Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-10-21-Speech-2-259"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2003-10-21"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Kvinnors rättigheter4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20031021.8.2-259"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2003-10-21-Speech-2-2604
lpv:speaker	lp:Patten4
lpv:spoken text	". I would like to start by commending Ms Smet, a former colleague, indeed one of two former colleagues taking part in this debate. We were a very distinguished vintage. I would like to thank Ms Smet for her work as rapporteur on this report. Her political commitment to the cause of women's rights is well known in both the Commission and the Council. This own-initiative report raises a wide range of issues. It is an extremely valuable contribution in placing women nearer the centre of the European Union's foreign policy. The human rights clause is a dynamic instrument through which we can advance human rights in a positive manner. The measure of its success is not found in the frequency with which it results in punitive measures or suspension of agreements but rather in the structured exchanges on human rights which result in a more realistic way of realising the goals of the human rights clause. By separating women’s rights from the overall human rights agenda, Parliament would not necessarily, whatever its admirable intentions, be serving the cause of human rights. Indeed, such a separation would possibly result in a lessening in its leverage on the political agenda. Let me give an example, a case in point. I would like to refer to the current negotiations with Iran on a trade and co-operation agreement. Central to the human rights dialogue with Iran – and I think I can say that I played a prominent part in getting it started – is the issue of discrimination against women and Iran’s non-ratification of the Convention on the Elimination of Discrimination Against Women. It would seem that in certain cultural environments, it is advantageous for women’s rights to enter the agenda under the mantle of human rights. I do not make these points simply theoretically, simply as a result of intellectual or academic study. I was discussing these issues most recently in Syria with a women's rights lawyer, as part of our discussions there to try to get an association agreement with Syria. I have discussed these issues in Iran with, for example, female members of the Iranian parliament. So they are issues about which I can assure the House, even if I disagree with what is proposed, they are issues about which I feel pretty strongly. Another important human rights instrument with regard to women’s rights is the European Initiative for Human Rights and Democratisation. The instrument is very active in involving local women’s organisations in third countries. And although gender equality is a horizontal issue under this European initiative, many specific gender projects have also been supported. For example, we are currently funding a project in Egypt, Jordan, Lebanon West Bank and Gaza for legal aid and literacy, for counselling for women victims of violence and for awareness campaigns and research. I hope the House will take account of our arguments that it is not necessary to have a separate clause in trade and cooperation agreements, since this is an area and an issue fully addressed by our human rights agenda. I also hope that the House will not conclude from what I have said that we do not give as much priority to the issues very properly raised, for example, gender mutilation which I have not mentioned in this debate. I hope that the House will not think that we do not give the greatest possible priority to these issues. In my experience, as a long retired development minister, one of the crucial issues, perhaps crucial issue, in sustainable development policy is gender mainstreaming and decent treatment of women. I first learnt that lesson 20 odd years ago in Pakistan, and I have continued learning it ever since. The violation of women's rights in international affairs is an extremely serious issue. It is an issue to which the Commission and the European Union both attach considerable importance. This year alone, we have launched three major gender initiatives, under what we call the Programme of Action for the Mainstreaming of Gender Equality and Community Development Cooperation. First of all, we have set about the drafting of a concise manual setting out essential principles and guidelines for gender mainstreaming in development practice, and it is targeted at Commission officials. Secondly, we have issued a call for tender for the setting-up of a very large training programme for staff, both in our headquarters in Brussels and in delegations, including also the staff of beneficiary countries. Thirdly, we have launched a call for proposals to support non-governmental organisation projects. The Commission has also been very active in contributing to EU efforts to promote the human rights of women in international fora, such as the UN Commission on Human Rights, the Third Committee of the United Nations General Assembly, and the Office of Democratic Institutions and Human Rights of the OSCE. For example, we co-sponsored the resolution on the elimination of violence against women at the last Commission on Human Rights. It was tabled, as the House will know, by Canada, and we issued a strong statement on the human rights of women which highlighted, among other things, the growing problem of trafficking in human beings and the advantages of gender mainstreaming. However, what I would like to underline today is that it is our belief that women’s rights are an integral part of human rights as a whole. And for this reason, I would like to express the reservations of the Commission over certain recommendations within the report. The item of principle concern to us is the call for the 'Council and Commission to include in future trade and development agreements, irrespective of and in addition to the essential elements clause, a specific clause providing for the imposition of sanctions and ultimately the suspension of the agreement in cases of serious and repeated violations of women’s rights'. As I am sure most Members will agree, when considering issues such as equality, non-discrimination and violence, women’s rights are best addressed in the overall framework of human rights Indeed, as quoted in the honourable Member's report, the declaration from the 1993 Vienna World Conference on Human Rights clearly underlines that 'the human rights of women and the girl-child are an inalienable, integral and indivisible part of universal human rights.' Moreover, it is important to realise that violence against women on a state level is an integral part of the human rights provisions dealing with torture and the death penalty, which are our priorities in terms of human rights. It is also worth noting that a separate clause on women’s rights would also imply the need to include various other human rights issues as individual clauses in subsequent trade and co-operation agreements; that is to say for example, a clause for the rights of the child, or a clause for the rights of indigenous peoples and minorities."@en3
lpv:translated text	"Jeg vil gerne begynde med at rose fru Smet, en tidligere kollega, ja faktisk en af to tidligere kolleger, som har deltaget i denne forhandling. Vi var en ganske fortræffelig årgang. Jeg vil gerne takke fru Smet for arbejdet som ordfører for denne betænkning. Hendes politiske engagement i forbindelse med kvinders rettigheder er velkendt både i Kommissionen og i Rådet. Denne initiativbetænkning rejser en lang række emner. Den giver et meget værdifuldt bidrag i forbindelse med at placere kvinder tættere på centrum af EU's udenrigspolitik. Menneskerettighedsklausulen er et dynamisk instrument, som vi kan bruge til at fremme menneskerettighederne på en positiv måde. Succesen kan ikke måles på, hvor ofte den resulterer i straffende foranstaltninger eller suspendering af aftaler, men snarere ved strukturerede udvekslinger om menneskerettighederne, som kan munde ud i mere realistiske målsætninger i forbindelse med menneskerettighedsklausulen. Ved at adskille kvinders rettigheder fra det overordnede menneskerettighedsprogram ville Parlamentet ikke nødvendigvis, uanset hvor beundringsværdig hensigten er, tjene menneskerettighedssagen. En sådan adskillelse kunne rent faktisk medvirke til mindre indflydelse på den politiske dagsorden. Lad mig komme med et eksempel. Jeg vil gerne henvise til de aktuelle forhandlinger med Iran om en handels- og samarbejdsaftale. Centralt i menneskerettighedsdialogen med Iran - og jeg tror, jeg kan sige, at jeg spillede en fremtrædende rolle i at få den startet - er diskriminationen af kvinder og Irans manglende ratificering af konventionen om afskaffelse af diskrimination mod kvinder. Det ser ud til, at det i visse kulturelle miljøer er en fordel for kvinders rettigheder, at disse sættes på dagsordenen under dække af menneskerettighederne. Jeg understreger ikke dette ud fra en udelukkende teoretisk synsvinkel, udelukkende som følge af en intellektuel eller akademisk undersøgelse. Jeg har senest drøftet disse spørgsmål i Syrien med en jurist på kvinderettighedsområdet som led i vores drøftelser for at få en associeringsaftale med Syrien. Jeg har drøftet disse emner i Iran med f.eks. kvindelige medlemmer af det iranske parlament. Så jeg kan forsikre Parlamentet om, at selv om jeg er uenig med det, der foreslås, så er det emner, der ligger mig meget på sinde. Et andet vigtigt menneskerettighedsinstrument med hensyn til kvinders rettigheder er det europæiske initiativ for menneskerettigheder og demokrati. Instrumentet inddrager aktivt lokale kvindeorganisationer i tredjelande. Selv om ligestilling mellem kønnene er et horisontalt spørgsmål i dette europæiske initiativ, er mange specifikke kønsrelaterede projekter også blevet støttet. I Egypten, Jordan, Libanon, på Vestbredden og i Gaza finansierer vi f.eks. i øjeblikket et projekt, som giver juridisk hjælp og bekæmper analfabetisme, som rådgiver kvinder, der er ofre for vold, og som omfatter oplysningskampagner og forskning. Jeg håber, Parlamentet vil tage hensyn til vores argumenter om, at det ikke er nødvendigt at have en særskilt klausul i handels- og samarbejdsaftaler, da det er et område og et emne, der behandles udførligt i vores program vedrørende menneskerettigheder. Jeg håber også, at Parlamentet ud fra det, jeg har sagt, ikke vil konkludere, at vi ikke prioriterer de emner, der korrekt tages op, så højt, f.eks. skamfering af kønsorganer, som jeg ikke har omtalt i denne forhandling. Det er mit håb, at Parlamentet ikke tror, at vi ikke giver disse emner højeste prioritet. Det er min erfaring som tidligere udviklingsminister, at et af de afgørende emner, måske det vigtigste emne i bæredygtig udviklingspolitik, er integration af kønsaspektet og anstændig behandling af kvinder. Det lærte jeg første gang for godt 20 år siden i Pakistan, og jeg lærer stadig. Krænkelsen af kvinders rettigheder i internationale forbindelser er et yderst alvorligt emne. Det er et emne, som både Kommissionen og EU tillægger stor betydning. Alene i år har vi iværksat tre store kønsinitiativer i forbindelse med det, vi kalder handlingsprogrammet for generel hensyntagen til kønsaspektet i Fællesskabets udviklingssamarbejde. For det første er vi begyndt at udarbejde en præcis vejledning, der fastlægger væsentlige principper og retningslinjer for integration af kønsaspektet i udviklingspraksis, og den målrettes mod Kommissionens tjenestemænd. For det andet har vi offentliggjort et udbud med henblik på oprettelsen af et meget stort træningsprogram for medarbejderne, både i vores hovedkvarter i Bruxelles og i delegationerne, herunder også medarbejderne i modtagerlandene. For det tredje har vi indkaldt forslag til støtte af ikke-statslige organisationers projekter. Kommissionen har desuden aktivt bidraget til EU's bestræbelser for at fremme kvinders menneskerettigheder i internationale fora, f.eks. FN's Menneskerettighedskommission, FN's Generalforsamlings 3. Komité samt OSCE's Kontor for Demokratiske Institutioner og Menneskerettigheder. Vi var f.eks. medsponsor for resolutionen om afskaffelse af vold mod kvinder i den sidste Menneskerettighedskommission. Som Parlamentet ved, blev den fremlagt af Canada, og vi fremsatte en erklæring om kvinders menneskerettigheder, som bl.a. fremhævede det voksende problem med handel med mennesker og fordelene ved integration af kønsaspektet. Men det, som jeg gerne vil fremhæve i dag, er, at vi er overbevist om, at kvinders rettigheder er en integreret del af menneskerettighederne i det hele taget. Derfor vil jeg gerne give udtryk for Kommissionens forbehold i forbindelse med visse anbefalinger i betænkningen. Det spørgsmål, der bekymrer os mest, er opfordringen til Rådet og Kommissionen om "i fremtidige handels- og udviklingsaftaler uanset og som supplement til klausulen om respekt for menneskerettigheder at indføje en særlig klausul om sanktioner og i sidste instans suspendering af aftalen i tilfælde af alvorlige og gentagne krænkelser af kvinders rettigheder". Jeg er sikker på, de fleste medlemmer er enige med mig i, at kvinders rettigheder, hvad angår emner som ligestilling, ikke-diskrimination og vold, behandles bedst inden for de generelle rammer for menneskerettigheder. Som det fremgår af det ærede parlamentsmedlems betænkning, understreger erklæringen fra verdenskonferencen om menneskerettigheder i Wien i 1993 klart, at "kvinders og unge pigers menneskerettigheder er en umistelig, integreret og udelelig del af de universelle menneskerettigheder". Det er desuden vigtigt at gøre sig klart, at vold mod kvinder på nationalt plan er en integreret del af menneskerettighedsbestemmelserne, der handler om tortur og dødsstraf, som er vores prioriteter med hensyn til menneskerettigheder. Det er værd at notere sig, at en særskilt klausul om kvinders rettigheder desuden ville indebære et krav om at indføje forskellige andre menneskerettighedsemner som individuelle klausuler i efterfølgende handels- og samarbejdsaftaler. Det vil f.eks. sige en klausul om børns rettigheder eller en klausul om rettighederne for oprindelige folk og minoriteter."@da1 ". Ich möchte zunächst Frau Smet, einer ehemaligen Kollegin, sogar einer von zwei ehemaligen Kollegen, die an dieser Aussprache teilnehmen, meine Anerkennung aussprechen. Wir waren schon ein recht herausragender Jahrgang. Ich möchte Frau Smet für ihre Arbeit als Berichterstatterin danken. Ihr politisches Engagement für die Rechte der Frau sind sowohl in der Kommission als auch im Rat wohl bekannt. Dieser Initiativbericht befasst sich mit einer Vielzahl von Problemen. Er trägt maßgeblich dazu bei, dass Frauen stärker in den Blickpunkt der Außenpolitik der Europäischen Union gerückt werden. Die Menschenrechtsklausel ist ein dynamisches Instrument, mit dem wir in positiver Weise zur Durchsetzung der Menschenrechte beitragen können. Nicht die Häufigkeit, mit der Strafmaßnahmen ergriffen oder Abkommen suspendiert werden, ist ein Maß für ihren Erfolg, sondern der systematische Austausch zu Menschenrechtsfragen, über den sich die Ziele der Menschenrechtsklausel realistischer umsetzen lassen. Durch Loslösung der Rechte der Frau von der Menschenrechtsproblematik insgesamt würde das Parlament der Sache der Menschenrechte keinen Dienst erweisen, so edel seine Motive auch sein mögen. Im Gegenteil. Eine solche Loslösung könnte dem politischen Stellenwert dieser Problematik möglicherweise schaden. Ich möchte dazu ein Beispiel anführen. Ich beziehe mich auf die derzeitigen Verhandlungen über ein Handels- und Kooperationsabkommen mit dem Iran. Im Mittelpunkt des Dialogs mit dem Iran zum Thema Menschenrechte – und ich darf wohl für mich in Anspruch nehmen, dass ich ganz wesentlich zum Anstoß dieses Dialogs beigetragen habe – stehen die Frage der Diskriminierung der Frau und die Tatsache, dass der Iran das UN-Übereinkommen zur Beseitigung jeder Form von Diskriminierung der Frau bisher nicht ratifiziert hat. Es scheint, als sei es unter bestimmten kulturellen Bedingungen günstiger, wenn die Rechte der Frau im Rahmen der Menschenrechte behandelt werden. Ich treffe hier keine rein theoretische Aussage, die das Ergebnis rein intellektueller oder akademischer Überlegungen ist. Ich habe diese Fragen im Rahmen unserer Diskussionen, die den Abschluss eines Assoziierungsabkommens mit Syrien zum Ziel haben, erst unlängst in Syrien mit einem Anwalt für die Rechte der Frau diskutiert. Ich habe diese Problematik beispielsweise im Iran mit weiblichen Abgeordneten des iranischen Parlaments erörtert. Ich kann dem hohen Haus also versichern, dass mir diese Fragen sehr am Herzen liegen, auch wenn ich einigen Vorschlägen nicht zustimmen kann. Ein weiteres wichtiges Instrument im Bereich der Menschenrechte, das der Durchsetzung der Rechte der Frau dient, ist die europäische Initiative für Demokratie und Menschenrechte. Dieses Instrument sorgt für die aktive Einbeziehung von örtlichen Frauenorganisationen in Drittländern. Obwohl die Gleichstellung der Geschlechter im Rahmen dieser europäischen Initiative eine Querschnittsaufgabe darstellt, werden auch zahlreiche konkrete geschlechtsspezifische Vorhaben unterstützt. So finanzieren wir derzeit Projekte in Ägypten, Jordanien, im Libanon, im Westjordanland und im Gazastreifen, bei denen es um Rechtsbeistand und Alphabetisierung, die Beratung von Frauen, die Opfer von Gewalttaten wurden, sowie Informationskampagnen und Forschungsmaßnahmen geht. Ich hoffe, das Haus berücksichtigt unsere Argumente gegen die Aufnahme einer Sonderklausel in Handels- und Kooperationsabkommen, da dieser Bereich von der Menschenrechtsagenda vollkommen abgedeckt wird. Ich hoffe ferner, dass das Haus aus meinen Ausführungen nicht den Schluss zieht, dass wir den zu Recht angesprochenen Problemen wie beispielsweise der von mir in dieser Aussprache nicht erwähnten Genitalverstümmelung nicht die ihnen gebührende Priorität einräumen. Ich hoffe, das Haus ist nicht der Meinung, dass wir diesen Fragen nicht die größtmögliche Priorität einräumen. Meine Erfahrungen aus meiner weit zurückliegenden Zeit als Entwicklungshilfeminister besagen, dass das Gender Mainstreaming und die anständige Behandlung von Frauen eine der wichtigsten, ja vielleicht wichtigste Frage im Rahmen einer nachhaltigen Entwicklungspolitik darstellen. Diese Lektion, die bis zum heutigen Tag Bestand hat, habe ich erstmals vor etwa 20 Jahren in Pakistan gelernt. Die Verletzung der Rechte der Frau vor dem Hintergrund der internationalen Beziehungen stellt ein sehr ernstes Thema dar. Das ist ein Thema, dem sowohl die Kommission als auch die Europäische Union beträchtliche Bedeutung beimessen. Allein in diesem Jahr haben wir im Rahmen des Aktionsprogramms der Kommission betreffend die umfassende Berücksichtigung von Gleichstellungsfragen in der Entwicklungszusammenarbeit der Gemeinschaft drei umfangreiche geschlechtsspezifische Initiativen ins Leben gerufen. Zunächst einmal haben wir die Erarbeitung eines kurzen Handbuchs in Angriff genommen, in dem die Grundsätze und Leitlinien der durchgängigen Berücksichtigung geschlechtsspezifischer Gesichtspunktein der Praxis der Entwicklungszusammenarbeit dargelegt werden und das sich an Beamte der Kommission richtet. Zweitens haben wir eine Ausschreibung für die Zusammenstellung eines umfangreichen Schulungsprogramms für Mitarbeiter sowohl in unserer Zentrale in Brüssel als auch in den Delegationen, einschließlich der Mitarbeiter der begünstigten Länder, durchgeführt. Drittens haben wir einen Aufruf zur Einreichung von Vorschlägen gestartet, der die Unterstützung von Vorhaben von Nichtregierungsorganisationen betrifft. Ferner hat die Kommission einen aktiven Beitrag zu Maßnahmen der EU geleistet, die der Förderung der Menschenrechte der Frau in internationalen Foren dienen, wie der UN-Menschenrechtskommission, dem 3. Ausschuss der Generalversammlung der Vereinten Nationen und dem Büro für demokratische Institutionen und Menschenrechte der OSZE. So unterstützten wir die auf der letzten Tagung der Menschenrechtskommission verabschiedeten Resolution zur Gewalt gegen Frauen. Wie das Haus sicher weiß, war die Resolution ursprünglich von Kanada vorgeschlagen worden. Wir gaben eine engagierte Erklärung zu den Menschenrechten der Frau ab, bei der die Betonung u. a. auf der Zunahme des Menschenhandels und den Vorzügen der durchgängigen Berücksichtigung geschlechtsspezifischer Gesichtspunkte lag. Ich möchte heute jedoch unterstreichen, dass die Rechte der Frau nach unserer festen Überzeugung Teil der Menschenrechte insgesamt sind. Und aus diesem Grund möchte ich die Bedenken der Kommission im Hinblick auf einige der Änderungsanträge des Berichts zum Ausdruck bringen. Besondere Sorge bereitet uns die nachdrückliche Aufforderung an den Rat und die Kommission, „in ihre künftigen Handels- und Entwicklungsübereinkommen unabhängig von der Menschenrechtsklausel und in Ergänzung zu dieser eine weitere Sonderklausel vorzusehen, in der Sanktionen und schließlich auch die Aussetzung des Übereinkommens für den Fall vorgesehen sind, dass schwer wiegende und wiederholte Verletzungen der Rechte von Frauen … vorkommen“. Ich bin sicher, die meisten Abgeordneten teilen die Ansicht, dass die Rechte der Frau bei der Auseinandersetzung mit Themen wie Gleichheit, Nichtdiskriminierung und Gewalt am sinnvollsten im Gesamtzusammenhang der Menschenrechte erörtert werden sollten. Wie aus dem Zitat im Bericht der verehrten Abgeordneten hervorgeht, wird in der Erklärung der Wiener Konferenz über Menschenrechte von 1993 eindeutig darauf verwiesen, dass „die Menschenrechte von Frauen und Mädchen unveräußerliche wesentliche und untrennbare Bestandteile der allgemeinen Menschenrechte sind“. Ferner gilt es zu berücksichtigen, dass das Thema Gewalt gegen Frauen auf staatlicher Ebene einen festen Bestandteil der Menschenrechtsbestimmungen zur Bekämpfung von Folter und der Todesstrafe bildet, die im Bereich der Menschenrechte für uns Vorrang haben. Erwähnenswert ist zudem, dass die Aufnahme einer Sonderklausel über die Rechte der Frau bedeuten würde, dass verschiedene andere Menschenrechtsfragen als Sonderklauseln in künftigen Handels- und Kooperationsabkommen aufzunehmen wären wie beispielsweise eine Klausel für die Rechte des Kindes oder eine Klausel für die Rechte indigener Völker und von Minderheiten."@de7 "Θα ήθελα, καταρχάς, να συγχαρώ την κ. Smet, πρώην συνάδελφο ή, μάλλον, μία εκ των δύο πρώην συναδέλφων που συμμετέχουν στην παρούσα συζήτηση, οι οποίοι ανήκουν σε μια σειρά διακεκριμένων πολιτικών. Θα ήθελα να ευχαριστήσω την κ. Smet για την εκπόνηση της εν λόγω έκθεσης. Η πολιτική της προσήλωση στον σκοπό της προάσπισης των δικαιωμάτων των γυναικών είναι γνωστή τόσο στην Επιτροπή όσο και στο Συμβούλιο. Η εν λόγω έκθεση πρωτοβουλίας θίγει ένα ευρύ φάσμα θεμάτων. Είναι μια εξαιρετικά πολύτιμη συμβολή στην προσπάθεια να βρεθούν οι γυναίκες στο επίκεντρο της εξωτερικής πολιτικής της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Η ρήτρα σεβασμού των ανθρωπίνων δικαιωμάτων είναι ένα δυναμικό μέσο με το οποίο μπορούμε να προαγάγουμε θετικά τον σεβασμό των ανθρωπίνων δικαιωμάτων. Το μέτρο της επιτυχίας της δεν είναι η συχνότητα με την οποία οδηγεί στη λήψη σωφρονιστικών μέτρων ή την αναστολή συμφωνιών αλλά η οργανωμένη ανταλλαγή εμπειρίας στον τομέα των ανθρωπίνων δικαιωμάτων, η οποία έχει ως αποτέλεσμα έναν πιο ρεαλιστικό τρόπο επίτευξης των στόχων της ρήτρας σεβασμού των ανθρωπίνων δικαιωμάτων. Διαχωρίζοντας τα δικαιώματα των γυναικών από το όλο πρόγραμμα δράσης για τα ανθρώπινα δικαιώματα, το Κοινοβούλιο, παρά τις έξοχες προθέσεις του, δεν θα προήγε απαραίτητα το θέμα των ανθρωπίνων δικαιωμάτων. Μάλιστα, ένας τέτοιος διαχωρισμός θα οδηγούσε πιθανότατα σε αποδυνάμωση της θέσης του εν λόγω θέματος στην πολιτική ημερήσια διάταξη. Θα ήθελα να δώσω ένα χαρακτηριστικό παράδειγμα, αναφερόμενος στις τωρινές διαπραγματεύσεις με το Ιράν για τη σύναψη συμφωνίας εμπορίου και συνεργασίας. Στο επίκεντρο του διαλόγου με το Ιράν για τα ανθρώπινα δικαιώματα –και νομίζω πως μπορώ να πω ότι συνέβαλα σημαντικά στην έναρξή του– βρίσκεται το θέμα των διακρίσεων εις βάρος των γυναικών και της μη επικύρωσης από το Ιράν της σύμβασης για την κατάργηση των διακρίσεων εις βάρος των γυναικών. Φαίνεται ότι, σε ορισμένα πολιτιστικά περιβάλλοντα, είναι προς το συμφέρον μας να προστίθενται τα δικαιώματα των γυναικών στην ημερήσια διάταξη ως μέρος των καθολικών ανθρωπίνων δικαιωμάτων. Δεν μιλώ απλώς θεωρητικά, απλώς ως αποτέλεσμα ακαδημαϊκής μελέτης. Πρόσφατα μίλησα για τα θέματα αυτά στη Συρία με μια νομικό ειδικευμένη σε θέματα δικαιωμάτων των γυναικών στο πλαίσιο των συνομιλιών μας για τη σύναψη συμφωνίας σύνδεσης με τη Συρία. Για τα θέματα αυτά μίλησα και στο Ιράν με γυναίκες βουλευτές του ιρανικού κοινοβουλίου, μεταξύ άλλων. Επομένως, τα εν λόγω θέματα είναι θέματα τα οποία μπορώ να διαβεβαιώσω το Κοινοβούλιο, ακόμα και αν διαφωνώ με την πρόταση, ότι με αγγίζουν ιδιαίτερα. Ένα άλλο σημαντικό μέσο για τα ανθρώπινα δικαιώματα, που εστιάζει ιδιαίτερα στα δικαιώματα των γυναικών, είναι η ευρωπαϊκή πρωτοβουλία για τα ανθρώπινα δικαιώματα και τη δημοκρατία. Το εν λόγω μέσο εμπλέκει ενεργά τοπικές οργανώσεις γυναικών σε τρίτες χώρες. Και, μολονότι η ισότητα των φύλων αποτελεί οριζόντιο θέμα στο πλαίσιο της εν λόγω ευρωπαϊκής πρωτοβουλίας, πολλά συναφή ειδικά προγράμματα λαμβάνουν επίσης στήριξη. Για παράδειγμα, χρηματοδοτούμε επί του παρόντος ένα πρόγραμμα στην Αίγυπτο, την Ιορδανία, τον Λίβανο, τη Δυτική Όχθη και τη Γάζα για την παροχή νομικής βοήθειας, τη στοιχειώδη εκπαίδευση, τη συμβουλευτική κακοποιημένων γυναικών, εκστρατείες ευαισθητοποίησης και την έρευνα. Ελπίζω ότι το Κοινοβούλιο θα λάβει υπόψη τα επιχειρήματά μας, σύμφωνα με τα οποία δεν είναι αναγκαία ξεχωριστή ρήτρα στις συμφωνίες εμπορίου και συνεργασίας, καθώς το εν λόγω θέμα θίγεται πλήρως στο πρόγραμμα δράσης για τα ανθρώπινα δικαιώματα. Ελπίζω επίσης ότι το Κοινοβούλιο δεν θα συμπεράνει από την ομιλία μου ότι δεν δίνουμε προτεραιότητα στα θέματα που πολύ σωστά θίχτηκαν, όπως είναι ο ακρωτηριασμός των γεννητικών οργάνων, στον οποίο δεν αναφέρθηκα κατά την παρούσα συζήτηση. Ελπίζω ότι το Κοινοβούλιο δεν θα θεωρήσει ότι δεν δίνουμε κορυφαία προτεραιότητα στα θέματα αυτά. Από την εμπειρία μου, καθώς διατέλεσα προ πολλού υπουργός ανάπτυξης, ένα από τα πιο βασικά θέματα, ίσως το βασικότερο, στην πολιτική αειφόρου ανάπτυξης είναι η ενσωμάτωση της διάστασης της ισότητας των φύλων και η σωστή μεταχείριση των γυναικών. Αυτό το πρωτοδιδάχτηκα πάνω από περισσότερα από 20 χρόνια στο Πακιστάν και έκτοτε εξακολουθώ να το διδάσκομαι. Η παραβίαση των δικαιωμάτων των γυναικών στις διεθνείς υποθέσεις είναι ένα εξαιρετικά σοβαρό θέμα. Είναι ένα θέμα στο οποίο τόσο η Επιτροπή όσο και η Ευρωπαϊκή Ένωση αποδίδουν ιδιαίτερη σημασία. Μόνο φέτος, ξεκινήσαμε τρεις μεγάλες πρωτοβουλίες σε θέματα ισότητας, στο πλαίσιο του λεγόμενου προγράμματος δράσης για την ενσωμάτωση της διάστασης της ισότητας των φύλων στην κοινοτική αναπτυξιακή συνεργασία. Καταρχάς, ξεκινήσαμε τη σύνταξη ενός συνοπτικού εγχειριδίου το οποίο εκθέτει βασικές αρχές και κατευθυντήριες γραμμές για την ενσωμάτωση της διάστασης της ισότητας των φύλων στην αναπτυξιακή πρακτική, και το οποίο προορίζεται για τους υπαλλήλους της Επιτροπής. Δεύτερον, δημοσιεύσαμε πρόσκληση υποβολής προσφορών για την έναρξη ενός μείζονος προγράμματος κατάρτισης για το προσωπικό τόσο της έδρας μας στις Βρυξέλλες όσο και των αντιπροσωπειών, αλλά και για το προσωπικό των δικαιούχων χωρών. Τρίτον, έχουμε προβεί σε πρόσκληση υποβολής προτάσεων για τη στήριξη προγραμμάτων μη κυβερνητικών οργανώσεων. Η Επιτροπή συμβάλλει επίσης ενεργά στις προσπάθειες της ΕΕ για την προώθηση των ανθρωπίνων δικαιωμάτων των γυναικών σε διεθνή φόρουμ, όπως είναι η Επιτροπή Ανθρωπίνων Δικαιωμάτων του ΟΗΕ, η τρίτη επιτροπή της Γενικής Συνέλευσης των Ηνωμένων Εθνών και η Υπηρεσία Δημοκρατικών Θεσμών και Δικαιωμάτων του Ανθρώπου του ΟΑΣΕ. Για παράδειγμα, συμβάλαμε στο ψήφισμα για την εξάλειψη της βίας κατά των γυναικών στην τελευταία σύνοδο της Επιτροπής Ανθρωπίνων Δικαιωμάτων. Όπως θα γνωρίζουν οι βουλευτές, η πρόταση κατατέθηκε από τον Καναδά, και εμείς προβήκαμε σε μια ηχηρή δήλωση για τα ανθρώπινα δικαιώματα των γυναικών, η οποία επεσήμανε, μεταξύ άλλων, το διογκούμενο πρόβλημα της εμπορίας ανθρώπων και τα πλεονεκτήματα της ενσωμάτωσης της διάστασης της ισότητας των φύλων. Ωστόσο, αυτό που θα ήθελα να υπογραμμίσω σήμερα είναι ότι θεωρούμε ότι τα δικαιώματα των γυναικών αποτελούν αναπόσπαστο μέρος των ανθρωπίνων δικαιωμάτων γενικότερα. Γι’ αυτόν τον λόγο, θα ήθελα να εκφράσω τις επιφυλάξεις της Επιτροπής για ορισμένες από τις συστάσεις της έκθεσης. Το βασικό σημείο που μας εμπνέει ανησυχία είναι η έκκληση προς το “Συμβούλιο και την Επιτροπή να συμπεριλάβουν στις μελλοντικές εμπορικές και αναπτυξιακές συμφωνίες, άσχετα από και συμπληρωματικά προς τη ρήτρα για τον σεβασμό των ανθρωπίνων δικαιωμάτων, μια ειδική ρήτρα που θα προβλέπει την επιβολή κυρώσεων και, τελικά, την αναστολή της συμφωνίας σε περιπτώσεις σοβαρών και επαναλαμβανόμενων παραβιάσεων των δικαιωμάτων των γυναικών”. Οι περισσότεροι βουλευτές σίγουρα θα συμφωνούν ότι, κατά την εξέταση θεμάτων όπως η ισότητα, η εξάλειψη των διακρίσεων και η βία, τα δικαιώματα των γυναικών προσεγγίζονται καλύτερα στο γενικό πλαίσιο των ανθρωπίνων δικαιωμάτων. Μάλιστα, όπως παρατίθεται στην έκθεση της αξιότιμης βουλευτή, η δήλωση της Παγκόσμιας Διάσκεψης της Βιέννης του 1993 για τα ανθρώπινα δικαιώματα υπογραμμίζει ρητά ότι “τα ανθρώπινα δικαιώματα των γυναικών και των κοριτσιών αποτελούν αναφαίρετο, αναπόσπαστο και αδιαίρετο τμήμα των καθολικών ανθρωπίνων δικαιωμάτων”. Επίσης, είναι σημαντικό να κατανοήσουμε ότι η βία κατά των γυναικών σε εθνικό επίπεδο αποτελεί αναπόσπαστο μέρος των διατάξεων περί ανθρωπίνων δικαιωμάτων που αναφέρονται στους βασανισμούς και τη θανατική ποινή, που αποτελούν προτεραιότητα για εμάς στον τομέα των ανθρωπίνων δικαιωμάτων. Αξίζει επίσης να σημειωθεί ότι μια ξεχωριστή ρήτρα για τα δικαιώματα των γυναικών θα υποδήλωνε την ανάγκη συμπερίληψης στις μελλοντικές συμφωνίες εμπορίου και συνεργασίας και άλλων θεμάτων συναφών με τα ανθρώπινα δικαιώματα με μεμονωμένες ρήτρες, όπως, για παράδειγμα, ρήτρα για τα δικαιώματα των παιδιών ή ρήτρα για τα δικαιώματα των αυτοχθόνων λαών και μειονοτήτων."@el8 "Quisiera empezar saludando a la Sra. Smet, una antigua colega, de hecho una de dos ex colegas míos que participan en este debate. Éramos de una añada excelente. Quisiera dar las gracias a la Sra. Smet por su trabajo como ponente de este informe. Su compromiso político con la causa de los derechos de la mujer es conocido por todos, tanto en la Comisión como en el Consejo. Este informe de propia iniciativa plantea una amplia gama de cuestiones. Es una aportación muy valiosa para situar a las mujeres más cerca del centro de la política exterior de la Unión Europea. La cláusula sobre derechos humanos es un instrumento dinámico a través del cual podemos avanzar en los derechos humanos de forma positiva. La medida del éxito no reside en la frecuencia con que se utilicen las medidas punitivas o la suspensión de acuerdos, sino más bien en los intercambios estructurados sobre derechos humanos que comporten una forma más realista de conseguir los objetivos de la cláusula sobre derechos humanos. Al separar los derechos de las mujeres de la agenda global sobre derechos humanos, el Parlamento no estaría sirviendo necesariamente a la causa de los derechos humanos, por muy admirables que sean sus intenciones. En realidad, una separación de este tipo comportaría probablemente una disminución de su apoyo en la agenda política. Permítanme poner un ejemplo, un caso puntual. Quisiera referirme a las negociaciones actuales con Irán sobre el acuerdo de cooperación y comercio. El tema de la discriminación de la mujer y la no ratificación por parte de Irán de la Convención sobre la eliminación de todas las formas de discriminación contra la mujer es esencial en el diálogo sobre derechos humanos con Irán, y creo que puedo decir que yo tuve un papel destacado en su puesta en marcha. Parece que en determinados entornos culturales resulta ventajoso para los derechos de la mujer que entren en la agenda bajo el manto de los derechos humanos en general. No estoy explicando esto solo en teoría, solo como resultado de un estudio intelectual o académico. He discutido estos temas hace muy poco en Siria con un abogado defensor de los derechos de la mujer, en el contexto de las negociaciones para intentar conseguir un acuerdo de asociación con Siria. He hablado de estos temas en Irán, por ejemplo, con las diputadas al Parlamento iraní. De modo que son temas sobre los que puedo asegurar a la Cámara que, aunque no esté de acuerdo con lo que se propone, son temas en los que tengo las ideas muy claras. Otro instrumento importante para los derechos humanos en relación con los derechos de la mujer es la Iniciativa Europea para la Democracia y los Derechos Humanos. El instrumento implica muy activamente a las organizaciones locales de mujeres de terceros países. Y aunque la igualdad de género es un tema horizontal en esta iniciativa europea, también han obtenido apoyo muchos proyectos específicos en cuestiones de género. Por ejemplo, en la actualidad estamos financiando un proyecto en Egipto, Jordania, Líbano, Cisjordania y Gaza para la ayuda jurídica y la alfabetización, para el asesoramiento a las mujeres víctimas de la violencia y para la campañas de concienciación y la investigación. Espero que la Cámara tendrá en cuenta nuestros argumentos de que no es necesario tener una cláusula independiente en los acuerdos de comercio y cooperación, dado que es un ámbito y un tema que ya se aborda plenamente en nuestra agenda de los derechos humanos. Espero también que, de lo que he dicho, la Cámara no concluya que no damos la máxima prioridad a temas planteados con toda la razón, como por ejemplo, la mutilación sexual que no he mencionado en este debate. Espero que la Cámara no piense que no damos la máxima prioridad posible a estos temas. En mi experiencia como ministro de Desarrollo cesado desde hace tiempo, uno de los aspectos esenciales, quizás aspecto más esencial, de la política de desarrollo sostenible es la integración de la perspectiva de género y un trato decente para la mujer. Aprendí esta lección por primera vez hace más de 20 años en Pakistán, y he seguido aprendiéndola desde entonces. La violación de los derechos de la mujer en los asuntos internacionales es un tema muy grave. Es un tema al que tanto la Comisión como la Unión Europea otorgan gran importancia. Solo en este año hemos lanzado tres grandes iniciativas en cuestiones de género, con lo que denominamos el Programa de Acción para la integración del criterio de género en la cooperación al desarrollo por parte de la Comunidad. En primer lugar, nos hemos puesto manos a la obra en la elaboración de un manual conciso que establece los principios esenciales y las directrices para la integración de la perspectiva de género en la práctica del desarrollo, y que está dirigido a los funcionarios de la Comisión. En segundo lugar, hemos convocado un concurso de ofertas para organizar un programa de formación muy amplio para el personal, tanto en nuestras oficinas centrales de Bruselas como en las delegaciones, incluido también el personal de los países beneficiarios. En tercer lugar, hemos lanzado una solicitud de propuestas para apoyar los proyectos de las organizaciones no gubernamentales. La Comisión también ha participado activamente en los esfuerzos de la UE por promover los derechos humanos de las mujeres en los foros internacionales, como la Comisión de Derechos Humanos de las Naciones Unidas, la Tercera Comisión de la Asamblea General de las Naciones Unidas y la Oficina de Instituciones Democráticas y Derechos Humanos de la OSCE. Por ejemplo, en la última Comisión de Derechos Humanos hemos copatrocinado la resolución sobre la eliminación de la violencia contra la mujer. Como esta Cámara ya sabe, fue presentada por Canadá, y nosotros hemos emitido una firme declaración sobre los derechos humanos de las mujeres en la que se subraya, entre otras cosas, el creciente problema de la trata de seres humanos y las ventajas de la integración de la perspectiva de género. Sin embargo, lo que quisiera resaltar hoy es que nosotros creemos que los derechos de la mujer son parte integrante de los derechos humanos en general. Y por este motivo quiero expresar las reservas de la Comisión sobre determinadas recomendaciones del informe. El elemento que más nos preocupa es la petición de que «el Consejo y la Comisión incluyan en los futuros acuerdos comerciales y de desarrollo, independientemente de la cláusula de respeto de los derechos humanos y además de ella, una cláusula específica que establezca la imposición de sanciones y, en última instancia, la suspensión del acuerdo en caso de violaciones graves y recurrentes de los derechos de las mujeres». Como con toda seguridad muchos de ustedes aceptarán, cuando consideramos temas como la igualdad, la no discriminación y la violencia, los derechos de la mujer se abordan mejor en el marco global de los derechos humanos. En realidad, como se cita en el informe de su Señoría, la declaración de la Conferencia Mundial de Viena sobre Derechos Humanos de 1993 perfila claramente que «los derechos humanos de la mujer y de la niña son parte inalienable, integrante e indivisible de los derechos humanos universales». Además, es importante aceptar que la violencia contra las mujeres a escala nacional es parte integrante de las disposiciones sobre derechos humanos referentes a la tortura y la pena de muerte, que son nuestras prioridades en términos de derechos humanos. Asimismo, vale la pena observar que una cláusula independiente sobre los derechos de las mujeres implicaría la necesidad de incluir también en los acuerdos de comercio y cooperación cláusulas individuales sobre otros aspectos de los derechos humanos, como una cláusula sobre los derechos humanos de los niños, o una cláusula sobre los derechos humanos de los pueblos indígenas y las minorías."@es12 ". Haluan aluksi kiittää esittelijä Smetiä, entistä kollegaani itse asiassa yhtä tähän keskusteluun osallistuvasta kahdesta entisestä kollegastani. Olimme varsin hyvä vuosikerta. Haluan kiittää esittelijä Smetiä hänen työstään tämän mietinnön esittelijänä. Hänen poliittinen sitoutumisensa naisten oikeuksien edistämiseen on hyvin sekä komission että neuvoston tiedossa. Tämä oma-aloitteinen mietintö herättää paljon kysymyksiä. Tämä on erittäin arvokas panostus siihen, että naiskysymys saataisiin keskeisemmälle sijalle Euroopan unionin ulkopolitiikassa. Ihmisoikeuslauseke on dynaaminen väline, jonka avulla voimme edistää ihmisoikeuksia myönteisellä tavalla. Sen menestystä ei mitata sillä, kuinka usein se johtaa pakkotoimenpiteisiin tai sopimusten soveltamisen keskeyttämiseen, vaan pikemminkin ihmisoikeuksia koskevalla jäsentyneellä vaihdolla, jonka myötä voidaan realistisemmin toteuttaa ihmisoikeuslausekkeen tavoitteet. Erottamalla naisten oikeudet yleisestä ihmisoikeusagendasta parlamentti ei hienoista aikomuksistaan huolimatta ajaisi välttämättä ihmisoikeuksien asiaa. Tällainen erottaminen saattaisi johtaa niiden aseman heikentymiseen poliittisella asialistalla. Kerron teille valaisevan esimerkin. Haluan viitata tällä hetkellä Iranin kanssa käytäviin kauppa- ja yhteistyösopimusta koskeviin neuvotteluihin. Iranin kanssa ihmisoikeuksien osalta käytävässä vuoropuhelussa – voinen lisätä olleeni itse tärkeässä roolissa vuoropuhelun aloittamisessa – keskeistä on naisten syrjintäkysymys ja se, että Iran ei ole ratifioinut naisten syrjinnän poistamista koskevaa yleissopimusta. Näyttää siltä, että eräissä kulttuuripiireissä on naisten oikeuksien kannalta hyödyllistä, että ne otetaan mukaan asialistalle ihmisoikeuksien varjolla. En esitä näitä seikkoja pelkästään teorian tasolla tai pelkästään älyllisen tai akateemisen tutkimuksen lopputuloksina. Keskustelin näistä kysymyksistä aivan äskettäin Syyriassa naisten oikeuksia ajavan juristin kanssa osana siellä käymiämme keskusteluja assosiaatiosopimuksen tekemiseksi Syyrian kanssa. Olen keskustellut näistä kysymyksistä Iranissa esimerkiksi Iranin parlamentin naispuolisten jäsenten kanssa. Niinpä voin vakuuttaa arvoisille jäsenille, että olen itse varsin vahvasti sitoutunut näihin kysymyksiin, vaikka olenkin eri mieltä ehdotuksesta. Toinen tärkeä ihmisoikeusväline naisten oikeuksien alalla on demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen aloite. Tämä väline on varsin paljon käytetty aktivoitaessa paikallisia naisjärjestöjä kolmansissa maissa. Vaikka sukupuolten tasa-arvo on tässä eurooppalaisessa aloitteessa horisontaalinen kysymys, myös monia nimenomaan sukupuoleen liittyviä hankkeita on tuettu. Rahoitamme esimerkiksi parhaillaan Egyptissä, Jordaniassa, Libanonissa, Länsirannalla ja Gazassa hanketta, johon kuuluu oikeusapu, lukutaito, väkivallan naisuhrien neuvonta sekä tiedotuskampanjat ja tutkimustyö. Toivon, että parlamentti ottaa huomioon perustelumme sille, ettei kauppa- ja yhteistyösopimuksiin tarvita erillistä lauseketta, sillä tämä ala ja kysymys otetaan kattavasti huomioon ihmisoikeusagendassamme. Toivon myös, ettei parlamentti päättele siitä, mitä olen sanonut, ettemme osoita tarpeeksi huomiota varsin oikeutetusti esille otettuihin kysymyksiin, kuten sukuelinten silpomiseen, jota en ole maininnut tässä keskustelussa. Toivon, ettei parlamentti ajattele, ettemme pidä kaikkein kiireellisimpinä näitä kysymyksiä. Kokemukseni on kauan aikaa sitten kehitysyhteistyöministerinäkin toimittuani, että yksi tärkeimmistä asioista, kenties tärkein asia kestävän kehityksen politiikassa on sukupuolten tasa-arvon sisällyttäminen kaikkeen politiikkaan sekä naisten asianmukainen kohtelu. Opin tämän ensimmäisen kerran vähän yli kaksikymmentä vuotta sitten Pakistanissa, ja olen joutunut oppimaan sen yhä uudelleen. Naisten oikeuksien loukkaaminen kansainvälisissä asioissa on erittäin vakava asia. Sekä komissio että Euroopan unioni kiinnittävät huomattavan paljon huomiota tähän kysymykseen. Yksistään tänä vuonna olemme käynnistäneet kolme merkittävää sukupuoleen liittyvää aloitetta sen ohjelman puitteissa, jota kutsumme nimellä toimintaohjelma sukupuolten tasa-arvon huomioon ottamiseksi EY:n kehitysyhteistyössä. Ensinnäkin olemme ryhtyneet laatimaan tiivistä käsikirjaa, jossa esitetään kehitystoimintaa varten sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen keskeiset periaatteet ja suuntaviivat ja joka on suunnattu komission virkamiehille. Toiseksi olemme järjestäneet tarjouskilpailun sekä Brysselin keskusvirastoja että lähetystöjä ja lisäksi edunsaajamaiden henkilökuntaa koskevan hyvin laajan henkilöstökoulutusohjelman toteuttamisesta. Kolmanneksi olemme julkaisseet ehdotuspyynnön kansalaisjärjestöjen hankkeiden tukemiseksi. Lisäksi komissio on osallistunut hyvin aktiivisesti EU:n toimiin naisten ihmisoikeuksien hyväksi kansainvälisissä yhteyksissä, kuten YK:n ihmisoikeustoimikunnassa, Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen kolmannessa komiteassa ja ETYJin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimistossa. Olemme esimerkiksi edellisessä ihmisoikeustoimikunnan kokouksessa olleet mukana sponsoroimassa päätöslauselmaa naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta. Kuten te parlamentissa tiedätte, päätöslauselmaa esitti Kanada, ja annoimme painokkaan naisten ihmisoikeuksia käsittelevän julkilausuman, jossa tuotiin esiin muun muassa paheneva ihmiskauppaongelma ja edut, joita saavutetaan tasa-arvon sisällyttämisellä kaikkeen politiikkaan. Tänään haluan kuitenkin korostaa sitä, että uskomme naisten oikeuksien olevan erottamaton osa koko ihmisoikeuskysymystä. Tästä syystä haluan kertoa komission suhtautuvan varauksellisesti eräisiin mietinnön suosituksiin. Meitä huolestuttaa eniten se, että "neuvostoa ja komissiota [kehotetaan] sisällyttämään tuleviin kauppa- ja kehityssopimuksiin riippumatta ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevista lausekkeista ja niiden lisäksi erityisen lausekkeen, jolla määrätään sanktioiden asettamisesta ja viimeisenä keinona sopimuksen täytäntöönpanon keskeyttämisestä, jos naisten oikeuksia loukataan vakavasti ja jatkuvasti". Useimmat jäsenet lienevät kanssani samaa mieltä siitä, että tasa-arvon, syrjimättömyyden ja väkivallan kaltaisia ongelmia ratkottaessa naisten oikeudet turvataan parhaiten ihmisoikeuksien kokonaiskehyksessä. Vuonna� 1993 pidetyn Wienin ihmisoikeuksien maailmankonferenssin julistuksessa, jota myös arvoisan jäsenen mietinnössä siteerataan, tuodaan korostetusti esiin, että "naisten ja tyttöjen ihmisoikeudet ovat erottamaton, olennainen ja jakamaton osa yleismaailmallisia ihmisoikeuksia". Lisäksi on tärkeää huomata, että naisiin valtion tasolla kohdistuva väkivalta kuuluu erottamattomasti niiden ihmisoikeusmääräysten soveltamisalaan, jotka koskevat kidutusta ja kuolemanrangaistusta, jotka ovat ihmisoikeuksien alalla prioriteettejamme. Kannattaa huomata sekin, että erillinen naisten oikeuksien lauseke tarkoittaisi myös sitä, että olisi sisällytettävä useita muita ihmisoikeuskysymyksiä erillisinä lausekkeina tuleviin kauppa- ja yhteistyösopimuksiin eli olisi sisällytettävä esimerkiksi lasten oikeuksien lauseke tai alkuperäisasukkaiden ja vähemmistöjen oikeuksia koskeva lauseke."@fi5 ". Je voudrais commencer par faire l’éloge de Mme Smet, une ancienne collègue; en fait, l’une de mes deux anciennes collègues prenant part à ce débat. Nous étions une génération très remarquable. Je voudrais remercier Mme Smet pour son travail en tant que rapporteur de ce rapport. Son engagement politique pour la cause des droits de la femme est bien connu, tant de la Commission que du Conseil. Ce rapport d’initiative soulève un large éventail de questions. Il s’agit d’une contribution précieuse en vue de placer la femme plus près du cœur de la politique étrangère de l’Union européenne. La clause des droits humains est un outil dynamique grâce auquel nous pouvons faire évoluer les droits humains de manière positive. Son succès ne s’évalue pas à la fréquence des mesures de sanction ou de suspension des accords qui en résultent, mais plutôt aux échanges structurés sur les droits humains qui donnent lieu à une manière plus réaliste d’atteindre les objectifs de la clause des droits humains. En dissociant les droits de la femme de l’agenda général des droits humains, le Parlement, quelles que soient ses louables intentions, ne servirait pas forcément la cause des droits humains. En effet, une telle séparation pourrait entraîner un affaiblissement de son impact sur l’agenda politique. Permettez-moi de vous donner un exemple, un cas précis. Je voudrais parler des négociations en cours avec l’Iran sur un accord de commerce et de coopération. La question de la discrimination à l’encontre des femmes et de la non-ratification, par l’Iran, de la Convention sur l’élimination de toutes les formes de discriminations contre les femmes est au centre du dialogue sur les droits humains avec ce pays - je pense pouvoir dire que j’ai joué un rôle décisif dans l’initiation de ce dialogue. Il semblerait que, dans certains contextes culturels, il soit avantageux d’inscrire les droits de la femme à l’agenda sous le couvert des droits humains. Je ne formule pas ces remarques de manière simplement théorique, comme le simple résultat d’une étude intellectuelle ou universitaire. Je discutais de ces questions très récemment en Syrie avec un avocat spécialiste des droits de la femme, dans le cadre de nos discussions en vue d’un accord d’association avec la Syrie. En Iran, j’ai discuté de ces questions, par exemple, avec des membres féminins du parlement iranien. Ce sont donc des sujets à propos desquels - je puis l’assurer à l’Assemblée -, même si je désapprouve les propositions qui sont introduites, ce sont des sujets qui me tiennent fort à cœur. Un autre outil important des droits humains concernant les droits de la femme est l’initiative européenne pour la démocratie et les droits de l’homme. Cet instrument implique très activement les organisations féminines locales des pays tiers. Et, bien que l’égalité des sexes soit une question horizontale au titre de l’initiative européenne, beaucoup de projets spécifiques en matière de genre ont aussi été soutenus. Par exemple, nous finançons actuellement en Égypte, en Jordanie, au Liban, en Cisjordanie et à Gaza, un projet d’aide juridique et d’alphabétisation, d’assistance aux femmes victimes de violence, et de campagnes de sensibilisation et de recherche. J’espère que l’Assemblée prendra en considération nos arguments, selon lesquels il n’est pas nécessaire de disposer d’une clause séparée dans les accords de commerce et de coopération, puisqu’il s’agit d’un domaine et d’une question entièrement couverts par notre agenda en matière de droits humains. J’espère aussi qu’à m’entendre, l’Assemblée ne conclura que nous n’accordons pas une telle priorité aux questions soulevées comme il se doit, telles que la mutilation génitale, dont je n’ai pas fait mention dans ce débat. J’espère que l’Assemblée ne pensera pas que nous n’accordons pas la plus haute priorité à ces questions. D’après mon expérience de ministre du développement, fonction dont je me suis retiré depuis longtemps, l’une des questions cruciales et peut-être question cruciale au niveau de la politique de développement durable, est l’intégration de la dimension hommes-femmes et le traitement décent de la femme. J’ai appris cette leçon pour la première fois il y a 20 ans au Pakistan, et je continue à l’apprendre depuis lors. La violation des droits de la femme dans les affaires internationales est une question extrêmement grave. C’est une question à laquelle la Commission et l’Union européenne attachent toutes deux une importance considérable. Rien que cette année, nous avons lancé trois initiatives majeures en matière de genre, sous le nom de Programme d’action pour l’intégration de l’égalité entre les femmes et les hommes et dans la coopération au développement de la Communauté. Tout d’abord, nous nous sommes attelés à l’élaboration d’un manuel concis présentant les principes et les lignes directrices essentiels pour une intégration de la dimension hommes-femmes dans la pratique du développement, et elle vise les fonctionnaires de la Commission. Deuxièmement, nous avons émis un appel d’offres pour le lancement d’un vaste programme de formation du personnel, à la fois à notre siège de Bruxelles et dans les délégations, incluant également le personnel des pays bénéficiaires. Troisièmement, nous avons lancé un appel à propositions visant à soutenir les projets d’organisations non gouvernementales. La Commission a aussi participé très activement aux efforts de l’UE en vue de promouvoir les droits humains de la femme au sein de forums internationaux, comme la commission des droits de l’homme des Nations unies, la troisième commission de l’Assemblée générale des Nations unies et le Bureau des institutions démocratiques et des droits de l’homme de l’OSCE. Par exemple, nous avons contribué à promouvoir la résolution sur l’élimination de la violence contre les femmes lors de la dernière commission sur les droits de l’homme. Comme le sait certainement l’Assemblée, elle avait été proposée par le Canada, et nous avons présenté une déclaration ferme sur les droits humains de la femme, une déclaration qui a mis en lumière, entre autres, le problème grandissant du trafic d’êtres humains et les avantages de l’intégration de la dimension hommes-femmes. Cependant, je voudrais souligner ceci aujourd’hui: nous considérons que les droits de la femme font partie intégrante de l’ensemble des droits humains. Et, pour cette raison, je voudrais exprimer les réserves de la Commission sur certaines recommandations du rapport. La question d’intérêt majeur, pour nous, est l’appel lancé au "Conseil et à la Commission d’inclure dans les futurs accords de commerce et de développement, indépendamment et en plus de la clause concernant le respect des droits de l’homme, une clause spécifique prévoyant l’application des sanctions et, enfin, la suspension de l’accord dans des cas de violations graves et récurrentes des droits des femme". Lorsque nous considérons des questions telles que l’égalité, la non-discrimination et la violence - et je suis certain que la plupart des députés seront d’accord -, le mieux est de traiter les droits de la femme dans le cadre général des droits humains. En effet, comme l’indique le rapport de l’honorable parlementaire, la Déclaration de la Conférence mondiale des droits de l’homme de Vienne (1993) souligne clairement que "les droits fondamentaux de la femme et de la fillette sont une part inaliénable, intégrale et indivisible des droits universels de la personne humaine." En outre, il importe de comprendre que la violence contre les femmes au niveau de l’État est une part intégrale des dispositions des droits humains traitant de la torture et de la peine de mort, lesquelles représentent nos priorités en matière de droits humains. Il convient aussi de noter qu’une clause distincte sur les droits de la femme impliquerait également la nécessité d’inclure d’autres sujets relatifs aux droits humains tels que des clauses individuelles dans les futurs accords de commerce et de coopération; c’est à dire, par exemple, une clause pour les droits de l’enfant ou une clause pour les droits des communautés autochtones et des minorités."@fr6 "Desidero anzi tutto complimentarmi con l’onorevole Smet, mia ex collega, anzi, una dei due ex colleghi che prendono parte a questa discussione e con i quali abbiamo formato una squadra molto affiatata. Ringrazio l’onorevole Smet per il lavoro che ha svolto in qualità di relatrice. Il suo impegno politico a favore della causa dei diritti della donna è ben noto sia alla Commissione sia al Consiglio. La relazione d’iniziativa oggi in esame solleva un’ampia gamma di questioni e rappresenta un contributo molto prezioso nell’ottica di assegnare alle tematiche femminili una collocazione più centrale nella politica estera dell’Unione europea. La clausola sui diritti umani è uno strumento dinamico che ci permette di far progredire in modo positivo tale causa. Il suo successo non va misurato in base alla frequenza con cui la sua applicazione porta a sanzioni o sospensioni di accordi, bensì in base agli scambi strutturati sui diritti umani da cui deriva un’interpretazione più realistica degli obiettivi della clausola stessa. Separando i diritti della donna dalla più generale discussione sui diritti umani, non necessariamente il Parlamento, a dispetto delle sue intenzioni sicuramente apprezzabili, servirebbe la causa dei diritti umani, poiché tale separazione potrebbe comportare una riduzione della sua influenza sull’agenda politica. Permettetemi di citare un caso concreto, un esempio calzante: i negoziati attualmente in corso con l’Iran su un accordo commerciale e di cooperazione. Elementi centrali del dialogo sui diritti umani che intratteniamo con l’Iran – e credo di poter affermare di aver svolto un ruolo importante nell’avviarlo – sono la discriminazione delle donne e la mancata ratifica da parte iraniana della Convenzione per l’eliminazione di tutte le forme di discriminazione contro le donne. In determinati contesti culturali, appare più produttivo affrontare il tema dei diritti della donna non singolarmente bensì nel quadro della più generale tematica dei diritti umani. I punti che ho sollevato non hanno valore puramente esemplificativo, né sono il risultato di studi teorici o accademici. Di questi temi ho infatti discusso ancora di recente in Siria con un avvocato impegnato a favore dei diritti delle donne, nel quadro degli incontri che abbiamo avuto in vista della conclusione di un accordo di associazione, e ne ho discusso anche in Iran tra l’altro con alcune deputate al parlamento iraniano. Si tratta quindi di questioni che – posso dare la mia parola al Parlamento europeo – mi stanno molto a cuore, anche se non condivido talune proposte. Un altro importante strumento per il rispetto dei diritti umani, con particolare riguardo a quelli della donna, è l’Iniziativa europea per i diritti umani e la democratizzazione, nel cui ambito operiamo molto attivamente per coinvolgere le organizzazioni femminili dei paesi terzi. E sebbene la parità di genere sia un tema trasversale nell’ambito dell’Iniziativa, non abbiamo mancato di appoggiare anche molti progetti specificamente incentrati sulla dimensione di genere. Ad esempio, stiamo finanziando un progetto in Egitto, in Giordania, nella Cisgiordania libanese e nella striscia di Gaza, che ha lo scopo di fornire assistenza legale e consulenza alle donne vittime di violenze, di promuovere l’alfabetizzazione nonché di organizzare campagne di sensibilizzazione e studi. Mi auguro che il Parlamento vorrà prendere in considerazione le argomentazioni che ci portano ad affermare che non è necessario prevedere esplicitamente, negli accordi commerciali e di cooperazione, una norma specifica sui diritti della donna, poiché si tratta di una tematica e di una questione già pienamente affrontate nel quadro della nostra agenda sui diritti umani. Spero altresì che il Parlamento non tragga dalle mie parole la conclusione che non riserviamo la giusta priorità a questioni che sono state molto opportunamente sollevate, come, per esempio, le mutilazioni sessuali, di cui non ho parlato in questa sede. Mi auguro che il Parlamento non pensi che non attribuiamo la maggiore importanza possibile a queste tematiche. Parlo per esperienza personale quando affermo, in qualità di ex ministro dello Sviluppo, che una delle questioni cruciali, se non la questione cruciale per eccellenza, nella politica per uno sviluppo sostenibile è quella dell’integrazione della dimensione di genere e di un giusto trattamento per le donne. E’ una lezione che ho imparato oltre vent’anni fa in Pakistan e che da allora non ho più smesso d’imparare. La violazione dei diritti della donna in ambito internazionale è un fenomeno di estrema gravità, al quale sia la Commissione sia l’Unione europea attribuiscono grandissima importanza. Solo nel corso di quest’anno abbiamo lanciato tre grandi iniziative nel quadro di ciò che abbiamo definito il Programma d’azione per l’integrazione della parità di genere e la cooperazione comunitaria allo sviluppo. In primo luogo, abbiamo cominciato a redigere la bozza di un manuale, destinato ai funzionari della Commissione, che fissi in maniera sintetica i principi fondamentali e le linee guida per dare attuazione all’integrazione della dimensione di genere nell’attività di aiuto allo sviluppo. In secondo luogo, abbiamo pubblicato un bando per l’organizzazione di un vastissimo programma di addestramento per il nostro personale, sia quello di stanza a Bruxelles, sia quello che opera nelle delegazioni, comprendendo così anche il personale dei paesi beneficiari. In terzo luogo, abbiamo pubblicato un invito a presentare proposte per appoggiare i progetti delle organizzazioni non governative. La Commissione si è molto impegnata anche per contribuire agli sforzi dell’Unione volti a promuovere il rispetto dei diritti della donna in sedi internazionali quali la Commissione delle Nazioni Unite per i diritti umani, la terza Commissione dell’Assemblea generale delle Nazioni Unite e l’Ufficio per le istituzioni democratiche e i diritti umani dell’OSCE. Ad esempio, abbiamo dato il nostro appoggio alla risoluzione sull’eliminazione della violenza contro le donne che è stata presentata durante l’ultima riunione della Commissione per i diritti umani. Come sapete, la risoluzione era stata presentata dal Canada; da parte nostra abbiamo espresso una forte dichiarazione sui diritti della donna nella quale richiamiamo l’attenzione sul crescente problema della tratta di esseri umani e sui vantaggi dell’integrazione della dimensione di genere. Quello che vorrei sottolineare oggi, però, è il nostro convincimento che i diritti della donna costituiscono una parte integrante dei diritti umani nel loro complesso. Forte di tale considerazione, esprimerò ora le riserve che la Commissione nutre riguardo ad alcune raccomandazioni contenute nella relazione. Il punto che ci preoccupa maggiormente è la richiesta rivolta al Consiglio e alla Commissione di inserire in accordi commerciali e di cooperazione futuri, indipendentemente dalle loro clausole fondamentali ed in aggiunta ad esse, anche una disposizione specifica che preveda l’imposizione di sanzioni e, in ultima istanza, la sospensione dell’accordo in caso di gravi e reiterate violazioni dei diritti della donna. Sono certo che molti onorevoli deputati concordano con noi nel ritenere che, quando si affrontano questioni quali la parità, la non discriminazione e la violenza, il modo migliore per tutelare i diritti della donna sia quello di collocarli nel quadro generale dei diritti umani. E’ ben vero che, come ricordato nella relazione del Parlamento, la dichiarazione della Conferenza mondiale di Vienna del 1993 sui diritti umani sottolinea chiaramente che “i diritti umani delle donne e delle bambine sono parte inalienabile, integrale ed indivisibile dei diritti umani universali”. Inoltre, è importante rendersi conto del fatto che la violenza contro le donne praticata a livello di Stato è soggetta, a pieno titolo, alle disposizioni sui diritti umani in materia di tortura e pena di morte, che sono peraltro le nostre priorità per quanto attiene alla tutela dei diritti umani. Va altresì rilevato che una clausola separata sui diritti della donna comporterebbe la necessità, negli accordi commerciali e di cooperazione successivi, di prevedere come norme distinte molte altre questioni correlate con i diritti umani; mi riferisco, per esempio, ad un’eventuale clausola sui diritti del bambino o sui diritti delle popolazioni autoctone e delle minoranze."@it9 ". I would like to start by commending Ms Smet, a former colleague, indeed one of two former colleagues taking part in this debate. We were a very distinguished vintage. I would like to thank Ms Smet for her work as rapporteur on this report. Her political commitment to the cause of women's rights is well known in both the Commission and the Council. This own-initiative report raises a wide range of issues. It is an extremely valuable contribution in placing women nearer the centre of the European Union's foreign policy. The human rights clause is a dynamic instrument through which we can advance human rights in a positive manner. The measure of its success is not found in the frequency with which it results in punitive measures or suspension of agreements but rather in the structured exchanges on human rights which result in a more realistic way of realising the goals of the human rights clause. By separating women’s rights from the overall human rights agenda, Parliament would not necessarily, whatever its admirable intentions, be serving the cause of human rights. Indeed, such a separation would possibly result in a lessening in its leverage on the political agenda. Let me give an example, a case in point. I would like to refer to the current negotiations with Iran on a trade and co-operation agreement. Central to the human rights dialogue with Iran – and I think I can say that I played a prominent part in getting it started – is the issue of discrimination against women and Iran’s non-ratification of the Convention on the Elimination of Discrimination Against Women. It would seem that in certain cultural environments, it is advantageous for women’s rights to enter the agenda under the mantle of human rights. I do not make these points simply theoretically, simply as a result of intellectual or academic study. I was discussing these issues most recently in Syria with a women's rights lawyer, as part of our discussions there to try to get an association agreement with Syria. I have discussed these issues in Iran with, for example, female members of the Iranian parliament. So they are issues about which I can assure the House, even if I disagree with what is proposed, they are issues about which I feel pretty strongly. Another important human rights instrument with regard to women’s rights is the European Initiative for Human Rights and Democratisation. The instrument is very active in involving local women’s organisations in third countries. And although gender equality is a horizontal issue under this European initiative, many specific gender projects have also been supported. For example, we are currently funding a project in Egypt, Jordan, Lebanon West Bank and Gaza for legal aid and literacy, for counselling for women victims of violence and for awareness campaigns and research. I hope the House will take account of our arguments that it is not necessary to have a separate clause in trade and cooperation agreements, since this is an area and an issue fully addressed by our human rights agenda. I also hope that the House will not conclude from what I have said that we do not give as much priority to the issues very properly raised, for example, gender mutilation which I have not mentioned in this debate. I hope that the House will not think that we do not give the greatest possible priority to these issues. In my experience, as a long retired development minister, one of the crucial issues, perhaps crucial issue, in sustainable development policy is gender mainstreaming and decent treatment of women. I first learnt that lesson 20 odd years ago in Pakistan, and I have continued learning it ever since. The violation of women's rights in international affairs is an extremely serious issue. It is an issue to which the Commission and the European Union both attach considerable importance. This year alone, we have launched three major gender initiatives, under what we call the Programme of Action for the Mainstreaming of Gender Equality and Community Development Cooperation. First of all, we have set about the drafting of a concise manual setting out essential principles and guidelines for gender mainstreaming in development practice, and it is targeted at Commission officials. Secondly, we have issued a call for tender for the setting-up of a very large training programme for staff, both in our headquarters in Brussels and in delegations, including also the staff of beneficiary countries. Thirdly, we have launched a call for proposals to support non-governmental organisation projects. The Commission has also been very active in contributing to EU efforts to promote the human rights of women in international fora, such as the UN Commission on Human Rights, the Third Committee of the United Nations General Assembly, and the Office of Democratic Institutions and Human Rights of the OSCE. For example, we co-sponsored the resolution on the elimination of violence against women at the last Commission on Human Rights. It was tabled, as the House will know, by Canada, and we issued a strong statement on the human rights of women which highlighted, among other things, the growing problem of trafficking in human beings and the advantages of gender mainstreaming. However, what I would like to underline today is that it is our belief that women’s rights are an integral part of human rights as a whole. And for this reason, I would like to express the reservations of the Commission over certain recommendations within the report. The item of principle concern to us is the call for the 'Council and Commission to include in future trade and development agreements, irrespective of and in addition to the essential elements clause, a specific clause providing for the imposition of sanctions and ultimately the suspension of the agreement in cases of serious and repeated violations of women’s rights'. As I am sure most Members will agree, when considering issues such as equality, non-discrimination and violence, women’s rights are best addressed in the overall framework of human rights Indeed, as quoted in the honourable Member's report, the declaration from the 1993 Vienna World Conference on Human Rights clearly underlines that 'the human rights of women and the girl-child are an inalienable, integral and indivisible part of universal human rights.' Moreover, it is important to realise that violence against women on a state level is an integral part of the human rights provisions dealing with torture and the death penalty, which are our priorities in terms of human rights. It is also worth noting that a separate clause on women’s rights would also imply the need to include various other human rights issues as individual clauses in subsequent trade and co-operation agreements; that is to say for example, a clause for the rights of the child, or a clause for the rights of indigenous peoples and minorities."@lv10 ". Ik wil graag in de eerste plaats mijn waardering uitspreken aan het adres van mevrouw Smet, een vroegere collega, of liever gezegd een van de twee vroegere collega's die deelnemen aan dit debat. Wij behoren tot een gerenommeerde lichting. Ik wil graag mevrouw Smet bedanken voor haar inspanningen als rapporteur ten aanzien van dit verslag. Zowel binnen de Commissie als de Raad is men op de hoogte van haar politieke betrokkenheid bij de zaak van de rechten van de vrouw. In dit initiatiefverslag wordt een groot aantal verschillende kwesties aan de orde gesteld. Het levert een uiterst waardevolle bijdrage aan initiatieven om de rechten van de vrouw een centralere positie te geven in het buitenlandse beleid van de Europese Unie. De mensenrechtenclausule is een dynamisch instrument waarmee we de eerbiediging van de mensenrechten op een positieve manier kunnen bevorderen. De mate van succes wordt niet bepaald door het aantal malen dat er strafmaatregelen of de opschorting van overeenkomsten uit voortvloeien, maar eerder door het stelselmatig aan de orde stellen van de kwestie van de mensenrechten, wat een realistischere manier is om de doelstellingen van de mensenrechtenclausule te verwezenlijken. Door de rechten van de vrouw uit de algehele mensenrechtenagenda te lichten bewijst het Parlement de kwestie van de mensenrechten niet noodzakelijkerwijs een dienst, hoe bewonderenswaardig de bedoelingen ook zijn. Een dergelijke loskoppeling zou zelfs eerder tot een geringere invloed op de politieke agenda kunnen leiden. Ik zal een voorbeeld geven ter illustratie. Er zijn momenteel onderhandelingen gaande met Iran over een handels- en samenwerkingsovereenkomst. Wat centraal staat in de dialoog met Iran over de mensenrechten – en ik denk dat ik wel mag zeggen dat ik een belangrijke rol heb gespeeld om die dialoog in gang te zetten – zijn de kwestie van de discriminatie van vrouwen en Irans weigering tot nu toe om het Verdrag inzake de uitbanning van alle vormen van discriminatie van vrouwen te ratificeren. In bepaalde culturen lijkt het gunstiger om de rechten van de vrouw op de agenda te krijgen onder de paraplu van de mensenrechten. Dit is geen getheoretiseer van mijn kant; het zijn geen ideeën die voortkomen uit intellectuele of academische overpeinzingen. Ik heb deze kwesties zeer onlangs in Syrië besproken met een jurist die gespecialiseerd is in de rechten van de vrouw; dat gebeurde in het kader van onze besprekingen aldaar om te trachten een associatieovereenkomst met Syrië te sluiten. Ik heb deze kwesties ook in Iran besproken met bijvoorbeeld vrouwelijke parlementsleden. Ik kan het Parlement dan ook verzekeren dat ik deze kwesties, ook al ben ik het niet eens met de voorstellen, bijzonder belangrijk vind. Een ander belangrijk mensenrechteninstrument met betrekking tot de rechten van de vrouw is het Europees Initiatief voor democratie en mensenrechten. Dit instrument richt zich zeer actief op de participatie van lokale vrouwenorganisaties in derde landen. En hoewel de gelijke behandeling van man en vrouw een horizontale kwestie is binnen dit Europees initiatief, is er ook steun geweest voor specifieke seksegerichte projecten. Zo financieren we momenteel een project in Egypte, in Jordanië, in Libanon, op de Westelijke Jordaanoever en in de Gazastrook dat gericht is op rechtsbijstand en alfabetisme, op de hulpverlening aan vrouwelijke slachtoffers van geweld en op bewustwordingscampagnes en onderzoek. Ik hoop dat het Parlement rekening zal houden met onze argumenten tegen het opnemen van een aparte clausule in handels- en samenwerkingsovereenkomsten, aangezien dit een onderwerp is dat volledig wordt gedekt door onze mensenrechtenagenda. Ik hoop ook dat het Parlement uit mijn woorden niet de conclusie zal trekken dat we onvoldoende prioriteit geven aan zeer terecht opgeworpen kwesties, zoals genitale verminking, waarover ik in dit debat niet heb gesproken. Ik hoop dat het Parlement niet denkt dat we niet de hoogst mogelijke prioriteit geven aan deze kwesties. Ik heb de ervaring, als voormalig minister van ontwikkelingszaken, dat en een fatsoenlijke behandeling van vrouwen een van de cruciale punten, misschien wel cruciale punt, in een duurzaam ontwikkelingsbeleid zijn. Ik heb die les een jaar of twintig geleden voor het eerst geleerd in Pakistan en die les is altijd actueel gebleven. De schending van de rechten van de vrouw is een bijzonder ernstige zaak in de internationale betrekkingen. Het is een zaak die de Commissie en de Europese Unie allebei als zeer belangrijk beschouwen. Alleen al dit jaar hebben we drie belangrijke initiatieven geïntroduceerd in het kader van ons actieprogramma voor de horizontale integratie van het gendergelijkheidsaspect ( ) in de ontwikkelingssamenwerking van de Gemeenschap. In de eerste plaats zijn we begonnen met het opstellen van een beknopte handleiding waarin basisbeginselen en richtlijnen worden beschreven voor in de ontwikkelingspraktijk. Deze is bedoeld voor ambtenaren van de Commissie. In de tweede plaats hebben we een aanbestedingsprocedure gestart voor het opzetten van een zeer omvangrijk opleidingsprogramma voor medewerkers, zowel op ons hoofdkantoor in Brussel als in de delegaties, met inbegrip van de medewerkers van begunstigde landen. In de derde plaats hebben we een oproep gedaan om voorstellen in te dienen voor het steunen van projecten van niet-gouvernementele organisaties. De Commissie heeft ook een zeer actieve bijdrage geleverd aan pogingen van de EU om in internationale fora meer aandacht te vragen voor de eerbiediging van de mensenrechten van vrouwen, bijvoorbeeld in de VN-commissie voor de rechten van de mens, de derde commissie van de Algemene Vergadering van de Verenigde Naties en het Bureau voor democratische instellingen en mensenrechten van de OVSE. Zo waren we mede-indiener van de resolutie inzake de uitbanning van geweld tegen vrouwen tijdens de laatste zitting van de VN-commissie voor de rechten van de mens. Deze resolutie was, zoals u weet, ingediend door Canada en wij hebben een krachtige verklaring afgelegd over de mensenrechten van vrouwen, waarin we onder andere de nadruk hebben gelegd op het groeiende probleem van de mensenhandel en de voordelen van . Wat ik echter vandaag wil benadrukken, is dat wij op het standpunt staan dat de rechten van vrouwen een integraal onderdeel vormen van de mensenrechten als geheel. En daarom wil ik u graag deelgenoot maken van de bedenkingen die de Commissie bij bepaalde aanbevelingen in dit verslag heeft. Het punt dat ons vooral zorgen baart, is dat het Parlement er bij de Raad en de Commissie op aandringt “om in toekomstige handels- en samenwerkingsovereenkomsten, onafhankelijk van en ter aanvulling op de clausule inzake de eerbiediging van de mensenrechten, een specifieke clausule op te nemen die voorziet in het opleggen van sancties en de uiteindelijke opschorting van de overeenkomsten bij ernstige en herhaalde schendingen van de rechten van de vrouw”. De meeste afgevaardigden zullen het er ongetwijfeld mee eens zijn dat, als het gaat om kwesties als gelijke behandeling, non-discriminatie en geweld, de rechten van vrouwen het beste in het alomvattende kader van de mensenrechten kunnen worden geplaatst. Ik haal daarbij aan dat in de Verklaring van 1993 van de Wereldconferentie over de mensenrechten in Wenen, zoals ook in het verslag van de geachte afgevaardigde te lezen valt, met zoveel woorden wordt gezegd dat de mensenrechten van vrouwen en meisjes een onvervreemdbaar, volwaardig en ondeelbaar deel uitmaken van de universele rechten van de mens. Het is bovendien belangrijk om te beseffen dat geweld tegen vrouwen op staatsniveau volledig valt onder de mensenrechtenbepalingen die betrekking hebben op marteling en de doodstraf, onze prioriteiten op het gebied van de mensenrechten. Ik wil ook graag opmerken dat, als er een aparte clausule over de rechten van de vrouw zou komen, er tevens aparte clausules over diverse andere mensenrechtenkwesties in toekomstige handels- en samenwerkingsovereenkomsten zouden moeten worden opgenomen; denk bijvoorbeeld aan een clausule over de rechten van het kind of een clausule over de rechten van inheemse volkeren en minderheden."@nl2 "Gostaria de começar por felicitar a senhora deputada Smet, uma antiga colega, uma dos dois antigos colegas que participam neste debate. Éramos uma geração que se distinguiu. Gostaria de agradecer à senhora deputada Smet o seu trabalho de relatora deste relatório. O empenho político da senhora deputada na causa dos direitos da mulher é bem conhecido na Comissão e no Conselho. Este relatório de iniciativa, que coloca uma vasta gama de questões, presta um contributo muito válido, ao colocar as mulheres mais perto do centro da política externa da União Europeia. A cláusula de direitos humanos é um instrumento dinâmico, que nos permite promover os direitos humanos de uma forma positiva. O grau de êxito dessa cláusula não pode ser medido em termos da frequência com que está na origem de medidas punitivas ou da suspensão dos acordos, mas antes em termos dos intercâmbios estruturados em matéria de direitos humanos a que dá origem, que são instrumentos mais realistas de realização dos objectivos da cláusula de direitos humanos. Ao separar os direitos da mulher da agenda de direitos humanos em geral, o Parlamento não estaria necessariamente a servir a causa dos direitos humanos, por muito admiráveis que fossem as suas intenções. Pelo contrário, essa separação poderia mesmo reduzir a importância dos direitos da mulher na agenda política. Vou dar-vos o exemplo de um caso ilustrativo. Refiro-me às negociações actualmente em curso de um acordo de comércio e cooperação com o Irão. Uma das questões centrais do diálogo em matéria de direitos humanos com o Irão (e posso dizer que tive uma intervenção importante no arranque desse diálogo) é a da discriminação contra as mulheres e da não ratificação pelo Irão da Convenção sobre a Eliminação da Discriminação contra as Mulheres. Em determinadas condições culturais, parece ser vantajoso que os direitos da mulher sejam incluídos na agenda integrando-os nos direitos humanos. Não faço estas afirmações numa base puramente teórica, apenas em consequência de um estudo intelectual ou académico. Discuti recentemente estas questões na Síria, com uma jurista especializada nos direitos da mulher, no âmbito de discussões que estão a ser travadas nesse país com o objectivo de concluir um acordo de associação com a Síria. Discuti também essas questões no Irão, por exemplo, com deputadas ao Parlamento iraniano. Portanto, mesmo que não esteja de acordo com as vossas propostas, posso garantir à Assembleia que são questões que levo muito a peito. Um outro instrumento importante de direitos humanos no que se refere aos direitos da mulher é a Iniciativa Europeia para a Democracia e os Direitos Humanos. Este instrumento tem promovido activamente a participação das organizações femininas locais de países terceiros. E se bem que a igualdade entre os sexos seja uma questão horizontal no âmbito desta iniciativa europeia, foram também apoiados muitos projectos específicos de promoção da igualdade entre os sexos. Por exemplo, estamos a financiar actualmente um projecto de apoio jurídico e alfabetização, aconselhamento às mulheres vítimas da violência e campanhas de sensibilização e investigação, no Egipto, na Jordânia, no Líbano, na Cisjordânia e em Gaza. Espero que a Assembleia tenha em conta os nossos argumentos no sentido de que não é necessária uma cláusula específica nos acordos de comércio e cooperação, uma vez que este domínio e esta questão são amplamente abordados na nossa agenda de direitos humanos. Espero também que a Assembleia não conclua do que eu acabo de dizer que não atribuímos a mesma prioridade às questões que foram muito justamente evocadas, por exemplo, a mutilação genital, a que me não referi neste debate. Espero que a Assembleia não pense que não atribuímos a máxima prioridade a essas questões. A minha experiência de antigo ministro para o desenvolvimento, afastado há muito dessas lides, diz-me que uma das questões mais importantes, senão a mais importante, de uma política de desenvolvimento sustentável é a integração da dimensão da igualdade entre os sexos e um tratamento decente das mulheres. Foi uma lição que aprendi há vinte e tal anos no Paquistão e que me continua a ser inculcada desde então. A violação dos direitos da mulher é uma questão extremamente grave no contexto das relações internacionais, uma questão a que a Comissão e a União Europeia atribuem grande importância. Lançámos já este ano três grandes iniciativas no domínio da igualdade entre os sexos, no âmbito do Programa de acção para a integração da igualdade entre as mulheres e os homens na cooperação para o desenvolvimento da Comunidade. Em primeiro lugar, começámos a elaborar um manual conciso, dirigido aos funcionários da Comissão, em que são definidos os princípios e orientações essenciais de integração da igualdade entre os sexos na prática do desenvolvimento. Em segundo lugar, abrimos um concurso para a criação de um grande programa de formação do pessoal, tanto da sede como das delegações, que abrangerá também o pessoal dos países beneficiários. Em terceiro lugar, publicámos um convite à apresentação de propostas destinado a apoiar projectos de organizações não governamentais. A Comissão tem contribuído também activamente para os esforços de promoção dos direitos da mulher desenvolvidos pela UE em vários fóruns internacionais, tais como a Comissão de Direitos Humanos da ONU, o Terceiro Comité da Assembleia Geral das Nações Unidas e o Gabinete para as Instituições Democráticas e para os Direitos Humanos da OSCE. Por exemplo, fomos um dos patrocinadores da resolução sobre a eliminação da violência contra as mulheres na última reunião da Comissão de Direitos Humanos. Foi apresentada pelo Canadá, como a Assembleia o deve saber, e fizemos uma declaração enérgica sobre os direitos da mulher que sublinha, entre outros aspectos, o problema crescente do tráfico de seres humanos e as vantagens da integração da dimensão da igualdade entre os sexos. Porém, aquilo que quereria sublinhar hoje é que consideramos que os direitos da mulher são parte integrante dos direitos humanos em geral. E por esta razão gostaria de exprimir as reservas da Comissão relativamente a algumas recomendações do relatório. O elemento que mais nos preocupa é o seguinte: “Insta o Conselho e a Comissão a incluírem em futuros acordos comerciais e de desenvolvimento, independentemente da cláusula de respeito pelos direitos humanos e adicionalmente à referida cláusula, uma cláusula específica que preveja a imposição de sanções e, em última instância, a suspensão do acordo perante -situações de violação grave e recorrente dos direitos das mulheres”. Estou certo de que a maioria dos deputados concordarão comigo em que, quando estão em causa questões como a igualdade, a não discriminação e a violência, os direitos da mulher serão abordados mais adequadamente no contexto dos direitos humanos em geral. Efectivamente, e tal como é citada pela senhora deputada no relatório, a Declaração da Conferência Mundial sobre os Direitos Humanos de Viena, de 1993, sublinha claramente que “os direitos humanos da mulher e da jovem são parte integrante, inalienável e indivisível dos direitos humanos universais”. Além disso, é importante que se compreenda que a violência contra as mulheres a nível estatal é parte integrante das disposições de direitos humanos relativas à tortura e à pena de morte, que são as nossas prioridades em termos de direitos humanos. Observe-se também que uma cláusula específica sobre os direitos da mulher obrigaria a incluir cláusulas individuais sobre várias outras questões de direitos humanos em acordos de comércio e cooperação subsequentes; ou seja, uma cláusula sobre os direitos da criança ou uma cláusula sobre os direitos dos povos indígenas e das minorias."@pt11 ". Jag vill börja med att tacka Smet, en före detta kollega, förvisso en av två tidigare kolleger som deltar i denna debatt. Vi var en mycket förnämlig årgång. Jag vill tacka Smet för hennes arbete som föredragande för detta betänkande. Hennes politiska engagemang för kvinnornas rättigheter är väl känt i både kommissionen och rådet. Detta initiativbetänkande tar upp en lång rad frågor. Det är ett oerhört värdefullt bidrag till att placera kvinnorna mer i centrum för Europeiska unionens utrikespolitik. Klausulen om de mänskliga rättigheterna är ett dynamiskt instrument, genom vilket vi på ett positivt sätt kan främja de mänskliga rättigheterna. Framgångarna mäts inte i hur ofta instrumentet leder till sanktionsåtgärder eller upphävda avtal, utan snarare i organiserade utbyten i frågor om mänskliga rättigheter som leder till ett mer realistiskt sätt att förverkliga målen för klausulen om de mänskliga rättigheterna. Genom att lyfta ut frågan om kvinnors rättigheter från dagordningen för de allmänna mänskliga rättigheterna skulle parlamentet inte nödvändigtvis, oavsett beundransvärda avsikter det har, gynna de mänskliga rättigheterna. En sådan särskiljning skulle i själva verket kunna leda till att de får minskat inflytande på den politiska dagordningen. Låt mig ge er ett exempel; ett belysande exempel. Jag vill gärna nämna de pågående förhandlingarna med Iran om ett handels- och samarbetsavtal. En central fråga i dialogen om de mänskliga rättigheterna med Iran – och jag tror mig kunna påstå att jag hade en framträdande roll för att få diskussionerna till stånd – är diskrimineringen av kvinnor och det faktum att Iran inte har ratificerat konventionen om avskaffande av all slags diskriminering mot kvinnor. I vissa kulturella miljöer tycks det vara fördelaktigt för kvinnors rättigheter om de förs in på dagordningen mänskliga rättigheter som täckmantel. Jag säger inte detta ur en enbart teoretisk synvinkel, som ett resultat av en intellektuell eller akademisk analys. Jag diskuterade nyligen dessa frågor med en kvinnorättsadvokat i Syrien, som en del av våra diskussioner om ett få till stånd ett associeringsavtal med Syrien. Jag har diskuterat dessa frågor i Iran med bland annat kvinnliga ledamöter av det iranska parlamentet. Så även om jag inte instämmer i vad som föreslås kan jag försäkra kammaren att jag känner starkt för dessa frågor. Ett annat viktigt instrument för de mänskliga rättigheterna som gäller kvinnors rättigheter är Europeiska initiativet för demokrati och mänskliga rättigheter. Detta initiativ används mycket aktivt för att göra lokala kvinnoorganisationer i tredje länder delaktiga. Och trots att jämställdhetsfrågorna är övergripande i detta europeiska initiativ, har även många specifika jämställdhetsprojekt stötts. För närvarande finansierar vi till exempel ett projekt i Egypten, Jordanien, Libanon, Västbanken och Gaza som omfattar rättshjälp, läs- och skrivkunnighet, rådgivning för kvinnliga våldsoffer och medvetandehöjande kampanjer samt forskning. Jag hoppas att parlamentet beaktar våra argument för att det inte är nödvändigt att införa en särskild klausul i handels- och samarbetsavtal, eftersom detta område fullt ut omfattas av vår dagordning för de mänskliga rättigheterna. Jag hoppas också att kammaren inte uppfattar det jag har sagt som att vi inte i lika hög grad prioriterar de frågor som med rätta har tagits upp, till exempel könsstympning, som jag inte har nämnt i debatten. Jag hoppas att parlamentet inte kommer att tro at vi inte ger dessa frågor högsta möjliga prioritet. Enligt min erfarenhet som minister för utvecklingsfrågor för länge sedan, är integreringen av ett jämställdhetsperspektiv och rättvis behandling av kvinnor en av de mest centrala frågorna, kanske mest centrala frågan, i en hållbar utvecklingspolitik. Jag lärde mig den läxan i Pakistan för ungefär 20 år sedan och jag har fortsatt att lära mig sedan dess. Kränkningarna av kvinnors rättigheter i internationella ärenden är en oerhört allvarlig fråga. Det är en fråga som både kommissionen och Europeiska unionen fäster mycket stor vikt vid. Bara i år har vi inlett tre stora jämställdhetsinitiativ, inom ramen för det vi kallar handlingsprogrammet för integrering av ett jämställdhetsperspektiv i gemenskapens utvecklingssamarbete. Först och främst har vi börjat utarbeta en kortfattad handledning för att fastställa grundläggande principer och riktlinjer för att integrera ett jämställdhetsperspektiv i utvecklingsarbetet, som riktas till tjänstemän inom kommissionen. För det andra har vi utfärdat en anbudsinfordran för upprättandet av ett mycket omfattande utbildningsprogram för personalen, både vid vårt huvudkontor i Bryssel och vid delegationerna, vilket också inbegriper personal från mottagarländerna. För det tredje har vi inlett en uppmaning till förslagsinlämning för att stödja icke-statliga organisationers projekt. Kommissionen har också varit mycket aktiv med att lämna bidrag till EU:s insatser i internationella forum för att främja kvinnors mänskliga rättigheter, som FN:s kommission för mänskliga rättigheter, FN:s generalförsamlings tredje kommitté och OSSE:s kontor för demokratiska institutioner och mänskliga rättigheter. Vi bidrog till exempel till stödet för konventionen om avskaffande av all slags diskriminering mot kvinnor vid det senaste sammanträde med kommissionen för mänskliga rättigheter. Som kammaren säkert kände lades den fram av Kanada och vi gjorde ett kraftfullt uttalande om kvinnors mänskliga rättigheter, som bland annat handlade om det växande problemet med människohandel och om fördelarna med att integrera jämställdhetsaspekten. Vad jag vill betona i dag är dock vår övertygelse att kvinnors rättigheter utgör är en integrerad del av de mänskliga rättigheterna som helhet. Och av detta skäl vill jag ge uttryck för kommissionens reservationer när det gäller vissa rekommendationer i betänkandet. Den fråga som bekymrar oss mest är parlamentets uppmaning till "rådet och kommissionen att i framtida handels- och utvecklingsavtal, oberoende av människorättsklausulen och som komplement till denna, inkludera en särskild klausul om sanktioner och slutligen hävande av avtalet om allvarliga och återkommande kränkningar av kvinnors rättigheter". Jag är övertygad om att de flesta ledamöter kommer att instämma i att frågor som jämställdhet, icke-diskriminering, våld och kvinnors rättigheter hanteras bäst inom den övergripande ramen för mänskliga rättigheter. I förklaringen från FN:s världskonferens om mänskliga rättigheter i Wien 1993 betonas det förvisso, vilket den ärade ledamoten citerar i sitt betänkande, att "kvinnors och flickors mänskliga rättigheter är omistliga". Det är dessutom viktigt att inse att på statsnivå ingår våld mot kvinnor som en nödvändig del av de bestämmelser om mänskliga rättigheter som rör tortyr och dödsstraff, vilka är våra prioriteringar i fråga om mänskliga rättigheter. Det är också värt att notera att en särskild klausul om kvinnors rättigheter även skulle förutsätta att andra frågor som rör mänskliga rättigheter införs som särskilda klausuler i framtida handels- och samarbetsavtal; till exempel en klausul om barnets rättigheter eller en om inhemska befolkningars och minoriteters rättigheter."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Commission"10,3 "Patten,"10,3 "den allra"13 "die"7 "gendermainstreaming"2 "het"2 "inter alia"9 "la"6 "mainstreaming of gender equality"2 "the"10,3 "el"^^xsd:string12

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph