Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-11-20-Speech-4-163"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20031120.8.4-163"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Hr. formand, da præsident Megawati var præsidentkandidat, udtalte hun, at undertrykkelsen økonomisk, socialt og politisk af Aceh's borgere er kilden til deres utilfredshed og årsagen til uroen. Og hun bønfaldt dem om ikke at lade blot en enkelt dråbe af folkets blod ramme jorden. I dag er Aceh i undtagelsestilstand. Voldsomme militæroperationer er i gang, folk fordrives, dræbes, voldtages. Der er ikke adgang til provinsen, og nødhjælp leveres mod alle internationale standarder af militæret.
Bekymringen for befolkningen i Aceh bør være tiltagende af flere grunde: i maj var budskabet, at oprørerne ville blive nedkæmpet i løbet af kort tid. Efter seks måneders offensiv lever 40 % af befolkningen under fattigdomsgrænsen. Og nu er undtagelsestilstanden blevet forlænget, og regeringen er begyndt at tale om en længerevarende krig - måske 10 år endnu.
Situationen i Aceh er naturligvis kompliceret med modsatrettede politiske visioner, konkurrence om gas- og olieressourcer, og en befolkning der gennem lang tid er blevet fornægtet den autonomi, den blevet lovet under uafhængighedskrigen. De militære operationer kan ikke og vil ikke kunne undertrykke støtten til separatisterne. Tværtimod vil militærets voldsomme krænkelser af menneskerettighederne føre til en endnu større opbakning til oprørerne. Jeg frygter, at begge parters væbnede styrker tror, at de kan slippe ustraffet fra deres misgerninger, når uafhængige observatører ikke kan få adgang til Aceh. Specielt bekymrende er de seneste forlydender om, at en militærgruppe, som er mistænkt for at have begået systematiske menneskerettighedskrænkelser på Timor-Leste i 1999, og en række soldater fra den indonesiske hær, dømt, anklaget eller mistænkt for alvorlige menneskerettighedskrænkelser, nu også er aktive i Aceh.
Dette er et af de mest bekymrende signaler for den indonesiske regering. Det er derfor af afgørende betydning, at adgang til Aceh bliver en absolut topprioritet internationalt og i EU's dialog med fru Megawati."@da1
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Herr Präsident, als Präsidentin Megawati noch Präsidentschaftskandidatin war, sagte sie, dass wirtschaftliche, soziale und politische Unterdrückung der Bürger von Aceh die Ursache ihrer Unzufriedenheit und der Unruhen seien. Und sie forderte diese auf, alles dafür zu tun, damit die Erde nicht mit den Blut des Volkes getränkt wird. Heute befindet sich Aceh im Ausnahmezustand. Es sind heftige militärische Operationen im Gang, Menschen werden vertrieben, getötet und vergewaltigt. Die Provinz ist nicht zugänglich, und Soforthilfen werden abweichend von allen internationalen Gepflogenheiten über das Militär verteilt.
Um die Bevölkerung in Aceh muss man sich aus mehreren Gründen zunehmend Sorgen machen. Im Mai hieß es, die Aufständischen würden innerhalb kurzer Zeit besiegt. Nach einer sechsmonatigen Offensive leben 40 % der Bevölkerung unter der Armutsgrenze. Jetzt ist der Ausnahmezustand verlängert worden und die Regierung redet von einem längerfristigen Krieg – von vielleicht weiteren zehn Jahren.
Die Situation in Aceh ist natürlich kompliziert, es gibt einander konträr entgegenstehende politische Ziele, Wettstreit um die Gas- und Ölressourcen und eine Bevölkerung, der seit langem die Autonomie verweigert wird, die ihnen im Unabhängigkeitskrieg versprochen wurde. Durch militärische Operationen lässt sich die Unterstützung, derer sich die Separatisten erfreuen, weder jetzt noch künftig zerschlagen. Im Gegenteil, die erheblichen Verletzungen der Menschenrechte durch das Militär werden zu noch mehr Unterstützung für die Aufständischen führen. Ich befürchte, dass die bewaffneten Einheiten der beiden Parteien glauben, dass sie einer Bestrafung für ihre Untaten entgehen können, wenn keine unabhängigen Beobachter nach Aceh gelassen werden. Besonders alarmierend sind die jüngsten Meldungen, denen zufolge jetzt auch eine Militäreinheit in Aceh aktiv ist, die systematischer Menschenrechtsverletzungen in Osttimor 1999 verdächtigt wird, sowie eine Reihe von Soldaten der indonesischen Armee, die wegen ernster Menschenrechtsverletzungen verurteilt, angeklagt oder verdächtigt sind.
Dies ist eines der alarmierendsten Signale für die indonesische Regierung. Deshalb ist es von entscheidender Bedeutung, dass der Zugang zu Aceh international und im Dialog der EU mit Frau Megawati oberste Priorität genießt."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, όταν η Πρόεδρος Megawati ήταν υποψήφια για την προεδρία, δήλωσε ότι η οικονομική, κοινωνική και πολιτική καταπίεση του πληθυσμού του Aceh ήταν η πηγή της δυσαρέσκειάς τους και ο λόγος για τις αναταραχές. Επίσης, τους απηύθυνε έκκληση να μην αφήσουν ούτε μία σταγόνα από το αίμα των ανθρώπων να λερώσει τη γη. Σήμερα, το Aceh βρίσκεται σε κατάσταση έκτακτης ανάγκης. Οι βίαιες στρατιωτικές επιχειρήσεις είναι υπό εξέλιξη, και οι άνθρωποι εκτοπίζονται, σκοτώνονται και βιάζονται. Δεν υπάρχει πρόσβαση στην επαρχία, και διανέμεται έκτακτη βοήθεια από τον στρατό, σε αντίθεση με όλα τα διεθνή πρότυπα.
Η ανησυχία για τον πληθυσμό του Aceh πρέπει να αυξάνεται για διάφορους λόγους. Τον Μάιο, το μήνυμα ήταν ότι οι στασιαστές θα ηττούνταν σύντομα. Μετά από μια επίθεση έξι μηνών, το 40% του πληθυσμού ζει κάτω από το όριο της φτώχειας. Σήμερα, η κατάσταση έκτακτης ανάγκης έχει, επιπλέον, επεκταθεί, και η κυβέρνηση άρχισε να μιλάει για έναν μακρύ πόλεμο, που ενδέχεται να διαρκέσει ίσως άλλα δέκα έτη.
Η κατάσταση στο Aceh είναι φυσικά περίπλοκη, καθώς περιλαμβάνει διαμετρικά αντίθετα πολιτικά οράματα, ανταγωνισμό για τις πηγές αερίου και πετρελαίου και έναν πληθυσμό που, για πολύ καιρό, είχε στερηθεί την αυτονομία που του είχαν υποσχεθεί κατά τη διάρκεια του πολέμου της ανεξαρτησίας. Η στήριξη των αυτονομιστών δεν μπορεί, τώρα ή στο μέλλον, να καταστραφεί από τις στρατιωτικές επιχειρήσεις. Αντιθέτως, οι βίαιες παραβιάσεις των ανθρωπίνων δικαιωμάτων θα οδηγήσουν σε ακόμη μεγαλύτερη στήριξη των στασιαστών. Φοβούμαι ότι οι ένοπλες δυνάμεις και των δύο κομμάτων πιστεύουν ότι μπορούν να ξεφύγουν την τιμωρία για τις κακές τους πράξεις, αν οι ανεξάρτητοι παρατηρητές δεν μπορέσουν να αποκτήσουν πρόσβαση στο Aceh. Ιδιαίτερα ανησυχητικές είναι οι τελευταίες φήμες ότι μια στρατιωτική ομάδα που είναι ύποπτη για συστηματικές παραβιάσεις ανθρωπίνων δικαιωμάτων στο Ανατολικό Τιμόρ το 1999, μαζί με μια ομάδα στρατιωτών από τον ινδονησιακό στρατό που κατηγορούνται, έχουν καταδικαστεί ή είναι ύποπτοι για σοβαρές παραβιάσεις ανθρωπίνων δικαιωμάτων, δραστηριοποιούνται σήμερα στο Aceh.
Αυτό είναι ένα από τα πιο ανησυχητικά σήματα για την ινδονησιακή κυβέρνηση. Είναι, συνεπώς, εξαιρετικά σημαντικό να δοθεί απόλυτη προτεραιότητα στην πρόσβαση στο Aceh σε διεθνές επίπεδο, καθώς και στον διάλογο της ΕΕ με την κ. Megawati."@el8
"Mr President, when President Megawati was a presidential candidate, she stated that the economic, social and political oppression of Aceh's people was the source of their dissatisfaction and the reason for the unrest. She also pleaded with them not to let a single drop of the people’s blood stain the earth. Today, Aceh is in a state of emergency. Violent military operations are under way, and people are being displaced, killed and raped. There is no access to the province, and emergency aid is being delivered, contrary to all international standards, by the military.
Concern about the population of Aceh should be growing for several reasons. In May, the message was that the insurgents would be defeated before long. After a six-months’ offensive, 40% of the people are living under the poverty line. Now, the state of emergency has, moreover, been extended, and the government has begun to speak about a lengthy war, perhaps of another ten years.
The situation in Aceh is naturally complicated, involving as it does diametrically opposed political visions, competition for gas and oil resources and a population that, for a long time, has been denied the autonomy promised during the war of independence. Support for the separatists cannot, now or in the future, be crushed by the military operations. On the contrary, the military’s violent infringements of human rights will lead to still greater support for the insurgents. I fear that both parties’ armed forces believe that they can escape unpunished from their misdeeds when independent observers are unable to gain access to Aceh. Especially worrying are the latest rumours that a military group suspected of having committed systematic human rights abuses in East Timor in 1999, together with a group of soldiers from the Indonesian army charged with, or convicted or suspected of, serious human rights abuses are now also active in Aceh.
This is one of the most worrying signals for the Indonesian Government. It is therefore crucially important that access to Aceh be given absolutely top priority internationally and in the EU’s dialogue with Mrs Megawati."@en3
"Señor Presidente, cuando la Presidenta Megawati todavía era candidata a la Presidencia, manifestó que la opresión económica, social y política de la población de Aceh era el origen de su descontento y el motivo de los desórdenes. Además les imploró que no tiñera la tierra ni una sola gota de sangre de sus gentes. Actualmente, Aceh se halla en estado de emergencia. Se están produciendo violentas operaciones militares y la gente está siendo desterrada, asesinada o violada. No existe ningún acceso a la provincia y la ayuda de emergencia está siendo proporcionada, en contra de todas las normas internacionales, por los militares.
La preocupación por la población de Aceh no hace sino aumentar por varias razones. En mayo, el mensaje era que los insurgentes serían derrotados en plazo breve. Tras una ofensiva de seis meses, el 40% de la gente está viviendo por debajo de la línea de pobreza. Ahora se ha ampliado el estado de emergencia y el Gobierno ha comenzado a hablar de una guerra duradera, quizás de otros diez años.
La situación en Aceh es complicada por naturaleza, al abarcar visiones políticas diametralmente opuestas, una competencia por los recursos de gas y de petróleo y una población a la que, durante mucho tiempo, se le ha negado la autonomía prometida durante la guerra de independencia. El apoyo a los separatistas no puede ser aplastado, ni ahora ni en el futuro, por las operaciones militares. Al contrario, las violentas infracciones de los derechos humanos por parte de los militares se traducirán en un apoyo aún mayor para los insurgentes. Me temo que las fuerzas armadas de ambos bandos piensan que pueden escapar impunes de sus fechorías en el caso de que los observadores independientes no dispongan de acceso a Aceh. Especialmente preocupantes resultan los últimos rumores de que también está actuando ahora en Aceh un grupo militar sospechoso de haber cometido abusos sistemáticos contra los derechos humanos en Timor Oriental en 1999, junto con un grupo de soldados del ejército indonesio acusados, convictos o sospechosos de graves delitos contra los derechos humanos.
Ese es uno de los signos de mayor preocupación para el Gobierno indonesio. Por consiguiente, es sumamente importante que se dé, tanto a escala internacional como durante las conversaciones de la UE con la Sra. Megawati, la máxima prioridad al acceso a Aceh."@es12
"Arvoisa puhemies, kun presidentti Megawati oli presidenttiehdokkaana, hän totesi, että Acehin kansan taloudellinen, sosiaalinen ja poliittinen sortaminen oli syynä kansan tyytymättömyyteen ja levottomuuksiin. Hän myös pyysi Acehin kansalta, ettei verta vuodatettaisi pisaraakaan. Nyt Acehissa on hätätila. Väkivaltaiset sotilasoperaatiot ovat käynnissä, ja ihmiset joutuvat siirtymään asuinsijoiltaan, heitä tapetaan ja raiskataan. Pääsy provinssiin on estetty, ja kaikkien kansainvälisten sääntöjen vastaisesti hätäapua jakavat sotilaat.
On monia syitä, joiden vuoksi Acehin kansan puolesta on syytä olla yhä enemmän huolissaan. Toukokuussa ilmoitettiin, että kapinalliset kukistettaisiin ennen pitkää. Kuusi kuukautta kestäneen hyökkäyksen jälkeen 40 prosenttia kansasta elää köyhyysrajan alapuolella. Nyt hätätilalain voimassaoloa on jatkettu, ja hallitus on alkanut puhua pitkällisestä sodasta, joka saattaa kestää vielä kymmenen vuotta.
Acehin tilanne on luonnostaan hankala, sillä siinä on kysymys kahdesta täysin vastakkaisesta poliittisesta näkemyksestä, taistelusta kaasu- ja öljyvaroista sekä kansasta, jolta on evätty vapaussodan aikana luvattu itsehallinto-oikeus. Separatistien kannatusta ei voida nyt eikä tulevaisuudessa murskata sotilasoperaatioilla. Sen sijaan sotilaiden väkivaltaiset ihmisoikeusloukkaukset kasvattavat kapinallisten kannatusta entisestään. Pelkään pahoin, että kummankin osapuolen asevoimat uskovat selviävänsä vääryyksistään ilman rangaistusta, jos riippumattomia tarkkailijoita ei päästetä Acehiin. Erityisen huolestuttavia ovat viimeisimmät huhut, joiden mukaan eräs sotilasjoukko, jota epäiltiin järjestelmällisistä ihmisoikeusloukkauksista Itä-Timorissa vuonna 1999, ja joukko Indonesian armeijan sotilaita, joita syytetään, joita on tuomittu tai joita epäillään vakavista ihmisoikeusloukkauksista, toimivat nyt myös Acehissa.
Tämä on yksi huolestuttavimmista Indonesian hallituksen saamista viesteistä. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että Acehiin pääsy asetetaan ehdottomasti tärkeimmäksi tavoitteeksi sekä kansainvälisellä tasolla että EU:n ja presidentti Megawatin välillä käytävissä keskusteluissa."@fi5
"Monsieur le Président, lorsque la présidente Megawati était candidate à la présidence, elle a déclaré que l’oppression économique, sociale et politique des citoyens de l’Aceh étaient la source de leur mécontentement et la cause des troubles. Et elle les a suppliés de ne pas laisser une seule goutte de sang humain tâcher le sol. Aujourd’hui, l’état d’urgence a été décrété en Aceh. Des opérations militaires violentes sont en cours, des citoyens sont déplacés, tués, violés. Il est impossible d’accéder à la province, et l’aide d’urgence est fournie par l’armée, à l’encontre de toutes les normes internationales.
Notre inquiétude pour la population de l’Aceh devrait être croissante, et ce pour plusieurs raisons. En mai, le message était que les rebelles seraient vaincus rapidement. Après 6 mois d’offensive, 40% de la population vit en dessous du seuil de pauvreté. Et maintenant, l’état d’urgence a été prolongé et le gouvernement commence à parler d’une guerre de longue durée - encore 10 ans peut-être.
La situation dans la province est naturellement compliquée, vu que l’on est en présence de visions politiques diamétralement opposées, d’une concurrence pour les ressources en gaz et en pétrole et d’une population à qui l’on refuse depuis longtemps l’autonomie qui lui avait été promise lors de la guerre d’indépendance. Les opérations militaires ne peuvent pas, ni maintenant ni à l’avenir, étouffer le soutien aux séparatistes. Au contraire, les graves violations des droits de l’homme commises par l’armée ne peuvent que renforcer le soutien aux rebelles. Je crains que les forces armées des deux parties ne croient qu’elles ne devront pas répondre de leurs crimes puisque des observateurs indépendants ne peuvent pas se rendre dans la province. Les dernières rumeurs selon lesquelles un groupe militaire soupçonné d’avoir commis des violations systématiques des droits de l’homme au Timor-Oriental en 1999 et une série de soldats de l’armée indonésienne condamnés, accusés ou soupçonnés de violations graves des droits de l’homme sont maintenant également actifs dans la province sont particulièrement inquiétantes.
C’est l’un des signaux les plus alarmants pour le gouvernement indonésien. C’est pourquoi il est essentiel que l’accès à l’Aceh constitue une priorité absolue au niveau international et dans le cadre du dialogue de l’Union européenne avec Mme Megawati."@fr6
"Signor Presidente, quando la Presidente Megawati si presentò candidata alle elezioni presidenziali, dichiarò che l’oppressione economica, sociale e politica subita dagli abitanti della provincia di Aceh era la causa della loro insoddisfazione e della conflittualità di quella zona. Lei intercedette presso di loro affinché non vi fossero spargimenti di sangue. Oggi, la provincia di Aceh è in uno stato di emergenza: sono in corso violente operazioni militari e gli abitanti vengono cacciati, uccisi e violentati. L’accesso alla zona è vietato e gli aiuti sanitari, contrariamente a tutte le consuetudini internazionali, sono distribuiti dai militari.
Ci sono validi motivi per nutrire crescente preoccupazione per quanto riguarda la sorte della popolazione di Aceh. In maggio fu comunicato che i ribelli sarebbero stati sconfitti entro breve tempo. Dopo un’offensiva durata sei mesi, il 40 per cento della popolazione vive al di sotto della soglia di povertà. Come se non bastasse, lo stato di emergenza è stato recentemente prorogato e il governo parla di una guerra lunga, che potrebbe durare anche altri dieci anni.
La situazione nella provincia di Aceh è naturalmente complessa poiché vede coinvolte concezioni politiche diametralmente opposte, rivalità per il possesso dei giacimenti di gas e di petrolio e una popolazione cui, per molto tempo, è stata negata l’autonomia promessa durante la guerra di indipendenza. L’appoggio ai separatisti non può essere stroncato dalle operazioni militari – né ora né in futuro; anzi, le violente violazioni dei diritti umani da parte dei militari non possono che determinare un sostegno ancora più forte e convinto alla causa dei ribelli. Temo che le forze armate di entrambe le parti pensino di poter restare impunite per i loro misfatti, dato che gli osservatori internazionali non possono entrare nella provincia. Particolarmente preoccupanti sono le recenti voci sulla presenza nella provincia di Aceh di una formazione militare sospettata di aver commesso sistematiche violazioni dei diritti umani a Timor Est nel 1999 e di un gruppo di soldati dell’esercito indonesiano che sono stati accusati, condannati o sospettati di gravi violazioni dei diritti umani.
Questa loro presenza è uno dei segnali più inquietanti per il governo indonesiano. E’ quindi di estrema importanza perseguire come obiettivi prioritari, a livello internazionale, l’ottenimento dell’accesso alla provincia di Aceh e, a livello di Unione, la prosecuzione del dialogo con la Presidente Megawati."@it9
"Mr President, when President Megawati was a presidential candidate, she stated that the economic, social and political oppression of Aceh's people was the source of their dissatisfaction and the reason for the unrest. She also pleaded with them not to let a single drop of the people’s blood stain the earth. Today, Aceh is in a state of emergency. Violent military operations are under way, and people are being displaced, killed and raped. There is no access to the province, and emergency aid is being delivered, contrary to all international standards, by the military.
Concern about the population of Aceh should be growing for several reasons. In May, the message was that the insurgents would be defeated before long. After a six-months’ offensive, 40% of the people are living under the poverty line. Now, the state of emergency has, moreover, been extended, and the government has begun to speak about a lengthy war, perhaps of another ten years.
The situation in Aceh is naturally complicated, involving as it does diametrically opposed political visions, competition for gas and oil resources and a population that, for a long time, has been denied the autonomy promised during the war of independence. Support for the separatists cannot, now or in the future, be crushed by the military operations. On the contrary, the military’s violent infringements of human rights will lead to still greater support for the insurgents. I fear that both parties’ armed forces believe that they can escape unpunished from their misdeeds when independent observers are unable to gain access to Aceh. Especially worrying are the latest rumours that a military group suspected of having committed systematic human rights abuses in East Timor in 1999, together with a group of soldiers from the Indonesian army charged with, or convicted or suspected of, serious human rights abuses are now also active in Aceh.
This is one of the most worrying signals for the Indonesian Government. It is therefore crucially important that access to Aceh be given absolutely top priority internationally and in the EU’s dialogue with Mrs Megawati."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, toen president Megawati presidentskandidaat was, verklaarde ze dat de economische, sociale en politieke onderdrukking van de burgers in Atjeh de bron was van hun ongenoegen en de oorzaak van de onrust. Ze smeekte hun om geen druppel bloed van het volk te vergieten. Op dit moment is in Atjeh de uitzonderingstoestand uitgeroepen. Er zijn enorme militaire operaties aan de gang, de mensen worden verdreven en verkracht. De provincie is hermetisch afgesloten, en de noodhulp wordt, tegen alle internationale regels in, door het leger verstrekt.
Er zijn steeds meer redenen tot bezorgdheid over de bevolking van Atjeh. In mei luidde de boodschap dat de opstand op korte termijn zou worden neergeslagen. Na een offensief van zes maanden leeft 40 procent van de bevolking onder de armoedegrens, en nu is de uitzonderingstoestand verlengd en begint de regering te praten over een oorlog die langer kan duren, misschien nog wel tien jaar.
De situatie in Atjeh is natuurlijk gecompliceerd vanwege de sterk uiteenlopende politieke denkbeelden en de concurrentie rond de gas- en olievoorraden. Bovendien is de bevolking lange tijd de autonomie geweigerd die hen beloofd was tijdens de onafhankelijkheidsoorlog. De militaire operaties kunnen de steun aan de separatisten niet onderdrukken en zullen daar ook in de toekomst niet in slagen. Integendeel, de gewelddadige schendingen van de mensenrechten door het leger zullen leiden tot nog meer steun voor de opstandelingen. Ik vrees dat de gewapende strijdkrachten van beide partijen denken dat ze de ongestraft hun misdaden kunnen begaan zolang onafhankelijke waarnemers geen toegang tot Atjeh kunnen krijgen. Bijzonder verontrustend zijn de laatste geruchten dat een groep militairen die verdacht wordt van systematische schendingen van de mensenrechten in Oost-Timor in 1999, plus een aantal soldaten van het Indonesische leger die veroordeeld, aangeklaagd of verdacht zijn wegens ernstige schendingen van de mensenrechten, nu ook actief zijn in Atjeh.
Dit is een van de meest zorgwekkende signalen voor de Indonesische regering. Het is daarom van cruciaal belang dat de toegang tot Atjeh een absolute topprioriteit wordt op internationaal niveau en in de dialoog van de EU met mevrouw Megawati."@nl2
"Senhor Presidente, quando a senhora Presidente Megawati era ainda candidata a presidente, referiu que a opressão económica, social e política dos cidadãos de Aceh era a fonte da sua insatisfação e a causa das perturbações e apelou às pessoas para que não permitissem que uma única gota de sangue deste povo manchasse a terra. Hoje em dia, foi proclamado o estado de emergência em Aceh. Estão em curso violentas operações militares, as pessoas são deslocadas, mortas ou violadas. Está vedado o acesso a esta província e a ajuda de emergência é fornecida, contra todas as normas internacionais, pelos militares.
Por diversas razões a preocupação em relação à população de Aceh deve ser crescente: em Maio constava que os revoltosos seriam derrotados dentro de pouco tempo. Ao fim de seis meses de ofensivas, 40% da população encontra-se abaixo do limiar da pobreza. Entretanto, o estado de emergência foi prorrogado e o governo começa agora a falar de uma guerra longa – talvez por mais 10 anos.
A situação em Aceh é naturalmente complicada, com pontos de vista políticos contraditórios, concorrência em relação aos recursos de gás e petrolíferos e uma população a quem, há muito tempo, é recusada a autonomia que lhes foi prometida durante a guerra da independência. O apoio aos separatistas não podem - agora e no futuro - ser esmagado pelas operações militares. Pelo contrário, as brutais violações dos direitos humanas cometidas pelos militares irão fazer com que o povo apoie ainda mais aos revoltosos. Receio que as forças militares, de ambos os lados, pensem que podem escapar impunemente a esses crimes, quando não autorizarem o acesso de observadores independentes a Aceh. São particularmente preocupantes os últimos rumores de que um grupo de militares, suspeito de ter violado sistematicamente os direitos humanos em Timor-leste, em 1999, e um conjunto de soldados do exército indonésio, condenados, acusados ou suspeitos de violações graves dos direitos humanos, estão agora activos em Aceh.
É este um dos sinais mais preocupantes do governo indonésio. É, consequentemente, crucial que o acesso a Aceh se torne uma prioridade, tanto ao nível internacional como no diálogo da UE com a senhora Megawati."@pt11
"Herr talman! Som presidentkandidat sade president Megawati att det ekonomiska, sociala och politiska förtrycket av invånarna i Aceh låg bakom deras missnöje och oroligheterna. Hon vädjade också till dem att inte besudla jorden med en enda droppe av folkets blod. I dag råder det undantagstillstånd i Aceh. Våldsamma militära operationer pågår, och människor fördrivs, dödas och våldtas. Provinsen är avskuren från omvärlden och katastrofbiståndet distribueras av militären, i strid med all internationell vedertagen praxis.
Det finns flera skäl att hysa allt större oro för invånarna i Aceh. I maj hette det att rebellerna snart skulle vara besegrade. Efter sex månaders offensiv lever 40 procent av invånarna i fattigdom. Nu har dessutom undantagstillståndet förlängts och myndigheterna börjat tala om att kriget kan bli långvarigt, och kanske vara i tio år till.
Situationen i Aceh är förstås komplicerad. Det är fråga om politiska visioner som går stick i stäv, om konkurrens om gas- och oljeresurser, och om en befolkning som länge har förvägrats det självstyre som utlovades under självständighetskriget. Militära operationer kan vare sig nu eller i framtiden krossa stödet för separatisterna. Tvärtom kommer militärens våldsamma brott mot de mänskliga rättigheterna att mobilisera allt större stöd för rebellerna. Jag fruktar att båda parters väpnade styrkor tror att de kan slippa undan utan att straffas för sina illdåd när oberoende observatörer inte får resa in i Aceh. Särskilt oroande är de senaste ryktena att en militär gruppering, som misstänks för systematiska övergrepp mot de mänskliga rättigheterna i Östtimor 1999, också är aktiv i Aceh, jämte en grupp soldater ur den indonesiska armén som anklagats dömts eller misstänkts för allvarliga övergrepp mot de mänskliga rättigheterna.
För den indonesiska regeringens del är detta de mest oroande signalerna. Därför är det av yttersta vikt att tillträdet till Aceh blir en fråga av absolut högsta internationella prioritet, även i EU:s dialog med Megawati."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples