Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2004-02-10-Speech-2-176"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20040210.9.2-176"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:spoken text |
"Señor Presidente, permítame al menos unos segundos para agradecer las palabras del presidente de la Comisión de Presupuestos y las suyas, los aplausos y las felicitaciones de varios colegas, que han venido ahora al saberse que probablemente esta sea mi última intervención desde el escaño ante esta Asamblea.
Cabría preguntarse si en estas cifras no se esconden recortes a las llamadas políticas prioritarias y -apunto más- a la agricultura y a los Fondos Estructurales.
Señorías, deberíamos recordar todos a la Comisión y al Consejo que, por la sistemática negativa del Consejo, las perspectivas no figuran en los Tratados hasta ahora y, por lo tanto, hasta que no entre en vigor la Constitución en los términos aprobados por la Convención, no tenemos ninguna obligación de firmar ese acuerdo ni de aprobar paquete alguno de perspectivas financieras. Espero que la Presidencia irlandesa tome buena nota de ello a efectos de acelerar la Constitución.
No entraré más en el tema de la duración, pero si haré un par de preguntas técnicas. Se simplifica el número de rúbricas a cinco, pero se multiplican las subrúbricas: ¿que consecuencias tiene ello? ¿Qué reglas hay para mover dinero o créditos de una subrúbrica a otra? Si tenemos perspectivas financieras, ¿cuál va a ser exactamente el mecanismo de flexibilidad? Y, por favor, tenemos una cifra del 1,24 %, pero clarifiquen el baile de conceptos entre créditos de pago, créditos de compromiso, la referencia indistinta al producto interior bruto, al producto nacional bruto o a la renta nacional bruta. Son cuestiones que, como quien no quiere la cosa, pueden suponer 7 000 millones de euros de diferencia.
Señorías -y con esto acabo-, el avance de la construcción europea en una Europa solidaria y ampliada exige generosidad y amplitud de miras, y parece que tengamos bastantes más ambiciones que presupuesto.
Quiero decirles que, efectivamente, para alguien que inició su carrera política en la clandestinidad antifascista, a los 18 años, el haber tenido la oportunidad de estar aquí, en el Parlamento Europeo, es una experiencia inolvidable. Considero mis 18 años en el Parlamento Europeo un privilegio y quisiera agradecer esto a todos los colegas, a la Mesa, especialmente a los colegas de la Comisión de Presupuestos y a los funcionarios y colaboradores que hemos tenido en este período.
Si me añoran, en todo caso, sepan que mis nuevas funciones son incompatibles con la remuneración, por lo tanto, les podré aconsejar "gratis". Dicho esto, me permito entrar ya en materia.
Quisiera ejercer, por última vez, de ponente en las perspectivas financieras diciendo que, por fin, tenemos la anunciada Comunicación de la Comisión respecto a uno de los temas esenciales de la Unión Europea para los próximos años y que hasta ahora solo conocíamos a través de filtraciones de prensa o borradores, pero de la que nunca, prácticamente hasta el viernes pasado, en el diálogo tripartito que tuvimos en Dublín, habíamos tenido comunicación oficial.
La intervención de la Comisión, especialmente la del Sr. Prodi, nos ha dado una imagen de tintes más positivos que el texto que conocíamos hasta ahora, del que yo discrepaba por algunos tonos apocalípticos que tenía. Creo que hay que tener una visión positiva y me parece que es este el enfoque que hay que adoptar para afrontar los problemas y las propuestas de actuación para conseguir el crecimiento económico de la Unión en los próximos años.
Pero me temo que, una vez más, se empieza la casa por el tejado o, para ser precisos, por el techo. Se parte, de hecho, a priori
de un techo máximo para el presupuesto por debajo del cual se intenta hacer encajar las políticas, en vez de mirar cuáles son las políticas y cuáles son las necesidades financieras y ver hasta qué punto tenemos medios para financiarlas.
Diría que la Comisión ha caído un poco en la trampa de "la banda de los seis": los ministros de Hacienda de los autodenominados "contribuyentes netos", que han propuesto que no se supere el 1 % del techo de las perspectivas financieras. Creo que la más elemental táctica negociadora exigía ir más allá y ser más ambiciosos, y no quedarnos en lo que la Comisión se fijó -ella misma y las autoridades presupuestarias- en 1992 para afrontar las necesidades de una Comunidad Europea que entonces era a doce. Ese es el porcentaje que nos están proponiendo mantener. Me parece que es una falta de ambición.
Se pretende aumentar la competitividad de la economía, cumplir los objetivos de Lisboa, mantener la política de cohesión, financiar la ampliación, resolver el efecto estadístico en los flujos hacia las regiones más pobres de la actual Unión a quince. Se quiere tener una política exterior, de seguridad, quizás también de defensa, I+D, etc., y todo ello ¿con qué dinero? Tomo nota -porque me parece importante- de que por fin se ha tomado la propuesta de incluir un impuesto europeo, pero, aún así ..."@es12
|
| lpv:translated text |
"Hr. formand, giv mig bare nogle få sekunder til at takke formanden for Budgetudvalget for hans ord og Dem for Deres ord og for ros og lykønskninger fra mange af mine kolleger, som kom i dag og vidste, at det sandsynligvis er mit sidste indlæg til Parlamentet fra denne plads.
Vi må sætte spørgsmålstegn ved, om der i disse tal ikke skjuler sig nedskæringer i de såkaldte politiske prioriteringer og - det skal understreges - inden for landbruget og strukturfondene.
Mine damer og herrer, vi burde alle sammen minde Kommissionen og Rådet om, at de finansielle overslag på grund af Rådets systematiske afvisning af det hidtil ikke har indgået i traktaterne, og så længe forfatningen ikke er trådt i kraft på de betingelser, som konventet har vedtaget, har vi ingen pligt til at underskrive den aftale eller vedtage nogen pakke for de finansielle overslag. Jeg håber, at det irske formandskab vil notere sig dette og fremskynde forfatningen.
Jeg vil ikke komme nærmere ind på varigheden, men jeg vil stille et par tekniske spørgsmål. Antallet af udgiftsområder nedsættes til fem, men der bliver flere underområder. Hvilke følger får det? Hvilke regler er der for at flytte penge eller bevillinger fra et underområde til et andet? Hvis vi har finansielle overslag, hvordan vil fleksibilitetsinstrumentet så fungere? Og vi har et tal på 1,24 %, men vær venlige at forklare jongleringen med begreberne betalingsbevillinger og forpligtelsesbevillinger og henvisningen uden forskel til bruttonationalprodukt og bruttonationalindkomst. Det er spørgsmål, der i øvrigt kan betyde en forskel på 7 milliarder euro.
Til sidst vil jeg sige, mine damer og herrer, at det europæiske projekts fremskridt i et forenet og udvidet Europa kræver generøsitet og storsynethed, og det lader til, at vi har meget større ambitioner, end vi har budget.
Jeg vil sige til Dem, at for en, der indledte sin politiske løbebane i den antifascistiske undergrund i en alder af 18 år, er det at have haft mulighed for at være her i Europa-Parlamentet en uforglemmelig oplevelse. Jeg opfatter mine 18 år i Europa-Parlamentet som et privilegium, og jeg vil takke alle mine kolleger, Præsidiet, og navnlig mine kolleger i Budgetudvalget og de tjenestemænd og samarbejdspartnere, som vi har haft i denne periode.
Hvis De savner mig, skal De i hvert fald vide, at jeg ikke kan tage imod betaling i min nye funktion, derfor vil jeg kunne rådgive Dem "gratis". Nu vil jeg gå over til det, forhandlingen drejer sig om.
Jeg vil for sidste gang udøve funktionen som ordfører for de finansielle overslag og sige, at vi endelig har den bebudede meddelelse fra Kommissionen om et af de afgørende emner for EU i de kommende år, som vi hidtil kun har haft kendskab til gennem presselækager eller udkast, men vi har aldrig, indtil i fredags under den trepartsdialog, vi havde i Dublin, haft en officiel meddelelse.
Kommissionens, og især hr. Prodis, indlæg har givet os et mere positivt indtryk end den tekst, som vi kendte på forhånd, hvor jeg var uenig i nogle apokalyptiske toner i den. Efter min opfattelse skal vi have en mere positiv indstilling, og jeg mener, at det er den tilgang, der skal til for at klare problemerne og forslagene til handling med henblik på at opnå økonomisk vækst i Unionen i de kommende år.
Men jeg er bange for, at vi endnu en gang begynder at bygge huset med taget eller rettere sagt med loftet først. Vi tager faktisk på forhånd udgangspunkt i et loft for budgettet og forsøger at få politikkerne til at passe ind i det i stedet for at se på politikkerne og de finansielle behov og undersøge i hvor høj grad, vi har midler at finansiere dem med.
Jeg mener, at Kommissionen er gået lidt i "seksbandens" fælde, det vil sige finansministrene for de lande, der kalder sig selv "nettobidragydere". De har foreslået, at loftet på 1 % for de finansielle overslag ikke må overskrides. Jeg mener, at den mest grundlæggende forhandlingstaktik ville kræve, at vi gik længere og var mere ambitiøse og ikke accepterede det, som Kommissionen - Kommissionen selv og budgetmyndighederne - fastsatte i 1992 for at tilfredsstille behovene i et Europæisk Fællesskab, der på det tidspunkt bestod af 12 lande. Det er den procent, som de foreslår os at fastholde. Det er efter min opfattelse et tegn på manglende ambitioner.
Vi stræber efter at forøge økonomiens konkurrenceevne, nå Lissabon-målene, bibeholde samhørighedspolitikken, finansiere udvidelsen og afhjælpe den statistiske effekt vedrørende strømmene til de fattigste regioner i de nuværende 15 medlemsstater. Vi ønsker en udenrigspolitik, en sikkerhedspolitik og måske også en forsvarspolitik, en politik for forskning og udvikling osv., men hvor skal pengene komme fra? Jeg synes, at det er vigtigt, at forslaget om en europæisk skat til sidst blev accepteret, men alligevel ..."@da1
"Herr Präsident, gestatten Sie mir kurz einen Dank für die freundlichen Worte des Ausschussvorsitzenden und für Ihre freundlichen Worte, für den Beifall und die Glückwünsche, die ich von vielen meiner Kolleginnen und Kollegen erhalten habe, die heute hierher gekommen sind, als sie erfuhren, dass dies wahrscheinlich meine letzte Rede als Abgeordneter vor diesem Plenum ist.
Wir müssen uns fragen, ob sich hinter diesen Ziffern Kürzungen in den so genannten prioritären Politiken und – ganz besonders – in der Landwirtschaft und den Strukturfonds verbergen oder nicht.
Meine Damen und Herren, wir alle sollten die Kommission und den Rat daran erinnern, dass die Vorausschau aufgrund der systematischen abschlägigen Reaktionen des Rates bis jetzt nicht in den Verträgen erscheint. Somit sind wir keineswegs verpflichtet, diese Vereinbarung zu unterzeichnen oder irgendein Paket der Finanziellen Vorausschau anzunehmen, solange die Verfassung mit den vom Konvent beschlossenen Bestimmungen nicht in Kraft ist. Ich hoffe, dass die irische Präsidentschaft dies genau zur Kenntnis nimmt, um die Verfassung so schnell wir möglich voranzubringen.
Ich werde nicht weiter auf Einzelheiten bezüglich der Dauer eingehen, allerdings will ich ein paar technische Fragen stellen. Welche Konsequenzen wird es haben, die Zahl der Rubriken auf fünf zu reduzieren, aber die Anzahl der Teilrubriken zu erhöhen? Welche Regeln gibt es, um Geld oder Mittel von einer Teilrubrik zur anderen zu bewegen? Wenn wir eine Finanzielle Vorausschau haben, welche Form wird dann das Flexibilitätsinstrument konkret annehmen? Außerdem haben wir einen Wert von 1,24 %, aber es ist von entscheidender Bedeutung, die Begriffe Zahlungsermächtigungen und Verpflichtungsermächtigungen und die unklare Bezugnahme auf Bruttoinlandsprodukt, Bruttosozialprodukt und Bruttonationaleinkommen zu klären. Das sind Fragen, die immerhin einen Unterschied von 7 Milliarden Euro ausmachen können.
Abschließend möchte ich sagen, dass das Voranschreiten der europäischen Integration in einem geeinten und erweiterten Europa Großzügigkeit und Weitblick erfordert, und es scheint, als seien unsere Ambitionen größer als die Mittel.
Ich muss sagen, dass für jemanden, der seinen politischen Werdegang mit 18 Jahren im antifaschistischen Untergrund begann, die Gelegenheit, hier im Europäischen Parlament zu sein, wirklich eine unvergessliche Erfahrung ist. Ich betrachte meine 18 Jahre im Europäischen Parlament als Privileg und möchte dafür allen Kolleginnen und Kollegen, dem Präsidium, insbesondere den Kolleginnen und Kollegen des Haushaltsausschusses und den Beamten und Mitarbeitern, mit denen ich während dieser Zeit zusammengearbeitet habe, meinen Dank aussprechen.
Wenn Sie mich vermissen, sollten Sie wissen, dass meine neue Rolle mir nicht erlaubt, eine Bezahlung anzunehmen, daher kann ich Sie „gratis“ beraten. Nach diesen Bemerkungen gestatte ich mir, zur Sache zu kommen.
Ich möchte letztmalig als Berichterstatter für die Finanzielle Vorausschau auftreten und erklären, dass uns endlich die angekündigte Mitteilung der Kommission zu einem der entscheidenden Themen der Europäischen Union für die nächsten Jahre vorliegt. Bis vor ganz kurzer Zeit, nämlich bis letzten Freitag, kannten wir sie nur durch das, was in der Presse durchgesickert war, oder durch Entwürfe, doch bis zum Trilog in Dublin hatten wir praktisch keine offizielle Mitteilung darüber.
Die Reden der Kommission, und insbesondere die von Herrn Prodi, haben uns ein positiveres Bild als der uns bis dahin bekannte Text vermittelt, mit dem ich aufgrund einiger darin enthaltener apokalyptischer Töne nicht einverstanden war. Meiner Meinung nach brauchen wir eine positivere Vision, und ich denke, dies muss unser Ansatz für die Behandlung der Probleme und der Vorschläge zum Handeln sein, um das Wirtschaftswachstum der Union in den kommenden Jahren zu sichern.
Ich fürchte jedoch, dass wir wieder einmal am verkehrten Ende beginnen. Wir gehen a priori
von einer maximalen Obergrenze für den Haushalt aus und versuchen, unter dieser alle Politiken einzuordnen, anstatt zu erwägen, welches die Politiken und der dafür erforderliche Finanzbedarf sind und zu prüfen, inwieweit uns die Mittel zu ihrer Finanzierung zur Verfügung stehen.
Ich würde sagen, dass die Kommission ein wenig in die Falle der „Sechserbande“, der Finanzminister der selbst ernannten „Nettozahler“ geraten ist, die vorschlagen, die Obergrenze der Finanziellen Vorausschau von 1 % nicht zu überschreiten. Ich glaube, die elementarste Verhandlungstaktik fordert, darüber hinauszugehen und mehr Ambition zu zeigen, nicht dort stehen zu bleiben, was die Kommission – sie selbst und die Haushaltsbehörden – 1992 festlegte, um den Erfordernissen einer Europäischen Gemeinschaft von damals zwölf Mitgliedern Rechnung zu tragen. Das ist der Prozentsatz, der nach dem Vorschlag beibehalten werden soll. Ich halte dies für einen Mangel an Ambition.
Wir wollen die Wettbewerbsfähigkeit der Wirtschaft erhöhen, die Ziele von Lissabon erfüllen, die Kohäsionspolitik beibehalten, die Erweiterung finanzieren, die statistischen Probleme in Bezug auf die Ströme in die ärmsten Regionen der derzeitigen 15 Mitgliedstaaten lösen. Wir wollen eine Außenpolitik, eine Sicherheitspolitik, vielleicht auch eine Verteidigungspolitik, eine FuE-Politik usw. haben, aber woher soll das Geld dafür kommen? Ich halte es für wichtig, dass endlich der Vorschlag für eine europäische Steuer aufgenommen worden ist, doch auch dann noch …"@de7
"Κύριε Πρόεδρε, επιτρέψτε μου να ευχαριστήσω πολύ σύντομα τον Πρόεδρο της Επιτροπής Προϋπολογισμών για τα ευγενικά του λόγια και να εκφράσω τις ευχαριστίες μου για τα ευγενικά σας λόγια και τα χειροκροτήματα και τα συγχαρητήρια που έλαβα από πολλούς από τους συναδέρφους μου που ήρθαν εδώ σήμερα γνωρίζοντας ότι αυτή θα είναι πιθανότατα η τελευταία μου ομιλία στο Σώμα από αυτά τα έδρανα.
Θα πρέπει να αναρωτηθούμε μήπως αυτά τα ποσά κρύβουν μειώσεις στις λεγόμενες πολιτικές προτεραιότητες και –υπογραμμίζω– στη γεωργία και στα διαρθρωτικά ταμεία.
Κυρίες και κύριοι, θα πρέπει να υπενθυμίσουμε όλοι στην Επιτροπή και στο Συμβούλιο ότι, εξαιτίας της συστηματικής άρνησης του Συμβουλίου, οι προοπτικές δεν έχουν συμπεριληφθεί στις Συνθήκες μέχρι τώρα. Επομένως, μέχρι να τεθεί σε ισχύ το Σύνταγμα σύμφωνα με τους όρους που εγκρίθηκαν από τη Συνέλευση, δεν έχουμε καμία υποχρέωση να υπογράψουμε αυτήν τη συμφωνία ούτε να εγκρίνουμε οποιοδήποτε πακέτο δημοσιονομικών προοπτικών. Ελπίζω ότι η ιρλανδική Προεδρία θα το λάβει σοβαρά υπόψη αυτό προκειμένου να προωθήσει το Σύνταγμα το συντομότερο δυνατό.
Δεν θα υπεισέλθω σε περαιτέρω λεπτομέρειες όσον αφορά τη διάρκεια, αλλά θα ήθελα να θέσω μερικές τεχνικές ερωτήσεις. Ποιες είναι οι συνέπειες της μείωσης του αριθμού των κατηγοριών σε πέντε, αλλά της αύξησης του αριθμού των υποκατηγοριών; Τι κανόνες διέπουν τη μεταφορά χρημάτων ή πιστώσεων από τη μία υποκατηγορία στην άλλη; Εάν έχουμε μια δημοσιονομική προοπτική, τι μορφή θα λάβει ακριβώς το μέσο ευελιξίας; Επιπλέον, έχουμε ένα ποσοστό 1,24 %, αλλά είναι ζωτικό να διευκρινιστούν οι έννοιες, πιστώσεις πληρωμών, πιστώσεις ανάληψης υποχρεώσεων, και η ασαφής αναφορά στο ακαθάριστο εγχώριο προϊόν, στο ακαθάριστο εθνικό προϊόν και στο ακαθάριστο εθνικό εισόδημα. Αυτά είναι ζητήματα τα οποία, πρέπει να το αναφέρω, θα μπορούσαν να σημάνουν μια διαφορά 7 000 εκατ. ευρώ.
Τελειώνοντας, κυρίες και κύριοι, η πρόοδος της ευρωπαϊκής ολοκλήρωσης σε μια ενωμένη και διευρυμένη Ευρώπη απαιτεί γενναιοδωρία και ανοιχτόμυαλη προσέγγιση, και φαίνεται ότι οι φιλοδοξίες μας ξεπερνούν κατά πολύ τους πόρους μας.
Πρέπει να πω ότι για κάποιον που ξεκίνησε την πολιτική του σταδιοδρομία στην αντιφασιστική αντίσταση, στην ηλικία των 18, το γεγονός ότι είχα την ευκαιρία να βρεθώ εδώ στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο ήταν μια αξέχαστη εμπειρία. Θεωρώ τα 18 μου χρόνια στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο ως ένα προνόμιο και θα ήθελα να ευχαριστήσω όλους τους συναδέλφους, το Προεδρείο, και ιδιαίτερα τους συναδέλφους μου στην Επιτροπή Προϋπολογισμών και όλους τους υπαλλήλους και συνεργάτες με τους οποίους συνεργάστηκα όλο αυτό το διάστημα.
Εάν σας λείψω, εν πάση περιπτώσει, ο νέος μου ρόλος δεν μου επιτρέπει να αμείβομαι, όπως γνωρίζετε, οπότε μπορώ να σας συμβουλεύω “δωρεάν”. Κατόπιν αυτού, επιτρέψτε μου να περάσω στο θέμα που εξετάζουμε.
Ως εισηγητής των δημοσιονομικών προοπτικών για τελευταία φορά, μπορώ να πω ότι επιτέλους έχουμε την προαναγγελθείσα ανακοίνωση της Επιτροπής σχετικά με ένα από τα βασικά θέματα που θα επηρεάσουν την Ευρωπαϊκή Ένωση τα επόμενα έτη. Μέχρι πρόσφατα, μέχρι την προηγούμενη Παρασκευή στην πραγματικότητα, το γνωρίζαμε μόνο μέσω διαρροών του Τύπου και πρόχειρων σχεδίων, και δεν είχαμε πρακτικά καμία επίσημη ανακοίνωση σχετικά με αυτό μέχρι τον τριμερή διάλογο που διεξήχθη στο Δουβλίνο.
Οι ομιλίες της Επιτροπής, και ιδιαίτερα η ομιλία του κ. Πρόντι, μας έδωσαν μια πιο θετική εικόνα από το κείμενο που γνωρίζαμε μέχρι τώρα, με το οποίο διαφωνούσα εξαιτίας της καταστροφολογίας που το διακατείχε σε ορισμένα σημεία. Κατά τη γνώμη μου, πρέπει να έχουμε μια πιο θετική άποψη και πιστεύω ότι αυτή πρέπει να είναι η προσέγγισή μας για να αντιμετωπίσουμε τα προβλήματα και τις προτάσεις για δράση προκειμένου να διασφαλίσουμε την οικονομική ανάπτυξη στην Ένωση τα επόμενα χρόνια.
Φοβάμαι, ωστόσο, ότι για άλλη μια φορά, αρχίζουμε να χτίζουμε το σπίτι από τη σκεπή ή, για να είμαι πιο ακριβής, από την οροφή. Ξεκινάμε εκ των προτέρων, a priori, ex ante, από ένα μέγιστο όριο για τον προϋπολογισμό μέσα στο οποίο προσπαθούμε να προσαρμόσουμε τις πολιτικές, αντί να κοιτάζουμε τις πολιτικές και τη χρηματοδότηση που χρειάζονται και να προσδιορίζουμε μέχρι ποιο βαθμό είναι διαθέσιμοι οι πόροι που απαιτούνται για τη χρηματοδότησή τους.
Κατά τη γνώμη μου, η Επιτροπή έπεσε ως έναν βαθμό στην παγίδα της “Ομάδας των 6”: των υπουργών Οικονομικών που αυτοαποκαλούνται “καθαροί συνεισφέροντες”, οι οποίοι πρότειναν να μην ξεπεραστεί το ανώτατο όριο του 1% για τις δημοσιονομικές προοπτικές. Πιστεύω ότι η πιο στοιχειώδης διαπραγματευτική τακτική απαιτούσε να προχωρήσουμε πιο μακριά και να είμαστε πιο φιλόδοξοι, και όχι να παραμείνουμε στα όρια που έθεσε η Επιτροπή –η ίδια και οι αρμόδιες για τον προϋπολογισμό αρχές– το 1992 για να αντιμετωπίσει τις ανάγκες μιας Ευρωπαϊκής Κοινότητας η οποία τότε αποτελείτο από δώδεκα μέλη. Αυτό είναι το ποσοστό που θέλουν να διατηρήσουμε. Πιστεύω ότι δείχνει μια έλλειψη φιλοδοξίας.
Θέλουμε να αυξήσουμε την ανταγωνιστικότητα της οικονομίας, να εκπληρώσουμε τους στόχους της Λισαβόνας, να διατηρήσουμε την πολιτική συνοχής, να χρηματοδοτήσουμε τη διεύρυνση και να επιλύσουμε τα στατιστικά προβλήματα των ροών προς τις πιο φτωχές περιοχές της τωρινής Ένωσης των δεκαπέντε μελών. Θέλουμε να έχουμε μια εξωτερική πολιτική, μια πολιτική ασφαλείας, ίσως και μια πολιτική άμυνας, μια πολιτική έρευνας και ανάπτυξης, και ούτω καθεξής, αλλά από πού θα έρθουν τα χρήματα; Πιστεύω ότι είναι σημαντικό που έχει συμπεριληφθεί επιτέλους η πρόταση να συμπεριληφθεί ένας ευρωπαϊκός φόρος αλλά, παρόλα αυτά·"@el8
"Mr President, allow me a few moments to thank the Chairman of the Committee for his kind words and to express my thanks for your kind words and the applause and congratulations I have received from many of my colleagues who came here today knowing that this would probably be my last speech to the Assembly from these benches.
We must ask ourselves whether or not these figures are hiding reductions in the so-called political priorities and – I stress – agriculture and the Structural Funds.
Ladies and gentlemen, we should all remind the Commission and the Council that because of the Council’s systematic refusal, the perspectives have not been included in the Treaty until now. Therefore, until the Constitution enters into force in the terms approved by the Convention, we are under no obligation to sign this agreement or to approve any package for the financial perspective. I hope that the Irish Presidency takes note of this with a view to moving the Constitution forward as quickly as possible.
I will not go into any further detail regarding the duration, but I would like to raise a couple of technical questions. What are the consequences of reducing the number of headings to five but increasing the number of subheadings? What rules govern the transfer of money or appropriations from one subheading to another? If we have a financial perspective, what form will the flexibility mechanism take exactly? Moreover, we have a figure of 1.24% but it is vital to clarify the concepts of payment appropriations, commitment appropriations, and the vague reference to gross domestic product, gross national product and to gross national income. These are questions that, I should mention in passing, could mean a difference of EUR 7 000 million.
In conclusion, ladies and gentlemen, the progress of European integration in a united and enlarged Europe requires generosity and a broad-minded approach, and it seems that our ambitions far outnumber resources.
I must say that for someone who started their political career in the anti-fascist underground, at the age of 18, the opportunity to be here in the European Parliament has been an unforgettable experience. I look on my 18 years in the European Parliament as a privilege and I would like to thank all of my colleagues, the Bureau, and in particular my colleagues in the Committee on Budgets and all of the officials and co-workers with whom I have worked during this time.
If you miss me, in any event, my new role does not allow me to be paid, as you know, so I can advise you ‘free of charge’. Having said that, allow me to move on to the topic in hand.
For the last time as rapporteur for the financial perspective, I can say that at last we have the promised Commission communication on one of the key issues affecting the European Union in the years ahead. Until very recently, last Friday in fact, we only knew of it by means of press leaks and rough drafts and had had practically no official notification of it until the tripartite dialogue held in Dublin.
The Commission’s speeches, and especially that of Mr Prodi, have given us a more positive image than the text we had seen to date, with which I disagreed due to some of its apocalyptic tones. In my opinion, we have to have a more positive vision and I think that that must be our approach to addressing the problems and proposals for action in order to ensure economic growth in the Union in the years ahead.
I am afraid, however, that once again we are beginning to build the house from the roof down or, to be more precise, from the ceiling down. We are starting
from a maximum ceiling for the budget within which we are trying to fit the policies, rather than looking at the policies and the funding they require and determining the extent to which the resources needed to finance them are available.
As far as I am concerned, the Commission has to some extent fallen into the trap of ‘the gang of six’: the Treasury Ministers who call themselves ‘net contributors’, who have proposed staying within 1% of the ceiling for the financial perspective. I believe that the most fundamental negotiating tactic required us to go further than that and to be more ambitious, and not to stay within the limits set by the Commission – itself and the budget authorities – in 1992 to meet the needs of a European Community that at that stage had 12 members. That is the percentage they want us to retain. I think it shows a lack of ambition.
We want to increase the competitiveness of the economy, fulfil the Lisbon objectives, maintain the cohesion policy, finance enlargement, and solve the statistical problems concerning the flows to the poorest regions of the current 15 Member States. We want to have a foreign policy, a security policy, perhaps a defence policy too, an R[amp]D policy, and so on, but where will the money come from? I feel it is important that at last the proposal to include a European tax has been included, but still…"@en3
"Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää valiokunnan puheenjohtajaa kauniista sanoista ja kiittää myös teitä kauniista sanoistanne. Kiitän myös suosionosoituksista ja onnitteluista, joita olen saanut monilta kollegoilta, jotka tiesivät tänne tullessaan, että tämä olisi todennäköisesti viimeinen puheenvuoroni parlamentissa tältä paikalta.
Meidän on kysyttävä itseltämme, kätkeytyykö näihin lukuihin vähennyksiä niin kutsutuista ensisijaisista poliittisista tavoitteista ja – korostan vielä – maataloudesta ja rakennerahastoista.
Hyvät kollegat, meidän kaikkien olisi muistutettava komissiota ja neuvostoa siitä, ettei rahoitusnäkymiä ole neuvoston järjestelmällisten kieltäytymisten vuoksi vielä sisällytetty perustamissopimukseen. Niinpä siihen saakka, kunnes perustuslaillinen sopimus tulee voimaan valmistelukunnan hyväksymin ehdoin, meillä ei ole velvoitetta allekirjoittaa tätä sopimusta tai hyväksyä mitään pakettia rahoitusnäkymiksi. Toivon puheenjohtajavaltio Irlannin ottavan tämän huomioon kiirehtiäkseen perustuslakiluonnoksen käsittelyä mahdollisimman nopeasti.
En aio käsitellä kestoa tämän enempää, mutta haluan esittää joitakin teknisiä kysymyksiä. Mitä seurauksia on sillä, että otsakkeiden määrää vähennetään viiteen mutta alaotsakkeiden määrää lisätään? Mitä sääntöjä sovelletaan rahan tai määrärahojen siirtoon alaotsakkeesta toiseen? Jos rahoitusnäkymät hyväksytään, minkälaisessa muodossa joustomekanismia tarkkaan ottaen sovelletaan? Olemme päätyneet prosenttilukuun 1,24, mutta sen lisäksi on hyvin tärkeää tarkentaa maksumäärärahojen ja maksusitoumusmäärärahojen käsitteitä sekä epämääräistä viittausta bruttokansantuotteeseen ja bruttokansantuloon. Voin ohimennen todeta, että näiden kysymysten merkitysero voi olla 7 000 miljoonaa euroa.
Lopuksi, hyvät kollegat, Euroopan yhdentymisen eteneminen yhdistyneessä ja entistä laajemmassa Euroopassa edellyttää anteliaisuutta ja avarakatseista lähestymistapaa, ja vaikuttaa siltä, että kunnianhimomme ylittää varamme.
Minun on sanottava, että fasisminvastaisessa vastarintaliikkeessä 18-vuotiaana poliittisen uransa aloittaneelle mahdollisuus työskennellä täällä Euroopan parlamentissa on ollut unohtumaton kokemus. Pidän 18:aa vuottani täällä parlamentissa etuoikeutena ja haluan kiittää kaikkia kollegojani, puheenjohtajistoa ja varsinkin kollegojani budjettivaliokunnassa sekä virkamiehiä ja työtovereita, joiden kanssa olen tänä aikana työskennellyt.
Jos teidän jossain yhteydessä tulee minua ikävä, uusi asemani ei salli palkkioita, kuten tiedätte, joten voin antaa teille ilmaisia neuvoja. Tämän sanottuani siirryn käsittelemään keskustelun aihetta.
Viimeistä kertaa rahoitusnäkymien esittelijänä toimiessani voin nyt vihdoinkin sanoa, että meillä on komission lupaama tiedonanto yhdestä Euroopan unioniin tulevina vuosina vaikuttavasta seikasta. Vasta äskettäin, itse asiassa vielä viime perjantaina, tiesimme asiasta vain lehdistövuotojen ja karkeiden luonnosten perusteella, eikä meillä käytännössä ollut virallista ilmoitusta asiasta ennen Dublinin kolmikantakokousta.
Komission jäsenten ja varsinkin puheenjohtaja Prodin puheenvuorot antavat meille myönteisemmän kuvan kuin tähän mennessä näkemämme teksti, jota vastustin osin sen tuhoa enteilevien painotusten vuoksi. Minusta meidän on omaksuttava myönteisempi näkemys ja minusta myös lähestymistapamme ongelmiin ja toimintaehdotuksiin on oltava myönteinen, jotta talouskasvu voidaan taata tulevina vuosina Euroopan unionissa.
Pelkään kuitenkin, että aloitamme jälleen kerran talon rakentamisen katosta alaspäin, tarkemmin sanoen enimmäismääristä. Aloitamme
ja
talousarvion enimmäismääristä, joihin meidän on yritettävä sovittaa toimintamme sen sijaan, että tarkastelisimme toimintaamme ja sen edellyttämää rahoitusta ja määrittäisimme sitten, missä määrin toiminnan rahoittamiseen tarvittavat varat ovat käytettävissämme.
Minusta komissio on jossain määrin mennyt "kuuden jengin" ansaan: niiden itseään nettomaksajiksi kutsuvien valtiovarainministerien, jotka ovat ehdottaneet rahoitusnäkymien yhden prosentin enimmäismäärässä pysymistä. Minusta perustavaa laatua oleva neuvottelutaktiikka edellyttää meiltä pidemmälle menemistä ja enemmän kunnianhimoa sen sijaan, että pysyttäytyisimme komission – ja budjettiviranomaisten – vuonna 1992 asettamissa rajoissa, jotka vastasivat 12 jäsenvaltion Euroopan yhteisön tarpeita. Tämän prosenttimäärän he haluavat meidän säilyttävän. Minusta tämä osoittaa kunnianhimon puutetta.
Haluamme lisätä talouden kilpailukykyä, täyttää Lissabonin tavoitteet, jatkaa koheesiopolitiikkaa, rahoittaa laajentumista ja ratkaista nykyisten 15 jäsenvaltion köyhimmille alueille suuntautuviin virtoihin liittyvät tilastolliset ongelmat. Haluamme toteuttaa ulkopolitiikkaa, turvallisuuspolitiikkaa, kenties jopa puolustuspolitiikkaa, tutkimus- ja kehittämispolitiikkaa jne., mutta mistä rahat tulevat? Minusta on tärkeää, että eurooppalaisen veron käyttöönotto on viimein sisällytetty ehdotukseen, mutta sittenkin…"@fi5
"Monsieur le Président, permettez-moi de prendre quelques secondes pour remercier le président de la commission pour sa sympathique intervention et les applaudissements et les félicitations que j’ai reçus de nombreux collègues, qui sont venus ici aujourd’hui sachant que c’était probablement mon dernier discours au Parlement depuis ces gradins.
Nous voulons accroître la compétitivité, remplir les objectifs de Lisbonne, maintenir la cohésion politique, financer l’élargissement et résoudre les problèmes statistiques liés aux flux à destination des régions les plus pauvres des 15 États membres actuels. Nous voulons avoir une politique étrangère, une politique de sécurité, voire aussi de défense, une politique de recherche et de développement, etc. Mais avec quel argent? J’estime qu’il est important d’avoir finalement adopté la proposition d’inclure une taxe européenne, mais malgré tout...
Nous devons nous demander si ces chiffres ne cachent pas des réductions au niveau des dites priorités politiques et - j’insiste sur ce point - de l’agriculture et des Fonds structurels.
Mesdames et Messieurs, nous nous devons de rappeler à la Commission et au Conseil que c’est à cause du refus systématique du Conseil que les perspectives n’ont pas été inscrites dans les Traités jusqu’à présent. Par conséquent, tant que la Constitution n’entrera pas en vigueur dans les termes approuvés par la Convention, nous n’avons aucune obligation de signer cet accord ou d’approuver un quelconque ensemble de mesures liées aux perspectives financières. J’espère que la présidence irlandaise en prend bonne note en vue de faire avancer la Constitution au plus vite.
Je n’irai pas plus avant sur le thème de la durée, mais je voudrais soulever quelques questions techniques. Quelles vont être les conséquences de la réduction du nombre de titres à cinq tandis que l’on augmente le nombre de sous-rubriques? Quelles sont les règles qui gouvernent le transfert d’argent ou de crédits d’une sous-rubrique à l’autre? Si nous avons des perspectives financières, quelle forme prendra exactement le mécanisme de flexibilité? En outre, nous avons fixé un chiffre de 1,24%, mais il est primordial de clarifier les concepts de crédits de paiement, de crédits d’engagement et la vague référence au produit intérieur brut, au produit national brut et au revenu national brut. Il s’agit de questions qui, cela dit en passant, pourraient représenter une différence de 7 milliards d’euros.
En conclusion, Mesdames et Messieurs, l’avancée de l’intégration européenne dans une Europe solidaire et élargie exige de faire preuve de générosité et de largeur d’esprit et il semble que nos ambitions dépassent largement les ressources disponibles.
Je voudrais vous dire que pour quelqu’un qui a entamé sa carrière politique dans la clandestinité antifasciste à l’âge de 18 ans, avoir la chance de siéger au sein du Parlement européen a été une expérience inoubliable. Je considère mes 18 années au Parlement européen comme un privilège et je voudrais remercier tous mes collègues, le Bureau et plus particulièrement ceux de la commission des budgets, ainsi que tous les fonctionnaires et les collaborateurs avec lesquels j’ai travaillé au cours de cette période.
Quoi qu’il en soit, si je vous manque, vous savez que mes nouvelles fonctions ne me permettent pas de toucher une rémunération, de sorte que je pourrai vous conseiller gratuitement. Cela étant dit, permettez-moi d’entrer dans le vif du sujet.
Je peux dire, une dernière fois en tant que rapporteur dans le cadre des perspectives financières, que nous avons enfin obtenu la communication promise par la Commission sur l’un des problèmes majeurs de l’Union européenne pour les années à venir. Jusqu’il y a peu, et plus précisément jusqu’à vendredi dernier, nous n’en entendions parler qu’au travers de fuites dans la presse ou d’esquisses vagues et n’avions reçu pratiquement aucune communication officielle à ce sujet jusqu’au dialogue tripartite que nous avons eu à Dublin.
Les discours de la Commission, et plus particulièrement celui de M. Prodi, nous ont donné une image plus positive que le texte connu jusqu’alors et avec lequel j’étais en désaccord en raison de son ton parfois apocalyptique. Notre vision doit être plus positive et je pense que c’est l’approche à adopter pour faire face aux problèmes et aux propositions d’action en vue d’assurer la croissance économique de l’Union pour les années à venir.
Je crains malheureusement qu’une fois de plus nous ne commencions à bâtir la maison en partant du toit ou, pour être plus précis, du plafond. En effet, nous partons a priori
d’un plafond budgétaire maximum en fonction duquel nous essayons d’ajuster les politiques, plutôt que d’examiner les politiques et le financement qu’elles requièrent et de déterminer dans quelle mesure les ressources nécessaires à leur financement sont disponibles.
Je dirais que la Commission est tombée dans une certaine mesure dans le piège du "gang des six": les ministres des finances qui se qualifient eux-mêmes de "contributeurs nets", qui ont proposé de ne pas dépasser 1% du plafond pour les perspectives financières. Je pense que la tactique de négociation la plus élémentaire exigeait d’aller plus loin et de se montrer plus ambitieux, et non de rester dans les limites fixées en 1992 par la Commission en collaboration avec les autorités budgétaires afin de faire face aux besoins d’une Communauté européenne qui, à l’époque, comptait 12 membres. C’est le pourcentage qu’ils nous proposent de conserver. J’estime que c’est faire preuve d’un manque d’ambition."@fr6
"Signor Presidente, mi lasci almeno qualche secondo per ringraziare lei e il presidente della commissione per i bilanci per le vostre parole, per gli applausi e le congratulazioni che ho ricevuto da tanti colleghi ora che hanno saputo che probabilmente questo sarà il mio ultimo intervento in plenaria da questo scranno.
Occorrerebbe chiedersi se questi numeri non nascondano piuttosto tagli alle cosiddette politiche prioritarie e – sottolineo – alla politica agricola e ai Fondi strutturali.
Onorevoli colleghi, dovremmo tutti ricordare alla Commissione e al Consiglio che, a causa del sistematico rifiuto da parte del Consiglio, le prospettive finanziarie ancora non figurano nel Trattato. Pertanto, fino a quando non entrerà in vigore la Costituzione nei termini approvati dalla Convenzione, non siamo minimamente tenuti a firmare questo accordo, né ad approvare alcun pacchetto di prospettive finanziarie. Spero che la Presidenza irlandese ne prenda buona nota al fine di accelerare quanto più possibile la Costituzione.
Non desidero soffermarmi ulteriormente sul tema della durata, però vorrei formulare qualche quesito tecnico. Il numero delle rubriche è semplificato e ridotto a cinque, però sono moltiplicate le sottorubriche, ma con quali conseguenze? Quali regole si applicano per stornare denaro o stanziamenti da una sottorubrica all’altra? Se avremo delle prospettive finanziarie, quale sarà esattamente il meccanismo di flessibilità? Inoltre, abbiamo un massimale dell’1,24 per cento, però vorrei che mi si chiarissero le nozioni di stanziamenti d’impegno o stanziamenti di pagamento, il riferimento indefinito al prodotto interno lordo, al prodotto nazionale lordo e al reddito nazionale lordo. Sono domande che, per inciso, possono implicare una differenza di 7 miliardi di euro.
Onorevoli colleghi – e concludo – il progresso della costruzione europea in un’Europa solidale e ampliata esige generosità e ampiezza di vedute, e a quanto pare le nostre ambizioni sono di gran lunga maggiori rispetto alle risorse di bilancio.
Mi preme affermare che, per chi ha iniziato la sua carriera politica nella clandestinità antifascista a diciotto anni, avere avuto modo di sedere al Parlamento europeo è un’esperienza indimenticabile. Considero i miei diciotto anni di parlamentare europeo un privilegio e desidero ringraziare tutti i colleghi, l’Ufficio di presidenza, e in particolare i colleghi della commissione per i bilanci e tutti i funzionari e collaboratori con cui ho lavorato durante questo periodo.
Se sentirete la mia mancanza, sappiate che le mie nuove funzioni sono incompatibili con una remunerazione, pertanto potrò offrire la mia consulenza a titolo gratuito. Fatta questa considerazione, mi sia concesso passare al tema in discussione.
Vorrei esercitare per l’ultima volta il mio ruolo di relatore per le prospettive finanziarie dicendo che, finalmente, abbiamo ricevuto l’annunciata comunicazione della Commissione su uno dei temi fondamentali per l’Unione europea nei prossimi anni, che fino a venerdì scorso conoscevamo solo in base alle bozze e agli anticipi della stampa e che, in pratica ci è stata trasmessa ufficialmente soltanto nel trilogo di Dublino.
I contributi della Commissione, e in particolare quello del Presidente Prodi, ci hanno dato un’immagine a tinte assai più rosee del testo che conoscevamo finora e dal quale io dissentivo per alcuni toni apocalittici che mi pareva contenere. Credo che sia necessario adottare una visione più positiva e ho l’impressione che sia questo l’approccio che deve essere seguito per affrontare i problemi e le proposte di attuazione al fine di conseguire la crescita economica dell’Unione nei prossimi anni.
Temo, tuttavia, che anche questa volta si cominci a costruire la casa dall’ultimo piano, anzi, a essere più precisi dal tetto. In effetti, si parte
da un tetto massimo
imposto al bilancio, al di sotto del quale si cercano di inserire le politiche, invece di vedere quali sono le politiche e il fabbisogno finanziario e fino a che punto abbiamo risorse per finanziare tali esigenze.
Direi che la Commissione è caduta un po’ nella trappola della “banda dei sei”: i ministri delle Finanze degli autoproclamati “contribuenti netti” che hanno proposto di non superare l’1 per cento delle prospettive finanziarie. Credo che la tattica negoziale più elementare imporrebbe una maggiore ambizione, che vada oltre quanto deciso dalla Commissione e dalle stesse autorità di bilancio nel 1992 per far fronte alle necessità di una Comunità europea che all’epoca contava 12 Stati membri. Questa è la percentuale che ci propongono di mantenere. Mi pare sintomatico di una scarsa ambizione.
Vogliamo aumentare la competitività dell’economia, realizzare gli obiettivi di Lisbona, rispettare la politica di coesione, finanziare l’ampliamento, risolvere il problema dell’effetto statistico sui flussi a favore delle regioni più povere dell’attuale Unione a Quindici. Vogliamo avere una politica estera, di sicurezza, magari addirittura di difesa, di ricerca e innovazione, e tutto questo con quali soldi? Prendo atto, perché mi pare importante, che finalmente è stata presentata la proposta di includere una tassa europea, ciononostante...."@it9
"Mr President, allow me a few moments to thank the Chairman of the Committee for his kind words and to express my thanks for your kind words and the applause and congratulations I have received from many of my colleagues who came here today knowing that this would probably be my last speech to the Assembly from these benches.
We must ask ourselves whether or not these figures are hiding reductions in the so-called political priorities and – I stress – agriculture and the Structural Funds.
Ladies and gentlemen, we should all remind the Commission and the Council that because of the Council’s systematic refusal, the perspectives have not been included in the Treaty until now. Therefore, until the Constitution enters into force in the terms approved by the Convention, we are under no obligation to sign this agreement or to approve any package for the financial perspective. I hope that the Irish Presidency takes note of this with a view to moving the Constitution forward as quickly as possible.
I will not go into any further detail regarding the duration, but I would like to raise a couple of technical questions. What are the consequences of reducing the number of headings to five but increasing the number of subheadings? What rules govern the transfer of money or appropriations from one subheading to another? If we have a financial perspective, what form will the flexibility mechanism take exactly? Moreover, we have a figure of 1.24% but it is vital to clarify the concepts of payment appropriations, commitment appropriations, and the vague reference to gross domestic product, gross national product and to gross national income. These are questions that, I should mention in passing, could mean a difference of EUR 7 000 million.
In conclusion, ladies and gentlemen, the progress of European integration in a united and enlarged Europe requires generosity and a broad-minded approach, and it seems that our ambitions far outnumber resources.
I must say that for someone who started their political career in the anti-fascist underground, at the age of 18, the opportunity to be here in the European Parliament has been an unforgettable experience. I look on my 18 years in the European Parliament as a privilege and I would like to thank all of my colleagues, the Bureau, and in particular my colleagues in the Committee on Budgets and all of the officials and co-workers with whom I have worked during this time.
If you miss me, in any event, my new role does not allow me to be paid, as you know, so I can advise you ‘free of charge’. Having said that, allow me to move on to the topic in hand.
For the last time as rapporteur for the financial perspective, I can say that at last we have the promised Commission communication on one of the key issues affecting the European Union in the years ahead. Until very recently, last Friday in fact, we only knew of it by means of press leaks and rough drafts and had had practically no official notification of it until the tripartite dialogue held in Dublin.
The Commission’s speeches, and especially that of Mr Prodi, have given us a more positive image than the text we had seen to date, with which I disagreed due to some of its apocalyptic tones. In my opinion, we have to have a more positive vision and I think that that must be our approach to addressing the problems and proposals for action in order to ensure economic growth in the Union in the years ahead.
I am afraid, however, that once again we are beginning to build the house from the roof down or, to be more precise, from the ceiling down. We are starting
from a maximum ceiling for the budget within which we are trying to fit the policies, rather than looking at the policies and the funding they require and determining the extent to which the resources needed to finance them are available.
As far as I am concerned, the Commission has to some extent fallen into the trap of ‘the gang of six’: the Treasury Ministers who call themselves ‘net contributors’, who have proposed staying within 1% of the ceiling for the financial perspective. I believe that the most fundamental negotiating tactic required us to go further than that and to be more ambitious, and not to stay within the limits set by the Commission – itself and the budget authorities – in 1992 to meet the needs of a European Community that at that stage had 12 members. That is the percentage they want us to retain. I think it shows a lack of ambition.
We want to increase the competitiveness of the economy, fulfil the Lisbon objectives, maintain the cohesion policy, finance enlargement, and solve the statistical problems concerning the flows to the poorest regions of the current 15 Member States. We want to have a foreign policy, a security policy, perhaps a defence policy too, an R[amp]D policy, and so on, but where will the money come from? I feel it is important that at last the proposal to include a European tax has been included, but still…"@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, staat u mij toe dat ik enkele seconden gebruik om de voorzitter van de Begrotingscommissie en uzelf te danken voor hetgeen u hier hebt gezegd. Mijn dank ook voor het veelvuldige applaus en de felicitaties van de collega’s die naar mij toe gekomen zijn omdat zij gehoord hebben dat dit wellicht mijn laatste toespraak als afgevaardigde van dit Parlement zal zijn.
Het is overigens nog maar de vraag of deze cijfers geen besnoeiingen op de zogeheten prioritaire beleidsacties verhullen. Wellicht hebben ze ook gevolgen voor de landbouw en de structuurfondsen.
Dames en heren, wij moeten de Commissie en de Raad eraan herinneren dat de financiële vooruitzichten wegens het systematische verzet van de Raad geen deel uitmaken van de Verdragen. Zolang de grondwet die door de Conventie is opgesteld niet in werking treedt, hoeven wij dit akkoord dus niet te ondertekenen en hoeven wij geen pakket van financiële vooruitzichten goed te keuren. Ik hoop dat het Ierse voorzitterschap hiervan nota neemt en vaart maakt met de aanneming van de grondwet.
Ik zal het niet meer hebben over de looptijd van de financiële vooruitzichten, maar ik heb wel een paar technische vragen. Het aantal rubrieken wordt teruggebracht tot vijf, maar het aantal subrubrieken stijgt aanzienlijk. Wat voor gevolgen heeft dat? Welke regels worden er gehanteerd om geld of kredieten van de ene subrubriek naar de andere over te hevelen? Welke rol speelt het flexibiliteitsmechanisme bij de financiële vooruitzichten? U spreekt van 1,24 procent, maar u maakt geen onderscheid tussen betalingskredieten en vastleggingskredieten, en ook niet tussen bruto binnenlands product, bruto nationaal product en bruto nationaal inkomen. Nochtans houden deze schijnbaar onbeduidende nuances een verschil van maar liefst 7 miljard euro in.
Dames en heren, - hiermee eindig ik mijn uiteenzetting: als wij willen dat het Europese integratieproces uitmondt in een solidair en uitgebreid Europa, moeten wij blijk geven van vrijgevigheid en ruimdenkendheid. Als u het mij vraagt, reiken onze ambities veel verder dan onze begroting.
Voor iemand die, zoals ik, op achttienjarige leeftijd zijn politieke carrière is begonnen in het antifascistische verzet, is het Europees Parlement een onvergetelijke ervaring. Ik beschouw het als een voorrecht dat ik hier gedurende achttien jaar heb mogen werken en ik betuig mijn oprechte dank aan al mijn collega’s, aan het bureau, en met name aan de leden van de Begrotingscommissie en de ambtenaren en medewerkers die ons in al die tijd hebben bijgestaan.
Voor het geval dat u mij mist en mijn hulp nodig hebt, zeg ik u alvast dat ik krachtens mijn nieuwe bevoegdheden geen vergoedingen mag aannemen. Ik zal u dus "gratis" raad kunnen geven. Maar goed, laat ik maar eens beginnen.
Zoals gezegd is dit de laatste keer dat ik hier het woord voer als rapporteur voor de financiële vooruitzichten. Ik ben dan ook blij u te kunnen meedelen dat de Commissie eindelijk haar langverwachte mededeling heeft gepresenteerd over een van de kwesties die de komende jaren voor de Europese Unie van cruciale betekenis zullen zijn. Tot dusver hadden wij hierover slechts geruchten opgevangen via de pers of uitgelekte kladversies. Tot vorige vrijdag, tijdens de tripartiete dialoog in Dublin, hadden wij, om zo te zeggen, nog geen officiële bevestiging in handen.
De uiteenzetting van de Commissie, met name die van de heer Prodi, klonk gelukkig al een stuk optimistischer dan de tekst die wij tot nu toe kenden. Die bevatte namelijk een paar apocalyptische visioenen waarmee ik helemaal niet kon instemmen. Ik denk dat wij de zaken positief moeten bekijken en dat de problemen en de voorstellen om de economische groei van de Unie tijdens de komende jaren te bevorderen vanuit een optimistische invalshoek moeten worden aangepakt.
Ik vrees echter dat het paard weer eens een keertje achter de wagen wordt gespannen. In plaats van onderaan te beginnen, begint men bovenaan. Er wordt a priori
een plafond voor de begroting vastgesteld en daarna worden de verschillende beleidsmaatregelen zo goed en zo kwaad als het gaat in dat vooraf bepaalde kader ondergebracht. Wij zouden beter eerst goed nagaan welke de beleidsacties en de financiële behoeften zijn en in hoeverre wij over de nodige financieringsmiddelen beschikken.
Ik heb de indruk dat de Commissie zich in zekere mate heeft laten beïnvloeden door "de bende van zes", de ministers van Financiën van de zogenaamde "nettobetalers", die voorstellen om het plafond van de financiële vooruitzichten terug te brengen tot 1 procent. Zij had verder moeten gaan en zij had ambitieuzer moeten zijn, overeenkomstig de meest elementaire onderhandelingstactiek. Wij mogen niet blijven steken op het niveau dat de Commissie in 1992 samen met de begrotingsautoriteiten heeft vastgesteld om te voldoen aan de behoeften van een Europese Gemeenschap van twaalf landen. Het voorstel om dat percentage te handhaven getuigt mijns inziens van gebrek aan ambitie.
Doel is om de concurrentiepositie van de economie te versterken, de doelstellingen van Lissabon te verwezenlijken, het cohesiebeleid in stand te houden, de uitbreiding te financieren en het statistische effect ten nadele van de armere regio’s uit de huidige Unie van vijftien lidstaten te verlichten, om nog maar te zwijgen van het buitenlands en veiligheidsbeleid, de plannen voor de ontwikkeling van een defensiebeleid, onderzoek en ontwikkeling, enzovoort. Met welk geld gaan wij al deze acties financieren? Gelukkig is er eindelijk een voorstel gedaan om een Europese belasting in te voeren. Dat betekent ongetwijfeld een belangrijke stap voorwaarts, maar dan nog ..."@nl2
"Senhor Presidente, permita-me alguns segundos para agradecer as simpáticas palavras do Presidente da comissão parlamentar, bem como as suas palavras, e agradecer os aplausos e as felicitações que recebi de muitos colegas, que vieram hoje aqui ao tomar conhecimento de que esta será provavelmente a última intervenção que faço perante esta Assembleia destas bancadas.
Devíamos interrogar-nos se estes números escondem reduções nas chamadas políticas prioritárias e - sublinho - na agricultura e nos Fundos Estruturais.
Senhoras e Senhores Deputados, deveríamos todos recordar a Comissão e o Conselho de que, devido à sistemática recusa do Conselho, as perspectivas não foram incluídas no Tratado até agora. Por conseguinte, até à entrada em vigor da Constituição nos termos aprovados pela Convenção, não temos qualquer obrigação de assinar este acordo nem de aprovar qualquer pacote de perspectivas financeiras. Espero que a Presidência irlandesa tome nota disto com a finalidade de acelerar a Constituição.
Não entrarei em mais pormenores quanto ao tema da duração, mas gostaria de formular algumas perguntas técnicas. Quais são as consequências de reduzir para cinco o número de rubricas quando se multiplicam as sub-rubricas? Que regras regem a transferência de dinheiro ou de dotações de uma sub-rubrica para outra? Se temos perspectivas financeiras, que forma adoptará exactamente o mecanismo de flexibilidade? Além disso, temos o valor de 1,24 %, mas é vital clarificar os conceitos de dotações para pagamentos, dotações para compromissos e a vaga referência ao produto interno bruto, ao produto nacional bruto e ao rendimento nacional bruto. São questões que, refiro de passagem, podem representar uma diferença de 7000 milhões de euros.
Concluindo, Senhoras e Senhores Deputados, a evolução da construção europeia numa Europa solidária e alargada exige generosidade e uma visão ampla, e julgo que temos mais ambições do que recursos.
Devo dizer que para alguém que iniciou a sua carreira política na clandestinidade antifascista, aos 18 anos, o facto de ter tido a oportunidade de estar aqui no Parlamento Europeu foi uma experiência inesquecível. Considero os meus 18 anos no Parlamento Europeu um privilégio e gostaria de agradecer a todos os meus colegas, à Mesa, e em particular aos colegas da Comissão dos Orçamentos e a todos os funcionários e colaboradores com quem trabalhei durante este tempo.
Se sentirem a minha falta, em todo caso, saibam que as minhas novas funções são incompatíveis com a remuneração, pelo que poderei aconselhá-los "gratuitamente". Dito isto, tomo a liberdade de entrar já na matéria em apreço.
Posso dizer, exercendo pela última vez as funções de relator para as Perspectivas Financeiras, que temos finalmente a anunciada comunicação da Comissão sobre um dos temas essenciais que afectarão a União Europeia nos próximos anos. Até há muito pouco tempo, concretamente até à sexta-feira passada, só a conhecíamos através de fugas de informação e de projectos, mas não tínhamos recebido praticamente nenhuma comunicação oficial da mesma até ao diálogo tripartido realizado em Dublim.
As intervenções da Comissão, em especial a do senhor Presidente Prodi, deu-nos uma imagem mais positiva do que o texto que conhecíamos até agora, do qual eu discordava devido a alguns tons apocalípticos que possuía. Sou de opinião que devemos ter uma visão mais positiva e penso que essa é a abordagem que é preciso adoptar para fazer frente aos problemas e às propostas de acção com vista a assegurar o crescimento económico da União nos próximos anos.
Receio porém que, mais uma vez, estejamos a começar a casa pelo telhado ou, para ser mais preciso, pelo tecto. Parte-se, de facto
de um tecto máximo para o orçamento dentro do qual se tenta fazer encaixar as políticas, em vez de olhar para as políticas e as suas necessidades financeiras e determinar até que ponto dispomos de recursos para as financiar.
A Comissão caiu, de certa forma, na esparrela "do grupo dos seis": os Ministros das Finanças que se auto-designam "contribuintes líquidos", que propuseram que não se supere o valor de 1% do tecto para as Perspectivas Financeiras. Penso que a táctica negociadora mais fundamental exigiria que fôssemos mais além e mais ambiciosos, e que não ficássemos pelos limites estabelecidos pela Comissão - por ela e pelas autoridades orçamentais - em 1992 para fazer frente às necessidades de uma Comunidade Europeia que tinha, então, doze membros. Essa é a percentagem que nos propõem que se mantenha. Julgo que denota falta de ambição.
Pretendemos aumentar a competitividade da economia, cumprir os objectivos de Lisboa, manter a política de coesão, financiar o alargamento, e resolver os problemas estatístico relativos aos fluxos para as regiões mais pobres da actual União a quinze. Queremos ter uma política externa, uma política de segurança, talvez também uma política de defesa, uma política de I[amp]D, etc., mas com que dinheiro? Considero importante que, por fim, a proposta de incluir um imposto europeu tenha sido contemplada, mas ainda assim ..."@pt11
"Herr talman! Låt mig ta några ögonblick i anspråk för att tacka utskottsordföranden för hans vänliga ord och uttrycka min tacksamhet för era vänliga ord och för de applåder och lyckönskningar jag fått från många av mina kolleger som kom hit i dag i vetskapen om att detta troligen skulle bli mitt sista anförande till församlingen från dessa bänkar.
Vi måste fråga oss om dessa siffror döljer neddragningar i de så kallade politiska prioriteringarna och – jag vill särskilt framhålla – jordbruket och strukturfonderna.
Mina damer och herrar! Vi bör alla erinra kommissionen och rådet om att det är på grund av rådets systematiska vägran som budgetplanerna inte har införts i fördraget förrän nu. Därför är vi inte, innan konstitutionen träder i kraft på de villkor som konventet antar, på något sätt skyldiga att underteckna detta avtal eller godkänna någon paketlösning för budgetplanen. Jag hoppas att det irländska ordförandeskapet noterar detta och ser till så att arbetet med konstitutionen går så fort som möjligt.
Jag tänker inte gå närmare in på tidsaspekten, men jag skulle vilja ta upp ett par tekniska frågor. Vad får det för följder om antalet rubriker minskas till fem samtidigt som antalet underrubriker ökar? Vilka regler styr överföringen av pengar eller anslag från en underrubrik till en annan? Om vi har en budgetplan, exakt hur kommer då flexibilitetsmekanismen att se ut? Dessutom, vi har siffran 1,24 procent, men det är av grundläggande betydelse att klargöra begreppen betalningsbemyndiganden, åtagandebemyndiganden och den vaga hänvisningen till bruttonationalprodukt, bruttonationalprodukt justerad för faktorinkomster och bruttonationalinkomst. Jag kan i förbigående nämna att detta är frågor som kan innebära en skillnad på 7 000 miljoner euro.
Sammanfattningsvis, mina damer och herrar, kräver den europeiska integrationens fortskridande i ett enat och utvidgat Europa både generositet och ett öppet sinne, och det verkar som om våra ambitioner ligger på en mycket högre nivå än våra resurser.
Jag måste säga att för någon som inledde sin politiska karriär vid 18 års ålder i den antifascistiska undergroundrörelsen har möjligheten att få vara här i Europaparlamentet varit en oförglömlig upplevelse. Jag ser tillbaka på mina 18 år i Europaparlamentet som ett privilegium, och jag vill tacka alla mina kolleger, presidiet och framför allt mina kolleger i budgetutskottet och alla de tjänstemän och medarbetare som jag samarbetat med under denna tid.
Hur som helst, om ni skulle sakna mig tillåter inte min nya roll att jag får betalt, som ni vet, så jag kan stå till tjänst med gratis rådgivning. Med detta sagt, låt mig nu gå in på det ämne vi diskuterar.
Som föredragande för budgetplanen för sista gången kan jag säga att vi äntligen har det utlovade meddelandet från kommissionen om en av de viktigaste frågor som påverkar EU under de kommande åren. Fram till alldeles nyligen, i fredags närmare bestämt, kände vi bara till det genom pressläckor och preliminära utkast och hade egentligen inte fått något officiellt meddelande om det förrän trepartsdialogen hölls i Dublin.
Kommissionens tal, och särskilt Romano Prodis, har givit oss en mer positiv bild än den text vi dittills hade sett, vilken jag motsatte mig på grund av en del av dess apokalyptiska tongångar. I min mening måste vi ha en mer positiv vision, och jag anser att det måste vara vår utgångspunkt när vi diskuterar problemen och föreslår åtgärder för att säkra ekonomisk tillväxt i EU under de kommande åren.
Jag är emellertid rädd för att vi återigen börjar med taket när vi skall bygga huset, eller, för att vara mer precis, med innertaket. Vi börjar a priori, ex ante, med ett budgettak inom vilket vi försöker få in politiken, i stället för att titta på politiken och den finansiering den kräver och fastställa i vilken utsträckning vi har de resurser som krävs för att finansiera den.
I min mening har kommissionen i någon mån gått i den fälla som gillrats av ”de sex’ gäng”: de finansministrar som kallar sig nettobidragsgivare och som har föreslagit att vi skall hålla oss inom 1 procent av taket för budgetplanen. Jag anser att det är grundläggande förhandlingstaktik att kräva att vi går längre än så och höjer ambitionsnivån, och inte att vi håller oss inom de gränser som kommissionen satte upp – kommissionen och budgetmyndigheterna – 1992 för att tillgodose behoven i en europeisk gemenskap som vid den tiden hade 12 medlemmar. Det är den procentsatsen de vill att vi skall behålla. För mig vittnar det om en brist på ambitioner.
Vi vill öka ekonomins konkurrenskraft, uppfylla Lissabonmålen, vidmakthålla sammanhållningspolitiken, finansiera utvidgningen och lösa de statistiska problemen med flödena till de fattigaste delarna i dagens 15 medlemsstater. Vi vill ha en utrikespolitik, en säkerhetspolitik, kanske också en försvarspolitik, en forsknings- och utvecklingspolitik och så vidare, men var skall pengarna komma ifrån? Jag anser att det är av stor betydelse att förslaget om en europeisk skatt äntligen har tagits upp, men ändå …"@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
"a priori"5,10,3,11,9
"ex ante"5,2,10,3,12,7,11,9,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples