Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2004-01-29-Speech-4-118"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2004-01-29"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Saharov-palkinnon luovuttaminen4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20040129.5.4-118"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2004-01-29-Speech-4-1194
lpv:speaker	lp:Cowen4
lpv:spoken text	". Mr President, it is a signal honour to take part in this sitting of the European Parliament for the award of the 2003 Sakharov prize to Secretary-General Annan and the entire United Nations staff, and to commemorate in particular Mr Sergio Vieira de Mello and the many other UN officials who lost their lives in the performance of their duties. It provides the only real means of addressing the varied threats of today: terrorism, weapons of mass destruction, poverty, hunger and disease; together with new, or rather growing, challenges such as migration – to which the Secretary-General has made particular reference today. It is only through being multilateralist that effective action can be taken to meet the Millennium Development Goals, for example, so that the glaring inequalities and unremitting human suffering which in turn create and foster so many threats to peace and security can be meaningfully addressed. It is entirely in character that the Secretary-General did not use this occasion to indulge the plaudits that inevitably and rightly come with prestigious prizes such as this. Instead he has chosen to direct our attention to the challenges of a major pressing issue, that of migration. This is an issue with which my own country has endured historical experience accumulated through generations who migrated from Ireland and made lives for themselves abroad. It is now an issue of major global significance which needs to be put higher up the international agenda. Globalisation has given rise to an unprecedented movement of people, in turn giving rise to unparalleled challenges. Like the Secretary-General I welcome the establishment last month of the Global Commission on International Migration. UN High Commissioner for Refugees Lubbers attended the informal meeting of EU Justice and Home Affairs Ministers in Dublin on Thursday last, at which there was a constructive discussion of proposed European asylum and migration legislation. This was very useful and we look forward to building on this valuable dialogue with such an important partner, the United Nations. In October 1999 the European Council in Tampere agreed on the creation of an area of freedom, security and justice in the EU, firmly rooted in our shared commitment to human rights, democratic institutions and the rule of law. This freedom is not the exclusive preserve of the Union’s own citizens. It must also be available to those whose circumstances lead them justifiably to seek access to our territory. In its proposals and actions on immigration and asylum, the Union is committed to taking account of both the humanitarian and economic aspects and to ensuring full respect for the human rights-based principles enshrined in the European Convention on Human Rights and other international norms. We must confront this challenge with effective action based on our ambition in 1999 to complete this agenda by the middle of this year. For the European Union, the United Nations is more than a political affiliation. As the Nobel Committee stated in awarding the Nobel Peace Prize to Kofi Annan and the United Nations staff in 2001, it granted the prize ‘to proclaim that the only negotiable route to global peace and cooperation goes by way of the United Nations’. We are deeply grateful therefore to the Secretary-General for his ceaseless work in defending the multilateral system. We wish to record our deep appreciation of the UN staff all over the world serving the cause of peace and justice, human rights and development. And we remember those among the UN staff who have given their lives in this cause. Therefore, Mr. President, let me join you in commending the award of the Sakharov Prize to the United Nations Secretary-General and his staff. I can think of no more appropriate designation of a prize for freedom of thought than the name of Andrei Sakharov. And I can think of no more fitting recipient of this prize than Secretary-General Kofi Annan and his colleagues. The enduring value of the Sakharov prize is that it evokes continually the memory and example of an outstanding human rights advocate who lived and worked in circumstances where such advocacy was considered an act of dissidence. This prize in his name sends out every year a clear signal of support from Europe to those who are struggling for peace and human rights, often in the face of significant hostility and in conditions of personal risk. I believe therefore that the Parliament has made a wise and kind choice in reflecting on and commemorating the enormous sacrifices made by UN personnel in the cause of peace and justice. On 19 August 2003 we were all horrified at the appalling attack on the lives of UN personnel in their headquarters in Baghdad. Those who carried out this attack struck a violent and cowardly blow at the people best placed and most committed to bringing relief to the Iraqi people. The loss of Sergio Vieira de Mello was a cause of particular sadness. In my own country, as in many others, the outstanding work done by Mr Vieira de Mello on behalf of the UN, especially in Timor Leste, was widely known and enormously regarded. I know that he would have made an enormous contribution as High Commissioner for Human Rights. UN personnel throughout the world perform heroic and often unheralded work. It is in many ways a pity that the prevailing image of the UN derives so much from the moments of vertiginous political drama in and around the chamber of the Security Council. This image misses the depth of the commitment of many unknown UN officials throughout the world, acting as peacekeepers, providing assistance to refugees, developing human rights capacity, coordinating emergency humanitarian assistance and protecting the rights of women and the marginalised. The Millennium Summit Declaration referred to the United Nations as ‘the common house of the entire human family’. UN staff, in their daily working lives, demonstrate the truth of this description. We are indebted to Secretary-General Annan on many levels and for many things. This morning, of course, I would draw attention to the courage and the clarity with which he has addressed the challenges facing the multilateral system and role that migration policy can play in it. At the General Assembly last September the Secretary-General characterised the position to which the UN had come as ‘a fork in the road’. And as recently as last weekend at the World Economic Forum the Secretary-General noted that the conduct of international politics had become less favourable to the maintenance of a stable, equitable and rule-based international order and that the role of the UN itself and the system of collective security were under serious strain. It is because of the urgency of this threat that the Council has recommitted itself to effective multilateralism. A stronger, international society, a rules-based international order and strong international institutions are critically important EU objectives. Central to this is the EU support for a strengthened UN. Intensified and effective cooperation between the EU and the UN is a central priority for this presidency. It is imperative that the UN be given the means to meet successfully the many and varied challenges of today. As the Secretary-General said in his report last year on the implementation of the Millennium Declaration, human rights are universal principles, but inspiring as those principles are, they do not implement themselves. The multilateral system embodied in the UN Charter is the only way that human rights and humanitarian law can be effectively defended."@en3
lpv:translated text	"Hr. formand, det er en meget stor ære at deltage i Europa-Parlamentets møde i anledning af overrækkelsen af Sakharov-prisen til FN's generalsekretær, Kofi Annan, og hele FN's personale og at være med til at fejre mindet om Sergio Vieira de Mello og de mange andre FN-tjenestemænd, der mistede livet under udøvelsen af deres pligter. Det repræsenterer det eneste middel til håndtering af tidens forskellige trusler - terrorisme, masseødelæggelsesvåben, fattigdom, sult og sygdom - sammen med nye eller snarere voksende udfordringer såsom migration, som generalsekretæren netop har kommenteret i dag. Kun ved hjælp af multilateralisme kan der gøres en effektiv indsats for at opfylde f.eks. millenniumudviklingsmålene, så man kan bekæmpe de iøjnefaldende uligheder og uophørlige menneskelige lidelser, der til gengæld skaber og fremmer så mange trusler mod freden. Det er typisk for generalsekretæren, at han ikke benyttede denne lejlighed til at give frit løb for den applaus, der uundgåeligt og med rette udløses i forbindelse med overrækkelsen af sådanne ansete priser. I stedet har han valgt at gøre os opmærksom på udfordringerne i forbindelse med et meget presserende spørgsmål om migration. Det er et emne, som mit eget land har historiske erfaringer med fra de generationer, der udvandrede fra Irland og skabte sig en tilværelse i udlandet. Nu er det et emne af stor betydning for hele kloden, som skal rykkes længere op på den internationale dagsorden. Globaliseringen har givet anledning til en hidtil uset personbevægelighed, hvilket skaber helt nye udfordringer. Ligesom generalsekretæren glæder jeg mig også over oprettelsen i sidste måned af en global kommission for international migration. FN's Flygtningehøjkommissær, hr. Lubbers, deltog i det uformelle møde, som EU's ministre for retlige og indre anliggender havde i Dublin i torsdags, hvor der var en konstruktiv debat om den foreslåede asyl- og migrationslovgivning for EU. Det var en meget nyttig debat, og vi ser frem til at bygge videre på denne værdifulde dialog med den meget betydningsfulde partner, som FN er. I oktober 1999 blev man på Det Europæiske Råds møde i Tampere enige om at oprette et område med frihed, sikkerhed og retfærdighed i EU, der har solidt rodfæste i vores fælles tilslutning til menneskerettigheder, demokratiske institutioner og retsstatslige principper. Denne frihed er ikke udelukkende forbeholdt EU's egne borgere. Den skal også være tilgængelig for personer, der af omstændighederne presses til retmæssigt at søge adgang til vores område. I EU's forslag til og aktioner vedrørende indvandring og asyl er EU indstillet på at tage hensyn til både de menneskelige og de økonomiske aspekter samt på at sikre fuld respekt for de menneskerettighedsbaserede principper, der er fastsat i den europæiske menneskerettighedskonvention og andre internationale regler. Vi skal møde denne udfordring med en effektiv indsats på baggrund af vores ambition fra 1999 om at gennemføre denne dagsorden inden midten af indeværende år. For EU er FN mere end et politisk tilhørsforhold. Som Nobel-udvalget udtalte i forbindelse med tildelingen af Nobels fredspris til Kofi Annan og FN's personale i 2001, blev prisen givet for at proklamere, at den eneste fremkommelige vej til global fred og samarbejde går via FN. Vi er derfor generalsekretæren dybt taknemmelig for hans endeløse indsats for at forsvare det multilaterale system. Vi ønsker at bekræfte vores dybe påskønnelse af FN's personale i hele verden, der kæmper for fred og retfærdighed, menneskerettigheder og udvikling. Og vi mindes de personer blandt FN's personale, der har givet deres liv til denne sag. Derfor, hr. formand, bifalder jeg også tildelingen af Sakharov-prisen til FN's generalsekretær og hans personale. Jeg kan ikke forestille mig en mere passende betegnelse for en pris for tankefrihed end navnet på Andrej Sakharov. Og jeg kan ikke forestille mig en mere passende prismodtager end FN's generalsekretær, Kofi Annan. Sakharov-prisens blivende værdi er den, at den bestandigt vækker mindet om og eksemplet på en enestående menneskerettighedsforkæmper, der boede og arbejde under omstændigheder, hvor en sådan indsats blev betragtet som en dissidenthandling. Denne pris i hans navn udsender hvert år et klart støttesignal fra Europa til de personer, der kæmper for fred og menneskerettigheder - ofte trods store fjendtligheder og med personlig risiko. Jeg synes derfor, at Parlamentet har truffet et klogt og godt valg ved at ære og hylde de enorme ofre, som FN-personalet har ydet i fredens og retfærdighedens tjeneste. Den 19. august 2003 blev vi alle forfærdede over det rystende angreb på FN-hovedkvarteret i Baghdad. De personer, der udførte angrebet, rettede et voldsomt og fejt slag mod de mennesker, der er bedst placeret til og indstillet på at komme det irakiske folk til undsætning. Tabet af Sergio Vieira de Mello var særligt trist. I mit eget hjemland såvel som i mange andre lande var hr. Sergio Vieira de Mellos enestående arbejde på vegne af FN - specielt i Timor-Leste - velkendt og meget anset. Jeg ved, at han ville have ydet en enorm indsats som højkommissær for menneskerettigheder. FN's personale over hele verden udfører et heltemodigt og ofte uheraldisk arbejde. Det er på mange måder en skam, at det fremherskende billede af FN i høj grad stammer fra de svimlende politiske dramaer i og omkring Sikkerhedsrådet. Dette billede mangler dybden af de mange ukendte FN-tjenestemænds engagement rundt omkring i verden, hvor de optræder som fredsbevarende faktor, beskytter flygtninge, udvikler menneskerettighedskapacitet, koordinerer humanitær nødhjælp og beskytter kvinders og de marginaliseredes rettigheder. I erklæringen fra millenniumtopmødet blev FN omtalt som "hele menneskehedens fælles hus". I deres daglige arbejdsliv viser FN's personale sandheden i denne beskrivelse. Vi skylder generalsekretær Annan tak for mange ting. I dag vil jeg naturligvis nævne det mod og klarsyn, hvormed han har håndteret udfordringerne for det multilaterale system, samt den rolle, som migrationspolitikken kan spille i denne forbindelse. På generalforsamlingen i september sagde generalsekretæren, at FN stod ved en skillevej. Og så sent som under sidste weekends verdensomspændende økonomiske forum bemærkede generalsekretæren, at den internationale politik var blevet mindre gunstig over for fastholdelsen af en stabil, retfærdig og regelbaseret international orden, og at FN's rolle og det kollektive sikkerhedssystem var under alvorligt pres. Det er på grund af denne trussels påtrængenhed, at Rådet har engageret sig i en effektiv multilateralisme. Et stærkere internationalt samfund, en regelbaseret international orden og stærke internationale institutioner er helt centrale EU-mål. Af afgørende betydning herfor er EU's støtte til et styrket FN. Et forstærket og effektivt samarbejde mellem EU og FN er en central prioritering for dette formandskab. Det er bydende nødvendigt, at FN får de nødvendige midler til at håndtere tidens mange og forskelligartede udfordringer. Som generalsekretæren sagde i sin beretning i fjor om gennemførelsen af millenniumerklæringen, er menneskerettigheder universelle principper, men selv om de er inspirerende, så gennemfører de ikke sig selv. Det multilaterale system, der er indarbejdet i FN's pagt, repræsenterer den eneste mulighed for effektivt at forsvare menneskerettigheder og humanitære love."@da1 ". Herr Präsident, es ist eine sehr große Ehre, an der Sitzung des Europäischen Parlaments zur Überreichung des Sacharow-Preises 2003 an Generalsekretär Annan und sämtliche Mitarbeiter der Vereinten Nationen teilnehmen zu dürfen und insbesondere Herrn Sergio Vieira de Mello und der vielen anderen UNO-Beamten zu gedenken, die in Ausübung ihrer Pflichten ums Leben gekommen sind. Denn es bietet das einzige echte Mittel, den vielfältigen Gefahren der heutigen Zeit zu begegnen: Terrorismus, Massenvernichtungswaffen, Armut, Hunger und Krankheit, zusammen mit neuen, oder eher wachsenden Herausforderungen wie der Migration – auf die der Generalsekretär heute besonders Bezug genommen hat. Nur wenn wir Multilateralisten sind, können wir wirksam handeln, um beispielsweise die Millenniumsentwicklungsziele zu erfüllen, sodass die krassen Unausgewogenheiten und das unaufhörliche menschliche Leid, die wiederum so viele Bedrohungen für Frieden und Sicherheit hervorbringen und fördern, sinnvoll angegangen werden können. Es ist ganz seine Art, dass der Generalsekretär diese Gelegenheit nicht genutzt hat, um sich dem Lob hinzugeben, das unvermeidlich und zu Recht mit angesehenen Preisen wie diesem einhergeht. Stattdessen hat er sich dafür entschieden, unsere Aufmerksamkeit auf die Herausforderungen einer bedeutenden, dringlichen Frage zu lenken, nämlich die Migration. In dieser Frage hat mein Land historische Erfahrungen mit Generationen gemacht, die aus Irland auswanderten und ein neues Leben im Ausland begannen. Nun ist es eine Frage von großer globaler Bedeutung, die auf der internationalen Tagesordnung einen Platz weiter oben bekommen muss. Durch die Globalisierung ist es zu einer bis dato unbekannten Wanderung der Bevölkerung gekommen, die wiederum noch nie da gewesene Herausforderungen mit sich bringt. Wie der Generalsekretär begrüße auch ich die Einrichtung der Kommission für internationale Migration im vergangenen Monat. Der UNO-Hochkommissar für Flüchtlinge, Herr Lubbers, nahm letzten Donnerstag am informellen Treffen der EU-Justiz- und Innenminister in Dublin teil, bei dem die vorgeschlagenen Rechtsvorschriften zu Asyl und Migration konstruktiv diskutiert wurden. Dies war sehr nutzbringend, und wir freuen uns darauf, auf diesem wertvollen Dialog mit einem solch bedeutenden Partner wie den Vereinten Nationen aufbauen zu können. Im Oktober 1999 einigte sich der Europäische Rat in Tampere auf die Schaffung eines Raums der Freiheit, der Sicherheit und des Rechts in der EU, der fest in unserer gemeinsamen Verpflichtung gegenüber Menschenrechten, demokratischen Einrichtungen und Rechtsstaatlichkeit verwurzelt ist. Diese Freiheit gilt nicht ausschließlich für die eigenen Bürger der Union. Sie muss auch denjenigen zur Verfügung stehen, deren Lebensumstände sie zu Recht dazu veranlassen, Zugang zu unserem Hoheitsgebiet zu suchen. In ihren Vorschlägen und Maßnahmen zu Einwanderung und Asyl will die Union humanitäre und wirtschaftliche Aspekte gleichermaßen berücksichtigen und die uneingeschränkte Achtung der menschenrechtsbasierten Grundsätze gewährleisten, die in der Europäischen Menschenrechtskonvention und anderen internationalen Normen verankert sind. Wir müssen dieser Herausforderung wirksames Handeln gegenüberstellen, das auf unserem Ziel des Jahres 1999 basiert, diese Agenda bis Mitte dieses Jahres zu vollenden. Für die Europäische Union sind die Vereinten Nationen mehr als eine politische Organisation. Wie das Nobelpreiskomitee 2001 bei der Überreichung des Friedensnobelpreises an Kofi Annan und die Mitarbeiter der Vereinten Nationen sagte, vergab es den Preis, um „öffentlich kundzutun, dass der einzig begehbare Weg zu globalem Frieden und Zusammenarbeit der über die Vereinten Nationen ist“. Wir sind dem Generalsekretär daher zutiefst dankbar für seine unaufhörliche Verteidigung des multilateralen Systems. Wir möchten unsere tiefe Anerkennung für die Mitarbeiter der UNO in der ganzen Welt zum Ausdruck bringen, die der Sache des Friedens und der Gerechtigkeit, der Menschenrechte und Entwicklung dienen. Und wir gedenken der UNO-Mitarbeiter, die für diese Sache ihr Leben geopfert haben. Herr Präsident, ich möchte mich daher Ihrem Lob zur Überreichung des Sacharow-Preises an den Generalsekretär der Vereinten Nationen und seine Mitarbeiter anschließen. Ich kann mir für die Benennung eines Preises für geistige Freiheit keinen besseren Namen vorstellen als Andrej Sacharow. Und ich kann mir auch keinen passenderen Träger dieses Preises vorstellen als Generalsekretär Kofi Annan und seine Kollegen. Der bleibende Wert des Sacharow-Preises besteht darin, dass er stets die Erinnerung an einen herausragenden Verteidiger der Menschenrechte wachruft und uns an dieses Vorbild denken lässt, das unter Verhältnissen lebte und arbeitete, in denen ein solcher Verteidiger als Dissident angesehen wurde. Dieser Preis mit seinem Namen setzt jedes Jahr ein deutliches Zeichen der Unterstützung Europas für diejenigen, die für Frieden und Menschenrechte kämpfen und dabei häufig großen Feindseligkeiten und Gefahren für die eigene Person ausgesetzt sind. Daher bin ich der Ansicht, dass das Parlament eine kluge und gütige Wahl getroffen hat, wenn es über die gewaltigen Opfer nachdenkt, die die UNO-Mitarbeiter für die Sache des Friedens und der Gerechtigkeit gebracht haben, und ihrer gedenkt. Am 19. August 2003 waren wir alle entsetzt über den schrecklichen Anschlag auf die UNO-Mitarbeiter im Hauptquartier in Bagdad. Diejenigen, die diesen Anschlag verübten, verletzten auf gewaltsame und feige Weise die Menschen, die mit großem Engagement vor Ort waren, um den Menschen im Irak zu helfen. Der Verlust von Sergio Vieira de Mello war besonders traurig. In meinem Land war, wie in vielen anderen, die herausragende Arbeit von Herrn Vieira de Mello im Namen der Vereinten Nationen, insbesondere in Osttimor, sehr bekannt und ungeheuer angesehen. Ich weiß, dass er als Hochkommissar für Menschenrechte einen außerordentlichen Beitrag geleistet hätte. Die Mitarbeiter der UNO in der ganzen Welt vollbringen heroische und oft unvorhergesehene Taten. Es ist in vieler Hinsicht schade, dass das dominierende Bild der UNO so sehr von den Momenten schwindelerregender politischer Dramen im und um den Sicherheitsrat herrührt. Bei diesem Bild fehlt die Größe des Engagements vieler unbekannter UNO-Beamter in der ganzen Welt, die als Wahrer des Friedens agieren, Flüchtlingen helfen, Kapazitäten im Bereich der Menschenrechte entwickeln, humanitäre Soforthilfe koordinieren und die Rechte von Frauen und an den Rand gedrängter Gruppen schützen. In der Erklärung des UNO-Millenniumsgipfels wurden die Vereinten Nationen als „Begegnungsstätte der gesamten Menschheitsfamilie“ bezeichnet. Dass diese Beschreibung zutrifft, beweisen die UNO-Mitarbeiter tagtäglich mit ihrer Arbeit. Wir sind Generalsekretär Annan auf vielen Ebenen und für viele Dinge zu Dank verpflichtet. Heute Morgen möchte ich jedoch die Aufmerksamkeit auf den Mut und die Klarheit lenken, mit denen er die Herausforderungen für das multilaterale System und die Rolle, die die Migrationspolitik dabei spielen kann, angesprochen hat. Auf der Generalversammlung im September nannte der Generalsekretär den Punkt, an dem die UNO angelangt sei, einen „Scheideweg“. Und erst am vergangenen Wochenende beim Weltwirtschaftsforum stellte der Generalsekretär fest, dass das internationale politische Vorgehen heute weniger günstig ist für die Aufrechterhaltung einer stabilen, ausgewogenen und auf Regeln basierenden internationalen Ordnung und dass die Rolle der Vereinten Nationen selbst und das System kollektiver Sicherheit ernsthaften Belastungen ausgesetzt sind. Aufgrund dieser drohenden Gefahr bekennt sich der Rat erneut zu einem wirkungsvollen Multilateralismus. Eine stärkere, internationale Gesellschaft, eine auf Regeln basierende internationale Ordnung und starke internationale Institutionen sind äußerst wichtige Ziele der EU. Von zentraler Bedeutung ist dabei die Unterstützung einer gestärkten UNO durch die EU. Ein entscheidendes vorrangiges Ziel dieses Ratsvorsitzes ist eine intensivierte und wirksame Zusammenarbeit zwischen der EU und der UNO. Es ist zwingend erforderlich, dass die UNO die notwendigen Mittel erhält, um den zahlreichen und vielfältigen Herausforderungen der heutigen Zeit erfolgreich begegnen zu können. Wie der Generalsekretär in seinem Bericht über die Umsetzung der Millenniumserklärung im letzten Jahr sagte, sind die Menschenrechte allgemein gültige Grundsätze, doch so inspirierend sie auch sein mögen, sie verwirklichen sich nicht von selbst. Das in der Charta der UNO festgeschriebene multilaterale System ist die einzige Möglichkeit, Menschenrechte und Völkerrecht wirksam zu verteidigen."@de7,7 "Κύριε Πρόεδρε, αποτελεί ιδιαίτερη τιμή για εμένα που συμμετέχω σε αυτήν τη συνεδρίαση του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου για την απονομή του Βραβείου Ζαχάρωφ 2003 στον Γενικό Γραμματέα, κ. Κόφι Ανάν, και σε όλο το προσωπικό των Ηνωμένων Εθνών και, ιδιαίτερα, που τιμώ τη μνήμη του κ. Sergio Vieira de Mello και των πολλών άλλων υπαλλήλων του ΟΗΕ που έχασαν τη ζωή τους κατά την άσκηση των καθηκόντων τους. Παρέχει τα μόνα πραγματικά μέσα αντιμετώπισης των διαφόρων απειλών του σήμερα: της τρομοκρατίας, των όπλων μαζικής καταστροφής, της φτώχειας, της πείνας και των ασθενειών· παράλληλα με τις νέες ή, μάλλον, αναπτυσσόμενες προκλήσεις, όπως η μετανάστευση – στην οποία ο Γενικός Γραμματέας έκανε ειδική μνεία σήμερα. Μόνο μέσω του πολυμερισμού μπορεί να αναληφθεί αποτελεσματική δράση για την επίτευξη των αναπτυξιακών στόχων της Χιλιετίας, έτσι ώστε, για παράδειγμα, να αντιμετωπιστούν οι κραυγαλέες ανισότητες και ο διαρκής ανθρώπινος πόνος, που με τη σειρά τους δημιουργούν και υποθάλπουν τόσο πολλές απειλές κατά της ειρήνης και της ασφάλειας. Ταιριάζει απόλυτα με τον χαρακτήρα του Γενικού Γραμματέα το γεγονός ότι δεν χρησιμοποίησε αυτήν την περίσταση για να δρέψει τις δάφνες που αναπόφευκτα και δικαιολογημένα συνοδεύουν ένα τόσο σημαντικό βραβείο όπως αυτό. Αντί γι’ αυτό, επέλεξε να στρέψει την προσοχή μας στις προκλήσεις ενός μείζονος και πιεστικού θέματος, της μετανάστευσης. Η χώρα μου έχει ιστορική πείρα σ’ αυτό το θέμα, η οποία έχει συσσωρευθεί από γενιές μεταναστών που έφυγαν από την Ιρλανδία και έφτιαξαν τη ζωή τους στο εξωτερικό. Σήμερα αποτελεί ένα θέμα μείζονος παγκόσμιας σημασίας, το οποίο θα πρέπει να τοποθετηθεί υψηλότερα στις προτεραιότητες της διεθνούς ημερήσιας διάταξης. Η παγκοσμιοποίηση προκάλεσε μια πρωτοφανή μετακίνηση πληθυσμών, η οποία προκάλεσε με τη σειρά της απαράμιλλες προκλήσεις. Όπως και ο Γενικός Γραμματέας, θα ήθελα να χαιρετίσω και εγώ την ίδρυση, τον περασμένο μήνα, της Παγκόσμιας Επιτροπής για τη Διεθνή Μετανάστευση. Ο κ. Lubbers, Ύπατος Αρμοστής του ΟΗΕ για τους Πρόσφυγες, παρευρέθηκε την περασμένη Πέμπτη στη άτυπη συνεδρίαση του Συμβουλίου των Υπουργών Δικαιοσύνης και Εσωτερικών Υποθέσεων της ΕΕ στο Δουβλίνο, κατά τη διάρκεια της οποίας διεξήχθη μια εποικοδομητική συζήτηση για την προτεινόμενη νομοθεσία της ΕΕ σε θέματα ασύλου και μετανάστευσης. Η συζήτηση ήταν ιδιαίτερα χρήσιμη και ανυπομονούμε να αναπτύξουμε περαιτέρω αυτόν τον πολύτιμο διάλογο με έναν τόσο σημαντικό εταίρο, όπως είναι τα Ηνωμένα Έθνη. Τον Οκτώβριο του 1999 το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο του Τάμπερε συμφώνησε στη δημιουργία ενός χώρου ελευθερίας, ασφάλειας και δικαιοσύνης στην ΕΕ, γερά ριζωμένου στην κοινή μας δέσμευση υπέρ των ανθρωπίνων δικαιωμάτων, των δημοκρατικών θεσμών και του κράτους δικαίου. Αυτή η ελευθερία δεν είναι αποκλειστικό προνόμιο μόνο των πολιτών της ΕΕ. Πρέπει, επίσης, να χορηγείται και σε εκείνους που οι συνθήκες δικαιολογημένα τους αναγκάζουν να αναζητήσουν πρόσβαση στην επικράτειά μας. Στις προτάσεις και στις δράσεις της σε θέματα μετανάστευσης και ασύλου, η Ευρωπαϊκή Ένωση υποχρεούται να λαμβάνει υπόψη τόσο τις ανθρωπιστικές όσο και τις οικονομικές πτυχές και να εξασφαλίζει τον πλήρη σεβασμό των αρχών που βασίζονται στα ανθρώπινα δικαιώματα, όπως κατοχυρώνονται από την Ευρωπαϊκή Σύμβαση για την Προστασία των Δικαιωμάτων του Ανθρώπου και άλλους διεθνείς κανόνες. Οφείλουμε να αντιμετωπίσουμε αυτήν την πρόκληση αναλαμβάνοντας αποτελεσματική δράση, με βάση τη φιλοδοξία που είχαμε το 1999 να ολοκληρώσουμε αυτήν την ημερήσια διάταξη μέχρι τα μέσα του τρέχοντος έτους. Για την Ευρωπαϊκή Ένωση, τα Ηνωμένα Έθνη είναι κάτι παραπάνω από ένας πολιτικός σύνδεσμος. Όπως δήλωσε η Επιτροπή Νόμπελ κατά την απονομή του Βραβείου Νόμπελ Ειρήνης στον κ. Κόφι Ανάν και στο προσωπικό των Ηνωμένων Εθνών, έδωσε το βραβείο “για να διακηρύξει ότι ο μόνος διαπραγματεύσιμος δρόμος προς την παγκόσμια ειρήνη και τη συνεργασία περνά από τον Οργανισμό Ηνωμένων Εθνών». Συνεπώς, είμαστε ιδιαίτερα ευγνώμονες στον Γενικό Γραμματέα για το αδιάκοπο έργο του στην υπεράσπιση του πολυμερούς συστήματος. Θα θέλαμε να εκφράσουμε τη βαθιά μας εκτίμηση στο προσωπικό του ΟΗΕ σε ολόκληρο τον κόσμο, που υπηρετεί τον σκοπό της ειρήνης, της δικαιοσύνης, της προστασίας των ανθρωπίνων δικαιωμάτων και της ανάπτυξης. Και ανακαλούμε στη μνήμη μας το προσωπικό του ΟΗΕ που έδωσε τη ζωή του για την επίτευξη αυτού του σκοπού. Επομένως, κύριε Πρόεδρε, επιτρέψτε μου να επικροτήσω και εγώ την απονομή του Βραβείου Ζαχάρωφ στον Γενικό Γραμματέα των Ηνωμένων Εθνών και στο προσωπικό του. Δεν μπορώ να σκεφτώ καταλληλότερο τίτλο για ένα βραβείο ελευθερίας της σκέψης από το όνομα του Αντρέι Ζαχάρωφ. Και δεν μπορώ να σκεφτώ καταλληλότερο αποδέκτη αυτού του βραβείου από τον Γενικό Γραμματέα, κ. Κόφι Ανάν, και τους συνεργάτες του. Η διαρκής αξία του Βραβείου Ζαχάρωφ έγκειται στο ότι επικαλείται συνεχώς τη μνήμη και το παράδειγμα ενός εξέχοντος υποστηρικτή των ανθρωπίνων δικαιωμάτων, ο οποίος έζησε και εργάστηκε σε συνθήκες όπου μια τέτοια υποστήριξη εθεωρείτο πράξη έντονης διαφωνίας. Αυτό το βραβείο που φέρει το όνομα του εκπέμπει κάθε χρόνο ένα σαφές σήμα υποστήριξης από την Ευρώπη προς όλους αυτούς που μάχονται για την ειρήνη και τα ανθρώπινα δικαιώματα, συχνά έναντι σημαντικής εχθρότητας και υπό συνθήκες προσωπικού κινδύνου. Πιστεύω, συνεπώς, ότι το Κοινοβούλιο έκανε μια σοφή και σωστή επιλογή με το να αναλογιστεί και να τιμήσει τις τεράστιες θυσίες του προσωπικού του ΟΗΕ υπέρ της ειρήνης και της δικαιοσύνης. Στις 19 Αυγούστου 2003 τρομοκρατηθήκαμε όλοι με τη φρικτή επίθεση εναντίον της ζωής του προσωπικού του ΟΗΕ στην έδρα του στη Βαγδάτη. Αυτοί που διέπραξαν αυτήν την επίθεση εξαπέλυσαν ένα βίαιο και δειλό χτύπημα εναντίον των πιο κατάλληλων και αφοσιωμένων ανθρώπων στην παροχή βοήθειας στον ιρακινό λαό. Η απώλεια του κ. Sergio Vieira de Mello ήταν ιδιαίτερα οδυνηρή. Στη χώρα μου, καθώς και σε πολλές άλλες, το εξαιρετικό έργο που πρόσφερε ο κ. Vieira de Mello για λογαριασμό του ΟΗΕ, ιδιαίτερα στο Ανατολικό Τιμόρ, ήταν ευρέως γνωστό και έχαιρε τεράστιας εκτίμησης. Είμαι σίγουρος πως θα μπορούσε να προσφέρει πάρα πολλά ως Ύπατος Αρμοστής για τα Δικαιώματα του Ανθρώπου. Το προσωπικό του ΟΗΕ σε ολόκληρο τον κόσμο επιτελεί ηρωικό έργο που πολλές φορές δεν γνωστοποιείται. Είναι από πολλές απόψεις κρίμα που η επικρατούσα εικόνα για τον ΟΗΕ προέρχεται κυρίως από τις στιγμές μεγάλης πολιτικής έντασης μέσα και γύρω από την αίθουσα συνεδριάσεων του Συμβουλίου Ασφαλείας. Αυτή η εικόνα δεν αντικατοπτρίζει το μέγεθος της αφοσίωσης πολλών άγνωστων υπαλλήλων του ΟΗΕ ανά τον κόσμο, οι οποίοι δρουν ως ειρηνευτική δύναμη, παρέχοντας βοήθεια στους πρόσφυγες, ενισχύοντας τον σεβασμό των ανθρωπίνων δικαιωμάτων, συντονίζοντας την ανθρωπιστική βοήθεια έκτακτης ανάγκης και προστατεύοντας τα δικαιώματα των γυναικών και των περιθωριοποιημένων. Η Διακήρυξη της Συνόδου Κορυφής της Χιλιετίας αναφέρεται στα Ηνωμένα Έθνη ως “το κοινό σπίτι ολόκληρης της ανθρώπινης οικογένειας”. Το προσωπικό του ΟΗΕ, με το έργο που προσφέρει καθημερινά, αποδεικνύει πόσο αληθινή είναι αυτή η περιγραφή. Είμαστε ευγνώμονες στον Γενικό Γραμματέα, κ. Κόφι Ανάν, σε πολλά επίπεδα και για πολλούς λόγους. Σήμερα το πρωί, φυσικά, θα επιστήσω την προσοχή στο θάρρος και τη σαφήνεια με την οποία διαχειρίστηκε τις προκλήσεις που αντιμετωπίζει το πολυμερές σύστημα και στον ρόλο που μπορεί να παίξει σ’ αυτό η πολιτική της μετανάστευσης. Στη Γενική Συνέλευση του περασμένου Σεπτέμβρη, ο Γενικός Γραμματέας χαρακτήρισε τη θέση στην οποία είχε περιέλθει ο ΟΗΕ σαν μια “διακλάδωση του δρόμου”. Και το περασμένο σαββατοκύριακο, στο Παγκόσμιο Οικονομικό Φόρουμ, ο Γενικός Γραμματέας παρατήρησε ότι η άσκηση της διεθνούς πολιτικής έχει καταστεί λιγότερο ευνοϊκή έναντι της διατήρησης μιας σταθερής, δίκαιης και βασισμένης σε κανόνες διεθνούς τάξης και ότι ο ρόλος του ίδιου του ΟΗΕ και το σύστημα συλλογικής ασφάλειας δοκιμάζονται έντονα. Η πιεστικότητα αυτής της απειλής είναι ο λόγος που το Συμβούλιο ανανέωσε τη δέσμευσή του στον αποτελεσματικό πολυμερισμό. Μια ισχυρότερη διεθνής κοινότητα, μια διεθνής τάξη βασισμένη σε κανόνες και ισχυροί διεθνείς θεσμοί αποτελούν ιδιαίτερα σημαντικούς στόχους της ΕΕ. Πρωταρχική σημασία στα παραπάνω έχει η υποστήριξη της ΕΕ στην ενίσχυση του ΟΗΕ. Η ενισχυμένη και αποτελεσματική συνεργασία ανάμεσα στην ΕΕ και τον ΟΗΕ αποτελεί κύρια προτεραιότητα αυτής της Προεδρίας. Είναι επιτακτική ανάγκη να δοθούν στον ΟΗΕ τα μέσα για να αντεπεξέλθει επιτυχώς στις πολλές και διάφορες προκλήσεις του σήμερα. Όπως δήλωσε ο Γενικός Γραμματέας στην περσινή του έκθεση για την εφαρμογή της Διακήρυξης της Χιλιετίας, τα ανθρώπινα δικαιώματα αποτελούν οικουμενικές αξίες, αλλά όσο εμπνευσμένες και αν είναι αυτές, δεν εφαρμόζονται. Το πολυμερές σύστημα, που έχει ενσωματωθεί στη Χάρτα του ΟΗΕ, αποτελεί τον μόνο τρόπο αποτελεσματικής υπεράσπισης των ανθρωπίνων δικαιωμάτων και του ανθρωπιστικού δικαίου."@el8 ". Señor Presidente, es un honor participar en esta sesión del Parlamento Europeo para conceder el Premio Sajarov 2003 al Secretario General, el Sr. Annan, y a todo el personal de las Naciones Unidas, así como para conmemorar, en particular, al Sr. Sergio Vieira de Mello y a los otros muchos funcionarios de la ONU que perdieron la vida mientras cumplían con su deber. Ofrece el único medio real para hacer frente a las diversas amenazas actuales: el terrorismo, las armas de destrucción masiva, la pobreza, el hambre y las enfermedades; así como a los nuevos, o más bien crecientes desafíos, tales como la migración, al que el Secretario General ha hecho especial referencia hoy. Solo siendo multilateralista se puede emprender esa acción efectiva para cumplir los objetivos de desarrollo del milenio, por ejemplo para poder hacer frente de forma útil a las notables desigualdades y al interminable sufrimiento humano que, a su vez, crea y fomenta tantas amenazas para la paz y la seguridad. Es muy característico que el Secretario General no haya utilizado esta ocasión para abandonarse a los aplausos que de manera inevitable y justa acompañan a premios prestigiosos como este. En su lugar, ha decidido dirigir nuestra atención hacia los desafíos de una importante cuestión urgente, la de la migración. Se trata de una cuestión de la que mi país tiene una experiencia histórica, acumulada a través de generaciones que emigraron desde Irlanda para hacer su vida en el extranjero. Ahora es una cuestión de gran importancia mundial, que necesita estar entre las prioridades de la agenda internacional. La mundialización ha provocado una circulación de personas sin precedentes, que a su vez ha dado lugar a desafíos sin igual. Al igual que el Secretario General, acojo con satisfacción el establecimiento, el pasado mes, de la Comisión Global de Migración Internacional. El alto comisario para los refugiados de la ONU, el Sr. Lubbers, asistió a la reunión informal de los Ministros de Asuntos Exteriores y Justicia de la Unión Europea celebrada en Dublín el pasado jueves, en la que hubo un constructivo debate acerca de la legislación europea propuesta sobre migración y asilo . Fue un debate muy útil y esperamos ampliar este valioso diálogo con un interlocutor tan importante como son las Naciones Unidas. En octubre de 1999, el Consejo Europeo de Tampere acordó la creación de un espacio de libertad, seguridad y justicia en la Unión Europea, firmemente arraigado en nuestro compromiso compartido con respecto a los derechos humanos, las instituciones democráticas y el Estado de derecho. Esta libertad no es dominio exclusivo de los ciudadanos de la Unión. También deberá estar a disposición de aquellos cuyas circunstancias les llevan, de forma justificada, a intentar entrar en nuestro territorio. En sus propuestas y acciones sobre inmigración y asilo, la Unión asume el compromiso de tener en cuenta tanto los aspectos humanitarios como económicos y garantizar el pleno respeto de los principios basados en los derechos humanos consagrados en el Convenio Europeo para la protección de los derechos humanos y en otras normas internacionales. Debemos afrontar este desafío con una acción efectiva, basada en nuestra ambición de 1999 de completar esta agenda para mediados de este año. Para la Unión Europea, las Naciones Unidas son más que una afiliación política. Como afirmó el Comité Nobel al conceder el Premio Nobel de la Paz a Kofi Annan y al personal de las Naciones Unidas en 2001, el premio se concede «para proclamar que la única vía negociable para la cooperación y la paz mundial pasa por las Naciones Unidas». Así pues, estamos enormemente agradecidos al Secretario General por su incansable trabajo en la defensa del sistema multilateral. Queremos hacer constar nuestro más profundo reconocimiento del personal de la ONU de todo el mundo que lucha por la paz y la justicia, los derechos humanos y el desarrollo. También recordamos al personal de la ONU que perdió la vida defendiendo esa causa. Por lo tanto, señor Presidente, permítame que me una a ustedes en la concesión del Premio Sajarov al Secretario General de las Naciones Unidas y su personal. No se me ocurre una designación más apropiada para un premio por la libertad de pensamiento que el nombre de Andrei Sajarov. Y tampoco se me ocurre nadie más merecedor de este premio que el Secretario General, Kofi Annan, y sus colegas. El valor permanente del Premio Sajarov es que evoca constantemente la memoria y el ejemplo de un defensor de los principales derechos humanos, que vivió y trabajó en unas circunstancias en las que esa defensa se consideraba un acto de disidencia. Este premio en su nombre envía cada año un claro mensaje de apoyo desde Europa a quienes están luchando por la paz y los derechos humanos, a menudo en un entorno de gran hostilidad y arriesgando sus vidas. Por lo tanto, creo que el Parlamento ha hecho una elección inteligente y acertada al reflejar y conmemorar los enormes sacrificios realizados por el personal de la ONU en su lucha por la paz y la justicia. El 19 de agosto de 2003, todos quedamos horrorizados por el espantoso atentado que tuvo lugar contra el personal de la ONU en sus oficinas de Bagdad. Quienes perpetraron este atentado asestaron un violento y cobarde golpe a las personas más comprometidas y dispuestas a ayudar al pueblo iraquí. La pérdida de Sergio Vieira de Mello fue motivo de una especial tristeza. En mi país, como en muchos otros, se conocía y apreciaba enormemente el excelente trabajo realizado por el Sr. Vieira de Mello, en nombre de las Naciones Unidas, especialmente en Timor Oriental. Sé que habría aportado muchísimo como Alto Comisario para los Derechos Humanos. El personal de la ONU de todo el mundo realiza una tarea heroica y con frecuencia poco reconocida. Es una lástima, en muchos sentidos, que la imagen que prevalece de la ONU se derive, en gran medida, de los momentos de vertiginosa conmoción política en la cámara del Consejo de Seguridad. Esta imagen no refleja el profundo compromiso de muchos funcionarios de la ONU anónimos de todo el mundo, que actúan como defensores de la paz, ofreciendo ayuda a los refugiados, desarrollando la capacidad de defensa de los derechos humanos, coordinando la ayuda humanitaria de emergencia y protegiendo los derechos de las mujeres y de los marginados. La Declaración de la Cumbre del Milenio se refería a las Naciones Unidas como «la casa común de toda la familia humana». El personal de la ONU, con su trabajo cotidiano, demuestra que esta descripción es cierta. Estamos en deuda con el Secretario General, Annan, en muchos aspectos y por muchas cosas. Esta mañana, por supuesto, quiero destacar la valentía y la claridad con la que ha tratado los desafíos a los que se enfrenta el sistema multilateral y el papel que la política de migración puede desempeñar al respecto. En la Asamblea General del pasado mes de septiembre, el Secretario General calificó la posición en que se hallaba la ONU de «encrucijada». Sin ir más lejos, la semana pasada, en el Foro Económico Mundial, el Secretario General advirtió que la tendencia de la política internacional es ahora menos favorable para el mantenimiento de un orden internacional estable, equitativo y basado en el derecho, y que el propio papel de la ONU y el sistema de seguridad colectiva estaban sometidos a una fuerte presión. Debido a la urgencia de esta amenaza, el Consejo ha reafirmado su compromiso con respecto a un multilateralismo efectivo. Una sociedad internacional más fuerte, un orden internacional basado en el derecho y unas instituciones internacionales más sólidas son objetivos fundamentales de la Unión Europea. Para ello es esencial el apoyo de la Unión a una ONU reforzada. La cooperación intensificada y efectiva entre la Unión Europea y las Naciones Unidas es una prioridad central para esta Presidencia. Es imperativo que la ONU cuente con los medios para hacer frente con éxito a los múltiples y variados desafíos actuales. Como afirmó el pasado año el Secretario General en su informe sobre la aplicación de la Declaración del Milenio, los derechos humanos son principios universales, pero por muy inspiradores que resulten esos principios, no se aplican por sí mismos. El sistema multilateral materializado en la Carta de las Naciones Unidas es la única manera de la que se pueden defender de manera efectiva los derechos humanos y el derecho humanitario."@es12 ". Arvoisa puhemies, on suuri kunnia osallistua tähän Euroopan parlamentin istuntoon, jossa vuoden 2003 Saharov-palkinto luovutetaan pääsihteeri Annanille ja Yhdistyneiden Kansakuntien koko henkilöstölle, ja ennen kaikkea kunnioittaa virantoimituksessa surmansa saaneiden Sérgio Vieira de Mellon ja monien muiden YK:n virkamiesten muistoa. Tämä järjestelmä antaa ainoat todelliset keinot torjua nykypäivän monia uhkia, kuten terrorismia, joukkotuhoaseita, köyhyyttä, nälkää ja sairauksia, ja myös keinot vastata uusiin tai pikemminkin voimistuviin haasteisiin, kuten maahanmuuttoon – jota pääsihteeri käsitteli tänään. Esimerkiksi toimet vuosituhatjulistuksessa asetettujen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi saadaan tehokkaiksi ainoastaan monenvälisyyttä kannattamalla. Näin voidaan puuttua merkityksellisin toimin räikeään epätasa-arvoon ja hellittämättömänä jatkuviin inhimillisiin kärsimyksiin, jotka vuorostaan synnyttävät ja pitävät yllä niin monia rauhaan ja turvallisuuteen kohdistuvia uhkia. Pääsihteerille on täysin luonteenomaista, ettei hän käyttänyt tätä tilaisuutta suodakseen itselleen kehuja, joita tällainen arvostettu palkinto väistämättä ja syystäkin tuo mukanaan. Sen sijaan hän päätti kiinnittää huomiomme tärkeän ja kiireellisen maahanmuuttoa koskevan kysymyksen asettamiin haasteisiin. Tästä asiasta kotimaallani on pitkä kokemus, jonka Irlannista muualle maailmaan muuttaneet sukupolvet ovat historian kuluessa hankkineet. Maahanmuutosta on tullut kansainvälisesti merkittävä kysymys, johon on kiinnitettävä enemmän huomiota kansainvälisissä toimintaohjelmissa. Maailmanlaajuistuminen on käynnistänyt ennennäkemättömän väestöliikkeen, joka vuorostaan asettaa ennennäkemättömät haasteet. Pääsihteerin tavoin olen tyytyväinen viime kuussa perustettuun kansainvälistä maahanmuuttoa käsittelevään maailmanlaajuiseen komiteaan. Viime torstaina YK:n pakolaisasiain päävaltuutettu Ruud Lubbers osallistui sisä- ja oikeusasioista vastaavien EU:n ministerien epäviralliseen kokoukseen Dublinissa, jossa käytiin rakentava keskustelu ehdotetusta eurooppalaisesta turvapaikka- ja maahanmuuttolainsäädännöstä. Tämä oli erittäin hyödyllistä, ja toivomme voivamme hyödyntää tulevaisuudessa tätä arvokasta vuoropuhelua tämän tärkeän kumppanin, Yhdistyneiden Kansakuntien, kanssa. Lokakuussa 1999 Tampereella kokoontunut Eurooppa-neuvosto päätti tehdä EU:sta vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen, jolla noudatetaan tarkasti yhteistä sitoutumistamme ihmisoikeuksien noudattamiseen, demokraattisiin toimielimiin ja oikeusvaltion periaatteisiin. Tämä vapaus ei ole vain unionin omien kansalaisten yksinoikeus. Sen pitää olla myös niiden ulottuvilla, jotka olosuhteiden vuoksi aiheellisesti haluavat päästä alueellemme. Maahanmuuttoa ja turvapaikka-asioita koskevissa ehdotuksissaan ja toimissaan unioni on sitoutunut ottamaan huomioon sekä humanitaariset että taloudelliset näkökohdat, ja varmistamaan, että Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja muissa kansainvälisissä normistoissa vahvistettuja ihmisoikeuksiin perustuvia periaatteita noudatetaan täysimääräisesti. Meidän on vastattava tähän haasteeseen tuloksekkain toimin, joiden perustana on vuonna 1999 asettamamme kunnianhimoinen tavoite saada tämä hanke päätökseen tämän vuoden puoleenväliin mennessä. Euroopan unionille Yhdistyneet Kansakunnat on muutakin kuin pelkkä poliittinen liittolainen. Kuten Nobel-lautakunta totesi vuonna 2001 luovuttaessaan Nobelin rauhanpalkintoa Kofi Annanille ja Yhdistyneiden Kansakuntien henkilöstölle, se myönsi palkinnon "osoittaakseen, että ainoa neuvoteltavissa oleva tie maailmanlaajuiseen rauhaan ja yhteistyöhön kulkee Yhdistyneiden Kansakuntien kautta". Olemmekin pääsihteerille äärettömän kiitollisia hänen lakkaamattomasta työstään monenvälisen järjestelmän puolustamiseksi. Haluamme tuoda julki suuren arvostuksemme niitä eri puolilla maailmaa toimivia YK:n työntekijöitä kohtaan, jotka palvelevat rauhaa ja oikeutta, ihmisoikeuksia ja kehitystä. Muistamme niitä YK:n työntekijöitä, jotka antoivat henkensä tämän asian puolesta. Arvoisa puhemies, näin ollen minäkin esitän Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille ja hänen henkilöstölleen onnittelut Saharov-palkinnon johdosta. En voi kuvitella osuvampaa nimitystä ajatuksenvapaudesta myönnettävälle palkinnolle kuin Andrei Saharov -palkinto. En voi myöskään kuvitella osuvampaa saajaa tälle palkinnolle kuin pääsihteeri Kofi Annan ja hänen kollegansa. Saharov-palkinnon pysyvä arvo on siinä, että se vaalii pysyvästi merkittävän ihmisoikeuksien puolestapuhujan muistoa ja esimerkkiä. Hän eli ja työskenteli oloissa, joissa tällaisia puheita pidettiin toisinajatteluna. Hänen nimeään kantava palkinto lähettää joka vuosi Euroopasta selvän kannustusviestin niille, jotka ponnistelevat rauhan ja ihmisoikeuksien puolesta usein varsin vihamielisessä ympäristössä ja oman henkensä uhalla. Katsonkin, että parlamentti on toiminut viisaasti ja myötätuntoisesti kunnioittaessaan ja muistaessaan niitä valtavia uhrauksia, jotka YK:n henkilöstö on tehnyt rauhan ja oikeuden puolesta. Elokuun 19. päivänä 2003 saimme kaikki järkytykseksemme kuulla siitä kammottavasta iskusta, jonka kohteeksi YK:n Bagdadin-toimiston henkilöstö oli joutunut. Iskun takana olleet tahot kohdistivat väkivaltaisen ja pelkurimaisen iskun ihmisiin, joilla oli mitä parhaat edellytykset ja vahva sitoumus tuoda helpotusta Irakin kansalle. Sérgio Vieira de Mellon menehtyminen oli erityisen murheellista. Se merkittävä työ, jonka Vieira de Mello teki YK:n puolesta ennen kaikkea Itä-Timorissa, tunnettiin kotimaassani samoin kuin monissa muissa maissa laajasti ja sitä arvostettiin suuresti. Tiedän, että ihmisoikeusasioiden päävaltuutettuna hänen panoksensa olisi ollut valtava. YK:n työntekijät eri puolilla maailmaa tekevät urhoollista työtä, joka jää usein vaille tunnustusta. On monellakin tapaa sääli, että nykyistä mielikuvaa YK:sta leimaa niin suuressa määrin se kiihkeä poliittinen kiistely, jota turvallisuusneuvostossa ja sen ympärillä käydään. Tällöin jää huomiotta se, miten vahvan vastuuntuntoisesti YK:n lukuisat tuntemattomat virkamiehet eri puolilla maailmaa työskentelevät rauhanturvaajina, toimittavat apua pakolaisille, kehittävät ihmisoikeuksia koskevia valmiuksia, koordinoivat humanitaarisen hätäavun toimituksia ja suojelevat naisten ja yhteiskunnasta syrjäytyneiden oikeuksia. Vuosituhannen vaihteen huippukokouksen päätösjulistuksessa Yhdistyneiden Kansakuntien todetaan olevan "koko ihmiskunnan yhteinen koti". Tämän kuvauksen YK:n henkilöstö osoittaa todeksi jokapäiväisellä työllään. Olemme kiitollisuudenvelassa pääsihteeri Annanille monellakin tasolla ja monista asioista. Tänä aamuna haluan luonnollisesti tuoda esiin sen, miten rohkeasti ja selkeästi hän käsitteli monenväliseen järjestelmään kohdistuvia haasteita ja maahanmuuttopolitiikan mahdollista roolia siinä. YK:n yleiskokouksessa viime syyskuussa hän totesi YK:n omaksuman kannan muistuttavan tienhaaraa. Vasta viime viikonloppuna Maailman talousfoorumissa pääsihteeri huomautti, ettei kansainvälinen politiikka enää tue yhtä hyvin vakaata, oikeudenmukaista ja sääntöihin perustuvaa kansainvälistä järjestystä ja että itse YK:hon ja yhteisen turvallisuuden järjestelmään kohdistuu huomattavaa painetta. Tämän uhan vakavuuden tähden neuvosto on vahvistanut sitoutumisensa konkreettiseen monenvälisyyteen. Vahvempi kansainvälinen yhteiskunta, sääntöihin pohjautuva kansainvälinen järjestys ja vahvat kansainväliset järjestöt ovat EU:lle erittäin tärkeitä tavoitteita. Tässä keskeisellä sijalla on EU:n tuki YK:n lujittamiseen. Tiiviimpi ja tuloksekas yhteistyö EU:n ja YK:n välillä on puheenjohtajavaltion keskeinen tavoite. YK:lle on välttämättä annettava keinot, joiden avulla se voi vastata onnistuneesti tämän hetken monenlaisiin haasteisiin. Kuten pääsihteeri totesi viime vuonna raportissaan vuosituhannen julistuksen täytäntöönpanosta, ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia periaatteita. Niin innoittavia kuin ne ovatkin, ne eivät kuitenkaan toteudu itsekseen. YK:n peruskirjaan kirjattu monenvälinen järjestelmä on ainoa tapa, jolla ihmisoikeuksia ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia voidaan tuloksekkaasti puolustaa."@fi5 ". Monsieur le Président, nous avons l’insigne honneur de prendre part à cette séance du Parlement européen à l’occasion de la remise du prix Sakharov au secrétaire général Kofi Annan ainsi qu’à l’ensemble du personnel des Nations unies et d’honorer en particulier la mémoire de M. Sergio Vieira de Mello et des nombreux autres fonctionnaires onusiens qui ont perdu la vie dans l’exercice de leur fonction. Ce système procure les seuls véritables moyens d’action face aux menaces variées de notre époque: terrorisme, armes de destruction massive, pauvreté, faim et maladie; menaces qui vont de pair avec de nouveaux défis, ou plutôt des défis qui prennent une nouvelle amplitude, tels que celui posé par les migrations, et que le secrétaire général a abordé en particulier aujourd’hui. C’est seulement en étant partisans d’un système multilatéral qu’une action efficace pourra être menée pour atteindre, par exemple, les objectifs de développement du millénaire, afin que les inégalités flagrantes et que la souffrance humaine persistante, qui, à leur tour, créent et renforcent tant de menaces pour la paix et la sécurité, puissent être traitées comme il se doit. Il est tout à fait typique de la personnalité du secrétaire général qu’il n’ait pas profité de l’occasion pour recevoir les applaudissements qui vont inévitablement - et à juste titre - de pair avec un prix prestigieux tel que celui-ci. Au lieu de quoi, il a préféré focaliser notre attention sur les défis posés par une question d’une actualité brûlante, celle des migrations. C’est une problématique que mon pays a subie et à propos de laquelle il a accumulé une expérience historique, grâce aux générations qui ont émigré d’Irlande pour aller faire leur vie à l’étranger. Il s’agit désormais d’une question mondiale d’importance majeure, qui doit être placée plus haut dans l’ordre de priorités de l’agenda international. La mondialisation donne lieu à des mouvements de populations sans précédent, qui donnent lieu à leur tour à des défis sans précédent. Tout comme le secrétaire général, je me réjouis de la création, le mois dernier, de la Commission mondiale sur les migrations internationales. Le haut-commissaire des Nations unies aux réfugiés, M. Lubbers, a participé jeudi dernier à Dublin à la réunion informelle des ministres européens de la justice et des affaires intérieures, durant laquelle il y a eu une discussion constructive sur la proposition de législation européenne sur l’asile et les migrations. Cette discussion fut très utile, et nous attendons avec impatience de poursuivre ce dialogue constructif avec un partenaire aussi important que les Nations unies. En octobre 1999, le Conseil européen, réuni à Tampere, a convenu de la création d’un espace de liberté, de sécurité et de justice dans l’Union européenne, espace fermement attaché à notre engagement commun vis-à-vis des droits de l’homme, des institutions démocratiques et de l’État de droit. Cet espace de liberté ne doit pas être réservé aux seuls citoyens de l’Union européenne, mais doit également être accessible à ceux qui, en vertu des circonstances et de façon justifiée, ont été amenés à rejoindre notre territoire. Dans ses propositions et ses actions sur l’immigration et l’asile, l’Union s’est engagée à tenir compte des aspects tant humanitaires qu’économiques et à garantir le respect total des principes basés sur les droits de l’homme, qui sont ancrés dans la Convention européenne des droits de l’homme et dans d’autres normes internationales. Nous devons relever ce défi par une action efficace, basée sur notre ambition de 1999, qui était de régler ce point d’ici le milieu de cette année. Pour l’Union européenne, les Nations unies représentent plus qu’une affiliation politique. Ainsi que l’a déclaré le Comité Nobel en remettant le prix Nobel de la paix à Kofi Annan et au personnel des Nations unies en 2001, il leur a attribué le prix dans l’intention de "proclamer que la seule route praticable vers la paix et la coopération mondiales passe par l’Organisation des Nations unies." De ce fait, nous sommes extrêmement reconnaissants au secrétaire général d’œuvrer sans relâche pour la défense du système multilatéral. Nous souhaitons faire part de notre vive considération pour le personnel de l’ONU qui, dans le monde entier, œuvre pour la paix et la justice, les droits de l’homme et le développement. Et nous nous remémorons ceux qui, parmi les fonctionnaires onusiens, ont consacré leur vie à cette cause. Par conséquent, Monsieur le Président, permettez-moi de me joindre à vous pour remettre la récompense du prix Sakharov au secrétaire général des Nations unies et à son personnel. Je ne puis imaginer d’appellation plus appropriée pour un prix récompensant la liberté de pensée que le nom d’Andrei Sakharov, ni de meilleur lauréat pour ce prix que le secrétaire général Kofi Annan et ses collègues. La pérennité du prix Sakharov est assurée par l’évocation incessante du souvenir et de l’exemple d’un défenseur remarquable des droits de l’homme, qui a vécu et travaillé dans des circonstances dans lesquelles la défense d’une telle cause était considérée comme un acte de dissidence. Ce prix qui lui est dédié envoie chaque année un signal clair de soutien depuis l’Europe à ceux qui luttent pour la paix et les droits de l’homme, souvent confrontés à une hostilité importante et dans des conditions où ils mettent leur personne en danger. Je crois dès lors que le Parlement a fait un choix sage et généreux en commémorant les énormes sacrifices consentis par le personnel des Nations unies pour la cause de la paix et de la justice, et en y réfléchissant. Le 19 août 2003, nous fûmes tous horrifiés par l’attaque effroyable perpétrée contre la vie du personnel de l’ONU dans son quartier général de Bagdad. Les auteurs de cette attaque ont porté un violent coup bas à ceux qui étaient les mieux placés et les plus engagés pour soulager le peuple irakien. La perte de Sergio Vieira de Mello fut une cause particulière de tristesse. Dans mon propre pays, comme dans tant d’autres, l’excellent travail accompli par M. Vieira de Mello pour les Nations unies, au Timor-Oriental en particulier, était largement reconnu et tenu en très haute estime. Je suis certain qu’il aurait apporté une contribution d’envergure en tant que haut-commissaire aux droits de l’homme. Dans le monde entier, le personnel des Nations unies accomplit un travail héroïque, souvent sans reconnaissance aucune. Il est dommage, à bien des égards, que l’image la plus répandue des Nations unies découle à ce point de ces instants vertigineux de drame politique dans l’enceinte du Conseil de sécurité et à ses abords. À cette image fait défaut la profondeur de l’engagement des nombreux fonctionnaires onusiens anonymes qui, dans le monde entier, agissent pour le maintien de la paix, procurent de l’aide aux réfugiés, développent les moyens de défense des droits de l’homme, coordonnent l’aide humanitaire d’urgence et protègent les droits des femmes et des personnes marginalisées. La déclaration du millénaire fait référence à l’Organisation des Nations unies comme à "la maison commune de l’ensemble de la famille humaine". Les fonctionnaires de l’ONU l’illustrent chaque jour dans leur vie professionnelle. Nous sommes redevables au secrétaire général Annan à de nombreux niveaux et à plus d’un titre. Ce matin, je voudrais bien entendu attirer l’attention sur le courage et la précision avec lesquels M. Annan relève les défis auxquels est confronté le système multilatéral, ainsi que sur le rôle que peut y jouer la politique migratoire. Lors de l’Assemblée générale, en septembre dernier, le secrétaire général a décrit la position actuelle de l’ONU comme étant à "la croisée des chemins". Pas plus tard que le week-end dernier, lors du Forum économique mondial, le secrétaire général a fait remarquer que la conduite des affaires politiques internationales était devenue moins favorable au maintien d’un ordre international stable, équitable et basé sur le droit, et que le rôle de l’ONU elle-même, ainsi que le système de sécurité collective, étaient soumis à de fortes pressions. C’est à cause de l’urgence de cette menace que le Conseil a renouvelé son engagement vis-à-vis d’un système multilatéral efficace. Une société internationale renforcée, un ordre international basé sur le droit et des institutions internationales fortes constituent des objectifs d’une importance cruciale pour l’UE. L’élément central en est le soutien de l’UE à une ONU renforcée. Une coopération efficace et intensifiée entre l’UE et l’ONU constitue une priorité essentielle pour cette présidence. Il est impératif que l’ONU se voie octroyer les moyens de relever avec succès les défis d’aujourd’hui, nombreux et variés. Ainsi que l’a déclaré le secrétaire général l’année dernière dans son rapport sur la mise en œuvre de la déclaration du millénaire, les droits de l’homme constituent des principes universels, mais aussi stimulants soient-ils, ils ne peuvent s’appliquer d’eux-mêmes. Le système multilatéral personnifié par la Charte des Nations unies est la seule voie efficace de défense des droits de l’homme et des principes humanitaires."@fr6 ". Signor Presidente, è un grande onore partecipare a questa seduta del Parlamento europeo in cui Kofi Annan, Segretario generale delle Nazioni Unite, e l’intero personale dell’ONU vengono insigniti del Premio Sacharov, e in cui si commemorano in particolar modo Sérgio Vieira de Mello e i molti altri funzionari ONU che hanno perso la vita nell’assolvimento del proprio dovere. Il multilateralismo è l’unico mezzo concreto per far fronte alle svariate minacce odierne: terrorismo, armi di distruzione di massa, povertà, fame e malattia, oltre a nuove, o per meglio dire crescenti sfide, quali i fenomeni migratori, su cui il Segretario generale si è in particolar modo soffermato oggi. E’ solo con il multilateralismo che, ad esempio, si possono avviare azioni efficaci per la realizzazione degli obiettivi di sviluppo del millennio, in modo che le evidenti disparità e le incessanti sofferenze umane, che a loro volta causano e alimentano così tante minacce alla pace e alla sicurezza, possano essere significativamente affrontate. Il fatto che il Segretario generale delle Nazioni Unite non abbia colto l’occasione di indulgere sulle lodi che, inevitabilmente e giustamente, accompagnano l’assegnazione di un premio prestigioso come questo, è assolutamente in sintonia con il suo carattere. Kofi Annan ha invece preferito richiamare la nostra attenzione sulle sfide poste da una questione urgente e importante, quella dell’emigrazione. Si tratta di un problema di cui il mio paese ha una storica esperienza, maturata grazie alle generazioni che sono emigrate dall’Irlanda e si sono costruite una vita all’estero. Ora questo è un problema che riveste grande rilievo a livello internazionale e a cui dev’essere attribuita la massima priorità nell’agenda internazionale. La globalizzazione ha provocato un fenomeno di circolazione delle persone che non si era mai verificato prima, originando al contempo sfide senza precedenti. Anch’io, come il Segretario generale, accolgo con favore l’istituzione della Commissione globale per l’immigrazione internazionale, avvenuta il mese scorso. Giovedì l’Alto Commissario ONU per i rifugiati, Ruud Lubbers, ha partecipato a Dublino all’incontro informale dei ministri UE della Giustizia e degli Affari interni, nel corso del quale si è tenuta una discussione costruttiva sulla legislazione comunitaria in materia di asilo e immigrazione. L’esito è stato molto proficuo e siamo ansiosi di avvalerci di questo prezioso dialogo con un tanto importante come le Nazioni Unite. Nell’ottobre 1999 il Consiglio europeo di Tampere ha deciso di creare uno spazio di libertà, sicurezza e giustizia nell’Unione europea, saldamente basato su un comune impegno per la libertà ancorata ai diritti dell’uomo, alle istituzioni democratiche e allo Stato di diritto. Tale libertà non dev’essere considerata appannaggio esclusivo dei cittadini dell’Unione, ma dev’essere accessibile anche a coloro che sono stati legittimamente indotti dalle circostanze a entrare nel nostro territorio. Nell’elaborazione di proposte e azioni in materia di asilo e immigrazione, l’Unione s’impegna a tenere conto sia degli aspetti economici che di quelli umanitari e a garantire il pieno rispetto dei principi basati sui diritti dell’uomo racchiusi nella Convenzione europea sui diritti dell’uomo e in altre normative internazionali. Dobbiamo far fronte a questa sfida avviando azioni efficaci basate sull’obiettivo di completare quest’agenda entro la metà del 2004, come ci eravamo prefissi nel 1999. Per l’Unione europea, le Nazioni Unite sono più di un’appartenenza politica. Infatti, assegnando il Premio Nobel per la pace a Kofi Annan e al personale delle Nazioni Unite nel 2001, il Comitato Nobel aveva affermato che, con tale conferimento, intendeva “proclamare che l’unica strada percorribile per la pace e la cooperazione globale passa attraverso le Nazioni Unite”. Siamo pertanto profondamente riconoscenti al Segretario generale per l’instancabile lavoro svolto in difesa del sistema multilaterale. Vogliamo esprimere il nostro vivo apprezzamento al personale ONU che, in tutto il mondo, serve la causa della pace e della giustizia, dei diritti umani e dello sviluppo. Ricordiamo inoltre i membri del personale ONU che hanno dato la vita per questa causa. Mi permetta quindi, signor Presidente, di congratularmi a mia volta con il Segretario generale delle Nazioni Unite e con il suo personale per l’assegnazione del Premio Sacharov. Credo che nessun premio per la libertà di pensiero potrebbe avere una denominazione più appropriata di quella che reca il nome di Andrei Sacharov e penso che nessuno sia più indicato a ricevere questo premio del Segretario generale dell’ONU, Kofi Annan, e dei suoi colleghi. Il Premio Sacharov ha il sicuro pregio di continuare a evocare la memoria e l’esempio di uno straordinario difensore dei diritti umani, che è vissuto e ha lavorato in circostanze in cui l’impegno in tal senso era considerato un atto di dissidenza. Il premio a lui intitolato lancia ogni anno un inequivocabile segnale del sostegno offerto dall’Europa a coloro che, incontrando spesso notevole ostilità e affrontando condizioni di rischio personale, lottano per la pace e i diritti dell’uomo. Credo pertanto che il Parlamento abbia agito in modo nobile e saggio, scegliendo di riflettere sugli enormi sacrifici compiuti dal personale delle Nazioni Unite per la causa della pace e della giustizia, e di commemorarli. Il 19 agosto 2003 siamo rimasti tutti atterriti dallo spaventoso attentato di cui è stato vittima il personale ONU presso la sede delle Nazioni Unite a Bagdad. Chi ha compiuto questo attentato ha sferrato un colpo vile e feroce contro le persone che erano più indicate a portare conforto alla popolazione irachena e che erano maggiormente impegnate in tale causa. La perdita di Sérgio Vieira de Mello è stata fonte di particolare tristezza. Nel mio paese, come in molti altri, l’eccellente lavoro svolto da Sérgio Vieira de Mello a nome dell’ONU, specialmente a Timor Est, è stato ampiamente riconosciuto ed enormemente stimato. So che avrebbe fornito un enorme contributo come Alto Commissario per i diritti umani. In tutto il mondo il personale delle Nazioni Unite svolge compiti eroici e spesso poco visibili. Per molti versi, è un peccato che l’immagine dominante dell’ONU emerga soprattutto nei momenti di vorticosa drammaticità politica che si vivono all’interno del Consiglio di sicurezza. Questo non rende giustizia al profondo impegno di molti funzionari sconosciuti delle Nazioni Unite, che in tutto il mondo lavorano per mantenere la pace, assistono i rifugiati, sviluppano la capacità di difesa dei diritti umani, coordinano l’assistenza umanitaria di emergenza e proteggono i diritti delle donne e degli emarginati. Nella Dichiarazione del Vertice del millennio, le Nazioni Unite vengono definite “la casa comune dell’intera famiglia umana”. Il personale ONU, con il suo lavoro quotidiano, dimostra la veridicità di quest’affermazione. Siamo riconoscenti al Segretario generale Annan a vari livelli e per diversi motivi. Questa mattina vorrei ovviamente richiamare l’attenzione sul coraggio e sulla chiarezza con cui egli ha descritto le sfide che il sistema multilaterale deve affrontare, nonché il ruolo che la politica migratoria può svolgere al suo interno. In seno all’Assemblea generale del settembre scorso, descrivendo la situazione in cui si trovavano le Nazioni Unite, il Segretario generale ha affermato che l’ONU era giunta a un bivio. Inoltre, solo lo scorso fine settimana, in occasione del economico mondiale, il Segretario generale ha affermato che il clima della politica internazionale era diventato meno favorevole al mantenimento di un ordine internazionale stabile, paritario e fondato sul diritto e che il ruolo delle Nazioni Unite, come pure il sistema della sicurezza collettiva, erano sottoposti a serie pressioni. E’ in virtù dell’incalzare di questa minaccia che il Consiglio si è nuovamente impegnato a realizzare un effettivo multilateralismo. Una società internazionale più forte, un ordine mondiale basato sul diritto e istituzioni internazionali salde sono obiettivi di importanza cruciale per l’Unione europea. A tal fine, il sostegno dell’Unione europea a favore di un rafforzamento dell’ONU è fondamentale. Una cooperazione più intensa ed efficace tra l’UE e le Nazioni Unite è una delle priorità principali della Presidenza irlandese. E’ essenziale fornire all’ONU i mezzi che le permettano di rispondere con successo alle molte e svariate sfide odierne. Come ha affermato il Segretario generale nella relazione dello scorso anno sulla realizzazione della Dichiarazione del millennio, i diritti dell’uomo sono principi universali, ma per quanto essi siano principi ispiratori, non si attuano da soli. Il sistema multilaterale contemplato nella Carta dell’ONU è l’unico modo per riuscire a difendere efficacemente i diritti dell’uomo e il diritto umanitario."@it9 ". Mr President, it is a signal honour to take part in this sitting of the European Parliament for the award of the 2003 Sakharov prize to Secretary-General Annan and the entire United Nations staff, and to commemorate in particular Mr Sergio Vieira de Mello and the many other UN officials who lost their lives in the performance of their duties. It provides the only real means of addressing the varied threats of today: terrorism, weapons of mass destruction, poverty, hunger and disease; together with new, or rather growing, challenges such as migration – to which the Secretary-General has made particular reference today. It is only through being multilateralist that effective action can be taken to meet the Millennium Development Goals, for example, so that the glaring inequalities and unremitting human suffering which in turn create and foster so many threats to peace and security can be meaningfully addressed. It is entirely in character that the Secretary-General did not use this occasion to indulge the plaudits that inevitably and rightly come with prestigious prizes such as this. Instead he has chosen to direct our attention to the challenges of a major pressing issue, that of migration. This is an issue with which my own country has endured historical experience accumulated through generations who migrated from Ireland and made lives for themselves abroad. It is now an issue of major global significance which needs to be put higher up the international agenda. Globalisation has given rise to an unprecedented movement of people, in turn giving rise to unparalleled challenges. Like the Secretary-General I welcome the establishment last month of the Global Commission on International Migration. UN High Commissioner for Refugees Lubbers attended the informal meeting of EU Justice and Home Affairs Ministers in Dublin on Thursday last, at which there was a constructive discussion of proposed European asylum and migration legislation. This was very useful and we look forward to building on this valuable dialogue with such an important partner, the United Nations. In October 1999 the European Council in Tampere agreed on the creation of an area of freedom, security and justice in the EU, firmly rooted in our shared commitment to human rights, democratic institutions and the rule of law. This freedom is not the exclusive preserve of the Union’s own citizens. It must also be available to those whose circumstances lead them justifiably to seek access to our territory. In its proposals and actions on immigration and asylum, the Union is committed to taking account of both the humanitarian and economic aspects and to ensuring full respect for the human rights-based principles enshrined in the European Convention on Human Rights and other international norms. We must confront this challenge with effective action based on our ambition in 1999 to complete this agenda by the middle of this year. For the European Union, the United Nations is more than a political affiliation. As the Nobel Committee stated in awarding the Nobel Peace Prize to Kofi Annan and the United Nations staff in 2001, it granted the prize ‘to proclaim that the only negotiable route to global peace and cooperation goes by way of the United Nations’. We are deeply grateful therefore to the Secretary-General for his ceaseless work in defending the multilateral system. We wish to record our deep appreciation of the UN staff all over the world serving the cause of peace and justice, human rights and development. And we remember those among the UN staff who have given their lives in this cause. Therefore, Mr. President, let me join you in commending the award of the Sakharov Prize to the United Nations Secretary-General and his staff. I can think of no more appropriate designation of a prize for freedom of thought than the name of Andrei Sakharov. And I can think of no more fitting recipient of this prize than Secretary-General Kofi Annan and his colleagues. The enduring value of the Sakharov prize is that it evokes continually the memory and example of an outstanding human rights advocate who lived and worked in circumstances where such advocacy was considered an act of dissidence. This prize in his name sends out every year a clear signal of support from Europe to those who are struggling for peace and human rights, often in the face of significant hostility and in conditions of personal risk. I believe therefore that the Parliament has made a wise and kind choice in reflecting on and commemorating the enormous sacrifices made by UN personnel in the cause of peace and justice. On 19 August 2003 we were all horrified at the appalling attack on the lives of UN personnel in their headquarters in Baghdad. Those who carried out this attack struck a violent and cowardly blow at the people best placed and most committed to bringing relief to the Iraqi people. The loss of Sergio Vieira de Mello was a cause of particular sadness. In my own country, as in many others, the outstanding work done by Mr Vieira de Mello on behalf of the UN, especially in Timor Leste, was widely known and enormously regarded. I know that he would have made an enormous contribution as High Commissioner for Human Rights. UN personnel throughout the world perform heroic and often unheralded work. It is in many ways a pity that the prevailing image of the UN derives so much from the moments of vertiginous political drama in and around the chamber of the Security Council. This image misses the depth of the commitment of many unknown UN officials throughout the world, acting as peacekeepers, providing assistance to refugees, developing human rights capacity, coordinating emergency humanitarian assistance and protecting the rights of women and the marginalised. The Millennium Summit Declaration referred to the United Nations as ‘the common house of the entire human family’. UN staff, in their daily working lives, demonstrate the truth of this description. We are indebted to Secretary-General Annan on many levels and for many things. This morning, of course, I would draw attention to the courage and the clarity with which he has addressed the challenges facing the multilateral system and role that migration policy can play in it. At the General Assembly last September the Secretary-General characterised the position to which the UN had come as ‘a fork in the road’. And as recently as last weekend at the World Economic Forum the Secretary-General noted that the conduct of international politics had become less favourable to the maintenance of a stable, equitable and rule-based international order and that the role of the UN itself and the system of collective security were under serious strain. It is because of the urgency of this threat that the Council has recommitted itself to effective multilateralism. A stronger, international society, a rules-based international order and strong international institutions are critically important EU objectives. Central to this is the EU support for a strengthened UN. Intensified and effective cooperation between the EU and the UN is a central priority for this presidency. It is imperative that the UN be given the means to meet successfully the many and varied challenges of today. As the Secretary-General said in his report last year on the implementation of the Millennium Declaration, human rights are universal principles, but inspiring as those principles are, they do not implement themselves. The multilateral system embodied in the UN Charter is the only way that human rights and humanitarian law can be effectively defended."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, het is een buitengewone eer deel te mogen nemen aan deze zitting van het Europees Parlement waar de Sacharovprijs 2003 wordt uitgereikt aan secretaris-generaal Annan en het voltallige personeel van de Verenigde Naties. Ook willen we in het bijzonder de heer Sergio Vieira de Mello gedenken en de vele andere VN-functionarissen die tijdens de uitoefening van hun functie hun leven hebben verloren. Alleen met dit systeem kan er werkelijk iets worden ondernomen tegen de diverse dreigingen van onze tijd: terreur, massavernietigingswapens, armoede, honger en ziekte. Tevens kan dan worden ingespeeld op nieuwe of liever steeds groter wordende uitdagingen als migratie, waarnaar de secretaris-generaal vandaag in het bijzonder heeft verwezen. Zo is het multilateralisme de enige weg om de ontwikkelingsdoelen voor het nieuwe millennium effectief te verwezenlijken, waardoor de schandelijke ongelijkheid en het aanhoudend menselijk lijden doeltreffend kunnen worden bestreden. Laten we daarbij niet vergeten dat mede door deze misstanden de vrede en veiligheid in gevaar worden gebracht. Geheel in stijl verlustigde de secretaris-generaal zich niet in het applaus waarmee zulke prestigieuze prijzen onvermijdelijk en terecht gepaard gaan. In plaats daarvan wees hij ons op de uitdagingen van een belangrijk en urgent vraagstuk, namelijk migratie. Mijn eigen land heeft daar in de loop van de geschiedenis veel ervaring mee opgedaan. Hele generaties zijn uit Ierland weggetrokken en hebben hun heil in het buitenland gezocht. Het is nu een mondiaal probleem van grote betekenis, dat hoger op de internationale agenda moet worden geplaatst. De globalisering heeft geleid tot ongekende migratie, die weer nieuwe uitdagingen met zich meebrengt. Net als de secretaris-generaal ben ik blij dat vorige maand de Wereldcommissie voor Internationale Migratie is opgericht. Afgelopen donderdag woonde de Hoge Commissaris voor de Vluchtelingen Lubbers de informele bijeenkomst van de EU-ministers van Justitie en Binnenlandse Zaken in Dublin bij. Daar werd een constructief gesprek gevoerd over de voorgestelde Europese asiel- en migratiewetgeving. Dit was erg nuttig en we zien ernaar uit deze waardevolle dialoog te kunnen voortzetten met een belangrijke partner als de Verenigde Naties. In oktober 1999 werd tijdens de Europese Raad van Tampere besloten een ruimte van vrijheid, veiligheid en rechtvaardigheid in de EU tot stand te brengen, die stevig verankerd is in ons gemeenschappelijk engagement voor mensenrechten, democratische instellingen en de rechtsstaat. Deze vrijheid is niet voorbehouden aan de eigen burgers van de Unie. Zij is ook bestemd voor degenen die op legitieme gronden toegang tot ons grondgebied trachten te krijgen. In haar voorstellen en acties op het gebied van immigratie en asiel kijkt de Unie zowel naar de humanitaire als de economische aspecten en tracht zij ervoor te zorgen dat de op mensenrechten gebaseerde beginselen van het Europees Verdrag tot bescherming van de rechten van de mens en andere internationale normen worden nageleefd. We moeten daadkrachtig optreden zodat we dit punt halverwege dit jaar kunnen afronden, zoals we ons in 1999 ten doel hebben gesteld. Voor de Europese Unie zijn de Verenigde Naties meer dan een politieke partner. Het Nobelcomité zei het al toen het in 2001 de Nobelprijs voor de Vrede aan Kofi Annan en het personeel van de Verenigde Naties uitreikte: “De enige begaanbare route naar vrede en samenwerking wereldwijd loopt via de Verenigde Naties.” Wij zijn de secretaris-generaal dan ook uitermate dankbaar dat hij onophoudelijk het multilaterale systeem heeft verdedigd. Wij willen onze grote waardering uitspreken voor alle VN-medewerkers overal ter wereld, die de zaak van vrede en gerechtigheid, mensenrechten en ontwikkeling dienen. En we denken daarbij aan degenen die voor deze zaak hun leven hebben gegeven. Daarom, mijnheer de Voorzitter, sta ik net als u volledig achter de keuze om de Sacharovprijs uit te reiken aan de secretaris-generaal van de Verenigde Naties en zijn personeel. Bij een prijs voor de vrijheid van denken past geen betere naam dan die van Andrej Sacharov. En volgens mij heeft niemand het meer verdiend deze prijs te ontvangen dan secretaris-generaal Kofi Annan en zijn collega’s. De Sacharovprijs is van blijvende waarde. Hij brengt ons voortdurend een voortreffelijke pleitbezorger van de mensenrechten in herinnering, die leefde en werkte in een klimaat waar zijn activisme als dissident gedrag werd beschouwd. Door middel van deze prijs die naar hem is vernoemd, wordt elk jaar een helder signaal van Europese steun afgegeven aan mensen die strijden voor vrede en mensenrechten en die vaak heel vijandig worden bejegend en persoonlijke risico’s lopen. Daarom is het volgens mij een goede en verstandige keuze van het Parlement geweest om stil te staan bij de enorme offers die VN-medewerkers voor vrede en gerechtigheid hebben gemaakt. Op 19 augustus 2003 waren we allemaal diep geschokt door de afschuwelijke aanslag op VN-medewerkers in hun hoofdkantoor in Bagdad. Het was een laffe daad waardoor de mensen die het meest voor het Irakese volk konden betekenen, zwaar werden getroffen. In het bijzonder treurden we om het verlies van Sergio Vieira de Mello. Zoals in veel landen stond ook in mijn eigen land de heer Vieira de Mello alom bekend om zijn uitstekende werk voor de VN, met name in Timor-Leste. Daardoor had hij een enorm aanzien verkregen. Ik weet zeker dat hij als Hoge Commissaris voor de Mensenrechten geweldig veel had kunnen bereiken. In de hele wereld worden door VN-personeel heldendaden verricht waaraan vaak geen aandacht wordt geschonken. Het is in veel opzichten jammer dat het beeld dat mensen van de VN hebben, zo dikwijls wordt bepaald door de enorme politieke spanningen in en rond de Veiligheidsraad. Hierdoor blijft de toewijding van vele onbekende VN-functionarissen onzichtbaar. Zij handhaven de vrede, verlenen bijstand aan vluchtelingen, ontwikkelen capaciteit voor mensenrechten, coördineren humanitaire noodhulp en beschermen de rechten van vrouwen en van gemarginaliseerde personen. In de Verklaring van de Millenniumtop werden de Verenigde Naties het gemeenschappelijke huis van de gehele menselijke familie genoemd. In hun dagelijkse werkzame leven laten VN-medewerkers zien dat deze beschrijving klopt. Op allerlei terreinen hebben we veel aan secretaris-generaal Annan te danken. Vanmorgen wil ik uiteraard wijzen op de moed en de duidelijkheid waarmee hij gesproken heeft over de uitdagingen van het multilaterale systeem en over de rol die het migratiebeleid daarin kan spelen. Op de Algemene Vergadering van afgelopen september stelde de secretaris-generaal dat de VN op een tweesprong was aanbeland. En vorig weekeinde tijdens het Wereld Economisch Forum merkte de secretaris-generaal nog op dat een stabiele, rechtvaardige en op regels gebaseerde internationale orde door de huidige internationale politiek minder dichtbij was gekomen en dat de rol van de VN zelf en het systeem van collectieve veiligheid onder grote druk stonden. Vanwege deze sterke dreiging heeft de Raad zich opnieuw uitgesproken voor een effectief multilateraal stelsel. Een krachtigere internationale samenleving, een op regels gebaseerde internationale orde en solide internationale instellingen vormen uitermate belangrijke doelstellingen van de EU. Centraal staat hierbij de EU-steun voor een versterkte VN. Intensievere en doeltreffende samenwerking tussen de EU en de VN is een hoofdprioriteit voor dit voorzitterschap. Het is essentieel dat de VN de middelen krijgt om met succes de vele en diverse uitdagingen van deze tijd aan te kunnen gaan. Zoals de secretaris-generaal vorig jaar reeds zei in zijn verslag over de uitvoering van de millenniumverklaring, zijn mensenrechten universele beginselen, maar hoe inspirerend deze beginselen ook mogen zijn, ze worden niet vanzelf toegepast. Mensenrechten en humanitair recht kunnen alleen effectief worden verdedigd via het multilaterale systeem dat in het VN-Handvest wordt beschreven."@nl2 "Senhor Presidente, é uma honra memorável tomar parte nesta sessão do Parlamento Europeu destinada à entrega do Prémio Sakharov 2003 ao Secretário-Geral Kofi Annan e a todo o pessoal das Nações Unidas e homenagear, em especial, a memória de Sérgio Vieira de Mello e dos muitos outros funcionários da ONU que perderam a vida no desempenho das suas funções. Esse sistema fornece o único meio verdadeiro para lidar com as diversas ameaças do presente: o terrorismo, as armas de destruição maciça, a pobreza, a fome e a doença; juntamente com desafios novos, ou melhor, em crescimento, como a migração – desafio a que o Senhor Secretário-Geral fez hoje especial referência. Só sendo multilateralista é possível tomar medidas eficazes para atingir os Objectivos de Desenvolvimento do Milénio, por exemplo, para que seja possível tratar de forma significativa das desigualdades gritantes e do constante sofrimento humano que, por sua vez, criam e fomentam tantas ameaças à paz e à segurança. Como seria de esperar, o Senhor Secretário-Geral não aproveitou esta ocasião para desfrutar dos elogios que estão inevitável e justamente associados a prémios prestigiantes como este. Em vez disso, optou por chamar a nossa atenção para os desafios de uma questão premente e importante – a da migração. Esta é uma questão relativamente à qual o meu país tem uma experiência histórica duradoura, acumulada ao longo de gerações que emigraram da Irlanda e fizeram a sua vida no estrangeiro. Neste momento, trata-se de uma questão de grande significado mundial que precisa de passar para um lugar cimeiro na agenda de trabalhos internacional. A globalização deu origem a uma circulação de pessoas sem precedentes, o que por sua vez originou desafios sem paralelo. Tal como o Senhor Secretário-Geral, saúdo a criação, no mês passado, da Comissão Global da Migração Internacional. O Alto Comissário da ONU para os Refugiados, Ruud Lubbers, assistiu à reunião informal dos Ministros da Justiça e dos Assuntos Internos da UE, que se realizou em Dublim na passada quinta-feira e na qual se travou uma discussão construtiva sobre uma proposta de legislação europeia em matéria de asilo e migração. Foi uma discussão muito útil e aguardamos com o maior interesse a possibilidade de desenvolver este precioso diálogo com um parceiro tão importante como são as Nações Unidas. Em Outubro de 1999 o Conselho Europeu de Tampere chegou a acordo sobre a criação de uma área de liberdade, de segurança e de justiça na UE, firmemente alicerçada no nosso empenho comum nos direitos humanos, nas instituições democráticas e no Estado de direito. Essa liberdade não é reserva exclusiva dos próprios cidadãos da União. Também tem de estar à disposição daqueles a quem as circunstâncias levam a procurar justificadamente acesso ao nosso território. Nas suas propostas e acções sobre imigração e asilo, a União compromete-se a levar em conta os aspectos tanto humanitário como económico e a assegurar o pleno respeito pelos princípios que têm por base os direitos humanos e estão consagrados na Convenção Europeia dos Direitos do Homem e noutras normas internacionais. Temos de responder a este desafio com medidas eficazes que tenham por base a nossa ambição de 1999 de concretizar esta agenda até meados do presente ano. Para a União Europeia, as Nações Unidas são mais do que uma filiação política. Como o Comité Nobel afirmou ao entregar o Prémio Nobel da Paz a Kofi Annan e às Nações Unidas em 2001, o prémio foi concedido com o intuito de “proclamar que a única via negociável para a paz e a cooperação globais passa pelas Nações Unidas”. Estamos, pois, profundamente gratos ao Senhor Secretário-Geral pelo seu incessante trabalho em defesa do sistema multilateral. Desejamos deixar aqui registado o profundo apreço que temos pelo pessoal das Nações Unidas que, em todo o mundo, serve a causa da paz e da justiça, dos direitos humanos e do desenvolvimento. E recordamos os elementos do pessoal da ONU que deram a vida por essa causa. Permita-me, pois, Senhor Presidente, que me associe a V. Exa. e apoie a entrega do Prémio Sakharov ao Secretário-Geral das Nações Unidas e ao seu pessoal. Não consigo pensar em nenhuma designação mais apropriada para um prémio atribuído pela liberdade de pensamento do que o nome de Andrei Sakharov. E não consigo pensar em ninguém mais adequado para receber este prémio do que o Secretário-Geral Kofi Annan e os seus colegas. O valor inalterável do Prémio Sakharov é que ele evoca continuamente a memória e o exemplo de um defensor ilustre dos direitos humanos que viveu e trabalhou em circunstâncias nas quais essa defesa era considerada um acto de dissidência. Este prémio que tem o seu nome emite anualmente um sinal claro do apoio da Europa aos que lutam pela paz e pelos direitos humanos, enfrentando muitas vezes uma hostilidade considerável e em condições que envolvem riscos pessoais. Portanto, é minha convicção que o Parlamento fez uma escolha avisada e simpática quando decidiu reflectir sobre os enormes sacrifícios feitos pelo pessoal das Nações Unidas em prol da paz e da justiça e comemorá-los. No dia 19 de Agosto de 2003 todos ficámos horrorizados com o medonho ataque desferido contra a vida do pessoal da ONU, na sede desta Organização em Bagdade. Os que perpetraram esse ataque desferiram um golpe violento e cobarde contra as pessoas mais bem colocadas para prestar ajuda de emergência ao povo iraquiano e mais empenhadas em fazê-lo. A perda de Sérgio Vieira de Mello foi motivo de particular tristeza. No meu país, como em muitos outros, o excelente trabalho realizado por Vieira de Mello em nome da ONU, especialmente em Timor Leste, era bem conhecido e muitíssimo considerado. Sei que teria dado um enorme contributo como Alto Comissário para os Direitos Humanos. O pessoal da ONU realiza em todo o mundo um trabalho heróico que muitas vezes não é divulgado. É uma pena, sob muitos pontos de vista, que a imagem predominante da ONU provenha em tão grande medida dos momentos em que se desenrolam dramas políticos vertiginosos na Câmara do Conselho de Segurança ou em torno dela. Essa imagem não capta a profundidade do empenhamento de muitos funcionários desconhecidos das Nações Unidas em todo o mundo, que exercem funções de manutenção de paz, prestam assistência a refugiados, reforçam capacidades na área dos direitos humanos, coordenam a ajuda humanitária de emergência e defendem os direitos das mulheres e dos marginalizados. A Declaração da Cimeira do Milénio referiu-se às Nações Unidas como “a casa comum de toda a família humana”. O pessoal da ONU, no seu trabalho diário, demonstra a verdade desta descrição. O Senhor Secretário-Geral Kofi Annan é credor da nossa gratidão a muitos níveis e por muitos motivos. Hoje de manhã, como é evidente, gostaria de chamar a atenção para a coragem e a clareza com que ele respondeu aos desafios que se colocam ao sistema multilateral e ao papel que a política de migração nele pode desempenhar. Na Assembleia Geral do passado mês de Setembro, o Senhor Secretário-Geral caracterizou a situação a que a ONU tinha chegado como “uma bifurcação”. E ainda o fim-de-semana passado, no Fórum Económico Mundial, o Senhor Secretário-Geral fez notar que a condução da política internacional se tinha tornado menos favorável à manutenção de uma ordem internacional estável, equitativa e baseada em regras e que o papel das próprias Nações Unidas e o sistema de segurança colectiva estavam submetidos a uma grande tensão. É devido à premência desta ameaça que o Conselho se voltou a empenhar no multilateralismo eficaz. Uma sociedade internacional mais forte, uma ordem internacional baseada em regras e instituições internacionais fortes são objectivos da UE que se revestem de uma importância fundamental. Neste contexto é fulcral o apoio da UE a uma ONU reforçada. Uma cooperação intensificada e eficaz entre a UE e a ONU constitui uma prioridade fulcral desta Presidência. É imperioso dar à ONU os meios necessários para responder com êxito aos muitos e variados desafios com que hoje se confronta. Como o Senhor Secretário-Geral afirmou no seu relatório do ano passado relativo à implementação da Declaração do Milénio, os direitos humanos são princípios universais, mas, por muito inspiradores que sejam, esses princípios não se implementam a si próprios. O sistema multilateral corporizado na Carta das Nações Unidas é a única maneira de defender efectivamente os direitos humanos e o direito humanitário."@pt11 ". Herr talman! Det är en stor ära att delta i detta möte i Europaparlamentet för utdelningen av 2003 års Sacharovpris till generalsekreterare Kofi Annan och hela Förenta nationernas personal och för att hedra minnet av i synnerhet Sergio Vieira de Mello och de många andra FN-tjänstemän som miste livet under sina uppdrag. Det är det enda verkliga sättet att hantera de olika hot vi står inför i dag: terrorism, massförstörelsevapen, fattigdom, svält och sjukdomar, vid sidan av nya eller snarare växande utmaningar som exempelvis migration, vilket generalsekreteraren särskilt nämnde i dag. Det är endast genom multilateralt agerande som vi effektivt kan uppnå t.ex. millennieutvecklingsmålen, så att vi på ett meningsfullt sätt kan komma tillrätta med de skriande orättvisorna och det oerhörda mänskliga lidandet, som i sin tur ger upphov till och när så många hot mot fred och säkerhet. Det är mycket typiskt för generalsekreteraren att han inte utnyttjade detta tillfälle för att sola sig i berömmet som oundvikligen och med rätta följer med ett så prestigefyllt pris som detta. I stället valde han att rikta vår uppmärksamhet mot utmaningarna med en stor och akut fråga, nämligen migrationen. Detta är en fråga i vilken mitt land har samlat historiska erfarenheter på grund av de generationer som utvandrade från Irland och skapade nya liv utomlands. Det är nu en fråga som rör hela världen och som måste komma högre upp på den internationella dagordningen. Globaliseringen har gett upphov till folkvandringar utan motstycke, vilket också medför utmaningar utan motstycke. I likhet med generalsekreteraren välkomnar jag inrättandet av den globala internationella migrationskommissionen förra månaden. FN:s högkommissarie för flyktingfrågor, Ruud Lubbers, närvarade vid det informella mötet mellan EU:s justitie- och inrikesministrar i Dublin förra torsdagen, där det ägde rum en konstruktiv diskussion om Europeiska unionens föreslagna asyl- och migrationslagstiftning. Det var mycket givande och vi ser fram emot att få fortsätta denna värdefulla dialog med en så viktig samtalspartner som Förenta nationerna. I Tammerfors i oktober 1999 enades Europeiska rådet om att Europeiska unionen skall utgöra ett område av frihet, säkerhet och rättvisa, fast förankrat i vårt gemensamma engagemang för mänskliga rättigheter, demokratiska institutioner och rättssäkerhet. Denna frihet är inte enbart reserverad för unionens egna medborgare. Den måste också vara tillgänglig för dem vars omständigheter med rätta får dem att söka sig till vårt territorium. I sina förslag och åtgärder i fråga om invandring och asyl åtar sig EU att ta hänsyn till både humanitära och ekonomiska aspekter och fullt ut respektera de principer om mänskliga rättigheter som har fastställts i den europeiska konventionen om mänskliga rättigheter och andra internationella föreskrifter. Vi måste bemöta denna utmaning med effektiva åtgärder, i enlighet med vår ambition från 1999 att fullborda denna agenda i mitten av året. För Europeiska unionen är Förenta nationerna mer än en politisk sammanslutning. Enligt Nobelkommitténs motivering när de tilldelade Kofi Annan och Förenta nationernas personal Nobels fredspris 2001, tilldelades FN priset ”för att framhålla att den enda framkomliga vägen till fred och samarbete globalt går genom FN”. Vi är därför djupt tacksamma mot generalsekreteraren för hans oförtröttliga arbete för att försvara det multilaterala systemet. Vi vill uttrycka vår stora uppskattning för all FN-personal runtom i världen som tjänar fred och rättvisa, mänskliga rättigheter och utveckling. Och vi minns de FN-anställda som gett sina liv för denna sak. Låt mig därför sälla mig till er, herr talman, och lovorda det faktum att Förenta nationernas generalsekreterare och hans medarbetare tilldelats Sacharovpriset. Jag kan inte tänka mig något namn som skulle passa bättre på ett pris för tankefrihet än Andrej Sacharov. Och jag kan inte tänka mig någon mer lämplig mottagare av detta pris än generalsekreterare Kofi Annan och hans kolleger. Sacharovprisets beständiga värde är att det ständigt påminner om minnet av och föredömet med en fantastisk förespråkare för mänskliga rättigheter, som levde och arbetade under omständigheter där en sådan verksamhet betraktades som regimkritik. Priset som bär hans namn sänder varje år ut en tydlig signal av europeiskt stöd till dem som kämpar för fred och mänskliga rättigheter, och som ofta möter stor fientlighet och utsätts för personliga risker. Jag tycker därför att parlamentet har gjort ett klokt och bra val genom att beakta och hedra minnet av de oerhörda offer som FN-personalen gjort för fred och rättvisa. Vi blev alla förfärade över det fruktansvärda mordattentatet på FN-personalen i deras högkvarter i Bagdad den 19 augusti 2003. De som utförde detta attentat angrep på ett våldsamt och fegt sätt de personer som hade bäst förutsättningar och var mest angelägna om att hjälpa det irakiska folket. Förlusten av Sergio Vieira de Mello var extra sorglig. I mitt eget land, liksom i många andra, var hans enastående arbete för Förenta nationerna, särskilt i Östtimor, välkänt och mycket uppskattat. Jag vet att han skulle ha tillfört oerhört mycket som högkommissarie för mänskliga rättigheter. FN-personal runtom i världen utför ett hjältemodigt arbete, ofta utan att få erkänsla för det. Det är på många sätt synd att bilden av Förenta nationerna i så stor utsträckning härrör från de ombytliga och dramatiska politiska turerna i och omkring säkerhetsrådet. Denna bild missar djupet i det engagemang som finns hos de många okända FN-tjänstemän runtom i världen som agerar som fredsbevarare, hjälper flyktingar, främjar mänskliga rättigheter, samordnar humanitärt katastrofbistånd och skyddar kvinnors och utsattas rättigheter. I millenniedeklarationen omtalas Förenta nationerna som ”hela den mänskliga familjens oumbärliga gemensamma verktyg”. FN:s personal visar i sitt dagliga arbete hur sann denna beskrivning är. Vi står i tacksamhetsskuld till generalsekreterare Kofi Annan på många sätt och av många skäl. Denna förmiddag vill jag förstås fästa uppmärksamheten på hur modigt och klarsynt han har tagit sig an de utmaningar som det multilaterala systemet står inför och den roll som migrationspolitiken kan spela där. I generalförsamlingen i september förra året beskrev generalsekreteraren den situation som Förenta nationerna hade hamnat i som ett vägskäl. Så sent som förra helgen på det världsekonomiska forumet konstaterade generalsekreteraren att man i den internationella politiken hade blivit mindre angelägen om att sträva efter en stabil, rättvis och lagbunden världsordning och att Förenta nationernas och det gemensamma säkerhetssystemets roll var under stort tryck. Det är på grund av det allvarliga i detta hot som rådet åter har bekräftat sitt stöd för effektiv multilateralism. Ett starkare internationellt samfund, en lagbunden världsordning och starka internationella institutioner är ytterst viktiga mål för Europeiska unionen. Centralt i detta sammanhang är Europeiska unionens stöd till ett stärkt Förenta nationerna. Ett utökat och effektivt samarbete mellan Europeiska unionen och Förenta nationerna är ett av huvudmålen för detta ordförandeskap. Det är nödvändigt att FN ges de medel som behövs för att organisationen framgångsrikt skall kunna hantera de många olika utmaningar som finns i dag. Som generalsekreteraren sade i sin rapport förra året om genomförandet av millenniedeklarationen är mänskliga rättigheter universella principer, men hur inspirerande de än är, så genomför de sig inte självmant. Det multilaterala systemet som förkroppsligas i FN-stadgan är det enda sättet att effektivt försvara mänskliga rättigheter och humanitär rätt."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Grandes aplausos)"12 "(Kraftigt bifald)"1 "(Lebhafter Beifall)"7 "(Levendig applaus)"2 "(Livliga applåder)"13 "(Loud applause)"10,3 "(Suosionosoituksia)"5 "(Vifs applaudissements)"6 "(Vivi applausi)"9 "(Vivos aplausos)"11 "(Voimakkaita suosionosoituksia)"5 "(Ζωηρά χειροκροτήματα)"8 "(Χειροκροτήματα)"8 "Council"10,3 "Cowen,"10,3 "Forum"9 "partner"9

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph