Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-12-16-Speech-2-007"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20031216.1.2-007"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Herr Präsident, Herr Präsident des Europäischen Rates, Herr Kommissionspräsident, liebe Kolleginnen und Kollegen! Für die Kolleginnen und Kollegen aus unserer Fraktion, die der Europäischen Volkspartei angehören, möchte ich sagen, dass der 13. Dezember des Jahres 2003 kein guter Tag für Europa war. Wir sind enttäuscht – aber da, wo Enttäuschung ist, wo Schatten ist, ist auch Licht. Am 13. Dezember 2003 bekamen wir die Nachricht, dass der Karlspreis der Stadt Aachen dem Präsidenten des Europäischen Parlaments und damit dem Europäischen Parlament verliehen wird. Das zeigt, dass wir Verbündete haben für ein starkes, demokratisches, handlungsfähiges Europa. Herr Präsident, herzlichen Glückwunsch zu dieser Auszeichnung!
Wir hören in diesen Tagen Überlegungen vom Kerneuropa. Wie soll das denn gehen? Kerneuropa ist doch keine Lösung, denn die Probleme, bei denen sich einige einig sind, sind immer sehr unterschiedlich. In Fragen der Währung ist es eine Gruppe, in Fragen der Verteidigung eine andere, in Umweltfragen wieder eine andere. Deswegen ist das Kerneuropa keine Lösung. Wir müssen gemeinsam gehen, gemeinsam den Weg in die europäische Zukunft gehen.
Ich fordere alle auf, sich an der Suche nach diesem Weg zu beteiligen. Ich habe besorgte Fragen gehört, heute Morgen noch, von einem renommierten europäischen Journalisten. Er fragte mich, ob in zehn Jahren der Euro noch bestehen wird. Liebe Kolleginnen und Kollegen, verteidigen auch wir das, was an Errungenschaften vorliegt, und stellen wir nicht in Frage, was wir in Europa schon erreicht haben! Wir brauchen jetzt sicher einen Moment des Innehaltens, der Konsolidierung. Aber ich sage auch, dass wir jetzt daran denken sollten, dass Europa klare Grundlagen, eine Verfassung, braucht. Wir sollten nicht schon von weiteren Erweiterungen der Europäischen Union sprechen, die das ganze Konzept der Einigung Europas weiter in Frage stellen können.
Ich möchte abschließend dem italienischen Vorsitz sagen, dass ich ihm noch einmal für seinen guten Willen danken möchte. Wir wissen ja, wie schwierig das ist in Europa. Aber wenn wir nicht den Willen haben, jetzt auf der Grundlage des Konventsergebnisses weiter zu arbeiten, dann wird Europa in der Tat Schaden nehmen. Nun werden wir ja am kommenden Donnerstag und Freitag in Dublin sein, und ich wünsche mir, dass nun der irische Vorsitz alles in seinen Kräften Stehende unternimmt, um zunächst einmal zu sondieren, wie die Haltung der einzelnen Regierungen ist, damit wir dann auf der Ebene der Außenminister zu einem Ergebnis kommen, und damit dann zu gegebener Zeit ein Gipfel der Europäischen Union stattfindet, um zur Verabschiedung der europäischen Verfassung zu gelangen. Dies ist unsere gemeinsame Verantwortung.
Dies ist nicht der Tag der Schuldzuweisung, sondern dies ist der Tag, in einer schwierigen Situation an Europa zu glauben und mit Geduld, aber auch mit der notwendigen Leidenschaft an Europa weiterzuarbeiten. Unsere Fraktion hat den starken Willen, dass dieses Europa ein Erfolg wird. Und deswegen brauchen wir eine europäische Verfassung.
Das Scheitern der Regierungskonferenz darf kein Scheitern der Verfassung sein. Und ich sage für die Europäische Volkspartei: Wir lassen keinen Zweifel daran und erklären entschlossen, dass wir eine europäische Verfassung wollen und eine europäische Verfassung so schnell wie möglich anstreben, weil Europa sonst im 21. Jahrhundert keine Zukunft hat.
Wir wollen eine europäische Verfassung, weil sie in einer Gemeinschaft mit 450 Millionen und dann vielleicht noch mehr Menschen die einzige Grundlage ist, auf der wir in Frieden durch dieses 21. Jahrhundert gehen können. Wir brauchen eine Verfassung, damit die Probleme, die sich in unserer Gesellschaft ergeben, auf der Grundlage des Rechts gelöst werden können. Und wir brauchen eine europäische Verfassung, damit wir unsere europäischen Werte in der Welt verteidigen können. Wir lassen keinen Zweifel daran, dass wir eine europäische Verfassung wollen, die sich auf das gemeinschaftliche Recht gründet. Wir werden erbitterten Widerstand leisten, wenn es einen Rückfall in die bloße Zusammenarbeit der Regierungen oder in die Bildung von Achsen auf unserem Kontinent geben sollte, die sich gegenseitig blockieren.
Ich möchte dem italienischen Vorsitz, dem Präsidenten des Europäischen Rates, ein Wort des Dankes dafür sagen, dass es möglich war, dass Sie sich in 82 Punkten – wie Sie gesagt haben – geeinigt haben. Ich appelliere an alle Verantwortlichen, dass wir dieses Paket nicht wieder aufschnüren, sondern uns auf die wenigen Fragen konzentrieren, die noch strittig sind. Keine Regierung allein hat Recht in Europa. Wir beteiligen uns auch nicht an einer Schuldzuweisung, denn wenn man damit anfängt, dann wird man sehr schnell erkennen, dass fast alle einen großen Teil der Verantwortung dafür tragen, dass es nicht zu einem Ergebnis in Brüssel gekommen ist. Deswegen kann man diese Verantwortung nicht nur einem oder zwei, drei Ländern zurechnen, sondern wir brauchen jetzt den guten Willen von allen.
Wir brauchen einen Kompromiss. Es hat Europa immer ausgezeichnet, dass wir kompromissfähig waren. Denn der Kompromiss ist der Ausdruck unseres guten gemeinsamen Willens, er ist der Ausdruck unseres Vertrauens zueinander, und er drückt unseren Willen aus, den Weg in die Zukunft gemeinsam zu gehen. Ich möchte Folgendes in aller Deutlichkeit sagen: Wenn eine Regierung meint, sie könnte sich – und ich sage das sehr abstrakt – aus der Solidarität Europas lösen und nur nationale Interessen vertreten, und wenn eine Regierung so in Zukunft handelt, wird sie sich aus der Solidarität der Europäer selbst ausschließen. Solidarität ist keine Einbahnstraße! Solidarität ist erforderlich für alle, und damit ist es auch im nationalen Interesse, Solidarität zu üben, weil nämlich diejenigen Nationen am Ende keine Rolle mehr spielen werden, die sich der europäischen Solidarität entziehen."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, hr. formand for Rådet, hr. formand for Kommissionen, kære kolleger, på vegne af kollegerne fra Gruppen for Det Europæiske Folkeparti vil jeg gerne sige, at den 13. december 2003 ikke var nogen god dag for Europa. Vi er skuffede - men dér, hvor der er skuffelse, hvor der er skygge, er der også lys. Den 13. december 2003 fik vi meddelelse om, at Karlsprisen fra byen Aachen vil blive overrakt til formanden for Europa-Parlamentet og dermed til Europa-Parlamentet. Det viser, at vi har allierede for et stærkt, demokratisk, handledygtigt Europa. Hr. formand, hjertelig tillykke med denne udmærkelse!
Vi hører i disse dage overvejelser om Kerneeuropa. Hvordan skal det gå? Kerneeuropa er imidlertid ikke nogen løsning, for de problemer, hvor nogle er enige, er stadig meget forskellige. I spørgsmål om valuta er det en gruppe, i spørgsmål om forsvar er det en anden, i miljøspørgsmål igen en anden. Derfor er Kerneeuropa ikke nogen løsning. Vi skal gå frem i fællesskab, vi skal sammen gå ind i den europæiske fremtid.
Jeg opfordrer alle til at deltage i søgningen efter denne vej. Jeg har hørt bekymrede spørgsmål, endda her til morgen fra en renommeret europæisk journalist. Han spurgte mig, om euroen stadig eksisterer om 10 år. Kære kolleger, lad også os forsvare de resultater, der foreligger, og lad os ikke sætte spørgsmålstegn ved det, vi allerede har opnået i Europa! Vi har helt sikkert brug for et øjeblik nu til at holde inde, til konsolidering. Men jeg siger også, at vi bør tænke på nu, at Europa har brug for et klart grundlag, en forfatning. Vi bør ikke allerede tale om yderligere udvidelser af EU, hvilket ville kunne så mere tvivl om hele konceptet om Europas enhed.
Til sidst vil jeg gerne sige til det italienske formandskab, at jeg gerne vil takke det endnu en gang for dets gode vilje. Vi ved jo, hvor vanskeligt det er i Europa. Men hvis vi ikke har viljen til at arbejde videre nu på grundlag af konventsresultatet, vil Europa virkelig tage skade. Vi vil være i Dublin på torsdag og fredag, og jeg ønsker, at det irske formandskab gør alt, hvad der står i dets magt, for i første omgang at sondere, hvordan de enkelte regeringers holdning er, således at vi opnår et resultat på udenrigsministerniveau, og således at der finder et EU-topmøde sted på det givne tidspunkt for at nå frem til en vedtagelse af den europæiske forfatning. Det er vores fælles ansvar.
Dette er ikke dagen for placering af skyld, men det er dagen, hvor vi i en vanskelig situation skal tænke på Europa og arbejde videre med Europa med tålmodighed, men også med den nødvendige lidenskab. Vores gruppe har en stærk vilje til at opnå, at Europa bliver en succes. Og derfor har vi brug for en europæisk forfatning.
At regeringskonferencen er mislykkedes, må ikke medføre, at forfatningen mislykkes. Og jeg siger på vegne af Gruppen for Det Europæiske Folkeparti, at vi ikke tvivler på det, og vi erklærer bestemt, at vi ønsker en europæisk forfatning og stræber efter en europæisk forfatning så hurtigt som muligt, fordi Europa ellers ikke har nogen fremtid i det 21. århundrede.
Vi ønsker en europæisk forfatning, fordi den i et fællesskab med 450 millioner mennesker og senere måske endnu flere er det eneste grundlag, som vi kan gå i fred på gennem det 21. århundrede. Vi har brug for en forfatning, således at de problemer, som optræder i vores samfund, kan løses på et retligt grundlag. Og vi har brug for en europæisk forfatning, således at vi kan forsvare vores europæiske værdier i verden. Vi tvivler ikke på, at vi ønsker en europæisk forfatning, som er baseret på fællesskabsretten. Vi vil gøre forbitret modstand, hvis der skulle opstå et tilbagefald til det rene samarbejde mellem regeringerne eller til dannelsen af akser på vores kontinent, som blokerer gensidigt for hinanden.
Jeg vil sige tak til det italienske formandskab, rådsformanden, fordi det var muligt at opnå enighed på 82 punkter - som De sagde. Jeg appellerer til alle ansvarlige om, at vi ikke snører denne pakke op igen, men at vi koncentrerer os om de få spørgsmål, der stadig er omstridte. Ingen regering alene har ret i Europa. Vi deltager heller ikke i en placering af skyld, for hvis man begynder på det, vil man meget hurtigt erkende, at næsten alle bærer en stor del af ansvaret for, at det ikke førte til noget resultat i Bruxelles. Derfor kan man ikke kun lægge ansvaret på et eller to, tre lande, men vi har brug for den gode vilje fra alle nu.
Vi har brug for et kompromis. Det har altid kendetegnet Europa, at vi var kompromisegnede. For kompromiset er udtryk for vores gode fælles vilje, det er udtryk for vores tillid til hinanden, og det udtrykker vores vilje til at gå ind i fremtiden sammen. Jeg vil sige følgende med al tydelighed: Hvis en regering mener, at den kan løsrive sig - og jeg siger det meget abstrakt - fra Europas solidaritet og kun repræsentere nationale interesser, og hvis en regering handler sådan i fremtiden, vil den udelukke sig selv fra europæernes solidaritet. Solidaritet er ikke nogen ensrettet gade! Solidaritet er nødvendig for alle, og dermed er det også i national interesse at vise solidaritet, fordi de nationer, der unddrager sig den europæiske solidaritet, i sidste ende ikke længere vil spille nogen rolle."@da1
"Κύριε Πρόεδρε, κύριε Προεδρεύων του Ευρωπαϊκού Συμβουλίου, κύριε Πρόεδρε της Επιτροπής, κυρίες και κύριοι, εξ ονόματος των μελών της ομάδας του Ευρωπαϊκού Λαϊκού Κόμματος (Χριστιανοδημοκράτες) και των Ευρωπαίων Δημοκρατών θα ήθελα να δηλώσω ότι η 13η Δεκεμβρίου 2003 δεν ήταν μια καλή ημέρα για την Ευρώπη. Είχαμε απογοητευθεί, όμως μέσα στο σκοτάδι της απογοήτευσης μια αχτίδα φωτός έλαμψε, καθώς στις 13 Δεκεμβρίου 2003 μάθαμε ότι το Βραβείο Καρλομάγνος, της πόλης του Άαχεν, απονεμήθηκε στον Πρόεδρο του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, και άρα στο ίδιο το Κοινοβούλιο, γεγονός που καταδεικνύει ότι διαθέτουμε συμμάχους στον αγώνα για τη δημιουργία μιας ισχυρής, δημοκρατικής και δραστήριας Ευρώπης. Κύριε Πρόεδρε, τα συγχαρητήριά μας για τη διάκριση αυτή.
Σήμερα, εξετάζεται η ιδέα του «πυρήνα της Ευρώπης”. Πώς όμως αναμένεται να λειτουργήσει; Ο «πυρήνας της Ευρώπης” δεν είναι λύση, επειδή τα προβλήματα, ως προς τα οποία συμφωνούν κάποιοι, είναι πάντοτε διαφορετικά. Μια ομάδα θα συμφωνήσει για τα νομισματικά θέματα, μια άλλη για τα αμυντικά, και μια τρίτη για τα περιβαλλοντικά. Αυτός είναι ο λόγος που ο «πυρήνας της Ευρώπης” δεν αποτελεί λύση. Πρέπει να προχωρήσουμε μαζί· μαζί πρέπει να βαδίσουμε τον δρόμο που οδηγεί στο μέλλον της Ευρώπης.
Προτρέπω τους πάντες να συμμετάσχουν στην αναζήτηση του δρόμου αυτού. Τα ερωτήματα που μου θέτουν οι πολίτες προδίδουν την ανησυχία τους· σήμερα το πρωί μάλιστα, ένας διάσημος ευρωπαίος δημοσιογράφος με ρώτησε εάν το ευρώ θα εξακολουθεί να κυκλοφορεί σε δέκα χρόνια. Ας υπερασπιστούμε όσα έχουμε επιτύχει στην Ευρώπη και ας μην τα θέτουμε σε κίνδυνο. Βέβαια, αυτό που χρειάζεται τώρα είναι να κάνουμε μια μικρή παύση για να παγιώσουμε όσα έχουμε επιτύχει. Επιτρέψτε μου όμως να σας πω ότι τώρα είναι η στιγμή να αναλογιστούμε την ανάγκη της Ευρώπης να αποκτήσει σαφείς βάσεις μέσα από ένα Σύνταγμα. Δεν πρέπει να μιλάμε για νέες διευρύνσεις της Ευρωπαϊκής Ένωσης από τώρα, καθώς αυτές θα μπορούσαν να θέσουν σε μεγαλύτερο κίνδυνο την όλη ιδέα της ευρωπαϊκής ολοκλήρωσης.
Θα ήθελα να ολοκληρώσω επαναλαμβάνοντας την ευγνωμοσύνη μου απέναντι στην ιταλική Προεδρία για την επίδειξη καλής θέλησης. Γνωρίζουμε πόσο δύσκολη είναι η κατάσταση που επικρατεί στην Ευρώπη, όμως πραγματικά η Ευρώπη θα υποστεί πλήγμα, εάν σταματήσουμε να θέλουμε να εργαστούμε στη βάση όσων παρήγαγε η Συνέλευση. Την επόμενη Πέμπτη και Παρασκευή θα βρισκόμαστε στο Δουβλίνο, και ελπίζω ότι η ιρλανδική Προεδρία θα καταβάλει κάθε δυνατή προσπάθεια να διερευνήσει τις θέσεις των μεμονωμένων κυβερνήσεων, προκειμένου εν συνεχεία οι υπουργοί Εξωτερικών να επιτύχουν τη διεξαγωγή συνόδου κορυφής, εν ευθέτω χρόνω, κατά την οποία θα εγκριθεί το ευρωπαϊκό Σύνταγμα. Όλοι έχουμε μέρος αυτής της ευθύνης.
Δεν είναι ημέρα απόδοσης ευθυνών· είναι ημέρα κατά την οποία, παρά τη δύσκολη κατάσταση που επικρατεί στην Ευρώπη, θα πρέπει να δείξουμε πίστη και να συνεχίσουμε να εργαζόμαστε για την Ευρώπη, με την υπομονή αλλά και το πάθος που απαιτεί η προσπάθεια αυτή. Η Ομάδα μας πιστεύει ακράδαντα ότι η Ευρώπη αυτή θα επιτύχει, και για να επιτευχθεί αυτό, χρειαζόμαστε ένα ευρωπαϊκό Σύνταγμα.
Η αποτυχία της Διακυβερνητικής Διάσκεψης δεν πρέπει να σημαίνει ότι και το Σύνταγμα απέτυχε αντίστοιχα. Επιτρέψτε μου να πω, εξ ονόματος του Ευρωπαϊκού Λαϊκού Κόμματος (Χριστιανοδημοκράτες) και των Ευρωπαίων Δημοκρατών, ότι δεν πρέπει να υπάρχει καμία αμφιβολία για τον ειλικρινή μας πόθο να αποκτήσουμε ευρωπαϊκό Σύνταγμα· ότι δηλώνουμε αποφασισμένοι να το αποκτήσουμε· και ότι καταβάλλουμε σοβαρές προσπάθειες να το αποκτήσουμε το συντομότερο δυνατό, καθώς, χωρίς Σύνταγμα, η Ευρώπη δεν έχει μέλλον στον 21o αιώνα.
Επιθυμούμε ένα ευρωπαϊκό Σύνταγμα, επειδή σε μια κοινότητα 450 εκατ. ανθρώπων –και ίσως ακόμη περισσότερων τελικά– το Σύνταγμα συνιστά τη μοναδική εγγύηση για την ειρηνική μας μετάβαση στον εικοστό πρώτο αιώνα. Χρειαζόμαστε ένα Σύνταγμα, για να μπορούμε να επιλύουμε τα προβλήματα που ανακύπτουν στην κοινωνία μας με βάση τον νόμο. Χρειαζόμαστε ένα Σύνταγμα, για να μπορούμε να υπερασπιστούμε τις ευρωπαϊκές μας αξίες στον υπόλοιπο κόσμο. Ας καταρρίψουμε κάθε αμφιβολία σχετικά με τον ειλικρινή μας πόθο να αποκτήσουμε ένα ευρωπαϊκό Σύνταγμα που θα βασίζεται στο κοινοτικό δίκαιο. Θα αντισταθούμε σθεναρά σε κάθε προσπάθεια οπισθοδρόμησης στην απλή διακυβερνητική συνεργασία ή στον διαχωρισμό της ηπείρου μας σε άξονες, που θα δρουν ανασταλτικά ο ένας για τον άλλον.
Θα ήθελα να ευχαριστήσω την ιταλική Προεδρία και τον Προεδρεύοντα για την επιτυχημένη συμβολή στην επίτευξη συμφωνίας επί 82 σημείων – όπως αναφέρατε. Επιπλέον, θα ήθελα να απευθύνω έκκληση στους ηγέτες: ας μην ανοίξουμε πάλι το πακέτο αυτό, αλλά ας επικεντρωθούμε στα εναπομείναντα ολιγάριθμα σημεία τριβής. Καμία ευρωπαϊκή κυβέρνηση δεν έχει δίκιο από μόνη της, ούτε πρόκειται να αναλωθούμε στην απόδοση ευθυνών, καθώς, άπαξ και εμπλακούμε στη διαδικασία αυτή, θα καταλήξουμε σύντομα στο συμπέρασμα ότι όλοι σχεδόν φέρουμε σημαντικό μερίδιο ευθύνης για την αποτυχία των Βρυξελλών. Αντί λοιπόν να θεωρήσουμε μία, δύο ή τρεις χώρες υπεύθυνες, αυτό που χρειαζόμαστε τώρα είναι η καλή θέληση όλων.
Χρειαζόμαστε έναν συμβιβασμό· η προθυμία μας για συμβιβασμό αποτελεί ανέκαθεν ιδιαίτερο χαρακτηριστικό της Ευρώπης, καθώς ο συμβιβασμός είναι έκφραση της κοινής μας καλής θέλησης, της αμοιβαίας μας εμπιστοσύνης και της επιθυμίας μας να προχωρήσουμε μαζί στο μέλλον. Ας καταστήσουμε απολύτως σαφές το γεγονός ότι: εάν μια κυβέρνηση –και το διατυπώνω εντελώς αφηρημένα– θεωρεί ότι μπορεί να αποσπαστεί από την ευρωπαϊκή αλληλεγγύη και να υπερασπίζεται μόνο τα δικά της εθνικά συμφέροντα, τότε η κυβέρνηση αυτή –εάν συνεχίσει αυτήν τη συμπεριφορά και στο μέλλον– θα αποκλείσει προοδευτικά τον εαυτό της από την ευρωπαϊκή αλληλεγγύη. Η αλληλεγγύη δεν είναι μονόδρομος, είναι υποχρέωση όλων· η δε πρακτική της αλληλεγγύης είναι προς όφελος των εθνών, καθώς τα έθνη που αποσύρονται από την ευρωπαϊκή αλληλεγγύη θα καταλήξουν στο τέλος να μην έχουν κανέναν ρόλο να διαδραματίσουν στην Ευρώπη."@el8
"Mr President, Mr President of the European Council, Mr President of the Commission, ladies and gentlemen, I would like to say – speaking on behalf of the Members belonging to the Group of the European People’s Party (Christian Democrats) and European Democrats – that 13 December 2003 was not a good day for Europe. We are disappointed, but, in our disappointment, in the darkness, a light shines, for it was on 13 December 2003 that we got the news that the Charlemagne Prize of the city of Aachen had been awarded to the President of the European Parliament and thus to Parliament itself, which shows that we have allies in the cause of a strong, democratic, and active Europe. Mr President, we congratulate you on this distinction.
Today, we hear people pondering the idea of a ‘core Europe’, but how is that meant to work? A ‘core Europe’ is no solution, for the problems on which the few agree are always different ones. One group will agree on monetary issues; another on defence matters, and yet another on questions relating to the environment. It is for that reason that a ‘core Europe’ is no solution. We must walk together; together we must take the road that leads to Europe’s future.
I urge everyone to join in seeking out this road. People’s questions to me betray their concern; this very morning, a renowned European journalist asked me whether the euro would still be there in ten years’ time. Let us defend what we have achieved in Europe rather than jeopardising it. Certainly, what we need right now is a moment to pause and to consolidate, but let me tell you that we should now be thinking about Europe’s need for clear foundations in the shape of a constitution. We should not already be talking about further enlargements of the European Union that could put the whole concept of European integration even more at risk.
I would like to conclude by reiterating my gratitude to the Italian Presidency for its goodwill. We know how difficult things are in Europe, but Europe will indeed suffer harm if we now lack the will to keep on working on the basis of what the Convention produced. Next Thursday and Friday, we will be in Dublin, and I hope that the Irish Presidency will do everything in its power, starting by sounding out the individual governments as to their positions, so that the foreign ministers can then achieve a result that will enable, in due time, a summit of the European Union to be held, at which the European Constitution can be adopted. In this responsibility we all share.
This is not a day for apportioning blame, but a day in which, despite the difficult situation in Europe, to have faith and to keep working on Europe – with patience, but also with the passion that the task demands. Our group is determined that this Europe should be a success, and for it to be that, we need a European constitution.
That the Intergovernmental Conference has failed must not mean that the Constitution has failed. Let me say, on behalf of the Group of the European People’s Party (Christian Democrats) and European Democrats, that there must be no doubt about our desire for a European constitution, that we declare our determination that there should be one, and that we are striving to have one as soon as possible, because without a constitution, Europe has no future in the twenty-first century.
We want a European constitution, because, in a community of 450 million people – and perhaps eventually even more – it is the only foundation for our peaceful progress through the twenty-first century. We need a constitution so that the problems that arise in our society can be resolved on the basis of law. We need a European constitution in order to be able to defend our European values in the world. Let there be no doubt about our desire for a European constitution founded upon Community law. We will stubbornly resist any attempt to take us back to mere intergovernmental cooperation or to the formation on our continent of axes squaring up to each other.
I would like to thank the Italian Presidency and the President of the European Council for having managed to get agreement – as you said – on 82 points. My appeal to all those in positions of leadership is this: let us not again unwrap this package; let us instead focus on the few contentious issues that remain. No one European government is in the right, and nor will we get caught up in apportioning blame, for once started on that, we will soon come to recognise that almost all of us bear a large part of the responsibility for Brussels having been inconclusive. Rather than holding just one, two or three countries responsible, we now need the good will of all.
We need a compromise; our willingness to compromise has always been a distinctive characteristic of Europe, for compromise is an expression of our shared goodwill, of our mutual trust, and of our desire to go forward into the future together. Let me make it perfectly clear that if a government thinks – and I am putting this in very abstract terms – that it can get out of European solidarity and defend only its own national interests, then such a government will, if that is how it behaves in future, be excluding itself from European solidarity. Solidarity is not a one-way street; it is binding upon all, and so it is that the practice of solidarity is in the national interest, because those nations that withdraw from European solidarity will end up having no part to play in Europe."@en3
"Señor Presidente, Señor Presidente del Consejo Europeo, Señor Presidente de la Comisión, Señorías, en nombre de los miembros del Grupo del Partido Popular Europeo (Demócrata-Cristianos) y Demócratas Europeos, deseo indicar que el 13 de diciembre de 2003 no fue un buen día para Europa. Nos sentimos decepcionados aunque, en nuestra desilusión, en la oscuridad, hay una luz que brilla, ya que fue en ese día cuando nos llegó la noticia de que se había concedido el Premio Internacional Carlomagno de Aquisgrán al Presidente del Parlamento Europeo y, por tanto, al propio Parlamento, lo que demuestra que tenemos aliados en la causa de una Europa fuerte, activa y democrática. Señor Presidente, nuestra enhorabuena por tal distinción.
Hoy hemos oído las reflexiones acerca de la idea de una «Europa nuclear», pero ¿cómo puede funcionar? Una «Europa nuclear» no ofrece una solución, ya que los problemas en los que unos cuantos están de acuerdo son siempre distintos. Un grupo estará de acuerdo en asuntos monetarios; otro en materia de defensa y otro en temas relacionados con el medio ambiente. Por este motivo, una «Europa nuclear» no representa la solución. Debemos dialogar entre todos y tomar el camino que nos lleve al futuro de Europa.
Les insto a que se unan en la búsqueda de este camino. Las preguntas de los ciudadanos delatan su preocupación; esta misma mañana, un conocido periodista europeo me preguntó si el euro existirá aún dentro de 10 años. Defendamos lo que hemos conseguido en Europa en lugar de ponerlo en peligro. Sin lugar a dudas, lo que necesitamos ahora mismo es una pausa que sirva de consolidación, aunque sigo afirmando que hoy debemos pensar en la necesidad que tiene Europa de una base clara en la forma de una Constitución. No debemos comenzar a hablar sobre más ampliaciones de la Unión Europea, porque se podría poner el concepto de integración europea en un peligro aún mayor.
Concluyo reiterando mi gratitud a la Presidencia italiana por su buena voluntad. Conocemos los momentos difíciles que atraviesa Europa, pero nuestro continente sufrirá daños si no mantenemos la voluntad de seguir trabajando en base a los resultados de la Convención. El jueves y viernes próximo estaremos en Dublín y espero que la Presidencia irlandesa haga todo lo que esté en sus manos, empezando con tantear las posturas de los Gobiernos individuales, por que los ministros de Asuntos Exteriores puedan lograr un resultado que permita, llegado el momento, celebrar una cumbre de la Unión Europea en la que se pueda adoptar la Constitución Europea. Todos compartimos esta responsabilidad.
No estamos aquí para culpar a nadie, sino que vivimos hoy un día en que, a pesar de la difícil situación en Europa, hay que mantener la fe y seguir trabajando en Europa, con paciencia pero también con la pasión que esta tarea exige. Nuestro Grupo tiene la determinación de que esta Europa salga adelante con éxito y, para ello, necesitamos una Constitución europea.
Que la Conferencia Intergubernamental haya fracasado no significa que la Constitución lo haya hecho. Permítanme manifestar, en nombre del Grupo del Partido Popular Europeo (Demócrata-Cristianos) y Demócratas Europeos, que no debe haber lugar a dudas sobre nuestro deseo por una Constitución europea, declaramos nuestra determinación de la necesidad de su existencia y debemos esforzarnos para lograr una lo más rápido posible, puesto que sin una Constitución, Europa no tiene futuro en el siglo XXI.
Deseamos una Constitución europea, porque en una comunidad de 450 millones de personas –y quizás más con el tiempo– se trata de la única base para nuestro avance pacífico por este siglo. Necesitamos una Constitución para que los problemas que surjan en nuestra sociedad se puedan resolver según la ley. Precisamos una Constitución europea a fin de poder defender nuestros valores europeos en el mundo. No dudemos sobre nuestro anhelo por una Constitución europea basada en el derecho comunitario. Resistiremos con tenacidad ante cualquier intento de devolvernos a la mera cooperación intergubernamental o a la formación de ejes en nuestro continente, puestos en guardia los unos frente a los otros.
Agradezco a la Presidencia italiana y al Presidente del Consejo Europeo por haber logrado alcanzar un acuerdo en 82 puntos, como ha mencionado anteriormente. Mi llamamiento a todos aquellos en la posición de liderazgo es el siguiente: no empecemos desde cero otra vez, sino que permítannos concentrarnos en los pocos temas polémicos que quedan. Ningún Gobierno europeo tiene toda la razón y no vamos a tratar de decidir quién fue responsable porque, de intentarlo, pronto tendremos que admitir que casi todos nosotros compartimos una gran parte de culpa de que la cumbre de Bruselas haya quedado inconclusa. En lugar de culpar a uno, dos o tres países, ahora necesitamos la buena voluntad de todos.
Necesitamos un compromiso; nuestro deseo de llegar a acuerdos ha sido siempre una característica distintiva de Europa, ya que representa nuestra buena voluntad compartida, nuestra confianza mutua y nuestro deseo de avanzar juntos. Permítanme que deje patente que –lo voy a plantear en términos muy abstractos– si un Gobierno opina que puede dejar a un lado la solidaridad europea y defender únicamente sus propios intereses nacionales y actúa según esa idea, tal Gobierno se estará excluyendo a sí mismo de la solidaridad europea. La solidaridad no es una carretera de único sentido, nos vincula a todos, por lo que la práctica de la solidaridad es por el interés nacional, ya que dichas naciones que no la practiquen acabarán sin tener un papel en Europa."@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät kollegat, haluaisin sanoa Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmään kuuluvien kollegojeni puolesta, ettei 13.� joulukuuta� 2003 ollut hyvä päivä Euroopalle. Olemme pettyneitä, mutta pettymyksemme ja pimeyden keskellä näkyy valoakin, sillä 13.� joulukuuta 2003 saimme kuulla, että Aachenin kaupungin Kaarle Suuri -palkinto annetaan Euroopan parlamentin puhemiehelle, mikä on kunnianosoitus myös Euroopan parlamentille. Tämä osoittaa, että meillä on liittolaisia voimakkaan, demokraattisen ja toimintakykyisen Euroopan rakentamisessa. Arvoisa puhemies, onnittelumme tästä tunnustuksesta.
Olemme kuulleet viime aikoina puhuttavan Euroopan ytimestä. Miten tämän ytimen on tarkoitus toimia? Euroopan ydin ei ole mikään ratkaisu, koska ne muutamat harvat maat eivät kuitenkaan ole samaa mieltä samoista kysymyksistä. Valuuttakysymyksissä muodostuu yksi ryhmä, puolustuskysymyksissä toinen ja ympäristökysymyksissä vielä kolmas. Tämän vuoksi ytimien Eurooppa ei ole ratkaisu. Meidän on kuljettava yhdessä kohti Euroopan tulevaisuutta.
Pyydän kaikkia etsimään tätä tietä yhdessä. Kansalaisten huoli ilmenee heidän esittämistään kysymyksistä: juuri tänä aamuna tunnettu eurooppalainen toimittaja kyseli minulta, onko euro vielä olemassa kymmenen vuoden kuluttua. Hyvät kollegat, puolustakaamme saavutuksiamme älkäämme asettako kyseenalaiseksi sitä, mitä Euroopassa on jo saavutettu. Nyt meidän on tosiaankin pysähdyttävä hetkeksi ja kerättävä voimia. Totean kuitenkin myös, että meidän olisi nyt otettava huomioon, että Eurooppa tarvitsee selkeän perustan perustuslain muodossa. Meidän ei pitäisi puhua vielä Euroopan unionin tulevista laajentumisista, jotka voivat saattaa koko Euroopan yhdentymishankkeen entistä vakavammin kyseenalaiseksi.
Lopuksi haluaisin vielä kerran kiittää puheenjohtajavaltio Italiaa hyvästä tahdosta. Tiedämme toki, miten vaikeassa tilanteessa Eurooppa on, mutta jos meillä ei ole tahtoa viedä asioita eteenpäin valmistelukunnassa saavutettujen tulosten pohjalta, vahingot kohdistuvat tosiaankin Eurooppaan. Tulevana torstaina ja perjantaina olemmekin sitten Dublinissa, ja toivon, että puheenjohtajavaltio Irlanti tekee ensiksi kaikkensa selvittääkseen yksittäisten hallitusten näkemykset, jotta ulkoministerit voivat sitten päästä tuloksiin, joiden perusteella voidaan ajan myötä järjestää unionin huippukokous Euroopan perustuslain antamiseksi. Tämä on kaikkien meidän yhteisellä vastuulla.
Tänään ei ole syytösten aika, vaan Euroopan vaikeasta tilanteesta huolimatta meidän on tänään uskottava Eurooppaan ja jatkettava sen kehittämistä kärsivällisesti mutta samalla riittävän innokkaasti. Ryhmämme uskoo vahvasti, että Euroopasta tulee menestys. Siihen tarvitsemme Euroopan perustuslakia.
Hallitustenvälisen konferenssin epäonnistumisen ei tarvitse tarkoittaa perustuslain epäonnistumista. Sanon Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän puolesta seuraavaa: me ilmoitamme päättäväisesti ilman epäilyksen häivääkään, että haluamme eurooppalaisen perustuslain ja haluamme sen mahdollisimman nopeasti, koska muutoin Euroopalla ei ole 2000-luvulla tulevaisuutta.
Haluamme Euroopan perustuslain, koska 450� miljoonan kansalaisen – ja ehkä pian useammankin – yhteisössä se on ainoa perusta, jota takaa rauhan ja edistyksen 2000-luvulla. Tarvitsemme perustuslain, jonka ansiosta yhteiskuntamme ongelmat voidaan ratkaista lain nojalla. Tarvitsemme Euroopan perustuslain, jonka avulla voimme puolustaa eurooppalaisia arvojamme maailmassa. Ei ole epäilystäkään siitä, että haluamme yhteisöoikeuteen perustuvan Euroopan perustuslain. Nousemme itsepintaisesti vastustamaan kaikkia yrityksiä, joiden tavoitteena on palauttaa pelkkä hallitustenvälinen yhteistyö tai muodostaa maanosaamme keskenään kilpailevia valta-akseleita.
Haluaisin kiittää puheenjohtajavaltio Italiaa ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaa siitä, että onnistuitte saamaan aikaan sovun 82� kohdasta, kuten totesitte. Vetoan kaikkiin johtavassa asemassa oleviin, jottemme enää uudelleen avaisi tätä pakettia vaan keskittyisimme niihin muutamiin kysymyksiin, joista vielä kiistellään. Mikään Euroopan hallituksista ei yksin ole oikeassa. Emme suostu osallistumaan syyttelyyn, sillä jos tällaiseen ryhdytään, on varsin pian myönnettävä, että olemme miltei kaikki syypäitä siihen, ettei Brysselissä päästy tuloksiin. Tätä vastuuta ei voida sälyttää yksinomaan kahden tai kolmen maan harteille, sillä nyt tarvitaan kaikkien hyvää tahtoa.
Tarvitsemme kompromissia. Halukkuus kompromisseihin on aina ollut Euroopan tunnusomainen piirre. Kompromissi on nimittäin ilmaus hyvästä yhteisestä tahdostamme, se on ilmaus keskinäisestä luottamuksestamme ja osoitus tahdostamme kohdata tulevaisuus yhdessä. Haluan sanoa täysin selvästi, että jos jokin hallitus kuvittelee – puhun nyt täysin teoreettisesti – voivansa loitota Euroopan solidaarisuudesta ja ajaa yksinomaan kansallisia etujaan, ja jos jokin hallitus toimii näin tulevaisuudessa, se sulkee itse itsensä eurooppalaisten solidaarisuuden ulkopuolelle. Solidaarisuus ei ole yksisuuntaista, vaan se sitoo kaikkia, ja tämän vuoksi solidaarisuuden harjoittaminen on myös kansallisten intressien mukaista, koska eurooppalaisesta solidaarisuudesta kieltäytyneille kansoille ei jää lopulta mitään sananvaltaa Euroopassa."@fi5
"Monsieur le Président, Monsieur le Président du Conseil européen, Monsieur le Président de la Commission, Mesdames et Messieurs, au nom des députés du groupe du parti populaire européen (démocrates-chrétiens) et des démocrates européens, je tiens à dire que le 13 décembre 2003 ne fut pas une bonne journée pour l’Europe. Nous sommes déçus, mais une lumière a néanmoins brillé dans le noir car c’est aussi le 13 décembre 2003 que nous avons appris que le prix Charlemagne, décerné par la ville d’Aix-la-Chapelle, avait été attribué au président du Parlement européen et donc au Parlement lui-même. Cela montre que nous avons des alliés dans la cause d’une Europe forte, démocratique et active. Monsieur le Président, nous vous félicitons pour cette distinction.
Nous entendons aujourd’hui des réflexions sur l’idée d’un "noyau dur européen", mais comment cela est-il censé fonctionner? Un "noyau dur européen" n’est pas une solution, car les problèmes sur lesquels certains s’entendent sont toujours différents. Un groupe tombera d’accord sur des questions monétaires, l’autre sur des questions de défense et un troisième sur des questions d’environnement. C’est pour cette raison qu’un "noyau dur européen" n’est pas une solution. Nous devons marcher ensemble et prendre ensemble le chemin qui mène vers l’avenir de l’Europe.
J’invite instamment chacun à participer à la recherche de ce chemin. Les questions que m’adressent les citoyens trahissent leur préoccupation. Ce matin même, un journaliste européen renommé m’a demandé si l’euro serait toujours là dans dix ans. Défendons ce que nous avons accompli en Europe au lieu de le compromettre. Certes, ce dont nous avons besoin pour l’instant, c’est de marquer un temps et de consolider les choses, mais permettez-moi de vous dire que c’est aussi maintenant que nous devons penser que l’Europe a besoin de fondements clairs sous la forme d’une Constitution. Il est trop tôt pour parler de futurs élargissements de l’Union européenne, qui pourraient mettre encore plus en danger l’ensemble du concept d’intégration européenne.
Je conclurai en réitérant ma gratitude envers la présidence italienne pour sa bonne volonté. Nous savons à quel point les choses sont difficiles en Europe, mais celle-ci subira des dégâts si nous manquons maintenant de la volonté de poursuivre la tâche sur la base des travaux de la Convention. Jeudi et vendredi prochains, nous serons à Dublin et j’espère que la présidence irlandaise fera tout ce qui est en son pouvoir - à commencer par sonder les différents gouvernements sur leurs positions - pour que les ministres des affaires étrangères puissent aboutir à un résultat permettant, en temps utile, l’organisation d’un sommet européen qui verra l’adoption de la Constitution européenne. Telle est notre responsabilité à tous.
Ce n’est pas le moment d’attribuer les blâmes, mais bien le moment - malgré la situation difficile en Europe - de garder confiance et de continuer à travailler sur l’Europe, avec patience, mais aussi avec la passion requise par la tâche. Notre groupe veut que cette Europe soit un succès et pour qu’il en soit ainsi, nous avons besoin d’une Constitution européenne.
L’échec de la Conférence intergouvernementale ne signifie pas l’échec de la Constitution. Permettez-moi de dire, au nom du groupe du parti populaire européen (démocrates-chrétiens) et des démocrates européens, qu’il ne peut y avoir aucun doute quant à notre désir d’une Constitution européenne, que nous sommes déterminés à nous doter de cette Constitution et que nous nous efforçons de le faire le plus rapidement possible. Sans Constitution, l’Europe n’a pas d’avenir au XXIe siècle.
Nous voulons une Constitution parce que, dans une communauté de 450 millions de citoyens - et un jour peut-être plus encore -, c’est la seule base sur laquelle il nous sera possible de progresser dans la paix au XXIe siècle. Nous avons besoin d’une Constitution afin de pouvoir résoudre les problèmes qui surgissent dans notre société en nous appuyant sur le droit. Nous avons besoin d’une Constitution européenne pour pouvoir défendre nos valeurs européennes dans le monde. Ne tolérons aucun doute quant à notre volonté d’avoir d’une Constitution européenne fondée sur le droit communautaire. Nous résisterons avec obstination à toute tentative de ramener l’Europe à une simple coopération intergouvernementale ou à la formation sur notre continent d’axes se combattant les uns les autres.
Je tiens à remercier la présidence italienne et le président du Conseil européen d’avoir réussi à obtenir un accord - comme vous l’avez dit - sur 82 points. Mon appel à tous ceux qui occupent une place de responsable est le suivant: ne rouvrons pas ce paquet. Concentrons-nous plutôt sur les quelques points litigieux en suspens. Aucun gouvernement européen n’a raison et on ne nous prendra pas non plus à déterminer les torts, car si nous commençons ainsi, nous devrons très vite reconnaître que la plupart d’entre nous portent une grande responsabilité dans l’échec du sommet de Bruxelles. Plutôt que d’en rendre responsable un, deux ou trois pays, nous avons maintenant besoin de la bonne volonté de tous.
Il faut trouver un compromis. Notre volonté de compromis a toujours été une caractéristique distinctive de l’Europe car le compromis est une expression de notre bonne volonté commune, de notre confiance mutuelle et de notre désir d’avancer ensemble dans l’avenir. Pour être parfaitement clair, permettez-moi de dire que si un gouvernement pense - et mes propos se veulent très abstraits - qu’il peut se détacher de la solidarité européenne et défendre uniquement ses intérêts nationaux, ce gouvernement doit savoir que s’il se comporte ainsi à l’avenir, il s’exclura lui-même de la solidarité européenne. La solidarité n’est pas un concept à sens unique. Elle est obligatoire pour tous et jouer cette solidarité revêt un intérêt national en ce sens que les pays qui se retirent de ce jeu finiront pas ne plus avoir aucun rôle à jouer en Europe."@fr6
"Signor Presidente, signor Presidente del Consiglio europeo, signor Presidente della Commissione, onorevoli colleghi, vorrei dire – parlando a nome dei deputati del gruppo del Partito popolare europeo (democratico-cristiano) e dei Democratici europei – che il 13 dicembre 2003 non è stata una giornata felice per l’Europa. Siamo delusi, ma l’oscurità della nostra delusione è rischiarata da una luce. Il 13 dicembre 2003, infatti, ci è stato comunicato che al Presidente del Parlamento europeo, e quindi al Parlamento stesso, era stato conferito il Premio Carlo Magno della città di Aquisgrana. Questo dimostra che abbiamo alleati che sostengono la causa di un’Europa forte, democratica e attiva. Signor Presidente, le rivolgiamo le nostre congratulazioni per quest’onorificenza.
Oggi alcune persone valutano l’idea di un “nocciolo duro dell’Europa”; ma in quale modo dovrebbe funzionare? Un “nocciolo duro” non è una soluzione, perché i problemi su cui pochi sono d’accordo sono sempre diversi. Un gruppo si troverà d’accordo sulle questioni monetarie, un altro su quelle di difesa e un altro ancora su questioni di carattere ambientale. E’ per questo che l’idea di un “nocciolo duro” non rappresenta una soluzione. Dobbiamo camminare insieme e insieme dobbiamo imboccare la strada che porta al futuro dell’Europa.
Vorrei invitare tutti a partecipare alla ricerca di questa strada. Le domande che mi vengono rivolte tradiscono la preoccupazione della gente; proprio questa mattina, un noto giornalista europeo mi ha chiesto se fra dieci anni l’euro esisterà ancora. Dobbiamo difendere le conquiste che abbiamo raggiunto in Europa, anziché metterle a repentaglio. Di certo, ciò di cui abbiamo bisogno ora è un momento di pausa e consolidamento. Permettetemi però di dirvi che ora dovremmo pensare alla necessità che ha l’Europa di fondamenta chiare, che devono esserle fornite da una Costituzione. Non dovremmo iniziare già a parlare di ulteriori allargamenti dell’Unione europea, che potrebbero mettere ancora più a rischio l’intero concetto di integrazione europea.
Vorrei concludere ribadendo la mia gratitudine alla Presidenza italiana per la sua buona volontà. Sappiamo quanto sia difficile la situazione in Europa, ma se ora ci mancasse la volontà di continuare a lavorare sulla base dei risultati ottenuti dalla Convenzione, l’Europa di certo ne risentirebbe. Giovedì e venerdì prossimo saremo a Dublino e mi auguro che la Presidenza irlandese faccia tutto il possibile, sondando in primo luogo le opinioni dei singoli governi, affinché in quell’occasione i ministri degli Esteri possano raggiungere un risultato che permetta di tenere a tempo debito un Vertice dell’Unione in cui si possa adottare la Costituzione europea. Questa è responsabilità di tutti.
Oggi non è un giorno in cui si devono individuare colpevoli, ma un giorno in cui, nonostante la difficile situazione europea, occorre avere fiducia e continuare a lavorare sull’Europa – con pazienza, ma anche con la passione che questo compito richiede. Il nostro gruppo è determinato a far sì che questa Europa sia un successo e, affinché ciò avvenga, è necessaria una Costituzione europea.
Il fatto che la Conferenza intergovernativa sia fallita non significa che questo valga anche per la Costituzione. A nome del gruppo del Partito popolare europeo (democratico-cristiano) e dei Democratici europei, vorrei dire che non ci devono essere dubbi sul fatto che vogliamo una Costituzione europea, che siamo fermamente convinti della necessità che ve ne sia una e che stiamo lottando affinché ciò avvenga quanto prima. Senza una Costituzione, infatti, l’Europa non ha futuro nel XXI secolo.
Vogliamo una Costituzione europea perché, in una comunità di 450 milioni di persone – che forse, di fatto, sono anche di più – essa rappresenta l’unica base per avanzare in maniera pacifica nel ventunesimo secolo. Abbiamo bisogno di una Costituzione affinché i problemi che emergono nella nostra società possano essere risolti sulla base del diritto. Abbiamo bisogno di una Costituzione europea per poter difendere i nostri valori europei nel mondo. Non devono esserci dubbi sul fatto che vogliamo una Costituzione europea fondata sul diritto comunitario. Ci opporremo con fermezza a qualunque tentativo volto a riportarci a una collaborazione di tipo meramente intergovernativo o alla formazione di assi che ci contrappongano gli uni agli altri nel nostro continente.
Vorrei ringraziare la Presidenza italiana e il Presidente del Consiglio europeo per avere raggiunto un accordo – come si è detto – su 82 punti. L’appello che rivolgo a tutti coloro che rivestono un ruolo di
è questo: non riapriamo il pacchetto, ma concentriamoci sulle poche questioni controverse che devono ancora essere risolte. Nessun governo europeo è dalla parte della ragione e nessuno di noi si metterà a individuare i colpevoli perché, se iniziassimo a far questo, ci renderemmo presto conto che quasi ognuno di noi è in gran parte responsabile dei risultati inconcludenti di Bruxelles. Anziché accusare solo uno, due o tre paesi, ora ci occorre la buona volontà di tutti.
E’ necessario un compromesso: la nostra disponibilità a raggiungere compromessi è sempre stata una caratteristica distintiva dell’Europa, poiché essi sono espressione della nostra comune buona volontà, della nostra fiducia reciproca e del nostro desiderio di procedere nel futuro insieme. Vorrei dire a chiare lettere che, se un governo crede – e sto parlando in termini molto astratti – di poter prescindere dalla solidarietà europea e difendere solo i propri interessi nazionali, allora questo governo, comportandosi così in futuro, escluderà se stesso da tale solidarietà. La solidarietà, però, non è una strada a senso unico, ma è obbligatoria per tutti. La pratica della solidarietà, quindi, risponde all’interesse nazionale, perché le nazioni che si discostano dalla solidarietà europea finiranno col non avere alcun ruolo da svolgere in Europa."@it9
"Mr President, Mr President of the European Council, Mr President of the Commission, ladies and gentlemen, I would like to say – speaking on behalf of the Members belonging to the Group of the European People’s Party (Christian Democrats) and European Democrats – that 13 December 2003 was not a good day for Europe. We are disappointed, but, in our disappointment, in the darkness, a light shines, for it was on 13 December 2003 that we got the news that the Charlemagne Prize of the city of Aachen had been awarded to the President of the European Parliament and thus to Parliament itself, which shows that we have allies in the cause of a strong, democratic, and active Europe. Mr President, we congratulate you on this distinction.
Today, we hear people pondering the idea of a ‘core Europe’, but how is that meant to work? A ‘core Europe’ is no solution, for the problems on which the few agree are always different ones. One group will agree on monetary issues; another on defence matters, and yet another on questions relating to the environment. It is for that reason that a ‘core Europe’ is no solution. We must walk together; together we must take the road that leads to Europe’s future.
I urge everyone to join in seeking out this road. People’s questions to me betray their concern; this very morning, a renowned European journalist asked me whether the euro would still be there in ten years’ time. Let us defend what we have achieved in Europe rather than jeopardising it. Certainly, what we need right now is a moment to pause and to consolidate, but let me tell you that we should now be thinking about Europe’s need for clear foundations in the shape of a constitution. We should not already be talking about further enlargements of the European Union that could put the whole concept of European integration even more at risk.
I would like to conclude by reiterating my gratitude to the Italian Presidency for its goodwill. We know how difficult things are in Europe, but Europe will indeed suffer harm if we now lack the will to keep on working on the basis of what the Convention produced. Next Thursday and Friday, we will be in Dublin, and I hope that the Irish Presidency will do everything in its power, starting by sounding out the individual governments as to their positions, so that the foreign ministers can then achieve a result that will enable, in due time, a summit of the European Union to be held, at which the European Constitution can be adopted. In this responsibility we all share.
This is not a day for apportioning blame, but a day in which, despite the difficult situation in Europe, to have faith and to keep working on Europe – with patience, but also with the passion that the task demands. Our group is determined that this Europe should be a success, and for it to be that, we need a European constitution.
That the Intergovernmental Conference has failed must not mean that the Constitution has failed. Let me say, on behalf of the Group of the European People’s Party (Christian Democrats) and European Democrats, that there must be no doubt about our desire for a European constitution, that we declare our determination that there should be one, and that we are striving to have one as soon as possible, because without a constitution, Europe has no future in the twenty-first century.
We want a European constitution, because, in a community of 450 million people – and perhaps eventually even more – it is the only foundation for our peaceful progress through the twenty-first century. We need a constitution so that the problems that arise in our society can be resolved on the basis of law. We need a European constitution in order to be able to defend our European values in the world. Let there be no doubt about our desire for a European constitution founded upon Community law. We will stubbornly resist any attempt to take us back to mere intergovernmental cooperation or to the formation on our continent of axes squaring up to each other.
I would like to thank the Italian Presidency and the President of the European Council for having managed to get agreement – as you said – on 82 points. My appeal to all those in positions of leadership is this: let us not again unwrap this package; let us instead focus on the few contentious issues that remain. No one European government is in the right, and nor will we get caught up in apportioning blame, for once started on that, we will soon come to recognise that almost all of us bear a large part of the responsibility for Brussels having been inconclusive. Rather than holding just one, two or three countries responsible, we now need the good will of all.
We need a compromise; our willingness to compromise has always been a distinctive characteristic of Europe, for compromise is an expression of our shared goodwill, of our mutual trust, and of our desire to go forward into the future together. Let me make it perfectly clear that if a government thinks – and I am putting this in very abstract terms – that it can get out of European solidarity and defend only its own national interests, then such a government will, if that is how it behaves in future, be excluding itself from European solidarity. Solidarity is not a one-way street; it is binding upon all, and so it is that the practice of solidarity is in the national interest, because those nations that withdraw from European solidarity will end up having no part to play in Europe."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de fungerend voorzitter van de Raad, mijnheer de voorzitter van de Commissie, dames en heren, namens mijn fractiegenoten die lid zijn van de Europese Volkspartij moet ik zeggen dat 13 december 2003 een slechte dag was voor Europa. We zijn teleurgesteld, maar niets heeft zijn schaduwzijde, of er brandt licht. Op 13 december 2003 hoorden we het bericht dat de Karel de Grote-prijs van de stad Aken aan de Voorzitter van het Europees Parlement en daarmee aan het Europees Parlement wordt uitgereikt. Dit bewijst dat we bondgenoten hebben voor een sterk, democratisch en slagvaardig Europa. Mijnheer de Voorzitter, van harte gefeliciteerd met deze onderscheiding!
We horen dezer dagen geluiden over een kern-Europa. Hoe moet dat dan in zijn werk gaan? Een kern-Europa is toch geen oplossing, want de problemen zijn van zeer uiteenlopende aard en het zijn nooit dezelfde landen die het over al die problemen met elkaar eens zijn. De ene groep is het eens over monetaire kwesties, een andere groep over defensievraagstukken en weer een andere over milieuvraagstukken. Daarom is een kern-Europa geen oplossing. We moeten gezamenlijk op weg gaan, de Europese toekomst tegemoet.
Ik roep iedereen op met ons mee te doen om die weg te vinden. Er worden mij bezorgde vragen gesteld, vanochtend nog door een gerenommeerde Europese journalist. Hij vroeg mij of de euro over tien jaar nog zal bestaan. Beste collega’s, laten we toch ook staan voor de verworvenheden die er al zijn en laten we niet ter discussie stellen wat we in Europa reeds bereikt hebben! Natuurlijk moeten we nu even pas op de plaats maken en moeten we consolideren. Maar ik vind ook dat we voor ogen moeten houden dat Europa een duidelijk fundament, een grondwet nodig heeft. We moeten niet nu al over verdere uitbreidingen van de Europese Unie gaan praten, waardoor het hele concept van de eenwording van Europa steeds weer ter discussie wordt gesteld.
Tot slot wil ik nogmaals het Italiaanse voorzitterschap danken voor de goede wil die het heeft getoond. We weten immers hoe moeilijk dat is in Europa. Als we echter niet de wil hebben nu verder te werken op basis van het resultaat van de Conventie, zal Europa inderdaad schade oplopen. Aanstaande donderdag en vrijdag zullen we in Dublin zijn en ik hoop dat het Ierse voorzitterschap alles doet wat in zijn vermogen ligt om eerst eens te peilen hoe de houding van de afzonderlijke regeringen is, zodat we daarna op het niveau van de ministers van Buitenlandse Zaken tot zaken kunnen komen. Te zijner tijd kan er dan een top van de Europese Unie worden gehouden om een Europese grondwet aan te nemen. Dat is onze gemeenschappelijke verantwoordelijkheid.
Dit is niet de dag om anderen verwijten te maken, maar dit is de dag waarop we in een moeilijke situatie in Europa blijven geloven en geduldig, maar ook met de nodige hartstocht aan Europa blijven werken. Onze fractie heeft zich heilig voorgenomen om Europa tot een succes te maken, en daarvoor hebben we een Europese grondwet nodig.
Het mislukken van de Intergouvernementele Conferentie mag niet inhouden dat de grondwet mislukt. Namens de Europese Volkspartij zeg ik: wij laten er geen twijfel over bestaan en verklaren onomwonden dat wij een Europese grondwet willen en dat die er zo snel mogelijk moet komen, omdat Europa anders in de 21e eeuw geen toekomst heeft.
We willen een Europese grondwet, omdat die in een gemeenschap van 450 miljoen mensen - en straks misschien nog meer - het enige fundament vormt op grond waarvan we de weg door de 21e eeuw in vrede kunnen afleggen. We hebben een grondwet nodig om de problemen die zich in onze samenleving voordoen, op basis van het recht te kunnen oplossen. We hebben een Europese grondwet nodig zodat we in de wereld voor onze Europese waarden kunnen opkomen. We laten er geen twijfel over bestaan dat we een Europese grondwet willen die stoelt op het Gemeenschapsrecht. We zullen ons tot het uiterste verzetten wanneer men weer vervalt in een situatie waarin slechts sprake is van samenwerking tussen regeringen of waarin in ons werelddeel assen worden gevormd die elkaar dwarszitten.
Ik wil een woord van dank richten aan het Italiaanse voorzitterschap, de fungerend voorzitter van de Raad, namelijk voor het feit dat het mogelijk was om het – zoals u zei - over 82 punten eens te worden. Ik doe een beroep op alle verantwoordelijken om dit pakket niet meer ter discussie te stellen, maar zich te concentreren op die paar kwesties die nog omstreden zijn. Geen enkele regering heeft het gelijk helemaal aan haar kant. We spelen ook niemand de zwarte piet toe. Als we daaraan beginnen, zullen we er snel achter komen dat bijna iedereen een groot aandeel heeft in de verantwoordelijkheid voor het feit dat er in Brussel geen resultaat is behaald. Daarom kan men hiervoor niet een of twee landen verantwoordelijk stellen. Waar het nu om gaat is dat iedereen zijn goede wil toont.
Er moet een compromis komen. Europa heeft zich altijd onderscheiden doordat het in staat was compromissen te sluiten. Het compromis is de exponent van de goede wil van ons allen. Het weerspiegelt het vertrouwen dat we in elkaar hebben en geeft uitdrukking aan onze wil om gezamenlijk de toekomst tegemoet te gaan. Ik wil graag in alle duidelijkheid het volgende zeggen: als een regering meent dat ze zich los kan maken – ik druk me heel abstract uit – van de Europese solidariteit en slechts nationale belangen wil behartigen, als een regering in de toekomst op die manier te werk gaat, dan sluit ze zichzelf van de solidariteit van de Europeanen uit. Solidariteit is geen eenrichtingsverkeer! Iedereen is op solidariteit aangewezen. Daarom dient solidariteit ook het nationale belang, omdat de naties die zich aan de Europese solidariteit onttrekken, uiteindelijk aan het kortste eind zullen trekken."@nl2
"Senhor Presidente, Senhor Presidente do Conselho Europeu, Senhor Presidente da Comissão, Senhoras e Senhores Deputados, gostaria de dizer – falando em nome dos deputados que pertencem ao Grupo do Partido Popular Europeu (Democratas-Cristãos) e dos Democratas Europeus – que o dia 13 de Dezembro do ano de 2003 não foi um dia bom para a Europa. Estamos desapontados mas, na nossa desilusão, nas trevas, brilha uma luz, visto que foi no dia 13 de Dezembro de 2003 que recebemos a notícia de que o Prémio Carlos Magno da cidade de Aachen tinha sido atribuído ao Presidente do Parlamento Europeu e, assim, ao próprio Parlamento, o que demonstra que temos aliados na causa de uma Europa forte, democrática e activa. As nossas felicitações por esta distinção, Senhor Presidente.
Hoje, ouvimos pessoas a ponderar a ideia de um “núcleo duro da Europa”, mas como funcionaria isto? Um “núcleo duro da Europa” não é solução, porque os problemas sobre os quais alguns estão de acordo nunca são os mesmos. Um grupo estará de acordo sobre as questões monetárias, outro, sobre questões de defesa e ainda outro, sobre questões relacionadas com o ambiente. É por isso que um ”núcleo duro da Europa” não é solução. Temos de caminhar em conjunto; temos de tomar juntos o caminho que leva ao futuro da Europa.
Insto todos a associarem-se na procura deste caminho. As questões que as pessoas me colocam revelam a sua preocupação; esta manhã, um jornalista europeu famoso perguntou-me se o euro ainda existirá daqui a dez anos. Defendamos aquilo que alcançámos na Europa, em vez de o pormos em perigo. É certo que aquilo de que necessitamos agora é de um momento para pararmos e assentarmos ideias, mas permitam-me que vos diga que, neste momento, deveríamos estar a pensar na necessidade que a Europa tem de fundamentos claros sob a forma de uma Constituição. Não deveríamos estar já a falar de outros alargamentos da União Europeia, que podem pôr ainda mais em perigo todo o conceito de integração europeia.
Gostaria de terminar reiterando a minha gratidão à Presidência italiana pela sua boa vontade. Nós sabemos como a situação na Europa é difícil, mas a Europa será prejudicada se nos faltar agora a vontade de continuar a trabalhar sobre aquilo que a Convenção produziu. Na próxima quinta e sexta-feira, estaremos em Dublin e eu espero que a Presidência irlandesa faça tudo o que estiver ao seu alcance, começando por auscultar os governos sobre as suas posições, de modo a que os Ministros dos Negócios Estrangeiros possam alcançar um resultado que permita a realização, em tempo devido, de uma cimeira da União Europeia na qual a Constituição europeia possa ser adoptada. Isto é responsabilidade de todos nós.
Não é dia para atribuir culpas, mas sim para acreditarmos e continuarmos a trabalhar na Europa, apesar da sua situação difícil – com paciência, mas também com a paixão que a tarefa exige. O nosso grupo está empenhado em que esta Europa seja um sucesso e, para que assim seja, necessitamos de uma Constituição europeia.
O fracasso da Conferência Intergovernamental não tem de significar o fracasso da Constituição. Permitam-me que afirme, em nome do Grupo do Partido Popular Europeu (Democratas-Cristãos) e dos Democratas Europeus, que desejamos inequivocamente uma Constituição europeia, que declaramos que estamos determinados em que haja uma Constituição e que estamos a esforçar-nos para que esta surja o mais rapidamente possível, porque, sem uma Constituição, a Europa não tem futuro no século XXI.
Queremos uma Constituição europeia porque ela constitui o único fundamento para a nossa evolução pacífica no século XXI numa Comunidade de 450 milhões de pessoas – senão mais. Necessitamos de uma Constituição para que os problemas que surgem na nossa sociedade possam ser resolvidos com base no direito. Necessitamos de uma Constituição europeia, a fim de sermos capazes de defender os nossos valores europeus no mundo. Que não haja qualquer dúvida acerca do nosso desejo de uma Constituição europeia baseada no direito comunitário. Opor-nos-emos obstinadamente a qualquer tentativa de nos fazer regressar à mera cooperação intergovernamental ou à formação de eixos, no nosso continente, em confronto uns com os outros.
Gostaria de agradecer à Presidência italiana e ao Presidente do Conselho Europeu por terem conseguido chegar a acordo – tal como senhor Presidente disse – em 82 pontos. O meu apelo a todos aqueles que estão em posições de liderança é o seguinte: não voltemos a abrir este pacote, mas concentremo-nos nas poucas questões polémicas que restam. A razão não está do lado de nenhum governo europeu em particular e nós não nos deixaremos envolver na atribuição de culpas, porque, uma vez que comecemos a fazê-lo, reconheceremos rapidamente que quase todos nós temos uma grande parte da responsabilidade pelo facto de a Cimeira de Bruxelas ter sido inconclusiva. Em vez de responsabilizarmos apenas um, dois ou três países, do que necessitamos agora é da boa vontade de todos.
Necessitamos de um compromisso; a nossa disponibilidade para alcançarmos compromissos constituiu sempre uma característica distintiva da Europa, uma vez que o compromisso é uma expressão da boa vontade que partilhamos, da nossa confiança mútua e do nosso desejo de avançarmos juntos para o futuro. Permitam-me que afirme com toda a clareza que, se um governo pensa – e estou a colocar a questão em termos muito abstractos – que pode abandonar a solidariedade europeia e defender apenas os seus próprios interesses nacionais, então, com esse procedimento, no futuro, excluir-se-á a si próprio da solidariedade europeia. A solidariedade não é um processo unilateral, ela constitui uma obrigação para todos; sendo assim, a prática da solidariedade é no interesse nacional, porque as nações que se retiram da solidariedade europeia acabarão por não ter qualquer papel a desempenhar na Europa."@pt11
"Herr talman, herr rådsordförande, herr kommissionsordförande, mina damer och herrar! Jag skulle vilja säga – och jag talar för de ledamöter som tillhör Europeiska folkpartiets grupp (kristdemokrater) och Europademokrater – att den 13 december 2003 inte var en bra dag för Europa. Vi är besvikna, men i vår besvikelse, i mörkret, finns ett ljus, för det var den 13 december 2003 som vi fick veta att staden Aachens Karl den store-pris tilldelats Europaparlamentets talman och därmed själva parlamentet, vilket visar att vi har bundsförvanter i vår tro på ett starkt, demokratiskt och aktivt Europa. Herr talman, vi gratulerar er till denna utmärkelse.
Vi hör i dag att vissa överväger idén om ett ”Kärneuropa”, men hur skulle det fungera? Ett ”Kärneuropa” är ingen lösning, för de frågor där några få är överens varierar alltid. En grupp är enig om monetära frågor, en annan om försvarsfrågor, och ytterligare en annan om miljöfrågor. Därför är ett ”Kärneuropa” inte någon lösning. Vi måste gå tillsammans; tillsammans måste vi följa vägen som leder till Europas framtid.
Jag vill uppmana alla att delta i sökandet efter denna väg. Människors frågor till mig visar deras oro: i morse fick jag frågan från en välkänd europeisk journalist om euron skulle finnas kvar om tio år. Låt oss försvara det vi uppnått i Europa i stället för att sätta det på spel. Vad vi behöver just nu är förvisso att ta en paus och hämta styrka, men jag vill framhålla att vi nu måste begrunda Europas behov av tydliga grundvalar i form av en konstitution. Vi bör inte redan nu tala om nya utvidgningar av EU, som skulle kunna utsätta hela det europeiska integrationsprojektet för ännu större risker.
Jag vill avsluta med att återigen framföra min tacksamhet till det italienska ordförandeskapet för dess goda vilja. Vi vet hur besvärligt läget är i Europa, men Europa kommer verkligen att komma till skada om vi nu saknar viljan att arbeta vidare med utgångspunkt i det som konventet åstadkommit. Nästa torsdag och fredag är vi i Dublin, och jag hoppas att det irländska ordförandeskapet kommer att göra allt som står i dess makt, och då börja med att ta reda på var de enskilda regeringarna står, så att utrikesministrarna sedan kan komma fram till ett resultat som så småningom gör det möjligt att hålla ett EU-toppmöte där den europeiska konstitutionen kan antas. Vi har alla ett ansvar för detta.
I dag skall vi inte skuldbelägga någon, utan i stället, trots den svåra situation som råder i Europa, ha förtröstan och fortsätta arbeta för Europa – tålmodigt, men också med den glöd som uppgiften kräver. Vår grupp är fast besluten att göra Europa framgångsrikt, och för att detta skall vara möjligt behöver vi en europeisk konstitution.
Regeringskonferensens misslyckande behöver inte betyda ett misslyckande för konstitutionen. Låt mig säga, för Europeiska folkpartiets grupp (kristdemokrater) och Europademokrater, att det inte får råda några tvivel om vår önskan om en europeisk konstitution, att vi förklarar oss fast beslutna att få till stånd en konstitution, och att vi strävar efter att ha den på plats så snart som möjligt, för utan konstitution har Europa ingen framtid i det tjugoförsta århundradet.
Vi vill ha en europeisk konstitution, för i en gemenskap som omfattar 450 miljoner människor – och så småningom kanske ännu fler – är det den enda grunden för att gå fredligt igenom det tjugoförsta århundradet. Vi behöver en konstitution för att de problem som uppstår i vårt samhälle skall kunna lösas med stöd i lagen. Vi behöver en europeisk konstitution för att kunna försvara våra europeiska värderingar i världen. Det skall inte råda några tvivel om vår önskan om en europeisk konstitution grundad på gemenskapsrätten. Vi kommer envist att stå emot alla försök att gå tillbaka till ett mellanstatligt samarbete eller till bildandet av axelmakter som sätter upp garden mot varandra på vår kontinent.
Jag vill tacka det italienska ordförandeskapet och rådsordföranden för att de lyckats nå enighet – som ni sade – på 82 punkter. Jag har en vädjan till alla i ledande ställning: låt oss inte öppna detta paket igen, låt oss i stället inrikta oss på de fem tvistefrågor som återstår. Ingen enskild europeisk regering har rätten på sin sida, och vi kommer inte heller att ägna oss åt skuldbeläggande, för om vi börjar göra det kommer vi snart att inse att vi nästan allesammans bär en stor del av ansvaret för att inget avgörande kunde nås i Bryssel. I stället för att lägga ansvaret på ett, två eller tre länder är vi nu i behov av allas goda vilja.
Vi behöver en kompromiss; kompromissviljan har alltid varit kännetecknande för Europa, för kompromisser är ett uttryck för vår gemensamma goda vilja, för vår ömsesidiga tillit, och för vår önskan att möta framtiden tillsammans. Låt mig göra det fullständig klart att den regering som anser – och jag uttrycker detta mycket abstrakt – att den kan stå vid sidan av den europeiska solidariteten och enbart försvara sina egna nationella intressen, kommer, om det är så den agerar i framtiden, att stänga sig själv ute från den europeiska solidariteten. Solidaritet fungerar inte i bara en riktning; den är bindande för alla, och därför ligger solidaritet i det nationella intresset, för de nationer som drar sig undan den europeiska solidariteten kommer till slut inte att ha någon roll att spela i Europa."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
"DE"8
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples