Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-11-05-Speech-3-176"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20031105.14.3-176"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - Hr. formand, det er første gang, vi skal give decharge til disse fem agenturer, og det er en ny situation, som begge parter skal vænne sig til. Agenturerne skal for det første stå til ansvar over for Parlamentet, og det forpligter.
Grundlæggende bør vi stille os selv spørgsmålet, om vi overhovedet er gode nok til at kunne kontrollere disse agenturer, og om vi i det hele taget har brug for dem alle sammen. Det har de lovet at komme med en cost-benefit-analyse af. Så jeg vil gerne slutte af med at sige, at Erhvervsuddannelsescentret i Torino er kommet med et forslag om, at de sagtens kan påtage sig flere opgaver, i stedet for at vi begynder at gå ud og oprette flere agenturer. Lad os lytte til dem, og lad os håbe, at Kommissionen virkelig vil lytte til os.
Jeg har haft en god dialog med flere af agenturerne. Jeg har haft gode og udbytterige møder med Arbejdsmiljøagenturet i Bilbao, Racismecentret i Wien, Miljøagenturet i København og især Erhvervsuddannelsescentret i Torino. Alle disse agenturer skal have særlig ros for deres meget proaktive tilgang. Jeg vil anbefale, at vi giver decharge til alle de berørte agenturer. Det er ikke store og udestående problemer med de enkelte agenturer, vi har.
Vi har imidlertidig et udestående problem i forhold til Miljøagenturet. Miljøagenturet har haft flere kontrakter med firmaer, som også har haft kontrakter med Eurostat-firmaer, som i øjeblikket bliver undersøgt af Kommissionens interne revisionstjeneste for indblandingen i Eurostat-skandalen. Den interne revisionstjenestes endelige rapport bekræfter, at Miljøagenturets kontrakter med disse firmaer er meget bekymrende. De har lovet at undersøge sagen nærmere, og det er vi selvfølgelig glade for.
Generelt gælder det for alle agenturerne, at de er i en overgangsfase, og de skal tilpasse sig den nye finansforordning. De forskellige agenturer har valgt forskellige modeller, men fælles for alle agenturerne er, at de nu selv skal stå for finanskontrollen. Der vil ikke længere være en ekstern, uafhængig ex ante-kontrol af agenturerne. Det har vi i Parlamentet accepteret som en del af den nye finansforordning.
Jeg er imidlertid bekymret for, at der skal opstå et kontrolhul. Den interne revisionstjeneste i Kommissionen har slet ikke ressourcer til at se på de enkelte transaktioner. Hr. Muis har sagt det meget klart på et møde i Budgetkontroludvalget. Den interne revisionstjeneste har overhovedet ikke ressourcer til at undersøge kontrolprocedurerne i agenturerne.
Revisionsretten gennemfører meget få kontroltjek. Vi er derfor meget afhængige af, at den interne kontrol i agenturerne fungerer ordentligt. Det vil være op til de kommende decharge-ordførere at vurdere, om systemet kommer til at fungere i praksis. Jeg vil imidlertid allerede nu tænde den røde advarselslampe. Der kommer til at mangle en kontrollør i agenturerne. En intern
som skal fungere som konsulent, er udmærket her i starten, hvor agenturerne skal oprette nye systemer, men i længden er det meget bedre at have en kontrollør frem for en konsulent.
Parlamentet skal have mere indflydelse på udnævnelsen af agenturernes direktører, og jeg er derfor glad for, at vi beder Kommissionen om at komme med et forslag, og det skal ske inden december i år. Det har vi vedtaget enstemmigt i udvalget.
Agenturerne har fået overdraget mange vigtige opgaver, og derfor skal vi også sikre, at de ledes af kompetente folk. Jeg er derfor tilhænger af, at Parlamentet høres om udnævnelsen af direktørerne. Jeg er måske ikke så enig som nogle af mine kolleger i, at Parlamentet skal godkende alle direktørerne en for en, for så tillægger vi agenturerne for stor betydning. Vi godkender jo ikke engang kommissærerne en for en, men hvis f.eks. min gode kollega Herbert Böschs forslag om, at vi skal være med til at udpege dem direkte, går igennem, så har jeg absolut ikke noget imod det. Jeg vil dog anbefale, at man stemmer for det liberale ændringsforslag, som lægger op til, at Parlamentet skal høres, men at det er Kommissionen, som tager beslutningen. Jeg ved godt, at kollegerne måske kan være lidt imod dette ændringsforslag, de mener, at Kommissionen får for stor magt, hvis Kommissionen selv skal bestemme, men jeg mener faktisk, at det primært er Kommissionens opgave at udnævne deres egne folk.
Vi skal ikke blandes ind i for mange interne micromanagementbeslutninger. Vi skal i stedet bruge vores energi på at kontrollere Kommissionen, og det er der jo absolut behov for, når vi ser, hvordan Eurostat-skandalen har udviklet sig, og samtlige kommissærer fralægger sig enhver form for politisk ansvar og sparker nedad i systemet."@da1
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Herr Präsident, es ist das erste Mal, dass wir diesen fünf Agenturen Entlastung erteilen sollen, und es ist eine neue Situation, an die sich beide Seiten erst gewöhnen müssen. Die Agenturen müssen sich in erster Linie gegenüber dem Parlament verantworten, was mit Verpflichtungen verbunden ist.
Im Grunde müssen wir uns die Frage stellen, ob wir überhaupt in der Lage sind, diese Agenturen zu kontrollieren und ob wir sie eigentlich alle brauchen. Man hat versprochen, eine entsprechende Kosten-Nutzen-Analyse vorzulegen. Abschließend möchte ich sagen, dass die Stiftung für Berufsausbildung in Turin den Vorschlag gemacht hat, dass sie problemlos weitere Aufgaben übernehmen kann, was besser ist als neue Agenturen zu gründen. Wir sollten dies überlegen und dürfen hoffen, dass die Kommission uns Gehör schenkt.
Ich habe mit mehreren Agenturen konstruktive Gespräche geführt. Ich hatte gute und lohnende Zusammenkünfte mit der Agentur für Sicherheit und Gesundheitsschutz am Arbeitsplatz in Bilbao, dem Anti-Rassismus-Zentrum in Wien, der Umweltagentur in Kopenhagen und insbesondere mit der Stiftung für Berufsausbildung in Turin. All diese Agenturen verdienen ein besonderes Lob für ihre äußerst engagierte Arbeit. Ich möchte empfehlen, allen betroffenen Agenturen Entlastung zu erteilen. Im Zusammenhang mit diesen Agenturen gibt es keine großen und ungelösten Probleme.
Nur in Bezug auf die Umweltagentur gibt es ein ungelöstes Problem. Die Umweltagentur hat mehrere Verträge mit Firmen abgeschlossen, die auch Verträge mit Eurostat-Firmen hatten, die zurzeit von der Internen Revision der Kommission wegen eventueller Beteiligung am Eurostat-Skandal überprüft werden. Der abschließende Bericht der Internen Revision bestätigt, dass die Verträge der Umweltagentur mit diesen Firmen Anlass zu großer Sorge geben. Die Revision hat zugesagt, diese Angelegenheit näher zu untersuchen, wofür wir natürlich dankbar sind.
Allgemein gilt für alle Agenturen, dass sie sich in einer Übergangsphase befinden und sich an die neue Haushaltsordnung anpassen müssen. Die einzelnen Agenturen haben sich für unterschiedliche Modelle entschieden, aber allen ist gemeinsam, dass sie jetzt selbst für die Finanzkontrolle zuständig sind. Externe, unabhängige ex ante-Kontrollen der Agenturen wird es nicht mehr geben. Das ist vom Parlament als Teil der neuen Haushaltsordnung akzeptiert worden.
Ich mache mir allerdings Sorgen, dass die Kontrolle lückenhaft werden könnte. Die Interne Revision der Kommission hat absolut keine Ressourcen, um die einzelnen Transaktionen überprüfen zu können. Herr Muis hat dies in einer Sitzung des Haushaltskontrollausschusses ganz deutlich gesagt. Die Interne Revision hat keinerlei Ressourcen zur Überprüfung der Kontrollverfahren in den Agenturen.
Der Rechnungshof führt sehr wenige Kontrollen durch. Deshalb müssen wir uns unbedingt darauf verlassen können, dass die interne Kontrolle in den Agenturen gut funktioniert. Die zukünftigen Berichterstatter für die Entlastungen werden darüber befinden müssen, ob das System in der Praxis funktioniert. Ich möchte allerdings schon jetzt davor warnen. In den Agenturen wird es keine Kontrolleure geben. Ein interner Rechnungsprüfer, der die Funktion eines Beraters hat, ist am Anfang sehr hilfreich, wenn die Agenturen neue Systeme installieren müssen, aber auf Dauer ist ein Kontrolleur besser als ein Berater.
Das Parlament muss größeren Einfluss auf die Ernennung der Direktoren der Agenturen haben, und ich freue mich deshalb, die Kommission um einen Vorschlag zu bitten, der noch vor Dezember dieses Jahres vorzulegen ist. Das hat der Ausschuss einstimmig beschlossen.
Den Agenturen sind viele wichtige Aufgaben übertragen worden, und deshalb müssen wir auch dafür sorgen, dass sie von kompetenten Mitarbeitern geführt werden. Deshalb bin ich dafür, dass das Parlament über die Ernennung von Direktoren befragt wird. Ich gehe vielleicht nicht ganz so weit wie einige meiner Kollegen in diesem Parlament, die der Meinung sind, das Parlament müsse alle Direktoren einzeln genehmigen, weil wir die Agenturen dadurch zu hoch bewerten. Wir genehmigen nicht einmal die Kommissare einzeln, aber ich hätte absolut nichts dagegen, wenn z. B. der Vorschlag meines lieben Kollegen Herbert Bösch angenommen würde, dass wir unmittelbar in ihre Ernennung einbezogen werden. Ich möchte aber empfehlen, für den Änderungsantrag der liberalen Fraktion zu stimmen, in dem vorgeschlagen wird, dass das Parlament gehört werden soll, die Kommission aber die Entscheidungen trifft. Ich bin mir bewusst, dass meine Abgeordneten-Kollegen vielleicht etwas gegen diesen Änderungsantrag einzuwenden haben, weil sie glauben, dass die Kommission zu viel Macht bekommt, wenn sie selbst entscheiden darf, aber ich bin der Meinung, dass es in erster Linie Sache der Kommission ist, ihre eigenen Mitarbeiter zu ernennen.
Wir sollten uns nicht in zu viele interne Detailentscheidungen einmischen. Wir müssen unsere Energie stattdessen für die Kontrolle der Kommission verwenden, was ja unbedingt notwendig ist, wenn man die Entwicklung des Eurostat-Skandals betrachtet. Alle Kommissare lehnen jegliche politische Verantwortung ab und lasten sie dem System an."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, είναι η πρώτη φορά που χορηγούμε απαλλαγή σε αυτούς τους πέντε οργανισμούς, και είναι μια νέα κατάσταση με την οποία και τα δύο μέρη πρέπει να εξοικειωθούν. Οι οργανισμοί πρέπει καταρχάς να είναι υπόλογοι στο Κοινοβούλιο, και αυτό γεννά υποχρεώσεις.
Βασικά, πρέπει να αναρωτηθούμε αν, τελικά, είμαστε αρκετά ικανοί να ελέγξουμε αυτούς τους οργανισμούς και αν, μιλώντας γενικά, τους έχουμε όλους ανάγκη. Αυτό είναι ένα ζήτημα σχετικά με το οποίο αποφασίσαμε να εκπονήσουμε μια μελέτη ωφέλειας-κόστους. Θα ήθελα, λοιπόν, να κλείσω λέγοντας ότι το Κέντρο Επιχειρηματικής Ανάπτυξης στο Τορίνο πρότεινε ότι μπορεί το ίδιο να αναλάβει εύκολα περισσότερα καθήκοντα, αντί για την κατεύθυνσή μας να δημιουργούμε περισσότερους οργανισμούς. Ας ακούσουμε αυτά που λέει, και ας ελπίσουμε ότι η Επιτροπή θα κάνει μια προσπάθεια να μας ακούσει.
Είχα έναν εποικοδομητικό διάλογο με αρκετούς από τους οργανισμούς. Πραγματοποίησα ικανοποιητικές, επωφελείς συναντήσεις με τον Οργανισμό για το Περιβάλλον Εργασίας στο Μπιλμπάο, το Ευρωπαϊκό Παρατηρητήριο των Φαινομένων Ρατσισμού και Ξενοφοβίας στη Βιέννη, τον Οργανισμό Περιβάλλοντος στην Κοπεγχάγη και, ειδικότερα, με το Κέντρο Επιχειρηματικής Εκπαίδευσης στο Τορίνο. Όλοι αυτοί οι οργανισμοί αξίζουν ειδικούς επαίνους για την πολύ προορατική προσέγγισή τους. Θα ήθελα να προτείνω να χορηγήσουμε απαλλαγή στο σύνολό τους. Δεν έχουμε σοβαρά προβλήματα σε εκκρεμότητα με τους μεμονωμένους οργανισμούς.
Έχουμε, ωστόσο, ένα πρόβλημα σε εκκρεμότητα με τον Ευρωπαϊκό Οργανισμό Περιβάλλοντος, ο οποίος είχε πολλές συμβάσεις με επιχειρήσεις αναμεμειγμένες στην υπόθεση Eurostat, οι οποίες ελέγχονται επί του παρόντος από την Υπηρεσία Εσωτερικού Λογιστικού Ελέγχου της Επιτροπής. Η τελική έκθεση της Υπηρεσίας Εσωτερικού Λογιστικού Ελέγχου επιβεβαιώνει ότι οι συμβάσεις του Οργανισμού Περιβάλλοντος με αυτές τις επιχειρήσεις είναι πολύ ανησυχητικές. Η υπηρεσία υποσχέθηκε να διερευνήσει πιο προσεκτικά το θέμα, και αυτό είναι κάτι που προφανώς μας ικανοποιεί.
Είναι γενικώς αλήθεια να πούμε ότι όλοι οι οργανισμοί διέρχονται μεταβατικό στάδιο, και πρέπει να προσαρμοστούν στον νέο Δημοσιονομικό Κανονισμό. Οι διάφοροι οργανισμοί έχουν επιλέξει διαφορετικά μοντέλα, αλλά αυτό που είναι κοινό σε όλους τους οργανισμούς είναι ότι σήμερα είναι οι ίδιοι υπεύθυνοι για τον οικονομικό έλεγχο. Δεν θα υπάρχει πλέον εξωτερικός, ανεξάρτητος εκ των προτέρων έλεγχος των οργανισμών. Αυτό είναι κάτι που εμείς στο Κοινοβούλιο δεχτήκαμε στο πλαίσιο του νέου δημοσιονομικού κανονισμού.
Ανησυχώ, ωστόσο, μήπως προκύψει διακοπή στον έλεγχο. Η Υπηρεσία Εσωτερικού Λογιστικού Ελέγχου της Επιτροπής δεν έχει καθόλου πόρους για να ελέγξει τις μεμονωμένες συναλλαγές. Ο κ. Muis το ξεκαθάρισε σε μια συνεδρίαση της Επιτροπής Ελέγχου του Προϋπολογισμού. Η Υπηρεσία Εσωτερικού Λογιστικού Ελέγχου δεν έχει καθόλου πόρους για την εξέταση των διαδικασιών ελέγχου στους οργανισμούς.
Το Ελεγκτικό Συνέδριο πραγματοποιεί πολύ λίγους ελέγχους. Επομένως, είμαστε εξαρτημένοι σε μεγάλο βαθμό από τη σωστή λειτουργία του εσωτερικού ελέγχου των οργανισμών. Οι μελλοντικοί συντάκτες εκθέσεων για τη χορήγηση απαλλαγής είναι αυτοί που θα αξιολογούν εάν το σύστημα λειτουργεί στην πράξη. Θέλω, ωστόσο, αυτήν τη στιγμή να κάνω μια προειδοποίηση. Οι οργανισμοί δεν θα έχουν ελεγκτές. Ένας εσωτερικός ελεγκτής που λειτουργεί ως σύμβουλος είναι εξαιρετικός τώρα στην αρχή, που οι οργανισμοί θα δημιουργήσουν νέα συστήματα, αλλά είναι πολύ καλύτερο μακροπρόθεσμα να έχουμε έναν ελεγκτή παρά έναν σύμβουλο.
Το Κοινοβούλιο πρέπει να έχει μεγαλύτερη επιρροή στον διορισμό των διευθυντών των οργανισμών, και είμαι ικανοποιημένος, επομένως, που ζητάμε από την Επιτροπή να υποβάλει μια πρόταση, κάτι που πρόκειται να γίνει πριν από τον Δεκέμβριο του τρέχοντος έτους. Αυτό είναι κάτι που εγκρίναμε ομόφωνα στην επιτροπή.
Πολλά σημαντικά καθήκοντα έχουν μεταβιβαστεί στους οργανισμούς· επομένως, πρέπει να εξασφαλίσουμε, επίσης, ότι θα εκτελούνται από ικανά άτομα. Είμαι υπέρ του να ζητείται η συγκατάθεση του Κοινοβουλίου για τον διορισμό των διευθυντών. Ίσως να μην συμφωνώ όσο ορισμένοι συνάδελφοί μου με το ότι το Κοινοβούλιο πρέπει να εγκρίνει όλους τους διευθυντές με τη σειρά, διότι θα πρέπει τότε να προσδίδουμε πάρα πολύ μεγάλη σημασία στους οργανισμούς. Φυσικά, δεν εγκρίνουμε ούτε και τους Επιτρόπους έναν έναν, αλλά αν, για παράδειγμα, εγκρινόταν η πρόταση του αξιοσέβαστου συναδέλφου μου, κ. Bösch, ότι πρέπει να τους διορίζουμε άμεσα, δεν θα είχα απολύτως τίποτα εναντίον της πρότασης αυτής. Θα συνιστούσα, ωστόσο, να ψηφίσουμε υπέρ της τροπολογίας που κατέθεσε η Ομάδα του Ευρωπαϊκού Κόμματος των Φιλελευθέρων, Δημοκρατών και Μεταρρυθμιστών, με την οποία προτείνουν να ζητείται η γνώμη του Κοινοβουλίου αλλά η Επιτροπή να λαμβάνει τελικά την απόφαση. Γνωρίζω καλά ότι οι συνάδελφοι μου μπορεί να αντιτίθενται ενδεχομένως στην τροπολογία αυτή, πιστεύοντας ότι θα δινόταν πολύ μεγάλη εξουσία στην Επιτροπή εάν αφηνόταν να αποφασίσει μόνη της, αλλά εγώ πιστεύω ότι στην πραγματικότητα είναι καθήκον της Επιτροπής να διορίζει τους δικούς της ανθρώπους.
Δεν πρέπει να εμπλεκόμαστε σε πάρα πολλές εσωτερικές αποφάσεις μικροδιαχείρισης. Πρέπει, αντιθέτως, να αφιερώνουμε την ενέργειά μας στην παρακολούθηση της Επιτροπής, και αυτό είναι κάτι για το οποίο υπάρχει φυσικά απόλυτη ανάγκη, εάν λάβουμε υπόψη τον τρόπο με τον οποίο εξελίχθηκε το σκάνδαλο της Eurostat και τον τρόπο με τον οποίο όλοι οι Επίτροποι αποποιούνται οποιαδήποτε μορφή πολιτικής ευθύνης και κατηγορούν το σύστημα."@el8
"Mr President, this is the first time that we are to give discharge to these five agencies, and it is a new situation to which both parties must accustom themselves. The agencies must firstly be responsible to Parliament, and that entails obligations.
Basically, we should ask ourselves whether, in the end, we are good enough to control these agencies and whether we, generally speaking, have need for them all. This is an issue concerning which they have agreed to produce a cost-benefit analysis. I should, then, like to conclude by saying that the Business Development Centre in Turin has suggested that it might itself easily undertake more tasks, instead of our setting about establishing more agencies. Let us listen to what it says, and let us hope that the Commission will make a point of listening to ourselves.
I have had a constructive dialogue with several of the agencies. I have had good, profitable meetings with the Working Environment Agency in Bilbao, the Monitoring Centre on Racism in Vienna, the Environment Agency in Copenhagen and, in particular, the Business Education Centre in Turin. All these agencies deserve special praise for their very proactive approach. I wish to recommend that we give discharge to all the agencies concerned. We have no major, outstanding problems with the individual agencies.
We do, however, have an outstanding problem with the Environment Agency which has had several contracts with firms that have also had contracts with Eurostat firms that are at the moment being investigated by the Commission’s internal auditing service for involvement in the Eurostat scandal. The internal auditing service’s final report confirms that the Environment Agency’s contracts with these firms are very worrying. The service has promised to investigate the matter more closely, and that is something we are obviously pleased about.
It is generally true to say that all the agencies are in a transitional phase, and they must adjust to the new Financial Regulation. The different agencies have chosen different models, but what is common to all the agencies is that they themselves are now responsible for financial control. There will no longer be external, independent
control of the agencies. That is something we in Parliament have accepted as part of the new Financial Regulation.
I am, however, concerned that a gap in control will come about. The Commission’s internal auditing service has absolutely no resources for looking at the individual transactions. Mr Muis made this very clear at a meeting of the Committee on Budgetary Control. The internal auditing service has no resources at all for investigating the control procedures in the agencies.
The Court of Auditors carries out very few control checks. We are therefore very dependent upon the agencies’ internal control operating properly. It will be up to the future discharge draftsmen to assess whether the system will work in practice. I want, however, right now to sound a warning. The agencies will have no controllers. An internal auditor, functioning as a consultant, is excellent now at the beginning, when the agencies are to set up new systems, but it is much better in the long term to have a controller rather than a consultant.
Parliament must have more influence on the appointment of the agencies’ directors, and I am therefore pleased that we are asking the Commission to produce a proposal, something that is to be done before December of this year. That is something we approved unanimously in the committee.
The agencies have had many important tasks transferred to them, so we must also ensure that they are led by competent people. I am therefore in favour of Parliament’s being consulted on the appointment of the directors. I am not perhaps as much in favour as some of my fellow MEPs of Parliament’s approving all the directors in turn, for we should then be attaching too much importance to the agencies. We do not, of course, even approve the Commissioners on a one-by-one basis, but if, for example, my esteemed fellow MEP’s, Mr Bösch’s, proposal that we should be involved in appointing them directly were to go through, I should have absolutely nothing against that. I would, however, recommend us to vote in favour of the amendment by the Group of the European Liberal, Democrat and Reform Party, proposing that Parliament be consulted but that it be the Commission that takes the decision. I am well aware that my fellow MEPs may perhaps be rather opposed to this amendment, believing that the Commission would be given too much power if it had to decide by itself, but I do in actual fact believe that it is primarily the Commission’s task to appoint its own people.
We must not get involved in too many internal micromanagement decisions. We must instead devote our energies to monitoring the Commission, and that is something for which there is of course an absolute need in view of the way in which the Eurostat scandal has developed and the way in which all the Commissioners are disclaiming any form of political responsibility and are blaming the system."@en3
"Señor Presidente, esta es la primera vez que vamos a aprobar la gestión de estas cinco agencias, y es una situación nueva a la que ambas partes tienen que acostumbrarse. En primer lugar, las agencias tienen que rendir cuentas al Parlamento, y eso con lleva unas obligaciones.
Básicamente debemos preguntarnos si, al fin y al cabo, somos lo suficientemente buenos para controlar estas agencias y si, en general, tenemos necesidad de todas ellas. Esta es una cuestión sobre la cual han acordado realizar un análisis de coste-beneficio. Quiero concluir diciendo que el Centro de Estudios Empresariales de Turín ha sugerido que podría realizar fácilmente más tareas, en lugar de crear más agencias. Escuchemos lo que dice, y esperemos que la Comisión nos escuche a nosotros.
He mantenido un diálogo constructivo con varias de las agencias. He mantenido reuniones beneficiosas y útiles con la Agencia de Salud y Seguridad en el Trabajo en Bilbao, el Observatorio Europeo sobre el Racismo en Viena, la Agencia de Medio Ambiente en Copenhague y, especialmente, el Centro de Estudios Empresariales en Turín. Todas estas agencias merecen un elogio especial por su enfoque tan proactivo. Quiero recomendar que aprobemos la gestión de todas ellas. Con ninguna de ellas tenemos problemas pendientes de importancia.
Ahora bien, tenemos un problema pendiente con la Agencia de Medio Ambiente, que ha firmado varios contratos con empresas que a su vez habían firmado contratos con empresas de Eurostat y que están siendo investigadas actualmente por el servicio de auditoría interna de la Comisión por su implicación en el escándalo Eurostat. El informe final del servicio de auditoría interna confirma que los contratos de la Agencia de Medio Ambiente con esas empresas son motivo de gran preocupación. El servicio ha prometido investigar el asunto más a fondo y eso es algo que obviamente nos complace.
En general, puede decirse que todas las agencias se encuentran en fase de transición, y que tienen que ajustarse al nuevo Reglamento Financiero. Las distintas agencias han elegido modelos diferentes, pero un elemento común a todas ellas es que ahora son responsables del control financiero. Ya no habrá un control externo, independiente
de las agencias. Eso es algo que en el Parlamento hemos aceptado como parte del nuevo Reglamento Financiero.
No obstante, me preocupa que se produzca un vacío de control. El servicio de auditoría interna de la Comisión no tiene absolutamente ningún recurso para vigilar las transacciones individuales. El Sr. Muis dejó esto bien claro en una reunión de la Comisión de Control Presupuestario. El servicio de auditoría interna no tiene recursos para investigar los procedimientos de control en las agencias.
El Tribunal de Cuentas efectúa muy pocos controles. Por lo tanto, dependemos en gran medida del correcto funcionamiento de los controles internos de las agencias. Corresponderá a los futuros ponentes de la aprobación de la gestión evaluar si el sistema funciona en la práctica. No obstante, en este preciso instante quiero añadir una advertencia. Las agencias no tendrán interventores financieros. La figura del auditor interno, que actúe como consultor, es estupenda ahora al principio, cuando las agencias se disponen a crear nuevos sistemas, pero a la larga es mucho mejor tener un interventor financiero que un consultor.
El Parlamento tiene que influir más en el nombramiento de los directores de las agencias, y celebro que hayamos solicitado a la Comisión la presentación de una propuesta antes de diciembre de este año. Eso es algo que aprobamos por unanimidad en la comisión.
Se han transferido a las agencias muchas tareas importantes, por lo que también tenemos que asegurarnos de que las dirijan personas competentes. Por ello, estoy a favor de consultar al Parlamento el nombramiento de los directores. Posiblemente no esté tan a favor como algunos de mis colegas diputados de que el Parlamento apruebe él mismo a todos los directores de uno en uno, porque entonces estaríamos concediendo demasiada importancia a las agencias. Ni siquiera aprobamos a los Comisarios de uno en uno, pero si, por ejemplo, prosperara la propuesta de mi estimado colega diputado, Sr. Bösch, para que participáramos directamente en su nombramiento, no tendría nada en contra. Ahora bien, mi recomendación es que votemos a favor de la enmienda del Grupo del Partido Europeo de los Liberales, Demócratas y Reformistas que propone que el Parlamento sea consultado, pero que la Comisión tome la decisión. Soy muy consciente de que puede que mis colegas diputados se opongan a esta enmienda, creyendo que se le otorgaría demasiado poder a la Comisión si tuviera que decidir por sí sola, pero en realidad creo que es principalmente tarea de la Comisión nombrar a su propia gente.
No debemos implicarnos en demasiadas decisiones internas de micro gestión. En cambio, debemos dedicar nuestras energías a hacer un seguimiento de la Comisión, y de eso hay una necesidad absoluta, visto el modo en que se ha desarrollado el escándalo Eurostat y el modo en que todos los Comisarios están negando cualquier forma de responsabilidad política y culpan al sistema."@es12
"Arvoisa puhemies, myönnämme vastuuvapauden näille viidelle erillisvirastolle ensimmäistä kertaa. Tämä on uusi tilanne, johon molempien osapuolten on totuttauduttava. Erillisvirastot ovat ensinnäkin vastuussa parlamentille, ja siihen liittyy velvoitteita.
Loppujen lopuksi meidän olisi kysyttävä itseltämme olemmeko lopultakin riittävän hyviä näiden virastojen valvonnassa ja tarvitsemmeko yleisesti ottaen niitä kaikkia. Ne ovat suostuneet laatimaan kustannus–hyöty-analyysin. Lopuksi haluan sanoa, että Torinon yrityskeskus on esittänyt, että se voisi hyvin ottaa vastaan lisätehtäviä sen sijaan, että perustaisimme lisää virastoja. Kuulkaamme sen toivomusta ja toivokaamme, että komissio puolestaan kuulee meitä.
Olen käynyt rakentavaa vuoropuhelua monien virastojen kanssa. Olen osallistunut hyviin ja hyödyllisiin tapaamisiin työturvallisuus- ja työterveysviraston edustajien kanssa Bilbaossa, rasismin seurantakeskuksen edustajien kanssa Wienissä, ympäristökeskuksen edustajien kanssa Kööpenhaminassa ja erityisesti yrityskoulutuskeskuksen edustajien kanssa Torinossa. Kaikkia näitä virastoja on kiitettävä erityisesti niiden ennakoivasta lähestymistavasta. Suosittelen vastuuvapauden myöntämistä kaikille näille virastoille. Meillä ei ole merkittäviä ongelmia yksittäisten virastojen kanssa.
Meillä on kuitenkin merkittävä ongelma ympäristökeskuksen kanssa, joka on tehnyt useita sopimuksia sellaisten yritysten kanssa, jotka ovat tehneet sopimuksia myös Eurostat-yritysten kanssa. Komission sisäinen tarkastusyksikkö tutkii parhaillaan näiden yritysten osuutta Eurostat-skandaalissa. Sisäisen tarkastuksen yksikön loppukertomus vahvistaa, että ympäristökeskuksen sopimukset näiden yritysten kanssa ovat hyvin huolestuttavia. Yksikkö on luvannut tutkia asiaa tarkemmin, mistä olemme luonnollisesti hyvin iloisia.
Yleisesti voidaan sanoa, että kaikki virastot ovat parhaillaan siirtymävaiheessa ja niiden on mukauduttava uuteen varainhoitoasetukseen. Eri virastot ovat valinneet erilaisia lähestymistapoja, mutta kaikille virastoille on yhteistä se, että ne vastaavat nyt itse rahoitusvalvonnasta. Ulkopuolisten riippumattomien tarkastajien toteuttamia ennakkotarkastuksia ei enää tehdä. Me olemme hyväksyneet tämän parlamentissa osana uutta varainhoitoasetusta.
Olen kuitenkin huolissani siitä, että valvontaan syntyy aukko. Komission sisäisen tarkastuksen yksiköllä ei kerta kaikkiaan ole resursseja tarkastella yksittäisiä tapahtumia. Pääjohtaja Muis teki tämän täysin selväksi talousarvion valvontavaliokunnan kokouksessa. Sisäisen tarkastuksen yksiköllä ei ole minkäänlaisia resursseja virastojen valvontamenettelyjen tutkimiseen.
Tilintarkastustuomioistuin tekee hyvin vähän tarkastuksia. Olemme näin ollen hyvin riippuvaisia siitä, että virastojen sisäinen valvonta toimii asianmukaisesti. Tulevaisuudessa vastuuvapauden myöntämisen valmistelijoiden on arvioitava, toimiiko järjestelmä käytännössä. Haluan kuitenkin jo nyt esittää varoituksen sanan. Virastoilla ei tule olemaan tarkastajia. Neuvonantajana toimiva sisäinen tilintarkastaja on erinomainen ratkaisu nyt alussa, kun virastot ottavat käyttöön uusia järjestelmiään, mutta pitkällä aikavälillä tarkastaja on paljon parempi kuin neuvonantaja.
Parlamentilla on oltava enemmän vaikutusvaltaa virastojen johtajien nimittämisessä, ja olenkin iloinen siitä, että pyydämme komissiota laatimaan asiasta ehdotuksen ennen tämän vuoden joulukuuta. Hyväksyimme tämän valiokunnassa yksimielisesti.
Virastoille on siirretty paljon merkittäviä tehtäviä, joten meidän on huolehdittava siitä, että niiden johdossa on päteviä henkilöitä.. Kannatan tämän vuoksi parlamentin kuulemista nimitettäessä johtajia. En kannata kenties yhtä paljon kuin eräät kollegat sitä, että parlamentin olisi hyväksyttävä kaikki johtajat, sillä silloin keskittyisimme liikaa virastojen toimintaan. Emmehän me tietenkään hyväksy yksittäisiä komission jäseniäkään, mutta jos hyväksyisimme esimerkiksi arvostetun kollegani Böschin ehdotuksen, jonka mukaan meidän pitäisi osallistua suoraan nimittämiseen, en missään nimessä vastustaisi ehdotusta. Suosittelen kuitenkin, että äänestäisimme sen Euroopan liberaali- ja demokraattipuolueen ryhmän tarkistuksen puolesta, jossa ehdotetaan, että parlamenttia kuullaan, mutta että komissio tekee päätöksen. Olen täysin tietoinen siitä, että eräät kollegat voivat vastustaa tätä tarkistusta, koska he luulevat komission saavan liikaa valtaa, jos se saisi itse päättää tästä, mutta olen kuitenkin itse asiassa sitä mieltä, että on ensisijaisesti komission tehtävä nimittää omat virkailijansa.
Meidän ei pidä osallistua liian moniin sisäisiin mikrotason päätöksiin. Meidän on pikemminkin ohjattava energiamme komission seurantaan, ja tämä on jotakin, mikä luonnollisesti on hyvin tarpeellista, ottaen huomioon Eurostat-skandaalin kehittymisen ja sen, että kaikki komission jäsenet kieltäytyvät kaikesta poliittisesta vastuusta ja syyttävät järjestelmää."@fi5
"Monsieur le Président, le fait de donner décharge à ces cinq agences constitue une première pour le Parlement européen. Il s’agit d’une situation nouvelle à laquelle les deux parties doivent s’accoutumer. Les agences doivent avant tout être responsables devant le Parlement, ce qui implique des obligations.
D’une manière fondamentale, nous devrions nous demander si, en fin de compte, nous sommes suffisamment compétents pour contrôler ces agences et si, en règle générale, nous avons besoin de l’ensemble d’entre elles. Il s’agit d’une question à propos de laquelle elles sont convenues de réaliser une analyse coût/avantages. Je souhaiterais conclure en disant que la Fondation européenne pour la formation de Turin a suggéré qu’elle pourrait facilement assumer un plus grand nombre de tâches, au lieu de nous voir continuer à créer de nouvelles agences. Écoutons ses propos et espérons que la Commission écoutera les nôtres.
J’ai établi un dialogue constructif avec plusieurs de ces agences. J’ai participé à des réunions utiles et fructueuses avec l’Agence européenne pour la santé et la sécurité au travail à Bilbao, l’Observatoire européen des phénomènes racistes et xénophobes à Vienne, l’Agence européenne pour l’environnement à Copenhague et, notamment, la Fondation européenne pour la formation à Turin. Toutes ces agences méritent d’être félicitées pour leur approche très proactive. Je vous recommande de donner décharge à toutes les agences concernées. Elles ne posent, en effet, aucun problème majeur.
Nous sommes néanmoins confrontés à un problème de taille avec l’Agence européenne pour l’environnement qui a conclu plusieurs contrats avec des entreprises qui avaient, elles-mêmes, signé des contrats avec des sociétés mêlées à l’affaire Eurostat. Ces sociétés sont actuellement soumises à une enquête du service d’audit interne de la Commission en raison de leur implication dans le scandale Eurostat. Le rapport final du service d’audit interne confirme que les contrats conclus par l’Agence européenne pour l’environnement avec ces entreprises sont très inquiétants. Le service a promis d’examiner la question plus en profondeur, une promesse qui nous fait, bien évidemment, plaisir.
En règle générale, on peut dire que toutes les agences se trouvent dans une phase transitoire et qu’elles doivent s’adapter au nouveau règlement financier. Les différentes agences ont choisi divers modèles, mais elles ont toutes un point en commun: elles sont désormais responsables de leur contrôle financier. Il n’y aura dorénavant plus de contrôle externe, ex ante
et indépendant des agences. C’est un point que nous avons accepté au sein de cette Assemblée dans le cadre du nouveau règlement financier.
Je crains néanmoins un manque de contrôle. Le service d’audit interne de la Commission ne dispose absolument d’aucune ressource pour vérifier les transactions individuelles. M. Muis l’a clairement expliqué lors d’une réunion de la commission du contrôle budgétaire. Le service d’audit interne ne dispose d’aucune ressource pour examiner les procédures de contrôle des agences.
La Cour des comptes ne réalise que quelques très rares vérifications. Nous dépendons dès lors fortement d’un fonctionnement correct du contrôle interne des agences. Il incombera aux rapporteurs sur les futures décharges d’évaluer si le système fonctionne dans la pratique. Je souhaite néanmoins lancer un avertissement sur-le-champ. Les agences ne disposeront pas de contrôleurs. Un auditeur interne faisant office de consultant est une excellente solution au début, lorsque les agences doivent établir de nouveaux systèmes, mais il serait préférable qu’elles aient un contrôleur plutôt qu’un consultant à long terme.
Le Parlement doit exercer une influence accrue sur la nomination des directeurs des agences. Partant, je suis heureux que nous demandions à la Commission d’élaborer une proposition avant décembre de cette année, un point que nous avons approuvé à l’unanimité au sein de notre commission.
Plusieurs tâches importantes ayant été transférées aux agences, nous devons également nous assurer qu’elles sont dirigées par des personnes compétentes. Je suis, par conséquent, favorable à ce que le Parlement soit consulté à propos de la nomination des directeurs. Mais peut-être ne suis-je pas aussi favorable que le sont certains députés à une approbation de tous les directeurs à tour de rôle par le Parlement, car nous accorderions alors trop d’importance aux agences. Nous n’approuvons même pas les commissaires un à un, mais si, par exemple, la proposition de mon estimé collègue, M. Bösch, selon laquelle nous devrions participer directement à leur nomination, devait être votée, je n’y verrais aucun inconvénient. Je vous recommande néanmoins de voter en faveur de l’amendement présenté par le groupe du parti européen des libéraux démocrates et réformateurs, lequel propose que le Parlement soit consulté et que la Commission prenne la décision. Je sais que les députés sont peut-être plutôt opposés à cet amendement parce qu’ils croient que la Commission jouirait d’un trop grand pouvoir si elle devait décider seule. Mais j’estime en fait qu’il incombe essentiellement à la Commission de nommer son personnel.
Nous ne devons pas nous impliquer dans un trop grand nombre de décisions de micro-gestion interne. Nous devons, au contraire, consacrer notre énergie à surveiller la Commission, une tâche qui s’avère d’une absolue nécessité lorsqu’on voit la manière dont le scandale Eurostat a éclaté et dont tous les commissaires rejettent toute forme de responsabilité politique et condamnent le système."@fr6
"Signor Presidente, è la prima volta che abbiamo la facoltà di concedere il discarico a queste cinque agenzie ed è una situazione nuova alla quale entrambe le parti dovranno abituarsi. Le agenzie devono innanzi tutto rendere conto al Parlamento, e ciò comporta degli obblighi.
Sostanzialmente, dobbiamo chiederci se, in definitiva, siamo sufficientemente in grado di controllare queste agenzie e se, in generale, sono davvero tutte necessarie. E’ una questione riguardo alla quale è stato deciso di effettuare un’analisi costi-benefici. Vorrei quindi concludere riferendo che il Centro di formazione professionale di Torino ha suggerito che potrebbe esso stesso assumere più incarichi, senza bisogno che si istituiscano nuove agenzie. Ascoltiamo ciò che dice, e auguriamoci che la Commissione si impegni realmente ad ascoltare noi.
Ho avuto un dialogo costruttivo con alcune agenzie. Ho organizzato riunioni utili e proficue con l’Agenzia per la sicurezza e la salute sul lavoro di Bilbao, con l’Osservatorio dei fenomeni di razzismo di Vienna, con l’Agenzia dell’ambiente di Copenaghen e, in particolare, con il Centro di formazione professionale di Torino. Tutte queste agenzie meritano particolari elogi per il loro approccio molto costruttivo. Vorrei raccomandare di concedere il discarico a tutte le agenzie interessate. Non vi sono grossi problemi irrisolti con le singole agenzie.
Esiste tuttavia un problema da risolvere con l’Agenzia dell’ambiente, la quale ha concluso diversi contratti con imprese che avevano a loro volta concluso contratti con Eurostat e che al momento sono oggetto di accertamenti da parte del servizio di
interno della Commissione per il coinvolgimento nello scandalo Eurostat. La relazione finale del servizio di
interno conferma che i contratti conclusi dall’Agenzia dell’ambiente con tali imprese destano forti preoccupazioni. Il servizio ha promesso di esaminare la questione in modo più approfondito e naturalmente siamo compiaciuti di questa decisione.
In generale, è vero che tutte le agenzie sono in una fase transitoria e devono adeguarsi al nuovo regolamento finanziario. Le varie agenzie hanno scelto modelli diversi, ma l’elemento comune a tutte è che esse stesse sono ora responsabili del controllo finanziario. Non vi sarà più un controllo
esterno e indipendente delle agenzie. Si tratta di uno sviluppo che il Parlamento ha accettato nell’ambito del nuovo regolamento finanziario.
Tuttavia, mi preoccupa il fatto che si vengano a creare lacune nel controllo. Il servizio di
interno della Commissione assolutamente non dispone delle risorse necessarie per esaminare le singole operazioni. Il signor Muis lo ha affermato a chiare lettere in una riunione della commissione per il controllo dei bilanci. Il servizio di
interno non ha alcuna risorsa da dedicare all’esame delle procedure di controllo delle agenzie.
La Corte dei conti effettua pochissimi controlli. Dipendiamo quindi in larga misura dal corretto funzionamento del controllo interno delle agenzie. Spetterà ai futuri redattori del discarico valutare se il sistema funziona nella pratica. Voglio tuttavia lanciare un monito. Le agenzie non avranno revisori. Un revisore interno, che opererà in veste di consulente, è ottimo per la fase iniziale, quando le agenzie devono adottare nuovi sistemi, ma a lungo termine è molto meglio prevedere un revisore invece di un consulente.
Il Parlamento deve avere più influenza sulla nomina dei direttori delle agenzie e mi compiaccio quindi che si chieda alla Commissione di presentare una proposta al più tardi entro il 1° dicembre di quest’anno. La richiesta è stata approvata all’unanimità in seno alla commissione.
Alle agenzie sono stati affidati molti compiti importanti, per cui dobbiamo anche assicurare che esse siano dirette da persone competenti. Sono quindi favorevole alla consultazione del Parlamento riguardo alla nomina dei direttori. Forse non sono favorevole quanto alcuni colleghi all’approvazione di ogni singolo direttore da parte del Parlamento, perché in tal modo si attribuirebbe eccessiva importanza alle agenzie. Non approviamo nemmeno i Commissari uno a uno, ma se, per esempio, fosse approvata la proposta dell’onorevole Bösch relativa alla partecipazione diretta del Parlamento alla nomina dei direttori, non avrei assolutamente nulla in contrario. Vorrei comunque raccomandare di votare a favore dell’emendamento presentato dal gruppo del Partito europeo dei liberali, democratici e riformatori, che prevede che il Parlamento sia consultato, ma la decisione sia presa dalla Commissione. Mi rendo conto che gli onorevoli colleghi possono essere contrari a questo emendamento, convinti che si conferirebbe troppo potere alla Commissione se fosse essa stessa a decidere, ma di fatto ritengo che spetti principalmente alla Commissione nominare i propri funzionari.
Non dobbiamo farci coinvolgere in troppe decisioni di microgestione interna. Dobbiamo invece dedicare le nostre risorse a controllare l’operato della Commissione, il che, come sappiamo, è assolutamente necessario, considerati gli sviluppi dello scandalo Eurostat e il fatto che tutti i Commissari respingono qualsiasi genere di responsabilità politica e biasimano il sistema."@it9
"Mr President, this is the first time that we are to give discharge to these five agencies, and it is a new situation to which both parties must accustom themselves. The agencies must firstly be responsible to Parliament, and that entails obligations.
Basically, we should ask ourselves whether, in the end, we are good enough to control these agencies and whether we, generally speaking, have need for them all. This is an issue concerning which they have agreed to produce a cost-benefit analysis. I should, then, like to conclude by saying that the Business Development Centre in Turin has suggested that it might itself easily undertake more tasks, instead of our setting about establishing more agencies. Let us listen to what it says, and let us hope that the Commission will make a point of listening to ourselves.
I have had a constructive dialogue with several of the agencies. I have had good, profitable meetings with the Working Environment Agency in Bilbao, the Monitoring Centre on Racism in Vienna, the Environment Agency in Copenhagen and, in particular, the Business Education Centre in Turin. All these agencies deserve special praise for their very proactive approach. I wish to recommend that we give discharge to all the agencies concerned. We have no major, outstanding problems with the individual agencies.
We do, however, have an outstanding problem with the Environment Agency which has had several contracts with firms that have also had contracts with Eurostat firms that are at the moment being investigated by the Commission’s internal auditing service for involvement in the Eurostat scandal. The internal auditing service’s final report confirms that the Environment Agency’s contracts with these firms are very worrying. The service has promised to investigate the matter more closely, and that is something we are obviously pleased about.
It is generally true to say that all the agencies are in a transitional phase, and they must adjust to the new Financial Regulation. The different agencies have chosen different models, but what is common to all the agencies is that they themselves are now responsible for financial control. There will no longer be external, independent
control of the agencies. That is something we in Parliament have accepted as part of the new Financial Regulation.
I am, however, concerned that a gap in control will come about. The Commission’s internal auditing service has absolutely no resources for looking at the individual transactions. Mr Muis made this very clear at a meeting of the Committee on Budgetary Control. The internal auditing service has no resources at all for investigating the control procedures in the agencies.
The Court of Auditors carries out very few control checks. We are therefore very dependent upon the agencies’ internal control operating properly. It will be up to the future discharge draftsmen to assess whether the system will work in practice. I want, however, right now to sound a warning. The agencies will have no controllers. An internal auditor, functioning as a consultant, is excellent now at the beginning, when the agencies are to set up new systems, but it is much better in the long term to have a controller rather than a consultant.
Parliament must have more influence on the appointment of the agencies’ directors, and I am therefore pleased that we are asking the Commission to produce a proposal, something that is to be done before December of this year. That is something we approved unanimously in the committee.
The agencies have had many important tasks transferred to them, so we must also ensure that they are led by competent people. I am therefore in favour of Parliament’s being consulted on the appointment of the directors. I am not perhaps as much in favour as some of my fellow MEPs of Parliament’s approving all the directors in turn, for we should then be attaching too much importance to the agencies. We do not, of course, even approve the Commissioners on a one-by-one basis, but if, for example, my esteemed fellow MEP’s, Mr Bösch’s, proposal that we should be involved in appointing them directly were to go through, I should have absolutely nothing against that. I would, however, recommend us to vote in favour of the amendment by the Group of the European Liberal, Democrat and Reform Party, proposing that Parliament be consulted but that it be the Commission that takes the decision. I am well aware that my fellow MEPs may perhaps be rather opposed to this amendment, believing that the Commission would be given too much power if it had to decide by itself, but I do in actual fact believe that it is primarily the Commission’s task to appoint its own people.
We must not get involved in too many internal micromanagement decisions. We must instead devote our energies to monitoring the Commission, and that is something for which there is of course an absolute need in view of the way in which the Eurostat scandal has developed and the way in which all the Commissioners are disclaiming any form of political responsibility and are blaming the system."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, dit is de eerste keer dat we kwijting zullen verlenen aan deze vijf agentschappen. Dat is een nieuwe situatie, waaraan beide partijen moeten wennen. De agentschappen moeten allereerst verantwoording afleggen aan het Parlement, en dat brengt verplichtingen met zich mee.
We moeten onszelf de fundamentele vraag stellen of we überhaupt wel goed genoeg zijn om deze agentschappen te kunnen controleren en of we ze eigenlijk wel allemaal nodig hebben. Ze hebben beloofd om in dat verband met een kosten-batenanalyse te komen Dus ik wil graag afsluiten met te zeggen dat de Stichting voor Opleiding in Turijn met het voorstel is gekomen meer taken op zich te nemen, wat men daar gemakkelijk aankan, in plaats van dat wij nieuwe agentschappen gaan oprichten. Laten wij naar hen luisteren, en laten we hopen dat de Commissie echt naar ons wil luisteren.
Ik heb een goede dialoog gevoerd met verschillende agentschappen. Ik heb goede en waardevolle bijeenkomsten gehad met het Europees Agentschap voor de veiligheid en de gezondheid op het werk in Bilbao, het Europees Waarnemingscentrum voor racisme en vreemdelingenhaat in Wenen, het Europees Milieuagentschap in Kopenhagen en vooral de Europese Stichting voor Opleiding in Turijn. Al deze agentschappen verdienen veel lof voor hun zeer proactieve aanpak. Ik beveel aan dat wij kwijting verlenen aan alle betrokken agentschappen. Er zijn geen grote en onopgeloste problemen met de afzonderlijke agentschappen die we hebben.
Er is echter nog wel een probleem met het Milieuagentschap. Dit agentschap heeft diverse contracten gehad met bedrijven die ook contracten hebben gehad met Eurostat-bedrijven waartegen momenteel een onderzoek loopt, uitgevoerd door de interne accountantsdienst van de Commissie, wegens betrokkenheid bij het Eurostat-schandaal. Het eindverslag van de interne accountantsdienst bevestigt dat de contracten van het Milieuagentschap met deze bedrijven zeer verontrustend zijn. Men heeft beloofd de zaak nader te onderzoeken, en daar zijn wij uiteraard blij om.
In zijn algemeenheid geldt voor alle agentschappen dat ze zich in een overgangsfase bevinden en dat ze zich moeten aanpassen aan het nieuwe Financieel Reglement. De verschillende agentschappen hebben verschillende modellen gekozen, maar voor alle agentschappen geldt nu dat ze zelf verantwoordelijk zijn voor de financiële controle. Er is niet langer een externe, onafhankelijke controle vooraf van de agentschappen. Dat hebben wij in het Parlement aanvaard als deel van het nieuwe Financieel Reglement.
Ik ben echter bezorgd over het risico dat er een gat in de controle ontstaat. De interne accountantsdienst van de Commissie heeft absoluut geen middelen om op de afzonderlijke transacties toe te zien. De heer Muis heeft dat zeer duidelijk gezegd op een bijeenkomst van de Commissie begrotingscontrole. De interne accountantsdienst heeft überhaupt geen middelen om de controleprocedures van de agentschappen te onderzoeken.
De Rekenkamer voert op dit gebied zeer weinig checks uit. Daarom zijn wij sterk afhankelijk van een goed functionerende interne controle van de agentschappen. Het is een taak van de komende kwijtingsrapporteurs om te beoordelen of het systeem in de praktijk functioneert. Ik wil echter reeds nu een waarschuwing laten horen. De agentschappen zullen geen controleurs hebben. Een interne
die als consulent zal fungeren, is prima in het begin, wanneer de agentschappen nieuwe systemen moeten opzetten, maar op de lange termijn is het veel beter om een controleur te hebben in plaats van een consulent.
Het Parlement moet meer invloed hebben op de benoeming van de directeuren van de agentschappen, en ik ben dan ook blij dat we de Commissie verzoeken om met een voorstel te komen, en wel vóór 1 december van dit jaar. Dat verzoek hebben we eenstemmig in de commissie goedgekeurd.
Aan de agentschappen zijn vele belangrijke taken overgedragen, en daarom moeten we er ook voor zorgen dat de agentschappen door competente mensen worden geleid. Ik ben er daarom voorstander van dat het Parlement wordt gehoord inzake de benoeming van de directeuren. Ik ben het er misschien niet in dezelfde mate als mijn collega’s mee eens dat het Parlement alle directeuren een voor een moet goedkeuren, want daarmee kennen we een te grote betekenis aan de agentschappen toe. We keuren immers niet eens de commissarissen een voor een goed. Ik heb er echter niets tegen als we akkoord gaan met het voorstel van mijn geachte collega Herbert Bosch om ons te betrekken bij de rechtstreekse benoeming van de directeuren. Wel wil ik aanbevelen te stemmen voor het amendement van de Fractie van de Europese Liberale en Democratische Partij, dat inhoudt dat het Parlement wordt gehoord maar dat het besluit bij de Commissie ligt. Ik weet wel dat de collega’s misschien tegen dit amendement zijn – zij menen dat de Commissie te veel macht krijgt als ze zelf beslissingen neemt in dezen – maar ik ben feitelijk van mening dat het primair de taak van de Commissie is om haar eigen mensen te benoemen.
We moeten niet bij te veel interne managementbesluiten op microniveau betrokken worden. We moeten daarentegen onze energie gebruiken voor het controleren van de Commissie; daar is immers zeer grote behoefte aan, als men ziet hoe het Eurostat-schandaal zich heeft ontwikkeld, hoe alle commissarissen elke vorm van politieke verantwoordelijkheid van de hand wijzen en in het systeem naar beneden trappen."@nl2
"Senhor Presidente, esta é a primeira vez que vamos conceder quitação a estas cinco agências; trata-se de uma situação nova a que ambas as partes se têm de acostumar. As agências têm de ser primeiramente responsáveis perante o Parlamento e isso implica determinadas obrigações.
Basicamente, deveríamos perguntar a nós próprios, ao fim e ao cabo, se temos competência suficiente para controlar estas agências e se, em termos gerais, temos necessidade de todas elas. Essa é uma questão relativamente à qual as agências concordaram em elaborar uma análise da relação custo-benefício. Gostaria, então, de concluir a minha intervenção dizendo que o Centro de Desenvolvimento Empresarial de Turim sugeriu que poderia facilmente encarregar-se de mais tarefas, em vez de nos pormos a criar mais agências. Ouçamos o que esse Centro tem a dizer e esperemos que a Comissão faça questão de ouvir o que nós próprios dizemos.
Travámos um diálogo construtivo com várias das agências. Tivemos reuniões positivas e profícuas com a Agência Europeia para a Segurança e a Saúde no Trabalho, em Bilbau, o Observatório Europeu do Racismo e da Xenofobia, em Viena, a Agência Europeia do Ambiente, em Copenhaga e, em especial, com o Centro de Educação Empresarial, em Turim. Todas estas agências merecem um elogio especial pela sua abordagem muito proactiva. Desejo recomendar a concessão de quitação a todas as agências em causa. Não temos problemas importantes nem pendentes com as diferentes agências.
No entanto, há um problema ainda por resolver com a Agência do Ambiente, que celebrou vários contratos com empresas que também celebraram contratos com empresas do Eurostat que neste momento são objecto de investigação pelo serviço de auditoria interno da Comissão, por envolvimento no escândalo do Eurostat. O relatório final do serviço de auditoria interno confirma que os contratos da Agência do Ambiente com essas empresas são muito preocupantes. O referido serviço prometeu investigar mais atentamente o assunto, o que obviamente nos deixa muito satisfeitos.
Quando se diz que todas as agências se encontram numa fase de transição e que têm de se adaptar ao novo Regulamento Financeiro, isso é geralmente verdade. As diferentes agências escolheram modelos diferentes, mas o que é comum a todas elas é serem agora responsáveis pelo controlo financeiro. Já não vai haver um controlo
externo e independente das agências. Isso é algo que aceitámos, no Parlamento, como fazendo parte do novo Regulamento Financeiro.
Preocupa-me, no entanto, o facto de poder surgir uma lacuna no controlo. O serviço de auditoria interno da Comissão não dispõe, em absoluto, de recursos para se debruçar sobre transacções individuais. O Sr. Muis deixou isso muito claro numa reunião da Comissão do Controlo Orçamental. O serviço de auditoria interno não dispõe, de todo, de recursos para investigar os procedimentos de controlo das agências.
O Tribunal de Contas leva a efeito muito poucas verificações de controlo. Por conseguinte, estamos muito dependentes do bom funcionamento do controlo interno das agências. E caberá aos futuros relatores de quitação avaliar se o sistema funcionará ou não na prática. Desejo, no entanto, emitir um aviso neste preciso momento. As agências não vão ter auditores financeiros. Agora, no início, quando as agências vão montar novos sistemas, é excelente ter um auditor interno que funcione como consultor, mas a longo prazo é muito melhor ter um auditor financeiro em vez de um consultor.
O Parlamento tem de ter mais influência na nomeação dos directores das agências e, portanto, congratulo-me com o facto de irmos solicitar à Comissão que apresente uma proposta nesse sentido, algo que vai acontecer antes de Dezembro do corrente ano. Aprovámo-lo por unanimidade em sede de comissão parlamentar.
Foram transferidas para as agências muitas tarefas importantes, por isso também temos de assegurar que haja gente competente à frente dessas agências. Sou, portanto, a favor de que o Parlamento seja consultado sobre a nomeação dos directores. Talvez não seja tão favorável como muitos dos meus colegas eurodeputados a que o Parlamento aprove todos os directores um de cada vez, pois nesse caso estaríamos a atribuir demasiada importância às agências. Nós nem sequer aprovamos os Comissários um por um, mas se, por exemplo, fosse aprovada a proposta do meu estimado colega deste Parlamento, o senhor deputado Bösch, de que deveríamos participar directamente na sua nomeação, eu não teria nada a opor. Gostaria, no entanto, de recomendar que votemos a favor da alteração apresentada pelo Grupo do Partido Europeu dos Liberais, Democratas e Reformistas, que propõe que o Parlamento seja consultado, mas que seja a Comissão a tomar a decisão. Estou perfeitamente consciente de que os meus colegas europarlamentares talvez se oponham a esta alteração, convencidos de que a Comissão ficaria com demasiados poderes se tivesse de ser só ela a decidir, mas eu considero, na realidade, que é à Comissão que compete, em primeiro lugar, escolher os seus próprios funcionários.
Não nos devemos envolver em demasiadas decisões internas de microgestão. Em vez disso, devemos dedicar as nossas energias a controlar a Comissão, algo que é absolutamente necessário, atendendo ao modo como evoluiu o escândalo do Eurostat e ao modo como todos os Comissários descartam todo e qualquer tipo de responsabilidade política e lançam culpas sobre o sistema."@pt11
"Herr talman! Detta är första gången vi skall bevilja ansvarsfrihet för dessa fem gemenskapsorgan, och det är en helt ny situation som båda parter måste vänja sig vid. Byråerna måste i första hand vara ansvariga inför Europaparlamentet, och det medför vissa skyldigheter.
Till syvende och sist måste vi ställa oss frågan om vi klarar av att övervaka dessa byråer och om vi, generellt sett, verkligen behöver samtliga. Detta är en fråga där de har lovat att utarbeta en kostnads-intäktsanalys. Låt mig avsluta med att säga att stiftelsen för yrkesutbildning i Turin har föreslagit att den själv lätt skulle kunna ta på sig fler uppgifter, i stället för att vi inrättar fler gemenskapsorgan. Låt oss lyssna på vad de säger, och låt oss hoppas att kommissionen lyssnar på oss.
Jag har fört en konstruktiv dialog med flera av de decentraliserade organen. Jag har haft goda och givande möten med arbetsmiljöbyrån i Bilbao, centrumet för övervakning av rasism och främlingsfientlighet i Wien, miljöbyrån i Köpenhamn och, framför allt, stiftelsen för yrkesutbildning i Turin. Samtliga dessa organ förtjänar beröm för sin mycket proaktiva strategi. Jag rekommenderar att vi beviljar samtliga ansvarsfrihet. Det fins inga stora, olösta problem med de enskilda gemenskapsorganen.
Det finns emellertid ett olöst problem i samband med miljöbyrån, som har flera kontrakt med företag som också hade kontrakt med de Eurostatföretag som för närvarande utreds av kommissionens interna revisionsenhet för sin inblandning i Eurostatskandalen. Den interna revisionsenhetens slutrapport bekräftar att miljöbyråns kontrakt med dessa företag är mycket oroväckande. Enheten har lovat att undersöka frågan närmare, och det är något som vi naturligtvis gläder oss åt.
Generellt sett är det riktigt att säga att gemenskapsorganen befinner sig i ett övergångsskede, och att de måste anpassa sig till den nya budgetförordningen. Olika organ har valt olika modeller, men det som är gemensamt för samtliga är att de själva nu ansvarar för sin finansiella kontroll. Det kommer inte längre att förekomma några externa, oberoende förhandskontroller av gemenskapsorganen. Det är något som vi i parlamentet har accepterat som en del av den nya budgetförordningen.
Jag är emellertid orolig för att det kan uppkomma en spricka i kontrollsystemet. Kommissionens interna revisionsenheter har absolut inga resurser för att granska enskilda transaktioner. Muis klargjorde detta med all önskvärd tydlighet under ett sammanträde med budgetkontrollutskottet. Den interna revisionsenheten har överhuvudtaget inga resurser för att granska byråernas kontrollförfaranden.
Revisionsrätten genomför ett mycket litet antal kontroller. Vi är därför kraftigt beroende av att byråernas interna kontroller fungerar korrekt. Det kommer att vara upp till de framtida föredragandena för ansvarsfrihetsförfarandet att bedöma om systemet fungerar i praktiken. Jag vill emellertid redan nu framföra ett varningens ord. Byråerna kommer inte att ha några styrekonomer. En intern revisor, som fungerar som konsult, är utmärkt så här i början medan byråerna inför nya system, men på längre sikt är det betydligt bättre att ha en styrekonom än en konsult.
Parlamentet måste få mer inflytande över utnämningen av gemenskapsorganens direktörer. Det gläder mig därför att vi ber kommissionen utarbeta ett förslag som skall läggas fram före december i år. Detta är något som vi godkände enhälligt i utskottet.
Många viktiga uppgifter har överförts till de decentraliserade organen, så vi måste se till att de leds av kompetenta personer. Jag stöder därför förslaget att parlamentet skall tillfrågas när direktörerna skall utses. Jag är kanske inte lika positiv till tanken på att parlamentet skall godkänna samtliga direktörer i tur och ordning som några av mina kolleger, eftersom det skulle vara att tillmäta byråerna alltför stor betydelse. Vi godkänner ju, som bekant, inte ens kommissionärerna en och en. Men om till exempel min värderade kollega Böschs förslag skulle gå igenom, nämligen att vi skulle delta i ett förfarande för att godkänna dem direkt, så skulle jag absolut inte ha något emot det. Jag vill emellertid rekommendera att vi röstar för ändringsförslaget från Europeiska liberala, demokratiska och reformistiska partiets grupp om att parlamentet skall tillfrågas, men att kommissionen skall fatta beslutet. Jag är väl medveten om att mina kolleger i parlamentet kanske är emot detta ändringsförslag, och att de anser att kommissionen skulle få för mycket makt om den skulle bestämma själv, men jag anser faktiskt att det i första hand är kommissionens uppgift att utse sina egna anställda.
Vi får inte låta oss engageras i för många interna ledningsbeslut på mikronivå. Vi måste i stället ägna våra krafter åt att granska kommissionen, och det är något som är absolut nödvändigt med tanke på det sätt på vilket Eurostatskandalen har utvecklats och det sätt på vilket kommissionärerna frånsäger sig allt politiskt ansvar och skyller på systemet."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"audit"9,9
"auditor"2,1
"ex ante"10,3,11,9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples