Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2004-01-13-Speech-2-335"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20040113.15.2-335"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
Madam President, the Commission welcomes Parliament’s support for NEPAD and for the African Union.
I will conclude by saying that Mr Bébéar's report and the debate here today are welcome contributions to this discussion.
The new pan-African reality born with NEPAD and the African Union deserves our special attention and full support. We must not lose the momentum created by recent major changes in Africa, whose leaders took the initiative to extricate the continent from poverty and marginalisation, with ownership as a guiding principle. In fact, those whom I often call the heroes of NEPAD could be said to have demonstrated that ownership is something you take; it is not something you are given. This has been the real inspiration of the entire initiative. The Commission is committed to supporting pan-African initiatives. We are in the process of building structured relations with the African Union and NEPAD institutions.
The European Commission remains strongly committed to supporting NEPAD and the priorities and objectives of the African Union. The presence of President Prodi at the African Union Summit in Maputo in July 2003 and the development of the dialogue between our Commission and new pan-African structures demonstrate that stance. The fact that their administrative and executive arm is called the African Commission is a pleasing comment on what we represent in Europe, and certainly we are in the business of launching assistance for initiatives at continental level to demonstrate this close working relationship.
Numerous political contacts to date between the European Commission and the African Union Commission have been preparing the ground for launching a strategic, structured dialogue between the two bodies. In tandem, a regular dialogue is being developed with the NEPAD Secretariat. The establishment of other pan-African institutions, including the Peace and Security Council and the Pan-African Parliament, affords new prospects for dialogue between the European Union and Africa as a whole. The other week the process of ratifying the Peace and Security Council Protocol in African Union Member States reached the point where this institution is now being formally launched. We look forward to the same development very soon as regards the Pan-African Parliament.
At the same time, the European Community is providing tangible support for pan-African initiatives. Peace and security is of special importance here: it is a prerequisite for all development. The establishment of a peace facility to back African-owned and African-led peace-building actions will mark a breakthrough. Leadership by the African Union in this area has been essential and still is.
I will dwell a little on the establishment of the peace facility. Following the request by the African Heads of State in Maputo in July 2003 that part of their national allocations be 'shaved off' to establish a peace facility, the Commission proceeded quickly. After intensive discussions with the EU Council and our ACP partners, they both gave the go-ahead for the facility. We are now entering a more operational phase in which we are preparing a specific financing proposal for 250 million euros; it is planned to be submitted to the next meeting of the EDF Committee. This is therefore moving forward.
Three fundamental principles underpin the philosophy of the peace facility. Firstly, ownership is to strengthen the capacity of the African people to deal with African conflicts. We hope the facility will provide the necessary financial 'muscle' to accompany the political resolve of the African Union and consolidate the continental architecture it has designed with the Peace and Security Council as its key institution. Secondly, there is to be solidarity through financial contributions from all African countries. Thirdly, there is development, it being acknowledged that without peace and stability there can be no development in Africa.
We want to develop an appropriate response to the new pan-African context. We – the European Union – still face the challenge of treating Africa as one entity. Our assistance to the continent as a whole should be set in a coherent framework. This calls, inter alia, for action to ensure that our national and regional cooperation programmes are consistent with NEPAD and African Union priorities and objectives. This process is in the hands of our African partners, and the Commission will make sure in the months ahead that it is reflected in our 'mid-term reviews' under the Cotonou Agreement and with regard to the other country strategies relevant for the rest of Africa.
The Commission put forward concrete proposals in its communication on EU-Africa dialogue last July to build bridges between the various agreements linking the European Union and Africa. That communication aimed to promote a substantive discussion on the most promising avenues and future practical arrangements for EU-Africa dialogue and cooperation."@en3
|
| lpv:translated text |
"Fru formand, Kommissionen glæder sig over Parlamentets støtte til NEPAD og Den Afrikanske Union.
Jeg vil slutte med at sige, at hr. Bébéars betænkning og debatten her i dag er velkomne bidrag til denne drøftelse.
Den nye panafrikanske realitet, der er født med NEPAD og Den Afrikanske Union, fortjener vores særlige opmærksomhed og fulde støtte. Vi må ikke miste den drivende kraft, der er skabt ved de store forandringer, der for nylig har fundet sted i Afrika, hvis ledere har taget initiativ til at befri kontinentet for fattigdom og marginalisering med lokalt ejerskab som ledende princip. Faktisk kan de, som jeg ofte kalder NEPAD's helte, siges at have bevist, at lokalt ejerskab er noget, man tager. Det er ikke noget, man får. Det har været den virkelige inspiration for hele initiativet. Kommissionen har forpligtet sig til at støtte panafrikanske initiativer. Vi er i gang med at opbygge strukturerede forbindelser til Den Afrikanske Union og NEPAD-institutionerne.
Kommissionen føler sig stærkt forpligtet til at støtte NEPAD og Den Afrikanske Unions prioriteringer og mål. Denne holdning er demonstreret ved, at hr. Prodi var til stede ved Den Afrikanske Unions topmøde i Maputo i juli 2003, og ved udviklingen af dialogen mellem Kommissionen og de nye panafrikanske strukturer. Det, at deres administrative og udøvende gren kaldes Den Afrikanske Kommission, er en glædelig kommentar til det, vi repræsenterer i Europa, og vi er i hvert fald i gang med at iværksætte bistand til initiativer på kontinentalt niveau for at vise dette tætte samarbejdsforhold.
Indtil nu har talrige politiske kontakter mellem Kommissionen og Den Afrikanske Unions kommission gødet jorden for iværksættelsen af en strategisk, struktureret dialog mellem de to organer. Tilsammen udvikler de en regelmæssig dialog med NEPAD's sekretariat. Etableringen af andre panafrikanske institutioner, herunder Freds- og Sikkerhedsrådet og Det Panafrikanske Parlament, giver nye udsigter til dialog mellem EU og hele Afrika. For nylig nåede processen med at ratificere Freds- og Sikkerhedsrådets protokol i Den Afrikanske Union det punkt, hvor denne institution nu formelt etableres. Vi ser frem til samme udvikling meget snart omkring Det Panafrikanske Parlament.
Samtidig giver Det Europæiske Fællesskab reel støtte til panafrikanske initiativer. Fred og sikkerhed er af særlig betydning her. Det er forudsætningen for enhver udvikling. Etableringen af en fredsfacilitet til at bakke afrikanskejede og afrikansk anførte fredsskabende aktioner op vil være et gennembrud. Det har været og er fortsat af afgørende betydning, at Den Afrikanske Union fører an på dette område.
Jeg vil dvæle lidt ved etableringen af fredsfaciliteten. I forlængelse af en anmodning fra de afrikanske statsoverhoveder i Maputo i juli 2003 om, at en del af deres nationale bevillinger skulle "barberes af" for at etablere en fredsfacilitet, handlede Kommissionen hurtigt. Efter intensive drøftelser med Rådet og vores AVS-partnere gav de begge grønt lys for dette organ. Vi kommer nu ind i en mere operationel fase, hvor vi forbereder et særligt finansieringsforslag på 250 millioner euro. Det er meningen, at det skal forelægges på næste møde i EUF-udvalget. Sagen skrider derfor frem.
Der er tre grundlæggende principper, der understøtter filosofien bag fredsfaciliteten. For det første vil lokalt ejerskab styrke den afrikanske befolknings evne til at håndtere afrikanske konflikter. Vi håber, at faciliteten vil give den nødvendige økonomiske råstyrke til at ledsage Den Afrikanske Unions politiske beslutninger og konsolidere den opbygning af kontinentet, den har udtænkt sammen med Freds- og Sikkerhedsrådet som nøgleinstitution. For det andet skal der være solidaritet via økonomiske bidrag fra alle afrikanske lande. For det tredje er der udvikling, idet man anerkender, at der ikke kan ske nogen udvikling i Afrika uden fred og stabilitet.
Vi vil gerne udvikle en passende reaktion på den nye panafrikanske sammenhæng. Vi - EU - står stadig over for den udfordring at behandle Afrika som et hele. Vores bistand til kontinentet som et hele bør anbringes inden for en sammenhængende ramme. Det kræver bl.a. initiativer til at sikre, at vores nationale og regionale samarbejdsprogrammer er i harmoni med det, som NEPAD og Den Afrikanske Union prioriterer og har som mål. Denne proces ligger i hænderne på vores afrikanske partnere, og Kommissionen vil i de kommende måneder sikre, at det afspejler sig i vores midtvejsevalueringer i henhold til Cotonou-aftalen og med hensyn til de andre landestrategier, der er relevante for resten af Afrika.
Kommissionen stillede konkrete forslag i sin meddelelse om EU-Afrika-dialogen i juli sidste år for at bygge bro mellem de forskellige aftaler, der forbinder EU og Afrika. Denne meddelelse havde til formål at fremme en grundig drøftelse af de mest lovende veje og kommende praktiske arrangementer til dialog og samarbejde mellem EU og Afrika."@da1
".
Frau Präsidentin, die Kommission begrüßt die Unterstützung der NEPAD und der Afrikanischen Union durch das Parlament.
Abschließend möchte ich sagen, dass der Bericht von Herrn Bébéar und die heutige Aussprache willkommene Beiträge zu dieser Diskussion sind.
Die durch die NEPAD und die Afrikanische Union entstandene neue panafrikanische Realität verdient unsere besondere Aufmerksamkeit und volle Unterstützung. Wir dürfen die Dynamik nicht verlieren, die durch die jüngsten grundlegenden Veränderungen in Afrika entstanden ist, dessen Staatschefs die Initiative ergriffen haben, den Kontinent von Armut und Marginalisierung zu befreien, wobei die Eigenverantwortung ein Leitprinzip darstellte. Tatsächlich könnte man von denjenigen, die ich oft als die Helden der NEPAD bezeichne, sagen, dass sie bewiesen haben, dass Eigenverantwortung etwas ist, das man übernimmt, nicht etwas, das man erhält. Das war die echte Idee der gesamten Initiative. Die Kommission hat sich der Unterstützung panafrikanischer Initiativen verpflichtet. Wir befinden uns mitten im Aufbau strukturierter Beziehungen zur Afrikanischen Union und den Einrichtungen der NEPAD.
Die Europäische Kommission bleibt der Unterstützung der NEPAD und der Prioritäten und Ziele der Afrikanischen Union weiterhin stark verpflichtet. Diese Haltung wurde durch die Teilnahme von Präsident Prodi am Gipfeltreffen der Afrikanischen Union in Maputo im Juli 2003 sowie die Entwicklung des Dialogs zwischen unserer Kommission und neuen panafrikanischen Strukturen unter Beweis gestellt. Die Tatsache, dass deren administrativer und exekutiver Arm Afrikanische Kommission genannt wird, kommentiert in angenehmer Weise, wofür wir in Europa stehen, und zweifelsohne gewähren wir Unterstützung für Initiativen auf kontinentaler Ebene, um diese enge Arbeitsbeziehung unter Beweis zu stellen.
Zahlreiche politische Kontakte zwischen der Europäischen Kommission und der Kommission der Afrikanischen Union haben bisher den Weg für einen strategischen, strukturierten Dialog zwischen den beiden Einrichtungen bereitet. Gleichzeitig wird ein regelmäßiger Dialog mit dem NEPAD-Sekretariat entwickelt. Die Einrichtung anderer panafrikanischer Institutionen, einschließlich des Friedens- und Sicherheitsrates und des Panafrikanischen Parlaments, bietet neue Perspektiven für einen Dialog zwischen der Europäischen Union und ganz Afrika. Vor kurzem erreichte der Prozess der Ratifizierung des Protokolls des Friedens- und Sicherheitsrates in den Mitgliedstaaten der Afrikanischen Union den Punkt, an dem diese Einrichtung nun offiziell gegründet wird. Wir hoffen, dass beim Panafrikanischen Parlament sehr bald dasselbe geschehen wird.
Zugleich bietet die Europäische Gemeinschaft panafrikanischen Initiativen konkrete Unterstützung. Dabei sind Frieden und Sicherheit von besonderer Bedeutung: Sie stellen eine Voraussetzung für die gesamte Entwicklung dar. Die Schaffung einer Friedensfazilität zur Unterstützung von Maßnahmen zur Sicherung des Friedens, die unter der Schirmherrschaft von Afrikanern ergriffen und auch von ihnen geleitet werden, wird ein Durchbruch sein. Es war und ist noch immer entscheidend, dass die Afrikanische Union auf diesem Gebiet die Führung übernimmt.
Ich möchte noch ein wenig bei der Schaffung der Friedensfazilität bleiben. Als die afrikanischen Staatschefs in Maputo im Juli 2003 baten, einen Teil ihrer nationalen Mittelzuweisungen für die Schaffung einer Friedensfazilität zu „opfern“, handelte die Kommission schnell. Nach intensiven Diskussionen mit dem Rat der Europäischen Union und unseren AKP-Partnern, gaben beide ihre Zustimmung zur Schaffung dieser Fazilität. Nun treten wir in eine operativere Phase ein, in der wir einen speziellen Finanzierungsvorschlag in Höhe von 250 Millionen Euro ausarbeiten, der bei der nächsten Sitzung des EEF-Ausschusses eingereicht werden soll. Es geht demnach voran.
Die Philosophie dieser Friedensfazilität wird von drei Grundprinzipien untermauert: Erstens soll die Fähigkeiten der Menschen in Afrika, mit afrikanischen Konflikten umzugehen, durch die Eigenverantwortung gestärkt werden. Wir hoffen, dass die Fazilität das erforderliche finanzielle „Fundament“ bieten wird, um die politische Entschlossenheit der Afrikanischen Union zu begleiten und die kontinentale Architektur zu festigen, die sie mit dem Friedens- und Sicherheitsrat als ihrer wichtigsten Einrichtung konzipiert hat. Zweitens muss durch finanzielle Beiträge aller Länder Afrikas Solidarität herrschen. Drittens gibt es Entwicklung, denn es ist anerkannt, dass es in Afrika ohne Frieden und Stabilität keine Entwicklung geben kann.
Wir wollen eine angemessene Reaktion auf den neuen panafrikanischen Kontext erarbeiten. Wir – die Europäische Union – stehen noch immer vor der Aufgabe, Afrika als ein Ganzes zu betrachten. Unsere Hilfe für den gesamten Kontinent muss in einem schlüssigen Rahmen erfolgen. Dies erfordert unter anderem Maßnahmen, um sicherzustellen, dass unsere nationalen und regionalen Kooperationsprogramme mit den Prioritäten und Zielen der NEPAD und der Afrikanischen Union übereinstimmen. Dieser Prozess liegt in den Händen unserer afrikanischen Partner, und die Kommission wird in den kommenden Monaten gewährleisten, dass er in unseren „Halbzeitbewertungen“ im Rahmen des Cotonou-Abkommens und in Bezug auf die anderen für das übrige Afrika relevanten Länderstrategien zum Ausdruck kommt.
Die Kommission legte im Juli in ihrer Mitteilung über den EU-Afrika-Dialog konkrete Vorschläge vor, um zwischen den verschiedenen die EU und Afrika verbindenden Abkommen Brücken zu bauen. Ziel dieser Mitteilung war es, eine überzeugende Diskussion über die viel versprechendsten Wege und künftigen praktischen Vereinbarungen für den Dialog und die Zusammenarbeit zwischen der EU und Afrika zu fördern."@de7
".
Κυρία Πρόεδρε, η Επιτροπή εκφράζει την ικανοποίησή της για τη στήριξη που παρείχε το Κοινοβούλιο στη νέα εταιρική σχέση για την ανάπτυξη της Αφρικής (NEPAD) και στην Αφρικανική Ένωση.
Τελειώνοντας, θα ήθελα να πω ότι η έκθεση του κ. Bébéar και ο διάλογος στην Αίθουσα αυτή σήμερα αποτελούν καλοδεχούμενες συνεισφορές στη γενικότερη συζήτηση για το θέμα αυτό.
Η νέα παναφρικανική πραγματικότητα που γεννήθηκε με τη NEPAD και την Αφρικανική Ένωση αξίζει την ιδιαίτερη προσοχή και την πλήρη στήριξή μας. Πρέπει οπωσδήποτε να αξιοποιηθεί η ώθηση που δημιούργησαν οι πρόσφατες μείζονες αλλαγές στην Αφρική. Οι αρχηγοί της Αφρικής ανέλαβαν την πρωτοβουλία να απαλλάξουν την ήπειρο από τη φτώχεια και να την βγάλουν από το περιθώριο, με την αυτοδιάθεση ως καθοδηγητική αρχή. Ουσιαστικά, αυτοί που συχνά αποκαλώ οι ήρωες της NEPAD θα έλεγα ότι απέδειξαν ότι η αυτοδιάθεση είναι κάτι που παίρνει κανείς μόνος του· δεν είναι κάτι που του χαρίζεται. Αυτή ήταν η πραγματική έμπνευση για ολόκληρη την πρωτοβουλία. Η Επιτροπή σκοπεύει να στηρίξει τις παναφρικανικές πρωτοβουλίες. Βρισκόμαστε επί του παρόντος στη διαδικασία οικοδόμησης διαρθρωμένων σχέσεων με την Αφρικανική Ένωση και τους φορείς της NEPAD.
Η Ευρωπαϊκή Επιτροπή σκοπεύει να στηρίξει με κάθε τρόπο τη NEPAD, καθώς και τις προτεραιότητες και τους στόχους της Αφρικανικής Ένωσης. Η παρουσία του προέδρου Πρόντι στη Διάσκεψη της Αφρικανικής Ένωσης στο Maputo τον Ιούλιο του 2003 και η καλλιέργεια του διαλόγου μεταξύ αυτής της Επιτροπής και των νέων παναφρικανικών φορέων είναι δηλωτικές των προθέσεών μας. Το γεγονός ότι το διοικητικό και εκτελεστικό όργανό τους καλείται Επιτροπή της Αφρικανικής Ένωσης υποδηλώνει με τρόπο που μας χαροποιεί όλα εκείνα που εκπροσωπούμε στην Ευρώπη. Επί του παρόντος, προκειμένου να αποδείξουμε αυτήν τη στενή σχέση συνεργασίας, ασχολούμαστε με τη διάθεση βοήθειας για την ανάληψη πρωτοβουλιών σε επίπεδο ηπείρου.
Πολυάριθμες πολιτικές επαφές μεταξύ της Ευρωπαϊκής Επιτροπής και της Επιτροπής της Αφρικανικής Ένωσης έχουν προετοιμάσει μέχρι σήμερα το έδαφος για την έναρξη στρατηγικού, δομημένου διαλόγου μεταξύ των δύο πλευρών. Ομοίως, έχει καλλιεργηθεί τακτικός διάλογος με τη γραμματεία της NEPAD. Η σύσταση άλλων παναφρικανικών φορέων, μεταξύ των οποίων το Συμβούλιο Ειρήνης και Ασφαλείας και το Παναφρικανικό Κοινοβούλιο, προσφέρει νέες ευκαιρίες για διάλογο μεταξύ της Ευρωπαϊκής Ένωσης και της Αφρικής συνολικά. Την περασμένη εβδομάδα, η διαδικασία επικύρωσης του πρωτοκόλλου του Συμβουλίου Ειρήνης και Ασφαλείας από τα κράτη μέλη της Αφρικανικής Ένωσης έφτασε σε τέτοιο επίπεδο, ώστε ο εν λόγω φορέας είναι πλέον επίσημος. Με ανυπομονησία αναμένουμε να συμβεί σύντομα το ίδιο και με το Παναφρικανικό Κοινοβούλιο.
Ταυτόχρονα, η Ευρωπαϊκή Κοινότητα παρέχει απτή στήριξη στις παναφρικανικές πρωτοβουλίες. Η ειρήνη και η ασφάλεια είναι ζωτικής σημασίας στο πλαίσιο αυτό: αποτελούν προϋπόθεση για κάθε μορφή ανάπτυξης. Η σύσταση φορέα ειρήνευσης με στόχο τη στήριξη των δράσεων οικοδόμησης της ειρήνης που υλοποιούν οι ίδιοι οι Αφρικανοί ή που ελέγχουν οι Αφρικανοί θα αποτελέσει σημαντικό βήμα προόδου. Η εποπτεία του εν λόγω τομέα την οποία έχει η Αφρικανική Ένωση ήταν και συνεχίζει να είναι ζωτικής σημασίας.
Θα σταθώ λίγο στο θέμα της σύστασης φορέα ειρήνευσης. Μετά το αίτημα που υπέβαλαν οι αρχηγοί των αφρικανικών κρατών στο Maputo τον Ιούλιο του 2003 περί διάθεσης μικρού ποσοστού από τα χορηγούμενα στις χώρες τους κονδύλια για τη σύσταση φορέα ειρήνευσης, η Επιτροπή έδρασε ταχύτατα. Μετά από εντατικές συζητήσεις με το Συμβούλιο της ΕΕ και με τους εταίρους ΑΚΕ, εξασφάλισε τη συγκατάθεσή τους για τη σύσταση του εν λόγω φορέα. Αυτήν τη στιγμή, εισερχόμαστε σε μια πιο επιχειρησιακή φάση: στην προετοιμασία συγκεκριμένης χρηματοδοτικής πρότασης ύψους 250 εκατ. ευρώ η οποία αναμένεται να υποβληθεί στην προσεχή συνάντηση της επιτροπής του ΕΤΑ. Σημειώνεται, συνεπώς, πρόοδος όσον αφορά το θέμα αυτό.
Η ιδέα της σύστασης φορέα ειρήνευσης βασίζεται σε τρεις θεμελιώδεις αρχές. Πρώτον, η αυτοδιάθεση αναμένεται να ενισχύσει την ικανότητα των Αφρικανών να διευθετήσουν τις συγκρούσεις που ταλανίζουν την ήπειρο. Ευελπιστούμε ότι ο φορέας αυτός θα παράσχει την αναγκαία οικονομική ευρωστία που θα συνοδεύει τις πολιτικές αποφάσεις της Αφρικανικής Ένωσης και θα παγιώσει την αρχιτεκτονική της ηπείρου την οποία σχεδίασε σε συνεργασία με το Συμβούλιο Ειρήνης και Ασφαλείας, το βασικό θεσμικό της όργανο. Δεύτερον, θα αναπτυχθεί αλληλεγγύη μέσω των οικονομικών συνεισφορών που θα καταβάλλουν όλες τις χώρες της Αφρικής. Τρίτον, θα υπάρξει ανάπτυξη, αν και αναγνωρίζεται ότι χωρίς ειρήνη και σταθερότητα δεν μπορεί να υπάρξει ανάπτυξη στην Αφρική.
Επιθυμία μας είναι να ανταποκριθούμε κατάλληλα στο νέο παναφρικανικό πλαίσιο. Εμείς –η Ευρωπαϊκή Ένωση– αντιμετωπίζουμε ακόμη την πρόκληση της αντιμετώπισης της Αφρικής ως μίας ενιαίας οντότητας. Οφείλουμε να διαμορφώσουμε ένα συνεκτικό πλαίσιο για την παροχή της κοινοτικής βοήθειας στην ήπειρο αυτή συνολικά. Αυτό προϋποθέτει, μεταξύ άλλων, την ανάληψη δράσης για να διασφαλιστεί ότι τα εθνικά και περιφερειακά προγράμματα συνεργασίας της ΕΕ είναι σύμφωνα με τη NEPAD και τις προτεραιότητες και τους στόχους της Αφρικανικής Ένωσης. Για το θέμα αυτό είναι υπεύθυνοι οι αφρικανοί εταίροι μας. Η Επιτροπή θα μεριμνήσει κατά τους προσεχείς μήνες, ώστε αυτό να αντικατοπτρίζεται στις ενδιάμεσες αναθεωρήσεις μας στο πλαίσιο της Συμφωνίας του Κοτονού και σε σχέση με τις συναφείς στρατηγικές άλλων χωρών για την υπόλοιπη Αφρική.
Στην ανακοίνωσή της για τον διάλογο μεταξύ ΕΕ-Αφρικής που εξέδωσε τον περασμένο Ιούλιο, η Επιτροπή διατύπωσε συγκεκριμένες προτάσεις επιχειρώντας να συνδέσει μεταξύ τους τις διάφορες συμφωνίες που έχουν συναφθεί μεταξύ της Ευρωπαϊκής Ένωσης και της Αφρικής. Η εν λόγω ανακοίνωση είχε ως στόχο να προωθήσει ουσιαστική συζήτηση γύρω από τις πλέον υποσχόμενες λύσεις και μελλοντικές πρακτικές διευθετήσεις στο πλαίσιο του διαλόγου και της συνεργασίας μεταξύ της ΕΕ και της Αφρικής."@el8
".
Señora Presidenta, la Comisión manifiesta su satisfacción por el apoyo del Parlamento a la NEPAD y a la Unión Africana.
Concluyo mi intervención manifestando mi satisfacción por la contribución a esta discusión del informe del Sr. Bébéar y del debate que se ha celebrado aquí hoy.
La nueva realidad panafricana surgida de la NEPAD y de la Unión Africana merece una atención especial y nuestro pleno apoyo. No podemos desaprovechar el impulso creado por los recientes grandes cambios acontecidos en África, cuyos líderes han tomado la iniciativa de sacar al continente de la pobreza y la marginación según el principio rector de la propiedad. De hecho, podría decirse que aquellos a los que yo llamo héroes de la NEPAD han demostrado que la propiedad es algo que se toma, y no algo que se recibe. Esta ha sido la inspiración real de la totalidad de la iniciativa. La Comisión está comprometida con el apoyo a las iniciativas panafricanas. Nos encontramos en el proceso de construcción de relaciones estructuradas con la Unión Africana y las instituciones de la NEPAD.
La Comisión Europea sigue estando totalmente comprometida con el apoyo a la NEPAD y a las prioridades y objetivos de la Unión Africana. La presencia del Presidente Prodi en la Cumbre de la Unión Africana celebrada en Maputo en julio de 2003 y el desarrollo del diálogo entre nuestra Comisión y las nuevas estructuras panafricanas ponen esta postura de manifiesto. El hecho de que su brazo administrativo y ejecutivo reciba el nombre de Comisión Africana es un grato detalle de lo que nosotros representamos en Europa, y nuestra posición es por supuesto la de prestar ayuda a iniciativas a escala continental para demostrar esta estrecha colaboración.
Los numerosos contactos políticos que se han dado hasta la fecha entre la Comisión Europea y la Comisión de la Unión Africana han servido para preparar el terreno con vistas a iniciar un diálogo estratégico y estructurado entre los dos organismos. De forma conjunta se ha ido desarrollando un diálogo regular con la Secretaría de la NEPAD. La creación de otras instituciones panafricanas, incluido el Consejo de Paz y Seguridad y el Parlamento Panafricano, ofrecen nuevas perspectivas para el diálogo entre la Unión Europea y África en su conjunto. La semana pasada, el proceso de ratificación del Protocolo del Consejo de Paz y Seguridad en los Estados miembros de la Unión Africana llegó a la fase de inauguración formal de esta institución. Esperamos que el Parlamento Panafricano siga muy pronto el mismo desarrollo.
Al mismo tiempo, la Comunidad Europea presta un apoyo concreto a las iniciativas panafricanas. La paz y la seguridad revisten especial importancia en este aspecto: son un requisito imprescindible para cualquier tipo de desarrollo. La creación de una línea de crédito para la paz, para apoyar las acciones de construcción de la paz patrocinadas y dirigidas por África, marcará un avance importantísimo. El liderazgo de la Unión Africana en este campo ha sido esencial y todavía lo es.
Voy a centrarme un poco en la creación de la línea de crédito para la paz. Respondiendo a la solicitud formulada por los Jefes de Estado africanos en Maputo en julio de 2003, de que parte de sus asignaciones nacionales fuesen «recortadas» para destinarlas a la creación de una línea de crédito para la paz, la Comisión se puso rápidamente manos a la obra. Tras intensas discusiones con el Consejo Europeo y con nuestros socios de los países de África, el Caribe y el Pacífico, ambos dieron luz verde a la línea de crédito. Ahora entramos en una fase más operativa, en la que estamos elaborando una propuesta financiera específica por un importe de 250 millones de euros; está previsto presentarla en la próxima reunión del Comité del FED. Así que estamos avanzando.
Hay tres principios fundamentales que apoyan la filosofía de la línea de crédito para la paz. En primer lugar, el concepto de propiedad ha de fortalecer la capacidad de la población africana de tratar los conflictos africanos. Esperamos que la línea de crédito proporcione el poder financiero necesario para acompañar a la determinación política de la Unión Africana y consolidar la arquitectura que ha diseñado, con el Consejo de Paz y Seguridad como institución clave. En segundo lugar, la solidaridad debe repartirse entre las contribuciones financieras de todos los países africanos. En tercer lugar tenemos el desarrollo, pues ya se sabe que sin paz ni estabilidad no puede haber desarrollo en África.
Queremos desarrollar una respuesta apropiada al nuevo contexto panafricano. Nosotros, la Unión Europea, todavía nos enfrentamos al desafío de tratar a África como una entidad única. Nuestra ayuda en el conjunto del continente debe insertarse en un marco coherente. Esto requiere, entre otras cosas, asegurar que nuestros programas de cooperación nacionales y regionales concuerdan con las prioridades y los objetivos de la NEPAD y la Unión Africana. Este proceso se encuentra en manos de nuestros socios africanos, y la Comisión se asegurará en los meses venideros de que esto quede reflejado en nuestras «evaluaciones intermedias» del Acuerdo de Cotonú y también en vista de otras estrategias nacionales que sean importantes para el resto de África.
La Comisión presentó el mes de julio pasado propuestas concretas en sus comunicaciones sobre el diálogo UE-África para construir puentes entre los distintos acuerdos que vinculan a la Unión Europea y África. Dicha comunicación tenía por objeto la promoción de una discusión de peso sobre las vías más prometedoras y las disposiciones prácticas futuras para la cooperación y el diálogo entre la UE y África."@es12
".
Arvoisa puhemies, komissio suhtautuu myönteisesti siihen, että parlamentti tukee NEPADia ja Afrikan unionia.
Päätän puheenvuoroni toteamalla, että Bébéarin mietintö ja täällä tänään käyty keskustelu edistävät asiakokonaisuutta myönteisellä tavalla.
Meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota uuteen vaiheeseen, johon koko Afrikka on joutunut NEPADin myötä, ja Afrikan unioniin sekä tuettava niitä täysimääräisesti. Emme saa hukata mahdollisuuksia, joita äskettäiset suuret muutokset ovat luoneet Afrikassa. Sen johtajat ryhtyivät toimiin vapauttaakseen maanosan köyhyydestä ja syrjäytymisestä, siten, että omistusoikeutta pidettiin johtavana periaatteena. Ne, joita kutsun usein NEPADin sankareiksi, ovat itse asiassa osoittaneet, että omistusoikeus on otettava, sitä ei anneta. Tämä ajatus on ollut koko aloitteen todellinen innoittaja. Komissio on sitoutunut tukemaan yleisafrikkalaisia aloitteita. Luomme parhaillaan jäsenneltyjä suhteita Afrikan unioniin ja NEPAD-toimielimiin.
Euroopan komissio on edelleen sitoutunut voimakkaasti tukemaan NEPADia ja Afrikan unionin prioriteetteja ja tavoitteita. Tästä on osoituksena se, että puheenjohtaja Prodi osallistui Afrikan unionin huippukokoukseen, joka pidettiin Maputossa heinäkuussa 2003, ja se, että komission ja yleisafrikkalaisten rakenteiden välistä vuoropuhelua on kehitetty. Se, että heidän hallinnollista ja toimeenpanevaa elintään kutsutaan Afrikan komissioksi, on ilahduttava kannanotto siihen, mitä me edustamme Euroopassa; aiomme tukea mantereenlaajuisia aloitteita osoituksena tästä tiiviistä työskentelysuhteesta.
Euroopan komissio ja Afrikan unionin komissio ovat tähän mennessä solmineet lukuisia poliittisia yhteyksiä valmistellakseen strategisen ja jäsennellyn vuoropuhelun käynnistämistä kyseisten toimielimien välillä. Samanaikaisesti kehitetään säännöllistä vuoropuhelua NEPADin sihteeristön kanssa. Muiden yleisafrikkalaisten toimielimien, kuten turvallisuusneuvoston ja yleisafrikkalaisen parlamentin, perustaminen on tuonut mukanaan uusia näkymiä koko Euroopan unionin ja Afrikan väliselle vuoropuhelulle. Turvallisuusneuvoston pöytäkirjan ratifiointiprosessin – johon Afrikan unionin jäsenvaltiot osallistuivat – yhteydessä päästiin muutama viikko sitten tilanteeseen, jolloin toimielimen toiminta käynnistyi virallisesti. Odotamme innokkaasti, että yleisafrikkalainen parlamentti saavuttaa hyvin pian saman pisteen.
Euroopan yhteisö tukee samalla konkreettisesti yleisafrikkalaisia aloitteita. Rauha ja turvallisuus ovat tässä yhteydessä erityisen tärkeitä: ne ovat kaiken kehityksen ennakkoedellytys. Se, että otetaan käyttöön rauhaa edistävä väline, jonka avulla tuetaan afrikkalaista alkuperää olevia ja afrikkalaisten johtamia rauhanturvatoimia, merkitsee todellista läpimurtoa. Olennaista on, että Afrikan unioni on johtanut ja johtaa alalla tapahtuvaa toimintaa.
Tarkastelen lähemmin rauhaa edistävän välineen käyttöön ottamista. Komissio ryhtyi nopeasti toimiin sen jälkeen, kun Afrikan valtioiden päämiehet esittivät Maputossa heinäkuussa 2003, että kansallisia määrärahoista voitaisiin "nipistää" varoja rauhaa edistävän välineen luomiseksi. EU:n neuvoston ja AKT-maiden kumppanien kanssa käytyjen tiiviiden neuvottelujen jälkeen kyseiset tahot näyttivät vihreää valoa välineelle. Olemme nyt siirtymässä toiminnallisempaan vaiheeseen, jonka yhteydessä valmistelemme 250 miljoonan euron suuruista erityistä rahoitusehdotusta. Se on tarkoitus antaa käsiteltäväksi EKR:n komitean seuraavassa kokouksessa. Tämä merkitsee näin ollen asian edistymistä.
Rauhaa edistävää välinettä koskevan ajatusmallin taustalla on kolme perusperiaatetta. Ensinnäkin omistusoikeus, jonka tarkoituksena on vahvistaa afrikkalaisten kykyä hoitaa Afrikassa syntyvät selkkaukset. Toivomme, että väline tuo tarvittavaa rahoituksellista "voimaa" Afrikan unionia koskevaan poliittiseen päätöksentekoon ja että väline lujittaa sen avulla rakennettua, koko maanosaa koskevaa kehystä, turvallisuusneuvoston ollessa avainasemassa oleva toimielin. Toiseksi, yhteisvastuullisuutta on tarkoitus kehittää siten, että kaikkien Afrikan maiden edellytetään myöntävän hankkeeseen varoja. Kolmanneksi mainittakoon kehitys, koska Afrikka ei voi kehittyä ilman rauhaa ja vakautta.
Haluamme reagoida asianmukaisella tavalla uuteen yleisafrikkalaiseen tilanteeseen. Meidän ongelmanamme Euroopan unionina on, että pyrimme edelleen suhtautumaan Afrikkaan yhtenä kokonaisuutena. Koko maanosalle myöntämämme tuki on asetettava järkeviin puitteisiin. Tämä edellyttää muun muassa sen varmistamista, että kansalliset ja alueelliset yhteistyöohjelmamme noudattavat NEPADin ja Afrikan unionin painopistealueita ja tavoitteita. Prosessi on afrikkalaisten kumppaniemme käsissä, ja komissio varmistaa tulevien kuukausien aikana, että prosessi otetaan huomioon Cotonoun sopimuksen mukaisissa väliarvioinneissa. Tällöin on myös huomioitava muut maakohtaiset strategiat, jotka ovat merkittävässä asemassa muiden Afrikan maiden kannalta.
Komissio teki konkreettisia ehdotuksia viime heinäkuussa annetussa tiedonannossaan, joka koskee EU:n ja Afrikan välistä vuoropuhelua, jotta voidaan rakentaa siltoja niiden eri sopimuksien välille, jotka yhdistävät Euroopan unionin ja Afrikan. Tiedonannon tavoitteena oli edistää todellista keskustelua kaikkein lupaavimmista mahdollisuuksista ja EU:n ja Afrikan välisen vuoropuhelun ja yhteistyön tulevista käytännön järjestelyistä."@fi5
".
Madame la Présidente, la Commission se réjouit du soutien du Parlement pour le NEPAD et l’Union africaine.
Je terminerai en disant que le rapport de M. Bébéar et le débat d’aujourd’hui au sein de cette Assemblée contribuent de manière positive à cette discussion.
La nouvelle réalité panafricaine engendrée par le NEPAD et l’Union africaine mérite une attention spéciale de notre part ainsi que notre total soutien. Nous devons maintenir la dynamique imprimée par les récents bouleversements en Afrique, dont les leaders ont pris l’initiative de sortir le continent de la pauvreté et de la marginalisation, en considérant la propriété comme un principe directeur. En fait, on pourrait dire que ceux que j’appelle souvent les héros du NEPAD ont démontré que la propriété est un droit qui s’obtient; ce n’est pas quelque chose qui se reçoit. Cette idée a véritablement inspiré l’ensemble de l’initiative. La Commission s’engage à soutenir les initiatives panafricaines. Nous nous employons actuellement à établir des relations structurées avec l’Union africaine et les institutions du NEPAD.
La Commission européenne réaffirme sa ferme intention de soutenir le NEPAD et les priorités et objectifs de l’Union africaine. La présence du président Prodi au sommet de l’Union africaine de Maputo en juin 2003 et le développement du dialogue entre notre Commission et les nouvelles structures panafricaines en sont la preuve. Le fait que leur organe administratif et exécutif s’appelle la Commission africaine est un heureux révélateur de ce que nous représentons en Europe, et nous avons certainement pour mission d’apporter notre soutien à des initiatives au niveau continental afin de démontrer cette étroite relation de travail.
De nombreux contacts politiques entre la Commission européenne et la Commission de l’Union africaine ont déjà préparé le terrain pour le lancement d’un dialogue stratégique et structuré entre les deux institutions. Un dialogue régulier en tandem se développe avec le secrétariat du NEPAD. La création d’autres institutions panafricaines, dont le Conseil de paix et de sécurité et le Parlement panafricain, offre de nouvelles perspectives de dialogue entre l’Union européenne et l’Afrique toute entière. Il y a quelques semaines, le processus de ratification du protocole du Conseil de paix et de sécurité dans les États membres de l’Union africaine a atteint un stade permettant aujourd’hui le lancement officiel de l’institution. Nous espérons qu’il en sera de même très bientôt pour le Parlement panafricain.
Dans le même temps, la Communauté européenne apporte un soutien tangible aux initiatives panafricaines. La paix et la sécurité ont à cet égard une importance particulière: elles sont des conditions préalables à tout développement. La création d’une facilité de soutien à la paix pour soutenir les activités de construction de la paix conçues et mises en œuvre par l’Afrique constituera une étape décisive. Dans ce domaine, le rôle de chef de file de l’Union africaine s’est avéré essentiel et il l’est toujours aujourd’hui.
Je m’attarderai quelques instants sur la mise en place de la facilité de soutien à la paix. Suite à la demande des chefs d’États africains, réunis à Maputo en juillet 2003, qu’une partie de leurs allocations nationales soit supprimée afin d’instaurer une facilité de soutien à la paix, la Commission a procédé rapidement. Après des discussions intenses avec le Conseil de l’UE et nos partenaires ACP, ils ont tous deux donné leur feu vert à la création de cette facilité. Nous abordons à présent une phase plus opérationnelle dans laquelle nous préparons une proposition spécifique de financement de 250 millions d’euros; nous avons l’intention de la soumettre lors de la prochaine réunion du Comité FED. Les choses avancent donc bien.
La philosophie de la facilité de soutien à la paix repose sur trois principes fondamentaux. Tout d’abord, la propriété doit renforcer la capacité des Africains à régler leurs propres conflits. Nous espérons que la facilité procurera le "muscle" financier nécessaire pour accompagner la volonté politique de l’Union africaine et consolider l’architecture continentale qu’elle a conçue avec le Conseil de paix et de sécurité en son centre. Ensuite, la solidarité doit être garantie par des contributions financières de tous les pays africains. Enfin, il y a le développement, étant admis qu’aucun développement n’est possible en Afrique sans paix et stabilité.
Nous souhaitons développer une réponse adéquate au nouveau contexte panafricain. Nous - l’Union européenne - avons encore tendance à traiter l’Afrique comme une entité. L’aide que nous apportons au continent dans son ensemble devrait être définie dans un cadre cohérent. Cela implique notamment que nous prenions des mesures garantissant la cohérence de nos programmes de coopération nationaux et régionaux avec les priorités et objectifs du NEPAD et de l’Union africaine. Ce processus est dans les mains de nos partenaires africains, et la Commission veillera au cours des prochains mois à ce qu’il figure dans nos "révisions à mi-parcours" dans le cadre de l’accord de Cotonou et en ce qui concerne les stratégies des autres pays pertinentes pour le reste de l’Afrique.
En juillet dernier, dans sa communication sur le dialogue UE-Afrique, la Commission a avancé des propositions concrètes afin de jeter des ponts entre les différents accords entre l’Union européenne et l’Afrique. Cette communication visait à promouvoir une discussion de fond sur les voies les plus prometteuses et les dispositions pratiques futures du dialogue et de la coopération UE-Afrique."@fr6
"Signora Presidente, la Commissione accoglie con soddisfazione l’appoggio del Parlamento al NEPAD e all’Unione africana.
In conclusione, posso affermare che la relazione dell’onorevole Bébéar e la discussione odierna costituiscono graditi contributi al presente dibattito.
La nuova realtà panafricana nata con il NEPAD e l’Unione africana merita la nostra particolare attenzione e il nostro pieno appoggio. Non dobbiamo perdere lo slancio creato dagli ultimi importanti cambiamenti avvenuti in Africa, i cui
hanno preso l’iniziativa di liberare il continente dalla povertà e dall’emarginazione, adottando il principio informatore della responsabilizzazione locale. Infatti, si può affermare che coloro che io spesso definisco gli eroi del NEPAD hanno dimostrato che tale responsabilizzazione è qualcosa che si acquisisce, non qualcosa che si riceve. Questa è stata la reale ispirazione dell’intera iniziativa. La Commissione è impegnata a sostenere le iniziative panafricane. Stiamo costruendo relazioni strutturate con le istituzioni dell’Unione africana e del NEPAD.
La Commissione europea rimane fortemente impegnata nel sostegno al NEPAD e alle priorità e agli obiettivi dell’Unione africana. La presenza del Presidente Prodi al Vertice dell’Unione africana tenutosi a Maputo nel luglio 2003 e lo sviluppo del dialogo tra la Commissione europea e le nuove strutture panafricane confermano tale posizione. Il fatto che il loro braccio amministrativo ed esecutivo sia denominato Commissione africana è un piacevole riferimento a ciò che rappresentiamo in Europa e certamente stiamo contribuendo ad avviare l’assistenza a favore di iniziative a livello continentale per dimostrare questa stretta collaborazione.
Numerosi contatti politici avvenuti sinora tra la Commissione europea e la Commissione dell’Unione africana stanno preparando il terreno per l’avvio di un dialogo strategico e strutturato tra i due organismi. In
si sta sviluppando un dialogo regolare con il segretariato del NEPAD. La creazione di altre istituzioni panafricane, compresi il Consiglio di pace e di sicurezza e il Parlamento panafricano, offre nuove prospettive per il dialogo tra l’Unione europea e l’Africa nel suo insieme. La scorsa settimana il processo di ratifica del protocollo relativo al Consiglio di pace e di sicurezza negli Stati membri dell’Unione africana è giunto al punto in cui questa istituzione è ora formalmente operativa. Attendiamo con ansia che si giunga presto allo stesso risultato anche riguardo al parlamento panafricano.
Contemporaneamente, la Comunità europea sta fornendo un sostegno tangibile alle iniziative panafricane. Pace e sicurezza sono particolarmente importanti: costituiscono un requisito indispensabile per qualsiasi forma di sviluppo. L’istituzione di una struttura con lo scopo di sostenere azioni mirate alla costruzione della pace attuate e gestite da africani segnerà un importante passo avanti. Il ruolo guida svolto dall’Unione africana in questo campo è stato ed è tuttora essenziale.
Vorrei soffermarmi brevemente sulla creazione dello sportello operativo a favore della pace. La Commissione ha risposto senza indugi all’invito formulato dai capi di Stato africani a Maputo nel luglio 2003 perché parte degli stanziamenti nazionali siano destinati a istituire uno sportello operativo a favore della pace. Dopo intense discussioni con il Consiglio dell’Unione europea e i nostri
ACP, le due Istituzioni hanno dato il via libera alla creazione di tale struttura. Stiamo ora entrando in una fase più operativa in cui stiamo elaborando una specifica proposta di finanziamento per un importo di 250 milioni di euro, che sarà presentata alla prossima riunione del comitato del FES. Il progetto sta quindi compiendo progressi.
La filosofia dello sportello operativo a favore della pace si fonda su tre principi fondamentali. In primo luogo, la responsabilizzazione è intesa a rafforzare la capacità della popolazione africana di risolvere i propri conflitti. Noi speriamo che questa struttura fornirà il necessario “muscolo” finanziario che accompagnerà la decisione politica dell’Unione africana e consoliderà l’architettura continentale che quest’ultima ha progettato attorno all’istituzione chiave del Consiglio di pace e di sicurezza. Il secondo principio è la solidarietà, che deve esprimersi attraverso il contributo finanziario di tutti i paesi africani. Il terzo principio è lo sviluppo, fondato sul riconoscimento del fatto che nessuno sviluppo è possibile in Africa senza pace e stabilità.
Vogliamo elaborare una risposta adeguata al nuovo contesto panafricano. L’Unione europea sta ancora affrontando la sfida di considerare l’Africa un’entità unitaria. La nostra assistenza al continente nel suo insieme dovrebbe collocarsi in un quadro coerente. Ciò richiede, tra le altre cose, un’azione volta ad accertare che i nostri programmi di cooperazione nazionali e regionali siano coerenti con le priorità e gli obiettivi del NEPAD e dell’Unione africana. Questo processo è nelle mani dei nostri
africani e la Commissione verificherà nei prossimi mesi che sia preso in considerazione nelle nostre “revisioni intermedie” nel quadro dell’accordo di Cotonou e in relazione alle strategie di altri paesi rilevanti per il resto dell’Africa.
Lo scorso luglio la Commissione ha presentato proposte concrete nella sua comunicazione sul dialogo UE-Africa per creare collegamenti tra i vari accordi che legano l’Unione europea e l’Africa. Tale comunicazione mirava a promuovere una discussione effettiva sulle prospettive più promettenti e sui futuri accordi pratici per il dialogo e la cooperazione tra l’Unione europea e l’Africa."@it9
".
Madam President, the Commission welcomes Parliament’s support for NEPAD and for the African Union.
I will conclude by saying that Mr Bébéar's report and the debate here today are welcome contributions to this discussion.
The new pan-African reality born with NEPAD and the African Union deserves our special attention and full support. We must not lose the momentum created by recent major changes in Africa, whose leaders took the initiative to extricate the continent from poverty and marginalisation, with ownership as a guiding principle. In fact, those whom I often call the heroes of NEPAD could be said to have demonstrated that ownership is something you take; it is not something you are given. This has been the real inspiration of the entire initiative. The Commission is committed to supporting pan-African initiatives. We are in the process of building structured relations with the African Union and NEPAD institutions.
The European Commission remains strongly committed to supporting NEPAD and the priorities and objectives of the African Union. The presence of President Prodi at the African Union Summit in Maputo in July 2003 and the development of the dialogue between our Commission and new pan-African structures demonstrate that stance. The fact that their administrative and executive arm is called the African Commission is a pleasing comment on what we represent in Europe, and certainly we are in the business of launching assistance for initiatives at continental level to demonstrate this close working relationship.
Numerous political contacts to date between the European Commission and the African Union Commission have been preparing the ground for launching a strategic, structured dialogue between the two bodies. In tandem, a regular dialogue is being developed with the NEPAD Secretariat. The establishment of other pan-African institutions, including the Peace and Security Council and the Pan-African Parliament, affords new prospects for dialogue between the European Union and Africa as a whole. The other week the process of ratifying the Peace and Security Council Protocol in African Union Member States reached the point where this institution is now being formally launched. We look forward to the same development very soon as regards the Pan-African Parliament.
At the same time, the European Community is providing tangible support for pan-African initiatives. Peace and security is of special importance here: it is a prerequisite for all development. The establishment of a peace facility to back African-owned and African-led peace-building actions will mark a breakthrough. Leadership by the African Union in this area has been essential and still is.
I will dwell a little on the establishment of the peace facility. Following the request by the African Heads of State in Maputo in July 2003 that part of their national allocations be 'shaved off' to establish a peace facility, the Commission proceeded quickly. After intensive discussions with the EU Council and our ACP partners, they both gave the go-ahead for the facility. We are now entering a more operational phase in which we are preparing a specific financing proposal for 250 million euros; it is planned to be submitted to the next meeting of the EDF Committee. This is therefore moving forward.
Three fundamental principles underpin the philosophy of the peace facility. Firstly, ownership is to strengthen the capacity of the African people to deal with African conflicts. We hope the facility will provide the necessary financial 'muscle' to accompany the political resolve of the African Union and consolidate the continental architecture it has designed with the Peace and Security Council as its key institution. Secondly, there is to be solidarity through financial contributions from all African countries. Thirdly, there is development, it being acknowledged that without peace and stability there can be no development in Africa.
We want to develop an appropriate response to the new pan-African context. We – the European Union – still face the challenge of treating Africa as one entity. Our assistance to the continent as a whole should be set in a coherent framework. This calls, inter alia, for action to ensure that our national and regional cooperation programmes are consistent with NEPAD and African Union priorities and objectives. This process is in the hands of our African partners, and the Commission will make sure in the months ahead that it is reflected in our 'mid-term reviews' under the Cotonou Agreement and with regard to the other country strategies relevant for the rest of Africa.
The Commission put forward concrete proposals in its communication on EU-Africa dialogue last July to build bridges between the various agreements linking the European Union and Africa. That communication aimed to promote a substantive discussion on the most promising avenues and future practical arrangements for EU-Africa dialogue and cooperation."@lv10
"Mevrouw de Voorzitter, de Commissie is ingenomen met de steun van het Parlement voor het NEPAD en voor de Afrikaanse Unie.
Tot slot wil ik zeggen dat het verslag van de heer Bébéar en het debat van vandaag een welkome bijdrage aan deze discussie zijn geweest.
De nieuwe pan-Afrikaanse realiteit die ontstaan is met het NEPAD en de Afrikaanse Unie verdient onze speciale aandacht en volmondige steun. We mogen het momentum dat onlangs is ontstaan door de grote veranderingen in Afrika niet kwijtraken. De Afrikaanse leiders hebben het initiatief genomen om het werelddeel uit de armoede en de marginalisering te halen, met eigendom als leidend beginsel. Degenen die ik vaak de helden van het NEPAD noem, hebben laten zien dat eigendom iets is wat je neemt, niet iets wat je wordt gegeven. Dit is de echte inspiratiebron van het hele initiatief geweest. De Commissie heeft toegezegd pan-Afrikaanse initiatieven te steunen. We zijn bezig gestructureerde betrekkingen op te zetten met de instellingen van de Afrikaanse Unie en het NEPAD.
De Europese Commissie blijft van harte achter het NEPAD en achter de prioriteiten en doelstellingen van de Afrikaanse Unie staan. De aanwezigheid van voorzitter Prodi op de topbijeenkomst van de Afrikaanse Unie in juli 2003 in Maputo en de ontwikkeling van de dialoog tussen onze Commissie en de nieuwe pan-Afrikaanse structuren zijn het bewijs van die koers. Hun bestuurlijke en uitvoerende tak heet de Afrikaanse Commissie en dat is een prettig commentaar op waar wij voor staan in Europa. We gaan zeker bijstand bieden voor initiatieven op continentniveau om te laten zien dat we nauw samenwerken.
Talloze politieke contacten tussen de Europese Commissie en de Commissie van de Afrikaanse Unie hebben tot nu de weg geplaveid voor de lancering van een strategische, gestructureerde dialoog tussen de twee lichamen. Tegelijkertijd wordt er een regelmatige dialoog opgezet met het secretariaat van het NEPAD. De oprichting van andere pan-Afrikaanse instellingen, met inbegrip van de Raad voor vrede en veiligheid en het pan-Afrikaanse Parlement, biedt nieuwe perspectieven voor dialoog tussen de Europese Unie en Afrika als geheel. Vorige week heeft het proces van bekrachtiging van het protocol betreffende de Raad voor vrede en veiligheid in de lidstaten van de Afrikaanse Unie de fase bereikt waarin deze instelling nu formeel van start is gegaan. We verheugen ons op eenzelfde ontwikkeling voor het pan-Afrikaanse Parlement.
Tegelijkertijd levert de Europese Gemeenschap tastbare steun voor pan-Afrikaanse initiatieven. Vrede en veiligheid is hier van bijzonder belang: het is een voorwaarde voor alle groei. De instelling van een vredesfaciliteit om eigen Afrikaanse, door Afrikanen beheerde vredesopbouwmaatregelen te ondersteunen, markeert een doorbraak. Het leiderschap van de Afrikaanse Unie op dit terrein was en is essentieel.
Nu iets over de vredesfaciliteit. Naar aanleiding van het verzoek van de Afrikaanse staatshoofden in juli 2003 in Maputo om een deel van hun nationale allocaties voor een vredesfaciliteit te bestemmen, is de Commissie snel in actie gekomen. Na intensieve discussies met de Raad van de EU en onze ACS-partners stemden beide partijen in met de instelling van de faciliteit. We staan nu voor een meer operationele fase, waarin we een specifiek financieringsvoorstel van 250 miljoen euro voorbereiden; het is de bedoeling dit tijdens de volgende bijeenkomst van het Comité van het EOF te presenteren. Hier worden dus vorderingen geboekt.
Aan de basis van de vredesfaciliteit liggen drie fundamentele beginselen. Ten eerste eigendom, die de capaciteiten van het Afrikaanse volk om Afrikaanse conflicten op te lossen moet versterken. We hopen dat de faciliteit de nodige financiële armslag zal leveren om de politieke vastberadenheid van de Afrikaanse Unie in daden om te zetten en de continentale architectuur te consolideren die ze heeft ontworpen, met de Raad voor vrede en veiligheid als sleutelinstelling. Ten tweede solidariteit, door financiële bijdragen van alle Afrikaanse landen. Ten derde ontwikkeling, zij het dat er van ontwikkeling in Afrika geen sprake kan zijn zonder vrede en veiligheid.
We willen een passende reactie ontwikkelen op de nieuwe pan-Afrikaanse context. Wij – de Europese Unie – staan nog steeds voor de uitdaging Afrika als een eenheid te behandelen. Onze steun aan het werelddeel als geheel moet binnen een samenhangend kader passen. Dat vraagt onder andere om maatregelen om te garanderen dat onze nationale en regionale samenwerkingsprogramma’s stroken met de prioriteiten en doelstellingen van het NEPAD en de Afrikaanse Unie. Dit proces is in handen van onze Afrikaanse partners, en de Commissie zal er in de komende maanden voor zorgen dat het wordt weerspiegeld in onze evaluaties halverwege de looptijd van de Overeenkomst van Cotonou en met betrekking tot de andere relevante landenstrategieën voor de rest van Afrika.
De Commissie heeft in haar mededeling inzake de dialoog EU-Afrika van juli vorig jaar concrete voorstellen gedaan om bruggen te bouwen tussen de verschillende overeenkomsten die de Europese Unie en Afrika binden. Die mededeling was bedoeld om een inhoudelijke discussie te stimuleren over de interessantste wegen en toekomstige praktische regelingen voor de dialoog en samenwerking tussen de EU en Afrika."@nl2
"Senhora Presidente, a Comissão saúda o apoio do Parlamento à iniciativa NEPAD e à União Africana.
Termino dizendo que o relatório do senhor deputado Bébéar e este debate de hoje são contributos bem-vindos para essa discussão.
A nova realidade pan-africana nascida com a NEPAD e com a constituição da União Africana merece-nos especial atenção e todo o apoio. Não podemos permitir que se perca o impulso gerado pelas grandes transformações recentemente ocorridas na África, cujos líderes tomaram a iniciativa de arrancar o continente à pobreza e à marginalização, com a propriedade por princípio orientador. Na realidade, pode dizer-se que aqueles a quem eu frequentemente chamo os heróis da NEPAD demonstraram que a propriedade é algo que se conquista; não é algo que se receba de outrem. Esta tem sido a verdadeira ideia inspiradora de toda a iniciativa. A Comissão está empenhada em apoiar as iniciativas pan-africanas. Estamos a construir relações estruturadas com a União Africana e as instituições da NEPAD.
A Comissão Europeia permanece fortemente empenhada no apoio à NEPAD e aos objectivos e prioridades da União Africana. A presença do Presidente Prodi na Cimeira da União Africana que teve lugar no Maputo em Julho de 2003 e o desenvolvimento do diálogo entre a nossa Comissão e as novas estruturas pan-africanas são demonstrações desse nosso empenhamento. O facto de o respectivo braço administrativo e executivo dar pelo nome de Comissão Africana traduz uma visão lisonjeira daquilo que nós representamos na Europa, e certamente que estamos apostados em prestar o nosso auxílio a iniciativas a nível continental que dêem expressão concreta a essa relação de colaboração estreita.
Numerosos contactos políticos mantidos até à data entre a Comissão Europeia e Comissão da União Africana têm vindo a preparar o terreno para o lançamento de um diálogo estratégico estruturado entre os dois órgãos. Concomitantemente, está a ser desenvolvido um diálogo regular com o Secretariado da NEPAD. A criação de outras instituições pan-africanas, incluindo o Conselho de Paz e Segurança e o Parlamento Pan-Africano, abre novas perspectivas de diálogo entre a União Europeia e a África no seu conjunto. Há semanas, o processo de ratificação do protocolo relativo ao Conselho de Paz e Segurança pelos Estados-Membros da União Africana atingiu o ponto que dá lugar ao arranque formal dessa instituição. Aguardamos com expectativa igual desenvolvimento no que se refere ao Parlamento Pan-Africano.
Ao mesmo tempo, a Comunidade Europeia fornece uma ajuda tangível às iniciativas pan-africanas. A paz e a segurança assumem especial relevância neste contexto: trata-se de requisitos essenciais de todo o desenvolvimento. A criação de um fundo de apoio à paz destinado a apoiar as operações de apoio e de manutenção de paz de iniciativa e de liderança africanas constituirá um passo em frente. A liderança da União Africana neste domínio tem sido e continua a ser essencial.
Deter-me-ei um pouco sobre a questão da criação do fundo de apoio à paz. Na sequência da solicitação feita pelos chefes de Estado africanos no Maputo, em Julho de 2003, de que parte das suas dotações nacionais fosse "aparada" com vista à criação do fundo de apoio à paz, a Comissão agiu com celeridade. Após discussões intensivas, o Conselho da UE e os nossos parceiros ACP deram ambos luz verde à iniciativa. Neste momento, estamos a passar a uma fase mais operacional, com a preparação de uma proposta específica de financiamento no valor de 250 milhões de euros; está previsto vir a ser submetida a apreciação na próxima reunião do Comité do FED. É um processo que está a avançar, portanto.
A filosofia do fundo de apoio à paz repousa sobre três princípios fundamentais. Em primeiro lugar, com a assunção do princípio da propriedade pretende-se reforçar a capacidade dos africanos para enfrentar conflitos africanos. Esperamos que o fundo forneça o "músculo" financeiro necessário para coadjuvar a vontade política da União Africana e consolidar a arquitectura continental que a mesma concebeu, que tem no Conselho de Paz e Segurança a sua instituição-chave. Em segundo lugar, deverá existir solidariedade, consubstanciada em contribuições financeiras de todos os países africanos. Em terceiro lugar, temos o desenvolvimento, sendo reconhecido que sem paz e estabilidade não pode haver desenvolvimento na África.
Queremos desenvolver uma resposta adequada ao novo contexto pan-africano. Nós - União Europeia – temos ainda pela frente o desafio de tratar a África como uma entidade. A nossa ajuda ao continente como um todo deve subordinar-se a um quadro coerente. Isso requer
acções destinadas a garantir a conformidade dos nossos programas de cooperação nacionais e regionais com os objectivos e as prioridades da NEPAD e da União Africana. Este processo encontra-se nas mãos dos nossos parceiros africanos, e a Comissão encarregar-se-á, nos próximos meses, de garantir que o mesmo se reflicta nas nossas “revisões intercalares” no quadro do Acordo de Cotonu e no que respeita às demais estratégias por país relevantes para o resto da África.
A Comissão, na sua comunicação sobre o diálogo UE-África do passado mês de Julho, apresentou propostas concretas para a construção de pontes entre os vários acordos que ligam a União Europeia e a África. A referida comunicação visava promover uma discussão substantiva sobre as vias mais promissoras e os futuros dispositivos práticos para o diálogo e a cooperação UE-África."@pt11
".
Fru talman! Kommissionen välkomnar parlamentets stöd för Nepad och Afrikanska unionen.
Jag vill avsluta med att säga att Jean-Pierre Bébéars betänkande och debatten här i dag är välkomna bidrag till denna diskussion.
Den nya panafrikanska verklighet som skapats genom Nepad och Afrikanska unionen förtjänar särskild uppmärksamhet och vårt fulla stöd. Vi får inte tappa den drivkraft som skapats genom de stora förändringar som skett i Afrika nyligen, när dess ledare tog initiativ för att befria kontinenten från fattigdom och marginalisering, med äganderätten som ledande princip. I själva verket kan man säga att de som jag ofta brukar kalla Nepads hjältar har visat att äganderätt är något som man tar sig; det är inte något man får. Detta har varit den stora inspirationskällan för hela initiativet. Kommissionen har åtagit sig att stödja panafrikanska initiativ. Vi är nu i färd med att bygga upp strukturerade relationer med Afrikanska unionens och Nepads institutioner.
Europeiska kommissionen är fortfarande starkt engagerad i att stödja Nepad och Afrikanska unionens prioriteringar och mål. Ordförande Romano Prodis närvaro vid Afrikanska unionens toppmöte i Maputo i juli 2003 och utvecklingen av dialogen mellan kommissionen och de nya panafrikanska strukturerna är ett bevis på den hållningen. Det faktum att deras administrativa och exekutiva gren kallas Afrikanska kommissionen är en glädjande kommentar till vad vi står för i Europa, och vi är förvisso i färd med att sätta i gång stödåtgärder för initiativ på kontinental nivå för att befästa våra nära arbetsrelationer.
Hittills har ett flertal politiska kontakter tagits mellan Europeiska kommissionen och Afrikanska unionens kommission för att bereda väg för en strategisk och strukturerad dialog mellan de två institutionerna. Samtidigt håller en regelbunden dialog på att etableras med Nepads sekretariat. Upprättandet av andra panafrikanska institutioner, som freds- och säkerhetsrådet och panafrikanska parlamentet, ger nya möjligheter för dialog mellan EU och Afrika som helhet. Förra veckan hade processen med att ratificera protokollet om freds- och säkerhetsrådet i Afrikanska unionens medlemsstater nått så långt att denna institution nu håller på att inrättas formellt. Vi ser fram emot samma utveckling mycket snart när det gäller det panafrikanska parlamentet.
Samtidigt ger Europeiska gemenskapen konkret stöd till panafrikanska initiativ. Fred och säkerhet är särskilt viktigt här: det är en förutsättning för all utveckling. Inrättandet av en fredsbevarande resurs för att stödja Afrikaägda och Afrikaledda fredsskapande åtgärder kommer att innebära ett genombrott. Afrikanska unionens ledarskap på detta område har varit och är fortfarande avgörande.
Jag kommer att uppehålla mig lite vid inrättandet av den fredsbevarande resursen. Efter de afrikanska stats- och regeringschefernas begäran i Maputo i juli 2003 att en del av deras nationella stöd skulle ”skalas av” för att inrätta en fredsbevarande resurs, agerade kommissionen snabbt. Efter intensiva diskussioner med rådet och våra partnerländer i AVS gav båda klartecken för att gå vidare med resursen. Nu går vi in i en mer operativ fas, där vi håller på att förbereda ett särskilt finansieringsförslag på 250 miljoner euro. Vi planerar att lägga fram förslaget vid EUF-kommitténs nästa möte. Så det här går framåt.
Tanken med den fredsbevarande resursen bygger på tre grundläggande principer. För det första skall äganderätten stärka det afrikanska folkets förmåga att hantera afrikanska konflikter. Vi hoppas att den fredsbevarande resursen kommer att ge tillräcklig ekonomisk ”muskelkraft” för att kunna stödja Afrikanska unionens politiska föresatser och befästa det kontinentala bygge som utformats, med freds- och säkerhetsrådet som dess viktigaste institution. För det andra skall det finnas en solidaritet genom ekonomiskt bidrag från alla afrikanska länder. För det tredje har vi utveckling, där man erkänner att utan fred och stabilitet kan det inte bli någon utveckling i Afrika.
Vi vill utveckla ett lämpligt gensvar på den nya panafrikanska verkligheten. Vi – Europeiska unionen – står fortfarande inför utmaningen att behandla Afrika som en enhet. Vårt stöd till kontinenten som helhet bör inrättas i ett sammanhängande ramverk. Detta innebär bland annat att vi måste vidta åtgärder för att se till att våra nationella och regionala samarbetsprogram överensstämmer med Nepads och Afrikanska unionens prioriteringar och mål. Denna process ligger nu i våra afrikanska partners händer, och kommissionen kommer under de närmaste månaderna att se till att detta avspeglas i våra ”halvtidsutvärderingar” enligt Cotonouavtalet och med hänsyn till de andra landstrategierna för resten av Afrika.
I sitt meddelande om EU–Afrikadialog i juli förra året lade kommissionen fram konkreta förslag för att bygga broar mellan de olika avtal som förbinder EU med Afrika. Syftet med det meddelandet var att stödja en ingående diskussion om vilka vägar och praktiska arrangemang som var mest lovande för framtiden för dialogen och samarbetet mellan EU och Afrika."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Commission"10,3
"Nielson,"10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples