Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-12-18-Speech-4-165"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20031218.7.4-165"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Signor Presidente, il nostro documento chiede che l’Unione europea prenda l’impegno di fare del Caucaso meridionale la guida della promozione della pace, della stabilità e dello sviluppo economico.
Tuttavia, senza la costruttiva cooperazione sia della Russia, sia degli Stati Uniti, sarà difficile trovare una soluzione che non sia soltanto astratta. La parola “astratta” mi sembra adatta per il nostro documento, ricco sì di principi e buoni auspici, ma che non dà la possibilità di capire se questi un giorno potranno essere realizzati.
Nella risoluzione odierna noi auspichiamo, ad esempio, che le elezioni del 4 gennaio – dunque tra pochi giorni – includano i popoli delle regioni dell’Abkhazia e dell’Ossezia meridionale: due regioni secessioniste. Chiediamo questo pur sapendo quanto l’idea sia utopistica, quanto abbia un carattere di principio, senza sapere se questo si può chiedere o se sia soltanto – per così dire – una dichiarazione estremamente astratta.
L’Europa dovrebbe chiedere, ad esempio, il senso della concessione dei documenti d’identità russi ai cittadini dell’Abkhazia e ora anche della terza entità dissidente, perché, dopo le dimissioni forzate di Shevardnadze, sta emergendo una terza entità dissidente, l’Ajaria.
Anche la riunione a Mosca, dopo la caduta di Shevardnadze, delle tre regioni – ripeto, non più due ma tre – che in varia misura tengono a staccarsi dalla Georgia, aumenta l’ambiguità. Può l’Unione europea, attraverso i suoi strumenti e le sue diplomazie, capire le intenzioni politiche delle grandi potenze, dei grandi attori di quel settore?
Tutta la questione della presenza delle truppe straniere nel Caucaso meridionale dovrebbe trovare una sede, in cui discuterne. Vogliamo capire se il controllo, la presenza delle truppe straniere serva a stabilizzare, oppure se essa semini ulteriori incertezze. Fa parte del nostro desiderio di maggiore stabilità l’invito rivolto al Consiglio e alla Commissione di organizzare con le Nazioni Unite, con l’OSCE e con gli altri attori l’invio di una missione per mantenere la pace nella regione e per rilanciare i processi di pacificazione. Il processo di disgregazione, tuttavia, è giunto ad un punto tale che non si vede proprio che tipo di convivenza possa essere instaurata, soprattutto – ripeto – in assenza della collaborazione delle grandi potenze. Bisogna comunque fare tutti i tentativi, anche quelli che sembrano un po’ astratti, nella speranza di dare una base di partenza al nuovo gruppo dirigente che ha ereditato una situazione negativa sotto tutti i punti di vista."@it9
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, i vores dokument opfordrer vi EU til at forpligte sig til at prioritere Sydkaukasus for at fremme fred, stabilitet og økonomisk udvikling.
Uden et konstruktivt samarbejde fra både Ruslands og USA's side vil det imidlertid blive vanskeligt at finde en løsning, der ikke bare er abstrakt. Ordet abstrakt er betegnende for vores dokument, der godt nok er fuldt af principper og store forhåbninger, men som ikke indeholder nogen tilkendegivelser af, om disse engang vil blive gennemført.
I beslutningen i dag håber vi f.eks., at valget den 4. januar - om ganske få dage - vil omfatte befolkningerne i Abkhasien og Sydossetien, to udbryderregioner. Vi opfordrer til det, selv om vi ved, at det er en utopi, at det er et principspørgsmål, selv om vi ikke ved, om det er noget, der kan opfordres til, eller om det - så at sige - blot er en meget abstrakt erklæring.
Europa burde f.eks. opfordre til, at der tillades russiske identitetspapirer til borgere i Abkhasien og nu også i den tredje udbryderregion, for efter hr. Sjevardnadses tvungne tilbagetræden er der ved at opstå en tredje udbryderregion, nemlig Adsjarien.
Efter Sjevardnadses fald øger Moskva-mødet mellem de tre regioner - jeg gentager: ikke længere to, men tre - der i forskelligt omfang ønsker at løsrive sig fra Georgien, også usikkerheden. Kan EU bruge sine instrumenter og diplomatiske forbindelser til at afsløre de store magters, regionens vigtigste spilleres, hensigter?
Hele spørgsmålet om tilstedeværelse af udenlandske tropper i Sydkaukasus burde have et forum, hvor det kan blive diskuteret. Vi vil gerne vide, om udenlandske troppers kontrol og tilstedeværelse tjener til at skabe stabilitet, eller om den spreder mere usikkerhed. Opfordringen til Rådet og Kommissionen om sammen med FN, OSCE og de andre aktører at sende en fredsbevarende mission til regionen og genoptage fredsprocessen er en del af vores ønske om stabilitet. Løsrivelsesprocessen har imidlertid nået et punkt, hvor det er vanskeligt at forudse, hvilken type sameksistens der kan skabes, navnlig - og jeg gentager - hvis de store magter ikke samarbejder. Der skal imidlertid gøres de største bestræbelser, herunder dem, der synes noget abstrakte, på at forsøge at skabe et udgangspunkt for den nye ledende gruppe, der har overtaget en situation, som set ud fra alle synspunkter er vanskelig."@da1
"Herr Präsident, in unserem Entschließungsantrag wird die Europäische Union aufgefordert, sich an die Spitze derer zu setzen, die Frieden, Stabilität und die wirtschaftliche Entwicklung im Südkaukasus fördern wollen.
Ohne konstruktive Zusammenarbeit sowohl mit Russland als auch mit den Vereinigten Staaten wird es jedoch schwierig werden, eine nicht nur abstrakte Lösung zu finden. Das Wort „abstrakt“ erscheint mir für unsere Entschließung angemessen, die zwar eine Fülle von Grundsätzen und frommen Wünschen enthält, jedoch offen lässt, ob diese eines Tages verwirklicht werden können.
In dem heutigen Entschließungsantrag bekräftigen wir zum Beispiel den Wunsch, dass die am 4. Januar – also in wenigen Tagen – stattfindenden Wahlen die Bevölkerungen der Regionen Abchasiens und Südossetiens, also von zwei abtrünnigen Regionen, einbeziehen sollen. Wir fordern das, obwohl wir wissen, wie wirklichkeitsfremd diese Vorstellung ist und dass sie prinzipiellen Charakter besitzt, ohne zu wissen, ob man das fordern kann oder ob es sich – sozusagen – nur um eine sehr abstrakte Erklärung handelt.
Europa sollte zum Beispiel nach dem Sinn der Zuerkennung der russischen Staatsangehörigkeit für die Bürger von Abchasien und nun auch der dritten abtrünnigen Region, nämlich Adschariens, fragen, denn nach dem erzwungen Rücktritt von Schewardnadse kommt eine dritte widerspenstige Region, Adscharien, zum Vorschein.
Nach dem Sturz von Schewardnadse führt das Moskauer Treffen der drei Regionen – ich wiederhole, es sind nicht mehr zwei, sondern drei –, die sich in unterschiedlichem Maße von Georgien lösen wollen, ebenfalls zu mehr Unklarheit. Kann die Europäische Union von ihren Instrumenten und diplomatischen Beziehungen Gebrauch machen, um die politischen Absichten der Großmächte, der großen Akteure in dieser Region, in Erfahrung zu bringen?
Für die ganze Frage der Präsenz ausländischer Truppen im Südkaukasus müsste ein Forum gefunden werden, um sie zu erörtern. Wir wollen wissen, ob die Kontrolle bzw. die Anwesenheit ausländischer Truppen der Stabilisierung dient oder gar zusätzliche Unklarheiten schafft. Unserem Wunsch nach mehr Stabilität entstammt die Aufforderung an den Rat und an die Kommission, gemeinsam mit den Vereinten Nationen, der OSZE und den anderen Akteuren die Entsendung einer friedenserhaltenden Truppe in diese Region zu organisieren, um die Aussöhnungsprozesse wiederzubeleben. Der Zerfallsprozess hat jedoch einen Punkt erreicht, an dem nicht einmal mehr erkennbar ist, wie sich das Zusammenleben gestalten soll, vor allem – ich sage es noch einmal – ohne die Zusammenarbeit der Großmächte. Gleichwohl müssen alle, auch die ein wenig abstrakt anmutenden, Anstrengungen unternommen werden, darauf hoffend, eine Ausgangsbasis für die neue Führungsriege zu schaffen, die eine in jeder Hinsicht negative Situation übernommen hat."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, το έγγραφό μας ζητάει από την Ευρωπαϊκή Ένωση να δεσμευτεί ότι ο Νότιος Καύκασος θα ενταχθεί στις περιοχές προτεραιότητας για την προώθηση της ειρήνης, της σταθερότητας και της οικονομικής ανάπτυξης.
Παρ’ όλα αυτά, χωρίς την εποικοδομητική συνεργασία της Ρωσίας και των Ηνωμένων Πολιτειών θα είναι δύσκολο να βρεθεί μια λύση, η οποία να μην είναι απλώς θεωρητική. Η λέξη “θεωρητική” μου φαίνεται κατάλληλη για το έγγραφό μας, το οποίο, παρότι πλούσιο σε αρχές και υψηλές προσδοκίες, δεν παρέχει καμία ένδειξη για το εάν θα μπορέσουν να πραγματοποιηθούν κάποια μέρα.
Στο σημερινό ψήφισμα ευχόμαστε, για παράδειγμα, οι εκλογές της 4ης Ιανουαρίου δηλαδή σε λίγες μέρες
να περιλάβουν και τους λαούς των περιοχών της Αμπχαζίας και της Νότιας Οσετίας, δύο περιοχών με αποσχιστικές τάσεις. Το ζητάμε αυτό παρόλο που ξέρουμε ότι είναι ουτοπικό, ότι είναι ζήτημα αρχής, χωρίς να γνωρίζουμε εάν μπορεί να ζητηθεί ή εάν είναι μόνο
θα λέγαμε
μια εξαιρετικά θεωρητική δήλωση.
Η Ευρώπη θα πρέπει να ζητήσει, για παράδειγμα, μια κίνηση για τη χορήγηση ρωσικών δελτίων ταυτότητας στους πολίτες της Αμπχαζίας και τώρα και της τρίτης αποσχιστικής περιοχής, διότι μετά την αναγκαστική παραίτηση του κ. Σεβαρντνάντζε αναδύεται μια τρίτη αποσχιστική περιοχή, η Ατζαρία.
Μετά την πτώση του Σεβαρντνάντζε, η συνάντηση στη Μόσχα των αντιπροσώπων των τριών περιοχών –επαναλαμβάνω, όχι πλέον δύο, αλλά τριών– οι οποίες επιθυμούν να αποσχιστούν από τη Γεωργία σε διαφορετικό βαθμό η καθεμία, αυξάνει επίσης την αβεβαιότητα. Μπορεί η Ευρωπαϊκή Ένωση χρησιμοποιώντας τα μέσα της και τις διπλωματικές σχέσεις να ανακαλύψει τις πολιτικές προθέσεις των μεγάλων δυνάμεων, των μεγάλων παικτών στην περιοχή;
Το όλο ζήτημα της παρουσίας ξένων στρατευμάτων στον Νότιο Καύκασο πρέπει να βρει ένα βήμα συζήτησης. Θέλουμε να καταλάβουμε αν ο έλεγχος και η παρουσία των ξένων στρατευμάτων συμβάλλει στη σταθεροποίηση ή εάν καλλιεργεί περαιτέρω αβεβαιότητες. Η έκκληση προς το Συμβούλιο και την Επιτροπή, να οργανώσουν –από κοινού με τα Ηνωμένα Έθνη, τον ΟΑΣΕ και τους υπόλοιπους παράγοντες– μια ειρηνευτική αποστολή για τη διατήρηση της ειρήνης στην περιοχή και για την επανέναρξη της ειρηνευτικής διαδικασίας, εκφράζει την επιθυμία μας για σταθερότητα. Η διαδικασία της διάσπασης, ωστόσο, έχει φτάσει σε τέτοιο σημείο, που είναι δύσκολο να δούμε τι είδους συμβίωση θα μπορούσε να επιτευχθεί, ειδικά –επαναλαμβάνω– εάν δεν υπάρξει συνεργασία ανάμεσα στις μεγάλες δυνάμεις. Χρειάζεται, επομένως, να καταβληθεί κάθε δυνατή προσπάθεια, ακόμη και εκείνες που μοιάζουν κάπως θεωρητικές, με την ελπίδα να δημιουργηθεί ένα σημείο εκκίνησης για τη νέα κυβερνητική ομάδα, η οποία κληρονόμησε μια κατάσταση δύσκολη από όλες τις απόψεις."@el8
"Mr President, our document calls on the European Union to give a commitment to making the Southern Caucasus at the forefront of promoting peace, stability and economic development.
Nevertheless, without constructive cooperation from both Russia and the United States, it will be difficult to find a solution that is not merely abstract. The word ‘abstract’ seems appropriate for our document, which is indeed full of principles and high hopes, but does not give any indication as to whether these will one day be realised.
In today’s resolution we hope, for example, that the elections of 4 January – that is, in a few days time – will include the peoples of the regions of Abkhazia and South Ossetia: two breakaway regions. We are calling for this even though we know that it is a pipe dream, that it is a matter of principle, even though we do not know if this is something that can be called for or if it is – so to speak – merely an extremely abstract statement.
Europe should, for example, call for a move towards authorising Russian identity documents for citizens of Abkhazia and now also for the third dissident region because, after the forced resignation of Mr Shevardnadze, a third dissident region is emerging, Ajaria.
After the fall of Shevardnadze, the Moscow meeting of the three regions – I repeat, no longer two but three – which to varying extents want to break away from Georgia, also increases the uncertainty. Can the European Union use its instruments and diplomatic relations to discover the political intentions of the great powers, of the major players in the region?
The entire issue of the presence of foreign troops in the Southern Caucasus should find a forum in which it can be discussed. We want to understand whether the control and presence of foreign troops serves to bring stability or if it spreads further uncertainties. Calling on the Council and the Commission to organise, with the United Nations, the OSCE and the other actors, sending a mission to maintain peace in the region and to re-launch the peace process, is part of our desire for stability. The process of break-up has, however, reached the point where it is difficult to envisage what type of coexistence could be established, especially – and I repeat – if there is no collaboration between the major powers. Every effort must, however, be made, including those which seem somewhat abstract, in the hope of creating a starting point for the new governing group that has inherited a situation that is difficult from all points of view."@en3
"Señor Presidente, nuestro documento pide a la Unión Europea que se comprometa a hacer que el sur del Cáucaso sea pionero en el fomento de la paz, la estabilidad y el desarrollo económico.
Sin embargo, sin la cooperación constructiva tanto de Rusia como de los Estados Unidos, será difícil encontrar una solución que no sea meramente abstracta. La palabra «abstracto» parece ser la adecuada para nuestro documento, que en realidad está repleto de principios y grandes esperanzas, pero no da ninguna indicación de si algún día se harán realidad.
En la resolución de hoy espero, por ejemplo, que las elecciones del 4 de enero –es decir, dentro de pocos días– incluirán a los ciudadanos de las regiones de Abjacia y Osetia del Sur: dos regiones disidentes. Lo pedimos a pesar de saber que es una quimera, que se trata de una cuestión de principios, aún cuando no sabemos si es algo que se puede exigir o si es meramente –por decirlo así– una declaración sumamente abstracta.
Europa debería pedir, por ejemplo, que se dé un paso adelante para la autorización de documentos de identidad rusos a los ciudadanos de Abjacia y, ahora, tras la dimisión forzada del Sr. Shevardnadze, para la tercera región disidente que está emergiendo: Ajaria.
Tras la caída de Shevardnadze, la reunión de Moscú de las tres regiones –repito, ya no son dos sino tres– que quieren separarse de Georgia en mayor o menor medida, también aumenta la incertidumbre. ¿Puede la Unión Europea utilizar sus instrumentos y relaciones diplomáticas para desvelar las intenciones políticas de las grandes potencias, de los principales agentes de la región?
Toda la cuestión de la presencia de tropas extranjeras en el sur del Cáucaso tendría que encontrar un foro donde se pudiera debatir. Queremos entender si el control y presencia de tropas extranjeras sirve para aportar estabilidad o si siembra más incertidumbres. Forma parte de nuestro deseo de estabilidad, pedir al Consejo y a la Comisión que organicen, junto con las Naciones Unidas, la OSCE y los demás agentes, el envío de una misión para mantener la paz en la región y volver a lanzar el proceso de paz. Sin embargo, el proceso de desintegración ha alcanzado un punto en que es difícil prever qué tipo de coexistencia se podría establecer, en particular, –y repito– si no hay colaboración entre las grandes potencias. No obstante, hay que esforzarse en lo posible, incluyendo aquellos que parecen algo abstractos, con la esperanza de crear un punto de partida para el nuevo grupo gobernante que ha heredado una situación que es difícil desde todos los puntos de vista."@es12
"Arvoisa puhemies, asiakirjassamme vaaditaan Euroopan unionia sitoutumaan toimiin, joiden myötä Etelä-Kaukasus otetaan mukaan niiden alueiden eturintamaan, joilla edistetään rauhaa, vakautta ja taloudellista kehitystä.
Ilman sekä Venäjän että Yhdysvaltojen kanssa tehtävää rakentavaa yhteistyötä tilanteeseen on vaikea löytää ratkaisua, joka ei olisi pelkästään abstrakti. Sana abstrakti vaikuttaa sopivalta kuvaamaan myös meidän asiakirjaamme, joka on todellakin täynnä periaatteita ja suuria odotuksia mutta jossa ei viitata mitenkään siihen, toteutuvatko ne joskus.
Tämänpäiväisessä päätöslauselmassamme esitämme esimerkiksi toiveen, että 4.� tammikuuta – eli muutaman päivän päästä – järjestettäviin vaaleihin voisivat osallistua myös Abhasian ja Etelä-Ossetian kansat; nämä alueet ovat irtaantuneet Georgiasta. Vaadimme tätä, vaikka tiedämme, että kyse on toiveunesta ja periaatteellisesta kysymyksestä. Vaadimme tätä, vaikkemme tiedä, voidaanko tällaista pyyntöä edes esittää vai onko kyseessä ainoastaan äärimmäisen abstrakti kannanotto.
Euroopan olisi esimerkiksi vaadittava, että Abhasian kansalaisille myönnetään venäläinen henkilöllisyystodistus. Sama koskee nyttemmin myös Adjariaa, josta on Shevardnadzen pakotetun eron myötä tulossa kolmas kapinallinen alue.
Nämä kolme aluetta haluavat siis vaihtelevassa määrin irtautua Georgiasta. Toistan, ettei alueita ole enää vain kaksi vaan kolme. Shevardnadzen kukistumisen jälkeen Moskovassa järjestettiin kyseisten alueiden välinen kokous, mikä myös lisää osaltaan epävarmuutta. Voiko Euroopan unioni käyttää välineitään ja diplomaattisia suhteitaan saadakseen selville suurvaltojen ja alueen merkittävimpien vaikuttajien poliittiset aikeet?
Kysymystä vieraiden joukkojen läsnäolosta Etelä-Kaukasuksella olisi voitava käsitellä jossakin yhteydessä kokonaisuutena. Haluamme selvittää, edistävätkö valvonta ja vieraiden joukkojen läsnäolo alueen vakautta vai aiheuttavatko ne vain lisää epävarmuutta. Haluamme lisätä vakautta, ja siksi pyydämmekin neuvostoa ja komissiota toimimaan yhdessä Yhdistyneiden Kansakuntien, ETYJ:n ja muiden toimijoiden kanssa ja lähettämään alueelle rauhanturvajoukkoja, jotta alueen rauha voitaisiin turvata ja rauhanprosessi saataisiin käynnistettyä uudelleen. Jakautumisprosessi on kuitenkin johtanut tilanteeseen, jossa on vaikea kuvitella, millainen rinnakkaiselo voisi tulla kyseeseen. Toistan, ettei tämä ole mahdollista etenkään, ellei suurvaltojen kesken synny yhteistyötä. Kaikkien – abstrakteiltakin vaikuttavien – toimien taustalla on kuitenkin oltava pyrkimys vakaan perustan luomiseen uudelle hallintoryhmälle, joka on saanut perinnökseen kaikkien kannalta pulmallisen tilanteen."@fi5
"Monsieur le Président, notre document demande que l’Union européenne s’engage à faire du Caucase du Sud le guide de la promotion de la paix, de la stabilité et du développement économique.
Cependant, sans la coopération constructive tant de la Russie que des États-Unis, il sera difficile de trouver une solution qui ne soit pas abstraite. Le mot "abstrait" me semble approprié pour notre document, qui est certes riche en principes et vœux pieux, mais qui ne donne pas la possibilité de savoir si ces souhaits pourront être exaucés un jour.
Dans la résolution étudiée aujourd’hui, nous souhaitons, par exemple, que les élections qui auront lieu le 4 janvier - dans quelques jours donc - impliquent les populations d’Abkhazie et d’Ossétie du Sud, deux régions sécessionnistes. Nous le demandons tout en sachant combien cette idée est utopique, combien elle revêt un caractère de principe, et sans même savoir si nous pouvons le demander ou s’il s’agit seulement - pour ainsi dire - d’une déclaration extrêmement abstraite.
L’Europe devrait exiger, par exemple, une mesure visant à autoriser l’octroi de papiers d’identité russes aux citoyens d’Abkhazie et maintenant aussi à ceux de la troisième région dissidente, car, après la démission forcée de M. Chevardnadze, il y en a une troisième, à savoir l’Adjarie.
La réunion organisée à Moscou après la chute de M. Chevardnadze, et qui a rassemblé les trois régions - je répète, non plus deux mais trois - qui veulent se détacher à des degrés divers de la Géorgie, accentue encore cette incertitude. L’Union européenne peut-elle utiliser ses instruments et ses relations diplomatiques pour découvrir les intentions politiques des grandes puissances, des acteurs principaux de ce secteur?
L’ensemble du problème de la présence de troupes étrangères dans le Caucase du Sud devrait trouver un forum de discussion. Nous voulons comprendre si le contrôle et la présence de troupes étrangères servent à apporter la stabilité ou s’ils créent d’autres incertitudes. C’est de notre désir de stabilité que part la demande faite au Conseil et à la Commission d’organiser avec les Nations unies, l’OSCE et d’autres acteurs l’envoi d’une mission de maintien de la paix dans la région et de relancer le processus de paix. Le processus de désagrégation est toutefois arrivé à un point tel qu’il est difficile d’envisager quel type de cohabitation peut être instauré, surtout - je le répète - sans la collaboration des grandes puissances. Il faut faire tous les efforts, même ceux qui semblent un peu abstraits, dans l’espoir de donner une base de départ au nouveau gouvernement, qui a hérité d’une situation difficile à tous les points de vue."@fr6
"Mr President, our document calls on the European Union to give a commitment to making the Southern Caucasus at the forefront of promoting peace, stability and economic development.
Nevertheless, without constructive cooperation from both Russia and the United States, it will be difficult to find a solution that is not merely abstract. The word ‘abstract’ seems appropriate for our document, which is indeed full of principles and high hopes, but does not give any indication as to whether these will one day be realised.
In today’s resolution we hope, for example, that the elections of 4 January – that is, in a few days time – will include the peoples of the regions of Abkhazia and South Ossetia: two breakaway regions. We are calling for this even though we know that it is a pipe dream, that it is a matter of principle, even though we do not know if this is something that can be called for or if it is – so to speak – merely an extremely abstract statement.
Europe should, for example, call for a move towards authorising Russian identity documents for citizens of Abkhazia and now also for the third dissident region because, after the forced resignation of Mr Shevardnadze, a third dissident region is emerging, Ajaria.
After the fall of Shevardnadze, the Moscow meeting of the three regions – I repeat, no longer two but three – which to varying extents want to break away from Georgia, also increases the uncertainty. Can the European Union use its instruments and diplomatic relations to discover the political intentions of the great powers, of the major players in the region?
The entire issue of the presence of foreign troops in the Southern Caucasus should find a forum in which it can be discussed. We want to understand whether the control and presence of foreign troops serves to bring stability or if it spreads further uncertainties. Calling on the Council and the Commission to organise, with the United Nations, the OSCE and the other actors, sending a mission to maintain peace in the region and to re-launch the peace process, is part of our desire for stability. The process of break-up has, however, reached the point where it is difficult to envisage what type of coexistence could be established, especially – and I repeat – if there is no collaboration between the major powers. Every effort must, however, be made, including those which seem somewhat abstract, in the hope of creating a starting point for the new governing group that has inherited a situation that is difficult from all points of view."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, ons document vereist dat de Europese Unie het op zich neemt de zuidelijke Kaukasus om te vormen tot een lichtend voorbeeld op de weg naar vrede, stabiliteit en economische ontwikkeling voor de regio.
Desalniettemin zal het zonder de constructieve medewerking van zowel Rusland als de Verenigde Staten moeilijk worden een oplossing te vinden die niet in louter abstracte termen is opgesteld. Het woord ‘abstract’ lijkt mij van toepassing op ons document. Het staat weliswaar bol van beginselen en goede verwachtingen, maar maakt niet inzichtelijk of die vroeg of laat ook daadwerkelijk gerealiseerd kunnen worden.
In de resolutie die hier voor ons ligt, spreken we bijvoorbeeld de hoop uit dat de verkiezingen van 4 januari – dus over enkele dagen – ook zullen gelden voor de volken van Abchazië en Zuid-Ossetië, twee afgescheiden regio’s. Dit vragen we terwijl we weten dat het een utopistische gedachte is, meer een principe dan een idee, maar zonder te weten of we het wel kunnen vragen of dat het niets meer is dan een zogezegd uiterst abstracte verklaring.
Europa zou zich bijvoorbeeld moeten afvragen welke logica er steekt achter de verstrekking van Russische identiteitspapieren aan inwoners van Abchazië en inmiddels ook in de derde dissidente entiteit. Sinds het gedwongen aftreden van Sjevardnadze is immers ook in een derde dissidente regio, Adzjarië, de roep om afscheiding luider gaan klinken.
Na de val van Sjevardnadze werd in Moskou een bijeenkomst belegd van de drie regio’s – ik herhaal, niet twee maar inmiddels dus drie regio’s – die zich in meer of mindere mate van Georgië willen afscheiden, maar die bijeenkomst heeft bepaald geen duidelijkheid gebracht. Kan de Europese Unie, met haar instrumenten en haar diplomatie, de politieke intenties van de grote machten, de grote spelers in deze regio wel doorgronden?
De hele kwestie van de aanwezigheid van buitenlandse troepen in de zuidelijke Kaukasus zou moeten worden ondergebracht in een forum waar zij kan worden besproken. We moeten uit zien te vinden of de controle en de aanwezigheid van buitenlandse troepen bijdraagt aan de stabilisering van de regio, of juist een bron vormt van nieuwe onzekerheden. In het kader van onze wens tot stabilisering hebben we de Raad en de Commissie uitgenodigd om samen met de VN, de OVSE en de andere spelers een missie op te zetten die de vrede in de regio zou moeten handhaven en het ontwapeningsproces nieuw leven zou moeten inblazen. Inmiddels is het land echter zo ver uiteengevallen dat niet goed meer is in te zien welke vorm van samenleven ingevoerd zou kunnen worden, des te meer, nogmaals, gezien het gebrek aan medewerking van de grote mogendheden. We zullen hoe dan ook de nodige initiatieven moeten nemen, ook als die wat meer abstract lijken, in de hoop een uitgangspunt te creëren voor het nieuwe leiderschap, dat immers zit opgescheept met een op alle punten ongunstige erfenis."@nl2
"Senhor Presidente, o nosso documento convida a União Europeia a assumir o compromisso de fazer do Cáucaso do Sul o guia da promoção da paz, estabilidade e desenvolvimento económico.
No entanto, sem uma cooperação construtiva da parte da Rússia e dos Estados Unidos, será difícil encontrar uma solução que não seja meramente abstracta. A palavra "abstracta", parece apropriada ao nosso documento, que, na verdade, está recheado de princípios e grandes auspícios, mas não dá qualquer indicação de estes um dia poderem vir a ser uma realidade.
Na resolução de hoje, esperamos, por exemplo, que as eleições de 4 de Janeiro - ou seja, dentro de alguns dias - incluam os habitantes das regiões da Abcásia e da Ossétia do Sul: duas regiões onde têm lugar manobras separatistas. Fazemos esse apelo, apesar de sabermos que se trata de uma verdadeira utopia, de uma questão de princípio apenas, apesar de ignorarmos se é um apelo minimamente viável ou se se limita - por assim dizer - a uma declaração extrema e meramente abstracta.
A Europa deveria, por exemplo, apelar a que se dessem passos no sentido de se autorizar documentos de identidade russos aos cidadãos da Abcásia e, agora também, aos de uma terceira região dissidente, pois, após a demissão forçada do Presidente Shevardnadze, está emergindo uma terceira região dissidente, a Adjária.
Após a queda de Shevardnadze, a reunião em Moscovo das três regiões - repito, já não são duas, mas sim três - que pretendem separar-se da Geórgia por variadas razões, também vem aumentar a incerteza. Será que a União Europeia pode usar os seus instrumentos e as suas relações diplomáticas para descobrir quais as intenções políticas das grandes potências, dos grandes intervenientes na região?
Toda a questão da presença de tropas estrangeiras no Sul do Cáucaso deveria encontrar um fórum onde pudesse ser discutida. Gostaríamos de compreender se o controlo e a presença das tropas serve para trazer estabilidade ou se ainda cria mais incertezas. Convidar o Conselho e a Comissão a organizar, em conjunto com as Nações Unidas e a OSCE e ainda outros actores, o envio de uma missão de manutenção da paz nestas regiões como uma medida para relançar o processo de paz faz parte do nosso desejo de estabilidade. Contudo, o processo de separação atingiu um ponto tal em que é difícil conceber que tipo de coexistência poderia ser estabelecido, especialmente, - e repito-me - se não houver colaboração entre as duas grandes potências. É no entanto de fazer todos os esforços, incluindo aqueles que parecem de algum modo abstractos, na esperança de definir um ponto de partida para o novo grupo dirigente, que herdou uma situação difícil sob todos os aspectos."@pt11
"Herr talman! Vårt dokument uppmanar Europeiska unionen att förplikta sig att sätta Sydkaukasien i förgrunden för främjandet av fred, stabilitet och ekonomisk utveckling.
Om inte både Ryssland och Förenta staterna visar en vilja till konstruktivt samarbete, blir det dock svårt att hitta en lösning som inte enbart är av en abstrakt natur. Ordet ”abstrakt” verkar passande för vårt dokument, som visserligen är fullt av principer och höga förhoppningar, men som inte ger någon antydan om huruvida de en dag kommer att realiseras.
I dagens resolution hoppas vi till exempel att valet den 4 januari – det vill säga om några få dagar – kommer att omfatta folket i de två utbrytarregionerna Abchazien och Sydossetien. Trots att vi vet att det är en önskedröm begär vi detta eftersom det är en principsak, och vi vet inte ens om det är någonting som kan begäras eller om det – så att säga – bara är ett synnerligen abstrakt uttalande.
EU bör exempelvis begära att åtgärder vidtas för att godkänna ryska identitetshandlingar för medborgare i Abchazien och nu även för den tredje skiljaktiga regionen eftersom det sedan Eduard Sjevardnadzes framtvingade avgång framträder en tredje skiljaktig region, Adzjarien.
Sjevardnadzes fall ökar också osäkerheten efter Moskvamötet om de tre regioner – jag upprepar, inte längre två utan tre – som i varierande utsträckning vill bryta sig loss från Georgien. Kan Europeiska unionen använda sina instrument och diplomatiska relationer för att ta reda på de politiska intentionerna hos stormakterna, hos de viktigaste aktörerna i regionen?
Hela frågan om utländska truppers närvaro i Sydkaukasien bör få ett forum där den kan diskuteras. Vi vill förstå om de utländska truppernas kontroll och närvaro skapar stabilitet eller sprider större osäkerhet. Att uppmana rådet och kommissionen att – tillsammans med Förenta nationerna, OSSE och de andra aktörerna – organisera och skicka en delegation för att upprätthålla freden i regionen och blåsa nytt liv i fredsprocessen är en del av vår stabilitetsönskan. Splittringsprocessen har emellertid nått en punkt då det är svårt att förutse vilken typ av samlevnad som skulle kunna skapas, särskilt – och jag upprepar det – om det inte finns något samarbete mellan stormakterna. Alla ansträngningar måste dock göras, däribland de som verkar något abstrakta, i hopp om att skapa en god utgångspunkt för den nya styrande grupp som har tagit över en situation som är besvärlig ur alla synvinklar."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"IT"8
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples