Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2004-01-14-Speech-3-034"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20040114.1.3-034"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Mr President, I also wish to welcome the President-in-Office. It is certainly nice to see the professionals back in charge of the shop.
The real challenge for this presidency, of course, is to deliver enlargement, and the difficulties that remain should not be underestimated. The new countries must be pressured by this presidency to continue the reforms necessary for their successful integration into the Union. We must continue our clear commitment to Romania, Bulgaria and Turkey to ensure that the enlargement process proceeds. Enlargement is
challenge of the decade. It is not just a question of delivering enlargement, but also of making it work. Enlargement could make or break the European Union. Frankly, without a reform of our decision-making structures, enlargement will break the Union – it is as simple as that. Therefore, we must have a constitutional treaty.
I fear that many colleagues here today have underestimated the vested interests there are in some governments not to have an agreement, at least for the time being. How else do you explain voting arrangements that do not come into effect until 2009 causing the collapse of the IGC? It defies belief that was the only reason.
The real tragedy of this debacle is that it is distracting us from even more important work. The Constitution is about how we do things, when our attention should be focused on what we do. Key to that is the Lisbon process, which is running out of steam, hamstrung as it is by a surfeit of generalities, a lack of specific targets, and by the Member States' failure to implement what they have agreed to.
In particular, this presidency must take forward the report by Wim Kok. We must have more and better jobs; we must make work pay; we must have a more dynamic social model aimed at getting more people into work – particularly those traditionally excluded; we must avoid having a two-tier workforce and we need a more productive workforce. To do this we have to set every government clear targets to be achieved. The new Member States are used to annual scrutiny. We have to extend that discipline to the existing states. Let us do more to put countries on the spot.
My question to the President-in-Office is very specific: how do you intend to take forward Wim Kok's very important report? Because, more than anything else, if you deliver on more jobs you will earn the eternal gratitude of our voters."@en3
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, også jeg ønsker rådsformanden velkommen. Det er rart at se de professionelle tilbage i butikkens ledelse.
Dette formandskabs virkelige udfordring er selvfølgelig at gennemføre udvidelsen, og de resterende vanskeligheder bør ikke undervurderes. Dette formandskab skal presse de nye lande til at videreføre de reformer, der er nødvendige for at sikre en vellykket integration i Unionen. Vi bør fortsat overholde vores forpligtelse over for Rumænien, Bulgarien og Tyrkiet til at sikre, at udvidelsesprocessen fortsætter. Udvidelsen er dette årtis største udfordring. Det drejer sig ikke kun om at forestå udvidelsen, men også om at få den til at fungere. Udvidelsen kan være knald eller fald for EU. Ærlig talt vil udvidelsen betyde EU's fald, hvis ikke beslutningsstrukturerne reformeres - så enkelt er det. Derfor skal vi have en forfatningstraktat.
Jeg er bange for, at mange medlemmer her har undervurderet, hvor store interesser nogle regeringer har i ikke at få en aftale, i det mindste ikke foreløbig. Hvordan kan man ellers forklare, at afstemningsaftaler, der først træder i kraft i 2009, fører til regeringskonferencens sammenbrud? Man kan ikke tro, at det skulle være den eneste grund.
Den virkelige tragedie i forbindelse med dette sammenbrud er, at den afleder opmærksomheden fra endnu vigtigere ting. Forfatningen handler om, hvordan vi gør tingene, men vi burde have vores opmærksomhed rettet mod, hvad vi gør. Nøglen hertil er Lissabon-processen, som er ved at gå i stå, fordi den er tynget af for mange generelle bestemmelser og mangler specifikke mål, og fordi medlemsstaterne ikke overholder deres aftaler.
Dette formandskab bør især satse på Wim Kok-rapporten. Vi må sikre bedre og flere arbejdspladser, vi må få penge ud af vores arbejde, vi må indføre en mere dynamisk social model, der tager sigte på at få flere mennesker i arbejde - især dem, der traditionelt er udelukket - vi bør undgå at skabe en tostrenget arbejdsstyrke og bør sikre en mere produktiv arbejdsstyrke. Det kræver, at vi opstiller meget klare mål for de enkelte regeringer. De nye medlemsstater er vant til årlige opgørelser. Vi må udvide denne disciplin til de nuværende medlemsstater. Lad os gøre mere for at få de enkelte lande op på dupperne.
Mit spørgsmål til rådsformanden er meget specifikt: Hvordan har De til hensigt at følge op på Wim Koks meget vigtige rapport? For hvis De kan få flere i arbejde, vil De mere end på nogen anden måde sikre Dem vælgernes evige taknemmelighed."@da1
"Herr Präsident, auch ich möchte den amtierenden Ratspräsidenten willkommen heißen. Ich freue mich, dass in der Union nun wieder diejenigen das Ruder übernommen haben, die etwas von ihrem Handwerk verstehen.
Die große Herausforderung für diesen Ratsvorsitz ist natürlich die Erweiterung, und die Schwierigkeiten, die damit noch verbunden sind, sollten keineswegs unterschätzt werden. Der irische Ratsvorsitz muss die neuen Länder auffordern, die notwendigen Reformen für ihre erfolgreiche Integration in die Union weiterzuführen. Wir müssen uns weiterhin klar für einen Beitritt Rumäniens, Bulgariens und der Türkei aussprechen, um sicherzustellen, dass der Erweiterungsprozess fortgesetzt wird. Die Erweiterung ist
Herausforderung dieses Jahrzehnts. Dabei geht es nicht nur darum, die Erweiterung zu verwirklichen, sie muss auch funktionieren. Die Erweiterung kann zu einem Prüfstein für die Europäische Union werden. Ohne eine Reform unserer Entscheidungsstrukturen wird die Erweiterung das Ende der Union bedeuten, daran gibt es keinen Zweifel. Daher brauchen wir einen Verfassungsvertrag.
Ich fürchte, viele der heute anwesenden Kollegen, haben die Tatsache unterschätzt, dass einige Regierungen großes Interesse daran haben, dass zumindest zum jetzigen Zeitpunkt keine Einigung zustande kommt. Wie wäre es sonst zu erklären, dass die Abstimmungsmodalitäten, die erst 2009 in Kraft treten werden, das Scheitern der Regierungskonferenz verursacht haben? Das kann nicht der einzige Grund gewesen sein.
Das eigentliche Problem dieses Debakels besteht darin, dass es uns von unserer sehr viel wichtigeren Arbeit ablenkt. Bei der Verfassung geht es darum, wie wir unsere Arbeit tun, doch eigentlich sollten wir uns darauf konzentrieren, was wir tun. Einen wichtigen Stellenwert nimmt dabei der Prozess von Lissabon ein, der an Schwung verliert und durch ein Übermaß an Verallgemeinerungen, das Fehlen konkreter Ziele und die Weigerung der Mitgliedstaaten, die vereinbarten Schritte umzusetzen, gelähmt wird.
Dieser Ratsvorsitz muss insbesondere den Bericht von Wim Kok voranbringen. Wir brauchen mehr und bessere Arbeitsplätze; wir müssen Arbeitsanreize bieten; wir brauchen ein dynamischeres Sozialmodell, das darauf abzielt, mehr Menschen in Beschäftigung zu bringen, insbesondere diejenigen, die traditionell ausgegrenzt werden; wir müssen verhindern, dass ein Arbeitsmarkt mit zwei Klassen von Arbeitnehmern entsteht, und wir brauchen ein produktiveres Arbeitskräftepotenzial. Um dies zu erreichen, müssen wir für jede Regierung klare Zielvorgaben festlegen. Die neuen Mitgliedstaaten sind daran gewöhnt, dass ihre Fortschritte jedes Jahr überprüft werden. Dieses Verfahren müssen wir auch auf die bestehenden Mitgliedstaaten ausweiten. Wir sollten die Länder häufiger beim Namen nennen, die ihre Verpflichtungen nicht erfüllen.
Ich habe eine ganz konkrete Frage an den Ratspräsidenten: Was werden Sie tun, um den äußerst wichtigen Bericht von Wim Kok umzusetzen? Unsere Wähler werden Ihnen ewig dankbar sein, wenn es Ihnen gelingt, mehr Arbeitsplätze zu schaffen, denn das zählt für sie mehr als alles andere."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, θα ήθελα και εγώ να καλωσορίσω τον Προεδρεύοντα του Συμβουλίου. Είναι οπωσδήποτε ωραίο να βλέπει κανείς ότι οι επαγγελματίες αναλαμβάνουν ξανά τα ηνία.
Η πραγματική πρόκληση που αντιμετωπίζει αυτή η Προεδρία είναι βέβαια να πραγματοποιήσει τη διεύρυνση και δεν πρέπει να υποτιμούνται οι δυσκολίες που υπάρχουν ακόμα. Πρέπει να ασκηθούν πιέσεις από την Προεδρία αυτή στις νέες χώρες να συνεχίσουν τις αναγκαίες μεταρρυθμίσεις για την επιτυχή ένταξή τους στην Ένωση. Πρέπει να διατηρήσουμε τη σαφή δέσμευση που έχουμε αναλάβει απέναντι στη Ρουμανία, τη Βουλγαρία και την Τουρκία, ώστε να διασφαλίσουμε ότι θα προχωρήσει η διαδικασία της διεύρυνσης. Η διεύρυνση είναι
πρόκληση της δεκαετίας. Το θέμα δεν είναι απλώς να πραγματοποιηθεί η διεύρυνση, αλλά και να λειτουργεί. Η διεύρυνση θα μπορούσε να δημιουργήσει ή να διαλύσει την Ευρωπαϊκή Ένωση. Ειλικρινά, χωρίς μεταρρύθμιση των δομών λήψης αποφάσεων, η διεύρυνση θα διαλύσει την Ένωση – είναι τόσο απλό. Ως εκ τούτου, πρέπει να διαθέτουμε μια συνταγματική Συνθήκη.
Φοβάμαι ότι πολλοί συνάδελφοι που παρευρίσκονται σήμερα στην αίθουσα έχουν υποτιμήσει τα ισχυρά συμφέροντα που έχουν ορισμένες κυβερνήσεις να μην επιτευχθεί συμφωνία, τουλάχιστον προς το παρόν. Πώς αλλιώς εξηγείτε το γεγονός ότι οι ρυθμίσεις για την ψηφοφορία, οι οποίες δεν θα τεθούν σε ισχύ πριν από το 2009, προκάλεσαν την κατάρρευση της Διακυβερνητικής Διάσκεψης; Πέραν πάσης αμφιβολίας, αυτός ήταν ο μοναδικός λόγος.
Η πραγματική τραγωδία σε αυτή την πανωλεθρία είναι ότι μας αποσπά από ακόμα σημαντικότερο έργο. Το Σύνταγμα αφορά τον τρόπο με τον οποίο κάνουμε τα πράγματα, ενώ η προσοχή μας έπρεπε να είναι στραμμένη στα ίδια τα πράγματα που κάνουμε. Ουσιώδης ως προς αυτό είναι η διαδικασία της Λισαβόνας, η οποία χάνει τη δυναμική της, παγιδευμένη όπως είναι σε μια σωρεία γενικοτήτων, απουσία συγκεκριμένων στόχων και αδυναμία των κρατών μελών να εκτελέσουν τα συμφωνηθέντα.
Ειδικότερα, η Προεδρία αυτή πρέπει να προωθήσει την έκθεση που εκπόνησε ο κ. Wim Kok. Πρέπει να υπάρχουν περισσότερες και καλύτερες θέσεις εργασίας· πρέπει να εξασφαλίσουμε ότι η εργασία ανταμείβεται· πρέπει να υπάρχει ένα πιο δυναμικό κοινωνικό μοντέλο που θα στοχεύει στην ένταξη περισσότερων ανθρώπων στην αγορά εργασίας – ιδίως όσους παραδοσιακά είναι αποκλεισμένοι· πρέπει να αποφευχθεί ένα εργατικό δυναμικό δύο επιπέδων, ενώ χρειάζεται ένα περισσότερο παραγωγικό εργατικό δυναμικό. Προκειμένου να γίνει αυτό, πρέπει κάθε κυβέρνηση να θέσει σαφείς στόχους προς επίτευξη. Τα νέα κράτη μέλη έχουν συνηθίσει τον ετήσιο έλεγχο. Πρέπει να επεκτείνουμε αυτή την αρχή στα υφιστάμενα κράτη. Ας πράξουμε περισσότερα, ώστε οι χώρες να λογοδοτούν.
Το ερώτημά μου προς τον κ. Προεδρεύοντα είναι πολύ συγκεκριμένο: πώς σκοπεύετε να προωθήσετε την εν λόγω πολύ σημαντική έκθεση του κ. Wim Kok; Διότι, αν δημιουργήσετε περισσότερες θέσεις εργασίας, θα κερδίσετε, περισσότερο από οτιδήποτε άλλο, την αιώνια ευγνωμοσύνη των ψηφοφόρων μας."@el8
"Señor Presidente, también quiero dar la bienvenida al Presidente en ejercicio. Es agradable ver a los profesionales de nuevo al frente del negocio.
Por supuesto, el verdadero reto para esta Presidencia es la de facilitar la ampliación, y no hay que subestimar las dificultades que quedan. Es necesario que esta Presidencia presione a los nuevos países para que continúen las reformas necesarias para el éxito de su adhesión a la Unión. Tenemos que continuar nuestro claro compromiso con Rumania, Bulgaria y Turquía para asegurar que el proceso de ampliación sigue adelante. La ampliación es
desafío de la década. No es solo una cuestión de facilitar la ampliación sino de conseguir que funcione. La ampliación puede crear o poner fin a la Unión Europea. Francamente, sin una reforma de nuestras estructuras de toma de decisiones, la ampliación pondrá fin a la Unión: es tan sencillo como esto. Sin embargo, hemos de tener un tratado constitucional.
Me temo que muchos colegas que se encuentran hoy aquí han subestimado los intereses creados que existen en algunos Gobiernos para no llegar a un acuerdo, al menos por el momento. ¿Cómo si no explica los mecanismos de votación que no entrarán en vigor hasta 2009 provocando el fracaso de la CIG? Es increíble que esta haya sido la única razón.
La verdadera tragedia de este desastre es que nos distrae de otras tareas que son mucho más importantes. La Constitución se refiere a cómo hacemos las cosas, cuando nuestra atención debería centrarse en lo que hacemos. Para ello es fundamental el proceso de Lisboa, al que se le está acabando el tiempo, atado de pies y manos por una plétora de generalidades, la falta de objetivos específicos y el fracaso de los Estados miembros a la hora de aplicar lo que han acordado.
En particular, esta Presidencia tiene que hacer avanzar el informe de Wim Kok. Es preciso que tengamos más y mejores puestos de trabajo; tenemos que hacer que merezca la pena trabajar; tenemos que tener un modelo social más dinámico. cuyo objetivo sea el de incorporar más gente al mundo laboral, en particular a las personas tradicionalmente excluidas; hemos de evitar tener una mano de obra de dos niveles y necesitamos que esta sea más productiva. Para ello es necesario que fijemos a todos los Gobiernos objetivos claros que deben cumplir. Los nuevos Estados miembros están acostumbrados al examen anual. Tenemos que extender esta disciplina a los Estados existentes. Hagamos más para poner a los países bajo los focos.
Mi pregunta al Presidente en ejercicio es muy concreta: ¿cómo pretende hacer avanzar el informe de Wim Kok, que es tan importante? Porque, por encima de todo, si crean más puestos de trabajo van a ganar la eterna gratitud de nuestros electores."@es12
"Arvoisa puhemies, minäkin haluan toivottaa tervetulleeksi neuvoston puheenjohtajan. On todellakin mukava nähdä, että ohjat ovat jälleen ammattilaisten käsissä.
Tämän puheenjohtajuuskauden todellinen haaste on luonnollisesti laajentumisen loppuunsaattaminen, eikä jäljellä olevia vaikeuksia pitäisi aliarvioida. Puheenjohtajavaltion on painostettava uusia valtioita jatkamaan tarvittavia uudistuksia, jotta ne voivat menestyksekkäästi liittyä unioniin. Meidän on edelleen ilmaistava selkeästi sitoutumisemme Romaniaan, Bulgariaan ja Turkkiin sen varmistamiseksi, että laajentumisprosessi etenee. Laajentuminen on tämän vuosikymmenen todellinen haaste. Kyse ei ole pelkästään laajentumisen toteutumisesta vaan sen onnistumisesta. Laajentuminen voi olla Euroopan unionin perusta tai sitten se voi johtaa unionin romahtamiseen. Suoraan sanottuna laajentuminen hajottaa unionin, ellei päätöksentekorakenteitamme uudisteta – se on näin yksinkertaista. Tästä syystä meillä on oltava perustuslakisopimus.
Pelkäänpä, että useat läsnäolevat kollegamme ovat aliarvioineet sen, että jotkin hallitukset ajavat täysin omaa etuaan sillä, etteivät ole ainakaan vielä suostuneet sopimukseen. Kuinka muuten voitaisiin selittää äänestysjärjestelyt, jotka tulevat voimaan vasta vuonna 2009, mikä aiheuttaa HVK:n romahtamisen? On järjenvastaista, että ainoa syy oli tämä.
Todellinen tragedia tässä epäonnistumisessa on se, että ajaudumme yhä kauemmas tärkeämmistä tehtävistämme. Perustuslaissa määrätään, kuinka teemme asioita, vaikka huomio pitäisi kiinnittää siihen, mitä teemme. Vastaus tähän on Lissabonin prosessi, josta on puhti loppu, sillä sen toteuttamista estävät liiallinen yleisluonteisuus, täsmällisten tavoitteiden puuttuminen ja jäsenvaltioiden kyvyttömyys panna täytäntöön sovittuja asioita.
Nykyisen puheenjohtajavaltion on toteutettava toimia Wim Kokin selvityksen johdosta. Meidän on luotava enemmän ja parempia työpaikkoja, tehtävä työstä kannattavaa ja meillä on oltava dynaamisempi yhteiskuntamalli, jonka tarkoituksena on saada yhä useammat ihmiset työelämään – erityisesti heidät, jotka ovat perinteisesti jääneet työelämän ulkopuolelle. Lisäksi meidän on estettävä kahden eri työvoimaluokan syntyminen ja saatava lisää tuottavaa työvoimaa. Kaiken tämän aikaansaamiseksi meidän on asetettava kullekin hallitukselle selvät tavoitteet. Uudet jäsenvaltiot ovat tottuneet vuosittain tapahtuvaan arviointiin, ja tällainen kurinalaisuus meidän on ulotettava myös nykyisiin jäsenvaltioihin. On tehtävä enemmän huomion kohdistamiseksi jäsenvaltioihin.
Haluan esittää neuvoston puheenjohtajalle täsmällisen kysymyksen: mitä toimia aiotte toteuttaa Wim Kokin tärkeän selvityksen johdosta? On nimittäin ennen kaikkea niin, että äänestäjämme ovat teille ikuisesti kiitollisia, jos luotte enemmän työpaikkoja."@fi5
"Monsieur le Président, je voudrais également souhaiter la bienvenue au président en exercice du conseil. C’est un réel plaisir de voir les professionnels reprendre les choses en mains.
Le véritable défi de cette présidence est évidemment de parvenir à l’élargissement et, dans ce contexte, il convient de ne pas sous-estimer les difficultés toujours présentes. La présidence doit mettre la pression sur les nouveaux pays afin qu’ils poursuivent les réformes nécessaires au succès de leur intégration dans l’Union. Nous devons maintenir notre engagement clair vis-à-vis de la Roumanie, de la Bulgarie et de la Turquie de manière à garantir la poursuite du processus d’élargissement. L’élargissement est
grand défi de cette décennie. La question n’est pas seulement de mettre en place l’élargissement, mais aussi de le rendre fonctionnel. L’élargissement a le pouvoir de construire ou de briser l’Union européenne. Honnêtement, sans une réforme de nos structures décisionnelles, il est évident que l’élargissement brisera l’Union - c’est aussi simple que cela. D’où l’importance d’avoir un traité constitutionnel.
Je crains que de nombreux collègues ici présents aujourd’hui n’aient sous-estimé les intérêts mesquins de certains gouvernements, désireux de ne pas parvenir à un accord, tout au moins à l’heure actuelle. Comment expliquer sinon les arrangements en matière de vote qui n’entreront en vigueur qu’en 2009, entraînant ainsi l’effondrement de la CIG? On a peine à croire que c’était la seule raison.
Le véritable drame de cette débâcle est qu’elle détourne notre attention d’une tâche bien plus importante. La Constitution définit la manière dont nous faisons les choses, le moment où nous devons concentrer notre attention sur ce que nous faisons. La clé de cette Constitution est le processus de Lisbonne, qui est en train de s’essouffler, paralysé par trop de généralités, l’absence d’objectifs spécifiques et l’incapacité des États membres à mettre en œuvre ce qu’ils ont accepté de faire.
La présidence doit plus particulièrement soutenir le rapport de Wim Kok. Nous devons avoir des emplois plus nombreux et de meilleure qualité; nous devons rendre le travail financièrement plus attractif; nous devons adopter un modèle social plus dynamique visant à donner du travail à plus de gens - en particulier aux personnes généralement exclues; nous devons éviter d’avoir une main-d’œuvre à deux niveaux et nous avons besoin d’une main-d’œuvre plus productive. Pour cela, nous devons établir des objectifs clairs à atteindre par chaque gouvernement. Les nouveaux États membres sont habitués à faire l’objet d’un contrôle annuel. Nous devons étendre cette discipline aux États actuels. Faisons plus pour mettre les pays sous la loupe.
Je voudrais poser une question très spécifique au président du Conseil: de quelle manière entendez-vous faire avancer le rapport capital de Wim Kok? Car, plus que tout autre chose, si vous respectez la promesse d’augmenter le nombre d’emplois, vous bénéficierez de la reconnaissance éternelle de nos électeurs."@fr6
"Signor Presidente, vorrei dare il benvenuto al Presidente in carica del Consiglio. Senza dubbio fa piacere vedere che le redini dell’Europa tornano in mano a veri professionisti.
La vera sfida che questa Presidenza deve affrontare è senza dubbio quella di avviare l’allargamento, e le difficoltà che dobbiamo ancora affrontare non andrebbero sottovalutate. La Presidenza deve fare pressione sui nuovi paesi affinché portino avanti le riforme necessarie per la riuscita della loro integrazione nell’Unione. Dobbiamo mantenere i nostri chiari impegni nei confronti della Romania, della Bulgaria e della Turchia, per assicurare che il processo di allargamento vada avanti. L’allargamento è la sfida per eccellenza del decennio. Non si tratta solo di avviarlo, ma anche di farlo funzionare. L’allargamento potrebbe rendere unita l’Europa, ma anche distruggerla. Detto in tutta sincerità, senza una riforma delle nostre strutture decisionali, l’allargamento distruggerà l’Unione, è poco ma sicuro. Occorre quindi un trattato costituzionale.
Temo che molti deputati qui presenti abbiano sottovalutato il fatto che alcuni governi hanno interesse a non raggiungere un accordo, almeno per il momento. Come si può spiegare altrimenti che la votazione di misure destinate a non entrare in vigore prima del 2009 abbia causato il fallimento della Conferenza intergovernativa? Non è credibile che quella fosse l’unica ragione.
L’aspetto veramente tragico in questa disfatta è che ci distrae da compiti ancora più importanti. La Costituzione riguarda il nostro modo di fare le cose, mentre dovremmo concentrarci su quello che facciamo. La chiave di tutto è il processo di Lisbona, che sta andando alla deriva perché una marea di dati generici, la carenza di obiettivi specifici e la mancata attuazione da parte degli Stati membri di quanto essi stessi hanno concordato ne impediscono il funzionamento.
In particolare, questa Presidenza deve portare avanti la relazione Kok. Dobbiamo creare posti di lavoro più numerosi e migliori; dobbiamo far rendere il lavoro; dobbiamo avere un modello sociale più dinamico, finalizzato a creare occupazione per più persone, in particolare quelle che ne sono tradizionalmente escluse; occorre evitare che la forza lavoro si divida in due classi e si deve renderla più produttiva. A questo scopo, dobbiamo assegnare a ciascun governo obiettivi precisi da raggiungere. I nuovi Stati membri sono abituati a una verifica annuale. Dobbiamo estendere tale pratica agli Stati che fanno già parte dell’Unione. Adoperiamoci per far sì che gli Stati siano all’altezza della situazione.
Ho una domanda molto specifica per il Presidente in carica del Consiglio: come intende portare avanti l’importantissima relazione Kok? Ciò che più conta infatti è che, se creerà nuovi posti di lavoro, otterrà l’eterna gratitudine degli elettori."@it9
"Mr President, I also wish to welcome the President-in-Office. It is certainly nice to see the professionals back in charge of the shop.
The real challenge for this presidency, of course, is to deliver enlargement, and the difficulties that remain should not be underestimated. The new countries must be pressured by this presidency to continue the reforms necessary for their successful integration into the Union. We must continue our clear commitment to Romania, Bulgaria and Turkey to ensure that the enlargement process proceeds. Enlargement is
challenge of the decade. It is not just a question of delivering enlargement, but also of making it work. Enlargement could make or break the European Union. Frankly, without a reform of our decision-making structures, enlargement will break the Union – it is as simple as that. Therefore, we must have a constitutional treaty.
I fear that many colleagues here today have underestimated the vested interests there are in some governments not to have an agreement, at least for the time being. How else do you explain voting arrangements that do not come into effect until 2009 causing the collapse of the IGC? It defies belief that was the only reason.
The real tragedy of this debacle is that it is distracting us from even more important work. The Constitution is about how we do things, when our attention should be focused on what we do. Key to that is the Lisbon process, which is running out of steam, hamstrung as it is by a surfeit of generalities, a lack of specific targets, and by the Member States' failure to implement what they have agreed to.
In particular, this presidency must take forward the report by Wim Kok. We must have more and better jobs; we must make work pay; we must have a more dynamic social model aimed at getting more people into work – particularly those traditionally excluded; we must avoid having a two-tier workforce and we need a more productive workforce. To do this we have to set every government clear targets to be achieved. The new Member States are used to annual scrutiny. We have to extend that discipline to the existing states. Let us do more to put countries on the spot.
My question to the President-in-Office is very specific: how do you intend to take forward Wim Kok's very important report? Because, more than anything else, if you deliver on more jobs you will earn the eternal gratitude of our voters."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, ook ik heet de Ierse fungerend voorzitter van harte welkom. Het is goed te zien dat er weer professionals aan het roer staan.
De echte uitdaging voor dit voorzitterschap is natuurlijk de voltooiing van de uitbreiding en wat dat betreft mogen de nog bestaande moeilijkheden niet worden onderschat. Het voorzitterschap moet druk uitoefenen op de nieuwe landen en hen ertoe aanzetten de hervormingen die noodzakelijk zijn voor een succesvolle opname in de Unie, voort te zetten. Wij moeten onze inzet voor Roemenië, Bulgarije en Turkije voortzetten en ervoor zorgen dat vorderingen worden gemaakt in het uitbreidingsproces. Uitbreiding is
uitdaging van dit decennium. Het gaat er echter niet alleen om het uitbreidingsproces te voltooien: wij moeten er ook voor zorgen dat het goed werkt. De uitbreiding zal de Europese Unie maken of breken, maar zonder een hervorming van onze besluitvormingsstructuren zal de uitbreiding de Unie eerlijk gezegd breken: zo eenvoudig is dat. Daarom moeten wij een constitutioneel verdrag hebben.
Ik vrees dat veel collega’s hier hebben onderschat hoe sterk de belangen van bepaalde regeringen waren om geen akkoord te bereiken, tenminste niet op dit moment. Hoe valt het anders te verklaren dat de stemregelingen, die pas na 2009 van toepassing zullen zijn, de oorzaak waren voor de mislukking van de IGC? Niemand maakt mij wijs dat dit de enige reden was!
De echte tragedie van dit debacle is dat wij daardoor zijn afgeleid van een nog belangrijker werk: de Grondwet zegt hoe wij de dingen moeten doen maar de vraag is wàt wij moeten doen. De sleutel daartoe is het proces van Lissabon, dat op zijn tandvlees loopt en is lamgeslagen, omdat het bol staat van algemeenheden en geen specifieke doelstellingen heeft en omdat de lidstaten niet doen wat zij hebben beloofd te doen.
Met name moet dit voorzitterschap gevolg geven aan het rapport van Wim Kok. Wij moeten meer en betere banen hebben. Wij moeten ervoor zorgen dat werken de moeite waard wordt. Wij moeten een dynamischer sociaal model hebben waarmee meer mensen aan het werk kunnen gaan, met name traditioneel uitgesloten mensen. Wij moeten voorkomen dat er tweederangs arbeidskrachten ontstaan, en wij hebben productievere werknemers nodig. Daarvoor is het echter noodzakelijk dat elk regering duidelijke doelstellingen nastreeft. De nieuwe lidstaten zijn eraan gewend een keer per jaar onder de loep te worden genomen, maar wij moeten die toets uitbreiden tot de bestaande lidstaten. Wij moeten de landen sterker achter de vodden zitten.
Ik heb een heel specifieke vraag aan de fungerend voorzitter: welk gevolg denkt u te geven aan het zeer belangrijke rapport-Kok? Als u namelijk mikt op meer banen zullen tenminste onze kiezers u eeuwig dankbaar zijn."@nl2
"Senhor Presidente, gostaria também de dar as boas-vindas ao Senhor Presidente em exercício. É certamente agradável ver os profissionais de novo no comando das operações.
É claro que o verdadeiro desafio para esta Presidência é concretizar o alargamento, e as dificuldades que ainda existem não devem ser subestimadas. Os novos países devem ser pressionados por esta Presidência para que prossigam as reformas necessárias ao êxito da sua integração na União. Devemos manter o nosso claro compromisso com a Roménia, a Bulgária e a Turquia, para assegurar que o processo de alargamento continue. O alargamento é
desafio da década. Não é somente uma questão de concretizar o alargamento, mas também de fazer com que funcione. O alargamento pode fazer ou desfazer a União Europeia. Francamente, sem uma reforma das nossas estruturas de tomada de decisão, o alargamento irá desfazer a União - é tão simples quanto isso. Portanto, temos de ter um tratado constitucional.
Receio que muitos colegas hoje aqui tenham subestimado os interesses adquiridos que levam a que alguns governos não desejem um acordo, pelo menos por agora. De que outro modo é que se explica que disposições em matéria de votação que só entram em vigor em 2009 tenham provocado o colapso da CIG? Custa a crer que tenha sido essa a única razão.
A verdadeira tragédia deste fiasco é o facto de ele nos estar a desviar de tarefas muito mais importantes. A Constituição trata de como se fazem as coisas, mas a nossa atenção devia estar concentrada naquilo que se faz. O processo de Lisboa é a chave para isso, e está a perder vitalidade, tornado impotente por um excesso de generalidades, uma falta de objectivos específicos, e pela incapacidade dos Estados-Membros de implementarem o que acordaram fazer.
Em particular, esta Presidência deve avançar com o relatório elaborado por Wim Kok. Temos de ter mais e melhores empregos; temos de fazer com que o trabalho seja compensador; temos de ter um modelo social mais dinâmico destinado a empregar mais pessoas - particularmente as que são tradicionalmente excluídas; temos de evitar ter uma mão-de-obra a dois níveis e precisamos de uma mão-de-obra mais produtiva. Para o conseguir, temos de estabelecer objectivos claros que cada governo deverá atingir. Os novos Estados-Membros estão habituados a um apertado controlo anual. Temos de alargar essa disciplina aos actuais Estados. Vamos fazer mais para colocar os países sob pressão.
A minha pergunta ao Senhor Presidente em exercício é muito específica: como é que pretende levar por diante o importantíssimo relatório de Wim Kok? Porque, acima de tudo, se o Senhor Presidente proporcionar mais empregos, conquistará a eterna gratidão dos seus eleitores."@pt11
"Herr talman! Även jag vill välkomna rådsordföranden. Det är sannerligen trevligt att se att proffsen har ansvaret igen.
Den verkliga utmaningen för detta ordförandeskap är naturligtvis att genomföra utvidgningen, och de svårigheter som kvarstår får inte heller underskattas. Irlands ordförandeskap måste sätta press på de nya länderna så att de fortsätter med de reformer som är nödvändiga för att de framgångsrikt skall integreras i unionen. Vi måste fullfölja vårt tydliga åtagande gentemot Rumänien, Bulgarien och Turkiet för att se till att utvidgningsprocessen fortsätter. Utvidgningen är årtiondets största utmaning. Det handlar inte bara om att genomföra utvidgningen, utan också om att få den att fungera. Uppriktigt sagt, om vi inte reformerar våra strukturer för beslutsfattande kommer utvidgningen att bryta ned unionen – så är det helt enkelt. Det är därför vi behöver ett konstitutionellt fördrag.
Jag befarar att många kolleger här i dag har underskattat vissa regeringars egna starka intresse av att inte nå någon överenskommelse, åtminstone inte för ögonblicket. Hur förklarar man annars att omröstningsförfaranden som inte träder i kraft förrän 2009 orsakade regeringskonferensens sammanbrott? Det förefaller otroligt att det skulle vara det enda skälet.
Det verkligt sorgliga med detta sammanbrott är att det avleder vår uppmärksamhet från ännu viktigare uppgifter. Konstitutionen handlar om
vi gör saker och ting, men vår uppmärksamhet bör i stället riktas mot
vi gör. Nyckeln till detta är Lissabonprocessen, som har tappat farten, lamslagen som den är av ett övermått av allmänna fraser, av brist på tydligt angivna mål och av medlemsstaternas misslyckande med att genomföra vad de har kommit överens om.
Ordförandeskapet måste i synnerhet gå vidare med rapporten av Wim Kok. Vi måste skapa fler och bättre arbetstillfällen, vi måste se till att arbete lönar sig, det krävs en mer dynamisk social modell som syftar till att få in fler människor i arbetslivet – särskilt dem som traditionellt är utestängda, vi måste undvika att skapa en tudelad arbetskraft och vi behöver en mer produktiv arbetskraft. För att göra detta måste alla regeringar fastställa tydliga mål. De nya medlemsstaterna är vana vid årlig prövning. Vi bör utsträcka den ordningen till de nuvarande medlemsstaterna. Låt oss göra mer för att ställa medlemsstaterna mot väggen.
Min fråga till rådsordföranden är mycket koncis: hur avser ni att gå vidare med Wim Koks mycket viktiga rapport? Om ni skapar fler arbetstillfällen kommer ni nämligen, mer än någonting annat, att vinna våra väljares eviga tacksamhet."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Titley (PSE )."10,3
"de"2
"hur"13
"le"6
"o"11
"the"10,3
"vad"13
"η"8
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples