Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-12-17-Speech-3-335"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20031217.13.3-335"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". – Mr President, I would like to thank the honourable Member for this report on the extension for one year of the fisheries protocol to the agreement between the Community and Côte d'Ivoire. I am happy to note that you support the spirit of this proposal, since the Commission – for political and social reasons – has had to proceed with an extension instead of a renewal of the protocol.
Unfortunately, due to the difficult political situation in the autumn 2002 and spring 2003, it was not possible to proceed with negotiations. The protocol is important for the EU fishing industry, which fishes and uses the port of Abidjan to land their catches from the whole region and not only from Ivorian waters. This, in turn, is an advantage for Côte d'Ivoire. The protocol also supports scientific research, which is essential for ensuring the sustainability of the fisheries and for building up capacity to administer this in the country.
Because of the previous protocol, European businesses have made investments in Côte d'Ivoire. There are now three tuna canneries in the port of Abidjan which process tuna for the European market. They generate over 30 000 local jobs. The one-year extension of the protocol provides fishing possibilities for 71 tuna vessels and some demersal fishing as well. The targeted measures remain the same and represent 71% of the financial contribution out of an overall contribution that is also kept at the previous level – EUR 957 500.
Considering the good level of utilisation of the tuna fisheries on the one hand, and the ministry's use of targeted measures to ensure sustainable fisheries, the Commission considers the extension to be good value for money. This is true for both sides.
Obviously, one cannot be fully satisfied with the fact that this extension, which has been in operation since 1 July 2003, was only presented to this Parliament on 23 September. One reason for this delay was that the letter of extension was signed by Ivorian Fisheries Minister only on 16 May 2003. However, I would add, in all honesty and fairness, that these delays are never the result of one of the partners alone. I express my regret for the delay. If I were a Member of this House I would look at this with some scepticism.
However, I am happy to know that on 24 November you received an evaluation report on the implementation of the protocol, which answers some of your requests for future negotiations on the renewal of the protocol. The report submitted is a study assessing the fish stocks and the application of the protocol up to August 2003.
Concerning Amendments Nos 1 and 2, the Commission fully shares the concern to keep Parliament informed on various aspects of the implementation of the protocol. However, the Commission already forwards this kind of information, in line with the current interinstitutional arrangements and, in particular, with the framework agreement between the Commission and Parliament of 5 July 2000. Therefore, the Commission considers that these two amendments are not necessary.
Concerning Amendment No 3, the agreement, according to Article 13 thereof, shall be renewable for additional periods of 3 years, unless notice of termination is given in writing by either of the parties. However, the protocol setting out the fishing opportunities and the financial contribution is only valid for three years and will have to be renewed after that period. If the amendment refers to the renewal of the protocol and not of the agreement as such, the amendment goes against the principles regarding the nature of the protocols to the fisheries agreements. Since the protocols are annexed to the framework agreements, their periodical renewal does not require any new directive for negotiations.
Concerning Amendment No 4, considering the importance of the fisheries agreement for Côte d'Ivoire – in terms of the 30 000 jobs generated by EU canneries in Abidjan, and the fact that the financial contribution goes mainly to scientific research, control and surveillance – not extending the agreement would be a disaster for the country. It would also be a serious problem for EU fishermen and the investments made in Côte d'Ivoire. Failing to extend the agreement would mean isolating Côte d'Ivoire. This is not the sign the EU wants to give to a country which is struggling to find a way back to peace."@en3
|
| lpv:translated text |
"Hr. formand, jeg vil godt takke det ærede medlem for betænkningen om forlængelse af fiskeriprotokollen mellem EF og Côte d'Ivoire med ét år. Jeg glæder mig over, at De støtter tonen i forslaget, da Kommissionen af politiske og sociale årsager har været nødt til at forlænge protokollen frem for at forny den.
Desværre var det på grund af den vanskelige politiske situation i efteråret 2002 og foråret 2003 ikke muligt at fortsætte forhandlingerne. Protokollen er vigtig for EU's fiskerierhverv, som benytter havnen i Abidjan til at lande fangster fra hele området, ikke blot fra ivorianske vande. Det kommer også Côte d'Ivoire til gode. Protokollen støtter desuden videnskabelig forskning, hvilket er afgørende for et bæredygtigt fiskeri og for opbygning af de nødvendige kompetencer til, at landet selv kan administrere fiskeriet.
Med udgangspunkt i den tidligere protokol har europæiske virksomheder investeret i Côte d'Ivoire. Der er nu tre tunkonservesfabrikker i Abidjan, som forarbejder tun til det europæiske marked. Det giver over 30.000 lokale job. En forlængelse af protokollen med ét år giver fiskemuligheder for 71 tunfiskerfartøjer foruden noget bundfiskeri. De særlige foranstaltninger forbliver uændrede og udgør 71 % af en samlet finansiel modydelse, der også fastholdes på det tidligere niveau, nemlig 957.500 euro.
I betragtning af den høje udnyttelsesgrad for tunfiskeriet på den ene side og ministeriets anvendelse af særlige foranstaltninger til at sikre et bæredygtigt fiskeri på den anden side, mener Kommissionen, at forlængelsen giver begge parter valuta for pengene.
Naturligvis er det ikke helt tilfredsstillende, at denne forlængelse, der har været i kraft siden den 1. juli 2003, først blev forelagt Parlamentet den 23. september. En af grundene til forsinkelsen var, at aftalen om forlængelse ikke blev underskrevet af den ivorianske fiskeriminister før den 16. maj 2003. Jeg skal dog for god ordens skyld tilføje, at sådanne forsinkelser aldrig skyldes den ene part alene. Jeg beklager forsinkelsen. Hvis jeg sad i Parlamentet, ville jeg se på sagen med en vis skepsis.
Jeg ved dog, at De den 24. november modtog en evalueringsrapport, som tager højde for nogle af Deres ønsker vedrørende fremtidige forhandlinger om fornyelse af protokollen. Rapporten omhandler en vurdering af fiskebestanden og anvendelsen af protokollen frem til august 2003.
Vedrørende ændringsforslag 1 og 2 er Kommissionen helt enig i, at Parlamentet skal holdes orienteret om diverse aspekter af gennemførelsen af protokollen. Kommissionen videregiver allerede disse oplysninger i overensstemmelse med de gældende interinstitutionelle aftaler og ikke mindst rammeaftalen mellem Kommissionen og Parlamentet af 5. juli 2000. Derfor finder Kommissionen disse to ændringsforslag overflødige.
Vedrørende ændringsforslag 3 kan aftalen i henhold til dens artikel 13 fornys for tre år ad gangen, medmindre en af parterne opsiger den skriftligt. Den protokol, der udstikker fiskemulighederne og den finansielle modydelse, gælder imidlertid kun i tre år og skal derefter fornys. Hvis ændringsforslaget vedrører fornyelse af protokollen, og ikke af selve aftalen, er det i modstrid med principperne for protokoller til fiskeriaftaler. Eftersom protokollerne er bilag til rammeaftalerne, kræves der ikke noget nyt direktiv for at forhandle om en fornyelse.
Vedrørende ændringsforslag 4 skal vi huske på betydningen af fiskeriaftalen for Côte d'Ivoire - de 30.000 job på EU's konservesfabrikker i Abidjan, og det faktum, at den finansielle modydelse hovedsageligt bruges til videnskabelig forskning, kontrol og overvågning. Det ville derfor være en katastrofe for landet, hvis vi ikke fornyede aftalen. Det ville også skabe et alvorlig problem for EU's fiskere og for dem, der har investeret i Côte d'Ivoire. Hvis vi ikke forlænger aftalen, bliver Côte d'Ivoire isoleret. Det signal ønsker EU ikke at sende til et land, der kæmper for at opnå fred."@da1
".
Herr Präsident, mein Dank gilt dem Abgeordneten für seinen Bericht über die Verlängerung des Protokolls zur Festlegung der Fangmöglichkeiten nach dem Abkommen zwischen der Gemeinschaft und Côte d‘Ivoire um ein Jahr. Ich stelle mit Freude fest, dass Sie den Geist dieses Vorschlags unterstützen, da sich die Kommission - aus politischen und sozialen Gründen - um eine Verlängerung anstelle einer Erneuerung des Protokolls bemühen musste.
Leider war es angesichts der schwierigen politischen Lage im Herbst 2002 und Frühjahr 2003 nicht möglich, die Verhandlungen fortzusetzen. Das Protokoll ist für den Fischereisektor der EU von großer Bedeutung, da er in dortigen Gewässern fischt und den Hafen von Abidjan zur Anlandung ihrer Fänge aus der gesamten Region und nicht nur aus den ivorischen Gewässern nutzt. Dies ist im Gegenzug von Vorteil für Côte d'Ivoire. Das Protokoll unterstützt zudem Forschungstätigkeiten, die für eine Sicherung der Nachhaltigkeit der Fischerei und für den Aufbau von diesbezüglichen Verwaltungskapazitäten in diesem Land von grundlegender Bedeutung sind.
Europäische Unternehmen haben aufgrund des vorangehenden Protokolls in Côte d'Ivoire investiert. Es gibt derzeit drei Thunfischkonservenfabriken am Hafen von Abidjan, in denen Thunfisch für den europäischen Markt verarbeitet wird. Damit werden vor Ort mehr als 30 000 Arbeitsplätze gesichert. Die einjährige Verlängerung des Protokolls bietet Fischereimöglichkeiten für 71 Thunfischfänger sowie für den Grundfischfang. Die gezielten Maßnahmen bleiben unverändert und machen 71 % der finanziellen Gegenleistung bei einer gleichbleibenden Gesamtleistung in Höhe von 957 500 Euro aus.
Angesichts der guten Auslastung der Thunfischfischerei einerseits und des Einsatzes der zielgerichteten Maßnahmen zugunsten der nachhaltigen Fischerei durch das Ministerium andererseits ist die Kommission der Auffassung, einen guten Gegenwert für die Verlängerung zu erhalten. Dies gilt für beide Seiten.
Natürlich kann man angesichts der Tatsache, dass das Parlament über die seit dem 1. Juli 2003 geltende Verlängerung erst am 23. September unterrichtet wurde, nicht völlig zufrieden sein. Eine Ursache für diese Verzögerung bestand darin, dass das Schreiben über die Verlängerung erst am 16. Mai 2003 vom Fischereiminister von Côte d'Ivoire unterzeichnet worden ist. Der Ehrlichkeit halber und fairerweise möchte ich jedoch hinzufügen, dass die Schuld für derartige Verzögerungen niemals nur bei einer Seite zu suchen ist. Ich bedauere diese Verzögerung zutiefst. Wenn ich Abgeordneter dieses Hauses wäre, würde ich diese Angelegenheit mit einer gewissen Skepsis betrachten.
Es freut mich dagegen, dass sie am 24. November einen Evaluierungsbericht zur Umsetzung des Protokolls erhalten haben, in dem einigen ihrer Forderungen nach künftigen Verhandlungen über die Verlängerung des Protokolls nachgekommen wird. Bei dem vorgelegten Bericht handelt es sich um eine Studie zu den Fischbeständen und zur Durchführung des Protokolls bis August 2003.
Bezüglich der Änderungsanträge 1 und 2 kann die Kommission den Wunsch des Europäischen Parlaments verstehen, über die unterschiedlichen Aspekte der Umsetzung des Protokolls informiert zu werden. Jedoch stellt die Kommission derartige Informationen in Übereinstimmung mit den aktuellen interinstitutionellen Vereinbarungen sowie mit dem Rahmenübereinkommen zwischen der Kommission und dem Parlament vom 5. Juli 2000 bereits zur Verfügung. Sie vertritt daher die Auffassung, dass diese beiden Änderungsanträge nicht erforderlich sind.
Was Änderungsantrag 3 anbelangt, soll das Abkommen nach dessen Artikel 13 um zusätzliche Zeiträume von drei Jahren verlängert werden können, sofern es nicht schriftlich durch eine der beiden Parteien gekündigt wird. Jedoch beträgt die Geltungsdauer des Protokolls über die Fangmöglichkeiten und die finanzielle Gegenleistung lediglich drei Jahre, so dass es nach diesem Zeitraum erneuert werden muss. Wenn sich der Änderungsantrag auf die Erneuerung des Protokolls und nicht des Abkommens an sich bezieht, steht er grundsätzlich im Widerspruch zu den Protokollen zu den Fischereiabkommen. Da die Protokolle im Anhang der Rahmenübereinkommen aufgeführt sind, erfordert ihre regelmäßige Erneuerung keine neue Verhandlungsdirektive.
Im Zusammenhang mit Änderungsantrag 4 wäre es angesichts der Bedeutung des Fischereiabkommens für Côte d'Ivoire - 30 000 Arbeitsplätze in EU-Konservenfabriken in Abidjan sowie die Tatsache, dass die finanzielle Gegenleistung hauptsächlich in Forschungs-, Kontroll- und Beobachtungsaktivitäten fließt - eine Katastrophe für das Land, das Abkommen nicht zu verlängern. Es würde sich zudem ein schwer wiegendes Problem für EU-Fischer ergeben, die Investitionen in Côte d'Ivoire getätigt haben. Durch eine Nichtverlängerung des Abkommens würde Côte d'Ivoire isoliert. Dies ist nicht das Signal, das die EU einem Land übermitteln möchte, welches sich um eine Rückkehr zum Frieden bemüht."@de7
".
Κύριε Πρόεδρε, θα ήθελα να ευχαριστήσω τους αξιότιμους βουλευτές για αυτήν την έκθεση σχετικά με την παράταση για ένα έτος του αλιευτικού πρωτοκόλλου για τη συμφωνία μεταξύ της Κοινότητας και της Ακτής του Ελεφαντοστού. Με χαρά μου παρατηρώ ότι στηρίζετε το πνεύμα αυτής της πρότασης, εφόσον η Επιτροπή –για πολιτικούς και κοινωνικούς λόγους– έπρεπε να προχωρήσει στην παράταση και όχι στην ανανέωση του πρωτοκόλλου.
Δυστυχώς, λόγω της δύσκολης πολιτικής κατάστασης που επικρατούσε το φθινόπωρο του 2002 και την άνοιξη του 2003, δεν ήταν δυνατόν να προχωρήσουμε στις διαπραγματεύσεις. Το πρωτόκολλο είναι σημαντικό για τον αλιευτικό τομέα της ΕΕ, ο οποίος αλιεύει και χρησιμοποιεί τους λιμένες του Αμπιτζάν για την εκφόρτωση των αλιευμάτων από ολόκληρη την περιοχή και όχι μόνο από τα ύδατα της Ακτής του Ελεφαντοστού. Αυτό είναι, με τη σειρά του, ένα πλεονέκτημα για την Ακτή του Ελεφαντοστού. Το πρωτόκολλο στηρίζει επίσης την επιστημονική έρευνα, η οποία είναι σημαντική για τη διασφάλιση της βιωσιμότητας των αλιευμάτων και για τη δημιουργία ικανοτήτων για τη διαχείρισή τους στη χώρα.
Λόγω του προηγούμενου πρωτοκόλλου, οι ευρωπαϊκές επιχειρήσεις επένδυσαν στην Ακτή του Ελεφαντοστού. Υπάρχουν τώρα κονσερβοποιίες τόνου στον λιμένα του Αμπιτζάν, οι οποίες επεξεργάζονται τόνο για την ευρωπαϊκή αγορά. Δημιουργούν πάνω από 30 000 τοπικές θέσεις εργασίας σε τοπικό επίπεδο. Η μονοετής παράταση του πρωτοκόλλου δίνει αλιευτικές δυνατότητες για 71 σκάφη αλίευσης τόνου και επίσης για βενθοπελαγική αλιεία. Οι στοχοθετημένες ενέργειες παραμένουν οι ίδιες και αντιπροσωπεύουν το 71% της χρηματοδοτικής συνεισφοράς από μια συνολική χρηματοδοτική συνεισφορά που επίσης διατηρείται στο προηγούμενο επίπεδο – 957 500 ευρώ.
Λαμβάνοντας υπόψη, αφενός, το καλό επίπεδο της χρήσης των αλιευμάτων τόνου και, αφετέρου, τη χρήση των στοχοθετημένων ενεργειών από το υπουργείο για τη διασφάλιση της αειφόρου αλιείας, η Επιτροπή θεωρεί ότι η παράταση θα έχει μεγάλα χρηματικά οφέλη. Αυτό αληθεύει και για τις δύο πλευρές.
Προφανώς, δεν μπορεί κανείς να είναι πλήρως ικανοποιημένος από το γεγονός ότι αυτή η παράταση, η οποία βρίσκεται σε λειτουργία από την 1η Ιουλίου 2003, παρουσιάστηκε σε αυτό το Κοινοβούλιο μόλις στις 23 Σεπτεμβρίου. Ένας λόγος για αυτήν την καθυστέρηση ήταν ότι η επιστολή της παράτασης υπογράφηκε από το Υπουργείο Αλιείας της Ακτής του Ελεφαντοστού στις 16 Μαΐου 2003. Ωστόσο, θα προσθέσω, με κάθε τιμιότητα και ειλικρίνεια, ότι αυτές οι καθυστερήσεις δεν οφείλονται ποτέ μόνο στον έναν εταίρο. Εκφράζω τη λύπη μου για την καθυστέρηση. Εάν ήμουν βουλευτής αυτού του Σώματος, θα αντιμετώπιζα το ζήτημα με σκεπτικισμό.
Παρόλα αυτά, με χαροποιεί το γεγονός ότι στις 24 Νοεμβρίου λάβατε μια έκθεση αξιολόγησης σχετικά με την εφαρμογή του πρωτοκόλλου, η οποία δίνει απαντήσεις σε ορισμένα από τα αιτήματά σας για τις μελλοντικές διαπραγματεύσεις σχετικά με την ανανέωση του πρωτοκόλλου. Η έκθεση που υποβλήθηκε είναι μια μελέτη που αξιολογεί τα αλιευτικά αποθέματα και την εφαρμογή του πρωτοκόλλου έως τον Αύγουστο του 2003.
Όσον αφορά τις τροπολογίες 1 και 2, η Επιτροπή συμμερίζεται πλήρως την ανησυχία για τη συνεχή ενημέρωση του Κοινοβουλίου σχετικά με διάφορες πτυχές της εφαρμογής του πρωτοκόλλου. Ωστόσο, η Επιτροπή ήδη προωθεί αυτό το είδος ενημέρωσης, σύμφωνα με τις σημερινές διοργανικές ρυθμίσεις και, ιδιαίτερα, με τη συμφωνία πλαίσιο μεταξύ της Επιτροπής και του Κοινοβουλίου της 5ης Ιουλίου 2000. Συνεπώς, η Επιτροπή θεωρεί ότι αυτές οι δύο τροπολογίες δεν είναι αναγκαίες.
Όσον αφορά την τροπολογία 3, η συμφωνία, σύμφωνα με το άρθρο 13, θα έχει δυνατότητα ανανέωσης για επιπλέον περιόδους των τριών ετών, εκτός εάν υπάρξει γραπτή ειδοποίηση τερματισμού από κάποιος μέρος. Ωστόσο, το πρωτόκολλο που ορίζει τις αλιευτικές δυνατότητες και τη χρηματοδοτική συνεισφορά έχει ισχύ μόνο για τρία χρόνια και θα πρέπει να ανανεωθεί μετά από αυτό το διάστημα. Εάν η τροπολογία αναφέρεται στην ανανέωση του πρωτοκόλλου και όχι στην ίδια τη συμφωνία, η τροπολογία είναι αντίθετη στις αρχές που αφορούν τη φύση των πρωτοκόλλων για τις αλιευτικές συμφωνίες. Καθώς τα πρωτόκολλα προσαρτώνται στις συμφωνίες πλαίσιο, η περιοδική ανανέωσή τους δεν απαιτεί κάποια νέα οδηγία για τις διαπραγματεύσεις.
Όσον αφορά την τροπολογία 4, λαμβάνοντας υπόψη τη σημασία της αλιευτικής συμφωνίας με την Ακτή του Ελεφαντοστού –σχετικά με τις 30 000 θέσεις εργασίας που δημιουργούν οι κονσερβοποιίες της ΕΕ στο Αμπιτζάν και το γεγονός ότι η χρηματοδοτική συνεισφορά διοχετεύεται κυρίως για επιστημονική έρευνα, έλεγχο και παρακολούθηση– η μη παράταση της συμφωνίας θα ήταν καταστροφική για τη χώρα. Θα αποτελούσε επίσης σοβαρό πρόβλημα για τους αλιείς της ΕΕ και τις επενδύσεις που έγιναν στην Ακτή του Ελεφαντοστού. Η μη παράταση της συμφωνίας θα σήμαινε την απομόνωση της Ακτής του Ελεφαντοστού. Δεν είναι αυτό το μήνυμα που θέλει να δώσει η ΕΕ σε μια χώρα που παλεύει να βρει και πάλι τον δρόμο για την ειρήνη."@el8
".
Señor Presidente, me gustaría dar las gracias a su Señoría por su informe sobre la prórroga durante un año del protocolo de pesca del Acuerdo entre la Comunidad y Côte d'Ivoire. Me complace observar su apoyo al espíritu de esta propuesta, ya que la Comisión ha tenido –por razones políticas y sociales– que proceder a la prórroga y no a la renovación de dicho Protocolo.
Desgraciadamente, debido a la difícil situación política reinante en el otoño de 2002 y la primavera de 2003, no fue posible proseguir con las negociaciones. Este protocolo es importante para la industria pesquera de la UE, que pesca y utiliza el puerto de Abiyán para desembarcar sus capturas de toda la región y no solo de las aguas de este país. Y este hecho es, a su vez, una ventaja para Côte d'Ivoire. Asimismo, el Protocolo concede ayudas a la investigación científica, que es indispensable para garantizar la sostenibilidad de los caladeros y para constituir capacidades para gestionar estos en el país.
Gracias al protocolo anterior, las empresas europeas han invertido en Côte d'Ivoire. Actualmente existen tres conserveras de atún en el puerto de Abiyán que procesan atún para el mercado europeo. Estas plantas generan más de 30 000 puestos de trabajo locales. La prórroga durante un año del protocolo contempla posibilidades de pesca para 71 buques atuneros, así como cierta pesca demersal. Las medidas adoptadas siguen siendo las mismas y representan un 71% de la contribución financiera, de una contribución total que se mantiene en el mismo nivel, a saber, 957 500 euros.
Habida cuenta del alto nivel de utilización de los caladeros de atún, por una parte, y del uso que hace el Ministerio de las medidas selectivas para garantizar la sostenibilidad de los caladeros, la Comisión considera esta prórroga ventajosa para ambas partes.
Está claro que no podemos estar totalmente satisfechos con que esta prórroga, que entró en vigor el 1 de julio de 2003, tan solo se haya presentado ante este Parlamento el 23 de septiembre. Uno de los motivos de este retraso es que el Ministro de Pesca de Côte d’Ivoire no firmó la carta de prórroga hasta el 16 de mayo de 2003. Sin embargo, quiero agregar, con toda honestidad y equidad, que estos retrasos nunca son imputables exclusivamente a una de las partes. Lamento este retraso. Si fuera diputado de esta Cámara, consideraría esta declaración con cierto escepticismo.
Sin embargo, me complace saber que el 24 de noviembre sus Señorías recibieron un informe de evaluación sobre la aplicación del Protocolo, que responde a algunas de sus exigencias para las futuras negociaciones sobre la renovación de dicho protocolo. El informe presentado es un estudio en el que se evalúan las poblaciones de peces y la aplicación del protocolo desde el mes de agosto de 2003.
En relación con las enmiendas 1 y 2, la Comisión comparte plenamente que se mantenga informado al Parlamento sobre los aspectos de la aplicación del protocolo. Sin embargo, la Comisión ya facilita esta clase de información, de conformidad con los acuerdos interinstitucionales vigentes y, en particular, con el acuerdo marco entre la Comisión y el Parlamento de 5 de julio de 2000. Por consiguiente, la Comisión considera que estas dos enmiendas resultan superfluas.
Respecto a la enmienda 3, el Acuerdo, con arreglo a su artículo 13, será renovable por períodos adicionales de tres años, a menos que una de las partes notifique por escrito su intención de denunciarlo. Sin embargo, el protocolo por el que se fijan las oportunidades de pesca y la contribución financiera tan solo tiene una vigencia de tres años y tendrá que ser renovado una vez transcurrido dicho período. Si la enmienda se refiere a la renovación del protocolo y no a la del Acuerdo, esta enmienda va en contra de los principios relativos al carácter de los protocolos de los acuerdos de pesca. Puesto que los protocolos van anejos a los acuerdos marco, su renovación periódica no requiere una nueva directriz para la celebración de negociaciones.
En referencia a la enmienda 4 y considerando la importancia que tiene el Acuerdo de Pesca para Côte d'Ivoire –pues las conserveras de la UE sitas en Abiyán generan 30 000 puestos de trabajo y la contribución financiera va destinada sobre todo a la investigación científica, el control y la vigilancia– la falta de prórroga de este Acuerdo significaría un desastre para este país. También provocaría graves problemas a los pescadores de la UE y a las inversiones realizadas en Côte d'Ivoire. No prorrogar el Acuerdo implicaría el asilamiento de Côte d'Ivoire. Y esta no es la señal que la UE desea enviar a un país que lucha por encontrar un camino de retorno a la paz."@es12
".
Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää arvoisaa parlamentin jäsentä hänen mietinnöstään yhteisön ja Norsunluurannikon tasavallan kalastuspöytäkirjan voimassaolon jatkamisesta vuodella. Olen tyytyväinen huomatessani, että te kannatatte ehdotuksen henkeä, sillä komission on pitänyt – poliittisista ja yhteiskunnallisista syistä – jatkaa pöytäkirjan voimassaoloa pöytäkirjan uusimisen asemesta.
Syksyllä 2002 ja keväällä 2003 vallinneen vaikean poliittisen tilanteen takia neuvotteluja ei valitettavasti voitu enää jatkaa. Pöytäkirja on tärkeä EU:n kalastusyrityksille, jotka kalastavat alueella ja käyttävät Abidjanin satamaa, jossa puretaan Norsunluurannikon lisäksi koko alueen saaliit. Tästä on hyötyä myös Norsunluurannikolle. Pöytäkirjalla tuetaan myös tieteellistä tutkimusta, joka on ensisijaisen tärkeä kalastusteollisuuden kestävyyden varmistamiseksi ja sen hallinnoimiseen liittyvien valmiuksien kehittämiseksi maassa.
Eurooppalaiset yritykset ovat tehneet investointeja Norsunluurannikolle edellisen pöytäkirjan turvin. Abidjanin satamassa on nykyään kolme tonnikalasäilyketehdasta, joiden jalostamia tuotteita tuodaan Euroopan markkinoille. Ne työllistävät yli 30 000 paikallista. Pöytäkirjan voimassaolon pidentäminen vuodella tuo kalastusmahdollisuuksia 71 tonnikala-alukselle ja joillekin pohjakalastusta harjoittaville aluksille. Kohdennetut toimet pysyvät samoina, ja niiden osuus rahoitustuesta on 71 prosenttia, kun tuen kokonaismäärä – 957 500 euroa – säilyy samalla tasolla.
Kun otetaan huomioon tonnikalan kalastusmahdollisuuksien hyvä käyttöaste ja ministeriön toteuttamat kohdennetut toimet kestävän kalastuksen varmistamiseksi, komissio katsoo, että pöytäkirjan voimassaolon pidennyksellä saadaan vastinetta rahalle. Tämä pätee molempiin osapuoliin.
On ilmeistä, ettemme voi olla täysin tyytyväisiä siihen, että parlamenttia kuultiin sopimuksen pidennyksestä vasta 23. syyskuuta, vaikka sopimus on ollut voimassa jo 1. heinäkuuta 2003 alkaen. Yksi syy tähän viivästykseen oli se, että Norsunluurannikon kalastusministeri allekirjoitti sopimuksen pidennystä koskevan asiakirjan vasta 16. toukokuuta 2003. Rehellisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimissä haluan kuitenkin lisätä, että tällaiset viivästykset eivät koskaan johdu vain yhdestä osapuolesta. Pyydänkin viivästystä anteeksi. Jos itse olisin parlamentin jäsen, suhtautuisin tähän asiaan jokseenkin epäilevästi.
Olen kuitenkin tyytyväinen, että saitte 24. marraskuuta pöytäkirjan soveltamista koskevan arviointikertomuksen, jossa vastataan joihinkin pyyntöihinne pöytäkirjan uusimista koskevista neuvotteluista tulevaisuudessa. Kyseisessä kertomuksessa tarkastellaan kalakantoja ja pöytäkirjan soveltamista vuoden 2003 elokuuhun asti.
Tarkistuksista 1 ja 2 totean, että komissio on täysin samaa mieltä siitä, että parlamentille on tiedotettava pöytäkirjan soveltamisen eri näkökohdista. Komissio antaa kuitenkin jo nyt tällaista tietoa voimassa olevien toimielinjärjestelyjen mukaisesti ja etenkin komission ja parlamentin 5. heinäkuuta 2000 tekemän puitesopimuksen nojalla. Siksi komissio katsoo, että nämä kaksi tarkistusta eivät ole välttämättömiä.
Tarkistuksesta 3 totean, että sopimuksen 13 artiklan mukaan sopimus voidaan uusia kolmeksi vuodeksi, ellei kumpikaan osapuolista irtisano sopimusta kirjallisesti. Pöytäkirja, jossa vahvistetaan kalastusmahdollisuudet ja rahoitustuki, on kuitenkin voimassa vain kolmen vuoden ajan, minkä jälkeen se on uusittava. Jos tarkistuksessa viitataan pöytäkirjan uusimiseen eikä itse sopimukseen, tarkistus on ristiriidassa kalastussopimusten pöytäkirjojen luonnetta koskevien periaatteiden kanssa. Koska pöytäkirjat liitetään puitesopimuksiin, niiden määräajoin tapahtuva uusiminen ei edellytä uusia neuvotteluvaltuuksia.
Tarkistuksesta 4 totean että, koska kalastussopimuksilla on suuri merkitys Norsunluurannikolle – EU:n säilyketehtaat työllistävät 30 000 henkeä Abidjanissa ja rahoitustukea annetaan ensisijaisesti tieteelliseen tutkimukseen, valvontaan ja seurantaan – sopimuksen voimassaolon pidentämättä jättämisellä olisi tuhoisia vaikutuksia maalle. Se merkitsisi myös vakavia ongelmia EU:n kalastajille ja Norsunluurannikkoon tehdyille investoinneille. Sopimuksen voimassaolon pidentämättä jättäminen tarkoittaisi Norsunluurannikon eristämistä. EU ei halua antaa tällaista viestiä maalle, joka pyrkii palauttamaan maahan rauhan."@fi5
".
Monsieur le Président, je voudrais remercier l’honorable député pour ce rapport sur la prorogation d’un an du protocole � l’accord entre la Communauté et la Côte d’Ivoire. Je me réjouis de constater que vous partagez l’esprit de cette proposition puisque la Commission, pour des raisons politiques et sociales, a dû opter pour une prorogation plutôt qu’un renouvellement du protocole.
Malheureusement, en raison des difficultés politiques qu’a connues la Côte d’Ivoire � l’automne 2002 et au printemps 2003, il n’a pas été possible d’entamer les négociations. Ce protocole est important pour l’industrie européenne de la pêche, qui utilise le port d’Abidjan pour débarquer � terre ses prises provenant de toute la région, et pas uniquement des eaux ivoiriennes. Cette activité profite également en retour � la Côte d’Ivoire. Le protocole soutient en outre la recherche scientifique, qui est essentielle pour garantir la viabilité des pêcheries et établir des structures capables de gérer celles-ci dans le pays.
Grâce au protocole précédent, plusieurs entreprises européennes ont investi en Côte d’Ivoire. Trois conserveries de thon sont aujourd’hui implantées dans le port d’Abidjan et produisent du thon � destination du marché européen. Elles génèrent plus de 30� 000 emplois � l’échelle locale. La prolongation d’une année du protocole offre des possibilités d’exploitation � 71� thoniers ainsi qu’� quelques navires de pêche démersale. Les mesures ciblées restent identiques et représentent 71% de la contrepartie financière, sur une contribution globale maintenue au niveau précédent, � savoir 957� 500� euros.
Étant donné l’excellent niveau d’utilisation des pêcheries de thon, d’une part, et la mise � profit par le ministère des mesures ciblées visant � assurer la durabilité des activités de pêche, d’autre part, la Commission considère cette prorogation comme un bon investissement. Ceci est vrai pour les deux parties.
Il faut évidemment déplorer que cette prolongation, qui est entrée en vigueur le 1er� juillet 2003, a seulement été présentée au Parlement le 23� septembre. L’une des causes de ce retard tient au fait que la lettre relative � la prorogation n’a été signée par le ministre ivoirien de la pêche que le 16� mai 2003. Je voudrais toutefois ajouter, très franchement et très honnêtement, que ce retard n’est en aucun cas imputable � l’un des partenaires seul. Je tiens � exprimer mes regrets quant � ce retard. Si j’étais membre de cette Assemblée, je considérerais ceci avec un certain scepticisme.
Je suis toutefois heureux d’apprendre que vous avez reçu, le 24� novembre dernier, un rapport d’évaluation portant sur la mise en œuvre du protocole, qui répond � certaines de vos demandes concernant les futures négociations sur le renouvellement du protocole. Ce rapport est une étude évaluant les stocks halieutiques et l’application du protocole jusqu’en août 2003.
S’agissant des amendements 1 et 2, la Commission partage entièrement les préoccupations exprimées par le Parlement, qui souhaite être tenu informé de l’évolution de la mise en œuvre du protocole. Cependant, la Commission transmet déj� ce type d’informations, conformément aux modalités interinstitutionnelles actuelles et, plus particulièrement, en vertu de l’accord-cadre conclu entre la Commission et le Parlement le 5 juillet 2000. Par conséquent, la Commission juge ces deux amendements inutiles.
En ce qui concerne l’amendement 3, l’article 13 de l’accord stipule que ce dernier est prorogé de trois ans en trois ans, sauf si l’une des parties contractantes met fin � l’accord au moyen d’une notification écrite. Néanmoins, le protocole fixant les possibilités de pêche et la contrepartie financière n’est valable que pour trois ans et doit être renouvelé � l’issue de cette période. Si l’amendement porte sur le renouvellement du protocole et non de l’accord en tant que tel, il va � l’encontre des principes régissant la nature des protocoles aux accords de pêche. Étant donné que les protocoles sont annexés aux accords-cadres, leur renouvellement périodique ne nécessite aucune nouvelle directive de négociation.
Quant � l’amendement� 4, vu l’importance que revêt l’accord de pêche pour la Côte d’Ivoire� - si l’on prend en considération les 30� 000 emplois générés par les conserveries européennes établies � Abidjan et le fait que la contrepartie financière profite essentiellement � la recherche scientifique, ainsi qu’aux programmes de contrôle et de surveillance� - ne pas prolonger l’accord serait une catastrophe pour le pays. Ce serait également un grave problème pour les pêcheurs de l’Union européenne et les investissements consentis en Côte d’Ivoire. La non-prorogation de l’accord entraînerait un isolement de la Côte d’Ivoire. Ce n’est pas le signal que l’UE souhaite donner � un pays qui se bat pour retrouver le chemin de la paix."@fr6
"Signor Presidente, ringrazio l’onorevole deputato per la relazione sulla proroga di un anno del protocollo di pesca, allegato all’accordo tra la Comunità e la Costa d’Avorio. Noto con piacere che il Parlamento condivide lo spirito della nostra proposta, poiché la Commissione – per motivi politici e sociali – si è vista costretta a procedere a una proroga del protocollo anziché al suo rinnovo.
Purtroppo, a causa della difficile situazione politica verificatasi nell’autunno 2002 e nella primavera 2003, non è stato possibile avviare negoziati. Il protocollo è importante per l’industria ittica dell’Unione europea, che utilizza il porto di Abidjan per scaricare il pesce catturato nell’intera regione, non solo nelle acque ivoriane, svolgendo quindi un’attività che va a beneficio della Costa d’Avorio. Il protocollo, inoltre, promuove la ricerca scientifica, che è irrinunciabile per garantire la sostenibilità della pesca e per sviluppare la capacità di amministrarla in quel paese.
Sulla base del protocollo precedentemente in vigore, le imprese europee del settore hanno compiuto investimenti in Costa d’Avorio. Attualmente sono operativi, nel porto di Abidjan, tre impianti di lavorazione ed inscatolamento del tonno destinato al mercato europeo, che danno lavoro ad oltre 30 000 persone del luogo. La proroga di un anno del protocollo prevede possibilità di pesca per 71 tonniere, nonché una piccola quota per la pesca demersale. Le misure specifiche rimangono le stesse e costituiscono il 71 per cento del contributo finanziario totale, il quale è a sua volta rimasto immutato, pari a 957 500 euro.
Considerato il buon livello di utilizzazione della pesca del tonno, da un lato, e l’impiego, da parte del ministero, delle misure specifiche atte a garantire una pesca sostenibile, dall’altro, la Commissione ritiene che la proroga darà buoni frutti per entrambe le parti interessate.
Comprendo il vostro disappunto per il fatto che la proroga, entrata in vigore il 1° luglio 2003, sia stata sottoposta al Parlamento solo il 23 settembre. Uno dei motivi di tale ritardo è che la lettera di proroga è stata sottoscritta dal ministro ivoriano della Pesca solo il 16 maggio 2003. Mi permetto però di aggiungere, in tutta onestà e sincerità, che ritardi di questo tipo non sono mai il risultato del comportamento di una sola delle parti in causa. Esprimo quindi il mio rammarico per questo ritardo. Se fossi un deputato al Parlamento europeo, nutrirei un certo scetticismo.
Ad ogni modo, mi fa piacere sapere che il 24 novembre avete ricevuto una relazione di valutazione sull’applicazione del protocollo che risponde ad alcuni degli interrogativi da voi sollevati in riferimento a futuri negoziati sul rinnovo del protocollo. La relazione presentata consiste in uno studio che ha analizzato gli
ittici e l’applicazione del protocollo fino all’agosto 2003.
Per quanto concerne gli emendamenti nn. 1 e 2, la Commissione concorda pienamente sulla necessità di tenere il Parlamento al corrente dei vari aspetti correlati all’applicazione del protocollo. Va tuttavia precisato che la Commissione fornisce già ora questo tipo di informazioni, in conformità dei vigenti accordi interistituzionali e, in particolare, dell’accordo quadro concluso tra Commissione e Parlamento il 5 luglio 2000. La Commissione ritiene pertanto che i suddetti emendamenti non siano necessari.
Riguardo all’emendamento n. 3 va detto che l’accordo, ai sensi dell’articolo 3 dello stesso, potrà essere rinnovato per un periodo di tre anni, qualora nessuna delle parti comunichi per iscritto la volontà di rescinderlo. Tuttavia, il protocollo che fissa le possibilità di pesca e la contropartita finanziaria ha una validità di soli tre anni e quindi, alla scadenza di detto periodo, dovrà essere rinnovato. Se l’emendamento si riferisce al rinnovo del protocollo e non al rinnovo dell’accordo, è in contrasto con i principi sulla natura dei protocolli annessi agli accordi di pesca. Poiché i protocolli sono allegati agli accordi quadro, il loro rinnovo periodico non necessita di nuove istruzioni negoziali.
In merito all’emendamento n. 4, considerata l’importanza che l’accordo di pesca riveste per la Costa d’Avorio – basti pensare ai 30 000 posti di lavoro negli stabilimenti dell’Unione europea che lavorano il pescato ad Abidjan e al fatto che la contropartita finanziaria è destinata principalmente alla ricerca scientifica, al controllo e alla vigilanza – la mancata proroga dell’accordo avrebbe effetti disastrosi sulla Costa d’Avorio e comporterebbe altresì gravi difficoltà sia per i pescatori dell’Unione sia per gli investimenti europei in quel paese. Non rinnovare l’accordo significherebbe isolare la Costa d’Avorio, e questo non è il segnale che l’Unione europea vuole inviare a un paese che sta cercando di ritrovare la strada della pace."@it9
". – Mr President, I would like to thank the honourable Member for this report on the extension for one year of the fisheries protocol to the agreement between the Community and Côte d'Ivoire. I am happy to note that you support the spirit of this proposal, since the Commission – for political and social reasons – has had to proceed with an extension instead of a renewal of the protocol.
Unfortunately, due to the difficult political situation in the autumn 2002 and spring 2003, it was not possible to proceed with negotiations. The protocol is important for the EU fishing industry, which fishes and uses the port of Abidjan to land their catches from the whole region and not only from Ivorian waters. This, in turn, is an advantage for Côte d'Ivoire. The protocol also supports scientific research, which is essential for ensuring the sustainability of the fisheries and for building up capacity to administer this in the country.
Because of the previous protocol, European businesses have made investments in Côte d'Ivoire. There are now three tuna canneries in the port of Abidjan which process tuna for the European market. They generate over 30 000 local jobs. The one-year extension of the protocol provides fishing possibilities for 71 tuna vessels and some demersal fishing as well. The targeted measures remain the same and represent 71% of the financial contribution out of an overall contribution that is also kept at the previous level – EUR 957 500.
Considering the good level of utilisation of the tuna fisheries on the one hand, and the ministry's use of targeted measures to ensure sustainable fisheries, the Commission considers the extension to be good value for money. This is true for both sides.
Obviously, one cannot be fully satisfied with the fact that this extension, which has been in operation since 1 July 2003, was only presented to this Parliament on 23 September. One reason for this delay was that the letter of extension was signed by Ivorian Fisheries Minister only on 16 May 2003. However, I would add, in all honesty and fairness, that these delays are never the result of one of the partners alone. I express my regret for the delay. If I were a Member of this House I would look at this with some scepticism.
However, I am happy to know that on 24 November you received an evaluation report on the implementation of the protocol, which answers some of your requests for future negotiations on the renewal of the protocol. The report submitted is a study assessing the fish stocks and the application of the protocol up to August 2003.
Concerning Amendments Nos 1 and 2, the Commission fully shares the concern to keep Parliament informed on various aspects of the implementation of the protocol. However, the Commission already forwards this kind of information, in line with the current interinstitutional arrangements and, in particular, with the framework agreement between the Commission and Parliament of 5 July 2000. Therefore, the Commission considers that these two amendments are not necessary.
Concerning Amendment No 3, the agreement, according to Article 13 thereof, shall be renewable for additional periods of 3 years, unless notice of termination is given in writing by either of the parties. However, the protocol setting out the fishing opportunities and the financial contribution is only valid for three years and will have to be renewed after that period. If the amendment refers to the renewal of the protocol and not of the agreement as such, the amendment goes against the principles regarding the nature of the protocols to the fisheries agreements. Since the protocols are annexed to the framework agreements, their periodical renewal does not require any new directive for negotiations.
Concerning Amendment No 4, considering the importance of the fisheries agreement for Côte d'Ivoire – in terms of the 30 000 jobs generated by EU canneries in Abidjan, and the fact that the financial contribution goes mainly to scientific research, control and surveillance – not extending the agreement would be a disaster for the country. It would also be a serious problem for EU fishermen and the investments made in Côte d'Ivoire. Failing to extend the agreement would mean isolating Côte d'Ivoire. This is not the sign the EU wants to give to a country which is struggling to find a way back to peace."@lv10
".
Mijnheer de Voorzitter, ik wil de geachte afgevaardigde danken voor dit verslag over de verlenging met een jaar van het protocol bij de visserijovereenkomst tussen de Gemeenschap en Ivoorkust. Ik ben blij dat u zich achter dit voorstel schaart. Om politieke en sociale redenen heeft de Commissie immers voor verlenging in plaats van vernieuwing van het protocol moeten kiezen.
Helaas konden de onderhandelingen in het najaar van 2002 en het voorjaar van 2003 vanwege de politieke situatie in het land niet worden voortgezet. Het protocol is belangrijk voor de Europese vissers. Zij vissen rond de haven van Abidjan en gebruiken deze om hun vangsten uit de hele regio, niet alleen de Ivoriaanse wateren, aan te voeren. Daar doet Ivoorkust op zijn beurt zijn voordeel mee. Het protocol biedt ook steun voor wetenschappelijk onderzoek. Daarmee moet duurzame visserij worden gewaarborgd en moeten de daarvoor benodigde institutionele capaciteiten in het land worden gecreëerd.
Naar aanleiding van het vorige protocol hebben Europese bedrijven in Ivoorkust geïnvesteerd. De haven van Abidjan telt nu drie conservenfabrieken waar tonijn voor de Europese markt wordt verwerkt. Zij zijn goed voor meer dan 30.000 lokale arbeidsplaatsen. De verlenging van het protocol met een jaar biedt mogelijkheden voor 71 tonijnschepen en voor enige demersale visserij. De doelgerichte acties blijven intact en maken 71 procent uit van de financiële bijdrage. De totale bijdrage blijft eveneens gelijk, te weten 957.500 euro.
De tonijnvisserij wordt goed gebruikt en de regering zet de doelgerichte acties in voor duurzame visserij. Daarom is de Commissie van oordeel dat deze verlenging waar voor haar geld biedt. Dat geldt zowel voor Ivoorkust als voor de EU.
Uiteraard is het spijtig dat de verlenging al op 1 juli 2003 van kracht is geworden en dat deze pas op 23 september aan het Parlement is voorgelegd. Een van de redenen voor deze vertraging is dat de brief tot verlenging pas op 16 mei 2003 is ondertekend door de Ivoriaanse minister van Visserij. De eerlijkheid gebiedt mij echter toe te voegen dat dergelijke vertragingen nooit door een van beide partijen alleen worden veroorzaakt. Ik betreur deze vertraging. Als ik een lid van het Parlement was, zou ik me er ook kritisch over uitlaten.
Gelukkig heeft u op 24 november echter een evaluatieverslag ontvangen over de toepassing van het protocol. Daarin wordt tegemoet gekomen aan een aantal van uw verzoeken voor toekomstige onderhandelingen over vernieuwing van het protocol. Het verslag is het resultaat van onderzoek naar de visbestanden en de toepassing van het protocol tot augustus 2003.
De Commissie deelt uw standpunt dat het Parlement op de hoogte moet worden gehouden van diverse aspecten van de toepassing van het protocol, zoals in de amendementen 1 en 2 wordt gesteld. Geheel volgens de geldende interinstitutionele afspraken en met name de kaderovereenkomst tussen Commissie en Parlement van 5 juli 2000 stuurt de Commissie dergelijke informatie echter al door. Voor de Commissie zijn deze twee amendementen dan ook overbodig.
Wat amendement 3 betreft: in artikel 13 van de overeenkomst is vastgelegd dat deze voor perioden van steeds drie jaar wordt vernieuwd, tenzij een van de partijen de overeenkomst schriftelijk ontbindt. Het protocol, waarin de vangstmogelijkheden en de financiële bijdrage worden uiteengezet, is echter slechts drie jaar geldig en moet na afloop van die periode worden vernieuwd. Als het amendement betrekking heeft op vernieuwing van het protocol en niet van de overeenkomst zelf, dan druist het in tegen de beginselen betreffende de aard van protocollen bij visserijovereenkomsten. Aangezien protocollen aan kaderovereenkomsten zijn gehecht, kunnen deze periodiek worden vernieuwd zonder nieuwe richtlijn voor onderhandelingen.
De visserijovereenkomst is voor Ivoorkust niet weg te denken. Het akkoord garandeert 30.000 arbeidsplaatsen bij Europese conservenfabrieken in Abidjan en de financiële bijdrage komt voornamelijk ten goede aan wetenschappelijk onderzoek, controle en toezicht. Wat amendement 4 betreft zou het dus een regelrechte ramp voor het land zijn als deze overeenkomst niet zou worden verlengd. Ook zou er dan een groot probleem zijn voor Europese vissers en de investeringen die in Ivoorkust zijn gedaan. Als de overeenkomst niet wordt verlengd, komt Ivoorkust in een isolement terecht. Een dergelijk signaal kan de Europese Unie niet geven aan een land dat op alle mogelijke manieren probeert weer vrede te creëren."@nl2
"Senhor Presidente, gostaria de agradecer ao senhor deputado Stevenson o seu relatório sobre a prorrogação, pelo período de um ano, do protocolo que fixa as possibilidades de pesca e a contrapartida financeira previstas no acordo de pesca entre a Comunidade Europeia e a República da Costa do Marfim. Apraz-me verificar que o relator apoia o espírito da proposta da Comissão, já que esta – por razões políticas e sociais – teve de se decidir por uma prorrogação do protocolo, em lugar de uma renovação.
Lamentavelmente, devido à complexa situação política verificada no Outono de 2002 e Primavera de 2003, não foi possível prosseguir as negociações. O protocolo reveste-se de importância para o sector da pesca comunitário, cujas frotas operam na região e utilizam o porto de Abidjan para descarregar as capturas obtidas em toda a região, não apenas nas águas ao largo da Costa do Marfim. Isto, por sua vez, é vantajoso para a República da Costa do Marfim. O protocolo também apoia a investigação científica, essencial para assegurar a sustentabilidade das áreas de pesca e desenvolver no país as capacidades administrativas necessárias para o efeito.
Devido ao protocolo anterior, empresas europeias fizeram investimentos na Costa do Marfim. Existem actualmente três fábricas de conservas atuneiras no porto de Abidjan, onde é efectuada a transformação do atum destinado ao mercado europeu. Estas fábricas são responsáveis por 30 000 postos de trabalho locais. Nos termos da prorrogação do protocolo, por um período de um ano, são facultadas possibilidades de pesca a 71 navios atuneiros, estando prevista igualmente alguma pesca demersal. As medidas específicas permanecem as mesmas e representam 71% da contrapartida financeira, cujo montante total permanece também ao nível do protocolo anterior: 957 500 euros.
Atendendo à elevada taxa de utilização dos pesqueiros de atum, por um lado, e à utilização, pelo ministério, das medidas específicas para assegurar a sustentabilidade da pesca, por outro, a Comissão considera que esta prorrogação se traduz numa boa relação custo-benefício, e isto para ambas as partes.
Obviamente que não podemos ficar inteiramente satisfeitos com o facto de esta prorrogação, aplicada a partir de 1 de Julho de 2003, só ter sido comunicada ao Parlamento em 23 de Setembro. Uma das razões deste atraso foi o facto de o Ministro das Pescas da República da Costa do Marfim só ter assinado a carta de prorrogação em 16 de Maio de 2003. No entanto, para ser justo e sincero, devo acrescentar que estes atrasos nunca são culpa de apenas uma das partes. Apresento as minhas desculpas por este atraso. Se fosse membro desta Assembleia, encararia com algum cepticismo este atraso.
Todavia, folgo em saber que, em 24 de Novembro último, o Parlamento recebeu um relatório de avaliação sobre a aplicação do último protocolo, o qual responde a algumas das suas exigências relativamente à negociação de um eventual novo protocolo. O relatório apresentado consiste num estudo de avaliação dos recursos haliêuticos bem como da aplicação do protocolo até Agosto de 2003.
No que se refere às alterações 1 e 2, a Comissão patilha inteiramente a preocupação de manter o Parlamento informado sobre diversos aspectos relativos à execução do protocolo. Contudo, a Comissão já procede à comunicação destas informações ao Parlamento, em conformidade com as actuais disposições interinstitucionais, nomeadamente, o Acordo-quadro entre a Comissão e o Parlamento Europeu, datado de 5 de Julho de 2000. Por conseguinte, a Comissão considera desnecessárias estas duas alterações.
Relativamente à alteração 3, devo dizer que, nos termos do seu artigo 13º, o acordo será renovável por períodos adicionais de três anos, a menos que uma das partes comunique à outra por escrito a sua intenção de rescindir o acordo. No entanto, o protocolo que fixa as possibilidades de pesca e a contrapartida financeira é válido por apenas três anos e terá de ser renovado após esse período. Se a alteração se refere à renovação do protocolo e não do acordo em si, a alteração é contrário aos princípios subjacentes à natureza dos protocolos anexos aos acordos de pesca. Uma vez que os protocolos são anexos aos acordos-quadro, não se afigura necessária uma nova directiva para efeitos de negociação da respectiva renovação periódica.
No que diz respeito à alteração 4, atendendo à importância do acordo de pesca para a República da Costa do Marfim – pelos 30 000 postos de trabalho criados pelas fábricas de conservas da UE em Abidjan bem como pelo facto de a contrapartida financeira se destinar sobretudo à investigação científica, policiamento e vigilância – a não prorrogação do acordo seria catastrófica para o país. Representaria igualmente um grave problema para os pescadores da União Europeia e para os investimentos realizados na Costa do Marfim. A não prorrogação do acordo significaria isolar a República da Costa do Marfim. Não é esse o sinal que a UE quer enviar a um país que se debate para reencontrar o caminho da paz."@pt11
".
Herr talman! Jag vill tacka de ärade ledamöterna för detta betänkande om förlängningen på ett år av fiskeprotokollet till avtalet mellan gemenskapen och Elfenbenskusten. Det gläder mig att notera att ni stöder andan i detta förslag eftersom kommissionen, på grund av politiska och sociala orsaker, har varit tvungen att gå vidare med en förlängning i stället för ett förnyande av protokollet.
Tyvärr var det inte möjligt att gå vidare med förhandlingarna under hösten 2002 och våren 2003 på grund av den svåra politiska situationen. Protokollet är viktigt för EU:s fiskeindustri som fiskar och använder Abidjans hamn för att landa sin fångst från hela regionen, och inte bara den från ivorianska vatten. Detta i sin tur är en fördel för Elfenbenskusten. Protokollet stöder även vetenskaplig forskning som är nödvändig för att garantera upprätthållandet av fisket och för att bygga upp kapacitet att administrera detta i landet.
På grund av det tidigare protokollet har europeiskt näringsliv gjort investeringar i Elfenbenskusten. Det finns nu tre konservfabriker för tonfisk i Abidjans hamn som förädlar tonfisk för den europeiska marknaden. De skapar mer än 30 000 lokala arbetstillfällen. Den ettåriga förlängningen av protokollet sörjer för fiskemöjligheter för 71 tonfiskefartyg och även för en del bottenfiske. De riktade åtgärderna förblir desamma och representerar 71 procent av de finansiella bidragen av ett totalt bidrag, som också behålls på den tidigare nivån, på 957 500 euro.
Med tanke på den goda nivån av nyttjande av tonfisket å ena sidan och ministeriets användning av riktade åtgärder, anser kommissionen att förlängningen ger god valuta för pengarna. Detta gäller för båda sidor.
Uppenbarligen kan man inte vara helt nöjd med det faktum att förlängningen, som har varit i kraft sedan den 1 juli 2003, lades fram för detta parlament först den 23 september. En anledning till denna försening var att skrivelsen om förlängning undertecknades av den ivorianske fiskeministern först den 16 maj 2003. Emellertid vill jag, uppriktigt sagt och i rättvisans namn, tillägga att dessa förseningar aldrig beror på endast en av parterna. Jag beklagar förseningen. Om jag var ledamot av parlamentet skulle jag se på detta med en viss skepsis.
Emellertid gläder det mig att veta att ni den 24 november fick en utvärderingsrapport om tillämpningen av protokollet som svarar på en del av era frågor om framtida förhandlingar av förnyandet av protokollet. Rapporten som lades fram är en studie som utvärderar fiskebeståndet och tillämpningen av protokollet fram till augusti 2003.
Angående de två första ändringsförslagen delar kommissionen fullständigt intresset av att hålla parlamentet informerat om olika aspekter av genomförandet av protokollet. Kommissionen förmedlar emellertid redan den här typen av information enligt de gällande interinstitutionella överenskommelserna, och i synnerhet enligt ramavtalet mellan kommissionen och parlamentet av den 5 juli 2000. Därför anser kommissionen att dessa två ändringsförslag inte är nödvändiga.
Angående det tredje ändringsförslaget skall avtalet, enligt dess artikel 13, kunna förnyas för tilläggsperioder på tre år, såvida inte skriftligt meddelande om uppsägning givits av någon av parterna. Emellertid är protokollet, som lägger fram fiskemöjligheterna och det finansiella bidraget, endast giltigt under tre år och måste därefter förnyas. Om ändringsförslaget hänvisar till förnyandet av protokollet, och inte till avtalet som sådant, strider ändringsförslaget mot grundreglerna för protokoll för fiskeavtal. Då protokollen är bilagor till ramavtalen behövs det inte något nytt förhandlingsdirektiv för att periodiskt förnya dem.
Beträffande ändringsförslag 4 skulle det vara en katastrof för Elfenbenskusten om avtalet inte förlängdes med tanke på fiskeavtalets betydelse för landet. Detta gäller de 30 000 arbetstillfällen som skapats av EU:s konservfabriker i Abidjan och det faktum att det finansiella bidraget huvudsakligen går till vetenskaplig forskning, kontroll och övervakning. Det skulle också innebära ett allvarligt problem för EU:s fiskare och de investeringar som gjorts i Elfenbenskusten. Att misslyckas med att förnya avtalet skulle innebära att isolera Elfenbenskusten. Detta är inte den signal som EU vill sända till ett land som kämpar med att hitta en väg tillbaka till fred."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Commission"10,3
"Nielson,"10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples