Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2004-01-13-Speech-2-345"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20040113.15.2-345"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
Madam President, I shall start by commenting on Mrs Kinnock's remark about the need to mobilise similar support for other things as we do for the peace facility. We do not spend similar amounts of money on all the other things: we spend much more. What is new about the peace facility is that we are creating a basis for spending money on things we were never able to spend money on before. Funding the implementation of the peace operations decided by Africa and implemented in an African context is a new thing. We should make sure that we only use that money for things that cannot be funded through the regular systems already in place.
I liked Mr Corrie's remark about oil-rich African states which could do more. We should come back to this. I also see that it would be very meaningful in the Joint Parliamentary Assembly to discuss the performance of oil-exporting economies and other similar extraction industries in Africa. This discussion is just starting up, but that is in many cases where the big money should be found for social purposes.
The fantastic things about NEPAD were its timing and character, and the ambition of accepting exposure and measurement as regards the global criteria relating to democracy. These African countries are saying that they want to be judged on these same principles, echoing what we had all agreed on in the Cotonou framework. They wanted this to be taken up. They did it up against the G8, which attracted much attention globally and, in that sense, raised the stakes in the process of democratisation in Africa.
NEPAD, and democracy in Africa, are still very new. The best performers have had only two – at the most three – reasonably fair elections. We tend to forget that: the best performers have experienced two acceptable democratic elections. There is not much more than a big handful of those best cases. However, things are moving in the right direction.
This peer review is a fantastic, very daring endeavour. Of course they had to institutionalise. It was a wise move to set it into the context of African Union as soon as possible, because, as Mr Van Orden correctly pointed out, what would they have done with Zimbabwe and a large number of other cases if the original five heroes of NEPAD had handled that? They would have run out of political authority. It would have been perceived as a kind of ganging-up – showing the others how to do things. Instead, it was wisely embedded – if I may use that word with reference to that continent – into the African Union, which took it up.
This work is continuing. It is quite fantastic that they are lining up standards to get through this screening in the peer review process. I told them in one discussion that it looks as if it is more difficult to get good marks in the peer review process than it is to fulfil the criteria we have defined in order to become a member of the European Union. It is very ambitious. I can only recommend that everybody interested in Africa studies how they are setting the mark there. I have warned them that it may be too ambitious, but they want this to be a global standard for governance. They know it is not going to be easy.
Institutionally, we look forward very much to a systematic, close, well-organised collaboration with the emerging Commission in Addis Ababa. I hope that we will get back on track and be able to manage the difficulties – also with reference to Zimbabwe. I hope that 2004 will be a positive turning-point, enabling us at full speed to resume the EU-Africa dialogue."@en3
|
| lpv:translated text |
"Fru formand, jeg vil begynde med at kommentere fru Kinnocks bemærkning om nødvendigheden af at mobilisere en lignende støtte til andre ting, som vi gør for fredsfaciliteten. Vi bruger ikke lige så mange penge på alle de andre ting. Vi bruger mange flere. Det, der er nyt ved fredsfaciliteten, er, at vi skaber et grundlag for at bruge penge på ting, som vi aldrig har kunnet bruge penge på før. At finansiere gennemførelsen af fredsbevarende operationer, som er besluttet af Afrika og gennemført i afrikansk kontekst, er noget nyt. Vi bør sikre os, at vi kun bruger disse penge til ting, der ikke kan finansieres gennem de normale systemer, der allerede findes.
Jeg kunne godt lide hr. Corries bemærkning om de olierige afrikanske stater, som kunne gøre noget mere. Vi bør komme tilbage til dette. Jeg ser også, at det ville give god mening i den fælles parlamentariske forsamling at drøfte, hvordan de olieeksporterende økonomier og andre lignende udvindingsindustrier i Afrika klarer sig. Denne drøftelse er først ved at begynde, men det er i mange tilfælde der, man skal finde de store penge til sociale formål.
Det fantastiske ved NEPAD har været partnerskabets timing og karakter, og ambitionen om at acceptere åbenhed og målbarhed omkring de globale kriterier for demokrati. Disse afrikanske lande siger, at de vil bedømmes efter samme principper, idet de gentager, hvad vi alle var enedes om inden for Cotonou-rammen. De har ønsket, at dette skulle tages op. De gjorde det op mod G8, hvilket tiltrak sig megen opmærksomhed på verdensplan, og på denne måde forøgede de indsatsen i den afrikanske demokratiseringsproces.
NEPAD og demokratiet i Afrika er stadig meget nye. De, der har klaret sig bedst, har kun haft to - højst tre - rimeligt frie valg. Det er vi tilbøjelige til at glemme. De, der har klaret sig bedst, har haft to acceptable, demokratiske valg. Der er ikke mere end godt en håndfuld af disse bedste tilfælde. Men det går den rigtige vej.
Dette
er en fantastisk og meget dristig ting. Naturligvis måtte de institutionalisere det. Det var klogt at anbringe det inden for rammerne af Den Afrikanske Union så snart som muligt, for, som hr. Van Orden så rigtigt har påpeget, hvad kunne de have gjort med Zimbabwe og en lang række andre tilfælde, hvis de oprindelige fem helte fra NEPAD havde håndteret det? De ville være løbet tør for politisk autoritet. Det ville være blevet opfattet som en slags sammenrotning - at vise de andre, hvordan det skulle gøres. I stedet blev det meget klogt anbragt inden for rammerne af Den Afrikanske Union, som tog det til sig.
Arbejdet fortsætter. Det er helt fantastisk, at de stiller normer op for at komme gennem denne screening i
processen. Jeg fortalte dem ved en lejlighed, at det ser ud, som om det er vanskeligere at få gode karakterer i denne
proces end at opfylde de kriterier, vi har defineret for optagelse i EU. Det er meget ambitiøst. Jeg kan kun anbefale, at alle, der er interesserede i Afrika, studerer, hvordan de sætter målet der. Jeg har sagt til dem, at det måske er for ambitiøst, men de ønsker, at dette skal være en global standard for regeringsførelse. De ved, det ikke bliver let.
Institutionelt ser vi frem til et systematisk, tæt, velorganiseret samarbejde med den nye kommission i Addis Abeba. Jeg håber, vi kan komme tilbage på sporet og overvinde vanskelighederne - også i forbindelse med Zimbabwe. Jeg håber, at 2004 bliver et positivt vendepunkt, som sætter os i stand til at genoptage EU-Afrika-dialogen for fuld kraft."@da1
".
Frau Präsidentin, ich möchte mit einem Kommentar zu Frau Kinnocks Äußerung über die Notwendigkeit beginnen, ähnliche Unterstützung wie für die Friedensfazilität auch für andere Dinge zu mobilisieren. Wir geben keine ähnlichen Summen für alle anderen Dinge aus: Wie geben viel mehr aus. Neu an der Friedensfazilität ist, dass wir eine Grundlage für Ausgaben für Dinge schaffen, für die wir zuvor niemals Geld ausgeben konnten. Die Finanzierung der Durchführung von Friedensmissionen, die von Afrika beschossen und in einem afrikanischen Kontext verwirklicht werden, ist neu. Wir sollten sicherstellen, dass wir dieses Geld nur für Dinge verwenden, die durch die bereits bestehenden regulären Systeme nicht finanziert werden können.
Mir gefiel Herrn Corries Äußerung zu den erdölreichen afrikanischen Staaten, die mehr tun könnten. Wir sollten noch einmal darauf zu sprechen kommen. Ich verstehe auch, dass es sehr sinnvoll wäre, in der Paritätischen Parlamentarischen Versammlung die Leistung der Erdöl exportierenden Volkswirtschaften und anderer ähnlicher Förderindustrien in Afrika zu diskutieren. Die Diskussion kommt gerade erst in Gang, aber genau dort sollten in vielen Fällen die großen Geldsummen für soziale Zwecke aufgetrieben werden.
Das Fantastische an der NEPAD war die Wahl des richtigen Zeitpunkts und ihr Charakter sowie das Ziel zu akzeptieren, den weltweiten Kriterien hinsichtlich der Demokratie ausgesetzt zu sein und an ihnen gemessen zu werden. Diese afrikanischen Länder geben an, dass sie nach denselben Prinzipien beurteilt werden wollen und wiederholen somit das, worauf wir uns im Rahmen des Cotonou-Abkommens alle geeinigt hatten. Sie wollten, dass dies aufgenommen wird. Sie taten es gegen den Willen der G8, was international großes Aufsehen erregte, und erhöhten in dieser Hinsicht den Einsatz im Demokratisierungsprozess Afrikas.
Die NEPAD und die Demokratie in Afrika sind noch immer sehr neu. In den besten Ländern haben nur zwei, bestenfalls drei einigermaßen gerechte Wahlen stattgefunden. Wir neigen dazu, dies zu vergessen: In den besten Ländern gab es zwei annehmbare demokratische Wahlen. Es gibt nicht viel mehr als eine große Handvoll dieser besten Beispiele. Die Dinge entwickeln sich jedoch in die richtige Richtung.
Diese Peer Review ist ein fantastisches, sehr gewagtes Unterfangen. Selbstverständlich musste institutionalisiert werden. Es war ein sehr kluger Schritt, sie so schnell wie möglich in den Kontext der Afrikanischen Union einzubetten, denn, wie Herr van Orden richtig sagte, was hätten sie mit Simbabwe und einer Vielzahl anderer Fälle getan, wenn die ursprünglichen fünf Helden der NEPAD es erledigt hätten? Sie hätten die politische Autorität verloren. Es wäre als eine Art Verschwörung aufgefasst worden, bei der den anderen gezeigt wird, wo es langgeht. Stattdessen wurde sie klug in die Afrikanische Union eingebettet – wenn ich dieses Wort in Bezug auf diesen Kontinent verwenden darf –, die sie angenommen hat.
Diese Arbeit geht weiter. Es ist schon großartig, dass Standards eingeführt werden, um diese Überprüfung im Peer Review-Verfahren zu überstehen. Ich habe ihnen in einem Gespräch gesagt, dass es so aussieht, als ob es schwieriger wäre, im Peer Review-Verfahren gute Noten zu bekommen, als die von uns festgelegten Kriterien zu erfüllen, um Mitglied der Europäische Union zu werden. Das ist sehr ehrgeizig. Ich kann nur empfehlen, dass jeder, der sich für Afrika interessiert, sich genau ansieht, wie hier die Norm gesetzt wird. Ich habe sie davor gewarnt, zu ehrgeizig zu sein, aber sie möchten dies zu einem weltweiten Standard für Regierungsführung machen. Sie wissen, dass es nicht leicht sein wird.
Als Institution freuen wir uns sehr auf eine systematische, enge, gut organisierte Zusammenarbeit mit der entstehenden Kommission in Addis Abeba. Ich hoffe, dass wir wieder auf den richtigen Weg kommen und die Schwierigkeiten bewältigen können – auch in Bezug auf Simbabwe. Ich hoffe, dass das Jahr 2004 ein positiver Wendepunkt sein wird, der uns die Möglichkeit gibt, den Dialog zwischen der EU und Afrika in vollem Umfang wieder aufzunehmen."@de7
".
Κυρία Πρόεδρε, θα αρχίσω από την παρατήρηση της κ. Kinnock για την ανάγκη κινητοποίησης παρόμοιας στήριξης με αυτήν που παρέχουμε για τη σύσταση του φορέα ειρήνευσης και για άλλα θέματα. Δεν διαθέτουμε παρόμοια χρηματικά ποσά σε όλα τα άλλα θέματα: διαθέτουμε πολύ περισσότερα. Το καινούργιο στοιχείο όσον αφορά τον φορέα ειρήνευσης είναι ότι δημιουργούμε μια βάση για τη διάθεση χρημάτων σε θέματα για τα οποία δεν είχαμε ποτέ την ευκαιρία στο παρελθόν να διαθέσουμε χρήματα. Η χρηματοδότηση της υλοποίησης των διαδικασιών ειρήνευσης που αποφάσισε η Αφρική και που έχουν εφαρμογή στην ήπειρο αυτή είναι καινούργιο στοιχείο. Πρέπει να διασφαλίσουμε ότι τα χρήματα αυτά θα διατεθούν μόνο σε θέματα τα οποία δεν μπορούν να χρηματοδοτηθούν μέσω των συνηθισμένων συστημάτων που ήδη υπάρχουν.
Μου άρεσε η παρατήρηση του κ. Corrie για τις πλούσιες πετρελαιοπαραγωγούς αφρικανικές χώρες, οι οποίες θα μπορούσαν να συνεισφέρουν περισσότερο. Θα πρέπει να επανέλθουμε σε αυτό. Πιστεύω ότι θα ήταν πολύ χρήσιμο εάν στην Κοινοβουλευτική Συνέλευση Ίσης Εκπροσώπησης συζητείτο η απόδοση των οικονομιών που εξάγουν πετρέλαιο και άλλων βιομηχανιών εξαγωγής πετρελαίου στην Αφρική. Η συζήτηση αυτή έχει μόλις αρχίσει, όμως από εκεί μπορούν κάλλιστα να αντληθούν σε πολλές περιπτώσεις μεγάλα χρηματικά ποσά για κοινωνικούς σκοπούς.
Τα θετικά στοιχεία της NEPAD ήταν η σωστή χρονική στιγμή σύστασής της και ο χαρακτήρας της, καθώς και η φιλοδοξία της να εκτεθεί στα παγκόσμια κριτήρια για τη δημοκρατία και να συγκριθεί με αυτά. Αυτές οι αφρικανικές χώρες δηλώνουν ότι επιθυμούν να κριθούν βάσει των ίδιων αρχών, απηχώντας όσα συμφωνήσαμε στο πλαίσιο της Συμφωνίας του Κοτονού. Θέλησαν να προχωρήσουν. Το έκαναν ως αντίβαρο προς την ομάδα των 8, η οποία προσελκύει την προσοχή παγκοσμίως και, υπό την έννοια αυτή, ανταποκρίθηκαν στην πρόκληση του εκδημοκρατισμού της Αφρικής.
Η NEPAD και η δημοκρατία στην Αφρική είναι πολύ νέες ακόμη. Στις χώρες με τις καλύτερες επιδόσεις πραγματοποιήθηκαν μόνο δύο –το πολύ τρεις– επαρκώς αντικειμενικές εκλογές. Τείνουμε να λησμονούμε το εξής: οι χώρες με τις καλύτερες επιδόσεις πραγματοποίησαν δύο φορές αποδεκτές δημοκρατικές εκλογές. Οι περιπτώσεις αυτές μετριούνται στα δάχτυλα του ενός χεριού. Ωστόσο, τα πράγματα κινούνται προς τη σωστή κατεύθυνση.
Ο μηχανισμός αξιολόγησης είναι μια υπέροχη, πολύ τολμηρή προσπάθεια. Ασφαλώς και έπρεπε να τον θεσμοθετήσουν. Ήταν σοφή κίνηση να τον εντάξουν στο πλαίσιο της Αφρικανικής Ένωσης το ταχύτερο δυνατό, διότι, όπως πολύ σωστά τόνισε ο κ. Van Orden, τι θα είχε γίνει με τη Ζιμπάμπουε και με πολλές άλλες περιπτώσεις εάν είχαν χειριστεί το θέμα οι αρχικοί πέντε ήρωες της NEPAD; Δεν θα είχαν πολιτική αρμοδιότητα. Θα είχε εκληφθεί ως απόπειρα εκ μέρους τους να πάρουν τα ηνία και να δείξουν στους άλλους πώς να δρουν. Αντί για αυτό, με πολλή σοφία την συμπεριέλαβαν –εάν μπορώ να χρησιμοποιήσω αυτήν τη λέξη για τη συγκεκριμένη ήπειρο– στην Αφρικανική Ένωση, η οποία έχει πλέον την ευθύνη.
Το έργο αυτό είναι διαρκές. Είναι υπέροχο το ότι θεσπίζουν πρότυπα για να περάσουν τον έλεγχο του μηχανισμού αξιολόγησης. Σε μια συζήτηση που είχαμε, τους είπα ότι η επιτυχία στη διαδικασία αξιολόγησης που έχουν θεσπίσει φαίνεται πιο δύσκολη από την ικανοποίηση των κριτηρίων που εμείς θέτουμε στις υποψήφιες προς προσχώρηση στην ΕΕ χώρες. Το σχέδιο είναι πολύ φιλόδοξο. Συστήνω σε όσους ενδιαφέρονται για την Αφρική να μελετήσουν τον τρόπο με τον οποίο προχωρούν. Τους προειδοποίησα ότι το σχέδιό τους είναι ίσως πολύ φιλόδοξο, όμως επιθυμούν πράγματι να δημιουργήσουν ένα καθολικό πρότυπο διακυβέρνησης. Γνωρίζουν ότι δεν θα είναι εύκολο.
Σε θεσμικό επίπεδο, ανυπομονούμε να έχουμε συστηματική, στενή και καλά οργανωμένη συνεργασία με τη νεοσυσταθείσα επιτροπή στην Αντίς Αμπέμπα. Θέλω να ελπίζω ότι η κατάσταση θα μπει και πάλι στον σωστό δρόμο και ότι θα μπορέσουμε να διαχειριστούμε τις δυσκολίες – συμπεριλαμβανομένης της κατάστασης στη Ζιμπάμπουε. Ευελπιστώ ότι το 2004 θα είναι ένα έτος ορόσημο που θα μας επιτρέψει να αρχίσουμε τάχιστα εκ νέου τον διάλογο ΕΕ-Αφρικής."@el8
".
Señora Presidenta, quiero empezar comentando la observación de la Sra. Kinnock sobre la necesidad de movilizar un apoyo similar para otras situaciones, tal y como hemos hecho en el caso de la línea de crédito para la paz. No gastamos cantidades de dinero similares en todas las demás cuestiones, sino que gastamos mucho más. La novedad de la línea de crédito para la paz es que estamos sentando las bases para gastar dinero en cosas en las que antes nunca fuimos capaces de hacerlo. La financiación de la implementación de las operaciones de paz decididas por África y ejecutadas en un contexto africano es algo nuevo. Debemos asegurarnos de que solo usamos ese dinero para cosas que no pueden financiarse a través de los sistemas regulares que ya existen.
Me ha gustado la observación del Sr. Corrie sobre los Estados africanos ricos en petróleo que podrían implicarse más. Habría que volver a este punto. También creo que sería muy significativo discutir en la Asamblea Parlamentaria Conjunta sobre el rendimiento de las economías exportadoras de petróleo y otras industrias extractivas similares en África. Esta discusión acaba de iniciarse, pero en la mayoría de los casos ahí es donde deberían encontrarse las grandes cantidades de dinero para fines sociales.
Lo fantástico de la NEPAD ha sido la fecha en la que ha surgido y su carácter, así como la ambición de aceptar el riesgo y la dimensión con respecto a los criterios globales relacionados con la democracia. Estos países africanos están manifestando que quieren ser juzgados a la luz de los mismos principios, repitiendo lo que todos acordamos en el marco de Cotonú. Querían que esto fuera así. Lo querían así a pesar del G8, que atrajo mucho la atención en todo el mundo y que, en ese sentido, fue el impulsor del proceso de democratización en África.
La NEPAD y la democracia en África son todavía muy recientes. Los que mejor se han portado han organizado hasta la fecha dos, como máximo tres, elecciones razonablemente justas. Solemos olvidar lo siguiente: los países más avanzados han experimentado dos elecciones democráticas aceptables. No existe más que un puñado de casos como estos. Sin embargo, las cosas están evolucionando en la dirección correcta.
La revisión por homólogos es un intento fantástico y muy atrevido. Por supuesto han tenido que institucionalizarse. Fue una iniciativa inteligente establecerla en el contexto de la Unión Africana tan pronto como ha sido posible, porque, como ha destacado correctamente el Sr. Van Orden, ¿qué habrían hecho con Zimbabwe y con un gran número de otros casos si los cinco héroes originales de la NEPAD hubieran tenido que resolver estas cuestiones? Se habrían quedado sin autoridad política. Mostrar a otros cómo hacer las cosas habría sido percibido como un tipo de confabulación. En lugar de ello, se incrustó de forma inteligente, si me permiten usar esta expresión para referirme al continente, en la Unión Africana, que lo aceptó.
Esta tarea continúa. Es fantástico que estén alineando criterios para superar la revisión en el proceso de revisión por homólogos. En una discusión les conté que parece más difícil conseguir buenas notas en el proceso de revisión por homólogos que cumplir los criterios que hemos definido para la adhesión a la Unión Europea. Es algo muy ambicioso. Solo puedo recomendar que todo aquel que esté interesado en África estudie cómo están sentando allí un hito. Les he advertido de que quizás son demasiado ambiciosos, pero ellos quieren que esto se convierta en un criterio global para la gobernanza. Saben que no será fácil.
Por lo que se refiere al aspecto institucional, esperamos con ansiedad que se produzca una colaboración sistemática, estrecha y bien organizada con la Comisión que se está formando en Adis Abeba. Espero que volvamos a encarrilarnos y seamos capaces de gestionar las dificultades, también respecto a Zimbabwe. Espero que el año 2004 represente un punto de inflexión positivo, que nos permita retomar a toda velocidad el diálogo entre la UE y África."@es12
".
Arvoisa puhemies, aloitan ottamalla kantaa jäsen Kinnockin huomautukseen siitä, että meidän on tuettava yhtä lailla rauhaa edistävää välinettä kuin muitakin asioita. Emme käytä samanlaisia rahasummia kaikkiin muihin kohteisiin, vaan paljon suurempia summia. Rauhaa edistävän välineen osalta uutta on se, että olemme luoneet perustan sellaisten asioiden kustantamiseksi, joihin meillä ei ole aikaisemmin ollut varaa. On aivan uutta, että rahoitamme niiden rauhanturvatoimien toimeenpanemista, joista on päätetty Afrikassa ja jotka pannaan täytäntöön afrikkalaisissa puitteissa. Meidän on varmistettava, että rahat käytetään sellaisiin kohteisiin, joita ei voida rahoittaa jo käytössä olevien säännönmukaisten järjestelyjen avulla.
Pidin jäsen Corrien huomautuksesta öljyllä rikastuneista Afrikan valtioista, jotka voisivat edistää asiaa enemmänkin. Tähän on syytä palata. Mielestäni olisi myös hyvin mielekästä keskustella yhteisessä parlamentaarisessa yleiskokouksessa Afrikan öljyä vievien maiden ja muiden vastaavien kaivannaisteollisuuden alojen suorituskyvystä. Keskustelu on vasta käynnistymässä, mutta tästä asiayhteydestä pitäisi löytyä suuria rahasummia sosiaalisia tarpeita varten.
NEPADissa on upeaa sen ajoitus ja luonne, sekä pyrkimys hyväksyä demokratiaan liittyvien kokonaisvaltaisten kriteerien julkisuus ja arvioiminen. Nämä Afrikan maat sanovat haluavansa tulla arvioiduiksi samojen periaatteiden mukaan, jolloin heijastellaan sitä, mitä sovimme yhdessä Cotonoun kehyksessä. Nämä Afrikan maat halusivat ottaa tämän asiakseen. He tekivät niin G8-maiden ehdotuksesta huolimatta, mikä herätti suurta huomiota maailmanlaajuisesti ja korotti siinä mielessä Afrikan demokratisointiprosessin panoksia.
NEPAD ja demokratia Afrikassa ovat yhä hyvin uusia asioita. Parhaiten suoriutuneissa maissa on pidetty vasta kahdet – enintään kolmet – kohtuullisen oikeudenmukaiset vaalit. Meillä on taipumusta unohtaa tämä: parhaiten suoriutuneissa maissa on pidetty kahdet hyväksyttävät demokraattiset vaalit. Parhaita tapauksia on juuri ja juuri kourallisen verran. Tilanne on kuitenkin muuttumassa oikeansuuntaiseksi.
Vertaisarviointijärjestelmä on upea ja hyvin uskalias yritys. Se oli tietenkin institutionalisoitava. Oli viisasta sijoittaa vertaisarviointijärjestelmä mahdollisimman pian Afrikan unionin yhteyteen, koska, kuten jäsen Van Orden aivan oikein huomautti, miten Zimbabwen ja monien muiden tapauksien olisi käynyt, jos NEPADin alkuperäiset viisi sankaria olisivat hoitaneet asian? Heiltä olisi loppunut poliittinen auktoriteetti. Heidän toimintaansa olisi pidetty eräänlaisena liittoutumisena, haluna näyttää mallia muille. Toiminta upotettiin – jos sanaa voi käyttää Afrikan maanosaan liittyvässä asiayhteydessä – sen sijaan viisaasti Afrikan unionin yhteyteen, ja se otti sen asiakseen.
Työ jatkuu edelleen. On upeaa, että normeja sovitetaan siten, että ne läpäisevät vertaisarviointiprosessin seulan. Sanoin erään keskustelun aikana, että näyttää siltä, että on vaikeampi saada hyvää arvosanaa vertaisarviointiprosessista kuin täyttää kriteerit, jotka olemme asettaneet Euroopan unionin jäsenyydelle. Suhtautumistapa on hyvin kunnianhimoinen. Voin vain suositella kaikille Afrikan asioista kiinnostuneille, että he tarkkailisivat, miten korkealle siellä asetetaan rima. Olen varoittanut heitä siitä, että heidän suhtautumistapansa voi olla liian kunnianhimoinen, mutta he haluavat vahvistaa hallintoa koskevat kokonaisvaltaiset normit. He tietävät, ettei siitä tule helppoa.
Toimielinten tasolla odotamme innokkaasti pääsevämme tekemään järjestelmällistä, tiivistä ja hyvin organisoitua yhteistyötä Addis Abeban virkaan astuvan komission kanssa. Toivon, että saamme korjattua tilanteen ja että onnistumme ratkaisemaan ongelmat, myös ne, jotka liittyvät Zimbabween. Toivon, että vuodesta 2004 tulee myönteinen käännekohta, jonka avulla voimme saattaa EU:n ja Afrikan välisen vuoropuhelun päätökseen täysipainoisesti."@fi5
".
Madame la Présidente, je débuterai par un commentaire sur la remarque de Mme Kinnock à propos de la nécessité d’apporter un soutien similaire à d’autres aspects que la facilité de soutien à la paix. Nous ne dépensons pas des sommes comparables pour tous les autres aspects, nous dépensons beaucoup plus. La nouveauté de cette facilité de soutien à la paix est que nous créons un cadre de dépenses pour des domaines dans lesquels nous n’avions jamais été en mesure de dépenser de l’argent. Le financement de la mise en œuvre des opérations de paix décidées par l’Afrique et concrétisées dans un contexte africain est une nouvelle chose. Nous devrions veiller à n’utiliser cet argent que dans des domaines qui ne peuvent être financés par les systèmes habituels déjà en place.
J’ai apprécié la remarque de M. Corrie à propos des États africains riches en pétrole, qui pourraient en faire davantage. Nous devrions revenir sur ce point. Je m’aperçois également de l’utilité d’un débat, au sein de l’Assemblée parlementaire paritaire, sur les performances des économies des pays exportateurs de pétrole et d’autres industries d’extraction similaires en Afrique. Cette discussion n’en est qu’à ses débuts mais, dans de nombreux cas, c’est là qu’il faut chercher les fonds considérables destinés aux objectifs sociaux.
Le NEPAD est remarquable en raison de son timing et de sa nature, ainsi que de l’ambition d’accepter l’exposition et l’évaluation au moyen des critères mondiaux de démocratie. Ces pays africains déclarent qu’ils souhaitent être jugés sur la base de ces mêmes principes et rejoignent ainsi ce que nous avions tous convenu dans l’accord de Cotonou. Ils souhaitaient que cette question soit soulevée. Ils l’ont fait pour s’opposer au G8, qui attirait beaucoup d’attention sur le plan international et, dans ce sens, ils ont fait monter les enjeux dans le processus de démocratisation de l’Afrique.
Le NEPAD, et la démocratie en Afrique, sont des éléments assez nouveaux. Les meilleurs de la classe ont à peine organisé deux - au maximum trois - élections raisonnablement équitables. Nous avons tendance à oublier que les meilleurs ont connu deux élections démocratiques satisfaisantes. Ces meilleurs résultats ne sont pas nombreux. Toutefois, les progrès réalisés vont dans la bonne direction.
Ce concept d’évaluation par les pairs est un projet fantastique et très osé. Ils devaient institutionnaliser, c’est une certitude. Il est judicieux de l’avoir situé dans le contexte de l’Union africaine dès que possible car, comme l’a souligné à juste titre M. Van Orden, comment les cinq héros initiaux du NEPAD se seraient-ils comportés vis-à-vis du Zimbabwe et d’un grand nombre d’autres pays s’ils avaient été chargés de cette question? Ils auraient perdu toute autorité politique. Leur initiative aurait été perçue comme une tentative de regroupement destinée à montrer aux autres comment agir. Au lieu de cela, ce concept a été intelligemment intégré - si je peux utiliser ce terme en référence à l’Afrique - au sein de l’Union africaine, qui l’a repris à son compte.
Ces travaux se poursuivent. Il est fantastique qu’ils préparent des critères pour le processus d’évaluation par les pairs. Je leur ai dit lors d’une discussion qu’il semblait plus difficile d’obtenir de bonnes notes dans ce processus d’évaluation par les pairs que de remplir les critères d’adhésion à l’Union européenne. C’est très ambitieux. Je ne peux que recommander à toute personne intéressée par l’Afrique d’examiner à quelle hauteur ils ont placé la barre. Je leur ai dit que c’était peut-être trop ambitieux, mais ils souhaitent définir une norme mondiale de gouvernance. Ils savent que ce ne sera pas facile.
Sur le plan institutionnel, nous espérons vraiment une collaboration bien organisée, étroite et systématique avec la nouvelle Commission d’Addis-Abeba. J’espère que nous repartirons sur de bonnes bases et que nous serons en mesure de surmonter les difficultés - également en ce qui concerne le Zimbabwe. J’espère que 2004 constituera un tournant positif qui nous permettra de faire redémarrer à toute vitesse le dialogue UE-Afrique."@fr6
"Signora Presidente, farò innanzi tutto riferimento all’osservazione dell’onorevole Kinnock sulla necessità di rendere disponibili anche per altri ambiti importi analoghi a quelli destinati allo sportello operativo a favore della pace. Noi non spendiamo importi analoghi per tutti gli altri obiettivi: spendiamo molto di più. La novità riguardo a questa struttura per la pace è che stiamo creando una base per destinare risorse a obiettivi per i quali non abbiamo mai potuto spendere denaro in passato. Finanziare l’attuazione delle operazioni di pace decise dall’Africa e realizzate in un contesto africano è una novità. Dovremmo accertarci di utilizzare queste risorse solo per ciò che non può essere finanziato attraverso i normali sistemi già esistenti.
Ho apprezzato l’osservazione dell’onorevole Corrie sugli Stati africani ricchi di petrolio che potrebbero fare di più. Dovremmo tornare su questo tema. Ritengo inoltre che potrebbe essere molto significativo discutere dell’andamento delle economie esportatrici di petrolio e di altre simili industrie di estrazione in Africa in seno all’Assemblea parlamentare paritetica. Questa discussione è solo all’inizio, ma in molti casi quella è la fonte da cui andrebbero ricavate le grosse cifre da destinare a scopi sociali.
Gli elementi straordinari del NEPAD erano il suo tempismo e il suo carattere e l’ambizione di accettare una verifica e una valutazione riguardo ai criteri mondiali relativi alla democrazia. Questi paesi africani stanno dichiarando che vogliono essere giudicati su questi stessi principi, facendo eco a ciò che tutti abbiamo convenuto nel quadro di Cotonou. Hanno chiesto che la loro proposta venisse presa in considerazione. Lo hanno chiesto di fronte al G8, che ha richiamato molta attenzione a livello mondiale e, in quel senso, ha rilanciato la posta nel processo di democratizzazione in Africa.
Il NEPAD, così come la democrazia in Africa, è ancora una novità. Nei casi migliori si sono tenute solo due – al massimo tre – elezioni ragionevolmente regolari. Tendiamo a dimenticarlo, ma anche i paesi che presentano le migliori situazioni hanno svolto soltanto due elezioni democratiche accettabili. E questi casi non sono molti. Comunque, si stanno compiendo progressi nella direzione giusta.
Questa valutazione da parte dei pari africani è uno sforzo straordinario e molto audace. Naturalmente hanno dovuto istituzionalizzarla. E’ stata una mossa saggia collocarla appena possibile nel contesto dell’Unione africana, perché, come ha sottolineato giustamente l’onorevole Van Orden, cosa avrebbero fatto nel caso dello Zimbabwe e in molti altri casi i cinque eroi originari del NEPAD? Avrebbero perso la loro autorità politica. Sarebbe stato percepito come una sorta di coalizione per mostrare agli altri come comportarsi. Invece, è stato saggiamente integrato – se posso usare questo termine in riferimento a questo continente – nell’Unione africana, che se ne è fatta carico.
Questo lavoro sta continuando. E’ straordinario che essi stiano elaborando norme per superare la valutazione nel quadro del processo di revisione tra pari. In occasione di una discussione ho detto loro che sembra più difficile ottenere buoni voti nel processo di revisione tra pari che adempiere i criteri che abbiamo stabilito per l’adesione all’Unione europea. E’ una scelta molto ambiziosa. Posso solo raccomandare a tutti coloro che sono interessati all’Africa di studiare i criteri che stanno stabilendo in tale ambito. Li ho avvertiti del fatto che potrebbe essere un obiettivo troppo ambizioso, ma loro vogliono che questo diventi lo
generale per il governo, pur sapendo che non sarà facile.
Da un punto di vista istituzionale, attendiamo con ansia una collaborazione sistematica, stretta, ben organizzata con la Commissione emergente ad Addis Abeba. Spero che riprenderemo il cammino nella giusta direzione e che riusciremo a risolvere le difficoltà, anche in riferimento allo Zimbabwe. Spero che il 2004 costituisca un momento di svolta positivo, che ci consenta di riprendere con la massima rapidità il dialogo tra l’Unione europea e l’Africa."@it9
".
Madam President, I shall start by commenting on Mrs Kinnock's remark about the need to mobilise similar support for other things as we do for the peace facility. We do not spend similar amounts of money on all the other things: we spend much more. What is new about the peace facility is that we are creating a basis for spending money on things we were never able to spend money on before. Funding the implementation of the peace operations decided by Africa and implemented in an African context is a new thing. We should make sure that we only use that money for things that cannot be funded through the regular systems already in place.
I liked Mr Corrie's remark about oil-rich African states which could do more. We should come back to this. I also see that it would be very meaningful in the Joint Parliamentary Assembly to discuss the performance of oil-exporting economies and other similar extraction industries in Africa. This discussion is just starting up, but that is in many cases where the big money should be found for social purposes.
The fantastic things about NEPAD were its timing and character, and the ambition of accepting exposure and measurement as regards the global criteria relating to democracy. These African countries are saying that they want to be judged on these same principles, echoing what we had all agreed on in the Cotonou framework. They wanted this to be taken up. They did it up against the G8, which attracted much attention globally and, in that sense, raised the stakes in the process of democratisation in Africa.
NEPAD, and democracy in Africa, are still very new. The best performers have had only two – at the most three – reasonably fair elections. We tend to forget that: the best performers have experienced two acceptable democratic elections. There is not much more than a big handful of those best cases. However, things are moving in the right direction.
This peer review is a fantastic, very daring endeavour. Of course they had to institutionalise. It was a wise move to set it into the context of African Union as soon as possible, because, as Mr Van Orden correctly pointed out, what would they have done with Zimbabwe and a large number of other cases if the original five heroes of NEPAD had handled that? They would have run out of political authority. It would have been perceived as a kind of ganging-up – showing the others how to do things. Instead, it was wisely embedded – if I may use that word with reference to that continent – into the African Union, which took it up.
This work is continuing. It is quite fantastic that they are lining up standards to get through this screening in the peer review process. I told them in one discussion that it looks as if it is more difficult to get good marks in the peer review process than it is to fulfil the criteria we have defined in order to become a member of the European Union. It is very ambitious. I can only recommend that everybody interested in Africa studies how they are setting the mark there. I have warned them that it may be too ambitious, but they want this to be a global standard for governance. They know it is not going to be easy.
Institutionally, we look forward very much to a systematic, close, well-organised collaboration with the emerging Commission in Addis Ababa. I hope that we will get back on track and be able to manage the difficulties – also with reference to Zimbabwe. I hope that 2004 will be a positive turning-point, enabling us at full speed to resume the EU-Africa dialogue."@lv10
"Mevrouw de Voorzitter, ik zal beginnen bij de opmerking van mevrouw Kinnock over de noodzaak voor andere dingen dezelfde steun te mobiliseren als voor de vredesfaciliteit. We geven aan alle andere dingen geen vergelijkbare bedragen uit - we geven er veel meer aan uit. Het nieuwe aan de vredesfaciliteit is dat we een basis scheppen voor de besteding van middelen aan doelen waar we voorheen geen geld aan konden uitgeven. De financiering van de tenuitvoerlegging van vredesoperaties op initiatief van Afrika en uitgevoerd in een Afrikaanse context is iets nieuws. We moeten duidelijk maken dat we dat geld uitsluitend gebruiken voor dingen die niet via de bestaande systemen kunnen worden gefinancierd.
De heer Corrie had een goed punt met zijn opmerking over olierijke Afrikaanse staten die meer zouden kunnen doen. Daarop moeten we terugkomen. Ik zie ook in dat het zinvol zou zijn in de Paritaire Parlementaire Vergadering te beraadslagen over de prestaties van olie-exporterende economieën en vergelijkbare grondstofwinningsindustrie in Afrika. Deze discussie is nog maar net van de grond gekomen, maar hier moet in veel gevallen het grote geld voor sociale doeleinden worden gevonden.
Het mooie aan het NEPAD was de timing, de aard en de ambitie om zich bloot te geven en zich te laten beoordelen aan de hand van mondiale criteria voor democratie. Deze Afrikaanse landen zeggen dat ze willen worden beoordeeld op dezelfde beginselen, precies wat we waren overeengekomen in het kader van Cotonou. Ze wilden dat daarmee ernst werd gemaakt. Ze namen het op tegen de G8, wat internationaal veel aandacht trok. Op die manier verhoogden ze de inzet in het democratiseringsproces van Afrika.
Het NEPAD, en de democratie in Afrika, zijn nog steeds erg nieuw. De best presterende landen hebben nog maar twee – op z’n hoogst drie – redelijk eerlijke verkiezingen achter de rug. Dat vergeten we wel eens: de best presterende landen hebben twee keer aanvaardbare democratische verkiezingen gehouden. Er is niet veel meer dan een handvol van dergelijke gevallen. Het gaat echter wel de goede kant op.
Deze collegiale toetsing is een fantastische, gedurfde onderneming. Natuurlijk moesten instellingen worden gecreëerd. Het was een goede zet om zo snel mogelijk in de context van de Afrikaanse Unie te gaan werken, want, zoals de heer Van Orden terecht opmerkte, hoe zou het zijn afgelopen met Zimbabwe en een groot aantal andere gevallen als de oorspronkelijke vijf helden van het NEPAD dat hadden moeten afhandelen? Ze zouden al snel geen politiek gezag meer hebben gehad. Het zou zijn opgevat als een soort bendevorming – de anderen laten zien hoe je zoiets aanpakt. In plaats daarvan werd het gelukkig opgenomen – als ik dat kan zeggen met betrekking tot Afrika – in de Afrikaanse Unie, die het onder haar hoede nam.
De werkzaamheden gaan door. Het is fantastisch dat ze normen opstellen voor deze collegiale toetsing. In een van de besprekingen heb ik hun gezegd dat het erop lijkt dat het moeilijker is een positief oordeel te krijgen in een collegiale toetsing dan om aan de criteria te voldoen die we hebben vastgesteld om toe te treden tot de Europese Unie. Het is een ambitieuze onderneming. Ik kan iedereen die geïnteresseerd is in Afrika aanbevelen te bestuderen hoe zij de standaard zetten. Ik heb ze gewaarschuwd dat deze opzet misschien te ambitieus is, maar zij willen dat het een mondiale standaard voor bestuur wordt. Ze weten dat het niet gemakkelijk zal zijn.
Op institutioneel vlak zien we verlangend uit naar een systematische, nauwe, goed georganiseerde samenwerking met de nieuwe Commissie in Addis Abeba. Ik hoop dat we weer op het goede spoor komen en de problemen aan kunnen – ook die met Zimbabwe. Ik hoop dat 2004 een positief keerpunt wordt en dat we de dialoog tussen de EU en Afrika op volle snelheid kunnen hernemen."@nl2
"Senhora Presidente, começarei por comentar a observação da senhora deputada Kinnock sobre a necessidade de mobilizarmos para os outros fins recursos equiparáveis aos que mobilizarmos para a fundo de apoio à paz. Para os restantes fins, não despendemos montantes equiparáveis: despendemos muito mais. O que o fundo de apoio à paz tem de novo é o estarmos a criar uma base para despendermos dinheiro para fins em que nunca pudemos despendê-lo até aqui. Financiar a execução de operações de paz decididas pela África e desenvolvidas no contexto africano é uma novidade. Devemos certificar-nos de que esse dinheiro só seja utilizado em coisas que não possam ser financiadas através dos sistemas usuais, já instituídos.
Apreciei a observação do senhor deputado Corrie acerca dos estados africanos ricos em petróleo que poderiam fazer mais. Devíamos voltar a este tópico. Parece-me, também, que seria muito importante debater na Assembleia Parlamentar Paritária o desempenho das economias exportadoras de petróleo e de outras indústrias extractivas similares em África. É uma discussão que ainda está a principiar, mas é aí que, em muitos casos, se deveria ir buscar o dinheiro para fins sociais.
O que a NEPAD teve de fantástico foi o momento em que surgiu, o seu carácter e a determinação de aceitar o escrutínio e a avaliação comparativa de desempenhos no que se refere aos critérios globais em matéria de democracia. Estes países africanos estão a dizer que querem ser julgados com base nos mesmos princípios, fazendo eco do que foi acordado por todos no quadro de Cotonu. Eles quiseram assumir esse desafio. Fizeram-no perante o G8, o que produziu um grande impacto à escala mundial e, nesse sentido, aumentou a parada no processo de democratização da África.
A NEPAD, e a democracia em África, são ainda muito jovens. Os países que melhor conta têm dado de si tiveram apenas duas – no máximo, três – eleições razoavelmente justas. Temos tendência a esquecer que esses países, que deram melhor conta de si, tiveram somente duas experiências aceitáveis de eleições democráticas. E são pouco mais do que um punhado deles. As coisas estão, porém, a evoluir na direcção certa.
A avaliação interpares é uma experiência fantástica, de grande arrojo. É claro que não havia alternativa à institucionalização. Integrá-la no quadro da União Africana o mais rapidamente possível foi uma opção judiciosa, porque, como o senhor deputado Van Orden bem observou, que poderiam fazer os cinco heróis fundadores da NEPAD com o Zimbabué e um grande número de outros casos, se tivessem de os enfrentar eles mesmos? Faltar-lhes-ia a autoridade política. A sua acção seria encarada como uma manobra de um grupo – apostado em dizer aos outros como fazer as coisas. Em vez disso, o mecanismo foi sabiamente incorporado – se me é dado utilizar o termo a propósito deste continente - na União Africana, que o chamou a si.
O trabalho prossegue. É fantástico o modo como estão a harmonizar as normas para superarem o escrutínio no âmbito do processo de avaliação interpares. Numa discussão, disse-lhes que, aparentemente, será mais difícil obter uma boa classificação no processo de avaliação interpares do que satisfazer os critérios por nós definidos para a adesão à União Europeia. Trata-se de um processo muito ambicioso. Só posso recomendar a todos os que se interessam pelas questões africanas que estudem o modo como se está a fixar a fasquia no continente. Eu avisei-os de que talvez estivessem a ser demasiado ambiciosos, mas eles pretendem um padrão global de governança. Sabem que não vai ser fácil.
Do ponto de vista institucional, encaramos com muita expectativa o estabelecimento de uma colaboração sistemática, próxima e bem organizada com a Comissão nascente, em Adis Abeba. Espero que consigamos repor as coisas nos eixos e ultrapassar as dificuldades – também no que diz respeito ao Zimbabué. Espero que 2004 seja um ano de viragem, que nos permita retomar o diálogo UE-África a todo o vapor."@pt11
".
Fru talman! Jag vill börja med att kommentera Glenys Kinnocks kommentar om behovet av att skapa liknande stöd för andra saker, som det vi ger den fredsbevarande resursen. Vi lägger inte motsvarande belopp på alla de andra sakerna – vi lägger mycket mer. Det nya med den fredsbevarande resursen är att vi bygger en grund för att lägga pengar på saker som vi aldrig kunde lägga pengar på förut. Att finansiera genomförandet av fredsoperationer som beslutas av Afrika och genomförs i ett afrikanskt sammanhang är något nytt. Vi bör se till att vi bara använder de pengarna till saker som inte går att finansiera genom de vanliga system som redan finns på plats.
Jag uppskattade John Corries anmärkning om oljerika afrikanska stater som skulle kunna göra mer. Vi bör återkomma till det. Jag kan också se att det skulle vara väldigt meningsfullt att diskutera de oljeexporterande ekonomiernas resultat och andra liknande råämnesproducerande industrier i Afrika i den gemensamma parlamentariska församlingen. Denna diskussion håller just på att ta sin början, men i många fall är det därifrån de stora pengarna bör tas för sociala ändamål.
Det fantastiska med Nepad var dess tajming och beskaffenhet och ambitionen att acceptera att utsätta sig för granskning och bedömning när det gäller de globala kriterierna för demokrati. Dessa afrikanska länder säger att de vill bli bedömda enligt samma principer, en genklang av vad vi alla kom överens om i samband med Cotonouavtalet. De ville att detta skulle tas upp. Det gjorde det inför G8, vilket väckte stor uppmärksamhet över hela världen, och på det sättet höjdes insatserna i demokratiseringsprocessen i Afrika.
Nepad och demokrati i Afrika är fortfarande mycket nya begrepp. De länder som har haft bäst resultat har bara haft två – eller högst tre – någorlunda rättvisa val. Vi tenderar att glömma det här: De som har haft bäst resultat har upplevt två godtagbara demokratiska val. Det finns inte mycket mer än en stor handfull sådana bästa fall. Men det är på rätt väg.
Den här granskningen av jämlikar är ett fantastiskt, mycket djärvt åtagande. Det är klart att de måste göra det till en institution. Det var klokt gjort att föra in den i Afrikanska unionen så snart som möjligt för, som Geoffrey Van Orden mycket riktigt påpekade, vad skulle de ha gjort med Zimbabwe och många andra fall om de ursprungliga fem hjältarna i Nepad hade haft hand om det? De skulle ha förbrukat sin politiska trovärdighet. Det skulle ha uppfattats som att de gaddade sig samman för att visa de andra hur saker och ting skulle skötas. I stället lät man den klokt nog inneslutas – om jag får använda det ordet med hänvisning till den kontinenten – i Afrikanska unionen, som tog emot den.
Detta arbete pågår fortfarande. Det är ganska fantastiskt att de sätter upp standarder för att klara sig igenom granskningsprocessen. I en diskussion sade jag till dem att det verkar vara svårare att få bra betyg i granskningen av jämlikar än det är att uppfylla de kriterier vi har satt upp för att få bli medlem i EU. Det är väldigt ambitiöst. Jag kan bara rekommendera att alla som är intresserade av Afrika tar sig en titt på var de lägger ribban. Jag har varnat dem för att de kanske är för ambitiösa, men de vill att det här skall bli en global förvaltningsstandard. De vet att det inte kommer att bli lätt.
När det gäller institutionerna ser vi väldigt mycket fram emot att få ett systematiskt, nära och välorganiserat samarbete med den framväxande kommissionen i Addis Abeba. Jag hoppas att vi skall komma på rätt spår igen och kunna hantera svårigheterna – även när det gäller Zimbabwe. Jag hoppas att 2004 kommer att bli en positiv vändpunkt, då vi med full kraft skall kunna återuppta EU–Afrika-dialogen."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Commission"10,3
"Nielson,"10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples