Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-10-22-Speech-3-019"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20031022.2.3-019"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Hr. formand, topmødet i Bruxelles satte skub i det fælles grænsepoliti. Snart vil vi have fælles bevogtning af Unionens ydre grænser, ligesom vi havde det i gamle dage omkring vores eget land. EU-staten skrider planmæssigt fremad. Det gør EU-forfatningen også. Man arbejder nu ud fra konventets udkast. Der vil dog være en kommissær fra hvert land, fordi en række lande ikke kan få forfatningen accepteret uden nationale kommissærer.
Vi ønsker også, at landene selv vælger kommissærerne, og at der bliver fuldstændig lighed mellem landene i ledelsen af ministerrådsmøderne. Der er nu risiko for gruppeformandskaber med tre-fire lande til at lede EU i 18-24 måneder, hvor det i praksis kan blive det største land i gruppen, der kommer til at lede de vigtigste opgaver. Det er klogere at fortsætte den nuværende rotationsordning, hvor landene i seks måneder kan koncentrere sig om at levere et ordentligt formandskab. For at begrænse arbejdsbyrden kan man åbne mulighed for, at de enkelte rådsformationer, og særlig de 297 arbejdsgrupper i Rådet, vælger deres egen formand fra deres midte ud fra en kombination af ligelig rotation og formandens personlige kvalifikationer til at lede møderne. Lad mig særligt advare mod de såkaldte passereller - envejsmotorveje - hvor statsministrene er overladt til selv at fastsætte grænserne mellem EU og nationalstaterne. De kan udvide EU-samarbejdet i bredden med gummiparagraffen i artikel 17. De kan indføre den almindelige lovgivningsprocedure og gå fra enstemmighed til flertalsafgørelser gennem artikel 24, stk. 4, og f.eks. i artikel 39, stk. 8, for udenrigspolitikkens vedkommende. Hvis de tre metoder kombineres, kan næsten alle spørgsmål komme ind under EU-kompetence. I stedet for f.eks. den danske statsministers ønske om et kompetencekatalog med klar adskillelse af magten mellem EU og medlemsstaterne får vi et uindskrænket statsministerstyre og meget mere centralisering af lovgivningsmagten i Bruxelles. Vi må nu håbe, at forfatningsudkastet sendes til folkeafstemning i alle EU-lande. Det er absurd, at Blair laver folkeafstemning om regionale parlamenter i Skotland og Wales og bystyret i London, men ikke vil tillade folkeafstemning om Storbritanniens første skriftlige forfatning. Fat mod, Blair, det er ikke nok at lave folkeafstemning om en ny forfatning i Irak."@da1
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Herr Präsident, das Gipfeltreffen in Brüssel hat uns der gemeinsamen Grenzpolizei ein ganzes Stück näher gebracht. Bald werden wir die Außengrenzen der Union gemeinsam bewachen, so wie früher jeder die Grenzen seines Landes überwacht hat. Der EU-Staat kommt wie geplant voran. Dasselbe gilt für die EU-Verfassung. Bei allem, was jetzt erarbeitet wird, geht man von dem Entwurf aus, wie ihn der Konvent vorgelegt hat. Allerdings wird es einen Kommissar pro Land geben, denn einige Länder können die Verfassung nur akzeptieren, wenn ein Mitglied der Kommission aus ihrem Land stammt.
Wir möchten auch, dass die Länder die Kommissionsmitglieder selbst wählen und die Länder, was die Leitung der Ministerratssitzungen angeht, völlig gleich gestellt sind. Im Moment besteht die Gefahr, dass Gruppenpräsidentschaften von drei oder vier Ländern die EU 18 bis 24 Monate lang führen und in der Praxis das größte Land der Gruppe die wichtigsten Aufgaben selbst in die Hand nimmt. Vernünftiger wäre es, die derzeitige Rotationsregelung beizubehalten und so den Ländern die Möglichkeit zu geben, sich sechs Monate lang darauf zu konzentrieren, den Vorsitz möglichst gut auszugestalten. Um die Arbeitsbelastung zu begrenzen, kann man es so einrichten, dass die einzelnen Gremien des Rates, insbesondere die 297 Arbeitsgruppen im Rat, selbst den Vorsitzenden aus ihrer Mitte wählen, und zwar ausgehend von einer Kombination aus gerechter Rotation und den persönlichen Fähigkeiten des Betreffenden, die Sitzungen zu leiten. Warnen möchte ich hier besonders vor den so genannten Passerellen – oder Einbahnstraßen –, bei denen es den Premierministern überlassen bleibt, die Grenzen zwischen der EU und den Nationalstaaten selbst festzulegen und die Zusammenarbeit in der EU mit Hilfe des Gummiparagraphen in Artikel 17 nach ihrem Belieben zu erweitern. Sie haben die Möglichkeit, das normale Gesetzgebungsverfahren einzuführen und über Artikel 24 Absatz 4 von Einstimmigkeit zu Mehrheitsentscheidungen überzugehen sowie, beispielsweise über Artikel 39 Absatz 8, dies in Bezug auf die Außenpolitik zu tun. Wenn diese drei Methoden kombiniert werden, können beinahe alle Themen in die Zuständigkeit der EU überführt werden. Anstelle eines Katalogs von zwischen EU und Mitgliedstaaten klar abgegrenzten Zuständigkeiten, wie das zum Beispiel vom dänischen Ministerpräsidenten gewünscht wird, bekommen wir uneingeschränkte Machtbefugnisse der Staats- und Regierungschefs und eine wesentlich stärkere Zentralisierung der Gesetzgebungsbefugnisse in Brüssel. Hoffen wir, dass über den Verfassungsentwurf in allen EU-Ländern in einer Volksabstimmung entschieden wird. Es ist absurd, dass Tony Blair Volksabstimmungen über Regionalparlamente in Schottland und Wales sowie über die Stadtverwaltung von London durchführen lässt, aber keine Volksabstimmung über die erste schriftliche Verfassung Großbritanniens zulassen will. Fassen Sie Mut, Herr Blair, eine Volksabstimmung über eine neue Verfassung im Irak durchzuführen, reicht nicht aus!"@de7
"Κύριε Πρόεδρε, η Σύνοδος Κορυφής των Βρυξελλών έφερε την κοινή συνοριακή αστυνομική δύναμη πολύ πιο κοντά στην υλοποίησή της. Σύντομα θα διαθέτουμε κοινό εποπτικό μέσο στα εξωτερικά σύνορα της ΕΕ, όπως ακριβώς διαθέταμε στο παρελθόν γύρω από τη χώρα μας. Η προσπάθεια για τη δημιουργία του κράτους της ΕΕ συνεχίζεται βάσει του σχεδίου. Το ίδιο ισχύει και για το σύνταγμα της ΕΕ. Οι εργασίες βασίζονται πλέον στο σχέδιο που εκπόνησε η Συνέλευση. Εντούτοις, θα υπάρχει ένας Επίτροπος από κάθε χώρα, καθώς πολλές χώρες δεν μπορούν να εγκρίνουν το σύνταγμα, εάν δεν πρόκειται να διαθέτουν εθνικό Επίτροπο.
Επιπλέον, επιθυμία μας είναι να επιλέγουν οι ίδιες οι χώρες τον Επίτροπό τους και να διαθέτουν πλήρη ισότητα μεταξύ τους όσον αφορά την προεδρία στις συνεδριάσεις του Συμβουλίου των Υπουργών. Επί του παρόντος ελλοχεύει ο κίνδυνος να δημιουργηθούν ομαδικές προεδρίες, με τρεις ή τέσσερις χώρες να αναλαμβάνουν την ηγεσία της ΕΕ για 18 με 24 μήνες, ενώ πρακτικά η μεγαλύτερη χώρα της ομάδας θα έχει τη δυνατότητα να αναλάβει τα σημαντικότερα καθήκοντα. Θα ήταν περισσότερο σώφρον να συνεχιστεί το ισχύον σύστημα της εκ περιτροπής Προεδρίας, βάσει του οποίου οι χώρες μπορούν να επικεντρωθούν για έξι μήνες στην υλοποίηση μιας καλής Προεδρίας. Προκειμένου να μειωθεί ο φόρτος εργασίας, οι μεμονωμένοι σχηματισμοί του Συμβουλίου, και ιδιαίτερα οι 297 ομάδες εργασίας του, θα πρέπει να αποκτήσουν τη δυνατότητα επιλογής του δικού τους προέδρου από το σύνολο των μελών τους, συνδυάζοντας μια δίκαιη εκ περιτροπής Προεδρία με τα ατομικά προσόντα που θα πρέπει να διαθέτει ένας πρόεδρος προκειμένου να ασκεί τον συγκεκριμένο ρόλο στις συνεδριάσεις. Θα ήθελα κυρίως να προειδοποιήσω για τον κίνδυνο που εγκυμονούν οι γνωστές δίοδοι –ή μονόδρομοι– όπου οι πρωθυπουργοί αναλαμβάνουν να καθορίσουν οι ίδιοι τα όρια μεταξύ της ΕΕ και των κρατών μελών και μπορούν να ευρύνουν το φάσμα της κοινοτικής συνεργασίας βάσει της ρήτρας ευελιξίας που προβλέπει το άρθρο 17. Έχουν την ευχέρεια να εισαγάγουν τη συνήθη νομοθετική διαδικασία και να μεταβούν από τη λήψη αποφάσεων με ομοφωνία στη λήψη αποφάσεων με ενισχυμένη πλειοψηφία δυνάμει του άρθρου 24 παράγραφος 4, και στην περίπτωση θέματος εξωτερικής πολιτικής, για παράδειγμα, ενεργοποιώντας το άρθρο 29 παράγραφος 8. Εάν οι τρεις αυτές μέθοδοι λειτουργήσουν συνδυαστικά, τότε όλα σχεδόν τα θέματα θα εμπίπτουν ενδεχομένως στην αρμοδιότητα της ΕΕ. Αντίθετα με την επιθυμία του δανού πρωθυπουργού, για παράδειγμα, σχετικά με την κατάρτιση ενός καταλόγου αρμοδιοτήτων με σαφή διάκριση των εξουσιών μεταξύ της ΕΕ και των κρατών μελών, αυτό που τελικά εισπράττουμε είναι μια απεριόριστη πρωθυπουργική διοίκηση και μια συγκέντρωση της νομοθετικής εξουσίας στις Βρυξέλλες. Το μόνο που ελπίζουμε πλέον είναι να διεξαγάγουν όλα τα κράτη μέλη της ΕΕ δημοψήφισμα για το σχέδιο του συντάγματος. Είναι παράλογο να διεξάγει δημοψηφίσματα ο κ. Μπλερ για τα περιφερειακά κοινοβούλια της Σκωτίας και της Ουαλίας και την τοπική αυτοδιοίκηση του Λονδίνου, αλλά να μην επιτρέπει τη διενέργεια δημοψηφίσματος για το πρώτο γραπτό σύνταγμα της Μεγάλης Βρετανίας. Θάρρος, κύριε Μπλερ! Δεν αρκεί μόνο να διενεργείτε δημοψήφισμα για το νέο σύνταγμα στο Ιράκ."@el8
"Mr President, the Brussels Summit brought the common border police force that much closer. Soon, we shall have common monitoring of the EU’s external borders, just as we had in the old days around our own country. The EU state proceeds according to plan. So does the EU Constitution. Work is now being done on the basis of the draft produced by the Convention. There will, however, be a Commissioner from each country, because a number of countries cannot get the Constitution accepted without national Commissioners.
We also want the countries themselves to choose the Commissioners and for there to be complete equality between the countries in the chairing of Council of Ministers meetings. There is now a danger of there being group presidencies, with three or four countries leading the EU for 18 to 24 months and, in practice, the possibility of the largest country in the group taking charge of the most important tasks. It would be wiser to continue with the current rotation scheme in which countries can concentrate for six months on delivering a proper presidency. To limit the burden of work, the individual Council formations and, in particular, the 297 working parties in the Council might be given the option of selecting their own chairman from among themselves on the basis of a combination of fair rotation and the chairman’s personal qualifications for presiding over the meetings. Allow me especially to warn against what are known as the passerelles – or one-way motorways – in which the prime ministers are themselves left to define the borders between the EU and the nation states and are able to extend the scope of EU cooperation by means of the flexibility clause in Article 17. They are able to introduce the ordinary legislative procedure and move from unanimity to decisions by qualified majority through Article 24(4) and, for example, with reference to Article 39(8) in the case of foreign policy. If the three methods are combined, almost all issues may fall within EU competence. Instead, for example, of the Danish Prime Minister’s desire for a catalogue of competences with a clear division of power between the EU and the Member States, we get unrestricted prime ministerial government and much more centralisation of legislative power in Brussels. We must now hope that all the EU countries will hold referendums on the draft Constitution. It is absurd that Mr Blair should have held referendums on regional parliaments in Scotland and Wales and on the municipal government in London but will not allow a referendum on Great Britain’s first written Constitution. Take courage, Mr Blair, it is not enough to hold a referendum on a new constitution in Iraq."@en3
"Señor Presidente, tras la Cumbre de Bruselas tenemos muchos más cerca una policía de fronteras común. Dentro de poco tendremos un control común de las fronteras exteriores en la UE, tal y como lo teníamos desde tiempos antiguos alrededor de nuestro propio país. El Estado de la UE avanza según lo planeado, al igual que la Constitución de la Unión Europea. Se están llevando a cabo tareas sobre la base del proyecto elaborado por la Convención. No obstante, habrá un Comisario de cada país, ya que algunos países no pueden conseguir que se acepte la Constitución si no cuentan con Comisarios nacionales.
También queremos que sean los propios países los que elijan a sus Comisarios y que exista plena igualdad entre los países a la hora de presidir las reuniones del Consejo de Ministros. Existe el riesgo de que se produzcan Presidencias de grupo, con tres o cuatro países dirigiendo la UE entre 18 y 24 meses y, en la práctica, la posibilidad de que el país más grande del grupo asuma las tareas más importantes. Sería más razonable continuar con el actual programa de rotación gracias al cual los países se pueden concentrar en ejercer la Presidencia correctamente durante 6 meses. Para limitar la carga de trabajo, las formaciones individuales del Consejo y, en concreto, los 297 grupos de trabajo del mismo podrían seleccionar un presidente entre ellos, basándose en una combinación de la rotación equitativa y las cualificaciones personales del presidente para presidir las reuniones. Permítanme especialmente advertirles contra las denominadas pasarelas o vías de sentido único, en las que los Primeros Ministros tienen la potestad de definir las fronteras entre la UE y los Estados nacionales y pueden ampliar el ámbito de la cooperación de la UE gracias a la flexibilidad de la cláusula del artículo 17. Ellos pueden introducir el procedimiento legislativo ordinario y cambiar de la unanimidad a las decisiones tomadas por mayoría cualificada a través del apartado 4 del artículo 24 y, por ejemplo, con referencia al apartado 8 del artículo 39 en el caso de la política exterior. Si se combinan los tres métodos, casi todos los asuntos entrarán dentro de la competencia de la UE. En lugar de la petición del Primer Ministro danés de un catálogo de competencias con una clara división de poderes entre la UE y los Estados miembros, por ejemplo, obtenemos un gobierno del Primer Ministro sin restricciones, además de mucha más centralización del poder legislativo en Bruselas. Solo nos queda esperar que todos los países de la UE celebren referendos sobre el proyecto de Constitución. Es absurdo que el Sr. Blair haya celebrado referendos sobre los parlamentos regionales de Escocia y Gales y el gobierno municipal de Londres, pero que no permita un referendo sobre la primera Constitución escrita de Gran Bretaña. Ármese de valor, señor Blair, no basta con celebrar un referendo sobre una nueva Constitución en el Iraq."@es12
"Arvoisa puhemies, Brysselin huippukokous toi yhteistä rajapoliisia koskevan tavoitteen hieman lähemmäksi. Pian EU:n ulkorajoja valvotaan yhteisesti, aivan kuten ennen vanhaan oman valtiomme rajoja. EU-valtio etenee suunnitelmien mukaisesti, kuten myös EU:n perustuslaki. Nyt työskennellään valmistelukunnan laatiman ehdotuksen pohjalta. Jokaisella maalla on kuitenkin tulevaisuudessa oma komission jäsen, koska moni maa ei saa perustuslakia hyväksytettyä ilman kansallisia komission jäseniä.
Haluamme myös, että maat valitsevat itse komission jäsenet ja että ministerineuvoston kokousten johtamisessa noudatetaan täydellistä tasa-arvoa maiden välillä. Nyt on vaarana, että otetaan käyttöön ryhmäpuheenjohtajuus, jossa kolme tai neljä maata johtaa EU:ta 1,5–2 vuotta ja käytännössä suurin niistä ottaa vastuulleen tärkeimmät tehtävät. Olisi viisaampaa jatkaa nykyistä vuorotteluun perustuvaa järjestelmää, jossa kukin maa voi keskittyä kunnollisen puheenjohtajakauden järjestämiseen kuuden kuukauden ajan. Työtaakan keventämiseksi yksittäisille neuvoston kokoonpanoille ja erityisesti neuvoston 297 työryhmälle voitaisiin antaa mahdollisuus valita keskuudestaan oma puheenjohtaja. Tällöin perusteena olisivat oikeudenmukainen vuorottelu ja puheenjohtajan henkilökohtaisten ominaisuuksien soveltuvuus kokousten johtamiseen. Haluan erityisesti varoittaa niin sanotuista silloista – tai yksisuuntaisista moottoriteistä – joista on kyse silloin, kun pääministereiden annetaan itse määritellä EU:n ja kansallisvaltioiden rajat ja kun he voivat laajentaa EU:n yhteistyön rajoja 17 artiklan mukaisen joustavuuslausekkeen nojalla. He voivat ottaa käyttöön tavanomaisen lainsäädäntömenettelyn ja siirtyä yksimielisyydestä määräenemmistöpäätöksiin 24 artiklan 4 kohdan ja ulkopolitiikan tapauksessa esimerkiksi 39 artiklan 8 kohdan perusteella. Jos nämä kolme menetelmää yhdistetään, lähes kaikki asiat voivat kuulua EU:n toimivaltaan. Esimerkiksi Tanskan pääministerin ehdottaman toimivaltaluettelon sijaan, jossa valta olisi jaettu selvästi EU:n ja jäsenvaltioiden kesken, meille tarjotaan rajoittamatonta pääministerivaltaa ja lainsäädäntövallan entistä suurempaa keskittymistä Brysseliin. Toivokaamme nyt, että kaikki EU-maat järjestävät perustuslakiehdotuksesta kansanäänestyksen. On järjetöntä, että Blair on järjestänyt kansanäänestykset Skotlannin ja Walesin alueparlamenteista ja Lontoon kaupunginhallituksesta muttei salli kansanäänestystä Yhdistyneen kuningaskunnan ensimmäisestä kirjallisesta perustuslaista. Pääministeri Blair, rohkeutta! Ei riitä, että pidetään kansanäänestys Irakin uudesta perustuslaista."@fi5
"Monsieur le Président, le sommet de Bruxelles nous a encore rapprochés du déploiement d’une force de police commune aux frontières. Bientôt, nous disposerons d’une force de surveillance commune des frontières extérieures de l’Union européenne, à l’instar de ce que nous avions pour les frontières de notre propre pays. L’État "Union européenne" progresse comme prévu, au même titre que sa Constitution. Les travaux actuels s’appuient sur le projet élaboré par la Convention. Néanmoins, chaque pays aura son propre commissaire parce que sans cela, un certain nombre de pays ne pourront accepter la Constitution.
Nous tenons également à ce que les pays choisissent eux-mêmes leurs commissaires et à ce que l’on parvienne à une parité parfaite entre les États pour la présidence des réunions du Conseil de ministres. Actuellement, le danger existe que des présidences groupées de trois ou quatre pays dirigent l’UE pendant 18 à 24 mois et qu’en pratique, le plus grand pays du groupe puisse prendre en charge les missions les plus importantes. Il serait plus sage de poursuivre avec le système de rotation actuel, grâce auquel les pays peuvent s’attacher pendant six mois à assurer une présidence correcte. Pour limiter la charge de travail, les formations du Conseil, et notamment ses 297 groupes de travail, pourraient être habilitées à élire en leur sein leur propre président sur la base d’une rotation équitable et des aptitudes du président à présider les réunions. Permettez-moi de procéder notamment à une mise en garde contre ce qu’on appelle les passerelles (ou voies à sens unique), qui permettent aux Premiers ministres eux-mêmes de définir ce qui relève de l’Union européenne d’une part, et des États-nations d’autre part, et d’étendre le champ d’application de la coopération communautaire par le biais de la clause de flexibilité prévue à l’article 17. Ils sont habilités à initier la procédure législative ordinaire et à passer de l’unanimité au vote à la majorité qualifiée via l’article 24, paragraphe 4, ou l’article 39, paragraphe 8, pour les questions de politique étrangère. Si l’on combine les trois méthodes, presque toutes les matières peuvent relever des compétences de l’UE. Ainsi, au lieu de disposer d’un catalogue qui répartisse clairement les compétences entre l’UE et les États membres, comme le souhaite le Premier ministre danois, on aura un pouvoir sans restriction des Premiers ministres et une bien plus grande centralisation du pouvoir législatif à Bruxelles. Il reste à espérer que tous les pays de l’Union tiendront un référendum sur le projet de Constitution. Il serait absurde que M. Blair ait organisé des référendums relatifs à l’investiture des parlements régionaux écossais et gallois et du gouvernement municipal de Londres tout en refusant de tenir un référendum sur la première Constitution écrite de la Grande-Bretagne. Courage, M. Blair: il ne suffit pas d’organiser un référendum sur une nouvelle Constitution pour l’Irak."@fr6
"Signor Presidente, il Vertice di Bruxelles ci ha portato molto più vicino a una forza di polizia di frontiera comune. Presto avremo un controllo comune delle frontiere esterne dell’Unione europea, proprio come ai vecchi tempi attorno ai nostri singoli paesi. Lo stato dell’Unione procede secondo i piani, così come la Costituzione dell’Unione europea. Sono in corso lavori basati sul progetto della Convenzione. Vi sarà, comunque, un Commissario per ogni paese, perché diversi paesi non potranno ottenere l’approvazione della Costituzione senza Commissari nazionali.
Vogliamo anche che i paesi stessi scelgano il proprio Commissario e che gli Stati siano posti su un piano di piena parità per quanto riguarda la Presidenza delle riunioni del Consiglio dei ministri. Sussiste ora il pericolo che vengano istituite presidenze di gruppo, con tre o quattro paesi a capo dell’Unione per un periodo di 18-24 mesi e, nella pratica, la possibilità che il paese più grande del gruppo assuma gli incarichi più prestigiosi. Sarebbe più saggio continuare con l’attuale sistema di rotazione, in base al quale i paesi si possono concentrare per sei mesi sulla necessità di svolgere correttamente le funzioni di Presidenza. Per limitare il carico di lavoro, le singole formazioni del Consiglio e, in particolare, i 297 gruppi di lavoro in seno al Consiglio potrebbero avere la possibilità di scegliere il proprio presidente tra i membri del gruppo, in base alla combinazione di un’equa rotazione e delle qualifiche personali del candidato a presiedere alle riunioni. Permettetemi di esprimere un monito specifico riguardo alle cosiddette passerelle – o autostrade a senso unico – in base alle quali sono i Primi ministri stessi a definire la delimitazione tra Unione europea e Stati nazionali e a poter estendere l’ambito di cooperazione dell’Unione tramite la clausola di flessibilità di cui all’articolo 17. Essi hanno la facoltà di introdurre la procedura legislativa ordinaria e passare dall’unanimità alla decisione a maggioranza qualificata tramite l’articolo 24, paragrafo 4, e per esempio, in materia di politica estera a norma dell’articolo 39, paragrafo 8. Se si combinano i tre metodi, quasi tutte le questioni possono rientrare nelle competenze dell’Unione europea. Anziché, per esempio, prevedere un repertorio di competenze con una chiara separazione dei poteri tra Unione europea e Stati membri, come auspicato dal Primo Ministro danese, otteniamo un governo illimitato dei Primi Ministri e un accentramento di gran lunga maggiore del potere legislativo a Bruxelles. Dobbiamo ora sperare che tutti i paesi dell’Unione organizzino un
sul progetto di Costituzione. E’ assurdo che il Primo Ministro Blair abbia organizzato
sui parlamenti regionali in Scozia e Galles e sul governo municipale di Londra, ma non permetta lo svolgimento di un
sulla prima Costituzione scritta della Gran Bretagna. Si faccia coraggio, Primo Ministro Blair, non è sufficiente organizzare un
su una nuova costituzione in Iraq."@it9
"Mr President, the Brussels Summit brought the common border police force that much closer. Soon, we shall have common monitoring of the EU’s external borders, just as we had in the old days around our own country. The EU state proceeds according to plan. So does the EU Constitution. Work is now being done on the basis of the draft produced by the Convention. There will, however, be a Commissioner from each country, because a number of countries cannot get the Constitution accepted without national Commissioners.
We also want the countries themselves to choose the Commissioners and for there to be complete equality between the countries in the chairing of Council of Ministers meetings. There is now a danger of there being group presidencies, with three or four countries leading the EU for 18 to 24 months and, in practice, the possibility of the largest country in the group taking charge of the most important tasks. It would be wiser to continue with the current rotation scheme in which countries can concentrate for six months on delivering a proper presidency. To limit the burden of work, the individual Council formations and, in particular, the 297 working parties in the Council might be given the option of selecting their own chairman from among themselves on the basis of a combination of fair rotation and the chairman’s personal qualifications for presiding over the meetings. Allow me especially to warn against what are known as the passerelles – or one-way motorways – in which the prime ministers are themselves left to define the borders between the EU and the nation states and are able to extend the scope of EU cooperation by means of the flexibility clause in Article 17. They are able to introduce the ordinary legislative procedure and move from unanimity to decisions by qualified majority through Article 24(4) and, for example, with reference to Article 39(8) in the case of foreign policy. If the three methods are combined, almost all issues may fall within EU competence. Instead, for example, of the Danish Prime Minister’s desire for a catalogue of competences with a clear division of power between the EU and the Member States, we get unrestricted prime ministerial government and much more centralisation of legislative power in Brussels. We must now hope that all the EU countries will hold referendums on the draft Constitution. It is absurd that Mr Blair should have held referendums on regional parliaments in Scotland and Wales and on the municipal government in London but will not allow a referendum on Great Britain’s first written Constitution. Take courage, Mr Blair, it is not enough to hold a referendum on a new constitution in Iraq."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, de Top van Brussel heeft vaart gezet achter de gemeenschappelijke grenspolitie. Binnenkort zullen wij beschikken over een gemeenschappelijke bewaking van de buitengrenzen van de Unie, zoals wij die vroeger ook kenden aan de grenzen van ons eigen land. De EU-staat schrijdt volgens plan voort, evenals de Europese Grondwet. Momenteel werkt men aan de hand van het ontwerp van de Conventie. Er zal echter een commissaris uit elk land komen, omdat een aantal landen de Grondwet niet goedgekeurd krijgt zonder nationale commissarissen.
Wij willen ook dat de landen zelf de commissarissen kiezen, en dat er volledige gelijkheid tussen de lidstaten is qua leiding van de vergaderingen van de Raad. Nu dreigt het gevaar van groepsvoorzitterschappen van drie tot vier landen, die de EU gedurende 18 tot 24 maanden leiden, waarbij in de praktijk het grootste land van deze groep de leiding kan gaan nemen op de belangrijkste punten. Het is verstandiger om door te gaan met de huidige toerbeurtsysteem, waarbij landen zich gedurende zes maanden kunnen concentreren op een fatsoenlijk voorzitterschap. Om de werklast te beperken kan men het mogelijk maken dat de afzonderlijke Raadsformaties en vooral de 297 werkgroepen van de Raad hun eigen voorzitter uit hun midden kiezen op grond van een combinatie van toerbeurt op basis van gelijkheid en de persoonlijke kwalificatie van de voorzitter als leider van de bijeenkomsten. Ik wil speciaal waarschuwen voor de zogenaamde passerelles – eenrichtingssnelwegen – waarbij het aan de ministers-presidenten wordt overgelaten om zelf de grenzen tussen de EU en de nationale staten vast te stellen. Zij kunnen de EU-samenwerking in de breedte uitbreiden met de flexibiliteitsclausule in artikel 17. Ze kunnen de algemene wetgevingsprocedure invoeren en van eenstemmigheid overstappen op meerderheidsbesluiten, op grond van artikel 24, lid 4, en bijvoorbeeld artikel 39, lid 8, wat het buitenlands beleid betreft. Als die drie methoden worden gecombineerd, kunnen bijna alle vraagstukken onder de bevoegdheid van de EU komen te vallen. In plaats van bijvoorbeeld de wens van de Deense minister-president betreffende een competentiecatalogus met een duidelijke machtsscheiding tussen de EU en de lidstaten, krijgen we een onbeperkte macht van de regeringsleiders en een veel grotere centralisatie van de wetgevingsmacht in Brussel. Nu moeten we hopen dat de ontwerp-Grondwet in alle EU-landen aan een referendum wordt onderworpen. Het is absurd dat minister-president Blair referenda houdt over regionale parlementen in Schotland en Wales en over het stadsbestuur van Londen, maar geen referendum wil toestaan over de eerste schriftelijke grondwet van Groot-Brittannië. Wees eens dapper, mijnheer Blair, het is niet genoeg om een referendum te houden over een nieuwe grondwet in Irak."@nl2
"Senhor Presidente, a Cimeira de Bruxelas fez aproximar a polícia comum de fronteiras. Brevemente teremos uma vigilância comum das fronteiras externas da União, à semelhança do que sucedia antigamente nas fronteiras dos nossos países. O Estado da UE está a progredir conforme previsto. O mesmo se verifica em relação à Constituição da UE. O trabalho está agora a ser desenvolvido com base no projecto da Convenção. Entretanto, teremos um Comissário por país, porque um conjunto de países não iria conseguir a aprovação da Constituição sem um Comissário nacional.
Pretendemos igualmente que sejam os próprios países a eleger o seu Comissário e que se verifique uma total igualdade entre os países na presidência das reuniões dos Conselhos de Ministros. Enfrentamos agora o risco de presidência de grupo, com três ou quatro países a liderar a UE durante um período de 18 a 24 meses e, na prática, de os países maiores desse grupo assumirem a liderança das tarefas mais relevantes. Seria mais sensato dar seguimento ao sistema rotativo actualmente em vigor, que permite aos países concentrarem-se durante um período de seis meses na prestação de uma boa presidência. Com vista a limitar o fardo de trabalho, cada uma das formações, principalmente os 297 grupos de trabalho do Conselho, poderia eleger o seu próprio presidente entre os seus membros, com base na combinação de uma rotação equitativa e nas qualificações pessoais do presidente para presidir às reuniões. Permitam-me alertar, em particular, para as denominadas
ou auto-estradas de sentido único, em que se confia aos primeiros-ministros o estabelecimento da fronteira entre a UE e os Estados nacionais, o que lhes permite alargar a cooperação da UE através da cláusula "flexível" contida no artigo 17º. Poderão introduzir o procedimento legislativo normal, passando da unanimidade para decisões por maioria através do n.º 4 do artigo 24º e, remeter, por exemplo, para o n.º 8 do artigo 39º, no caso da política externa. Se os três métodos forem combinados, quase todas as questões poderão ficar compreendidas na esfera de competências da UE. Em vez de um catálogo de competências, como pretendia o Primeiro-Ministro dinamarquês, por exemplo, com uma clara separação de poderes entre a UE e os Estados-Membros, iremos ter um governo ilimitado dos primeiros-ministros e muito mais centralização do poder legislativo em Bruxelas. Resta-nos agora esperar que todos os países da UE sujeitem o projecto de constituição a referendo. É absurdo que o Primeiro-Ministro Blair tenha realizado referendos acerca dos parlamentos regionais na Escócia e no País de Gales e do regime de administração municipal em Londres e não queira autorizar um referendo sobre a primeira constituição escrita no Reino Unido. Ganhe coragem, Senhor Blair, não basta fazer um referendo sobre uma nova constituição para o Iraque."@pt11
"Herr talman! Under toppmötet i Bryssel kom den gemensamma gränspolisstyrkan betydligt närmare. Snart kommer vi att få se en gemensam övervakning av EU:s yttre gränser, precis som vi hade förr runt våra egna länder. EU-staten utvecklas enligt planerna. Så även EU:s konstitution. Arbete pågår för närvarande på grundval av det utkast som utarbetades av konventet. Det kommer emellertid att bli en kommissionsledamot från varje land, eftersom ett antal länder inte kan få konstitutionen antagen utan nationella kommissionsledamöter.
Vi vill också att länderna själva väljer kommissionsledamöter och att det skall råda fullständig jämlikhet mellan de olika länderna när det gäller ordförandeskapet för ministerrådets sammanträden. Det finns nu en viss risk för gruppordförandeskap, där tre eller fyra länder leder EU under 18 eller 24 månader och i praktiken en möjlighet för det största landet i gruppen att ta hand om de viktigaste uppgifterna. Det skulle vara klokare att fortsätta med det nuvarande rotationssystemet, där länderna kan koncentrera sig på att tillhandahålla ett gott ordförandeskap under ett halvår. För att begränsa arbetsbelastningen kunde de enskilda rådskonstellationerna, och framför allt de 297 arbetsgrupperna i rådet, få en möjlighet att välja sina egna ordförande bland de egna ledamöterna på grundval av en kombination av rättvis rotation och ordförandens personliga kvalifikationer när det gäller att leda sammanträdena. Låt mig framför allt varna för det som kallas för
eller enkelriktade motorvägar – där premiärministrarna själva får bestämma gränserna mellan EU och nationalstaterna och kan utsträcka EU-samarbetet via flexibilitetsklausulen i artikel 17. De kan ändra det ordinarie lagstiftningsförfarandet och gå från enhälliga beslut till beslut med kvalificerad majoritet via artikel 24.4 eller med hänvisning till artikel 39.8 när det gäller utrikespolitiken. Om dessa tre metoder kombineras kan nästan alla frågor hamna inom EU:s behörighetsområde. I stället för till exempel den danske statsministerns önskan om en katalog över behörigheter med en klar maktfördelning mellan EU och medlemsstaterna får vi obegränsat premiärministerstyre och ännu mer centralisering av den lagstiftande makten till Bryssel. Vi måste nu hoppas på att samtliga EU-stater genomför folkomröstningar om utkastet till konstitution. Det är absurt att Blair genomför folkomröstningar om de regionala parlamenten i Skottland och Wales och om kommunalt styre i London, men inte tillåter en folkomröstning om Storbritanniens första skrivna konstitution. Fatta mod, Blair, det räcker inte att genomföra en folkomröstning om en ny konstitution i Irak."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"passerelles"13,11
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples