Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2004-01-28-Speech-3-049"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20040128.5.3-049"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Herr Präsident, Kolleginnen und Kollegen! Ich würde gerne dem Kollegen Karas in den Punkten zustimmen, die er gerade in seiner Intervention gemacht hat, denn so, wie er sie geäußert hat, ist da auch nicht viel gegen einzuwenden. Nichtsdestotrotz: Wenn wir etwas länger miteinander debattieren – und im Ausschuss debattieren wir ja etwas länger miteinander –, finden sich doch hier und da immer wieder einmal sehr tiefgreifende Widersprüche, und ich denke, darüber müssen wir dann auch ein bisschen reden, uns untereinander ein bisschen klarer werden.
Eines ist klar: Wettbewerbspolitik ist ein wichtiges, ein unverzichtbares Instrument, damit der Europäische Binnenmarkt funktioniert, damit eine Vertiefung der Integration weiterschreitet, damit die Wohlstandsgewinne und die Effizienzgewinne, die ein großer, integrierter Markt mit sich bringt, auch genutzt werden können. Aber Wettbewerbspolitik ist eben ein Instrument – ich habe gesagt Instrument –, und es ist kein Ziel an sich, denn wenn es ein Ziel an sich wäre, dann würde die Wettbewerbspolitik sehr schnell zur puren Ideologie verkommen. Wettbewerbspolitik ist ein Instrument, das sich sozialen und gesellschaftspolitischen Zielen unterzuordnen und zu deren Erreichung auch beizutragen hat. Insofern bewegen wir uns eben nicht in einer freien Marktwirtschaft, wie es im Entschließungsentwurf des Ausschusses für Wirtschaft und Währung heißt, sondern in einer ökologischen und einer sozialen Marktwirtschaft. Herr Karas, Sie haben den Begriff soziale Marktwirtschaft gerade genannt, aber im Ausschuss haben Sie dagegen gestimmt. Es ist erstaunlich, dass Konservative und Christdemokraten es hier im Haus abgelehnt haben, von der sozialen Marktwirtschaft zu sprechen, und Sie können, Kolleginnen und Kollegen von der anderen Seite des Hauses, diesen peinlichen Fehler Ihrer Fraktion im Wirtschaftsausschuss morgen in der Plenarabstimmung wieder korrigieren, wenn Sie unseren Änderungsanträgen zustimmen.
Wir sind für eine starke Fusionskontrolle. Sie muss ihre Stärke aber auch darin haben, dass sie soziale und beschäftigungsbezogene Auswirkungen mit berücksichtigt und Arbeitnehmerinnen und Arbeitnehmer sowie ihre Interessenvertreter bei Entscheidungsverfahren zu Wort kommen lässt. Das ist eine Anregung an den Kommissar. Wir sind als Sozialdemokratische Fraktion auch für eine strikte Beihilfenkontrolle, aber Beihilfen können unter dem Gesichtspunkt Modernisierung, Stärkung der Wettbewerbsfähigkeit, Innovation, nachhaltiges Wachstum und Schaffung dauerhafter Arbeitsplätze durchaus gerechtfertigt sein. Ich würde mir wünschen, dass bei der Beurteilung von Beihilfen noch mehr auf die Auswirkungen und auch auf die positiven Auswirkungen auf die gesamte Wertschöpfungskette, in der sich die Beihilfe befindet, geachtet wird. Wir haben da schon eine Reihe von Debatten darüber geführt.
Weil die Zeit zu Ende geht, eine abschließende Frage an den Kommissar. Herr Monti, Sie kennen mittlerweile unseren Entschluss zur Leistung der Daseinsvorsorge aus der vergangenen Plenarwoche in Straßburg. Da haben wir uns klipp und klar für einen Rechtsrahmen unter Mitentscheidungsverfahren des Parlaments ausgesprochen, und deswegen kann das nicht als ein Plazet nur für eine Gruppenfreistellungsverordnung gelten. So ist mir das in der Reaktion aus der Kommission vorgekommen. Wir haben auch die Frage nach einem
noch in dieser Legislaturperiode erhoben. Die ist nicht mehr so lang. Wir können da nicht mehr so lang drüber diskutieren, und deswegen meine Frage: Wie laufen die Arbeiten diesbezüglich in der Kommission?"@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, kære kolleger, jeg ville gerne give hr. Karas ret i de punkter, han netop har nævnt i sit indlæg, for sådan, som han stillede det op, er der ikke meget at indvende mod det. Ikke desto mindre: Når vi diskuterer lidt længere med hinanden - og i udvalget diskuterer vi jo lidt længere med hinanden - så opstår der altid her og der ganske dybtgående modsætninger, og det tror jeg også, vi bliver nødt til at tale lidt om og få skabt lidt større klarhed om indbyrdes.
Én ting er klar, nemlig at konkurrencepolitik er et vigtigt og uundværligt instrument til at sikre, at det indre marked i Europa fungerer, at integrationen fortsat uddybes, at de velstandsgevinster og effektivitetsgevinster, som et stort, integreret marked bringer med sig, kan udnyttes. Men konkurrencepolitik er netop et instrument - instrument, sagde jeg - den er ikke et mål i sig selv, for hvis den var et mål i sig selv, så ville konkurrencepolitikken meget hurtigt degenerere til ren ideologi. Konkurrencepolitik er et instrument, som skal underordne sig sociale og samfundspolitiske mål og også bidrage til at nå dem. Således betragtet befinder vi os netop ikke i en fri markedsøkonomi, som der står i beslutningsforslaget fra Udvalget om Økonomi og Valutaspørgsmål, men i en økologisk og social markedsøkonomi. Hr. Karas, De nævnte netop begrebet "social markedsøkonomi", men i udvalget stemte De imod det. Det er forbløffende, at konservative og kristelige demokrater her i Parlamentet har afvist at tale om social markedsøkonomi, og De kan, kolleger fra den anden side af Parlamentet, rette denne pinlige fejl fra Deres gruppes side i Økonomiudvalget i morgen under afstemningen i salen, hvis De stemmer for vores ændringsforslag.
Vi går ind for en stærk fusionskontrol. Den skal imidlertid også have sin styrke i, at den inddrager de sociale og beskæftigelsesmæssige konsekvenser og lader arbejdstagerne og deres repræsentanter komme til orde i beslutningsproceduren. Det er en opfordring til kommissæren. Den Socialdemokratiske Gruppe går også ind for en stærk kontrol med støtten, men støtte kan absolut være på sin plads ud fra synspunkter som modernisering, styrkelse af konkurrenceevnen, innovation, bæredygtig vækst og skabelse af varige arbejdspladser. Jeg ville ønske, at der ved vurderingen af støtten blev lagt endnu større vægt på konsekvenserne og på de positive konsekvenser for hele den værdiskabelseskæde, som støtten indgår i. Det har vi allerede haft en række debatter om.
Tiden er knap, og jeg har derfor et afsluttende spørgsmål til kommissæren. Hr. Monti, De kender nu vores beslutning om forsyningspligtydelser fra sidste plenaruge i Strasbourg. Her gik vi klart og præcist ind for en lovgivningsramme med fælles beslutningsprocedure med Parlamentet, og derfor kan det ikke betragtes som en tilladelse til en forordning om gruppedispensation. Det var sådan, jeg opfattede Kommissionens reaktion. Vi har også stillet spørgsmålet om en opfølgning endnu i denne valgperiode. Den er ikke så lang mere. Vi kan ikke diskutere det ret meget længere, og derfor spørger jeg, hvordan det går med dette arbejde i Kommissionen."@da1
"Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, ευχαρίστως θα συμφωνούσα με τον κ. Karas ως προς τα σημεία που μόλις έθιξε στην παρέμβασή του, γιατί, έτσι όπως τα διατύπωσε, δεν μπορεί κανείς να φέρει και πολλές αντιρρήσεις. Ωστόσο, όταν συζητούμε λίγο περισσότερο –και αυτό συμβαίνει, ως γνωστόν, στην επιτροπή– εμφανίζονται επανειλημμένα ορισμένες πολύ βαθιές διαφορές και θεωρώ ότι πρέπει να πούμε κάποια πράγματα γι’ αυτές προκειμένου να καταλάβουμε λίγο καλύτερα ο ένας τον άλλον.
Οπωσδήποτε, είναι σαφές ότι η πολιτική του ανταγωνισμού είναι ένα σημαντικό, ένα απαραίτητο μέσον για να λειτουργήσει η ευρωπαϊκή εσωτερική αγορά, για να προχωρήσει η εμβάθυνση της διεύρυνσης, έτσι ώστε να αξιοποιηθούν τα πλεονεκτήματα ως προς την ευημερία και την αποδοτικότητα τα οποία συνεπάγεται μια μεγάλη, ολοκληρωμένη αγορά. Χαρακτήρισα όμως την πολιτική του ανταγωνισμού ένα απλό μέσον· δεν είναι αυτοσκοπός, γιατί αν ήταν αυτοσκοπός, τότε η πολιτική του ανταγωνισμού θα καταντούσε πολύ γρήγορα απλή ιδεολογία. Η πολιτική του ανταγωνισμού είναι ένα μέσον που πρέπει να εξυπηρετεί κοινωνικούς και πολιτικοκοινωνικούς στόχους και να συμβάλλει στην επίτευξή τους. Ως εκ τούτου, δεν ζούμε τελικά μέσα σε μια ελεύθερη οικονομία της αγοράς, όπως αναφέρεται στην πρόταση ψηφίσματος της Επιτροπής Οικονομικής και Νομισματικής Πολιτικής, παρά σε μια οικολογικά υπεύθυνη και κοινωνική οικονομία της αγοράς. Κύριε Karas, μόλις αναφερθήκατε στην έννοια της κοινωνικής οικονομίας της αγοράς, στην επιτροπή όμως ψηφίσατε κατά. Είναι εκπληκτικό ότι οι συντηρητικοί και οι χριστιανοδημοκράτες αρνήθηκαν να μιλήσουν εδώ στο Σώμα για την κοινωνική οικονομία της αγοράς. Συνάδελφοι της αντίθετης πτέρυγας του Σώματος, μπορείτε αύριο στην ψηφοφορία της Ολομέλειας να επανορθώσετε αυτό το λυπηρό σφάλμα της Ομάδας σας στην Επιτροπή Οικονομικής και Νομισματικής Πολιτικής εγκρίνοντας τις τροπολογίες μας.
Εμείς είμαστε υπέρμαχοι του αυστηρού ελέγχου των συγχωνεύσεων. Ωστόσο, ο αυστηρός αυτός έλεγχος πρέπει επίσης να λαμβάνει υπόψη τις κοινωνικές επιπτώσεις και τις επιπτώσεις στην απασχόληση και να δίνει τον λόγο στους εργαζομένους και στους εκπροσώπους τους στο πλαίσιο της διαδικασίας λήψης αποφάσεων. Αυτό αποτελεί μια πρόταση προς τον Επίτροπο. Ως Ομάδα του ΕΣΚ είμαστε επίσης υπέρμαχοι του αυστηρού ελέγχου των ενισχύσεων, οι οποίες όμως μπορεί να είναι απόλυτα δικαιολογημένες εφόσον οδηγούν στον εκσυγχρονισμό, την ενίσχυση της ανταγωνιστικότητας, την καινοτομία, την αειφόρο ανάπτυξη και τη δημιουργία μόνιμων θέσεων εργασίας. Θα ευχόμουν να δοθεί κατά την αξιολόγηση των ενισχύσεων ακόμα μεγαλύτερη προσοχή στις επιπτώσεις –και στις θετικές επιπτώσεις– στη συνολική αλυσίδα της εκμετάλλευσης, στην οποία εντάσσεται η εκάστοτε ενίσχυση. Έχουμε ήδη κάνει μια σειρά συζητήσεων για το ζήτημα αυτό.
Επειδή ο χρόνος τελειώνει, θα θέσω ένα τελευταίο ερώτημα στον Επίτροπο. Κύριε Monti, γνωρίζετε πλέον το ψήφισμά μας της τελευταίας συνόδου στο Στρασβούργο για την παροχή υπηρεσιών κοινής ωφελείας, στο οποίο ταχθήκαμε απερίφραστα υπέρ της συναπόφασης του Κοινοβουλίου βάσει ενός νομικού πλαισίου, και αυτό δεν μπορεί να θεωρηθεί μόνο συγκατάθεση σε έναν κανονισμό ομαδικών απαλλαγών. Εμένα αυτή η εντύπωση μου δόθηκε από την αντίδραση της Επιτροπής. Επίσης, θέσαμε το θέμα της συνέχειας στη διάρκεια της παρούσης κοινοβουλευτικής περιόδου, η οποία δεν θα διαρκέσει πολύ ακόμα. Δεν έχουμε λοιπόν πολύ χρόνο για να το συζητήσουμε και γι’ αυτό σας ερωτώ: σε ποιο στάδιο βρίσκονται οι σχετικές εργασίες στην Επιτροπή;"@el8
"Mr President, ladies and gentlemen, I would be quite happy to agree with the points Mr Karas has just made, for there is little to be objected to in what he said, but, nevertheless, if we carry on debating with each other much longer – as the members of the committee already have been – very profound differences will keep on cropping up here and there, and I think we have to say something about these in order to understand each other a bit better.
What is clear is that competition policy is an important and indispensable instrument, enabling the European internal market to function and facilitating ever-deeper integration, so that the gains in terms of prosperity and efficiency resulting from a large and integrated market can be put to good use. I called competition policy an instrument, and that is what it is, rather than an end in itself; if it were an end in itself, it would very rapidly degenerate into something purely ideological. Competition policy is an instrument that has to be subject to social and civil policy objectives and must help achieve them. The fact is, then, that we do not live and move in a free market economy, as the Committee on Economic and Monetary Affairs’ draft resolution puts it, but in an environmentally-responsible and social market economy. Mr Karas, you have just used the term ‘social market economy’, but you voted against it in the committee. It is astonishing how the Conservatives and Christian Democrats in this House have refused to talk in terms of the social market economy, and I can tell the Members on the other side of the House that they can correct their group’s embarrassing mistake in the Committee on Economic and Monetary Affairs in tomorrow’s plenary vote, by voting in favour of our amendments.
Although we are in favour of tight controls on mergers, their strength must lie in their taking into account their effects on society and on employment and in their giving workers and those who represent their interests a say in decision-making processes. That is a suggestion for the Commissioner. We in the Group of the Party of European Socialists are also in favour of tight controls on subsidies, but subsidies can be eminently justifiable if they lead to modernisation, improved competitiveness, innovation, sustainable growth and the creation of long-term employment. What I would like to see is even greater attention being given, when assessing subsidies, to the effects – including the positive ones – on the whole chain of exploitation within which the subsidy is made. We have already had a whole series of debates on this.
My time is running out, so I will end with a question to the Commissioner. Commissioner Monti, you have now become acquainted with our resolution – from the last part-session in Strasbourg – on services of general interest, in which we spoke out plainly in favour of codecision by this House on a legal framework, which means that it cannot be regarded as assent only to a block exemption regulation – which is the impression I got from the Commission’s reaction. We have also asked whether there is to be a follow-up within the life of this Parliament, which has not much longer left to run. We cannot have any more long-drawn-out discussions, and so I would like to know how work on this within the Commission is progressing."@en3
"Señor Presidente, Señorías, me gustaría estar de acuerdo con los comentarios que acaba de hacer el Sr. Karas, dado que hay poco que objetar a lo que ha dicho, pero si continuamos debatiendo unos con otros mucho más tiempo –como ya han hecho los diputados de la comisión– continuarán aflorando diferencias muy profundas aquí y allá, y creo que tenemos que decir algo al respecto, para que podamos entendernos los unos a los otros un poco mejor.
Lo que está claro es que la política de competencia es un instrumento importante e indispensable, que permite que el mercado interior europeo funcione y que facilita una mayor integración, por lo que puede sacarse partido de los beneficios en términos de prosperidad y eficiencia resultantes de un mercado grande e integrado. He dicho que la política de competencia es un instrumento y eso es lo que es: no un fin en sí misma. Si fuese un fin en sí misma, degeneraría muy rápidamente en algo puramente ideológico. La política de competencia es un instrumento que tiene que estar sujeto a objetivos sociales y de política civil y debe ayudar a conseguirlos. Así pues, el hecho es que no vivimos ni nos movemos en una economía de mercado libre, como afirma el proyecto de resolución de la Comisión de Asuntos Económicos y Monetarios, sino en una economía de mercado social y responsable en términos medioambientales. Señor Karas, usted acaba de utilizar el término «economía de mercado social», aunque ha votado en contra de ello en la comisión. Resulta sorprendente cómo los conservadores y los demócrata-cristianos de esta Cámara se han negado a hablar en términos de economía de mercado social y puedo decir a los diputados del otro lado de la Cámara que pueden corregir el vergonzoso error de su grupo en la Comisión de Asuntos Económicos y Monetarios, en el pleno de mañana, votando a favor de nuestras enmiendas.
A pesar de que estamos a favor de un estricto control de las fusiones, su fuerza debe residir en tener en cuenta sus efectos sobre la sociedad y sobre el empleo y en permitir que los trabajadores y a quienes representan sus intereses participen en los procesos de toma de decisiones. Eso es una sugerencia para el Comisario. Los diputados del Grupo del Partido de los Socialistas Europeos también estamos a favor de unos estrictos controles sobre las subvenciones, pero las subvenciones pueden ser muy justificables si permiten la modernización, la mejora de la competitividad, la innovación, el crecimiento sostenible y la creación de empleo a largo plazo. Me gustaría que se prestase incluso más atención, a la hora de evaluar las subvenciones, a los efectos –incluyendo los positivos– sobre toda la cadena de explotación a la que se concede. Ya hemos celebrado toda una serie de debates sobre esto.
Se me está agotando el tiempo, así que terminaré con una pregunta al Comisario. Comisario Monti, ahora ya conoce nuestra resolución –desde el último período parcial de sesiones de Estrasburgo– sobre los servicios de interés general, en la que hablamos firmemente a favor de la codecisión de esta Cámara sobre un marco legal, lo que significa que no se puede considerar solo como un consentimiento al reglamento de exenciones por categoría, que es la impresión que tengo, por la reacción de la Comisión. También hemos preguntado si se va a realizar un seguimiento durante el mandato de este Parlamento, que no se puede retrasar mucho más. No podemos celebrar ningún otro debate interminable y, por ello, me gustaría saber cómo está avanzando el trabajo de la Comisión a este respecto."@es12
"Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olisin mielelläni samaa mieltä kollega Karasin juuri esittämistä seikoista, sillä hänen puheenvuoroonsa ei juurikaan ole vastaan väittämistä, mutta jos jatkamme keskinäistä keskusteluamme vielä pitkään – kuten valiokunnan jäsenet ennen meitä – paikka paikoin paljastuu erittäin perustavia mielipide-eroja, joihin meidän on mielestäni otettava kantaa, jotta ymmärrämme toisiamme hiukan paremmin.
On selvää, että kilpailupolitiikka on tärkeä ja välttämätön väline, jolla taataan Euroopan unionin sisämarkkinoiden toimivuus ja syvennetään osaltaan yhdentymistä, niin että laajoista ja yhdentyneistä markkinoista seuraava vaurauden ja tehokkuuden kasvu voidaan käyttää hyödyksi. Nimitin kilpailupolitiikkaa välineeksi. Sellainen se on, eikä päämäärä sinällään. Jos se olisi päämäärä, se rappeutuisi pian pelkäksi ideologiseksi sanahelinäksi. Kilpailupolitiikan välineen on tuettava sosiaalisen ja yhteiskunnallisen politiikan tavoitteita ja autettava saavuttamaan ne. Tosiasia siis on, että emme elä ja toimi vapaassa markkinataloudessa, vaikka talous- ja raha-asioiden valiokunta niin väittääkin päätöslauselmaesityksessään, vaan ympäristövastuullisessa ja sosiaalisessa markkinataloudessa. Kollega Karas, käytitte juuri käsitettä sosiaalinen markkinatalous, mutta äänestitte sitä vastaan valiokunnassa. On hämmästyttävää, että tämän parlamentin konservatiivit ja kristillisdemokraatit ovat kieltäytyneet käyttämästä sosiaalisen markkinatalouden käsitteitä. Voin vakuuttaa parlamentin toisella laidalla istuville jäsenille, että he voivat korjata ryhmänsä talous- ja raha-asioiden valiokunnassa tekemän kiusallisen virheen huomisessa täysistuntoäänestyksessä kannattamalla meidän ehdottamiamme tarkistuksia.
Vaikka kannatammekin sulautumien tiukkaa valvontaa, valvonnan vahvuuden on perustuttava siihen, että siinä otetaan huomioon sulautumien vaikutukset yhteiskuntaan ja työllisyyteen sekä annetaan työntekijöille ja heidän etujensa edustajille sananvaltaa päätöksentekomenettelyissä. Tämä on vinkki komission jäsenelle. Me Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen ryhmässä kannatamme myös tiukkaa tukien valvontaa, mutta tuet voivat olla myös varsin aiheellisia, jos ne auttavat uudenaikaistamaan, parantamaan kilpailukykyä, innovoimaan sekä luomaan kestävää kehitystä ja työllisyyttä pitkällä aikavälillä. Haluaisin, että tukia arvioitaessa kiinnitettäisiin entistäkin enemmän huomiota niiden vaikutuksiin – myös myönteisiin vaikutuksiin – koko siihen hyödyntämisketjuun, johon tuki kohdistuu. Olemme käyneet tästä kysymyksestä jo lukuisia keskusteluja.
Puheaikani loppuu pian, ja päätän komission jäsenelle osoitettuun kysymykseen. Arvoisa komission jäsen Monti, olette ehtinyt tutustua – Strasbourgin viime istunnosta peräisin olevaan – päätöslauselmaamme yleishyödyllisistä palveluista. Ilmaisimme siinä avoimesti kannattavamme parlamentin yhteispäätöstä oikeuskehyksestä, joten sitä ei voida katsoa pelkästään suostumukseksi ryhmäpoikkeusasetukseen – minkä käsityksen sain komission reaktiosta. Olemme lisäksi tiedustelleet, tuleeko asialle jatkoa tämän parlamentin toimikaudella, jota ei ole enää paljon jäljellä. Emme voi enää käydä pitkällisiä keskusteluja, joten haluaisin tietää, kuinka asiaa koskeva työ edistyy komissiossa."@fi5
"Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, je serais très heureux de pouvoir être d’accord avec les remarques de M. Karas, car rares sont les éléments avancés qui méritent d’être contredits. Toutefois, si nous continuons de débattre entre nous encore longtemps - comme les membres de la commission l’ont fait - des divergences très profondes continueront d’apparaître ici et là, et je crois que nous devons en parler afin de mieux nous comprendre les uns les autres.
Il est clair que la politique de concurrence constitue un instrument important et indispensable, qui permet au marché intérieur européen de fonctionner et qui facilite une intégration toujours plus poussée, pour que les bénéfices en termes de prospérité et d’efficacité résultant d’un grand marché intégré puissent être utilisés judicieusement. Je qualifie la politique de concurrence d’instrument, et c’est le cas, plutôt que de fin en soi; s’il s’agissait d’une fin en soi, elle dégénérerait rapidement en quelque chose de purement idéologique. La politique de concurrence est un instrument qui doit être soumis à des objectifs de politique sociale et civile et participer à la réalisation de ceux-ci. Le fait est que nous ne vivons pas et que nous n’évoluons pas dans une économie de marché libre, comme la commission économique et monétaire le dit dans son projet de résolution, mais dans une économie sociale de marché responsable sur le plan environnemental. Monsieur Karas, vous venez d’utiliser les termes "économie sociale de marché", mais vous avez voté contre en commission. Il est surprenant de voir comment les conservateurs et les démocrates-chrétiens de ce Parlement ont refusé de parler en termes d’économie sociale de marché, et je voudrais dire aux députés de l’autre côté de l’Assemblée qu’ils peuvent corriger l’erreur embarrassante de leur groupe en commission économique et monétaire lors du vote de demain en plénière en votant en faveur de nos amendements.
Bien que nous soyons favorables à des contrôles stricts des concentrations, leur force doit résider dans leur prise en considération des effets sur la société et sur l’emploi ainsi que dans l’implication des travailleurs et de ceux qui les représentent dans les processus décisionnels. Il s’agit d’une proposition à l’adresse du commissaire. Au sein du groupe du parti des socialistes européens, nous sommes également favorables à des contrôles stricts des subventions, mais celles-ci peuvent être éminemment justifiées si elles permettent la modernisation, l’amélioration de la compétitivité, l’innovation, la croissance durable et la création d’emplois à long terme. Je voudrais qu’une attention encore plus importante soit accordée, lors de l’évaluation des aides, aux effets - y compris les effets positifs - sur l’ensemble de la chaîne d’exploitation au sein de laquelle les subventions sont apportées. Nous avons déjà eu toute une série de débats à ce sujet.
Le temps qui m’est imparti s’épuise et je finirai donc par une question à M. le commissaire. Commissaire Monti, vous connaissez désormais notre résolution - qui date de la dernière période de session de Strasbourg - relative aux services d’intérêt général, dans laquelle nous nous disons totalement favorables à la codécision par cette Assemblée au sujet d’un cadre juridique, ce qui signifie qu’il ne peut pas s’agir d’un simple consentement uniquement à l’égard d’un règlement d’exemption par catégorie - ce qui est mon impression à la suite de la réaction de la Commission. Nous avons également demandé s’il y aurait un suivi au cours du mandat de ce Parlement, dont il ne reste pas grand-chose. Nous ne pouvons plus nous permettre de longues discussions et je voudrais donc savoir comment les travaux sur ce sujet progressent au sein de la Commission."@fr6
"Signor Presidente, onorevoli colleghi, mi piacerebbe molto concordare con le osservazioni appena fatte dall’onorevole Karas, in quanto vi è ben poco da obiettare su ciò che ha affermato; tuttavia, se continuiamo a discutere tra di noi ancora a lungo – come hanno già fatto i membri della commissione – continueranno a emergere differenze molto profonde e a mio parere dobbiamo fare alcune precisazioni in proposito per comprenderci un po’ meglio gli uni con gli altri.
Ciò che è chiaro è che la politica di concorrenza è uno strumento importante e indispensabile, che permette al mercato interno europeo di funzionare e facilita una sempre più profonda integrazione, affinché i vantaggi in termini di prosperità ed efficienza derivanti da un grande mercato integrato possano dare i loro frutti. Ho definito la politica di concorrenza uno strumento, perché è un mezzo e non un fine di per sé; se fosse un fine di per sé, essa degenererebbe con grande rapidità in qualcosa di puramente ideologico. La politica di concorrenza è uno strumento che deve rispondere ad obiettivi di politica sociale e civile e contribuire a raggiungerli. Il fatto è che non viviamo né ci muoviamo in un’economia di libero mercato, come afferma il progetto di risoluzione della commissione per i problemi economici e monetari, bensì in un’economia di mercato sociale e responsabile sotto il profilo ambientale. L’onorevole Karas ha appena usato l’espressione “economia di mercato sociale”, ma ha votato contro di essa in sede di commissione. E’ stupefacente il modo in cui i conservatori e i cristiano-democratici dell’Assemblea si siano rifiutati di discutere in termini di economia di mercato sociale, e posso dire ai colleghi dell’altra ala del Parlamento che possono correggere l’imbarazzante errore del loro gruppo in seno alla commissione per i problemi economici e monetari con il voto di domani in seduta plenaria, cioè votando a favore dei nostri emendamenti.
Pur essendo favorevoli al controllo rigoroso delle concentrazioni, riteniamo che la sua efficacia risieda nel tenere conto degli effetti di tali operazioni sulla società e sull’occupazione e nel dare ai lavoratori e a coloro che ne rappresentano gli interessi la possibilità di esprimere il loro parere nei processi decisionali. Questo è un suggerimento per il Commissario. Noi del gruppo del Partito del socialismo europeo siamo anche favorevoli a un controllo rigoroso degli aiuti, ma gli aiuti possono essere perfettamente giustificabili se sfociano nella modernizzazione, nel rafforzamento della competitività, nell’innovazione, la crescita sostenibile e la creazione di posti di lavoro a lungo termine. Vorrei che si prestasse maggiore attenzione, nella valutazione degli aiuti, agli effetti – compresi quelli positivi – sull’intero processo di creazione di valore nell’ambito del quale viene concessa la sovvenzione. Si è già svolta un’intera serie di dibattiti sulla questione.
Sto esaurendo il tempo a mia disposizione, quindi concluderò rivolgendo una domanda al Commissario. Commissario Monti, è ora a conoscenza, in seguito alla scorsa tornata di Strasburgo, della nostra risoluzione sui servizi d’interesse economico generale, nella quale ci esprimiamo chiaramente a favore di un quadro giuridico, nell’ambito della procedura di codecisione del Parlamento. Ciò significa che questo non si può considerare come un benestare solo per un regolamento di esenzione per categoria, che è l’impressione che ho tratto dalla reazione della Commissione. Abbiamo anche chiesto se è previsto un
entro l’attuale mandato del Parlamento, che sta per giungere a scadenza. Non possiamo più trascinare la discussione all’infinito e vorrei quindi sapere come procedono i lavori in seno alla Commissione in questo contesto."@it9
"Mr President, ladies and gentlemen, I would be quite happy to agree with the points Mr Karas has just made, for there is little to be objected to in what he said, but, nevertheless, if we carry on debating with each other much longer – as the members of the committee already have been – very profound differences will keep on cropping up here and there, and I think we have to say something about these in order to understand each other a bit better.
What is clear is that competition policy is an important and indispensable instrument, enabling the European internal market to function and facilitating ever-deeper integration, so that the gains in terms of prosperity and efficiency resulting from a large and integrated market can be put to good use. I called competition policy an instrument, and that is what it is, rather than an end in itself; if it were an end in itself, it would very rapidly degenerate into something purely ideological. Competition policy is an instrument that has to be subject to social and civil policy objectives and must help achieve them. The fact is, then, that we do not live and move in a free market economy, as the Committee on Economic and Monetary Affairs’ draft resolution puts it, but in an environmentally-responsible and social market economy. Mr Karas, you have just used the term ‘social market economy’, but you voted against it in the committee. It is astonishing how the Conservatives and Christian Democrats in this House have refused to talk in terms of the social market economy, and I can tell the Members on the other side of the House that they can correct their group’s embarrassing mistake in the Committee on Economic and Monetary Affairs in tomorrow’s plenary vote, by voting in favour of our amendments.
Although we are in favour of tight controls on mergers, their strength must lie in their taking into account their effects on society and on employment and in their giving workers and those who represent their interests a say in decision-making processes. That is a suggestion for the Commissioner. We in the Group of the Party of European Socialists are also in favour of tight controls on subsidies, but subsidies can be eminently justifiable if they lead to modernisation, improved competitiveness, innovation, sustainable growth and the creation of long-term employment. What I would like to see is even greater attention being given, when assessing subsidies, to the effects – including the positive ones – on the whole chain of exploitation within which the subsidy is made. We have already had a whole series of debates on this.
My time is running out, so I will end with a question to the Commissioner. Commissioner Monti, you have now become acquainted with our resolution – from the last part-session in Strasbourg – on services of general interest, in which we spoke out plainly in favour of codecision by this House on a legal framework, which means that it cannot be regarded as assent only to a block exemption regulation – which is the impression I got from the Commission’s reaction. We have also asked whether there is to be a follow-up within the life of this Parliament, which has not much longer left to run. We cannot have any more long-drawn-out discussions, and so I would like to know how work on this within the Commission is progressing."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, geachte collega's, ik zou collega Karas graag bijvallen op de punten die hij in zijn interventie aangevoerd heeft, want in de door hem gekozen bewoordingen valt er niet veel tegen in te brengen. Dat neemt niet weg dat wanneer we iets langer met elkaar debatteren - en in de commissie debatteren we ook iets langer met elkaar - er toch steeds weer zeer fundamentele meningsverschillen aan het licht komen. Laten we het daar dan ook even over hebben, zodat we elkaar ook wat beter begrijpen.
Een ding is duidelijk: concurrentiebeleid is een belangrijk, onmisbaar instrument om de interne Europese markt te laten functioneren, om een verdergaande verdieping van de integratie te bereiken en om de stijging van welvaart en efficiëntie die een grote, geïntegreerde markt met zich meebrengt ook daadwerkelijk te kunnen benutten. Maar concurrentiebeleid is ook niet meer dan een instrument - ik herhaal: instrument - en geen doel op zich. Als dat zo was, zou concurrentiebeleid al snel in pure ideologie ontaarden. Concurrentiebeleid is een instrument dat in dienst moet staan van sociale en maatschappelijke doelstellingen en ook aan het verwezenlijken van die doelstellingen bij te dragen heeft. In dat opzicht opereren we namelijk niet in een vrijemarkteconomie, zoals het in de ontwerpresolutie van de Economische en Monetaire Commissie heet, maar in een ecologische en sociale markteconomie. Mijnheer Karas, u heeft het begrip sociale markteconomie zojuist genoemd, maar in de commissie hebt u er tegen gestemd. Het is verbazingwekkend dat conservatieven en christen-democraten in dit Huis geweigerd hebben van sociale markteconomie te spreken, maar u kunt, collega’s van de overkant, deze pijnlijke vergissing van uw fractie in de Economische en Monetaire Commissie bij de plenaire stemming goed maken door voor onze amendementen te stemmen.
Wij zijn voor een strenge fusiecontrole, maar de strengheid daarvan moet daarin gelegen zijn dat bij deze controle ook sociale en werkgelegenheidseffecten meegewogen worden en dat werknemers evengoed als hun belangenbehartigers de mogelijkheid krijgen in de besluitvorming hun zegje te doen. Dit als suggestie voor de commissaris. Ook wij als sociaal-democratische fractie zijn voor een strikte controle op subsidies, maar subsidies kunnen uit het oogpunt van modernisering, versterking van het concurrentievermogen, innovatie, duurzame groei en het scheppen van blijvende arbeidsplaatsen wel degelijk gerechtvaardigd zijn. Ik zou graag zien dat bij de beoordeling van subsidies nog meer gelet wordt op de effecten, vooral de positieve effecten op de totale toegevoegde waarde waar die subsidie onderdeel van is. Daar hebben we al een reeks debatten over gevoerd.
Omdat mijn tijd op raakt nog een afsluitende vraag aan de commissaris. Mijnheer Monti, u bent inmiddels op de hoogte van onze resolutie over de diensten van algemeen belang van de vorige vergaderperiode in Straatsburg. Daar hebben we ons klip en klaar voor medebeslissing van het Parlement inzake een wettelijk kader uitgesproken en dus kan niemand dat als instemming met alleen een groepsvrijstellingsverordening opvatten. En zo is me dat in de reactie van de Commissie wel voorgekomen. Verder hebben we de vraag naar een follow-up binnen deze zittingsperiode opgeworpen. Die periode duurt niet zo lang meer. We kunnen er dan ook niet al te lang meer over discussiëren en vandaar mijn vraag: hoe staat het in de Commissie met de werkzaamheden op dit punt?"@nl2
"Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, teria muito prazer em concordar com aquilo que o senhor deputado Karas acaba de referir, uma vez que há pouco a objectar àquilo que acabou de dizer, mas, ainda assim, se continuarmos a debater entre nós durante muito mais tempo - tal como já estiveram a fazer os membros da comissão - continuarão a surgir divergências muito profundas aqui e ali, e penso que é preciso dizer alguma coisa a esse respeito, para que nos possamos entender um pouco melhor.
O que ficou claro é que a política de concorrência é um instrumento importante e indispensável, que permite ao mercado interno europeu funcionar, facilitando também uma integração cada vez mais profunda, de modo a que os ganhos em termos de prosperidade e eficiência, que decorrem de um mercado amplo e integrado possam ser usados da melhor forma. Qualifico a política de concorrência de instrumento, e é disso que se trata, mais do que um fim em si mesmo; se ela fosse um fim em si mesmo, rapidamente degeneraria em algo puramente ideológico. A política de concorrência é um instrumento que tem de ser submetido a objectivos de política civil e social, e que tem de contribuir para que os mesmos possam ser alcançados. O facto é que não vivemos nem nos movemos numa economia livre de mercado, tal como a Comissão dos Assuntos Económicos e Monetários refere no seu projecto de resolução, mas numa economia social de mercado responsável no plano ambiental. Senhor Deputado Karas, acabou de utilizar a expressão "economia social de mercado", mas votou contra ela na comissão. É surpreendente o modo como os Conservadores e os Democratas-Cristãos deste Parlamento se recusaram a falar em termos de economia social de mercado, e posso dizer aos membros da bancada oposta deste Parlamento que têm amanhã a oportunidade de corrigir o embaraçoso erro cometido pelo seu grupo na Comissão dos Assuntos Económicos e Monetários, na votação em assembleia plenária, votando a favor das nossas alterações.
Embora sejamos favoráveis a controlos rigorosos das fusões, a sua força deverá residir na tomada em consideração dos seus efeitos sobre a sociedade e sobre o emprego, bem como no envolvimento dos trabalhadores e daqueles que representam os seus interesses nos processos de tomada de decisão. Trata-se de uma sugestão dirigida ao Senhor Comissário. No seio do Grupo dos Socialistas Europeus, somos igualmente favoráveis a controlos rigorosos das subvenções, mas estas só podem ser eminentemente justificáveis se conduzirem à modernização, à melhoria da competitividade, à inovação, ao desenvolvimento sustentável e à criação de emprego de longa duração. Gostaria que uma maior atenção fosse dada, quando da avaliação das ajudas, aos efeitos - incluindo os efeitos positivos - sobre toda a cadeia de exploração no âmbito do qual a subvenção é atribuída. Tivemos já a oportunidade de manter uma série de debates sobre esta matéria.
O meu tempo está a esgotar-se, pelo que concluirei com uma pergunta ao Comissário. Senhor Comissário Monti, conhece agora a nossa resolução - que data do último período de sessões de Estrasburgo - relativa aos serviços de interesse geral, na qual nos pronunciávamos claramente a favor da co-decisão por parte deste Parlamento a propósito de um quadro jurídico, o que significa que não pode tratar-se de um simples consentimento unicamente a respeito de um regulamento de isenção por categoria - que é a impressão com que fiquei depois da reacção da Comissão. Perguntámos igualmente se haveria um seguimento durante o mandato deste Parlamento, que já não tem muito mais tempo à sua frente. Não podemos ter mais debates prolongados, pelo que gostaria de saber como estão a progredir os trabalhos sobre esta matéria na Comissão."@pt11
"Herr talman, mina damer och herrar! Jag skulle kunna vara fullständigt införstådd med de synpunkter som Othmar Karas just har lagt fram, för det finns inte mycket att invända mot det han sade, men om vi fortsätter att diskutera mycket längre med varandra – vilket ledamöterna i utskottet redan har gjort – så kommer ändå mycket djupa åsiktsskillnader att dyka upp här och där, och jag tror att vi måste säga något om dessa för att förstå varandra lite bättre.
Det som står klart är att konkurrenspolitiken är ett viktigt och oumbärligt instrument som gör att EU:s inre marknad kan fungera och som underlättar en alltmer långtgående integration, så att de fördelar i form av välstånd och effektivitet som blir resultatet av en stor och integrerad marknad kan komma till god användning. Jag kallade konkurrenspolitiken ett instrument, och det är vad den är, snarare än ett syfte i sig själv. Om den vore ett syfte i sig själv skulle den mycket snabbt degenereras till något helt och hållet ideologiskt. Konkurrenspolitiken är ett instrument som måste underställas sociala och civila politiska mål, och bidra till att uppnå dem. Faktum är då att vi inte lever och rör oss i en fri marknadsekonomi, som det sägs i förslaget till resolution från utskottet för ekonomi och valutafrågor, utan i en social marknadsekonomi som har ett miljöansvar. Herr Karas! Ni använde just begreppet ”social marknadsekonomi”, men ni röstade emot den i utskottet. Det är förvånande att de konservativa och kristdemokraterna här i kammaren har vägrat att tala om social marknadsekonomi, och jag kan berätta för ledamöterna på andra sidan av kammaren att de kan korrigera sin grupps upprörande misstag i utskottet för ekonomi och valutafrågor under morgondagens omröstning i kammaren, genom att rösta för våra ändringsförslag.
Även om vi förespråkar täta kontroller av fusioner, måste kontrollernas styrka ligga i att de tar hänsyn till effekterna på samhället och på sysselsättningen och i att de ger arbetstagarna och deras företrädare ett ord med i laget under beslutsfattandet. Detta är ett förslag till kommissionären. Inom Gruppen för Europeiska folkpartiet (kristdemokrater) och Europademokraterna förespråkar vi också täta kontroller av bidragen, men bidrag kan vara helt försvarliga om de leder till modernisering, förbättrad konkurrensförmåga, innovationer, hållbar tillväxt och skapande av långsiktig sysselsättning. Det jag skulle önska är att man vid bedömningen av bidragen i ännu högre utsträckning uppmärksammar effekterna – inbegripet de positiva effekterna – på hela den kedja inom vilken bidrag ges och utnyttjas. Vi har redan fört en rad diskussioner om detta.
Min tid håller på att rinna ut, så jag skall avsluta med en fråga till kommissionären. Kommissionär Monti! Ni har nu – alltsedan den senaste sammanträdesperioden i Strasbourg – bekantat er med vår resolution om tjänster av allmänt intresse, där vi helt klart uttalade oss för denna kammares medbeslutande om en rättslig ram, och det betyder att det inte kan betraktas som samtycke enbart till en gruppundantagsförordning – vilket är det intryck jag fick av kommissionens reaktion. Vi har också frågat om det kommer någon uppföljning under detta parlaments mandatperiod, som snart löper ut. Vi kan inte ha fler utdragna diskussioner, och därför vill jag veta hur detta arbete framskrider inom kommissionen."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"follow-up"7,9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples