Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-12-03-Speech-3-029"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2003-12-03"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Det Europæiske Råd, det sociale topmøde, regeringskonferencen4
dcterms:Language	"da"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20031203.6.3-029"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2003-12-03-Speech-3-0304
lpv:speaker	lp:Jens-Peter Bonde4
lpv:spoken text	"Hr. formand, det er formentlig sidste gang, vi mødes før topmødet den 12.-13. december, og jeg vil gerne advare mod den forfatning, der nu er på vej. I Laaken-erklæringen var opdraget at bringe EU tættere på borgerne. Nu flytter man et stort antal nye beslutninger fra de nationale parlamenter til embedsmænd bag lukkede døre i Bruxelles. Der flyttes flere beslutninger fra åbne parlamenter til halvhemmelige rådsarbejdsgrupper, end beslutninger i Rådet, der skal gøres åbne. Den samlede åbenhed mindskes. Lovgivende magt gøres i hovedsagen til udøvende magt. Vælgerne får som hovedregel deres indflydelse beskåret. Det demokratiske underskud forøges, selv om opgaven var at mindske det. Føderalisterne her i salen klapper i hænderne, fordi de selv får mere indflydelse. De burde i stedet reagere imod, at de nationale parlamenter afgiver meget mere magt end den indflydelse, som Europa-Parlamentet opnår. Vælgerne og de folkevalgte bliver taberne. Lobbyister og embedsmænd vinder lovgivningsmagt, hvis det nuværende udkast vedtages. Statsministrene får retten til at udpege den, der skal have magten i Unionen. EU-præsidenten, EU-udenrigsministeren, formanden for Kommissionen og hans næstformand vil alle blive udpeget af en alliance på 17 ud af 25 statsministre. Der kan ses bort fra ønskerne hos 8 lande, som kan stemmes ned. Af de 17 vil de 10 formentlig kunne fortsætte som statsministre i deres eget land. De 7, som ikke kan fortsætte hjemme, kan så dele posterne i Bruxelles. Når man har mistet den folkelige tillid i sit eget land, kan man få balsameret den forkastede politik i fem år. Eneretten til at stille lovforslag ligger hos dem, der ikke længere kan vælges. Kommissærerne bliver ikke valgt. De står ikke til ansvar for vælgerne, og Kommissionen kan kun væltes med to tredjedeles flertal, og så kan vi højst etablere en krise. Europa-Parlamentet er også selv i krise med stadig faldende valgdeltagelse og manglende evne til at få kommissærerne til at overholde f.eks. en bogholderilov, som gælder for enhver boghandler i Unionen. Men der findes virksomme midler mod svig, nemlig åbenhed og demokrati. Lad kommissærerne udgå fra de nationale parlamenter og stå til ansvar over for de nationale parlamenter. Så vil ingen kommissær slippe heldigt fra at sige: Jeg har ikke noget ansvar, for jeg vidste ikke, hvad der skete. Byg Europa op nedefra og op og ikke oppefra og ned."@da1
lpv:spokenAs	unknown; JuniBevægelsen (1999-07-20--2004-07-19)14 chair; EDD (2001-01-30--2004-07-19)14 member; Conference of Presidents (1999-07-20--2004-07-19)14 member; Delegation for relations with Switzerland, Iceland and Norway (2002-02-07--2004-07-19)14 substitute; CONT (2003-09-29--2004-07-19)14 member; AFCO (2002-01-17--2004-07-19)14
lpv:translated text	"Herr Präsident, es ist vermutlich unsere letzte Sitzung vor dem Gipfeltreffen am 12.-13. Dezember, und ich möchte vor der Verfassung warnen, die jetzt in Arbeit ist. In der Erklärung von Laeken wurde der Auftrag erteilt, die EU den Bürgern näher zu bringen. Jetzt wird eine große Zahl neuer Beschlüsse von den nationalen Parlamenten auf Beamte übertragen, die in Brüssel hinter verschlossenen Türen arbeiten. Es sollen mehr Entscheidungen von offenen Parlamenten in halb geheime Arbeitsgruppen des Rates verlagert werden als Entscheidungen des Rates öffentlich gemacht werden. Die Offenheit wird insgesamt abnehmen. Die gesetzgebende Gewalt wird in hohem Maße zur ausführenden Gewalt. Der Einfluss der Wähler wird wesentlich beschnitten. Das demokratische Defizit wächst, obwohl der Auftrag darin bestand, es zu verringern. Die Föderalisten hier im Plenum klatschen begeistert Beifall, weil sie selbst mehr Einfluss bekommen werden. Stattdessen sollten sie sich dagegen wenden, dass die nationalen Parlamente wesentlich mehr Macht abgeben als das Europäische Parlament gewinnt. Verlierer sind die Wähler und die Abgeordneten. Lobbyisten und Beamte bekommen einen Zuwachs an gesetzgebender Gewalt, wenn der vorliegende Entwurf angenommen wird. Die Staats- und Regierungschefs bekommen das Recht, die Personen zu bestimmen, die in der Union die Macht haben sollen. Der EU-Präsident, der EU-Außenminister, der Präsident der Kommission und sein/ihr Vizepräsident werden alle von einer Allianz aus 17 von 25 Staats- und Regierungschefs ernannt. Die Wünsche von 8 Ländern, die überstimmt werden können, bleiben unberücksichtigt. Von diesen 17 werden wahrscheinlich 10 als Staats- und Regierungschefs in ihren eigenen Ländern im Amt bleiben können. Die 7, die zu Hause nicht weitermachen können, können die Posten in Brüssel unter sich aufteilen. Wenn Politiker im eigenen Land das Vertrauen der Bürger verloren haben, können sie die abgelehnte Politik fünf weitere Jahre lang pflegen. Das ausschließliche gesetzgeberische Initiativrecht haben jene, die nicht mehr gewählt werden können. Die Kommissare werden nicht gewählt. Sie müssen sich den Wählern gegenüber nicht verantworten, und die Kommission kann nur mit Zweidrittelmehrheit abgewählt werden. Damit können wir höchstens eine Krise auslösen. Das Europäische Parlament selbst befindet sich in einer Krise angesichts ständig abnehmender Wahlbeteiligung und des Unvermögens, die Kommissare z. B. zur Einhaltung eines Buchführungsgesetzes zu bewegen, das für jeden Buchhändler in der Union Gültigkeit hat. Aber es gibt wirksame Instrumente gegen Betrügereien, nämlich Offenheit und Demokratie. Die Kommissare sollten von den nationalen Parlamenten entsandt werden und sich ihnen gegenüber verantworten. Dann wird sich kein Kommissar durch die Aussage entschuldigen können: „Ich bin nicht verantwortlich, ich wusste ja nicht, was vor sich ging.“ Europa sollte von unten nach oben aufgebaut werden, nicht von oben nach unten."@de7,7 "Κύριε Πρόεδρε, αυτή είναι πιθανόν η τελευταία φορά που συναντιόμαστε πριν από τη σύνοδο κορυφής στις 12 και 13 Δεκεμβρίου, και θα ήθελα να σας επιστήσω την προσοχή όσον αφορά το Σύνταγμα που ετοιμάζεται. Η δήλωση του Λάκεν έθεσε τον στόχο της προσέγγισης της ΕΕ στους πολίτες της. Σήμερα ένας μεγάλος αριθμός νέων αποφάσεων πρόκειται να μεταφερθεί από τα εθνικά κοινοβούλια σε αξιωματούχους που θα αποφασίζουν κεκλεισμένων των θυρών στις Βρυξέλλες. Ο αριθμός των αποφάσεων που πρόκειται να μεταφερθούν από τα ανοικτά κοινοβούλια στις παρασκηνιακές ομάδες εργασίας του Συμβουλίου είναι μεγαλύτερος από τον αριθμό των αποφάσεων που θα αρχίσουν να λαμβάνονται υπό όρους διαφάνειας από το Συμβούλιο. Η διαφάνεια εν γένει θα ελαττωθεί. Η νομοθετική εξουσία μετατρέπεται ουσιαστικά σε εκτελεστική εξουσία. Στην ουσία, η επιρροή του εκλογικού σώματος περιστέλλεται. Το δημοκρατικό έλλειμμα θα αυξηθεί, αν και ο στόχος ήταν να μειωθεί. Οι φεντεραλιστές του Σώματος αυτού χειροκροτούν περιχαρείς, καθώς αυτοί θα αποκτήσουν μεγαλύτερη επιρροή. Αντί γι’ αυτό, πρέπει να αντιτίθενται στο γεγονός ότι τα εθνικά κοινοβούλια παραχωρούν πολύ περισσότερη εξουσία από αυτήν που κερδίζει το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο. Το εκλογικό σώμα και οι εκλεγμένοι αντιπρόσωποι θα είναι οι χαμένοι. Τα μέλη των λόμπι και οι αξιωματούχοι θα κερδίσουν νομοθετική εξουσία αν εγκριθεί το παρόν σχέδιο. Θα δοθεί το δικαίωμα στους αρχηγούς κρατών και κυβερνήσεων να διορίζουν αυτούς που θα κατέχουν την εξουσία στην ΕΕ. Ο Πρόεδρος της ΕΕ, ο υπουργός Εξωτερικών της ΕΕ, ο Πρόεδρος της Επιτροπής και ο αντιπρόεδρός της θα διοριστούν από μια συμμαχία 17 εκ των 25 αρχηγών κρατών και κυβερνήσεων. Οκτώ χώρες μπορούν να χάσουν στην ψηφοφορία και οι επιθυμίες τους να αγνοηθούν. Από αυτούς τους 17 αρχηγούς κρατών και κυβερνήσεων, οι δέκα θα μπορέσουν πιθανώς να συνεχίσουν ως ηγέτες στις δικές τους χώρες. Οι επτά που δεν είναι στην εξουσία στην πατρίδα τους μπορούν να βρουν θέση εργασίας στις Βρυξέλλες. Όταν οι πολιτικοί χάνουν την εμπιστοσύνη του λαού τους στη χώρα τους, μπορεί να “ταριχεύσουν” τις απορριφθείσες πολιτικές τους για πέντε χρόνια. Το μονοπώλιο της υποβολής νομοθετικών προτάσεων θα εναπόκειται σε ανθρώπους που δεν μπορούν πλέον να εκλεγούν. Οι Επίτροποι δεν εκλέγονται και δεν είναι υπόλογοι στο εκλογικό σώμα. Η Επιτροπή μπορεί να ανατραπεί μόνο με μια πλειοψηφία δύο τρίτων, και αυτό θα δημιουργήσει οπωσδήποτε κρίση. Το ίδιο το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο διέρχεται κρίση, με την ολοένα μικρότερη προσέλευση των ψηφοφόρων στις εκλογές και την αδυναμία των Επιτρόπων να συμμορφωθούν με μια λογιστική νομοθεσία που ισχύει για κάθε βιβλιοπώλη στην ΕΕ, για παράδειγμα. Υπάρχουν, ωστόσο, αποτελεσματικά μέσα κατά της απάτης, δηλαδή το άνοιγμα και η δημοκρατία. Ας αφήσουμε τους Επιτρόπους να διορίζονται και να είναι υπόλογοι στα εθνικά κοινοβούλια. Κατ’ αυτόν τον τρόπο, κανείς Επίτροπος δεν θα τη γλιτώσει λέγοντας “δεν είμαι υπεύθυνος· δεν γνώριζα τι συνέβαινε”. Ας οικοδομήσουμε την Ευρώπη από τη βάση προς τα πάνω και όχι από την κορυφή προς τα κάτω."@el8 "Mr President, this is probably the last time we shall be meeting before the summit on 12–13 December, and I should like to warn against the Constitution that is now on its way. The Laeken Declaration set the task of bringing the EU closer to its citizens. Now, a large number of new decisions is to be transferred from the national parliaments to officials behind closed doors in Brussels. More decisions are to be transferred from open parliaments to semi-secret Council working parties than decisions in the Council are to be made open. Overall openness will diminish. Legislative power is essentially being turned into executive power. In essence, the electorate is having its influence curtailed. The democratic deficit will increase, although the task was to reduce it. The federalists in this House are clapping their hands with glee, as they themselves will obtain more influence. Instead, they should be opposing the fact that national parliaments are ceding much more power than the European Parliament is gaining. The electorate and the elected representatives will be the losers. Lobbyists and officials will gain legislative power if the present draft is adopted. The Heads of State or Government will be given the right to appoint those who will hold power in the EU. The President of the EU, the EU Minister for Foreign Affairs, the President of the Commission and his/her vice-president will all be appointed by an alliance of 17 out of 25 Heads of State or Government. Eight countries can be outvoted and their wishes disregarded. Out of those 17, ten will probably be able to continue as leaders in their own countries. The seven who do not hold on to power back home can then share jobs in Brussels. When politicians lose the confidence of the people in their own country, they can have their rejected policies embalmed for five years. The monopoly on making legislative proposals will rest with people who can no longer be elected. The Commissioners are not elected and are not answerable to the electorate. The Commission can only be unseated with a two-thirds majority, and doing so will at most create a crisis. The European Parliament itself is undergoing a crisis, with ever falling voter turnout and an inability to make the Commissioners comply with a bookkeeping law applying to every book-seller in the EU, for example. Effective means against fraud do, however, exist, namely openness and democracy. Let the Commissioners be appointed by, and be answerable to, the national parliaments. Thus, no Commissioner will get away with saying ‘I am not responsible; I did not know what was happening’. Build Europe from the bottom up and not from the top down."@en3 "Señor Presidente, probablemente esta sea nuestra última reunión antes de la cumbre del 12–13 de diciembre, y quiero manifestar mi rechazo a la Constitución propuesta. La Declaración de Laeken estableció la tarea de acercar la UE a sus ciudadanos. Ahora se pretende transferir un gran número de decisiones nuevas de los Parlamentos nacionales a funcionarios que deliberarán a puerta cerrada en Bruselas. Son más las decisiones que se quieren transferir de Parlamentos abiertos a grupos de trabajo semisecretos del Consejo que las decisiones que se quieren hacer transparentes en el Consejo. La apertura general disminuirá. El poder legislativo se está convirtiendo básicamente en un poder ejecutivo. En definitiva, el electorado está viendo menoscabada su influencia. El déficit democrático aumentará, cuando lo que se pretendía era reducirlo. Los federalistas de esta Cámara aplauden con alegría, porque ellos mismos conseguirán más influencia. En el fondo, tendrían que oponerse al hecho de que los Parlamentos nacionales cedan mucho más poder del que está ganando el Parlamento Europeo. El electorado y los representantes electos saldrán perdiendo. Los grupos de presión y los funcionarios verán aumentado su poder legislativo si se aprueba el proyecto actual. Los Jefes de Estado y de Gobierno tendrá derecho a designar a los que ostentarán el poder en la UE. El Presidente de la UE, el Ministro de Asuntos Exteriores de la UE, el Presidente de la Comisión y su vicepresidente serán todos ellos nombrados por una alianza de 17 de los 25 Jefes de Estado y de Gobierno. Podrá ignorarse el voto y los deseos de ocho países. Probablemente 10 de esos 17 podrán continuar como líderes en sus respectivos países. Los siete que no sigan en el poder cuando regresen a sus países podrán aceptar algún trabajo en Bruselas. Cuando los políticos pierden la confianza de los ciudadanos de su propio país, sus políticas rechazadas pueden mantenerse durante cinco años. El monopolio de la presentación de propuestas legislativas estará en manos de personas que ya no podrán ser elegidas. Los Comisarios no son elegidos y no tienen que rendir cuentas al electorado. La Comisión solo puede disolverse por mayoría de dos tercios, y su disolución crea como mucho una crisis. El propio Parlamento Europeo está atravesando una crisis, con una participación cada vez menor de votantes y la incapacidad de lograr que los Comisarios cumplan una ley de contabilidad que se aplica a todos los libreros de la UE, por ejemplo. No obstante, existen instrumentos eficaces para luchar contra el fraude, como son la transparencia y la democracia. Dejemos que los Comisarios sean nombrados por los Parlamentos nacionales y tengan que rendir cuentas a estos. De esta forma, ningún Comisario podrá salir del paso diciendo «no soy responsable; no sabía lo que estaba sucediendo.» Tenemos que construir Europa desde abajo y no desde arriba."@es12 "Arvoisa puhemies, tämä saattaa olla viimeinen kerta kun tapaamme ennen 12. ja 13. joulukuuta pidettävää huippukokousta, ja haluaisin varoittaa tekeillä olevasta perustuslaista. Laekenin julistuksessa asetettiin tavoitteeksi saattaa EU lähemmäs kansalaisia. Nyt suuri määrä uusia päätöksiä aiotaan siirtää kansallisten parlamenttien käsistä Brysselissä suljettujen ovien takana työskenteleville virkamiehille. Avoimilta parlamenteilta siirretään enemmän päätöksiä neuvoston puolisalaisille työryhmille kuin niitä tehdään avoimeksi neuvostossa. Yleinen avoimuus vähenee. Lainsäädäntövaltaa muunnetaan käytännössä toimeenpanovallaksi. Pohjimmiltaan äänestäjien vaikutusvaltaa vähennetään. Demokratiavaje kasvaa, vaikka tarkoituksena oli vähentää sitä. Parlamentin federalistit taputtavat vahingoniloisina käsiään, sillä he itse saavat enemmän vaikutusvaltaa. Sen sijaan heidän olisi kuitenkin vastustettava sitä, että kansalliset parlamentit menettävät paljon enemmän valtaa kuin Euroopan parlamentti saa. Häviäjiä ovat äänestäjät ja heidän valitsemansa edustajat. Jos perustuslakiluonnos hyväksytään, käytäväpoliitikot ja virkamiehet saavat lisää lainsäädäntövaltaa. Valtioiden ja hallitusten päämiehille annetaan oikeus valita ne, joilla on valta EU:ssa. Näiden 25:n valtioiden ja hallitusten päämiehen joukosta 17:n muodostama liittoutuma valitsee EU:n presidentin, EU:n ulkoministerin, komission puheenjohtajan sekä hänen varapuheenjohtajansa. Kahdeksan maata voidaan äänestää ulos ja niiden toiveet jättää huomiotta. Näistä 17:stä valtioiden ja hallitusten päämiehestä kymmenen voi todennäköisesti jatkaa johtavassa asemassa omassa maassaan. Ne seitsemän, jotka eivät jatka johtotehtävissä kotimaassaan, voivat jakaa toimen Brysselissä. Kun poliitikot menettävät kotimaansa kansalaisten luottamuksen, heidän torjuttu politiikkansa voidaan "säilöä" viideksi vuodeksi. Yksinoikeus lainsäädäntään jää henkilöille, joita ei voida enää valita vaaleilla. Komission jäseniä ei valita vaaleilla, joten he eivät ole vastuussa äänestäjille. Komissio voidaan panna viralta vain kahden kolmasosan enemmistöllä, ja tällaisessa tilanteessa tämä saa pahimmillaan aikaiseksi kriisin. Myös Euroopan parlamentti on kriisissä, sillä äänestysvilkkaus heikkenee jatkuvasti eikä parlamentti onnistu saamaan komission jäseniä noudattamaan kirjanpitolakia, jota sovelletaan esimerkiksi jokaiseen kirjakauppiaaseen Euroopan unionissa. Tehokkaita keinoja petosten torjumiseksi on kuitenkin olemassa, nimittäin avoimuus ja demokratia. Kansallisten parlamenttien olisi nimitettävä komission jäsenet, jolloin nämä olisivat myös vastuussa valitsijoilleen. Tällä tavoin yksikään komission jäsen ei pääsisi pälkähästä sanomalla: "En ole vastuussa tästä, en tiennyt, mitä oli tekeillä." Rakentakaamme Eurooppaa alhaalta ylös eikä ylhäältä alas."@fi5 "Monsieur le Président, c’est probablement la dernière fois que nous nous rencontrons avant le Conseil des 12 et 13 décembre et je voudrais lancer un avertissement contre la Constitution qui est actuellement en projet. La déclaration de Laeken a fixé comme objectif le rapprochement de l’UE des citoyens. À présent, de nombreuses décisions vont être transférées des parlements nationaux à des fonctionnaires européens travaillant à huis clos. Il y aura plus de décisions transférées des parlements ouverts à des groupes de travail à moitié secrets du Conseil que de décisions du Conseil rendues publiques. La transparence générale diminuera. Le pouvoir législatif deviendra essentiellement le pouvoir exécutif. L’influence des électeurs sera, par essence, diminuée. Le déficit démocratique augmentera, alors que l’objectif était de le réduire. Les fédéralistes au sein de cette Assemblée jubilent, car ils gagneront en influence. Ils devraient, au contraire, s’opposer au fait que les parlements nationaux cèdent plus de pouvoir que le Parlement européen n’en gagne. Les électeurs et les représentants élus seront les perdants. Les lobbyistes et les fonctionnaires gagneront du pouvoir législatif si le projet actuel est adopté. Les chefs d’État ou de gouvernement auront le droit de désigner les personnes qui détiendront le pouvoir dans l’UE. Le président de l’UE, le ministre européen des affaires étrangères, le président de la Commission et son/sa vice-président(e) seront désignés par une alliance de 17 chefs d’État ou de gouvernement sur 25. Huit pays peuvent être mis en minorité et leurs souhaits négligés. Sur ces 17 dirigeants, dix pourront probablement continuer à être des dirigeants politiques dans leur pays. Les sept autres qui ne conserveront pas leur pouvoir une fois revenu dans leur pays pourront travailler à Bruxelles. Lorsque des hommes politiques perdent la confiance de leurs citoyens, leurs politiques rejetées peuvent être mises au placard pendant cinq ans. Le monopole d’élaboration des propositions législatives appartiendra à ceux qui ne peuvent plus être élus. Les commissaires ne sont pas élus et ne doivent pas répondre devant l’électorat. La Commission ne peut être contrainte d’abandonner ses fonctions qu’à une majorité des deux tiers, ce qui provoquerait tout au plus une crise. Le Parlement européen lui-même traverse une crise, qui se traduit par exemple par la diminution constante du taux de participation aux élections et l’incapacité de contraindre les commissaires à respecter une loi sur la comptabilité qui s’applique à tous les libraires européens. Néanmoins, des moyens efficaces de lutte contre la fraude existent, à savoir la transparence et la démocratie. Laissons les commissaires être élus par les parlements nationaux, auxquels ils devront répondre. De cette façon, aucun commissaire ne pourra s’en tirer en disant "Je ne suis pas responsable, je ne savais pas ce qu’il se passait." Il faut construire l’Europe de bas en haut et non de haut en bas."@fr6 "Signor Presidente, probabilmente questa è l’ultima volta che ci riuniamo prima del Vertice del 12-13 dicembre e vorrei lanciare un monito contro la Costituzione in corso di adozione. La dichiarazione di Laeken ha fissato l’obiettivo di ravvicinare l’Europa ai cittadini. Ora un gran numero di nuove decisioni dovrebbe essere trasferito dai parlamenti nazionali ai funzionari di Bruxelles che operano dietro porte chiuse. Si dovrebbero trasferire da parlamenti aperti a gruppi di lavoro semisegreti del Consiglio più decisioni di quelle che il Consiglio adotta pubblicamente. L’apertura generale diminuirà. Il potere legislativo si trasforma essenzialmente in potere esecutivo. In sostanza, si riduce l’influenza degli elettori. Il democratico aumenterà, sebbene l’obiettivo fosse di ridurlo. I federalisti presenti in Parlamento applaudono soddisfatti, perché la loro influenza sarà maggiore. Dovrebbero invece opporsi al fatto che i parlamenti nazionali cedano molto più potere di quanto ne acquisisca il Parlamento europeo. Gli elettori e i rappresentanti eletti faranno la parte dei perdenti. Se il progetto attuale sarà adottato, lobbisti e funzionari acquisiranno il potere legislativo. I capi di Stato e di governo avranno il diritto di nominare coloro che deterranno il potere nell’Unione. Il Presidente dell’Unione europea, il ministro degli Affari esteri dell’Unione europea, il Presidente e il Vicepresidente della Commissione saranno nominati da un’alleanza di 17 capi di Stato e di governo su 25. Otto paesi possono essere sconfitti ai voti e i loro desideri possono essere ignorati. Di questi 17, dieci saranno probabilmente in grado di rimanere nel proprio paese. I sette che non si terranno stretto il potere a livello nazionale potranno quindi spartirsi i compiti a Bruxelles. Quando i politici perdono la fiducia della popolazione nel proprio paese, essi possono far imbalsamare per cinque anni le loro politiche che erano state respinte. Il monopolio della presentazione di proposte legislative sarà controllato da persone che non possono più essere elette. I Commissari non sono eletti e non sono tenuti a rispondere agli elettori. La Commissione può essere destituita soltanto con una maggioranza dei due terzi e agire in tal senso al massimo provocherà una crisi. Lo stesso Parlamento europeo è in crisi, con un’affluenza alle urne sempre più bassa e l’incapacità di far rispettare alla Commissione norme contabili che si applicano, per esempio, a qualsiasi libreria dell’Unione. Tuttavia, esistono strumenti efficaci contro le frodi, cioè l’apertura e la democrazia. Facciamo sì che i Commissari siano nominati dai parlamenti nazionali e siano tenuti a rispondere ai parlamenti nazionali. In tal modo, nessun Commissario potrà cavarsela dicendo: “Non sono responsabile, non ero al corrente della situazione”. Costruiamo l’Europa partendo dal basso, non dall’alto."@it9 "Mr President, this is probably the last time we shall be meeting before the summit on 12–13 December, and I should like to warn against the Constitution that is now on its way. The Laeken Declaration set the task of bringing the EU closer to its citizens. Now, a large number of new decisions is to be transferred from the national parliaments to officials behind closed doors in Brussels. More decisions are to be transferred from open parliaments to semi-secret Council working parties than decisions in the Council are to be made open. Overall openness will diminish. Legislative power is essentially being turned into executive power. In essence, the electorate is having its influence curtailed. The democratic deficit will increase, although the task was to reduce it. The federalists in this House are clapping their hands with glee, as they themselves will obtain more influence. Instead, they should be opposing the fact that national parliaments are ceding much more power than the European Parliament is gaining. The electorate and the elected representatives will be the losers. Lobbyists and officials will gain legislative power if the present draft is adopted. The Heads of State or Government will be given the right to appoint those who will hold power in the EU. The President of the EU, the EU Minister for Foreign Affairs, the President of the Commission and his/her vice-president will all be appointed by an alliance of 17 out of 25 Heads of State or Government. Eight countries can be outvoted and their wishes disregarded. Out of those 17, ten will probably be able to continue as leaders in their own countries. The seven who do not hold on to power back home can then share jobs in Brussels. When politicians lose the confidence of the people in their own country, they can have their rejected policies embalmed for five years. The monopoly on making legislative proposals will rest with people who can no longer be elected. The Commissioners are not elected and are not answerable to the electorate. The Commission can only be unseated with a two-thirds majority, and doing so will at most create a crisis. The European Parliament itself is undergoing a crisis, with ever falling voter turnout and an inability to make the Commissioners comply with a bookkeeping law applying to every book-seller in the EU, for example. Effective means against fraud do, however, exist, namely openness and democracy. Let the Commissioners be appointed by, and be answerable to, the national parliaments. Thus, no Commissioner will get away with saying ‘I am not responsible; I did not know what was happening’. Build Europe from the bottom up and not from the top down."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, het is wellicht de laatste keer dat wij bijeenkomen vóór de Top van 12 en 13 december en daarom wil ik waarschuwen voor de Grondwet die in de maak is. De Top van Laken heeft opdracht gegeven Europa dichter bij de burgers te brengen. Een groot aantal nieuwe besluiten wordt nu van de nationale parlementen overgeheveld naar ambtenaren die in Brussel achter gesloten deuren werken. Er worden meer besluiten van open parlementen naar half geheime werkgroepen van de Raad overgebracht dan naar de Raad zelf, die meer openheid in zijn werking heeft beloofd. De openheid in het algemeen vermindert echter. Wetgevende macht wordt in wezen omgezet in uitvoerende macht. De invloed van de kiezers wordt in het algemeen beknot. Het democratisch tekort neemt toe, hoewel het tegendeel de bedoeling was. De federalisten in deze zaal applaudisseren, omdat zij zelf meer macht krijgen. Zij zouden juist moeten protesteren tegen het feit dat de nationale parlementen meer bevoegdheden moeten afgeven dan het Europees Parlement er wint. De kiezers en de volksafgevaardigden zijn de grote verliezers. Als het huidig ontwerp aangenomen wordt, krijgen de lobbyisten en de ambtenaren meer wetgevende macht. De staatshoofden of regeringsleiders krijgen het recht de machthebbers van de Unie aan te wijzen. De EU-president, de Europese minister van buitenlandse zaken, de voorzitter van de Commissie en zijn vice-voorzitter zullen allemaal door een alliantie van zeventien van de vijfentwintig staatshoofden of regeringsleiders worden aangeduid. Met de wensen van acht landen hoeft geen rekening te worden gehouden. Van die zeventien zullen er waarschijnlijk tien leider van hun land kunnen blijven. De zeven anderen, die in hun land de macht kwijtraken, kunnen in Brussel de postjes onder elkaar verdelen. Als de politici de steun van hun eigen bevolking verliezen, kunnen ze hun afgekeurd beleid vijf jaar lang opslaan voor later gebruik. Het alleenrecht om wetsvoorstellen voor te bereiden zal in handen komen van mensen die niet langer gekozen kunnen worden. De commissarissen worden niet gekozen en hoeven geen verantwoording af te leggen aan het electoraat. De Commissie kan slechts met een tweederde meerderheid naar huis worden gestuurd. Daarmee kunnen wij hoogstens een crisis uitlokken. Ook het Europees Parlement bevindt zich in een crisis door de gestaag slinkende deelname aan de Europese verkiezingen en doordat wij er niet in slagen de regels inzake boekhouding die voor elke boekhouder in de Unie gelden, door de commissarissen te doen naleven. Er bestaan echter efficiënte middelen tegen fraude, namelijk openheid en democratie. Laat de nationale parlementen een commissaris afvaardigen die aan het parlement in zijn lidstaat verantwoording verschuldigd is. Dan zal geen enkele commissaris er zich met een smoesje van af kunnen maken door te zeggen: ‘Ik ben niet verantwoordelijk, want ik wist niet wat er gebeurde’. Bouw Europa op van onder naar boven in plaats van omgekeerd."@nl2 "Senhor Presidente, esta é provavelmente a última vez que nos reunimos antes da cimeira de 12 e 13 de Dezembro e eu gostaria de lançar um alerta contra a Constituição que vem a caminho. A Declaração de Laeken estabeleceu como tarefa uma maior aproximação da UE aos seus cidadãos. Agora, um grande número de novas decisões vai ser transferido dos parlamentos nacionais para funcionários que trabalham à porta fechada em Bruxelas. É maior o número de decisões que vão ser transferidas de parlamentos que funcionam de portas abertas para grupos de trabalho semi-secretos do que o das decisões do Conselho que vão ser abertas ao público. A abertura, em termos globais, vai diminuir. O poder legislativo vai ser essencialmente transformado em poder executivo. Na essência, o eleitorado vai ver reduzida a sua influência. O défice democrático vai aumentar, embora a tarefa estabelecida fosse reduzi-lo. Os federalistas desta Assembleia batem as mãos de contentes, uma vez que eles, sim, vão obter mais influência. Em vez disso, deviam era opor-se ao facto de os parlamentos nacionais estarem a ceder muito mais poder do que aquele que o Parlamento Europeu recebe. Quem vai ficar a perder são o eleitorado e os seus representantes eleitos. Se o actual projecto for aprovado, os representantes de grupos de interesses e os funcionários vão ganhar poder legislativo. Os Chefes de Estado ou de Governo passarão a ter o direito de nomear os detentores do poder na UE. O Presidente da UE, o Ministro dos Negócios Estrangeiros da UE, o Presidente da Comissão e o seu/a sua Vice-Presidente serão todos nomeados por uma aliança de 17 dos 25 Chefes de Estado ou de Governo. Há oito países cujos votos não terão qualquer peso e cujos desejos não serão levados em consideração. Dos 17 referidos, dez conseguirão provavelmente continuar como dirigentes dos seus próprios países. Os sete que não se mantiverem no poder nos seus países poderão partilhar cargos em Bruxelas. Quando os políticos perdem a confiança dos cidadãos do seu próprio país podem ficar com as suas políticas, que foram rejeitadas, embalsamadas durante cinco anos. O monopólio de apresentação de propostas legislativas ficará entregue a pessoas que já não podem ser eleitas. Os Comissários não são eleitos e não respondem perante o eleitorado. A Comissão só pode ser destituída por uma maioria de dois terços e destituir a Comissão significará, no máximo, abrir uma crise. O próprio Parlamento Europeu está a atravessar uma crise, com uma afluência cada vez menor de eleitores às urnas e uma incapacidade de obrigar os Comissários a obedecerem a uma legislação sobre contabilidade que se aplica, por exemplo, a todos os livreiros da UE. No entanto, existem, de facto, meios eficazes de luta contra a fraude, nomeadamente a abertura e a democracia. Basta que os Comissários sejam nomeados pelos parlamentos nacionais e respondam perante eles. Assim, nenhum Comissário se livrará de responsabilidades, dizendo: "Não sou responsável; não sabia o que se estava a passar". Construamos a Europa das bases para as cúpulas e não das cúpulas para as bases."@pt11 "Herr talman! Detta är förmodligen sista gången som vi möts före toppmötet den 12–13 december, och jag vill varna er för den konstitution som nu är på gång. I uttalandet från Laeken fastslogs uppgiften att föra EU närmare medborgarna. Nu skall ett stort antal nya beslut överföras från de nationella parlamenten till tjänstemän bakom stängda dörrar i Bryssel. Fler beslut skall överföras från öppna parlament till halvhemliga arbetsgrupper inom rådet än det antal beslut inom rådet som skall göras öppna. Överallt kommer öppenheten att minska. Lagstiftande makt blir i allt väsentligt omvandlad till verkställande makt. Kontentan blir att väljarkårens inflytande minskar. Det demokratiska underskottet kommer att öka, trots att avsikten var att minska det. Federalisterna här i kammaren klappar händerna i glädje, eftersom de själva kommer att få mer inflytande. I stället borde de opponera sig mot att nationella parlament får avstå från mycket mer makt än vad Europaparlamentet vinner. Väljarkåren och de valda representanterna kommer att bli förlorarna. Lobbyisterna och tjänstemännen kommer att vinna lagstiftande makt om det nuvarande utkastet antas. Stats- och regeringscheferna kommer att ha rätt att utse dem som skall ha makten i EU. EU:s president, EU:s utrikesminister, kommissionens ordförande och vice ordförande kommer alla att utses av en allians bestående av 17 utav 25 stats- och regeringschefer. Åtta länder kan röstas omkull och deras önskemål kan ignoreras. Av dessa 17 kommer förmodligen tio att kunna fortsätta som ledare i sina egna länder. De sju som inte kan fortsätta där hemma kan då dela på arbetstillfällena i Bryssel. När politiker förlorar folkets förtroende i sina egna länder, kan de få sin avvisade politik konserverad i fem år. Monopolet att lägga fram lagstiftningsförslag kommer att ligga kvar hos människor som inte längre kan väljas. Kommissionsledamöterna väljs inte och är inte ansvariga inför väljarkåren. Kommissionen kan bara avsättas med två tredjedels majoritet, och om detta sker kommer det i värsta fall att orsaka en kris. Europaparlamentet självt genomgår en kris med minskat valdeltagande och en oförmåga att få kommissionärerna att följa en bokföringslag som gäller exempelvis varje bokhandel i EU. Det finns emellertid effektiva medel mot bedrägerier, nämligen öppenhet och demokrati. Låt kommissionärerna utses av, och ansvara inför, de nationella parlamenten. På så vis kan ingen kommissionär klara sig undan genom att säga ”Jag är inte ansvarig. Jag visste inte vad som hände”. Bygg Europa nedifrån och upp, i stället för uppifrån och ned."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Bonde (EDD )."1 "deficit"9 "leader"9

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph