondamentales de la production et du travail. Quelle que soit l’importance des problèmes des actionnaires - et leur importance n’est pas mise en doute -, la priorité doit être donnée à la protection des emplois, à la préservation des droits des travailleurs et à la garantie de leurs droits à l’information, à la consultation et à la participation. Dans le cas de Parmalat, il importe d’envisager immédiatement une indemnisation des producteurs laitiers concernés. Je tiens à souligner la contribution négative de l’UE en termes de monétarisation et, spécifiquement, du plan d’action pour les services financiers, qui encourage la déréglementation, la libéralisation et l’intégration des marchés des capitaux tout en démantelant les règles prudentielles et les mécanismes de contrôle. Monsieur le Commissaire, je suis inquiet de vous entendre dire qu’une législation adoptée à la hâte et sans réflexion peut exacerber au lieu de résoudre les problèmes de réglementation illustrés par des affaires de grande envergure telles que celles d’Enron et de Parmalat. Malgré vos préoccupations idéologiques et votre refus de prendre des risques, nous ne pouvons ignorer ni l’évidence qui crève les yeux ni l’urgente nécessité de s’attaquer efficacement à ces problèmes."@fr6
"Signor Presidente, lo scandalo finanziario è il risultato diretto della monetarizzazione dell’economia. La monetarizzazione ha raggiunto un livello decisamente eccessivo poiché la produzione e il commercio che soddisfano i bisogni materiali della popolazione sono state sommerse dalle ondate speculative dell’alta finanza internazionale. Nel frattempo, l’economia sommersa prospera e si diffondono sempre di più pratiche economiche illecite e traffici loschi – a tutto scapito dello sviluppo sociale ed economico. Lo scandalo di cui discutiamo è un ulteriore esempio degli effetti perniciosi della deregolamentazione del mercato e del movimento incontrollato di capitali. La ha fatto ricorso a tutti i trucchi possibili e immaginabili: società di facciata con sede nei paradisi fiscali, vantaggi degli speciali regolamenti fondi di copertura, falsificazione di documenti contabili e di fatture. I buchi finanziari e le tracce delle operazioni contabili venivano quindi occultati per mezzo di un meccanismo complesso che ha visto il coinvolgimento di molte società del gruppo in operazioni di prestiti obbligazionari e relative a prodotti finanziari derivati e che ha potuto contare sull’aiuto di banche internazionali, sulla copertura di società di revisione internazionali e sulle valutazioni positive da parte di agenzie di . Sono ora a rischio migliaia di posti di lavoro negli oltre trenta paesi in cui operava la e le migliaia di produttori lattieri che dipendevano dalla società italiana sono in gravissime difficoltà. Questo scandalo, però, non è un caso isolato. Solo negli ultimi anni ce ne sono stati altri – come le vicende e negli Stati Uniti e i casi in paesi membri dell’Unione europea – che hanno avuto effetti sociali ed economici devastanti. Poiché si tratta di una questione di modelli economici, sono necessari maggiore rigore e controlli più severi sui prodotti finanziari derivati, nonché la sostituzione di meccanismi che sono il prodotto della speculazione e che hanno la speculazione come propria ragion d’essere. Dobbiamo intensificare gli sforzi internazionali per mettere fine ai paradisi fiscali e per limitare le operazioni ; c’è bisogno altresì di strumenti finanziari atti a controllare i movimenti di capitale, come una tassazione più efficace dei proventi dei mercati azionari. Ma la cosa che occorre fare con la massima urgenza è ritornare ai valori fondamentali della produzione e del lavoro. Per quanto gravi possano essere i problemi degli azionisti – e lo sono sicuramente –, è necessario dare priorità al mantenimento dei posti di lavoro e alla tutela dei diritti dei lavoratori, garantendo il loro diritto all’informazione, alla consultazione e alla partecipazione. Nel caso si dovrebbe prendere immediatamente in considerazione la possibilità di prevedere compensazioni per i produttori lattieri colpiti dalla vicenda. Vorrei sottolineare il contributo negativo fornito dall’Unione europea alla monetarizzazione e ricordare, più specificamente, che il piano d’azione per i servizi finanziari incoraggia la deregolamentazione, la liberalizzazione e l’integrazione dei mercati di capitali, nonché lo smantellamento delle norme prudenziali e dei meccanismi di controllo. Signor Commissario, mi preoccupa che lei abbia detto che una legislazione affrettata e non accuratamente ponderata può acuire, invece di risolvere, i problemi di regolamentazione che sono stati evidenziati da scandali di ampia portata, come quelli dell’ e della . Nonostante le sue preoccupazioni di carattere ideologico e la sua riluttanza ad assumere rischi, non possiamo ignorare l’evidenza né l’urgente necessità di affrontare questi problemi in maniera efficace."@it9
"Mr President, the Parmalat financial scandal is a direct result of the monetarisation of the economy. This monetarisation is clearly excessive because the production and trade that meet the people’s material needs are drowned in the speculative waters of international high finance. Meanwhile the informal economy flourishes, along with the criminalisation of the economy, in which shady dealing becomes increasingly prominent, to the detriment of social and economic development. This scandal is a further example of the pernicious effects of market deregulation and the unbridled movement of capital. Parmalat made use of every trick in the book: front organisations in tax havens, the benefits of special offshore regulations, hedge funds and forged documents and bills. This is how financial holes were concealed and tracks were covered, using complex structures and involving many subsidiaries, in order to carry out operations in the area of bonds and financial derivatives, with the assistance of international banks, cover-ups on the part of international auditing firms and rating agencies giving positive assessments. Thousands of jobs were put at risk, in the thirty-plus countries in which Parmalat operated, creating enormous difficulties for the thousands of milk producers who depended on the company. This is no isolated case, however. In the past few years alone, a number of financial scandals have taken place – Enron, WorldCom and Merck, in the United States; Crédit Lyonnais, Vivendi, Ahold, Kirch, Marconi and Equitable Life in EU Member States – which have had a devastating social and economic impact. Since this is a question of economic models, what is needed is greater stringency and tighter controls on financial derivatives, replacing mechanisms that are a product of, and whose raison d’être is, speculation. International efforts need to be stepped up to put an end to tax havens and to limit offshore operations. Financial instruments are needed to monitor the movement of capital, such as introducing effective taxation of stock market profits. What is most urgently required, however, is a return to the core values of production and labour. However considerable the problems of shareholders are – and they undoubtedly are serious – priority must be given to protecting jobs and to safeguarding workers’ rights and to ensuring their right to information, consultation and participation. In the case of Parmalat, compensation should be immediately considered for those milk producers affected. I should like to highlight the negative contribution of the EU in terms of monetarisation, and, specifically, the Financial Services Action Plan, which encourages the deregulation, liberalisation and integration of capital markets together with the dismantling of prudential rules and control mechanisms. It worries me, Commissioner, that you say that hasty and poorly thought through legislation may exacerbate, rather than solve, problems of regulation illustrated by large-scale cases, such as Enron and Parmalat. In spite of your ideological concerns and your reluctance to take risks, we cannot ignore the evidence staring us in the face, or the urgent need to address these problems effectively."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, het Parmalat-schandaal is het gevolg van een uit de hand gelopen financiële benadering van de economie. De productie van en handel in goederen en diensten om aan de behoeften van de bevolking te voldoen, gaan dan kopje onder in de speculatieve wateren van de internationale financiële sector. Het grijze circuit bloeit en de criminalisering van de economie neemt toe. Illegale handel wordt steeds belangrijker, en dat gaat ten koste van de economische en sociale ontwikkeling. Het Parmalat-schandaal is ook een voorbeeld van de onzalige gevolgen van de marktderegulering en het ongereguleerde kapitaalverkeer. Parmalat maakte gebruik van een hele reeks instrumenten: virtuele ondernemingen in belastingparadijzen, privileges voortvloeiende uit speciale offshore regelingen, hedgefondsen, vervalste facturen en documenten. Op die manier werden de financiële gaten gedicht en zo is het wegsluizen van geld verhuld. De onderneming maakte gebruik van complexe structuren en hele reeksen filialen om operaties uit te voeren met obligaties en derivaten. Ze werd daarbij geholpen door het internationale bankwezen en door internationale accountantsondernemingen. Beoordelingskantoren waren bereid het bedrijf een positieve notering te geven. Op die manier zijn duizenden banen in de dertig landen waar Parmalat actief is in gevaar gebracht, terwijl talloze melkproducenten die van dit bedrijf afhankelijk waren in grote problemen zijn geraakt. Het gaat hier echter niet om een op zichzelf staand geval. De afgelopen jaren hebben zich overal ter wereld vergelijkbare schandalen voorgedaan: Enron, Worldcom en Merck in de Verenigde Staten, en Crédit Lyonnais, Vivendi, Ahold, Marconi en Equitable Life in de lidstaten van de Europese Unie. Dit soort affaires hebben ernstige gevolgen voor het sociale en economische weefsel. Eigenlijk hebben we het hier over economische modellen. We moeten het toezicht op financiële derivaten verscherpen en mechanismen die enkel en alleen voor speculatie dienen door andere mechanismen vervangen. Er moeten internationaal stappen worden ondernomen om een einde te maken aan belastingparadijzen; offshore operaties moeten beperkingen worden opgelegd. Er moeten instrumenten worden ontwikkeld voor het toezicht op kapitaalbewegingen, zoals het heffen van belasting over beurswinsten. Belangrijker nog is dat werk en productiviteit in ere worden hersteld. Hoe belangrijk de problemen van de aandeelhouders ook mogen zijn - en dat zijn ze zeker -, we zullen toch prioriteit moeten geven aan de bescherming van banen en het zeker stellen van de rechten van werknemers. Dat betekent recht op informatie en het recht om via raadpleging bij de zaken betrokken te worden. In dit bijzondere geval moeten we nu reeds gaan nadenken over schadeloosstelling van de melkproducenten die van deze affaire het slachtoffer zijn geworden. Ik wijs erop dat de Europese Unie aan deze negatieve ontwikkelingen heeft bijgedragen. Ze heeft de financiële benadering van de economie mede mogelijk gemaakt, vooral door het actieplan voor financiële diensten. Ze heeft deregulering gestimuleerd en de kapitaalmarkten geliberaliseerd. Bij de integratie van die markten zijn de prudentieregels en de controlemechanismen opzij gezet. Wat mij zorgen baart, mijnheer de commissaris, is uw opmerking dat slecht uitgewerkte en haastig uitgevaardigde wetgeving de uit de deregulering voortvloeiende problemen - zoals de Enron- en de Parmalat-affaire - zou kunnen verergeren, in plaats van op te lossen. Het is overduidelijk wat hier aan de hand is. Er moet dan ook dringend iets aan deze problemen worden gedaan. Ideologische standpunten en de verwijzing naar eventuele risico’s mogen niet als excuus dienen om niets te ondernemen."@nl2
"Herr talman! Finansskandalen vid Parmalat är en direkt följd av ekonomins monetarisering. Denna monetarisering är helt klart överflödig, eftersom den produktion och handel som fyller människors materiella behov drunknar i den internationella storfinansens spekulativa vågor. Under tiden blomstrar den informella ekonomin, samtidigt som ekonomin kriminaliseras och ljusskygga affärer blir allt vanligare till skada för den sociala och ekonomiska utvecklingen. Skandalen är ytterligare ett exempel på de fördärvliga konsekvenserna av en avreglerad marknad och kapitalets ohämmade rörlighet. Parmalat utnyttjade varje knep i regelboken: täckorganisationer i skatteparadis, förmåner av särskilda offshore-bestämmelser, hedgefonder och förfalskade dokument och räkningar. På detta sätt kunde finansiella tomrum maskeras och spår sopas igen: med hjälp av komplicerade strukturer och många dotterbolag kunde transaktioner med obligationslån och finansiella derivat utföras med assistans av internationella banker som utgjorde en fasad gentemot internationella revisionsfirmor och kreditvärderingsinstitut som avgav positiva omdömen. Tusentals arbetstillfällen försattes i riskzonen i de över 30 länder där Parmalat var verksamt, vilket skapade enorma svårigheter för de tusentals mjölkproducenter som var beroende av företaget. Detta är dock ingen isolerad företeelse. Bara under de senaste åren har ett antal finansskandaler ägt rum – Enron, WorldCom och Merck i USA, Crédit Lyonnais, Vivendi, Ahold, Kirch, Marconi och Equitable Life i EU:s medlemsstater – som fått förödande sociala och ekonomiska konsekvenser. Eftersom det handlar om ekonomiska modeller behövs det striktare regler för och hårdare kontroller av finansiella derivat, som ersätter mekanismer som är en produkt av, och vars enda existensberättigande är, spekulation. De internationella insatserna måste trappas upp för att sätta stopp för skatteparadisen och begränsa offshore-verksamheten. Det behövs finansiella instrument för att övervaka kapitalets rörelse, till exempel realtaxering av aktievinster. Det som framför allt krävs är dock en återgång till centrala värderingar som produktion och arbete. Hur stora problem aktieägarna än har – och de är utan tvekan stora – måste ändå skyddet för arbetstillfällen och garantin för arbetstagarnas rättigheter prioriteras; deras rätt till information, samråd och medverkan måste garanteras. I fallet Parmalat bör ersättning omedelbart övervägas för de mjölkproducenter som drabbats. Jag skulle vilja uppmärksamma EU:s negativa bidrag till monetariseringen och, särskilt, handlingsplanen för finansiella tjänster, där avreglering, liberalisering och integration av kapitalmarknader uppmuntras, samtidigt som genomtänkta regler och kontrollmekanismer nedrustas. Det oroar mig, herr kommissionär, att ni säger att snabb och illa underbyggd lagstiftning kan förvärra, snarare än lösa, de regleringsproblem som illustreras av de omfattande fallen som Enron och Parmalat. Trots era ideologiska betänkligheter och er ovilja att ta risker kan vi inte bortse från de bevis som ligger framför oss eller från det akuta behovet av att effektivt ta itu med problemen."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata
"Marconi"9

Named graphs describing this resource:

1http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Danish.ttl.gz
2http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Dutch.ttl.gz
3http://purl.org/linkedpolitics/rdf/English.ttl.gz
4http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Events_and_structure.ttl.gz
5http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Finnish.ttl.gz
6http://purl.org/linkedpolitics/rdf/French.ttl.gz
7http://purl.org/linkedpolitics/rdf/German.ttl.gz
8http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Greek.ttl.gz
9http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Italian.ttl.gz
10http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Latvian.ttl.gz
11http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Portuguese.ttl.gz
12http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Spanish.ttl.gz
13http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Swedish.ttl.gz
14http://purl.org/linkedpolitics/rdf/spokenAs.ttl.gz

The resource appears as object in 2 triples

Context graph