Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-12-16-Speech-2-090"

PredicateValue (sorted: default)
rdf:type
dcterms:Date
dcterms:Is Part Of
dcterms:Language
lpv:document identification number
"en.20031216.3.2-090"4
lpv:hasSubsequent
lpv:speaker
lpv:spoken text
". Le vote de la décharge sur le budget de la Convention est l’occasion de rappeler que, malgré les louanges que lui tressent les fédéralistes, cette instance est en grande partie responsable du blocage final du Conseil de Bruxelles sur la Constitution européenne. Tout d’abord, sa composition ne reflétait pas du tout l’opinion publique européenne, puisque les souverainistes n’étaient pratiquement pas représentés. Gisela Stuart, représentante britannique qui pourtant faisait partie de son Praesidium, a pu dire récemment qu’il s’agissait d’une "élite autosélectionnée". Ses conclusions n’ont pas du tout été inspirées par un consensus. Au contraire, elles ont été téléguidées par les institutions européennes. Les pays ou les individualités qui n’étaient pas d’accord se trouvaient marginalisés, en application de la formule de Valéry Giscard d’Estaing: "Le consensus, c’est moins que l’unanimité, mais plus que la majorité". Dans cette enceinte, il s’est créé un microclimat, une sorte d’euro-enthousiasme communicatif, piloté par les fédéralistes, qui, pour beaucoup de membres, a fait perdre de vue les positions et les intérêts nationaux, qui se sont vengés ensuite. Enfin, l’ambition de réécrire complètement les traités était démesurée, de sorte qu’il apparaissait au dernier moment que bon nombre de problèmes avaient été techniquement bâclés."@fr6
lpv:spokenAs
lpv:translated text
"I anledning af afstemningen om meddelelse af decharge for konventets budget skal jeg erindre om, at denne instans til trods for føderalisternes lovprisninger er ansvarlig for den endelige blokering af Det Europæiske Råd i Bruxelles om en forfatning for Europa. Først og fremmest afspejlede konventets sammensætning overhovedet ikke den europæiske opinion, fordi tilhængerne af suverænitet praktisk taget ikke var repræsenterede. Gisela Stuart, som er britisk repræsentant og medlem af præsidiet, gjorde således for nylig gældende, at der var tale om en "selvudvalgt elite". Konventets konklusioner tog på ingen måde udgangspunkt i en konsensus. De blev tværtimod fjernstyret af de europæiske institutioner. De lande, hvis repræsentanter ikke var enige, blev marginaliseret i henhold til Valéry Giscard d'Estaings vurdering om, at konsensus er mindre end enstemmighed, men mere end flertallet. Der er her i Parlamentet opstået et mikroklima eller en form for smittende euro-entusiasme, styret af føderalisterne, som har fået mange parlamentsmedlemmer til at glemme de nationale holdninger og interesser, hvilket har hævnet sig siden hen. Endelig var det for ambitiøst at ville omskrive traktaterne fuldstændigt, eftersom det til sidst fremgik, at en lang række problemer ikke var blevet behandlet korrekt."@da1
". Die Abstimmung über die Entlastung betreffend den Haushalt des Konvents ist Anlass, darauf zu verweisen, dass dieses Gremium trotz aller Lobreden, mit denen es von den Föderalisten überschüttet wird, zum großen Teil für die letztliche Blockade des Rates von Brüssel zur Europäischen Verfassung verantwortlich ist. Erstens repräsentierte seine Zusammensetzung keineswegs die europäische öffentliche Meinung, da die Souveränisten praktisch nicht vertreten waren. Die britische Vertreterin Gisela Stuart, die immerhin Mitglied seines Präsidiums war, hat kürzlich festgestellt, dass es sich um eine „selbst gewählte Elite“ handelte. Die Schlussfolgerungen des Konvents waren keineswegs von einem Konsens getragen, sondern im Gegenteil ferngesteuert durch die europäischen Institutionen. Die Länder und Individualitäten, die nicht einverstanden waren, wurden in Anwendung der Formel von Valéry Giscard d'Estaing: „Konsens ist weniger als Einstimmigkeit, aber mehr als die Mehrheit“ ausgegrenzt. In diesem Gremium war unter dem Einfluss der Föderalisten ein Mikroklima, eine Art ansteckender Euroenthusiasmus entstanden, der bewirkte, dass viele Mitglieder die nationalen Positionen und Interessen aus dem Blick verloren, was sich später gerächt hat. Zudem war der Anspruch, die Verträge vollkommen neu formulieren zu wollen, völlig überzogen, so dass sich im letzten Moment herausstellte, dass eine Vielzahl von Problemen gar nicht ordnungsgemäß behandelt worden waren."@de7
"Η ψηφοφορία για τη χορήγηση απαλλαγής για τον προϋπολογισμό της Συνέλευσης μάς παρέχει την ευκαιρία να επισημάνουμε ότι, παρά τους επαίνους που της επιδαψιλεύουν οι φεντεραλιστές, αυτό το όργανο ήταν σε μεγάλο βαθμό υπεύθυνο για το τελικό αδιέξοδο του Συμβουλίου των Βρυξελλών σχετικά με το ευρωπαϊκό Σύνταγμα. Καταρχάς, η σύνθεσή της δεν αντιπροσώπευε καθόλου την ευρωπαϊκή κοινή γνώμη, αφού οι υποστηρικτές της εθνικής κυριαρχίας στην πράξη δεν εκπροσωπήθηκαν. Η Gisela Stuart, η βρετανίδα εκπρόσωπος, που ωστόσο ήταν μέλος του Προεδρείου της Συνέλευσης, είπε πρόσφατα ότι επρόκειτο για μια “αυτοεπιλεχθείσα ελίτ”. Τα συμπεράσματά της δεν ήταν απότοκος συναίνεσης. Αντιθέτως, υπαγορεύτηκαν από τα ευρωπαϊκά θεσμικά όργανα. Οι χώρες ή οι προσωπικότητες που δεν ήταν σύμφωνες περιθωριοποιήθηκαν, κατ’ εφαρμογή της ρήσης του Βαλερύ Ζισκάρ ντ’ Εστέν ότι “η συναίνεση είναι λιγότερο από την ομοφωνία, αλλά περισσότερο από την πλειοψηφία”. Σε αυτό το πλαίσιο, δημιουργήθηκε ένα μικροκλίμα, ένα είδος μεταδοτικού ευρωενθουσιασμού, υποκινούμενου από τους φεντεραλιστές, ο οποίος έκανε πολλά μέλη να ξεχάσουν προς στιγμήν τις εθνικές τους θέσεις και τα συμφέροντα, και έπειτα πήραν την εκδίκησή τους. Τέλος, η φιλοδοξία να ξαναγραφούν εξ ολοκλήρου οι Συνθήκες ήταν υπερβολική, σε βαθμό που την τελευταία στιγμή ήταν πλέον προφανές ότι ουκ ολίγα προβλήματα δεν είχαν αντιμετωπιστεί δεόντως."@el8
". The vote on the discharge in respect of the Convention budget provides an opportunity to point out that, despite the praise lavished on it by the federalists, that body was largely responsible for the final deadlock in the Brussels Council on the European Constitution. First of all, its membership did not at all reflect European public opinion, since the separatists were hardly represented. Gisela Stuart, the British representative who was nevertheless a member of its Praesidium, recently referred to it as a ‘self-selected elite’. Its conclusions were not inspired by a consensus at all. On the contrary, they were manipulated by the European institutions. Countries or individuals that did not agree were marginalised in accordance with Valéry Giscard d'Estaing’s formula that ‘consensus is less that unanimity but more than the majority’. In those surroundings, a microclimate developed, a kind of infectious euro-enthusiasm driven by the federalists; it caused many members to lose sight of their national positions and interests and they had their revenge later. Finally, to completely rewrite the treaties was over-ambitious and at the last moment it became evident that a good number of problems had not been dealt with properly."@en3
"La votación de la aprobación de la gestión sobre la ejecución del presupuesto de la Convención nos brinda la ocasión de recordar que, a pesar de las alabanzas de los federalistas, esta instancia es en gran parte responsable del bloqueo final del Consejo de Bruselas sobre la Constitución europea. En primer lugar, su composición no reflejaba en absoluto la opinión pública europea, puesto que los soberanistas prácticamente no estaban representados. La Sra. Stuart, representante británica que formaba parte del Presidium, ha dicho recientemente que se trataba de una «elite autoseleccionada». Sus conclusiones no estuvieron inspiradas en absoluto por un consenso. Al contrario, fueron teledirigidas por las instituciones europeas. Los países o las individualidades que no estaban de acuerdo quedaron marginados en aplicación de la fórmula del Sr. Giscard d'Estaing: «El consenso es menos que la unanimidad, pero más que la mayoría». En esa instancia se creó un microclima, una especie de euroentusiasmo comunicativo, dirigido por los federalistas, que, en opinión de muchos miembros, hizo que se perdieran de vista las posiciones y los intereses nacionales, que se vengaron después. Por último, la ambición de reescribir por completo los Tratados era desmesurada, de forma que en el último momento parecía que buen número de problemas se habían despachado de prisa y mal desde el punto de vista técnico."@es12
". Äänestys vastuuvapauden myöntämisestä valmistelukunnan talousarvion osalta tarjoaa tilaisuuden huomauttaa, että federalistien runsaslukuisista valmistelukuntaa ylistävistä kommenteista huolimatta tämä elin oli pitkälti vastuussa siitä, että eurooppalaista perustuslakia käsitelleessä Brysselin Eurooppa-neuvostossa ajauduttiin lopulliseen umpikujaan. Valmistelukunnan kokoonpano ei ensinnäkään vastannut lainkaan jäsenvaltioiden julkista mielipidettä, koska unionista eroamista kannattavat tahot eivät olleet siinä juurikaan edustettuina. Gisela Stuart, joka edusti valmistelukunnassa Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja toimi puheenjohtajiston jäsenenä, nimitti valmistelukuntaa äskettäin "itsevalituksi eliitiksi". Valmistelukunnan päätökset eivät syntyneet konsensuksen tuloksena, vaan unionin toimielimet manipuloivat niitä. Enemmistöstä poikkeavaa näkemystä edustaneet maat tai yksittäiset henkilöt syrjäytettiin Valéry Giscard d'Estaingin mallin mukaan, jossa "konsensus on vähemmän kuin yksimielisyys mutta enemmän kuin enemmistö". Näin kehittyi aivan oma ilmapiiri, eräänlainen tarttuva euroinnostus, jota federalistit ajoivat. Innostus sai monet valmistelukunnan jäsenistä unohtamaan kansalliset näkökohtansa ja etunsa, mutta he saivat kostonsa myöhemmin. Totean lopuksi, että sopimusten täydellinen uudelleen kirjoittaminen oli liian kunnianhimoinen tavoite. Valmistelukunnan työn viime hetkillä kävikin selväksi, ettei monia ongelmia ollut käsitelty asianmukaisesti."@fi5
"Il voto sullo scarico per il bilancio della Convenzione offre l’occasione di ricordare che, malgrado le lodi in cui si sono profusi i federalisti, questa Istituzione è stata ampiamente responsabile della paralisi definitiva del Consiglio di Bruxelles sulla Costituzione europea. In primo luogo la sua composizione non rispecchiava affatto l’opinione pubblica europea, visto che i separatisti non vi erano praticamente rappresentati. Gisela Stuart, pur facendo parte del suo in qualità di rappresentante britannica, recentemente ne ha parlato come di un’“ autoselezionata”. Le sue conclusioni non sono state affatto ispirate da un consenso. Al contrario, sono state manipolate dalle Istituzioni europee. I paesi o le persone che non erano d’accordo si sono trovati emarginati in base alla formula di Valéry Giscard d’Estaing, secondo cui “il consenso è meno dell’unanimità, ma più della maggioranza”. In un ambiente simile, è venuto a crearsi un microclima, una sorta di euroentusiasmo contagioso pilotato dai federalisti che ha fatto perdere di vista le posizioni e gli interessi nazionali a molti membri, i quali, in seguito, si sono vendicati. Infine, visto che l’idea di riscrivere da capo i trattati era eccessivamente ambiziosa, all’ultimo momento è apparso evidente che una buona parte dei problemi non era stato affrontata in modo adeguato."@it9
". The vote on the discharge in respect of the Convention budget provides an opportunity to point out that, despite the praise lavished on it by the federalists, that body was largely responsible for the final deadlock in the Brussels Council on the European Constitution. First of all, its membership did not at all reflect European public opinion, since the separatists were hardly represented. Gisela Stuart, the British representative who was nevertheless a member of its Praesidium, recently referred to it as a ‘self-selected elite’. Its conclusions were not inspired by a consensus at all. On the contrary, they were manipulated by the European institutions. Countries or individuals that did not agree were marginalised in accordance with Valéry Giscard d'Estaing’s formula that ‘consensus is less that unanimity but more than the majority’. In those surroundings, a microclimate developed, a kind of infectious euro-enthusiasm driven by the federalists; it caused many members to lose sight of their national positions and interests and they had their revenge later. Finally, to completely rewrite the treaties was over-ambitious and at the last moment it became evident that a good number of problems had not been dealt with properly."@lv10
". Naar aanleiding van de stemming over de kwijting voor de begroting van de Conventie wil ik erop wijzen dat dit lichaam, ondanks de lof die de federalisten het toezwaaien, voor een groot deel verantwoordelijk is voor het op niets uitlopen van de Raad van Brussel over de Europese grondwet. Allereerst was de samenstelling ervan geen afspiegeling van de totale Europese publieke opinie, omdat er zo goed als geen voorvechters van nationale soevereiniteit in vertegenwoordigd waren. Dit heeft bij de Britse afgevaardigde Gisela Stuart, die toch zitting had in het Presidium, tot de uitspraak geleid dat het een gecoöpteerde elite betrof. Ook zijn de conclusies van de Conventie allerminst eensgezind tot stand gekomen. Integendeel, ze zijn direct gestuurd door de Europese instellingen. Landen of personen met een afwijkende mening werden op een zijspoor geschoven, geheel volgens het adagium van de heer Giscard d’Estaing: “Consensus is minder dan eensgezindheid, maar meer dan een meerderheidsstandpunt”. In dit Huis is een microklimaat geschapen, een soort communicatief euro-enthousiasme, dat wordt gestuurd door de federalisten en dat veel leden de nationale standpunten en belangen uit het oog heeft doen verliezen. Die hebben zich vervolgens gewroken. Tenslotte was er een bovenmatige ambitie om de Verdragen volledig te herschrijven, met als gevolg dat uiteindelijk veel problemen technisch afgeraffeld bleken te zijn."@nl2
"A votação da quitação do orçamento da Convenção fornece-nos a ocasião de recordarmos que, apesar dos louvores que lhe dirigem os federalistas, aquela instância é largamente responsável pelo bloqueio final do Conselho de Bruxelas sobre a Constituição Europeia. Em primeiro lugar, a sua composição não reflectia minimamente toda a opinião pública europeia, uma vez que os separatistas quase não estavam representados. Gisela Stuart, representante britânica que fazia parte do referiu-se-lhe recentemente como uma "elite auto-seleccionada". As suas conclusões não foram minimamente inspiradas num consenso. Pelo contrário, foram teleguiadas pelas instituições europeias. Os países ou as individualidades que não estavam de acordo eram marginalizados, de acordo com a fórmula de Valéry Giscard d'Estaing: "O consenso é menos do que a unanimidade mas mais do que a maioria". Surgiu neste contexto um microclima, uma espécie de euro-entusiasmo infeccioso, comandado pelos federalistas, que, para muitos membros, fez perder de vista as suas posições e os seus interesses nacionais, que se vingaram em seguida. Por fim, a ambição de rescrever completamente os Tratados era desmesurada, de forma que se revelou no último momento que muitos problemas não tinham sido abordados correctamente."@pt11
". Omröstningen om ansvarsfriheten för genomförandet av konventets budget ger tillfälle att påpeka att trots det beröm den fått av federalisterna var detta organ till största delen ansvarigt för det slutliga dödläget vid rådets möte i Bryssel om den europeiska konstitutionen. Först och främst motsvarade deltagarna inte alls den europeiska allmänna opinionen, eftersom separatisterna knappast var företrädda. Gisela Stuart, den brittiska företrädaren som ändå var medlem i dess presidium, hänvisade nyligen till det som en ”självvald elit”. Dess slutsatser inspirerades inte alls av något samförstånd. Tvärtom var de manipulerade av de europeiska institutionerna. Länder eller individer som inte höll med marginaliserades i enlighet med Valéry Giscard d’Estaings formulering ”samförstånd är mindre än enhällighet men mer än majoritet”. I dessa omgivningar utvecklades ett mikroklimat, ett slags smittsam euroentusiasm som drevs på av federalisterna; den fick många medlemmar att förlora sina nationella ståndpunkter och intressen ur sikte, och de fick sin revansch senare. Slutligen var det överambitiöst att helt skriva om fördragen, och i sista ögonblicket stod det klart att ett stort antal problem inte hade behandlats på rätt sätt."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata

Named graphs describing this resource:

1http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Danish.ttl.gz
2http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Dutch.ttl.gz
3http://purl.org/linkedpolitics/rdf/English.ttl.gz
4http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Events_and_structure.ttl.gz
5http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Finnish.ttl.gz
6http://purl.org/linkedpolitics/rdf/French.ttl.gz
7http://purl.org/linkedpolitics/rdf/German.ttl.gz
8http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Greek.ttl.gz
9http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Italian.ttl.gz
10http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Latvian.ttl.gz
11http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Portuguese.ttl.gz
12http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Spanish.ttl.gz
13http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Swedish.ttl.gz
14http://purl.org/linkedpolitics/rdf/spokenAs.ttl.gz

The resource appears as object in 2 triples

Context graph