Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-12-17-Speech-3-037"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20031217.2.3-037"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". – Mr President, let me start by reacting to the last contribution. There is always the problem and risk of indirect consequences of supporting a government in a difficult situation like this. But we are very cautiously doing the right thing by not turning our backs on the country, but instead finding areas where we can do something meaningful, also bearing in mind that there is a legitimate government in the country. We have used the Cotonou system to organise dialogue and to establish benchmarks along the way leading back to normalisation, and we are linking and conditioning our support to the Marcoussis Agreement and the process there.
I have already addressed the specific aspect of fisheries. Let me say a few words on the peace facility in response to Mrs Kinnock and Mrs Karamanou. I very much welcomed the conclusions of the European Council last week relating to the peace facility. It was clearly stated in these conclusions that the Council recognises the importance of this peace facility and it also makes the point quite clearly that the financing of these peace operations will create a noteworthy and important impulse in strengthening the capacity of the African people to create and preserve peace on the whole continent. So there was no reference whatsoever to any ways of doing this other than what is implicitly referred to here as an all-African effort. It is the case that we foresee, and the African Union and the Commission also expect that regional organisations should be used as implementing agents for handling individual cases. However, it is clear from the whole architecture of the proposal that decision-making is supposed to be the responsibility of the African Union. This is also the prevailing view in the discussions that are taking place inside the EU. This is very important, because stability and African ownership of this process is the key to success.
We look forward to the next steps in the chain of implementation, to take place shortly.
I should like to say to Mrs Karamanou that the peace facility would not cover the cost of supporting women's organisations or other activities like that. It is very important that this facility should only cover those actions relating directly to peacekeeping or peace-building activities which cannot be funded by other sources. That is what is new in this and why we are moving into a new area of activity and a new method of funding and decision-making. All this is new for good reasons, and we have to be very careful not to overlap with what can in fact be funded through other sources, otherwise the opportunity would be wasted.
My final remarks on the situation in Côte d'Ivoire and what we are trying to do: we are not in a situation where we have cut off or frozen spending. We have not suspended the Cotonou working relationship, but we have to adapt to the situation. We are gradually trying to move forward and link it to a process of reconciliation. In fact, the country strategy paper and the national indicative programme, totalling EUR 298 million, were discussed by the EDF Committee on 20 November and we will try ensure that the implementation of this is linked to the implementation of the Marcoussis Agreement. We will include interventions such as promoting security of land tenure, and good governance will also be an important element, along with support for the 2005 presidential and parliamentary elections. This is a very sad case, but we have to be stubbornly optimistic."@en3
|
| lpv:translated text |
"Hr. formand, lad mig starte med at kommentere det sidste indlæg. Der vil altid være problemer med eller risiko for indirekte konsekvenser ved at støtte en regering i en vanskelig situation som denne. Men vi gør med stor varsomhed det rigtige ved ikke at vende landet ryggen, men i stedet finde områder, hvor vi kan gøre noget meningsfuldt, idet vi også tager højde for, at der er en legitim regering i landet. Vi har brugt Cotonou-systemet til at etablere dialogen og til at fastsætte kriterier på vejen mod en normalisering, og vi betinger og knytter vores støtte til Marcoussis-aftalen og processen dér.
Jeg har allerede omtalt de specifikke aspekter af fiskeriet. Lad mig sige et par ord om fredsfaciliteten som reaktion på fru Kinnock og fru Karamanous udtalelser. Jeg ser med stor glæde på konklusionerne vedrørende fredsfaciliteten fra Det Europæiske Råds møde i sidste uge. Det fremgår tydeligt af disse konklusioner, at Rådet anerkender betydningen af denne fredsfacilitet. Desuden understreges det ganske tydeligt, at finansieringen af disse fredsoperationer udgør et væsentligt bidrag til en styrkelse af den afrikanske befolknings evne til at skabe og bevare fred på hele kontinentet. Der blev således slet ikke nævnt andre måder at gøre dette på end den, der her omtales som en udelukkende afrikansk indsats. Det er det, vi forventer, og Den Afrikanske Union og Kommissionen mener desuden, at de regionale organisationer bør stå for gennemførelsen i forbindelse med de enkelte sager. Det fremgår dog tydeligt af hele strukturen i forslaget, at det besluttende organ bør være Den Afrikanske Union. Det er også den fremherskende holdning i de drøftelser, der finder sted i EU. Det er meget vigtigt, eftersom stabilitet og afrikansk ansvar for denne proces er nøglen til succes.
Vi ser frem til de næste skridt i gennemførelsesfasen om kort tid.
Jeg vil gerne sige til fru Karamanou, at fredsfaciliteten ikke vil dække omkostningerne ved at støtte kvindeorganisationer eller andre lignende aktiviteter. Det er afgørende, at denne facilitet kun dækker de tiltag, der direkte vedrører fredsbevarende eller fredsskabende aktiviteter, som ikke kan opnå støtte andre steder. Det er det nye i dette, og det er derfor vi bevæger os ind på et nyt aktivitetsområde og en ny metode til støtte og beslutningstagning. Alt dette er nyt med god grund, og vi skal være meget forsigtige med ikke at overlappe med aktiviteter, der kan opnå støtte andre steder, ellers vil muligheden være spildt.
Jeg vil slutte med en kommentar til situationen i Côte d'Ivoire, og hvad vi forsøger at gøre. Der er ikke tale om en nedskæring eller fastfrysning af støtten. Vi har ikke suspenderet vores samarbejde inden for rammerne af Cotonou-aftalen, men vi er nødt til at tilpasse os situationen. Vi prøver på gradvis at komme fremad og iværksætte en forsoningsproces. Landestrategidokumentet og det nationale vejledende program, som i alt udgør 298 millioner euro blev således drøftet i EDF-udvalget den 20. november, og vi vil forsøge at sikre, at gennemførelsen sammenkædes med gennemførelsen af Marcoussis-aftalen. Programmet vil omfatte vigtige elementer som fremme af sikre jordbesiddelsesforhold, god forvaltning samt støtte til præsident- og parlamentsvalget i 2005. Dette er en meget trist affære, men vi er nødt til at være optimistiske."@da1
"Herr Präsident, ich möchte zunächst zu dem Beitrag meines Vorredners Stellung nehmen. Wenn man eine Regierung in einer schwierigen Situation wie dieser unterstützt, besteht immer das Problem und die Gefahr indirekter Konsequenzen. Wir sind jedoch sehr darauf bedacht, das Richtige zu tun, indem wir das Land nicht im Stich lassen, sondern vielmehr nach Bereichen suchen, in denen wir wirksame Hilfe leisten können, ohne dabei zu vergessen, dass es in diesem Land eine rechtmäßige Regierung gibt. Wir haben das Cotonou-System als Grundlage gewählt, um den Dialog zu organisieren und Benchmarks für den Weg zurück in die Normalität festzulegen, und wir knüpfen unsere Unterstützung an das Marcoussis-Abkommen und machen sie von diesem abhängig.
Ich habe den spezifischen Aspekt der Fischerei bereits angesprochen. Lassen Sie mich als Antwort auf die Beiträge von Frau Kinnock und Frau Karamanou einige Worte zur Friedensfazilität sagen. Ich war sehr erfreut über die Schlussfolgerungen des Europäischen Rates von vergangener Woche hinsichtlich der Friedensfazilität. In diesen Schlussfolgerungen wird klar gesagt, dass der Rat die Bedeutung dieser Friedensfazilität anerkennt, und es wird deutlich hervorgehoben, dass die Finanzierung dieser Friedensmission einen beachtlichen und wichtigen Beitrag zur Stärkung der Fähigkeit der Afrikaner leisten wird, auf ihrem Kontinent Frieden zu schaffen und zu erhalten. Es gibt also nicht den geringsten Hinweis darauf, dass dies außerhalb der ausdrücklich auf den gesamten afrikanischen Kontinent bezogenen Bemühungen geschehen sollte. Es trifft zu, dass wir davon ausgehen, dass regionale Organisationen in Einzelfällen als Durchführungsstellen bei der Umsetzung herangezogen werden sollten, und auch die Afrikanische Union und die Kommission sehen dies vor. An der gesamten Struktur des Vorschlags ist jedoch deutlich zu erkennen, dass die Afrikanische Union die Stelle sein sollte, die für Entscheidungen zuständig ist. Das ist auch die vorherrschende Meinung in den Diskussionen, die innerhalb der EU geführt werden. Dies ist sehr wichtig, weil die Stabilität und die Eigenverantwortung Afrikas in diesem Prozess für den Erfolg entscheidend sind.
Wir freuen uns auf die nächsten Schritte der Umsetzung, die schon bald stattfinden werden.
Frau Karamanou möchte ich darauf hinweisen, dass die Kosten für die Unterstützung von Frauenorganisationen oder ähnlichen Aktivitäten nicht durch die Friedensfazilität gedeckt werden können. Es ist sehr wichtig, dass durch diese Fazilität nur die Aktionen finanziert werden, die unmittelbar der Friedenserhaltung und Friedensschaffung dienen und nicht aus anderen Quellen finanziert werden können. Dies ist die eigentliche Neuerung und der Grund, weshalb wir in einem neuen Tätigkeitsbereich aktiv werden und ein neues Finanzierungs- und Entscheidungsverfahren anwenden. Es gibt gute Gründe für diese neuen Regelungen. Wir müssen genau darauf achten, dass es keine Überschneidungen mit Aktivitäten gibt, die durch andere Quellen finanziert werden können, weil ansonsten diese Möglichkeit ungenutzt bliebe.
Zum Abschluss möchte ich noch folgende Punkte im Zusammenhang mit der Situation in Côte d'Ivoire erwähnen und unsere geplanten Maßnahmen erläutern: Wir haben die Finanzhilfen nicht ausgesetzt oder eingefroren. Wir haben die Arbeitsbeziehungen im Zusammenhang mit dem Cotonou-Abkommen nicht eingestellt, aber wir müssen unsere Aktivitäten an die Situation anpassen. Wir versuchen, Schritt für Schritt voranzukommen und unsere Arbeit mit einem Prozess der Versöhnung zu verknüpfen. In der Sitzung des EEF-Ausschusses vom 20. November wurde über das Länderstrategiepapier und das nationale Richtprogramm mit einem Volumen von insgesamt 298 Millionen Euro gesprochen, und wir werden versuchen, deren Umsetzung mit der Umsetzung des Marcoussis-Abkommens zu koppeln. Wir werden Maßnahmen zur Erhöhung der Sicherheit des Landbesitzes aufnehmen, und auch die verantwortungsvolle Regierungsführung wird neben der Unterstützung der Präsidentschafts- und Parlamentswahlen 2005 ein wichtiges Element sein. Die Lage ist sehr ernst, aber wir dürfen uns nicht von unserer optimistischen Haltung abbringen lassen."@de7
".
Κύριε Πρόεδρε, επιτρέψτε μου να ξεκινήσω απαντώντας στην τελευταία παρέμβαση. Υπάρχει πάντα το πρόβλημα και ο κίνδυνος έμμεσων συνεπειών της στήριξης μιας κυβέρνησης σε μια δύσκολη κατάσταση όπως αυτή. Όμως, πράττουμε πολύ προσεκτικά το σωστό, καθώς δεν αδιαφορούμε για τη χώρα, αλλά, αντίθετα, βρίσκουμε τομείς όπου μπορούμε να κάνουμε κάτι ουσιαστικό, λαμβάνοντας επίσης υπόψη ότι υπάρχει νόμιμη διακυβέρνηση της χώρας. Χρησιμοποιήσαμε το σύστημα του Κοτονού για να οργανώσουμε τον διάλογο και να θεσπίσουμε σημεία αναφοράς στον δρόμο που οδηγεί στην ομαλοποίηση, και συνδέουμε και προετοιμάζουμε τη στήριξή μας για τη Συμφωνία Marcoussis και την εκεί διαδικασία.
Έχω ήδη αναφερθεί στη συγκεκριμένη πτυχή της αλιείας. Επιτρέψτε μου να πω λίγα λόγια σχετικά με την ειρηνευτική υποδομή εις απάντηση προς την κ. Kinnock και την κ. Καραμάνου. Επικροτώ θερμά τα συμπεράσματα του Ευρωπαϊκού Συμβουλίου της περασμένης εβδομάδας αναφορικά με την ειρηνευτική υποδομή. Δηλώθηκε με σαφήνεια σε αυτά το συμπεράσματα ότι το Συμβούλιο αναγνωρίζει τη σπουδαιότητα αυτής της ειρηνευτικής υποδομής και επίσης καθιστά σαφές ότι η χρηματοδότηση αυτών των ειρηνευτικών επιχειρήσεων θα δημιουργήσει μια αξιοπρόσεκτη και σημαντική ώθηση της ενίσχυσης των ικανοτήτων του αφρικανικού λαού, ούτως ώστε να εδραιωθεί και να διατηρηθεί η ειρήνη σε ολόκληρη την ήπειρο. Δεν υπήρξε καμία άλλη αναφορά σε τρόπους επίτευξης αυτού, παρά μόνο η αναφορά εδώ σε αυτό που αποκαλείται παναφρικανική προσπάθεια. Αυτό που προβλέπουμε, και επίσης αναμένουν η Αφρικανική Ένωση και η Επιτροπή, είναι ότι οι περιφερειακές οργανώσεις θα πρέπει να χρησιμοποιηθούν ως φορείς εφαρμογής για τον χειρισμό μεμονωμένων περιπτώσεων. Ωστόσο, είναι σαφές από το σύνολο της πρότασης ότι η λήψη αποφάσεων υποτίθεται ότι είναι αρμοδιότητα της Αφρικανικής Ένωσης. Αυτή είναι επίσης η επικρατούσα άποψη στις συζητήσεις που πραγματοποιούνται εντός της ΕΕ. Αυτό είναι πολύ σημαντικό, διότι η σταθερότητα και η αφρικανική κυριότητα αυτής της διαδικασίας είναι το κλειδί της επιτυχίας.
Αναμένουμε τη γρήγορη υλοποίηση των επόμενων βημάτων στην αλυσίδα της εφαρμογής.
Θα ήθελα να πω στην κ. Καραμάνου ότι η ειρηνευτική υποδομή δεν θα καλύψει το κόστος στήριξης των γυναικείων οργανώσεων ή παρόμοιων δραστηριοτήτων. Είναι πολύ σημαντικό το γεγονός ότι αυτή η υποδομή θα πρέπει απλώς να καλύψει τις δράσεις που αφορούν άμεσα την ειρήνευση ή τις δραστηριότητες ενίσχυσης της ειρήνης που δεν μπορούν να χρηματοδοτηθούν με άλλους πόρους. Αυτό είναι το νέο στοιχείο και ο λόγος για τον οποίο κινούμαστε σε έναν νέο τομέα δραστηριότητας και μια νέα μέθοδο χρηματοδότησης και λήψης αποφάσεων. Ορθώς όλα αυτά τα στοιχεία είναι νέα, και πρέπει να είμαστε πολύ προσεκτικοί ώστε να μην υπερκαλύψουμε δράσεις που μπορούν στην πραγματικότητα να χρηματοδοτηθούν μέσω άλλων πόρων, ειδάλλως θα χάσουμε την ευκαιρία.
Οι τελικές μου παρατηρήσεις σχετικά με την κατάσταση στην Ακτή του Ελεφαντοστού και με όσα προσπαθούμε να κάνουμε είναι οι εξής: δεν βρισκόμαστε σε μια κατάσταση όπου έχουμε διακόψει ή παγώσει τις δαπάνες. Δεν έχουμε αναστείλει τη σχέση εργασίας του Κοτονού, αλλά πρέπει να προσαρμοστούμε στην κατάσταση. Προσπαθούμε σταδιακά να προχωρήσουμε και να την συνδέσουμε σε μια διαδικασία συμφιλίωσης. Στην πραγματικότητα, το έγγραφο στρατηγικής της χώρας και το Εθνικό Ενδεικτικό Πρόγραμμα, συνολικού ύψους 298 εκατ. ευρώ, συζητήθηκαν από την Επιτροπή του Ευρωπαϊκού Ταμείου Ανάπτυξης στις 20 Νοεμβρίου, και θα προσπαθήσουμε να εξασφαλίσουμε τη σύνδεση της εφαρμογής τους με την εφαρμογή της Συμφωνίας Marcoussis. Θα συμπεριλάβουμε παρεμβάσεις, όπως η προώθηση της ασφάλειας της ιδιοκτησίας, και η χρηστή διακυβέρνηση θα είναι επίσης σημαντικό στοιχείο από κοινού με την υποστήριξη για τις προεδρικές και βουλευτικές εκλογές του 2005. Πρόκειται για μια πολύ θλιβερή υπόθεση, αλλά πρέπει να είμαστε πεισματικά αισιόδοξοι."@el8
".
Señor Presidente, permítame empezar por responder a la última intervención. Apoyar a un Gobierno en una situación complicada como esta tiene siempre el problema y el riesgo de que se produzcan consecuencias indirectas. Sin embargo, estamos haciendo lo correcto, si bien con muchas precauciones, no dando la espalda al país, sino buscando aspectos en los que podamos hacer algo significativo, teniendo también en cuenta que hay un Gobierno legítimo en el país. Hemos utilizado el sistema de Cotonú para organizar el diálogo y establecer referencias comparativas en el proceso de normalización, y vinculamos y condicionamos nuestro apoyo al Acuerdo Marcoussis y al proceso que está teniendo lugar.
Ya he comentado la cuestión concreta de la pesca. Permítanme decir unas palabras sobre el fondo de paz en respuesta a la Sra. Kinnock y la Sra. Karamanou. Acogí con sumo agrado las conclusiones del Consejo Europeo de la semana pasada sobre el fondo de paz. En dichas conclusiones, quedó perfectamente claro que el Consejo reconoce la importancia de este fondo de paz y también deja bastante claro que la financiación de estas operaciones de paz generará un impulso notable e importante para reforzar la capacidad de los africanos para alcanzar y conservar la paz en todo el continente. Por lo tanto, no hubo ninguna referencia a la forma de hacer esto aparte de la referencia implícita que se hace aquí a que se trata de un esfuerzo panafricano. Eso es lo que prevemos, y la Unión Africana y la Comisión también creen que se deben utilizar organizaciones regionales como agentes de aplicación para gestionar casos individuales. Sin embargo, de toda la arquitectura de la propuesta se deduce claramente que se supone que la toma de decisiones corresponde a la Unión Africana. Esa es también la opinión mayoritaria en los debates que están teniendo lugar dentro de la Unión Europea. Eso es muy importante, porque la estabilidad y la titularidad africana de este proceso son las claves del éxito del mismo.
Esperamos con interés los próximos pasos de la aplicación, que se producirán en breve.
Quisiera decir a la Sra. Karamanou que el fondo de paz no cubriría el coste del apoyo a organizaciones de mujeres u otras actividades similares. Es muy importante que este fondo cubra únicamente las acciones relacionadas directamente con actividades de mantenimiento de la paz o de consecución de la paz que no pueden financiarse por otros medios. Eso es lo que es nuevo y la razón por la que entramos en un nuevo campo de actividad y un nuevo método de financiación y toma de decisiones. Todo esto es nuevo por buenas razones, y tenemos que tener mucho cuidado en no solaparlo con lo que se puede financiar mediante otras fuentes, porque de lo contrario perderíamos la oportunidad.
Mis últimos comentarios sobre la situación en Côte d'Ivoire y lo que intentamos hacer: no estamos en una situación en la que hayamos cortado o congelado el gasto. No hemos suspendido las relaciones de trabajo de Cotonú, pero tenemos que adaptarnos a la situación. Estamos intentando avanzar y vincularlo a un proceso de reconciliación. De hecho, el documento de estrategia nacional y el programa indicativo nacional, por un importe total de 298 millones de euros, se debatieron en la Comisión del Fondo Europeo de Desarrollo (FED) el 20 de noviembre e intentaremos garantizar que su aplicación esté vinculada a la aplicación del Acuerdo Marcoussis. Incluiremos intervenciones como la promoción de la seguridad de la posesión de la tierra, con la buena gobernanza también como un elemento importante, junto con el apoyo a las elecciones presidenciales y parlamentarias de 2005. Se trata de un caso muy triste, pero estamos obligados a ser obstinadamente optimistas."@es12
"Arvoisa puhemies, haluan aloittaa vastaamalla edelliseen puheenvuoroon. Hallituksen tukeminen tällaisessa vaikeassa tilanteessa on aina ongelmallista, ja sillä saattaa olla välillisiä vaikutuksia. Olemme kuitenkin erittäin harkitusti toimimassa kuten pitääkin, kun emme jätä maata oman onnensa nojaan vaan etsimme sen sijaan aloja, joilla voimme tehdä jotain mielekästä ja pidämme myös mielessä, että maassa on laillinen hallitus. Olemme hyödyntäneet Cotonoun järjestelmää käydäksemme vuoropuhelua ja laatiaksemme ohjeita, joiden avulla tilanne normalisoidaan, ja kytkemme tukemme Linas-Marcoussis-sopimukseen ja siihen liittyvään prosessiin pitäen sitä tuen edellytyksenä.
Olen jo käsitellyt kalastukseen liittyviä erityisseikkoja. Haluan sanoa muutaman sanan rauhanrahastosta vastatakseni jäsen Kinnockille ja jäsen Karamanoulle. Olin erittäin tyytyväinen Eurooppa-neuvoston viimeviikkoisiin rauhanrahastoa koskeviin päätelmiin. Niissä todettiin selkeästi, että neuvosto tunnustaa rauhanrahaston merkityksen, ja pantiin myös merkille, että näitä rauhanoperaatioita rahoittamalla voidaan vahvistaa huomattavasti afrikkalaisten valmiuksia rauhan aikaansaamiseen ja säilyttämiseen koko maanosassa. Päätelmissä ei siis viitattu millään tavoin muihin toimintatapoihin kuin niihin, jotka tässä mainitaan epäsuorasti koko Afrikkaa koskevina toimina. Tämä vastaa meidän näkemystämme, ja myös Afrikan unioni ja komissio odottavat, että alueelliset järjestöt vastaisivat toimien täytäntöönpanosta yksittäistapauksissa. Ehdotuksen kokonaissuunnittelusta käy kuitenkin selkeästi ilmi, että päätöksenteon oletetaan olevan Afrikan unionin vastuulla. Tämä on vallitseva näkemys myös EU:ssa käytävissä keskusteluissa. Tämä on erittäin tärkeää, koska vakaus ja afrikkalaisten pääasiallinen vastuu prosessista ovat onnistumisen edellytyksiä.
Odotamme, että täytäntöönpanon seuraavat vaiheet toteutetaan lähitulevaisuudessa.
Haluan sanoa jäsen Karamanoulle, että rauhanrahastosta ei kateta naisjärjestöjen tai muun senkaltaisen toiminnan tukemisesta aiheutuneita kustannuksia. On erittäin tärkeää, että rahastosta myönnetään tukea ainoastaan niille toimille, jotka liittyvät suoranaisesti rauhanturvaamiseen tai rauhanrakentamiseen ja joille ei voida saada rahoitusta muualta. Tämä on uutta tässä tilanteessa, ja siksi olemme siirtymässä uudelle toiminta-alueelle sekä uuteen rahoitus- ja päätöksentekomenettelyyn. Kaikkiin uudistuksiin on hyvä syy, ja meidän on oltava erittäin huolellisia välttääksemme päällekkäisyyttä sellaisten toimien kanssa, joille on mahdollista saada rahoitusta muualta, ettei tilaisuus menisi hukkaan.
Esitän vielä viimeiset huomiot Norsunluurannikon tilanteesta ja siitä, mihin toimillamme pyrimme: emme ole tässä tilanteessa leikanneet tai jäädyttäneet menoja. Emme ole keskeyttäneet yhteistyötä Cotonoun sopimuksen yhteydessä, mutta meidän on mukauduttava tilanteeseen. Yritämme edetä vähitellen ja kytkeä yhteistyön sovitteluprosessiin. Itse asiassa 20. marraskuuta kokoontunut EKR:n komitea keskusteli maakohtaisesta strategia-asiakirjasta ja kansallisesta maaohjelmasta, joille on myönnetty yhteensä 298 miljoonaa euroa, ja yritämme varmistaa, että niiden täytäntöönpano kytketään Linas-Marcoussis-sopimuksen täytäntöönpanoon. Sisällytämme tähän maanomistusoikeuden varmistamisen kaltaisia toimenpiteitä, ja vuoden 2005 presidentin- ja parlamenttivaaleille myönnettävän tuen ohella myös hyvä hallintotapa on tärkeä tekijä. Tämä on erittäin surullinen tapaus, mutta meidän on pysyttävä sitkeästi toiveikkaina."@fi5
".
Monsieur le Président, permettez-moi de commencer par une réaction � la dernière intervention. Il y a toujours les problèmes et les risques de conséquences indirectes que comporte le fait de soutenir un gouvernement en situation difficile comme l’est celui-ci. Toutefois, nous agissons très prudemment et avec justesse en ne tournant pas le dos � ce pays, mais, au contraire, en trouvant des secteurs dans lesquels nous pouvons avoir une action significative, tout en gardant � l’esprit qu’il y a dans le pays un gouvernement légitime. Nous avons utilisé le système de Cotonou pour organiser le dialogue et établir des jalons tout au long du chemin qui ramène � la normalisation et nous associons et conditionnons notre soutien � l’accord de Marcoussis et au processus qu’il prévoit.
J’ai déj� abordé l’aspect spécifique de la pêche. Permettez-moi de dire quelques mots du Fonds pour la paix, en réponse � Mme� Kinnock et Mme� Karamanou. J’ai salué avec une grande satisfaction les conclusions du Conseil européen de la semaine dernière concernant le Fonds pour la paix. Il était clairement affirmé, dans ces conclusions, que le Conseil reconnaît l’importance de ce Fonds pour la paix et le Conseil souligne par ailleurs assez clairement que le financement de ces opérations de paix créera une impulsion notable et d’importance en vue de renforcer la capacité des Africains � créer et préserver la paix sur l’ensemble du continent. Il n’y avait donc aucune référence � une éventuelle manière d’opérer autre que ce qui est implicitement désigné comme un "effort panafricain". C’est le cas que nous avons prévu et l’Union africaine ainsi que la Commission attendent également que l’on ait recours � des organisations régionales en tant qu’agents de mise en œuvre pour traiter les cas individuels. Toutefois, il ressort clairement de l’ensemble de l’architecture de la proposition que le processus décisionnel est censé relever de la responsabilité de l’Union africaine. C’est aussi la conception qui prévaut dans les discussions qui se déroulent au sein de l’Union européenne. Ce point est très important, car la stabilité et l’appropriation de ce processus par les Africains sont la clé du succès.
Nous attendons avec impatience les prochaines étapes de la chaîne de mise en œuvre, qui auront lieu sous peu.
Je voudrais dire � Mme� Karamanou que le Fonds pour la paix ne couvrirait pas le coût du soutien aux organisations de femmes ou � d’autres activités de ce type. Il est très important que ce dispositif ne couvre que les actions directement liées � des activités de maintien de la paix ou d’instauration de la paix qui ne peuvent pas être financées par d’autres sources. C’est ce qu’il y a de nouveau dans ce dossier, et c’est pour cette raison que nous pénétrons dans un nouveau domaine d’activité et que nous utilisons une nouvelle méthode de financement et de prise de décisions. Tout cela est nouveau pour de bonnes raisons et nous devrons faire très attention � ne pas empiéter sur des domaines pouvant en réalité être financés par d’autres sources, faute de quoi cette occasion serait une occasion manquée.
Mes remarques finales sur la situation en Côte d’Ivoire et sur ce que nous essayons de faire: nous n’avons pas affaire � une situation dans laquelle nous avons coupé ou gelé les fonds. Nous n’avons pas suspendu les relations de travail de Cotonou, mais nous devons nous adapter � la situation. Nous tentons d’avancer progressivement, tout en y associant un processus de réconciliation. En fait, le document stratégique ainsi que le programme indicatif national, qui totalisent 298� millions d’euros, ont été discutés le 20� novembre par le Comité du FED et nous essaierons de faire en sorte que la mise en œuvre de ces documents soit liée � la mise en œuvre de l’accord de Marcoussis. Nous inclurons des interventions telles que la promotion de la sécurité des structures agraires et la bonne gouvernance sera également un élément important, de même que le soutien qui sera apporté aux élections présidentielles et législatives de 2005. Il s’agit l� d’un dossier bien triste, mais nous devons nous montrer résolument optimistes."@fr6
"Signor Presidente, mi si permetta di rispondere anzitutto all’ultimo intervento. Sussiste sempre il problema e il rischio di conseguenze indirette derivanti dal sostegno offerto a un governo in una situazione difficile come questa. Tuttavia, stiamo facendo con grande prudenza la cosa giusta evitando di voltare le spalle al paese e cercando invece settori in cui il nostro intervento possa essere significativo, anche alla luce del fatto che esiste un governo legittimo nel paese. Abbiamo usato il sistema di Cotonou per organizzare il dialogo e stabilire parametri lungo la strada che riporta alla normalizzazione e vincoliamo e condizioniamo il nostro sostegno all’accordo di Marcoussis e al processo da esso previsto.
Ho già affrontato la questione specifica della pesca. Permettetemi di spendere qualche parola sulla
in risposta alle onorevoli Kinnock e Karamanou. Ho accolto con grande favore le conclusioni del Consiglio europeo dello scorso fine settimana relative alla
nelle quali si afferma chiaramente che il Consiglio riconosce l’importanza di tale strumento e si dichiara anche espressamente che il finanziamento di queste operazioni di pace fornirà un notevole ed importante impulso a rafforzare la capacità dei popoli africani di instaurare e salvaguardare la pace nel loro continente. Non vi è quindi alcun riferimento alle modalità in cui farlo, se non quello che viene implicitamente indicato in questo contesto come sforzo interamente africano. E’ ciò che prevediamo, e l’Unione africana e la Commissione si attendono inoltre che si faccia ricorso alle organizzazioni regionali quali agenti incaricati dell’attuazione per la gestione dei singoli casi. Tuttavia, dall’intera architettura della proposta emerge chiaramente che l’adozione delle decisioni dovrebbe essere di competenza dell’Unione africana. Questo è anche il parere prevalente nelle discussioni che si svolgono all’interno dell’Unione. E’ un aspetto molto importante, perché la stabilità e l’appropriazione africana del processo sono elementi essenziali per la sua riuscita.
Ci auguriamo vivamente che i prossimi passi sulla via dell’attuazione si compiano al più presto.
Vorrei dire all’onorevole Karamanou che la
non coprirebbe i costi del sostegno alle organizzazioni delle donne o altre attività analoghe. E’ molto importante che questo strumento finanzi solo le azioni direttamente legate al mantenimento della pace o le attività di costruzione della pace che non possono essere finanziate da altre fonti. Questo è l’aspetto innovativo, ed è anche il motivo per cui passiamo a un nuovo settore di attività e un nuovo metodo di finanziamento e di adozione delle decisioni. Tutto ciò viene cambiato per validi motivi e dobbiamo fare molta attenzione a non creare sovrapposizioni con azioni che di fatto possono essere finanziate tramite altre fonti, altrimenti l’opportunità andrebbe sprecata.
Vorrei esporre le mie ultime osservazioni sulla situazione in Costa d’Avorio e su quanto stiamo cercando di fare. Non siamo in una situazione in cui siano stati tagliati o congelati i fondi. Non abbiamo sospeso le relazioni di lavoro nel quadro di Cotonou, ma dobbiamo adeguarci alla situazione. Stiamo gradualmente cercando di compiere progressi e collegarli a un processo di riconciliazione. Di fatto, il documento strategico nazionale e il programma indicativo nazionale, per un totale di 298 milioni di EUR, sono stati discussi dal Comitato per il FES il 20 novembre e cercheremo di assicurare che l’attuazione di questi programmi sia vincolata all’attuazione dell’accordo di Marcoussis. Saranno inclusi interventi quali la promozione della sicurezza della proprietà fondiaria e anche il buon governo sarà un elemento importante, insieme con il sostegno per le elezioni presidenziali e parlamentari nel 2005. La situazione è desolante, ma dobbiamo essere caparbiamente ottimisti."@it9
". – Mr President, let me start by reacting to the last contribution. There is always the problem and risk of indirect consequences of supporting a government in a difficult situation like this. But we are very cautiously doing the right thing by not turning our backs on the country, but instead finding areas where we can do something meaningful, also bearing in mind that there is a legitimate government in the country. We have used the Cotonou system to organise dialogue and to establish benchmarks along the way leading back to normalisation, and we are linking and conditioning our support to the Marcoussis Agreement and the process there.
I have already addressed the specific aspect of fisheries. Let me say a few words on the peace facility in response to Mrs Kinnock and Mrs Karamanou. I very much welcomed the conclusions of the European Council last week relating to the peace facility. It was clearly stated in these conclusions that the Council recognises the importance of this peace facility and it also makes the point quite clearly that the financing of these peace operations will create a noteworthy and important impulse in strengthening the capacity of the African people to create and preserve peace on the whole continent. So there was no reference whatsoever to any ways of doing this other than what is implicitly referred to here as an all-African effort. It is the case that we foresee, and the African Union and the Commission also expect that regional organisations should be used as implementing agents for handling individual cases. However, it is clear from the whole architecture of the proposal that decision-making is supposed to be the responsibility of the African Union. This is also the prevailing view in the discussions that are taking place inside the EU. This is very important, because stability and African ownership of this process is the key to success.
We look forward to the next steps in the chain of implementation, to take place shortly.
I should like to say to Mrs Karamanou that the peace facility would not cover the cost of supporting women's organisations or other activities like that. It is very important that this facility should only cover those actions relating directly to peacekeeping or peace-building activities which cannot be funded by other sources. That is what is new in this and why we are moving into a new area of activity and a new method of funding and decision-making. All this is new for good reasons, and we have to be very careful not to overlap with what can in fact be funded through other sources, otherwise the opportunity would be wasted.
My final remarks on the situation in Côte d'Ivoire and what we are trying to do: we are not in a situation where we have cut off or frozen spending. We have not suspended the Cotonou working relationship, but we have to adapt to the situation. We are gradually trying to move forward and link it to a process of reconciliation. In fact, the country strategy paper and the national indicative programme, totalling EUR 298 million, were discussed by the EDF Committee on 20 November and we will try ensure that the implementation of this is linked to the implementation of the Marcoussis Agreement. We will include interventions such as promoting security of land tenure, and good governance will also be an important element, along with support for the 2005 presidential and parliamentary elections. This is a very sad case, but we have to be stubbornly optimistic."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, laat ik beginnen met een reactie op de laatste bijdrage. Als men steun geeft aan een regering die zich in een moeilijke situatie bevindt, zoals deze, bestaat altijd het gevaar dat er zich onbedoelde gevolgen voordoen. Wij gaan hier echter zeer zorgvuldig te werk. Wij keren het land niet onze rug toe maar bekijken juist op welke terreinen wij een zinvolle bijdrage kunnen leveren, waarbij we niet moeten vergeten dat het land een legitieme regering heeft. We hebben het systeem van Cotonou aangewend voor het organiseren van een dialoog en het vaststellen van ijkpunten op de weg naar normalisatie. We hebben onze steun aan het Akkoord van Marcoussis onderworpen aan de gang van zaken in het vredesproces.
Ik ben eerder al ingegaan op de specifieke aspecten van de visserij. In mijn antwoord aan mevrouw Kinnock en mevrouw Karamanou wil ik enkele woorden wijden aan de vredesfaciliteit. Ik was zeer verheugd over de conclusies van de Europese Raad van vorige week ten aanzien van de vredesfaciliteit. In die conclusies werd duidelijk gesteld dat de Raad het belang van deze vredesfaciliteit erkent. Ook liet hij duidelijk blijken dat de bekostiging van deze vredesoperaties een noemenswaardige en belangrijke impuls zal zijn voor de versterking van de capaciteit van de Afrikanen om op het gehele continent vrede tot stand te brengen en te handhaven. Er was dus geen sprake van dat dit anders gezien zal worden dan als een inspanning die geheel in Afrikaanse handen is, zoals ook impliciet al duidelijk was. Wij gaan er evenwel van uit - en de Afrikaanse Unie en de Commissie verwachten dat ook - dat regionale organisaties gebruikt zullen worden als uitvoerende instanties bij de behandeling van individuele gevallen. Uit de hele opzet van het voorstel blijkt echter duidelijk dat de beslissingsbevoegdheid geacht wordt in handen te zijn van de Afrikaanse Unie. Deze opvatting lijkt ook te overheersen in de discussies binnen de EU. Dit is heel belangrijk, omdat stabiliteit en Afrikaans leiderschap in dit proces de sleutels zijn voor succes.
Wij hopen dat de volgende stappen op weg naar implementatie spoedig zullen volgen.
Ik wil mevrouw Karamanou er graag op wijzen dat de vredesfaciliteit geen steun geeft aan vrouwenorganisaties en soortgelijke activiteiten. Het is van groot belang dat deze faciliteit alleen activiteiten financiert die direct met vredeshandhaving en vredesopbouw te maken hebben en niet uit andere bronnen gefinancierd kunnen worden. Dat is wat hierin nieuw is. Daarmee begeven wij ons ook op een nieuw terrein van activiteiten en volgen wij een nieuwe methode van financiering en besluitvorming. Er zijn goede redenen voor deze vernieuwing maar we moeten oppassen dat er geen overlapping ontstaat. Er zijn namelijk zaken die uit andere bronnen gefinancierd kunnen worden, en die ervoor zouden kunnen zorgen dat wij juist de nieuwe mogelijkheden laten liggen.
Dan heb ik nog een laatste opmerking over de situatie in Ivoorkust en over hetgeen wij proberen te doen. Het is niet zo dat we de financiering hebben gestopt of bevroren. We hebben de werkrelatie in het kader van Cotonou niet opgeschort, maar wij moeten ons wel aan de situatie aanpassen. We proberen stap voor stap vooruitgang te boeken en een koppeling tot stand te brengen met het verzoeningsproces. Om precies te zijn, de landenstrategie en het indicatief programma, die in totaal 298 miljoen euro beslaan, zijn op 20 november in het Comité van het EOF besproken. Wij zullen nu proberen de implementatie hiervan te koppelen aan de implementatie van het Akkoord van Marcoussis. Interventies zoals het bevorderen van de zekerstelling van het beschikkingsrecht over land zullen we erin opnemen en ook goed bestuur zal een belangrijk onderdeel ervan zijn, evenals de ondersteuning van de presidents- en parlementsverkiezingen van 2005. Dit is een zeer treurig geval, maar we moeten hardnekkig optimistisch blijven."@nl2
"Senhor Presidente, começarei por reagir à última intervenção. Existe sempre o problema e o risco das consequências indirectas de apoiar um governo numa situação difícil como esta. Mas nós estamos, de forma muito cautelosa, a fazer o que se deve fazer, não voltando as costas ao país, mas encontrando, em vez disso, áreas em que podemos fazer algo de significativo, tendo igualmente presente que há um governo legítimo no país. Utilizámos o sistema de Cotonou para organizar o diálogo e estabelecer parâmetros de referência ao longo do caminho que conduz de regresso à normalização, e estamos a ligar e a condicionar o nosso apoio ao Acordo de Marcoussis e ao processo respectivo.
Já tratei do aspecto específico das pescas. Vou dizer algumas palavras acerca do mecanismo financeiro para a paz em resposta às senhoras deputadas Kinnock e Karamanou. Congratulei-me profundamente com as conclusões do Conselho Europeu da semana passada no que se refere ao mecanismo financeiro a favor da paz. Nessas conclusões afirmava-se claramente que o Conselho reconhece a importância desse mecanismo financeiro e também assinala de forma clara que o financiamento dessas operações de paz se traduzirá num impulso notável e importante para o reforço da capacidade do povo africano de criar e preservar a paz em todo o continente. Não havia, pois, a mínima referência a quaisquer maneiras de o fazer que não fosse a que aqui se encontra implicitamente referida como um esforço de todos os Africanos. É o que prevemos, e a União Africana e a Comissão também esperam – que organizações regionais sejam utilizadas como agentes responsáveis pela execução para tratarem de casos individuais. No entanto, resulta claro de toda a arquitectura da proposta que a tomada de decisões é, em princípio, da responsabilidade da União Africana. Também é esta a opinião predominante nas discussões realizadas no âmbito da UE. O que é muito importante, porque a estabilidade e a apropriação deste processo pelos Africanos constituem a chave do êxito.
Aguardamos com ansiedade os próximos passos a dar, dentro em breve, na cadeia da execução.
Gostaria de dizer à senhora deputada Karamanou que o mecanismo financeiro a favor da paz não cobrirá os custos do apoio a organizações de mulheres ou outras actividades desse género. É muito importante que esse mecanismo cubra apenas as acções que tenham directamente a ver com actividades de manutenção de paz ou de construção da paz que não possam ser financiadas com verbas provenientes de outras fontes. Esse é que é o elemento novo aqui e a razão pela qual estamos a entrar numa nova esfera de actividade e num novo método de financiamento e de tomada de decisão. Tudo isto é novo por bons motivos e temos de ter muito cuidado para que não haja sobreposições com o que de facto possa ser financiado por intermédio de outras fontes; se assim não for, estar-se-á a desperdiçar a oportunidade.
Eis agora as minhas observações finais sobre a situação na Costa do Marfim e sobre o que estamos a tentar fazer: não estamos numa situação em que tenhamos reduzido ou congelado despesas. Não suspendemos a relação de trabalho de Cotonou, mas temos de nos adaptar à situação. Estamos a fazer uma tentativa gradual de avançar e de associar esse avanço a um processo de reconciliação. De facto, o documento nacional de estratégia e o programa indicativo nacional, que totalizam 298 milhões de euros, foram discutidos pelo Comité do FED a 20 de Novembro e nós tentaremos garantir que a aplicação destes documentos se ligue à aplicação do Acordo de Marcoussis. Vamos incluir intervenções como a da promoção da salvaguarda do regime de propriedade da terra, e a boa governança também vai ser um elemento importante, juntamente com o apoio às eleições presidenciais e parlamentares de 2005. Este é um caso muito triste, mas nós temos de ser obstinadamente optimistas."@pt11
".
Herr talman! Låt mig börja med att kommentera det sista inlägget. Det finns alltid problem och risk för indirekta konsekvenser när man stöder en regering som befinner sig i en svår situation som denna. Men vi gör på ett mycket försiktigt sätt det rätta genom att inte vända landet ryggen, utan i stället skall vi försöka finna områden där vi kan göra något meningsfullt, samtidigt som vi har i åtanke att det finns en legitim regering i landet. Vi har använt Cotonou-systemet för att organisera en dialog och för att införa riktmärken längs den väg som leder tillbaka till normala förhållanden, och vi förenar vårt stöd med och gör det avhängigt av Marcoussis-avtalet och processen där.
Jag har redan tagit upp den särskilda aspekt som fisket utgör. Låt mig säga några ord om den fredsbevarande resursen som svar på Glenys Kinnocks och Anna Karamanous kommentarer. Jag välkomnade Europeiska rådets slutsatser om den fredsbevarande resursen mycket varmt förra veckan. Det angavs tydligt i dessa slutsatser att rådet erkänner vikten av denna fredsbevarande resurs, och det påpekar även mycket tydligt att finansiering av dessa fredsbevarande insatser kommer att skapa en anmärkningsvärd och viktig impuls vad gäller att stärka det afrikanska folkets förmåga att skapa och bevara fred över hela kontinenten. Så det fanns inga som helst hänvisningar till hur detta skall göras, förutom det som man här underförstått hänvisar till som en allafrikansk ansträngning. Det var det scenario som vi förutsåg, och Afrikanska unionen och kommissionen förväntar sig också att regionala organisationer skall anlitas som projektansvariga för hantering av individuella fall. Förslagets hela uppbyggnad visar dock tydligt att beslutsfattandet förväntas bli Afrikanska unionens ansvar. Detta är också den rådande uppfattningen i de diskussioner som förs inom EU. Detta är mycket viktigt, eftersom stabilitet och afrikanskt egenansvar för denna process är nyckeln till framgång.
Vi ser fram emot nästa steg i genomförandekedjan, och hoppas att de kommer att tas snart.
Jag skulle vilja säga till Anna Karamanou att den fredsbevarande resursen inte skulle täcka kostnaden för att stödja kvinnoorganisationer eller andra liknande verksamheter. Det är mycket viktigt att denna resurs endast täcker de åtgärder som direkt har att göra med fredsbevarande eller fredsskapande verksamheter som inte kan finansieras med andra medel. Det är detta som är nytt här, och det är därför som vi förflyttar oss till ett nytt verksamhetsområde och en ny metod för finansiering och beslutsfattande. Allt detta är nytt av goda skäl, och vi måste vara mycket försiktiga så att vi inte överlappar det som faktiskt kan finansieras med andra medel, annars skulle möjligheten vara förslösad.
Mina slutliga kommentarer om situationen i Elfenbenskusten och det som vi försöker åstadkomma: vi befinner oss inte i en situation där vi har dragit in eller frusit anslag. Vi har inte avbrutit det arbetsförhållande som inrättats genom Cotonou, men vi måste anpassa oss till situationen. Vi försöker gradvis att röra oss framåt och sammankoppla det med en försoningsprocess. Landstrategidokumentet och det nationella vägledande programmet på sammanlagt 298 miljoner euro diskuterades faktiskt av EUF-kommittén den 20 november, och vi kommer att försöka se till att genomförandet av detta sammankopplas med genomförandet av Marcoussis-avtalet. Vi kommer att inkludera interventioner som bland annat syftar till att främja säkerheten för besittningsrätten till mark, och god förvaltningssed kommer också att vara ett viktigt element tillsammans med stöd för president- och parlamentsvalen 2005. Detta är ett mycket tråkigt fall, men vi måste vara envist optimistiska."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Commission"10,3
"Nielson,"8,10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples