Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2004-02-11-Speech-3-121"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2004-02-11"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Europeiska unionens ståndpunkt gällande hearing vid Internationella domstolen om Israels byggande av en mur4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20040211.5.3-121"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2004-02-11-Speech-3-1224
lpv:speaker	lp:Roche4
lpv:spoken text	". Madam President, in addressing the situation in the Middle East, I regret to say that there have been very few developments of a positive nature in the region in recent months. I shall have to be frank and say that prospects for progress in the short term are not overly encouraging. Nevertheless, the European Union continues to attach great importance to this issue and as presidency we shall play an active role in international peace efforts and in particular as a member of the international Quartet comprising the European Union, Russia, the United States and the United Nations, we will be energetic in pursuing this issue. I would urge the leaders of the Arab League to use the opportunity of their forthcoming summit meeting to advance the prospect of normalisation to Israel once again. They should emphasise their desire for a comprehensive peace, which can only be of benefit to all the countries of the region. I would also urge the Israeli leadership to consider carefully the benefits and advantages which they could reap from a normal relationship with their wider neighbourhood and assuming their proper role in their natural economic and political region. Finally, I should like to assure this House that the search for a peaceful solution to the Arab-Israeli conflict, based on the well-established positions of the European Union, is a priority of the Irish presidency and that we shall make every attempt to take the roadmap forward and to convince the parties to the conflict to make the necessary efforts to achieve a comprehensive and lasting peace for the benefit of all the peoples and States of the region. The Irish Foreign Minister, in his capacity as President of the Council, visited Israel and Egypt on 14-18 January 2004. He met the Prime Minister and Foreign Minister of Israel and paid a courtesy call to the President of Israel. In his meetings, Minister Cowen pointed out that the status quo was not sustainable and that progress must be made on the implementation of the roadmap. He suggested that if initial steps envisaged in phase one of the roadmap are proving too great, then perhaps smaller steps might be taken as a means of building confidence in the region. The Israeli side showed some interest in these ideas. Similar suggestions had been made to the Palestinian Foreign Minister, Dr Nabil Sha'ath, during the course of a visit to Dublin on 9 January. These ideas also attracted support from the President and Foreign Minister of Egypt, and the Secretary General of the Arab League. The Palestinian Prime Minister, Mr Qurei, visited Dublin last Monday and his discussions with the Prime Minister and the Foreign Minister included further discussions of these ideas. The meetings were conducted in a very cordial atmosphere and the discussions were wide-ranging and frank. The Palestinian Prime Minister briefed his Irish interlocutors on the preparations being made for a meeting with the Prime Minister of Israel. He said that he is willing to meet Prime Minister Sharon at a mutually convenient time. He also announced a number of positive measures which the Palestinian Government is taking, or will shortly take. These included the continued return of Palestinian police to the streets; firm action to end incitement; and an unequivocal statement reaffirming the stated Palestinian position on Israel's right to exist in peace and in security. Prime Minister Qurei also outlined the work of the Palestinian Elections Commission, which is preparing for elections in the Palestinian Territory in the coming months. He also urged that the Quartet have the Israeli Government stop the building of the wall, because continuing construction would lead to the undermining of the roadmap and the two-state solution, in addition to the human catastrophe for the Palestinian people's way of life that the wall entails. There can be no doubt that the construction by Israel of a separation wall which extends deep into Palestinian territories is a major obstacle to progress and peace in that region. This has been the subject of statements by the European Union and others who have urged Israel to consider the long-term consequences of this construction. I need hardly say that the wall figured prominently in the discussions which the President of the Council had in Israel two weeks ago and that the Israeli attitude was regrettably uncompromising. On 21 October 2003, the Member States of the European Union and the acceding states co-sponsored a resolution in the United Nations General Assembly. That resolution called on Israel to stop and reverse construction of the wall and asked the United Nations Secretary-General to report on Israeli compliance. When at the end of November the Secretary-General reported that there was no evidence of Israeli compliance, the General Assembly adopted a resolution asking the International Court of Justice to render an advisory opinion on the legal consequences of the construction of a wall in occupied Palestinian territory. This resolution was adopted on 8 December 2003. On that occasion the European Union abstained in the vote. The decision to abstain was taken after intense consultations and was based on the conviction of many Member States that transferring the matter of the wall to a legal forum would do nothing to advance the political process necessary for peace. Abstention did not in any way suggest that the European Union's position that the wall was in contravention of international law had changed – quite the opposite. On receiving the resolution of the General Assembly, the Court invited Member States of the United Nations to submit statements or information to the Court which might be of assistance in its deliberations. Some Member States of the European Union felt that it would be desirable for a common position to be submitted to the Court. Other states had a strong preference for individual national submissions to the Court. After considerable discussion – including at the General Affairs and External Relations Council on 26 January – it was agreed that there would be a presidency submission on behalf of the Union and that individual Member States might make national submissions based on established European Union positions. The presidency had forwarded the texts of presidency statements to the United Nations General Assembly on 20 October and 8 December. These were transmitted to the Registrar of the International Court of Justice in The Hague by the Irish Ambassador on 30 January. The written submissions of all interested parties – including the Israelis and the Palestinians – have now been received by the Court. It is expected that oral submissions will commence on 23 February and that the Court will deliver its advisory opinion to the General Assembly sometime between late May and late July. Amid the gloom prevalent in the region, there have been some small signs of hope. The Geneva Initiative promoted by Yossi Beilin and Yasser Abed Rabo is a welcome indication that rational discussion between senior people on both sides is possible. This plan points to some ways in which the difficult final status issues – such as Jerusalem and the right of return of refugees – might be addressed. I was pleased to see that the authors were recently in Brussels to brief the European Union's High Representative, Dr Solana. Other initiatives among civil society representatives are also in train involving academics, political figures and former military and intelligence officers. This will serve to show that dialogue is possible, even on very difficult and emotional issues. I am also encouraged by suggestions that the Arab League may move to reiterate its initiative adopted at the Beirut Summit almost two years ago. This idea, advanced by the Crown Prince of Saudi Arabia, was that, in return for Israel’s withdrawal to the 1967 boundaries, relations with all Arab neighbours would be normalised. Normalisation would involve de jure recognition of Israel by the entire membership of the Arab League, the establishment of diplomatic relations, the establishment of trade links and the opening of possibilities for technical and investment exchanges in all sectors. At the time this proposal received insufficient attention in Israel, but with the roadmap on the table this initiative could prove to be complementary. It might also serve to reassure Israel as to the wisdom of proceeding towards a peace agreement with its neighbours, Syria and Lebanon."@en3
lpv:translated text	"Fru formand, med hensyn til situationen i Mellemøsten er jeg ked af at måtte sige, at der kun er sket en meget beskeden positiv udvikling i regionen i de seneste måneder. Jeg bliver nødt til at være ærlig og sige, at udsigterne til fremskridt på kort sigt ikke er alt for opmuntrende. Ikke desto mindre lægger EU fortsat stor vægt på dette spørgsmål, og som formandskab vil vi spille en aktiv rolle i de internationale fredsbestræbelser, og især som medlem af den internationale kvartet, som omfatter EU, Rusland, USA og FN, vil vi energisk forfølge dette mål. Jeg opfordrer lederne af Den Arabiske Liga til at benytte lejligheden på deres kommende topmøde til at fremsætte idéen om at normalisere forholdet til Israel én gang til. De bør understrege deres ønske om en total fred, som kun kan være til gavn for alle regionens lande. Jeg vil også opfordre de israelske ledere til omhyggeligt at overveje de goder og fordele, de kunne høste af et normalt forhold til deres bredere nabolag og ved at indtage deres rette rolle i deres naturlige økonomiske og politiske region. Endelig vil jeg gerne forsikre Parlamentet om, at det irske formandskab prioriterer arbejdet med at finde en fredelig løsning på den arabisk-israelske konflikt på grundlag af EU's velkendte holdninger meget højt, og vi vil gøre alt, hvad vi kan, for at fremme køreplanen og overbevise konfliktens parter om, at de må gøre den nødvendige indsats for at opnå en total og varig fred til gavn for alle folkeslag og stater i regionen. Den irske udenrigsminister har i sin egenskab af formand for Rådet besøgt Israel og Egypten den 14.-18. januar 2004. Han mødtes med Israels premierminister og udenrigsminister og aflagde en høflighedsvisit hos Israels præsident. Under sine møder understregede minister Cowen, at den nuværende situation ikke var holdbar, og at der måtte gøres fremskridt med gennemførelsen af køreplanen. Han foreslog, at hvis de oprindeligt planlagte skridt i køreplanens første fase viser sig at være for store, så kunne man måske tage mindre skridt som et middel til at skabe tillid i regionen. Den israelske side viste en vis interesse for disse idéer. Lignende forslag er blevet stillet over for den palæstinensiske udenrigsminister dr. Nabil Shaath under et besøg i Dublin den 9. januar. Disse idéer har også fået støtte fra Egyptens præsident og udenrigsminister og fra generalsekretæren for Den Arabiske Liga. Den palæstinensiske premierminister hr. Qurei var i Dublin i mandags, og under hans samtaler med premierministeren og udenrigsministeren blev disse idéer drøftet yderligere. Mødet fandt sted i en meget hjertelig atmosfære, og diskussionerne var omfattende og åbne. Den palæstinensiske premierminister orienterede sine irske samtalepartnere om forberedelserne til et møde med Israels premierminister. Han sagde, at han er villig til at møde premierminister Sharon, når det passer begge parter. Han fortalte også om en række positive initiativer, som den palæstinensiske regering er i gang med eller vil tage inden for kort tid. Det omfattede det palæstinensiske politis fortsatte tilbagevenden til gaderne, fast handling for at stoppe tilskyndelsen og en enstemmig udtalelse, som bekræfter den erklærede palæstinensiske holdning til Israels ret til at leve i fred og sikkerhed. Premierminister Qurei fremhævede også arbejdet i den palæstinensiske valgkommission, som forbereder valg i det palæstinensiske selvstyreområde i de kommende måneder. Han opfordrede også til, at kvartetten skulle få den israelske regering til at indstille opførelsen af muren, fordi det fortsatte byggeri ville undergrave køreplanen og tostatsløsningen oven i den menneskelige katastrofe for det palæstinensiske folks liv, som muren medfører. Der kan ikke være tvivl om, at Israels opførelse af en delingsmur, som går dybt ind på palæstinensiske territorier, er en væsentlig hindring for fremskridt og fred i regionen. Det er blevet fremført i udtalelser fra EU og andre, som har opfordret Israel til at overveje de langsigtede konsekvenser af dette byggeri. Det er nok overflødigt at nævne, at muren var det fremtrædende emne i de samtaler, som rådsformanden havde i Israel for to uger siden, og at den israelske holdning desværre var kompromisløs. Den 21. oktober 2003 gik EU's medlemsstater og tiltrædelsesstaterne sammen om en resolution i FN's Generalforsamling. Resolutionen opfordrede Israel til at indstille og tilbageføre byggeriet af muren og bad FN's generalsekretær rapportere, om Israel fulgte resolutionen. Da generalsekretæren i slutningen af november rapporterede, at der ikke var tegn på opfyldelse fra Israels side, vedtog Generalforsamlingen en resolution, som bad Den Internationale Domstol komme med en vejledende udtalelse om de juridiske konsekvenser af opførelsen af en mur i de besatte palæstinensiske områder. Denne resolution blev vedtaget den 8. december 2003. Ved denne lejlighed stemte EU hverken for eller imod. Beslutningen om hverken af stemme for eller imod blev taget efter intensive drøftelser, og den var baseret på mange medlemsstaters overbevisning om, at det ikke ville fremme den nødvendige politiske fredsproces at overføre spørgsmålet om muren til et juridisk forum. Det betød ikke på nogen måde, at EU's opfattelse af, at muren er i strid med international lov, havde ændret sig - tværtimod. Da domstolen havde modtaget Generalforsamlingens resolution, opfordrede den FN's medlemsstater til at fremsende udtalelser eller informationer til domstolen, som kunne være til hjælp i dens overvejelser. Nogle af EU's medlemsstater mente, at det ville være bedst, hvis man sendte en fælles holdning til domstolen. Andre stater foretrak klart individuelle nationale udtalelser til domstolen. Efter omfattende diskussioner - også i Rådet (almindelige anliggender og eksterne forbindelser) den 26. januar - blev det besluttet at sende en udtalelse fra formandskabet på EU's vegne, og at individuelle medlemsstater kunne sende nationale udtalelser på grundlag af de erklærede EU-holdninger. Formandskabet fremsendte formandskabets udtalelser til FN's Generalforsamling den 20. oktober og den 8. december. De blev overbragt til Den Internationale Domstol i Haag af den irske ambassadør den 30. januar. Domstolen har nu modtaget de skriftlige bidrag fra alle interesserede parter inklusive israelerne og palæstinenserne. Det forventes, at den mundtlige høring vil blive påbegyndt den 23. februar, og at domstolen vil komme med sin vejledende udtalelse til Generalforsamlingen på et tidspunkt mellem sidst i maj og sidst i juli. Midt i det mørke, som er fremherskende i regionen, har der været nogle spæde tegn på håb. Genève-initiativet, som er blevet indledt af Yossi Beilin og Yasser Abed Rabo, er et velkomment tegn på, at det er muligt at føre rationelle diskussioner mellem højtstående mennesker på begge sider. Denne plan peger på nogle måder, som de vanskelige spørgsmål om den endelige status - f.eks. Jerusalem og flygtningenes ret til at vende hjem - kunne løses på. Det glædede mig at se, at ophavsmændene for nylig var i Bruxelles for at orientere EU's højtstående repræsentant, hr. Solana. Der er også andre initiativer i gang blandt repræsentanter for det civile samfund, som involverer akademikere, politikere og tidligere militær- og efterretningsofficerer. Det vil bidrage til at vise, at dialog er mulig, selv om meget vanskelige og følelsesladede emner. Der er også opmuntrende forlydender om, at Den Arabiske Liga måske vil genoplive sit initiativ, som blev vedtaget på topmødet i Beirut for næsten to år siden. Idéen, som blev fremsat at Saudi-Arabiens kronprins, gik ud på, at Israels relationer til alle de arabiske naboer ville blive normaliseret til gengæld for, at Israel trak sig tilbage til grænserne fra 1967. Normaliseringen ville omfatte de jure-anerkendelse af Israel fra alle medlemmer af Den Arabiske Liga, oprettelse af diplomatiske forbindelser, oprettelse af handelsforbindelser og åbning af muligheder for teknisk og investeringsmæssig udveksling inden for alle sektorer. Forslaget mødte i sin tid ikke tilstrækkelig opmærksomhed i Israel, men nu, hvor køreplanen er på dagsordenen, kunne dette initiativ vise sig at være et godt supplement. Det kunne også tjene til at forsikre Israel om det kloge i at arbejde frem mod en fredsaftale med landets naboer, Syrien og Libanon."@da1 ". Frau Präsidentin! Wenn ich über die Situation im Nahen Osten spreche, muss ich leider sagen, dass es in den vergangenen Monaten in dieser Region nur sehr wenige positive Entwicklungen gegeben hat. Ich muss ehrlich sagen, dass die Aussichten auf Fortschritte kurzfristig gesehen nicht allzu ermutigend sind. Nichtsdestotrotz misst die Europäische Union diesem Thema weiterhin große Bedeutung bei, und als Ratsvorsitz werden wir bei den internationalen Friedensbemühungen eine aktive Rolle übernehmen. Insbesondere als Mitglied des internationalen Quartetts, das aus der Europäischen Union, Russland, den Vereinigten Staaten und den Vereinten Nationen besteht, werden wir das Thema energisch weiterverfolgen. Ich möchte die führenden Politiker der Arabischen Liga eindringlich auffordern, die Chance des kommenden Gipfeltreffens zu nutzen, um Israel erneut ihre Ansichten zur Normalisierung vorzulegen. Sie sollten nachdrücklich ihren Wunsch nach einem umfassenden Frieden zum Ausdruck bringen, der für alle Länder der Region nur von Vorteil sein kann. Außerdem möchte ich eindringlich die israelische Führung auffordern, sorgfältig den Nutzen und die Vorteile zu erwägen, die sie aus einer normalen Beziehung zu ihrer weiteren Nachbarschaft sowie daraus ziehen könnten, wenn sie eine angemessene Rolle in ihrem natürlichen wirtschaftlichen und politischen Umfeld übernehmen. Zum Abschluss möchte ich diesem Hohen Haus versichern, dass die Suche nach einer friedlichen Lösung des arabisch-israelischen Konflikts, der sich auf den etablierten Standpunkten der Europäischen Union gründet, eine Priorität der irischen Ratspräsidentschaft darstellt und dass wir alles in unserer Macht Stehende tun werden, um die Roadmap voranzubringen und die Konfliktparteien davon zu überzeugen, die notwendigen Anstrengungen zur Erreichung eines umfassenden und dauerhaften Friedens zum Vorteil aller Völker und Staaten der Region zu unternehmen. Vom 14.-18. Januar 2004 besuchte der irische Außenminister in seiner Eigenschaft als Ratspräsident Israel und Ägypten. Er traf den israelischen Premierminister und den Außenminister und stattete dem israelischen Präsidenten einen Höflichkeitsbesuch ab. Bei seinen Treffen machte Minister Cowen deutlich, dass der Status Quo nicht nachhaltig sei und dass bei der Umsetzung der Roadmap Fortschritte gemacht werden müssten. Er schlug vor, möglicherweise kleinere Schritte zur Vertrauensbildung in der Region zu unternehmen, wenn sich die in der ersten Stufe der Roadmap vorgesehenen ersten Schritte als zu groß erwiesen. Die israelische Seite zeigte ein gewisses Interesse an diesen Anregungen. Dem palästinensischen Außenminister Dr. Nabil Sha'ath wurden bei seinem Besuch in Dublin am 9. Januar ähnliche Vorschläge unterbreitet. Auch der Präsident und der Außenminister Ägyptens sowie der Generalsekretär der Arabischen Liga bekundeten ihre Unterstützung der Vorschläge. Der palästinensische Premierminister, Ahmed Kureia, stattete Dublin letzten Montag einen Besuch ab, und bei seinen Gesprächen mit dem Premierminister und dem Außenminister wurden diese Vorschläge eingehender erörtert. Die Treffen fanden in einer sehr herzlichen Atmosphäre statt, und die Diskussionen verliefen offen und deckten ein breites Themenspektrum ab. Der palästinensische Premierminister informierte seine irischen Gesprächspartner über die Vorbereitungen zu einem Treffen mit dem israelischen Premierminister. Er teilte mit, dass er bereit wäre, Premierminister Scharon zu einem für beide Seiten günstigen Zeitpunkt zu treffen. Außerdem informierte er über mehrere positive Maßnahmen, die die palästinensische Regierung gerade durchführt oder in Kürze ergreifen wird. Dazu gehörten der Wiedereinsatz der palästinensischen Polizei auf den Straßen; das entschlossene Vorgehen gegen Aufhetzung und eine unmissverständliche Erklärung, die den erklärten palästinensischen Standpunkt zum Recht Israels auf Existenz in Frieden und Sicherheit bekräftigt. Zudem legte Premierminister Kureia die Arbeit der palästinensischen Wahlkommission dar, die in den kommenden Monaten auf palästinensischem Gebiet stattfindende Wahlen vorbereitet. Ebenso forderte er das Quartett eindringlich auf, Israel zur Einstellung des Baus der Mauer zu bewegen, da die Bauarbeiten außer der humanitären Katastrophe, die die Mauer für den Lebensstil der Palästinenser mit sich bringt, auch die Roadmap und die Zwei-Staaten-Lösung unterminieren würde. Zweifelsohne stellt der israelische Bau einer Trennmauer, die weit in die palästinensischen Gebiete hineinreicht, ein wesentliches Hindernis für Fortschritt und Frieden in dieser Region dar. Dies war auch Gegenstand der Erklärungen der Europäischen Union und anderer, die Israel eindringlich dazu aufgefordert haben, die langfristigen Folgen dieses Baus zu bedenken. Ich muss wohl kaum erwähnen, dass die Mauer bei den Gesprächen, die der Ratspräsident vor zwei Wochen in Israel führte, einen herausragenden Stellenwert einnahm, doch dass die israelische Haltung bedauerlicherweise kompromisslos war. Am 21. Oktober 2003 brachten die Mitgliedstaaten der Europäischen Union und die Beitrittsländer gemeinsam eine Resolution der Generalversammlung der Vereinten Nationen ein. In dieser Resolution wurde Israel aufgefordert, den Bau der Mauer zu beenden und rückgängig zu machen, und der Generalsekretär der Vereinten Nationen wurde ersucht, über die Einhaltung zu berichten. Als der Generalsekretär Ende November erklärte, dass es keinen Hinweis auf eine israelische Einhaltung der Resolution gebe, nahm die Generalversammlung eine Resolution an, in der der Internationale Gerichtshof aufgefordert wird, eine beratende Stellungnahme zu den rechtlichen Auswirkungen des Baus einer Mauer auf besetztem palästinensischen Gebiet abzugeben. Diese Resolution wurde am 8. Dezember 2003 angenommen. Dabei hat sich die Europäische Union der Stimme enthalten. Der Beschluss zur Stimmenthaltung wurde nach intensiven Konsultationen gefasst und beruhte auf der Überzeugung vieler Mitgliedstaaten, dass eine Überweisung der Mauerfrage an ein Rechtsforum überhaupt nichts zum Vorantreiben des für den Frieden notwendigen politischen Prozesses beisteuern würde. Die Enthaltung deutete in keiner Weise auf eine Änderung des Standpunkts der Europäischen Union hin, nämlich dass die Mauer völkerrechtswidrig sei – ganz im Gegenteil. Nach Erhalt der Resolution der Generalversammlung, forderte das Gericht die Mitgliedstaaten der Vereinten Nationen auf, dem Gericht Erklärungen oder Informationen vorzulegen, die bei seinen Beratungen hilfreich sein könnten. Einige Mitgliedstaaten der Europäischen Union waren der Ansicht, dass es wünschenswert wäre, beim Gericht einen gemeinsamen Standpunkt einzureichen. Andere Staaten sprachen sich eindeutig dafür aus, dem Gericht einzelne, nationale Standpunkte vorzulegen. Nach ausführlichen Diskussionen – darunter auch im Rat „Allgemeine Angelegenheiten und Außenbeziehungen“ am 26. Januar – einigten wir uns darauf, dass der Vorsitz im Namen der Union einen Standpunkt vorlegen würde und dass einzelne Mitgliedstaaten auf den Standpunkten der Europäischen Union beruhende nationale Standpunkte einreichen könnten. Am 20. Oktober und 8. Dezember leitete der Vorsitz die Texte der Erklärungen des EU-Vorsitzes an die Generalversammlung der Vereinten Nationen weiter. Diese wurden dem Kanzler des Internationalen Gerichtshofs in Den Haag am 30. Januar vom irischen Botschafter übermittelt. Inzwischen sind die schriftlichen Standpunkte aller beteiligten Parteien – auch der Israelis und der Palästinenser – beim Gerichtshof eingegangen. Voraussichtlich wird der Vortrag der mündlichen Standpunkte am 23. Februar beginnen und der Gerichtshof seine beratende Stellungnahme der Generalversammlung zwischen Ende Mai und Ende Juli übermitteln. Inmitten der in der Region weit verbreiteten Hoffnungslosigkeit finden sich jedoch einige kleine Hoffnungsschimmer. Die von Yossi Beilin und Yassir Abed Rabbo getragene Genfer Initiative ist ein begrüßenswertes Zeichen, dass rationale Diskussionen zwischen führenden Persönlichkeiten auf beiden Seiten möglich sind. In diesem Plan werden einige Wege aufgezeigt, wie die schwierigen Fragen des endgültigen Status – z. B. Jerusalem und das Rückkehrrecht der Flüchtlinge – angegangen werden könnten. Mit großer Freude habe ich vernommen, dass die Urheber kürzlich in Brüssel waren, um den Hohen Vertreter der Europäischen Union, Dr. Solana, zu informieren. An anderen gerade im Gange befindlichen Initiativen von Vertretern der Zivilgesellschaft sind Akademiker, Politiker und ehemalige Militär- und Geheimdienstoffiziere beteiligt. Daraus ist ersichtlich, dass der Dialog möglich ist – selbst über sehr schwierige und emotionale Fragen. Meiner Ansicht nach sind auch die Hinweise ermutigend, dass die Arabische Liga dazu übergehen könnte, ihre vor fast zwei Jahren auf dem Beiruter Gipfel angenommene Initiative zu wiederholen. Der vom saudiarabischen Kronprinzen vorgebrachte Gedanke bestand darin, dass bei einem israelischen Rückzug bis zu den Grenzen von 1967 die Beziehungen zu allen arabischen Nachbarn normalisiert würden. Zur Normalisierung würden auch die De-jure-Anerkennung Israels seitens aller Mitglieder der Arabischen Liga, die Aufnahme diplomatischer Beziehungen und Handelsbeziehungen sowie die Schaffung von Möglichkeiten eines technischen und Investitionsaustausches für alle Sektoren gehören. Damals wurde dem Vorschlag in Israel kaum Aufmerksamkeit geschenkt, doch jetzt könnte sich diese Initiative als Ergänzung der vorliegenden Roadmap erweisen. Auch könnte er dazu dienen, Israel zu versichern, dass eine Bewegung in Richtung Friedensabkommen mit seinen Nachbarn Syrien und Libanon eine kluge Entscheidung wäre."@de7 ". Κυρία Πρόεδρε, όσον αφορά την αντιμετώπιση της κατάστασης στη Μέση Ανατολή, δυστυχώς, είμαι υποχρεωμένος να δηλώσω ότι ελάχιστες ήταν οι θετικές εξελίξεις στην περιοχή κατά τη διάρκεια των τελευταίων μηνών. Θα είμαι ειλικρινής απέναντί σας, και θα πω ότι οι προοπτικές προόδου σε βραχυπρόθεσμο ορίζοντα δεν είναι ιδιαιτέρως ενθαρρυντικές. Παρά ταύτα, η Ευρωπαϊκή Ένωση εξακολουθεί να αποδίδει μεγάλη σημασία σε αυτό το θέμα και, ως Προεδρία, θα διαδραματίσουμε ενεργό ρόλο στις διεθνείς ειρηνευτικές προσπάθειες, ενώ ειδικότερα ως μέλος της Τετραμερούς, η οποία περιλαμβάνει την Ευρωπαϊκή Ένωση, τη Ρωσία, τις Ηνωμένες Πολιτείες και τον Οργανισμό Ηνωμένων Εθνών, θα επιδείξουμε δυναμισμό στις προσπάθειες για την επίλυση αυτού του ζητήματος. Απευθύνω θερμή έκκληση στους ηγέτες του Αραβικού Συνδέσμου να εκμεταλλευτούν την ευκαιρία της προσεχούς συνόδου κορυφής τους προκειμένου να επαναλάβουν την πρότασή τους προς το Ισραήλ για εξομάλυνση των σχέσεων. Πρέπει να τονίσουν την επιθυμία τους για μια συνολική ειρήνη, η οποία δεν μπορεί παρά να ωφελήσει το σύνολο των χωρών της περιοχής. Απευθύνω επίσης έκκληση στην ισραηλινή ηγεσία να εξετάσει προσεκτικά τα οφέλη και τα πλεονεκτήματα που θα μπορούσε να προσφέρει στο Ισραήλ η εξομάλυνση των σχέσεών του με τον ευρύτερο περίγυρο των γειτονικών του χωρών και η ανάληψη του ρόλου που του αντιστοιχεί στον φυσικό οικονομικό και πολιτικό του χώρο. Τέλος, θα ήθελα να διαβεβαιώσω το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο ότι η επιδίωξη της ειρηνικής επίλυσης της αραβοϊσραηλινής σύγκρουσης, βάσει των πάγιων θέσεων της Ευρωπαϊκής Ένωσης, αποτελεί προτεραιότητα για την ιρλανδική Προεδρία, ενώ θα καταβάλουμε κάθε δυνατή προσπάθεια για να προωθήσουμε τον οδικό χάρτη και να πείσουμε τις δύο πλευρές να καταβάλουν τις αναγκαίες προσπάθειες για την επίτευξη μιας συνολικής και διαρκούς ειρήνης προς όφελος όλων των λαών και των κρατών της περιοχής. Ο ιρλανδός Υπουργός Εξωτερικών, με την ιδιότητα του Προεδρεύοντος του Συμβουλίου, επισκέφθηκε το Ισραήλ και την Αίγυπτο στις 14-18 Ιανουαρίου 2004. Συναντήθηκε με τον Πρωθυπουργό και τον Υπουργό Εξωτερικών του Ισραήλ, και, στο πλαίσιο εθιμοτυπικής επίσκεψης, με τον Πρόεδρο του Ισραήλ. Στις συναντήσεις του, ο Υπουργός Cowen υπογράμμισε ότι το τρέχον καθεστώς δεν είναι βιώσιμο και ότι πρέπει να σημειωθεί πρόοδος στην εφαρμογή του οδικού χάρτη. Επεσήμανε ότι, εάν τα αρχικά βήματα που προβλέπονται στο πρώτο στάδιο του οδικού χάρτη θεωρούνται υπερβολικά μεγάλα, τότε ίσως θα μπορούσαν να γίνουν μικρότερα βήματα, ως μέσο οικοδόμησης εμπιστοσύνης στην περιοχή. Η ισραηλινή πλευρά φάνηκε να αντιμετωπίζει με ενδιαφέρον αυτές τις ιδέες. Παρόμοιες προτάσεις είχαν διατυπωθεί και στον παλαιστίνιο Υπουργό Εξωτερικών, Δρα Nabil Sha’ath, κατά τη διάρκεια επίσκεψής του στο Δουβλίνο στις 9 Ιανουαρίου. Αυτές οι ιδέες κέρδισαν επίσης την υποστήριξη του Προέδρου και του Υπουργού Εξωτερικών της Αιγύπτου, καθώς και του Γενικού Γραμματέα του Αραβικού Συνδέσμου. Ο παλαιστίνιος Πρωθυπουργός, κ. Qurei, επισκέφθηκε το Δουβλίνο την περασμένη Δευτέρα και οι συζητήσεις του με τον Πρωθυπουργό και τον Υπουργό Εξωτερικών περιελάμβαναν την περαιτέρω συζήτηση αυτών των ιδεών. Οι συναντήσεις έγιναν σε πολύ εγκάρδια ατμόσφαιρα, ενώ οι συζητήσεις ήταν πολύπλευρες και ειλικρινείς. Ο παλαιστίνιος Πρωθυπουργός ενημέρωσε τους ιρλανδούς συνομιλητές του για τις προετοιμασίες που γίνονται για μια συνάντηση με τον Πρωθυπουργό του Ισραήλ. Δήλωσε ότι είναι πρόθυμος να συναντηθεί με τον Πρωθυπουργό Σαρόν σε χρόνο που θα θεωρηθεί πρόσφορος και για τις δύο πλευρές. Ανήγγειλε επίσης μια σειρά από θετικά μέτρα τα οποία η παλαιστινιακή κυβέρνηση λαμβάνει ήδη, ή θα λάβει σύντομα. Αυτά περιλαμβάνουν τη μόνιμη επιστροφή της παλαιστινιακής αστυνομίας στους δρόμους, δυναμικές ενέργειες για τον τερματισμό της ενθάρρυνσης τρομοκρατικών πράξεων και μια σαφή δήλωση με την οποία επιβεβαιώνεται η δεδηλωμένη παλαιστινιακή θέση ως προς το δικαίωμα του Ισραήλ να υπάρχει ως κράτος υπό συνθήκες ειρήνης και ασφάλειας. Ο Πρωθυπουργός Qurei περιέγραψε επίσης το έργο της παλαιστινιακής Εκλογικής Επιτροπής, η οποία προετοιμάζεται για τις εκλογές στα παλαιστινιακά εδάφη κατά τους προσεχείς μήνες. Επίσης, απηύθυνε έκκληση προς την Τετραμερή να υποχρεώσει την ισραηλινή κυβέρνηση να σταματήσει την ανέγερση του τείχους, διότι η συνέχιση της κατασκευής του θα οδηγούσε στην υπονόμευση του οδικού χάρτη και της λύσης των δύο κρατών, σε συνδυασμό με την ανθρώπινη καταστροφή και την επιβάρυνση των συνθηκών διαβίωσης του παλαιστινιακού λαού που συνεπάγεται το εν λόγω τείχος. Αναμφίβολα, η ανέγερση από το Ισραήλ ενός τείχους διαχωρισμού το οποίο εισχωρεί βαθιά στα παλαιστινιακά εδάφη αποτελεί σημαντικό εμπόδιο στην πρόοδο και την ειρήνη στην περιοχή. Το γεγονός έχει αποτελέσει αντικείμενο δηλώσεων από πλευράς της Ευρωπαϊκής Ένωσης και άλλων φορέων, οι οποίοι καλούν επιτακτικά το Ισραήλ να εξετάσει τις μακροπρόθεσμες επιπτώσεις της ανέγερσης αυτού του τείχους. Είναι περιττό να πω ότι το τείχος ήταν ένα από τα βασικά ζητήματα που εθίγησαν κατά τις συζητήσεις του Προεδρεύοντος του Συμβουλίου στο Ισραήλ πριν από δύο εβδομάδες, ενώ η ισραηλινή στάση ήταν, δυστυχώς, αδιάλλακτη. Στις 21 Οκτωβρίου 2003, τα κράτη μέλη της Ευρωπαϊκής Ένωσης και τα υπό ένταξη κράτη προώθησαν από κοινού ένα ψήφισμα στη Γενική Συνέλευση του Οργανισμού Ηνωμένων Εθνών. Το εν λόγω ψήφισμα καλούσε το Ισραήλ να σταματήσει και να αντιστρέψει την ανέγερση του τείχους και ζητούσε από τον Γενικό Γραμματέα των Ηνωμένων Εθνών να υποβάλει έκθεση σχετικά με τη συμμόρφωση του Ισραήλ. Όταν, στα τέλη Νοεμβρίου, ο Γενικός Γραμματέας ανέφερε ότι δεν υπήρχε καμία ένδειξη συμμόρφωσης από πλευράς του Ισραήλ, η Γενική Συνέλευση ενέκρινε ψήφισμα με το οποίο καλούσε το Διεθνές Δικαστήριο να γνωμοδοτήσει σχετικά με τις νομικές επιπτώσεις της ανέγερσης ενός τείχους στα κατεχόμενα παλαιστινιακά εδάφη. Το εν λόγω ψήφισμα εγκρίθηκε στις 8 Δεκεμβρίου 2003. Η Ευρωπαϊκή Ένωση απείχε από την ψηφοφορία. Η απόφαση για αποχή της ΕΕ ελήφθη μετά από έντονες διαβουλεύσεις και βασίστηκε στην πεποίθηση πολλών κρατών μελών ότι η μεταφορά του θέματος του τείχους σε ένα νομικό φόρουμ δεν θα συνέβαλλε στην προώθηση της πολιτικής διαδικασίας που είναι αναγκαία για την ειρήνη. Η αποχή δεν σημαίνει σε καμία περίπτωση ότι η θέση της Ευρωπαϊκής Ένωσης ότι το τείχος παραβιάζει το διεθνές δίκαιο έχει αλλάξει – τουναντίον. Όταν έλαβε το ψήφισμα της Γενικής Συνέλευσης, το Δικαστήριο κάλεσε τα κράτη μέλη των Ηνωμένων Εθνών να καταθέσουν δηλώσεις ή πληροφορίες στο Δικαστήριο, οι οποίες θα μπορούσαν να συνεισφέρουν στην εξέταση του θέματος. Ορισμένα κράτη μέλη της Ευρωπαϊκής Ένωσης θεώρησαν ότι ήταν προτιμότερο να κατατεθεί στο Δικαστήριο μια κοινή θέση. Άλλα κράτη επέμειναν ότι κάθε κράτος έπρεπε να υποβάλει ξεχωριστά έγγραφα στο Δικαστήριο. Μετά από εκτεταμένες συζητήσεις –μεταξύ άλλων, και στο Συμβούλιο Γενικών Υποθέσεων και Εξωτερικών Σχέσεων στις 26 Ιανουαρίου– συμφωνήθηκε να υποβάλει ένα έγγραφο η Προεδρία εξ ονόματος της Ένωσης, ενώ τα επιμέρους κράτη μέλη θα μπορούσαν να υποβάλουν εθνικά έγγραφα βάσει των πάγιων θέσεων της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Η Προεδρία είχε διαβιβάσει τα κείμενα των δηλώσεων της Προεδρίας στη Γενική Συνέλευση των Ηνωμένων Εθνών στις 20 Οκτωβρίου και στις 8 Δεκεμβρίου. Τα ίδια κείμενα διαβιβάστηκαν στη Γραμματεία του Διεθνούς Δικαστηρίου της Χάγης από τον ιρλανδό πρεσβευτή στις 30 Ιανουαρίου. Το δικαστήριο έχει πλέον λάβει τα έγγραφα τα οποία κατέθεσαν όλα τα ενδιαφερόμενα μέρη – συμπεριλαμβανομένων των Ισραηλινών και των Παλαιστινίων. Αναμένεται ότι στις 23 Φεβρουαρίου θα ξεκινήσει η παρουσίαση προφορικών θέσεων και ότι το δικαστήριο θα γνωστοποιήσει τη γνωμοδότησή του στη Γενική Συνέλευση κάποια στιγμή στα τέλη Μαΐου ή τέλη Ιουλίου. Παρά το ζοφερό κλίμα που επικρατεί στην περιοχή, έχουν εμφανιστεί ορισμένα ελάχιστα σημάδια ελπίδας. Η πρωτοβουλία της Γενεύης, η οποία προωθείται από τους Yossi Beilin και Yasser Abed Rabo, είναι μια ευπρόσδεκτη ένδειξη ότι εξακολουθεί να είναι δυνατή η πραγματοποίηση λογικών συζητήσεων μεταξύ σημαντικών προσωπικοτήτων και των δύο πλευρών. Το εν λόγω σχέδιο περιγράφει ορισμένους τρόπους με τους οποίους μπορούν να αντιμετωπιστούν τα δύσκολα ζητήματα που αφορούν το τελικό καθεστώς – όπως η Ιερουσαλήμ και το δικαίωμα επιστροφής των προσφύγων. Με μεγάλη ικανοποίηση πληροφορήθηκα ότι οι συντάκτες του κειμένου επισκέφθηκαν πρόσφατα τις Βρυξέλλες για να ενημερώσουν τον Ύπατο Εκπρόσωπο της Ευρωπαϊκής Ένωσης, Δρα Σολάνα. Σε εξέλιξη βρίσκονται επίσης άλλες πρωτοβουλίες μεταξύ εκπροσώπων της κοινωνίας των πολιτών, συμπεριλαμβανομένων ακαδημαϊκών, πολιτικών προσωπικοτήτων και πρώην αξιωματικών του στρατού και των υπηρεσιών πληροφοριών. Αυτό αποτελεί χρήσιμη ένδειξη του γεγονότος ότι ο διάλογος είναι δυνατός, ακόμη και σχετικά με πολύ δύσκολα και συναισθηματικά φορτισμένα ζητήματα. Αισθάνομαι επίσης ενθάρρυνση από τις πληροφορίες ότι ο Αραβικός Σύνδεσμος ενδέχεται να επαναλάβει την πρωτοβουλία του η οποία είχε εγκριθεί κατά τη Σύνοδο Κορυφής της Βηρυτού προ διετίας σχεδόν. Αυτή η ιδέα, την οποία προώθησε ο διάδοχος του θρόνου της Σαουδικής Αραβίας, ήταν ότι, με αντάλλαγμα την αναδίπλωση του Ισραήλ στα προ του 1967 σύνορα, οι σχέσεις με όλες τις γειτονικές αραβικές χώρες θα εξομαλύνονταν. Η εξομάλυνση θα περιελάμβανε τη νομική αναγνώριση του Ισραήλ από το σύνολο των μελών του Αραβικού Συνδέσμου, την έναρξη διπλωματικών σχέσεων, τη δημιουργία εμπορικών δεσμών και την προσφορά δυνατοτήτων για τεχνικές και επενδυτικές ανταλλαγές σε όλους τους τομείς. Επί του παρόντος, αυτή η πρόταση δεν έτυχε της δέουσας προσοχής από το Ισραήλ, αλλά με την εφαρμογή του οδικού χάρτη αυτή η πρωτοβουλία θα μπορούσε να διαδραματίσει συμπληρωματικό ρόλο. Επιπλέον, θα μπορούσε να καθησυχάσει το Ισραήλ ως προς τη σύνεση της σύναψης συμφωνίας ειρήνης με τους γείτονές του, τη Συρία και τον Λίβανο."@el8 "Señora Presidenta, al abordar la situación de del Próximo Oriente, lamento tener que decir que se han producido pocos avances de naturaleza positiva en la región en los últimos meses. Debo ser sincero y decir que las previsiones de avance a corto plazo no son muy alentadoras. Sin embargo, la Unión Europea sigue otorgando una gran importancia a esta cuestión, y esta Presidencia debe desempeñar un papel activo en las iniciativas de paz internacionales y, en concreto, como miembros del Cuarteto internacional que comprende a la Unión Europea, Rusia, los Estados Unidos y las Naciones Unidas, trabajaremos con ahínco en este asunto. Quisiera instar a los líderes de la Liga Árabe a que aprovechen la oportunidad de su próxima cumbre para plantear de nuevo a Israel la posibilidad de la normalización. Deberían hacer hincapié en su deseo de paz general que solamente puede ser beneficiosa para todos los países de la región. También quisiera instar a los líderes israelíes a que consideren detenidamente los beneficios y las ventajas que podrían obtener de una relación normal con sus vecinos y de asumir su debido papel en su región política y económica natural. Por último, quisiera garantizar a esta Asamblea que la búsqueda de una solución pacífica al conflicto árabe-israelí, basada en las posiciones bien establecidas de la Unión Europea, constituye una prioridad de la Presidencia irlandesa y que debemos intentar por todos los medios que la hoja de ruta avance y convenza a las partes del conflicto de que tomen las medidas necesarias para alcanzar una paz amplia y duradera en beneficio de todos los pueblos y Estados de la región. El Ministro de Asuntos Exteriores irlandés, en su calidad de Presidente del Consejo, visitó Israel y Egipto los días 14 a 18 de enero de 2004. Se reunió con el Primer Ministro y el Ministro de Asuntos Exteriores de Israel e hizo una llamada de cortesía al Presidente de Israel. En sus reuniones, el Ministro Cowen señaló que el no era sostenible y que deberían hacerse avances en la aplicación de la hoja de ruta. Sugirió que si los pasos iniciales previstos en la fase uno de la hoja de ruta resultan ser demasiado grandes, quizás deberían darse pasos más pequeños a fin de generar confianza en la región. La parte israelí mostró cierto interés por estas ideas. Durante una visita a Dublín celebrada el 9 de enero, se hicieron sugerencias similares al Ministro de Asuntos Exteriores palestino, el Dr. Nabil Sha'ath. Estas ideas también obtuvieron el apoyo del Presidente y el Ministro de Asuntos Exteriores de Egipto, además del Secretario General de la Liga Árabe. El Primer Ministro palestino, Sr. Qurei, visitó Dublín el pasado lunes y sus conversaciones con el Primer Ministro y el Ministro de Asuntos Exteriores incluyeron nuevas discusiones en torno a estas ideas. Las reuniones se celebraron en una atmósfera muy cordial y las conversaciones fueron variadas y francas. El Primer Ministro palestino informó a sus interlocutores irlandeses de los preparativos que se están haciendo para una reunión con el Primer Ministro de Israel. Afirmó que está dispuesto a reunirse con el Primer Ministro Sharon en una fecha conveniente para ambas partes. También anunció varias medidas positivas que está adoptando el Gobierno Palestino o que adoptará en breve. Dichas medidas incluyen la vuelta gradual de la policía palestina a las calles; acciones firmes para poner fin a la incitación; y una declaración inequívoca que reafirma la postura palestina expresa sobre el derecho de Israel a existir en paz y seguridad. El Primer Ministro Qurei también señaló la labor de la comisión electoral palestina, que está preparando los comicios en los territorios palestinos en los próximos meses. También instó a que el Cuarteto haga que el Gobierno israelí detenga la construcción del muro, ya que continuar con la misma socavaría la hoja de ruta y la solución de los dos Estados, además de la catástrofe humana que supondría el muro para el modo de vida del pueblo palestino. No puede caber duda de que la construcción por parte de Israel de un muro divisorio que se adentra en los territorios palestinos constituye un importante obstáculo para el progreso y la paz en esta región. Este ha sido el tema de las declaraciones por parte de la Unión Europea y de otros, que han instado a Israel a que considere las consecuencias a largo plazo de esta construcción. Sobra decir que el muro desempeñó un papel destacado en las conversaciones que el Presidente del Consejo mantuvo en Israel hace dos semanas y que la actitud israelí fue lamentablemente evasiva. El 21 de octubre de 2003, los Estados miembros de la Unión Europea y los Estados en vías de adhesión copatrocinaron una resolución en la Asamblea General de las Naciones Unidas. Esta resolución solicitó a Israel que detenga y dé marcha atrás a la construcción del muro, además de pedir al Secretario General de las Naciones Unidas que informe sobre el cumplimiento por parte israelí. Cuando a finales de noviembre el Secretario General informó de que no había pruebas de cumplimiento por parte de Israel, la Asamblea General aprobó una resolución solicitando a la Corte Internacional de Justicia que presentase un dictamen consultivo sobre las consecuencias legales de la construcción de un muro en los territorios palestinos ocupados. Esta resolución se aprobó el 8 de diciembre de 2003; en esa ocasión, la Unión Europea se abstuvo de votar. La decisión de abstenerse se tomó tras intensas consultas y se basó en la convicción de muchos Estados miembros de que transferir la cuestión del muro a un foro jurídico no contribuiría a hacer avanzar el proceso político necesario para la paz. La abstención no sugería en modo alguno que hubiese cambiado la postura de la Unión Europea de que el muro viola el Derecho internacional, sino lo contrario. Al recibir la resolución de la Asamblea General, la Corte invitó a los Estados miembros de las Naciones Unidas a remitirle declaraciones o informaciones que puedan ser útiles en sus deliberaciones. Algunos Estados miembros de la Unión Europea consideraron que sería aconsejable presentar una posición común ante la Corte. Otros Estados mostraron una fuerte preferencia por hacerlo de forma individual. Después de una discusión bastante intensa –inclusive en el Consejo de Asuntos Generales y Relaciones Exteriores del 26 de enero– se acordó que la Presidencia presentaría una posición en nombre de la Unión y que cada Estado miembro podría presentar a su vez su posición nacional basándose en las posiciones establecidas de la Unión Europea. La Presidencia remitió los textos de las declaraciones de la Presidencia a la Asamblea General de las Naciones Unidas el 20 de octubre y el 8 de diciembre. Fueron transmitidas por el Embajador irlandés al Registrador de la Corte Internacional de Justicia de la Haya el 30 de enero. Los documentos remitidos por todas las partes interesadas –inclusive israelíes y palestinos– ya han sido recibidos por el Tribunal. Se espera que las declaraciones orales comiencen el 23 de febrero y que la Corte comunique su dictamen consultivo a la Asamblea General entre finales de mayo y finales de julio. En medio de la penumbra que prevalece en la región, se han producido algunos pequeños signos de esperanza. La Iniciativa de Ginebra promovida por Yossi Beilin y Yasser Abed Rabo constituye un indicio feliz de que los mandatarios de ambas partes pueden mantener una discusión racional. Este plan señala algunas vías por las que pueden abordarse los difíciles problemas del estatuto definitivo, como Jerusalén y el derecho de los refugiados a regresar. Me complace que los autores hayan estado hace poco en Bruselas para informar al Alto Representante de la Unión Europea, el Sr. Solana. También hay en marcha otras iniciativas entre los representantes de la sociedad civil que implican a académicos, figuras políticas, además de antiguos oficiales de inteligencia y militares. Esto contribuirá a probar que el diálogo es posible, incluso sobre cuestiones muy difíciles y emocionales. También me siento animado por las propuestas de que la Liga Árabe podría optar por reiterar su iniciativa adoptada en la Cumbre de Beirut hace casi dos años. Esta idea, anticipada por el Príncipe de la Corona de Arabia Saudita, consistía en que, a cambio de la retirada de Israel a las fronteras de 1967, se normalizarían las relaciones con todos los vecinos árabes. La normalización implicarían el reconocimiento de derecho de Israel por parte de todos los miembros de la Liga Árabe, el establecimiento de relaciones diplomáticas, el establecimiento de vínculos comerciales y la apertura de posibilidades para los intercambios técnicos y de inversiones en todos los sectores. En su momento, esta propuesta no fue suficientemente atendida en Israel, pero con la hoja de ruta sobre la mesa esta iniciativa podría resultar complementaria. También serviría para dar garantías a Israel con respecto a la prudencia de avanzar hacia un acuerdo de paz con sus vecinos, Siria y el Líbano."@es12 ". Arvoisa puhemies, Lähi-idän tilanteesta minun on valitettavasti todettava, että viime kuukausina myönteinen kehitys alueella on ollut vähäistä. Minun on sanottava suoraan, että lyhyellä aikavälillä edistymismahdollisuudet eivät ole kovinkaan rohkaisevat. Siitä huolimatta Euroopan unioni kiinnittää edelleen suurta huomiota tähän kysymykseen, ja puheenjohtajavaltio on aktiivisesti mukana kansainvälisissä rauhanpyrkimyksissä varsinkin osana kansainvälistä kvartettia, johon kuuluvat Euroopan unioni, Venäjä, Yhdysvallat ja Yhdistyneet kansakunnat. Toimimme määrätietoisesti tavoitteen saavuttamiseksi. Kehottaisin Arabiliiton johtajia käyttämään hyväkseen liiton tulevaa huippukokousta, jotta ne jälleen kerran edistäisivät mahdollisuuksia normalisoida suhteet Israeliin. Niiden olisi korostettava haluaan saavuttaa kattava rauha, joka olisi hyödyksi kaikille alueen valtioille. Kehottaisin myös Israelin johtoa harkitsemaan tarkoin niitä etuja, joita Israel voi saavuttaa normalisoimalla suhteensa useampiin naapurivaltioihin ja omaksumalla asianmukaisen roolin luonnollisella taloudellisella ja poliittisella vaikutusalueellaan. Lopuksi haluan vakuuttaa parlamentille, että Euroopan unionin perusteltuihin näkemyksiin pohjautuvan rauhanomaisen ratkaisun löytäminen arabimaiden ja Israelin konfliktiin on puheenjohtajavaltio Irlannin ensisijainen tavoite ja että teemme kaikkemme edistääksemme rauhansuunnitelmaa ja saadaksemme konfliktin osapuolet toteuttamaan tarvittavat toimet kattavan ja kestävän rauhan saavuttamiseksi kaikkien alueen kansojen ja valtioiden edun mukaisesti. Neuvoston puheenjohtajuutta hoitanut Irlannin ulkoministeri vieraili Israelissa ja Egyptissä 14.–18. tammikuuta 2004. Hän tapasi Israelin pääministerin ja ulkoministerin ja teki kohteliaisuusvierailun Israelin presidentin luokse. Tapaamisissa ulkoministeri Cowen korosti, että nykyinen tilanne on kestämätön ja että rauhansuunnitelman täytäntöönpanossa on edistyttävä. Hän ehdotti, että jos rauhansuunnitelman ensimmäisessä vaiheessa toteutettavat alustavat toimet osoittautuvat liian vaativiksi, voitaisiin kenties ottaa pienempiä askelia luottamuksen rakentamiseksi alueella. Israel osoitti jonkin verran kiinnostusta näitä ajatuksia kohtaan. Samanlaisia ehdotuksia oli tehty Palestiinan ulkoministerille Nabil Sha'athille hänen Dubliniin 9. tammikuuta tekemänsä vierailun aikana. Nämä ajatukset saivat tukea myös Egyptin presidentiltä ja ulkoministeriltä sekä Arabiliiton pääsihteeriltä. Palestiinan pääministeri Qurei vieraili Dublinissa viime maanantaina, ja pääministerin ja ulkoministerin kanssa käymissään neuvotteluissa hän keskusteli lisää näistä ajatuksista. Neuvottelut käytiin hyvin sydämellisessä ilmapiirissä, ja keskustelut olivat monipuolisia ja suoria. Palestiinan pääministeri tiedotti irlantilaisille neuvottelukumppaneilleen Israelin pääministerin kanssa järjestettävän tapaamisen valmisteluista. Pääministeri Qurei sanoi olevansa halukas tapaamaan pääministeri Sharonin molemmille sopivana ajankohtana. Hän ilmoitti myös lukuisista myönteisistä toimista, joita Palestiinan hallitus parhaillaan tai lähiaikoina toteuttaa. Niihin kuuluvat muun muassa Palestiinan poliisin toiminnan jatkuvuuden varmistaminen, määrätietoiset toimet yllytyksen lopettamiseksi ja yksiselitteinen lausunto, jossa vahvistetaan Palestiinan kanta Israelin oikeudesta rauhanomaiseen ja turvalliseen olemassaoloon. Pääministeri Qurei kertoi myös yleisesti työstä, jota Palestiinan vaalikomissio tekee valmistellakseen Palestiinan alueella lähikuukausina pidettäviä vaaleja. Hän vaati myös kvartetilta toimia, jotta Israelin hallitus saataisiin lopettamaan turva-aidan rakentaminen, koska Palestiinan kansan kokeman inhimillisen katastrofin lisäksi rakentamisen jatkaminen vaarantaisi rauhansuunnitelman ja kahden valtion ratkaisun. Israelin rakentama eristysaita, joka ulottuu pitkälle Palestiinan puolelle, on epäilemättä rauhan ja edistyksen suurin este alueella. Euroopan unioni ja muut tahot ovat antaneet tästä asiasta julkilausumia, joissa Israelia on kehotettu miettimään turva-aidan rakentamisen pitkäaikaisia vaikutuksia. On tuskin tarpeen sanoa, että turva-aidalla oli merkittävä osuus keskusteluissa, joita neuvoston puheenjohtaja kävi Israelissa kaksi viikkoa sitten ja että Israelin asenne oli valitettavan jyrkkä. Euroopan unionin jäsenvaltiot ja unioniin liittyvät valtiot tukivat 21. lokakuuta 2003 yhteistä päätöslauselmaa YK:n yleiskokouksessa. Päätöslauselmassa vaadittiin Israelia lopettamaan ja peruttamaan turva-aidan rakentaminen ja kehotettiin YK:n pääsihteeriä raportoimaan Israelin myöntymisestä tähän vaatimukseen. Kun pääsihteeri marraskuussa raportoi, ettei Israel ollut ilmaissut suostumustaan, yleiskokous antoi päätöslauselman, jossa pyydettiin Kansainväliseltä tuomioistuimelta neuvoa-antavaa lausuntoa miehitetyille palestiinalaisalueille rakennettavan turva-aidan oikeudellisista seuraamuksista. Päätöslauselma annettiin 8. joulukuuta 2003. Tässä yhteydessä Euroopan unioni pidättyi äänestämästä. Päätös pidättymisestä syntyi tiiviiden neuvottelujen tuloksena ja perustui monien jäsenvaltioiden näkemykseen, että turva-aitaa koskevan kysymyksen siirtäminen tuomioistuimelle ei edistäisi millään tavoin rauhan edellyttämää poliittista prosessia. Äänestämästä pidättyminen ei millään tavoin tarkoittanut, että Euroopan unioni olisi muuttanut kantaansa, jonka mukaan turva-aita on kansainvälisen oikeuden vastainen – päinvastoin. Saatuaan yleiskokouksen päätöslauselman tuomioistuin kehotti YK:n jäsenvaltioita toimittamaan lausuntoja tai tietoja, jotka voisivat auttaa tuomioistuinta asiasta käytävissä keskusteluissa. Jotkin Euroopan unionin jäsenvaltiot katsoivat, että olisi toivottavaa jättää tuomioistuimelle yhteinen kanta. Toisten mielestä taas oli huomattavasti parempi, että yksittäiset jäsenvaltiot toimittaisivat tuomioistuimelle lausuntonsa. Pitkällisten keskustelujen jälkeen – joita käytiin myös yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostossa 26. tammikuuta – sovittiin, että tuomioistuimelle annettaisiin unionin puolesta puheenjohtajavaltion julkilausuma ja että yksittäiset jäsenvaltiot voisivat antaa Euroopan unionin vahvistaman kannan mukaisia kansallisia lausuntoja. Puheenjohtajavaltio toimitti puheenjohtajavaltion julkilausumat YK:n yleiskokoukselle 20. lokakuuta ja 8. joulukuuta. Irlannin suurlähettiläs toimitti ne Haagin kansainvälisen tuomioistuimen kirjaajalle 30. tammikuuta. Tuomioistuin on nyt saanut kaikkien asianosaisten osapuolten – myös Israelin ja Palestiinan – kirjalliset kannanotot. Suullisten lausuntojen esittämisen odotetaan alkavan 23. helmikuuta, ja tuomioistuin toimittaa neuvoa-antavan lausuntonsa yleiskokoukselle toukokuun ja heinäkuun lopun välisenä aikana. Alueella vallitsevan synkän tilanteen keskellä on näkynyt pieniä toivonpilkahduksia. Yossi Beilinin ja Yasser Abed Rabbon esittämä Geneven aloite on tervetullut osoitus siitä, että järkevä keskustelu molempien osapuolten korkea-arvoisten edustajien välillä on mahdollista. Tässä aloitteessa on mainittu joitakin keinoja käsitellä rauhansuunnitelman viimeisen vaiheen vaikeita kysymyksiä, kuten Jerusalemia ja pakolaisten paluuoikeutta. Olin iloinen siitä, että aloitteen laatijat olivat hiljattain Brysselissä antamassa tietoja Euroopan unionin korkealle edustajalle tohtori Solanalle. Kansalaisyhteiskunnan edustajat ovat käynnistäneet myös muita aloitteita, joissa on mukana tutkijoita, poliittisia päättäjiä sekä asevoimien ja tiedustelupalvelujen entistä henkilöstöä. Pidän rohkaisevina myös ehdotuksia, joiden mukaan Arabiliitto saattaisi esittää uudelleen Beirutin huippukokouksessa lähes kaksi vuotta sitten tehdyn aloitteen. Tämän Saudi-Arabian kruunuprinssin esittämän aloitteen tausta-ajatuksena oli, että vastineeksi Israelin vetäytymisestä vuoden 1967 rajoille suhteet kaikkiin ympäröiviin arabivaltioihin normalisoitaisiin. Suhteiden normalisointi merkitsisi, että kaikki Arabiliiton jäsenet tunnustaisivat Israelin oikeudellisesti, valtioiden välille solmittaisiin diplomaatti- ja kauppasuhteet sekä luotaisiin mahdollisuuksia teknisen yhteistyön ja investointiyhteistyön käynnistämiseen kaikilla aloilla. Aikanaan Israel kiinnitti tähän ehdotukseen liian vähän huomiota, mutta rauhansuunnitelman käsittelyn edetessä aloite voisi täydentää sitä. Se voisi myös vakuuttaa Israelin siitä, että sen on järkevää edistää rauhansopimuksen solmimista naapurivaltioidensa Syyrian ja Libanonin kanssa."@fi5 ". Madame la Présidente, en abordant la situation au Moyen-Orient, je dois malheureusement dire que très peu d’avancées positives ont été enregistrées dans la région ces derniers mois. Je dois être franc et dire que les perspectives de progrès à court terme ne sont pas spécialement encourageantes. L’Union européenne continue néanmoins à attacher beaucoup d’importance à cette question et, en tant que présidence, nous allons jouer un rôle actif dans les efforts de paix internationaux et en particulier en tant que membre du quartette international regroupant l’Union européenne, la Russie, les États-Unis et les Nations unies, nous nous attaquerons à cette question de façon énergique. Je prierais les dirigeants de la Ligue des États arabes de profiter de l’occasion de leur prochain sommet pour présenter une nouvelle fois à Israël la perspective de normalisation. Ils devraient insister sur leur souhait d’établir une paix globale, laquelle ne peut être que dans l’intérêt de tous les pays de la région. Je demanderais aussi instamment aux dirigeants israéliens de considérer avec attention les bienfaits et les avantages qui pourraient résulter d’une relation normale avec l’ensemble de leurs voisins et du fait d’assumer leur propre rôle dans leur région économique et politique naturelle. Pour terminer, je voudrais assurer cette Assemblée du fait que la recherche d’une solution pacifique au conflit israélo-arabe, basée sur les positions bien établies de l’Union européenne, constitue une priorité de la présidence irlandaise et que nous ferons tout ce qui est en notre pouvoir pour faire avancer la feuille de route et pour convaincre les protagonistes du conflit de fournir les efforts nécessaires afin de parvenir à une paix globale et durable dans l’intérêt de tous les peuples et États de la région. Le ministre irlandais des affaires étrangères, en sa qualité de président du Conseil, s’est rendu en Israël et en Egypte du 14 au 18 janvier 2004. Il a rencontré le Premier ministre israélien ainsi que son ministre des affaires étrangères et a rendu une visite de politesse au président israélien. Lors de ses réunions, le ministre Cowen a fait remarquer que le statu quo ne pouvait durer et qu’il fallait faire avancer la mise en œuvre de la feuille de route. Il a laissé entendre que, si les mesures initiales prévues dans la première phase de la feuille de route se révélaient trop ambitieuses, on pourrait peut-être procéder par étapes plus petites afin d’établir la confiance dans la région. La partie israélienne a manifesté un certain intérêt pour ces idées. Des propositions similaires avaient été faites au ministre palestinien des affaires étrangères, Dr Nabil Sha’ath, au cours d’une visite à Dublin le 9 janvier. Ces idées ont également reçu le soutien du président et du ministre des affaires étrangères d’Egypte ainsi que du secrétaire général de la Ligue des États arabes. Le Premier ministre palestinien, M. Qoreï, s’est rendu à Dublin lundi dernier et a abordé ces idées lorsqu’il s’est entretenu avec le Premier ministre et le ministre des affaires étrangères. Les réunions se sont déroulées dans une ambiance très cordiale et les discussions étaient très larges et franches. Le Premier ministre palestinien a mis ses interlocuteurs irlandais au courant des préparations en cours pour une rencontre avec le Premier ministre israélien. Il a déclaré qu’il était disposé à rencontrer le Premier ministre Sharon à un moment leur convenant à tous les deux. Il a en outre annoncé un train de mesures positives que le gouvernement palestinien est en train de prendre ou prendra très bientôt. On y trouve le retour permanent des forces de l’ordre palestiniennes dans les rues; une intervention ferme pour mettre fin à l’incitation; et une déclaration sans équivoque réaffirmant la position palestinienne déclarée sur le droit d’Israël à vivre en paix et en sécurité. Le Premier ministre Qoreï a également exposé le travail de la commission palestinienne des élections qui assure les préparatifs des élections qui se tiendront sur le territoire palestinien au cours des mois qui viennent. Il a en outre prié instamment le quartette d’agir pour que le gouvernement israélien cesse la construction du mur étant donné que la poursuite de la construction finirait par miner la feuille de route et la solution à deux États, en plus de la catastrophe humaine pour le mode de vie du peuple palestinien provoquée par la construction de ce mur. Il ne fait aucun doute que la construction par Israël d’un mur de séparation qui empiète considérablement sur les territoires palestiniens constitue un obstacle majeur aux avancées et à la paix dans cette région. L’Union européenne et d’autres ont fait des déclarations à ce sujet appelant Israël à réfléchir aux conséquences à long terme de cette construction. Je n’ai guère besoin de dire que le mur a été l’un des principaux sujets de discussion lors des entretiens que le président du Conseil a eus en Israël il y a deux semaines et que l’attitude israélienne était malheureusement intransigeante. Le 21 octobre 2003, les États membres de l’Union européenne et les pays adhérents ont coparrainé une résolution lors de l’Assemblée générale des Nations unies. Cette résolution demandait à Israël d’arrêter la construction du mur et de détruire ce qui avait déjà été construit et demandait au secrétaire général des Nations unies de rendre compte de l’observation par Israël des dispositions. Lorsque, à la fin du mois de novembre, le secrétaire général a signalé que rien n’indiquait qu’Israël se conformait aux exigences, l’Assemblée générale a adopté une résolution demandant à la Cour internationale de justice de rendre un avis consultatif sur les conséquences juridiques de la construction d’un mur en territoire palestinien occupé. Cette résolution a été adoptée le 8 décembre 2003. À cette occasion, l’Union européenne s’est abstenue de voter. Cette décision d’abstention a été prise après d’intensives consultations et se fondait sur la conviction partagée par nombre d’États membres selon laquelle le transfert de la question du mur vers un forum juridique ne permettrait en rien de faire avancer le processus politique nécessaire à la paix. L’abstention ne donnait en aucune façon à penser que la position de l’Union européenne affirmant que le mur était contraire au droit international avait changé - bien au contraire. Après réception de la résolution de l’Assemblée générale, la Cour a invité les États membres des Nations unies à soumettre des déclarations ou des informations à la Cour susceptibles de l’aider dans le cadre de ses délibérations. Certains États membres de l’Union européenne ont pensé qu’il serait souhaitable de déposer une position commune à la Cour. D’autres États préféraient en revanche soumettre leur position nationale à la Cour de façon individuelle. Après d’intensives discussions - y compris au Conseil "Affaires générales et relations extérieures" le 26 janvier -, il a été convenu que la présidence soumettrait une position au nom de l’Union et que les divers États membres pourraient soumettre des positions nationales basées sur des positions déterminées de l’UE. La présidence avait transmis les textes des déclarations de la présidence à l’Assemblée générale des Nations unies le 20 octobre et le 8 décembre. Ces derniers ont été remis au greffier de la Cour internationale de justice à La Haye par l’ambassadeur irlandais le 30 janvier. Les positions écrites de toutes les parties intéressées - y compris des Israéliens et des Palestiniens - sont maintenant en possession de la Cour. Il est prévu que les auditions commencent le 23 février et que la Cour remette son avis consultatif à l’Assemblée générale entre fin mai et fin juillet. Dans le pessimisme ambiant qui règne dans cette région subsistent néanmoins quelques petites lueurs d’espoir. L’initiative de Genève encouragée par Yossi Beilin et Yasser Abed Rabo constitue un signe encourageant montrant qu’il est possible qu’une discussion rationnelle s’engage entre des responsables des deux parties. Ce plan indique certains moyens pour s’attaquer aux difficiles questions sur le statut final - telles que Jérusalem et le retour des réfugiés. J’ai été satisfait de voir que les auteurs se trouvaient dernièrement à Bruxelles pour mettre au courant le haut-représentant de l’Union européenne, Dr Solana. D’autres initiatives parmi les représentants de la société civile sont également en préparation, impliquant des universitaires, des personnalités politiques, des anciens responsables militaires et agents des services de renseignement. Cela permettra de montrer que le dialogue est possible, même quand il s’agit de questions très difficiles qui soulèvent les passions. Je suis également encouragé quand j’entends que la Ligue des États arabes pourrait décider de réitérer son initiative adoptée au sommet de Beyrouth il y a presque deux ans. Cette idée, avancée par le prince héritier d’Arabie saoudite, était que, en contrepartie du retrait d’Israël aux frontières de 1967, les relations avec tous les voisins arabes seraient normalisées. La normalisation impliquerait une reconnaissance de jure d’Israël par tous les membres de la Ligue des États arabes, l’établissement de relations diplomatiques et commerciales ainsi que des perspectives d’échanges techniques et d’investissements dans tous les secteurs. À l’époque, Israël n’avait pas accordé suffisamment d’attention à cette proposition, mais cette initiative pourrait venir s’ajouter à la feuille de route sur la table. Elle pourrait en outre être utile pour rassurer Israël quant au bien-fondé de s’engager vers un accord de paix avec ses voisins, la Syrie et le Liban."@fr6 "Signora Presidente, in riferimento alla situazione in Medio Oriente, purtroppo devo dire che negli ultimi mesi si sono registrati ben pochi sviluppi di natura positiva nella regione. Devo essere franco: le prospettive di progresso a breve termine non sono incoraggianti. Nonostante ciò, l’Unione europea continua ad attribuire grande importanza a questo problema. La Presidenza svolgerà un ruolo attivo nel quadro degli sforzi di pace internazionali e affronteremo con decisione la questione, in particolare come membri del Quartetto internazionale comprendente l’Unione europea, la Russia, gli Stati Uniti e le Nazioni Unite. Esorto i della Lega araba a cogliere l’opportunità dell’imminente riunione al vertice per proporre ancora una volta a Israele la prospettiva di una normalizzazione. Dovrebbero sottolineare la loro volontà di pace generale, che non può che andare a beneficio di tutti i paesi della regione. Esorterei anche i israeliani a considerare attentamente i benefici e i vantaggi che potrebbero trarre da relazioni normali con i paesi vicini e se potessero svolgere un ruolo adeguato nella loro naturale regione economica e politica. Infine, vorrei assicurare al Parlamento che la ricerca di una soluzione pacifica al conflitto arabo-israeliano, basata sulle posizioni dell’Unione europea, costituisce una priorità della Presidenza irlandese e che faremo ogni tentativo per far avanzare la e per convincere le parti coinvolte nel conflitto a compiere gli sforzi necessari per realizzare una pace globale e durevole a vantaggio di tutti i popoli e gli Stati della regione. Il ministro degli Esteri irlandese, in qualità di Presidente del Consiglio, si è recato in visita in Israele e in Egitto dal 14 al 18 gennaio 2004. Si è incontrato con il Primo Ministro e con il ministro degli Esteri di Israele e ha reso una visita informale al Presidente israeliano. Nei suoi incontri, il Ministro Cowen ha sottolineato che lo non è sostenibile e che occorre procedere con l’attuazione della . Visto che, a quanto sembra, i passi iniziali previsti nella fase uno della sono troppo gravosi, forse si potrebbero compiere passi più modesti per creare fiducia nella regione. Gli israeliani hanno manifestato un certo interesse per queste idee. Simili proposte erano state fatte al ministro degli Esteri palestinese, Nabil Sha’ath, durante la sua visita a Dublino, il 9 gennaio. Queste idee hanno ottenuto anche l’appoggio del Presidente e del ministro degli Esteri egiziani e del Segretario generale della Lega araba. Il Primo Ministro palestinese Qurei si è recato in visita a Dublino lunedì scorso e nei colloqui con il Primo Ministro e con il ministro degli Esteri si è ulteriormente discusso anche a proposito di queste idee. Le riunioni si sono svolte in un’atmosfera molto cordiale e le discussioni sono state franche e di ampio respiro. Il Primo Ministro palestinese ha informato i suoi interlocutori irlandesi sui preparativi in corso per un incontro con il Primo Ministro di Israele. Il Primo Ministro Qurei si è detto disposto a incontrare il Primo Ministro Sharon in un momento opportuno per entrambe le parti. Ha altresì annunciato una serie di misure concrete che il governo palestinese sta adottando o adotterà presto. Tra queste, il ritorno della polizia palestinese nelle strade; un’azione decisa per fermare l’istigazione all’odio; e una dichiarazione inequivocabile che riaffermi la posizione palestinese sul diritto di Israele di esistere in pace e in sicurezza. Il Primo Ministro Qurei ha inoltre delineato il lavoro della commissione elettorale palestinese, che sta preparando le elezioni che si terranno nei prossimi mesi nei territori palestinesi. Egli ha anche esortato il Quartetto ad adoperarsi affinché il governo israeliano interrompa la costruzione del muro, perché continuare la costruzione significherebbe minare alla base la e la soluzione dei due Stati, oltre agli effetti catastrofici che il muro causerebbe per la vita del popolo palestinese. Senz’ombra di dubbio la costruzione da parte di Israele di un muro di separazione che si estende nei territori palestinesi costituisce un grave ostacolo al progresso e alla pace nella regione. Questo punto è stato oggetto di dichiarazioni da parte dell’Unione europea e di altri, che hanno esortato Israele a considerare le conseguenze a lungo termine di detta costruzione. Inutile dire che il muro è stato un argomento di primo piano nelle discussioni che il Presidente del Consiglio ha svolto due settimane fa in Israele e che l’atteggiamento israeliano è stato purtroppo intransigente. Il 21 ottobre 2003 gli Stati membri e gli Stati di nuova adesione dell’Unione europea hanno presentato una risoluzione nell’Assemblea generale delle Nazioni Unite. La risoluzione chiede a Israele di interrompere e a smantellare la costruzione del muro e invita il Segretario generale delle Nazioni Unite a riferire in merito al rispetto della risoluzione da parte di Israele. Quando, alla fine di novembre, il Segretario generale ha comunicato che non sussisteva alcuna prova di adesione alla risoluzione da parte israeliana, l’Assemblea generale ha adottato una risoluzione in cui si chiede alla Corte internazionale di giustizia di esprimere un parere consultivo sulle conseguenze giuridiche della costruzione di un muro nei territori occupati palestinesi. Tale risoluzione è stata adottata l’8 dicembre 2003. In quella occasione l’Unione europea si è astenuta dal voto. La decisione di astenersi è stata presa dopo intense consultazioni e si è basata sulla convinzione di molti Stati membri che rinviare la questione del muro a un tribunale non sarebbe servito a far avanzare il processo politico necessario per la pace. L’astensione non ha in alcun modo significato un cambiamento di posizione dell’Unione europea, secondo la quale il muro viola il diritto internazionale – al contrario. Dopo aver ricevuto la risoluzione dell’Assemblea generale, la Corte ha invitato gli Stati membri delle Nazioni Unite a presentarle dichiarazioni o informazioni che potessero esserle utili nelle sue deliberazioni. Alcuni Stati membri dell’Unione europea ritenevano che sarebbe stato opportuno presentare alla Corte una posizione comune. Altri Stati hanno espresso una forte preferenza per la presentazione di singole comunicazioni nazionali. Dopo un’importante discussione – anche in occasione del Consiglio “Affari generali e Relazioni esterne” del 26 gennaio – si è convenuto che la Presidenza avrebbe fornito una dichiarazione a nome dell’Unione e che i singoli Stati membri avrebbero potuto presentare dichiarazioni nazionali basate sulle posizioni stabilite dell’Unione europea. La Presidenza aveva inviato i testi delle proprie dichiarazioni all’Assemblea generale delle Nazioni Unite il 20 ottobre e l’8 dicembre. Queste sono state trasmesse dall’ambasciatore irlandese al cancelliere della Corte internazionale di giustizia dell’Aia il 30 gennaio. Le dichiarazioni scritte di tutte le parti interessate – compresi israeliani e palestinesi – sono ora state ricevute dalla Corte. Si prevede che le dichiarazioni orali avranno inizio il 23 febbraio e che la Corte esprimerà il suo parere consultivo all’Assemblea generale tra la fine di maggio e la fine di luglio. Nella generale crisi della regione si sono comunque registrati alcuni piccoli segnali di speranza. L’iniziativa di Ginevra promossa da Yossi Beilin e Yasser Abed Rabo è una positiva indicazione del fatto che una discussione razionale tra i di entrambe le parti è possibile. Questo progetto indica alcuni modi in cui potrebbero essere risolte le difficili questioni fondamentali, come Gerusalemme e il diritto al ritorno dei rifugiati. Sono lieto che gli autori siano stati di recente a Bruxelles per informare l’Alto rappresentante dell’Unione europea Solana. Sono in corso anche altre iniziative fra i rappresentanti della società civile, con la partecipazione di accademici, politici e ex militari e funzionari dei servizi segreti. Questo servirà a dimostrare che il dialogo è possibile, persino su problemi molto difficili e carichi di valenze emotive. Mi incoraggia inoltre sentire che la Lega araba potrebbe ripetere la sua iniziativa adottata al Vertice di Beirut quasi due anni fa. Questa idea, avanzata dal principe ereditario dell’Arabia Saudita, prevedeva che, in cambio del ritiro di Israele entro i confini del 1967, sarebbero state normalizzate le relazioni con tutti i vicini paesi arabi. La normalizzazione comporterebbe il riconoscimento di Israele da parte di tutti i membri della Lega araba, l’instaurazione di relazioni diplomatiche, la creazione di rapporti commerciali e l’apertura di possibilità per scambi di tecnologie e investimenti in tutti i settori. All’epoca questa proposta non è stata considerata con sufficiente attenzione in Israele, ma ora essa potrebbe dimostrarsi complementare all’attuale . Potrebbe anche servire a confermare a Israele la saggezza di procedere verso un accordo di pace con i paesi confinanti, la Siria e il Libano."@it9 ". Madam President, in addressing the situation in the Middle East, I regret to say that there have been very few developments of a positive nature in the region in recent months. I shall have to be frank and say that prospects for progress in the short term are not overly encouraging. Nevertheless, the European Union continues to attach great importance to this issue and as presidency we shall play an active role in international peace efforts and in particular as a member of the international Quartet comprising the European Union, Russia, the United States and the United Nations, we will be energetic in pursuing this issue. I would urge the leaders of the Arab League to use the opportunity of their forthcoming summit meeting to advance the prospect of normalisation to Israel once again. They should emphasise their desire for a comprehensive peace, which can only be of benefit to all the countries of the region. I would also urge the Israeli leadership to consider carefully the benefits and advantages which they could reap from a normal relationship with their wider neighbourhood and assuming their proper role in their natural economic and political region. Finally, I should like to assure this House that the search for a peaceful solution to the Arab-Israeli conflict, based on the well-established positions of the European Union, is a priority of the Irish presidency and that we shall make every attempt to take the roadmap forward and to convince the parties to the conflict to make the necessary efforts to achieve a comprehensive and lasting peace for the benefit of all the peoples and States of the region. The Irish Foreign Minister, in his capacity as President of the Council, visited Israel and Egypt on 14-18 January 2004. He met the Prime Minister and Foreign Minister of Israel and paid a courtesy call to the President of Israel. In his meetings, Minister Cowen pointed out that the status quo was not sustainable and that progress must be made on the implementation of the roadmap. He suggested that if initial steps envisaged in phase one of the roadmap are proving too great, then perhaps smaller steps might be taken as a means of building confidence in the region. The Israeli side showed some interest in these ideas. Similar suggestions had been made to the Palestinian Foreign Minister, Dr Nabil Sha'ath, during the course of a visit to Dublin on 9 January. These ideas also attracted support from the President and Foreign Minister of Egypt, and the Secretary General of the Arab League. The Palestinian Prime Minister, Mr Qurei, visited Dublin last Monday and his discussions with the Prime Minister and the Foreign Minister included further discussions of these ideas. The meetings were conducted in a very cordial atmosphere and the discussions were wide-ranging and frank. The Palestinian Prime Minister briefed his Irish interlocutors on the preparations being made for a meeting with the Prime Minister of Israel. He said that he is willing to meet Prime Minister Sharon at a mutually convenient time. He also announced a number of positive measures which the Palestinian Government is taking, or will shortly take. These included the continued return of Palestinian police to the streets; firm action to end incitement; and an unequivocal statement reaffirming the stated Palestinian position on Israel's right to exist in peace and in security. Prime Minister Qurei also outlined the work of the Palestinian Elections Commission, which is preparing for elections in the Palestinian Territory in the coming months. He also urged that the Quartet have the Israeli Government stop the building of the wall, because continuing construction would lead to the undermining of the roadmap and the two-state solution, in addition to the human catastrophe for the Palestinian people's way of life that the wall entails. There can be no doubt that the construction by Israel of a separation wall which extends deep into Palestinian territories is a major obstacle to progress and peace in that region. This has been the subject of statements by the European Union and others who have urged Israel to consider the long-term consequences of this construction. I need hardly say that the wall figured prominently in the discussions which the President of the Council had in Israel two weeks ago and that the Israeli attitude was regrettably uncompromising. On 21 October 2003, the Member States of the European Union and the acceding states co-sponsored a resolution in the United Nations General Assembly. That resolution called on Israel to stop and reverse construction of the wall and asked the United Nations Secretary-General to report on Israeli compliance. When at the end of November the Secretary-General reported that there was no evidence of Israeli compliance, the General Assembly adopted a resolution asking the International Court of Justice to render an advisory opinion on the legal consequences of the construction of a wall in occupied Palestinian territory. This resolution was adopted on 8 December 2003. On that occasion the European Union abstained in the vote. The decision to abstain was taken after intense consultations and was based on the conviction of many Member States that transferring the matter of the wall to a legal forum would do nothing to advance the political process necessary for peace. Abstention did not in any way suggest that the European Union's position that the wall was in contravention of international law had changed – quite the opposite. On receiving the resolution of the General Assembly, the Court invited Member States of the United Nations to submit statements or information to the Court which might be of assistance in its deliberations. Some Member States of the European Union felt that it would be desirable for a common position to be submitted to the Court. Other states had a strong preference for individual national submissions to the Court. After considerable discussion – including at the General Affairs and External Relations Council on 26 January – it was agreed that there would be a presidency submission on behalf of the Union and that individual Member States might make national submissions based on established European Union positions. The presidency had forwarded the texts of presidency statements to the United Nations General Assembly on 20 October and 8 December. These were transmitted to the Registrar of the International Court of Justice in The Hague by the Irish Ambassador on 30 January. The written submissions of all interested parties – including the Israelis and the Palestinians – have now been received by the Court. It is expected that oral submissions will commence on 23 February and that the Court will deliver its advisory opinion to the General Assembly sometime between late May and late July. Amid the gloom prevalent in the region, there have been some small signs of hope. The Geneva Initiative promoted by Yossi Beilin and Yasser Abed Rabo is a welcome indication that rational discussion between senior people on both sides is possible. This plan points to some ways in which the difficult final status issues – such as Jerusalem and the right of return of refugees – might be addressed. I was pleased to see that the authors were recently in Brussels to brief the European Union's High Representative, Dr Solana. Other initiatives among civil society representatives are also in train involving academics, political figures and former military and intelligence officers. This will serve to show that dialogue is possible, even on very difficult and emotional issues. I am also encouraged by suggestions that the Arab League may move to reiterate its initiative adopted at the Beirut Summit almost two years ago. This idea, advanced by the Crown Prince of Saudi Arabia, was that, in return for Israel’s withdrawal to the 1967 boundaries, relations with all Arab neighbours would be normalised. Normalisation would involve de jure recognition of Israel by the entire membership of the Arab League, the establishment of diplomatic relations, the establishment of trade links and the opening of possibilities for technical and investment exchanges in all sectors. At the time this proposal received insufficient attention in Israel, but with the roadmap on the table this initiative could prove to be complementary. It might also serve to reassure Israel as to the wisdom of proceeding towards a peace agreement with its neighbours, Syria and Lebanon."@lv10 ". Mevrouw de Voorzitter, wat de situatie in het Midden-Oosten betreft moet ik helaas zeggen dat er de afgelopen maanden in deze regio heel weinig positieve ontwikkelingen hebben plaatsgevonden. Als ik eerlijk ben moet ik zeggen dat de vooruitzichten op vooruitgang op de korte termijn ook niet bepaald bemoedigend zijn. Niettemin blijft de Europese Unie veel belang hechten aan dit vraagstuk en als voorzitterschap zullen wij een actieve rol spelen in de internationale vredesinspanningen. In het bijzonder als lid van het Kwartet, bestaande uit de Europese Unie, Rusland, de Verenigde Staten en de Verenigde Naties, zullen wij ons krachtig voor deze zaak blijven inzetten. Ik wil er bij de leiders van de Arabische Liga op aandringen dat zij de kans van hun komende topontmoeting aangrijpen om het vooruitzicht van normalisering van de betrekkingen met Israël opnieuw op de agenda te zetten. Zij zouden nadrukkelijk moeten verklaren dat zij een algehele vrede willen. Die kan immers alle landen in de regio alleen maar ten goede komen. Ik roep ook de Israëlische leiders op om zich goed rekenschap te geven van de enorme voordelen die Israël zou hebben als het normale betrekkingen zou aanknopen met zijn buurlanden in de hele regio en zijn natuurlijke rol in de economische en politieke regio op zich zou nemen. Tot slot wil ik dit Parlement verzekeren dat de pogingen om te komen tot een vreedzame oplossing voor het Arabisch-Israëlische conflict, die gebaseerd is op de duidelijke standpunten van de Europese Unie, voor het Ierse voorzitterschap een hoge prioriteit hebben. Wij zullen ons uiterste best doen om de routekaart uit te voeren en om de partijen in het conflict zover te krijgen dat zij de noodzakelijke inspanningen leveren om tot een algehele en blijvende vrede te komen in het belang van alle volken en landen in de regio. De Ierse minister van Buitenlandse Zaken heeft in zijn hoedanigheid van voorzitter van de Raad van 14 tot 18 januari een bezoek gebracht aan Israël en Egypte. Hij heeft daar een ontmoeting gehad met de premier en de minister van Buitenlandse Zaken van Israël en ook een beleefdheidsbezoek gebracht aan de president van Israël. Tijdens deze ontmoetingen heeft minister Cowen erop gewezen dat de huidige situatie zo niet kan voortduren en dat er vooruitgang moet worden geboekt bij de uitvoering van de routekaart. Hij heeft het idee geopperd dat, als de eerste stappen in fase één van de routekaart te groot blijken te zijn, wellicht kleinere stappen kunnen worden gezet om het vertrouwen in de regio te versterken. De Israëliërs toonden wel enige belangstelling voor deze ideeën. Soortgelijke voorstellen waren ook gedaan aan Palestijnse minister van Buitenlandse Zaken, de heer Nabil Sha'ath, tijdens diens bezoek aan Dublin op 9 januari. Deze ideeën hebben ook de steun gekregen van de president en de minister van Buitenlandse Zaken van Egypte en van de secretaris-generaal van de Arabische Liga. De Palestijnse premier, de heer Qurei, was afgelopen maandag voor een bezoek in Dublin. Tijdens zijn gesprekken met de premier en de minister van Buitenlandse Zaken zijn deze ideeën ook aan de orde geweest. Deze ontmoetingen verliepen in een bijzonder hartelijke sfeer en de gesprekken waren open en gingen over tal van onderwerpen. De Palestijnse premier heeft zijn Ierse gesprekspartners geïnformeerd over de voorbereidingen die worden getroffen voor een ontmoeting met de premier van Israël. Hij zei bereid te zijn premier Sharon te ontmoeten op een voor beiden geschikt moment. Hij kondigde ook een aantal positieve maatregelen aan die de Palestijnse regering momenteel treft, of binnenkort zal treffen. Deze omvatten de blijvende terugkeer van Palestijnse politieagenten op straat, krachtige maatregelen tegen ophitsing en een ondubbelzinnige verklaring waarin het officiële Palestijnse standpunt ten aanzien van het recht van Israël om in vrede en veiligheid te leven, nog eens wordt bevestigd. Premier Qurei heeft ook iets verteld over het werk van de Palestijnse verkiezingscommissie, die voorbereidingen treft voor de verkiezingen die de komende maanden in het Palestijnse gebied zullen worden gehouden. Ook drong hij erop aan dat het Kwartet ervoor zorgt dat de Israëlische regering de bouw van de muur stopzet. Als deze bouw doorgaat, leidt dat immers niet alleen tot een menselijke tragedie voor het dagelijks leven van de Palestijnen, maar ook tot de ondermijning van de routekaart en de oplossing van twee staten. Het lijdt geen twijfel dat de bouw door Israël van een scheidingsmuur die tot ver in de Palestijnse gebieden doordringt, een belangrijk obstakel vormt voor vrede en vooruitgang in de regio. De Europese Unie en anderen hebben over dit onderwerp verschillende verklaringen afgelegd waarin zij Israël dringend opriepen de langetermijngevolgen van deze muur onder ogen te zien. Ik hoef nauwelijks te zeggen dat de muur uitvoerig aan de orde is geweest tijdens de gesprekken die de voorzitter van de Raad twee weken geleden in Israël heeft gevoerd en dat Israël helaas geen duimbreed heeft toegegeven. Op 21 oktober 2003 hebben de lidstaten van de Europese Unie en de toetredingslanden gezamenlijk een resolutie ingediend in de Algemene Vergadering van de Verenigde Naties. In die resolutie werd Israël opgeroepen de bouw van de muur stop te zetten en het reeds gebouwde gedeelte te slopen. Ook werd de secretaris-generaal van de Verenigde Naties gevraagd verslag te doen van de naleving van deze resolutie door Israël. Eind november berichtte de secretaris-generaal dat er geen aanwijzingen waren dat Israël deze resolutie naleefde. De Algemene Vergadering heeft toen een resolutie aangenomen waarin het Internationaal Gerechtshof werd gevraagd advies uit te brengen over de juridische consequenties van de bouw van een muur in bezet Palestijns gebied. Deze resolutie werd op 8 december 2003 aangenomen. Bij de stemming daarover onthield de Europese Unie zich van stemming. Het besluit om zich van stemming te onthouden, werd genomen na intensief overleg en was gebaseerd op de overtuiging van veel lidstaten dat voorlegging van de zaak van de muur aan een juridisch forum het politieke proces dat nodig is om vrede te bewerkstelligen alleen maar ingewikkelder zou maken. De onthouding van stemming betekende in geen geval dat de Europese Unie haar standpunt, dat de muur in tegenspraak was met het internationale recht, had gewijzigd, integendeel. Nadat het Hof de resolutie van de Algemene Vergadering had ontvangen, nodigde het de lidstaten van de Verenigde Naties uit om verklaringen of informatie bij het Hof in te dienen die bij zijn overwegingen van belang konden zijn. Sommige lidstaten van de Europese Unie wilden dat er een gemeenschappelijk standpunt bij het Hof werd ingediend. Andere landen gaven er duidelijk de voorkeur aan dat de afzonderlijke lidstaten hun eigen verklaringen bij het Hof indienden. Na uitvoerig overleg, onder andere tijdens de Raad Algemene Zaken en Externe Betrekkingen op 26 januari, werd overeengekomen dat het voorzitterschap een verklaring zou indienen namens de Unie en dat de afzonderlijke lidstaten nationale verklaringen konden indienen die waren gebaseerd op de officiële standpunten van de Europese Unie. Het voorzitterschap heeft op 20 oktober en 8 december de teksten van de verklaringen van het voorzitterschap aan de Algemene Vergadering van de Verenigde Naties toegezonden. Deze teksten zijn op 30 januari door de Ierse ambassadeur aan de griffier van het Internationaal Gerechtshof in Den Haag overhandigd. Het Hof heeft nu de schriftelijke verklaringen van alle belanghebbende partijen, met inbegrip van de Israëliërs en de Palestijnen, ontvangen. Naar verwachting zullen de mondelinge pleidooien beginnen op 23 februari. De adviserende uitspraak van het Hof aan de Algemene Vergadering wordt verwacht tussen eind mei en eind juli. Temidden van alle somberheid in de regio zijn er ook enkele kleine tekenen van hoop. Het initiatief van Genève dat in gang is gezet door Yossi Beilin en Yasser Abed Rabo is een welkome aanwijzing dat een redelijk gesprek tussen belangrijke personen van beide partijen mogelijk is. Dit plan geeft enkele manieren aan om de moeilijke vraagstukken met betrekking tot de definitieve status, zoals Jeruzalem en het recht op terugkeer van de vluchtelingen, op te lossen. Ik was verheugd over het feit dat beide auteurs onlangs in Brussel waren om de zaak te bespreken met de Hoge Vertegenwoordiger van de Europese Unie, de heer Solana. Ook wordt gewerkt aan andere initiatieven van vertegenwoordigers van het maatschappelijk middenveld. Hierbij zijn academici, politici en voormalige militaire en veiligheidsfunctionarissen betrokken. Hieruit zal blijken dat een dialoog mogelijk is, zelfs over zeer moeilijke en emotionele kwesties. Het is ook bemoedigend te horen dat de kans bestaat dat de Arabische Liga haar initiatief, waartoe zij bijna twee jaar geleden tijdens de Top in Beiroet heeft besloten, nieuw leven zal inblazen. Dit plan was ingediend door de kroonprins van Saoedi-Arabië en voorzag in de normalisering van de betrekkingen van Israël met alle Arabische buurlanden, in ruil voor de Israëlische terugtrekking tot de grenzen van 1967. Deze normalisering behelsde de wettelijke erkenning van Israël door alle leden van de Arabische Liga, het aanknopen van diplomatieke banden, het aangaan van handelsbetrekkingen en het openen van nieuwe mogelijkheden voor technische uitwisseling en wederzijdse investeringen in alle sectoren. Dit voorstel heeft indertijd in Israël te weinig aandacht gekregen, maar nu met de routekaart op tafel zou dit initiatief wel eens een goede aanvulling kunnen blijken te zijn. Het zou er ook toe kunnen bijdragen dat Israël de wijsheid gaat inzien van stappen in de richting van een vredesakkoord met zijn buurlanden, Syrië en Libanon."@nl2 "Senhora Presidente, ao abordar a situação no Médio Oriente, lamento ter de dizer que se tem verificado muito pouco de positivo na evolução da situação na região, nos últimos meses. Tenho de ser sincero e dizer que as perspectivas de progressos a curto prazo não são muito animadoras. No entanto, a União Europeia continua a atribuir grande importância a esta questão e, como Presidência, iremos desempenhar um papel activo nos esforços de paz a nível internacional e, em particular, como membros do Quarteto internacional constituído pela União Europeia, a Rússia, os Estados Unidos e as Nações Unidas, seremos enérgicos na forma como nos iremos dedicar a esta questão. Exorto os líderes da Liga Árabe a aproveitarem a oportunidade da cimeira que vão realizar proximamente para promover novamente, junto de Israel, a ideia da normalização de relações. Devem sublinhar o seu desejo de uma paz total, que só pode beneficiar todos os países da região. Exorto, também, os dirigentes israelitas a considerarem cuidadosamente os benefícios e vantagens que lhes trará a normalização das relações com a região em geral e a possibilidade de Israel assumir o papel que lhe compete na sua região económica e política natural. Por último, gostaria de assegurar à Assembleia que a procura de uma solução pacífica para o conflito israelo-árabe, com base nas posições bem estabelecidas da União Europeia, é uma das prioridades da Presidência irlandesa, e que iremos desenvolver todos os esforços no sentido de fazer avançar o roteiro e de persuadir as partes em conflito a fazerem os esforços necessários para alcançarem uma paz total e duradoura para bem de todas os povos e Estados da região. O Ministro dos Negócios Estrangeiros irlandês, na qualidade de Presidente do Conselho, esteve no Egipto de 14 a 18 de Janeiro de 2004. Encontrou-se com o Primeiro-Ministro e o Ministro dos Negócios Estrangeiros de Israel, e fez uma visita ao Presidente de Israel para lhe apresentar os seus cumprimentos. Nas suas reuniões, o Ministro Cowen fez notar que a situação actual não é sustentável e que é necessário avançar com a implementação do roteiro. Sugeriu que, caso as primeiras medidas previstas para a primeira fase do roteiro se estejam a revelar excessivas, talvez se pudessem tomar medidas mais módicas com vista a promover a confiança na região. Os israelitas mostraram algum interesse por estas ideias. Durante a visita do Ministro dos Negócios Estrangeiros palestino, Dr. Nabil Sha'ath, a Dublim, em 9 de Janeiro, fizemos sugestões semelhantes. Estas ideias também mereceram o apoio do Presidente e do Primeiro-Ministro do Egipto, e do Secretário-Geral da Liga Árabe. O Primeiro-Ministro da Palestina, Ahmed Qurei, deslocou-se a Dublim na segunda-feira passada e, durante as conversações que manteve como o Primeiro-Ministro e o Ministro dos Negócios Estrangeiros, estas ideias foram novamente discutidas. As reuniões decorreram num clima muito cordial e as discussões foram amplas e sinceras. O Primeiro-Ministro palestino informou os seus interlocutores irlandeses dos preparativos que estão em curso tendo em vista um encontro com o Primeiro-Ministro Sharon, a realizar num momento que convenha a ambos. Informou, também, que o Governo palestino está a tomar, ou irá tomar em breve, uma série de medidas positivas. Entre essas medidas referem-se a intenção de continuar a enviar a polícia palestina para as ruas, acções firmes no sentido de pôr termo ao incitamento, e uma afirmação inequívoca reiterando a posição palestina sobre o direito de Israel de existir em paz e segurança. O Primeiro-Ministro Ahmed Qurei também descreveu o trabalho da Comissão Eleitoral da Palestina, que está a preparar as eleições a realizar no Território da Palestina nos próximos meses. Instou, também, o Quarteto a pedir ao Governo israelita para suspender a construção do muro, porque se não o fizer irá comprometer o roteiro e a solução que preconiza a criação de dois Estados, para além da catástrofe humana que o muro representa para o modo de vida do povo palestino. Não há dúvida que a construção, por Israel, de um muro de separação que penetra nos territórios palestinos representa um grande obstáculo ao progresso e à paz naquela região. Este assunto tem sido tema de declarações da União Europeia e de outros que têm instado Israel a considerar as consequências que a sua construção terá a longo prazo. Não será necessário dizer que o muro foi um dos temas de destaque nas discussões que o Presidente do Conselho manteve em Israel há duas semanas e que, infelizmente, a atitude de Israel foi intransigente. Em 21 de Outubro de 2003, os Estados-Membros da União Europeia e dos Estados em vias de adesão subscreveram, em conjunto, uma resolução na Assembleia Geral das Nações Unidas. Esta resolução instava Israel a suspender e inverter o processo de construção do muro, e solicitava ao Secretário-Geral das Nações Unidas que os mantivesse informados sobre o cumprimento da resolução por parte de Israel. Quando, no final de Novembro, o Secretário-Geral informou que não havia quaisquer sinais de que Israel estivesse a cumprir a resolução, a Assembleia Geral aprovou uma resolução solicitando ao Tribunal Internacional de Justiça que emitisse um parecer sobre as consequências legais da construção de um muro em território palestino ocupado. Esta resolução foi aprovada em 8 de Dezembro de 2003. Nessa ocasião, a União Europeia absteve-se de votar. A decisão de abstenção foi tomada após intensas consultas e baseou-se na convicção de muitos Estados-Membros de que remeter a questão do muro para uma instância jurídica não iria contribuir em nada para a promoção do processo político necessário à paz. A abstenção não significou, de modo nenhum, que a União Europeia tivesse mudado de posição quanto ao facto de o muro representar uma violação do direito internacional - muito pelo contrário. Ao receber a resolução da Assembleia Geral, o Tribunal convidou os Estados-Membros das Nações Unidas a apresentarem-lhe declarações ou informação que o pudesse ajudar nas suas deliberações. Alguns Estados-Membros da União Europeia consideraram que seria desejável apresentar ao Tribunal uma posição comum. Outros Estados manifestaram uma forte preferência pela apresentação de exposições nacionais separadas ao Tribunal. Após longas discussões, que incluíram o Conselho "Assuntos Gerais e Relações Externas" de 26 de Janeiro, ficou acordado que a Presidência apresentaria uma exposição em nome da União Europeia e que os vários Estados-Membros poderiam apresentar exposições nacionais baseadas em posições já estabelecidas da União Europeia. A Presidência enviou os textos das declarações da Presidência à Assembleia Geral das Nações Unidas em 20 de Outubro e em 8 de Dezembro. Estas declarações foram transmitidas ao Secretário do Tribunal Internacional de Justiça, na Haia, pelo Embaixador irlandês, em 30 de Janeiro. Neste momento, o Tribunal já recebeu exposições por escrito de todas as partes interessadas, incluindo os Israelitas e os Palestinos. Prevê-se que as exposições orais se iniciem em 23 de Fevereiro e que o Tribunal emita um parecer destinado à Assembleia Geral entre finais de Maio e finais de Julho. Por entre o pessimismo que prevalece na região, tem havido alguns pequenos sinais de esperança. A Iniciativa de Genebra, promovida por Yossi Beilin e Yasser Abed Rabo, é um indício bem-vindo de que é possível uma discussão racional entre altas individualidades de ambas as partes. Este plano sugere algumas das formas como se poderão abordar difíceis questões relacionadas com o estatuto final - como, por exemplo, as questões de Jerusalém e do direito de regresso dos refugiados. Constatei, com prazer, que os seus autores se deslocaram recentemente a Bruxelas para informar o Alto Representante da União Europeia, Dr. Solana. Estão igualmente em curso outras iniciativas de representantes da sociedade civil que envolvem académicos, figuras políticas e antigos oficiais das forças armadas e dos serviços de informações. Isto serve para mostrar que o diálogo é possível, mesmo quando se trata de questões muito difíceis e emotivas. Animam-me, igualmente, os indícios de que a Liga Árabe poderá decidir reiterar a iniciativa que adoptou na Cimeira de Beirute há quase dois anos. A iniciativa, proposta pelo Príncipe Herdeiro da Arábia Saudita, foi que, em troca da retirada de Israel para os limites de 1967, as relações com todos os vizinhos árabes seriam normalizadas. A normalização implicaria o reconhecimento de Israel por todos os membros da Liga Árabe, o estabelecimento de relações diplomáticas, o estabelecimento de ligações comerciais e a criação de oportunidades de trocas técnicas e de investimento em todos os sectores. Na altura, esta proposta não mereceu atenção suficiente por parte de Israel, mas a iniciativa poderá vir a ser um complemento do roteiro proposto. Poderá igualmente ser uma forma de tranquilizar Israel e de mostrar a este país que seria sensato avançar no sentido de um acordo de paz com os seus vizinhos, a Síria e o Líbano."@pt11 ". Fru talman! När det gäller situationen i Mellanöstern måste jag tyvärr säga att det har skett ytterst lite positivt i området de senaste månaderna. Låt mig vara ärlig och säga att utsikterna för framsteg inom den närmaste framtiden inte är särskilt uppmuntrande. Europeiska unionen fäster ändå fortsättningsvis stor vikt vid frågan och som ordförande kommer vi att spela en aktiv roll i de internationella fredssträvandena, då i synnerhet som medlem av den internationella kvartetten som består av Europeiska unionen, Ryssland, Förenta staterna och Förenta nationerna. Jag vill uppmana ledarna för Arabförbundet att ta tillfället i akt på sitt kommande toppmöte och se till att förbättra utsikterna för en normalisering med Israel. De bör betona att de vill ha en riktig fred, vilket vore enbart bra för alla länder i regionen. Jag vill också uppmana den israeliska ledningen att noggrant överväga de fördelar som de skulle få genom normaliserade förbindelser med sitt utvidgade grannskap och att de axlar sin rätta roll i sitt naturliga ekonomiska och politiska område. Slutligen vill jag försäkra kammaren att strävan efter en fredlig lösning på Israel-Palestinakonflikten, som bygger på EU:s väletablerade ståndpunkter, är en prioritet för det irländska ordförandeskapet och att vi skall göra allt som står i vår makt för att arbetet med färdplanen skall gå framåt och för att förmå parterna i konflikten att vidta de åtgärder som krävs för att uppnå en riktig och hållbar fred till gagn för alla folk och stater i området. Den irländske utrikesministern besökte i egenskap av rådsordförande Israel och Egypten den 14-18 januari 2004. Han träffade Israels premiärminister och utrikesminister och gjorde en artighetsvisit hos Israels president. Brian Cowen underströk vid sina besök att det nuvarande dödläget är ohållbart och att framsteg måste göras med att genomföra färdplanen. Han föreslog att om de inledande steg som är planerade i färdplanens första del visar sig vara för mycket, kanske mindre steg kan tas för att bygga upp förtroendet i området. Israelerna visade ett visst intresse för dessa idéer. Liknande förslag framfördes till den palestinske utrikesministern Nabil Shaath, under ett besök i Dublin den 9 januari. Idéerna fick också stöd av Egyptens president och landets utrikesminister, samt av generalsekreteraren för Arabförbundet. Den palestinske premiärministern Ahmed Quray besökte Dublin i måndags, och han och premiärministern och utrikesministern fortsatte då diskussionen om dessa frågor. Stämningen under mötena var hjärtlig och diskussionerna hade stor spännvidd och var uppriktiga. Den palestinske premiärministern informerade sina irländska samtalspartner om de förberedelser som görs för ett möte med Israels premiärminister Ariel Sharon. Han sade att han är villig att möta Sharon vid en tidpunkt som passar dem båda. Han berättade också om en rad positiva åtgärder som den palestinska regeringen har vidtagit eller kommer att vidta inom kort. Dessa omfattar att fortsätta att återinsätta palestinsk polis på gatorna, stränga åtgärder för att få slut på uppviglingen och ett otvetydigt uttalande som bekräftar den palestinska ståndpunkten i fråga om Israels rätt att existera i fred och säkerhet. Premiärminister Quray beskrev också arbetet inom den palestinska valberedningen, som nu förbereder de palestinska valen de kommande månaderna. Han vädjade också till kvartetten att förmå Israel att stoppa bygget av muren, eftersom fortsatt byggande kommer att leda till att färdplanen och lösningen med två stater undermineras, förutom den mänskliga katastrof för det palestinska folkets livsstil som muren medför. Det kan inte finnas några tvivel om att när Israel bygger en skiljemur som går långt in på palestinsk mark, är det ett allvarligt hinder för framsteg och fred i området. Detta har varit innehållet i uttalanden som Europeiska unionen och andra har gjort, där man uppmanar Israel att beakta de långsiktiga -konsekvenserna av detta bygge. Jag behöver knappast säga att muren var en av huvudpunkterna i de diskussioner som rådets ordförande hade i Israel för två veckor sedan och att Israels inställning tyvärr var helt obeveklig. Den 21 oktober 2003 stödde Europeiska unionen och anslutningsländerna gemensamt en resolution i FN:s generalförsamling. I resolutionen uppmanas Israel att avbryta byggandet och att riva muren, och FN:s generalsekreterare ombeds att redogöra för Israels tillmötesgående. När generalsekreteraren i slutet av november berättade att det inte fanns några tecken på tillmötesgående från Israels sida, antog generalförsamlingen en resolution där den internationella domstolen ombads att avge ett rådgivande yttrande om de rättsliga konsekvenserna av att bygga en mur på ockuperad palestinsk mark. Denna resolution antogs den 8 december 2003. Europeiska unionen lade vid detta tillfälle ned sin röst. Beslutet att inte rösta fattades efter intensiva överläggningar och grundades på många staters övertygelse att det inte skulle leda till några framsteg i den politiska process som krävs för fred om man förde över frågan om muren till en rättslig arena. Att man avstod från att rösta betyder inte på något vis att Europeiska unionens uppfattning om att muren strider mot internationell lag har ändrats – tvärtom. När domstolen mottog generalförsamlingens resolution bad den FN:s medlemsstater att inkomma med uttalanden eller information till domstolen, som kunde vara till hjälp i dess överläggningar. Vissa av EU:s medlemsstater ansåg att det vore önskvärt att en gemensam ståndpunkt meddelades domstolen. Andra stater var starkt för enskilda nationella uttalanden till domstolen. Efter omfattande diskussioner, bland annat i rådet (allmänna frågor och yttre förbindelser) den 26 januari, beslutades det att ordförandeskapet skulle yttra sig på unionens vägnar och att enskilda medlemsstater kan inkomma med nationella uttalanden som bygger på unionens fastslagna ståndpunkter. Ordförandeskapet överlämnade sina uttalanden till FN:s generalförsamling den 20 oktober och den 8 december. De vidarebefordrades till justitiesekreteraren vid den internationella domstolen i Haag av den irländske ambassadören den 30 januari. Domstolen har nu mottagit de skriftliga inlagorna från alla berörda parter, däribland israelerna och palestinierna. De muntliga inlagorna förväntas börja utredas den 23 februari och domstolen förväntas avge sitt rådgivande yttrande till generalförsamlingen någon gång mellan slutet av maj och slutet av juli. Trots den dystra stämning som råder i området finns det några små tecken på hopp. Genèveinitiativet, som Yossi Beilin och Yassir Abed Rabbo är förespråkare för, är ett välkommet tecken på att det går att föra en rationell dialog mellan framstående personer från båda sidor. Denna fredsplan pekar på vissa möjliga sätt att hantera de svåra slutliga frågorna om den rättsliga ställningen, såsom Jerusalem och rätten för flyktingar att återvända. Det var glädjande att se att initiativtagarna nyligen var i Bryssel för att informera EU:s höge representant Javier Solana. Det pågår också andra initiativ från företrädare för det civila samhället, t.ex. intellektuella, politiska personligheter och tidigare anställda inom militär och underrättelseväsen. Detta bevisar att det är möjligt med dialog, även om mycket svåra och känsliga frågor. Jag uppmuntras också av antydningar om att Arabförbundet kan komma att upprepa det initiativ de fattade beslut om vid toppmötet i Beirut för snart två år sedan. Denna idé som lades fram av Saudiarabiens kronprins går ut på att om Israel drar sig tillbaka till 1967 års gränser, skall relationerna med alla arabiska grannländer normaliseras. Normaliseringen skulle omfatta ett juridiskt erkännande av Israel som stat av samtliga medlemmar i Arabförbundet, upprättandet av diplomatiska förbindelser och handelsförbindelser samt öppnande för utbyte inom teknik och investeringar på alla områden. När förslaget kom fick det inte tillräckligt med uppmärksamhet i Israel, men nu när färdplanen ligger på bordet kan initiativet visa sig vara ett komplement. Det kan också förmå Israel att inse hur klokt det vore att sträva efter en fredsöverenskommelse med sina grannar Syrien och Libanon."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Council"10,3 "Roche,"10,3 "de iure"9 "de jure"11 "leader"9 "road map"9 "status quo"12,9

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph