Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2004-01-13-Speech-2-315"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2004-01-13"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Fattigdomslempelse4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20040113.14.2-315"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2004-01-13-Speech-2-3164
lpv:speaker	lp:Nielson4
lpv:spoken text	". The Commission welcomes Parliament’s interest in its report on the Programme for Action. We share the overall assessment that substantial progress has been made, but further action is needed – by developing countries, by EU Member States and other donors, by the business sector, by NGOs and by European institutions – to confront and fight HIV/AIDS, TB and malaria. We recognise that these diseases affect different people in different ways and that women, children and the poorest sections of the population are often most vulnerable and most severely hit. This should be documented, wherever practically possible, by developing countries, with support from the international donor community. At the same time, we should avoid portraying women only as victims and make an effort to recognise the tremendous contribution they make in terms of caring for people living with HIV/AIDS or for children left behind. Women comprise that group of the population which is most affected, in a negative sense, by poverty and disease but strangely, at the same time, that group shows the biggest potential for change and hope. I note with satisfaction the importance attached in the report to our cooperation with the World Health Organization. This is now recognised more visibly through the strategic partnership which is being developed between our two institutions and which, for example, has led to the signature of an agreement to provide EUR 25 million of Community funding to support the WHO in developing its pharmaceutical policies. I also understand the emphasis placed by the rapporteur on access to basic health services and on the wish to see increased funding for this sector. The Commission is open to increasing – however we can – support for health and other social services. However, this is a demand-driven process in which our partner countries are in the lead. As to the Global Fund, our contribution has been steadily increasing, with the vital support of Parliament. We have now secured funding for the next four years, both from the Community budget and from the European Development Fund. Despite this, resources for the Global Fund are still far from adequate. We are committed to working together with the Member States to find a sustainable solution. The EU as a whole – the Member States and the Commission – have so far contributed more than 50% of the money in the Global Fund. That is a figure worth keeping in mind in view of the complaints made now and then by other donor countries. Access to affordable medicines is an important element in our Programme for Action. Through tiered pricing and the untying of aid we have managed to contribute to a process whereby prices on medicines have been reduced by up to 90%. Supply of medicines at tiered prices is essential and the European Union has adopted a regulation to prevent the re-importation into Europe of medicines sold at tiered prices in developing countries. That is very important. The report rightly points to the important role that research and development of new medicines and vaccines could play in fighting these three 'killer diseases'. More needs to be done in public and private research to develop new products which target these diseases. It is clear that pharmaceutical companies could play a constructive role in addressing these needs. The European and Developing Countries Clinical Trials Partnership aims to facilitate such a contribution from industry. The Commission is already contributing to this initiative, but we also expect Member States and industry to allocate resources. I should like to respond to Mrs Sandbæk's remarks concerning the negative impact of the Mexico City Policy carried out by the Bush Administration in Washington. I agree with the choice of wording put forward by Mrs Sandbæk. We have reacted to this policy, which was announced when President Bush took office, by saying clearly that Europe is ready and willing to fill the decency gap, and that is what we are doing."@en3
lpv:translated text	"Kommissionen glæder sig over Parlamentets interesse for betænkningen om handlingsprogrammet. Vi kan tilslutte os den samlede vurdering af, at der er gjort betydelige fremskridt, men der er brug for yderligere handling fra udviklingslande, EU-medlemsstater og andre donorer, fra erhvervslivet, ngo'er og EU-institutioner, der skal gribe ind over for og bekæmpe hiv/aids, tuberkulose og malaria. Vi ved, at disse sygdomme rammer forskellige mennesker på forskellige måder, og at kvinder, børn og de fattigste dele af befolkningen ofte er mest sårbare og rammes hårdest. Det burde, hvis det er praktisk muligt, dokumenteres af udviklingslande med støtte fra det internationale donorsamfund. Samtidig skal vi undgå at fremstille kvinder udelukkende som ofre og bestræbe os på at anerkende deres enorme bidrag til pleje af mennesker, som lever med hiv/aids, eller af efterladte børn. Kvinder er den befolkningsgruppe, der berøres mest i negativ retning af fattigdom og sygdom, men mærkeligt nok viser denne gruppe samtidig det største potentiale for forandring og håb. Jeg bemærker med tilfredshed, at EU's samarbejde med Verdenssundhedsorganisationen tillægges stor betydning i betænkningen. Det er nu blevet mere synligt gennem det strategiske partnerskab, som er ved at blive indledt mellem vores to institutioner, og som f.eks. har ført til, at der er blevet underskrevet en aftale om 25 millioner euro i EU-midler til støtte til WHO til udvikling af dens medicinpolitik. Jeg forstår også den vægt, som ordføreren lægger på adgang til nødvendige sundhedstjenester og ønsket om at indføre øget finansiering til denne sektor. Kommissionen er åben for at øge støtten til sundhedstjenester og andre sociale tjenester så meget, som vi kan. Det er imidlertid en proces, der styres af efterspørgsel, og hvor vores partnerlande har taget føringen. Hvad angår den globale fond, har vores bidrag været jævnt stigende med stor støtte fra Parlamentet. Vi har nu sikret finansieringen i de næste fire år både fra EU-budgettet og fra Den Europæiske Udviklingsfond. Alligevel er midlerne til den globale fond stadigvæk langtfra tilstrækkelige. Vi skal arbejde sammen med medlemsstaterne for at finde en bæredygtig løsning. EU har som helhed, det vil sige medlemsstaterne og Kommissionen, hidtil bidraget med mere end 50 % af pengene i den globale fond. Det er et tal, som er værd at huske på i betragtning af de lejlighedsvise klager fra andre donorlande. Adgang til medicin til en overkommelig pris er et vigtigt led i vores handlingsprogram. Ved hjælp af et differentieret prissystem og frigørelse af bistand er det lykkedes at bidrage til en proces, der har betydet, at priserne på medicin er blevet reduceret med op til 90 %. Salg af medicin til differentierede priser er vigtigt, og EU har vedtaget en forordning, der skal forhindre, at medicin, der sælges til differentierede priser i udviklingslande, importeres til Europa igen. Det er meget vigtigt. I betænkningen understreges med rette den vigtige rolle, som forskning og udvikling af ny medicin og vaccine kan spille i forbindelse med bekæmpelsen af de tre "dræbersygdomme". Der skal gøres mere inden for offentlig og privat forskning for at udvikle nye produkter, som er målrettet mod disse sygdomme. Det er klart, at medicinalindustrine kan spille en konstruktiv rolle i forbindelse med opfyldelsen af disse behov. Formålet med partnerskabet mellem EU og udviklingslandene for kliniske forsøg er at fremme et sådant bidrag fra industrien. Kommissionen bidrager allerede til dette initiativ, men vi forventer også, at medlemsstaterne og industrien bevilger midler. Jeg vil gerne svare på fru Sandbæks bemærkninger om den negative indflydelse, som Bush-regeringens har. Jeg er enig i fru Sandbæks ordvalg. Vi har reageret på denne politik, som blev bekendtgjort, da præsident Bush blev indsat, ved klart og tydeligt at sige, at Europa er rede og villig til at udfylde hullet i anstændigheden, og det er det, vi gør."@da1 ". Die Kommission begrüßt das Interesse des Parlaments an ihrem Bericht über das Aktionsprogramm. Wir teilen die allgemeine Auffassung, dass wesentliche Fortschritte erzielt wurden, jedoch weitere Maßnahmen erforderlich sind – vonseiten der Entwicklungsländer, der EU-Mitgliedstaaten und anderer Geber, der Wirtschaft, der NRO und europäischer Organe – um HIV/AIDS, Tuberkulose und Malaria zu begegnen und zu bekämpfen. Wir wissen, dass diese Krankheiten sich bei den einzelnen Menschen auf unterschiedliche Art und Weise auswirken und dass Frauen, Kinder und die ärmsten Teile der Bevölkerung häufig am gefährdetsten sind und am schwersten getroffen werden. Dies sollten die Entwicklungsländer, wann immer es praktisch möglich ist, mit Hilfe der internationalen Gebergemeinschaft dokumentieren. Gleichzeitig sollten wir es vermeiden, Frauen nur als Opfer darzustellen, und uns bemühen, den ungeheuren Beitrag, den sie bei der Betreuung von Menschen mit HIV/AIDS oder hinterbliebenen Kindern leisten, anzuerkennen. Frauen stellen die Bevölkerungsgruppe dar, die am stärksten negativ von Armut und Krankheit betroffen ist, aber seltsamerweise weist diese Gruppe gleichzeitig das größte Potenzial für Veränderungen und Hoffnung auf. Ich nehme die Bedeutung, die der Bericht unserer Zusammenarbeit mit der Weltgesundheitsorganisation beimisst, mit Zufriedenheit zur Kenntnis. Dies wird nun durch die strategische Partnerschaft deutlicher anerkannt, die zwischen unseren beiden Institutionen aufgebaut wird, und die beispielsweise zur Unterzeichnung eines Abkommens geführt hat, mit dem die WHO zur Unterstützung der Ausarbeitung ihrer Arzneimittelpolitik Gemeinschaftsmittel in Höhe von 25 Millionen EUR erhält. Ich kann auch verstehen, dass die Berichterstatterin den Zugang zu grundlegenden Gesundheitsdiensten und den Wunsch nach einer höheren Mittelausstattung für diesen Sektor nachdrücklich betont. Die Kommission ist für eine verstärkte Förderung von Gesundheitsdiensten und anderen sozialen Diensten offen – wie es uns auch immer möglich ist. Hierbei handelt es sich jedoch um einen nachfrageorientierten Prozess, bei dem unsere Partnerländer die Verantwortung übernommen haben. Was den Weltgesundheitsfonds anbelangt, so haben sich unsere Beiträge stetig erhöht, wobei wir uns auf die große Unterstützung des Parlaments verlassen konnten. Wir haben nun die Finanzierung für die kommenden vier Jahre gesichert, sowohl durch den Gemeinschaftshaushalt als auch durch den Europäischen Entwicklungsfonds. Nichtsdestotrotz sind die Mittel für den Weltgesundheitsfonds noch alles andere als ausreichend. Wir haben uns verpflichtet, gemeinsam mit dem Mitgliedstaaten auf eine nachhaltige Lösung hinzuarbeiten. Die EU als Ganzes – die Mitgliedstaaten und die Kommission – haben bisher mehr als 50 % der Mittel zum Weltgesundheitsfonds beigetragen. Dies ist eine Zahl, die es sich angesichts der hin und wieder geäußerten Beschwerden anderer Geberländer im Gedächtnis zu behalten lohnt. Der Zugang zu Arzneimitteln zu erschwinglichen Preisen stellt ein bedeutendes Element in unserem Aktionsprogramm dar. Durch ein Preisstaffelungssystem und die Aufhebung der Lieferbindungen für Hilfen konnten wir zu einem Prozess beitragen, mit dem die Preise für Medikamente um bis zu 90 % gesenkt wurden. Die Versorgung mit Arzneimitteln zu gestaffelten Preise ist unerlässlich, und die Europäische Union hat eine Verordnung angenommen, um den Reimport von zu gestaffelten Preisen in Entwicklungsländern verkauften Medikamenten nach Europa zu verhindern. Dies ist von großer Bedeutung. Der Bericht verweist zu Recht auf die entscheidende Rolle, die die Erforschung und Entwicklung neuer Arzneimittel und Impfstoffe bei der Bekämpfung dieser drei todbringenden Krankheiten spielen könnte. In der staatlichen und privaten Forschung muss mehr getan werden, um neue Produkte für die Behandlung dieser Krankheiten zu entwickeln. Es liegt auf der Hand, dass Pharmaunternehmen bei der Deckung dieses Bedarfs eine konstruktive Rolle spielen könnten. Die Partnerschaft zwischen Europa und den Entwicklungsländern im Bereich der klinischen Versuche zielt darauf ab, einen derartigen Beitrag vonseiten der Industrie zu erleichtern. Die Kommission trägt bereits zu dieser Initiative bei, doch wir erwarten auch Mittelzuweisungen von den Mitgliedstaaten und der Industrie. Ich möchte auch auf die Bemerkungen von Frau Sandbæk über die negativen Auswirkungen der „Mexiko City-Politik“ der Bush-Administration in Washington antworten. Ich stimme der Wortwahl von Frau Sandbæk zu. Wir haben auf diese Politik, die bei Präsident Bushs Amtsantritt verkündet wurde, reagiert, indem wir klar und deutlich zum Ausdruck gebracht haben, dass Europa bereit und willens ist, die Missstände zu beseitigen – und genau das tun wir auch."@de7 ". Η Επιτροπή χαιρετίζει το ενδιαφέρον που επιδεικνύει το Κοινοβούλιο για το πρόγραμμα δράσης. Συμφωνούμε με τη γενική εκτίμηση ότι έχει επιτευχθεί ουσιαστική πρόοδος, αλλά και ότι απαιτούνται περαιτέρω προσπάθειες –από τις αναπτυσσόμενες χώρες, από τα κράτη μέλη της ΕΕ και άλλους χορηγούς βοήθειας, από τις επιχειρήσεις, από ΜΚΟ και από τα ευρωπαϊκά θεσμικά όργανα– για την αντιμετώπιση και εξάλειψη του ιού HIV/AIDS, της ελονοσίας και της φυματίωσης. Γνωρίζουμε ότι οι ασθένειες αυτές πλήττουν διάφορους ανθρώπους με διάφορους τρόπους και ότι οι γυναίκες, τα παιδιά και τα φτωχότερα τμήματα του πληθυσμού είναι συχνά τα πιο ευάλωτα και αυτά που πλήττονται περισσότερο. Αυτό, όμως, πρέπει να τεκμηριωθεί όπου είναι πρακτικώς δυνατόν, από τις αναπτυσσόμενες χώρες, με τη στήριξη της διεθνούς κοινότητας χορηγών βοήθειας. Ταυτόχρονα, πρέπει να σταματήσουμε να προβάλλουμε τις γυναίκες ως τα μόνα θύματα των ασθενειών αυτών και να προσπαθήσουμε να αναγνωρίσουμε την τεράστια προσφορά τους όσον αφορά τη φροντίδα των ανθρώπων με HIV/AIDS ή των παιδιών που έχουν μείνει μόνα στον κόσμο. Οι γυναίκες αποτελούν την ομάδα του πληθυσμού που πλήττεται περισσότερο, με αρνητική έννοια, από τη φτώχεια και τις ασθένειες. Την ίδια στιγμή όμως, περιέργως, η ομάδα αυτή φαίνεται να έχει τις περισσότερες δυνατότητες για ελπιδοφόρες αλλαγές. Σημειώνω με ικανοποίηση τη σημασία που αποδίδει η έκθεση στη συνεργασία μας με την Παγκόσμια Οργάνωση Υγείας. Αυτό αναγνωρίζεται πλέον πιο εμφανώς μέσω της στρατηγικής συνεργασίας που αναπτύσσεται μεταξύ των δύο θεσμικών μας οργάνων και η οποία, για παράδειγμα, οδήγησε στην υπογραφή συμφωνίας για την παροχή κοινοτικής βοήθειας ύψους 25 εκατ. ευρώ προς την ΠΟΥ για την ανάπτυξη των φαρμακευτικών της πολιτικών. Κατανοώ επίσης την έμφαση που δίδει η εισηγήτρια στην πρόσβαση σε στοιχειώδεις υπηρεσίες υγειονομικής φροντίδας και στην επιθυμία αύξησης των διαθέσιμων για τον εν λόγω τομέα κονδυλίων. Η Επιτροπή συμφωνεί με την αύξηση –με κάθε δυνατό τρόπο– των κονδυλίων για υγειονομικές και άλλες κοινωνικές υπηρεσίες. Ωστόσο, αυτή είναι μια διαδικασία που κινείται κατόπιν υποβολής αιτημάτων, στο πλαίσιο της οποίας οι χώρες εταίροι μας έχουν τον πρώτο λόγο. Όσον αφορά το Παγκόσμιο Ταμείο, η συνεισφορά μας αυξάνει σταθερά, με τη ζωτική στήριξη του Κοινοβουλίου. Έχουμε εξασφαλίσει χρηματοδότηση για τα επόμενα τέσσερα χρόνια, τόσο από τον κοινοτικό προϋπολογισμό όσο και από το Ευρωπαϊκό Ταμείο Ανάπτυξης. Παρόλα αυτά, τα κονδύλια του Παγκόσμιου Ταμείου δεν είναι ακόμη διόλου επαρκή. Έχουμε κάθε καλή διάθεση να συνεργαστούμε με τα κράτη μέλη για την εξεύρεση βιώσιμης λύσης. Η ΕΕ συνολικά –τα κράτη μέλη και η Επιτροπή– έχουν συνεισφέρει μέχρι στιγμής πάνω από το 50% των κονδυλίων που διαθέτει το Παγκόσμιο Ταμείο. Το ποσοστό αυτό αξίζει να το έχουμε υπόψη μας όταν ακούμε τα παράπονα που διατυπώνονται ενίοτε από άλλες χώρες χορηγούς βοήθειας. Η πρόσβαση σε οικονομικώς προσιτά φάρμακα είναι σημαντική παράμετρος του κοινοτικού προγράμματος δράσης. Μέσω της κλιμακωτής τιμολόγησης και της αποδέσμευσης της βοήθειας, κατορθώσαμε να συμβάλουμε στη μείωση των τιμών των φαρμάκων μέχρι και 90%. Η προσφορά φαρμάκων σε κλιμακωτές τιμές είναι ουσιαστική και η Ευρωπαϊκή Ένωση έχει εγκρίνει κανονισμό για την αποτροπή της επανεισαγωγής στην Ευρώπη των φαρμάκων που πωλούνται σε κλιμακωτές τιμές στις αναπτυσσόμενες χώρες. Αυτό είναι πολύ σημαντικό. Η έκθεση τονίζει πολύ σωστά τον σημαντικό ρόλο που μπορεί να διαδραματίσουν η έρευνα και η ανάπτυξη νέων φαρμάκων και εμβολίων στην καταπολέμηση αυτών των τριών θανατηφόρων ασθενειών. Πρέπει να γίνουν πολλά ακόμη σε επίπεδο δημόσιας και ιδιωτικής έρευνας για την ανάπτυξη νέων προϊόντων με στόχο την καταπολέμηση αυτών των ασθενειών. Είναι σαφές ότι οι φαρμακευτικές εταιρείες μπορούν να συμβάλουν εποικοδομητικά στην αντιμετώπιση αυτών των αναγκών. Η εταιρική σχέση ευρωπαϊκών και αναπτυσσόμενων χωρών στον τομέα των κλινικών δοκιμών έχει ως στόχο να διευκολύνει τη συνεισφορά της βιομηχανίας σε αυτόν τον τομέα. Η Επιτροπή συνεισφέρει ήδη σε αυτήν την πρωτοβουλία, αλλά περιμένουμε και από τα κράτη μέλη και τη βιομηχανία να διαθέσουν κονδύλια. Θα ήθελα να απαντήσω στις παρατηρήσεις της κ. Sandbæk σχετικά με τις αρνητικές επιπτώσεις της πολιτικής της Πόλης του Μεξικού που εφάρμοσε η κυβέρνηση Μπους στην Ουάσιγκτον. Συμφωνώ με τη διατύπωση που επέλεξε η κ. Sandbæk. Αντιδράσαμε σε αυτήν την πολιτική, η οποία ανακοινώθηκε όταν ο πρόεδρος Μπους ανέλαβε τα καθήκοντά του, δηλώνοντας ευθέως ότι η Ευρώπη είναι έτοιμη και πρόθυμη να καλύψει το κενό αυτό όσον αφορά την ευπρέπεια, και αυτό ακριβώς κάνουμε."@el8 ". La Comisión acoge con agrado el interés que el Parlamento muestra en su informe sobre el Programa de acción. Compartimos la evaluación general de que se ha avanzado considerablemente, pero se requieren nuevas actuaciones –por parte de los países en vías de desarrollo, los Estados miembros de la UE y los demás donantes, el sector privado, las ONG y las instituciones europeas– para hacer frente y luchar contra el VIH/sida, la tuberculosis y la malaria. Reconocemos que estas enfermedades afectan a personas distintas de diferente manera, y que las mujeres, los niños y los sectores más desfavorecidos de la población son a menudo los más vulnerables y afectados. Los países en vías de desarrollo deben documentar este hecho, cuando sea posible en la práctica, con el apoyo de la comunidad internacional de donantes. Al mismo tiempo, debemos dejar de considerar a las mujeres como las únicas víctimas y consentir un esfuerzo para reconocer la enorme contribución que hacen al cuidar de las personas que sufren del VIH/sida o de los huérfanos de estas. Las mujeres constituyen el grupo demográfico más afectado, en un sentido negativo, por la pobreza y la enfermedad, pero resulta extraño que, al mismo tiempo, dicho grupo muestre las mayores posibilidades de cambio y esperanza. Observo con satisfacción la importancia que el informe concede a nuestra cooperación con la Organización Mundial de la Salud. Actualmente, esta cooperación resulta más visible gracias a la asociación estratégica que están desarrollado ambas instituciones y que, por ejemplo, ha permitido la firma de un acuerdo para facilitar fondos comunitarios por importe de 25 millones de euros para contribuir al desarrollo de las políticas farmacéuticas de la OMS. Comprendo igualmente la insistencia del ponente en el acceso a los servicios básicos de sanidad y el deseo de que se aumente la dotación destinada a este sector. La Comisión está dispuesta a aumentar –siempre que pueda– las ayudas a los servicios sanitarios y otros servicios sociales. Sin embargo, este es un proceso impulsado por la demanda en el cual nuestros socios tienen la iniciativa. En relación con el Fondo Mundial, nuestra contribución ha aumentado constantemente con el apoyo vital del Parlamento. Actualmente hemos garantizado la financiación para los próximos cuatro años, tanto con cargo al presupuesto comunitario como al Fondo Europeo de Desarrollo. A pesar de ello, los recursos con que cuenta el Fondo Mundial aún están lejos de ser suficientes. Nos hemos comprometido a colaborar con los Estados miembros para encontrar una solución duradera. La UE en su conjunto –los Estados miembros y la Comisión– han aportado hasta ahora más del 50% del dinero del Fondo Mundial. Esta es una cifra que hay que tener en cuenta en vista de las reclamaciones que hacen de vez en cuando otros países donantes. El acceso a medicamentos asequibles constituye un elemento importante de nuestro Programa de acción. Mediante distintos niveles de precios y la desvinculación de la ayuda hemos logrado contribuir a un proceso mediante el cual los precios de los medicamentos se han reducido hasta en un 90%. La oferta de medicamentos a distintos niveles de precios es indispensable, y la Unión europea ha adoptado un Reglamento para evitar la reimportación a Europa de los medicamentos vendidos a dichos precios en los países en vías de desarrollo, algo que es muy importante. El informe señala acertadamente el importante papel que podrían desempeñar la investigación y desarrollo de nuevos medicamentos y vacunas para luchar contra estas tres «enfermedades asesinas». Son necesarios redoblados esfuerzos en la investigación pública y privada para desarrollar nuevos productos dirigidos contra estas enfermedades. Es evidente que las empresas farmacéuticas podrían desempeñar un papel constructivo para satisfacer estas necesidades. La cooperación de Europa y los países en desarrollo sobre ensayos clínicos (EDCTP) pretende facilitar dicha contribución del sector farmacéutico. La Comisión ya contribuye a esta iniciativa, pero espera igualmente que los Estados miembros y el sector le asignen recursos. Me gustaría responder a las observaciones de la Sra. Sandbæk sobre los efectos negativos que ha tenido la Política de Ciudad de México que ha llevado a cabo la Administración Bush en Washington. Concuerdo con los términos utilizados por la Sra. Sandbæk. Hemos respondido a esa política, que fue anunciada cuando entró en funciones el Presidente Bush, diciendo claramente que Europa está lista y dispuesta para colmar esta falta de decencia y eso es precisamente lo que estamos haciendo."@es12 ". Komissio suhtautuu myönteisesti siihen, että parlamentti on kiinnostunut toimintaohjelmaa koskevasta komission tiedonannosta. Jaamme yleisen käsityksen siitä, että asiassa on edistytty merkittävällä tavalla, mutta kehitysmaiden, EU:n jäsenvaltioiden ja muiden lahjoittajamaiden, liike-elämän, kansalaisjärjestöjen ja Euroopan toimielimien on vielä ryhdyttävä lisätoimiin HI-viruksen ja aidsin sekä tuberkuloosin ja malarian torjumiseksi. Myönnämme, että nämä sairaudet vaikuttavat eri tavalla eri ihmisiin, ja että naiset, lapset ja köyhimmät väestönosat ovat usein haavoittuvimmassa asemassa, jolloin sairauden vaikutukset kohdistuvat heihin kovimmin. Kehitysmaiden pitäisi kerätä tietoja asiasta, aina kun se vain on käytännössä mahdollista, lahjoittajamaiden muodostaman kansainvälisen yhteisön tuella. Samalla on vältettävä kuvailemasta naisia pelkkinä uhreina, ja on pyrittävä tunnustamaan, miten tärkeää työtä he tekevät hoitaessaan HI-viruksesta ja aidsista kärsiviä ihmisiä tai orvoiksi jääneitä lapsia. Naiset kuuluvat siihen väestöryhmään, johon köyhyys ja sairaudet vaikuttavat kielteisimmällä tavalla, mutta on merkillistä, että muutoshalukkuus ja toiveikkuus on voimakkainta juuri tässä samassa ryhmässä. Olen tyytyväinen siihen, että mietinnössä kiinnitetään huomiota WHO:n kanssa tekemäämme yhteistyöhön. Se näkyy nyt selvemmin strategisen kumppanuuden myötä, jota on kehitetty toimielimiemme välillä ja joka on esimerkiksi johtanut sellaisen sopimuksen allekirjoittamiseen, jonka mukaan yhteisö myöntää 25 miljoonan euron verran tukea WHO:lle, jotta se voisi kehittää lääkealaan liittyviä politiikkojaan. Ymmärrän myös, miksi esittelijä on korostanut perusterveydenhuoltoa ja tarvetta lisätä tähän tarkoitukseen myönnettävää rahoitusta. Komissio suhtautuu myönteisesti terveys- ja muiden sosiaalisten palvelujen tuen lisäämiseen mahdollisuuksien mukaan. Kyse on kuitenkin kysyntään perustuvasta prosessista, jota kumppanuusmaamme johtavat. Olemme osallistuneet entistä enemmän maailmanlaajuiseen rahastoon parlamentin elintärkeän tuen myötä. Rahoitus on nyt turvattu seuraaviksi neljäksi vuodeksi niin yhteisön talousarviosta kuin Euroopan kehitysrahastostakin. Tästä huolimatta maailmanlaajuisen rahaston varat ovat kaukana tarkoituksenmukaisista. Olemme sitoutuneet tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa, jotta löytäisimme kestävän ratkaisun ongelmaan. Yli 50 prosenttia maailmanlaajuisen rahaston varoista on tähän mennessä saatu EU:lta, eli jäsenvaltioilta ja komissiolta. Luku on syytä pitää mielessä, kun otetaan huomioon muiden lahjoittajamaiden silloin tällöin esittämät valitukset. Edullisten lääkkeiden saatavuus on tärkeä osa toimintaohjelmaamme. Hintoja porrastamalla ja tukia vapauttamalla olemme onnistuneet myötävaikuttamaan prosessiin, jonka myötä lääkkeiden hinnat ovat laskeneet jopa 90 prosenttia. On olennaisen tärkeää pitää saatavilla lääkkeitä, joiden hinnat on porrastettu, ja Euroopan unioni on hyväksynyt asetuksen, jonka tarkoituksena on estää sellaisten lääkkeiden tuominen uudelleen Eurooppaan, jotka on myyty kehitysmaissa porrastettuun hintaan. Tämä on hyvin tärkeä asia. Mietinnössä todetaan aivan oikein, että uusien lääkkeiden ja rokotteiden tutkiminen ja kehittäminen ovat merkittävässä asemassa, kun pyritään torjumaan näitä kolmea "tappajasairautta". Julkisella ja yksityisellä tutkimusalalla on ryhdyttävä lisätoimiin sellaisten uusien tuotteiden kehittämiseksi, joiden avulla voidaan torjua näitä sairauksia. On selvää, että lääkeyritykset voisivat toimia rakentavasti näiden tarpeiden tyydyttämiseksi. Kliinisiä tutkimuksia koskevan Euroopan maiden ja kehitysmaiden yhteistyökumppanuusaloitteen tavoitteena on edistää teollisuuden osallisuutta. Komissio on jo osallistunut aloitteen edistämiseen, mutta odotamme myös jäsenvaltioiden ja teollisuuden ottavan osaa aloitteen rahoittamiseen. Haluaisin vastata jäsen Sandbækin huomautuksiin Mexico Cityn politiikasta, jota Bushin hallinto harjoittaa Washingtonissa. Reagoimme tähän politiikkaan – jonka käyttöön ottamisesta ilmoitettiin, kun presidentti Bush astui virkaansa – sanomalla selvästi, että Eurooppa on valmis ja halukas korjaamaan tämän "säädyllisyyteen liittyvän epäkohdan" ("decency gap"), ja sitä me juuri teemme."@fi5 ". La Commission se félicite de l’intérêt que porte le Parlement à son rapport relatif au programme d’action. Nous partageons le sentiment général que même si des avancées substantielles ont été réalisées, des mesures supplémentaires doivent être prises à la fois par les pays en développement, les États membres de l’UE et les autres donateurs, ainsi que le secteur privé, les ONG et les institutions européennes, afin de lutter contre le VIH/SIDA, la tuberculose et le paludisme. Nous reconnaissons que ces maladies affectent différentes personnes de façons variables et que les femmes, les enfants et les tranches les plus pauvres de la population sont souvent les plus vulnérables et les plus sévèrement touchées. Ceci doit être consigné par écrit, lorsque la pratique le permet, par les pays en développement, avec le soutien de la communauté internationale des donateurs. En même temps, nous devons éviter de dépeindre les femmes uniquement en tant que victimes et nous efforcer de reconnaître leur extraordinaire contribution en termes de soins apportés aux malades atteints du VIH/SIDA ou aux enfants orphelins abandonnés à leur propre sort. Les femmes font partie de cette tranche de la population la plus touchée, au sens négatif, par la pauvreté et la maladie, mais, étrangement, en parallèle, ce groupe démontre le plus fort potentiel de changement et d’espoir. Je salue avec satisfaction l’importance accordée dans le rapport à notre coopération avec l’Organisation mondiale de la santé. Celle-ci est désormais plus visible grâce au partenariat stratégique qui se tisse entre nos deux institutions et qui, par exemple, a permis la signature d’un accord confirmant l’octroi d’un financement communautaire de 25 millions d’euros destiné à aider l’OMS à mettre en œuvre ses politiques pharmaceutiques. Je comprends également que le rapporteur ait mis l’accent sur l’accessibilité aux services de santé de base et sur le souhait de voir augmenter les fonds alloués à ce secteur. La Commission est ouverte à une augmentation - dans la mesure de ses possibilités - du soutien pour les soins de santé et les autres services sociaux. Il s’agit néanmoins d’un processus stimulé par la demande dans lequel nos pays partenaires dirigent la manœuvre. S’agissant du Fonds mondial, notre contribution ne cesse de croître, avec l’appui vital du Parlement. Nous avons maintenant assuré cet effort financier pour les quatre prochaines années, en faisant appel au budget communautaire et au Fonds européen de développement. Malgré cela, les moyens dégagés en faveur du Fonds mondial sont encore loin d’être suffisants. Nous sommes déterminés à travailler avec les États membres afin de trouver une solution durable. L’Union européenne dans son ensemble, à savoir les États membres et la Commission, injecte jusqu’à présent plus de 50% des sommes dont bénéficie le Fonds mondial. Il est bon de rappeler ce chiffre face aux plaintes exprimées de temps en temps par d’autres pays donateurs. L’accès à des médicaments abordables est un élément fondamental de notre programme d’action. Grâce au système de prix différentiés et au déliement de l’aide, nous avons pu contribuer à réduire les prix des médicaments jusqu’à 90%. L’offre de médicaments à des prix différentiés est essentielle et l’Union européenne a adopté un règlement visant à empêcher la réimportation en Europe de médicaments vendus à des prix échelonnés dans les pays en développement. Cet aspect est très important. Le rapport souligne à juste titre le rôle prépondérant que la recherche et le développement de nouveaux médicaments et vaccins pourraient jouer dans la lutte contre ces trois "maladies tueuses". La recherche publique et privée doit décupler ses efforts afin de mettre au point de nouveaux produits qui ciblent ces maladies. Il est évident que les sociétés pharmaceutiques pourraient jouer un rôle constructif dans cette quête de solutions. Le partenariat entre l’Europe et les pays en développement en matière d’essais cliniques a pour but de faciliter la contribution de l’industrie. La Commission collabore déjà à cette initiative, mais nous comptons également sur les États membres et le secteur industriel pour qu’ils affectent des ressources. Je voudrais répondre aux remarques de Mme Sandbæk concernant l’impact négatif de la politique de Mexico City menée par l’administration Bush à Washington. Je suis d’accord avec le choix de formulation avancé par Mme Sandbæk. Nous avons réagi à cette politique, annoncée dès l’entrée en fonction du président Bush, en affirmant clairement que l’Europe était prête à combler le manque de décence et désireuse de le faire, et c’est ce à quoi nous nous attachons actuellement."@fr6 "La Commissione accoglie con soddisfazione l’interesse del Parlamento per la sua relazione sul programma d’azione. Condividiamo la valutazione globale secondo cui si sono compiuti progressi sostanziali, ma è necessaria un’azione ulteriore – da parte dei paesi in via di sviluppo, degli Stati membri dell’Unione europea e degli altri donatori, delle imprese, delle ONG e delle Istituzioni europee – per contrastare e combattere l’HIV/AIDS, la tubercolosi e la malaria. Riconosciamo che queste malattie colpiscono categorie diverse in modi diversi e che le donne, i bambini e le fasce più povere della popolazione sono spesso più vulnerabili e più duramente colpiti. Ciò dovrebbe essere documentato dai paesi in via di sviluppo, ovunque sia praticamente possibile, con l’appoggio della comunità dei donatori internazionali. Allo stesso tempo, dovremmo evitare di ritrarre le donne unicamente come vittime e riconoscere piuttosto l’enorme contributo da loro fornito in termini di assistenza alle persone colpite dall’HIV/AIDS o ai bambini rimasti orfani. Le donne fanno parte di quel gruppo della popolazione che, in senso negativo, è maggiormente colpito dalla povertà e dalla malattia. Stranamente, però, tale gruppo presenta al contempo il maggiore potenziale di cambiamento e di speranza. Ho rilevato con soddisfazione l’importanza attribuita nella relazione alla nostra cooperazione con l’Organizzazione mondiale della sanità. Tale collaborazione è ora riconosciuta più visibilmente attraverso il partenariato strategico che si sta sviluppando tra le nostre due Istituzioni e che, ad esempio, ha condotto alla firma di un accordo per un finanziamento comunitario di 25 milioni di euro destinato a sostenere lo sviluppo delle politiche farmaceutiche dell’OMS. Comprendo anche l’accento posto dal relatore sull’accesso ai servizi sanitari di base e sull’auspicio di un aumento dei finanziamenti destinati a questo settore. La Commissione è disposta ad aumentare – per quanto possibile – il sostegno ai servizi sanitari e ad altri servizi sociali. Questo è comunque un processo guidato dalla domanda, che dipende dai nostri paesi . Riguardo al Fondo mondiale, il nostro contributo è costantemente aumentato, con il fondamentale sostegno del Parlamento. Abbiamo ora fissato i finanziamenti per i prossimi quattro anni, sia a carico del bilancio comunitario sia del Fondo di sviluppo europeo. Tuttavia, le risorse destinate al Fondo mondiale sono ancora tutt’altro che adeguate. Ci siamo impegnati a lavorare con gli Stati membri per trovare una soluzione sostenibile. L’Unione europea nel suo insieme – gli Stati membri e la Commissione – ha sinora fornito più del 50 per cento dei contributi del Fondo mondiale. E’ un dato che non va dimenticato, in considerazione delle lagnanze espresse talvolta da altri paesi donatori. L’accesso a medicinali a costi abbordabili è un elemento importante del nostro programma d’azione. Fissando prezzi differenziati e sbloccando gli aiuti, siamo riusciti a contribuire alla creazione di un processo in cui i prezzi dei medicinali sono stati ridotti sino al 90 per cento. La fornitura di medicinali a prezzi differenziati è essenziale e l’Unione europea ha adottato un regolamento inteso a evitare la diversione verso l’Europa di medicinali venduti a prezzi differenziati nei paesi in via di sviluppo. Questo è molto importante. La relazione sottolinea giustamente il ruolo importante che potrebbero svolgere la ricerca e lo sviluppo di nuovi medicinali e vaccini nella lotta contro queste tre “malattie ”. Occorre fare di più nella ricerca pubblica e privata per sviluppare nuovi prodotti contro queste malattie. E’ chiaro che le società farmaceutiche potrebbero svolgere un ruolo costruttivo nell’affrontare tali necessità. Il partenariato sulla sperimentazione clinica fra l’Europa e i paesi in via di sviluppo mira a promuovere tale contributo dell’industria. La Commissione sta già contribuendo a questa iniziativa, ma attendiamo che anche gli Stati membri e l’industria stanzino risorse. Vorrei rispondere alle osservazioni dell’onorevole Sandbæk riguardo all’impatto negativo della politica di Città del Messico perseguita dall’amministrazione Bush a Washington. Sono d’accordo con la formulazione scelta dall’onorevole Sandbæk. Abbiamo reagito a questa politica, annunciata quando si è insediato il Presidente Bush, affermando chiaramente che l’Europa è pronta e disposta a colmare il divario della decenza, e questo è ciò che stiamo facendo."@it9 ". The Commission welcomes Parliament’s interest in its report on the Programme for Action. We share the overall assessment that substantial progress has been made, but further action is needed – by developing countries, by EU Member States and other donors, by the business sector, by NGOs and by European institutions – to confront and fight HIV/AIDS, TB and malaria. We recognise that these diseases affect different people in different ways and that women, children and the poorest sections of the population are often most vulnerable and most severely hit. This should be documented, wherever practically possible, by developing countries, with support from the international donor community. At the same time, we should avoid portraying women only as victims and make an effort to recognise the tremendous contribution they make in terms of caring for people living with HIV/AIDS or for children left behind. Women comprise that group of the population which is most affected, in a negative sense, by poverty and disease but strangely, at the same time, that group shows the biggest potential for change and hope. I note with satisfaction the importance attached in the report to our cooperation with the World Health Organization. This is now recognised more visibly through the strategic partnership which is being developed between our two institutions and which, for example, has led to the signature of an agreement to provide EUR 25 million of Community funding to support the WHO in developing its pharmaceutical policies. I also understand the emphasis placed by the rapporteur on access to basic health services and on the wish to see increased funding for this sector. The Commission is open to increasing – however we can – support for health and other social services. However, this is a demand-driven process in which our partner countries are in the lead. As to the Global Fund, our contribution has been steadily increasing, with the vital support of Parliament. We have now secured funding for the next four years, both from the Community budget and from the European Development Fund. Despite this, resources for the Global Fund are still far from adequate. We are committed to working together with the Member States to find a sustainable solution. The EU as a whole – the Member States and the Commission – have so far contributed more than 50% of the money in the Global Fund. That is a figure worth keeping in mind in view of the complaints made now and then by other donor countries. Access to affordable medicines is an important element in our Programme for Action. Through tiered pricing and the untying of aid we have managed to contribute to a process whereby prices on medicines have been reduced by up to 90%. Supply of medicines at tiered prices is essential and the European Union has adopted a regulation to prevent the re-importation into Europe of medicines sold at tiered prices in developing countries. That is very important. The report rightly points to the important role that research and development of new medicines and vaccines could play in fighting these three 'killer diseases'. More needs to be done in public and private research to develop new products which target these diseases. It is clear that pharmaceutical companies could play a constructive role in addressing these needs. The European and Developing Countries Clinical Trials Partnership aims to facilitate such a contribution from industry. The Commission is already contributing to this initiative, but we also expect Member States and industry to allocate resources. I should like to respond to Mrs Sandbæk's remarks concerning the negative impact of the Mexico City Policy carried out by the Bush Administration in Washington. I agree with the choice of wording put forward by Mrs Sandbæk. We have reacted to this policy, which was announced when President Bush took office, by saying clearly that Europe is ready and willing to fill the decency gap, and that is what we are doing."@lv10 "De Commissie is ingenomen met de belangstelling van het Parlement voor haar verslag over het actieprogramma. We delen de globale evaluatie dat er substantiële vorderingen zijn geboekt, maar dat er meer moet gebeuren – door ontwikkelingslanden, door EU-lidstaten en andere donoren, door het bedrijfsleven, door NGO’s en door Europese instellingen – om HIV/aids, tuberculose en malaria te bestrijden. We erkennen dat de impact van deze ziekten per bevolkingsgroep verschilt en dat vrouwen, kinderen en de armste lagen van de bevolking vaak het kwetsbaarst zijn en het zwaarst worden getroffen. Dat moet, waar haalbaar, door ontwikkelingslanden met steun van de internationale donorgemeenschap worden gedocumenteerd. Tegelijkertijd moeten we voorkomen dat vrouwen uitsluitend als slachtoffers worden voorgesteld en moeten we ons realiseren dat zij een enorme bijdrage leveren aan de verzorging van mensen met HIV/aids of van verweesde kinderen. Vrouwen vormen de bevolkingsgroep die het zwaarst getroffen wordt door armoede en ziekte, maar vreemd genoeg zijn zij tegelijkertijd de groep die de meeste potentie voor verandering en hoop laat zien. Ik heb met instemming opgemerkt dat in het verslag veel belang wordt gehecht aan onze samenwerking met de Wereldgezondheidsorganisatie (WHO). Dat komt nu duidelijker naar voren door het strategisch partnerschap dat wordt ontwikkeld tussen onze twee instellingen en dat bijvoorbeeld heeft geleid tot de ondertekening van een overeenkomst waarin de Gemeenschap toezegt 25 miljoen euro bij te dragen aan de ontwikkeling van het geneesmiddelenbeleid van de WHO. Ik begrijp ook waarom de rapporteur de nadruk heeft gelegd op toegang tot elementaire gezondheidszorg en op de gewenste stijging van de financiering voor deze sector. De Commissie staat open voor een toename – waar mogelijk – van de steun voor gezondheidszorg en andere sociale voorzieningen. Dit proces wordt echter aangedreven door de vraag, en het initiatief ligt in dezen bij onze partnerlanden. Wat het Wereldfonds betreft: onze bijdrage stijgt voortdurend, mede dankzij de essentiële steun van het Parlement. We hebben nu financiering voor de komende vier jaar, zowel van de communautaire begroting als van het Europees Ontwikkelingsfonds. Desondanks zijn de middelen voor het Wereldfonds nog steeds verre van afdoende. We zijn vastbesloten om daarvoor samen met de lidstaten een duurzame oplossing te vinden. De EU als geheel – de lidstaten en de Commissie – heeft tot nog toe meer dan 50 procent van de middelen van het Wereldfonds bijgedragen. Dat cijfer is de moeite waard om in gedachten te houden, met het oog op de klachten die andere donorlanden nu en dan uiten. Toegang tot betaalbare medicijnen is een belangrijk element in ons actieprogramma. Onder andere dankzij gedifferentieerde prijzen en het ontkoppelen van steun is het gelukt de prijzen van medicijnen met in sommige gevallen zelfs 90 procent te laten dalen. De levering van medicijnen tegen gedifferentieerde prijzen is essentieel en de Europese Unie heeft een verordening aangenomen om te voorkomen dat medicijnen die tegen verlaagde prijzen aan ontwikkelingslanden zijn verkocht, weer in Europa worden geïmporteerd. Dat is heel belangrijk. In het verslag wordt terecht gewezen op de belangrijke rol die onderzoek en ontwikkeling van nieuwe medicijnen en vaccins kan spelen bij het bestrijden van deze drie dodelijke ziekten. In het onderzoek, of dat nu gefinancierd wordt door particulieren of door de overheid, moet meer worden gedaan om nieuwe producten tegen deze ziekten te ontwikkelen. Het is duidelijk dat farmaceutische bedrijven een constructieve rol kunnen spelen door in te spelen op deze behoeften. Het Partnerschap voor klinische proeven tussen Europese en ontwikkelingslanden (EDCTP) is erop gericht een dergelijke bijdrage van de sector te vergemakkelijken. De Commissie draagt al bij aan dit initiatief, maar we verwachten dat ook de lidstaten en de sector middelen ter beschikking stellen. Ik zou graag ingaan op de opmerkingen van mevrouw Sandbæk over de negatieve impact van het Mexico City-beleid dat de regering-Bush in Washington voert. Ik ben het eens met de woordkeuze van mevrouw Sandbæk. We hebben gereageerd op dit beleid, dat werd aangekondigd toen president Bush aantrad, door duidelijk te stellen dat Europa bereid is het door gat te vullen, en dat is wat we aan het doen zijn."@nl2 "A Comissão congratula-se com o interesse demonstrado pelo Parlamento no seu relatório sobre o Programa de Acção. Partilhamos a apreciação geral de que foram feitos consideráveis progressos, mas são ainda necessárias outras medidas - por parte dos países em desenvolvimento, dos Estados-Membros da UE e de outros doadores, do sector empresarial, das ONG e das instituições europeias – para enfrentar e combater o VIH/SIDA, a TB e a malária. Reconhecemos que estas doenças afectam pessoas diferentes de formas diferentes e que as crianças, as mulheres e os sectores mais pobres da população são frequentemente os mais vulneráveis e os mais duramente atingidos. Isto deve ser documentado, sempre que seja praticamente possível, pelos países em desenvolvimento, com o apoio da comunidade doadora internacional. Ao mesmo tempo, devemos evitar mostrar as mulheres apenas como vítimas e fazer um esforço para reconhecer o enorme contributo que elas dão, em termos de cuidados às pessoas que vivem com o VIH/SIDA ou às crianças que ficam órfãs. As mulheres estão incluídas no grupo da população que é mais negativamente afectado pela pobreza e pela doença, mas, estranhamente, é esse grupo que revela, ao mesmo tempo, o maior potencial para a mudança e para a esperança. Noto com satisfação a importância atribuída no relatório à nossa cooperação com a Organização Mundial de Saúde (OMS). Isso é agora reconhecido mais visivelmente através da parceria estratégica que está a ser desenvolvida entre as nossas duas instituições e que conduziu, por exemplo, à assinatura dum acordo para fornecer 25 milhões de euros de financiamento comunitário para apoiar a OMS no desenvolvimento das suas políticas farmacêuticas. Compreendo também a ênfase dada pelo relator ao acesso aos serviços básicos de saúde e ao desejo de ver aumentar o financiamento para este sector. A Comissão está disposta a aumentar, de todas as formas possíveis, o apoio aos serviços de saúde e a outros serviços sociais. No entanto, trata-se dum processo orientado pela procura, no qual os países nossos parceiros vão à frente. Quanto ao Fundo Global, o nosso contributo tem vindo a aumentar consistentemente, com o apoio essencial do Parlamento. Conseguimos agora garantir o financiamento para os próximos quatro anos, com base tanto no orçamento da Comunidade como no Fundo Europeu de Desenvolvimento. Apesar disso, os recursos para o Fundo Global estão ainda muito longe do necessário. Estamos empenhados em trabalhar conjuntamente com os Estados-Membros para encontrarmos uma solução sustentável. A UE no seu conjunto – os Estados-Membros e a Comissão – contribuíram até agora com mais de 50% do valor total existente no Fundo Global. É bom termos esse número em consideração, dadas as queixas feitas de vez em quando por outros países doadores. O acesso a medicamentos a preços económicos é um elemento importante do nosso Programa de Acção. Através do escalonamento dos preços e do desligamento das ajudas, conseguimos contribuir para um processo em que os preços dos medicamentos foram reduzidos em até 90%. O fornecimento de medicamentos com preços escalonados é essencial e a União Europeia adoptou um regulamento para impedir a reimportação para a Europa de medicamentos vendidos a preços escalonados nos países em desenvolvimento. Isso é muito importante. O relatório aponta correctamente para o importante papel que a investigação e o desenvolvimento de novos medicamentos e vacinas poderá desempenhar no combate a estas três doenças fatais. É preciso fazer mais e melhor em termos da investigação pública e privada para desenvolver novos produtos destinados especificamente a estas doenças. As empresas farmacêuticas podem, manifestamente, desempenhar um papel construtivo na satisfação destas necessidades. A Parceria sobre Ensaios Clínicos entre os países europeus e os países em desenvolvimento destina-se a facilitar esse contributo por parte da indústria. A Comissão está já a contribuir para essa iniciativa, mas esperamos também que os Estados-Membros e a indústria farmacêutica disponibilizem recursos. Gostaria de responder às observações da senhora deputada Sandbæk relativamente ao impacto negativo da Política da Cidade do México, levada a cabo pela Administração Bush em Washington. Concordo com a redacção apresentada pela senhora deputada Sandbæk. Reagimos a esta política, que foi anunciada quando o Presidente Bush assumiu funções, dizendo claramente que a Europa está perfeitamente disposta a colmatar o défice de honorabilidade ( ) e é isso que estamos a fazer."@pt11 ". Kommissionen välkomnar parlamentets intresse för dess rapport om handlingsprogrammet. Vi delar helhetsbedömningen att avsevärda framsteg har gjorts men att det behövs ytterligare åtgärder – av utvecklingsländer, av EU-medlemsstater och andra givare, av affärssektorn, av icke-statliga organisationer och av EU:s institutioner – för att möta och bekämpa hiv/aids, tuberkulos och malaria. Vi konstaterar att dessa sjukdomar påverkar olika människor på olika sätt och att kvinnor, barn och de fattigaste delarna av befolkningen ofta är mest utsatta och hårdast drabbade. Detta bör dokumenteras, när så är praktiskt möjligt, av utvecklingsländerna, med stöd av det internationella givarsamfundet. Samtidigt bör vi undvika att framställa kvinnorna enbart som offer och göra en ansträngning att lyfta fram den enorma insats de gör genom att ta hand om människor som lever med hiv/aids samt föräldralösa barn. Kvinnorna omfattar den befolkningsgrupp som påverkas mest, i negativ bemärkelse, av fattigdom och sjukdom, men den gruppen uppvisar, konstigt nog, samtidigt störst förmåga till förändring och hopp. Jag noterar med tillfredsställelse den vikt som fästs i betänkandet vid vårt samarbete med Världshälsoorganisationen (WHO). Detta blir nu mer påtagligt genom det strategiska partnerskap som håller på att utvecklas mellan våra två institutioner och som, till exempel, har lett till undertecknandet av en överenskommelse om att ge 25 miljoner euro i gemenskapsanslag för att stödja WHO:s utvecklande av läkemedelsprogram. Jag har även förståelse för den tonvikt som föredraganden lägger på tillgången till grundläggande hälsotjänster och på önskan att se ökade anslag till denna sektor. Kommissionen är öppen för att – i görligaste mån – öka stödet till hälsotjänster och andra sociala tjänster. Det rör sig dock om en efterfrågestyrd process i vilken våra partnerländer går i täten. När det gäller den globala fonden har vårt bidrag ökat stadigt, med parlamentets avgörande stöd. Vi har nu säkrat anslag för de kommande fyra åren, både från gemenskapens budget och från Europeiska utvecklingsfonden. Trots detta är resurserna för den globala fonden alltjämt långt ifrån tillräckliga. Vår föresats är att arbeta tillsammans med medlemsstaterna för att finna en hållbar lösning. EU som helhet – medlemsstaterna och kommissionen – har hittills bidragit med över 50 procent av medlen i den globala fonden. Det är en siffra som är värd att hålla i minnet med tanke på de klagomål som framförs nu och då av andra givarländer. Tillgång till läkemedel till överkomliga priser är ett viktigt inslag i vårt handlingsprogram. Genom differentierad prissättning och obundet bistånd har vi lyckats bidra till en process som inneburit att priserna på läkemedel har sjunkit med upp till 90 procent. Det är livsviktigt att tillhandahålla läkemedel till differentierade priser, och Europeiska unionen har antagit en förordning för att förhindra att läkemedel som sålts till differentierade priser i utvecklingsländer återimporteras till EU. Det är mycket viktigt. I rapporten påpekas med rätta den viktiga roll som forskning om och utveckling av nya läkemedel och vacciner skulle kunna spela i kampen mot dessa tre ”mördarsjukdomar”. Mer behöver göras inom offentlig och privat forskning för att utveckla nya produkter mot just dessa sjukdomar. Det är tydligt att läkemedelsföretagen skulle kunna spela en konstruktiv roll genom att inrikta sig på dessa behov. Partnerskapet mellan Europa och utvecklingsländerna inom området klinisk prövning syftar till att underlätta en sådan medverkan av industrin. Kommissionen bidrar redan till initiativet, men vi räknar även med att medlemsstaterna och industrin skall anslå resurser. Jag skulle vilja kommentera Ulla Margrethe Sandbæks anmärkningar om den negativa inverkan av den ”Mexiko City-politik” som tillämpas av Bushadministrationen i Washington. Jag instämmer i Ulla Margrethe Sandbæks ord. Vi har reagerat på denna politik, som lanserades när president Bush tillträdde sitt ämbete, genom att klargöra att EU är redo och berett att fylla anständighetsgapet, och det är vad vi gör."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Comissão"11 "Commission"10,3 "Mexico City Policy"1 "Nielson,"10,3,11 "decency gap"11 "killer"9 "partner"9

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph