Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-12-04-Speech-4-005"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2003-12-04"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Presentation av revisionsrättens årsrapport4
dcterms:Language	"es"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20031204.1.4-005"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2003-12-04-Speech-4-0064
lpv:speaker	lp:Fabra Vallés4
lpv:spoken text	". Señor Presidente, es para mí una satisfacción y un orgullo estar una vez más en esta Sala, como es normal acompañado por los madrugadores, pero que guarda las mejores esencias de todas las reuniones y horas de trabajo que hemos mantenido. En relación a los ingresos, los compromisos, los gastos administrativos y las ayudas de preadhesión, el Tribunal opina que las operaciones son legales y regulares, si bien en el último caso los controles deben reforzarse. En el caso del FEOGA-Garantía, consideramos que el número de operaciones erróneas es todavía excesivo. Los errores se cometen con mayor frecuencia a nivel del beneficiario final de las ayudas. Hemos identificado un riesgo mayor en aquellas medidas no administradas por el Sistema Integrado de Gestión y Control, como las ayudas a la producción, al desarrollo rural y a la restitución a la exportación. El Tribunal ha constatado una mejora en los controles relativos a las acciones estructurales, sobre todo a nivel de la Comisión. A pesar de ello, los errores son similares a los de años anteriores y se producen mayoritariamente en la gestión realizada por los Estados miembros. Como ven, el Informe del Tribunal presenta un balance contrastado. Para mejorarlo será necesario continuar reforzando los sistemas de gestión de la Comisión y de los Estados miembros; éste es el requisito básico para lograr una declaración de fiabilidad totalmente satisfactoria en el futuro. Veamos ahora las observaciones relativas a la gestión presupuestaria contenidas en el capítulo 2 del Informe. En primer lugar, se observa un rápido cambio en la estructura de ingresos. Respecto al año anterior, los recursos propios tradicionales (adunas, exacciones agrícolas, etc.) se han reducido en un 23%, mientras que los ingresos provenientes del PNB han aumentado en un 32%. En segundo lugar, constatamos que el excedente presupuestario se ha reducido sensiblemente, pasando de 15 000 a 7 000 millones de euros. La cifra sigue siendo elevada y denota la existencia de problemas de carácter sistemático que deberán ser corregidos. Una de las causas principales del excedente es la diferencia entre gastos previstos y reales. En el ejercicio 2002 los Estados miembros sobrestimaron los gastos en los fondos estructurales en casi 5 mil millones de euros. Como consecuencia, está partida cerró el ejercicio con más de 66 mil millones de euros en compromisos pendientes de liquidación (los "RAL"), casi 10 000 millones más que en el año anterior. La Comisión debería adoptar una política más activa y proceder a modificaciones presupuestarias para mantener en equilibrio ingresos y gastos previstos. Como aspecto positivo podemos mencionar la mejora general en la tasa de pagos. Una notable excepción es el programa de desarrollo rural en los países candidatos a la adhesión -el SAPARD-; después de tres años de funcionamiento únicamente se ha transferido a los beneficiarios finales un 2% de los fondos disponibles. Honorable Presidente, honorables miembros del Parlamento, señora Comisaria de Presupuestos, queridos colegas del Tribunal del Cuenta, señoras y señores, el pasado 17 de noviembre presenté en la reunión de la Comisión de Control Presupuestario el Informe Anual del Tribunal de Cuentas Europeo correspondiente al ejercicio 2002. En esa ocasión tuve la oportunidad de darles cuenta detallada de las observaciones y conclusiones contenidas en nuestro informe. Por último, quisiera destacar que, siguiendo las recomendaciones del Tribunal, la Comisión ha mejorado su informe relativo a la gestión presupuestaria y financiera. Este informe será de gran utilidad a lo largo de todo el ciclo presupuestario. En relación con la gestión presupuestaria de los Fondos Europeos de Desarrollo, la Comisión ha acelerado la toma de decisiones de financiación de programas. No obstante, el ritmo de ejecución continua siendo lento: al cierre del ejercicio 2002, el remanente disponible ascendía a casi 3 000 millones de euros y los compromisos pendientes de liquidación sumaban más de 8 000 millones. El Tribunal considera que la integración del FED en el Presupuesto General podría contribuir a mejorar la gestión. Pasemos ahora al estado de la reforma administrativa. El Tribunal ha prestado una atención especial a analizar el grado de introducción de los standards de control interno. El balance es equilibrado. A pesar de los avances realizados en todas las Direcciones Generales, a finales del 2002 los standards no habían aún alcanzado todos los niveles exigidos. Lograr rápidamente estos niveles debe ser una cuestión prioritaria. Una de las principales dificultades a las que se enfrenta la Comisión reside en el control de las acciones realizadas bajo el régimen de gestión compartida con los Estado miembros (principalmente FEOGA-Garantía y Fondos Estructurales). Aunque el artículo 274 del Tratado confiere a la Comisión la entera responsabilidad de la gestión, en la práctica, la Comisión se encuentra condicionada por la actuación de las administraciones nacionales. Mejorar la gestión de los fondos europeos requiere un control más riguroso por parte de los Estados miembros. Los planes de gestión por actividades de las Direcciones Generales han mejorado. No obstante, sería recomendable que se precisaran los objetivos y que se introdujeran indicadores para poder medir y comparar resultados. Los informes de actividad y las declaraciones de los Directores Generales han registrado también progresos. La mayoría de las medidas enunciadas por la Comisión a raíz de la síntesis de los informes del ejercicio 2001 han sido aplicadas. De acuerdo con las recomendaciones hechas por el Tribunal, la Comisión ha mejorado el procedimiento de elaboración de los informes. Sin embargo, los Directores Generales deberían definir con más precisión el contenido de sus reservas acerca del funcionamiento de los controles, así como describir mejor las deficiencias constatadas. Finalmente, en aras a una mayor transparencia y a fin de facilitar el seguimiento de la reforma, el Tribunal recomienda actualizar el Libro Blanco 2000 y revisar el calendario previsto. En conclusión, la reforma ha progresado durante el 2002. La Comisión ha sido capaz de aplicar con diligencia las nuevas disposiciones del Reglamento Financiero y se han registrado avances en todas las áreas. Pero, tal y como reconoce la propia Comisión, queda todavía mucho por hacer. Creo que el plan de reforma de la Comisión es suficientemente completo y coherente. El plan requerirá, sin duda, adaptaciones y ajustes, pero en este momento sería un error desecharlo o lanzar una arriesgada "reforma de la reforma". El plan contiene ya las medidas adecuadas para mejorar la gestión y el control, ahora se trata de realizar un esfuerzo sostenido para asegurar que estas medidas se aplican con decisión en todos los servicios de la Comisión. Esta es la principal responsabilidad de la Comisión -y de todas las instituciones-, lanzar planes no es suficiente, hay que asegurar que se ponen en práctica. Desde mi punto de vista, ésta es una de las lecciones del caso Eurostat. Antes de poner punto final a mi intervención me van a permitir que me salga un poco del orden del día. Quisiera hacer una referencia a la Conferencia Intergubernamental y al proyecto de Constitución europea. Hoy quisiera llamar su atención sobre las conclusiones relativas a tres áreas: la declaración de fiabilidad, la gestión presupuestaria, y el proceso de reforma de la Comisión. El Tribunal ha manifestado su preocupación porque su nombre no aparece en el cuadro institucional junto al Parlamento, Consejo, Comisión y Tribunal de Justicia. La institución encargada del control externo de las finanzas públicas europeas no debe ser situada en ningún caso a un nivel inferior o dependiente de las instituciones que debe controlar. De lo contrario carecería de la independencia necesaria para cumplir sus funciones. Esta preocupación ha sido comunicada a todos los participantes en la Conferencia Intergubernamental, confío en que sea tenida en cuenta. Muchas gracias, señoras y señores, por la atención que me han prestado. El capítulo primero del Informe del Tribunal contiene la declaración de fiabilidad (la DAS) que se publicará en el Diario Oficial junto con las cuentas consolidadas de la Comunidad. Es una buena práctica que aportará más transparencia. El Tribunal está adaptando su metodología DAS para adecuarla al proceso de reforma del control financiero de la Comisión. Pretendemos, tal y como viene solicitando el Consejo y el Parlamento, suministrar información más precisa sobre la localización y el origen de las deficiencias constatadas. Para ello, nuestras observaciones y conclusiones están apoyadas en cuatro elementos principales. Primero, en la calidad de los sistemas de control de las instituciones comunitarias y de los Estados miembros. Hemos realizado nuestra evaluación en función de varios indicadores. Igualmente hemos analizado el grado de seguimiento dado por la Comisión a nuestras observaciones anteriores. El segundo elemento de apoyo ha consistido en el examen de una muestra de compromisos y pagos en cada área de gasto. En tercer lugar, se han analizado las declaraciones anuales de los Directores Generales de la Comisión. Y, en cuarto lugar, se ha examinado el trabajo realizado por otros auditores. Como resultado de este trabajo de auditoría, el Tribunal opina que las cuentas anuales del 2002 presentadas por la Comisión han sido establecidas de acuerdo al Reglamento financiero. Las cuentas reflejan fielmente los ingresos y los gastos del ejercicio, así como la situación financiera de la Comunidad. No obstante, como en años anteriores, el Tribunal ha formulado una serie de reservas relacionadas con el sistema contable de la Comisión. Conviene destacar que la Comisión adoptó el pasado diciembre un plan de acción para la modernización de la Contabilidad; se prevé su entrada en funcionamiento en el año 2005. Creo que conviene pedir un poco de prudencia en cuanto al calendario, ya que una prisa excesiva no debe poner en peligro el alcance y calidad de las reformas necesarias."@es12
lpv:translated text	"Hr. formand, jeg er både stolt og beæret over igen at være her i Parlamentet. Det er som altid kun de morgenfriske, der er til stede. Jeg har imidlertid de bedste minder om alle de møder og arbejdstimer, vi har haft. For så vidt angår EUGFL, Garantisektionen, mener vi stadig, at antallet af transaktioner behæftet med fejl er for stort. Fejlene begås hyppigst på det endelige støttemodtagerniveau. Vi har konstateret, at fejlrisikoen ved de udgiftskategorier, som ikke administreres gennem det integrerede forvaltnings- og kontrolsystem, f.eks. produktionsstøtte, støtte til landdistrikternes udvikling og eksportrestitutioner, er større. Retten konstaterer, at kontrollen af strukturforanstaltningerne er blevet bedre, særlig i Kommissionen. Der forekommer imidlertid samme type fejl som i de foregående år, og de fleste forekommer i forvaltningen i medlemsstaterne. Som De kan se, når Retten i sin beretning frem til en blandet konklusion. Forholdene kan kun blive bedre, hvis Kommissionens og medlemsstaternes forvaltningssystemer styrkes yderligere. Det er det grundlæggende krav for at få en helt tilfredsstillende revisionserklæring i fremtiden. Nu skal vi se nærmere på bemærkningerne til budgetforvaltningen i beretningens kapitel 2. For det første kan det konstateres, at indtægternes struktur har ændret sig i løbet af kort tid. I forhold til regnskabsåret 2001 er de traditionelle egne indtægter (told, landbrugsafgifter osv.) faldet med 23 %, mens BNI-indtægten er steget med 32 %. For det andet kan vi konstatere, at budgetoverskuddet er blevet væsentligt mindre. Det er nemlig faldet fra 15 milliarder euro til 7 milliarder euro. Det er stadigvæk højt, og det indikerer, at der er problemer, som forekommer systematisk, og som skal løses. En af de primære årsager til overskuddet er forskellen mellem de ansatte og de afholdte udgifter. I regnskabsåret 2002 ansatte medlemsstaterne udgifterne til strukturfondene næsten 5 milliarder euro for højt. Som følge heraf androg denne post ved udgangen af regnskabsåret over 66 milliarder euro i uindfriede forpligtelser, hvilket var næsten 10 milliarder euro mere end det foregående år. Kommissionen bør føre en aktiv politik og ændre budgettet for at opretholde balancen mellem ansatte indtægter og udgifter. Retten konstaterer den forbedring, at betalingsbevillingerne generelt er udnyttet bedre. En tydelig undtagelse er Sapard-programmet til fremme af udviklingen af landbruget og landdistrikterne i ansøgerlandene. Tre år efter programmets start er der kun overført 2 % af de disponible midler til de endelige støttemodtagere. Endelig vil jeg gerne understrege, at Kommissionen har fulgt Rettens anbefalinger og forbedret beretningen om budgetforvaltningen og den finansielle forvaltning. Denne beretning vil være til stor nytte i hele budgetperioden. Hr. formand, ærede medlemmer af Parlamentet, fru budgetkommissær, kære kolleger fra Revisionsretten, mine damer og herrer, den 17. november i år forelagde jeg Revisionsrettens årsberetning for regnskabsåret 2002 for Budgetkontroludvalget. Ved den lejlighed havde jeg mulighed for at redegøre nærmere for de bemærkninger og konklusioner, der er i vores årsberetning. For så vidt angår budgetforvaltningen af Den Europæiske Udviklingsfond, konstaterer vi, at Kommissionens procedure for vedtagelse af afgørelser om finansiering af programmer nu går hurtigere. Men EUF gennemføres fortsat langsomt. Ved udgangen af regnskabsåret 2002 androg de disponible bevillinger næsten 3 milliarder euro og de uindfriede forpligtelser over 8 milliarder euro. Efter Rettens opfattelse ville det kunne forbedre forvaltningen, hvis EUF blev opført på det almindelige budget. Nu går vi over til den administrative reform. Rettens revision omfattede en indgående undersøgelse af, hvordan implementeringen af de interne kontrolstandarder er skredet frem. Konklusionen om denne undersøgelse er blandet. Selv om der er sket fremskridt, havde man ved udgangen af 2002 endnu ikke indført minimumsniveauet for alle de interne kontrolstandarder i alle generaldirektoraterne. Det bør prioriteres højt at få indført disse minimumsstandarder meget hurtigt. Et af Kommissionens største problemer er at kontrollere foranstaltninger, som er underlagt forvaltning, der er delt mellem Kommissionen og medlemsstaterne. I henhold til artikel 274 i EF-traktaten er Kommissionen eneansvarlig for forvaltningen, men i praksis er Kommissionen meget afhængig af de nationale myndigheders arbejde. Hvis forvaltningen af de europæiske fonde skal forbedres, kræver det en strengere kontrol fra medlemsstaternes side. Generaldirektoraternes aktivitetsbaserede forvaltningsplaner er blevet bedre. Vi anbefaler imidlertid, at målene præciseres, og at der fastlægges indikatorer til måling og sammenligning af resultaterne. Generaldirektørernes aktivitetsrapporter og ledsagende erklæringer er også blevet af bedre kvalitet. De fleste af de aktioner, Kommissionen havde bebudet på basis af sammenfatningen af de årlige aktivitetsrapporter for regnskabsåret 2001, er blevet gennemført. Kommissionen har fulgt Rettens anbefalinger og forbedret proceduren for udarbejdelse af rapporter. Men generaldirektørerne bør redegøre mere detaljeret for forbehold, der vedrører den måde, kontrollen fungerer på, og de bør beskrive de konstaterede mangler mere indgående. Endelig anbefaler Retten, at hvidbogen fra 2000 ajourføres, så forvaltningen bliver mere gennemsigtig, og reformen bliver nemmere at kontrollere. Retten anbefaler også, at tidsplanen revideres. Alt i alt er reformen kommet et godt stykke videre i 2002. Kommissionen har samvittighedsfuldt indført de nye bestemmelser i finansforordningen, og der er sket fremskridt på alle områder. Men der er stadig lang vej igen, hvilket Kommissionen også selv erkender. Jeg mener, at planen for reform af Kommissionen er tilstrækkeligt omfattende og sammenhængende. Den vil uden tvivl kræve tilpasninger og ændringer, men det ville være forkert at forkaste den på nuværende tidspunkt eller at iværksætte en risikabel "reform af reformen". Planen indeholder allerede foranstaltninger, der er egnede til at forbedre forvaltning og kontrol, nu drejer det sig om at gøre en vedvarende indsats for at sikre, at disse foranstaltninger gennemføres konsekvent i alle Kommissionens tjenestegrene. Det er Kommissionens - og alle institutionernes - vigtigste ansvar. At fremlægge planer er ikke nok, det skal sikres, at de føres ud i livet. Det er efter min opfattelse noget af det, vi kan lære af Eurostat-sagen. Før jeg slutter mit indlæg, tillader De nok, at jeg går lidt bort fra dagsordenen. Jeg vil sige nogle få ord om regeringskonferencen og udkastet til europæisk forfatning. Revisionsretten har givet udtryk for sin bekymring, fordi dens navn ikke forekommer i den institutionelle ramme sammen med Parlamentet, Rådet, Kommissionen og Domstolen. Den institution, der har til opgave at føre ekstern kontrol med de europæiske offentlige finanser, bør aldrig placeres på et niveau under de institutioner, som den skal kontrollere, eller i en position, hvor den er afhængig af dem. I modsat fald ville den ikke have den uafhængighed, der er nødvendig for, at den kan udføre sine opgaver. Denne bekymring er blevet meddelt alle deltagerne i regeringskonferencen, og jeg har tiltro til, at den bliver taget i betragtning. Mange tak for Deres opmærksomhed, mine damer og herrer. I dag vil jeg gøre Dem opmærksom på konklusionerne på tre områder, nemlig revisionserklæringen, budgetforvaltningen og reformprocessen i Kommissionen. Kapitel 1 i Revisionsrettens årsberetning indeholder revisionserklæringen (DAS'en), som bliver offentliggjort i Den Europæiske Unions Tidende sammen med Fællesskabets konsoliderede regnskab. Det er en god løsning, som fører til større gennemsigtighed. Retten er i gang med at ændre sin DAS-metodologi for at tilpasse den til Kommissionens reformproces for finanskontrol. Vi ønsker - hvilket Rådet og Parlamentet længe har anmodet om - at give mere præcise oplysninger om de områder, hvorpå de konstaterede mangler opstår, og om årsagen til dem. Vores bemærkninger og konklusioner er således baseret på fire nøgleelementer. For det første på kvaliteten af kontrolsystemerne i Fællesskabets institutioner og i medlemsstaterne. Vi har foretaget vores vurdering på grundlag af en række indikatorer. Vi har også analyseret de foranstaltninger, Kommissionen har truffet som følge af Rettens tidligere bemærkninger. For det andet på en undersøgelse af en stikprøve af forpligtelser og betalinger på hvert enkelt udgiftsområde. For det tredje har vi gennemgået de årlige erklæringer fra Kommissionens generaldirektører, og for det fjerde har vi undersøgt det arbejde, andre revisorer har udført. Som resultat af dette revisionsarbejde mener Retten, at årsregnskabet for 2002, som Kommissionen har forelagt, er udarbejdet i overensstemmelse med bestemmelserne i finansforordningen. Regnskabet giver et retvisende billede af regnskabsårets indtægter og udgifter samt af Fællesskabets finansielle stilling. Som i de foregående år tager Retten imidlertid en række forbehold, der går på Kommissionens regnskabssystem. I den forbindelse er det vigtigt at nævne, at Kommissionen i december sidste år vedtog en handlingsplan for modernisering af regnskabssystemet. Denne plan forventes at træde i kraft i 2005. Jeg mener, at det er hensigtsmæssigt at anmode om en smule forsigtighed med hensyn til tidsplanen, da for meget hastværk ikke må bringe de nødvendige reformers omfang og kvalitet i fare. For så vidt angår indtægterne, forpligtelserne, administrationsudgifterne og førtiltrædelsesstøtten, mener Retten, at transaktionerne er lovlige og formelt rigtige, om end kontrollen i forbindelse med førtiltrædelsesstøtten bør styrkes."@da1 ". Herr Präsident, ich bin stolz und fühle mich geehrt, wieder in diesem Hohen Haus zu sein. Wie üblich, sind nur die Frühaufsteher anwesend. Dennoch erinnere ich mich immer wieder gern an all die Sitzungen und Arbeitsstunden, die wir gemeinsam zugebracht haben. Was den EAGFL-Garantie betrifft, halten wir die Anzahl der fehlerhaften Vorgänge immer noch für zu hoch. Zu Fehlern kommt es hauptsächlich auf der Ebene der Endempfänger der Beihilfen. Ein größeres Risiko wurde für Maßnahmen festgestellt, die nicht dem Integrierten Verwaltungs- und Kontrollsystem unterliegen, wie Erzeugerbeihilfen, Beihilfen für die ländliche Entwicklung und Ausfuhrerstattungen. Der Rechnungshof stellte eine Verbesserung bei den Kontrollen der Strukturmaßnahmen fest. Dies war vor allem auf der Ebene der Kommission der Fall. Trotzdem ähneln die Fehler denen der vergangenen Jahre und kommen insbesondere bei der Verwaltung durch die Mitgliedstaaten vor. Wie Sie sehen, meine Damen und Herren, vermittelt der Bericht des Rechnungshofs ein uneinheitliches Bild. Um eine Verbesserung zu erreichen, ist es notwendig, die Verwaltungssysteme der Kommission und der Mitgliedstaaten weiter auszubauen. Dies ist eine unabdingbare Voraussetzung, um künftig eine voll und ganz zufrieden stellende Zuverlässigkeitserklärung zu erreichen. Ich komme nun zu den Bemerkungen zum Haushaltsvollzug in Kapitel 2 des Berichts. Erstens ist eine rasche Änderung in der Struktur der Einnahmen zu beobachten. Traditionelle Eigenmittel wie Zölle und Agrarabgaben sind im Vergleich zum Vorjahr um 23 % gesunken. Gleichzeitig sind die Einnahmen aus dem BSP um 32 % gestiegen. Zweitens wurde festgestellt, dass der Haushaltsüberschuss merklich gesunken ist. Der Überschuss ist von 15 Mrd. Euro auf 7 Mrd. Euro zurückgegangen. Dennoch ist er weiterhin hoch. Dies ist ein Hinweis auf Fehler im System, die korrigiert werden müssen. Einer der Hauptgründe für den Überschuss ist der Unterschied zwischen geplanten und tatsächlichen Ausgaben. Im Haushaltsjahr 2002 haben die Mitgliedstaaten die Ausgaben im Rahmen der Strukturfonds um fast 5 Mrd. Euro zu hoch veranschlagt. Folglich schloss das Haushaltsjahr 2002 mit mehr als 66 Mrd. Euro an fortbestehenden Mittelbindungen, auf Französisch „RAL“ genannt. Dies waren fast 10 Mrd. Euro mehr als im Vorjahr. Die Kommission sollte hier eine aktivere Politik verfolgen. Sie sollte Haushaltsanpassungen vornehmen, um das Gleichgewicht zwischen vorgesehenen Einnahmen und Ausgaben zu erhalten. Als positiven Aspekt möchte ich die allgemeine Verbesserung der Auszahlungsrate nennen. Eine deutliche Ausnahme dabei ist das SAPARD-Programm für die ländliche Entwicklung in Beitrittsländern. Lediglich 2 % der vorhandenen Mittel wurden an die Endempfänger ausgezahlt, obwohl das Programm seit drei Jahren läuft. Abschließend möchte ich hervorheben, dass die Kommission die Empfehlungen des Rechnungshofs berücksichtigt und ihren Bericht über die Haushalts- und Finanzverwaltung verbessert hat. Dieser Bericht wird sich während des gesamten Haushaltszyklus als nützlich erweisen. Herr Präsident, verehrte Mitglieder des Parlaments, Frau Haushaltskommissarin, liebe Kollegen des Rechungshofs, meine Damen und Herren! Am 17. November dieses Jahres habe ich den vom Europäischen Rechnungshof erstellten Jahresbericht für das Haushaltsjahr 2002 in der Sitzung des Haushaltskontrollausschusses erläutert. Ich habe auch die Gelegenheit genutzt, dem Ausschuss die im Bericht enthaltenen Bemerkungen und Schlussfolgerungen eingehend darzulegen. Ich komme nun auf die Haushaltsführung des Europäischen Entwicklungsfonds zu sprechen. Die Kommission hat den Beschlussfassungsprozess für die Finanzierung der Programme beschleunigt. Dennoch ist die Durchführungsquote weiterhin niedrig. Bei Abschluss des Haushaltsjahres 2002 belief sich der vorhandene Restbetrag auf fast 3 Mrd. Euro. Die fortbestehenden Mittelbindungen beliefen sich auf mehr als 8 Mrd. Euro. Nach Ansicht des Rechnungshofs würde sich die Verwaltung verbessern, wenn der EEF in den Gesamthaushaltsplan einbezogen würde. Kommen wir nun zum Stand der Verwaltungsreform. Der Rechnungshof hat sich insbesondere damit beschäftigt, inwieweit interne Kontrollnormen eingeführt wurden. Die Bilanz sieht so aus, dass es besser sein könnte. Trotz der in allen Generaldirektionen erreichten Fortschritte hatten die Normen bis Ende 2002 nicht das geforderte Niveau erreicht. Das unverzügliche Erreichen dieses Niveaus muss Priorität haben. Eine der Hauptschwierigkeiten, denen die Kommission gegenübersteht, ist die Kontrolle der gemeinsam mit den Mitgliedstaaten verwalteten Maßnahmen. Dies gilt vor allem für den EAGFL-Garantie und die Strukturfonds. Artikel 274 des Vertrags verleiht der Kommission uneingeschränkte Zuständigkeit bei der Verwaltung. In der Praxis ist die Kommission jedoch durch die Tätigkeiten der nationalen Verwaltungen eingeschränkt. Eine strengere Kontrolle der Mitgliedstaaten ist notwendig, um die Verwaltung der europäischen Fonds zu verbessern. Die Management-Pläne für die Generaldirektionen haben sich verbessert. Dennoch empfiehlt es sich, die Ziele klarer festzulegen. Es wäre auch ratsam, Indikatoren vorzusehen, um die Ergebnisse messen und vergleichen zu können. Die Tätigkeitsberichte und Erklärungen der Generaldirektionen haben sich ebenfalls verbessert. Die meisten der Maßnahmen, die die Kommission auf der Grundlage der Zusammenfassung der Berichte für das Haushaltsjahr 2001 aufgelistet hat, wurden umgesetzt. Die Kommission hat ihr Verfahren für die Ausarbeitung von Berichten entsprechend den Empfehlungen des Rechnungshofs verbessert. Dennoch sollten sich die Generaldirektoren eingehender zum Inhalt ihrer Vorbehalte gegenüber der Funktionsweise der Kontrollsysteme äußern. Sie sollten auch die festgestellten Mängel deutlicher beschreiben. Schließlich empfiehlt der Rechnungshof, das im Jahr 2000 angenommene Weißbuch im Interesse einer stärkeren Transparenz und zur besseren Weiterverfolgung der Reform zu aktualisieren. Der Rechnungshof empfiehlt auch eine Überprüfung des Zeitplans. Abschließend sei gesagt, dass die Reform im Jahr 2002 Fortschritte gemacht hat. Die Kommission hat bei der Umsetzung der neuen Bestimmungen der Haushaltsordnung Sorgfalt walten lassen. Fortschritte wurden in allen Bereichen festgestellt. Es bleibt jedoch noch viel zu tun, wie die Kommission selbst einräumt. Meines Erachtens ist der Inhalt des Reformplans der Kommission angemessen und der Plan selbst in sich stimmig. Er wird zweifellos angepasst und geändert werden müssen. In diesem Stadium wäre es jedoch ein Fehler, ihn zu verwerfen oder eine Reform der Reform einzuleiten. Letzteres wäre ein riskantes Unternehmen. Der Plan enthält bereits geeignete Maßnahmen zur Verbesserung von Verwaltung und Kontrolle. Nun sind anhaltende Anstrengungen nötig, um sicherzustellen, dass diese Maßnahmen von allen Dienststellen der Kommission entschlossen umgesetzt werden. Dies ist die größte Aufgabe der Kommission. Dies gilt für alle Institutionen. Pläne nur herauszubringen, reicht nicht. Es ist wichtig, sicherzustellen, dass die Pläne umgesetzt werden. Ich glaube, dies ist eine der Lehren, die man aus der Eurostat-Affäre ziehen kann. Meine Damen und Herren, Sie werden mir gestatten, etwas von der Tagesordnung abzuweichen, bevor ich zum Schluss komme. Ich möchte einige Worte zur Regierungskonferenz und zum Entwurf der Europäischen Verfassung sagen. Der Rechnungshof hat kritisiert, dass er neben Parlament, Rat, Kommission und Gerichtshof nicht namentlich als Teil des institutionellen Gefüges genannt wird. Der Rechnungshof ist das Gremium, das mit der externen Kontrolle der öffentlichen Finanzen Europas beauftragt ist. Er kann es nicht hinnehmen, auf eine niedrigere Stufe als die Institutionen gestellt zu werden, die er kontrollieren soll. Er darf auch nicht auf eine Stufe gestellt werden, auf der er von ihnen abhängig ist. Sollte dies geschehen, würde der Rechnungshof die Unabhängigkeit verlieren, die er braucht, um seine Verpflichtungen wahrzunehmen. Diese Bedenken wurden allen Teilnehmern der Regierungskonferenz mitgeteilt. Ich vertraue darauf, dass sie berücksichtigt werden. Meine Damen und Herren, ich danke Ihnen für Ihre Aufmerksamkeit. Heute möchte ich Ihre Aufmerksamkeit auf die Schlussfolgerungen zu drei Bereichen lenken, die Zuverlässigkeitserklärung, die Ausführung des Haushaltsplans und den Reformprozess der Kommission. Das erste Kapitel des Berichts des Rechungshofs enthält die Erklärung über die Zuverlässigkeit (ZVE). Diese wird im Amtsblatt zusammen mit dem konsolidierten Jahresabschluss der Gemeinschaft veröffentlicht. Dies ist eine bewährte Praxis und sollte mehr Transparenz ermöglichen. Der Rechnungshof ändert zurzeit seine Methodik bei der ZVE, um sie an die laufende Reform der Finanzkontrolle der Kommission anzupassen. Ziel ist es, exaktere Informationen über die Bereiche vorzulegen, in denen Probleme auftauchen, und über deren Ursachen. Dies entspricht den Forderungen des Parlaments und des Rates. Zu diesem Zweck konzentrierten sich unsere Bemerkungen und Schlussfolgerungen auf vier Hauptkomponenten. Erstens bezogen sie sich auf die Qualität des Kontrollsystems in den Gemeinschaftsinstitutionen und Mitgliedstaaten. Unsere Bewertung basiert auf mehreren Indikatoren. Ferner haben wir untersucht, inwieweit die Kommission unsere früheren Bemerkungen berücksichtigt hat. Die zweite Komponente umfasste die Prüfung einer Stichprobe von Vorgängen und Zahlungen für jeden Ausgabenbereich. Drittens wurden die jährlichen Erklärungen der Generaldirektoren der Kommission untersucht. Die Arbeiten anderer Rechnungsprüfer bildeten die vierte Komponente. Als Ergebnis dieser Prüfung kam der Rechnungshof zu dem Schluss, dass der von der Kommission für 2002 vorgelegte Jahresabschluss in Übereinstimmung mit der Haushaltsordnung erstellt worden ist. Der Abschluss gibt exakt die Einnahmen und Ausgaben für das Haushaltsjahr und die Finanzlage der Gemeinschaft wieder. Dennoch hat der Rechnungshof wie in den Vorjahren eine Reihe von Vorbehalten hinsichtlich der Rechnungsführung der Kommission geäußert. Es sei darauf hingewiesen, dass die Kommission im Dezember letzten Jahres einen Aktionsplan zur Modernisierung ihrer Rechnungsführung beschlossen hat. Dieser Plan soll 2005 in Kraft treten. Ich möchte hinsichtlich des Zeitplans zur Vorsicht mahnen. Der Umfang und die Qualität der notwendigen Reformen sollten nicht durch unnötige Eile aufs Spiel gesetzt werden. In Hinblick auf die Einnahmen, Mittelbindungen, Verwaltungsausgaben und die Heranführungshilfen ist der Rechnungshof der Auffassung, dass die Vorgänge rechtens und ordnungsgemäß sind. Im letzten Fall müssen die Kontrollen jedoch verstärkt werden."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, αισθάνομαι μεγάλη περηφάνια και τιμή που βρίσκομαι και πάλι στο Κοινοβούλιο. Όπως συνήθως μόνον οι πολύ πρωινοί βουλευτές είναι παρόντες. Ωστόσο, είναι πάντα παρούσα η ανάμνηση των καλύτερων στιγμών όλων των συνεδριάσεων και ωρών εργασίας που περάσαμε μαζί. Όσον αφορά το ΕΓΤΠΕ-Εγγυήσεις, πιστεύουμε ότι αριθμός παράτυπων συναλλαγών εξακολουθεί να είναι υπερβολικός. Τα λάθη διαπράττονται στις περισσότερες περιπτώσεις στο επίπεδο των τελικών δικαιούχων των ενισχύσεων. Παρατηρήθηκε ένας μεγαλύτερος κίνδυνος για τα μέτρα που δεν υπόκεινται στο Ολοκληρωμένο Σύστημα Διαχείρισης και Ελέγχου. Αυτά τα μέτρα περιλαμβάνουν, μεταξύ άλλων, τις ενισχύσεις για την παραγωγή, την ανάπτυξη της υπαίθρου και τις επιστροφές κατά την εξαγωγή. Το Ελεγκτικό Συνέδριο παρατήρησε βελτίωση στους ελέγχους σχετικά με τα διαρθρωτικά μέτρα. Αυτό ισχύει ιδιαίτερα στο επίπεδο της Επιτροπής. Παρόλα αυτά, τα σφάλματα είναι παρόμοια με εκείνα των προηγούμενων ετών και αφορούν κατά κύριο λόγο τη διαχείριση από την πλευρά των κρατών μελών. Όπως θα δείτε, κυρίες και κύριοι, η έκθεση του Ελεγκτικού Συνεδρίου είναι κάπως ανάμικτη. Εάν θέλουμε να επιτευχθεί βελτίωση, είναι απαραίτητο να συνεχίσουμε να ενισχύουμε τα συστήματα διαχείρισης της Επιτροπής και των κρατών μελών. Αυτή είναι η απαραίτητη προϋπόθεση για να επιτευχθεί μια απολύτως ικανοποιητική δήλωση αξιοπιστίας στο μέλλον. Θα αναφερθώ τώρα στις παρατηρήσεις σχετικά με τη δημοσιονομική διαχείριση που περιέχονται στο κεφάλαιο 2 της έκθεσης. Καταρχάς, είναι προφανής μια γρήγορη αλλαγή στην διάρθρωση των εσόδων. Οι παραδοσιακοί ίδιοι πόροι, όπως δασμοί και γεωργικές εισφορές, έχουν μειωθεί κατά 23% σε σύγκριση με το προηγούμενο έτος. Ταυτόχρονα, τα έσοδα που προέρχονται από το ΑΕΠ έχουν αυξηθεί κατά 32%. Δεύτερον, παρατηρούμε ότι το δημοσιονομικό πλεόνασμα έχει μειωθεί σημαντικά. Το πλεόνασμα μειώθηκε από τα 15 000 στα 7 000 εκατ. ευρώ. Ωστόσο, το ποσό εξακολουθεί να είναι υψηλό. Είναι ενδεικτικό των συστηματικών προβλημάτων που πρέπει να διορθωθούν. Μία από τις κύριες αιτίες του πλεονάσματος είναι η διαφορά μεταξύ προβλεπόμενων και πραγματικών χρεών. Για το οικονομικό έτος 2002, τα κράτη μέλη υπερεκτίμησαν τις δαπάνες στα διαρθρωτικά ταμεία σχεδόν κατά 5 000 εκατ. ευρώ. Κατά συνέπεια, το οικονομικό έτος 2002 έκλεισε με περισσότερα από 66 000 εκατ. ευρώ σε εκκρεμείς αναλήψεις υποχρεώσεων, γνωστές στα γαλλικά ως RAL. Σχεδόν 10 000 εκατ. περισσότερα από το προηγούμενο έτος. Η Επιτροπή πρέπει να υιοθετήσει μια πιο ενεργή πολιτική από αυτήν την άποψη. Πρέπει να προχωρήσει σε τροποποιήσεις του προϋπολογισμού για να διατηρήσει την ισορροπία μεταξύ προβλεπόμενων εσόδων και δαπανών. Ως θετικό στοιχείο θα ήθελα να αναφέρω τη γενική βελτίωση στο επίπεδο των πληρωμών. Μια αξιοσημείωτη εξαίρεση σε αυτό είναι το πρόγραμμα SAPARD για την ανάπτυξη της υπαίθρου στις υποψήφιες προς ένταξη χώρες. Μόνο το 2% των διαθέσιμων κεφαλαίων έχει μεταβιβαστεί στους τελικούς δικαιούχους, μολονότι αυτό το πρόγραμμα βρίσκεται σε λειτουργία εδώ και τρία χρόνια. Τέλος, θα ήθελα να επισημάνω ότι η Επιτροπή έχει εφαρμόσει τις συστάσεις του Ελεγκτικού Συνεδρίου και έχει βελτιώσει την έκθεσή της σχετικά με τη δημοσιονομική και οικονομική διαχείριση. Αυτή η έκθεση θα αποδειχτεί πολύ χρήσιμη καθ’όλη τη διάρκεια του δημοσιονομικού κύκλου. Κύριε Πρόεδρε, αξιότιμοι βουλευτές, κύριε Επίτροπε επί του Προϋπολογισμού, αγαπητοί συνάδελφοι του Ελεγκτικού Συνεδρίου, κυρίες και κύριοι, στις 17 Νοεμβρίου παρουσίασα στην συνεδρίαση της Επιτροπής Ελέγχου του Προϋπολογισμού την ετήσια έκθεση του Ελεγκτικού Συνεδρίου για το οικονομικό έτος 2002. Σε εκείνη την συνεδρίαση, είχα επίσης την ευκαιρία να σχολιάσω λεπτομερώς τις παρατηρήσεις και τα συμπεράσματα που περιέχονται στην έκθεση. Θα περάσω τώρα στη δημοσιονομική διαχείριση των Ευρωπαϊκών Ταμείων Ανάπτυξης. Η Επιτροπή έχει επιταχύνει τη διαδικασία λήψης αποφάσεων για τη χρηματοδότηση των προγραμμάτων. Ωστόσο, ο ρυθμός εκτέλεσης εξακολουθεί να είναι χαμηλός. Στο κλείσιμο του οικονομικού έτους 2002, το διαθέσιμο υπόλοιπο ανερχόταν σχεδόν σε 3 000 εκατ. ευρώ. Οι εκκρεμείς αναλήψεις υποχρεώσεων προς εκκαθάριση ανέρχονταν σε περισσότερα από 8 000 εκατ. ευρώ. Το Ελεγκτικό Συνέδριο πιστεύει ότι η διαχείριση θα βελτιωνόταν εάν το ΕΤΑ ενωματωνόταν στον γενικό προϋπολογισμό. Επιτρέψτε μου να περάσω τώρα στην κατάσταση της διοικητικής μεταρρύθμισης. Το Ελεγκτικό Συνέδριο ανέλυσε με ιδιαίτερη προσοχή τον βαθμό εφαρμογής των προτύπων εσωτερικού ελέγχου. Η αξιολόγηση είναι ότι θα μπορούσε να είναι καλύτερος. Παρά την πρόοδο που επιτεύχθηκε σε όλες τις Γενικές Διευθύνσεις, τα πρότυπα δεν είχαν φτάσει στο απαιτούμενο επίπεδο μέχρι του τέλος του 2002. Πρέπει να δοθεί προτεραιότητα στη επίτευξη αυτών των επιπέδων χωρίς καθυστέρηση. Μια από τις κύριες δυσκολίες που αντιμετωπίζει η Επιτροπή είναι ο έλεγχος των μέτρων που διαχειρίζεται από κοινού με τα κράτη μέλη. Αυτό αφορά κυρίως το ΕΓΤΠΕ-Εγγυήσεις και διαρθρωτικά ταμεία. Το άρθρο 274 της Συνθήκης εκχωρεί την πλήρη ευθύνη για τη διαχείριση στην Επιτροπή. Στην πράξη, ωστόσο, η Επιτροπή περιορίζεται από τη δράση των εθνικών κυβερνήσεων. Προκειμένου να βελτιωθεί η διαχείριση των ευρωπαϊκών κεφαλαίων, απαιτείται αυστηρότερος έλεγχος εκ μέρους των κρατών μελών. Τα σχέδια διαχείρισης δραστηριοτήτων των Γενικών Διευθύσεων έχουν βελτιωθεί. Ωστόσο, συνιστάται να προσδιορίζονται σαφέστερα οι στόχοι. Θα ήταν ενδεδειγμένο επίσης να εισαχθούν δείκτες που θα επέτρεπαν την μέτρηση και σύγκριση των αποτελεσμάτων. Οι εκθέσεις πεπραγμένων και οι δηλώσεις των Γενικών Διευθύνσεων έχουν επίσης βελτιωθεί. Η πλειοψηφία των μέτρων που εκτέθηκαν λεπτομερώς από την Επιτροπή μετά από τη συνοπτική παρουσίαση των εκθέσεων για το οικονομικό έτος 2001 έχουν εφαρμοστεί. Η Επιτροπή έχει βελτιώσει τη διαδικασία εκπόνησης των εκθέσεων σύμφωνα με τις συστάσεις στις οποίες παρέβη το Ελεγκτικό Συνέδριο. Ωστόσο, οι Γενικοί Διευθυντές θα πρέπει να παρέχουν περισσότερες λεπτομέρειες αναφορικά με το περιεχόμενο των επιφυλάξεών τους σχετικά με τον τρόπο που λειτουργούν τα συστήματα ελέγχου. Πρέπει επίσης να παρέχουν μια πιο ακριβή περιγραφή των ελλείψεων που έχουν παρατηρηθεί. Τέλος, το Ελεγκτικό Συνέδριο συστήνει την επικαιροποίηση της Λευκής Βίβλου που υιοθετήθηκε το 2000 ώστε να επιτευχθεί μεγαλύτερη διαφάνεια και να διευκολυνθεί η συνέχιση της μεταρρύθμισης. Το Ελεγκτικό Συνέδριο συνιστά επίσης την αναθεώρηση του προβλεπόμενου χρονοδιαγράμματος. Συμπερασματικά, η μεταρρύθμιση έχει σημειώσει πρόοδο το 2002. Η Επιτροπή αποδείχτηκε ικανή να εφαρμόσει με επιμέλεια τις νέες διατάξεις του Οικονομικού Κανονισμού. Έχει σημειωθεί πρόοδος σε όλους τους τομείς. Ωστόσο, όπως αναγνωρίζει και η ίδια η Επιτροπή, μένουν ακόμη να γίνουν πολλά. Κατά την άποψή μου, το περιεχόμενο του σχεδίου μεταρρύθμισης της Επιτροπής είναι επαρκές και το ίδιο το σχέδιο συνεπές. Το σχέδιο θα απαιτήσει αναμφίβολα προσαρμογές και τροποποιήσεις. Αυτήν τη στιγμή, ωστόσο, θα ήταν λάθος να το απορρίψουμε και να ξεκινήσουμε μια μεταρρύθμιση της μεταρρύθμισης. Αυτό θα ήταν ένα επικίνδυνο εγχείρημα. Το σχέδιο περιέχει ήδη τα κατάλληλα μέτρα για τη βελτίωση της διαχείρισης και του ελέγχου. Αυτό που απαιτείται τώρα είναι μια βιώσιμη προσπάθεια, προκειμένου να διασφαλιστεί ότι αυτά τα μέτρα θα εφαρμοστούν θεληματικά από όλες τις υπηρεσίες της Επιτροπής. Αυτή είναι η κύρια ευθύνη της Επιτροπής. Το ίδιο ισχύει για όλα τα θεσμικά οργάνα. Η απλή παρουσίαση σχεδίων δεν είναι αρκετή. Είναι απαραίτητο να διασφαλίσουμε ότι αυτά τα σχέδια εφαρμόζονται και στην πράξη. Πιστεύω ότι αυτό είναι ένα από τα μαθήματα που πρέπει να πάρουμε από την υπόθεση Eurostat. Κυρίες και κύριοι, ελπίζω ότι θα μου επιτρέψετε να απομακρυνθώ για λίγο από την ημερήσια διάταξη πριν τελειώσω. Θα ήθελα να πω δυο λόγια για τη Διακυβερνητική Διάσκεψη και το σχέδιο του Ευρωπαϊκού Συντάγματος. Το Ελεγκτικό Συνέδριο έχει εκφράσει την ανησυχία του διότι δεν αναφέρεται ονομαστικά ως μέρος του θεσμικού πλαισίου μαζί με το Κοινοβούλιο, το Συμβούλιο, την Επιτροπή και το Ευρωπαϊκό Δικαστήριο. Το Ελεγκτικό Συνέδριο είναι το θεσμικό όργανο που είναι επιφορτισμένο με τον εξωτερικό έλεγχο των ευρωπαϊκών δημόσιων οικονομικών. Είναι απαράδεκτο να τοποθετείται σε κατώτερο επίπεδο από τα θεσμικά όργανα που πρέπει να ελέγχει. Επίσης, δεν πρέπει να είναι εξαρτώμενο από κανένα από αυτά. Εάν συνέβαινε αυτό, το Ελεγκτικό Συνέδριο δεν θα διέθετε την ανεξαρτησία που χρειάζεται για να εκπληρώσει τα καθήκοντά του. Αυτή η ανησυχία διαβιβάστηκε σε όλους τους συμμετέχοντες στη Διακυβερνητική Διάσκεψη. Ελπίζω ότι θα ληφθεί υπόψη. Κυρίες και κύριοι, σας ευχαριστώ για την προσοχή σας.. Σήμερα, θα ήθελα να επιστήσω την προσοχή του Σώματος στα συμπεράσματα σχετικά με τρεις τομείς, δηλαδή τη δήλωση αξιοπιστίας, τη δημοσιονομική διαχείριση και τη διαδικασία μεταρρύθμισης της Επιτροπής. Το πρώτο κεφάλαιο της έκθεσης του Ελεγκτικού Συνεδρίου περιέχει τη δήλωση αξιοπιστίας, η οποία θα δημοσιευτεί στην Επίσημη Εφημερίδα μαζί με τους ενοποιημένους λογαριασμούς της Κοινότητας. Αυτή είναι μια υγιής πρακτική και παρέχει μεγαλύτερη διαφάνεια. Το Ελεγκτικό Συνέδριο προσαρμόζει τη μεθοδολογία της δήλωσης αξιοπιστίας για να την εναρμονίσει με τη διαδικασία μεταρρύθμισης του οικονομικού ελέγχου της Επιτροπής. Στόχος μας είναι να παρέχουμε πιο ακριβείς πληροφορίες σχετικά με τους τομείς όπου ανακύπτουν προβλήματα και σχετικά με τις αιτίες τους. Αυτή είναι η απάντηση στα αιτήματα του Κοινοβουλίου και του Συμβουλίου. Επομένως, οι παρατηρήσεις μας και τα συμπεράσματά μας επικεντρώθηκαν σε τέσσερα κύρια στοιχεία. Πρώτον, βασίστηκαν στην ποιότητα των συστημάτων ελέγχου των κοινοτικών θεσμικών οργάνων και των κρατών μελών. Η αξιολόγησή μας βασίζεται σε διάφορους δείκτες. Εξετάσαμε επίσης τον βαθμό στον οποίο η Επιτροπή ακολούθησε τις προηγούμενες παρατηρήσεις μας. Το δεύτερο στοιχείο συνεπαγόταν την εξέταση ενός δείγματος συναλλαγών και πληρωμών σε κάθε τομέα δαπανών. Τρίτον, μελετήθηκαν οι ετήσιες δηλώσεις των Γενικών Διευθυντών της Επιτροπής. Το έργο που επιτελέστηκε από άλλους ελεγκτές αποτέλεσε το τέταρτο στοιχείο. Πέρα από αυτόν τον έλεγχο, το Ελεγκτικό Συνέδριο αποφαίνεται ότι οι ετήσιοι λογαριασμοί του 2002 που παρουσιάστηκαν από την Επιτροπή εκπονήθηκαν σύμφωνα με τον Δημοσιονομικό Κανονισμό. Οι λογαριασμοί αντανακλούν πιστά τα έσοδα και τις δαπάνες του οικονομικού έτους, και την οικονομική κατάσταση της Κοινότητας. Ωστόσο, όπως και τα προηγούμενα χρόνια, το Ελεγκτικό Συνέδριο διατύπωσε σειρά επιφυλάξεων όσον αφορά το λογιστικό σύστημα της Επιτροπής. Πρέπει να σημειωθεί ότι τον περασμένο Δεκέμβριο, η Επιτροπή ενέκρινε ένα σχέδιο δράσης για τον εκσυγχρονισμό του λογιστικού της συστήματος. Αυτό το σχέδιο προβλέπεται να τεθεί σε ισχύ το 2005. Θα ήθελα να εκφράσω την επιφυλακτικότητά μου όσον αφορά το χρονοδιάγραμμα. Το εύρος και η ποιότητα των απαραίτητων ρυθμίσεων δεν πρέπει να υπονομευθούν από αδικαιολόγητη βιασύνη. Όσον αφορά τα έσοδα, τις αναλήψεις υποχρεώσεων, τις διοικητικές δαπάνες και την προενταξιακή βοήθεια, το Ελεγκτικό Συνέδριο πιστεύει ότι οι συναλλαγές είναι νόμιμες και κανονικές. Στην τελευταία περίπτωση, ωστόσο, οι έλεγχοι πρέπει να ενισχυθούν."@el8 ". Mr President, I am both proud and honoured to be back in the House. As usual, only the early birds are present. Nonetheless, there is an abiding memory of the best moments of all the meetings held and the hours of work undertaken together. As concerns the EAGGF-Guarantee, we believe the number of faulty transactions is still excessive. Errors occur most frequently at the level of the final beneficiaries of aid. A higher risk was noted for measures not subject to the Integrated Administrative and Control System. They include amongst others aid for production, rural development and export refunds. The Court noted an improvement in the controls on structural measures. This was the case at Commission level in particular. Nevertheless, the errors are similar to those of previous years and mostly concern the management undertaken by Member States. As you will appreciate, ladies and gentlemen, the Court’s report is somewhat mixed. If improvement is to be effected, it will be necessary to continue strengthening the management systems of the Commission and of the Member States. This is the for attaining a totally satisfactory Statement of Assurance in the future. I shall now turn to the observations on budgetary management in Chapter 2 of the report. Firstly, a swift change in the structure of revenue is apparent. Traditional own resources such as customs and agricultural duties have fallen by 23% compared with the previous year. At the same time, revenue from GNP has risen by 32%. Secondly, it was noted that the budgetary surplus had fallen appreciably. The surplus has dropped from EUR 15 000 million to EUR 7 000 million. Nonetheless, the figure remains high. It is indicative of systematic problems that must be rectified. One of the main reasons for the surplus is the difference between planned and actual expenditure. For the financial year 2002 the Member States overestimated expenditure in the Structural Funds by almost EUR 5 000 million. Consequently, the financial year 2002 closed with more than EUR 66 000 million in outstanding commitments known in French as the RAL. This was almost EUR 10 000 million more than in the previous year. The Commission should adopt a more active policy in this regard. It should undertake budgetary adjustments to maintain the balance between anticipated revenue and expenditure. On a positive note, I should like to mention the general improvement in the rate of payments. One notable exception to this is the SAPARD programme for rural development in applicant countries. Only 2% of the available funds have been transferred to the final beneficiaries, although this programme has been in operation for three years. Finally, I should like to point out that the Commission has implemented the recommendations of the Court and improved its report on budgetary and financial management. This report will prove very useful throughout the whole budgetary cycle. Mr President, honourable Members, Budget Commissioner, colleagues from the Court of Auditors, ladies and gentlemen, on 17 November of this year I presented the annual report for the financial year 2002 prepared by the European Court of Auditors to the Committee on Budgetary Control at its meeting. I was also able to take the opportunity of providing the committee with a detailed account of the observations and conclusions contained in the report. I shall now turn to the budgetary management of the European Development Funds. The Commission has accelerated the decision-making process for the financing of programmes. Nonetheless, the rate of implementation is still low. At the close of the financial year 2002, the available balance amounted to almost EUR 3 000 million. Outstanding commitments awaiting settlement amounted to more than EUR 8 000 million. The Court is of the opinion that management would improve if the EDF were integrated into the general budget. Allow me to move on now to the state of the administrative reform. The Court has paid particular attention to analysing the degree to which internal control standards have been put in place. The assessment is along the lines of ‘could do better’. Despite the progress made in all Directorates-General, standards had not reached the required level by the end of 2002. Priority must be given to attaining these levels without delay. One of the main difficulties facing the Commission is the control of measures managed jointly with the Member States. This mostly concerns EAGGF-Guarantee and Structural Funds. Article 274 of the Treaty does confer full responsibility for management on the Commission. In practice, however, the Commission is limited by activities of the national administrations. Stronger control by the Member States is needed to improve management of European funds. The activity management plans for the Directorates-General have improved. Nonetheless, it is recommended that the objectives be specified more clearly. It would also be advisable to introduce indicators to allow results to be measured and compared. Activity reports and statements by the Directors-General have also improved. Most of the measures detailed by the Commission following the summary of the reports for the financial year 2001 have been implemented. The Commission has improved its procedure for drafting reports in line with the recommendations made by the Court. Nonetheless, Directors-General should provide more detail concerning the content of their reservations about the way control systems work. They should also provide a clearer description of the shortcomings noted. Lastly, the Court recommends updating the White Paper adopted in 2000 in the interests of greater transparency and in order to facilitate following up the reform. The Court also recommends revising the timetable set. To conclude, reform did make progress in 2002. The Commission proved capable of diligently implementing the new provisions of the Financial Regulation. Progress was noted in all areas. Much remains to be done, however, as the Commission itself recognises. In my view, the content of the Commission’s reform plan is adequate, and the plan itself consistent. It will no doubt require adjustment and amendment. At this juncture, however, it would be a mistake to reject it or to launch into reforming the reform. The latter would be a risky venture. The plan does actually contain appropriate measures to improve management and control. A sustained effort is now needed to ensure these measures are applied with a will across all the Commission’s services. This is the Commission’s main responsibility. The same applies to all the institutions. Simply launching plans is not enough. It is essential to ensure that the plans are implemented. I believe that is one of the lessons to be learnt from the Eurostat affair. Ladies and gentlemen, I trust you will allow me to depart briefly from the agenda just before I finish. I would like to say a few words on the Intergovernmental Conference and the draft European Constitution. The Court of Auditors has expressed concern because it is not mentioned by name as part of the institutional framework, alongside Parliament, the Council, the Commission and the Court of Justice. The Court of Auditors is the body charged with external control of European public finances. It is not acceptable for it to be placed at a lower level than the institutions it is required to control. It must not be placed in a position where it is dependent on them either. If that were to happen, the Court would be deprived of the independence it needs in order to discharge its obligations. All those involved in the Intergovernmental Conference have been made aware of this concern. I trust it will be taken into account. Thank you for your attention, ladies and gentlemen. Today, I should like to draw the attention of the House to the conclusions concerning three areas, namely the Statement of Assurance, budgetary management, and the process of reforming the Commission. The first chapter of the Court of Auditors’ report contains the Statement of Assurance, known as the DAS. The latter will be published in the Official Journal together with the Community’s consolidated accounts. This is sound practice and should provide greater transparency. The Court is adjusting its DAS methodology to bring it into line with the process of reforming the Commission’s financial control. The intention is to provide more accurate information about the areas where problems arise and about their causes. This is in response to requests by Parliament and the Council. To this end, our observations and conclusions centred on four main elements. Firstly, they were based on the quality of control systems in the Community institutions and Member States. Our assessment is based on several indicators. We also examined the extent to which the Commission followed up our earlier observations. The second element entailed examination of a sample of transactions and payments for each area of expenditure. Thirdly, the annual declarations of the Directors-General at the Commission were considered. Work undertaken by other auditors constituted the fourth element. Further to this audit, it is the Court’s opinion that the annual accounts for 2002 submitted by the Commission were drawn up in accordance with the Financial Regulation. The accounts accurately reflect the revenue and expenditure for the financial year, and the financial position of the Community. Nonetheless, as in previous years, the Court expressed a number of reservations regarding the Commission’s accounting system. It should be noted that last December the Commission adopted an action plan to modernise its accounting system. This plan is due to come into force in 2005. I would urge caution concerning the timetable. The scope and quality of the necessary reforms should not be jeopardised by undue haste. With regard to revenue, commitments, administrative expenditure and pre-accession aid, the Court believes that the transactions are legal and regular. In the latter case, however, controls must be strengthened."@en3 ". Arvoisa puhemies, minulla on ilo ja kunnia olla jälleen parlamentissa. Tavalliseen tapaan paikalla ovat ainoastaan aikaiset linnut. Siitä huolimatta muistoissani ovat säilyneet parhaat hetket kaikista kokouksista ja yhdessä vietetyistä työtunneista. Katsomme, että EMOTR-tukiosaston osalta virheiden määrä on edelleen liian suuri. Eniten virheitä havaitaan tuen lopullisten edunsaajien tasolla. Sellaisissa toimissa, joihin ei sovelleta yhdennettyä hallinto- ja valvontajärjestelmää, riskit ovat suuremmat. Tällaisia aloja ovat muun muassa tuotantotuet, maaseudun kehittäminen ja vientituet. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että rakennetoimien valvontajärjestelmiä on tehostettu etenkin komissiossa. Virheet ovat kuitenkin samanlaisia kuin aiempina vuosina, ja useimmiten ne koskevat jäsenvaltioiden toteuttamia hallintotoimia. Arvoisat kuulijat, huomaatte, että tilintarkastustuomioistuimen kertomus on jokseenkin sekalainen. Mikäli parannuksia halutaan saada aikaan, on jatkettava komission ja jäsenvaltioiden hallintomenetelmien tehostamista. Tämä on välttämätön edellytys, jotta tulevaisuudessa voimme saada täysin tyydyttävän tarkastuslausuman. Seuraavaksi käsittelen budjettihallintoa koskevia huomautuksia, joita esitetään kertomuksen luvussa 2. Ensin käy selväksi, että tulojen rakenne on muuttunut nopeasti. Perinteiset omat varat, kuten tullit ja maatalousmaksut, vähenivät 23 prosenttia edellisestä vuodesta. Samaan aikaan BKTL:oon perustuvat tulot ovat lisääntyneet 32 prosenttia. Lisäksi huomasimme, että julkisen talouden ylijäämä oli vähentynyt huomattavasti. Ylijäämä on pudonnut 15 000 miljoonasta eurosta 7 000 miljoonaan euroon. Summa on kuitenkin edelleen suuri. Tämä on merkki säännöllisesti esiintyvistä ongelmista, jotka täytyy ratkaista. Yksi pääsyy tähän on arvioitujen ja todellisten menojen eroavuus. Jäsenvaltiot yliarvioivat varainhoitovuoden 2002 rakennerahastojen menot lähes 5 000 miljoonalla eurolla. Täten varainhoitovuodelta 2002 maksamatta olevia maksusitoumuksia, joista käytetään ranskankielistä lyhennettä RAL, jäi yli 66 000 miljoonan euron edestä, mikä oli lähes 10 000 miljoonaa euroa enemmän kuin edellisenä vuonna. Komission olisi puututtava asiaan aktiivisemmin. Säilyttääkseen arvioitujen tulojen ja menojen tasapainon sen olisi mukautettava talousarviota. Myönteisenä asiana haluaisin mainita sen, että maksujen toteutusvauhti on yleisesti parantunut. Yksi merkittävä poikkeus tästä on ehdokasvaltioiden maaseudun kehittämistä tukeva Sapard-ohjelma. Käytettävissä olevista määrärahoista ainoastaan 2 prosenttia on siirretty lopullisille edunsaajille, vaikka ohjelma on ollut käynnissä kolme vuotta. Lisäksi huomauttaisin, että komissio on pannut täytäntöön tilintarkastustuomioistuimen suositukset ja parantanut talousarvion toteuttamisesta ja varainhoidosta antamaansa selvitystä. Selvityksestä on varmasti paljon hyötyä talousarvion laadintamenettelyssä. Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, arvoisa talousarvioasioista vastaava komission jäsen, hyvät tilintarkastustuomioistuimen kollegat, hyvät kuulijat, esittelin tilintarkastustuomioistuimen laatiman vuosikertomuksen varainhoitovuodelta 2002 talousarvion valvontavaliokunnan kokouksessa 17. marraskuuta. Sain myös mahdollisuuden esitellä valiokunnalle yksityiskohtaisesti vuosikertomukseen sisältyvät huomautukset ja päätelmät. Seuraavaksi käsittelen Euroopan kehitysrahastojen budjettihallintoa. Komissio on nopeuttanut ohjelmien rahoitusta koskevaa päätöksentekoprosessia. Siitä huolimatta täytäntöönpano on edelleen hidasta. Varainhoitovuoden 2002 lopussa käytettävissä olevia varoja oli lähes 3 000 miljoonaa euroa. Maksamatta olevien maksusitoumusten määrä oli yli 8 000 miljoonaa euroa. Tilintarkastustuomioistuimen mielestä Euroopan kehitysrahastojen sisällyttäminen yleiseen talousarvioon parantaisi niiden hallinnointia. Käsittelen seuraavaksi hallintouudistuksen etenemistä. Tilintarkastustuomioistuin on erityisesti tarkastellut, missä määrin sisäisen valvonnan standardeja on noudatettu. Arvioinnin perusteella tilanne voisi olla parempikin. Vaikka kaikissa pääosastoissa on tapahtunut edistystä, vuoden 2002 lopussa standardit eivät olleet vaaditulla tasolla. Vaaditun tason saavuttaminen viipymättä on asetettava ensisijaiseksi tavoitteeksi. Yksi suurimmista komission kohtaamista ongelmista liittyy jäsenvaltioiden kanssa yhteisesti toteutettujen toimien valvontaan. Eniten huolestuttavat EMOTR:n tukiosasto ja rakennerahastot. Perustamissopimuksen 274 artiklan mukaan komissiolla on täysi vastuu talousarvion toteuttamisesta. Käytännössä komissio on riippuvainen kansallisten hallintoelinten toimista. Eurooppalaisten rahastojen hallinnoinnin parantaminen edellyttää jäsenvaltioiden toteuttaman valvonnan tiukentamista. Pääosastojen hallintosuunnitelmia on parannettu. Olisi kuitenkin suositeltavaa, että toimien tavoitteet määriteltäisiin tarkemmin ja tulosten mittaamisen ja vertailemisen helpottamiseksi määritettäisiin indikaattorit. Myös pääjohtajien toimintakertomuksissa ja lausumissa on tapahtunut edistystä. Suurin osa toimenpiteistä, jotka komissio mainitsi yhteenvedossaan varainhoitovuoden 2001 toimintakertomuksista, on toteutettu. Komissio on kehittänyt kertomusten laatimismenettelyä tilintarkastustuomioistuimen suositusten mukaisesti. Pääjohtajien olisi kuitenkin määriteltävä tarkemmin valvontajärjestelmien toiminnasta esittämiensä varaumien kattavuus ja kuvailtava yksityiskohtaisemmin havaitsemiaan puutteita. Lopuksi tilintarkastustuomioistuin suosittelee vuonna 2000 hyväksytyn valkoisen kirjan saattamista ajan tasalle avoimuuden lisäämiseksi ja uudistuksen täytäntöönpanon helpottamiseksi. Lisäksi tilintarkastustuomioistuin kehottaa tarkistamaan asetettua aikataulua. Yhteenvetona voidaan todeta, että uudistus on edennyt vuoden 2002 aikana. Komissio osoitti pystyvänsä soveltamaan varainhoitoasetuksen uusia säännöksiä tunnollisesti. Edistystä on tapahtunut kaikilla aloilla. Komissiokin on kuitenkin myöntänyt, että työtä on vielä paljon jäljellä. Mielestäni komission uudistussuunnitelman sisältö on riittävä ja suunnitelma itsessään johdonmukainen. Sitä on varmastikin mukautettava ja tarkistettava, mutta tässä vaiheessa olisi virhe hylätä se tai käynnistää uudistuksen uudistus. Jälkimmäisen vaihtoehdon valinta olisi uskaliasta. Itse asiassa suunnitelmaan sisältyy asianmukaiset toimenpiteet hallinnon ja valvonnan parantamiseksi. Nyt tarvitaan sitkeää toimintaa, jotta varmistetaan, että kaikissa komission yksiköissä vallitsee halu toteuttaa nämä toimenpiteet. Tämä on komission tärkein velvollisuus. Samaa voidaan sanoa kaikista toimielimistä. Pelkkä suunnitelmien esittäminen ei riitä. On ehdottoman tärkeää varmistaa, että suunnitelmat toteutetaan. Mielestäni tämä on yksi Eurostat-tapauksen opetus. Hyvät kuulijat, sallinette minun aivan lopuksi poiketa hieman esityslistasta. Haluaisin sanoa muutaman sanan hallitustenvälisestä konferenssista ja ehdotuksesta sopimukseksi Euroopan perustuslaista. Tilintarkastustuomioistuin on ilmaissut huolensa siitä, ettei sitä mainita osana toimielinjärjestelmää parlamentin, neuvoston, komission ja tuomioistuimen rinnalla. Tilintarkastustuomioistuin on elin, joka vastaa Euroopan julkisen talouden ulkoisesta valvonnasta. Sitä ei pitäisi asettaa alemmalle tasolle kuin toimielimet, joita sen on tarkoitus valvoa. Sitä ei myöskään saa asettaa sellaiseen asemaan, että se olisi riippuvainen näistä toimielimistä. Jos näin tapahtuisi, tilintarkastustuomioistuimelta riistettäisiin riippumattomuus, jota se tarvitsee velvoitteidensa suorittamiseksi. Kaikille hallitustenvälisen konferenssin osanottajille on ilmoitettu tästä huolenaiheesta. Luotan siihen, että asia otetaan huomioon. Hyvät kuulijat, kiitos tarkkaavaisuudestanne. Tänään haluan kiinnittää parlamentin huomion päätelmiin, jotka koskevat kolmea asiaa eli tarkastuslausumaa, budjettihallintoa ja komission uudistusprosessia. Tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen ensimmäinen luku sisältää tarkastuslausuman, josta käytetään lyhennettä DAS. Se julkaistaan yhdessä Euroopan yhteisöjen konsolidoidun tilinpäätöksen kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Tämä on viisas käytäntö, ja se lisää avoimuutta. Tilintarkastustuomioistuin mukauttaa tarkastuslausumamenettelyään komission varainhoidon valvontaa koskevan uudistusprosessin mukaisesti. Tarkoituksena on antaa entistä tarkempia tietoja ongelmallisista aloista ja ongelmien syistä. Toimimme parlamentin ja neuvoston pyyntöjen mukaisesti. Tästä syystä keskityimmekin huomautuksissa ja päätelmissä neljään osa-alueeseen. Ensiksikin arvioimme yhteisön toimielinten ja jäsenvaltioiden valvontajärjestelmien laatua. Käytämme arvioinnissa useita indikaattoreita. Lisäksi tarkastelimme, missä määrin komissio oli ottanut huomioon aikaisemmat huomautuksemme. Toiseksi tutkimme kunkin menoalan toimista ja maksuista poimitun otoksen. Kolmanneksi tarkastelimme komission pääjohtajien lausumia. Neljäs tarkastelun kohde oli muiden tarkastajien toteuttamat tarkastukset. Tarkastuksen perusteella tilintarkastustuomioistuin katsoo, että komission tilinpäätös vuodelta 2002 on laadittu varainhoitoasetuksen mukaisesti. Ne antavat tarkan kuvan varainhoitovuoden tuloista ja menoista sekä yhteisön taloudellisesta tilanteesta. Aiempien vuosien tapaan tilintarkastustuomioistuin esitti kuitenkin lukuisia varaumia komission kirjanpitojärjestelmän osalta. On syytä muistaa, että komissio hyväksyi viime vuoden joulukuussa toimintasuunnitelman kirjanpitojärjestelmänsä uudistamiseksi. Suunnitelma on tarkoitus panna täytäntöön vuonna 2005. Kehotan suhtautumaan aikatauluun varovaisesti. Tarvittavien uudistusten laajuutta ja laatua ei pidä vaarantaa turhalla hätiköinnillä. Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että toimet ovat lailliset ja asianmukaiset tulojen, maksusitoumusten, hallintomenojen ja liittymistä valmistelevan tuen osalta. Tosin liittymistä valmistelevan tuen kohdalla valvontaa on tehostettava."@fi5 ". Monsieur le Président, revenir devant cette Assemblée est pour moi un honneur et une fierté. Je vois que, comme à l’accoutumée, seuls les lève-tôt sont présents. Il n’empêche que j’ai un impérissable souvenir des meilleurs moments de toutes nos réunions ici ainsi que des heures de travail passées ensemble. Pour le FEOGA-Garantie, nous considérons que le nombre d’opérations erronées est encore excessif. Les erreurs les plus fréquentes sont observées au niveau des bénéficiaires finaux des aides. La Cour a observé que les mesures ne relevant pas du système intégré de gestion et de contrôle sont celles qui comportent un plus grand risque. Cela concerne, entre autres, les aides à la production, au développement rural et les restitutions à l’exportation. La Cour a constaté une amélioration des contrôles relatifs aux actions structurelles, en particulier au niveau de la Commission. Néanmoins, les erreurs relevées sont similaires à celles des années précédentes et concernent essentiellement la gestion assurée par les États membres. Comme vous pourrez le voir, Mesdames et Messieurs, le rapport de la Cour présente un bilan contrasté. Pour l’améliorer, il faudra poursuivre le renforcement des systèmes de gestion de la Commission et des États membres. C’est la condition sine qua non pour parvenir à l’avenir à une déclaration d’assurance pleinement satisfaisante. J’en viens maintenant aux observations en matière de gestion budgétaire, contenues dans le chapitre 2 du rapport. Premièrement, la Cour observe un changement rapide dans la structure des recettes. Par rapport à l’exercice précédent, le montant des ressources propres traditionnelles telles que les droits de douane et les droits agricoles a baissé de 23%, tandis que les recettes provenant du PNB ont augmenté de 32%. Deuxièmement, l’excédent budgétaire a considérablement diminué, passant de 15 à 7 milliards d’euros. Ce chiffre reste cependant important et est révélateur de l’existence de problèmes systématiques auxquels il doit être remédié. L’une des causes principales de l’excédent est la différence entre les dépenses prévues et effectives. En 2002, les États membres ont surévalué de presque 5 milliards d’euros les dépenses concernant les Fonds structurels. Résultat, l’exercice 2002 a été clôturé avec des engagements restant à liquider - appelés RAL en français - d’un montant dépassant les 66 milliards d’euros, soit quelque 10 milliards d’euros de plus qu’au terme de l’exercice précédent. La Commission doit adopter une politique plus active à cet égard et effectuer des ajustements budgétaires pour maintenir l’équilibre entre les recettes prévues et les dépenses. Côté positif, je tiens à mentionner l’amélioration générale du taux d’exécution des paiements. La seule exception notable concerne le programme Sapard, destiné à promouvoir le développement rural dans les pays candidats à l’adhésion. Trois ans après le début du programme, seulement 2% des fonds disponibles ont été versés aux bénéficiaires finaux. Enfin, je souhaiterais souligner le fait que, conformément aux recommandations de la Cour, la Commission a amélioré son rapport relatif à la gestion budgétaire et financière. Ce dernier sera très utile à l’ensemble de la procédure budgétaire. Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Députés, Madame la Commissaire chargée du budget, chers collègues de la Cour des comptes, Mesdames et Messieurs, le 17 novembre dernier, j’ai présenté à la commission du contrôle budgétaire, lors de sa réunion, le rapport annuel de la Cour des comptes européenne relatif à l’exercice 2002. J’ai également eu l’opportunité de lui exposer dans les détails les observations et conclusions contenues dans ce rapport. Venons-en à la gestion budgétaire des Fonds européens de développement. La Commission a accéléré la prise de décision en matière de financement de programmes. Malgré cela, le taux d’exécution reste bas. À la clôture de l’exercice 2002, le solde disponible était d’environ 3 milliards d’euros et les engagements restant à liquider dépassaient 8 milliards d’euros. La Cour estime que l’incorporation des FED dans le budget général améliorerait la gestion de ces fonds. Passons à présent à l’état d’avancement de la réforme administrative. La Cour s’est particulièrement penchée sur l’analyse du niveau de mise en œuvre des standards de contrôle interne. L’évaluation est de l’ordre du "peut mieux faire". Malgré les progrès réalisés dans toutes les directions générales, la mise en œuvre des standards n’avait toujours pas atteint le niveau requis fin 2002. Atteindre rapidement ces niveaux doit constituer une priorité. L’une des principales difficultés auxquelles la Commission est confrontée réside dans le contrôle des actions entreprises sous le régime de gestion partagée avec les États membres. Cela concerne surtout le FEOGA-Garantie et les Fonds structurels. Bien que l’article 274 du Traité confère à la Commission l’entière responsabilité de la gestion, dans la pratique, la Commission est tributaire des actions des administrations nationales. Pour améliorer la gestion des fonds européens, il est nécessaire que les États membres exercent un contrôle plus important. Les plans de gestion des directions générales ont été améliorés. Il conviendrait toutefois de mieux préciser les objectifs et d’établir des indicateurs permettant de mesurer et de comparer les résultats. Des progrès ont également été réalisés en ce qui concerne les rapports d’activité et les déclarations des directeurs généraux. La plupart des mesures formulées par la Commission sur la base de la synthèse des rapports concernant l’exercice 2001 ont été mises en œuvre. La Commission a amélioré le processus d’élaboration des rapports, conformément aux recommandations de la Cour. Les directeurs généraux devraient cependant mieux préciser le contenu de leurs réserves concernant le fonctionnement des systèmes de contrôle et décrire de façon plus détaillée les déficiences relevées. Enfin, pour améliorer la transparence et faciliter le suivi de la réforme, la Cour recommande d’actualiser le livre blanc adopté en 2000 et de revoir le calendrier prévu. En conclusion, la réforme a enregistré des progrès au cours de l’année 2002. La Commission a appliqué avec diligence les nouvelles dispositions du règlement financier et des avancées ont été réalisées dans tous les domaines. Toutefois, comme le reconnaît la Commission elle-même, il reste encore beaucoup à faire. Selon moi, le contenu du plan de réforme de la Commission est bon et le plan lui-même est cohérent. Il nécessitera sans aucun doute des ajustements et des modifications, mais en ce moment, ce serait une erreur de le rejeter ou de se lancer dans une réforme de la réforme. Ce serait là une aventure risquée. Le plan contient vraiment des mesures appropriées pour améliorer la gestion et le contrôle. Des efforts soutenus sont à présent nécessaires pour garantir l’application de ces mesures avec détermination à l’ensemble des services de la Commission. Telle est la principale responsabilité de la Commission et de toutes les institutions. Lancer des plans n’est pas suffisant, il est capital de veiller à leur mise en œuvre. Je pense que c’est l’une des leçons à tirer de l’affaire Eurostat. Mesdames et Messieurs, juste avant de terminer, j’espère que vous me permettrez de m’écarter brièvement de l’ordre du jour. Je voudrais en effet dire quelques mots au sujet de la Conférence intergouvernementale et du projet de Constitution européenne. La Cour des comptes a exprimé son inquiétude de ne pas être mentionnée comme élément du cadre institutionnel, aux côtés du Parlement, du Conseil, de la Commission et de la Cour de justice. La Cour des comptes est l’instance chargée du contrôle externe des finances publiques européennes. Il est inacceptable qu’elle soit placée à un niveau inférieur à celui des institutions qu’elle doit contrôler. La Cour des comptes ne peut pas non plus se trouver dans une position la rendant dépendante de ces institutions. Dans cette hypothèse, la Cour perdrait l’indépendance dont elle a besoin pour s’acquitter de ses obligations. Tous les participants à la Conférence intergouvernementale ont été informés de cette préoccupation de la Cour des comptes et j’espère qu’il en sera tenu compte. Mesdames et Messieurs, je vous remercie de votre attention. Aujourd’hui, je voudrais attirer l’attention de l’Assemblée sur les conclusions de ce rapport concernant trois domaines, à savoir, la déclaration d’assurance, la gestion budgétaire et le processus de réforme de la Commission. Le premier chapitre du rapport de la Cour des comptes contient la déclaration d’assurance, également appelée la DAS. Celle-ci sera publiée au Journal officiel, conjointement avec les comptes consolidés des Communautés européennes. C’est une bonne solution, qui permettra d’améliorer la transparence. La Cour est actuellement engagée dans un processus d’ajustement de sa méthodologie concernant la DAS, afin de l’accorder au processus de réforme du contrôle financier de la Commission. L’objectif est de fournir des informations plus précises sur les domaines qui posent des problèmes et sur les causes de ces problèmes. Cette démarche répond aux demandes formulées par le Parlement et par le Conseil. À cette fin, nos observations et conclusions se sont centrées sur quatre éléments principaux. Premièrement, la qualité des systèmes de contrôle existant dans les institutions communautaires et les États membres. Nous avons fondé notre évaluation sur plusieurs indicateurs. Nous avons également examiné le suivi donné par la Commission à nos observations antérieures. Deuxièmement, l’examen d’un échantillon d’opérations et de paiements dans chaque domaine de dépenses. Troisièmement, l’analyse des déclarations annuelles des directeurs généraux de la Commission et quatrièmement, l’examen des travaux d’autres auditeurs. À l’issue de cet audit, la Cour estime que les comptes annuels de l’exercice 2002 présentés par la Commission ont été établis conformément aux dispositions du règlement financier. Les comptes reflètent fidèlement les recettes et les dépenses de l’exercice, ainsi que la situation financière des Communautés européennes. Néanmoins, comme les années précédentes, la Cour a émis une série de réserves concernant le système comptable de la Commission. Il convient de souligner que la Commission a adopté, en décembre dernier, un plan d’action pour la modernisation de son système comptable. Ce plan doit entrer en vigueur en 2005. Je recommande la plus grande prudence en ce qui concerne le calendrier. L’étendue et la qualité des réformes nécessaires ne doivent pas être compromises par une hâte excessive. S’agissant des recettes, des engagements, des dépenses administratives et des aides de préadhésion, la Cour est d’avis que les opérations sont légales et régulières. Il conviendrait cependant de renforcer les contrôles des instruments de préadhésion."@fr6 ". Signor Presidente, per me è fonte di soddisfazione ed orgoglio trovarmi nuovamente in quest’Aula, naturalmente in compagnia di chi ama alzarsi presto, ma in un’atmosfera pervasa dai migliori momenti di tutte le riunioni e di tutte le ore di lavoro che abbiamo passato insieme. Nel caso del FEAOG-Garanzia, reputiamo tuttora eccessivo il numero di transazioni errate. Gli errori si commettono in particolare a livello dei beneficiari finali degli aiuti. Abbiamo rilevato una maggiore presenza di rischi nelle misure che non sono amministrate dal sistema integrato di gestione e di controllo, come gli aiuti alla produzione, allo sviluppo rurale e le restituzioni all’esportazione. La Corte ha notato un miglioramento nei controlli relativi alle misure strutturali, soprattutto a livello della Commissione. Ciononostante, gli errori sono simili a quelli degli anni passati e si concentrano in particolare nella gestione affidata agli Stati membri. Come vedete, onorevoli parlamentari, la relazione della Corte dei conti presenta un bilancio alquanto differenziato. Per migliorarlo, occorrerà rafforzare ulteriormente i sistemi di gestione della Commissione e degli Stati membri: è questo il requisito fondamentale per conseguire in futuro una dichiarazione di affidabilità pienamente soddisfacente. Passiamo ora alle osservazioni relative alla gestione di bilancio contenute nel capitolo 2 della relazione. Innanzi tutto, si nota un rapido cambiamento nella struttura dei ricavi. Rispetto all’anno scorso, le risorse proprie tradizionali, come i dazi doganali e i prelievi agricoli, sono diminuite del 23 per cento, mentre le entrate provenienti dal PNL sono aumentate del 32 per cento. In secondo luogo, abbiamo constatato che l’eccedenza di bilancio si è ridotta considerevolmente, passando da 15 a 7 miliardi di euro. La cifra continua, tuttavia, ad essere elevata e denota l’esistenza di problemi sistematici che dovranno essere risolti. Una delle cause principali dell’eccedenza è la differenza tra le spese previste e quelle reali. Nell’esercizio 2002 gli Stati membri hanno sovrastimato le spese dei Fondi strutturali per un importo di quasi 5 miliardi di euro. Di conseguenza, l’esercizio si è chiuso con oltre 66 miliardi di euro di importi da liquidare (i RAL): quasi 10 miliardi in più rispetto all’anno precedente. La Commissione dovrebbe adottare una politica più attiva in materia ed apportare adeguamenti di bilancio al fine di mantenere l’equilibrio tra le entrate e le spese previste. Come aspetto positivo, desidero menzionare il miglioramento generale del tasso di pagamento. Un’importante eccezione è rappresentata del programma SAPARD per lo sviluppo rurale nei paesi candidati. Dopo tre anni di funzionamento è stato trasferito ai beneficiari finali soltanto il 2 per cento dei fondi disponibili. Infine, desidero rilevare che, seguendo le raccomandazioni della Corte, la Commissione ha migliorato la sua relazione relativa alla gestione del bilancio e delle finanze. Questa relazione si rivelerà di grande utilità durante tutto il ciclo di bilancio. Signor Presidente, onorevoli parlamentari, signora Commissario per il bilancio, colleghi della Corte dei conti, signore e signori, lo scorso 17 novembre ho presentato la relazione annuale della Corte dei conti europea relativa all’esercizio 2002 nel corso della riunione della commissione per il controllo dei bilanci. In quell’occasione ho avuto altresì modo di presentare dettagliatamente le osservazioni e le conclusioni contenute nella relazione. Per quanto attiene alla gestione del bilancio del Fondo europeo di sviluppo, la Commissione ha accelerato il processo decisionale relativo al finanziamento dei programmi. Il ritmo di esecuzione è tuttavia ancora lento: alla chiusura dell’esercizio 2002, il saldo disponibile si elevava a quasi 3 miliardi di euro e gli impegni da liquidare superavano gli 8 miliardi di euro. La Corte dei conti ritiene che l’integrazione del FES nel bilancio generale contribuirebbe a migliorare la gestione. Passiamo ora allo stato della riforma amministrativa. La Corte dei conti ha analizzato in modo approfondito il livello di attuazione delle norme di controllo interno. Dalla valutazione si conclude che si potrebbe fare di meglio. Nonostante i progressi realizzati in tutte le Direzioni generali, alla fine del 2002 gli non avevano ancora raggiunto i livelli richiesti. Conseguire rapidamente tali livelli deve rappresentare una priorità. Una delle difficoltà principali che la Commissione deve affrontare risiede nel controllo delle azioni gestite congiuntamente con gli Stati membri, in particolare il FEAOG-Garanzia e i Fondi strutturali. Sebbene l’articolo 274 del Trattato conferisca alla Commissione responsabilità di gestione esclusiva, nella pratica la Commissione è condizionata dall’operato delle amministrazioni nazionali. Migliorare la gestione dei Fondi europei richiede un controllo più rigoroso da parte degli Stati membri. I piani di gestione per attività delle Direzioni generali sono migliorati. Sarebbe tuttavia raccomandabile precisare gli obiettivi e prevedere l’introduzione di indicatori che consentano di misurare e confrontare i risultati. Anche le relazioni di attività e le dichiarazioni delle Direzioni generali hanno registrato progressi. E’ stata applicata la maggior parte delle misure enunciate dalla Commissione a seguito della sintesi delle relazioni dell’esercizio 2001. La Commissione ha migliorato la sua procedura di redazione delle relazioni in linea con le raccomandazioni della Corte dei conti. Tuttavia, i Direttori generali dovrebbero precisare ulteriormente il contenuto delle loro riserve relative al funzionamento dei controlli, nonché descrivere in modo più circostanziato le carenze riscontrate. Infine, per consentire una maggiore trasparenza e facilitare il della riforma, la Corte raccomanda di aggiornare il Libro bianco approvato nel 2000 e di rivedere il calendario previsto. In conclusione, la riforma ha fatto passi avanti durante il 2002. La Commissione si è dimostrata capace di applicare diligentemente le nuove disposizioni del regolamento finanziario e si sono registrati progressi in tutti i settori. Rimane però ancora molto da fare, come riconosce anche la Commissione. Ritengo che il piano di riforma della Commissione sia sufficientemente completo e coerente. Richiederà sicuramente adattamenti e modifiche, ma, ora come ora, sarebbe un errore respingerlo o lanciare una “riforma della riforma”, che si rivelerebbe rischiosa. Il piano contiene già misure atte a migliorare la gestione ed il controllo. Occorre quindi compiere un considerevole sforzo per assicurare che queste misure siano applicate con determinazione in tutti i servizi della Commissione. E’ questa la responsabilità principale della Commissione e di tutte le Istituzioni. Avviare piani non è sufficiente: occorre garantire che siano attuati. A mio parere, questa è una delle lezioni del caso Eurostat. Prima di concludere il mio intervento, consentitemi di uscire parzialmente dall’ordine del giorno, facendo riferimento alla Conferenza intergovernativa ed al progetto di Costituzione europea. La Corte dei conti ha manifestato la sua preoccupazione per il fatto che il suo nome non figura nel quadro istituzionale unitamente a Parlamento, Consiglio, Commissione e Corte di giustizia. La Corte dei conti è l’Istituzione preposta al controllo esterno delle finanze pubbliche europee, e non è accettabile che sia collocata ad un livello inferiore o in una posizione di dipendenza rispetto alle Istituzioni che è tenuta a controllare. In tal caso, verrebbe a mancarle l’indipendenza necessaria all’espletamento delle sue funzioni. Questa preoccupazione è stata comunicata a tutti i partecipanti della Conferenza intergovernativa e confido che sarà presa in considerazione. Oggi desidero richiamare la vostra attenzione sulle conclusioni relative a tre aspetti: la dichiarazione di affidabilità, la gestione del bilancio ed il processo di riforma della Commissione. Molte grazie, onorevoli parlamentari, per l’attenzione che mi avete prestato. Il primo capitolo della relazione della Corte dei conti contiene la dichiarazione di affidabilità (conosciuta come DAS), che sarà pubblicata sulla Gazzetta ufficiale unitamente ai conti consolidati della Comunità. E’ una buona prassi che dovrebbe incrementare la trasparenza. La Corte sta adattando la propria metodologia DAS al fine di adeguarla al processo di riforma del controllo finanziario della Commissione. Come richiesto dal Consiglio e dal Parlamento, intendiamo fornire informazioni più precise sui settori in cui sorgono problemi e sulle cause degli stessi. A tal fine, le nostre osservazioni e conclusioni si incentrano su quattro elementi principali. In primo luogo, si basano sulla qualità dei sistemi di controllo delle Istituzioni comunitarie e degli Stati membri. Abbiamo effettuato la nostra valutazione in funzione di vari indicatori e abbiamo altresì analizzato la misura in cui la Commissione ha dato seguito alle nostre osservazioni precedenti. Il secondo elemento ha comportato l’esame di un campione di transazioni e di pagamenti in ciascun settore di spesa. In terzo luogo, sono state studiate le dichiarazioni annue dei Direttori generali della Commissione. Il quarto elemento è rappresentato dal lavoro realizzato dagli altri revisori. Alla conclusione di questo lavoro di revisione contabile, la Corte dei conti ritiene che i conti annuali del 2002 presentati dalla Commissione sono conformi al regolamento finanziario. I conti riflettono fedelmente i ricavi e le spese di esercizio, nonché la situazione finanziaria della Comunità. Tuttavia, come per gli anni precedenti, la Corte dei conti ha formulato una serie di riserve relative al sistema contabile della Commissione. Va rilevato che la Commissione ha adottato, nel dicembre scorso, un piano di azione per l’ammodernamento della contabilità, la cui entrata in vigore è prevista per il 2005. Inviterei alla cautela per quanto riguarda il calendario, poiché si deve evitare che un’inopportuna precipitazione possa mettere in pericolo la portata e la qualità delle riforme necessarie. Per quanto riguarda i ricavi, gli impegni, le spese amministrative e gli aiuti di preadesione, la Corte ritiene che le transazioni siano legittime e regolari, benché i controlli vadano rafforzati su quest’ultimo aspetto."@it9 ". Mr President, I am both proud and honoured to be back in the House. As usual, only the early birds are present. Nonetheless, there is an abiding memory of the best moments of all the meetings held and the hours of work undertaken together. As concerns the EAGGF-Guarantee, we believe the number of faulty transactions is still excessive. Errors occur most frequently at the level of the final beneficiaries of aid. A higher risk was noted for measures not subject to the Integrated Administrative and Control System. They include amongst others aid for production, rural development and export refunds. The Court noted an improvement in the controls on structural measures. This was the case at Commission level in particular. Nevertheless, the errors are similar to those of previous years and mostly concern the management undertaken by Member States. As you will appreciate, ladies and gentlemen, the Court’s report is somewhat mixed. If improvement is to be effected, it will be necessary to continue strengthening the management systems of the Commission and of the Member States. This is the for attaining a totally satisfactory Statement of Assurance in the future. I shall now turn to the observations on budgetary management in Chapter 2 of the report. Firstly, a swift change in the structure of revenue is apparent. Traditional own resources such as customs and agricultural duties have fallen by 23% compared with the previous year. At the same time, revenue from GNP has risen by 32%. Secondly, it was noted that the budgetary surplus had fallen appreciably. The surplus has dropped from EUR 15 000 million to EUR 7 000 million. Nonetheless, the figure remains high. It is indicative of systematic problems that must be rectified. One of the main reasons for the surplus is the difference between planned and actual expenditure. For the financial year 2002 the Member States overestimated expenditure in the Structural Funds by almost EUR 5 000 million. Consequently, the financial year 2002 closed with more than EUR 66 000 million in outstanding commitments known in French as the RAL. This was almost EUR 10 000 million more than in the previous year. The Commission should adopt a more active policy in this regard. It should undertake budgetary adjustments to maintain the balance between anticipated revenue and expenditure. On a positive note, I should like to mention the general improvement in the rate of payments. One notable exception to this is the SAPARD programme for rural development in applicant countries. Only 2% of the available funds have been transferred to the final beneficiaries, although this programme has been in operation for three years. Finally, I should like to point out that the Commission has implemented the recommendations of the Court and improved its report on budgetary and financial management. This report will prove very useful throughout the whole budgetary cycle. Mr President, honourable Members, Budget Commissioner, colleagues from the Court of Auditors, ladies and gentlemen, on 17 November of this year I presented the annual report for the financial year 2002 prepared by the European Court of Auditors to the Committee on Budgetary Control at its meeting. I was also able to take the opportunity of providing the committee with a detailed account of the observations and conclusions contained in the report. I shall now turn to the budgetary management of the European Development Funds. The Commission has accelerated the decision-making process for the financing of programmes. Nonetheless, the rate of implementation is still low. At the close of the financial year 2002, the available balance amounted to almost EUR 3 000 million. Outstanding commitments awaiting settlement amounted to more than EUR 8 000 million. The Court is of the opinion that management would improve if the EDF were integrated into the general budget. Allow me to move on now to the state of the administrative reform. The Court has paid particular attention to analysing the degree to which internal control standards have been put in place. The assessment is along the lines of ‘could do better’. Despite the progress made in all Directorates-General, standards had not reached the required level by the end of 2002. Priority must be given to attaining these levels without delay. One of the main difficulties facing the Commission is the control of measures managed jointly with the Member States. This mostly concerns EAGGF-Guarantee and Structural Funds. Article 274 of the Treaty does confer full responsibility for management on the Commission. In practice, however, the Commission is limited by activities of the national administrations. Stronger control by the Member States is needed to improve management of European funds. The activity management plans for the Directorates-General have improved. Nonetheless, it is recommended that the objectives be specified more clearly. It would also be advisable to introduce indicators to allow results to be measured and compared. Activity reports and statements by the Directors-General have also improved. Most of the measures detailed by the Commission following the summary of the reports for the financial year 2001 have been implemented. The Commission has improved its procedure for drafting reports in line with the recommendations made by the Court. Nonetheless, Directors-General should provide more detail concerning the content of their reservations about the way control systems work. They should also provide a clearer description of the shortcomings noted. Lastly, the Court recommends updating the White Paper adopted in 2000 in the interests of greater transparency and in order to facilitate following up the reform. The Court also recommends revising the timetable set. To conclude, reform did make progress in 2002. The Commission proved capable of diligently implementing the new provisions of the Financial Regulation. Progress was noted in all areas. Much remains to be done, however, as the Commission itself recognises. In my view, the content of the Commission’s reform plan is adequate, and the plan itself consistent. It will no doubt require adjustment and amendment. At this juncture, however, it would be a mistake to reject it or to launch into reforming the reform. The latter would be a risky venture. The plan does actually contain appropriate measures to improve management and control. A sustained effort is now needed to ensure these measures are applied with a will across all the Commission’s services. This is the Commission’s main responsibility. The same applies to all the institutions. Simply launching plans is not enough. It is essential to ensure that the plans are implemented. I believe that is one of the lessons to be learnt from the Eurostat affair. Ladies and gentlemen, I trust you will allow me to depart briefly from the agenda just before I finish. I would like to say a few words on the Intergovernmental Conference and the draft European Constitution. The Court of Auditors has expressed concern because it is not mentioned by name as part of the institutional framework, alongside Parliament, the Council, the Commission and the Court of Justice. The Court of Auditors is the body charged with external control of European public finances. It is not acceptable for it to be placed at a lower level than the institutions it is required to control. It must not be placed in a position where it is dependent on them either. If that were to happen, the Court would be deprived of the independence it needs in order to discharge its obligations. All those involved in the Intergovernmental Conference have been made aware of this concern. I trust it will be taken into account. Thank you for your attention, ladies and gentlemen. Today, I should like to draw the attention of the House to the conclusions concerning three areas, namely the Statement of Assurance, budgetary management, and the process of reforming the Commission. The first chapter of the Court of Auditors’ report contains the Statement of Assurance, known as the DAS. The latter will be published in the Official Journal together with the Community’s consolidated accounts. This is sound practice and should provide greater transparency. The Court is adjusting its DAS methodology to bring it into line with the process of reforming the Commission’s financial control. The intention is to provide more accurate information about the areas where problems arise and about their causes. This is in response to requests by Parliament and the Council. To this end, our observations and conclusions centred on four main elements. Firstly, they were based on the quality of control systems in the Community institutions and Member States. Our assessment is based on several indicators. We also examined the extent to which the Commission followed up our earlier observations. The second element entailed examination of a sample of transactions and payments for each area of expenditure. Thirdly, the annual declarations of the Directors-General at the Commission were considered. Work undertaken by other auditors constituted the fourth element. Further to this audit, it is the Court’s opinion that the annual accounts for 2002 submitted by the Commission were drawn up in accordance with the Financial Regulation. The accounts accurately reflect the revenue and expenditure for the financial year, and the financial position of the Community. Nonetheless, as in previous years, the Court expressed a number of reservations regarding the Commission’s accounting system. It should be noted that last December the Commission adopted an action plan to modernise its accounting system. This plan is due to come into force in 2005. I would urge caution concerning the timetable. The scope and quality of the necessary reforms should not be jeopardised by undue haste. With regard to revenue, commitments, administrative expenditure and pre-accession aid, the Court believes that the transactions are legal and regular. In the latter case, however, controls must be strengthened."@lv10 ". Mijnheer de Voorzitter, het is mij een genoegen en een eer hier opnieuw in dit Parlement te mogen zijn. Zoals gebruikelijk zijn alleen de ochtendmensen aanwezig, maar dat doet de herinnering aan zovele vruchtbare vergaderingen en zoveel uren goed werk hier niet verbleken. Het aantal onjuiste transacties in het EOGFL, afdeling Garantie, is nog altijd te hoog. Het meest frequent zijn de fouten op het niveau van de uiteindelijke begunstigde van de steun. Wij hebben vastgesteld dat er een belangrijk risico verbonden is met de maatregelen die niet vallen onder het Geïntegreerd Beheers- en Controlesysteem, zoals de productiesteun, de plattelandsontwikkeling en de exportrestitutie. De Rekenkamer heeft vastgesteld dat de controle op de structurele maatregelen is verbeterd, in het bijzonder op Commissieniveau. Desondanks doen zich min of meer dezelfde fouten voor als in voorgaande jaren. Deze betreffen overwegend het beheer door de lidstaten. Zo u ziet, bevat het verslag van de Rekenkamer positieve en minder positieve conclusies. Als men verbetering wil bewerkstellingen, moet men de beheersystemen van de Commissie en de lidstaten verscherpen. Dat is een basisvoorwaarde om in de toekomst een in elk opzicht tevredenstellende betrouwbaarheidsverklaring te verkrijgen. In het tweede hoofdstuk van het verslag van de Rekenkamer staan de opmerkingen over het begrotingsbeheer. In de eerste plaats is geconstateerd dat de structuur van de ontvangsten snel verandert. Ten opzichte van het voorgaande begrotingsjaar ligt het bedrag aan traditionele eigen middelen (douanerechten, landbouwheffingen, enzovoorts) 23 procent lager, terwijl de ontvangsten uit het BNP met 32 procent zijn gestegen. In de tweede plaats zien wij dat het begrotingsoverschot aanmerkelijk is afgenomen: van 15 miljard naar 7 miljard euro. Ook dat bedrag is evenwel nog hoog, hetgeen aantoont dat er stelselmatige problemen zijn die moeten worden rechtgezet. Een van de belangrijkste oorzaken van het overschot is het verschil tussen de geraamde en de daadwerkelijke uitgaven. In het begrotingsjaar 2002 waren de ramingen die de lidstaten hadden gemaakt van de uitgaven van de structuurfondsen bijna 5 miljard euro te hoog. Daardoor sloot deze post het begrotingsjaar af met ruim 66 miljard euro aan uitstaande betalingsverplichtingen (de zogenaamde RAL), bijna 10 miljard euro meer dan het jaar ervoor. De Commissie moet een actiever beleid voeren en de begroting dusdanig aanpassen dat de geraamde ontvangsten en uitgaven in evenwicht zijn. Positief is dat het percentage betalingen algemeen beschouwd verbeterd is. Een duidelijke uitzondering daarop is het programma voor plattelandsontwikkeling in de kandidaat-lidstaten: SAPARD. Dat programma loopt inmiddels drie jaar en in die tijd is slechts 2 procent van de beschikbare middelen uitbetaald aan de uiteindelijke begunstigden. Mijn laatste opmerking op dit punt is dat de Commissie de aanbevelingen van de Rekenkamer is opgevolgd en haar verslag over het begrotings- en financieel beheer heeft verbeterd. Dit verslag zal tijdens de gehele begrotingscyclus zeer goed van pas komen. Mijnheer Voorzitter, geachte afgevaardigden, mevrouw de commissaris, waarde collega’s van de Rekenkamer, dames en heren, op 17 november jongstleden heb ik in de vergadering van de Commissie begrotingscontrole het jaarverslag van de Rekenkamer over het begrotingsjaar 2002 gepresenteerd. Bij die gelegenheid ben ik uitgebreid ingegaan op de opmerkingen en conclusies in ons verslag. Wat betreft het beheer van de begroting van het Europees Ontwikkelingsfonds, heeft de Commissie de besluitvorming over de programmafinanciering versneld. De uitvoering is echter nog steeds te langzaam: bij afsluiting van het begrotingsjaar 2002 bedroeg de beschikbare marge bijna 3 miljard euro en was het bedrag aan uitstaande betalingsverplichtingen in totaal ruim 8 miljard. Naar het oordeel van de Rekenkamer zou opname van het Europees Ontwikkelingsfonds in de algemene begroting het beheer ten goede kunnen komen. Dan nu de stand van zaken betreffende de administratieve hervorming. De Rekenkamer heeft met bijzondere aandacht onderzocht in welke mate interne controlenormen werden ingevoerd. De balans is in evenwicht. Ondanks het feit dat in alle directoraten-generaal vooruitgang is gemaakt, bevonden de normen zich bij de afsluiting van 2002 nog niet op het noodzakelijke niveau. Het is van prioritair belang dat de vereiste niveaus snel worden bereikt. Een van de grootste struikelblokken voor de Commissie is de controle op de gemeenschappelijk met de lidstaten uitgevoerde activiteiten. Het gaat hierbij hoofdzakelijk om het EOGFL, afdeling Garantie en de structuurfondsen. Hoewel volgens artikel 274 van het Verdrag de Commissie de volledige verantwoordelijkheid draagt voor het beheer, is zij in de praktijk afhankelijk van hetgeen de nationale overheden doen. De beheersplannen voor de diverse activiteiten van de directoraten-generaal zijn verbeterd. Het verdient desondanks aanbeveling de doelstellingen te preciseren en indicatoren te hanteren om de resultaten te kunnen meten en vergelijken. De activiteitenverslagen en de verklaringen van de directeuren-generaal zijn ook verbeterd. De meeste maatregelen die de Commissie had vastgesteld naar aanleiding van de samenvatting van de verslagen over het begrotingsjaar 2001 zijn toegepast. De Commissie heeft, conform de aanbevelingen van de Rekenkamer, de procedure voor de verslagopstelling verbeterd. De directeuren-generaal zouden er echter goed aan doen hun voorbehouden ten aanzien van de manier waarop de controle-instrumenten werken exacter te definiëren en de geconstateerde tekortkomingen duidelijker te omschrijven. Met het oog op de verbetering van de transparantie en de vergemakkelijking van het toezicht op de hervorming, beveelt de Rekenkamer aan het in 2000 uitgebrachte Witboek 2000 te actualiseren en het tijdschema te herzien. De conclusie is dat in het jaar 2002 voortgang is gemaakt met de hervorming. De Commissie is erin geslaagd de nieuwe bepalingen van het Financieel Reglement voortvarend toe te passen. Op alle gebieden is vooruitgang geboekt, maar zoals de Commissie zelf erkent, is er nog een lange weg te gaan. Het hervormingsplan van de Commissie is mijns inziens adequaat en coherent. Ongetwijfeld zal wijziging en aanpassing hiervan nodig zijn, maar op dit moment zou het verkeerd zijn het plan van tafel te vegen of een “hervorming van de hervorming” te eisen. Dat zou te riskant zijn. In het plan zijn al maatregelen opgenomen voor een beter beheer en een betere controle. Nu moeten gestage inspanningen worden ondernomen om al deze maatregelen krachtig toe te passen in alle diensten van de Commissie. Dat is de belangrijkste verantwoordelijkheid van de Commissie, en van alle instellingen. Plannen alleen volstaan niet. Het is even belangrijk dat zij worden uitgevoerd. Dat is mijn inziens een van de lessen die wij kunnen trekken uit het geval van Eurostat. Alvorens mijn interventie af te sluiten, wil ik met uw permissie een punt aanroeren dat enigszins buiten de agenda valt, namelijk de Intergouvernementele Conferentie en de ontwerpgrondwet voor de Europese Unie. De Rekenkamer heeft uiting gegeven aan haar bezorgdheid over het feit dat zij niet bij naam wordt genoemd als onderdeel van het institutionele kader, naast het Parlement, de Raad, de Commissie en het Hof van Justitie. Het is onaanvaardbaar dat de instelling die is belast met de externe controle op de Europese overheidsfinanciën op een lager niveau wordt geplaatst dan de te controleren instellingen, of afhankelijk wordt gemaakt van die instellingen. Het gevolg daarvan zou zijn dat zij niet over de voor de uitoefening van haar functies vereiste onafhankelijkheid zou beschikken. Deze bezorgdheid is aan alle deelnemers van de Intergouvernementele Conferentie medegedeeld, en ik vertrouw erop dat hieraan gehoor zal worden gegeven. Dames en heren, ik dank u voor uw aandacht. Vandaag wilde ik uw aandacht vragen voor de conclusies op drie gebieden: de betrouwbaarheidsverklaring, het begrotingsbeheer en het hervormingsproces van de Europese Commissie. Het eerste hoofdstuk van het verslag van de Rekenkamer bevat de betrouwbaarheidsverklaring, de DAS. Deze verklaring zal worden opgenomen in het Publicatieblad, samen met de geconsolideerde jaarrekening van de Gemeenschap. Dat is een goede praktijk waarmee ook de transparantie is gediend. De Rekenkamer wijzigt momenteel haar DAS-methodologie om deze in overeenstemming te brengen met het hervormingsproces van de financiële controle van de Commissie. Inhakend op het verzoek van de Raad en het Parlement zullen wij nauwkeuriger verslag uitbrengen over de plaats en de oorzaak van de geconstateerde tekortkomingen. Onze opmerkingen en conclusies zijn dan ook gegrondvest op vier kernelementen. Het eerste daarvan is de kwaliteit van de controlesystemen van de communautaire instellingen en de lidstaten. Wij hebben onze beoordeling uitgevoerd aan de hand van diverse indicatoren. Tevens zijn wij nagegaan in hoeverre de Commissie gevolg heeft gegeven aan onze opmerkingen uit het verleden. Het tweede element is een gedetailleerd onderzoek van een monster van betalingsverplichtingen en betalingen op elk uitgaventerrein. Als derde element hebben wij de jaarlijkse verklaringen van de directeuren-generaal van de Commissie onderzocht, en als vierde het door andere accountants verrichte werk. Uitgaande van deze audit is de Rekenkamer van mening dat de door de Commissie ingediende jaarrekening 2002 is opgesteld overeenkomstig het Financieel Reglement. De rekening geeft een getrouw beeld van de ontvangsten en uitgaven in het begrotingsjaar, evenals van de financiële positie van de Gemeenschap. Dat neemt niet weg dat de Rekenkamer, evenals in voorgaande jaren, op een aantal punten een voorbehoud heeft gemaakt ten aanzien van het door de Commissie gehanteerde boekhoudsysteem. De Commissie heeft in december van het vorig jaar een actieplan aangenomen voor de modernisering van de boekhouding. Het nieuwe systeem zou in de loop van 2005 moeten worden ingevoerd. Naar mijn oordeel moet men voorzichtig zijn met het tijdschema, want een te grote voortvarendheid zou ten koste kunnen gaan van de omvang en de kwaliteit van de vereiste hervorming. Wat de ontvangsten, de betalingsverplichtingen, de administratieve uitgaven en de pretoetredingssteun betreft is de Rekenkamer van mening dat de transacties wettig en regelmatig zijn, zij het dan dat in het laatste geval een striktere controle geboden is."@nl2 ". Senhor Presidente, é com muita honra e orgulho que volto hoje aqui a esta Assembleia. Como é habitual, apenas os madrugadores estão presentes. Seja como for, ela guarda a memória dos melhores momentos de todas as reuniões e horas de trabalho desenvolvido em conjunto. No que se refere ao FEOGA-Garantia, consideramos que o número de operações com irregularidades é ainda excessivo. Os erros ocorrem mais frequentemente ao nível dos beneficiários finais da ajuda. Verificámos a existência de um risco mais elevado de erro nas medidas que não estão submetidas ao sistema integrado de gestão e de controlo (SIGC). Nestas incluem-se as ajudas à produção, ao desenvolvimento rural e às restituições à exportação. O Tribunal verificou uma melhoria nos controlos relativos às acções estruturais. Foi esse o caso, em particular, a nível da Comissão. No entanto, verificam-se erros semelhantes aos de anos anteriores, que dizem sobretudo respeito à gestão levada a cabo pelos Estados-Membros. Como poderão verificar, Senhoras e Senhores Deputados, o relatório do Tribunal apresenta, de certa forma, alguns contrastes. Se se pretender melhorar o sistema, será necessário continuar a reforçar os sistemas de gestão da Comissão e dos Estados-Membros. Esta é uma condição para que se consiga, de futuro, uma Declaração de Fiabilidade absolutamente satisfatória. Passo agora às observações relativas à gestão orçamental, contidas no Capítulo 2 do relatório. Em primeiro lugar, parece verificar-se uma mudança rápida na estrutura das receitas. Os recursos próprios tradicionais, tais como os direitos aduaneiros e direitos agrícolas diminuíram 23% quando comparados com o ano anterior. Ao mesmo tempo, o recurso proveniente do PNB aumentou 32%. Em segundo lugar, verificou-se que o excedente orçamental diminuiu consideravelmente. O excedente diminuiu de 15 000 milhões de euros para 7 000  milhões de euros. Todavia, o valor permanece elevado, sendo indicativo dos problemas sistemáticos que é preciso rectificar. Uma das principais causas do excedente é a diferença entre as despesas previstas e as despesas reais. Para o exercício de 2002, os Estados-Membros sobreavaliaram as despesas dos Fundos Estruturais em cerca de 5 000 milhões de euros. Por conseguinte, o exercício de 2002 encerrou com mais de 66 000 milhões de euros de autorizações não executadas, os chamados RAL. O que representa praticamente 10 000 milhões de euros mais do que no ano anterior. A Comissão deveria adoptar uma política mais activa a este respeito. Deveria levar a cabo ajustamentos orçamentais, de molde a manter o equilíbrio entre as receitas e as despesas previstas. Numa nota positiva, gostaria de referir a melhoria geral da taxa de pagamentos. A este respeito, a notável excepção é o programa SAPARD para o desenvolvimento rural nos países candidatos a adesão. Apenas 2% dos fundos disponíveis foram transferidos para os beneficiários finais, embora este programa esteja operacional há três anos. Por fim, gostaria de salientar que a Comissão respeitou as recomendações do Tribunal, tendo melhorado o seu relatório no que se refere à gestão orçamental e financeira. Este relatório provará ser muito útil ao longo do ciclo orçamental. Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, Senhora Comissária responsável pelo Orçamento, caros colegas do Tribunal de Contas, a 17 de Novembro deste ano, apresentei na reunião da Comissão do Controlo Orçamental o relatório anual relativo ao exercício de 2002, elaborado pelo Tribunal de Contas. Nessa altura, tive também a oportunidade de fornecer à comissão pormenores das observações e conclusões contidas no relatório. Passo agora à gestão orçamental do Fundo de Europeu de Desenvolvimento. A Comissão acelerou o processo decisório para o financiamento de programas. No entanto, a taxa de execução ainda é baixa. À data de encerramento do exercício de 2002, o remanescente disponível ascendia quase a 3 000 milhões de euros. As autorizações não executadas atingiam mais de 8 000 milhões de euros. O Tribunal considera que a gestão melhoraria caso o FED fosse integrado no orçamento geral. Permitam-me que prossiga, abordando agora o estado da reforma administrativa. O Tribunal prestou particular atenção à análise do grau de execução das normas de controlo interno. A avaliação a que chega é traduzida pela expressão “poderia fazer-se melhor”. Apesar dos progressos verificados em todas as Direcções-Gerais, em finais de 2002, a aplicação das normas não tinha ainda atingido o nível exigido. Atingi-lo dever-se-á ser uma prioridade. Uma das principais dificuldades que a Comissão enfrenta é o controlo das acções realizadas por gestão partilhada com os Estados-Membros. É o caso sobretudo do FEOGA –Garantia e dos Fundos Estruturais. O artigo 274º do Tratado confere total responsabilidade pela gestão à Comissão. No entanto, na prática, a Comissão está limitada pelas actividades das administrações nacionais. É necessário um controlo mais rigoroso por parte dos Estados-Membros, a fim de se melhorar a gestão dos Fundos Europeus. Os planos de gestão por actividades das Direcções-Gerais foram melhorados. No entanto, recomenda-se que os objectivos sejam especificados de forma mais clara, sendo também aconselhável a introdução de indicadores que permitam aferir e comparar os resultados. Os relatórios e declarações de actividade das Direcções-Gerais também registaram progressos. A maioria das medidas especificadas pela Comissão na sequência da síntese dos relatórios para o exercício de 2001 foi levada à prática. A Comissão melhorou o seu procedimento de elaboração de relatórios, em consonância com as recomendações efectuadas pelo Tribunal. Contudo, os Directores-Gerais deverão fornecer mais pormenores sobre o conteúdo das suas reservas relativamente ao funcionamento dos sistemas de controlo. Deverão também fornecer uma descrição mais clara das deficiências detectadas. Por último, o Tribunal recomenda uma actualização do Livro Branco de 2000, no interesse de uma maior transparência e de forma a facilitar a prossecução da reforma. O Tribunal recomenda ainda que se reveja o calendário fixado. Para concluir, em 2002, a reforma registou progressos. A Comissão provou ser capaz de implementar de forma diligente as novas disposições do Regulamento Financeiro. Verificaram-se avanços em todas as áreas. Contudo, muito está ainda por fazer, como a própria Comissão reconhece. A meu ver, o conteúdo do plano de reforma da Comissão é suficientemente completo e consistente. Exigirá, sem dúvida, ajustamentos e alterações. Neste momento, porém, seria um erro rejeitá-lo, ou lançarmo-nos numa reforma da reforma. Seria uma empresa arriscada. O plano contém, na verdade, medidas adequadas à melhoria da gestão e dos controlos. É agora necessário um esforço constante, a fim de garantir que estas medidas sejam aplicadas com determinação em todos os serviços da Comissão. É esta a principal responsabilidade da Comissão. Mas o mesmo é válido para todas as Instituições. Não basta, pura e simplesmente, lançar planos. É essencial assegurar que os estes sejam traduzidos na prática. Considero que essa é uma das lições a retirar do caso Eurostat. Senhoras e Senhores, confio que, antes de terminar, permitam que me afaste brevemente da ordem do dia. Gostaria de dizer umas palavras sobre a Conferência Intergovernamental e o projecto de Constituição Europeia. O Tribunal de Contas manifestou preocupação pelo facto de o seu nome não ser referido como parte do quadro institucional, juntamente com o Parlamento, o Conselho, a Comissão e o Tribunal de Justiça. O Tribunal de Contas é o órgão encarregue do controlo externo das finanças públicas europeias. Não é aceitável que seja colocado num nível inferior ao das Instituições que tem de controlar. Também não deverá ser colocado numa posição de dependência relativamente às mesmas. Se isso viesse a acontecer, o Tribunal ficaria privado da independência de que carece para cumprir as suas obrigações. Esta preocupação foi transmitida a todos os participantes na Conferência Intergovernamental. Confio que será tida em consideração. Senhoras e Senhores Deputados, obrigado pela vossa atenção. Hoje, gostaria de chamar a atenção da Assembleia para as conclusões relativas a três aspectos, a Declaração de Fiabilidade, a gestão orçamental e o processo de reformas da Comissão. O primeiro capítulo do relatório do Tribunal de Contas contém a Declaração de Fiabilidade, conhecida pela sigla DAS. Esta será publicada no Jornal Oficial, juntamente com as contas consolidadas da Comunidade. Trata-se de uma prática saudável e que deverá proporcionar maior transparência. O Tribunal está a ajustar a sua metodologia relativa à DAS, a fim de a adequar ao processo de reforma do controlo financeiro da Comissão. A intenção é fornecer uma informação mais exacta sobre as áreas em que sejam detectados problemas e as causas dos mesmos, respondendo assim aos pedidos do Parlamento e do Conselho. Para este fim, as nossas observações e conclusões assentam em quatro elementos principais. Em primeiro lugar, na qualidade dos sistemas de controlo das Instituições comunitárias e dos Estados-Membros. Realizámos a nossa avaliação com base em vários indicadores. Verificámos também até que ponto a Comissão seguiu as nossas observações anteriores. Em segundo lugar, na verificação de amostras de autorizações e pagamentos para cada uma das categorias de despesas. Em terceiro lugar, na análise dos relatórios anuais dos Directores-Gerais da Comissão. Em quarto lugar, nos trabalhos desenvolvidos por outros auditores. Como resultado desta sua auditoria, o Tribunal entende que as contas anuais relativas a 2002, apresentadas pela Comissão, foram elaboradas em conformidade com as disposições do Regulamento Financeiro. As contas reflectem fielmente as receitas e despesas do exercício, assim como a situação financeira da Comunidade. No entanto, tal como nos anos anteriores, o Tribunal formulou uma série de reservas relativamente ao sistema contabilístico da Comissão. Dever-se-á notar que, em Dezembro último, a Comissão adoptou um plano acção para a modernização da sua contabilidade. Este plano deverá entrar em vigor em 2005. Creio ser conveniente aconselhar prudência no que respeita a este calendário. O âmbito e qualidade das necessárias reformas não deverão ser prejudicados por uma pressa injustificada. No que se refere às receitas, autorizações, despesas administrativas e ajudas de pré-adesão, o Tribunal considera que as operações subjacentes às contas anuais consolidadas das Comunidades Europeias são, no seu conjunto, legais e regulares. No entanto, relativamente às ajudas de pré-adesão, é necessário um reforço dos sistemas de controlo e de supervisão."@pt11 ". Herr talman! Jag är både stolt och ärad över att vara tillbaka i Europaparlamentet. Som vanligt är det bara de morgonpigga som är närvarande. Men de bästa ögonblicken från sammanträdena och de timmar vi arbetar tillsammans är ändå det som ger ett bestående minne. Vi anser att antalet klandervärda transaktioner fortfarande är för stort inom EUGFJ:s garantisektion. Felen inträffar oftast på den nivå där de slutgiltiga förmånstagarna berörs. En ökad risk för åtgärder som inte omfattas av det integrerade systemet för administration och kontroll har fastställts. Dessa inbegriper bl.a. stöd för produktion, landsbygdsutveckling och exportbidrag. Revisionsrätten kunde fastslå att kontrollen av strukturåtgärderna förbättrats, särskilt på kommissionsnivå. Men felaktigheterna är snarlika dem som ägt rum under föregående år och gäller framför allt medlemsstaternas ledning. Som ni kommer att upptäcka, mina damer och herrar, ger revisionsrättens rapport ett något blandat intryck. Om man skall få till stånd förbättringar måste man fortsätta stärka kommissionens och medlemsstaternas styrelseskick. Detta är ofrånkomligt om vi skall få en helt tillfredsställande revisionsförklaring i framtiden. Jag övergår nu till iakttagelserna om budgetstyrningen i kapitel 2 i rapporten. Något man omedelbart ser är att intäktsstrukturen har ändrats radikalt. Traditionella egna medel som tull och jordbruksavgifter har minskat med 23 procent jämfört med året innan. Samtidigt har BNP-intäkterna ökat med 32 procent. För det andra har det konstaterats att budgetöverskottet har minskats väsentligt. Överskottet har fallit från 15 till sju miljarder euro, en fortsatt hög siffra emellertid. Det pekar emellertid på problem i systemet som måste åtgärdas. Ett av huvudskälen till överskottet är skillnaden mellan planerade och faktiska utgifter. Medlemsstaterna överskattade strukturfondernas utgifter med nästan fem miljarder euro för budgetåret 2002. Som en följd avslutades budgetåret 2002 med över 66 miljarder euro i utestående åtaganden, på franska kallat RAL. Detta är nära tio miljarder euro mer än året innan. Här bör kommissionen föra en aktivare politik. Den bör justera budgeten för att upprätthålla balansen mellan förväntade intäkter och utgifter. På den positiva sidan vill jag nämna att betalningsgraden allmänt har förbättrats. Ett uppenbart undantag är Sapard-programmet för landsbygdsutveckling i ansökarländerna. Endast två procent av de tillgängliga medlen har överförts till de slutliga förmånstagarna trots att detta program har löpt i tre år. Slutligen vill jag påpeka att kommissionen har genomfört revisionsrättens rekommendationer och förbättrat sin rapport om budgetförvaltningen och den finansiella förvaltningen. Denna rapport kommer att visa sig mycket användbar under hela budgetcykeln. Herr talman, fru budgetkommissionär, kolleger från revisionsrätten, mina damer och herrar! Jag presenterade årsrapporten för budgetåret 2002 som sammanställts av Europeiska revisionsrätten för budgetkontrollutskottet vid dess sammanträde den 17 november. Jag vill också ta tillfället i akt att för budgetkontrollutskottet redogöra för iakttagelserna och slutsatserna i rapporten. Jag skall nu gå över till budgetförvaltningen i de europeiska utvecklingsfonderna. Kommissionen har påskyndat beslutsprocessen för programfinansiering. Inte desto mindre är genomförandegraden alltjämt låg. Vid avslutandet av budgetår 2002 uppgick det disponibla saldot till nästan tre miljarder euro. Utestående åtaganden som skall infrias uppgick till över åtta miljarder euro. Revisionsrätten anser att förvaltningen skulle gynnas om EUF integrerades i den ordinarie budgeten. Låt mig så kommentera den administrativa reformens tillstånd. Revisionsrätten har fäst särskild vikt vid att analysera i vilken utsträckning interna kontrollstandarder har införts. Bedömningen är att det ”kan göras bättre”. Trots att alla generaldirektorat har gjort framsteg har standarden i slutet av 2002 inte nått den nivå som krävs. Prioritet måste ges till att uppnå dessa nivåer utan dröjsmål. Ett av kommissionens största problem är kontrollen av åtgärder som vidtas tillsammans med medlemsstaterna. Detta gäller främst EUGFJ-garanti och strukturfonderna. Artikel 274 i fördraget ger kommissionen fullt ansvar för förvaltningen. Men kommissionen hindras i praktiken av de nationella instansernas verksamhet. Medlemsstaterna måste kontrollera förvaltningen av de europeiska fonderna strängare. Generaldirektoratens planer för verksamhetsförvaltning har förbättrats. Men rekommendationen är att målet specificeras tydligare och det vore även lämpligt att införa indikatorer för mätning och jämförelse av resultaten. Verksamhetsberättelser och redogörelser från generaldirektoraten har även de blivit bättre. De flesta åtgärder som kommissionen angav efter slutsatserna av rapporterna för budgetåret 2001 har genomförts. Kommissionen har förbättrat sitt förfarande för utarbetande av rapporter i enlighet med revisionsrättens rekommendationer. Generaldirektoraten bör ändå mer i detalj ange sina invändningar mot hur kontrollsystemen fungerar och beskriva de brister som konstaterats. Slutligen rekommenderar revisionsrätten att den år 2000 antagna vitboken om att öka öppenheten och insynen samt om att underlätta uppföljningen av reformen uppdateras. Revisionsrätten rekommenderar även att man ser över den fastslagna tidtabellen. Avslutningsvis gjorde reformen framsteg under 2002. Kommissionen visade sig vara i stånd att omsorgsfullt genomföra de nya bestämmelserna i budgetförordningen. Framsteg noterades på alla områden. Men mycket återstår att göra, vilket kommissionen själv är medveten om. Enligt min mening är innehållet i kommissionens reformplan adekvat och planen i sig är konsekvent. Den kommer utan tvekan att behöva justeras och ändras, men det vore ett misstag att i detta skede avvisa eller reformera reformen. Det senare vore ett riskfyllt företag. Planen innehåller faktiskt lämpliga åtgärder för att förbättra förvaltningen och kontrollen, och nu behövs en konsekvent ansträngning för att se till att dessa åtgärder tillämpas helhjärtat inom alla kommissionens instanser. Detta är kommissionens huvudsakliga ansvar och det samma gäller för alla institutioner. Det räcker inte att bara lägga fram planer, utan det är nödvändigt att se till att planerna sätts i verket. Jag tror att det är en av de läxor vi kan lära oss av Eurostat-affären. Mina damer och herrar! Jag tror att ni låter mig helt kort avvika från dagordningen innan jag avslutar. Jag vill bara säga ett par ord om regeringskonferensen och förslaget till en europeisk konstitution. Revisionsrätten har uttryckt sin oro över att den inte nämns som en del av det institutionella ramverket jämte parlamentet, rådet, kommissionen och EG-domstolen. Revisionsrätten är det organ som ansvarar för den externa kontrollen av EU:s offentliga finanser. Den kan inte godta att placeras på lägre nivå än de institutioner den skall kontrollera. Om detta blev verklighet skulle revisionsrätten fråntas det oberoende den behöver för att kunna fullgöra sina skyldigheter. Alla som medverkar i regeringskonferensen har informerats om dessa farhågor. Jag är förvissad om att detta kommer att tas med i beräkningen. Tack för ordet, mina damer och herrar. I dag vill jag uppmärksamma parlamentet på tre områden, nämligen revisionsförklaringen, budgetförvaltningen och processen att reformera kommissionen. Det första kapitlet i revisionsrättens rapport innehåller revisionsförklaringen, den så kallade DAS. Denna kommer att offentliggöras i tillsammans med gemenskapens sammanställda redovisning. Detta är en god praxis och bör öka öppenheten. Revisionsrätten justerar sin DAS-metodik för att bringa den i samklang med processen att reformera kommissionens ekonomiska styrning. Avsikten är att tillhandahålla mer exakt information om de områden där problem uppstår och om problemens orsaker, som ett svar på önskemål från parlamentet och rådet. Våra iakttagelser och slutsatser koncentrerades i detta syfte till fyra huvuddelar. För det första baseras de på kvaliteten i gemenskapsinstitutionernas och medlemsstaternas kontrollsystem. Vår bedömning vilar på flera indikatorer. Vi granskade också i vilken grad kommissionen efterlevde våra tidigare iakttagelser. För det andra prövade vi ett urval av transaktioner och betalningar för varje utgiftsområde. För det tredje togs kommissionens generaldirektörers årliga redovisningar i betraktande. För det fjärde studerades arbete som utförts av andra revisorer. Som tillägg till denna revision är det revisionsrättens uppfattning att årsboksluten för 2002 som tillhandahållits av kommissionen utformats enligt budgetförordningen. Redogörelserna speglar exakt intäkter och utgifter för budgetåret, och gemenskapens finansiella ställning. Revisionsrätten har ändå, liksom föregående år, reserverat sig på ett antal punkter gällande kommissionens redovisningssystem. Det bör noteras att kommissionen antog en handlingsplan i december förra året för att modernisera sitt redovisningssystem. Denna plan skall träda i kraft 2005, men jag menar att man bör vara försiktig med tidtabellen. De nödvändiga reformernas räckvidd och kvalitet bör inte äventyras av onödig brådska. Revisionsrätten anser att transaktioner som rör intäkter, åtaganden, administrativa utgifter och föranslutningsstöd har varit lagliga och korrekta. Kontrollerna bör dock stärkas i det senare fallet."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(Χειροκροτήματα)"8 "Europeiska unionens officiella tidning"13 "follow-up"9 "sine qua non"10,3,11 "standard"9

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph