Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-12-03-Speech-3-054"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20031203.6.3-054"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Mr President, in the run-up to the meeting of the Foreign Ministers in Naples, pessimism about the likely outcome was evident. Credit must therefore be accorded to the Italian presidency for the significant progress that it made on very sensitive issues.
In particular, I welcome the agreement that was reached on structured cooperation on defence and the positive signals emerging relating to the creation of an EU Foreign Minister and one Commissioner with full voting rights per Member State, and also the budgetary powers of Parliament.
Despite this progress, much work needs to be done. To have an effective influence on the world stage, we must end our paralysis in Common Foreign and Security Policy decision-making. The presidency's proposals for the use of qualified majority voting, and acting on the proposal for an EU Minister for Foreign Affairs, represent a step in the right direction. However, I would like to see progress in a number of other areas:
The proposal that there should be a full-time President of the European Council has the potential to undermine both the role of both the President of the Commission and the Foreign Minister. Up to now, the only permanent presidency in existence was that of the Commission.
As the President of the Council will have responsibilities in the field of CFSP, this could conflict with the role of Foreign Minister and could cause confusion as to who authoritatively speaks for the EU in this field. It would be more sensible to refer to this post as 'Chair' of the European Council and not 'President'.
In congratulating the presidency on the progress made to date, I would also like to issue a warning. The draft Constitution represents a bottom line compromise. Agreement at the Intergovernmental Conference is therefore not solely a matter for Member State governments. If the outcome of the IGC is to be ratified successfully it must also secure the consent of other institutions such as the European Parliament, the European Commission and members of national parliaments. The Italian presidency would ignore this reality at its peril."@en3
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, i opløbet til udenrigsministrenes møde i Napoli herskede der udbredt pessimisme med hensyn til resultaterne. Vi må derfor rose det italienske formandskab for de betydelige fremskridt, der er gjort på endog særdeles følsomme områder.
Navnlig bifalder jeg aftalen om et struktureret forsvarssamarbejde og positive signaler som oprettelsen af posten som EU-udenrigsminister og indførelsen af én kommissær med fuld stemmeret pr. medlemsstat og ligeledes Parlamentets budgetbeføjelser.
Trods disse fremskridt skal meget stadig gøres. For at få reel indflydelse på den internationale arena må vi ud af vores handlingslammelse på det fælles udenrigs- og sikkerhedspolitiske område. Formandskabets forslag om kvalificerede flertalsafgørelser og holdning til forslaget om at indføre en EU-udenrigsminister er skridt i den rigtige retning. Jeg kunne dog godt tænke mig at se fremskridt på en række andre områder:
Forslaget om en præsident på fuld tid for Det Europæiske Råd kan underminere både Kommissionens formands og udenrigsministerens rolle. Hidtil har kun Kommissionen haft et permanent formandskab.
Rådspræsidentens ansvar på FUSP-området kan komme i konflikt med udenrigsministerens rolle og dermed skabe forvirring om, hvem der i sidste instans taler på EU's vegne på dette område. Det ville være mere fornuftigt at benævne denne post "formand" for Det Europæiske Råd og ikke "præsident".
Jeg ønsker formandskabet tillykke med de fremskridt, det har gjort til dato, men vil også gerne udstede en advarsel. Udkastet til forfatning er et kompromis. Det er derfor ikke kun medlemsstaternes regeringer, der skal nå til enighed på regeringskonferencen. Hvis resultatet skal ratificeres, skal det også godkendes af andre institutioner såsom Europa-Parlamentet, Europa-Kommissionen og medlemmerne af de nationale parlamenter. Det italienske formandskab overser dette faktum på eget ansvar."@da1
"Herr Präsident, im Vorfeld des Treffens der Außenminister in Neapel herrschte offenkundiger Pessimismus bezüglich des möglichen Ausgangs. Dem italienischen Ratsvorsitz ist daher Anerkennung für die beachtlichen Fortschritte zu zollen, die er in einigen schwierigen Fragen erzielen konnte.
Ich begrüße insbesondere die Einigung, die hinsichtlich der strukturierten Zusammenarbeit im Bereich der Verteidigung erzielt wurde, sowie die positiven Signale im Zusammenhang mit der Ernennung eines EU-Außenministers und eines Kommissars mit vollem Stimmrecht pro Mitgliedstaat und mit den Haushaltsbefugnissen des Parlaments.
Trotz dieser Fortschritte bleibt noch viel zu tun. Um über ein deutliches Gewicht auf internationaler Ebene zu verfügen, müssen wir unsere Schwerfälligkeit bei der Entscheidungsfindung in Fragen der Gemeinsamen Außen- und Sicherheitspolitik überwinden. Der Vorschlag des Vorsitzes, die qualifizierte Mehrheitsentscheidung zu nutzen und den Vorschlag für einen EU-Minister für Auswärtige Angelegenheiten anzugehen, sind ein Schritt in die richtige Richtung. Ich würde mich jedoch über Fortschritte in einer Reihe weiterer Bereiche freuen:
Mit dem Vorschlag für einen ständigen Präsidenten des Europäischen Rates könnte möglicherweise sowohl die Rolle des Kommissionspräsidenten als auch des Außenministers untergraben werden. Bisher war der einzige ständige Präsident der Kommissionspräsident.
Da der Ratspräsident über Zuständigkeiten im Bereich der GASP verfügen wird, könnten sich diese mit den Aufgaben des Außenministers überschneiden und zu Verwirrung darüber führen, wer in diesem Bereich für die EU maßgeblich das Wort führt. Es wäre sinnvoller, diesen Posten als „Vorsitz“ des Europäischen Rates und nicht als „Präsident“ zu bezeichnen.
Zusammen mit meinem Glückwunsch zu den von der Präsidentschaft erzielten bisherigen Fortschritten möchte ich auch eine Warnung aussprechen. Bei dem Verfassungsentwurf handelt es sich im Grunde um einen Kompromiss. Eine Einigung auf der Regierungskonferenz ist daher nicht ausschließlich Sache der Regierungen der Mitgliedstaaten. Wenn der Ausgang der Regierungskonferenz als erfolgreich bewertet werden soll, dann muss dort auch die Zustimmung anderer Institutionen wie z. B. des Europäischen Parlaments, der Europäischen Kommission und der einzelstaatlichen Parlamente sichergestellt werden. Der italienische Vorsitz würde diese Tatsache auf eigene Gefahr ignorieren."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, τις παραμονές της συνάντησης των υπουργών Εξωτερικών στη Νάπολη ήταν έκδηλη η απαισιοδοξία για την πιθανή έκβασή της. Πρέπει, επομένως, να απονείμουμε εύσημα στην ιταλική Προεδρία για τη σημαντική πρόοδο που σημειώθηκε σε πολύ ευαίσθητα θέματα.
Ειδικότερα, χαιρετίζω τη συμφωνία που επετεύχθη σχετικά με τη διαρθρωμένη συνεργασία στην άμυνα και τις θετικές ενδείξεις που διαφαίνονται όσον αφορά τη δημιουργία θέσης υπουργού Εξωτερικών της ΕΕ και την ύπαρξη ενός Επιτρόπου ανά κράτος μέλος με πλήρες δικαίωμα ψήφου, καθώς επίσης και τις εξουσίες του Κοινοβουλίου επί του προϋπολογισμού.
Παρά την πρόοδο αυτή, χρειάζεται να γίνουν πολλά ακόμα. Προκειμένου να ασκούμε αποτελεσματική επιρροή στην παγκόσμια σκηνή, πρέπει να θέσουμε τέλος στην παραλυσία που επικρατεί στον τρόπο λήψης αποφάσεων επί θεμάτων κοινής εξωτερικής πολιτικής και πολιτικής ασφάλειας. Οι προτάσεις της Προεδρίας για τη χρήση της ψηφοφορίας με ειδική πλειοψηφία και οι ενέργειες υπέρ της πρότασης για τη δημιουργία θέσης υπουργού Εξωτερικών της ΕΕ αντιπροσωπεύουν ένα βήμα προς τη σωστή κατεύθυνση. Εντούτοις, θα επιθυμούσα να σημειωθεί πρόοδος σε ορισμένα άλλα θέματα:
Η πρόταση να υπάρχει μόνιμος Πρόεδρος του Ευρωπαϊκού Συμβουλίου ενδέχεται να υπονομεύσει τόσο τον ρόλο του Προέδρου της Επιτροπής, όσο και τον ρόλο του υπουργού Εξωτερικών. Μέχρι σήμερα, η μόνη μόνιμη Προεδρία που υπάρχει είναι αυτή της Επιτροπής.
Εφόσον ο Πρόεδρος του Συμβουλίου θα διαθέτει αρμοδιότητες στον τομέα της ΚΕΠΠΑ, αυτό θα έρχεται σε σύγκρουση με τον ρόλο του υπουργού Εξωτερικών και θα μπορούσε να προκαλέσει σύγχυση για το ποιος μιλά έγκυρα εξ ονόματος της ΕΕ σε αυτόν τον τομέα. Θα ήταν πιο λογικό να αναφέρεται η θέση αυτή ως “Προεδρεύων” του Ευρωπαϊκού Συμβουλίου και όχι ως “Πρόεδρος”.
Συγχαίροντας τη Προεδρία για την πρόοδο που έχει σημειωθεί μέχρι στιγμής, θα ήθελα, επίσης, να απευθύνω μια προειδοποίηση. Το σχέδιο Συντάγματος αντιπροσωπεύει έναν συμβιβασμό στα μείζονα ζητήματα. Η επίτευξη συμφωνίας στη Διακυβερνητική Διάσκεψη δεν είναι, ως εκ τούτου, μόνο θέμα των κυβερνήσεων των κρατών μελών. Αν θέλουμε να επικυρωθεί με επιτυχία το αποτέλεσμα της ΔΚΔ, πρέπει να εξασφαλιστεί και η συγκατάθεση άλλων θεσμικών οργάνων, όπως του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, της Ευρωπαϊκής Επιτροπής και των βουλευτών των εθνικών κοινοβουλίων. Αν η ιταλική Προεδρία αγνοήσει την αναγκαιότητα να συμβεί αυτό, θα φέρει ακέραια την ευθύνη."@el8
"Señor Presidente, en el período previo a la reunión de los Ministros de Asuntos Exteriores en Nápoles, el pesimismo sobre el resultado era evidente. Por lo tanto, hay que reconocer que la Presidencia italiana ha logrado un progreso significativo en cuestiones muy delicadas.
En particular, acojo con satisfacción el acuerdo alcanzado sobre cooperación estructurada en materia de defensa y las señales positivas relativas a la creación de un Ministro de Asuntos Exteriores europeo y de un Comisario por Estado miembro con pleno derecho de voto, así como de las competencias presupuestarias del Parlamento.
A pesar de este progreso, todavía queda mucho por hacer. Para influir efectivamente en el acontecer mundial, tenemos que acabar con nuestra parálisis en la toma de decisiones en materia de Política Exterior y de Seguridad Común. Las propuestas de la Presidencia sobre el uso del voto por mayoría cualificada y la propuesta de un Ministro de Asuntos Exteriores europeo suponen un paso en la dirección adecuada. Sin embargo, me gustaría ver progresos en otros ámbitos:
la propuesta de un Presidente del Consejo Europeo a tiempo completo podría socavar tanto el papel del Presidente de la Comisión como el del Ministro de Asuntos Exteriores. Hasta la fecha, la única presidencia permanente era la de la Comisión.
Puesto que el Presidente del Consejo tendrá responsabilidades en el ámbito de la PESC, esto podría entrar en conflicto con el papel del Ministro de Asuntos Exteriores y podría causar confusión respecto de quién es el portavoz de la UE en este ámbito. Sería más lógico calificar este puesto de «
» del Consejo Europeo y no de «
».
Al felicitar a la Presidencia por los progresos hechos hasta el momento, también quiero hacerle una advertencia. El proyecto de Constitución representa un compromiso fundamental. Por lo tanto, el acuerdo en la Conferencia Intergubernamental no solo incumbe a los Gobiernos de los Estados miembros. Si el resultado de la CIG ha de ser ratificado efectivamente, también tiene que obtener el consentimiento de otras instituciones, como el Parlamento Europeo, la Comisión Europea y los diputados de los Parlamentos nacionales. Si la Presidencia italiana ignora esta realidad, será a su cuenta y riesgo."@es12
"Arvoisa puhemies, ulkoasiainministerien Napolin kokousta valmisteltaessa kokouksen lopputulokseen suhtauduttiin selkeän pessimistisesti. Sen vuoksi puheenjohtajavaltiolle Italialle on annettava tunnustusta arkaluonteisissa asioissa saavutetusta edistyksestä.
Erityisen tyytyväinen olen puolustusalan rakenneyhteistyötä koskevaan sopimukseen, lupaaviin merkkeihin saada EU:lle ulkoasiainministeri, yhden äänioikeutetun jäsenen saamisesta komissioon kullekin jäsenvaltiolle sekä parlamentin budjettivaltaan.
Edistyksestä huolimatta jäljellä on vielä paljon työtä. Voidaksemme tehokkaalla tavalla vaikuttaa maailmanlaajuisesti, meidän on vapauduttava yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alan päätöksenteossa vallitsevasta lamaannuksesta. Puheenjohtajavaltion ehdotukset määräenemmistöäänestyksen käyttämisestä ja EU:n ulkoasiainministeriä koskevan ehdotuksen tukeminen ovat askel oikeaan suuntaan. Toivon kuitenkin, että kehitystä tapahtuu monella muullakin alalla.
Ehdotus Eurooppa-neuvoston pysyvästä puheenjohtajasta saattaa horjuttaa sekä komission puheenjohtajan että ulkoasiainministerin asemaa. Tähän asti ainoa pysyvä puheenjohtajuus on ollut komissiossa.
Neuvoston puheenjohtajalla on vastuunsa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla, mikä saattaa olla ristiriidassa ulkoasiainministerin aseman kanssa ja aiheuttaa sekaannusta siitä, kuka heistä edustaa EU:ta tällä alalla. Olisikin järkevämpää käyttää Eurooppa-neuvoston johtajan toimesta englanninkielistä käsitettä "Chair" kuin "President".
Kiitän puheenjohtajavaltiota tähänastisesta edistymisestä ja haluan varoittaa siitä, että perustuslakiluonnos on ratkaiseva kompromissi. Hallitustenvälisessä konferenssissa tehtävä sopimus ei siis ole vain jäsenvaltioiden hallitusten asia. Mikäli hallitustenvälisen konferenssin tulos hyväksytään, siihen on myös saatava muiden toimielinten, kuten Euroopan parlamentin, Euroopan komission ja kansallisten parlamenttien jäsenten suostumus. Puheenjohtajavaltio Italia jättää omalla vastuullaan tämän tosiasian huomiotta."@fi5
"Monsieur le Président, à l’approche de la réunion des ministres des affaires étrangères à Naples, le pessimisme concernant le résultat probable était palpable. Il faut donc reconnaître que la présidence italienne a réalisé des progrès significatifs sur des questions très sensibles.
Je me réjouis plus particulièrement de l’accord conclu sur la coopération structurée en matière de défense, des signaux positifs entourant la création d’un ministre européen des affaires étrangères et du principe de un commissaire avec droit de vote à part entière par État membre, ainsi que des droits budgétaires du Parlement.
Malgré ces progrès, de nombreuses tâches nous attendent. Si nous voulons avoir une réelle influence sur la scène internationale, nous devons mettre un terme à notre paralysie dans le processus décisionnel relatif à la politique étrangère et de sécurité commune. Les propositions de la présidence concernant l’utilisation du vote à la majorité qualifiée et son rôle dans la proposition relative à un ministre européen des affaires étrangères représentent un pas dans cette direction. Toutefois, j’aimerais observer des progrès dans plusieurs autres domaines.
La proposition relative à la nomination d’un président du Conseil européen à plein temps est susceptible de saper à la fois le rôle du président de la Commission et celui du ministre des affaires étrangères. Jusqu’ici, la seule présidence permanente existante était celle de la Commission.
Vu que le président du Conseil aura des responsabilités en matière de PESC, il pourrait empiéter sur le rôle du ministre des affaires étrangères et créer la confusion sur le fait de savoir qui parle d’autorité pour l’UE dans ce domaine. Il serait plus sensé d’utiliser le terme "directeur" du Conseil européen que "président" pour faire référence à ce poste.
En plus de féliciter la présidence pour les progrès qu’elle a réalisés, j’aimerais également lancer un avertissement. Le projet de Constitution représente un compromis minimum. Voilà pourquoi l’accord à la Conférence intergouvernementale n’est pas que l’affaire des gouvernements des États membres. Si le résultat de la CIG doit être ratifié avec succès, il doit également obtenir le consentement d’autres institutions comme le Parlement européen, la Commission européenne et les députés des parlements nationaux. Si la présidence italienne ignore cette réalité, c’est à ses risques et périls."@fr6
"Signor Presidente, nel periodo precedente alla riunione dei ministri degli Esteri di Napoli regnava il pessimismo sul probabile esito che essa avrebbe avuto. Bisogna quindi rendere merito alla Presidenza italiana per aver compiuto progressi significativi su questioni molto delicate.
Sono in particolar modo, favorevole all’accordo raggiunto sulla cooperazione strutturata nel campo della difesa e ai segnali positivi che emergono riguardo alla creazione di un ministro degli Affari esteri dell’Unione europea, un Commissario con pieni diritti di voto per ogni Stato membro e i poteri del Parlamento in materia di bilancio.
Nonostante i progressi, molto resta da fare. Per esercitare un’influenza reale sulla scena internazionale, dobbiamo porre fine alla paralisi del processo decisionale in materia di politica estera e di sicurezza comune. Le proposte della Presidenza relative al voto a maggioranza qualificata e la proposta di un ministro degli Affari esteri dell’Unione europea rappresentano un passo nella giusta direzione. Tuttavia, vorrei che si realizzassero progressi in diversi altri settori.
La proposta di un Presidente del Consiglio europeo a tempo pieno potrebbe indebolire sia il ruolo del Presidente della Commissione che quello del ministro degli Affari esteri. Finora, l’unica Presidenza permanente è stata quella della Commissione.
Poiché il Presidente del Consiglio avrà responsabilità nel campo della PESC, ciò potrebbe essere in conflitto con il ruolo di ministro degli Affari esteri e creare confusione riguardo a chi abbia l’autorità di parlare in nome dell’Unione europea in questo campo. Avrebbe più senso ragionare in termini di
anziché di
del Consiglio europeo.
Nel congratularmi con la Presidenza per i progressi compiuti sinora, vorrei anche lanciare un monito. Il progetto di Costituzione rappresenta un compromesso decisivo. Pertanto, l’accordo in sede di Conferenza intergovernativa non è solo di competenza dei governi degli Stati membri. Se l’esito della CIG deve essere ratificato con successo, esso deve anche ottenere l’approvazione di altre Istituzioni, quali il Parlamento europeo e la Commissione europea, oltre a quella dei parlamentari nazionali. Ignorare questa realtà sarebbe rischioso per la Presidenza italiana."@it9
"Mr President, in the run-up to the meeting of the Foreign Ministers in Naples, pessimism about the likely outcome was evident. Credit must therefore be accorded to the Italian presidency for the significant progress that it made on very sensitive issues.
In particular, I welcome the agreement that was reached on structured cooperation on defence and the positive signals emerging relating to the creation of an EU Foreign Minister and one Commissioner with full voting rights per Member State, and also the budgetary powers of Parliament.
Despite this progress, much work needs to be done. To have an effective influence on the world stage, we must end our paralysis in Common Foreign and Security Policy decision-making. The presidency's proposals for the use of qualified majority voting, and acting on the proposal for an EU Minister for Foreign Affairs, represent a step in the right direction. However, I would like to see progress in a number of other areas:
The proposal that there should be a full-time President of the European Council has the potential to undermine both the role of both the President of the Commission and the Foreign Minister. Up to now, the only permanent presidency in existence was that of the Commission.
As the President of the Council will have responsibilities in the field of CFSP, this could conflict with the role of Foreign Minister and could cause confusion as to who authoritatively speaks for the EU in this field. It would be more sensible to refer to this post as 'Chair' of the European Council and not 'President'.
In congratulating the presidency on the progress made to date, I would also like to issue a warning. The draft Constitution represents a bottom line compromise. Agreement at the Intergovernmental Conference is therefore not solely a matter for Member State governments. If the outcome of the IGC is to be ratified successfully it must also secure the consent of other institutions such as the European Parliament, the European Commission and members of national parliaments. The Italian presidency would ignore this reality at its peril."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, in de aanloop naar de bijeenkomst van de ministers van Buitenlandse Zaken in Napels was men pessimistisch over de vermoedelijke afloop. Daarom verdient het Italiaanse voorzitterschap lof voor de aanmerkelijke vooruitgang die het op zeer gevoelige punten heeft geboekt.
Ik ben met name verheugd over het akkoord dat is bereikt over een gestructureerde samenwerking op defensiegebied en de positieve signalen die zijn afgegeven ten aanzien van het in het leven roepen van een EU-minister van Buitenlandse Zaken en één commissaris met volledig stemrecht per lidstaat, alsmede de begrotingsbevoegdheden van het Parlement.
Ondanks deze vorderingen moet er nog veel gebeuren. Om echt invloed te hebben op het wereldtoneel moeten we een einde maken aan onze besluiteloosheid op het gebied van het gemeenschappelijk buitenlands en veiligheidsbeleid. De voorstellen van het voorzitterschap om gebruik te maken van het systeem van een gekwalificeerde meerderheid van stemmen en zijn inspanningen ten behoeve van het voorstel voor een EU-minister van Buitenlandse Zaken betekenen een stap in de goede richting. Ik zou echter ook graag vorderingen zien op een aantal andere terreinen:
Het voorstel dat er een fulltime voorzitter van de Europese Raad moet zijn kan zowel de positie van de voorzitter van de Commissie als die van de minister van Buitenlandse Zaken ondermijnen. Tot nu toe is alleen het voorzitterschap van de Commissie een permanente functie.
Aangezien de voorzitter van de Raad verantwoordelijkheden zal hebben op het terrein van het GBVB, kan dit botsen met de rol van de minister van Buitenlandse Zaken en kan er verwarring ontstaan over de vraag wie namens de EU het woord voert over deze aangelegenheden. Het lijkt me het beste om de persoon die aan het hoofd van de Europese Raad komt te staan in het Engels aan te duiden met de term
en niet met
.
Ik wil het voorzitterschap gelukwensen met de vorderingen die er tot nu toe zijn gemaakt, maar wil tegelijkertijd ook een waarschuwing laten horen. De ontwerp-Grondwet is een uiterste compromis. Overeenstemming op de Intergouvernementele Conferentie is daarom niet alleen een zaak van de lidstaatregeringen. Het resultaat van de IGC kan alleen met succes worden geratificeerd als ook andere instellingen, zoals het Europees Parlement, de Europese Commissie en nationale parlementen, er hun goedkeuring aan hechten. Als het Italiaanse voorzitterschap voorbijgaat aan deze realiteit, doet men dat op eigen verantwoordelijkheid."@nl2
"Senhor Presidente, no período que antecedeu a reunião dos Ministros dos Negócios Estrangeiros em Nápoles, era evidente o pessimismo sobre o resultado provável da mesma. Há, pois, que reconhecer o mérito da Presidência italiana pelo progresso significativo que fez em questões muito delicadas.
Saúdo, em especial, o acordo alcançado em matéria de cooperação estruturada no domínio da defesa e os sinais positivos emitidos relativamente à criação do cargo de Ministro dos Negócios Estrangeiros da UE e de um Comissário com pleno direito de voto por Estado-Membro e também às competências do Parlamento em matéria orçamental.
Apesar destes progressos, há muito trabalho a fazer. Se quisermos exercer uma influência efectiva na cena mundial, temos de pôr fim à nossa paralisia em matéria de tomada de decisões no domínio da Política Externa e de Segurança Comum. As propostas da Presidência para a utilização da votação por maioria qualificada e o seguimento dado à proposta de criação do cargo de Ministro dos Negócios Estrangeiros da UE representam um passo na direcção certa. Gostaria, no entanto, de testemunhar progressos em diversas outras áreas:
A proposta relativa a um Presidente do Conselho Europeu a tempo inteiro tem potencial para minar não só o papel do Presidente da Comissão como o do Ministro dos Negócios Estrangeiros. Até agora, a única presidência permanente que existia era a da Comissão.
Como o Presidente do Conselho vai ter responsabilidades no domínio da PESC, isso poderá entrar em conflito com o papel do Ministro dos Negócios Estrangeiros e poderá levantar confusões sobre quem tem autoridade para falar em nome da UE neste domínio. Seria mais sensato falar desse cargo como sendo o de “Responsável máximo” do Conselho Europeu e não o de “Presidente”.
Ao felicitar a Presidência sobre os progressos alcançados até à data, gostaria também de fazer um aviso. O projecto de Constituição representa um compromisso fundamental. Chegar a acordo na Conferência Intergovernamental não é, pois, uma questão que diga apenas respeito aos governos dos Estados-Membros. Para que o resultado da CIG seja ratificado com êxito, ele tem de garantir também que recebe o acordo de outras Instituições como o Parlamento Europeu, a Comissão Europeia e deputados dos parlamentos nacionais. Ignorar esta realidade é um risco para a Presidência italiana."@pt11
"Herr talman! I upptakten till mötet mellan finansministrarna i Neapel var pessimismen kring det troliga resultatet tydlig. Det italienska ordförandeskapet bör därför lovordas för de stora framsteg som har gjorts inom mycket känsliga frågor.
Jag välkomnar särskilt den överenskommelse som nåddes om ett strukturerat samarbete i försvarsfrågor och de positiva signalerna kring inrättandet av en EU-utrikesminister och en kommissionär med full rösträtt per medlemsstat, och även parlamentets budgetbefogenheter.
Trots dessa framsteg återstår mycket arbete. För att effektivt kunna ha inflytande på världsarenan måste vi få ett slut på vår förlamning i besluten om den gemensamma utrikes- och säkerhetspolitiken. Ordförandeskapets förslag om användning av omröstningar med kvalificerad majoritet och ett agerande enligt förslaget om en EU-utrikesminister är ett steg i rätt riktning. Jag vill hursomhelst se framsteg på ett antal andra områden.
Förslaget att det borde finnas en ständig ordförande i Europeiska rådet riskerar att underminera både kommissionsordförandens och utrikesministerns roll. Hittills har det enda permanenta ordförandeskapet varit kommissionens.
Eftersom rådets ordförande kommer att ha ansvar inom den gemensamma utrikes- och säkerhetspolitiken skulle det kunna stå i strid mot utrikesministerns roll och skapa förvirring om vem som är behörig att tala för EU inom detta område. Det skulle vara bättre att kalla denna befattning ordförande (
) i Europeiska rådet, inte president (
).
Samtidigt som jag gratulerar ordförandeskapet till de framsteg som hittills har gjorts vill jag också utfärda en varning. Förslaget till konstitution innebär en kompromiss vad gäller resultatet. En överenskommelse vid regeringskonferensen är därför inte bara en fråga för medlemsstaternas regeringar. Om regeringskonferensens resultat skall kunna ratificeras med framgång måste det också garantera ett medgivande från andra institutioner, till exempel Europaparlamentet, Europeiska kommissionen och ledamöter i nationella parlament. Om det italienska ordförandeskapet struntar i denna verklighet sker det på egen risk."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Chair"12,9
"Cushnahan (PPE-DE )."8,10,3
"EN"8
"President"12,9
"chair"13
"“Chair”"2
"“President”"2
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples