Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2004-01-29-Speech-4-058"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20040129.2.4-058"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
Le rapport Laschet se veut un plaidoyer pour le multilatéralisme dans les relations internationales. Il considère que l’ONU doit prendre une place centrale dans cet objectif, intégrant un rôle renforcé pour l’Union européenne. Mais derrière les vœux pieux, la méthode employée est viciée. Pour le rapport, une ONU plus efficace, c’est un Conseil de Sécurité élargi, un droit de veto un peu restreint sur les décisions... et plus de moyens d’intervention, y compris militaires. Comme sur l’Europe, on essaie de nous entraîner dans une discussion institutionnelle pour mieux nous faire oublier le problème de fond: le fait que la libre concurrence surdétermine les orientations de l’Union européenne; le fait que les grandes puissances s’arrogent seules le droit de décider ce qui mérite ou pas intervention économique ou militaire pour l’ONU. Ainsi la lutte contre le terrorisme est considérée comme une priorité absolue mais celle contre l’effet de serre, le sida ou la misère est bien formelle. L’ONU a promulgué l’embargo en Irak mais laisse les Palestiniens, les Tchétchènes et tant d’autres livrés à eux-mêmes. Enfin, ce rapport fait comme si la Constitution européenne était ratifiée, et prétend qu’un ministre des Affaires étrangères européen pourra représenter un consensus européen sur les questions internationales. Cela n’est pas responsable. Pour toutes ces raisons nous avons voté contre ce rapport."@fr6
|
| lpv:translated text |
"I Laschet-betænkningen giver man indtryk af, at den skal være en fortaler for multilateralisme i de internationale forbindelser. Det anbefales, at FN skal have en central plads i forbindelse med dette mål, og at EU's rolle i FN skal styrkes. Men den metode, der anbefales til at nå disse ædle mål, er forkert. I betænkningen menes der med et mere effektivt FN et udvidet Sikkerhedsråd, færre begrænsninger af retten til at nedlægge veto mod beslutninger og flere interventionsmidler, herunder militære midler. Ligesom med EU forsøger man at inddrage os i en institutionel debat for at få os til at glemme det grundlæggende problem, som er, at det er fri konkurrence, der først og fremmest afgør EU's politik, og at stormagterne tiltager sig ret til alene at afgøre, hvad der fortjener eller ikke fortjener, at FN griber ind økonomisk eller militært. Bekæmpelsen af terrorismen anses for at have topprioritet, hvorimod bekæmpelsen af drivhuseffekten, aids eller fattigdom kun er en formalitet. FN indførte sanktioner mod Irak, men lader palæstinenserne, tjetjenerne og mange andre sejle sin egen sø. Endelig er betænkningen udformet, som om den europæiske forfatning var blevet ratificeret, og det hævdes, at en EU-udenrigsminister kan repræsentere en europæisk konsensus om internationale spørgsmål. Det er uansvarligt. Af alle disse grunde har vi stemt imod betænkningen."@da1
".
Der Bericht Laschet gibt sich als Plädoyer für den Multilateralismus in den internationalen Beziehungen aus. Er vertritt die Meinung, dass die UNO eine zentrale Stellung bei der Erreichung dieses Ziels einnehmen müsse, wobei die Europäische Union eine stärkere Rolle in ihr spielen soll. Doch die zur Erreichung dieser frommen Wünsche vorgeschlagene Methode ist fehlerhaft. Nach Auffassung des Berichts bedeutet eine effizientere UNO einen erweiterten Sicherheitsrat, ein leicht eingeschränktes Vetorecht gegen dessen Beschlüsse sowie mehr Interventionsmittel einschließlich der militärischen Option. Wie bei Europa versucht man, uns in eine institutionelle Diskussion zu verwickeln, damit wir das eigentliche Problem vergessen, nämlich die Tatsache, dass vor allem der freie Wettbewerb die Politik der Europäischen Union bestimmt, dass die Großmächte sich das Recht anmaßen, darüber zu entscheiden, was ein wirtschaftliches oder militärisches Eingreifen der UNO verdient oder nicht. So wird der Antiterrorkampf als absolute Priorität betrachtet, aber der Kampf gegen den Treibhauseffekt, gegen Aids oder die Armut bleibt eine bloße Formalität. Die UNO hat ein Embargo gegen den Irak verhängt, aber überlässt die Palästinenser, die Tschetschenen und viele andere ihrem eigenen Schicksal. Zudem tut der Bericht so, als sei die Europäische Verfassung bereits ratifiziert und behauptet, ein europäischer Außenminister könne einen europäischen Konsens zu internationalen Fragen vertreten. Dies ist keine verantwortungsbewusste Haltung. Aus all diesen Gründen haben wir gegen den Bericht gestimmt."@de7
"Η έκθεση Laschet προτίθεται να κάνει τον συνήγορο του πολυμερισμού στις διεθνείς σχέσεις. Εκτιμά πως ο ΟΗΕ πρέπει να λάβει κεντρική θέση στην επίτευξη αυτού του στόχου και η Ευρωπαϊκή Ένωση να διαδραματίσει πρωταρχικό ρόλο εντός του ΟΗΕ. Όμως, η μέθοδος που υποστηρίζεται για την επίτευξη αυτών των ευσεβών πόθων είναι εσφαλμένη. Για την έκθεση, πιο αποτελεσματικός ΟΗΕ σημαίνει διευρυμένο Συμβούλιο Ασφαλείας, δικαίωμα αρνησικυρίας έναντι αποφάσεων κάπως περιορισμένο και περισσότερα μέσα παρέμβασης, συμπεριλαμβανομένων των στρατιωτικών. Όπως και με την Ευρώπη, γίνεται μια προσπάθεια να παρασυρθούμε σε μια συζήτηση περί θεσμών, για να ξεχάσουμε το βαθύτερο πρόβλημα: το γεγονός ότι ο ελεύθερος ανταγωνισμός υπερισχύει στον καθορισμό της πολιτικής της Ευρωπαϊκής Ένωσης· το γεγονός ότι οι μεγάλες δυνάμεις σφετερίζονται το δικαίωμα να αποφασίζουν μονομερώς για το τι αξίζει ή δεν αξίζει οικονομική ή στρατιωτική παρέμβαση από τον ΟΗΕ. Έτσι, ο αγώνας κατά της τρομοκρατίας θεωρείται απόλυτη προτεραιότητα, αλλά ο αγώνας για την καταπολέμηση του φαινομένου του θερμοκηπίου, του AIDS ή της φτώχειας είναι τελείως συμβατικός. Ο ΟΗΕ επέβαλε κυρώσεις στο Ιράκ, αλλά αφήνει τους Παλαιστινίους, τους Τσετσένους και ένα σωρό άλλους στην τύχη τους. Τέλος, αυτή η έκθεση είναι σαν να θεωρεί ότι το ευρωπαϊκό Σύνταγμα έχει κιόλας επικυρωθεί και υποστηρίζει πως ένας ευρωπαίος υπουργός Εξωτερικών θα μπορεί να εκφράσει την ευρωπαϊκή συναίνεση για τα διεθνή ζητήματα. Κάτι τέτοιο δεν δείχνει ίχνος υπευθυνότητας. Για όλους αυτούς τους λόγους, ψηφίσαμε κατά της έκθεσης."@el8
"The Laschet report purports to be a plea for multilateralism in international relations. It considers that the UN should take centre stage in achieving this objective, with the European Union playing an enhanced role within it. But the method advocated to achieve these high-minded wishes is flawed. For the report, a more effective UN means an enlarged Security Council, minor restrictions on the right to veto decisions and more means of intervention, including the military option. As with Europe, an attempt is being made to embroil us in an institutional debate so that we forget the underlying problem: the fact that it is free competition above all else that determines the European Union’s policy; the fact that the major powers assume the right to decide unilaterally what merits or does not merit economic or military intervention on the part of the UN. The fight against terrorism is thus seen as a top priority, whereas the fight against the greenhouse effect, AIDS or poverty is mere formality. The UN imposed sanctions on Iraq, but is leaving the Palestinians, Chechens and so many others to their own devices. Finally, this report is written as if the European Constitution had been ratified and claims that a European minister for foreign affairs will be able to represent a European consensus on international issues. This is irresponsible. For all of these reasons, we voted against the report."@en3
".
El informe Laschet quiere ser un alegato a favor del multilateralismo en las relaciones internacionales. Considera que la ONU debe ocupar un lugar central en este objetivo, incorporando un papel reforzado para la Unión Europea. Pero detrás de estas buenas intenciones, el método empleado está viciado. Para el informe, una ONU más eficaz es un Consejo de Seguridad ampliado, cierta restricción del derecho de veto sobre las decisiones y más medios de intervención, incluidos los militares. Como sucede con Europa, se intenta arrastrarnos a un debate institucional para hacernos olvidar el problema de fondo: el hecho de que la libre competencia determina en exceso las orientaciones de la Unión Europea; el hecho de que las grandes potencias se arrogan el derecho de decidir lo que merece o no una intervención económica o militar para la ONU. Así, la lucha contra el terrorismo se considera una prioridad absoluta, pero la lucha contra el efecto invernadero, el sida o la miseria es más bien formal. La ONU impuso sanciones al Iraq, pero abandona a los palestinos, los chechenos y otros tantos. Por último, este informe hace como si la Constitución europea estuviera ratificada, y pretende que un Ministro de Asuntos Exteriores pueda representar un consenso europeo sobre las cuestiones internacionales. Esto no es responsable. Por todas estas razones, hemos votado en contra del informe."@es12
"Laschetin mietintö on olevinaan vetoomus monenkeskisyyden puolesta kansainvälisissä suhteissa. Siinä katsotaan, että YK:lla pitäisi olla keskeinen asema tavoitteen saavuttamisessa, ja Euroopan unionin aseman olisi oltava entistä vahvempi. Menetelmä, jota siinä puolletaan näiden jalojen toiveiden toteuttamiseksi, on kuitenkin väärä. Mietinnön mukaan entistä tehokkaampi YK merkitsee laajempaa turvallisuusneuvostoa, vähäisiä rajoituksia päätöksiä koskeviin veto-oikeuksiin ja entistä enemmän väliintulokeinoja, sotilaalliset keinot mukaan luettuina. Eurooppa pyritään sotkemaan institutionaaliseen väittelyyn, jotta unohtaisimme varsinaisen ongelman: sen, että Euroopan unionin politiikkaa määrittää ennen kaikkea vapaa kilpailu; sen, että suuret valtiot katsovat oikeudekseen päättää yksipuolisesti sen, mikä edellyttää YK:n taloudellista tai sotilaallista väliintuloa. Terrorismin torjunta katsotaan näin ensisijaiseksi tavoitteeksi, kun taas kasvihuoneilmiön, aidsin tai köyhyyden torjunta on vain muodollinen tavoite. YK asetti Irakille sanktioita, mutta jätti palestiinalaiset, tšetšeenit ja monet muut oman onnensa nojaan. Lopuksi tämä mietintö on laadittu aivan kuin perustuslaki olisi jo ratifioitu, ja sen mukaan Euroopan ulkoministeri voi edustaa eurooppalaista kantaa kansainvälisissä asioissa. Tämä on edesvastuutonta. Näistä syistä äänestimme mietintöä vastaan."@fi5
".
La relazione Laschet vuole essere una difesa del multilateralismo nelle relazioni internazionali. Essa considera che l’ONU debba assumere un ruolo centrale in questa ottica, prevedendo un ruolo rafforzato per l’Unione europea al suo interno. Ma, dietro a questo ambizioso desiderio, il metodo usato è viziato. Per la relazione, un’ONU più efficace significa un Consiglio di sicurezza allargato, un diritto di veto più limitato sulle decisioni e maggiori risorse di intervento, comprese quelle militari. Come per l’Europa, c’è il tentativo di trascinarci in una discussione istituzionale per farci dimenticare il problema di fondo: il fatto cioè che sia la libera concorrenza a determinare al di sopra di tutto gli orientamenti dell’Unione europea; il fatto che le grandi potenze si arroghino il diritto di decidere unilateralmente che cosa merita o meno l’intervento economico o militare dell’ONU. E così la lotta contro il terrorismo viene considerata una priorità assoluta, mentre quella contro l’effetto serra, l’AIDS o la miseria è una mera formalità. L’ONU ha imposto sanzioni all’Iraq, ma lascia i palestinesi, i ceceni e tanti altri abbandonati a se stessi. Infine, questa relazione è redatta come se la Costituzione europea fosse stata ratificata e sostiene che un ministro degli Affari esteri europeo possa rappresentare un consenso europeo sulle questioni internazionali. Ciò denota mancanza di responsabilità. Per tutte queste ragioni abbiamo votato contro questa relazione."@it9
"The Laschet report purports to be a plea for multilateralism in international relations. It considers that the UN should take centre stage in achieving this objective, with the European Union playing an enhanced role within it. But the method advocated to achieve these high-minded wishes is flawed. For the report, a more effective UN means an enlarged Security Council, minor restrictions on the right to veto decisions and more means of intervention, including the military option. As with Europe, an attempt is being made to embroil us in an institutional debate so that we forget the underlying problem: the fact that it is free competition above all else that determines the European Union’s policy; the fact that the major powers assume the right to decide unilaterally what merits or does not merit economic or military intervention on the part of the UN. The fight against terrorism is thus seen as a top priority, whereas the fight against the greenhouse effect, AIDS or poverty is mere formality. The UN imposed sanctions on Iraq, but is leaving the Palestinians, Chechens and so many others to their own devices. Finally, this report is written as if the European Constitution had been ratified and claims that a European minister for foreign affairs will be able to represent a European consensus on international issues. This is irresponsible. For all of these reasons, we voted against the report."@lv10
".
Het verslag-Laschet is bedoeld als pleidooi voor het multilateralisme in de internationale betrekkingen. De VN zou een centrale plaats moeten krijgen bij de verwezenlijking van dat doel, met daarbinnen een grotere rol voor de Europese Unie. Maar achter die vrome wensen gaat een werkwijze schuil waar een luchtje aan zit. Volgens het verslag kan de VN meer slagkracht krijgen door uitbreiding van de Veiligheidsraad, inperking van het vetorecht bij de besluitvorming en meer interventiemiddelen, waaronder militaire. Net als wanneer het over Europa gaat, probeert men ons mee te slepen in een institutionele discussie zodat we gemakkelijker vergeten wat het kernprobleem is, namelijk het feit dat de vrije concurrentie teveel invloed heeft op het beleid van de Europese Unie, dat de grootmachten zichzelf het alleenrecht toe-eigenen om te beslissen welke gevallen economische of militaire interventie verdienen. Zo wordt de strijd tegen het terrorisme beschouwd als absolute prioriteit terwijl de strijd tegen het broeikaseffect, tegen aids of tegen de armoede slechts verplichte nummers zijn. De VN heeft het embargo tegen Irak afgekondigd maar laat de Palestijnen, de Tsjetsjenen en vele anderen aan hun lot over. Ten slotte doet men in dit verslag voorkomen alsof de Europese Grondwet al geratificeerd is en beweert men dat een Europese minister van Buitenlandse Zaken een Europese consensus zal kunnen vertegenwoordigen over internationale vraagstukken. Dat is onverantwoordelijk. Om al deze redenen hebben wij tegen dit verslag gestemd."@nl2
"O relatório Laschet pretende ser um defensor do multilateralismo nas relações internacionais. Considera que a ONU tem de assumir um lugar central para esse objectivo, integrando um papel reforçado para a União Europeia. Mas, por detrás desses votos piedosos, o método empregue está viciado. No entender do relatório, uma ONU mais eficaz significa um Conselho de Segurança mais alargado, um direito de veto um pouco restringido nas suas decisões... e mais meios de intervenção, incluindo os meios militares. Tal como acontece relativamente à Europa, tentam conduzir-nos a uma discussão institucional para melhor nos fazer esquecer o problema de fundo: o facto de que a livre concorrência determina acima de tudo as orientações da União Europeia; o facto de que as grandes potências se arrogam sozinhas o direito de decidir aquilo que merece ou não a intervenção económica ou militar da ONU. Assim, a luta contra o terrorismo é considerada uma prioridade absoluta, enquanto que a luta contra o efeito de estufa, o SIDA ou a miséria é perfeitamente formal. A ONU promulgou o embargo no Iraque, mas deixa os Palestinianos, os Chechenos e muitos outros entregues a si próprios. Por fim, este relatório está escrito como se a Constituição Europeia estivasse ratificada, pretendendo mesmo que um Ministro dos Negócios Estrangeiros europeu poderá representar um consenso europeu sobre as questões internacionais. Não estamos a ser responsáveis. Por todas estas razões, votámos contra este relatório."@pt11
"I Laschetbetänkandet vill man försvara mångsidighet i internationella förbindelser. Man menar att FN bör inta den centrala rollen för att detta mål skall nås samtidigt som Europeiska unionen får en utökad roll. Men den metod som förespråkas för att man skall nå dessa högtflygande planer har sina svagheter. Enligt betänkandet innebär ett effektivare FN ett utökat säkerhetsråd, minimala inskränkningar i rätten att lägga in veto mot beslut och större möjligheter till intervention, även med militära medel. Liksom beträffande Europa försöker man dra in oss i en debatt om institutionerna, så att vi glömmer de bakomliggande problemen: det faktum att det framför allt är den fria konkurrensen som avgör Europeiska unionens politik, det faktum att de mäktigaste staterna ensidigt tar sig rätten att avgöra vad som motiverar och inte motiverar ekonomisk eller militär intervention från FN:s sida. Kampen mot terrorismen har således högsta prioritet, medan kampen mot växthuseffekten, aids eller fattigdomen är rena formaliteter. FN tillgrep sanktioner mot Irak men låter palestinierna, tjetjenerna och så många andra klara sig själva. Slutligen är detta betänkande skrivet som om den europeiska konstitutionen hade ratificerats och det hävdas att en europeisk utrikesminister kommer att kunna företräda ett samstämmigt Europa i internationella frågor. Detta är oansvarigt. Av alla dessa skäl röstade vi emot betänkandet."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples