Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-10-21-Speech-2-269"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20031021.8.2-269"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Mr President, I welcome the opportunity this evening to debate the violation of women's rights in EU international relations. Historically, the very concept of international relations has really excluded women. As Professor Cynthia Enlow, one of the eminent authors in gender and international relations, describes, the value of women's experiences in war, marriage, trade, prostitution, factory work or domestic chores has been ignored by world leaders and on the international level.
This in turn has led to classical international relations being one of the most gender-blind forms of political analysis. Women worldwide still earn less than men even here in the European Union where the gender pay gap still cuts across all sectors, have less access to healthcare, education and employment opportunities and are often denied full political and economic rights.
Violence against women often stems from this very discrimination, though women are not seen as equal to men. In turn, gender-based violence is legitimised and women's human rights are denied.
Women should be entitled to the right to life; the right not to be subjected to torture; the right to equal protection in times of international or internal armed conflict; the right to liberty and security of the person; the right to equal protection under the law; the right to equality in the family; the right to the highest standard of physical and mental health and the right to just and favourable conditions of work.
Even in European Union countries we still see that violence against women is treated unfairly. If I take Italy – which at the moment holds the presidency of the European Union – as an example, in February 1999 the Italian Supreme Court overturned on appeal, a court verdict which had found a male driving instructor guilty of raping his 18-year-old student. The Supreme Court noted that the victim was wearing jeans at the time of the offence and stated that jeans cannot even be partly removed without the active cooperation of the person wearing them. The court decided that the victim had consented to sex and concluded that the rape was not proven. With these kinds of attitudes, the emphasis on women's rights being integral to human rights is vital. As my Spanish colleague said, at the moment they are merely seen as an aside, rather than being integral to human rights.
Gender considerations have to be taken into account through gender mainstreaming. We should welcome the Commission's initiatives. However, there is always more that can be done.
The initiative to include a clause in the 2003 budget which states that the lack of action to prevent and combat severe violence against women, such as stoning, public castigation, genital mutilation, burning and rape will constitute a reason to suspend EU assistance must be taken into consideration.
In Kenya, in one particular community, the incidence of genital mutilation was as high as 97%. Wife inheritance continues, and experiences of rape and domestic abuse are rife. In Pakistan, the Human Rights Commission estimated that in the year 2000 a woman was raped every two hours and hundreds of women were victims of honour killings, domestic violence, burnings and murder.
As you start to explore the nature of violence against women, and the European Union's role in international relations, there are pressures we can place to help to prevent these atrocities from happening. We have an opportunity to make international relations wake up to their responsibility and recognise women. We have responsibilities in the European Union to uphold women's rights across the globe."@en3
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, jeg glæder mig over muligheden for her i aften at drøfte krænkelsen af kvinders rettigheder i EU's internationale forbindelser. Historisk set har selve begrebet internationale forbindelser udelukket kvinder. Som beskrevet af professor Cynthia Enlow, en af de fremtrædende forfattere vedrørende forbindelser mellem kønnene og internationale forbindelser, er værdien af kvinders erfaringer med hensyn til krig, ægteskab, handel, prostitution, fabriksarbejde eller arbejde i hjemmet blevet ignoreret af verdens ledere og på internationalt plan.
Det har på sin side ført til, at klassiske internationale forbindelser er en af de former for politisk analyse, der i størst omfang ignorerer kønsaspektet. Kvinder over hele verden tjener stadig mindre end mænd, selv her i EU, hvor kløften mellem kønnenes lønninger stadig gør sig gældende i alle sektorer, har dårligere adgang til sundheds-, uddannelses- og beskæftigelsesmuligheder og er ofte nægtet fuldt ud at gøre brug af politiske og økonomiske rettigheder.
Vold mod kvinder stammer ofte fra denne diskrimination, om end kvinder ikke ses som ligestillede med mænd. Kønsbestemt vold legitimiseres således, og kvinder nægtes deres menneskerettigheder.
Kvinder bør være berettiget til retten til at leve, retten til ikke at udsættes for tortur, retten til ligestilling med hensyn til beskyttelse i internationale eller interne væbnede konflikter, retten til frihed og sikkerhed som person, retten til retslig ligestilling, retten til ligestilling i familien, retten til det bedste fysiske og mentale helbred og retten til lige og gunstige arbejdsforhold.
Selv i EU's medlemsstater ser vi stadig, at vold mod kvinder behandles urimeligt. Hvis jeg f.eks. tager Italien - som i øjeblikket har formandskabet for EU - så omstødte den italienske Højesteret i februar 1999 ved en appelsag en kendelse, der havde fundet en mandlig kørelærer skyldig i voldtægt af hans 18-årige elev. Højesteret bemærkede, at offeret bar jeans på tidspunktet for forbrydelsen, og anførte, at jeans ikke, end ikke delvis, kan tages af, uden den person, der bærer dem, tager aktiv del heri. Retten bestemte, at offeret havde indvilget i seksuelt samvær og konkluderede, at voldtægten ikke var bevist. Med den form for adfærd er understregningen af kvinders rettigheder som en integreret del af menneskerettighederne af vital betydning. Som min spanske kollega sagde, så anses de i øjeblikket udelukkende som en sidebemærkning til snarere end en integreret del af menneskerettighederne.
Hensynet til kønsaspektet skal der tages højde for gennem integration af kønsaspektet. Vi bør bifalde Kommissionens initiativer. Men der kan altid gøres mere.
Initiativet om at indføje en klausul i 2003-budgettet, som anfører, at manglende foranstaltninger til hindring og bekæmpelse af grov vold mod kvinder, f.eks. stening, offentlig afstraffelse, skamfering af kønsorganer, brænding og voldtægt medfører suspendering af EU-støtten, skal overvejes.
I et bestemt område i Kenya var tilfældene med skamfering af kønsorganerne helt oppe på 97 %. Traditionen med enker, der går i arv, fortsætter, og det vrimler med tilfælde af voldtægt og misbrug i hjemmet. I Pakistan vurderede Menneskerettighedskommissionen, at der i år 2000 blev voldtaget en kvinde hver anden time, og at hundredvis af kvinder var ofre for æresdrab, vold i hjemmet, brændinger og drab.
Når man begynder at undersøge vold mod kvinder og EU's rolle i internationale forbindelser, kan vi udøve pres for at være med til at forhindre, at disse grusomheder finder sted. Vi har en mulighed for at få internationale forbindelser til at leve op til deres ansvar og anerkende kvinder. I EU har vi ansvaret for at støtte kvinders rettigheder over hele verden."@da1
".
Herr Präsident, ich freue mich, dass wir heute Abend die Möglichkeit haben, die Verletzung der Rechte der Frau in den internationalen Beziehungen der EU zu diskutieren. Historisch gesehen, schloss bereits das Konzept der internationalen Beziehungen Frauen praktisch aus. Wie Professor Cynthia Enlow, eine der führenden Autorinnen zum Thema Geschlechter und internationale Beziehungen, schreibt, werden die Erfahrungen der Frauen im Krieg, in der Ehe, im Handel, in der Prostitution, der Fabrikarbeit oder im Haushalt von den führenden Politikern und auf der Ebene der Weltpolitik ignoriert.
Dies wiederum hatte zur Folge, dass sich die internationalen Beziehungen im klassischen Sinne im Hinblick auf geschlechtsspezifische Belange zur ignorantesten Form der politischen Analyse entwickelten. Weltweit verdienen Frauen immer noch weniger als Männer, selbst hier in der Europäischen Union, wo geschlechtsspezifische Einkommensunterschiede ein sektorübergreifendes Merkmal darstellen. Frauen haben weniger Zugang zu Gesundheitsfürsorge, Bildung und Beschäftigungsmöglichkeiten, und vielfach werden ihnen die vollen politischen und ökonomischen Rechte verwehrt.
Gewalt gegen Frauen hat ihre Ursache häufig in eben dieser Diskriminierung, denn Frauen und Männer gelten nicht als ebenbürtig. Dies wiederum hat eine Legitimierung von Gewalt aufgrund des Geschlechts und die Verletzung der Menschenrechte der Frau zur Folge.
Frauen sollten Anspruch haben auf das Recht auf Leben; das Recht, nicht gefoltert zu werden; das Recht auf gleichen Schutz zu Zeiten internationaler oder interner bewaffneter Konflikte; das Recht auf Freiheit und Sicherheit ihrer Person; das Recht auf gleichen Schutz vor dem Gesetz; das Recht auf Gleichheit in der Familie; das Recht auf optimale geistige und körperliche Gesundheit sowie das Recht auf gerechte und günstige Arbeitsbedingungen.
Selbst in den Ländern der Europäischen Union wird bei der Gewalt gegen Frauen mit zweierlei Maß gemessen. So wurde beispielsweise im Februar 1999 in Italien, dem Land, das derzeit den Ratsvorsitz der Europäischen Union innehat, in einem Berufungsverfahren durch das Oberste Gericht ein Gerichtsurteil aufgehoben, das einen Fahrlehrer der Vergewaltigung seiner 18-jährigen Fahrschülerin für schuldig befunden hatte. Das Oberste Gericht stellte fest, dass das Opfer zum Zeitpunkt der Tat Jeans trug, und erklärte, dass Jeans ohne die aktive Mithilfe des Trägers nicht einmal teilweise entfernt werden könnten. Das Gericht entschied, dass das Opfer dem Geschlechtsakt zugestimmt hatte, und sah daher den Tatbestand der Vergewaltigung als nicht erwiesen an. Ausgehend von einer derartigen Einstellung müssen wir dringend dafür sorgen, dass die Rechte der Frau einen festen Bestandteil der Menschenrechte bilden. Wie meine spanische Kollegin sagte, gelten diese Rechte derzeit lediglich als eine Art Zusatz, aber eben nicht als fester Bestandteil der Menschenrechte.
Geschlechtsspezifische Überlegungen sind im Rahmen des Gender Mainstreaming zu berücksichtigen. Wir sollten die Initiativen der Kommission begrüßen. Doch es gibt immer die Möglichkeit, noch mehr zu tun.
Die Initiative, in den Haushaltsplan 2003 eine Klausel einzufügen, der zufolge das Fehlen von Maßnahmen zur Verhinderung und Bekämpfung schwerer Gewalt gegen Frauen wie Steinigung, öffentliche Züchtigung, Genitalverstümmelung, Verbrennung oder Vergewaltigung einen Grund zur Aussetzung der EU-Hilfen darstellt, muss in Betracht gezogen werden.
In einer Gemeinde in Kenia beträgt der Anteil der genital verstümmelten Frauen und Mädchen 97 %. Ehefrauen werden noch immer vererbt, und Vergewaltigung und häusliche Gewalt sind an der Tagesordnung. In Pakistan wurde Schätzungen der Menschenrechtskommission zufolge im Jahr 2000 alle zwei Stunden eine Frau vergewaltigt, und Hunderte von Frauen wurden Opfer von Tötungen im Namen der Ehre, von häuslicher Gewalt, Verbrennungen und Mord.
Schaut man sich das Wesen der Gewalt gegen Frauen und die Rolle der Europäischen Union in den internationalen Beziehungen näher an, dann wird man feststellen, dass es Möglichkeiten gibt, Druck auszuüben, um derartige Grausamkeiten zu verhindern. Wir haben die Möglichkeit, dafür zu sorgen, dass die internationalen Beziehungen ihrer Verantwortung gerecht werden und Frauen anerkennen. Eine unserer Aufgaben in der Europäischen Union besteht darin, die Rechte der Frauen weltweit durchzusetzen."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, είμαι ευτυχής για την ευκαιρία που μας δίνεται απόψε να συζητήσουμε για την παραβίαση των δικαιωμάτων των γυναικών στις διεθνείς σχέσεις της ΕΕ. Από ιστορική άποψη, η ίδια η έννοια των διεθνών σχέσεων έχει αποκλείσει τις γυναίκες. Όπως περιγράφει η δρ. Enlow, εξέχουσα συγγραφέας σε θέματα ισότητας και διεθνών σχέσεων, η αξία των εμπειριών των γυναικών στον πόλεμο, τον γάμο, το εμπόριο, την πορνεία, την εργασία στα εργοστάσια ή τις οικιακές εργασίες έχει παραγνωριστεί από τους ηγέτες σε διεθνή κλίμακα.
Αυτό, με τη σειρά του, κατέστησε τις κλασικές διεθνείς σχέσεις μία από τις πιο τυφλές σε θέματα ισότητας μορφές πολιτικής ανάλυσης. Οι γυναίκες διεθνώς εξακολουθούν να αμείβονται λιγότερο από τους άνδρες, ακόμα και στην Ευρωπαϊκή Ένωση, όπου το χάσμα μεταξύ των αποδοχών ανδρών και γυναικών υπάρχει ακόμα σε όλους τους τομείς, έχουν μικρότερη πρόσβαση στην υγειονομική περίθαλψη, την εκπαίδευση και τις ευκαιρίες απασχόλησης και συχνά στερούνται πλήρη πολιτικά και οικονομικά δικαιώματα.
Η βία κατά των γυναικών απορρέει συχνά από αυτές ακριβώς τις διακρίσεις, αν και οι γυναίκες γενικά δεν θεωρούνται ισότιμες με τους άνδρες. Ως αποτέλεσμα, η βία κατά των γυναικών νομιμοποιείται, και τα ανθρώπινα δικαιώματα των γυναικών καταργούνται.
Στις γυναίκες πρέπει να διασφαλίζεται το δικαίωμα στη ζωή, στην προστασία από τους βασανισμούς, στην ίση προστασία σε περίοδο παγκόσμιας ή εμφύλιας ένοπλης σύγκρουσης, στην ελευθερία και την ατομική ασφάλεια, στην ίση νομική προστασία, στην ισότητα μέσα στην οικογένεια, στη βέλτιστη σωματική και ψυχική υγεία και σε δίκαιες και ευνοϊκές συνθήκες εργασίας.
Ακόμα και στις χώρες της Ευρωπαϊκής Ένωσης διαπιστώνουμε ότι η βία κατά των γυναικών αντιμετωπίζεται μεροληπτικά. Για παράδειγμα, στην Ιταλία –η οποία ασκεί επί του παρόντος την Προεδρία της Ευρωπαϊκής Ένωσης– τον Φεβρουάριο του 1999 το Ανώτατο Δικαστήριο ανέτρεψε έπειτα από έφεση απόφαση δικαστηρίου που είχε κρίνει έναν δάσκαλο οδήγησης ένοχο για τον βιασμό 18χρονης μαθήτριάς του. Το Ανώτατο Δικαστήριο επεσήμανε ότι το θύμα φορούσε τζιν την ώρα του αδικήματος και ότι το τζιν δεν μπορεί να αφαιρεθεί ούτε εν μέρει χωρίς την ενεργή συμμετοχή του προσώπου που το φορά. Το Δικαστήριο αποφάνθηκε ότι το θύμα είχε συναινέσει στην ερωτική πράξη και συμπέρανε ότι δεν υπήρχαν στοιχεία βιασμού. Με τέτοιου είδους στάσεις, είναι ζωτικής σημασίας η έμφαση που δίνεται στο να αποτελέσουν τα δικαιώματα των γυναικών αναπόσπαστο μέρος των ανθρωπίνων δικαιωμάτων. Όπως ανέφερε η ισπανίδα συνάδελφός μου, επί του παρόντος θεωρούνται απλώς ως κάτι παράπλευρο, αντί να αποτελούν αναπόσπαστο μέρος των ανθρωπίνων δικαιωμάτων.
Οι προβληματισμοί περί ισότητας πρέπει να ληφθούν υπόψη με την ενσωμάτωση της διάστασης της ισότητας των φύλων. Πρέπει να επικροτήσουμε τις πρωτοβουλίες της Επιτροπής. Ωστόσο, μπορούμε πάντα να κάνουμε πολλά περισσότερα.
Πρέπει να ληφθεί υπόψη η πρωτοβουλία για συμπερίληψη στον προϋπολογισμό για το 2003 ρήτρας που ορίζει ότι η έλλειψη δράσης για την πρόληψη και την καταπολέμηση σοβαρών μορφών βίας κατά των γυναικών, όπως είναι ο λιθοβολισμός, η διαπόμπευση, ο ακρωτηριασμός των γεννητικών οργάνων, το κάψιμο και ο βιασμός, συνιστά αιτία αναστολής της κοινοτικής ενίσχυσης.
Στην Κένυα, σε μια συγκεκριμένη κοινότητα, τα περιστατικά ακρωτηριασμού των γεννητικών οργάνων ανέρχονταν σε ποσοστό 97%. Η κληρονομιά συζύγου συνεχίζεται, ενώ οι εμπειρίες βιασμού, καθώς και κακοποίησης μέσα στην οικογένεια, είναι πολυάριθμες. Στο Πακιστάν, σύμφωνα με εκτιμήσεις της Επιτροπής Ανθρωπίνων Δικαιωμάτων, το 2000 μία γυναίκα υπήρξε θύμα βιασμού ανά δύο ώρες, και εκατοντάδες γυναίκες υπήρξαν θύματα δολοφονιών για λόγους τιμής, βίας μέσα στην οικογένεια, καύσης και φόνου.
Εάν διερευνήσουμε τη φύση της βίας κατά των γυναικών και τον ρόλο της Ευρωπαϊκής Ένωσης στις διεθνείς σχέσεις, υπάρχουν πιέσεις που μπορούμε να ασκήσουμε για να συμβάλουμε στην πρόληψη αυτών των κτηνωδιών. Έχουμε την ευκαιρία να αναλάβουμε τις ευθύνες μας στις διεθνείς σχέσεις και να αναγνωρίσουμε τις γυναίκες. Η Ευρωπαϊκή Ένωση έχει ευθύνη να στηρίξει τα δικαιώματα των γυναικών σε διεθνή κλίμακα."@el8
"Señor Presidente, me complace tener la oportunidad esta tarde de debatir sobre la violación de los derechos de la mujer en las relaciones internacionales de la UE. Desde siempre, el propio concepto de relaciones internacionales en realidad ha excluido a las mujeres. Como describe la profesora Cynthia Enlow, una de las escritoras más eminentes sobre el género en las relaciones internacionales, el valor de las experiencias de las mujeres en la guerra, el matrimonio, el comercio, la prostitución, el trabajo en la fábrica o las tareas domésticas siempre ha sido ignorado por los líderes mundiales y en el ámbito internacional.
A su vez, esto ha hecho que las relaciones internacionales clásicas sean una de las formas de análisis político más ciegas ante las cuestiones de género. Las mujeres de todo el mundo todavía ganan menos que los hombres, incluso aquí en la Unión Europea, donde la diferencia de remuneración entre los géneros todavía afecta a todos los sectores, tienen menos acceso a la sanidad, a la educación y al empleo, y a menudo se les niegan los plenos derechos políticos y económicos.
A menudo, la violencia contra las mujeres surge de la misma discriminación, y las mujeres no son consideradas iguales a los hombres. A su vez, se legitima la violencia de género y se niegan los derechos humanos de la mujer.
Las mujeres deberían tener derecho a la vida; derecho a no estar sometidas a la tortura; derecho a una protección equivalente en los conflictos armados internos o internacionales; derecho a la libertad y la seguridad de la persona; derecho al amparo de la ley; derecho a la igualdad en la familia; derecho al más alto nivel de salud física y mental, y derecho a unas condiciones de trabajo justas y favorables.
Incluso en los países de la Unión Europea vemos aún que la violencia contra las mujeres no se trata de forma justa. Si pensamos por ejemplo en Italia, que en esos momentos detenta la presidencia de la Unión Europea, en febrero de 1999 el Tribunal Supremo italiano revocó en un recurso de apelación una sentencia judicial que había considerado a un profesor de autoescuela culpable de violar a su alumna de dieciocho años. El Tribunal Supremo dijo que la víctima llevaba pantalones vaqueros en el momento del delito y afirmó que los pantalones vaqueros no se pueden quitar ni siquiera en parte sin la cooperación activa de la persona que los lleva. El tribunal decidió que la víctima había consentido la relación sexual y que por lo tanto no se podía demostrar que se había tratado de una violación. Con actitudes de este tipo, insistir en que el derecho de la mujer es parte integrante de los derechos humanos es vital. Como ha dicho mi colega española, en estos momentos se consideran simplemente como un aparte, en vez de formar parte de los derechos humanos.
Las consideraciones de género deben tenerse en cuenta mediante la integración de la perspectiva de género en todas las actividades. Deberíamos agradecer las iniciativas por parte de la Comisión. Sin embargo, siempre queda más por hacer.
Hay que considerar la iniciativa de incluir una cláusula en el presupuesto de 2003 que declare que la inacción a la hora de evitar y combatir la violencia grave contra la mujer, como la lapidación, el castigo público, la mutilación de genitales, la quema y la violación serán motivo suficiente para suspender la ayuda de la UE.
En Kenia, en una comunidad concreta, la incidencia de la mutilación genital era del 97%. Las esposas se siguen heredando, y las experiencias de violación y abusos domésticos son moneda corriente. En Pakistán, la Comisión de Derechos Humanos estimó que en el año 2000 se había violado a una mujer cada dos horas, y cientos de mujeres fueron víctimas de crímenes de honor, violencia doméstica, quemas y asesinato.
Si empezamos a explorar la naturaleza de la violencia contra la mujer, y el papel de la Unión Europea en las relaciones internacionales, hay presiones que podríamos ejercer para evitar que ocurran estas atrocidades. Tenemos una oportunidad para conseguir que las relaciones internacionales asuman su responsabilidad y reconozcan a las mujeres. En la Unión Europea tenemos la responsabilidad de hacer respetar los derechos de la mujer en todo el planeta."@es12
"Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen siihen, että voimme tänä iltana keskustella naisten oikeuksien loukkaamisesta ja EU:n kansainvälisistä suhteista. Historiallisesti katsottuna kansainvälisten suhteiden käsitteeseen eivät naiset ole todellakaan mahtuneet. Kuten eräs tunnetuimmista miesten ja naisten välisistä suhteista ja kansainvälisistä suhteista kirjoittanut professori, Cynthia Enlow on todennut, maailman johtajat eivät ole antaneet arvoa naisten kokemuksille sodasta, avioliitosta, kaupasta, prostituutiosta, tehdastyöstä tai kotiaskareista, eikä niille ole annettu arvoa kansainvälisissä yhteyksissä.
Tämä on vuorostaan johtanut siihen, että perinteisesti kansainväliset suhteet ovat poliittisen analyysin muodoista yksi niistä, joilla tasa-arvokysymykset on otettu vähiten huomioon. Naiset ansaitsevat maailmassa edelleen vähemmän kuin miehet, jopa täällä Euroopan unionissa, jossa sukupuolten palkkaero koskee yhä kaikkia sektoreita, ja naiset saavat vähemmän terveydenhoitopalveluja, koulutusta, työtilaisuuksia, eikä heillä ole useinkaan täysiä poliittisia ja taloudellisia oikeuksia.
Naisiin kohdistuva väkivalta saa alkunsa usein juuri tästä syrjinnästä, sillä naisia ei pidetä miesten kanssa tasa-arvoisina. Näin ollen sukupuoleen perustuva väkivalta on laillista, ja naisilta evätään ihmisoikeudet.
Naisilla olisi oltava oikeus elämään, oikeus siihen, ettei heitä kiduteta, oikeus yhtäläiseen suojeluun kansainvälisissä tai sisäisissä aseellisissa konflikteissa, oikeus yksilönvapauteen ja -turvallisuuteen, oikeus yhtäläiseen oikeudelliseen suojeluun, oikeus tasa-arvoon perheessä, oikeus kaikkein parhaimpaan fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen ja oikeus oikeudenmukaisiin ja edullisiin työoloihin.
Jopa Euroopan unionin maissa voimme yhä havaita, että naisiin kohdistuvaan väkivaltaan suhtaudutaan epäasianmukaisesti. Otan esimerkiksi Italian, joka on tällä hetkellä Euroopan unionin puheenjohtajavaltio. Helmikuussa� 1999 Italian vetoomustuomioistuin kumosi muutoksenhaun yhteydessä tuomioistuimen tuomion, jossa katsottiin miespuolisen ajo-opettajan syyllistyneen 18-vuotiaan oppilaansa raiskaamiseen. Vetoomustuomioistuin totesi, että uhrilla oli rikoksen tapahtuessa farkut jalassa ja farkkuja ei voida riisua edes osittain ilman niitä jalassaan pitävän henkilön aktiivista osallistumista. Tuomioistuin päätti, että uhri oli suostunut sukupuoliyhteyteen ja päätyi siihen, ettei raiskausta voitu näyttää toteen. Asenteiden ollessa tällaisia sen painottaminen, että naisten oikeudet ovat erottamaton osa ihmisoikeuksia, on ratkaisevan tärkeää. Kuten espanjalainen kollegani totesi, tällä hetkellä ne nähdään pelkästään ihmisoikeuksia sivuavina, eikä niihin erottamattomasti kuuluvina.
Sukupuolinäkökohdat on otettava huomioon sisällyttämällä miesten ja naisten tasa-arvo kaikkeen politiikkaan. Meidän olisi oltava tyytyväisiä komission aloitteisiin. Aina voitaisiin kuitenkin tehdä enemmän.
On syytä harkita aloitetta siitä, että vuoden� 2003 talousarvioon sisällytetään lauseke, jonka mukaan se, että naisiin kohdistuvaa vakavaa väkivaltaa, esimerkiksi kivitystä, julkista kurittamista, sukupuolielinten silpomista, polttamista, raiskausta, ei ennaltaehkäistä ja torjuta erilaisin toimin, on peruste Euroopan unionin tuen lakkauttamiselle.
Erään tietyn yhteisön piirissä Keniassa naisten sukupuolielimet on silvottu 97-prosenttisesti. Vaimon perintä eli vaimon siirtyminen miehen kuollessa tämän miespuolisen sukulaisen, usein veljen vaimoksi, jatkuu, ja raiskaukset ja kotona tapahtuva hyväksikäyttö on yleistä. Pakistanissa ihmisoikeustoimikunta arvioi, että vuonna� 2000 joka toinen tunti yksi nainen raiskattiin ja sadat naiset joutuivat kunniamurhien, kotiväkivallan, polttamisen ja surmatyön uhreiksi.
Kun ryhdytte tutkimaan naisiin kohdistuvan väkivallan luonnetta ja Euroopan unionin roolia kansainvälisissä suhteissa, on harkittava painostustoimia, joilla osaltaan estetään näiden julmuuksien tapahtuminen. Meillä on tilaisuus vaikuttaa siihen, että kansainväliset suhteemme olisivat vastuullisia ja naiset huomioon ottavia. Meillä on Euroopan unionina vastuullamme naisten oikeuksien tukeminen kaikkialla maailmassa."@fi5
"Monsieur le Président, je me réjouis de l’opportunité de débattre, ce soir, de la violation des droits de la femme dans les relations internationales de l’UE. Historiquement, la conception même des relations internationales a réellement exclu les femmes. Comme le décrit le professeur Cynthia Enlow, l’un des auteurs éminents en matière de genre et de relations internationales, le décrit, la valeur de l’expérience des femmes dans la guerre, le mariage, le commerce, la prostitution, le travail d’usine ou les tâches ménagères a été ignorée par les dirigeants du monde et à l’échelon international.
À son tour, cette ignorance a fait des relations internationales classiques l’une des formes d’analyse politique qui tient le moins compte de la dimension hommes-femmes. Les femmes dans le monde gagnent toujours moins que les hommes. Même ici, au sein de l’Union européenne, où l’écart de salaires entre les hommes et les femmes sévit dans tous les secteurs. Elles ont moins accès aux soins de santé, à l’éducation et aux offres d’emploi et on leur refuse souvent la pleine jouissance des droits politiques et économiques.
La violence à l’encontre des femmes découle souvent de cette simple discrimination, bien que les femmes ne soient pas considérées comme étant l’égal des hommes. Ensuite, la violence fondée sur le saxe est légitimée et les droits de la femme sont bafoués.
Les femmes devraient jouir du droit à la vie, du droit de ne pas être soumises à la torture, du droit à une protection équitable en temps de conflit armé international ou national, du droit à la liberté et à la sécurité personnelle, du droit à une protection juridictionnelle équitable, du droit à l’égalité dans la famille, du droit aux plus hauts niveaux de santé physique et mentale et du droit à des conditions de travail équitables et favorables.
Même dans les pays de l’Union européenne, cette violence à l’encontre des femmes est encore traitée inéquitablement. Si je prends l’exemple de l’Italie - qui est actuellement à la tête de la présidence de l’Union européenne -, en février 1999, la Cour suprême italienne a annulé, en appel, un jugement qui avait reconnu un moniteur de conduite automobile coupable du viol d’une étudiante de 18 ans. La Cour suprême a remarqué que la victime portait un jeans lors des faits incriminés et a déclaré qu’un jeans ne pouvait être ôté, même partiellement, sans la participation active de la personne qui le porte. La Cour a décidé que la victime avait consenti à l’acte sexuel et a conclu que le viol n’était pas prouvé. Devant ce genre d’attitude, il est essentiel de souligner que les droits de la femme font partie intégrante des droits humains. Comme l’a affirmé ma collègue espagnole, pour le moment ils sont plus considérés comme simplement accessoires que comme une partie intégrale des droits humains.
Les considérations de genre doivent être prises en compte par le biais de l’intégration de la dimension hommes-femmes. Nous devrions nous féliciter des initiatives de la Commission. Cependant, on peut toujours faire plus.
L’initiative visant à inclure dans le budget 2003 une clause stipulant que le manque d’action pour prévenir et lutter contre la violence grave à l’encontre des femmes, comme la lapidation, le châtiment public, la mutilation génitale, l’immolation et le viol, constituera un motif de suspension de l’aide de l’UE, doit être prise en considération.
Au Kenya, dans une certaine communauté, la fréquence de la mutilation génitale atteignait les 97%. L’héritage des épouses se perpétue et les expériences de viol et de mauvais traitements domestiques sont répandues. Au Pakistan, la commission des droits de l’homme a estimé qu’en l’an 2000, une femme était violée toutes les deux heures et que des centaines d’autres étaient victimes de crimes d’honneur, de violences domestiques, d’immolations et de meurtres.
Lorsque l’on se met à examiner la nature de la violence à l’encontre des femmes, ainsi que le rôle de l’Union européenne dans les relations internationales, on réalise qu’il existe des moyens de pression que nous pourrions utiliser pour contribuer à éviter que ces atrocités se produisent. Nous avons l’opportunité de placer les relations internationales face à leurs responsabilités et de leur faire reconnaître la femme. Nous avons des responsabilités au sein de l’Union européenne afin de faire respecter les droits de la femme dans le monde."@fr6
"Signor Presidente, accolgo con piacere l’opportunità fornita dalla discussione di stasera per affrontare il tema della violazione dei diritti della donna nelle relazioni internazionali dell’Unione europea. Nel corso della storia, le donne di fatto sono state escluse dalle relazioni internazionali già a livello concettuale. Come dimostra la professoressa Cynthia Enlow, tra i più importanti autori sul tema del genere nelle relazioni internazionali, il valore delle esperienze femminili in guerra, nel matrimonio, nel commercio, nella prostituzione, nel lavoro in fabbrica o nelle incombenze domestiche è stato ignorato dai
mondiali e a livello internazionale.
A sua volta, questo fatto ha avuto come conseguenza che le relazioni internazionali di tipo classico rappresentano una delle forme di analisi politica più disattente nei confronti della dimensione di genere. In tutto il mondo, le donne continuano ad avere stipendi inferiori rispetto agli uomini, anche nell’Unione europea, dove il divario salariale determinato dal genere è tuttora ampiamente diffuso in tutti i settori lavorativi. Inoltre, le donne hanno minori possibilità di accesso al servizio sanitario, all’istruzione e alle opportunità di lavoro e sovente è loro negato il pieno esercizio dei diritti politici ed economici.
La violenza contro le donne deriva non di rado proprio da queste condizioni di discriminazione, per cui le donne non sono considerate pari agli uomini. Per converso, la violenza di genere è legittimata e i diritti umani della donna sono negati.
Alle donne dovrebbe essere riconosciuto il diritto alla vita, il diritto di non subire torture e di godere di pari tutela nei conflitti armati internazionali o nazionali, il diritto alla libertà e alla sicurezza della persona, il diritto a pari tutela nell’ambito della legge e alla parità nella famiglia, il diritto al massimo livello possibile di salute fisica e mentale e a condizioni di lavoro giuste e vantaggiose.
Persino nei paesi dell’Unione europea, ancora oggi i casi di violenza contro le donne non sono trattati in modo equo. Prendendo ad esempio l’Italia – che detiene attualmente la Presidenza di turno dell’Unione europea – possiamo ricordare la decisione della Corte di cassazione del febbraio 1999 che annullava una sentenza che aveva riconosciuto un istruttore di guida colpevole del reato di stupro ai danni di un’allieva diciottenne. La suprema corte eccepì il fatto che la ragazza, al momento della violenza, portasse un paio di
e affermò che tale capo di abbigliamento non può essere tolto, neppure in parte, senza l’attiva collaborazione della persona che lo indossa. La Corte sentenziò dunque che la vittima era consenziente all’atto sessuale e concluse che lo stupro non poteva essere provato. Di fronte a simili ragionamenti, è vitale diffondere il messaggio che i diritti della donna fanno parte integrante dei diritti umani. Come ha detto la collega spagnola, in questo momento i diritti della donna sono invece considerati semplicemente come un corollario, non come un elemento essenziale dei diritti umani.
La dimensione di genere deve essere presa in considerazione attraverso il
. Dovremmo accogliere con favore le iniziative della Commissione, anche se, come sempre, si potrebbe fare di più.
E’ necessario valutare l’ipotesi di inserire nel bilancio 2003 una clausola che preveda la sospensione degli aiuti dell’Unione europea qualora non siano intraprese azioni volte a prevenire e a combattere gravi atti di violenza contro le donne, come la lapidazione, la fustigazione pubblica, la mutilazione genitale, la messa al rogo e lo stupro.
In una comunità del Kenya, l’incidenza delle mutilazioni genitali era pari addirittura al 97 per cento. La pratica di lasciare in eredità la moglie è tuttora diffusa, così come lo sono i casi di stupro e di abusi familiari. Per quanto concerne il Pakistan, la Commissione per i diritti umani ha stimato che nel 2000 è stato commesso uno stupro ogni due ore e che centinaia di donne sono rimaste vittima di omicidi d’onore, violenze familiari, messe al rogo e assassinii.
Non appena si cominci ad analizzare la natura delle violenze contro le donne ed il ruolo dell’Unione europea nelle relazioni internazionali, si scoprono numerose occasioni per esercitare pressioni al fine di evitare che simili atrocità siano commesse. Abbiamo l’opportunità di rimodulare le nostre relazioni internazionali in modo da indurre, in tale ambito, un’assunzione di responsabilità e il riconoscimento del ruolo della donna. L’Unione europea ha la responsabilità di far valere i diritti della donna in tutto il mondo."@it9
"Mr President, I welcome the opportunity this evening to debate the violation of women's rights in EU international relations. Historically, the very concept of international relations has really excluded women. As Professor Cynthia Enlow, one of the eminent authors in gender and international relations, describes, the value of women's experiences in war, marriage, trade, prostitution, factory work or domestic chores has been ignored by world leaders and on the international level.
This in turn has led to classical international relations being one of the most gender-blind forms of political analysis. Women worldwide still earn less than men even here in the European Union where the gender pay gap still cuts across all sectors, have less access to healthcare, education and employment opportunities and are often denied full political and economic rights.
Violence against women often stems from this very discrimination, though women are not seen as equal to men. In turn, gender-based violence is legitimised and women's human rights are denied.
Women should be entitled to the right to life; the right not to be subjected to torture; the right to equal protection in times of international or internal armed conflict; the right to liberty and security of the person; the right to equal protection under the law; the right to equality in the family; the right to the highest standard of physical and mental health and the right to just and favourable conditions of work.
Even in European Union countries we still see that violence against women is treated unfairly. If I take Italy – which at the moment holds the presidency of the European Union – as an example, in February 1999 the Italian Supreme Court overturned on appeal, a court verdict which had found a male driving instructor guilty of raping his 18-year-old student. The Supreme Court noted that the victim was wearing jeans at the time of the offence and stated that jeans cannot even be partly removed without the active cooperation of the person wearing them. The court decided that the victim had consented to sex and concluded that the rape was not proven. With these kinds of attitudes, the emphasis on women's rights being integral to human rights is vital. As my Spanish colleague said, at the moment they are merely seen as an aside, rather than being integral to human rights.
Gender considerations have to be taken into account through gender mainstreaming. We should welcome the Commission's initiatives. However, there is always more that can be done.
The initiative to include a clause in the 2003 budget which states that the lack of action to prevent and combat severe violence against women, such as stoning, public castigation, genital mutilation, burning and rape will constitute a reason to suspend EU assistance must be taken into consideration.
In Kenya, in one particular community, the incidence of genital mutilation was as high as 97%. Wife inheritance continues, and experiences of rape and domestic abuse are rife. In Pakistan, the Human Rights Commission estimated that in the year 2000 a woman was raped every two hours and hundreds of women were victims of honour killings, domestic violence, burnings and murder.
As you start to explore the nature of violence against women, and the European Union's role in international relations, there are pressures we can place to help to prevent these atrocities from happening. We have an opportunity to make international relations wake up to their responsibility and recognise women. We have responsibilities in the European Union to uphold women's rights across the globe."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, ik ben blij met de gelegenheid die ons vanavond geboden wordt om te praten over de schending van de rechten van de vrouw in het kader van de internationale betrekkingen van de EU. In het verleden vielen vrouwen buiten het concept van de internationale betrekkingen. Zoals professor Cynthia Enlow, een van de voortreffelijke auteurs over seksegerelateerde problemen en internationale betrekkingen, beschrijft, is aan de ervaringen van vrouwen in oorlogstijd, het huwelijk, de handel, de prostitutie, fabriekswerk of huishoudelijk werk door wereldleiders en op internationaal niveau nooit adequaat aandacht geschonken.
Dit heeft er weer toe geleid dat er bij de politieke analyse op het gebied van de traditionele internationale betrekkingen geen oog is geweest voor de ongelijke behandeling van mannen en vrouwen. Wereldwijd verdienen vrouwen nog steeds minder dan mannen – zelfs hier in de Europese Unie, waar nog steeds in alle sectoren beloningsverschillen tussen mannen en vrouwen bestaan –, hebben vrouwen minder toegang tot medische zorg, onderwijs en werk, en beschikken ze vaak niet over volwaardige politieke en economische rechten.
Uit deze discriminatie komt vaak geweld tegen vrouwen voort. Vrouwen worden echter niet als gelijkwaardig aan de man gezien, wat weer tot gevolg heeft dat seksegerelateerd geweld wordt gelegitimeerd en de mensenrechten van vrouwen niet worden geëerbiedigd.
Vrouwen moeten zich kunnen beroepen op het recht om te leven, het recht om niet te worden gemarteld, het recht op gelijke bescherming in tijden van internationale of binnenlandse gewapende conflicten, het recht op vrijheid en veiligheid van de persoon, het recht op gelijke rechtsbescherming, het recht op gelijke behandeling in het gezin, het recht op het hoogst mogelijke lichamelijke en geestelijke gezondheidsniveau en het recht op redelijke en gunstige arbeidsomstandigheden.
Zelfs in landen van de Europese Unie zien we nog steeds dat er onrechtvaardig wordt omgegaan met geweld tegen vrouwen. Als voorbeeld noem ik Italië, dat momenteel het voorzitterschap van de EU bekleedt. In februari 1999 vernietigde het Italiaanse hooggerechtshof in hoger beroep een vonnis van een lagere rechtbank, die een mannelijke rij-instructeur schuldig had bevonden aan de verkrachting van een 18-jarige leerlinge. Het hooggerechtshof merkte op dat het slachtoffer een spijkerbroek droeg op het moment van het vergrijp en dat een spijkerbroek niet eens gedeeltelijk kan worden uitgetrokken zonder de actieve medewerking van de persoon die de broek aanheeft. Het hof concludeerde dat het slachtoffer had ingestemd met de geslachtsgemeenschap en dat verkrachting niet was bewezen. Zolang er op deze manier tegen dergelijke zaken wordt aangekeken, is het essentieel dat er op wordt gehamerd dat de rechten van de vrouw een wezenlijk onderdeel vormen van de mensenrechten. Zoals mijn Spaanse collega al zei, worden ze momenteel gezien als bijzaak en niet als een integraal onderdeel van de mensenrechten.
Met seksegerelateerde factoren moet rekening worden gehouden via
. De initiatieven van de Commissie zijn prijzenswaardig, maar er kan altijd nog meer worden gedaan.
Het initiatief om een clausule op te nemen in de begroting van 2003 waarin wordt bepaald dat het niet-nemen van maatregelen ter voorkoming van ernstig geweld tegen vrouwen, zoals steniging, openbare tuchtiging, genitale verminking, verbranding en verkrachting, reden is om de steun van de EU op te schorten, moet in overweging worden genomen.
Bij één bepaalde gemeenschap in Kenia lag het percentage van genitale verminking maar liefst op 97 procent. Het erven van weduwen door zwagers vindt nog steeds plaats en verkrachting en huiselijk geweld komen veelvuldig voor. Volgens een schatting van de commissie voor de rechten van de mens werd in 2000 in Pakistan elke twee uur een vrouw verkracht en waren honderden vrouwen het slachtoffer van moord, moord uit erewraak, huiselijk geweld en verbranding.
Wie zich nader verdiept in de aard van het geweld tegen vrouwen en de rol van de Europese Unie in internationale betrekkingen weet dat we druk kunnen uitoefenen om dergelijke gruweldaden te helpen voorkomen. Het ligt in ons vermogen om onze internationale partners bewust te maken van hun verantwoordelijkheid en er bij hen op aan te dringen om de rechten van vrouwen te erkennen. Wij hebben de verantwoordelijkheid binnen de Europese Unie om ons sterk te maken voor de rechten van vrouwen over de hele wereld."@nl2
"Senhor Presidente, congratulo-me com a oportunidade de debater esta noite a questão da violação dos direitos de mulher nas relações internacionais da UE. Historicamente, o próprio conceito de relações internacionais tem excluído as mulheres. Como o descreve a Professora Cynthia Enlow, um dos autores mais eminentes no domínio da igualdade entre os sexos e das relações internacionais, a importância da experiência das mulheres na guerra, no casamento, no comércio, na prostituição, no trabalho fabril ou nas tarefas domésticas tem sido ignorada pelos dirigentes mundiais e a nível internacional.
Esta atitude, por seu turno, leva a que as relações internacionais clássicas sejam uma das formas de análise política menos sensível às questões da igualdade entre os sexos. As mulheres de todo o mundo continuam a ganhar menos do que os homens, até mesmo aqui na União Europeia, onde as diferenças salariais entre os trabalhadores dos dois sexos se continuam a fazer sentir em todos os sectores; não têm igualdade de acesso à saúde, à educação e ao emprego, e muitas vezes é-lhes negada a igualdade de direitos políticos e económicos.
A violência contra as mulheres radica com frequência nesta discriminação, se bem que as mulheres não sejam consideradas iguais aos homens. A violência sexual é legitimada e os direitos humanos das mulheres são violados.
As mulheres devem ter direito à vida; direito a não serem submetidas à tortura; direito à igualdade de protecção, em tempo de conflito armado internacional ou interno; direito à liberdade e à segurança pessoal; direito à igualdade de protecção jurídica; direito à igualdade na família; direito ao mais elevado nível de saúde física e mental e direito a condições de trabalho justas e favoráveis.
Até nos países da União Europeia constatamos que a violência contra as mulheres recebe um tratamento injusto. Considerando o exemplo da Itália, que detém actualmente a Presidência da União Europeia, em Fevereiro de 1999 o Supremo Tribunal anulou em recurso uma sentença do tribunal que tinha condenado um instrutor de uma escola de condução por violação de uma aluna de 18 anos. O Supremo Tribunal observou que a vítima vestia calças de ganga no momento do crime e declarou que não é possível despir umas calças de ganga sem a cooperação pelo menos parcial da pessoa que as usa. O Tribunal decidiu que a vítima tinha consentido no acto sexual e concluiu que não fora provado que tivesse havido violação. Atitudes como esta comprovam que é vital que os direitos da mulher sejam parte integrante dos direitos humanos. Como o disse o meu colega espanhol, actualmente os direitos da mulher são relativos, não são considerados como parte integrante dos direitos humanos.
As questões da igualdade entre os sexos devem ser tidas em conta através da integração da dimensão da igualdade entre os sexos. Congratulamo-nos com as iniciativas da Comissão, mas é sempre possível ir mais longe.
Deverá ser tida em consideração a iniciativa de incluir no orçamento de 2003 uma cláusula indicando que a inexistência de acções para prevenir e combater a violência grave contra as mulheres (apedrejamento, punição pública, mutilação genital, queimadura ou violação) constituirá fundamento para suspender a assistência por parte da UE.
No Quénia, numa comunidade específica, a incidência da mutilação genital era de 97%. A prática de as mulheres serem herdadas continua e os casos de violação e violência doméstica são frequentes. No Paquistão, a Comissão de Direitos Humanos estimou que em 2000 foi violada uma mulher de duas em duas horas e que centenas de mulheres foram vítimas de homicídio por questões de honra, de violência doméstica, queimadas e assassinadas.
Quando analisamos a natureza da violência contra as mulheres e o papel da União Europeia nas relações internacionais, verificamos que podemos exercer pressão para evitar estas atrocidades. Temos agora uma oportunidade de sensibilizar para as responsabilidades das relações internacionais, que devem reconhecer os direitos da mulher. Nós, na União Europeia, temos a responsabilidade de defender os direitos da mulher em todo o globo."@pt11
"Herr talman! Jag välkomnar det tillfälle som ges denna kväll att diskutera kränkningarna av kvinnors rättigheter i EU:s internationella förbindelser. Historiskt sett har kvinnorna faktiskt varit utestängda från de internationella förbindelserna. Som professor Cynthia Enlow, en av de ansedda författarna på området för jämställdhetsfrågor och internationella förbindelser beskriver, har värdet av kvinnors erfarenheter av krig, äktenskap, handel, prostitution, fabriksarbete eller hushållsarbete nonchalerats av världens ledare och på internationell nivå.
Detta har i sin tur lett till att de traditionella internationella förbindelserna är en av de former av politisk analys där minst hänsyn tas till jämställdhetsfrågorna. Kvinnor i hela världen tjänar fortfarande mindre än män – till och med inom Europeiska unionen, där löneklyftor mellan kvinnor och män fortfarande finns kvar inom alla sektorer –, har sämre tillgång till sjuk- och hälsovård, utbildning och arbetstillfällen samt förvägras ofta fullständiga politiska och ekonomiska rättigheter.
Våld mot kvinnor orsakas ofta just av denna diskriminering, eftersom kvinnor inte ses som jämlika med män. Könsrelaterat våld är i sin tur legitimt och kvinnorna förvägras sina mänskliga rättigheter.
Kvinnor måste vara berättigade till rätten till liv, rätten till att inte utsättas för tortyr, rätten till likvärdigt skydd under internationella eller nationella väpnade konflikter, rätten till personlig fri- och säkerhet, rätten till samma skydd inför lagen, rätten till jämställdhet i familjen, rätten till den högsta standarden av fysisk och psykisk hälsa och rätten till rättvisa och goda arbetsvillkor.
Till och med i Europeiska unionens medlemsstater ser vi fortfarande att våld mot kvinnor behandlas orättvist. Om jag tar Italien – som för närvarande innehar ordförandeskapet för Europeiska unionen – som ett exempel, ändrade Italiens högsta domstol i februari 1999, efter ett överklagande, ett domslut enligt vilket en manlig bilskollärare hade befunnits skyldig till att ha våldtagit sin 18-åriga elev. Högsta domstolen noterade att offret hade burit jeans vid tidpunkten för brottet och förklarade att jeans inte ens delvis kan tas av utan aktivt samarbete från den person som bär dem. Domstolen beslutade att offret hade samtyckt till sexuellt umgänge och drog slutsatsen att våldtäkten inte kunde bevisas. Med detta slags attityder är betoningen på att kvinnors rättigheter skall ingå som en grundläggande del i de mänskliga rättigheterna avgörande. Som min spanska kollega sade, betraktas kvinnors rättigheter för närvarande bara som en avsides aspekt, i stället för att ses som en grundläggande del av de mänskliga rättigheterna.
Jämställdhetsfaktorerna måste beaktas genom integrering av jämställdhetsperspektivet. Vi bör välkomna kommissionens initiativ. Det finns dock alltid mer som kan göras.
Initiativet att införa en klausul i budgeten för 2003 om att underlåtenhet att vidta åtgärder för att förebygga och bekämpa grovt våld mot kvinnor, som stening, offentlig bestraffning, könsstympning, bränning eller våldtäkt, är ett skäl att dra in EU-bistånd, måste beaktas.
I ett samhälle i Kenya var förekomsten av könsstympning så hög som 97 procent. Seden att ärva fruar finns fortfarande kvar och våldtäkter och våld i hemmet är mycket vanligt förekommande. I Pakistan uppskattade FN:s kommission för mänskliga rättigheter att en kvinna våldtogs varannan timme och hundratals kvinnor föll offer för hedersmord, våld i hemmet, bränningar och mord under 2000.
När man börjar undersöka karaktären av våld mot kvinnor och Europeiska unionens roll i de internationella förbindelserna ser man att vi kan utöva påtryckningar för att bidra till att förhindra dessa grymheter. Vi har nu chansen att se till att vi blir medvetna om vårt ansvar inom de internationella förbindelserna och att kvinnor erkänns. Europeiska unionen har ett ansvar för att upprätthålla kvinnors rättigheter i hela världen."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples