Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-12-03-Speech-3-095"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20031203.7.3-095"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Madame la Présidente, je suis étonnée que dans ce débat on ne parle que du Pacte. Le problème n’est pas tellement le Pacte. Le problème est que nous sommes dans une union monétaire et que nous n’avons pas d’union économique. Certains ont qualifié le pacte de stupide. Je crois en tout cas que la Commission a fait preuve d’une certaine intelligence dans sa capacité de l’interpréter.
En revanche, je m’étonne que certains parlent de saisir la Cour de justice sur ce point et que personne n’ait jamais envisagé de saisir la Cour de justice d’autres violations du Traité que commettent en permanence tous les membres, quasiment, de la zone euro, lorsqu’ils ne considèrent jamais leur politique économique comme une question d’intérêt commun, comme les y invite le Traité. Car la source de la difficulté que nous avons, c’est bien celle-là. Le Pacte de stabilité n’est que la règle en fin de processus qui permet de compter les points. Mais le Pacte de stabilité ne définit à aucun moment comment mener le jeu. Et le jeu ne peut être qu’un jeu collectif. Car on dit le Pacte de stabilité stupide ou rigide. Il l’est en tout cas beaucoup moins que les dévaluations compétitives qui prévalaient avant le passage à l’euro. Mais il ne suffit pas à lui tout seul.
Ainsi, il me semble que nous devons réfléchir dans trois directions. Du point de vue des politiques économiques, nous avons l’outil stratégique dont nous avons besoin pour faire renaître la croissance en Europe: la stratégie de Lisbonne. Nous n’avons pas l’outil de sa mise en œuvre et ce n’est certainement pas le Pacte de stabilité qui sera l’outil de mise en œuvre de cette stratégie. Voilà ce à quoi nous devons réfléchir. Certains ont proposé une stratégie des grands travaux. Encore faudrait-il qu’enfin les ministres de l’Économie et des Finances se décident à la financer. En ce qui concerne la coordination, tout le monde en parle, mais on ne la constate que quand elle permet à la France et à l’Allemagne de s’allier contre la Commission. Ce n’est pas cela une coordination ex ante, qui est celle qui doit permettre de tirer les bénéfices de la zone euro vers le haut.
Deuxième piste. Il s’agit du dialogue avec la Banque centrale. Lorsque la Banque centrale répète en permanence "réformes structurelles", elle est inaudible par les gouvernements et il faut trouver un autre mode de dialogue avec les gouvernements.
Enfin, nous devons nous appuyer sur les travaux de la Convention pour faire avancer les résultats dans la CIG et conforter le pouvoir de la Commission s’agissant de la mise en œuvre d’une union économique."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Fru formand, jeg er overrasket over, at denne forhandling kun omhandler pagten. Det er i og for sig ikke pagten, der er problemet, men det forhold, at vi er medlemmer af en valutaunion, men ikke har en økonomisk union. Pagten er fra flere sider blevet betegnet som tåbelig. Jeg mener i alle tilfælde, at Kommissionen har udvist en vis intelligens i forbindelse med sin evne til at fortolke pagten.
Jeg er derimod overrasket over, at der har været tale om at indbringe dette spørgsmål for Domstolen, mens der aldrig tidligere har været forslag om sagsanlæg for Domstolen som følge af de traktatbrud, praktisk taget alle euroområdets medlemmer gør sig skyldige i, når de undlader at betragte deres økonomiske politik som et spørgsmål af fælles interesse, hvilket de opfordres til i traktaten. For det er nemlig her vi finder problemets kerne. Stabilitetspagten er kun en regel, der finder anvendelse ved processens afslutning, og som gør det muligt at tælle point sammen. Den fastlægger på intet tidspunkt spillereglerne. Spillet må spilles som et holdspil. For selv om pagten betegnes som tåbelig og ufleksibel, er den betydeligt mindre tåbelig end de konkurrencebetingede devalueringer, der blev gennemført inden overgangen til euroen. Men den er ikke nok i sig selv.
Jeg mener således, at vi bør overveje tiltag på tre forskellige områder. Hvad angår den økonomiske politik, råder vi over det strategiske redskab, der kan sikre fornyet vækst i Europa, nemlig Lissabon-strategien. Vi har ikke de værktøjer, der er nødvendige for at gennemføre denne strategi, og stabilitetspagten vil givet ikke være velegnet til det formål. Det er den problemstilling, vi bør overveje. Der er stillet flere forslag om gennemgribende omlægninger. Men de forudsætter, at økonomi- og finansministrene endelig beslutter sig til at finansiere dem. Hvad angår samordning, er det noget alle taler om, men som kun kommer til udtryk, når den gør det muligt for Frankrig og Tyskland at alliere sig mod Kommissionen. Det er ikke det, der forstås ved en
samordning, som angiveligt skal gøre det muligt at optimere fordelene ved euroområdet.
Det andet område er dialogen med Centralbanken. Selv om Centralbanken til stadighed gentager sit krav om strukturreformer, når det ikke frem til regeringerne, og vi bør etablere en anden form for dialog med medlemsstaterne.
Endelig bør vi med udgangspunkt i konventets arbejde søge at fremme regeringskonferencens arbejde og styrke Kommissionens beføjelser, hvad angår gennemførelsen af en økonomisk union."@da1
"Frau Präsidentin, mich verwundert, dass in dieser Debatte nur von dem Pakt die Rede ist. Das Problem ist gar nicht so sehr der Pakt. Das Problem ist, dass wir uns in einer Währungsunion befinden und keine Wirtschaftsunion haben. Einige haben den Pakt als dumm bezeichnet. Ich glaube jedenfalls, dass die Kommission in ihrer Fähigkeit, ihn auszulegen, eine gewisse Intelligenz bewiesen hat.
Erstaunt bin ich hingegen darüber, dass einige davon sprechen, in diesem Punkt den Gerichtshof anzurufen, und dass niemand je auf die Idee gekommen ist, den Gerichtshof bei anderen Verletzungen des Vertrags anzurufen, die von quasi allen Mitgliedern der Eurozone ständig begangen werden, wenn sie ihre Wirtschaftspolitik niemals als eine Frage von gemeinsamem Interesse betrachten, wie der Vertrag es von ihnen verlangt. Denn dort liegt die Ursache für unsere jetzigen Schwierigkeiten. Der Stabilitätspakt ist nur die Messlatte am Ende des Prozesses, mit deren Hilfe sich die Punkte zählen lassen. Aber der Stabilitätspakt definiert zu keinem Zeitpunkt, wie das Spiel abzulaufen hat. Und dieses Spiel kann nur ein gemeinsames Spiel sein. Man sagt vom Stabilitätspakt, er sei dumm oder rigide. Das ist er jedenfalls sehr viel weniger als die wettbewerbsorientierten Abwertungen, die vor der Einführung des Euro die Regel waren. Aber er allein ist nicht ausreichend.
Nach meinem Dafürhalten müssen unsere Überlegungen in drei Richtungen gehen. Was die Wirtschaftspolitiken betrifft, so verfügen wir über das strategische Instrument, das wir brauchen, um das Wachstum in Europa wiederzubeleben: die Lissabonner Strategie. Wir besitzen jedoch nicht das Instrument für ihre Umsetzung, und ganz gewiss wird der Stabilitätspakt nicht das Instrument für die Umsetzung dieser Strategie sein. Darüber sollten wir nachdenken. Einige haben eine Strategie von Großprojekten vorgeschlagen. Voraussetzung hierfür wäre, dass die Wirtschafts- und Finanzminister sich entschließen, diese zu finanzieren. Was die Koordinierung betrifft, so sprechen alle davon, aber erkennbar ist sie nur, wenn sie es Frankreich und Deutschland ermöglicht, sich gegen die Kommission zu verbünden. Das ist keine Ex-ante-Koordinierung, die es ermöglichen soll, größeren Nutzen aus der Eurozone zu ziehen.
Die zweite Richtung betrifft den Dialog mit der Zentralbank. Wenn die Zentralbank ständig „Strukturreformen“ predigt, so findet sie bei den Regierungen kein Gehör und es gilt, eine andere Form des Dialogs mit den Regierungen zu finden.
Schließlich müssen wir uns auf die Arbeit des Konvents stützen, um die Ergebnisse bei der Regierungskonferenz voranzubringen und die Befugnisse der Kommission zur Verwirklichung einer Wirtschaftsunion zu stärken."@de7
"Κυρία Πρόεδρε, εκπλήσσομαι που σε αυτή τη συζήτηση δεν μιλάμε παρά μόνο για το Σύμφωνο. Το πρόβλημα δεν είναι τόσο το Σύμφωνο. Το πρόβλημα είναι ότι είμαστε μια νομισματική ένωση και δεν έχουμε οικονομική ένωση. Ορισμένοι χαρακτήρισαν το Σύμφωνο ανόητο. Ωστόσο, πιστεύω ότι η Επιτροπή επέδειξε μια ορισμένη εξυπνάδα με την ικανότητα με την οποία το διερμήνευσε.
Παρ’ όλα αυτά, εκπλήσσομαι που ορισμένοι μιλάνε για προσφυγή στο Ευρωπαϊκό Δικαστήριο σε σχέση με αυτό το σημείο και που ουδείς διανοήθηκε ποτέ να προσφύγει στο Ευρωπαϊκό Δικαστήριο για άλλες παραβιάσεις της Συνθήκης, τις οποίες διαπράττουν σε σταθερή βάση όλα σχεδόν τα μέλη στη ευρωζώνη, όταν θεωρούσαν ότι η οικονομική τους πολιτική δεν αποτελούσε ζήτημα κοινού ενδιαφέροντος, όπως τους καλεί να πράξουν η Συνθήκη. Αυτή ακριβώς είναι η πηγή της δυσκολίας την οποία αντιμετωπίζουμε. Το Σύμφωνο Σταθερότητας δεν είναι παρά ο κανόνας να μετράμε πόντους στο τέλος της διαδικασίας. Σε καμία όμως στιγμή το Σύμφωνο Σταθερότητας δεν μας λέει πώς να διεξαχθεί το παιχνίδι· το δε παιχνίδι δεν μπορεί παρά να είναι συλλογικό. Αποκαλούμε το Σύμφωνο Σταθερότητας ανόητο ή άκαμπτο. Σε κάθε περίπτωση, είναι πολύ λιγότερο από τις ανταγωνιστικές υποτιμήσεις που ίσχυαν πριν από τη μετάβαση στο ευρώ. Δεν αρκεί όμως αυτό από μόνο του.
Συνεπώς, μου φαίνεται ότι πρέπει να κινηθούμε σε τρεις κατευθύνσεις. Από πλευράς οικονομικών πολιτικών, έχουμε το στρατηγικό εργαλείο το οποίο χρειαζόμαστε για να εξασφαλίσουμε την ανάκαμψη στην Ευρώπη: τη στρατηγική της Λισαβόνας. Δεν έχουμε το εργαλείο υλοποίησής της και, βεβαίως, δεν θα είναι το Σύμφωνο Σταθερότητας το εργαλείο υλοποίησης αυτής της στρατηγικής. Ιδού τι πρέπει να εξετάσουμε. Ορισμένοι πρότειναν μια στρατηγική βασισμένη στα μεγάλα έργα. Ωστόσο, οι υπουργοί Οικονομίας και Οικονομικών δεν έχουμε αποφασίσει ακόμα τη χρηματοδότησή της. Όσον αφορά τον συντονισμό, όλοι μιλάνε γι’ αυτόν· δεν τον διαπιστώνουμε όμως παρά μόνο όταν επιτρέπει στη Γαλλία και στη Γερμανία να συμμαχήσουν κατά της Επιτροπής. Αυτό δεν είναι ένας εκ των προτέρων συντονισμός, το είδος ακριβώς του συντονισμού που θα επιτρέψει να αντλήσουμε τα μέγιστα οφέλη από την ευρωζώνη.
Η δεύτερη πτυχή αφορά τον διάλογο με την Ευρωπαϊκή Κεντρική Τράπεζα. Όταν η Κεντρική Τράπεζα αναφέρεται κατ’ επανάληψη σε διαρθρωτικές μεταρρυθμίσεις, δεν εισακούεται από τις κυβερνήσεις· πρέπει λοιπόν να βρούμε έναν άλλο τρόπο διαλόγου με τις κυβερνήσεις.
Τέλος, πρέπει να στηριχτούμε στις εργασίες της Συνέλευσης για να προωθήσουμε τα αποτελέσματα της Διακυβερνητικής Διάσκεψης και να ενισχύσουμε την εξουσία της Επιτροπής όσον αφορά την υλοποίηση μιας οικονομικής ένωσης."@el8
"Madam President, I am surprised that in this debate we are talking only about the Pact. The problem is not so much the Pact. The problem is that we are in a monetary union and we do not have an economic union. Some people have called the Pact stupid. I believe nonetheless that the Commission has demonstrated a certain degree of intelligence in its ability to interpret it.
I am surprised, however, that some people are talking about referring the matter to the Court of Justice and that no one has ever considered referring to the Court of Justice other violations of the Treaty committed on an ongoing basis by practically all of the members of the euro zone, when they did not consider their economic policy to be an issue of common interest, as the Treaty suggests. That is the root of the problem before us. The Stability Pact is only the rule at the end of the process that allows the points to be counted. The Stability Pact never describes how to play the game, and the game can only be a team game. The Stability Pact is called stupid or rigid. It is much less so than the competitive devaluations that prevailed before the transition to the euro. However, it is not enough on its own.
Thus, I believe that we must look at three aspects. From the point of view of the economic policies, we have the strategic tool we need to ensure new growth in Europe: the Lisbon strategy. We do not have the tool for its implementation and it is certainly not the Stability Pact that will be used to implement this strategy. This is what we must consider. Some people have proposed a strategy for major work. However, the ministers for the economy and finance have yet to decide to finance it. Everyone is talking about coordination but it only comes to the forefront when it enables France and Germany to unite against the Commission. That is not
coordination, which is the coordination that should enable the maximum benefit to be derived from the euro zone.
The second aspect relates to the dialogue with the Central Bank. When the Central Bank talks, over and over again, about structural reforms, the governments do not listen to it; another form of dialogue with the governments must be found.
Finally, we must look to the work of the Convention in order to make progress in relation to the results in the IGC and consolidate the Commission’s power as regards the implementation of an economic union."@en3
"Señora Presidenta, me sorprende que en este debate solo se hable del Pacto. El problema no es tanto el Pacto, sino que hemos formado una unión monetaria cuando no existe una unión económica. Algunas personas han calificado el Pacto de estúpido. Aun así, yo opino que la Comisión ha demostrado cierta inteligencia en su capacidad de interpretarlo.
Me sorprende, en cambio, que se hable de someter el asunto al Tribunal de Justicia y que a nadie se le haya ocurrido jamás someter al Tribunal de Justicia otras infracciones del Tratado cometidas de manera continuada por prácticamente todos los miembros de la zona euro, cuando no han considerado su política económica como un asunto de interés común, tal como sugiere el Tratado. Este es el origen del problema. El Pacto de estabilidad solo es la regla que permite contabilizar los puntos al final del proceso. El Pacto de estabilidad no indica en ningún momento cómo se debe jugar a un juego que solo puede jugarse en equipo. Se ha tachado al Pacto de estabilidad de estúpido o rígido. Lo es mucho menos que las devaluaciones competitivas que estuvieron de moda antes de la transición al euro. Ahora bien, el Pacto no es suficiente por sí solo.
Así pues, creo que tenemos que considerar tres aspectos. Desde el punto de vista de las políticas económicas, disponemos del instrumento estratégico necesario para asegurar la recuperación del crecimiento en Europa: la estrategia de Lisboa. No disponemos del instrumento para poner en práctica esa estrategia y no será, desde luego, el Pacto de estabilidad lo que se utilice para ese fin. Eso es lo que tenemos que considerar. Algunas personas han propuesto una estrategia de grandes obras. Pero los ministros de economía y finanzas todavía no se han decidido a financiarla. Todo el mundo habla de coordinación, pero esta solo pasa a un primer plano cuando permite que Francia y Alemania se alíen en contra de la Comisión. No se trata de una coordinación a priori, que es la que permitiría obtener los máximos beneficios de la zona euro.
El segundo aspecto se refiere al diálogo con el Banco Central. Este no para de hablar de reformas estructurales y los Gobiernos no le escuchan. Hay que encontrar otra forma de diálogo con los Gobiernos.
Finalmente, hay que tener en cuenta el trabajo de la Convención para conseguir que progresen los resultados de la CIG y consolidar el poder de la Comisión en lo que se refiere a la consecución de una unión económica."@es12
"Arvoisa puhemies, olen yllättynyt, että tässä keskustelussa puhutaan ainoastaan vakaussopimuksesta, joka ei ole keskeisin ongelma. Ongelmana sen sijaan on, että olemme osa rahaunionia eikä meillä ole talousunionia. Jotkut ovat kutsuneet vakaussopimusta typeräksi. Mielestäni komissio on kuitenkin osoittanut tiettyä älykkyyttä sitä tulkitessaan.
Olen kuitenkin yllättynyt, että jotkut puhuvat asian saattamisesta yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi, kun taas kenellekään ei ole tullut mieleen saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi muita perustamissopimuksen rikkomuksia, joihin käytännössä kaikki euroalueen jäsenvaltiot syyllistyvät jatkuvasti, kun ne eivät pidä talouspolitiikkaa yhteistä etua koskevana asiana toisin kuin perustamissopimuksessa todetaan. Tässä on ongelman ydin. Vakaussopimus on pelkkä sääntö prosessin loppupäässä, ja sen avulla voidaan laskea pisteet. Vakaussopimuksessa ei kuvata, kuinka peliä pelataan. Tämä peli on sitä paitsi yhteispeliä. Vakaussopimusta pidetään typeränä tai liian jäykkänä, vaikkei se ole läheskään yhtä typerä ja jäykkä kuin kilpaa tehdyt devalvoinnit, joihin turvauduttiin ennen euroon siirtymistä. Vakaussopimus ei kuitenkaan yksinään riitä.
Näin ollen meidän on mielestäni tarkasteltava kolmea näkökohtaa. Talouspolitiikan kannalta meillä on tarvitsemamme strateginen väline, jolla voidaan varmistaa uuden kasvukauden alkaminen Euroopassa, eli Lissabonin strategia. Meillä ei ole välineitä sen täytäntöön panemiseksi, eikä strategian täytäntöönpanoon varmasti käytetä vakaussopimusta. Tätä meidän on pohdittava. Jotkut ovat ehdottaneet kattavan toiminnan strategiaa. Valtiovarainministerien on kuitenkin vielä päätettävä sen rahoittamisesta. Kaikki puhuvat koordinoinnista, mutta siitä saadaan näyttöä ainoastaan silloin, kun Ranska ja Saksa pystyvät koordinoinnin avulla yhdessä vastustamaan komissiota. Tämä ei ole edeltäkäsin tapahtuvaa koordinointia, jonka avulla olisi tarkoitus saada suurin hyöty euroalueesta.
Toinen näkökohta liittyy vuoropuheluun keskuspankin kanssa. Kun keskuspankki puhuu uudelleen ja uudelleen rakenneuudistuksista, hallitukset eivät kuuntele sitä. On löydettävä toisenlainen tapa käydä vuoropuhelua hallitusten kanssa.
Lopuksi meidän on tarkasteltava valmistelukunnan työtä saadaksemme aikaan tuloksia hallitustenvälisessä konferenssissa ja lujittaaksemme komission valtaa talousunionin toteuttamisessa."@fi5
"Signora Presidente, mi sorprende che in questa discussione si parli soltanto del Patto. Il problema non è tanto quello, quanto piuttosto che siamo in un’unione monetaria e non abbiamo un’unione economica. Qualcuno ha tacciato il Patto di stupidità. Credo in ogni caso che la Commissione abbia dato prova di una certa intelligenza nella sua capacità di interpretarlo.
Mi stupisce invece che alcuni parlino di ricorrere alla Corte di giustizia su questo punto e che nessuno abbia mai pensato di adire la Corte di giustizia per altre violazioni del Trattato costantemente perpetrate da quasi tutti i paesi della zona dell’euro, nelle occasioni in cui non hanno considerato la loro politica economica una questione d’interesse comune, come li esorta il Trattato. Questa è la radice del problema. Il Patto di stabilità è solo la regola finale che permette di contare i punti. Ma il Patto di stabilità non stabilisce come condurre il gioco, che non può che essere un gioco di squadra. Il Patto di stabilità viene definito stupido o rigido. Lo è comunque molto meno delle svalutazioni competitive che prevalevano prima del passaggio all’euro. Tuttavia, non è sufficiente.
Mi sembra che dobbiamo riflettere su tre aspetti. Dal punto di vista delle politiche economiche, abbiamo lo strumento strategico di cui abbiamo bisogno per ridare vigore alla crescita in Europa: la strategia di Lisbona. Non abbiamo lo strumento per la sua attuazione e non sarà certo il Patto di stabilità lo strumento di attuazione di tale strategia. Su questo dobbiamo riflettere. Alcuni hanno proposto una strategia di grandi opere. Tuttavia, i ministri dell’Economia e delle Finanze devono ancora decidere di finanziarla. Tutti parlano di coordinamento, ma se ne constata l’esistenza solo quando permette alla Francia e alla Germania di allearsi contro la Commissione. Questo non è un coordinamento
che dovrebbe permettere di massimizzare i benefici della zona euro.
Il secondo aspetto riguarda il dialogo con la Banca centrale. Quando la Banca centrale parla con insistenza di riforme strutturali, non è ascoltata dai governi; occorre trovare un’altra modalità di dialogo con questi ultimi.
Infine, dobbiamo basarci sui lavori della Convenzione per compiere progressi in relazione ai risultati della CIG e consolidare il potere della Commissione riguardo all’attuazione di un’Unione economica."@it9
"Madam President, I am surprised that in this debate we are talking only about the Pact. The problem is not so much the Pact. The problem is that we are in a monetary union and we do not have an economic union. Some people have called the Pact stupid. I believe nonetheless that the Commission has demonstrated a certain degree of intelligence in its ability to interpret it.
I am surprised, however, that some people are talking about referring the matter to the Court of Justice and that no one has ever considered referring to the Court of Justice other violations of the Treaty committed on an ongoing basis by practically all of the members of the euro zone, when they did not consider their economic policy to be an issue of common interest, as the Treaty suggests. That is the root of the problem before us. The Stability Pact is only the rule at the end of the process that allows the points to be counted. The Stability Pact never describes how to play the game, and the game can only be a team game. The Stability Pact is called stupid or rigid. It is much less so than the competitive devaluations that prevailed before the transition to the euro. However, it is not enough on its own.
Thus, I believe that we must look at three aspects. From the point of view of the economic policies, we have the strategic tool we need to ensure new growth in Europe: the Lisbon strategy. We do not have the tool for its implementation and it is certainly not the Stability Pact that will be used to implement this strategy. This is what we must consider. Some people have proposed a strategy for major work. However, the ministers for the economy and finance have yet to decide to finance it. Everyone is talking about coordination but it only comes to the forefront when it enables France and Germany to unite against the Commission. That is not
coordination, which is the coordination that should enable the maximum benefit to be derived from the euro zone.
The second aspect relates to the dialogue with the Central Bank. When the Central Bank talks, over and over again, about structural reforms, the governments do not listen to it; another form of dialogue with the governments must be found.
Finally, we must look to the work of the Convention in order to make progress in relation to the results in the IGC and consolidate the Commission’s power as regards the implementation of an economic union."@lv10
"Mevrouw de Voorzitter, ik verbaas me erover dat er in dit debat alleen maar wordt gepraat over het Stabiliteitspact. Het probleem is niet zozeer het pact, maar het feit dat we wél een monetaire, maar geen economische unie hebben. Het pact mag volgens sommigen dan dom zijn, de Commissie heeft naar mijn mening in elk geval wél blijk gegeven van een zekere mate van gezond verstand gezien de manier waarop zij het heeft weten te interpreteren.
Ook verbaas ik me erover dat sommigen deze zaak aan het Hof van Justitie willen voorleggen, terwijl nog nooit iemand van plan is geweest om het Hof van Justitie in te schakelen bij andere schendingen van het Verdrag, die doorlopend begaan worden door vrijwel alle lidstaten van de eurozone; ze beschouwen hun economisch beleid immers nooit als een kwestie van gemeenschappelijk belang, hoewel het Verdrag daartoe oproept. Want dat is de ware oorzaak van het probleem waar we nu mee zitten. Het Stabiliteitspact is slechts de regel aan het eind van het proces voor het optellen van de punten, het zegt niets over de regels van het spel. En dat spel kan alleen maar een gezelschapsspel zijn. Het pact wordt dom of star genoemd, maar die kwalificatie gaat juist veel meer op voor de concurrerende devaluaties die eerder regel dan uitzondering waren vóór de komst van de euro. Er is meer nodig dan het pact alleen.
Volgens mij moet er dus in drie richtingen worden gedacht. Wat het economisch beleid betreft beschikken we al over het strategisch instrument dat we nodig hebben om de groei in Europa weer op gang te brengen: de strategie van Lissabon. We hebben echter geen instrument om die strategie uit te voeren, en het Stabiliteitspact is dat al helemaal niet. Dáár moeten we over nadenken. Sommigen hebben een strategie van grote projecten voorgesteld. Over de financiering daarvan zal dan wel eindelijk een besluit genomen moeten worden door de ministers van Economische Zaken en Financiën. Wat de afstemming betreft: iedereen heeft het erover, maar er is alleen maar iets van afstemming te merken als Frankrijk en Duitsland één front vormen tegen de Commissie. Dat heeft echter niets te maken met afstemming vooraf, de aangewezen weg om meer voordeel uit de eurozone te halen.
Tweede punt: de dialoog met de Europese Centrale Bank. Als deze maar blijft hameren op "structurele hervormingen", willen de regeringen dat op het laatst niet meer horen; er moet op een andere manier met hen worden gecommuniceerd.
Tot slot moeten we de werkzaamheden van de Conventie als uitgangspunt nemen als we vooruitgang willen boeken bij de IGC, en de bevoegdheden van de Commissie versterken waar het gaat om de totstandkoming van een economische unie."@nl2
"Senhora Presidente, estou espantada com o facto de, neste debate, apenas se falar do Pacto. O problema não é tanto o do Pacto. O problema é estarmos numa união monetária e não termos uma união económica. Houve quem classificasse o Pacto de estúpido. Penso apesar de tudo que a Comissão deu provas de uma certa inteligência na sua capacidade de o interpretar.
Em contrapartida, espanta-me que haja quem fale em recorrer para o Tribunal de Justiça sobre este ponto e que nunca ninguém tenha pensado em recorrer para o Tribunal de Justiça por outras violações do Tratado cometidas permanentemente por quase todos os membros da zona euro quando nunca consideram a sua política económica como uma questão de interesse comum, como a isso os convida o Tratado. Pois o núcleo das dificuldades que temos é de facto esse. O Pacto de Estabilidade não passa da regra final que permite contar os pontos. Mas o Pacto de Estabilidade nunca define como conduzir o jogo. E o jogo não pode deixar de ser um jogo colectivo. Diz-se que o Pacto de Estabilidade é estúpido ou rígido. É-o com certeza muito menos do que as desvalorizações competitivas que prevaleciam antes da passagem ao euro. Mas não é o suficiente.
Assim, parece-me que temos de reflectir nas três direcções. Do ponto de vista das políticas económicas, dispomos da ferramenta estratégica de que precisamos para fazer renascer o crescimento na Europa: a estratégia de Lisboa. Não dispomos da ferramenta da sua aplicação e não é com certeza o Pacto de Estabilidade que constituirá a ferramenta da aplicação dessa estratégia. Eis aquilo em que devemos reflectir. Houve quem propusesse a estratégia das grandes obras. Mas é preciso que os Ministros da Economia e das Finanças se decidam finalmente a financiá-la. No que respeita à coordenação, todos falam dela, mas só nos apercebemos dela quando permite à França e à Alemanha aliarem-se contra a Comissão. Não é isso que é uma coordenação
que é a que permite tirar os benefícios da zona euro pelo alto.
Segunda pista, do diálogo com o Banco Central. Quando o Banco Central repete à exaustão “reformas estruturais”, é inaudível para os governos e há que encontrar um outro modo de diálogo com eles.
Por fim, temos de basear-nos nos trabalhos da Convenção para fazer avançar os resultados na CIG e reforçar o poder da Comissão no que respeita à concretização de uma união económica."@pt11
"Fru talman! Jag är förvånad över att vi i denna debatt endast diskuterar pakten. Problemet är inte så mycket pakten i sig. Problemet är att vi har en valutaunion och inte en ekonomisk union. En del har kallat pakten obegåvad. Jag anser dock att kommissionen har visat ett visst mått av intelligens i sin tolkning av pakten.
Jag är dock förvånad över att en del talar om att hänskjuta frågan till EG-domstolen och att ingen någonsin har övervägt att låta domstolen pröva de andra överträdelser av fördraget som praktiskt taget samtliga euroländer ideligen gör sig skyldiga till genom att inte betrakta sin ekonomiska politik som en fråga av gemensamt intresse, såsom anges i fördraget. Detta är grundorsaken till det problem vi står inför. Stabilitetspakten är bara regelboken i slutet av processen med vars hjälp poängen kan räknas samman. Stabilitetspakten anger aldrig hur spelet skall spelas, och spelet fungerar bara som ett lagspel. Stabilitetspakten kallas obegåvad eller stel. Det är den i betydligt mindre omfattning än de konkurrensinriktade devalveringar som dominerade före övergången till euron. Pakten i sig är dock inte tillräcklig.
Jag menar därför att vi måste beakta tre aspekter. Vad den ekonomiska politiken beträffar har vi det strategiska verktyg som vi behöver för att säkra ny tillväxt i Europa – nämligen Lissabonstrategin. Vi har inte det verktyg som krävs för att genomföra denna strategi och det är sannerligen inte stabilitetspakten som kommer att användas för att genomföra den. Det är detta vi måste beakta. En del har föreslagit en strategi med omfattande insatser. Ekonomi- och finansministrarna har dock ännu inte beslutat hur detta skall finansieras. Alla talar om samordning, men detta gäller bara när det blir möjligt för Frankrike och Tyskland att göra gemensam sak mot kommissionen. Detta är inte samordning på förhand, som är det slags samordning som krävs för att dra största möjliga nytta av euroområdet.
Den andra aspekten är dialogen med centralbanken. När centralbanken maler på om strukturreformer lyssnar inte regeringarna och det är därför nödvändigt att hitta en annan form av dialog med dem.
Vi måste slutligen se på konventets arbete för att nå framsteg i regeringskonferensens resultat och stärka kommissionens befogenheter när det gäller att genomföra en ekonomisk union."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"ex ante"1,10,3,11,9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples